perjantai 31. joulukuuta 2010

Mikä olisi parempaa ajanvietettä uudenvuoden aattona kuin blogin päivittäminen? No tietenkin koiran kanssa treenaaminen! ;)

Eilen käytiin tokoilemassa Tuijan ja Saran kanssa. Ensin otettiin Jerikon kanssa hyppyä. Hyppää hyvin, mutta nyt alkoi sitten esteen jälkeen kaartamaan pikkaisen vasemmalle, niin että pysähtyi suurin piirtein vasemman tolpan kanssa samaan linjaan tai vähän jopa yli. Ei hyvä. Viime kunnon treeneissä Meirän hallissa ei tehnyt mitään tollaista, aina tulee jotain uutta ongelmaa. Mutta kyllä tuo tuosta, hyvin kuitenkin pysähtyy ja seisoo varmasti kun kävelen viereen. Pikku juttu siis, toivon mukaan ainakin.

Sitten otettiin seuraamista. Tuli mun mielestä kohtalaisen hyvin, vähän inisi, mutta ääntely ei ollenkaan pahaa. Pitkiä pätkiä myös ihan hiljaa. Paikka on kuitenkin tiivis ja hyvä, ainut että välillä saattaa vähän kaartua jalan taakse jos on liian innoissaan. Parhaimmillaan kuitenkin tosi hyvää seuraamista. Treeniä vaan tähänkin, ja treeniä olen kovasti suunnitellutkin! ;)

Otettiin myös paikkamakuu. Pidin Jerikoa makuussa 2,5 minuuttia, palkkasin muistaakseni kolme kertaa. Olisin palkannut normaalisti harvemminkin, mutta takaa meni yhdessä vaiheessa tuntematon koira, ja päätin palkata Jerikon siitä että pysyi hyvin makuulla häiriöstä huolimatta. Paikkamakuu kyllä todella hyvä ja varma, nykyään jo parempi ryhti eikä paina päätä maahan niin kuin aiemmin, ja on aivan hiljaa koko ajan. Parannusta tapahtunut! Paikkamakuut iltapalan annon yhteydessä on selvästi tuottaneet tulosta! :)

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä otettiin sitä luoksetuloa. Silloin toissapäivänä ongelman havaittuani tein jo tosiaan sitä että pidin käsiä selän takana ja lelua siellä, ja otin lelun esiin vähän sen mukaan jos Jeriko oli turhan kiinnostunut jommasta kummasta kädestä. Eilen tein myös pari sellaista, ensin lyhyemmällä etäisyydellä ja sitten 15 metrin päästä. Jeriko alkoi tulemaan täysin suoraan ja palkkasin siitä. Ja sitten muutaman kerran annoin tulla eteen asti, aivan täydellisiä suorituksia, juoksi lujaa, tuli tiiviisti ja tikkusuoraan eteen. On selvästi hyötyä siitä, että ollaan treenattu asento varmaksi, todella osaa tulla suoraan vaikka kädet olisi selän takana. Sitten vielä siitä siirtyminen perusasentoon ja sekin hyvin. Aivan huippua! Tämä palkkaus näyttää tuottavan myös enemmän vauhtia Jerikon luoksetuloon kuin paot ikinä, Jeriko juoksi todella lujaa ja täydellä innolla luokse, mutta keskittyi hyvin siihen luoksetuloon eikä alkanut tekemään mitään paimenkaarroksia. Vau! Olin tyytyväinen, siihen oli hyvä lopettaa ja juosta ympäri kenttää hihkuen! :D

Tänään, eli uuden vuoden aattona, jäin sitten koiravahdiksi kotiin. Eipä Jeriko ole juuri paukuista välittänyt, pari kertaa murahtanut siihen tyyliin, että "kuka siellä meluaa mun reviirillä", mutta antaa senkin olla kun vaan huomautan. Ja kyllähän mä tän nyt arvasinkin, tonkin että jos jotenkin reagoi niin ärsyyntyneenä siitä että kuka julkeaa siellä liikkua. :D Luonteelleen uskollinen, ei helposti hätkähdä. :)

Ollaan tässä aina silloin tällöin treenailtu myös kapulan pitoa, en taida olla kirjoittanut siitä aikoihin. Tänäänkin sitä treenailtiin. Nyt menee kuitenkin tosi hyvin, Jeriko nostaa kapulan maasta ja pitää sitä hyvin vaikka tökkisin tai vetäisin sitä kevyesti. Silti en aio hoppuilla, varmaan huomenna vielä otetaan pitotreeniä ja sitten aloitetaan perusteellinen asennon hiominen. Sitten varsinainen nouto.
Aloin myös ajankulukseni opettamaan Jerikoa sulkemaan kaapin oven. Olishan se nyt kätevää kun kissat avaa niitä niin Jeriko sitten sulkisi perässä! ;)
Tänään iltaruuan yhteydessä en viitsinyt ottaa paikkamakuuta kun se on jo niin varma, vaan päätin ottaa luoksetulon, tietty lyhyellä etäisyydellä kun sisällä ollaan. Olohuoneesta keittiöön kutsuin, taas aivan tikkusuora asento ja hyvällä innolla tuli vaikkei sisällä sellaista vauhtia saakaan kuin ulkona, ja nyt aivan täydellinen siirtyminen perusasentoon! Siitä kelpasikin antaa herkullinen ilta-ateria palkaksi. Kyllä olen tyytyväinen. <3

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Eikä!

Taas olen mokaillut! Otettiin tossa pieni treeni seuraamista ja luoksetuloa, seuraaminen hyvin ja pitkiäkin matkoja jaksaa seurata, pidemmillä pätkillä meinaa kyllä vähän hermostua, mutta kyllä siitäkin yli päästään.
Luoksetulo on vaan aivan hirveä kiemura! Kauhean kaarroksen tekee oikealle joka kerta, vaikka tulisikin sitten lopulta suoraan asentoon eteen. Revin siinä jo vähän hiuksiani, kokeilin kieltää oikealle kaartamisesta (vaikka tiesin ettei luoksetulon kohdalla kovin hyvä idea), kunnes sitten tajusin että vedän lelun esiin JOKA AINOA KERTA oikealla kädellä! No wonder!!

Noh, sitten aloin vetämään lelua vasemmalla kädellä esiin, vähän aikaa meni että sain sen edes tulemaan vasemmalta puolelta ohi, ensin vaan paahtoi oikealta ohi ilman että edes katsoi missä lelu on, ja sitten palkkailin vähän sen mukaan että kumpaa kättä katsoi niin vastakkaisella. Alkoi ihan hyvin suoristumaan, eiköhän tämä tästä.. Mutta kyllä taas sai huomata, että osaa olla tyhmä! Herkulla palkatessa olen ollut niin tarkka että molemmista käsistä tulee palkka, mutta en sitten lelun kanssa tajunnut! Joo... Silmiä aukaiseva iltatreeni tosiaan.
Maanantaina hallivuorolla treenattiin ensimmäisenä sitten sitä puomia. Nyt alkoi jo sujumaan hyvin, Jeriko pysyi hyvin puomilla (horjahti alas vain pari kertaa) ja itse sain juosta edes takaisin ja edelleen pysyi hyvin kontaktilla. Nostin Jeriko puomin vaakaosan loppuun ja laskeutui siitä kontaktille, jatkossa sitten kauempaa. Kovasti olisi intoa päästä tuota jo heti treenaamaan lisää, miten voi olla, että nämä kahdet treenitkään ei tunnu riittävän. :D Tiistain treenit oli kyllä peruttu kun ohjaaja kipeä, vieroitusoireita alkaa heti tulemaan kun ei pääse treenaamaan. ;)

Toisena harjoituksena tein Jerikolle sarjaa jossa ensimmäinen hyppy takaakierrolla, siitä taas viistosti edessä olevalle muurille ja muurilta putkeen. Tässä oli jotenkin tosi vaikea saada Jeriko menemään putkeen vaikka putken suu aika lailla suoraan muurin jälkeen, lähti vaan kaartamaan oikealla (sinne puolelle missä itse olin). Johtui varmaan siitä, että oltiin muurilla samaan aikaan, enkä ehtinyt Jerikon edelle ohjaamaan mihin mennään, eikä vielä monen metrin päästä osaa pelkällä käskyllä hakea putkea..? Saatiin se kyllä siis menemään ihan ok, mutta sai kyllä töitä tehdä ja vartalolla estää oikealle kaartaminen.











Tehtiin myös vierekkäisiä hyppyjä kierroilla, tämä meni aika hyvin, vaikka edelleen Jeriko välillä meinasi ensimmäisen esteen jälkeen jatkaa vaan suoraan eteenpäin. Sain sen kuitenkin tulemaan esteiden välistä, välillä tuli hienosti suoraankin. Tähän mietin, että johtuisiko siitä, ettei Jeriko vielä osaa lukea mun ohjausta tarpeeksi hyvin (eihän meillä nyt kuitenkaan ole harjoituskertoja alla kuin parikymmentä ja kaikkiin asioihin yleensä tarvitsee toistoa ennen kuin koira luotettavasti osaa), ehkä Jeriko ei vielä oikein yhdistä sitä että ohjaan esteen yli kaksin käsin siihen, että seuraavaksi tullaan heti takaisin päin..?

Tuli myös jälkikäteen mieleen, että ehkä annan takaisinpäin vetävän ohjauksen liian myöhään, että Jeriko ehtii hypyn yli eikä enää näe ohjausta ennen kuin kääntyy takaisin päin ja siihen menee se muutama askel.. Ehkä mun pitäisikin alkaa "vetämään takaisin" jo heti kun hyppy alkanut kun Jeriko on kohdalla..? Nyt en ole ihan varma miten olen tähän mennessä tehnyt, pitäisi videoida suoritusta että näkisi, mutta uskoisin että voisi hyvin olla tossakin osa syytä. Eihän Jerikolla nyt sentään silmiä selässä ole..


Lopuksi vielä nopea sarja: hyppy, kulmassa oleva putki, muuri, uusi putki ja siitä hypylle, lopuksi vielä kaksi hyppyä kierroilla. Hienosti meni! :) Kaikenkaikkiaan Jeriko kyllä hyppää todella hyvin ja tekee hyvällä vireellä, ei ainakaan mitenkään aivan hirvittävästi hauku.





Täytyy nyt ensi treeneissä yrittää miettiä tota ohjausta ja korjata sitä niin, että Jerikon on mahdollista löytää oikea reitti.

Tiistaina Tuija oli niin kipeenä ettei päässyt Ronjaa lenkittämään, otettiin sitten Ronja meidän mukaan Alasinjärven jäälle juoksemaan. Saatiinkin sitten kahlata oikein umpihangessa, kun jäälle tehty reitti oli kadonnut sataneen lumen alle. Mutta olipahan ekstratreeniä koirille, itsekin olin aivan hiessä vaikka aluksi oli paleltanut! :D
Kiva lenkki, mietin aluksi että miten Ronja suostuu lähtemään mukaan kun Tuija jää kotiin, mutta ei ollut mitään ongelmaa. Vähän Ronja ihmetteli kun pistin sitä takapenkille hyppäämään, että "oletko nyt varma?", mutta sitten sinne Jerikon viereen. Mietin että kuinka hurjat leikit siellä heti alkaa, mutta koirat vaan pusutteli vähän ja sitten oli ihan rauhassa. Ei siis jatkossa välttämättä tarvitse Ronjaa Tuijan jaloissa kuljettaa jos ollaan meidän autossa liikenteessä, hyvin nätisti osaa olla molemmat. :) Kyllä tohon pieneenkin autoon siis mahtuu :D

Tästä tulikin mieleen, että Jeriko on aivan rakastunut isän koiraan Nebuun. Pari viime kertaa kun ollaan käyty Pälkäneellä on ollut aivan sekaisin, aivan kuin Nebulla olisi juoksut vaikka edellisistä muutama kuukausi. Vähän huvittavaakin kun Jeriko yrittää koko ajan selkään, uskoo kyllä kun sanoo vaan että ei käy (Nebu ei sano mitään!), mutta vikisee ja inisee sitten vieressä ja katsoo palvovasti! :D Vuorotellen yrittää selkään ja mielistelee ja sylipainii.

Onko se sitten vaan se, kun Nebu ei itse kiellä, innostuuko Jeriko siitä vaan noin paljon vai mikä siinä Nebussa on? Vitsailtiin vähän, että kun Jeriko ei ole Ronjan tai Theban selkään yrittänyt aikoihin, että ehkä Jeriko vaan tykkää vähän tukevammista tytöistä kun Nebulla on vähän enemmän mistä ottaa kiinni. ;) Enemmän ehkä kuitenkin se syynä että bortsutytöt sanoo kyllä heti jos yhtään sellaista edes kuvittelee.

Mutta se oli kyllä aivan pimeenä, vähän rasittavaakin jos se tästä lähtien joka kerta on tollaista. Sunnuntaina kun käytiin, päätin kuitenkin ottaa häiriöstä hyödyn irti ja kokeilla miten Jeriko tottelee kun on Amorin nuoli rinnassa, ja ihan normaalisti käskyt kuitenkin meni perille. Hyvä hyvä. :)

Tänään oli Jeriko sitten vuorostaan Tuijan kanssa lenkillä, kun Tuija tuli päivällä hakemaan Jerikon Ronjalle juoksukaveriksi kun edelleen itse on vähän puolikuntoinen eikä pysty pidempää lenkkiä tehdä. Hyvin oli kuulemma mennyt ja Jeriko oli käyttäytynyt oikein vieraskoreasti. :)
Ja saipahan Jeriko tauon pitkään yksinoloonsa ja varmasti oli todella tyytyväinen tähän järjestelyyn. :D

Nyt olisi sitten tarkoitus ottaa aika paljon tokotreeniä tässä, ja sitten ennen möllitokoa pitää parin kolmen päivän täysi treenitauko, että on sitten taas motivaatiota. Tänään illemmalla pitäisi lenkin lomassa ottaa luoksetuloa ja seuraamista, jotka on ne meidän heikoimmat kohdat, ja kovasti ollaan treenajä suunniteltu loppuviikolla (perjantaita lukuunottamatta). Uskon kyllä, että hyvin se mölli menee, ja näkeepähän missä mennään. :)

lauantai 25. joulukuuta 2010

Joulu 2010

Aatonaattona lähdettiin Parkanoon Matin vanhempien luoksi joulua viettämään. Aattona lähdettiin porukalla Virroille viettämään joulua Matin isän äidin ja veljien perheineen kanssa. Pienten lasten puutteessa Jeriko sai nauttia huomiosta ja aina löytyi joku leikittäjä. Jeriko oli aivan innoissaan! :)

Jerikollekin oli luonnollisesti ostettu lahjoja, meiltä Jeriko sai röhkivän vinyylipossun, vinkuvan vetolelu-porkkanan ja etukäteen oli saanut jo yhden vinkuvan "piikikkään" pallon. Jouluaaton aamuna Jeriko sai avattavakseen ensimmäisen lahjansa, possun. Illalla sitten avattiin porkkana kääreistään. Hienosti kyllä itse avasi, vähän vinkautin leluja niin kyllä alkoi tohina käymään paketeilla. :D Ja uudet lelut oli muutenkin kyllä menestys, Jeriko tykkäsi kovasti. Leluja sillä ei aivan hirmuisesti olekaan ennestään, sillä ostettiinkin, että voidaan sitten vähän kierrättää leluja. Sukulaisilta Jeriko sai erilaisia purutikkuja, nekin varmasti menee hyvin kaupaksi. :)
Jeriko sai myös nauttia pienistä kinkun ja poron lihan paloista, kyllä maistui. :)











Treenaamisen jäi torstailta ja perjantailta ja niin oli tarkoituskin. Jerikon kanssa leikittiin sisällä kuitenkin arteenetsintä-leikkiä, uusia leluja piiloteltiin ja Jeriko pistettiin etsimään. Siinähän sitten tuli harjoiteltua paikkamakuuta ja ehkä tuosta etsinnästäkin voisi olla jotain iloa tulevaisuudessa esineruudussa. Ainakin huomasi, että kun Jeriko harjaantui leikissä ja alettiin laittamaan vaikeampiin piiloihin, niin Jeriko alkoi todellä käyttämään nenäänsä ja sinnikkäästi etsi vaikka olisi ollut vaikea piilo. Ja kyllähän ne aina lopulta löytyi.

