Jerikosta tuli isä ja kesälajien korkkausta

Niin paljon jännitystä ja myös hieman pettymyksiä mahtunut tähän Jerikon ja Nokin pentuprojektiin, tokihan kaikki oltaisiin toivottu, että pentuja olisi ollut enemmän kuin yksi. Eikä varmaan ole väärin myöntää, että kyllä sitä jännitettiin, että käynnistyykö synnytys normaalisti yhden pennun kanssa tai että mahtuuko yksi pentu syntymään vai onko se liian iso. Siksipä oli suuri helpotus ja ilo, kun eilen Nokin synnytys tapahtui täysin vaivattomasti ja luonnollisesti, ja elinvoimainen pikku Noriko saapui maailmaan. :) Ainokaisena pentuna myös maitoa on riittänyt yllinkyllin, mutta niinpä kävikin niin, että Noriko sai adoptio-sisaruksia orvoiksi jääneistä husky-pennuista. Jotenkin tulee tunne, että kaikella on tarkoituksensa.

Tänään avattiin paimennuskausi, kun päästiin Katjan luokse treenaamaan. Kotona ei vielä olosuhteet ihan anna myöten, mutta näillä "helteillä" varmaan pian jo täälläkin. :) Olipa kyllä pitkästä aikaa paimentaa. Tehtiin ensin Ukon kanssa pienemmässä pyöröaitauksessa tsekkausta, että miten pysyy irti lampaista ja vähän lampaiden painamista aitaa vasten. Ukolla on kyllä ihana asenne lampaiden kanssa, se on niin kohtelias ja tyyni, että saa lampaatkin hyvin rauhallisiksi. Toisaalta tässä on se kääntöpuoli, että lampaat myös päästäisi Ukon lähemmäksi kuin monen muun ja tämän vuoksi Ukko herkästi ajautuisi vähän liian lähelle edelleenkin. Tästä joutui vähän huomauttamaan, mutta huomauttamisen jälkeen Ukko muisti hienosti pitää etäisyyttä. Lampaiden katsoessa vastaan Ukolla pysyy maltti niin täydellisesti, ja se nykyään uskaltaa ottaa katseet vastaan täysin tyynesti yhtään väistämättä ja hiljaa vaan painaa eteenpäin kunnes lampaat väistää. Mahtava asenne! :)

Toiselle vuorolla otettiin lampaat avoimeen tilaan ja tehtiin vähän hakukaaria. Lampailla oli todella kova veto pihaa kohti ja tämä aiheutti vähän ongelmia suuntien ottamisessa, koska Ukko halusi peittää vedon puolta. Kun tehtiin hakua niin, että piha jäi tolpalta katsottuna oikealle ja lähetin Ukkoa vasemmalle kaarelle, tuli aikas suppeaa kaarta ja Ukko myös ajoi tasapainon yli ja nosti vähän viistosti ikään kuin poispäin vedosta. Ei siis ihan ideaalisesti mennyt. Paineella pyrin irrottamaan Ukko lampaista (ensin tulkitsin tilanteen vain Ukon "silmäilyksi") ja vähän paremmin Ukko sitten tekikin, mutta kun vaihdettin suunta päinvastoin, että piha olikin tolpalta katsottuna vasemmalla, niin Ukko teki oikeastaan aika täydellisen hakuaaren, nosti täydellisesti suoraan, jarrutti itse noston jälkeen ja kävi maahan, antoi lampaille hyvin etäisyyttä ja sitten vasta jatkoi ajamista. Eipä tarvinnut käskyttää oikeestaan mitään, vaan sai vaan käyttää ääntään kehumiseen ja ylenpalttisesti kyllä kehuinkin. :D Tähän oli hyvä lopettaa treeni. :)

Jos Ukko nousi naftaliinista niin kuin olisi eilen viimeksi treenannut, niin Jerikolla oli vähän eri meininki. Ensin ei tiennyt yhtään mihin oli menossa ja häntä korkealla juoksenteli. Sitten laski häntä (vähän), mutta kaasu meinasi hirttää silti kiinni. Jouduin siis seisomaan jarrulla aika paljon, sinänsä kyllä kaaret oli ihan hyvät ja pillikäskyt Jeriko muisti ja otti pääasiassa ihan hyvin, mutta jotenkin tässä korostuu, että on Jeriko kyllä Ukkoon verrattuna aika sähikäinen, kun Ukko on niin tyyni työskentelijä tekee se mitä tahansa. :D

Jeriko ei sitten saanut toista paimennusvuoroa, vaan lähdettiin ajamaan kotiin ja kohti hakutreenejä. Päästiin kuokkimaan Kaarina Jaakolan ryhmän ilmaisutreeneihin ja olipa Jeriko kyllä liekeissä. :) Treenattiin kentällä ja otettiin tilan vuoksi vain neljä maalimiestä, mutta aika sopiva treenimäärä se olikin.

