maanantai 30. joulukuuta 2013

Uuden vuoden lupaus?

Facebookissa parikin kaveriani oli linkittänyt ajatuksia herättävän blogikirjoituksen jonka sitten itsekin kävin lukemassa. Kirjoittaja kertoo, kuinka joutuu uudestaan ja uudestaan siedättämään ja vastaehdollistamaan alunperin sosiaalista koiraansa vastaan tuleviin koiriin, koska koiran kohdalle on niin monta kertaa sattunut ikävä kokemus tai suoranainen hyökkäys. Tuntui kyllä pahalta lukea tuota kirjoitusta, inhottavaa kuinka yhdelle koiralle voi sattua niin usein ikävä kokemus vieraiden koirien kanssa. :(

Tuon blogin kommenteissa heräsi keskustelua koiran sosiaalistamisesta ja siitä lähti oma ajatus taas lentoon. Sosiaalistamisestahan ollaan varmaan niin montaa mieltä kuin on omistajiakin. Ja mieletkin saattaa muuttua. Itse olin alkuun hyvin tarkka ko. asian suhteen, en päästänyt Jerikoa pentuna haistelemaan vieraita koiria ja keskityin vaan hyvän ohituksen opettelemiseen. Kirjoissa myös kerrottiin kuinka tärkeää koiran turvallisuuden tunteen kannalta on, ettei se hihnassa saa tavata muita koiria. Muutamassa tapauksessa päästin kuitenkin Jerikon turvallisella paikalla turvalliselta vaikuttavan koiran kanssa leikkimään. Toimin kuitenkin jopa orjallisesti erilaisten koirakirjojen ohjeiden mukaan, mutta ajan myötä olen alkanut ajattelemaan asioita hieman eri tavalla.
Olen edelleen sitä mieltä, että koiran ei missään nimessä tarvitse tervehtiä jokaista ohikulkijaa, ei varsinkaan hihnassa, ja kauniisti rinnalla kävellen ohittaminen on paras tapa ohittaa muita koiria. Olen kuitenkin hieman löysännyt pipoa ja alkanut toimimaan enemmän tapauskohtaisesti tulkiten vieraan koiran eleitä ja ehkä myös hieman omistajaa ja omistajan kykyä tulkita ja hallita omaa koiraansa. Jeriko ja Ukko pääsee ulkona sopivissa tilanteissa tervehtimään vieraita koiria, joskus jopa hihnassa ollessa jos vieraan koiran rakenteesta näen/päättelen sen olevan narttu. Ja jos joku vieras koira pääsee vähän lähelle vaikka olisin ollut ohittamassa päästän omien koirien hihnat löysälle ja annan luvan tervehtiä samalla, kun jatkamme matkaa tekemättä siitä sen suurempaa numeroa. Myöskään rähisevistä koirista ei tarvi tehdä haloota, kunhan se ei pääse päälle asti.

Pojat onkin saanut lukuisia uusia kavereita ja koirakontakteja eri rotuisista koirista, mikä on ehdottomasti hyvä asia! :) Jeriko esimerkiksi ei ole ollenkaan tottunut boksereihin ja pentuna yksi vähän huonompi kokemus kyseisestä rodusta onkin. Nyt tossa syksyllä joku päivä päästin Jerikon ja Ukon leikkimään tutun suomen lapinkoiran sekä rauhallisen bokserin kanssa. Jeriko selvästi arasteli bokseria, mutta Ukko leikki todella vapautuneesti ja leikkii aina tosi luontevasti monenlaisten koirien kanssa. Uskon, että iso tekijä on sillä, että käytin Ukkoa pentuna pentupaineissa, sekä sillä että olen lenkilläkin suhtautunut rennommin vieraisiin koiriin jo Ukon pentuaikana. Minä edelleen kontrolloin milloin tervehditään, ketä ja koska, eikä pojilla koskaan ole tullut epäselvyyttä sen asian suhteen vapaana ollessaankaan, aina tulevat kysymään minulta.

Toiset ottavat kuitenkin mielestäni liian sydämen asiakseen sen, että koiria pitää sosiaalistaa lenkeillä ja vieraiden koirien kanssa. Vieraiden koirien tapaaminen lenkillä ei välttämättä kuitenkaan ole jokaiselle koiralle mieleinen asia alun perinkään tai jostain ikävistä kokemuksista johtuen, kuten linkittämäni blogin kirjoittaja kirjoitti. Jokainen vieras koira ei ole ystävällinen eikä todellakaan jokainen koiran ulkoiluttaja ole kykenevä edes tekemään sitä arviota omasta koirastaan. Olen kyllä nähnyt niin pieleen menneitä tulkintoja, että selkäkarvat nousee pystyyn.