Lauantaina en kyllä sitten enää malttanut olla vähän treenaamatta, aamulenkin lomassa otin seuraamista ja luoksetuloa. Seuraaminen oli tosi hyvä, ei edes äännellyt, käännökset kyllä kieltämättä aikas tiiviitä. :) Luoksetulossa vielä treenattavaa, möllitokoon kaksi viikkoa.

tiistai 21. joulukuuta 2010

Agilitytreeniä

Eilen oli taas oma hallivuoro. Jotenkin itsellä ei ollut nyt ollenkaan mitään hyviä ideoita mitä harjoittelisi, rata mikä edellisiltä oli jäänyt (jos sitä radaksi voi kutsua) ei ollut kauhean hyvä, kasailtiin siihen vähän jotain lisää, mutta tultiin jo muutenkin vähän myöhässä niin ei ehtinyt hirveästi jäädä miettimään.

Aluksi harjoittelin Jerikon kanssa kontaktia A-esteellä. Nostin Jerikoa ihan sinne lakipisteeseenkin ja Vellu palkkasi Jeriko alhaalla. Hyvin kyllä meni, hyvin pysähtyi siihen ja hyvin Jeriko kestää sen että juoksen sen ohitse ja edestakaisin. Seuraavalla harjoituskerralla tein vaan perässä samaa harjoitusta kuin Tuija Ronjalle, omat ideat ei tosiaan nyt yhtään kukkineen. Ensin oli kaksi estettä vierekkäin jotka kierroilla, ja sitten kaksi estettä kaaren mallisesti. Aluksi Jeriko meinasi karata koko ajan vierekkäisten esteiden takana olevaan putkeen, mutta saatiin sitten sarja tehtyä ihan hyvinkin.

Viimeisenä yritettiin tehdä samaa kaksi estettä vierekkäin toiseen suuntaan ja siitä kepeille, kepeillä yksi aukko verkoissa. Tämä ei meinannut onnistua sitten millään! Jeriko ei kuunnellut tai katsonut yhtään muhun päin ensimmäisen esteen jälkeen, vaan juoksi vaan takakautta suoraan seuraavalle esteelle ja vasta siinä vilkaisi ensimmäisen kerran mua. Jouduin sitten käyttämään ärsyttävän paljon ääntä, että sain sen tulemaan esteiden välistä etupuolelle (jos sittenkään). Olihan omissa ohjauskuvioissakin välistä korjaamista, mutta väittäisin ettei sillä niin väliä ollut kun ei Jeriko mua paljoa katsonutkaan.. Anyway, saatiin se lopulta menemään kun karjuin ensimmäisen esteen jälkeen oikein keuhkojeni täydeltä, kepit meni sitten ihan hyvin. Todella turhauttava olo jäi treeneistä, vaikka loppujen lopuksi alkutreenit meni ihan ok. Silti tuntui että meni paljon huonommin kuin mitä on tässä viime aikoina muuten mennyt. Jeriko myös äänteli odottaessa ärsyttävän paljon. ;(

Mutta nyt on se kohta kun on tunteet viilenneet ja täytyy mennä itseensä. Putki kahden vierekkäisen esteen takan oli selvästikin liian houkutteleva, olisi pitänyt tehdä harjoitusta niin päin että lähetän Jerikon poispäin putkesta, "tyhjälle" puolelle, silloin olisi ehkä herkemmin kääntynyt kuuntelemaan että mitä sitten tehdään. Ääntelyn suhteen taas pitäisi jatkaa harjoittelua mikä onkin tässä mennyt ihan hyvin kun olen käynyt aina välillä palkkaamassa Jerikoa rauhassa odottamisesta. Nyt jätin sen liian pitkäksi aikaa yksin ja palkkaamatta, ja ääntely kiihtyi varsinkin kun se ei nähnyt mua, rauhallisesti odotti kun näki mut ja vahvistin sen rauhallisuutta hymyilemällä ja muilla hyväksyvillä eleillä vaikka olinkin sen verran kaukana ettei kehuja kuullut. Jotenkin olin siis itsekin vähän keskittymiskyvytön tuolloin. Ja onhan mahdollista, että Jerikollakin oli vähän huono päivä, itsellä ainakin oli.

Joka tapauksessa näissä treeneissä oli kamera mukana ja saatiin ihan kivoja kuvia Jerikosta hyppäämässä, kiitos Tuijalle ja Saralle kuvauksesta. :)










Tänään oli sitten ohjatut agilitytreenit. Meni taas jo tosi kivasti. Tehtiin 11 esteen sarja kaksi kertaa peräkkäin putkeen läpi. Hienosti Jeriko tuli mukana vaikka ensimmäisellä kerralla meinasi rata unohtuakin. Todella hyvin ohjautui nyt ja otti ohjausta vastaan! :)
Tehtiin myös puomilla kontakti. Se oli selvästikin Jerikolle vaikeampi kuin A-esteen kontakti, ei meinannut pysyä kapealla puomilla ja horjahteli siitä alas. Puomia täytyy siis jatkossa harjoitella omalla treenivuorolla ahkerasti, että siitä tulisi yhtä hyvä kuin A-esteen kontaktista.

perjantai 17. joulukuuta 2010

Tokotreenit hallissa

Meillä oli tänään Tuijan kanssa tokokenttä Meirän hallista varattuna, että päästäis pakkasista ja lumesta huolimatta treenaamaan tokoa.
Hallissa oli kyllä hirvittävä häiriö, viereisillä kentillä treenattiin agilityä ja koirat haukkui ja ulkoi kentällä ja kentän laidalla, ja tokokenttää ympäröivät pressut hulmusi kun porukkaa kulki ohi. Aivan liikaa häiriötä siis vielä tässä vaiheessa, mutta ihan ok treeni silti.

Otettiin Jerikon kanssa ensin hyppyä. Hyppää hyvin esteen yli, mutta vielä aluksi kääntyminen esteen takana oli liian hapuilevaa. Pidin kai vähän turhaan herkkua vielä maassa esteen takana, kun hyppäsi jo niin hyvin, Tuija sitten ehdotti että jätän namin pois ja sitten menikin paljon paremmin, ei jäänyt namia etsiskelemään. Hyppäsi käskystä hyvin yli ja kääntyi heti muhun päin, jäi hyvin seisomaan stop-käskystä. Yhteen hyvään suoritukseen ilman herkkua maassa jätettiin ja iso palkka.

Sitten otettiin seuraamista. Jerikolla aivan liikaa kierroksia ja kun ympärillä haukuttiin niin haukkui Jerikokin. Kielsin siitä aika tiukasti, mutta eipä siitä oikein ollut apuakaan, ei kuitenkaan yhtään hämmentynytkään. Tuija sitten naksautti niissä kohdissa kun oli hiljaa, ja saatiin ihan hyviäkin pätkiä. Tuija sanoi, että käännöksissä Jeriko tulee hyvin, hyvä hyvä. :)

Seuraavalla harjoitusvuorolla otettiin pari lyhyttä seuraamispätkää, lentävällä lähdöllä saatiin Jeriko paremmalla vireellä mukaan. Sitten jättävät liikkeet, molemmat tällä kertaa tosi hyvin, Tuija arvostelikin meidän suoritukset kokeenomaisesti, liikkeestä maahan arvosteli 9, liikkeestä seisomaan 10! :) Maahanmenossa pisteen vei taas se ääntely. Mutta siis todella hyvin, molemmat varmat ja nopeat, sivulle palaaminenkin onnistui hyvin ja siitä perusasentoon. Edelleen toistoja, mutta hyvä että nämä liikkeet on näin hyvät!
Välissä otettiin myös kuten kokeessa luoksetulo. Jeriko tuli eteen vähän väljästi ja vinoon, sivulle siirtymiseen kaksoiskäsky, siihenkin vähän vinoon (korjasi kyllä sitten itse). Edestä perusasentoon siirtyminen tuli Jerikolle vähän puskista, ei olla sitä otettu aikoihin vaikka ollaan se aikoinaan hyvin harjoiteltu, ja ongelmana on ollut vähän sitä että Jeriko jotenkin sekoittaa "tule" ja "sivu" käskyt.. Mutta melkein hyvä, melko hyvää laukkaa tuli.

Otettiin sitten paikkamakuu kun koirat oli saaneet vähän jo virettä alas eikä uusi paikka enää niin häirinnyt. 2 minuuttia makuuta, palkkailin välissä. Palkkailin myös Ronjaa kun Tuija oli piilossa, eikä Jeriko siitäkään häiriintynyt. Ainut miinus on taas pienen pieni ininä. Jos kokeessa pitää sellaista, niin on mahdollista ettei tuomari edes kuule kun on kyllä hyvin vähäistä. Silti saisi olla ihan hiljaa kun muuten on niin varma paikkamakuu.

Vielä lopputreeniin otin yhden kokeenomaisen luoksetulon, Tuija toimi taas liikkurina. Tällä kertaa ennakoin vähän ja otin pienen askeleen taakse jo ennen kuin Jeriko istui niin että korjasi asennon heti paremmaksi. Perusasentoon siirtyminenkin nyt vähän parempi. Tietty kokeessa ei saa mitään taka-askeleita ottaa, mutta on tämä hyvin lähellä valmista. Välillä treenatessa on onnistunutkin heti suoraan tulemaan.
Myös hyppyä otin vielä vähän, todella hyvin menee, vähän vaan treeniä niin on koevalmis! :)

Olen ilmoittanut Jerikon tammikuun alkuun möllitokoon alokasluokkaan, siellä testataan millä tasolla ollaan. Siihen asti siis hiotaan liikkeitä.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Agilityputki

Tälle alkuviikolle osui oikein kunnon agilityputki, kun maanantaista keskiviikkoon oli joka päivä treenit.
Ensin maanantaina oli meidän oma hallivuoro, joka nyt siirtyi Canis-areenalta Meirän halliin ja perjantailta maanantai-illalle. Olin pukenut aivan liikaa siihen nähden että tultiin lämmitettyyn halliin, hiki tuli! Hyvä aika kyllä päästä kylmästä hallista pois, kun tuli nää hirveät pakkaset. Treeni meni mukavasti, harjoiteltiin puomilla myös kontaktia ja nostin Jerikoa tulemaan kontaktille ylempää. Voisi tuota alkaa nyt joka treeneissä harjoittelemaan että saataisiin kontaktiesteet siihen kuntoon että tekee alusta loppuun ja pysähtyy silti kontaktille.

Tiistaina oli meidän ohjatut agilitytreenit. Kivasti meni, enpä oikein osaa muuta sanoa. Enkä muista. :)

Tänään oltiin suorittamassa rästituntia Tuija ryhmässä kun Tuija sairasti kotona. Aika hurja aloitus treeneille kun ensimmäinen sarja oli 9 estettä, tähän mennessä ollaan tehty max 6 estettä. Lisäksi sarjaan kuului kaksi ihan uutta ohjauskuviota! No, eipä sitten muuta kuin yrittämään. :D
Jeriko teki kyllä tänään taas hyvää jälkeä, ja vaikka itse olinkin aluksi uusista ohjauksista vähän pihalla, ei kuumennut ollenkaan vaan antoi mun rauhassa säheltää ja oli valmis toimimaan sitten kun annan jotain järkevää vinkkiä mitä pitäisi tehdä. Toisen näistä liikkeistä Hanna näytti itse Jerikoa ohjaten, kyllä Jeriko sitten menikin hienosti ja itsekin tajusin mitä pitäisi tehdä. :)
Vaikea edes selittää mistä oli kyse, ehkä näitä agilityratoja onkin vähän turha yrittää sanoiksi pukea, enkä edes muista mikä sen toisen ohjausliikkeen nimi oli. Seisottiin silleen esteen siivekkeen edessä, heitettiin koira siitä yli ja taakse ja sitten ulommalla kädellä koira mukaan.. Jotain sellaista. :D Tämän 9 esteen sarjan jälkeen Hanna pidensi sarjaa vielä kolmella esteellä, eli lopuksi tehtiin 12 esteen sarja. Aikamoista, mutta hienosti meni. Saatiin viimeisellä yrityksellä vielä koko sarja menemään suoraan läpi.
Lisäksi Jeriko käyttäytyi treeneissä tosi hyvin, ei äännellyt odottaessaan, eikä esteitä suorittaessaan, todella hyvää työtä! Kyllä Jeriko on loistava koira! :) <3

lauantai 11. joulukuuta 2010

Agilityä, tokoa ja hakua

Eilen hallivuorolla otettiin ensin vähän tokoakin. Pistettiin koirat paikkamakuuseen, melko lyhyt oli tarkoitus tehdä, mutta kukaan ei ottanut aikaa, luulen että Jeriko makasi ehkä reilun minuutin. Kävin kyllä palkkaamassa väleissä. Ihan hyvä harjoitus sinänsä, halleissa on aina se että siellä alusta aina haisee ja nytkin Jeriko yritti haistella, mutta jätti haistelun hyvin käskystä. Makasi hyvin ja ryhdikkäästi, melko varmastikin koko ajan Ronja ja Theban välissä. Ollaan paikkamakuuta tehtykin nyt joka ilta ruuan yhteydessä, pistän Jerikon makaamaan ja kupin maahan, ja vapautan sitten jonkun ajan päästä. Reilu 2 minuuttiakin menee ihan hyvin, välillä kyllä saattaa pientä ääntelyä tulla kun on malttamaton, mutta sinänsä hyvin, hyvä asento, ja hyvä virekin sinänsä.