Kenttä oli pääosin sula, toisessa päädyssä oli lumivalli jonka taakse pääsi piiloutumaan, ja toisessa päässä varasto jonka taakse yksi piilo ja pieneen lasten telttaan toinen maalimies. Ekana maalimiehenä Ilona, jonka jo tiesin olevan Jerikolla vaikein, koska tuppaa ihmettelemään tuttuja hakutreeneissä. Lisäksi Jeriko ensin oikaisi vasemmalla puolella olevaa tyhjää piiloa tarkastamaan, mutta korjasi sitten sen tarkastettuaan itsensä alueen alkuun ja löysi Ilonan. Sitten piti kurkata lumivallin takaa mua. Ilme oli: "Hei, Ilona on täällä. Pitäiskö mun tehdä asialle jotain?". :D Aloitti kuitenkin sitten ilmaisemaan lyhyen alkuhämmennyksen jälkeen ja hienosti meni. Toinen maalimies varaston takana ja tätä Jeriko alkoi ilmaisemaan välittömästi. Yhden pienen kurkkauksen teki kulman takaa, mutta muuten tauotta ilmaisi. Kaksi viimeistä ilmaisua oli oikeastaan melkein täydellisiä, ilmaisu alkoi välittömästi ja jatkui tauotta vaikka menin viereen seisomaan. :) Aivan loistavaa. Sanoinko jo, että Jeriko oli aivan liekeissä? Mäkin olin! ;)

Ei olisi aurinkoista kaunista kevätpäivää voinut paremmin viettää kuin pääosin ulkona treenaten meidän lempilajeja. :) Eiköhän pian saada pk- ja paimennuskausi ihan kunnolla käyntiin. :)

Eläinvauvoja ja kevään odotusta

Olenpa jotenkin ollut laiska päivittämään mitään. Treenitkin on ollut vähässä. Viime viikolla Jerikon agilitytreenit jäi välistä rannevamman vuoksi. Ukolla oli keskiviikkona agilitytreenit, mutta olin unohtanut koko "agilitykassin" kotiin eikä mulla ollut treenikenkiä eikä mitään. Ulkokenkinä nastakengät eli niillä ei voinut treenata. Niinpä Ukko treenasi nyt toista kertaa Teron kanssa ja ihan kivasti kyllä meni. :) Ukko oli jo selvästi rennompi ja tuli jo tosi hyviä pätkiä.

Lauantaina alueellisen valkun treeneissä myös tehtiin tosi hyvää pätkää puhjenneesta flunssastani huolimatta. Hyvänä havaintona, että Ukko ei oikein tykkää tulla niistoihin, vaan sille sopivin ohjaus on vaan tehdä normaalina takaakiertona ja mielellään vähän kauempaa, niin mun rintamasuunta ei missään vaiheessa käänny Ukkoa vasten. Täytyy pistää korvan taakse. Sen enempää ei sitten viime viikolla treenailtukaan, toisin sanoen Jeriko ei treenannut mitään vaan oli levossa.

Viikonloppuna meinsin pitkästyä kuoliaaksi, mutta ei vaan silti saanut itsestään irti, että alkaisi jotain sisätemppuiluja tekemään. Ei vaan motivoi. Joku hassu treeniväsy nyt, kun ei oo enää hiihtämään pääsyt. Tänään kyllä tuli taas lunta, että jos flunssa hellittäisi, niin jospa sitä vielä pääsisi.. Toisaalta motivaatio on jo kohdentunut enemmän noihin kesälajeihin, odotan että pääsisi paimentamaan ja metsään treenaamaan! :)

Viime viikolla täällä aloitettiin metsätyöt eli harvennushakkuut osalla metsäalueista ja sitten istutetun kuusikon kaato vanhalta pelto/laidunmaalta. Hakkuutyöt saatiin eilen valmiiksi ja tässä pikku hiljaa pitäisi alkaa puiden ja energiapaalien keruu alueelta. Kyllä on laajennettu laidun ison näköinen! Toki sitten näkö muuttuu, kun on koivut lehdessä ja laidunkausi päällä, ei ehkä enää niin isolta, mutta kyllä tossa hyvin tilaa tulee riittämään! :)

Kuva laitumen peränurkasta kohti sisääntuloporttia :)

Jotain muutakin on tällä viikolla tapahtunut, nimittäin ensimmäinen uuhi on karitsoinut! Kävin maanantaina juuri katsomassa ja antamassa kauraa lampaille, enkä huomannut mitään outoa missään uuhessa. Kävin sitten laitumella jututtamassa fixterikuskia max 20-30 min ajan ja takaisin tullessa Jeriko juoksi edeltä suoraan lampolalle ja kohdalle tullessa kuului pieni hento "bää". :)) Siellä se ensikkouuhi oli hoitanut ensimmäisen karitsan maailmaan, puhdistanut sen sikiöpussistaan ja pesi sitä tyytyväisenä samalla, kun tomera pieni karitsa oli jo nousemassa ottamaan ensiaskeleitaan ja toinen karitsa teki tuloaan ja sikiöpussi pullotti jo pitkällä. Nopeaa toimintaa! :D

Pian oli sitten jo toinenkin karitsa maailmassa ja ensimmäinen samalla jo imemässä, mutta toinen karitsa ei vaikuttanutkaan aivan niin tomeralta kuin kaverinsa. Se ei pyrkinyt ylös niin tomerasti, äänteli vähemmän ja ei aluksi oikein osannut hakeutua imemäänkään. Avustettunakin hamuili ensin vääristä paikoista, emän nivusesta ihoa jne. ja hytisi sitten vaan makuulla. Huolihan siinä tuli, että vaikka emä hienosti hoitikin, niin ei sekään pysty pakottamaan karitsaa imemään. Lopulta oli pakko antaa luonnon hoitaa, olin sisällä jonkin aikaa, kävin illalla vielä katsomassa noin yhdentoista aikaan jolloin tilanne näyttikin jo paremmalta, toinen karista oli ehkä juuri imemässä kun tulin paikalle, mutta emä siirtyi minun tullessa ja karitsa jäi hamuamaan perään. Päätin, että parempi olla häiritsemättä ja niin vaan aamulla oli vastassa erittäin tyytyväinen emä ja kaksi pirteää karitsaa. :)

