Tiistain treeneissä tuli taas kontaktit eteen ja Jeriko ei edelleenkään tajua niitä takajalkojaan. Oli kyllä turhauttavaa ja ärsyttävää, varsinkin kun kaikki muut ryhmän koirat osaa kontaktit hienosti! Tosin nämä koirat paljon Jerikoa persompia ruualle (kahta näistä palkataan ihan yksinomaan ruualla), joten tämä "nakki kontaktin eteen" -opetustekniikka toimii niillä paljon paremmin.
Tästä sisuuntuneena varasin vielä vuoron Meirän hallista joka puretaan tällä viikolla, ja lähdin tänään treenaamaan. Ronjakin pääsi mukaan, kun Tuija on kipeä ja lupasin lenkittää ja treenata. Meidänkin kannalta kiva, että Jeriko sai treeniin taukoja. :)
Olen tässä jo pidemmän aikaa tuskaillut noita kontaktiesteitä ja sitä ettei Jeriko tajua tällä opetusmenetelmällä mitä siltä odotetaan. Niinpä sitten päätin alkaa tekemään asiaa ihan niin kuin itse parhaaksi näen.
Laitoin kontaktin eteen meidän kosketusalustan eli hiirimaton, ja nostelin Jerikoa muutamia kertoja puomin alastulolle ja siitä vapautin koskettamaan. Naksautin ja palkkasin vain jos tasapaino säilyi ja takajalat pysyi kyydissä. Tämä harjoitus molemmissa päissä puomia.
Sitten otin hiirimaton pois ja aloin vaan yksinkertaisesti naksuttamaan siitä, että Jeriko pysähtyi kontaktille ja jalat pysyi mukana. Jos ei pysynyt, niin nostin uudestaan samaan kohtaan ja palkkasin vasta kun onnistui. Jeriko hoksasi jutun juonen kyllä todella nopeasti, näin tämä olisi meillä pitänyt opettaa aluen pitäenkin!
Sitten pikku hiljaa nostelin kauemmaksi puomille ja lähetin menemään koko puomin, itse kävelin rauhallisesti takana/rinnalla ja suhisin (tästä Jeriko hidastaa) jos Jeriko meni liian lujaa siihen nähden, että pitäisi kontakti tehdä. Alkoi kyllä kerta kaikkiaan hyvin sujumaan! Jeriko pysähtyi selvästi paremmin kuin koskaan nakin kanssa, ja aivan selvästi tajusi että siihen pitää pysähtyä. Olin kuitenkin tosi tarkka, jos edes toinen takajalka tuli alas esteeltä niin otettiin kokonaan uusiksi. Ja Jeriko tajusi! :) :)
Lopulta hölkkäilin rauhallisesti Jerikon ohi ja puomin pään ohi ja jätin Jerikon suorittamaan kontaktia, tosi hyvin meni!
Tietenkään ei ole vielä häiriönsieto mitään sellaista, että viitsisi radassa tätä vielä tehdä, siispä ei tehdäkään, mutta olen aivan innoissani kun Jerikon nyt vihdoin tajusi homman juonen. Tämä toimii meillä ja tällä jatketaan, nakkeja ei enää kontaktin eteen ja jos joku jalka tai molemmat tippuu alas, niin en korjaa sitä itse, vaan tehdään uudestaan ja Jeriko saa itse miettiä miten se pitikään suorittaa. Tämä oli kyllä hyvä, olen tyytyväinen. :) Lisää omia treenivuoroja niin saadaan paremmin hinkattua tuota kontaktia. Ja A:n kontakti on vielä opettelematta, vaikka onkin sama juttu niin täytyy sekin erikseen opettaa..
Ensi maanantaina alkaa YLÖKK:n treenivuorot, jännä nähdä millaista siellä treenataan. :)
Ja vielä loppuhuomautuksena se, että on kyllä nyt kivaa kun on ilmastoitu auto! :) Jeriko ja Ronja olivat molemmat aivan puhki treenin jälkeen, tunti kahdelle koiralle on aikas paljon vaikka teinkin lyhyitä harjoituksia. Nyt sai sitten mukavasti ilmastoinnilla auton viileäksi ettei koirilla ollut niin tuskainen olo. Ja mahtuu paremmin, I like. :)
Pieni lisäys vielä: Onhan se niinkin, että tuolla nakkitekniikalla kiirehdittiin aivan liikaa, ei olisi vielä ollut laisinkaan valmis siihen, että ottaa radassa ja niin vaan otettiin. Tällä kertaa aion olla viisaampi eikä tehdä kontaktiesteitä rada osina ennen kuin on tarpeeksi varmat.
torstai 28. huhtikuuta 2011
maanantai 25. huhtikuuta 2011
Jälki-ihme
Käytiin Rajalan Hannan kanssa tekemässä jälkeä Pinsiön metsiin. Hanna käveli Jerikolle ehkä vähän vajaa 200 metrin jäljen, vähän niin kuin neliön mallinen joka palasi sitten tielle jolta oltiin lähdetty. Otettiin myös kepit mukaan treeniin, niitä oli jäljellä neljä, yksi ilman palkkiota ja muilla sitten rasiat joissa kissanruokaa ja nakkia.