Otettiin myös seuraamista. Vähän meinasi pomppia Jeriko, agilityhallissa on kierrokset vähän liian korkealla eikä meinannut malttaa seurata kunnolla. Ihan hyviä pätkiä tuli silti. Liikeeestä maahan hyvä ja varma. Liikkeestä seisomisessa meinasi tarjota koko ajan maahan, onnistui vasta kun annoin käsimerkin. Esimerkiksi lenkeillä kun teen molemmat peräkkäin onnistuu hyvin, mutta varmaan nuo kierrokset teki sen ettei malttanut keskittyä tarpeeksi ja tarjosi vaan sitä jonka kokee helpommaksi. Lisätreeniä vielä niin kyllä se siitä.

Agilitytreeni meni ihan hyvin, jotenkin silti tuntui jäävän jotain hampaan koloon. Jeriko ei tuntunut oikein kuuntelevan tarpeeksi hyvin, ja kun tein kaksi vierekkäin estettä ja siitä putkeen, niin ei meinannut putken suu löytyä kun haukkui vaan niin lujaa ettei kai sitten kuullut mitä itse huusin. Putken suulta oli kaksi peräkkäin estettä, tässä Jeriko meinasi taas kiertää jälkimmäisen, piti oikein vahtia että onnistui. Kepit meni kivasti, vauhtia alkanut tulla aika paljon niihin, Jeriko tykkää tehdä keppejä. Ihan hyviäkin suorituksia tuli, mutta jotenkin pikkaisen ärsyttävä treeni, haukkuminen ottaa päähän.

Tänään oli taas hakutreenit. Ilma oli tosi kiva, luvattu oli 10 astetta pakkasta, mutta olikin vain muutama aste, ei tullut kylmä. :)
Jerikon kanssa jätettiin makkararinki tällä kertaa kokonaan pois, ukkojen haut leikkipalkalla. Ensi tehtiin pari pakoa, ensin juoksi Tarmo ja sitten Tuija, samalla kun Jeriko oli Tuijan luona leikkimässä juoksi Tarmo jo uuteen piiloon ja tehtiin haamulähtö. Viimeisenä vielä pako. Kyllä hyvin lähtee Jeriko perään, myös haamu meni hyvin, jatkossa varmaan siirrytään haamuihin ja sitten pikku hiljaa huudoilla voi jo lähettää hakemaan, ei nyt varmasti ihan ensi treeneissä, mutta hyvältä näyttää. Jeriko on niin avoin ja rohkea ettei ole mitään ongelmaa juosta metsään ihmisiä etsimään, ja leikkiminen aivan superhauskaa! :)

maanantai 6. joulukuuta 2010

Mätsäri ja hakutreenit

Tänään mentiin sitten toiseen mätsäriin Ylöjärvellä. Siellä oli kyllä todella paljon mukavammat tilat, ei lähellekään niin ahdasta kuin siellä Canis-areenalla ja saatiin hyvin olla Jerikon kanssa rauhassa. Tosin Jeriko oli siitä huolimatta melko epäluuloinen kaikkia muita kohtaan, en ymmärrä mistä johtuu kun muuten on niin sosiaalinen. Rotukirjokin oli laajempi kuin lauantaina, lauantaina oli lähinnä kultaisianoutajia ja tollereita, tänään noutajia itseasiassa hyvin vähän ja paljon kaikkia muita. Juoksu meni mukavasti, juoksi rauhassa ja rentona niin että pystyin jättämään hihnan löysäksi, mutta häntä oli kyllä nyt koko ajan pystyssä. Seisottaminen sujui hyvin. Jeriko sai punaisen nauhan, mutta ei sijoittunut siitä eteenpäin, ihan hyvä kun meillä olikin kiire hakutreeneihin ja oltaisiin lähdetty mätsäristä jokatapauksessa niihin aikoihin. :D

Hakutreeneissä Jerikon vuorolla aloitettiin makkararingillä, mutta Jerikoa ei herkut kiinnostaneet, vaan aiemmin samalla paikalla pyörineiden hoffipentujen hajut, ihan haisteluksi siis meni ja viis veisasi lihapullista vaikka niitä tarjosi kuonon alle. Vaihdettiin sitten puhtaaseen paikkaan ja alkoi herkut vähän paremmin maistua. Päätettiin sitten kuitenkin ottaa paot leikkipalkalla, kun siitä oltiin viime kerralla puhuttu ja herkut ei selvästikään olleet mitään kovaa valuuttaa. Leikitin Jerikoa ensin itse ja annoin sitten lennosta leikin Tarmolle eikä Jeriko välittänyt yhtään, jatkoi vaan samaan malliin raivoisaa repimistä kuin yleensäkin, herkästi ei luovuta. Ja jos "voitti" lelun, vei sitä heti takaisin Tarmolle. Arvelinkin kyllä ettei olisi mitään ongelmaa. Siitä sitten kolme pakoa (Tarmo, Tuija, Tarmo) ja lelulla hetsaukset lähtiessä. Kyllä nyt lähti koira kuin tykin suusta, suoraan maalimiehelle, lelupalkkautuva koira ilman epäilystäkään! (Onhan se jo pitkään tiedettykin....)
Hienosti kyllä meni, jatkossa kuitenkin mietin että pitäisikö ensin palkata herkulla ja sitten leikittää, jos saisi sillä ruuan arvoja kohotettua Jerikon silmissä.. Lelupalkkaus kyllä onnistuu niin hyvin että lelu pysyy aina mukana. Eipä siinä oikeestaan mitään, tähän herkkujen kiinnostamattomuuteen on jo tottunut. Näyttelykehissäkin esimerkiksi on kyllä ollut ongelmaa kun ei herkut kiinnosta, mutta on sen kanssa opittu elämään ja keksitty muita tapoja. Jos kuitenkin saisi toivoa jotain ominaisuutta Jerikossa, niin toivoisin että olisi ahneempi, pääsisi helpommalla.

Treenien jälkeen Jeriko pääsi leikittämään länsi-göötanmaanpystykorva Minttua, joka vähän aristelee vieraita koiria. Leikkiin ei vielä uskaltanut, mutta Jeriko käyttäytyi hyvin vaikka olikin todella kiinnostunut ihanasta daamista. ....lukuunottamatta sitä että merkkasi Mintun omistajan jalalle, yrittikö osua vieressä olevaan Minttuun, en tiedä, aika nolosti tehty silti.. =/
Rauhassa kuitenkin haisteli ja antoi välillä olla ihan rauhassakin, herrasmies. Kyllä se Minttu siitä varmaan rohkaistuu jos useammin näkee.
Kun sitten muut lähti jo koteihinsa, päästettiin vielä Ronja ja Jeriko juoksemaan keskenään niin sai Jeriko daamin joka uskalsi lähteä riehumiseen mukaan. Hyvä päätös treeneille. :)

lauantai 4. joulukuuta 2010

Mätsäri ja agilitytreenit

Tänään mentiin ensimmäiseen mätsäriin Jerikon kanssa, joka pidettiin samassa hallissa jossa meillä on vuorot ollut tässä pari viikkoa. Paikka oli aivan tupaten täys, hirveä määrä porukkaa! Ja niinpä kävi niin ettei Jerikon halua omaan tilaan oikein ymmärretty ja koiria tuli päälle joka suunnasta ja meni sitten Jerikon osalta aika moiseksi ärähtelyksi. En kyllä voi ihan hirveästi moittia, tilanne oli aika hirveä, eikä kaikilta koirilta voi vaatia että sietää sitä että päälle ryysitään, harva bortsu taitaisi olla tuollaisesta mielissään... Seinäjoella Jerikolla meni niin hyvin vaikka sielläkin oli ahdasta, varmaan johtui siitä että siellä oli aikuisia koiria ja kaikki olivat omistajillaan hallinnassa, käyttäytyivät rauhallisesti ja antoivat toisilleen tilaa. Olihan Jeriko tänäänkin rauhallinen aina silloin kun sai olla rauhassa...
No joo, aika katastrofi jokatapauksessa, Jeriko sai punaisen nauhan, mutta jäi sitten sijoittumatta. Eipä siinä mitään. Maanantaina on Ylöjärvellä toinen mätsäri mihin ollaan myös menossa, Tuija lohdutti että siellä olisi todennäköisesti enemmän tilaa. Hyvä juttu tänään oli kuitenkin se, että aamulla kun juoksutin Jerikoa koulun kentällä, ja tuolla mätsärissäkin ainakin yhdessä välissä harjoitellessa Jeriko juoksi häntä alhaalla. :D

Mätsärin jälkeen ehdittiin pyörähtämään kotona, ja sitten lähdettiin hallivuorolle treenaaman agilityä.
Otin Jeriko kanssa erilaisia ohjauskuviosarjoja aina meidän vuorolla.
Sarja 1: hyppy, toinen hyppy takaakierrolla oikealta (valssaamalla ohjauspuolen vaihto), ensimmäinen hyppy toiseen suuntaan ja putki. Takaakierron kanssa ensin taisteltiin, Jeriko meinaa vielä kiertää koko esteen, ei ole vielä oikein sisäistänyt sitä että kierretään vain se toinen tolppa ja tullaan välistä. Toistin sitten ensin muutaman kerran pelkkää kiertoa ja sitten sain sarjankin onnistumaan hyvin.
Sarja 2: sama kuin edellä + putken jälkeen kepit. Sarja onnistui nyt jo hyvin, kepeistä oli Ronjaa varten jätetty parista kohtaa verkot pois, toisessa kohtaa missä verkko oli poissa mua vastakkaiselta puolelta Jeriko livahti pois kepeiltä, liian vaikea. Ei olla edes hirveän paljoa vielä otettu keppejä ylipäätään. Tuija laittoi sitten siihen verkon ja jätettiin se ohjauspuolen aukko, sitten sujui hyvin. :)
Sarja 3: 2 hyppyä, käännös vasempaan ja 2 hyppyä. Käännös sujui hyvin, mutta viimeisestä esteestä meni pari kertaa ohi, kun tuli muhun kiinni. Jotenkin vartalonkielellenä kai vedin sitä puoleeni, tai niin kuin Vellu sanoi: itsenäinen suorittaminen ei vaan ole vielä tarpeeksi varmaa ja täytyy vaan blokata väärät reitit. Tehtiin sitten niin että juoksin itse aivan tolpan vierestä ja Vellu heilutti Jerikolle lelua esteen takana, huikkasikin jotain että sai huomion sinne ja sitten saatiin sillekin ylitys.
Sarja 3: Ensin harjoittelin A-esteellä muutaman kerran kontaktia. Tuija auttoi ja laittoi nakin maahan kun itse nostin Jerikon esteelle ja annoin tulla alas kontaktille, muutama maan kosketus vielä käskystä ja sitten vapautus. Näitä muutama ja sitten sarjalle: kävelin itse esteiden väliin ja vapautin sitten kontaktilta hypylle, sitten takaakierto vasemmalta puolelta (+ohjauspuolen vaihto) ensimmäinen hyppy uudestaan ja putki. Nyt en ihan muista, taisi mennä takaakierto hyvin, mutta pari kertaa ohitti putkea edeltävän esteen. Lopuksi otettiin vielä ja sujui hyvin.

Olen tyytyväinen. :) Tuntuu että Jeriko kehittyy agilityssä aivan huimaa vauhtia, näistä omista hallivuoroista on todella iso apu, varsinkin kun on kaksi kokeneempaa auttamassa! Kiitos Tuijalle ja Vellulle neuvoista ja avusta! :)

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Autossa istumista ja treeniä

Huh, nyt on emännästä mehut ihan pois! Tuntuu että ollaan istuttu Jerikon kanssa autossa viime aikoina paljon enemmän kuin mitä jaksaisi, kilometrejä on tullut mittariin ja bensaa palanut. Onneksi tämän pitäisi tästä jo taas rauhoittua, tai pitääkin rauhoittua, joulun aikaan voisi pitää oikein kunnolla lomaa, Jerikokin varmaan tykkäisi. :)

Viikonloppuna oltiin mun vanhan ystävän luona Helsingissä ja yötä siellä. Käytiin Helsingin keskustassa, rautatieasemalla ja metrossa ihan vaan muuten vaan. Jeriko käyttäytyi hyvin, eikä metro tai kummalliset hissit joilla metrotunneliin mentiin hämänneet Jerikoa ollenkaan. On se vaan niin perusrohkea. :) Muutenkin käyttäytyi hyvin vieraissa, ainut että ei antanut mun enää aamuyöstä nukkua kun änki patjalle mun viereen tai mun päälle ja tökki kylmällä nenällä jos en rapsuttanut. :D
Aamulla mentiin sitten Anitaa ja pentuja moikkaamaan. En ollut ihan varma mitä odottaa Jerikon käytökseltä, ei olla varsinaisesti noin paljon pienempiä pentuja ennen nähtykään. Jeriko oli kyllä aivan mahtava, alkoi leikkimään pentujen kanssa, pyöri selällään eikä välittänyt vaikka pennut vähän olisi päällekin kiivennyt. Rohkeimpien pentujen kanssa Jeriko oli jopa vähän hippasilla. :D Aivan upeaa käytöstä joka tapauksessa, kyllä sai olla ylpeä. <3

Mitäs maanantaina? Olen jo niin sekaisin etten muista. Voiko olla niin että oltiin vaan kotona?? Oltiin ainakin lenkillä Tuijan ja Ronjan kanssa illalla, kivaa oli. :)