Pikkuinen selviytyjä ja onnellinen emo :)

Isosisko ja pikkusisko

On noilla eläimillä kyllä emän vaistot niin hienot. Emä on huomioinut molemmat karitsansa alusta asti ja hoitanut suurella huolella ja hellyydellä. Se selvästi myös varoo jalkojaan ja jos huomaakin karitsan olevan alla, nostelee heti jalkojaan varovasti. Tuon ei ainakaan uskoisi koskaan liiskaavan karitsaansa, kun on niin hellävarainen ja varovainen. Loistoemo! :) Toivon mukaan muutkin pian aloittaa ja on yhtä luontevia emoja. :)

Viime perjantaina röntgenkuva paljasti, että Noki kantaa vain ja ainoastaan yhtä pentua. Pentu on saanut jo työnimen Noriko ja sen odotetaan syntyvän ihan lähipäivinä. Toivotaan, että synnytys käynnistyy ja etenee normaalisti ja että pentu mahtuu syntymään normaalisti. Kaikki peukut pystyssä!

Mysteerien ratkaisuja ja uusia mysteerejä

Maanantaina agilitytreeneissä oli oikein kiva rata, melko simppeliä menoa, mutta pystyi ottamaan mm. kepeillä puomin leijeröinnin ja sitten paahtaa putkesta putkeen ja siinä ohjaajalle puomin leijeröinti myös ja koiran piti irrota peränurkkaan. :) Jeriko meni tosi kivasti, pari virhettä mahtui matkaan mutta se on vaan hyvä ettei se päästä mua nyt ihan liian helpolla. ;)

Tiistaina käytiin lenkillä Johannan ja Kinnan kanssa ja muuten vietettin vapaapäivää. Keskiviikkona Ukko teki treeneissään samaa rataa kuin Jeriko maanantaina ja voitteko uskoa millainen ahaa-elämys koettiin! Enkö muka todella ole koskaan tullut radalla kannustaneeksi Ukkoa sanomalla "mene mene", mutta nyt tuossa 29-31 välissä käskyn kuultuaan Ukko ampaisi aivan erilaisella tarmolla eteenpäin. Ero oli aivan huikea! Ukko oli siis tainnut tulla just ulos 29 putkesta, sitten huikkasin tuon "käskyn" ja Ukko ampaisi aivan erilaiseen vauhtiin. Testattiin tätä tekemällä tuota pätkää edestakaisin ja ihan päivän selvä vaikutus! Onko Ukko siis kaikki nämä vuodet vaan odottanut, että mä ihan suullisella "käskyllä" antaisin luvan juosta täysiä, siitäkö tässä onkin ollut vaan kyse? :D

Tiistaina koin toisenkin ahaa-elämyksen. Olen "tuskaillut" vepessä sen lelun viennin kanssa, mutta kuulinkin, että sen voi tehdä apuohjaajaa käyttäen jolloin apuohjaaja pitäisi koiraa ja Ukko toisikin lelun mulle veneeseen/rantaan. Ja vielä saa ihan huikata, että "tuo"! Ajattelin, että "tämähän sitten helppoa", mutta ei se ihan ollutkaan... Selviää jäljempänä...

Torstaina päästiin pitkästä aikaa hiihtämään, JEEE! Haavistolla vetotreeneissä oli ihan hurjasti porukkaa ja hyvät treenit saatiin aikaiseksi vaikka latu kieltämättä olikin tosi epätasainen ja mun hiihtotaidoilla kyseessä oli enemmän selviytymistaistelu kuin hiihtotreenit; koko ajan tunne, että kohta kaadun. Vaan enpä kaatunut! :D Hienosti pojat kyllä veti, mutta mulla oli taas aikamoista räpiköintiä, ei voi mitään.

 Tänään käytiin uimassa. Koska tällä viikolla on ollut nyt paljon kaikkea ja eilen juuri vetohiihtotreenitkin, niin kevennettiin uintitaakkaa liiveillä. Vähän höntsäiltiin vaan ja pojat sai hakea lelua vedestä normaaliin tapaan. Sitten oli tarkoitus ottaa uittajan kanssa pelastettavan hakua, mutta tässä olikin Ukolla yllättäen ongelma. Kun viimeksi tämä sujui kuin tanssi, niin nyt Ukko vaan närppi ja vaihteli otetta dummysta/köydestä eikä ollenkaan olis vetänyt jos tuli painoa perään. Myöskään lelun tuominen mulle ei kyllä onnistunut mitenkään niin kuin leikki... :/

Jeriko sitten taas toimi niin kuin kunnon partiolaiselta voisi odottaakin, eli oli hoksannut tämän pelastettavan haun hienouden ja löytänyt oikean vesipelastuskoiran itsestään, haki innoissaan pelastettavaa ja veti sinnikkäästi vaikka uittaja roikkui koko painolla perässä. Myöskin lelun tuonti mulle (ja uittajallekin vienti) onnistui hyvin. Jerikolta vaan sujuu kaikki... :D Tätä ei kyllä oteta meidän lajien jatkoksi, katsotaan tuleeko tästä kuitenkin Ukolle sopiva laji. Voihan olla, että Ukko oli eilisistä vetotreeneistä väsynyt ja sen vuoksi ei jaksanut vetää. Sehän on aiemminkin huomattu, että väsyneenä tai jos on joku epämukavuustekijä niin Ukko luovuttaa siinä missä Jeriko vaan jatkaa korvien välin voimalla vaikka väsyttäisi..