Yksi esimerkki vieraiden koirien kohtaamisesta tulee nyt mieleen lähiajoilta. Olin koirien kanssa lenkillä, kun polulla tuli vastaan kaksi pk-collieta. Otin omat koirat reilusti metsän puolelle sivuun odottamaan, josta ne kyllä heiluttelivat häntää ohittajille, mutta pysyivät toki paikallaan. Ohittajan toinen koira oli selvästi kiinnostunut minun koirista ja sitten omistajan luvalla päästin omat koirat tervehtimään tätä. Molemmat koirat olivat uroksia ja toinen omistajan mukaan ei vieraista koirista pidä. Jeriko tai Ukko kumpikaan ei edes harkinnut menevänsä tämän toisen luokse, selvästi lukivat toisen kehon kielestä, etteivät ole toivottuja. Haistelivat sitten toisen kanssa, hännät huiskuen. Kävi kuitenkin niin, että jossain vaiheessa toinen haisteli päätä ja toinen perää, ja vierasta koiraa alkoi selvästi mielestäni ahdistamaan. Kutsuin omat koirat pois ja jatkettiin matkaa. Näytti kuitenkin siltä, että omistaja ei huomannut näitä koiransa eleitä ja lyhyesti juteltuna kuvaili koiraansa vaan sosiaaliseksi ja tykkäävän muista koirista. Saattoihan tuo toki olla ensimmäinen kerta kuin kyseistä koiraa on koskaan ahdistanut muiden koirien läheisyys, mutta epäilen.

Mietin mitä tällaiset (tässä tapauksessa mahdolliset) koiran väärin tulkinnat tekee koiran sosiaalisille taidoille. Koira voi joutua tilanteisiin, jotka kokeekin liian ahdistaviksi ja joutuu ehkä sen vuoksi puolustautumaan. Toiset taas eivät osaa lukea edes oman koiransa dominoivia eleitä, yksikin oli kerran tuomassa kultainen noutaja uroksensa Jerikoa "tervehtimään", kun Jerikoa oli kaksi 1-luokkalaista maassa kyykyssä rapsuttelemassa. Itsellä nousi vähän selkäkarvat pystyyn, kun mietin sitä  mitä olisi voinut käydä jos en olisi kieltänyt päästämästä.

Itse siis mietin nykyään, että ehkä kumpikaan ääripää tässä asiassa ei ole se paras, vaan ehkä jonkinlainen kultainen keskitie? Selvästi aggressiivisilta koirilta puolustan omiani leijonaemon lailla niin ettei niiden koskaan tarvi johtaa tilanteita, mutta selvästi ystävällisiä ja nätisti käyttäytyvä suurin piirtein saman kokoisia tai pienempiä koiria saa moikata silloin tällöin. Huomattavasti isompien kanssa en ota riskiä tai anna koirani tervehtiä jos toisen koiran käytöksessä on pientäkään epäilystä huonosta käytöksestä ja tarkkailen aina omien koirien reaktioita ja puutun heti peliin jos tilanne käy yhtään ahdistavaksi.

Näkisin asian niin, että täytyy lukea sekä omia koiria että vieraita ja olemalla itse rento mutta vahva ja turvaa-antava, antaa koirilleen parhaan kuvan tilanteista. Jokainen tuntee kuitenkin parhaiten oman koiransa sietorajat eikä mielestäni palvele minkäänlaista sosiaalistamista pakottaa koiraa tilanteisiin jossa vieraat koirat tulee tervehtimään jos koira ei sitä itse halua tai pakottaa omaa koiraansa vieraan koiran luo. Kaikkien kaveri ei ole pakko olla. Siksi allekirjoitan vahvasti linkittämäni blogin kirjoittajan hartaan toiveen, että ihmiset eivät väkisin päästäisi koiriaan muiden iholle tai pitäisi niitä valtoimenaan irti jos ne eivät ole hallittavissa.

Olisiko tässä yksi yhteinen koiranomistajien uudenvuoden lupaus: kunnioitan muiden koiran ulkoiluttajien ja muiden koirien tilaa? :)

maanantai 23. joulukuuta 2013

Ihanaa joulua!


Katotaan kaikki eri suuntiin
Jerikoa nolottaa, kun lakki luiskahti päästä..




Ukko ottanut liikaa munatotia..?
"Soihdut sammuu..." Yksi sentään nätisti paikoillaan ;)
 

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!! :)

perjantai 20. joulukuuta 2013

Vireen nostatusta

Jo toinen päivitys päivän aikana, mutta menköön. ;) Oon niin tyytyväinen ja niin paljon ajatuksia, että pakko vähän aukausta niitä tänne. Ukon vireen kanssa on alusta asti taisteltu, enemmän tai vähemmän. Tokotreeneissä ihan alusta asti varsinkin kouluttajien silmien alla lähdettiin siitä, että millä ihmeellä ton koiran saa syttymään. Ja sitä on veivattu ja tehty, olen alusta lähtien aloittanut Ukon kanssa treenikentällä leikittämisellä ja taistelutahto Ukolla onkin aina eka päivästä lähtien ollut aivan älytön, mutta sitten lelun mennessä taskuun on vire lässähtänyt välittömästi. On siinä meinannut hermot mennä muutamaan otteeseen ja haluttanut lyödä hanskat tiskiin.

Mutta eteenpäin on aina jatkettu, vedetty pari syvää henkäystä ja sitten taas kentälle uudella ajatuksella. Ja aina se vire etusijalla, ei niinkään se kuinka edetään tokoliikkeissä tms. Ensisijaisesti halusin, että saan Ukon ilmeen sellaiseksi mistä tykkään. Tokihan me harjoiteltiin eri liikkeitä siinä sivussa, mutta koko ajan se ilme päällimmäisenä ajatuksena. Ja seuraamisessa ei mitään muuta ole haettukaan kuin ilmettä ja räväkkyyttä, käännöksiä lähdettiin tekemään heti alkuun.