Tiistaina lähdettiin sitten taas kahdeksalta aamulla ajelemaan kohti Someroa. Edistytty on, paimennus sujui paremmin kuin viime kerralla vaikka oli tosiaan vasta toinen kerta ja edellisestäkin on jo aikaa. Jeriko kuitenkin käyttäytyi paljon rauhallisemmin, ja juoksi enemmän pää ja häntä matalana. Yritin maahan-käskyllä ottaa tilanteeseen enemmän hallintaa, onnistui jotenkin. Silti olin itse koko ajan liian hidas, nyt en niinkään estämään kepillä koska Jerikokin käyttäytyi rauhallisemmin, mutta kävelin liian hitaasti ja meni vähän sellaiseksi paikallaan pyörimiseksi. Yritettiin saada Jerikoa vaihtamaan kiertosuuntaakin kun pyöri kokoajan myötäpäivään, mutta Jeriko ei ollenkaan ymmärtänyt sen kepin päälle ja päätti käydä siihen kiinni kun yritti enemmän antaa painetta. Eikä Jeriko vaan luovuttanut, kova pää. Annettiin sen sitten vielä juosta haluamaansa suuntaan ettei ota nokkiinsa. Jälkikäteen tajusin että olisi voinut käyttää "pois"-käskyä minkä Jeriko kyllä osaa, niin olisi varmaan paremmin ymmärtänyt kepin tarkoituksen, että siitä mennään poispäin, ei oteta suuhun. :D Ensi kerralla sitten. Ehkä, jos muistan taas mitään.
Meni kuitenkin ihan kivasti, Jeriko ajoi lampaat pari kertaa sellaisen kujankin läpi ja muuta kivaa. :)

Tiistai-iltana oli sitten myös agilitytreenit, huh huh. Mulla oli vielä kurkku kipeytynyt yöllä, ja viikonlopun aikana oikea polvikin alkoi kremppaamaan eikä tykännyt yhtään ajamisesta, tosi hyvässä kunnossa siis tällaiseen menoon. Treenit meni kuitenkin mukavasti, Jeriko teki hyvällä innolla, ei oikein muuta sanottavaa. :)

maanantai 22. marraskuuta 2010

Kyllä Jeriko osaa :)

Tokoilut on kyllä lähtenyt oikein vauhdilla edistymään, todella hienosti menneet viimeiset treenit! Lauantaina ohjatuissa tokotreeneissä otettiin seuraamista, joka meni hyvin, ja sitten myös seuraamisesta seisomaan pysähtyminen, jota ei olla nyt ihan hetkeen treenattu. Sekin meni hienosti, hyvin ja varmasti jää seisomaan. :) Vielä otettiin myös luoksetuloja, vauhti on hyvä, vielä tarvitsee saada hiottua vauhti ja oikea paikka kohdilleen niin sitten siinä on valmis liike. :) Treenien jälkeen lähdettiin suoraan Parkanoon Matin siskon kolmekymppisille. Siinä sitten kun käytettiin Jerikoa pihalla, en malttanut olla vähän vielä kokeilematta seuraamista, ja päätin ottaa myös liikkeestä maahan. En ottanut mitään helpotettuja muistutteluja alkuun, ihan vaan suoraan ilman ennakkovaroitusta seuraamisesta maahan-käsky. Siis vau! Nyt voi sanoa että Jeriko TODELLA osaa ton liikkeen, aivan täydellisesti, nopeasti ja varmasti kävi maahan ja jäi maahan vaikka jatkoin ihan liikkeenomaisesti vielä matkaakin ja palasin luokse ennen vapautusta ja palkkaa. Ihanaa.
Sitten vielä sunnuntaina aamulenkillä päätin vielä testata kahden edellisen käskyn erottamista toisistaan niin että käskytin ne peräkkäisillä seuraamispätkillä taas ilman mitään valmisteluja. Hienosti meni, molemmat varmoja. :)

Tänään sitten otettiin lyhyt treeni Tuijan kanssa ennen kuin lähdin kummitytön ratsastusta katsomaan. Ja kun Tuija pääsi harvinaisen aikaisin töistä niin saatiin päivänvalossa kuviakin räpsittyä. ;)
Kovat oli kierrokset, mutta hyvät treenit silti. Seuraamista otin ja hyvin meni, pidemmätkin pätkän joissa palkkasin vaan vauhdista ja jatkoin matkaa. Liikkeestä maahan edelleen täydellinen. Liikkeestä seisomaan jäämisessä tarjosi ensin kaksi kertaa maahanmenoa, mutta sitten tuli hyvä, nopea ja varma seisomaan jääminen. Luoksetulosta sain jo melkein valmiin suorituksen, ensin tein juoksulähdöllä, sitten paikallaan seisoen. Pienen taka-askeleen otin jälkimmäisessä että Jeriko korjasi asentonsa suoraksi, mutta hienolla vireellä tuli ja tosiaan nopeasti korjasi asennonkin hyväksi. Kahdella toistolla siis tämä vain. :)
Lopulta otin seuraamista myös parilla juoksupätkällä, mitkä meni hienosti, ja myös käännökset oli mielestäni hyviä.
Treenin päätteeksi tein vielä muutamat takaakierrot puun ympäri, ja todella hienosti meni, alkaa tämäkin sujua jo parin metrin päästä. :)











Mutta siis olen aivan älyttömän tyytyväinen tuohon koiraan, aivan mahtava meininki nyt! Liikkeestä maahanmeno on siis käytännössä jo aivan valmis ja varma liike, liikkeestä seisominen melkein valmis/varma, seuraamiseen vaan pituutta ja kokeenomaista treeniä, luoksetulo melkein koossa.... Häiriötäkin kestää nykyään jo tosi hyvin, ei häiriintynyt vaikka Tuija harjoitteli Ronjan kanssa kentän vieressä takaakiertoa ja Ronja haukkui (tosin Jerikokin tuppasi vähän haukkumaan siinä sitten seuratessa), eikä häiriintynyt kun Ronja lähti tulemaan kohti kun Jeriko oli jäänyt liikkeestä maahan.. Vau. Olen tässä jopa alkanut vähän miettimään että milloin oltaisiin koevalmiita... ;)

perjantai 19. marraskuuta 2010

Treenitauon lopetus agilitytreeneillä

Ollaan tässä melkein viikko pidetty siis treenitaukoa. Jerikolla oli koko viikon side jalassa, minkä vuoksi jäi siis tiistain agilitytreenitkin väliin, ja muutenkin lenkit jäänyt hyvin lyhyiksi. Sisällä ollaan kyllä treenattu kapulan nostoa (nostaa nyt maasta ihan kunnolla niin että pystyy samalla ottamaan kontaktin) ja perusasennossa paikallaan käännöksiä ja sivuaskelia oikealle. Hyvin sujuu käännökset ja kun ei olla muuta oikein tehty, niin tästä treenistä Jeriko on tykännytkin. Ja aivan mahtavaa kontaktia nyt tarjoaa, hyvä into tehdä ja lihapullat maistui kerrankin niin hyvin ettei ollut ihan väliä tuliko vähän sormeakin mukaan! :D

Kynsi (tai se ydin siis) ei kuitenkaan ole kauheammin ole ottanut kuivuakseen, kun joka ulkoilutuksella on muovipussi hajonnut kun hiekoitussepeli viiltää sen auki, ja side on päässyt kostumaan. Tänään sitten päätin aamulla ottaa illalla laitetun siteen pois, ja ottaa samalla se riski että Jeriko päivän aikana nuolee kynttä. Kotiin tullessa tassu oli ainakin sillä hetkellä kuiva, ja kynsi oli heti paljon paremman näköinen! Niinpä sitten oli hyvä lähteä ilman sidettä ensimmäiselle "omalle" hallivuorolle. :) Varattiin siis hallivuoro yhdessä Tuijan ja Saran+Vellun kanssa, koska talvella ei oikein ilkeä treenata ulkona, ja halutaan kuitenkin ehdottomasti jatkaa treenejä ympäri vuoden.

Tällä kertaa harjoittelin Jerikon kanssa takaakiertoa. Ensin kupin kanssa, sitten ilman sitä. Välillä meni hyvin, välillä ei niin hyvin. Ensin Jeriko teki hyviä toistoja, ja sitten olikin taas niin kuin ei tajuaisi yhtään. Lopuksi päätin vielä ottaa oikealta puolelta takaakierron esteen ympäri ja siitä suoraan putkeen, ja sitten alkoi sujua oikein hienosti! Jeriko teki innolla ja hyvin, selvästi motivoituneempi kun oli joku kiva juttu minkä sai tehdä sen jälkeen, ja ehkä itsekin ohjasin paremmin kun oli putki vielä kierron jälkeen. Nyt vaan tajusin että unohdin laittaa hyppyyn riman kun ensin harjoittelin ilman rimaa, tähän viimeiseen toistoon olisi hyvin voinut ottaa hyppyyn rimankin mukaan. :D Mutta mitä pienistä, ensi kerralla sitten.

Täytyy sanoa että hallin vuokraaminen oli todella hyvä idea, ja kolmen koiran porukka on juuri sopiva, riittää sopivasti aikaa jokaiselle tehdä. Vähän on kyllä sellainen tuntuma että toko jää vähiin, kun ei koirat tai ohjaajatkaan malta agilityesteiden läheisyydessä rauhoittua tokoa treenaamaan. :D Ehkä joskus kuitenkin täytyy pyhittää tokollekin joku aika.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Treenitaukoa pukkaa

Jerikolla on ollut vähän pahaonninen viikko. Torstaina treenikentällä Jeriko ilmeisesti reväytti takajalan lihaksen ja alkoi sitä varoa, treenit jäi sitten lyhyeen. Lauantaina lenkillä alkoi sitten nilkuttamaan oikeaa etujalkaansa ja oli siitä selvästi kipeä, jalkapesulla huomattiin että yksi kynsi oli aivan irti, törrötti vaan pystyssä ja ydin täysin paljaana. :( Jeriko ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut ilmaissut milloin tämä olisi tapahtunut, kumma juttu, luulisi että olisi sattunut silloin tapahtumahetkelläkin. Vietiin sitten Jeriko eläinlääkäriin, jossa Jeriko rauhoitettiin ja kynsi irrotettiin kokonaan, ja Jeriko sai antibioottikuurin ja kipulääkettä.

Nyt on sitten jalka paketissa ainakin joitain päiviä, niin kauan että ydin kuivuu kunnolla, ainakin viikon treenitaukoa eläinlääkäri meille määräsi. Jeriko on tässä vinkunut erityisen paljon, en tiedä onko sillä jalka niin kipeä vaikka se on paketissa niin hyvissä pehmusteissa ettei sitä varsinaisesti varo, vai alkaako sille vaan jo tulemaan tylsää kun ei ole vuorokauteen käynyt kunnolla ulkona. Anyway, kapulatreeniä on nyt hyvä aika ottaa sisällä, ei rasita jalkaa mutta toivon mukaan sopivasti päätä ettei aivan seinille hypi tuo koira tässä viikon kuluessa.

perjantai 12. marraskuuta 2010

Jerikon leikkihetki sinikettu-Smirren kanssa

Haha, aivan uskomatonta! Oltiin tossa iltalenkillä Jerikon kanssa kun sitten mentiin ohitse miehestä jolla oli aikas kumman näköinen koira. Oli sitten pakko huikata, että onpas erikoisen näköinen koira ja mies siinä sitten kutsui katsomaan lähempää. Ensin luulin oudon väriseksi supikoiraksi, mutta ilmeni että se oli sinikettu, Smirre nimeltään. :D
Jeriko murisi ensin sille todella epäluuloisena, kyllä huomasi että Jeriko tajusi ettei ole mikään tavallinen koira. Mies kuitenkin pyysi että voisiko kävellä meidän mukana vähän matkaa, kun haluaa sosiaalistaa kettuaan. Siinä sitten kun käveltiin Jerikon epäluulo muuttui kiinnostukseksi ja halusi päästä haistelemaan ja alkoi tekemään leikkikumarruksia ketulle. Päästin sitten ketun isännän luvalla Jerikon irti ja voi sitä riemua! :D Jeriko oli aivan innosta piukeena ja juoksi innoissaan ketun ympärillä ja kettu pitkässä hihnassaan Jerikon perässä. Lopulta ottivat pientä leikkisää painiakin, ja Jeriko heittäytyi selälleen uunituoreen kettu-kaverinsa edessä. Aivan uskomatonta! :D
Tämä Smirre oli siis 6 viikkoisena haettu turkistarhalta, ja siitä asti oli asunut perheessä ja sosiaalistunut ihmisiin. Se asuu tarhassa miehen pihassa, sisällä ei kuulemma viihdy vaikka pyydettäisiin, ilmeisesti tulee liian kuuma tai vaisto vaan vetää ulos. Jokatapauksessa kettu oli aivan kesy, tuli heti ottamaan nakin kädestä kun tarjosin, tuli luokse kutsusta ja istui. :D
Ketun omistaja oli niin iloinen siitä kuinka hyvin Jeriko ja Smirre tuli juttuun, että vaihdettiin numeroita, että voisi joskus lenkillä toistekin törmätä ja kettu saisi positiivisia koirakontakteja. En olisi kyllä uskonut lenkille lähtiessä että Jeriko pääsisi ketun kanssa leikkimään. :D
Yritin ottaa kuvaakin kännykällä todisteeksi, mutta eihän se onnistunut hämärässä ja kun koira ja kettu liikkui koko ajan.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Eilen oli aika sähellys agilitytreenit. Ensinnäkin olin unohtanut ihan täysin harjoitella takaakiertoa, ja toisekseen olin unohtanut myös oman kipon kotiin. Treeneissä Jeriko oli aivan pihalla, ja pian kävi ilmeiseksi että ryhmässä olevalla narttukoiralla oli juoksut. Omistajan sanojen mukaan ohitse jo, mutta kyllä se selvästi oli tiputellut vähän joka paikkaan, kun Jeriko jäi aina esteille ja vähän joka puolelle haistelemaan (oltiin harjoitusvuorossa aina niiden jälkeen, ei hyvä), ja pysähtyi sitten putkeenkin vaikka se on Jerikon lempieste ja Jeriko juoksee sen aina täydellä innolla! Haistelu alkoi vähän käydä mun hermooni pidemmän päälle, mutta minkäs sille sitten mahtaa. Ilmeistä on, että meidän pitäisi edelleen harjoitella rutkasti kontaktia tällaisissa supervaikeissa tilanteissa, että Jeriko pystyisi keskittymään vaikka kuinka olisi juoksun hajua tms. Ihme kyllä Jeriko ei yrittänyt kertaakaan karata tämän ihanan leidin luokse! :D
Jossain vaiheessa Jerikolla pilkahti pieni keskittymiskyvyn aavistus, ja teki pari kertaa ihan hyvänkin sarjan: takaakierrolla ensimmäinen hyppy, perään toinen, siitä putki ja vielä kepit. Kepit juoksi kerran oikein kunnon vauhdillakin niin että ensäimmänen namikuppi vaan lenteli jaloissa! :D Mutta pääosin Jeriko oli kyllä ihan pihalla kaikesta. Ja inisi ja äänteli. ;(
Toisaalta tässä aamulla tuli mieleen että ehkä en vaan olekaan harjoitellut tarpeeksi hyvin kontaktin kestoa ja edennyt liian nopeasti. Ajattelin siis ottaa oikein kunnon kontaktitreeniä ja yritetään päästä oikein vaikeisiinkin tilanteisiin harjoittelemaan lopulta.

