Viikolla podin vatsatautia ja sen jälkeen oli aivan veto pois, treenaamiset jäi siis vähemmälle. Tänään otettiin kuitenkin lenkin lomassa pienet treenit koulun kentällä. Yksin on vähän mälsä treenata ja helposti jää hinkkaamaan jotain, mutta aika hyvä menetelmä oli jättää herkkupussi kentän laidalle ja ottaa vaan kourallinen herkkuja, sitten kun ne loppui niin piti pitää tauko ja hakea lisää ja vaihtaa samalla aihetta. Ensin otettiin lyhyt paikkamakuu, arviolta 30 sekuntia. Ajattelin että näin yksin treenatessa on hyvä ottaa välistä lyhyempi ja helpompi paikkamakuu, kun porukassa tulee makuutettua vähän pidempään.

Sitten otettiin liikkeestä seisomista, hienosti kyllä menee, nyt pystyi ottamaan jo pienestä hölkästä. Seuraamista en siis ole tämän yhteydessä ollenkaan vaatinut kun ei se oikein sujukaan. Se on kyllä yksi tosi kumma juttu! Lenkillä kotiin päin tullessa Jeriko saattaa tarjota tosi paljonkin hienoa seuraamista ja pitkiä pätkiäkin, mutta treenatessa ei vaan onnistu...?? Pitäisikö treenatessa yrittää tehdä siitä enemmän lenkin omaista, kävellä vaan hihnassa ja odottaa että Jeriko alkaisi itse ottaa kontaktia ja siitä poikia seuraaminen..?

Otettiin sitten luoksetuloa kasvavalla etäisyydellä ja nopeutta vähän hakien. Jätin Jerikon sivulta paikalleen ja hölkkäsin tai kävelin reippaasti muutamien metrien päähän ja kutsuin innokkaasti. Edestä istumasta vapautin suoraan enkä ottanut ollenkaan perusasentoon siirtymistä, Jeriko kuitenkin osaa sen hyvin enkä halua että se alkaa ennakoimaan sitä. Noin 10 metrin etäisyyteen päästiin, en halua hätäillä tämänkään kanssa vaan mieluummin pidän kiinni siitä että suoruus säilyy ja suoritus on muuten puhdas, ja pikku hiljaa vaan lisään etäisyyttä. Kivasti Jeriko kyllä tuli, suoraan ja reipasta laukkaa, uskon kyllä että nopeus vielä kasvaa kun jatketaan etäisyyden kasvattamista.

Hihnakävelyyn ollaan otettu taas uusi elementti: tempon vaihtelut. Varmaan tällaisen vinkin joku antoi jo aikoja sitten mutta meni sitten vaan ohi, nyt luin sitten yhdestä kirjasta ja päätin kokeilla. Näyttää kyllä heti toimivan paremmin kun vaan perus pysähtyminen kun hihna kiristyy, antaa paljon selkeämmän kuvan koiralle siitä mitä pitäis tehdä kun vaihtelee kävelytempoa ja palkitsee siitä että pysyy mukana. Kontaktin ottaminen lisääntyi heti todella paljon! Kuonopannan käyttö on jostain syystä päässyt unohtumaan, pitäisi taas jatkossa muistaa pitää sitä mukana jos tulee tiukka tilanne niin ei tarvitse hermojaan menettää kun kaksi kovaa pätää lyö yhteen. :D Mutta siis hyvältä näyttää, uskon että tää vielä painuu Jerikon kalloon.

Luoksetuloharjoitukset fleksissä on myös jatkuneet, harmillisen harvoin kuitenkin sattuu koiria tulemaan vastaan silleen että Jeriko on juuri flexissä ja vielä vähän kauempana.. Eilen illalla kävi kuitenkin niin että pari partacollieta meni risteävää tietä ohitse noin 20 metrin päästä kun Jeriko oli flexissä. Otin vielä vähän itse taka-askelia ja sillä etäisyyttä, ja kutsuin luokse, ja Jeriko tuli ja tuli vielä ihan perille! Palkkiotkin kelpasi ja tuntui jopa olevan ihan mielissään siitä kun iloitsin! Selvä parannus, yleensä sitä ei oikein herkut kiinnosta eikä sitä juurikaan ole enää saanut perille asti tulemaan. Mutta tämä meni hyvin, näitä lisää! :)