Ja nyt sitä ilmettä on, voi hitsiläinen kuinka sitä onkin!! Tänään tottiskentälle (siis parkkipaikalle ;)) mennessä Ukko ekaa kertaa piippaili (!) niin kuin olisi vetoharjoituksiin menossa! Ei me piippaillessa edetty, mutta olin aivan sika tyytyväinen. Mä (siis minä, toisen koirani kanssa!) olen saanut alkuun lähdes toivottomalta vaikuttavan tapauksen tykkäämään tottistelusta niin, että se piippailee ja keulii kentälle mennessä! Mä olen niin tyytyväinen itseeni ja niiiiiiiiiiin tyytyväinen Ukkoon, etten osaa sanoakaan! Oikeastaan kunnolla ensimmäistä kertaa Ukon kanssa näen edessä tien, joka voi viedä vaikka minne ja että voin oikeasti tähdätä korkealle. Lajiksi emme edelleenkään valitse tokoa, mutta se vain siksi, ettei se sovi oikein mullekaan. ;)

Siis tavallaanhan Ukon taistelutahdossa oli koko ajan nähtävissä, että panoksia löytyy, mutta epätoivo meinas välillä jo iskeä, kun ei saanut sitä valjastettua mihinkään. Mutta nyt se on tässä. Olis pitänyt kuvata Ukon tottisteluja, mutta oli jo pimeää, joten ehkä ensi kerralla. Seuraamisessa on juuri sitä voimaa mitä haluan, tunnen koko ajan Ukon vasemmassa reidessä. Aavistelen, että Ukko on ehkä jopa hieman banaanina, mutta ei pahasti ja aivan sama mulle! Mitään siistiä suoraan tokoseuraamista ei nyt kaivatakaan, vaan juurikin tätä! Sitten myöhemmin katsotaan meneekö poikitus överiksi. Käännöksissä Ukko käyttää kroppaansa niin voimalla, että 90 asteen kulmissa tulee melkein yli, täyskäännöksissä se on aivan täydellinen. Eteenmeno on Ukolla jo aivan upea, suorastaan kisavalmis. Valmiille palkalle lähtee seuruusta aivan tikkusuoraan ja upeesti.

En olis ikinä uskonut sanovani tätä, mutta tällä hetkellä olen tyytyväisempi Ukon seuraamiseen ja vireeseen kuin Jerikon. Mutta päällimmäisenä ajatuksena on vain tyytyväinen ja toiveikkaat ja suorastaan lennokkaat ajatukset tulevaisuudesta. Jerikolla on ollut upeaa virettä, mutta se on tokoillessa mennyt tavallaan vähän piloille. Nyt ei tarvi muuta kuin kaivaa sitä uudelleen esiin ja vähän jalostetuilla treenitavoilla tehdä siitä vieläkin parempi. Jos olen Ukollekin rakentanut tollasen vireen, niin ei se ole mikään ongelma Jerikonkaan kanssa!

Tänään aloitettiin kahta uutta asiaa. Ensinnäkin otin narun päässä olevan juuttipatukan ja tämän lisäksi mopin varren, johon narun kiinnitin, ja treeni aloitettiin saalisleikillä. Jeriko syttyi tähän ihan heti. :) Toisena asiana aloin haukuttamaan Jerikoa perusasennossa ennen seuraamaan lähtöä. Kyllä, haukutin koiraa jolla on ollut ääntelyongelma. Mutta nyt jälkikäteen olen tajunnut, että se ääntelyongelma oli ihan hyvänlaatuinen: kertoi vaan korkeasti ja hyvästä vireestä, sekä siitä etten osannut silloin vielä valjastaa sitä. Nyt tähdätään samaan vireeseen, siihen että ollaan siinä veitsen terällä tuleeko ääntelyä, mutta autan Jerikoa patoamaan sen. Ja kyllä tämä jo heti hyvin näytti toimivanin ja seuraamisessa oli enemmän voimaa, minkä myötä myös täyskäännökset terävämpiä. Korkea vire ei olekaan vihollinen vaan rakas ystävä. ;)

Kuulumisia

Nyt yritän taas vähän kirjoitella kuulumisia. Koulu loppui syksyn osalta ja työt alkoi, jotenkin aikaa taas hirveän vähän tehdä mitään, juuri ja juuri on ehtinyt treeneissä käymään. Tosiaan työmatkatkin tunnin suuntaansa, huh. Tuleepahan tällainenkin kokeiltua, niin tietää mihin ei pitkällä tähtäimellä ryhtyisi! :D

Agilityn osalta oli tällä viikolla kahdet treenit. Viimeisissä Markon treeneissä ei tainnut tällä kertaa olla erityistä ohjausteemaa, mutta oikein kiva rata oli. Yhdessä kohtaa oli "pakollinen" ohjaus, missä ennen mutkaputkea persjätettiin ja juostiin itse putken taakse ottamaan koiraa vastaan. Tällä Marko halusi vahvistaa koiralle sitä logiikkaa, että jos ohjaajaa ennen putkea on putken takana, niin ulos tullessa käännytään jyrkästi taakse. Ja Marko myös painotti sitä, ettei tätä sääntöä saa koskaan rikkoa ja yrittää sitten ohjatakin putken suulta eteenpäin koiran yli rynnien! Silloin pitää jäädä loogisesti putken eteen lähettäessään koiran putkeen ja jos taas tullaan putken takaa "pimeälle" suulle, niin siihen tehdään pakkovalssi tmv. jotta päästään sille puolelle putkea. Ei lähetetä koiraa toiseen päähän putken takaa ja sitten rynnitä sieltä toiselta puolelta päälle.