Mutta enpä ole muistanutkaan mainita, että ollaan taas aloitettu noutokapula harjoitukset ja hyvin menee! Aiemmin annoin kapulaa siis Jerikolle kädestä, ja parhaimmillaan se pitikin sitä 12 sekuntia, mutta sitten välillä tuli vaan seinä vastaan eikä halunnut pitää kapulaa ollenkaan. Nostoon siirtyminen oli yhtä tuskaa. Nyt aloitin sitten suoraan lattialta sheippaamaan kapulan nostoa, ja nyt nousee jo kivasti pää pystyyn niin että ottaa samalla katsekontaktin kun itse istun polvillani. :) Tätä vaihetta vahvistelen vielä ja sitten täytyy nousta jo itsekin seisomaan. Tai ottaa häiriötä ja koskea kapulaa yms.. En tiedä kumpi on fiksumpi tehdä ensin, viisaammat? :)

maanantai 8. marraskuuta 2010

Tänään oltiin treenaamassa Tuijan ja Ronjan kanssa. Ensin heitettiin pieni lenkki jonka jälkeen koirat oli saaneet purkaa turhat energiat. Jeriko oli tänään vähän levoton ja keskittymiskyvytön, mutta saatiin kuitenkin otettua hyviä luoksetuloja. Vähän harjoiteltiin paikallaan käännöksiä ja niitä tehdessä Tuija huomasi että palkkaan aina liian edestä ja vähän niin kuin vedän Jerikon välillä liian eteen. Tämä oli todella hyvä huomio ja pitää jatkossa todella kiinnittää siihen huomiota, huomasi vaan että se on niin piintynyt tapa että vaikka tiedosti ongelman niin meinasi silti antaa palkan liian edestä. Tähän siis erityishuomio jatkossa!
Lopuksi halusin ottaa jotain tosi lyhyttä ja helppoa, ja lopettaa treenit oikein riemukkaasti. Aluksi vähän haki että mitä sitä nyt tekisi ja Jeriko inisi, mutta sitten päätinkin vaan lähteä liikkeelle ja vaihtelin suuntaa ja pyysin lennosta seuraamaan. Muutama onnistunut seuraamispätkä ja Jerikokin oli hiljaa, ja sitten pallo lentämään ja itse juoksin ja riemuitsin oikein kunnolla ja innostin Jerikoa. Toivon mukaan Jerikolle jäi hyvä mieli treeneistä siis, vaikka välillä meinasi vähän tuskastuttaakin. :)

Jäin sitten vähän treenien jälkeen miettimään tuota Jerikon ääntelyä. Ongelmahan on siis se että Jeriko ääntelee ennen kuin tehdään jotain ja kun joutuu odottamaan, ja ääntely jatkuu siihen harjoitukseen alkuun ja häiritsee jopa sen keskittymistä. Mutta sitten jos päästään tekemisen makuun ja reippaasti tehdään jotain niin Jeriko on aivan hiljaa ja keskittyy. Pohdin sitten että helpottaisiko tuo vähän jo iänkin myötä kun tulisi vähän keskittymiskykyä lisää ja jaksaisi odottaa paremmin. Tuija sitten ehdotti että voisi kokeilla tehdä treenit jatkossa niin että aina Jerikon vuorolla meillä olisi valmiiksi mielessä mitä tehdään ja sitten tehtäisiin lentävä lähtö harjoitukseen eikä mitään pohdintoja joiden aikana Jeriko ehtii kyllästyä. Ja itse saisin kiinnittää huomiota omaan vireeseen jos hyvää virettä koiraltakin vaadin, ja ylläpitää innostuneisuutta läpi treenin. Tuijan mietteet kuulosti kyllä mun korvaan erittäin fiksuilta ja jatkossa varmasti tehdään noin, uskon että siitä on apua, ja kun Jeriko kasvaa ja kehittyy niin oppii varmaan odottamaan rauhallisemmin. Kiitos Tuija taas vinkeistä, näillä taas eteenpäin! :)

perjantai 5. marraskuuta 2010

Jeriko on kyllä edistynyt huimasti (ja ehkäpä myös minä itse), nyt on löytynyt sellainen hyvä yhdessä tekemisen fiilis eikä Jerikoa kiinnosta enää treenikentällä hajut tai muiden koirien luokse karkailu. Tiistaina agilitytreenit meni hienosti siinä suhteessa ettei Jeriko kertaakaan edes yrittänyt karata minnekään vaikka pidin sitä tahallaan vapaana enemmän kuin olisi tarvinnut. Odotti vaan siinä mun lähellä että mitä tehdään. :) Hallissa ongelmana on kyllä edelleen haistelu ja toisaalta ääntely varsinkin silloin kun odotetaan omaa vuoroa, tai juuri kun päästään omalle vuorolle. Esteillä Jeriko on hiljaa, ainakin toistaiseksi. Mutta täytyy puuttua noihin molempiin asioihin ettei pääse ääntely pahemmaksi, ja toisaalta että Jeriko ymmärtäisi ettei agilitykentällä jäädä mitään haistelemaan edes silloin kun ei ole oma vuoro. Haistelusta seuraa kuitenkin aina se merkkaamisen vaara..

Myös kotioloissa Jeriko on ollut aivan mahtava, lenkeillä on tullut koiria vastaan mutta ei ole karannut yhdenkään luokse vaikka selvästi kiinnostus toisia koiria kohtaan ei ole kadonnut minnekään. Ihanaa kun alkaa olemaan sellainen fiilis että Jerikon voi päästää huoletta aina vapaaksi ja tietää että saa sen kiinni missä tilanteessa tahansa. :)

Torstaina käytiin Hallilassa taas treenaamassa Saran ja Liisan kanssa. Jerikon kanssa otettiin seuraamista takapalkalla, melko hyvin meni, mutta ei ihan niin hyvin kuin maanantaina. Jotenkin itselläkin meni enemmän sähläykseksi. Paikkamakuu oli nyt aikas hyvä, vaikka ihan tikkusuoraan ei edelleenkään jäänyt (taas oma vika, autoin vielä kädellä mutta ilmeisesti vinoon). Mukavasti oli kuitenkin pää pystyssä ja valppaana, mutta hiljaa. Jeriko makasi rivissä keskellä eikä häiriintynyt yhtään liikendinnästä ympärillään.
Luoksetulon vauhti on hyvä, mutta niin kuin arvelinkin niin paikka on nyt taas vähän hakusessa. Mutta kyllä tämä palapeli tästä vielä kasaantuu ja saadaan hieno nopea ja suora luoksetulo. :)

Tänään Ronja tuli meille muutamaksi tunniksi hoitoon. Käytiin Matin ja koirien kanssa lenkillä, ja päästettiin koirat juoksemaan keskenään. On kyllä näin hienoa koiraa on ilo hoitaa, Matti halusi taluttaa nimenomaan Ronjaa kun se käveli hihnassa paljon Jerikoa paremmin ja heitti vähän vitsiä että jos annettaisiin Jeriko Ronjan sijasta takaisin. :D Lenkin jälkeen oli kaksi märkää ja likaista koiraa pestävinä ja kuivattavina, mutta on se helppoa kun molemmat antaa pestä ja kuivata ilman mitään ongelmaa. Kaksin verroin märän koiran hajua kuitenkin! :D Sisälle koirat rauhoittuivat ihan mukavasti, Jerikoa täytyi kyllä välillä käskeä jättämään Ronjalle hieman hengitystilaa. Ronja taas aluksi säikähti meidän rontti-Lallia kun se tuli yllättäen nurkan takaa, mutta alkuhämmennyksen jälkeen Ronjan ja kissojenkin yhteiselo sujui mallikkaasti.







tiistai 2. marraskuuta 2010

Eilen treenattiin Hallilan koulun valaistulla kentällä Saran, Tuijan ja Liisan kanssa. Kotona ollaan otettu seuraamista tosiaan lenkeillä ja sujuu hyvin, sisällä olen ottanut niin että olen jättänyt lelun takapalkaksi, tämä myös sujuu ihan hyvin. Kentällä jotenkin unohdin tämän menetelmän ja meinasin vaan normaalisti itse palkkaamalla treenata, kierrokset nousi taas liian korkealle eikä Jeriko pystynyt keskittymään, ja yritti edistääkin. Sara onneksi sitten ehdotti takapalkkaa ja sillähän sitä sitten otettiin pienen tauon jälkeen. Ja ensimmäistä kertaa aikoihin Jeriko seurasi treenikentällä hienosti ja hyvällä kontaktilla. Siis vau! Takapalkkaa siis jatkossakin, toki täytyy miettiä ettei liian kaavamaisesti tee ettei Jeriko ala sitten ennakoimaan palkalle vapauttamista jos vaikka kehuu kesken seuraamisen.
Paikkamakuussa Jeriko pysyi hienosti, jäi tosin alunperinkin hieman vinoon. Perusasennosta maahanmenon suoruutta pitäisi hioa. Pysyi kuitenkin hienosti, ja kun kävin tiheästi palkkaamassa ei myöskään ehtinyt aloittaa tavanomaista vinkunaansa ja piti pään pystyssä. Jatkossa siis myös käyn palkkailemassa usein jotta oikea mielentila vahvistuisi suoritukseen, ja pidempiä paikkamakuita harvemmin.
Lopuksi otin Jerikon kanssa vielä luoksetuloa, ensin tein paikkaharjoituksia, ja sitten juoksulähtöjä. Jeriko lähti kyllä kuin tykin suusta, harjoituksista on siis ollut hyötyä. Jatkossa ajattelin alkaa tehdä pakoja vähän vaihtelevilta etäisyyksiltä etten heti lähde kun Jerikokin, ja välillä annan sen vaikka tulla perille asti.
Treenit meni siis tosi kivasti, olen erittäin tyytyväinen! Myös lenkillä Jeriko kuunteli hienosti alun pienen muistuttamisen jälkeen. Herkut vaan ei muiden koirien seurassa Jerikolle oikein maistuneet (muille olisi kyllä kelvannut! :D ), ja muutenkin sillä on ollut tosi huono ruokahalu tässä viime päivinä. Lauantaiaamun jälkeen Jeriko ei ole syönyt yhtään kunnon ateriaa, ainoastaan sen määrän herkkuja mitä treenatessa on saanut. Teini-iän anoreksiaa kai...
Myös tänään aamulenkillä meitä vastaan meinasi tulla pari koiraa (jotka kyllä vaihtoivat suuntaa heti kun näki meidät...), ja Jeriko tuli hienosti luokse vaikka selvästi koirat kiinnostivat. Ollaan siis todella edistytty tässä! :)

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Ensimmäiset hakutreenit

Tänään päästiin Jerikon kanssa ensimmäistä kertaa kokeilemaan hakua Tarmon ohjauksella porukassa (toisessa niistä) jossa Tuija käy. Ennakko-odotuksia ei juuri muuten ollut, mutta arvelin että Jeriko tykkäisi kun on vähän toiminnallisempi laji kuin esim. jälki, ja toisaalta Jeriko tykkää ihmisistä niin paljon.
Ensin otettiin sitten makkararinkiä muutama kierros, ei mitään ongelmaa, vähän Jeriko alkoi jo ennakoimaan seuraavan luokse lähtemistä kun Tarmo antoikin herkkuja vähän pidemmän aikaa. Meillä oli tällä kertaa lihapullia, ei sen parempi tai huonompi herkku kuin nakki tai broilerin sydänkään, mutta joku parempi herkku olisi hyvä. Tai maalimiehelle lelu, Jeriko kun ei vaan ole niin ruuan perään.
Makkararingin jälkeen tehtiin sitten muutama pako metsään noin 10 metrin päähän puun tms. taakse piiloon. Jeriko juoksi innoissaan perään kun vapautin, maalimiehen luona meni nätisti ottamaan herkkua eikä rynninyt päälle. Eli on siinä hyväkin puolensa ettei ole niin herkkujen perään. ;)
Mutta hauskaa siis oli, ja halutaan kyllä uudestaankin päästä kokeilemaan, jännä nähdä miten Jeriko ensi kerralla käyttäytyy kun on jo vähän hajua mitä lähdetään tekemään.. :)

perjantai 29. lokakuuta 2010

Ihana Jeriko

Koputetaan nyt heti alkuun puuta niin sitten voi rauhassa kertoa kuinka olen tyytyväinen Jerikoon. :)
Jeriko on kehittynyt nyt äkkiä aivan mielettömästi, eilen jo tosiaan treeneissä näkyi aivan erilaista asennetta ja menoa kuin tässä pitkiin aikoihin, ja tänään lenkillä Tuijan ja Ronjan kanssa Jeriko käyttäytyi huippuhyvin! Olen niin ylpeä! Koiria tuli ja meni, mutta Jeriko tuli luokse ja antoi ottaa kiinni joka kerta ihan ongelmitta. Yksi koira karkasi omistajaltaan jostain meidän takaa ja yhtäkkiä vaan huomas että ärisevä koira pyörii siinä meidän ympärillä, Tuija ja mä aloitettiin sitten hirveä huuto ja hätistys, Jeriko meni vähän niin kuin tämän vieraan koiran ja Ronjan väliin, mutta ei aloittanut mitään ärinää. Vähän Jeriko juoksi koiran perässä kun se pakeni meidän meteliä kohti omistajaansa, mutta tuli sitten hienosti luokse taas kun kutsuin. Vau! Ei yhtään karkaamista vaikka ihmisiä ja koiria oli liikkeelle TODELLA paljon. Ja Jeriko kuunteli aivan huippu hyvin, odotti vapautusta todella hienosti kontaktia ottaen, eikä edes hämääntynyt kun Tuija vapautta Ronjan ennen mua, vaan odotti edelleen omaa vapautustaan! Aivan älytön parannus! Varmasti voidaan vielä mennä takaisin päin tästä, mutta ainakin nyt alkaisi vaikuttamaan siltä että pikku hiljaa voisi pahin murrosikä olla jo menossa ohi. Ihanaa, olen niin tyytyväinen! :)

Jostain löytyi se tekemisen meininki

Maanantaina tokoiltiin Teivon raviradan parkkiksella, Jeriko oli aikas levoton, suurelta osin uudesta paikalta johtuen, ja jouduin laittamaan sen välillä autoon kun inisi vaan koko ajan. Autoon laittaminen oli itse asiassa hyvä idea, sinne se rauhoittui heti, olisi pitänyt heti tajuta. Otettiin Jerikon kanssa luoksetuloa karkuun juoksun kanssa niin että saataisiin siihen vauhtia, ja kyllähän sitä vauhtia alkoi tulemaankin. Väistämätöntä on se, että tarkkaan opetettu paikka voi vähän kärsiä tästä treenistä, mutta koska olen opettanut sen niin huolella niin luulisi että palautuu mieleen helposti. Alkoi kuitenkin ihan hyvin sujua.
Kontakti on nyt kyllä vähän hakusessa, varsinkin häiriöherkässä tilanteessa. Ollaan otettu sitä viimeksi joskus tyyliin ensimmäisellä viikolla kun Jeriko tuli meille, nyt olis jo korkea aika taas treenata sitä! Koko viikko onkin sitten ollut erilaisia kontaktitreeneja, sisällä ja lenkillä. Ollaan myös harjoiteltu viime agilitytreeneistä kotiläksyksi saatua kontaktiesteen maahantulolla nenällä maahan koskettamista.

