Kyllä taas tuli hyvä mieli agilitytreeneissä tänään. Musta tuntuu, että mä olen ymmärtänyt jotain todella tärkeää ja arvokasta, löytänyt uusia ulottuvuuksia itsestäni sekä yhteistyöstä koiran kanssa. Tämä ei siis tietenkään ole tapahtunut juuri tänään tai eilen, vaan tässä pikku hiljaa.
Tänään oltiin Jerikon kanssa Santtu Stenbergin koulutuksessa, viimeksi ollaan Santun koulutuksessa oltu muistaakseni vuosi sitten. Tämä olikin mielenkiintoista, koska Santulla oli vertailupohjaa meidän menosta. Santun tekemä rata oli tosi kiva, sellainen aika normaalia 3-luokan tasoa (tosin 26 estettä), ei mitään väkisinväännettyä kikkailua kikkailun perään. Tuollaisen radan harjoittelusta mielestäni paljon enemmän hyötyä onkin, kuin jonkun väkisin mahdottoman vaikeaksi väännetyn radan tekeminen.
Rataan tutustuessa jotenkin ensin ajattelin yhtä kohtaa tehdä ihan peruskäännöllä, mutta jotenkin sitten (ehkä muiden ohjausajatuksia katsellessa) päädyin tekemään itselleni epätyypillisesti vastakäännöksen. Ja sitten samaan rahaan päätin tehdä vastakäännökset kahteen muuhunkin kohtaan. Santtu sitten palautti mut yksinkertaisuuden tielle ja samat kohdat onnistui peruskäännöllä/lähetyksellä ja itse vaan rytmittämällä ja suuntaa ajoissa vaihtamalla paljon paremmin, Jeriko tiesi ajoissa kääntyä ja pääsi heti kiihdyttämään uudelleen oikeaan suuntaan. :)
Nämä kohdat poislukien huomasin, että osasin suunnitella oman rytmittämiseni todella hyvin ja rata eteni meillä todella sujuvasti. Ilman ratapiirrosta on vähän turha tarkemmin selitellä tiettyjä kohtia, mutta sen verran on pakko sanoa, että hitsi meillä tosiaan yhteistyö pelaa. :) Ollaan hyvin yhteisessä rytmissä ja molemmat tekee oman osansa. Jerikokin on niin taitava ja luotettava. Yhdellä suoralla irtosi aivan loistavasti musta ohi oikealle hypylle, josta vielä kääntyi hienosti takaviistoon putkelle, vaikka ehdin niistosta liikkeelle ennen sitä. Spurttasi siis oikein kunnolla musta ohi ja ohjautui hienosti takaa ohjaamalla. Ja ohjaukseksi riitti ihan perus lähetys/käskytys hypylle ja juuri ennen ponnua, putki-käsky ja mun kääntyminen takana. :)
Kyllä lämmitti mieltä kuulla Santulta kehuja, että on tosi hyvän näköistä menoa, ollaan edistytty aivan hurjasti ja että kun vaan itse pidän saman asenteen ohjauksessa niin tuloksia alkaa näkyä. :)
Täytyy sanoa, että iso kiitos tästä kehittymisestä kuuluu meidän alueellisen valkun kouluttajalle Tero Strömbergille. Tero on opettanut, että yksinkertainen on kaunista, ja että yhteyden säilyttäminen koiraan ja rytmittäminen on tärkeämpää kuin hienot kikkailut.
Sain myös hyviä treeniaiheita Santulta, täytyy muitaa enemmän palkkailla tiukoista käännöksistä spurttaamista. Ei vaan tiputtaa lelua maahan, vaan juosta karkuun ja antaa Jerikon sitten saavuttaa. Liian paljon tulee tosiaan vaan pudotettua lelua maahan tai heitettyä jonnekin sivuun, kun pienellä palkkauksen muuttamisella voisi vahvistaa Jerikolle ahneempaa lähtöä käännöksistä. Tiukastihan se kääntyy jo nyt. Musta tuntuu, että me ollaan Jerikon kanssa aivan lähellä meidän huippukuntoa, mutta vielä voi vähän parantaa. Yhdessä tekeminen on kuitenkin joka kerta aivan upeeta. Tämän parempaa tunnetta ei varmaan olekaan. :)
sunnuntai 31. tammikuuta 2016
lauantai 30. tammikuuta 2016
Kömpelö ohjaaja
Maanantain treenit jäi väliin osteopaatin vuoksi, mutta koska Ukon treenit oli siirtynyt torstaille ja Kaiperla antoi luvan mennä, niin päästiin silloin treenaamaan. Aamulla piti käydä hyppytekniikkaakin treenaamassa, kun olin päivystysvapaalla, mutta lopulta en sitten vaan jaksanut lähteä yksin. Ukon treeneissä tehtiin kahta lyhyttä helppoa pätkää ja pääsin myös palkkailemaan puomin ja keinun kontaktista. Nyt ne oli taas jotenkin hitaampia kuin viime kerralla, mistä lie sitten johtuu. Vasemmalle kääntyvät hypyt on edelleen ongelmallisia. Treenit jatkuu.
Meidän kotitie on ollut aika kauhea tällä viikolla. Sannan piti tulla meille käymään torstaina, mutta jäikin yhteen mäkeen ja joutui vielä hinaajankin kutsumaan apuun. Lähdettiin sitten lenkille muualle. :D
Tässä on jo vähän aikaa kaipaillut maastotreenejä ja nyt sitten otin asian puheeksi ja saatiinkin nopeasti sovittua tälle päivälle treenit, kiitos osallisille seurasta! :) Tehtiin Jerikon kanssa ilmaisutreeniä. Häpeäkseni täytyy myöntää, että tämä on ensimmäinen oikea ilmaisutreeni Jerikolla. Ollaan siis menty vähän perse edellä puuhun, kun se oli niin helppo saada haukkumaan, että on vaan suoraan otettu se haukku hakuradalle. Onneksi toi koira ei mene rikki mistään.. ;)
Tänään siis kuitenkin kunnon ilmaisu-/häiriötreeniä, jotta saan kerrottua Jerikolle sen, ettei pidä häiriintyä mun liikkeestä. Jeriko on kyllä niin nopeaälyinen, että montaa tällaista treeniä se ei tarvitse, kun nämäkin meni jo niin hyvin. :) Otettiin siis ihan lyhyillä matkoilla haukkumista (pisin etäisyys oli ehkä 15 metriä) ja itse tein sitten häiriötä juoksentelemalla ja kiertelemällä. Olin myös hurjan kömpelö ja kaatuilin Jerikon viereen mahalleni, mutta tämähän ei ole mitään uutta, kun jälkimetsällä lentelen naamalleni harva se kerta. :D Vähän Jeriko vilkaisi, kun ekan kerran heittäydyin mahalleni, mutta ei kyllä harkinnutkaan maalimieheltä poistumista ja jatkoi heti sekunnin tauon jälkeen haukkua. Muutkaan mun tekemät häiriöt ei aiheuttanut muuta kuin pienen vilkaisun ja sitten ilmaisu jatkui.
Isoin häiriö oli, kun tultiin "tuomarin" kanssa yhdessä maalimiehelle ja kierrettiin maalimies ja sitten jäätiin seisomaan. Tässä meinasi Jeriko vähän hämmentyä, että mitäs pitikään tehdä. Mutta jatkoi sitten kuitenkin ja päästiin siitä palkkaamaan. :) Seuraavissa treeneissä sitten pidempiä etäisyyksiä ja "tuomari" aina mukaan ilmaisulle, niin Jeriko kyllä nopeasti oppii tuonkin olevan vaan häiriötä jolla häntä yritetään huijata. ;) Jerikon kanssa on vaan niin ihana treenata aina ja mitä vaan, kun se on aina niin täysillä mukana ja hoksaa kaiken niin nopeasti. Hyvältä näyttää! :)
Treenien jälkeen käytiin vielä lenkillä Liisa-Idan ja Kiden kanssa, joten tämä lauantaipäivä lähti kyllä oikein erinomaisesti käyntiin. :) Kidehän on Nokin puolisisko, molemmat Miian Mahtista. :)
Meidän kotitie on ollut aika kauhea tällä viikolla. Sannan piti tulla meille käymään torstaina, mutta jäikin yhteen mäkeen ja joutui vielä hinaajankin kutsumaan apuun. Lähdettiin sitten lenkille muualle. :D
Tällainen luistinrata |
Tässä on jo vähän aikaa kaipaillut maastotreenejä ja nyt sitten otin asian puheeksi ja saatiinkin nopeasti sovittua tälle päivälle treenit, kiitos osallisille seurasta! :) Tehtiin Jerikon kanssa ilmaisutreeniä. Häpeäkseni täytyy myöntää, että tämä on ensimmäinen oikea ilmaisutreeni Jerikolla. Ollaan siis menty vähän perse edellä puuhun, kun se oli niin helppo saada haukkumaan, että on vaan suoraan otettu se haukku hakuradalle. Onneksi toi koira ei mene rikki mistään.. ;)
Tänään siis kuitenkin kunnon ilmaisu-/häiriötreeniä, jotta saan kerrottua Jerikolle sen, ettei pidä häiriintyä mun liikkeestä. Jeriko on kyllä niin nopeaälyinen, että montaa tällaista treeniä se ei tarvitse, kun nämäkin meni jo niin hyvin. :) Otettiin siis ihan lyhyillä matkoilla haukkumista (pisin etäisyys oli ehkä 15 metriä) ja itse tein sitten häiriötä juoksentelemalla ja kiertelemällä. Olin myös hurjan kömpelö ja kaatuilin Jerikon viereen mahalleni, mutta tämähän ei ole mitään uutta, kun jälkimetsällä lentelen naamalleni harva se kerta. :D Vähän Jeriko vilkaisi, kun ekan kerran heittäydyin mahalleni, mutta ei kyllä harkinnutkaan maalimieheltä poistumista ja jatkoi heti sekunnin tauon jälkeen haukkua. Muutkaan mun tekemät häiriöt ei aiheuttanut muuta kuin pienen vilkaisun ja sitten ilmaisu jatkui.
Isoin häiriö oli, kun tultiin "tuomarin" kanssa yhdessä maalimiehelle ja kierrettiin maalimies ja sitten jäätiin seisomaan. Tässä meinasi Jeriko vähän hämmentyä, että mitäs pitikään tehdä. Mutta jatkoi sitten kuitenkin ja päästiin siitä palkkaamaan. :) Seuraavissa treeneissä sitten pidempiä etäisyyksiä ja "tuomari" aina mukaan ilmaisulle, niin Jeriko kyllä nopeasti oppii tuonkin olevan vaan häiriötä jolla häntä yritetään huijata. ;) Jerikon kanssa on vaan niin ihana treenata aina ja mitä vaan, kun se on aina niin täysillä mukana ja hoksaa kaiken niin nopeasti. Hyvältä näyttää! :)
Treenien jälkeen käytiin vielä lenkillä Liisa-Idan ja Kiden kanssa, joten tämä lauantaipäivä lähti kyllä oikein erinomaisesti käyntiin. :) Kidehän on Nokin puolisisko, molemmat Miian Mahtista. :)
Pusuja myös Ukolle :) |
Onnistuihan ne olla hetken kaikki paikoillaankin :D |
maanantai 25. tammikuuta 2016
Osteopaatilla
Tänään käytiin uudelleen Kaiperlalla. Edellinen käynti oli siis marraskuun lopulla ja käynnillä nytkin mukana koirien lisäksi Lulu-kissa. Ehkä olen vähän pöhkö.. ;)
Ensin Jerikon käsittely. Jeriko oli ilahduttavan hyvässä kunnossa. En saanut edes nuhteita edellisen päivän vetohiihtotreenistä vaikka Jeriko ei ole vetänyt mitään ainakaan vuoteen, saati sitten että noin pitkää matkaa putkeen täysillä. Maitohappoja lihaksistossa toki tuntui, mutta ne nyt olis sieltä lähtenyt aikanaan ilmankin käsittelyä ja nyt käsittely tuli vaan sinänsä kivasti, että auttoi myös tuosta yllättävästä rasituksesta palautumista. Selässä oli vain aivan pientä kireyttä ja Kaiperla sanoi, että takaosan "moottori" oli nyt taas käynnistynyt ja kroppa tasapainoinen. Ja hyvinhän se on tuntunutkin kulkevan mm. agilitytreeneissä. :) Selvästikin edellisen käynnin jumit varmaan ihan siitä toukokuun pk-hypyllä niskoilleen kaatumisesta ja jo yhdellä käsittelyllä tuli näin hyvään kuntoon. Olen tosi tyytyväinen! :) Jeriko käytännössä nyt vaan nautiskeli käsittelystä ja hymyili leveästi jälkikäteen. :)
Ukolla sitten oli taas vähän enemmän jumia. Ei nyt erityisen pahasti silläkään, mutta kun Ukolla ei aiemmin ole yleensä ollut juuri mitään, niin on tämä vähän outoa. Ukko ei myöskään selvästi oikein tykännyt vasemman takajalan käsittelystä, jännitti siis jalkaa vaikka pitikin pään maassa ja silmät kiinni. Lantiossa olikin taas vasen puoli kiertynyt eteenpäin, mutta Kaiperla sanoi kyllä saaneensa tämän hyvin auki. Parin kuukauden päästä seuraava käsittely, joten odotetaan nyt mielenkiinnolla mitä Ukosta sitten sanotaan. Normaalisti saadaan harrastaa kummankin kanssa ja Kaiperla suorastaan suositteli vetotreenejä kunnon kohottamiseksi.