Hanna oli tallannut jäljen alkuun pienen pläntin jossa nakkeja, mutta Jeriko kulki suoraan sen yli. Muuten jäljellä ei sitten enää ollutkaan yhden yhtä nakkia. Jeriko kulki jälkeä tosi hyvää tahtia (ei liian lujaa eikä hiljaa), nenä suurimman osan ajasta tosi lähellä maata, tarkkaan haisteli. Vaikea sanoa tarkkaan mitään kun en itse jälkeä tehnyt, mutta ilmeisesti Jeriko meni aikas hyvin jäljellä ja jos hairahtui niin löysi itse takaisin. Annoin Jerikolle siis reilusti liinaa, että pääsi itsenäisesti työskentelemään. Toisen kulman joka oli jo melko tiukka, Jeriko meni ehkä 5 metriä yli, mutta palasi sitten itse heti takaisin kun äkkäsi että jälki ei enää kulje siinä ja jatkoi hyvin jäljellä. Yhdestä kepistä (olikohan tämä ensimmäinen) Jeriko meni ohi, ja kutsuttiin sitten siihen. Ollaan metsässä kulkiessa muuten käytetty "keppi"-sanaa ja "ota keppi" on Jerikolle tuttu, käytin sitten sitä kun osoitin keppiä Jerikolle ja kyllähän se sieltä nousi. Tästä isot kehut ja palkka, tuntui että ruokakin maistui tavallista paremmin. :) Loput kepit löysi itse aika hyvin, yhtä jopa itse nosti jo ennen kuin ehti kohdalle ja muillekin taisi pysähtyä. Leikitin Jerikoa kepeillä ja Jeriko oliko siitä aivan liekeissä, miksei ole voinut aiemmin ottaa keppejä treeniin mukaan kun nämä on Jerikolle selvä motivaation lähde?? :D
Nyt voi siis olla todella tyytyväinen, oikein hyvin meni ja hyvältä näyttää. Kyllä Jerikosta taitaa jälkikoira tulla! ;) (koputan silti puuta)
Hanna oli tallannut jäljen alkuun pienen pläntin jossa nakkeja, mutta Jeriko kulki suoraan sen yli. Muuten jäljellä ei sitten enää ollutkaan yhden yhtä nakkia. Jeriko kulki jälkeä tosi hyvää tahtia (ei liian lujaa eikä hiljaa), nenä suurimman osan ajasta tosi lähellä maata, tarkkaan haisteli. Vaikea sanoa tarkkaan mitään kun en itse jälkeä tehnyt, mutta ilmeisesti Jeriko meni aikas hyvin jäljellä ja jos hairahtui niin löysi itse takaisin. Annoin Jerikolle siis reilusti liinaa, että pääsi itsenäisesti työskentelemään. Toisen kulman joka oli jo melko tiukka, Jeriko meni ehkä 5 metriä yli, mutta palasi sitten itse heti takaisin kun äkkäsi että jälki ei enää kulje siinä ja jatkoi hyvin jäljellä. Yhdestä kepistä (olikohan tämä ensimmäinen) Jeriko meni ohi, ja kutsuttiin sitten siihen. Ollaan metsässä kulkiessa muuten käytetty "keppi"-sanaa ja "ota keppi" on Jerikolle tuttu, käytin sitten sitä kun osoitin keppiä Jerikolle ja kyllähän se sieltä nousi. Tästä isot kehut ja palkka, tuntui että ruokakin maistui tavallista paremmin. :) Loput kepit löysi itse aika hyvin, yhtä jopa itse nosti jo ennen kuin ehti kohdalle ja muillekin taisi pysähtyä. Leikitin Jerikoa kepeillä ja Jeriko oliko siitä aivan liekeissä, miksei ole voinut aiemmin ottaa keppejä treeniin mukaan kun nämä on Jerikolle selvä motivaation lähde?? :D
Nyt voi siis olla todella tyytyväinen, oikein hyvin meni ja hyvältä näyttää. Kyllä Jerikosta taitaa jälkikoira tulla! ;) (koputan silti puuta)
sunnuntai 24. huhtikuuta 2011
Paimennuspäivä
Tänään oli Janika Karenmaan järjestämä paimennuspäivä Somerolla. Tea lähti mukaan katselemaan ja kuvaamaan. Sattui todella hieno sää meille, hieno päivä oli! Jeriko kyllä tuuheassa turkissaan oli todella kuumissaan, ja vähän ajattelin (näyttelyistä viis) furminoida ettei poika olisi aina lämpöhalvauksen partaalla kun treenataan. Esim. agilitytreenit nyt kesällä ulkona tulee olemaan todella tuskaisia tuossa turkissa, olen kuitenkin sitä mieltä että koiran hyvinvointi tulee ennen näyttelytuloksia. Ja voinhan sitten näyttelyissä pöyhiä turkin ennen kehään menoa jos se on siitä kiinni. Furminaattori siis odottaa kunhan tästä koneelta ehdin.
Paimennus meni kyllä ihan kivasti, oltiin ensin kaksi kertaa pienemmässä treeniaitauksessa, joista ensimmäinen kerta meni ehkä parhaiten. Sen jälkeen oltiin isolla laitumella noin 30 lampaan kanssa. Siellä meni aika kivasti, ei ainakaan lauma räjähtänyt niin kuin pelkäsin, mutta Jerikolla alkoi ehkä olemaan jo takki vähän tyhjä ja meinasi lähteä välillä touhuamaan jotain muuta. Luulen, että oli taas vähän sijaistoimintaa kun vaadittiin niin paljon ja ehkä ei enää olisi jaksanut työskennellä. Neljä kertaa oli Jerikolle nyt aika paljon, oli aika puhki.
Kaikenkaikkiaan kuitenkin ihan hienosti meni, Jeriko taittuu hyvin molempiin suuntiin, vaikka loppua kohden alkoi kyllä korvat kadota ja ehkä ne silmätkin, ja yritti välillä vaan väkisin änkeä ohi. Maahanmenokin tuotti välillä tuskaa kun olisi kovasti halunnut jatkaa. Mutta siis ihan kivasti taittuu ja ajojakin mukavasti. Hakukaarta pitäisi treenata nyt isommaksi, Jeriko tekee ne hieman liian tiukkaan ja säikymmät lampaat saattaisi pinkoa matkoihinsa vaikka Jeriko nätisti meneekin. Siitä siis jatketaan. :)
Blogspot heikentää ladattavien videoiden laatua niin paljon, että latasin videot nyt you tubeen, linkit alla:
http://www.youtube.com/watch?v=KkaEyDVIzyI
http://www.youtube.com/watch?v=KkaEyDVIzyI
http://www.youtube.com/watch?v=KxsnxLR1kRY
Paimennustreenin jälkeen Marika vielä tarjosi Zaggaa ja Swedua Jerikolla paikkamakuukavereiksi, ja Zaggan kaksi pentua tuli vielä häiriöksi. Pennut oli Jerikolle se kova pala, ja melko pian siitä sitten nousikin. Tästä komensin todella tiukasti ja palautin paikalleen. Tämän jälkeen pysyi tosi hyvin vaikka pentuja tahallaan kuljetettiin Jerikon ympärillä, ja Marika kutsui Zaggan pois rivistä. Tästä vapautin ja kehuin ja kun siinä juteltiin Jeriko pääsi vähän leikkimään pentujen kanssa. Hetken päästä keskeytin leikin ja otin uuden lyhyen paikkamakuun, tämäkin sujui ihan hyvin, kielsin jos edes katsoi pentujen leikkiä, ja Jeriko pysyi hyvin aloillaan. Siinä sitten kun tehtiin lähtöä Jeriko pääsi vielä kunnolla leikkimään pentujen kanssa, oli kyllä taas aivan ihastuksissaan! :)
Tämä oli varmasti hyvä treeni, pääsin kunnolla kieltämään Jerikoa kun muut koirat ei siitä olleet moksiskaan, ja Jeriko sai toisaalta sitten lopulta kuitenkin leikkiä. Tuntui, että Jeriko olisi ehkä vähän tajunnut, että siellä pitää ihan oikeasti maata eikä mitään leikkimään lähdetä, sen aika on sitten kun minä annan luvan. Kiitos Marikalle avustuksesta! :)
Jeriko on kyllä hauska kun on niin ihastuksissaan pennuista, se on kyllä mainio leikittäjä. Ollaan tässä käyty pari kertaa katsomassa pikkuveljen ja hänen avokkinsa uutta pentua Ronjaa, ja varsinkin eilen niillä oli kyllä aivan mahtavat leikit! Jeriko pyöri selällään ja oli muutenkin aivan mainio. <3
Lisäys: Paimentaessa tosiaan treenattiinkin jo aika paljon sitä hakukaarta ja lähetin Jerikoa kauempaakin hakemaan lampaita, laajuutta yritettiin saada siihen kaareen. Se olikin varmaan Jerikolle erityisen raskasta kun treenattiin sitä niin paljon, ja voi olla, että siitä johtui loppua kohden lisääntyvä korvattomuus ja se, että Jeriko yritti kiertää mun taakse (vaikka sen yli ollaan kuitenkin päästy jo muutama treenikerta sitten), yritti ehkä päästä vähän helpommalla.