Tiistaina oli agilitytreenit. Tällä kertaa ehdittiin vähän paremmin ajoissa paikalle kuin viimeksi, ja ehdin heittää pienen juoksulenkin Jerikon kanssa ennen treenejä. Pari karkaamista tuli heti alkuun, mutta kun toinen koira vähän löylytti Jerikoa ja itse korjasin Hannan ohjeiden mukaan elekieltäni, niin alkoihan se Jeriko pysyä hienosti mukana. Eikä siitä löylytyksestäkään mitään traumoja tullut, kyseessä oli narttukoira ja pian Jeriko taas katseli sitä oikein kiinnostuneena ja yritti liehitellä. :D Kova pää.
Otettiin siis hyppy ja putki peräkkäin, harjoiteltiin sitä kontaktiesteelle pysähtymistä ja jotain toista käännöstä jonka nimeä en enää muista. Ihan mukavasti meni. Muiden harjoitusten ajan sivummalla pidin Jerikoa irti ja harjoittelin sylikäännöstä, kontaktia yms. ja hienosti meni. :)

Eilen oltiin treenaamassa Linnainmaan koulun kentällä med Hanna, Heimo ja Enni sekä Tuija ja Ronja. Ehdin ensimmäisenä kentälle ja harjoittelin yksin kontaktia, kun ohitse meni tuntematon koira. En piruuttaankaan ottanut Jerikoa kiinni, eikä lähtenyt mihinkään. Tuijan tullessa paikalle Jeriko meinasi vähän karata, mutta kun Tuija otti Ronjan autosta Jeriko pysyi jo paremmin ja sain itse vapautettua sen vähän leikkimään. Hannan luokse meinasi lähteä, mutta tuli kutsusta takaisin. Selvää parannusta. :)
Jeriko teki muutenkin töitä tosi hyvin, alkoi löytymään taas se tekemisen meininki mikä sillä oli pentuaikana. Harjoiteltiin edelleen kontaktia niin että Tuija ja Ronja kiersi meidän ympäri häiriönä, melko hyvin meni. Välillä Jerikon oli pakko saada vähän katsoa Ronjaa, mutta kyllä se kontaktikin sieltä tuli. Otettiin taas luoksetulon juoksulähtöjä ja hyvin meni, väliin otin myös pari paikalle tuloa, joissa taso oli odotusten mukaan vähän laskenut mutta ihan ok, ja sitten taas juoksulähtö ettei vauhti taas hidastu.
Hyppyestettäkin otettiin ja Jeriko meni hienosti. Voisi alkaa opettamaan esteen takana kääntymistä ja seisomaan jäämistä, varsinkin kun tuntuu että Jeriko tykkää hyppyesteestä. Muutenkin jos alkaa löytymään taas hyvä meininki niin voisi taas kokeilla sitä kapulaa!? :D

lauantai 23. lokakuuta 2010

Seinäjoen KV-näyttely

Viideltä aamulla Tuija tuli hakemaan ja lähdettiin ajamaan kohti Seinäjokea. Alkumatka sujui mukavasti, mutta Parkanon kohdilla alkoi olemaan lunta maassa ja liukasta, ja Parkanon jälkeen alkoi kunnon lumisade ja ajokeli oli aivan surkea. Vauhtia joutui tietty pudottamaan, eikä enää ollut mahdollisuuksia ehtiä näyttelypaikalle kahdeksaksi niin kuin oli ollut tarkoitus. Vielä tämän lisäksi navigaattori neuvoi meidät niin sanotusti metsään, Seinäjoen Kirkkokadun sijaan Peräseinäjoen Kirkkokadulle, vaikka Seinäjoen osoite oli hakusessa. Vasta eri katuosoitteella löytyi myös oikea paikkakunta. Kauhealla kiireellä lähdettiin sitten kohti Seinäjokea, kiertoa tuli reilu 30 kilometriä ja puolisen tuntia, Areenalle saavuttiin puoli yhdeksän maissa. Sielläkään ei ollut kunnon opasteita siitä mistä suunnasta ajetaan parkkialueelle, ja kerran väärään suuntaan ajettuamme Tuija jätti mut ja koirat hallin viereen ja lähti itse etsimään parkkipaikkaa.

Lopputulos oli sitten se, että Jerikon kanssa jouduttiin melkein suoraan kehään, vähän ehdittiin juosta harjoitukseksi, mutta yhtään ei ollut aikaa rauhoittua, mitä Jeriko olisi eniten tarvinnut. Juoksu sujui pääosin ihan ok, häntä sojotti kyllä kohti kattoa. Seisottaessa ei nakit kiinnostaneet, mutta sain sitten seisotettua itse asiassa ihan hyvin kun vaan rapsuttelin ja rauhoittelin.
Tuomarina oli Maija Henilä, todella mukava ja ystävällinen, kivasti käsitteli koiria. Tuntui tykkäävän Jerikosta kovasti, mutta harmitteli häntää. Jeriko oli EH5, arvostelu oli tosi kiva:
"Hyvin urosmainen, valpas, hyvän sukupuolileiman omaava. Kauniit tummat silmät, hyvin kulmautunut edestä ja takaa, hyvä luusto (rodunomainen), pitää liikkuessaan häntää melkein selän päällä, liikkuu ok. Hieman kinnerahtaasti takaa. Erinomainen luonne."
Tuntui vielä pahoittelevan meidän sijoitusta ja sanoi vielä että "muuten aivan ihana, mutta toi häntä"... Kuulostaa melkeinpä siltä että jos oltais saatu rauhassa totuteltua ja Jeriko olisi kantanut häntäänsä alempana, olisi sijoitus voinut olla paljon parempi, olen siis tyytyväinen! :)
Hännän kantamista voi treenata, ja kun ikää ja kokemusta tulee ja kun tilanne olisi rauhallisempi, niin varmasti itsestäänkin jo laskee vähän. Kinnerahtaus taisi olla jäännettä tiistain hieronnasta, jotenkin se tällä kertaa veti Jerikon takaa jumiin. Mutta vaikka sijoitus ei ollut sinänsä hyvä, niin arvostelun laatu antoi toivetta siitä että voisi tulevaisuudessa menestyäkin. :)

Muuten reissu oli kiva ja olin Jerikosta aivan älyttömän ylpeä! Jeriko käyttäytyi hallissa aivan erinomaisen hyvin vaikka tilaa oli vähän ja muita koiria koko ajan ympärillä, ei reagoinut vaikka yksi koirakin siinä rähisi vähän kaikille ohikulkijoille, Jeriko jopa taisi sulattaa vähän senkin sydäntä, ja jos Jerikolle muristiin, Jeriko tyytyi korkeintaan vilauttamaan vähän hammasta, eikä reagoinut muuten mitenkään. Häntää heilutti vaan kaikille muille uroksille/koirille ja olisi halunnut vain tutustua. Kevythäkissään oli mainion rauhallisesti vaikka joutuikin siellä pitkään olemaan. Aivan mainiosti meni, ihana kun Jeriko osaa nykyään ottaa niin rauhallisesti eikä enää vartioi mun ympärystää. Ihana koira, olen ylpeä. <3

maanantai 18. lokakuuta 2010

Paimentamassa Somerolla

Tänään lähdettiin aamuvarhain kohti Someroa ajamaan ja paimentamaan, Tea tuli taas mukaan kuvaamaan. Vähän kyllä jännitti etukäteen että miten se menee, Jeriko kun oli niin sekona viimeksi kun käytiin Mahnalassa ja oli vähän puhetta Jerikon vapaana pitämisestäkin, mikä tuntui aika hullulta. Etukäteen olin kyllä kuullut Marikalta että heidän lampaansa ovat hyvin kesyjä ja rauhallisia, siten helpompia harjoituslampaita.

Ensimmäisellä harjoitusvuorolla otettiin Jeriko ensin hihnassa lampaiden luokse, ja sitten kun ryntäily saatiin vähän kuriin annettiin hihnan roikkua perässä. Vähän oli kyllä ryntäilyä, ja itse ei meinannut pysyä perässä ollenkaan! Todella vaikeaa kieltämättä, liikaa liikkuvia osia kun lampaat pyöri jaloissa ja pitäisi itse liikkua jonnekin kompastumasta niihin, ja samalla pitäisi pysyä Jerikon tahdissa. Ensimmäinen yritys olikin kovin paljon hakemista, välillä Jeriko "räjäytti" lauman ja lähti liian innokkaasti ajamaan enkä itse meinannut pysyä perässä. Vähän Jeriko myös yritti hakea musta tukea eikä kovin hyvin uskaltanut hakeutua lampaiden toiselle puolelle.

Toisella harjoitusvuorolla Jeriko oli kerännyt kovasti kierroksia autossa ja kiskoi innoissaan aitaukselle. Vähän aattelin että nyt tämä sitten tästä lähti, nyt se ei kuuntele sitten yhtään. Mutta jäipä Jeriko silti hienosti portille makuulla odottamaan ja lähti liikkeelle vasta kun olin itse lampaiden luona ja annoin luvan. Olin ylipäätään tosi positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin Jeriko tällä kertaa kuunteli käskyjä, jos käskin maahan niin se meni heti maahan. Viimeksi Mahnalassa Jeriko piti painaa maahan kun se ei käskyjä kuunnellut ollenkaan!
Toisella harjoituskerralla alkoi jutun juoni löytyä, meillä molemmilla. Jeriko alkoi kiertämään lampaita hienosti, ja itse pääsin myös mukaan ja ehdin ennakoimaan Jerikon liikkeitä. Vielä olisi tehnyt mieli jatkaa kun alkoi sujumaan, mutta tokihan harjoitus oli hyvä lopettaa siihen kun Jeriko alkoi ymmärtämään mitä siltä odotettiin eikä vielä ollut liian väsynyt. Marraskuun lopulle ollaan yhtiin aamutreeneihin ensimmäisenä varalla, toivotaan siis että joku peruu niin päästään pian uudestaan harjoittelemaan! :)





Paimennuksen jälkeen nähtiin vielä iltapäivällä Piia, Kerttu ja Sohvi, Sohvin ja Jerikon kanssa otettiin paikkamakuuta yhdessä ja sitten molemmille pikkutreenit. Jeriko pysyi paikkamakuussa taas hyvin vaikka kentän toisella laidalla oli muita koiria, vähän vaihtoi kyllä kylkiasentoon mutta eipä sille kai mitään mahda. Palkkasin kuitenkin usein ja tein vähän helpomman harjoituksen vaihteeksi. Jerikolla otin luoksetuloa ja näyttelyjuoksua ja vähän seisomista, mitään rankempaa en viitsinyt kun oli jo pitkä päivä takana. Luoksetulon paikka on kyllä tosi hyvä ja alkaa olemaan hyvin varmakin, nopeutta pitäisi nyt sitten saada lisää. Treenien jälkeen päästettiin sitten kakarat juoksemaan ja kyllähän ne sitten juoksikin, vaikka välillä Jeriko vähän pelottikin Sohvia. :D

perjantai 15. lokakuuta 2010

Olen nyt niin tyytyväinen Jerikoon että pakko kirjoittaa siitä tännekin. :)
Meillähän on ollut ongelmia sen kanssa että Jeriko kuvittelee omistavansa mut ja mitä milloinkin, ruuan, veden, multa putoavat esineet, käytännössä kukaan koira ei saanut tulla puoltatoista metriä lähemmäksi mua tai Jeriko tuli rähisemään. Tuossa sitten viikonloppuna Jeriko sitten meidän treenatessa näykkäsi ohikulkevaa Lallia päästä ja mulla napsahti, heitin koiran ketoon ja ensimmäistä kertaa ilmaisin oikein kunnolla että tuollainen ei vetele. Treeni loppui tietty siihen, mutta sitten myöhemmin otettiin uudestaan niin että vastahakoinen Lalli raahattiin paikalle ja päätin aloittaa oikein kunnolla siedättämään Jerikoa siihen että muita eläimiä saa tulla lähelle vaikka mulla olisi herkkuja esillä. Meidän kissoja kohtaan Jeriko ei kyllä ole sentään aikoihin mustasukkaisuuttaan rähissyt.
Päätin sitten oikein kunnolla alkaa treenata asiaa ja Hannankin kanssa otettiin tosiaan tiistaina tätä treeniä. Torstaina harjoiteltiin Tuijan, Saran ja Liisan ja heidän koiriensa kanssa samaa, Ronjan ja Theban kanssa niinkin että pistettiin tytöt vuorollaan hyppäämään autoon Jerikon viereen ja siinä sitten palkkailtiin.
Tänään oltiin sitten lenkillä Tuijan ja Ronjan, ja Liisan ja Lukan kanssa, ja Jeriko oli aivan kuin eri koira! Tuija tuli ensin Ronjan kanssa meille ja trimmasi vähän Jerikoa ensi viikon näyttelyä varten, eikä Jeriko välittänyt vaikka Ronja pyöri siinä munkin ympärillä. Juurikaan ei välittänyt vaikka Ronja tai Luka tuli lenkillä multa herkkuja hakemaan, vähän vaan murahti kun Luka tuli melkein mun syliin asti, mutta poistui sitten vaan paikalta kun kielsin. Lenkin jälkeen autojen luokse pysähtyessä (mikä yleensä ottaen on ollut Jerikolla se vaikein juttu, siis kun seisotaan paikallaan) pystyin ihan rauhassa silittelemään Lukaa ja Jeriko ei välittänyt yhtään, meni vaan hakemaan rapsuja Liisalta! :) Olen niin ylpeä ja iloinen, en olisi uskonut että näin nopeasti näkee muutoksen kun vaan pikkaisen tiukemman otteen ottaa.