Kyllä tuli taas juostua hullun lailla. Varsinkin Jerikon kanssa viime aikoina treenien teema on tuntunut olevan se, että molemmat juostaan niin, että ollaan treenin jälkeen aivan kieli vyön alla. :D
Ukollakin oli tällä kertaa aika paljon vauhtia, sinkoilikin vähän minne sattuu. ;) Mutta sitten tuli vaikea kohta: viistosti lähestyttiin hyppyä jonka kauempi siiveke kierrettiin ja piti tehdä niito-persjättö. Tällaiset on Ukolle todella vaikeita, meinais tosi helposti lähteä mun liikkeen mukana pois siivekkeen takaa, kun itse yritän antaa Ukolle tilaa hypätä. Tämän kanssa sitten taisteltiin jonkin aikaa, kun Ukko alkoi hyppimään hyppyä edes takaisin eikä olisi oikein keskittynyt tekemiseen. Saatiin lopulta onnistumaankin, mutta näitä pitää ehdottomasti harjoitella!

Keskiviikkona Janne veti taas ylökkin treenit ja oli taas tosi vauhdikas rata. Nää on oikeasti tosi kivoja, pääsee silleen kunnolla painattamaan eikä tarvi keskittyä ohjauskiemuroihin niin paljoa, enemmän sitten rytmitykseen. Ja juuri tällaista tarvitaankin molempien kanssa! :) Taas oltiin Jerikon kanssa aivan puhki radan jälkeen. Tällainen yhteispelin ja yrittämisen henki pitää kyllä saada kisaradoillekin mukaan! :)

KIKK-kurssia on ehtinyt tässä välissä olla kaksi kertaa. Viime lauantaina mulle kävi aivopieru ja lähdin tunnin liian myöhään ajelemaan. Painoin sitten vähän kaasua, niin oltiin perillä 15 min myöhässä. ;) Siis alunperin meidän piti olla noin 30 min ajoissa, että en sentään nipistänyt kuin 15 min pois ajoajasta. ;) Tuolla kerralla Juha ensin häiritsi koiria muovisella koiran pedillä, nosteli sitä pään päälle ja sivuille, kolautteli sillä maata, potki sitä soraa pitkiin, veti koiraa vetämään sen päälle jne. Jeriko on kyllä ihan kinginä tässä, ei antanut yhtään häiritä itseään eikä kertaakaan irrottanut häiriön vuoksi. Toiselle vuorolla häiriönä toimi muut ryhmän ihmiset, jotka tuli välillä Juhan pyynnöstä kohti jne. Tässä tuli kyllä jo liian iso häiriö Jerikolle ja kerran pitä käydä välissä haistamassa ihmiset, ennen kuin pystyi jatkamaan. :D

Eilen sitten kolmas kerta KIKK-kurssia, tällä kertaa illalla eli katuvalojen valossa treenattiin. Ensimmäisellä kierroksella Juha leikitti ensin ja sitten lelu jäi maahan, josta Juha yritti "varastaa" lelua ja koiraa yritettiin saada haukkumaan lähinnä turhauman kautta. Jos koira haukahti, Juha väistyi kauemmaksi ja koira sai tästä vahvistetta, että on "ajanut kilpailijan pois". Jeriko syttyi nyt leikkiin aiempaa nopeammin. Alkuun Jeriko ei meinannut hoksata haukkua, mutta autoin "sano"-käskyllä ja Jeriko tästä kyllä selvästi voimaantui, kun Juha "lähti karkuun". :D Jeriko syöksyi patukalle ja oikein mulkaisi vielä perään, että tää on sitten mun! :D

Toisella kierroksella pyrittiin nostattamaan koiria äärimmilleen ja Juha leikitti todella aktiivisesti. Jerikokin oli tosi aktiivisena, hyppi hihnan päässä ohi juoksevaa Juhaa päin vaikka ei aina edes yltänyt patukkaan. Lopuksi vielä lelu taas maahan ja autoin kerran "sano"-käskyllä, minkä jälkeen Juha perääntyi hieman ja me otettiin askel eteen, jonka jälkeen Jeriko heti tarjosi oikein kunnon haukkusarjan ja syöksyi patukalle. Tästä sitten juostiin autolle ja senkin nyt olen Jerikossa huomannut, että kun ensimmäisellä kerralla Jeriko autolla "läsähti" heti, niin nyt Jeriko piti patukkaa edelleen ylpeänä suussaan autollakin ja oli oikein polleena. ;) Mielenkiinnolla odotan kahta viimeistä kertaa, jotka ajoittuu sitten tammikuulle.