Mutta tässä on siis meille tämän kesän treenitavoite, saada Jerikolle sopivan pulleat hakukaaret. :)
Paimennus meni kyllä ihan kivasti, oltiin ensin kaksi kertaa pienemmässä treeniaitauksessa, joista ensimmäinen kerta meni ehkä parhaiten. Sen jälkeen oltiin isolla laitumella noin 30 lampaan kanssa. Siellä meni aika kivasti, ei ainakaan lauma räjähtänyt niin kuin pelkäsin, mutta Jerikolla alkoi ehkä olemaan jo takki vähän tyhjä ja meinasi lähteä välillä touhuamaan jotain muuta. Luulen, että oli taas vähän sijaistoimintaa kun vaadittiin niin paljon ja ehkä ei enää olisi jaksanut työskennellä. Neljä kertaa oli Jerikolle nyt aika paljon, oli aika puhki.
Kaikenkaikkiaan kuitenkin ihan hienosti meni, Jeriko taittuu hyvin molempiin suuntiin, vaikka loppua kohden alkoi kyllä korvat kadota ja ehkä ne silmätkin, ja yritti välillä vaan väkisin änkeä ohi. Maahanmenokin tuotti välillä tuskaa kun olisi kovasti halunnut jatkaa. Mutta siis ihan kivasti taittuu ja ajojakin mukavasti. Hakukaarta pitäisi treenata nyt isommaksi, Jeriko tekee ne hieman liian tiukkaan ja säikymmät lampaat saattaisi pinkoa matkoihinsa vaikka Jeriko nätisti meneekin. Siitä siis jatketaan. :)
Blogspot heikentää ladattavien videoiden laatua niin paljon, että latasin videot nyt you tubeen, linkit alla:
http://www.youtube.com/watch?v=KkaEyDVIzyI
http://www.youtube.com/watch?v=KkaEyDVIzyI
http://www.youtube.com/watch?v=KxsnxLR1kRY
Paimennustreenin jälkeen Marika vielä tarjosi Zaggaa ja Swedua Jerikolla paikkamakuukavereiksi, ja Zaggan kaksi pentua tuli vielä häiriöksi. Pennut oli Jerikolle se kova pala, ja melko pian siitä sitten nousikin. Tästä komensin todella tiukasti ja palautin paikalleen. Tämän jälkeen pysyi tosi hyvin vaikka pentuja tahallaan kuljetettiin Jerikon ympärillä, ja Marika kutsui Zaggan pois rivistä. Tästä vapautin ja kehuin ja kun siinä juteltiin Jeriko pääsi vähän leikkimään pentujen kanssa. Hetken päästä keskeytin leikin ja otin uuden lyhyen paikkamakuun, tämäkin sujui ihan hyvin, kielsin jos edes katsoi pentujen leikkiä, ja Jeriko pysyi hyvin aloillaan. Siinä sitten kun tehtiin lähtöä Jeriko pääsi vielä kunnolla leikkimään pentujen kanssa, oli kyllä taas aivan ihastuksissaan! :)
Tämä oli varmasti hyvä treeni, pääsin kunnolla kieltämään Jerikoa kun muut koirat ei siitä olleet moksiskaan, ja Jeriko sai toisaalta sitten lopulta kuitenkin leikkiä. Tuntui, että Jeriko olisi ehkä vähän tajunnut, että siellä pitää ihan oikeasti maata eikä mitään leikkimään lähdetä, sen aika on sitten kun minä annan luvan. Kiitos Marikalle avustuksesta! :)
Jeriko on kyllä hauska kun on niin ihastuksissaan pennuista, se on kyllä mainio leikittäjä. Ollaan tässä käyty pari kertaa katsomassa pikkuveljen ja hänen avokkinsa uutta pentua Ronjaa, ja varsinkin eilen niillä oli kyllä aivan mahtavat leikit! Jeriko pyöri selällään ja oli muutenkin aivan mainio. <3
Lisäys: Paimentaessa tosiaan treenattiinkin jo aika paljon sitä hakukaarta ja lähetin Jerikoa kauempaakin hakemaan lampaita, laajuutta yritettiin saada siihen kaareen. Se olikin varmaan Jerikolle erityisen raskasta kun treenattiin sitä niin paljon, ja voi olla, että siitä johtui loppua kohden lisääntyvä korvattomuus ja se, että Jeriko yritti kiertää mun taakse (vaikka sen yli ollaan kuitenkin päästy jo muutama treenikerta sitten), yritti ehkä päästä vähän helpommalla.
Mutta tässä on siis meille tämän kesän treenitavoite, saada Jerikolle sopivan pulleat hakukaaret. :)
perjantai 22. huhtikuuta 2011
Vuoden ensimmäinen peltojälki
Päätin sitten korkata jälkikauden, meinasin jo eilen illalla lähteä, mutta pimeä yllättikin niin, että siirsin tähän aamuun. Poljin siis läheiselle pellolle, tein lyhyen suoran jäljen, poljin takaisin ja lähdettiin Jerikon kanssa kohti jälkeä.
Jeriko oli taas jo kotoa lähtiessä ihan samanlainen kuin viime kesänäkin jäljelle lähtiessä, jostain kummasta se tuntui taas tajuavan että ollaan jäljelle lähdössä. Kovalla vauhdilla lähti ja nenä maassa, häntä itse asiassa alusta asti aika mukavasti kuitenkin alhaalla. Vakio merkkauspaikatkaan ei kiinnostanut ja kun päästin irti kohdassa jossa aina lähdetään vasemmalle ja Jeriko yleensä juoksee edellä, Jeriko painoikin käännöksen ohi kohti peltoa.