Tänään tuli myös uutisia Nokista. Noki kävi tänään ultrassa ja se todettiin tiineeksi. :) Pidetään siis peukkuja pystyssä, että kaikki menee hyvin. :)

Monenlaista häppeningiä

Huh, mikä viikko. On ollut niin paljon menoa ja tukka putkella juoksemista, että ette arvaakaan! Aloitetaan ensin treeniasioista, joita ihme kyllä mahtui kuitenkin tähän viikkoon kaiken muun lisäksi kolmet (molemmilla koirilla kaksi treeniä).

Maanantaina oli siis Jerikon agilitytreenit ja tehtiin aika pitkää ja kinkkisiäkin kohtia sisältävää rataa. Koska edellisenä päivänä oli ollut juuri kisat, niin rimat oli matalalla jotain ihan 45 cm tmv, mutta rykäistiinpä koko 37 esteen rata kerrasta puhtaana läpi. :D Jeriko teki kyllä todella hienoa työtä, on se vaan niin hieno. :)

Kun rata oli kerran vedetty hienosti läpi, niin otettiin muutamia kohtia vähän erilaisia ohjauksia kokeillen ja rimat nostettiin lyhyille pätkille normikorkeuteen. Tehtiin mm. 22-24 väliä poispäinkäännöksellä ja tuosta vauhdista se oli kyllä tosi haastavaa. Enhän mä tuollaisia ohjauksia juuuri koskaan käytäkään. Lelupalkan kanssa autettiin sitten Jerikoa hoksaamaan, että pitäis tällä oudolla ohjauksellakin kääntyä nätisti ratapiirroksessa oikealla olevan siivekkeen ympäri ja niinhän se tietty teki kun vaan ohjeet oli selkeät. Jeriko kyllä kääntyy vaikka pennin päällä jos tarve vaatii. :)

Lauantaina oli aamulla Ukolla alueellisen valkun treenit jotka meni itse asiassa todella mukavasti! Tein Ukollekin matalilla 45 cm rimoilla, jotta se uskaltaisi kunnolla spurtata ja yhteisfiilis oli nyt tosi hyvä. :) Ukko teki myös puomin kontaktit tosi hienosti, joskin väsymyksen myötä vähän hidastui. Muuten Ukko kuitenkin tuli tosi hienosti ohjaukseen ja oltiin jo ihan flow'ssa kiinni. :))) Itsellä vaan vähän flunssan alku verotti omaa jaksamista ja hengästyin jotenkin tosi nopeasti.

Tilasin tuossa joku aika sitten kaksi uutta kirjaa iltalukemisiksi ja nyt on ollut vaikeus valita kumpaa luen. Olen siis lukenut vähän molempia ja molempia voin suositella tämän hetkisen kokemuksen perusteella. ;)

 Pakko kopioida tähän tuosta Susan Salon kirjasta yksi pieni pätkä, joka kuvaa ihan täsmälleen Ukkoa: "We have all seen dogs on any given weekend that are careful clean jumpers, but they are seldom very fast. These dogs have figured out that when their stride is shorter, their balance is greater because their feet are always underneath them and weight shift to come off the ground is relatively easy to perform. These dogs have not learned that they can adjust their stride to gain greater speed and still perform the all-important weight shift to make the necessary angle to elevation This short stride is the dog's "comfort zone" and many are not convinced that giving it up is a good idea."

Onhan tämä Ukosta tiedetty jo jonkin aikaa, mutta Susan tuossa pukee sen sanoiksi juuri niin kuin se varmasti onkin. Nyt vaan sitten pitäis saada Ukko uskomaan, että voi tosiaan spurtatakin, ja sen suhteen tosiaan taas on mielestäni edetty. :)

Pakkaset vihdoinkin hellitti ja tänään päästiin hiihtämään koirien kanssa ensimmäistä kertaa tänä talvena. Jeriko ei ole harrastanut mitään vetohommeleita varmaan vuoteen.. Onneksi on uimalla kuitenkin tehty vähän pohjakuntoa ja juokseehan noi lenkeilläkin toki. Oltiin Lotinajärven jäällä Mikon ja Jukan kanssa (muut porukasta feidas ;)) ja kun mä lähdin tunnollisesti koiriani lämmittelemään, niin äijät lähti jo hiihtämään. No, mä sitten lopulta sinne perään ja yritin hiihtää niitä kiinni, kun sanoi että piti taukoja välissä, mutta enhän mä niitä saavuttanut kuin vasta ihan juuri ennen kuin 4,6 km kierros tuli täyteen. :D Vedettiin siis koko kierros yhteen putkeen, koirat veti aivan upeasti, pysyi hienosti oikealla uralla vaikka vieressä oli myös toinen peruslatu, ohitti hienosti ja Jeriko selvästi ladun kaartaessa kuunteli tosi hyvin mun suuntakäskyt (tai sitten se vaan luki latua niin hyvin, että kääntyi tosi hienosti). Loppuun saatiin sitten näköyhteys ja varmaan hajuyhteyskin edellä menijöihin ja saatiin siitä vielä hieno loppukiri! Jaksoin itsekin ihmeen hyvin, hyvä meidän tiimi!