Eilen käytiin myös mun ystävän luona, jolla on nyt 3,5 kk ikäinen poikavauva, jota viimeksi nähtiin parin viikon ikäisenä. Hurjasti on poika kasvanut ja "puhelee" jo kaikenlaista. Molemmat koirat oli kyllä mainioita, Ukko kävi lattialla nuuskaisemassa pojan ja sitten oli lähinnä kohteliaan välinpitämätön eikä itkuistakaan välittänyt mitään, nukkui vaan. Jeriko sitä vastoin halusi koko ajan olla kyllä mukana tai vähintäänkin lähellä, ja hellästi halusi päästä kosketuksiin vaavin kanssa. Siis tosi ihanan varovaisesti Jeriko kyllä on vauvojen kanssa, ei voi muuta sanoa. :) Ja heti kun sain vauvan sohvalle syliini, tuli Jerikokin viereen makoilemaan, kun halusi vaan olla niin lähellä kuin saattoi. Itkun tullessa Jeriko yritti välillä taas hellästi tulla nuolaisemaan, ei siis yhtään hätääntynyt itkusta, vaan oli selvästi sitä mieltä, että hänellä on ratkaisu vauvan ongelmiin: hellä huolenpito. :))

maanantai 16. joulukuuta 2013

Maailman paras nappisilmä tänään 4 vuotta! :)


Kyllä on nopeasti mennyt neljä vuotta ja paljon siihen mahtuu! Kirjoittelen myöhemmin ehkä lisää, mutta nyt tyydyn onnittelemaan Jerikoa ja sisaruksia Keenaa, Sohvia, Oivaa sekä Elmoa!

Synttärilahjaksi ilmoitin Jerikonkin ensi toukokuun Derekin paimennuskurssille Uddeniin. Nyt pääsee showpuudelikin oikein gurun oppeihin, varmasti Derekillä on paljon annettavaa myös meidän treeneihin! :)

torstai 12. joulukuuta 2013

Hyvän mielen viikko :)

Ai että kun on ollut kiva viikko! :) Treenit on mennyt ihan sika hyvin ja muutenkin alkaa jo aivot olemaan loma-ajassa, kun tähän viikkoon loppuu koulu. Tosin ensi viikolla alkaa heti työt, mutta olin viisaas enkä ottanut täysiä viikkoja. ;)

Tiistaina käytiin päivällä tottistelemassa Leinolan koulun kentällä, missä ei siis nyt olla käyty pitkiin aikoihin eikä olla siellä tehty eteenmenoa kummallekaan koskaan. Ensin Jeriko teki oman vuoronsa, vein pallon alkuun kentän päähän. Seuraamisessa edelleen keskityttiin siihen takapään käyttöön ja se onkin selvästi parantunut. Häiriönä toimi kentällä kiinan palatsikoiran kanssa pyörivä lapsi, sekä toinen lapsi joka tuli ihan lähelle katselemaan. Lopulta kysyin häneltä saammeko kiertää häntä ja käyttää ikään kuin yhden hengen henkilöryhmänä. Lasta olisi Jerikon mielestä ollut tosi kiva haistaa ohittaessa, mutta hyvä treeni, kun sitten sain pysäytyksenkin lapsen viereen ilman, että Jeriko edes vilkaisi. Sitten tehtiin luoksetulo niin, että Jeriko juoksi vastaan ja ohitti tuntemattoman naisen, joka käveli kentän läpi. Kysyin siis häneltä, että sopiiko. ;) Hienosti meni, ei haitannut vauhtiakaan vaan lujaa tultiin ohi eikä vilkaistukaan. Nouto myös ihan kiva, edelleen tähän haluan voimaa kuitenkin enemmän. Eteenmeno oli aikas hyvä, Jeriko kaarsi ehkä n. 20 metrin kohdalla 3-4 metriä oikealle, mutta sen jälkeen juoksi taas suoraan eteen lopun kolmisen kymmentä metriä. Hieno! :)

Ukolle vein nyt myös palkan ihan alkuun valmiiksi kentän päähän. Ukko teki seuraamista aikamoisessa häiriössä, kun kentän laidalla olevassa pulkkamäessä koira haukkua räksytti koko ajan. Alkuun Ukko meinas vähän siitä häiriintyä, mutta ihan pienellä kannustuksella jaksoi pitää kontaktin tosi hyvin ja vire oli hieno! :) Luoksetulo haukkuvaa koiraa kohti oli myös nopea ja Ukko tuli hienosti suoraan eteen, tää on kehittynyt huikeesti! :) Noudossa edelleen palautusasento on vaiheessa, mutta melko hyvä jo. Ja sitten eteenmeno: se oli huikee!! Lähetin Ukon sieltä jostain 40 metrin päästä ja Ukko ampui kuin raketti tikkusuoraan koko matkan täysiä kentän päähän asti. Vau! :)