Vielä ennen jäljelle menoa juoksutin Jerikoa hieman näyttelyhihnassa ja seisotin, aattelin että saisi siinä vähän höyryjä päästeltyä. Jeriko kyllä juoksee harjoituksissa todella nätisti ja häntä melko alhaalla, mutta se on selvä että vieraiden tyttöjen ja poikien keskellä häntä osoittaa kohti taivasta, se on vaan uroksen luonne.. :D
Jälki sitten siinä vanheni noin 30 minuuttia, pituus oli n. 30 metriä ja niin suora kun pellolla sain tehtyä, vähän kaarsi siis kuitenkin, frolic joka askeleella paitsi lopussa muutama tyhjä askel kun frolicit loppui. Ennen jälkeä oli herkkuruutu, mutta Jeriko ei syönyt yhden yhtäkään frolicia vaikka hoksasi ne ihan hyvin, halusi vaan jatkaa eteenpäin. Ja siis Jeriko ei ollut syönyt 1,5 vuorokauteen joten nälkä olisi pitänyt ainakin olla. Hetken aikaa pidin aloillaan josko alkaisi syömään (lenkeillä kuitenkin frolicit kelpaa ihan hyvin), mutta kun edelleen pyrki eteenpäin ja oli kuitenkin suorittamassa oikeaa asiaa eli nenä maassa ja häntä alhaalla, niin päätin että menköön. Vein siis jäljen alulle, asetin suoraan menosuuntaan ja päästin menemään, liinasta vähän otin turhaa vauhtia pois. Yksikään frolic ei noussut, mutta Jeriko oli kyllä ihan hyvin jäljellä, välillä kävi sivussa "tarkistamassa", mutta kun pysähdyin niin palasi jäljelle. Tällä vauhdilla jäljen pää löytyi tietty aika nopeasti, siellä palkkana kissanruokaa.
Vähän jäi hassu olo tästä taas, onko Jeriko vaan niin jälkihullu ettei jäljellä mitkään herkut kelpaa kun sille on niin paljon tärkeämpää löytää jäljen pää? Onko siis mitään järkeä kylvää niitä ruokia metsän eläimille kun Jeriko niitä ei ainakaan ota? Pitäisi vähän kaivella arkistoa, mutta muistaakseni viime kesänä sama homma oli nakkia, lihapullien ja broilerin sydämenkin kanssa, jäljellä ei juuri kiinnosta. Tällaisella suoralla jäljellä on vähän hankala arvioida kuinka hyvin Jeriko sitten loppujen lopuksi jälkeä meni vai menikö vaan sattumalta siinä, mutta oli kyllä nenä maassa suurimman osan ajasta. Kerran nosti päätään ja pysähdyin, kehuin ja lähdin liikkeelle kun laski taas päänsä. Ja jälki meni kuitenkin kohti pellon keskustaa, ei ollut pellon reuna avittamassa tms..
Mutta siis, pitäisiköhän vielä sitten kokeilla jäljellä Natural menua, nakkeja tai lihapullia uudestaan tms, vai pitääkö tuon ruuan kanssa vain luovuttaa? Outilta sain myös sellaisen ajatuksen, että jäljen päässä voisi olla myös lelu. Tämä olisi Jerikolle varmasti palkitsevampaa kuin ruoka, mutta mietin että meneekö sitten väärään vireeseen..? Joskus aikaisemmin mietin myös sitä (en muista keltä ajatus lähtöisin), että jos jäljen päässä olisikin joku ihminen piilossa joka sitten vaikka leikkisi Jerikon kanssa, sekin voisi olla Jerikon mielestä aika palkitsevaa. Mutta toisaalta musta tuntuu, että itse jäljen ajaminenkin on Jerikon mielestä jo aikas kivaa, kun tekee sitä niin innoissaan eikä muut asiat siinä sitten oikein kiinnosta, onko siis mitään syytä muuttaa sitä loppupalkkaa..? Mutta mitä ihmettä teen ton jäljen kanssa ylipäätään, kannattaako kokeilla muita herkkuja vai tyytyä siihen ettei Jerikoa kiinnosta..........?
Jeriko oli taas jo kotoa lähtiessä ihan samanlainen kuin viime kesänäkin jäljelle lähtiessä, jostain kummasta se tuntui taas tajuavan että ollaan jäljelle lähdössä. Kovalla vauhdilla lähti ja nenä maassa, häntä itse asiassa alusta asti aika mukavasti kuitenkin alhaalla. Vakio merkkauspaikatkaan ei kiinnostanut ja kun päästin irti kohdassa jossa aina lähdetään vasemmalle ja Jeriko yleensä juoksee edellä, Jeriko painoikin käännöksen ohi kohti peltoa.
Vielä ennen jäljelle menoa juoksutin Jerikoa hieman näyttelyhihnassa ja seisotin, aattelin että saisi siinä vähän höyryjä päästeltyä. Jeriko kyllä juoksee harjoituksissa todella nätisti ja häntä melko alhaalla, mutta se on selvä että vieraiden tyttöjen ja poikien keskellä häntä osoittaa kohti taivasta, se on vaan uroksen luonne.. :D
Jälki sitten siinä vanheni noin 30 minuuttia, pituus oli n. 30 metriä ja niin suora kun pellolla sain tehtyä, vähän kaarsi siis kuitenkin, frolic joka askeleella paitsi lopussa muutama tyhjä askel kun frolicit loppui. Ennen jälkeä oli herkkuruutu, mutta Jeriko ei syönyt yhden yhtäkään frolicia vaikka hoksasi ne ihan hyvin, halusi vaan jatkaa eteenpäin. Ja siis Jeriko ei ollut syönyt 1,5 vuorokauteen joten nälkä olisi pitänyt ainakin olla. Hetken aikaa pidin aloillaan josko alkaisi syömään (lenkeillä kuitenkin frolicit kelpaa ihan hyvin), mutta kun edelleen pyrki eteenpäin ja oli kuitenkin suorittamassa oikeaa asiaa eli nenä maassa ja häntä alhaalla, niin päätin että menköön. Vein siis jäljen alulle, asetin suoraan menosuuntaan ja päästin menemään, liinasta vähän otin turhaa vauhtia pois. Yksikään frolic ei noussut, mutta Jeriko oli kyllä ihan hyvin jäljellä, välillä kävi sivussa "tarkistamassa", mutta kun pysähdyin niin palasi jäljelle. Tällä vauhdilla jäljen pää löytyi tietty aika nopeasti, siellä palkkana kissanruokaa.
Vähän jäi hassu olo tästä taas, onko Jeriko vaan niin jälkihullu ettei jäljellä mitkään herkut kelpaa kun sille on niin paljon tärkeämpää löytää jäljen pää? Onko siis mitään järkeä kylvää niitä ruokia metsän eläimille kun Jeriko niitä ei ainakaan ota? Pitäisi vähän kaivella arkistoa, mutta muistaakseni viime kesänä sama homma oli nakkia, lihapullien ja broilerin sydämenkin kanssa, jäljellä ei juuri kiinnosta. Tällaisella suoralla jäljellä on vähän hankala arvioida kuinka hyvin Jeriko sitten loppujen lopuksi jälkeä meni vai menikö vaan sattumalta siinä, mutta oli kyllä nenä maassa suurimman osan ajasta. Kerran nosti päätään ja pysähdyin, kehuin ja lähdin liikkeelle kun laski taas päänsä. Ja jälki meni kuitenkin kohti pellon keskustaa, ei ollut pellon reuna avittamassa tms..