Jäähdyteltiin ensin normaalisti ja sitten kävin vielä hiihtämässä ilman koiria (!?!) saman lenkin. Kaikenlaiseen sitä tuleekin puhutuksi. ;) Kotona sitten vielä uusi jäähdyttelylenkki hetken päästä Helenan, Mallan ja Mimin kanssa. :)

 Ukko myös juhli 4-vuotis synttäreitään toissapäivänä. Voiko olla totta, että meidän pieni pentu, aina lapsellinen Ukko, on jo niin "vanha"?

Sitten niitä muita juttuja. Keskiviikkona jäi Ukon treenit väliin, kun olin kokoustamassa jalostustoimikunnan kelpie-tiimin kanssa. Siinä sivussa sitten treffailtiin myös Nokia, mutta vielä tuolloin oli liian varhaista. Kireä -25 astetta pakkanenkin häiritsi Nokia, mutta ihana narttu se kyllä on. Nätti ja tosi leikkisä ja ystävällinen heti ensi tapaamisellakin vaikkei vielä aika ollut oikea. Torstaina tavattiin myös, mutta edelleen pakkanen paukkui eikä ulkohommista tullut mitään. Jeriko lähti sitten Nokin kotiin, mutta molemminpuolisesti kiinnostuksesta huolimatta astumista ei tullut ja proge-arvon noustessa aika kävi niin vähiin, että päädyttiin keinosiemennykseen. Tämä ei ollut tietenkään se mitä olisi toivottu, mutta olosuhteet oli nyt meitä vastaan. Toivotaan, että pentuja olisi joka tapauksessa tulossa, niin hieno pari nuo kaksi kyllä ovat. :)

Agilitytreenit ja Nokin juoksut

Sunnuntaina käytiin Nassun ja Milon kanssa lenkillä. Meinattiin vähän oikeista järven jäänkin yli, kun siinä oli paljon muitakin jälkiä, mutta sitten kun jää paukahti kaksi kertaa niin, että jaloissa tuntui, niin tuli kiire rantaan. :D Niinpä jäi mun aiemmin suunnittelema vetohiihto järven jäällä poikien kanssa.

Sunnuntaina saatiin myös kivoja uutisia, Nokin juoksu oli alkanut. Nyt sitten vaan odotellaan. :) Noki käy progessa ensi viikolla ja sitten katsotaan tuloksen perusteella, koska sovitaan treffejä, todennäköisesti ensi viikon viikonlopulle. Onpa jännää. :)

Eilen oli Jerikolla agilitytreenit. Ratana oli ihan hauska, mutta melko yksinkertoinen valssiharjoitus. Tai siis periaatteessä siinä sai montaa muutakin harjoitusta tehtyä, esimerkiksi takaaleikkausta. Otinkin asiakseni harjoitella takaaleikkauksia ja onnistuihan se, vaikka ei nyt ihan ekalla yrittämällä. Jeriko ohjautuu kyllä takaaleikkauksellakin tosi nätistä ja itse voi lähteä tosi ajoissa leikkaamaan takana ja Jeriko kyllä aina ottaa esteen silti hienosti. :) Tommi keksi myös radalla vähän jatkoa, jonka seurauksena saatiin ottaa takaaleikkauksella 180 asteen käännös kepeille sulkukulmaan (olipa selvä selitys) ja sitten aika vaikeaan avokulmaan tuloa. Varsinkin sulkukulma Jerikon takana leikaten ja Jerikon siis itsenäisesti tehden onnistui hienosti, kääntyi hyvin ja itsenäisesti haki keppien oikealle puolelle ja lähti pujottelemaan.

Keppien jälkeen tehtiin myös poispäinkäännöksellä lähetys keinulle ja keppien leijeröinti. Siihen tarvittiin vähän lelupalkkaa avuksi, että Jeriko lähti kääntymään oikeaan suuntaan ja irtosi kepeiltä eikä lähtenyt sitten pujottelemaan niitä takaisin. Parin leluavustuksen myötä lähti kuitenkin hienosti sujumaan ja sitten sujui jo radallakin. :)

Avokulmaan tultiin hypyltä ikään kuin päällejuoksena ja jos tein päällejuoksun kunnolla, eli menin kunnolla edelle, niin ei mitään ongelmaa. Halusin kuitenkin kokeilla tätä myös jäämällä vähän jälkeen ja antaa Jerikon itsenäisesti hakea kepit. Ekalla yrittämällä meni tokaan väliin, mutta toisella kerralla muistin käskyttää keppejä jo kunnolla ennen hyppyjä ja sitten Jeriko haki hienosti itsenäisesti oikean välin. On sen kanssa vaan kiva kikkailla kaikkea vähän vaan kikkailun vuoksikin, kun se on niin taitava, vaikka radalla oikeasti tekisi ihan toisin. Ja niin me sitten juostiin rata myös läpi niin, että tein "niin kuin oikeasti tekisin" eli valsseilla siksakkiohjaukset ja hienosti kyllä meni mielestäni. :)

Ukon vuoro agiliidellä

Maanantaina käytiin Kaiperlalla. Mukana oli Ukon ja Jerikon lisäksi Lulu-kissa! :D Lulun toin hoidettavaksi, koska sillä on oikeastaan koko ikänsä ollut aika ajoin pissavaivaa, joka aikoinaan nimettiin idiopaattiseksi kystiitiksi. Lulu on myös tullut pikku hiljaa kärttyisämmäksi ja jostain tuli sitten mieleen, että olisko sillä kuitenkin jotain sellaista jumia, joka näitä oireita aiheuttaa. En nyt sitten vielä osaa sanoa oliko käsittelystä Lululle mitään apua, käytän varmaan joka tapauksessa vielä toisen kerran jotta näkee paremmin voiko tästä olla sille apua.