Sitten Lulu, tämä mielenkiintoinen kokeiluprojekti/rahanhaaskaus? :D Vein siis Lulun ensimmäisen kerran Kaiperlalle, koska se oli jotenkin viimeisen vuoden ajan ollut mun silmään jotenkin surkean oloinen, en osannut oikein määritellä miten, mutta äkäisempi ja huumorintajuttomampi eikä esim. leikkinyt entiseen tapaan. Siksihän tavallaan otettiin nuori kissakin, kun jotenkin tulkitsin väärin, että Lulu ei vaan tykkää Lallin kanssa enää leikkiä kun se on tollanen mörssäri, mutta sitten Lulu ei tykännyt senkään vertaa Pikkelssistä ja sen rajuista leikeistä. Marraskuussa eka käsittely Lululle oli tosi lyhyt ja nyt väliaikana tosi vaikea sanoa näkyikö siinä jotain eroa ja jos näin jotain, niin onko se todellista vai pelkkää lumevaikutusta muhun. Jollain määrittämättömällä tavalla Lulu on kuitenkin tuntunut mun mielestä parempivointiselta ja ainakin sillä on lakannut vasen silmä rähmimästä joka on rähminyt oikeastaan koko ajan toukokuun kulmahampaan poistosta lähtien.
Nyt Lulu antoi jo paremmin käsitellä ja käsittely oli pidempikestoinen ja Kaiperla tuntui pääsevän "syvemmälle". Kuitenkin Lululta tuli selvä reaktio, kun käsi meni mahan alle, eli sieltä se ei tykkää että kosketaan ja siellä varmaan onkin kaiken ydin (kun Lululla on sitä pissavaivaakin ollut koko elämän ajan vaihtelevasti). Lopulta Lulu maukaisi selvästi, että nyt riitti ja käsittely lopetettiin sitten siihen. Mä olen todella hullu ja rahaakin on varmaan liikaa, kun päätin nyt viedä Lulunkin ainakin vielä kolmannelle käynnille. Jospa Kaiperla pääsisi sitten siihen syvimpään ongelma-alueeseen kunnolla käsiksi ja sitten on kyllä mielenkiintoista nähdä millaista vaikutusta on kissaan.
Toisaalta puolustan kyllä itseäni ja hulluuttani sillä, että samalla tavalla kissoilla voi elimistössä tulla epätasapainoa, jumia jne kuin koirilla tai ihmisilläkin vaikka äärimmäisen harvoin kissoihin sellaista huomiota kiinnitetään. Lulu on kuitenkin silleen selvästi poikkeava noihin muihin meidän kissoihin verrattuna, joten haluan nyt sitten kokeilla jospa sen hyvinvointia voisi parantaa samoilla menetelmillä kuin millä koiria käsitellään ja mistä olen koirissa selvän hyödyn nähnyt. Katsotaan.
Ensin Jerikon käsittely. Jeriko oli ilahduttavan hyvässä kunnossa. En saanut edes nuhteita edellisen päivän vetohiihtotreenistä vaikka Jeriko ei ole vetänyt mitään ainakaan vuoteen, saati sitten että noin pitkää matkaa putkeen täysillä. Maitohappoja lihaksistossa toki tuntui, mutta ne nyt olis sieltä lähtenyt aikanaan ilmankin käsittelyä ja nyt käsittely tuli vaan sinänsä kivasti, että auttoi myös tuosta yllättävästä rasituksesta palautumista. Selässä oli vain aivan pientä kireyttä ja Kaiperla sanoi, että takaosan "moottori" oli nyt taas käynnistynyt ja kroppa tasapainoinen. Ja hyvinhän se on tuntunutkin kulkevan mm. agilitytreeneissä. :) Selvästikin edellisen käynnin jumit varmaan ihan siitä toukokuun pk-hypyllä niskoilleen kaatumisesta ja jo yhdellä käsittelyllä tuli näin hyvään kuntoon. Olen tosi tyytyväinen! :) Jeriko käytännössä nyt vaan nautiskeli käsittelystä ja hymyili leveästi jälkikäteen. :)
Ukolla sitten oli taas vähän enemmän jumia. Ei nyt erityisen pahasti silläkään, mutta kun Ukolla ei aiemmin ole yleensä ollut juuri mitään, niin on tämä vähän outoa. Ukko ei myöskään selvästi oikein tykännyt vasemman takajalan käsittelystä, jännitti siis jalkaa vaikka pitikin pään maassa ja silmät kiinni. Lantiossa olikin taas vasen puoli kiertynyt eteenpäin, mutta Kaiperla sanoi kyllä saaneensa tämän hyvin auki. Parin kuukauden päästä seuraava käsittely, joten odotetaan nyt mielenkiinnolla mitä Ukosta sitten sanotaan. Normaalisti saadaan harrastaa kummankin kanssa ja Kaiperla suorastaan suositteli vetotreenejä kunnon kohottamiseksi.
Sitten Lulu, tämä mielenkiintoinen kokeiluprojekti/rahanhaaskaus? :D Vein siis Lulun ensimmäisen kerran Kaiperlalle, koska se oli jotenkin viimeisen vuoden ajan ollut mun silmään jotenkin surkean oloinen, en osannut oikein määritellä miten, mutta äkäisempi ja huumorintajuttomampi eikä esim. leikkinyt entiseen tapaan. Siksihän tavallaan otettiin nuori kissakin, kun jotenkin tulkitsin väärin, että Lulu ei vaan tykkää Lallin kanssa enää leikkiä kun se on tollanen mörssäri, mutta sitten Lulu ei tykännyt senkään vertaa Pikkelssistä ja sen rajuista leikeistä. Marraskuussa eka käsittely Lululle oli tosi lyhyt ja nyt väliaikana tosi vaikea sanoa näkyikö siinä jotain eroa ja jos näin jotain, niin onko se todellista vai pelkkää lumevaikutusta muhun. Jollain määrittämättömällä tavalla Lulu on kuitenkin tuntunut mun mielestä parempivointiselta ja ainakin sillä on lakannut vasen silmä rähmimästä joka on rähminyt oikeastaan koko ajan toukokuun kulmahampaan poistosta lähtien.
Nyt Lulu antoi jo paremmin käsitellä ja käsittely oli pidempikestoinen ja Kaiperla tuntui pääsevän "syvemmälle". Kuitenkin Lululta tuli selvä reaktio, kun käsi meni mahan alle, eli sieltä se ei tykkää että kosketaan ja siellä varmaan onkin kaiken ydin (kun Lululla on sitä pissavaivaakin ollut koko elämän ajan vaihtelevasti). Lopulta Lulu maukaisi selvästi, että nyt riitti ja käsittely lopetettiin sitten siihen. Mä olen todella hullu ja rahaakin on varmaan liikaa, kun päätin nyt viedä Lulunkin ainakin vielä kolmannelle käynnille. Jospa Kaiperla pääsisi sitten siihen syvimpään ongelma-alueeseen kunnolla käsiksi ja sitten on kyllä mielenkiintoista nähdä millaista vaikutusta on kissaan.
Toisaalta puolustan kyllä itseäni ja hulluuttani sillä, että samalla tavalla kissoilla voi elimistössä tulla epätasapainoa, jumia jne kuin koirilla tai ihmisilläkin vaikka äärimmäisen harvoin kissoihin sellaista huomiota kiinnitetään. Lulu on kuitenkin silleen selvästi poikkeava noihin muihin meidän kissoihin verrattuna, joten haluan nyt sitten kokeilla jospa sen hyvinvointia voisi parantaa samoilla menetelmillä kuin millä koiria käsitellään ja mistä olen koirissa selvän hyödyn nähnyt. Katsotaan.
sunnuntai 24. tammikuuta 2016
Monenlaista häppeningiä
Huh, mikä viikko. On ollut niin paljon menoa ja tukka putkella juoksemista, että ette arvaakaan! Aloitetaan ensin treeniasioista, joita ihme kyllä mahtui kuitenkin tähän viikkoon kaiken muun lisäksi kolmet (molemmilla koirilla kaksi treeniä).
Maanantaina oli siis Jerikon agilitytreenit ja tehtiin aika pitkää ja kinkkisiäkin kohtia sisältävää rataa. Koska edellisenä päivänä oli ollut juuri kisat, niin rimat oli matalalla jotain ihan 45 cm tmv, mutta rykäistiinpä koko 37 esteen rata kerrasta puhtaana läpi. :D Jeriko teki kyllä todella hienoa työtä, on se vaan niin hieno. :)
Kun rata oli kerran vedetty hienosti läpi, niin otettiin muutamia kohtia vähän erilaisia ohjauksia kokeillen ja rimat nostettiin lyhyille pätkille normikorkeuteen. Tehtiin mm. 22-24 väliä poispäinkäännöksellä ja tuosta vauhdista se oli kyllä tosi haastavaa. Enhän mä tuollaisia ohjauksia juuuri koskaan käytäkään. Lelupalkan kanssa autettiin sitten Jerikoa hoksaamaan, että pitäis tällä oudolla ohjauksellakin kääntyä nätisti ratapiirroksessa oikealla olevan siivekkeen ympäri ja niinhän se tietty teki kun vaan ohjeet oli selkeät. Jeriko kyllä kääntyy vaikka pennin päällä jos tarve vaatii. :)
Lauantaina oli aamulla Ukolla alueellisen valkun treenit jotka meni itse asiassa todella mukavasti! Tein Ukollekin matalilla 45 cm rimoilla, jotta se uskaltaisi kunnolla spurtata ja yhteisfiilis oli nyt tosi hyvä. :) Ukko teki myös puomin kontaktit tosi hienosti, joskin väsymyksen myötä vähän hidastui. Muuten Ukko kuitenkin tuli tosi hienosti ohjaukseen ja oltiin jo ihan flow'ssa kiinni. :))) Itsellä vaan vähän flunssan alku verotti omaa jaksamista ja hengästyin jotenkin tosi nopeasti.
Tilasin tuossa joku aika sitten kaksi uutta kirjaa iltalukemisiksi ja nyt on ollut vaikeus valita kumpaa luen. Olen siis lukenut vähän molempia ja molempia voin suositella tämän hetkisen kokemuksen perusteella. ;)
Pakko kopioida tähän tuosta Susan Salon kirjasta yksi pieni pätkä, joka kuvaa ihan täsmälleen Ukkoa: "We have all seen dogs on any given weekend that are careful clean jumpers, but they are seldom very fast. These dogs have figured out that when their stride is shorter, their balance is greater because their feet are always underneath them and weight shift to come off the ground is relatively easy to perform. These dogs have not learned that they can adjust their stride to gain greater speed and still perform the all-important weight shift to make the necessary angle to elevation This short stride is the dog's "comfort zone" and many are not convinced that giving it up is a good idea."