Mutta siis, pitäisiköhän vielä sitten kokeilla jäljellä Natural menua, nakkeja tai lihapullia uudestaan tms, vai pitääkö tuon ruuan kanssa vain luovuttaa? Outilta sain myös sellaisen ajatuksen, että jäljen päässä voisi olla myös lelu. Tämä olisi Jerikolle varmasti palkitsevampaa kuin ruoka, mutta mietin että meneekö sitten väärään vireeseen..? Joskus aikaisemmin mietin myös sitä (en muista keltä ajatus lähtöisin), että jos jäljen päässä olisikin joku ihminen piilossa joka sitten vaikka leikkisi Jerikon kanssa, sekin voisi olla Jerikon mielestä aika palkitsevaa. Mutta toisaalta musta tuntuu, että itse jäljen ajaminenkin on Jerikon mielestä jo aikas kivaa, kun tekee sitä niin innoissaan eikä muut asiat siinä sitten oikein kiinnosta, onko siis mitään syytä muuttaa sitä loppupalkkaa..? Mutta mitä ihmettä teen ton jäljen kanssa ylipäätään, kannattaako kokeilla muita herkkuja vai tyytyä siihen ettei Jerikoa kiinnosta..........?
lauantai 16. huhtikuuta 2011
Viime päivityksestä taas vierähtänyt viikko, koulussa on kyllä niin kiireistä ettei oikein mitään ehdi tehdä.
Tiistaina oltiin kuitenkin agilitytreeneissä ja hyvin meni! Hanna teetti meille aikas vaikeaa rataa, oli vielä post-it -lapuilla merkinnyt esteet niin kuin kisoissa ja piti itse tutustua rataan. Aloitettiin vaatimattomalla 17 esteellä. :D Toki Hanna sitten neuvoi jos näytti siltä ettei oikein ymmärretty oikein millä lailla ohjaten esteet pitäisi mennä.
Rata oli tosiaan melko pitkä ja vaikea sisältäen vähän kaikenlaisia ohjauskiemuroita esteen välistä vedosta ja takaakierrosta valssiin ja jaakotukseen. Kepeilläkin oli vain neljä verkkoa, aukot alussa ja lopussa, keskellä tupla-aukko. Ensin tuntui siltä että eihän tämä nyt millään onnistu, mutta menikin yllättävän hyvin. :) Aluksi Jeriko oli kyllä vähän turhan kierroksilla, haukkui eikä oikein kuunnellut. Ei nyt taidettu ihan suoraan saada rataa menemään, aluksi joutui kepeillä auttamaan, mutta meni hyvin ja kontaktit puomilla ja A:lla oli jo vähän paremmat. Kepeillä Hanna päätti, että annetaan Jerikon vaan itse pähkäillä miten ne aukot mennään ja itse kävelin takana, ja niinhän se vaan pujotteli kaiken lopulta hienosti itse! :)
Toisella ratavuorolla rataa sitten pidennettiin 23 esteeseen! :D Tämä vasta menikin hienosti! Kepit Jeriko pujotteli niin nopeasti itse, etten ehtinyt edes mukaan kun heti olisi pitänyt tehdä takaakierto esteelle, vaan Jeriko juoksi esteen sivusta ohi ja sitten kutsulla kyllä tuli esteen oikealta puolelta yli ja jatkettiin hirveällä vauhdilla. Jaakotuksetkin meni yllättävän hyvin, vaikka viimeksi kun niitä harjoiteltiin tuntui ettei Jeriko ollenkaan tajunnut. Tässä suorituksessa tuli vain yksi virhe radan loppupuolella, kun piti ohjata putkeen joka oli A:n ylöstulon ympärillä. Ohjasin sitten niin huolellisesti sivuun ja jätin vielä "putki"-käskyn niin myöhäiseksi, että Jeriko tuli sivulta ohi. Mutta seuraavalla kerralla putkeen hienosti. Olin kyllä tyytyväinen, vaikea ja pitkä rata ja tosi hienosti meni! Ei ykkösissä tuollaisia vastaa tule! :D
Keskiviikosta perjantaihin olin Lahdessa opintokäynnillä, kissat hoidossa Pälkäneellä ja Jeriko Tuijalla. Oli kuulemma ihan kivasti mennyt, sitä lukuunottamatta että Jeriko oli yöllä ollut vähän turhan virkeä ja leikkisä. :D Kiitos Tuija kun jaksoit poikaa.
Tänään pakkasin sitten uudestaan Jerikon, Lulun ja Lallin autoon, ja lähdettiin Parkanoon. Treenitaukoa on vähän ollut, niinpä nyt sitten otin vähän pihassa treeniä. Seuraaminen oli tosi hyvää eikä äännähdystäkään vaikka oli aika innoissaan. Noutaminen tosi hyvä!
Aloin opettamaan Jerikolle ruutuun menemistä. Merkinhän olen jo opettanut ja sen Jeriko hakee hienosti käskyllä, hakeutuu suoraan "tasapainopisteeseen" merkin taakse ilman mitään lelu- tai herkkukohteita. Palkannut olen ensin herkulla, nykyään pallolla.
Ruudun harjoittelussa tuli tietenkin vastaan sitten tämä, että Jeriko halusi vähän väliä tarjota merkkiä, mutta hyvin lähti sujumaan kuitenkin. Vein ensin hiirimattoa (joka toimii meillä kosketusalustana tassulle) ruudun keskelle ja sanoin Jerikon mennessä käskysanaa. Tätä kun oltiin tehty jotain kertoja otin maton pois ja odotin, että Jeriko hakeutui jota kuinkin ruudun keskelle itse. Välillä meinasi tässä alkaa tarjoamaan merkkiä, sitten hiirimatto takaisin, pari toistoa ja taas hiirimatto pois. Parissa erässä treenattiin tätä tänään, ja viimeisemmällä kerralla saatiin lopuksi kolme peräkkäistä ruutuun menoa pelkällä käskyllä suoraan keskelle ilman hiirimattoa. Tästä jättipottina kasa nakkia ja palloleikki palkaksi, selvästi alkoi jo hoksata ideaa. :)
Tästä sitten jatketaan, nyt olen saanut myös metallikapulan kohtuuhintaan kun tilattiin yhdessä Tuijan ja Liisan kanssa (kapula saatiin siis jo vähän aikaa sitten) ja sitäkin olisi tarkoitus alkaa tässä jossain vaiheessa treenailemaan. Olen tässä miettinyt, että kunhan saadaan treenattua paikkamakuu kuntoon, niin en enää menisi alokasluokkaan kokeilemaan vaan siirryttäisiin suoraan avoimeen. Tuntuu, että turha sitä alokasluokkaa on hinkata kun kuitenkin on jo ykköstulos, ja kunhan saadaan oma paikkamakuu TODELLA kuntoon, niin en halua ottaa riskiä, että alokasluokassa kävisi taas jotain ja koiria lähtisi rivistä tms (avoimessa luokassa ehkä yleensä ottaen varmempia koiria). Tietenkin vie pidemmän aikaa treenata paikkamakuu avoimen luokan tasolle, mutta uskon että kunhan muiden koirien viehätys saadaan hälvennettyä, niin mun piiloon menemisen ei pitäisi olla Jerikolle suuri ongelma kun jo viime kesänä kiertelin mökkiä Jerikon paikkamakuun aikana. Katsotaan nyt kuinka nopeasti saadaan paikkamakuu kuntoon ja päästään taas kokeisiin, toivon mukaan tässä parin kuukauden sisällä. Mutta kokeeseen ei tietenkään mennä ennen kuin paikkamakuu on ollut pidemmän aikaa hyvin varma, meni siihen kuinka kauan tahansa.