Sama pätee tuohon luoksetuloon, tiukempi kuri siinäkin käyttöön. Jeriko tulee melko huonosti luokse kun on muita koiria, ja herkästi karkaa paikalta ennen kuin annan luvan (+ se vieraiden koirien luokse karkaaminen). Pari kertaa otin tiukasti takaisin ja kas kummaa, Jerikohan alkoi taas kuuntelemaan paremmin ja tuli ihan kunnolla siihen mihin halusin ja odotti vapauttamista. :) :) :) Avoimessa peräluukussa odotti nätisti vaikka Luka vielä pyöri meidän jaloissa kun tehtiin lähtöä. <3

Lallin kanssa illalla oli kyllä niin herttaista että olisi voinut postikortin siitä teettää (Lallillekaan ei ilmeisesti jäänyt traumoja Jerikon näykkäisystä), Jeriko nuoli ja mutusteli Lallin korvaa ja Lalli välillä otti Jerikon pään tassulla kiinni ja nuoli oikein hartaasti silmien välistä ja kuonosta. Aivan ihania otuksia nämä! <3

tiistai 12. lokakuuta 2010

Tokoa ja agilityä

Viikonloppuna oltiin Parkanossa Matin porukoilla käymässä, ja otin siellä pihalla Jerikon kanssa vähän treeniä. Seuraaminen sujui hienosti, samoin seuraamisesta maahanmeno ja seisominen. Paras treeni taas vähään aikaan. Viikonlopun aikana harjoiteltiin myös näyttelyjuoksua ja seisomista, hyvin alkaa nekin sujua. Häntä tällä hetkellä on suurin piirtein selän tasolla mutta ei enää nouse sen päälle, parannusta jo sekin.

Tänään oli ensimmäiset treenit Hanna Löytynojan agilityn alkeisryhmässä. Sitä ennen käytiin pienet treenit tekemässä Rajalan Hannan ja Heimon ja Ennin kanssa. Jeriko oli tänään ihan piu pau. Seuraamisessa vaan haukkui ja ulisi, seurasi huonosti. Nakin kanssa kyllä sai sitten taas jo homman kasaan ja koiran hiljaiseksi. Kesken harjoitusten Jeriko karkasi pari kertaa ohi kulkevan koiran perään, hitto kun luulin jo että Jerikosta olisi tullut "kiltti koira" ts. että oltain menossa parempaan suuntaan ton kanssa. Mutta eipä näköjään, tai tänään ainakin oli TOSI huono päivä!

Olen päättänyt alkaa oikein kunnolla siedättämään Jerikoa siihen että muita koiria tulee meidän lähelle kun seisotaan paikallaan. Se kun näyttää tuottavan Jerikolle vaikeuksia eikä ole mennyt itsestään ohi niin kuin jotenkin toivoin. Mikä asia nyt ylipäätään menisi itsestään ohi?? Muutamien koirakavereiden kanssa ollaan jo vähän harjoiteltu, nyt otettiin Hannan ja Ennin kanssa. Hanna seuruutti Enniä meidän ympärillä ja toi sen lopulta istumaan puolen metrin päähän Jerikosta. Ei näyttänyt haittaavan Jerikoa, oliko sitten liian helppo harjoitus? Joka tapauksessa aion näitä nyt ottaa Jerikon kanssa, kyllä sen täytyy vaan alkaa sietämään sitä että muita koiria liikkuu meidän ympärillä ja voi tulla jopa mun silitettäväksi.

Agilityhallille löytäminen oli yllättävän vaikeaa. Ensinnäkin navigaattori neuvoi koko ajan päin mäntyä (ei ollut yhtään kartalla miten rampit Nokian suunnalla menee eikä tiennyt siellä olevista liikenneympyröistä), ja itse halli oli silleen pieni että hämärässä ajoin siitä vaan ohi ja löysin vasta kun kysyin neuvoa ohikulkevalta naiselta. Viime hetkellä sitten saavuttiin paikalle, treenikaverina oli ranskanbuldoggi uros, puolessa välissä tuntia saapui myöhässä myös belginarttu. Esteet oli Jerikon mielestä taas tosi kivoja ja silleen meni hyvin, Hanna on hyvä ohjaamaan, mutta Jeriko pääsi taas karkaamaan pari kertaa. Hannan avulla sain sitten lopulta Jerikon kuriin, mutta oli se kyllä aivan muissa maailmoissa ja sekaisin. Välillä harjoitukset onnistui, välillä taas ei. Mutta kotitehtäviksi tuli sylikäännöksen sekä kontaktipinnan harjoittelua, seuraavat treenit parin viikon päästä. Toivotaan että Jeriko on silloin vähän enemmän järjissään..

tiistai 5. lokakuuta 2010

Käytiin tänään Tuijan ja Ronjan kanssa treenaamassa. Kunnon tokotreenit pitkästä aikaa.
Otettiin ensin paikkamakuu. Päätin pistää Jerikon keston koetukselle, kun tähän mennessä olen käynyt palkkaamassa melko usein enkä ollut oikein kokeillut kuinka pitkään Jeriko makaisi palkkaamatta. Yhteensä ollaan kuitenkin tehty varmaan reilun 2 minuutinkin paikkamakuita porukassa. Nyt sitten päätin ottaa kunnolla aikaa ja käydä palkkaamassa minuutin kohdalla, ja tehdä kahden minuutin paikkamakuu. Jeriko pysyi kyllä tosi hyvin paikallaan ja rauhallisena, melkein jo liiankin rauhallisena kun haisteli maata ja makasikin melko rentona. Mutta parempi liiankin rento kuin se ettei pysyisi ollenkaan, ja ajoittain Jeriko makasi juuri sopivan valppaana pää pystyssä ja katsoi mua rauhallisena. Jeriko vaikutti siltä että olisi pystynyt ihan kevyesti pysymään siellä kaksikin minuuttia ilman palkkaa.

Otettiin myös seuraamista vähän samaan tyyliin kuin mitä ollaan sitä lenkeillä otettu, siis taluttimessa vaan kävelytin ja sitten kun Jeriko alkoi ottamaan kontaktia pyysin seuraamaan. Hienosti kyllä meni ja otin sitten ilman talutintakin. Välillä kyllä kun Jeriko innostuu liikaa se alkaa tulemaan liian lähelle ja nojaamaan, ja taipuu banaanina jalan taakse. Otettiin sitten seuraamista nakilla imuuttamallakin että saatiin paremmin sitä suoraa asentoa.

Vielä harjoiteltiin näyttelyjuoksua, ensin vaan kävellen haettiin naksuttelemalla sitä että Jeriko nosti pään ylös (eikä haistellut maata) ja että häntä tuli alas. Vähän tuntui takkuiselta aluksi, mutta sitten kun Tuija juoksutti hetken Jerikoa tuntui että sillä syttyi oikein kunnolla lamppu päässä, ja sitten meni juoksu munkin kanssa melkoisen hienosti! Tällaista sitten kunnolla lisää, kolme viikkoa aikaa treenata Seinäjoen näyttelyyn. Kiitos Tuijalle avusta! :)

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Emäntä oli tänään tallin esteratsastuskisoissa. Ratsastaminen on kyllä ihana harrastus, ja erityisesti esteet on se mun juttu. Ihana välillä päästä kotoa pihalle, myös ilman Jerikoa niin kivaa kuin senkin kanssa harrastaminen on. Olen myös sitä mieltä että ratsastuksesta on hyötyä myös moniin koiraharrastuksiin Jerikon kanssa, välillä jopa oppii jotain hyödyllistä itsestään ja paineensietokyvystään. Tänään esimerkiksi opin, että jännitän kisoihin enemmän kuin mitä olen ennen ajatellut. Muuten sitä ei oikein huomaa, mutta hätiköin/hätäännyn huomattavasti normaalia helpommin. Tänäänkin olin koko suorituksen ajan pienessä paniikissa kun jotenkin tuntui että hevonen kiitää ja lähtee ihan just mun alta, videolta tarkastaessa meno olikin aivan rauhallista ja hyvää yhtä esteen pudotusta ja yhtä kieltoa lukuunottamatta. Ulkopuolelta ei kukaan kuitenkaan olisi voinut nähdä että heppa olisi mitenkään kiitänyt, eikä edes sitä että itse olin lievästi hätääntynyt.

Siitä juontui mieleen että olenkohan liian ankara myös Jerikon nopeuden suhteen jäljellä..? Entä jos odotan siinäkin vähän liiankin rauhallista tahtia, jota vaan ei mitenkään ole tulossa? Ehkä jos itse lähtisin eri asenteella ja antaisin Jerikolle enemmän tilaa mennä, niin jäljestyskin sujuisi paremmin.. Enkä heti heittäisi hanskoja tiskiin jos vauhti on nopeaa.. Tässä riittää sitten miettimistä. :D

Varsinaiset tokotreenit on nyt olleet vähän tauolla, ensi viikolla olisi kyllä tarkoitus joku päivä mennä. Vähän on kotona jotain pikku juttuja otettu, lenkillä samoin tulee aina tehtyä jotain. Varsinkin seuraamista tossa kotipihassa. Ihan mukavasti se seuraaminen kyllä sujuu, treeneihin kun vielä saisi saman.
Tokoliikkeiden treenaamisen sijaan olen opettanut Jerikolle taas yhden turhan tempun: valojen sammuttamisen. :) Se on kyllä hauska temppu, Jerikonkin mielestä. Eikä se rämpyttele valoja mitenkään itsekseen, sitten vasta kun pyytää. :)

perjantai 1. lokakuuta 2010

Metsäjälki

Mulla oli tänään vapaapäivä koulusta, joten tietenkin lähdin tekemään Jerikolle jälkeä, mitä muutakaan sitä nyt olisi keksinyt...??
Päätin tehdä pitkästä aikaa metsäjäljen, kun ei jaksa aina tota samaa peltoa kyntää eikä myöskään lähteä jotain muuta sopivaa peltoa etsimään. Ajoin siis Toimelantien päähän ja tein jäljen. Jälki oli ehkä sellaiset 60 metriä, vaikea arvioida mutta melko lyhyt kuitenkin. Maasto oli pääasiassa ihan mukavaa, välillä oli vähän turhan paljon oksia maassa mutta muuten sammalta ja lehtiä. Kaarsin jälkeä loivasti vasemmalle, yhteen kohtaan tuli kyllä hieman jyrkempi käännös.

Annoin jäljen vanheta noin 20 minuuttia ja sitten Jeriko hommiin. Taas mokailin itse. Jostain kumman syystä vein Jerikon vahingossa suoraan jäljen alulle enkä herkkuruudulle, enkä edes tajunnut sitä ensin. Jeriko meinasi siitä heti jatkaa eteenpäin ja mä vaan ihmettelin että mitä kummaa, ja Jeriko tuskastui kun ei päässyt jatkamaan. Lopulta sitten tajusin mikä oli tilanne ja otettiin uusi lähtö, herkkuruutu jäi kyllä kokonaan käymättä. Ei sen puoleen, ei Jerikoa paljon herkut muutenkaan kiinnostaneet eikä yksikään noussut maasta. Itse jäljen Jeriko veti silleen kohtalaisesti, hirveä vauhti kyllä päällä, himmasin sen verran kun uskalsin ilman että jäljestys olisi kadonnut. Välillä lähti jäljeltä sivuun mutta tuli sitten takaisin ja jäljen pää löytyi kyllä nopeasti.

Silti, jotenkin ihan paska maku jäi suuhun tosta. Aina tollasta sähellystä ja rasittaa kun tolla on niin paljon vauhtia eikä sitä saa siltä edes pois kun ei sitä mitkään herkut kiinnosta! Perseestä koko laji. Pitäisi varmaan lopettaa koko touhu tai jättää ainakin talvitauolle, masentava harrastus kun siitä ei ole yhtään mitään iloa kellekään.. Ja taitaa nää pk-puolen lajit ylipäätään jäädä kokonaan kun ei sitä hakuakaan pääse missään kokeilemaan. Angst angst ja silleen, älkää välittäkö, nyt vaan ottaa päähän niin että.......

perjantai 24. syyskuuta 2010

Viikolla podin vatsatautia ja sen jälkeen oli aivan veto pois, treenaamiset jäi siis vähemmälle. Tänään otettiin kuitenkin lenkin lomassa pienet treenit koulun kentällä. Yksin on vähän mälsä treenata ja helposti jää hinkkaamaan jotain, mutta aika hyvä menetelmä oli jättää herkkupussi kentän laidalle ja ottaa vaan kourallinen herkkuja, sitten kun ne loppui niin piti pitää tauko ja hakea lisää ja vaihtaa samalla aihetta. Ensin otettiin lyhyt paikkamakuu, arviolta 30 sekuntia. Ajattelin että näin yksin treenatessa on hyvä ottaa välistä lyhyempi ja helpompi paikkamakuu, kun porukassa tulee makuutettua vähän pidempään.

Sitten otettiin liikkeestä seisomista, hienosti kyllä menee, nyt pystyi ottamaan jo pienestä hölkästä. Seuraamista en siis ole tämän yhteydessä ollenkaan vaatinut kun ei se oikein sujukaan. Se on kyllä yksi tosi kumma juttu! Lenkillä kotiin päin tullessa Jeriko saattaa tarjota tosi paljonkin hienoa seuraamista ja pitkiä pätkiäkin, mutta treenatessa ei vaan onnistu...?? Pitäisikö treenatessa yrittää tehdä siitä enemmän lenkin omaista, kävellä vaan hihnassa ja odottaa että Jeriko alkaisi itse ottaa kontaktia ja siitä poikia seuraaminen..?

Otettiin sitten luoksetuloa kasvavalla etäisyydellä ja nopeutta vähän hakien. Jätin Jerikon sivulta paikalleen ja hölkkäsin tai kävelin reippaasti muutamien metrien päähän ja kutsuin innokkaasti. Edestä istumasta vapautin suoraan enkä ottanut ollenkaan perusasentoon siirtymistä, Jeriko kuitenkin osaa sen hyvin enkä halua että se alkaa ennakoimaan sitä. Noin 10 metrin etäisyyteen päästiin, en halua hätäillä tämänkään kanssa vaan mieluummin pidän kiinni siitä että suoruus säilyy ja suoritus on muuten puhdas, ja pikku hiljaa vaan lisään etäisyyttä. Kivasti Jeriko kyllä tuli, suoraan ja reipasta laukkaa, uskon kyllä että nopeus vielä kasvaa kun jatketaan etäisyyden kasvattamista.