Pojille päätin varata osteopaatti-ajan, koska Katriina on tosiaan äitiyslomalla, eikä osteopaattista käsittelyä ole saatu ainakaan puoleen vuoteen. Näin jälkikäteen ajateltuna olis pitänyt viedä ne jo kesän alussa osteopaatille, kun molemmilla oli siinä vähän haaveria: Ukolla se vähän epäselväksi jäänyt todennäköinen rökitys toisen koiran osalta, jonka seurauksena neurologisia oireita ja eläinlääkärikäynti, ja Jerikolla metrisen hypyn niskoilleen kaatuminen. Molemmissa oli todennäköisesti nähtävillä nämä haaverit.

Ukossa Kaiperla kiinnitti ensimmäisenä huomiota vasempaan lonkkaan, joka oli kuulemma selvästi toiminnaltaan huonompi kuin oikea. Myös han varpaissa asti hermotus oli kuulemma heikompi. Vasen takajalkahan oli se, jossa refeleksi ei toiminut silloin, kun Ukko oletetusti oli saanut oikein kunnon löylytyksen. Ja nyt myös sitten hyppytekniikkatreeneissä huomattiin, että suoralla Ukko painoi oikealle oireena siitä, että oikea jalka olisi todennäköisesti vahvempi. Selvisi syy sillekin.

Lisäksi rinta-ja lannerangan ylimenokohdassa oli jumia, jota Päivikin on hieroessaan hoitanut (tällaista ei ole ollut koskaan ennen tuota alkukesän/kevään tapausta) ja nyt jumia vastakkaisella puolella etuosassa eli oikeassa etujalassa. Näitä sitten hoideltiin.

Jerikolla sen sijaan oli oikea puoli sekä edestä että takaa huonompi, ja Kaiperla sanoi että jum vaikuttaa siltä kuin olisi tullut kovasta iskusta, todennäköisesti siis siitä rajusta kaatumisesta. Hitto kun en silloin vienyt osteopaatille vaan ajattelin hieronnan hoitavan asian. :(

Kaularangan yläosassa/kallonpohjassa oli kiertymää oikealle, oikea lapa oli jäykkä liikkeeltään ja lantio kaantui myös oikealta puolelta eteenpäin. Kaiperla kyseli myös kovasti siitä kuinka Jeriko näyttää kipuaan ja eihän se sitä oikein näytä, täytyy olla jotain kunnolla kipeänä, että näyttää j silloinkin usein vasta rasituksen jälkeen, töissä ei vaivoja muistella. Hassua oli, jos nyt niin voi sanoa, että tämän perusteella Kaiperla oletti, että Jeriko olisi työlinjainen. Ne kuulemma näyttää vaivojaan huonommin. Jeriko onkin työlinjainen sydämeltään. ;) Kuitenkin tämän asian vuoksi pidetään nyt Jerikolle agilitystä vähän pidempi tauko, kun se ei kuitenkaan mulle sitä näyttäisi vaikka jostain jumittaisikin vielä. Saa sitten kunnolla kroppa aikaa korjata itsensä.

Ukko pääsi sitten tänään kisoihin ja Jeriko oli vaan mukana. Eka rata Ukon kanssa meni todella tahmeasti. Tuntui ettei puhuttu ollenkaan samaa kieltä ja lopulta menin itsekin vähän vaikeaksi ja aloin huitomaan kädellä vähän ylimääräisesti, että "menehän siitä nyt" hypylle tai putkeen. Tämä tietty aiheutti lisää epäselvyyttä. Hylky tuli keppien jälkeen, kun Ukko ei napannutkaan mun nopeasti hutaistua (oli kyllä turhan huoleton ohjaus, taas näitä "kyllä Jeriko tän ymmärtäis"..) ja hyppäsi 8 hypyn väärään suuntaan.

 Toiselle radalle uudelle tsempillä ja tuntuikin jo vähän paremmalta.Olisiko Ukko jännittänyt uutta hallia, esteitä ja pohjaa ja tarvi saada niistä ensin vähän tuntumaa ennen kuin uskaltaa vähän paremmin liikkua..? Tältä radalta vitonen A:n alastulolta, muuten aika kiva rata. :) Tosin nopeimpien vauhdista jäätiin noin 7 sekuntia... :D

Kolmas rata tuntui olevan kuin Ukolle suunniteltu: aika pitkälti vaan tykitystä ja ihan peruskäännöksillä ohjattavissa valtaosa käännöksistä. Harmillisesti virhe kuitenkin, kun Ukko ei lukinnutkaan 6 hyppyä ja tuli esteiden välistä ohi. Niin tiiviisti voi kääntyä ihan peruskäännölläkin... :D Rimakin tippui myöhemmin ja sitten ennen loppua oli kyllä hyvin lähellä, että Ukko olisi ottanut keppien sijaan muurin. Vähän liiankin kiltisti tuli sieltä sitten pois, kun keppejä käskytin. Pieni virkamies-Ukko. :D Tuloksena siis 10.