Onhan tämä Ukosta tiedetty jo jonkin aikaa, mutta Susan tuossa pukee sen sanoiksi juuri niin kuin se varmasti onkin. Nyt vaan sitten pitäis saada Ukko uskomaan, että voi tosiaan spurtatakin, ja sen suhteen tosiaan taas on mielestäni edetty. :)
Pakkaset vihdoinkin hellitti ja tänään päästiin hiihtämään koirien kanssa ensimmäistä kertaa tänä talvena. Jeriko ei ole harrastanut mitään vetohommeleita varmaan vuoteen.. Onneksi on uimalla kuitenkin tehty vähän pohjakuntoa ja juokseehan noi lenkeilläkin toki. Oltiin Lotinajärven jäällä Mikon ja Jukan kanssa (muut porukasta feidas ;)) ja kun mä lähdin tunnollisesti koiriani lämmittelemään, niin äijät lähti jo hiihtämään. No, mä sitten lopulta sinne perään ja yritin hiihtää niitä kiinni, kun sanoi että piti taukoja välissä, mutta enhän mä niitä saavuttanut kuin vasta ihan juuri ennen kuin 4,6 km kierros tuli täyteen. :D Vedettiin siis koko kierros yhteen putkeen, koirat veti aivan upeasti, pysyi hienosti oikealla uralla vaikka vieressä oli myös toinen peruslatu, ohitti hienosti ja Jeriko selvästi ladun kaartaessa kuunteli tosi hyvin mun suuntakäskyt (tai sitten se vaan luki latua niin hyvin, että kääntyi tosi hienosti). Loppuun saatiin sitten näköyhteys ja varmaan hajuyhteyskin edellä menijöihin ja saatiin siitä vielä hieno loppukiri! Jaksoin itsekin ihmeen hyvin, hyvä meidän tiimi!
Jäähdyteltiin ensin normaalisti ja sitten kävin vielä hiihtämässä ilman koiria (!?!) saman lenkin. Kaikenlaiseen sitä tuleekin puhutuksi. ;) Kotona sitten vielä uusi jäähdyttelylenkki hetken päästä Helenan, Mallan ja Mimin kanssa. :)
Ukko myös juhli 4-vuotis synttäreitään toissapäivänä. Voiko olla totta, että meidän pieni pentu, aina lapsellinen Ukko, on jo niin "vanha"?
Sitten niitä muita juttuja. Keskiviikkona jäi Ukon treenit väliin, kun olin kokoustamassa jalostustoimikunnan kelpie-tiimin kanssa. Siinä sivussa sitten treffailtiin myös Nokia, mutta vielä tuolloin oli liian varhaista. Kireä -25 astetta pakkanenkin häiritsi Nokia, mutta ihana narttu se kyllä on. Nätti ja tosi leikkisä ja ystävällinen heti ensi tapaamisellakin vaikkei vielä aika ollut oikea. Torstaina tavattiin myös, mutta edelleen pakkanen paukkui eikä ulkohommista tullut mitään. Jeriko lähti sitten Nokin kotiin, mutta molemminpuolisesti kiinnostuksesta huolimatta astumista ei tullut ja proge-arvon noustessa aika kävi niin vähiin, että päädyttiin keinosiemennykseen. Tämä ei ollut tietenkään se mitä olisi toivottu, mutta olosuhteet oli nyt meitä vastaan. Toivotaan, että pentuja olisi joka tapauksessa tulossa, niin hieno pari nuo kaksi kyllä ovat. :)
Maanantaina oli siis Jerikon agilitytreenit ja tehtiin aika pitkää ja kinkkisiäkin kohtia sisältävää rataa. Koska edellisenä päivänä oli ollut juuri kisat, niin rimat oli matalalla jotain ihan 45 cm tmv, mutta rykäistiinpä koko 37 esteen rata kerrasta puhtaana läpi. :D Jeriko teki kyllä todella hienoa työtä, on se vaan niin hieno. :)
Kun rata oli kerran vedetty hienosti läpi, niin otettiin muutamia kohtia vähän erilaisia ohjauksia kokeillen ja rimat nostettiin lyhyille pätkille normikorkeuteen. Tehtiin mm. 22-24 väliä poispäinkäännöksellä ja tuosta vauhdista se oli kyllä tosi haastavaa. Enhän mä tuollaisia ohjauksia juuuri koskaan käytäkään. Lelupalkan kanssa autettiin sitten Jerikoa hoksaamaan, että pitäis tällä oudolla ohjauksellakin kääntyä nätisti ratapiirroksessa oikealla olevan siivekkeen ympäri ja niinhän se tietty teki kun vaan ohjeet oli selkeät. Jeriko kyllä kääntyy vaikka pennin päällä jos tarve vaatii. :)
Lauantaina oli aamulla Ukolla alueellisen valkun treenit jotka meni itse asiassa todella mukavasti! Tein Ukollekin matalilla 45 cm rimoilla, jotta se uskaltaisi kunnolla spurtata ja yhteisfiilis oli nyt tosi hyvä. :) Ukko teki myös puomin kontaktit tosi hienosti, joskin väsymyksen myötä vähän hidastui. Muuten Ukko kuitenkin tuli tosi hienosti ohjaukseen ja oltiin jo ihan flow'ssa kiinni. :))) Itsellä vaan vähän flunssan alku verotti omaa jaksamista ja hengästyin jotenkin tosi nopeasti.
Tilasin tuossa joku aika sitten kaksi uutta kirjaa iltalukemisiksi ja nyt on ollut vaikeus valita kumpaa luen. Olen siis lukenut vähän molempia ja molempia voin suositella tämän hetkisen kokemuksen perusteella. ;)
Pakko kopioida tähän tuosta Susan Salon kirjasta yksi pieni pätkä, joka kuvaa ihan täsmälleen Ukkoa: "We have all seen dogs on any given weekend that are careful clean jumpers, but they are seldom very fast. These dogs have figured out that when their stride is shorter, their balance is greater because their feet are always underneath them and weight shift to come off the ground is relatively easy to perform. These dogs have not learned that they can adjust their stride to gain greater speed and still perform the all-important weight shift to make the necessary angle to elevation This short stride is the dog's "comfort zone" and many are not convinced that giving it up is a good idea."
Onhan tämä Ukosta tiedetty jo jonkin aikaa, mutta Susan tuossa pukee sen sanoiksi juuri niin kuin se varmasti onkin. Nyt vaan sitten pitäis saada Ukko uskomaan, että voi tosiaan spurtatakin, ja sen suhteen tosiaan taas on mielestäni edetty. :)
Pakkaset vihdoinkin hellitti ja tänään päästiin hiihtämään koirien kanssa ensimmäistä kertaa tänä talvena. Jeriko ei ole harrastanut mitään vetohommeleita varmaan vuoteen.. Onneksi on uimalla kuitenkin tehty vähän pohjakuntoa ja juokseehan noi lenkeilläkin toki. Oltiin Lotinajärven jäällä Mikon ja Jukan kanssa (muut porukasta feidas ;)) ja kun mä lähdin tunnollisesti koiriani lämmittelemään, niin äijät lähti jo hiihtämään. No, mä sitten lopulta sinne perään ja yritin hiihtää niitä kiinni, kun sanoi että piti taukoja välissä, mutta enhän mä niitä saavuttanut kuin vasta ihan juuri ennen kuin 4,6 km kierros tuli täyteen. :D Vedettiin siis koko kierros yhteen putkeen, koirat veti aivan upeasti, pysyi hienosti oikealla uralla vaikka vieressä oli myös toinen peruslatu, ohitti hienosti ja Jeriko selvästi ladun kaartaessa kuunteli tosi hyvin mun suuntakäskyt (tai sitten se vaan luki latua niin hyvin, että kääntyi tosi hienosti). Loppuun saatiin sitten näköyhteys ja varmaan hajuyhteyskin edellä menijöihin ja saatiin siitä vielä hieno loppukiri! Jaksoin itsekin ihmeen hyvin, hyvä meidän tiimi!
Jäähdyteltiin ensin normaalisti ja sitten kävin vielä hiihtämässä ilman koiria (!?!) saman lenkin. Kaikenlaiseen sitä tuleekin puhutuksi. ;) Kotona sitten vielä uusi jäähdyttelylenkki hetken päästä Helenan, Mallan ja Mimin kanssa. :)
Ukko myös juhli 4-vuotis synttäreitään toissapäivänä. Voiko olla totta, että meidän pieni pentu, aina lapsellinen Ukko, on jo niin "vanha"?
Sitten niitä muita juttuja. Keskiviikkona jäi Ukon treenit väliin, kun olin kokoustamassa jalostustoimikunnan kelpie-tiimin kanssa. Siinä sivussa sitten treffailtiin myös Nokia, mutta vielä tuolloin oli liian varhaista. Kireä -25 astetta pakkanenkin häiritsi Nokia, mutta ihana narttu se kyllä on. Nätti ja tosi leikkisä ja ystävällinen heti ensi tapaamisellakin vaikkei vielä aika ollut oikea. Torstaina tavattiin myös, mutta edelleen pakkanen paukkui eikä ulkohommista tullut mitään. Jeriko lähti sitten Nokin kotiin, mutta molemminpuolisesti kiinnostuksesta huolimatta astumista ei tullut ja proge-arvon noustessa aika kävi niin vähiin, että päädyttiin keinosiemennykseen. Tämä ei ollut tietenkään se mitä olisi toivottu, mutta olosuhteet oli nyt meitä vastaan. Toivotaan, että pentuja olisi joka tapauksessa tulossa, niin hieno pari nuo kaksi kyllä ovat. :)
sunnuntai 17. tammikuuta 2016
Uintia ja agilityä
Torstaina käytiin taas uimassa. Eipä siitä sen ihmeempiä, samaan malliin mentiin kuin ennenkin ja aika kivasti jo molempia sai uitettua lelun perässä ympäri allasta ettei pelkästään hypitty. Tuli myös jälkikäteen mieleen, että voisi ottaa noi uintivuorot myös siltä kannalta hyötykäyttöön, että Ukolle alkaisi joitain vepeliikkeitä opettamaan. Ihan siltä varalta jos nyt keväällä saatais se vepe-ryhmäpaikka. ;)
Eilen meni päivä oikein mukavissa merkeissä jalostustoimikunnan kanssa. Ensin vähän paimenneltiin ja sitten kokoustettiin, omille koirille otin ihan lyhyet treenit. Ukko oli kyllä hyvässä iskussa. Flänkit oli nättejä ja otti varsinkin alkuun stopitkin tosi napakasti. Sitten alkoi vähän kytkin luistaa ehkä... ;)
No, mutta hienosti joka tapauksessa ja kun ihan ensimmäisenä lampaita liikuteltiin niin porukka meinas hajota vedon vuoksi ja osa aina yritti ohi, mutta hienosti Ukko itsenäisesti piti porukan hallussa! :)
Jeriko myös teki hienoa työtä, kuunteli hyvin. Jeriko tietty myös halusi auttaa muiden treeneissä ja on se kyllä fiksu ja silleen vaistot kohdillaan, kun Iinaa ja Yandaa autellessa Jeriko yhtäkkiä ilmestyi aitauksen peräaidan taakse ja sieltä tasapainotteli laumaa oikein kunnon kaarilla. :D Oli siis kiertänyt pihasaunan ja koko aitauksen ja sieltä sitten tuli avuksi. ;)
Tänään oli sitten agilitykisat Tampereella. Jerikon olin ilmoittanut kolmelle radalle ja Ukolta oli edellisistä perutuista kisoista siirtynyt kaksi starttia näihin kisoihin. Tänään oli kyllä hyvä päivä molempien kanssa. Ekalta radalta molemmille vitonen saman riman tiputuksesta. Jerikolle meni selvästi jotenkin askeleet siinä sekaisin, mutta Ukko näytti tiputtavan vaan jostain muusta syystä. Pääasia kuitenkin oli, että molempien kanssa oltiin hyvin samalla radalla, yhteisymmärrys ja rytmitys pelasi hyvin. :)
Jerikon aika -6,45 ja etenemä 4,19 m/s.