Havahduin myös tänään, että pellot alkaa olemaan suurelta osin kuivia. Taidanpa mennä ensi viikolla jälkeä tekemään. ;)
Tiistaina oltiin kuitenkin agilitytreeneissä ja hyvin meni! Hanna teetti meille aikas vaikeaa rataa, oli vielä post-it -lapuilla merkinnyt esteet niin kuin kisoissa ja piti itse tutustua rataan. Aloitettiin vaatimattomalla 17 esteellä. :D Toki Hanna sitten neuvoi jos näytti siltä ettei oikein ymmärretty oikein millä lailla ohjaten esteet pitäisi mennä.
Rata oli tosiaan melko pitkä ja vaikea sisältäen vähän kaikenlaisia ohjauskiemuroita esteen välistä vedosta ja takaakierrosta valssiin ja jaakotukseen. Kepeilläkin oli vain neljä verkkoa, aukot alussa ja lopussa, keskellä tupla-aukko. Ensin tuntui siltä että eihän tämä nyt millään onnistu, mutta menikin yllättävän hyvin. :) Aluksi Jeriko oli kyllä vähän turhan kierroksilla, haukkui eikä oikein kuunnellut. Ei nyt taidettu ihan suoraan saada rataa menemään, aluksi joutui kepeillä auttamaan, mutta meni hyvin ja kontaktit puomilla ja A:lla oli jo vähän paremmat. Kepeillä Hanna päätti, että annetaan Jerikon vaan itse pähkäillä miten ne aukot mennään ja itse kävelin takana, ja niinhän se vaan pujotteli kaiken lopulta hienosti itse! :)
Toisella ratavuorolla rataa sitten pidennettiin 23 esteeseen! :D Tämä vasta menikin hienosti! Kepit Jeriko pujotteli niin nopeasti itse, etten ehtinyt edes mukaan kun heti olisi pitänyt tehdä takaakierto esteelle, vaan Jeriko juoksi esteen sivusta ohi ja sitten kutsulla kyllä tuli esteen oikealta puolelta yli ja jatkettiin hirveällä vauhdilla. Jaakotuksetkin meni yllättävän hyvin, vaikka viimeksi kun niitä harjoiteltiin tuntui ettei Jeriko ollenkaan tajunnut. Tässä suorituksessa tuli vain yksi virhe radan loppupuolella, kun piti ohjata putkeen joka oli A:n ylöstulon ympärillä. Ohjasin sitten niin huolellisesti sivuun ja jätin vielä "putki"-käskyn niin myöhäiseksi, että Jeriko tuli sivulta ohi. Mutta seuraavalla kerralla putkeen hienosti. Olin kyllä tyytyväinen, vaikea ja pitkä rata ja tosi hienosti meni! Ei ykkösissä tuollaisia vastaa tule! :D
Keskiviikosta perjantaihin olin Lahdessa opintokäynnillä, kissat hoidossa Pälkäneellä ja Jeriko Tuijalla. Oli kuulemma ihan kivasti mennyt, sitä lukuunottamatta että Jeriko oli yöllä ollut vähän turhan virkeä ja leikkisä. :D Kiitos Tuija kun jaksoit poikaa.
Tänään pakkasin sitten uudestaan Jerikon, Lulun ja Lallin autoon, ja lähdettiin Parkanoon. Treenitaukoa on vähän ollut, niinpä nyt sitten otin vähän pihassa treeniä. Seuraaminen oli tosi hyvää eikä äännähdystäkään vaikka oli aika innoissaan. Noutaminen tosi hyvä!
Aloin opettamaan Jerikolle ruutuun menemistä. Merkinhän olen jo opettanut ja sen Jeriko hakee hienosti käskyllä, hakeutuu suoraan "tasapainopisteeseen" merkin taakse ilman mitään lelu- tai herkkukohteita. Palkannut olen ensin herkulla, nykyään pallolla.
Ruudun harjoittelussa tuli tietenkin vastaan sitten tämä, että Jeriko halusi vähän väliä tarjota merkkiä, mutta hyvin lähti sujumaan kuitenkin. Vein ensin hiirimattoa (joka toimii meillä kosketusalustana tassulle) ruudun keskelle ja sanoin Jerikon mennessä käskysanaa. Tätä kun oltiin tehty jotain kertoja otin maton pois ja odotin, että Jeriko hakeutui jota kuinkin ruudun keskelle itse. Välillä meinasi tässä alkaa tarjoamaan merkkiä, sitten hiirimatto takaisin, pari toistoa ja taas hiirimatto pois. Parissa erässä treenattiin tätä tänään, ja viimeisemmällä kerralla saatiin lopuksi kolme peräkkäistä ruutuun menoa pelkällä käskyllä suoraan keskelle ilman hiirimattoa. Tästä jättipottina kasa nakkia ja palloleikki palkaksi, selvästi alkoi jo hoksata ideaa. :)
Tästä sitten jatketaan, nyt olen saanut myös metallikapulan kohtuuhintaan kun tilattiin yhdessä Tuijan ja Liisan kanssa (kapula saatiin siis jo vähän aikaa sitten) ja sitäkin olisi tarkoitus alkaa tässä jossain vaiheessa treenailemaan. Olen tässä miettinyt, että kunhan saadaan treenattua paikkamakuu kuntoon, niin en enää menisi alokasluokkaan kokeilemaan vaan siirryttäisiin suoraan avoimeen. Tuntuu, että turha sitä alokasluokkaa on hinkata kun kuitenkin on jo ykköstulos, ja kunhan saadaan oma paikkamakuu TODELLA kuntoon, niin en halua ottaa riskiä, että alokasluokassa kävisi taas jotain ja koiria lähtisi rivistä tms (avoimessa luokassa ehkä yleensä ottaen varmempia koiria). Tietenkin vie pidemmän aikaa treenata paikkamakuu avoimen luokan tasolle, mutta uskon että kunhan muiden koirien viehätys saadaan hälvennettyä, niin mun piiloon menemisen ei pitäisi olla Jerikolle suuri ongelma kun jo viime kesänä kiertelin mökkiä Jerikon paikkamakuun aikana. Katsotaan nyt kuinka nopeasti saadaan paikkamakuu kuntoon ja päästään taas kokeisiin, toivon mukaan tässä parin kuukauden sisällä. Mutta kokeeseen ei tietenkään mennä ennen kuin paikkamakuu on ollut pidemmän aikaa hyvin varma, meni siihen kuinka kauan tahansa.