Tiistai oli kyllä toimintaa täynnä, kun ennen Markon treenejä käytiin myös Jerikon kanssa kaverikoira vierailulla. Tuli kyllä vierailusta taas niin hyvä mieli. :) Jeriko on kyllä kuin luotu tuohon hommaan. Selvästi Jerikolle meinaa sisällä tulla aina kuuma, kun on vielä ihmisten lähellä (kotonahan Jeriko on aina jossain viileässä sohvan takana tmv). Välillä Jeriko sitten ottaa huilia makaamalla viileämmällä lattialla ja sitten taas nousee rapsuteltavaksi. Mutta jotenkin erityisen ihanaa on se, kuinka Jeriko ottaa aivan erityistä kontaktia joihinkin ihmisiin, jotka tuntuvat sitä erityisesti kaipaavan, uhraa jopa omaa mukavuuttaan antaakseen itsestään enemmän. Kyllä kaverikoira toiminnasta saa itse aivan hurjan paljon hyvää mieltä ja välillä meinaa tulla ihan kyynel silmään, kun katsoo Jerikoa jonkun ihmisen kanssa. :)

Procaniksen treeneissä teemana niistot ja yksi ihmisnuoli. Hyvä näitä treenata, kun olen jo jonkin aikaa tiedostanut, etten osaa tehdä/tee niistoja kunnolla. No nytpä harjoiteltiin! Ihmisnuolikin meni hienosti Jerikon kanssa, kun muistin pitää katseen koiran reitillä. Keskiviikkona ylökkin treenejä meille veti Ville Pirisjoki ja radalla keskityttiin erityisesti putken pimeisiin kulmiin. Näitäpä olikin hyvä harjoitella, kun Jeriko oli yllättävänkin ulalla! :D Ukko taas oli oikein hyvällä fiiliksellä ja sykkeellä mukana, kun pääsi vihdoin treenaamaan tällä viikolla ja putken pimeät päät löytyi oikein hienosti. Kestipä vielä kepeillä irtoamista kohdassa jossa aattelin, että on haastetta Jerikollekin! Mutta niin ne vaan molemmat meni sen tosi hienosti! :)

Tänään taas lisää hyvää mieltä, kun tein wuf-hallilla molemmille pojille harjoitusta pk-hypyllä. Käytin siis tuota omaa kangasharjoitusestettä. Ensinnäkin Ukko: siis vau kun sillä on upea tekniikka, niin kaunis ja rento hyppy, että sitä jäi ihan ihastelemaan. :) Ukko hyppäs aivan vaivattomasti vaihtelevia korkeuksia käyttäen ja eri pätkiin hajotettuna 85 cm saakka, tekniikka tässäkin edelleen aivan upea. Otin sitten vielä 90 cm ja siinä tuli pari riman tiputusta, johtuen ihan siitä, että putki oli siirtynyt ja lähestymiskulma huono. Teknisesti hyppy oli edelleen kaunis ja on toi harjoitushyppy vaan loistava, kun ei tarvi pelätä loukkaantumista eikä koiran tarvi säikähtää kosketusta. Ja kyllä Ukko sen 90 cm:kin vielä hyppäs samalla kauniilla tekniikallaan ja tällä kertaa jätin siihen. :)

Jeriko pisti kyllä myös parastaan. Viimeksi alkoi näkymään takajalkojen ojennusta 60 cm hypyllä, nyt jalat ojentui lähes joka hypyllä kauniisti taakse ja jopa kun nostin rimaa 70 cm korkeuteen! Jeriko on kehittynyt tässä aivan huikeesti ja oli kyllä ihana nähdä Jerikon hyppäävän umpiestettä kauniilla tekniikalla rentona ja takajalat ojentuen. Siitä on aikaa, kun sellaista on viimeksi nähty. Mutta nyt mennään siis maltilla eteenpäin ja varmasti saadaan metriselle takaisin hyvä hyppytekniikka. Oon kyllä niin iloinen! :))

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

KIKK start

Kaikenlaiseen minäkin ryhdyn. :D Tällä kertaa oli aiheena Koiran itsetunnon kohotus kurssi, jolle lähdimme Jerikon kanssa. Miksi sitten tällaiseen lähdin, miksi Jeriko kaipaa itsetunnon kohotusta?
Mun mielestä Jeriko on välillä vähän liiankin nöyrä ja kiltti, haluaa olla niin kovasti mieliksi, ettei tohdi olla röyhkeä. Jerikon pentuaika mentiin hyvin pitkälti koirakirjojen oppien mukaan eikä niissä sinänsä mitään vikaa ole, mutta niissä tähdätään usein lähinnä hyvin käyttäytyvän koirakansalaisen  rakentamiseen, ei harrastuskoiran rakentamiseen. Koiran pitää joka tilanteessa käyttäytyä hillitysti, se ei saa hyppiä eikä riekkua. Ja näinhän Jeriko käyttäytyy, mutta harrastuskoiran kanssa se ei ole aina toivottavaa, vaan pitäisi osata olla myös röyhkeä. Ukon kanssa olen osannut lähteä jo aivan eri asenteella ja Ukko kyllä osaa olla todella röyhkeä. ;D Luin kurssista facebookissa ja kiinnostuin heti, koska olen kuullut niin paljon hyvää maalimiesten leikittämisestä ja Juha Korri tietenkin omaa erityisen pitkän kokemuksen. Niinpä loppukesästä melkeinpä hetken mielijohteesta ostin meille paikan kurssilta, joka tänään alkoi.