Ukon aika -2,74 ja etenemä 3,84 m/s. Kontakteilla menee ainakin aikaa melko reippaasti, mutta on se jännä että etenemä jää noin heikoksi sujuvallakin radalla. Voi Ukkoa kun se ei vaan uskalla irrotella agilityssä.
Toiselta radalta Jerikolla rima heti toisella hypyllä, taisin valssata juuri, mutta ei nyt tällä kokemuksella sen pitäisi enää niin häiritä. Toisaalta olen halunnut, että Jeriko vähän irrottaisi kontrollista jopa sitten rimojen kustannuksella, joten ei nyt sitten valiteta kun sitä saa mitä tilaa. ;) Kyllä se varmaan tästä taas kääntyy nousuun. Aika -8,53 ja etenemä 4,43 m/s.
Ukolle tältä radalta nolla! :) Tokavika ja vika rima kyllä helähti oikein "kivasti", mutta pysyi kannattimillaan. :D Ukonkin kanssa tässä oikein sujuvaa menoa ja Ukko todella välillä spurttasi oikein kunnolla. Silti kontaktit ainakin vie aikaa oikein reippaasti. Aika Ukolla -4,15, etenemä 3,97 m/s.
Vikalla radalla oli siis pelkästään Jeriko. Kiva fiilis taas radalla, ainut että vaikka nyt ehdinkin persjättöni tehdä, niin nämä tais vähän hidastaa vähän Jerikoa.. Ainakin jälkimmäisellä persjätöllä näyttää siltä, että Jeriko kiltisti hidastaa, että pääsee leikkaamaan mun takana, kun ajoissa näytin. Muuten olis varmaan ampaissut mun edelle, joten takanaleikkaus olisi varmaan ollut ajallisesti parempi ratkaisu. Muurin palikka vähän kolahti, mutta nollana kuitenkin maaliin. :) Aika -6,88 ja etenemä 4,51 m/s. Kivat kisat oli! :)
Jännittäviä aikoja kyllä eletään. Nokin juoksut etenee ja astutus lähestyy ja sen suhteen olen kyllä hyvin innoissani. :) Lisäksi tässä on myös omat pentuhaaveet saaneet lopullisen muodon ja sitäkin jäädään vaan odottamaan. Olen omia suunnitelmiani joutunut todella kovasti miettimään, koska monien harrastusten ja erinäisten omien mieltymysten vuoksi musta välillä tuntuu, että kaikki toivotut ominaisuudet on hyvin haastavaa löytää samasta koirasta. Ja pentua ottaessa kaikki on kuitenkin lopulta arpapeliä vaikka kuinka valitsisi yhdistelmän huolella. Ja onhan sopivin pennunoton ajankohtakin ollut jo jonkin aikaa mietinnässä.
Olen pohtinyt siis eri linjoja ja mahdollisia yhdistelmiä, Jerikon pentu yhtenä vahvana vaihtoehtona vaikka silloin tekisinkin kompromissin paimennuksen suhteen. Nokin pentueesta varmasti tulee loistavia harrastuskoiria, mutta mulla on ollut tapana mennä näissä aikalailla tunne ja vaisto edellä, ja niinpä olen nyt päätynyt erilaiseen yhdistelmään. Ehkä Jerikon pennun aika mulle vielä tulee, mutta toivottavasti ainakin pääsen seuraamaan Jerikon jälkeläisten elämää, harrastamista ja kilpailemistakin heille tarkoitetuissa uusissa kodeissaan. Mun vaisto sanoo, että mulle on nyt tarkoitettu toinen pentue ja sitä jään odottamaan innolla. :)
Eilen meni päivä oikein mukavissa merkeissä jalostustoimikunnan kanssa. Ensin vähän paimenneltiin ja sitten kokoustettiin, omille koirille otin ihan lyhyet treenit. Ukko oli kyllä hyvässä iskussa. Flänkit oli nättejä ja otti varsinkin alkuun stopitkin tosi napakasti. Sitten alkoi vähän kytkin luistaa ehkä... ;)
No, mutta hienosti joka tapauksessa ja kun ihan ensimmäisenä lampaita liikuteltiin niin porukka meinas hajota vedon vuoksi ja osa aina yritti ohi, mutta hienosti Ukko itsenäisesti piti porukan hallussa! :)
Jeriko myös teki hienoa työtä, kuunteli hyvin. Jeriko tietty myös halusi auttaa muiden treeneissä ja on se kyllä fiksu ja silleen vaistot kohdillaan, kun Iinaa ja Yandaa autellessa Jeriko yhtäkkiä ilmestyi aitauksen peräaidan taakse ja sieltä tasapainotteli laumaa oikein kunnon kaarilla. :D Oli siis kiertänyt pihasaunan ja koko aitauksen ja sieltä sitten tuli avuksi. ;)
Tänään oli sitten agilitykisat Tampereella. Jerikon olin ilmoittanut kolmelle radalle ja Ukolta oli edellisistä perutuista kisoista siirtynyt kaksi starttia näihin kisoihin. Tänään oli kyllä hyvä päivä molempien kanssa. Ekalta radalta molemmille vitonen saman riman tiputuksesta. Jerikolle meni selvästi jotenkin askeleet siinä sekaisin, mutta Ukko näytti tiputtavan vaan jostain muusta syystä. Pääasia kuitenkin oli, että molempien kanssa oltiin hyvin samalla radalla, yhteisymmärrys ja rytmitys pelasi hyvin. :)
Jerikon aika -6,45 ja etenemä 4,19 m/s.
Ukon aika -2,74 ja etenemä 3,84 m/s. Kontakteilla menee ainakin aikaa melko reippaasti, mutta on se jännä että etenemä jää noin heikoksi sujuvallakin radalla. Voi Ukkoa kun se ei vaan uskalla irrotella agilityssä.
Toiselta radalta Jerikolla rima heti toisella hypyllä, taisin valssata juuri, mutta ei nyt tällä kokemuksella sen pitäisi enää niin häiritä. Toisaalta olen halunnut, että Jeriko vähän irrottaisi kontrollista jopa sitten rimojen kustannuksella, joten ei nyt sitten valiteta kun sitä saa mitä tilaa. ;) Kyllä se varmaan tästä taas kääntyy nousuun. Aika -8,53 ja etenemä 4,43 m/s.
Ukolle tältä radalta nolla! :) Tokavika ja vika rima kyllä helähti oikein "kivasti", mutta pysyi kannattimillaan. :D Ukonkin kanssa tässä oikein sujuvaa menoa ja Ukko todella välillä spurttasi oikein kunnolla. Silti kontaktit ainakin vie aikaa oikein reippaasti. Aika Ukolla -4,15, etenemä 3,97 m/s.
Vikalla radalla oli siis pelkästään Jeriko. Kiva fiilis taas radalla, ainut että vaikka nyt ehdinkin persjättöni tehdä, niin nämä tais vähän hidastaa vähän Jerikoa.. Ainakin jälkimmäisellä persjätöllä näyttää siltä, että Jeriko kiltisti hidastaa, että pääsee leikkaamaan mun takana, kun ajoissa näytin. Muuten olis varmaan ampaissut mun edelle, joten takanaleikkaus olisi varmaan ollut ajallisesti parempi ratkaisu. Muurin palikka vähän kolahti, mutta nollana kuitenkin maaliin. :) Aika -6,88 ja etenemä 4,51 m/s. Kivat kisat oli! :)
Jännittäviä aikoja kyllä eletään. Nokin juoksut etenee ja astutus lähestyy ja sen suhteen olen kyllä hyvin innoissani. :) Lisäksi tässä on myös omat pentuhaaveet saaneet lopullisen muodon ja sitäkin jäädään vaan odottamaan. Olen omia suunnitelmiani joutunut todella kovasti miettimään, koska monien harrastusten ja erinäisten omien mieltymysten vuoksi musta välillä tuntuu, että kaikki toivotut ominaisuudet on hyvin haastavaa löytää samasta koirasta. Ja pentua ottaessa kaikki on kuitenkin lopulta arpapeliä vaikka kuinka valitsisi yhdistelmän huolella. Ja onhan sopivin pennunoton ajankohtakin ollut jo jonkin aikaa mietinnässä.
Olen pohtinyt siis eri linjoja ja mahdollisia yhdistelmiä, Jerikon pentu yhtenä vahvana vaihtoehtona vaikka silloin tekisinkin kompromissin paimennuksen suhteen. Nokin pentueesta varmasti tulee loistavia harrastuskoiria, mutta mulla on ollut tapana mennä näissä aikalailla tunne ja vaisto edellä, ja niinpä olen nyt päätynyt erilaiseen yhdistelmään. Ehkä Jerikon pennun aika mulle vielä tulee, mutta toivottavasti ainakin pääsen seuraamaan Jerikon jälkeläisten elämää, harrastamista ja kilpailemistakin heille tarkoitetuissa uusissa kodeissaan. Mun vaisto sanoo, että mulle on nyt tarkoitettu toinen pentue ja sitä jään odottamaan innolla. :)
keskiviikko 13. tammikuuta 2016
Kalsariagilityä
Olin tänään päivystysvapaalla ja lähdettiin Netan ja Foxin kanssa taas tekemään hyppytekniikkaa. On kyllä kiva saada kaveri noihin treeneihin, tulee itsekin herkemmin lähdettyä. :) Tehtiin tänään ensin Ukon kanssa ihan pientä radan pätkää, kun se ei ole agilitytreeneissä käynyt pitkään aikaan ja sunnuntaina olis kisat. Edelliset kisat kun jouduin perumaan, niin startit oli siirretty näihin kisoihin enkä sitä muistanutkaan ja sitten kun luustossa ei ollut mitään vikaa ja Ukko uidessa selvästi käyttää jalkojaan ihan symmetrisesti, niin ajattelin ettei ole tarve pumpulissa pitää ja voidaan käydä hömpöttämässä se pari rataa.
Sitten tehtiin kasvavaa sarjaa. Aluksi yksi toista pelkällään ja sitten kahden putken välissä eli putkesta vauhdit ja sitten toiseen putkeen lähettäen. Tässä tosin vaihti alkoi olemaan jo niin kova, että olisi voinut estevälit olla jalan pidemmätkin.
Ukon eka toisto tällä sarjalla oli vähän laiskaa menoa, mutta teknisesti ihan ok. Putken kautta vauhtia alkoi sitten löytymään ja loikat venyi oikein hyvin. Tosiaan vähän jopa alkoi välit ahtaaksikin käymään. Viimeinen toisto nin, että juoksin mukana, että saatiin vielä lisää draivia. Hyvä harjoitus kuitenkin saada Ukko kunnolla venyttämään. :)
Jerikolla jo eka toisto ihan hyvä, vaikka ihan ei ponnistukset osunut keskelle esteiden väliin. Ongelma ei kuitenkaan kumuloitunut eli Jeriko jäi alussa vähän "jälkeen" ja siitä sitten venytti askeltaan. Sehän kyllä pistää näillä sarjoilla ihan kunnolla tassua toisen eteen eikä löysäile. Putken kautta tultiin jo tosi lujaa ja ponnistukset osui nyt tosi hienosti keskelle. Jeriko itse asiassa näytti kompensoivan tilanteen aika hyvin ja jarruttavan väleihin, mikä ei kyllä sinänsä ole tämän harjoituksen tarkoitus, mutta kertoo siitä kuinka taitava Jeriko näissä on. :) Olis pitänyt muistaa ottaa loppuun vielä toisto ilman putkesta otettuja vauhteja jotta olis nähnyt kuinka sitten olisi venynyt.
Sitten tehtiin kaarteessa kokoamisharjoitusta, olisko sen "virallinen nimi" ollut hevosenkenkä..? Oletin, että Ukon kanssa voisi olla erityisen haatavaa vastapäivään kierros, kun vasen takajalka jäisi sisäkaarteeseen ponnistamaan. Väärässä olin. Alkuun Ukko ei ihan muistanut miten pitikään tehdä ja tuli vääristä väleistä, mutta sitten kun lähti sujumaan, niin tuli ihan nätisti kaarretta. :) Itse asiassa molemmat puolet oli aika symmetriset, mutta myötäpäivään kaarros ehkä aavistuksen heikompi. Tehtiin sitten kaksi sarjaa, ensin molempia puolia 3, sitten neljä toistoa oikealle ja kaksi vasemmalle.