Hihnakävelyyn ollaan otettu taas uusi elementti: tempon vaihtelut. Varmaan tällaisen vinkin joku antoi jo aikoja sitten mutta meni sitten vaan ohi, nyt luin sitten yhdestä kirjasta ja päätin kokeilla. Näyttää kyllä heti toimivan paremmin kun vaan perus pysähtyminen kun hihna kiristyy, antaa paljon selkeämmän kuvan koiralle siitä mitä pitäis tehdä kun vaihtelee kävelytempoa ja palkitsee siitä että pysyy mukana. Kontaktin ottaminen lisääntyi heti todella paljon! Kuonopannan käyttö on jostain syystä päässyt unohtumaan, pitäisi taas jatkossa muistaa pitää sitä mukana jos tulee tiukka tilanne niin ei tarvitse hermojaan menettää kun kaksi kovaa pätää lyö yhteen. :D Mutta siis hyvältä näyttää, uskon että tää vielä painuu Jerikon kalloon.

Luoksetuloharjoitukset fleksissä on myös jatkuneet, harmillisen harvoin kuitenkin sattuu koiria tulemaan vastaan silleen että Jeriko on juuri flexissä ja vielä vähän kauempana.. Eilen illalla kävi kuitenkin niin että pari partacollieta meni risteävää tietä ohitse noin 20 metrin päästä kun Jeriko oli flexissä. Otin vielä vähän itse taka-askelia ja sillä etäisyyttä, ja kutsuin luokse, ja Jeriko tuli ja tuli vielä ihan perille! Palkkiotkin kelpasi ja tuntui jopa olevan ihan mielissään siitä kun iloitsin! Selvä parannus, yleensä sitä ei oikein herkut kiinnosta eikä sitä juurikaan ole enää saanut perille asti tulemaan. Mutta tämä meni hyvin, näitä lisää! :)

tiistai 21. syyskuuta 2010

Eilen oltiin treenaamassa Tuijan ja Ronjan kanssa. Otin Jerikon kanssa pitkästä aikaa ulkona liikkeestä pysähtymistä, ja vaikka se on sisällä mennyt niinkin hyvin että pienestä hölkästä pysähtyy hienosti, lähdin ulkona vaan varovaisesti peruuttaen kokeilemaan. Hienosti se kuitenkin meni, ihan muutamia toistoja otettiin ja sillä selvä. Tuijalle taas kiitos siitä että osaat sanoa milloin lopetetaan ettei vahingossakaan jää hinkkaamaan jotain suoritusta.
Aioin yrittää ottaa myös seuraamista, mutta Jeriko ei meinannut oikein perusasentoonkaan rauhoittua niin palkkailin vaan siinä istumisesta ja hyvästä kontaktista. Lopuksi ihan yksi askel.
Viimeisenä otettiin pari hyppyä Tuijan esteellä, hyvin meni sekin. Yhden kerran lähetin kuitenkin liian kaukaa ja siinä Jeriko jäi vähän hämilleen.

Treenien jälkeen lähdettiin lenkille ja olin vähän epävarma uskaltaako Jerikoa pitää vapaana. Ajattelin kuitenkin että kokeillaan kun on jo toinen koira mukana niin ei ne vieraat välttämättä niin paljon kiinnosta. Ja kun Ronjalla on niin varma luoksetulo niin toivoin että ehkä se vähän niin kuin "imisi" Jerikonkin mukana takaisin. Toisin kuitenkin kävi, yhden koiran luokse Jeriko ehti karata ja sitten joutui flexiin. Flexi oli kyllä tällä reissulla aika rasittava kapistus. Yksin lenkkeillessä se vielä toimii, mutta nyt Jeriko veti koko ajan narun joko Ronjan, Tuijan tai jonkun vastaantulijan eteen, ja välillä meinasi oikein inhottavasti kieputtaa narun Ronjan ympärille. Mitenkään ei ole hyvä siis ja hermo siinä kyllä paloi. Kumma kun muuten osaa kävellä yhtä puolta tietä mutta nyt oli pakko koko ajan seilata edes takas. Toivottavasti tosta flexistä pääsee pian eroon!! Muutamia kertoja saatiin kyllä harjoiteltuakin flexissä luoksetuloa kun koiria tuli vastaan, toivotaan että tästä nyt on oikeasti jotain apua.
Hyvä puoli Jerikossa on kuitenkin se, että vaikka se karkaisi, niin aina se menee tosi iloisesti muiden koirien luokse eikä ole millään tavalla uhkaava. Ei ole siis kivaa kyllä sekään mutta ei ainakaan ole muista koiran ulkoiluttajista niin uhkaavaa.. Vähän toisenlainen tapaus kohdattiin lenkillä, ei tosin onneksi vapaana, ja pystyi taas olla edes vähän tyytyväinen Jerikoon vaikka muuten ottikin päähän.

Innostuin vähän Ronjan hienosta edistymisestä kapulan kanssa, ja päätin itsekin tänään kokeilla pitkästä aikaa kapulan pitämistä. Otin käyttöön kevyemmän litteäpäisen harjoituskapulan jonka olin ostanut jo aikoja sitten ennen Jerikon edellistä taantumista. Nyt siis ekaa kertaa sen kanssa harjoiteltiin, mutta Jeriko oli selvästi innoissaan kun otin sen esille. Ensin palkkasin koskettamisesta, sitten heti jo suun aukaisemisesta ja suuhun ottamisesta. Meinasin vähän alkaa sitä otetta taas säätämään pikkaisen heiluttelemalla kapulaa, mutta Jeriko alkoi taas tuskastumaan ja jätin sen kokonaan väliin. Sen sijaan leikin ensin vähän köydellä, ja sitten kapula suuhun ja hienostihan se pysyi! Muutamia toistoja tein niin että palkkasin leikillä, pari toistoa peräkkäinkin nakkipalkalla ja sitten taas leikkiä, ja hienoon 10 sekunnin pitoon taas noustiin! :)
Ja sitten lopetin ja laitoin kapulan laatikkoon, katsotaan milloin uskaltaisi uudestaan.. ;)
Jeriko kuitenkin selvästi tarvitsee pientä vireen nostattamista (ainakin näin kotioloissa kun on muuten niin rauhallinen) ennen kapulan pitämistä, kun vire on kohdillaan niin hienosti pitää! Ei pidä taas sortua liikaan harjoitteluun, mutta olisihan se kiva päästä pian nostoa harjoittelemaan...

lauantai 18. syyskuuta 2010

Onnistumisen elämyksiä

Olin suunnitellut tekeväni tänään aamulla Jerikolla jäljen, ja vaikka sää oli vähän sateinen lähdin kuitenkin jäljen tekoon läheiselle pellolle. Jerikolle oltiin annettu illalla tavallistakin pienempi ruoka-annos enkä aamulla antanut mitään, käytin vaan pikaisesti pissalla ennen kuin lähdin. Pelto oli kasvanut lisää heinää loppukesän aikana ja kasvillisuutta oli sitten aika paljonkin.
Tein tarkoituksella lyhyen jäljen, ehkä noin 30 metriä, ja laitoin joka askeleelle frolicin/makkaran. Loppujäljestä alkoi herkut käydä vähiin ja tein muutaman metrin niin että joka toisella askeleella herkku. Tyhjiä välejä en jättänyt ollenkaan. Tarkoitus oli tehdä myös suora jälki, mutta alkuun tein vahingossa jonkun ihme kaarroksen kunnes sitten tajusin suoristaa reittini. Aika hyvä ja helppo jälki silti.

Poljin sitten kotiin hakemaan Jerikoa, ja matkalla alkoi satamaan oikein kunnolla. Sanokaa nyt joku viisaampi että miten vesisade vaikuttaa koiran jäljestämiseen kun en sitä oikein itse ymmärrä. Tai sitten toi alusta, mikä on oikeasti hyvä peltoalusta tehdä jälkeä? Haittaako kasvillisuus vai onko se parempi että on jotain mihin haju jää "kiinni"?

Anyway, jälki ehti vanhentua 25 minuuttia. Kotoa lähtiessä Jeriko oli tosi innoissaan ja kulki nenä kiinni maassa, onneksi olin päättänyt mennä nyt koko matkan flexissä niin sai mennä vapaammin eikä tarvinnut ottaa intoa pois hihnakävelyn vuoksi. Puhelin Jerikolle matkalla jäljen teosta, pitäisi varmaan ottaa tavaksi niin tulisi vielä selvemmäksi mitä ollaan menossa tekemään.
Pellolla herkkuruudussa saatiin taas vire sopivaksi, mutta kerran Jeriko meinasi lähteä ruudusta ja pelkäsin jo ettei sitä taas kiinnosta yhtään. Otin sen sitten äkkiä pois kun vielä haki herkkuja ja sitten jäljelle.

Hyvin lähti liikkeelle, nenä kiinni maassa ja kävi oikeastaan joka askeleen läpi. Ei kuitenkaan edelleenkään syönyt kuin muutamia herkkuja, ehkä joka kolmannen tai neljännen. Hyvin meni kuitenkin nenä kiinni maassa, kerran kävi sivussa mutta palasi itse heti takaisin jäljelle. Keskivaiheilla jälkeä nosta päänsä ylös ja katseli vähän ympärilleen ja aattelin jo taas että siihen loppui jäljestys, mutta sitten laski taas päänsä ja jatkoi hyvää jäljestystä. Vauhtia joutui edelleen ottamaan vähän pois, mutta kyllä Jeriko meni rauhallisemmin kuin yleensä ja kävi tosiaan joka askeleen läpi. Sitten jo tulikin jäljen loppu ja kaikki meni kyllä niin kuin olin toivonutkin: jäljestys sujui hyvin ja Jerikolle jäi selvästi halu vielä jatkaa jälkeä. Nappisuoritus! :)

Ollaan nyt ulkoilutettu Jerikoa osittain flexissä, niissä paikoissa missä yleensä päästettäisiin vapaaksi ollaan laitettu flexiin. Mutta eipä niitä koiria nyt sitten tietenkään ole vastaan tullut kun olisi ollut hyvä harjoitella! ;(
Eilen oltiin Jerikon kanssa Ylöjärvellä mun kaverin luona käymässä ja päästin sitten Jerikon talon pihaan vapaaksi. Talon takaa kulkee kävelytie jonne Jeriko sitten karkasi kun ohitse meni juoksuinen narttu. Varmaan haistoi sen, kun talo on kuitenkin siinä pihan ja tien välissä niin ettei sinne näekään.. Kävin sitten hakemassa Jerikon pois, mutta päästin sen liian aikaisin uudestaan irti ja Jeriko pinkoi taas perään. Koira ja omistaja oli jo ehtineet jonkin verran kauemmaksi, mutta kun ehdin kävelytielle ja kutsuin Jerikoa niin se tuli!! Pieni ihme sekin ja olin tyytyväinen. :)
Ja torstaina kun oltiin treenaamassa Tuijan ja Saran kanssa, Jeriko ei karannut kertaakaan Ronjan ja Theban luo! Jo siihen voi olla tosi tyytyväinen, mutta meni muutenkin ihan kivasti, otin muutaman eteen istumisen ja siitä perusasentoon siirtymisen, ja pari askelta seuraamista. +TOSI paljon leikkiä! Vinkusiili oli mukana ja sitä heittelin, se olikin Jerikon mielestä tosi kivaa eikä varmaan sen vuoksi ollut tarve karata tyttöjen luo. Vähän ehkä nosti jo liikaa kierroksia, joku vähemmän kiva lelu olisi suoritusten kannalta ehkä parempi, mutta tärkeintä että oli kivaa. :)

tiistai 14. syyskuuta 2010

Löytyihän sitä motivaatiota taas vaihteeksi

Ollaan ruokittu Jerikoa tässä pari päivää vähän vähemmän enkä ole ottanut sen kanssa mitään tokotreeniä moneen päivään. Parina päivänä sen sijaan harjoittelin kissojen kanssa vanhoja temppuja samalla kun käskin Jerikon makaamaan paikoillaan. Eihän se siellä koko aikaa aina meinannut pysyä, mutta hyvä harjoitus silti kun nostatti Jerikon kierroksia ja halua treenata. Enkä silti ottanut siihen perään mitään treeniä.

Nälässä pitäminen ja treenitauko on kannattanut, tänään Jerikolta löytyikin sitten jo hyvin intoa harjoitella, innostui jo kun kasasin tavaroita ja kentälläkin pysyi hyvin lähellä ja oli selvästi kiinnostuneempi kuin monesti aikaisemmin. Otettiin sitten lyhyet harjoitukset luoksetuloa ja perusasentoon siirtymistä, ja PALJON leikkiä. Edelleen on keskittymiskyky tosi lyhyt, mutta lopetin kuitenkin sen verran nopeasti että ehti saada onnistuneet ja hauskat toistot ennen kuin Jerikon kiinnostus lopullisesti lopahti. Ja sitten vaan leikittiin Jerikon lempileluilla. Taidan alkaa pantata varsinkin vinkuvaa siiliä joka on ehdoton suosikki, ja vedän sen esille ainoastaan treenikentillä. ;)









Treeni meni tosiaan kyllä hyvin, yhtä hyviä suorituksia antoi kuin kotona sisälläkin; luoksetulon asento suora ja hyvin tiivis, perusasento useimmiten juuri hyvä (sitäkin voisi kyllä vielä harjoitella että oikea asento tulee varmasti joka kerralla). Olen siis erittäin tyytyväinen.





Jatkossa täytyy siis vaan muistaa harjoitella oikeasti vähemmän, pitää useamman päivän taukoja välissä ja sitten vaan lyhyitä hauskoja treenejä niin kauan kuin tätä murrosikää jatkuu. Ja varmasti vaikuttaa sekin kun samaan aikaan oman hormonimyllerryksen kanssa ulkona on koko ajan juoksuisten narttujen hajuja, meneehän pieni kova pää sekaisin vähemmästäkin! ;)



Toistaiseksi ei olla päästetty eikä päästetä Jerikoa ulkona vapaaksi, vapautta simuloi fleksissä kulkeminen. Luoksetuloon ei voi tällä hetkellä millään tavalla luottaa, pikemminkin siihen voi luottaa että se ei toimi jos tulee koira vastaan, niinpä on parempi estää väärä toiminta ja harjoitella luoksetuloa koirien läheisyydessä flexin antamissa rajoissa. Katsotaan miten tämä edistyy ja toivotaan että luoksetulo taas tuosta paranee.