Havahduin myös tänään, että pellot alkaa olemaan suurelta osin kuivia. Taidanpa mennä ensi viikolla jälkeä tekemään. ;)
perjantai 8. huhtikuuta 2011
Laukauksia
Tänään oltiin treenaamassa NPKH:n majalla Hannan, Tainan ja Tuijan kanssa. Aluksi leikittiin Jerikon kanssa vetoleikkiä kentän toisessa päässä, kun Taina ampui starttipistoolilla laukauksia lumikinoksen takaa. Lumikinos vaimensi niin hyvin, että aluksi ei kuulunut juuri ilmapallon poksahdusta suurempaa ääntä, eikä tietenkään Jerikoa häirinnyt millään tavalla, sadasosasekunnin silmän liikahduksesta näin, että Jeriko ylipäätään kuuli ääntä. Taina siirtyi sitten lähemmäksi ampumaan ja kuului jo ihan hyvin, Jeriko ei ollut moksiskaan, ei pienintäkään reaktiota, leikki jatkui niin kuin ei mitään. Otettiin vielä seuraamisen aikana laukaus, jonka jälkeen heti leikitin, ei reagoinut laukaukseen mitenkään. Eipä tämä nyt sinänsä yllätyksenä tullut, mutta hyvä silti. :)
Tainalle kiitos starttipistoolilla paukuttelusta!
Otettiin Jerikon kanssa sitten hyppyä. Ensin kaksi pysäytystä taakse ja suoraan pallo palkaksi, sitten kokonaista liikettä. Ensin meinasi lähteä kävelemään vastaan kun lähdin Jerikoa kohti (taisi vähän unohtaa miten piti tehdä kun ei olla aikoihin tehty), sanoin siihen vaan jotain että "o-ou" ja otin uudestaan, sitten pysyi hyvin.
Yhden luoksetulon otin. Jeriko tuli nyt hyvää vauhtia, lenkeillä tehdyt pallo-palkkaukset on selvästi tepsineet. Asento edessä suora ja hyvä, siirtyminen sivulle aavistuksen vajaa, mutta palkkasin ja jätin siihen koska muuten liike niin hyvä.
Otettiin paikkamakuu Ronjan ja Tainan mali-nartun kanssa (nimi pääsi nyt unohtumaan). Vähän mietin, että ehkäpä Jeriko ei uskalla kuvitella leikittävänsä malia, mutta eihän siinä mennyt kuin ehkä 10 sekuntia kun Jeriko alkoi katselemaan sivulleen ja häntä alkoi heilua, siitä jouduin sitten komentamaan. Palkkasin ja vapautin kun komentamisen jälkeen rauhoittui aloilleen hetkeksi.
Hetken päästä pidin Jerikoa paikkamakuussa kun Taina leikki koiransa kanssa ja otti luoksetulon. Tämä ei ole selvästikään niin paha häiriö Jerikolle, ei se sillä lailla kuvittele lähtevänsä leikkimään niin kuin rivissä, ehkä ohjaajan läsnäolo tekee sen ettei sinne toisen koiran luokse ihan niin vaan teekään mieli hipsiä. Hyvin pysyi tässä, mutta inisi kyllä kun vire alkoi olemaan ihan väärä ja toisen leikkiminen vähän varmaan aiheutti kierroksia Jerikollakin.
Jerikon paikkamakuuongelmaa vatvottiin sitten taas porukalla, ja nyt tulin siihen tulokseen, että treenaillaan tässä jonkin aikaa yksinään niin että pidän palloa kohteena ja palkkaan pallolla. Pikku hiljaa sitten häivytän pallon taskuun, mutta palkkaan edelleen sillä, että saisin Jerikolle sellaisen magneetin mua kohti ja ehdollistumisen siihen, että palkaksi paikkamakuusta saa kivan leikin mun kanssa. Toivon, että sitten se pystyisi edes jossain määrin kilpailemaan vieraiden koirien kiusauksen kanssa.. Mutta siis paikkamakuisiin muiden kanssa siirrytään vasta kun olen varma, että Jerikolle on ehdollistunut palloleikki paikkamakuun palkkana ja kyttää vaan skarppina mua.. Katsotaan kuinka kauan siinä sitten menee!! :D :D
Liikkeestä seisominen otettiin vielä lopuksi, pysähtyminen ei tainnut olla mikään Jerikon paras (vaikka Hanna kyllä sanoi että ihan hyvä), mutta seisoi hyvin eikä liikkunut vaikka vähän häiriintyikin Tainan kävelystä takaansa, kääntyi katsomaan mutta tassut pysyi paikoillaan.
Hyvät treenit oli, kiva kun sai laukauksiakin kokeilla ja meni niin hyvin. Kiitoksia neuvoista ja avusta! :)
Tainalle kiitos starttipistoolilla paukuttelusta!
Otettiin Jerikon kanssa sitten hyppyä. Ensin kaksi pysäytystä taakse ja suoraan pallo palkaksi, sitten kokonaista liikettä. Ensin meinasi lähteä kävelemään vastaan kun lähdin Jerikoa kohti (taisi vähän unohtaa miten piti tehdä kun ei olla aikoihin tehty), sanoin siihen vaan jotain että "o-ou" ja otin uudestaan, sitten pysyi hyvin.
Yhden luoksetulon otin. Jeriko tuli nyt hyvää vauhtia, lenkeillä tehdyt pallo-palkkaukset on selvästi tepsineet. Asento edessä suora ja hyvä, siirtyminen sivulle aavistuksen vajaa, mutta palkkasin ja jätin siihen koska muuten liike niin hyvä.
Otettiin paikkamakuu Ronjan ja Tainan mali-nartun kanssa (nimi pääsi nyt unohtumaan). Vähän mietin, että ehkäpä Jeriko ei uskalla kuvitella leikittävänsä malia, mutta eihän siinä mennyt kuin ehkä 10 sekuntia kun Jeriko alkoi katselemaan sivulleen ja häntä alkoi heilua, siitä jouduin sitten komentamaan. Palkkasin ja vapautin kun komentamisen jälkeen rauhoittui aloilleen hetkeksi.
Hetken päästä pidin Jerikoa paikkamakuussa kun Taina leikki koiransa kanssa ja otti luoksetulon. Tämä ei ole selvästikään niin paha häiriö Jerikolle, ei se sillä lailla kuvittele lähtevänsä leikkimään niin kuin rivissä, ehkä ohjaajan läsnäolo tekee sen ettei sinne toisen koiran luokse ihan niin vaan teekään mieli hipsiä. Hyvin pysyi tässä, mutta inisi kyllä kun vire alkoi olemaan ihan väärä ja toisen leikkiminen vähän varmaan aiheutti kierroksia Jerikollakin.