Jerikon kanssa ei mitään ennakko-odotuksia. Viimeksi kun tätä on tehty (ja siitä on PALJON aikaa) Jerikolla meni aika hienosti ja menihän se paria pikku huteja lukuunottamatta tosi kivasti. Ekalla toistolla kaarros tuli Jerikolle vähän yllätyksenä ja sen vuoksi meinasi vähän kaahata pitkäksi. Ja pari kertaa piti juosta putkesta putkeen. ;) Muuten tosi kivan näköistä menoa oli, Jeriko tulee kyllä tosi nätisti sisäkurviin riman keskiosan sisäpuolelle. Vastapäivään kaarros oli Jerikolle ehkä aavistuksen kankeamman näköistä noin niin kuin livenä, videolta ei ihan kauhean selkeää eroa. Luulen, että tämä johtuu runsaasta seurauttamisesta, jolloin ainakin pää ja välillä koko kroppakin on kaarella oikealle. Mutta kivan näköistä menoa kyllä mun silmään. :)
Lopuksi Jeriko teki pk-hyppytreeniä. Jännästi se kyllä ottaa sen väliaskeleen tuohon 9 jalan väliin, pitäis muistaa se laittaa automaattisesti 8 jalkaan jos sitten jäis pikku hiljaa pois. Tästä huolimatta hypyt näytti ihan rennoilta ja hyviltä, ei näyttänyt jännittävän hypätessään mitenkään ihan kamalasti. Korkeammilla hypyillä kuitenkin alastulot oli aika kauheita, siinä näkyy se jännittäminen kaatumisten seurauksena. :( Sitten tein tyhmästi, kun Jerikolla näytti viimeinen 6 jalan väli jäävän ahtaaksi, niin pidensin 7 jalkaan ja vika väli lyheni kahdeksaan. Jerikolla meni pasmat tästä ihan sekaisin, mutta ei sitten jääty hinkkaamaan vaan aloin laskemaan korkeutta ja kerran Jeriko vielä sekoili askeleissaan, mutta sitten taas lähti sujumaan kun huomasi, että väli on taas järkevämpi. Hölmö minä.
Kyllä se tästä. Ensinnäkin nyt pitää pysytellä matalammissa hypyissä pidempään eikä nostaa ylipäätään noin korkeaksi vielä hetkeen. Hivuttaa sitten pikku hiljaa korkeammaksi vasta kun rentous ja itsevarmuus paranee. En oikein tiedä miksi nyt ahnehdin. Ei tuo edelleenkään pahalta näytä siihen nähden mistä on lähdetty, mutta täytyy nyt olla malttia viedä asia kunnolla loppuun asti, että saadaan hyppyyn rentous myös korkeammille korkeuksille. Mutta siis kokonaisuudessaan ollaan tultu eteenpäin ja olen siihen tietty tyytyväinen. :)
Ukko teki vielä lopuksi pienen kontaktirallin ja tekipähän muuten hienosti kontaktit nyt! :) Omaksi itsekseen se suorastaan jysäytti itsenstä 2on2off-asentoon, varsinkin A:lla ja keinulla. :)
Ai niin, kuinka niin kalsariagilityä? No hallilla tajusin, että olin laittanut toppahousujen alle vain pitkät kalsarihousut enkä juoksuhousuja.. Mutta hyvinhän noilla kalsareillakin pystyi treenin vetämään... :D
Sitten tehtiin kasvavaa sarjaa. Aluksi yksi toista pelkällään ja sitten kahden putken välissä eli putkesta vauhdit ja sitten toiseen putkeen lähettäen. Tässä tosin vaihti alkoi olemaan jo niin kova, että olisi voinut estevälit olla jalan pidemmätkin.
Ukon eka toisto tällä sarjalla oli vähän laiskaa menoa, mutta teknisesti ihan ok. Putken kautta vauhtia alkoi sitten löytymään ja loikat venyi oikein hyvin. Tosiaan vähän jopa alkoi välit ahtaaksikin käymään. Viimeinen toisto nin, että juoksin mukana, että saatiin vielä lisää draivia. Hyvä harjoitus kuitenkin saada Ukko kunnolla venyttämään. :)
Jerikolla jo eka toisto ihan hyvä, vaikka ihan ei ponnistukset osunut keskelle esteiden väliin. Ongelma ei kuitenkaan kumuloitunut eli Jeriko jäi alussa vähän "jälkeen" ja siitä sitten venytti askeltaan. Sehän kyllä pistää näillä sarjoilla ihan kunnolla tassua toisen eteen eikä löysäile. Putken kautta tultiin jo tosi lujaa ja ponnistukset osui nyt tosi hienosti keskelle. Jeriko itse asiassa näytti kompensoivan tilanteen aika hyvin ja jarruttavan väleihin, mikä ei kyllä sinänsä ole tämän harjoituksen tarkoitus, mutta kertoo siitä kuinka taitava Jeriko näissä on. :) Olis pitänyt muistaa ottaa loppuun vielä toisto ilman putkesta otettuja vauhteja jotta olis nähnyt kuinka sitten olisi venynyt.
Sitten tehtiin kaarteessa kokoamisharjoitusta, olisko sen "virallinen nimi" ollut hevosenkenkä..? Oletin, että Ukon kanssa voisi olla erityisen haatavaa vastapäivään kierros, kun vasen takajalka jäisi sisäkaarteeseen ponnistamaan. Väärässä olin. Alkuun Ukko ei ihan muistanut miten pitikään tehdä ja tuli vääristä väleistä, mutta sitten kun lähti sujumaan, niin tuli ihan nätisti kaarretta. :) Itse asiassa molemmat puolet oli aika symmetriset, mutta myötäpäivään kaarros ehkä aavistuksen heikompi. Tehtiin sitten kaksi sarjaa, ensin molempia puolia 3, sitten neljä toistoa oikealle ja kaksi vasemmalle.
Jerikon kanssa ei mitään ennakko-odotuksia. Viimeksi kun tätä on tehty (ja siitä on PALJON aikaa) Jerikolla meni aika hienosti ja menihän se paria pikku huteja lukuunottamatta tosi kivasti. Ekalla toistolla kaarros tuli Jerikolle vähän yllätyksenä ja sen vuoksi meinasi vähän kaahata pitkäksi. Ja pari kertaa piti juosta putkesta putkeen. ;) Muuten tosi kivan näköistä menoa oli, Jeriko tulee kyllä tosi nätisti sisäkurviin riman keskiosan sisäpuolelle. Vastapäivään kaarros oli Jerikolle ehkä aavistuksen kankeamman näköistä noin niin kuin livenä, videolta ei ihan kauhean selkeää eroa. Luulen, että tämä johtuu runsaasta seurauttamisesta, jolloin ainakin pää ja välillä koko kroppakin on kaarella oikealle. Mutta kivan näköistä menoa kyllä mun silmään. :)
Lopuksi Jeriko teki pk-hyppytreeniä. Jännästi se kyllä ottaa sen väliaskeleen tuohon 9 jalan väliin, pitäis muistaa se laittaa automaattisesti 8 jalkaan jos sitten jäis pikku hiljaa pois. Tästä huolimatta hypyt näytti ihan rennoilta ja hyviltä, ei näyttänyt jännittävän hypätessään mitenkään ihan kamalasti. Korkeammilla hypyillä kuitenkin alastulot oli aika kauheita, siinä näkyy se jännittäminen kaatumisten seurauksena. :( Sitten tein tyhmästi, kun Jerikolla näytti viimeinen 6 jalan väli jäävän ahtaaksi, niin pidensin 7 jalkaan ja vika väli lyheni kahdeksaan. Jerikolla meni pasmat tästä ihan sekaisin, mutta ei sitten jääty hinkkaamaan vaan aloin laskemaan korkeutta ja kerran Jeriko vielä sekoili askeleissaan, mutta sitten taas lähti sujumaan kun huomasi, että väli on taas järkevämpi. Hölmö minä.
Kyllä se tästä. Ensinnäkin nyt pitää pysytellä matalammissa hypyissä pidempään eikä nostaa ylipäätään noin korkeaksi vielä hetkeen. Hivuttaa sitten pikku hiljaa korkeammaksi vasta kun rentous ja itsevarmuus paranee. En oikein tiedä miksi nyt ahnehdin. Ei tuo edelleenkään pahalta näytä siihen nähden mistä on lähdetty, mutta täytyy nyt olla malttia viedä asia kunnolla loppuun asti, että saadaan hyppyyn rentous myös korkeammille korkeuksille. Mutta siis kokonaisuudessaan ollaan tultu eteenpäin ja olen siihen tietty tyytyväinen. :)
Ihanan lumiset maisemat lämmittely- ja jäähdyttelylenkillä. Lumikaaoksesta ei ollut tietoakaan jos koirien riehaantumista ei lasketa... ;) |
Jeriko ei oikein arvostanut jäähdyttelylenkille laitettu loimea, oli kuulemma turhan kuuma niin piti kieriä lumessa, että naama jäähtyy... :D |
Ukko teki vielä lopuksi pienen kontaktirallin ja tekipähän muuten hienosti kontaktit nyt! :) Omaksi itsekseen se suorastaan jysäytti itsenstä 2on2off-asentoon, varsinkin A:lla ja keinulla. :)
Ai niin, kuinka niin kalsariagilityä? No hallilla tajusin, että olin laittanut toppahousujen alle vain pitkät kalsarihousut enkä juoksuhousuja.. Mutta hyvinhän noilla kalsareillakin pystyi treenin vetämään... :D
tiistai 12. tammikuuta 2016
Agilitytreenit ja Nokin juoksut
Sunnuntaina käytiin Nassun ja Milon kanssa lenkillä. Meinattiin vähän oikeista järven jäänkin yli, kun siinä oli paljon muitakin jälkiä, mutta sitten kun jää paukahti kaksi kertaa niin, että jaloissa tuntui, niin tuli kiire rantaan. :D Niinpä jäi mun aiemmin suunnittelema vetohiihto järven jäällä poikien kanssa.
Sunnuntaina saatiin myös kivoja uutisia, Nokin juoksu oli alkanut. Nyt sitten vaan odotellaan. :) Noki käy progessa ensi viikolla ja sitten katsotaan tuloksen perusteella, koska sovitaan treffejä, todennäköisesti ensi viikon viikonlopulle. Onpa jännää. :)
Eilen oli Jerikolla agilitytreenit. Ratana oli ihan hauska, mutta melko yksinkertoinen valssiharjoitus. Tai siis periaatteessä siinä sai montaa muutakin harjoitusta tehtyä, esimerkiksi takaaleikkausta. Otinkin asiakseni harjoitella takaaleikkauksia ja onnistuihan se, vaikka ei nyt ihan ekalla yrittämällä. Jeriko ohjautuu kyllä takaaleikkauksellakin tosi nätistä ja itse voi lähteä tosi ajoissa leikkaamaan takana ja Jeriko kyllä aina ottaa esteen silti hienosti. :) Tommi keksi myös radalla vähän jatkoa, jonka seurauksena saatiin ottaa takaaleikkauksella 180 asteen käännös kepeille sulkukulmaan (olipa selvä selitys) ja sitten aika vaikeaan avokulmaan tuloa. Varsinkin sulkukulma Jerikon takana leikaten ja Jerikon siis itsenäisesti tehden onnistui hienosti, kääntyi hyvin ja itsenäisesti haki keppien oikealle puolelle ja lähti pujottelemaan.