Kisojen jälkeen lähdettiin ensitreffeille Nokin kanssa. ;) Hyvin niillä tuntui yhteinen kieli löytyvän. Noki on itse asiassa aika leikkisä narttu ja näytti siltä, että olisi mielellään leikkinyt Jerikon kanssa enemmänkin. :D Tykkäsin Nokissa  myös siitä, kuinka rauhassa tuli istumaan jalkoihin rapsuteltavaksi ja nautti vaan olostaan. :) (säheltävät koirat ei ole mun mieleen). Yritin myös leikittää Nokia ja aluksi näytti siltä, että epäonnistutaan täysin, kun Noki meni vaan hämilleen. Olihan se nyt outoa tarjota leikkiä ilman mitään tehtävää sitä ennen. ;) Puun kierrätykseen Noki lähti munkin lähettämänä kivasti ja sen jälkeen oli ihan normaalia ottaa palkka ja leikkiä mun kanssa. :) Hanna Kaisan kanssa Noki tietty leikki joka tilanteessa hienosti. Mutta ei kaikki lähde ollenkaan tekemään vieraiden kanssa, ei välttämättä tutumpienkaan kanssa vaan tekee vain omalle omistajalleen, joten oikein kiva tapaaminen oli. :)

Nuorella parilla oli just kiva leikki kesken, kun aloin sitten kännykkää kaivamaan ja häiritsin heittelemällä hihnat maahan ja leikki vähän meni siinä piloille. Tässä kuitenkin vähän maistiaisia. :)

Nyt sitten täytyy vaan malttaa odottaa, että juoksu alkaa, toivoa että astutus onnistuu hyvin ja että saadaan pentuja maailmaan joskus keväällä. Kyllä näistä kahdesta varmasti tulee tosi kivoja harrastuskavereita ja perheenjäseniä. :)

Tottistelua ja vähän muuta

Päivitykset tuppaa vähän jäämään, kun aikaa on niin vähän. Nykyään viikkotyötunnit vaihtelee välillä 47-61, joskus on ihan normi työtuntienkin viikkoja. Kyllä siinä vaan jää vähemmän aikaa harrastuksille tai blogipäivityksistä puhumattakaan.

Tiistaina käytiin Tiinan kanssa tottistelemassa. Eka kierrokset molemmilla meni aivan huipusti. Jeriko työskenteli todella innokkaasti, mutta silti keskittyneesti. Seuraaminen oli korrektia, mutta tiivistä, tasamaanouto 2 kg kapulalla oli tosi hieno ja voimakas ja luoksetulossa Jeriko pinkoi todella vauhdilla. Tein myös eteenmenon maahanmenoharjoituksen heittämällä narupallon edellä ja Jeriko juoksi täysillä perään ja juuri ennen kuin Jeriko sai pallon kiinni käskin maahan ja sehän lakos heti siihen paikkaan vaikka pallo jäi enää korkeintaan metrin päähän. Siitä toki sitten nopea vapautuskin pallolle. Huippujätkä! :)

Ukko myös oli ihan fiiliksissä. Seuraaminen tosi hyvää, jäävät onnistui hienosti. Luoksetuloon haettiin nyt vauhtia suorapalkalla ja niin, että lähdin vähän peruuttamaan, että joutui todella tavoittelemaan narupalloaan. Tämän jälkeen paikallaankin seisten Ukko tuli todella lujaa ja samoilla vauhdeilla jalkojen välistä palloon kiinni, kun aiemmin on alkanut hidastamaan jo vähän etukäteen. Tosi hyvä! Noudon menovaiheeseen haettiin vauhtia sillä, että naksautin heti, kun Ukko tarttui kapulaan, palautus sillä onkin aina ollut nopea. Nyt saatiin kyllä hyvin vauhtia myös kapulalle menoon. :)

Toisella vuorolla Jeriko meni vähän vallattomaksi. Vire oli vähän turhankin korkea eikä keskittynyt ihan täysin, jolloin käännöksissä ja temponvaihdoissa tuli lipsumista. Näistä kyllä sitten huomautin ja hyvin Jeriko sen sitten korjasi ja alkoi tarjoamaan taas vähän korrektimpaa seuraamista. Sinänsä hyvä, että tuli nyt treeneissä tämä ja pääsi puuttumaan, koska kokeissa on ollut nyt mielestäni aavistuksen väärässä mielentilassa ja haluan sitä hioa paremmaksi. ;)

Ukon kanssa tehtiin sitten käännöksiä vasemmalle ja täyskäännöksiä, ja yritettiin näihin hakea sellaista rytmitystä tai apua multa, että Ukko tietäisi kumpi on tulossa ja tekisi pelkän suoran kulman maltillisesti ja silti täyskäännöksen niin hienon voimakkaasti kuin sen osaa. Ihan hyvin alkoi sujumaan, mutta omaa toimintaa pitää saada vielä johdonmukaisemmaksi ja paremmaksi tässä, että se olisi Ukolle ennakoitavissa.