Juha kävi alkuun läpi koulutuksen periaatteita, lähinnä kurssin kannalta, mutta myös sivuten sitä millaisia tekniikoita käyttää suojelukoirien kanssa ja millaisia vaikutuksia on nähnyt näillä tekniikoilla olevan koiriin. Koiria vahvistetaan leikin avulla, niille luodaan sopivasti haasteita, joista koira selviää voittajana ja voimaantuu näistä kokemuksista. Kokemus oli, että leikin avulla itseluottamusta saaneet koirat ovat myös itsevarmempia arjessa yleisesti. Itse toivon kurssin myötä Jerikon leikin kehittyvän aktiivisemmaksi ja Jerikon saavan lisää itseluottamusta, ja erityisesti luottoa omiin voimiinsa, josta toivon olevan hyötyä mm. pk-tottikseen.

Ensimmäinen kierros mentiin niin, että Juha lähinnä tutustui koiriin. Lelut laitettiin narun päähän, jotta niihin saadaan enemmän saalis-tyyppistä liikettä ja toisaalta, että koiran vetäessä sille voi antaa koko ajan hiljalleen periksi ja koira jo tässä kokee menestystä. Jeriko oli aluksi vähän pihalla, että mitä tänne tultiin tekemään, haisteli maata eikä meinannut hoksata, että leikistä olisi kyse. Muutenkin täytyy sanoa, että saalisvietti ei ole Jerikossa kovin vahvana eikä se oikein tajunnut lähteä maassa liikkuvan lelun perään, vaikka sitten kädessä olevaan leluun tarttuikin tosi hyvin. Jerikolla oli tosi vahva ja pitävä ote, mutta herkästi meni aika passiiviseksi: nojasi vaan leluun eikä aktiivisesti yrittänyt sitä voittaa, kun Juha piti vaan passiivisesti hihnasta kiinni. Tässä onkin Jerikon yksi kehityskohde: nopeampi syttyminen leikkiin ja aktiivisuus. Saatuaan vahvistetta vetämisestä ja aktiivisuudesta Jeriko alkoikin sitä tarjoamaan paremmin.

Toisella kierroksella koiria hieman haastettiin, jokaista oman sietorajan mukaan. Tälle vuorolle Jeriko lähti jo selvästi tietäen mistä olis kyse, tosin tarjos leikkiä ensin vaan mulle ja väleissäkin olis palauttanut patukan mulle. :D Lähti kuitenkin nyt jo selvästi innokkaammin tavoittelemaan patukkaa ja sitten kun sai kiinni, oli ote taas tosi hyvä. Juhan häiritessä, härkkiessä ja antaessa jopa pientä uhkaa Jeriko oli aika kinginä ja yllätti mutkin hyppimällä Juhan syliin, murisemalla lujempaa ja haukahtamalla hampaidensa välistä, että "tää lelu on sitten mun, saakeli!". Jännä juttu oli se, kun kunniakierrosten jälkeen Jeriko aina halusi tapporavistaa lelun, siis esitti saalisvietin tätä osaa, mutta ei sitten niin kauheesti syttynyt maassa olevaan leluun kuitenkaan. Ainakaan vielä. Aika jännä kuitenkin nähdä mihin Jeriko kurssin aikana kehittyy. Alla videota toisesta leikityspätkästä.


Unohtui mainita, että nyt Jerikon patukka oli kiinni omassa talutushihnassa, jonka päässä oli metallilenkki. En ollut tajunnut ottaa mitään parempaa mukaan. Tämän vuoksi Jeriko ei saalistaessa voinut päästää kiinni leluun ettei vahingossakaan siinä vaiheessa sattuisi suuhun. Tämä varmaan vaikutti myös osaltaan Jerikon saalistamishaluun, koska ei päässyt leluun kiinni koskaan sen ollessa maassa. Katsotaan onko ensi kerralla eri tilanne, kun osaan varautua paremmalla hihnalla ;) Lisäksi noissa tilanteissa, kun pyysin Jerikoa luopumaan patukasta ja sitten pääsi uudelleen kiinni, saatoin jarruttaa Jerikon liian jyrkästi lähdön jälkeen ja annoin vähän niin kuin pakotteen hihnalla. Näistä Juha kyllä varoittelikin etukäteen. Mutta ensi kerralla olemme viisaampia, varustettuina paremmilla välineillä ja osaavampia. :D

lauantai 7. joulukuuta 2013

Hyvin luistaa.. vai luistaako?

Käytiin tänään aamulla taas tottistelemassa ja lenkillä Tuijan kanssa. Hitsi Ukko on kyllä hieno, tykkään ihan sikana! Tää on nyt jatkuvaa hehkutusta, mutta sallittakoon se, kun välillä on ollut toisenlaista.. Seuraamista tein nyt ihan BH-kaavion mukaan Ukolle, väliin palkkaillen. Se on kyllä hienoo, sopivan vietikästä ja käännökset on voimakkaita. :) Luoksetulon asentoa edessä vahvistelin ihan lyhyiltä matkoilta ja alkoi nyt näyttämään tosi hyvältä. Noudon kohdalla meinas käydä hassusti, kun vein pallon etukäteen kentän päähän ja Ukko meinaskin kapulalta jatkaa matkaa eteenmenoon. :D Tuli kuitenkin takaisin noutoon kutsusta ja toi kapulan mulle, palautus tosin vähän mitä sattuu, kun ajatukset oli jo eteenmenossa. Aika nopsaan tästä tullut Ukolle lempiliike. ;) Eteenmeno sitten olikin hieno vaikka ei voi mitenkään olla, että Ukko olisi keltaisen pallon lumesta erottanut kuin vasta ihan muutama metri ennen. Ukko teki myös paikallaolon Ronjan treenatessa eikä kyllä vinkulelutkaan Ukon rauhallista keskittymistä häirinneet. Itse olin kylki Ukkoon päin, en kyllä usko että olis ollut suurta vaikutusta vaikka olisin ollut selinkin. En ottanut aikaa, mutta kyllä Ukko siellä makoili ainakin 5 min, ehkä enemmänkin. Kylmässä lumessa en kuitenkaan viitsinyt makuutta pidempään, varsinkaan kun tälleen ekaa kertaa näin tehtiin.