Keppien jälkeen tehtiin myös poispäinkäännöksellä lähetys keinulle ja keppien leijeröinti. Siihen tarvittiin vähän lelupalkkaa avuksi, että Jeriko lähti kääntymään oikeaan suuntaan ja irtosi kepeiltä eikä lähtenyt sitten pujottelemaan niitä takaisin. Parin leluavustuksen myötä lähti kuitenkin hienosti sujumaan ja sitten sujui jo radallakin. :)
Avokulmaan tultiin hypyltä ikään kuin päällejuoksena ja jos tein päällejuoksun kunnolla, eli menin kunnolla edelle, niin ei mitään ongelmaa. Halusin kuitenkin kokeilla tätä myös jäämällä vähän jälkeen ja antaa Jerikon itsenäisesti hakea kepit. Ekalla yrittämällä meni tokaan väliin, mutta toisella kerralla muistin käskyttää keppejä jo kunnolla ennen hyppyjä ja sitten Jeriko haki hienosti itsenäisesti oikean välin. On sen kanssa vaan kiva kikkailla kaikkea vähän vaan kikkailun vuoksikin, kun se on niin taitava, vaikka radalla oikeasti tekisi ihan toisin. Ja niin me sitten juostiin rata myös läpi niin, että tein "niin kuin oikeasti tekisin" eli valsseilla siksakkiohjaukset ja hienosti kyllä meni mielestäni. :)
Sunnuntaina saatiin myös kivoja uutisia, Nokin juoksu oli alkanut. Nyt sitten vaan odotellaan. :) Noki käy progessa ensi viikolla ja sitten katsotaan tuloksen perusteella, koska sovitaan treffejä, todennäköisesti ensi viikon viikonlopulle. Onpa jännää. :)
Eilen oli Jerikolla agilitytreenit. Ratana oli ihan hauska, mutta melko yksinkertoinen valssiharjoitus. Tai siis periaatteessä siinä sai montaa muutakin harjoitusta tehtyä, esimerkiksi takaaleikkausta. Otinkin asiakseni harjoitella takaaleikkauksia ja onnistuihan se, vaikka ei nyt ihan ekalla yrittämällä. Jeriko ohjautuu kyllä takaaleikkauksellakin tosi nätistä ja itse voi lähteä tosi ajoissa leikkaamaan takana ja Jeriko kyllä aina ottaa esteen silti hienosti. :) Tommi keksi myös radalla vähän jatkoa, jonka seurauksena saatiin ottaa takaaleikkauksella 180 asteen käännös kepeille sulkukulmaan (olipa selvä selitys) ja sitten aika vaikeaan avokulmaan tuloa. Varsinkin sulkukulma Jerikon takana leikaten ja Jerikon siis itsenäisesti tehden onnistui hienosti, kääntyi hyvin ja itsenäisesti haki keppien oikealle puolelle ja lähti pujottelemaan.
Keppien jälkeen tehtiin myös poispäinkäännöksellä lähetys keinulle ja keppien leijeröinti. Siihen tarvittiin vähän lelupalkkaa avuksi, että Jeriko lähti kääntymään oikeaan suuntaan ja irtosi kepeiltä eikä lähtenyt sitten pujottelemaan niitä takaisin. Parin leluavustuksen myötä lähti kuitenkin hienosti sujumaan ja sitten sujui jo radallakin. :)
Avokulmaan tultiin hypyltä ikään kuin päällejuoksena ja jos tein päällejuoksun kunnolla, eli menin kunnolla edelle, niin ei mitään ongelmaa. Halusin kuitenkin kokeilla tätä myös jäämällä vähän jälkeen ja antaa Jerikon itsenäisesti hakea kepit. Ekalla yrittämällä meni tokaan väliin, mutta toisella kerralla muistin käskyttää keppejä jo kunnolla ennen hyppyjä ja sitten Jeriko haki hienosti itsenäisesti oikean välin. On sen kanssa vaan kiva kikkailla kaikkea vähän vaan kikkailun vuoksikin, kun se on niin taitava, vaikka radalla oikeasti tekisi ihan toisin. Ja niin me sitten juostiin rata myös läpi niin, että tein "niin kuin oikeasti tekisin" eli valsseilla siksakkiohjaukset ja hienosti kyllä meni mielestäni. :)
lauantai 9. tammikuuta 2016
Lomaviikon touhuja
Maanantain päivityksestä jäi pois Jerikon agilitytreenit. Kentällä oli vaihteeksi tosi yksinkertainen rata, joka näin mölliryhmää vetävänä oli positiivinen asia. Päätin myös Jerikon kanssa tykittää melko suoraviivaista rataa ja tavoitteena oli saada Jeriko vaan tykittämään lujaa ja irrottamaan kontrollista. Sehän on hyvin rimavarma ja muutenkin hyvin varma suorittaja, mutta se hulluus puuttuu. Rimat taisi olla edelleen 50-55 cm jos ei joku niitä ollut nostanut (ei kai). Sain Jerikoon oikein hyvää vauhtia ja spurttia. Yhdellä suoralla pätkällä Jeriko spurttasi niin lujaa, että tiputti riman! Olin siitä itse asiassa vaan todella tyytyväinen ja iloinen, että Jeriko tosiaan vähän irrotteli vielä tavallista enemmän. Hauska treeni. :)
Todella tiukat pakkasen iski päälle tällä viikolla, mutta siitä huolimatta käytiin keskiviikkona Netan ja Foxin kanssa heittämässä pitkä lenkki Birgitan polulla. Ukon kohdalla -25 asteen pakkasessa hieman mietin, että tarvisikohan loimen, kun pohjavillaa on niin vähän, mutta en sitten laittanut eikä näyttänyt palelevan yhtään. Jeriko innostui Foxin seurasta aivan todella, juosta rallatti kuin pahainen pieni pentu tai vähintään nuori pojan kölvi. :D Tottahan toki Jeriko nartuista aina tykkää, mutta nyt heittäytyi aivan todella lapselliseksi. ;)
Torstaina käytiin uimassa toista kertaa. Pojat tietty tunsi jo paikan ja tiesi mitä oltiin tultu tekemään. Sain myös molempia nyt houkuteltua uimaan ympäri allasta ettei mene pelkästään veteen hyppelyksi lelun perässä. ;) Ukko ui kyllä todella nopeasti ja voimakkaasti, Jeriko ottaa paljon rennommin eikä sitä oikein saa houkuteltuakaan niin nopeaan uintiin. Ukko the Sammakkomies. ;)
Perjantaina käytiin tekemässä hyppytekniikkatreeniä Netan kanssa. Tehtiin etäisyyden arviointisarjaa eli 6-6-6-9 sarjaa, josta viimeinen väli sitten kasvoi 9-17 jalkaa ja siitä takaisin. Ukko todella takaa katsottuna selvästi kaartaa vasemmalle aina sarjan aikana, mutta itse asiassa Jerikokin tekee sellaisen pienen banaanin sarjan aikana, ensin taittaa vasemmalle ja sitten korjaa keskelle. Etäisyydenarviointisarjalla Ukko ensin venytti hienosti ja otti välilaukan vasta 15 jalan kohdalla, mutta takaisin päin tullessa ottikin välilaukat kaikkiin väleihin viimeistä lukuunottamatta. :D Itse hypyt oli mun nähdäkseni aika hyviä ja osui kohdilleen. :)
Jeriko taas otti heti 11 jalan välistä saakka väliaskeleen, mutta teki sen ihan luontevasti. Hypyn korkein piste tuli välillä vähän liian aikaisin eli treeni tekee varmasti hyvää.
Toisena treeninä tehtiin 6-6-6-9 sarjaa niin, että viimeinen väli pysyi samana, mutta korkeus vaihtui. Tätä tehtiin pk-hypyllä. Ukolle tämä on niin mahdottoman helppoa, että sitä on vaan ilo katsoa. Todella pitkä tauko pk-hyppytreeneissä, ja 90 tai 95 cm nostettiin kun meni niin helposti. Alaspäin korkeuksia tullessa Ukko kyllä sitten näyttikin, että väsytti, kun hypyistä alkoi puhti loppua. Ylitti siis edelleen hienosti, mutta meno oli vähän väsähtänyttä.
Jerikon harjoituksesta olin ihan yllättynyt. Odotin, että sillä voisi pitkän tauon jälkeen olla ihan reippaasti vaikeuksia asian kanssa, mutta ei itse asiassa kuitenkaan. Jeriko kyllä otti tähän 9 askeleen väliinkin välilaukan, mutta ei tehnyt sitä silleen epävarman oloisesta, vaan tuntui vaan tuumivan, että siten saa parhaiten ponnuun voimaa. Lyhensin välin sitten 8 jalkaan, mutta siihenkin tuli välilaukka, kunnes sitten este nousi 90 senttiin, jolloin Jeriko jätti väliaskeleen pois ja hyppäsi ihan hyvän näköisesti! :) Tästä ei korkeampia otettu, mutta hyvällä mallilla ollaan.
Näistä sarjoista en viitsi videota nettiin ladata, koska tuo Xperian outo videokamera oli haukkaillut näiden harjoitusten lopuista pois niin paljon, että valtaosa päättyi jo ponnistuksen nousuvaiheeseen. Toi videokamera on kyllä mysteeri.. Olen itsekin esim. setpoint -treenissä saman huomannut, että vaikka katkaisee videon vasta kun koira on lelulla, niin "älykäs" ohjelma jostain silti päättelee että parempi kohta katkaista oli jossan aikaisemmin. Not. Jatkossa täytyy sitten kuvata reilummat pätkät loppuun, ettei toi pääse tuollaista tekemään. Mikäköhän idea tuossa oikein on...
Käytiin myös mun kaverin Emmin luona kylässä ja oli mukava huomata, että Ukko on päässyt tai pääsemässä myös pelostaan lapsia kohtaan. Ukkohan pikkupentuna oli täysin luonteva lasten kanssa, mutta sitten Linnainmaalla naapurin lapset säikäytti Ukon pahanpäiväisesti nuorena koirana juoksemalla isolla porukalla kiljuen suoraan kohti. Tämän jälkeen Ukko on pelännyt lapsia jopa niin, että säikähtäessään jotain äkkinäistä saattoi irvistää lapsille. Nyt Ukko on kuitenkin rentoutunut taas lasten seurassa, meni Leon telttaan eikä hätkähtänyt, kun Leo tuli perässä. Olisi varmaan jäänyt Leo vierellään nukkumaan jos vaan tuo 2-vuotias olisi ollut päiväunien tarpeessa. ;) Kun teltta alkoi heilumaan liian kovaan vauhtiin, Ukko poistui, mutta palasi hetken päästä taas ihan viereen torkkumaan ja katsomaan legojen rakentelua. Muutenkin oli koko ajan nukkumassa mun jaloissa aivan tapahtumien keskellä. Hieno Ukko. :)
Ukko oli tänään myös kaverikoiratestauksessa. Aika paljon systeemi muuttunut siitä mitä se oli, kun Jerikon kanssa toimintaan lähdettiin mukaan. Nyt oltiin Tampereella Taatalan palvelutalossa, jossa nähtiin ihan oikeita asukkaitakin, vaikka virallisen testauksen suorittikin sitten kokeneet kaverikoiraohjaajat. Ukko otti siinä odotellessa jo kontaktia palvelutalon asukkaisiin ja työntekijöihin eli sinänsä hyvältä näytti. Ukko vaan koki sitten järkytyksen meidän testausporukassa olevan ranskan buldoggin osalta. Ukko oli ensin normaaliin tapaansa menossa tekemään tuttavuutta, mutta sitten kuonoton, hännätön röhkivä koira saikin Ukon aivan hämilleen ja Ukko ihan säikähti tätä tuttavuutta. Itse testaus meni kuitenkin ihan ok ja Ukkokin saa aloittaa toiminnassa mukana. Katsotaan nyt sitten miten rytmittelen poikia..