Jerikon ja Nokin pentusuunnitelma etenee siten, että kävin otattamassa Jerikosta spermanäytteen. Halusin näytteen otattaa, koska Hirmu kuitenkin vuosi sitten jäi Jerikosta tyhjäksi. Vaikka Hirmu sitten valitettavasti jäi tyhjäksi vielä tämän jälkeenkin, niin eihän se sitä todista, että Jerikon sperma on kunnossa. Nyt siis kaikkien kannalta kivempi, että tietää kaiken olevan Jerikolla kunnossa. Valkeakosken Profivetissä oli erittäin pätevä eläinlääkäri eli jos tällaiselle on tarvetta, voin suositella. Eräässä toisessa paikassa ei niinkään, mutta ei siitä sen enempää.. ;) Jerikon sperma oli suorastaan ensiluokkaista (aika härskiä puhua tällaisista), eläinlääkäri yllättyi kun sanoin sen olevan kuitenkin pian jo 6-vuotias, vaikkei se nyt tietenkään mikään vanha ole. Mutta kun eläinlääkärin toteamanakin libido on hyvä ja sperma erinomaista, niin tästä on hyvä jatkaa. :)

Hyvällä sykkeellä

Päivitykset viikonlopulta vähän jäi, kun niin kiireistä oli. Maanantaina pässi lähti takaisin kotiinsa ja toivotaan, että se oli saanut jotain aikaiseksi ja kevättalvella tulisi karitsoita. ;)

Lauantaina oli alueellisen valkun treenit ja jos viime treenit meni ihan plörinäksi, niin nyt palattiin normaaliin meininkiin, eli meni huisin hyvin. :) Jerikon kanssa kokeilin vähän enemmänkin eri vaihtoehtoja eri kohdissa ja niitä kelloteltiin, sylkkärilläkin tein yhtä kohtaa ja ensimmäisellä yrittämällä se vaikutti nopeammalta kuin valssikäännös, mutta sitten tuli vähän vaihteluakin. Enpä sitten tiedä. Molemmat kuitenkin onnistui oikein hienosti. :) Ennen keppejä Jerikon irrottaminen hypyn takaakiertoon viiden metrin päähän ja kepeille pakkovalssiin juokseminen sujui todella helposti, samoin sitten kyllä myöskin kepeille lähettäminen ja päällejuoksu keppien päässä, kun piti päästä toiselle puolelle. Kaikki vaan sujui. :) Jeriko on niin loistava. Terokin kehui kuinka se kääntyy mm. niistoissa todella pienellä säteellä ja elastisesti, tällaiset tiukat käännökset on meille tosi vahvoja. :)

Ukko teki myös hyvällä sykkeellä, fiilis oli oikea ja mm. kontaktit tosi hyvät. Kepeillä päällejuoksua Ukko ei kestänyt ja mun oli taas vaikea olla sitä ennakoimatta, lopulta sain juostua suoraan ettei Ukko tullut vikasta välistä pois. Takaakiertoon lähetys ja pakkovalssi kepeillä onnistui yllättäen Ukollakin, en olis uskonut, että irtoaisi niin hyvin takaakierrolle. Mutta hyvä niin. :) Loppua kohden alkoi meno vähän läsähtämään, kun Ukko väsähti. Ukolla se menee vähän harmillisesti niin, että väsähdys = läsähdys, siinä missä Jeriko juokse kieli vyön alla ja silmät päässä seisoen ja antaa kaikkensa vaikka kuinka väsyttäisi. Saatiin kuitenkin Ukko vielä nostatettua loppuun vähän suoremmalla pätkällä ja se pinkoi taas kunnolla, joten siihen oli hyvä lopettaa.

Maanantaina oli Jerikon treenit. Olin päivystänyt su-ma enkä ollut sitten nukkunut kuin 1,5 tuntia, aivot oli aikamoisessa syväjäässä! :D Kentällä oli Tiia Vitikaisen koulutuksesta jäänyt rata, jossa painotettiin (käsittääkseni) koiran itsenäisyyttä ja aika perusohjausta, mutta todella kiemurainen ja vaikean tuntuinen se rata oli, ja etukäteen tuntui ihan mahdottomalta! Kummiin sitä ihminen kuitenkin pystyy venymään, pikku hiljaa alkoi ajatus juoksemaan ja vedetiin Jerikon kanssa koko rata nollana läpi. Ohjaus valinnoissa ei omat aivot oikein pelittäneet, mutta onneksi Tommi ja treenikaverit ohjasi ajatusta oikeaan suuntaan ja päädyin kaiken maailman välistäveto/takaakierto-hässäköiden sijaan tehdä 9-10 välin ihan rehellisesti eteenpäin juoksemalla ja pienellä vastakäden vedolla, sekä käännöksen kohti putkeakin ihan peruskäännöksenä. Jerikohan tuli tähän aivan loistavasti mukaan eikä kertaakaan yrittänyt mennä A:lle. Jerikon kanssa on vaan niin sairaan mukava tehdä aina, kun se sopii mulle kuin hanska käteen, tekee kaiken niin kuin pyytää ja jopa paikkaa mun mokia. :)

Viikonloppuna varmistui myös Jerikolle pentuesuunnitelma. Jerikolla astutetaan Muttaburra Midnight Sun eli Noki, todennäköisesti alkuvuodesta. :) Odotan tapahtumia tämän tiimoilta innolla, Miian kanssa yhteistyö Hirmun astutuksen aikaan sujui vaivattomasti joten tähän oli helppo lähteä mukaan. Voin myös luottaa siihen, että Jerikon jälkeläiset päätyvät Miian toimesta varmasti hyviin koteihin ja pysyvät myös minun ja Jerikon elämässä mukana. :) Toivotaan, että nyt on onni mukana ja saadaan ihania pentuja maailmaan. Edellisen agilitytreeni-hehkutuksen jälkeen ei varmaan tarvitse enempää selittää miksi toivoisin Jerikolle jälkeläisiä; Jeriko vaan on lähestulkoon täydellinen. ;)