Jerikon paikkamakuuongelmaa vatvottiin sitten taas porukalla, ja nyt tulin siihen tulokseen, että treenaillaan tässä jonkin aikaa yksinään niin että pidän palloa kohteena ja palkkaan pallolla. Pikku hiljaa sitten häivytän pallon taskuun, mutta palkkaan edelleen sillä, että saisin Jerikolle sellaisen magneetin mua kohti ja ehdollistumisen siihen, että palkaksi paikkamakuusta saa kivan leikin mun kanssa. Toivon, että sitten se pystyisi edes jossain määrin kilpailemaan vieraiden koirien kiusauksen kanssa.. Mutta siis paikkamakuisiin muiden kanssa siirrytään vasta kun olen varma, että Jerikolle on ehdollistunut palloleikki paikkamakuun palkkana ja kyttää vaan skarppina mua.. Katsotaan kuinka kauan siinä sitten menee!! :D :D
Liikkeestä seisominen otettiin vielä lopuksi, pysähtyminen ei tainnut olla mikään Jerikon paras (vaikka Hanna kyllä sanoi että ihan hyvä), mutta seisoi hyvin eikä liikkunut vaikka vähän häiriintyikin Tainan kävelystä takaansa, kääntyi katsomaan mutta tassut pysyi paikoillaan.
Hyvät treenit oli, kiva kun sai laukauksiakin kokeilla ja meni niin hyvin. Kiitoksia neuvoista ja avusta! :)
torstai 7. huhtikuuta 2011
Kurakelejä ja terveystuloksia
Blogi on ollut poikkeuksellisen hiljainen puolitoista viikkoa. Koulussa on ollut hirveä kiire, ensin viime viikolla tenttiviikon vuoksi, viikonloppu meni Jyväskylässä kavereiden luona ja maanantaina alkoi uusi jakso sellaisella ryminällä että v-käyrä nousi pitkän aikavälin ennätyslukemiin.
Agilitytreeneissä ollaan edelleen käyty keskiviikkoisin ja hyvin on mennyt, tällä viikolla erityisesti olin ylpeä suoriutumisestamme radasta joka ei ollut ollenkaan niin helppo, radan loppupuolella kaksi valssia niin että sai kyllä olla todella vikkelä kintuistaan! :D
Eilen kuulin, että saatiin paikka YLÖKK:n kesän agilityryhmästä! :) Ryhmässä on myös Tuija ja Ronja, eli siellä aletaan käymään toukokuun alusta. Treenit myös Löytynojan Hannan ohjauksessa jatkuu myös edelleen. Ylökk:n ryhmä vaikuttaa kuitenkin tosi hyvältä, ohjaajatkin hyvin kokeineita, odotan innolla. :)
Viime torstaina oltiin Kankaanpäässä Kari Ventelällä kuvauttamassa Jerikoa. Kuvattiin lonkat ja kyynäret ja polvet koplattiin. Eilen lunastin tulokset kennelliiton oma koira -palvelusta, virallisia tuloksia odottelen siis ehkä ensi viikon alkuun. Lonkat lähti B:nä, kyynäret 0, polvet ok. Lonkkakuvassa näkyi kuitenkin, että yksi ristiluun nikamista ei ole luutunut kiinni niin kuin pitäisi vaan muodostaa niin kuin ylimääräisen lannenikaman. Kaikki tämän suhteen kuitenkin vaikuttaa hyvältä, nikama on symmetrinen ja hyvin kiinni. Sinänsä ikävä juttu, mutta tämän ei pitäisi vaikuttaa millään tavalla harrastuksiin tai elämään nyt eikä myöhemminkään. Ja sehän tässä on tärkeintä, että on sinänsä terve koira, jonka kanssa voin edelleen jatkaa harrastuksia samaan malliin kuin tähänkin asti.
Voisin tästä selittää paljon enemmänkin kun itse kyselin tietty huolestuneena Ventelältä ensin vastaanotolla ja sitten vielä soittelin perään, mutta säästän ihmiset siltä. Pääpointti on kuitenkin se, että poikkeavuudesta huolimatta Jeriko on aivan terve eikä meidän tarvitse varoa mitään lajia tai ylipäätään harrastamista, eikä vanhempanakaan olla sen enempää huolissaan kuin muistakaan koirista tarvitsee. :)
Agilitytreeneissä ollaan edelleen käyty keskiviikkoisin ja hyvin on mennyt, tällä viikolla erityisesti olin ylpeä suoriutumisestamme radasta joka ei ollut ollenkaan niin helppo, radan loppupuolella kaksi valssia niin että sai kyllä olla todella vikkelä kintuistaan! :D
Eilen kuulin, että saatiin paikka YLÖKK:n kesän agilityryhmästä! :) Ryhmässä on myös Tuija ja Ronja, eli siellä aletaan käymään toukokuun alusta. Treenit myös Löytynojan Hannan ohjauksessa jatkuu myös edelleen. Ylökk:n ryhmä vaikuttaa kuitenkin tosi hyvältä, ohjaajatkin hyvin kokeineita, odotan innolla. :)
Viime torstaina oltiin Kankaanpäässä Kari Ventelällä kuvauttamassa Jerikoa. Kuvattiin lonkat ja kyynäret ja polvet koplattiin. Eilen lunastin tulokset kennelliiton oma koira -palvelusta, virallisia tuloksia odottelen siis ehkä ensi viikon alkuun. Lonkat lähti B:nä, kyynäret 0, polvet ok. Lonkkakuvassa näkyi kuitenkin, että yksi ristiluun nikamista ei ole luutunut kiinni niin kuin pitäisi vaan muodostaa niin kuin ylimääräisen lannenikaman. Kaikki tämän suhteen kuitenkin vaikuttaa hyvältä, nikama on symmetrinen ja hyvin kiinni. Sinänsä ikävä juttu, mutta tämän ei pitäisi vaikuttaa millään tavalla harrastuksiin tai elämään nyt eikä myöhemminkään. Ja sehän tässä on tärkeintä, että on sinänsä terve koira, jonka kanssa voin edelleen jatkaa harrastuksia samaan malliin kuin tähänkin asti.
Voisin tästä selittää paljon enemmänkin kun itse kyselin tietty huolestuneena Ventelältä ensin vastaanotolla ja sitten vielä soittelin perään, mutta säästän ihmiset siltä. Pääpointti on kuitenkin se, että poikkeavuudesta huolimatta Jeriko on aivan terve eikä meidän tarvitse varoa mitään lajia tai ylipäätään harrastamista, eikä vanhempanakaan olla sen enempää huolissaan kuin muistakaan koirista tarvitsee. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)