Ai niin, rakentelin myös omia agilitysiivekkeitä. Vielä maalia pintaan ja jotkut riman kannattimet pitää keksiä, niin hienot on vaikka itse sanonkin. :) Samalla tuli purettua (jo aiemmin syksyllä) ruma vanha aita pihasta, purettua siitä lautoja välistä ja saatiin kivat elementit karitsakammareita varten ja autotallin nurkassa lojuvaa puutavaraa tuli myöskin käytettyä. Kahdeksan siivekettä siis täysin ilmaiseksi. :) Tolppa-aines loppui kesken, mutta onneksi on aikaa kesään vielä. ;)
Todella tiukat pakkasen iski päälle tällä viikolla, mutta siitä huolimatta käytiin keskiviikkona Netan ja Foxin kanssa heittämässä pitkä lenkki Birgitan polulla. Ukon kohdalla -25 asteen pakkasessa hieman mietin, että tarvisikohan loimen, kun pohjavillaa on niin vähän, mutta en sitten laittanut eikä näyttänyt palelevan yhtään. Jeriko innostui Foxin seurasta aivan todella, juosta rallatti kuin pahainen pieni pentu tai vähintään nuori pojan kölvi. :D Tottahan toki Jeriko nartuista aina tykkää, mutta nyt heittäytyi aivan todella lapselliseksi. ;)
Torstaina käytiin uimassa toista kertaa. Pojat tietty tunsi jo paikan ja tiesi mitä oltiin tultu tekemään. Sain myös molempia nyt houkuteltua uimaan ympäri allasta ettei mene pelkästään veteen hyppelyksi lelun perässä. ;) Ukko ui kyllä todella nopeasti ja voimakkaasti, Jeriko ottaa paljon rennommin eikä sitä oikein saa houkuteltuakaan niin nopeaan uintiin. Ukko the Sammakkomies. ;)
Perjantaina käytiin tekemässä hyppytekniikkatreeniä Netan kanssa. Tehtiin etäisyyden arviointisarjaa eli 6-6-6-9 sarjaa, josta viimeinen väli sitten kasvoi 9-17 jalkaa ja siitä takaisin. Ukko todella takaa katsottuna selvästi kaartaa vasemmalle aina sarjan aikana, mutta itse asiassa Jerikokin tekee sellaisen pienen banaanin sarjan aikana, ensin taittaa vasemmalle ja sitten korjaa keskelle. Etäisyydenarviointisarjalla Ukko ensin venytti hienosti ja otti välilaukan vasta 15 jalan kohdalla, mutta takaisin päin tullessa ottikin välilaukat kaikkiin väleihin viimeistä lukuunottamatta. :D Itse hypyt oli mun nähdäkseni aika hyviä ja osui kohdilleen. :)
Jeriko taas otti heti 11 jalan välistä saakka väliaskeleen, mutta teki sen ihan luontevasti. Hypyn korkein piste tuli välillä vähän liian aikaisin eli treeni tekee varmasti hyvää.
Toisena treeninä tehtiin 6-6-6-9 sarjaa niin, että viimeinen väli pysyi samana, mutta korkeus vaihtui. Tätä tehtiin pk-hypyllä. Ukolle tämä on niin mahdottoman helppoa, että sitä on vaan ilo katsoa. Todella pitkä tauko pk-hyppytreeneissä, ja 90 tai 95 cm nostettiin kun meni niin helposti. Alaspäin korkeuksia tullessa Ukko kyllä sitten näyttikin, että väsytti, kun hypyistä alkoi puhti loppua. Ylitti siis edelleen hienosti, mutta meno oli vähän väsähtänyttä.
Jerikon harjoituksesta olin ihan yllättynyt. Odotin, että sillä voisi pitkän tauon jälkeen olla ihan reippaasti vaikeuksia asian kanssa, mutta ei itse asiassa kuitenkaan. Jeriko kyllä otti tähän 9 askeleen väliinkin välilaukan, mutta ei tehnyt sitä silleen epävarman oloisesta, vaan tuntui vaan tuumivan, että siten saa parhaiten ponnuun voimaa. Lyhensin välin sitten 8 jalkaan, mutta siihenkin tuli välilaukka, kunnes sitten este nousi 90 senttiin, jolloin Jeriko jätti väliaskeleen pois ja hyppäsi ihan hyvän näköisesti! :) Tästä ei korkeampia otettu, mutta hyvällä mallilla ollaan.
Näistä sarjoista en viitsi videota nettiin ladata, koska tuo Xperian outo videokamera oli haukkaillut näiden harjoitusten lopuista pois niin paljon, että valtaosa päättyi jo ponnistuksen nousuvaiheeseen. Toi videokamera on kyllä mysteeri.. Olen itsekin esim. setpoint -treenissä saman huomannut, että vaikka katkaisee videon vasta kun koira on lelulla, niin "älykäs" ohjelma jostain silti päättelee että parempi kohta katkaista oli jossan aikaisemmin. Not. Jatkossa täytyy sitten kuvata reilummat pätkät loppuun, ettei toi pääse tuollaista tekemään. Mikäköhän idea tuossa oikein on...
Lämmittelylenkillä |
Käytiin myös mun kaverin Emmin luona kylässä ja oli mukava huomata, että Ukko on päässyt tai pääsemässä myös pelostaan lapsia kohtaan. Ukkohan pikkupentuna oli täysin luonteva lasten kanssa, mutta sitten Linnainmaalla naapurin lapset säikäytti Ukon pahanpäiväisesti nuorena koirana juoksemalla isolla porukalla kiljuen suoraan kohti. Tämän jälkeen Ukko on pelännyt lapsia jopa niin, että säikähtäessään jotain äkkinäistä saattoi irvistää lapsille. Nyt Ukko on kuitenkin rentoutunut taas lasten seurassa, meni Leon telttaan eikä hätkähtänyt, kun Leo tuli perässä. Olisi varmaan jäänyt Leo vierellään nukkumaan jos vaan tuo 2-vuotias olisi ollut päiväunien tarpeessa. ;) Kun teltta alkoi heilumaan liian kovaan vauhtiin, Ukko poistui, mutta palasi hetken päästä taas ihan viereen torkkumaan ja katsomaan legojen rakentelua. Muutenkin oli koko ajan nukkumassa mun jaloissa aivan tapahtumien keskellä. Hieno Ukko. :)
Ukko oli tänään myös kaverikoiratestauksessa. Aika paljon systeemi muuttunut siitä mitä se oli, kun Jerikon kanssa toimintaan lähdettiin mukaan. Nyt oltiin Tampereella Taatalan palvelutalossa, jossa nähtiin ihan oikeita asukkaitakin, vaikka virallisen testauksen suorittikin sitten kokeneet kaverikoiraohjaajat. Ukko otti siinä odotellessa jo kontaktia palvelutalon asukkaisiin ja työntekijöihin eli sinänsä hyvältä näytti. Ukko vaan koki sitten järkytyksen meidän testausporukassa olevan ranskan buldoggin osalta. Ukko oli ensin normaaliin tapaansa menossa tekemään tuttavuutta, mutta sitten kuonoton, hännätön röhkivä koira saikin Ukon aivan hämilleen ja Ukko ihan säikähti tätä tuttavuutta. Itse testaus meni kuitenkin ihan ok ja Ukkokin saa aloittaa toiminnassa mukana. Katsotaan nyt sitten miten rytmittelen poikia..
Jeriko yllätti mut yksi ilta tulemalla myös sohvalle nukkumaan. |
Leluja on heitelty ja kyttäilty. |
Kohta lentää... |
Ai niin, rakentelin myös omia agilitysiivekkeitä. Vielä maalia pintaan ja jotkut riman kannattimet pitää keksiä, niin hienot on vaikka itse sanonkin. :) Samalla tuli purettua (jo aiemmin syksyllä) ruma vanha aita pihasta, purettua siitä lautoja välistä ja saatiin kivat elementit karitsakammareita varten ja autotallin nurkassa lojuvaa puutavaraa tuli myöskin käytettyä. Kahdeksan siivekettä siis täysin ilmaiseksi. :) Tolppa-aines loppui kesken, mutta onneksi on aikaa kesään vielä. ;)
maanantai 4. tammikuuta 2016
Lenkkiä ja ell käynti
Saatiin aamulla Sara sekä Theba ja Jätkä seuraksi lenkille ja lähdettiin tutustumaan tuosta meidän läheltä lähtevään Birgitan polun osaan. Kartasta ei ihan selvää tietoa pituudesta saanut, mutta arvioin lenkin olevan noin 10 km. Onneksi löytyy muitakin tällaisia viripäitä, että saa tuollaiselle lenkille seuraa myös -15 asteen pakkasessa. :D Aurinko kyllä paistoi kauniisti ja sää oli mitä parhain. Onnistuin jopa pukeutumaan sopivasti, mitä nyt alkumatkasta sormet vähän jäätyi. Matkaa kertyi 8,5 km ja vähän alle kahteen tuntiin vaihtelevassa maastossa tämä lenkki tehtiin. Hyvää kinkunpolttoa. ;) Sanoinko jo, että todella kauniita maisemia? Elettiin niin hetkessä ja nautittiin säästä ja seurasta, että kuvia ei tullut otettua.
Iltapäivällä lähdettiin sitten Ukon kanssa eläinlääkäriin eli Reviiriin Pipsalle. Ukko on kyllä hassu koira eläinlääkärissä. Odotusaulassa se on rento ja hyvällä mielellä, tykkäisi tehdä kaveruutta kaikkien kanssa, erityisesti eläinasiakkaiden, mutta ihmistenkin rapsutukset kyllä kelpasi kun viereen istui joku pahaa-aavistamaton asiakas. :D Sitten kun mennään tutkimushuoneeseen, niin reipas-Ukko muuttuu surku-Ukoksi, häntä menee jalkojen väliin ja Ukko seisoo sen näköisenä, että toivoisi maan nielaisevan itsensä. :D Huvittava tyyppi. Ei kuitenkaan varsinaisesti panikoi eikä pyri karkuun eikä varsinkaan purren vastustele, mutta ei myöskään diggaa. Vähän niin kuin laukaukset nyt vaikuttaisi olevan; ei oo ihan Ukon juttu ja Ukko kyllä näyttää sen, että ei oikein tykkää, ällöttää, mutta ei sitten sen kummempaa.
Pipsakin totesi Ukolla vasemmassa takajalassa lihakset hieman oikeaa puolta heikommiksi/pienemmiksi, toisaalta ihan ok määrä lihasta kyllä siinäkin jalassa. Lihaskireyttä vasemmassa takajalassa myös oli ja sitten lanneselän lihaksissa oikealla ilmeisesti heijastejäykkyyttä, kun on käyttänyt oikeaa puolta paremmin ja varonut vasenta jalkaa. Reflekseissä ei erityistä. Selkärangassa ja nikamisssa painellen ei erityistä.
Ukon lantio, rinta- ja lanneranka kuvattiin. Laitan alle vielä kuvat, mutta löydös oli siis erittäin mieluinen, eli selkä täysin siisti, ei minkäänlaista spondyloosin alkua tai muutakaan poikkeavaa. :) Lonkat oli lähinnä entisenlaiset. Ja LTV-muutostahan Ukolla ei ole. :) Eli oletuksena nyt on, että Ukko on tapaturman jälkeen varonut vasenta jalkaa, jonka vuoksi se on heikentynyt oikeaan puoleen verrattuna ja kun se on heikompi, niin koira mieluummin suosii vahvempaa jalkaa ja soppa on valmis. Nyt jatketaan sitten uimalla kuntouttamista, 10 kerran kortti uinteihin hankittukin ja tälle viikolle seuraava aika varattuna. Agilityn ratatreeniä pidetään tauolla, mutta hyppytekniikkaa tehdään ja erityisesti vasemmalle kaartavaa "hevosenkenkää" on varmasti hyvä tehdä tuon vasemman takajalan herättelyksi. Fyssarikäyntiä myös eläinlääkäri suositteli ja varmasti käydäänkin, mutta katsotaan nyt missä välissä, kun Kaiperlan seuraava aika on tämän kuun lopussa. Mutta siis tästä nyt sitten vaan eteenpäin ja huoli pois minkään vakavamman suhteen. :)
Iltapäivällä lähdettiin sitten Ukon kanssa eläinlääkäriin eli Reviiriin Pipsalle. Ukko on kyllä hassu koira eläinlääkärissä. Odotusaulassa se on rento ja hyvällä mielellä, tykkäisi tehdä kaveruutta kaikkien kanssa, erityisesti eläinasiakkaiden, mutta ihmistenkin rapsutukset kyllä kelpasi kun viereen istui joku pahaa-aavistamaton asiakas. :D Sitten kun mennään tutkimushuoneeseen, niin reipas-Ukko muuttuu surku-Ukoksi, häntä menee jalkojen väliin ja Ukko seisoo sen näköisenä, että toivoisi maan nielaisevan itsensä. :D Huvittava tyyppi. Ei kuitenkaan varsinaisesti panikoi eikä pyri karkuun eikä varsinkaan purren vastustele, mutta ei myöskään diggaa. Vähän niin kuin laukaukset nyt vaikuttaisi olevan; ei oo ihan Ukon juttu ja Ukko kyllä näyttää sen, että ei oikein tykkää, ällöttää, mutta ei sitten sen kummempaa.
Pipsakin totesi Ukolla vasemmassa takajalassa lihakset hieman oikeaa puolta heikommiksi/pienemmiksi, toisaalta ihan ok määrä lihasta kyllä siinäkin jalassa. Lihaskireyttä vasemmassa takajalassa myös oli ja sitten lanneselän lihaksissa oikealla ilmeisesti heijastejäykkyyttä, kun on käyttänyt oikeaa puolta paremmin ja varonut vasenta jalkaa. Reflekseissä ei erityistä. Selkärangassa ja nikamisssa painellen ei erityistä.
Ukon lantio, rinta- ja lanneranka kuvattiin. Laitan alle vielä kuvat, mutta löydös oli siis erittäin mieluinen, eli selkä täysin siisti, ei minkäänlaista spondyloosin alkua tai muutakaan poikkeavaa. :) Lonkat oli lähinnä entisenlaiset. Ja LTV-muutostahan Ukolla ei ole. :) Eli oletuksena nyt on, että Ukko on tapaturman jälkeen varonut vasenta jalkaa, jonka vuoksi se on heikentynyt oikeaan puoleen verrattuna ja kun se on heikompi, niin koira mieluummin suosii vahvempaa jalkaa ja soppa on valmis. Nyt jatketaan sitten uimalla kuntouttamista, 10 kerran kortti uinteihin hankittukin ja tälle viikolle seuraava aika varattuna. Agilityn ratatreeniä pidetään tauolla, mutta hyppytekniikkaa tehdään ja erityisesti vasemmalle kaartavaa "hevosenkenkää" on varmasti hyvä tehdä tuon vasemman takajalan herättelyksi. Fyssarikäyntiä myös eläinlääkäri suositteli ja varmasti käydäänkin, mutta katsotaan nyt missä välissä, kun Kaiperlan seuraava aika on tämän kuun lopussa. Mutta siis tästä nyt sitten vaan eteenpäin ja huoli pois minkään vakavamman suhteen. :)
lauantai 2. tammikuuta 2016
Uusi vuosi uudet kujeet
Uudenvuoden juhlat aloitettiin heti uudella kokeilulla: koirien sisäuinnilla. Voiko sisä uimahalliksi sanoa sitten..? Etukäteen mietin, että mitäköhän pojat tai erityisesti Ukko tuumii. Ukkohan saattaa välillä uusiin asioihin suhtautua vähän epäilyksellä. Toisaalta esim. laivamatkat sujui sen kanssa heti alusta lähtien niin kuin se olis risteillyt aina. Uittaja kun kysyi, että onko kovia uimareita, niin vastasinkin, että on joo järvessä, mutta en osaa sanoa miten Ukko suhtautuu altaaseen. Uittaja sanoikin, että aika usein bordercollieissa joista omistaja sanoo että on kovia uimareita, ilmeneekin epävarmuutta mennä altaaseen.
Täytyy nyt sanoa, että meillä ei kyllä sellaista ongelmaa esiintynyt. :) Pojat kun kuuli veden loiskeen, niin oli heti innoissaan menossa altaalle päin, Ukko etunenässä ja suoraan liuskalle puoliksi veteen ja vilkaisu taakse, että "joko saa mennä". Ja siitä sitten loikalla vaan molskis veteen. :D Nyt ekalla kerran keskityttiin lähinnä hauskanpitoon ja siihen, että koirat oppi tulemaan oikeasta kohdasta ylös (tosi nopeasti kyllä hoksasi). Ukon kanssa otettiin pari kierrosta allasta ympäri, mutta Jeriko ei sellaiseen suostunut, kun liian älykkäänä taas oli sitä mieltä, että leluhan pitää palauttaa luiskan kautta eikä sitä saanut houkuteltua seuraamaan allasta ympäri. :D
Ukon mielestä uiminen oli kyllä varmasti parasta mitä voi tehdä sisätiloissa, voi pojat kun oli hauskaa! Pojat hyppeli vuorotellen veteen ja hauskaa oli. :) Parasta oli kyllä huomata, että ainakin vedessä Ukko käytti vasenta takajalkaa ihan normaalisti, joten tämä on varmasti hyvä liikuntamuoto sen vahvistamiseen. :) Maanantaina tiedetään sitten enemmän Ukon luustosta varmaan ainakin.
Paimennusta on treenailtu myös. Yksi treeni tehtiin poispäinajoa ja puiden ja kivien kiertelyä niin, että jäin itse kuvion ulkopuolelle. Lampailla on kova veto pois tuolta alalaitumelta, kun eivät ole siellä nyt kesän jälkeen olleet ja loput porukasta jää talvitarhaan, mikä sitten antaa omaa haastettaan tehtävään. Jerkon kanssa onnistui vähän haastavammatkin pujottelut, mutta Ukonkin kanssa pienen neuvottelun jälkeen myös ihan hyvin. :)
Tänään tehtiin treeninä jakoa ja tarkoitus oli sitten ajella toista puolikasta pidemmänkin aikaa ihan vetoharjoituksena. Ukon kanssa saatiinkin kivasti jako ja ajettiin toinen porukka kauemmaksi ja hienosti Ukko tasapainotti sitä. Tehtiin sitten vaihto, mutta Jerikon kanssa ei meinannut jako onnistua mitenkään. Jotenkin noi lampaat antaa Ukon kanssa enemmän välejä, mutta Jerikon kanssa niputtuu paljon tiiviimmin yhteen eikä siihen meinannut saada väliä mihin tulla. Saatiinpa sitten kuitenkin lopulta onnistumaankin.
Jatkettiin treeniä myös tossa lähiaitauksessa, kun odotin naapuria tuomaan heinäpaalia, ja siinä jako onnistui todella paljon helpommin myös Jerikolta. Lampaat on tuossa kai rennompia, kun kaverit on ihan lähellä ja tuli helpommin välejä mihin ottaa koira. Jerikokin sai sitten pitää pidempäänkin porukkoja erillään ja painaa niitä vähän aitaa vasten ja tasapainottaa, hyvä treeni. :)
Mua on taas täällä hellitty sellaisella suloisuudella, että olen ihan pakahtua ylpeydestä ja onnesta. Ensinnäkin Jeriko ja Ukko on niin kultaisia pieniä lapsellisia poikia, jotka aina vaan jaksaa leikkiä ja painia keskenään. Tätä ne touhuaa aina, mutta aina välillä muistuu se mieleen, että ei se nyt ihan itsestäänselvyys ole, että kaksi poikaa tulee noin hyvin juttuun, joten siitä olen todella kiitollinen. Ukon kastraatio ei ole muuttanut poikien keskenäistä suhdetta millään tavalla, ne on aina pitänyt tuota mötväystä ja pitää edelleen ihan samaan tapaan. Jeriko ei ole missään vaiheessa kiinnittänyt mitään erityishuomiota Ukon uuteen hajuun, se on sama vanha Ypy Jerikolle kuin aina ennenkin. :)
Ja sitten tää Ukon hellyyttävyys. Meidän pieni pentu. Ukko ensin nukkui nojatuolissa, mutta sitten päättikin vaihtaa paikkaa, venytteli lattialla makoisasti ja kävi Lallin viereen nukkumaan. Ypy Ystävällinen.
Täytyy nyt sanoa, että meillä ei kyllä sellaista ongelmaa esiintynyt. :) Pojat kun kuuli veden loiskeen, niin oli heti innoissaan menossa altaalle päin, Ukko etunenässä ja suoraan liuskalle puoliksi veteen ja vilkaisu taakse, että "joko saa mennä". Ja siitä sitten loikalla vaan molskis veteen. :D Nyt ekalla kerran keskityttiin lähinnä hauskanpitoon ja siihen, että koirat oppi tulemaan oikeasta kohdasta ylös (tosi nopeasti kyllä hoksasi). Ukon kanssa otettiin pari kierrosta allasta ympäri, mutta Jeriko ei sellaiseen suostunut, kun liian älykkäänä taas oli sitä mieltä, että leluhan pitää palauttaa luiskan kautta eikä sitä saanut houkuteltua seuraamaan allasta ympäri. :D
Ukon mielestä uiminen oli kyllä varmasti parasta mitä voi tehdä sisätiloissa, voi pojat kun oli hauskaa! Pojat hyppeli vuorotellen veteen ja hauskaa oli. :) Parasta oli kyllä huomata, että ainakin vedessä Ukko käytti vasenta takajalkaa ihan normaalisti, joten tämä on varmasti hyvä liikuntamuoto sen vahvistamiseen. :) Maanantaina tiedetään sitten enemmän Ukon luustosta varmaan ainakin.
Paimennusta on treenailtu myös. Yksi treeni tehtiin poispäinajoa ja puiden ja kivien kiertelyä niin, että jäin itse kuvion ulkopuolelle. Lampailla on kova veto pois tuolta alalaitumelta, kun eivät ole siellä nyt kesän jälkeen olleet ja loput porukasta jää talvitarhaan, mikä sitten antaa omaa haastettaan tehtävään. Jerkon kanssa onnistui vähän haastavammatkin pujottelut, mutta Ukonkin kanssa pienen neuvottelun jälkeen myös ihan hyvin. :)
Tänään tehtiin treeninä jakoa ja tarkoitus oli sitten ajella toista puolikasta pidemmänkin aikaa ihan vetoharjoituksena. Ukon kanssa saatiinkin kivasti jako ja ajettiin toinen porukka kauemmaksi ja hienosti Ukko tasapainotti sitä. Tehtiin sitten vaihto, mutta Jerikon kanssa ei meinannut jako onnistua mitenkään. Jotenkin noi lampaat antaa Ukon kanssa enemmän välejä, mutta Jerikon kanssa niputtuu paljon tiiviimmin yhteen eikä siihen meinannut saada väliä mihin tulla. Saatiinpa sitten kuitenkin lopulta onnistumaankin.
Jatkettiin treeniä myös tossa lähiaitauksessa, kun odotin naapuria tuomaan heinäpaalia, ja siinä jako onnistui todella paljon helpommin myös Jerikolta. Lampaat on tuossa kai rennompia, kun kaverit on ihan lähellä ja tuli helpommin välejä mihin ottaa koira. Jerikokin sai sitten pitää pidempäänkin porukkoja erillään ja painaa niitä vähän aitaa vasten ja tasapainottaa, hyvä treeni. :)
Mua on taas täällä hellitty sellaisella suloisuudella, että olen ihan pakahtua ylpeydestä ja onnesta. Ensinnäkin Jeriko ja Ukko on niin kultaisia pieniä lapsellisia poikia, jotka aina vaan jaksaa leikkiä ja painia keskenään. Tätä ne touhuaa aina, mutta aina välillä muistuu se mieleen, että ei se nyt ihan itsestäänselvyys ole, että kaksi poikaa tulee noin hyvin juttuun, joten siitä olen todella kiitollinen. Ukon kastraatio ei ole muuttanut poikien keskenäistä suhdetta millään tavalla, ne on aina pitänyt tuota mötväystä ja pitää edelleen ihan samaan tapaan. Jeriko ei ole missään vaiheessa kiinnittänyt mitään erityishuomiota Ukon uuteen hajuun, se on sama vanha Ypy Jerikolle kuin aina ennenkin. :)
Ja sitten tää Ukon hellyyttävyys. Meidän pieni pentu. Ukko ensin nukkui nojatuolissa, mutta sitten päättikin vaihtaa paikkaa, venytteli lattialla makoisasti ja kävi Lallin viereen nukkumaan. Ypy Ystävällinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)