Jeriko myös teki hienoa työtä. Täyskäännöksissä oli jo selvästi enemmän voimaa ja ilme ylipäätään oli tosi hyvä. Aivastuksia meinas vaan tulla aina lähtöjen jälkeen muutama. Luulen, että ylimääräisistä aivasteluistakin päästään, kun korkea vire vakiintuu ja saa runsaasti palkkaa seuraamisesta tässä vireessä. Jäävät otin juoksusta, varsinkin maahanmenoa täytyy vahvistaa naksuttelemalla enemmän, että tulee nopeampi. Luoksetulo maasta on nopeampi, mutta käytinkin vahingossa seisomasta luoksetulossa tokon luoksetulokäskyä, että ihmekös tuo. ;)
Nouto oli taas tosi hieno, palautukseen edelleen toivon vaan lisää voimaa. Eteenmeno loistava.

Lenkillä kiinnitin huomiota, että lenkinpolun laidoille oli jo latumerkkejä kiinnitelty vaikkei latupohjaa ole vielä ajettu. Ehkä kuitenkin pian ajetaan ja pääsee hiihtämään, jee! :) Tänään käytiin Matin kanssa kaupoilla ja muutamien joululahjojen lomassa ostin itselleni toiset luistelusukset. Aattelin meinaan, että olis hyvä olla kahdet sukset joissa voisin pitää erilaisia voiteluita eri sääolosuhteille. Sitten ei tarvis omalla voiteluräpellyksellään pilata hyviä voiteluita.

Sitten palataan taas vanhaan ongelmaan: kun molemmat pojat on niin innokkaita vetäjiä niin olisi kiva, että molemmat pääsisi kisoihin ensi talvena. Kisoja on kuitenkin harmillisen vähän jos pitää alkaa vuorottelemaan koirien kanssa. Innokas vetohiihdosta kiinnostunut hiihtäjä olisi siis hakusessa, katsotaan kuinka meidän nyt käy vai pitääkö vaan päättää kumman kanssa hiihdän missäkin kisoissa.... Hakemuksia saa laittaa tulemaan ;)

perjantai 6. joulukuuta 2013

Itsenäisyyspäivän viettoa ja hieman muutakin

Lähdetään nyt kronologisessa järjestyksessä. Tiistaina oli Markon treenit ProCaniksella. Otin vain Jerikon mukaan, Ukon tunnille korvaamaan tulivat Sara ja Theba, ja samalla saatiin kyytikin jaettua. :) Voin sanoa, että Jeriko ja Theba oli onnellisia nähdessään toisensa pitkästä aikaa ja ilman pikkuveliä, niin innoissaan että autoon lastatessa eivät malttaneet olla, vaan Jeriko hyppäs autosta ulos tapaamaan Thebaa, samalla, kun Theba hyppäs jo äkkiä autoon sisään kohtaamaan Jerikon. Ristiin mentiin siis aluksi. :D

Treenit oli taas kivat, en kyllä joutunut ihan niin paljoa juoksemaan kuin viimeksi. Tällä kertaa ongelmia tuotti kepit, joiden pujottelun Jeriko meinas lopettaa koko ajan kesken. Jotenkin mun rytmitys niin kökkö kun seinää päin mentiin. Toinen mun ongelma oli valssien rytmitys jalkojen osalta. Jalat taas meinas mennä miten sattuu ja jouduin ihan tosissani keskittymään ja pinnistämään, että sain rytmitettyä valssin niin, että ohjaava jalkakin tuli eteen samaan aikaan käden kanssa. Sittenhän käännökset olikin paljon siistimpiä, vaikka mun möhliessäkin Jeriko paikkaili. On noiden mun river dance -jalkojen kanssa kyllä tekemistä. ;)

Keskiviikkona oli Ylökk:n treenit, joilta Ukko myös pois ja tällä kertaa mentiin kimppakyydillä Tuijan ja Ronjan kanssa. Myös Ronja oli ilahtunut, kun takakontissa ei Ukko odottanut kieli valmiina lipomaan, vaan pelkästään Jeriko vastassa. ;) Tehtiin pientä 1-luokan tasoista rataa, jossa oli kuitenkin yksi tuplapersjättö-kohta. Aluksi meinas mennä vähän yliohjaukseksi, kun Jeriko tuli niin nätisti mukaan ohjaukseen, toisella kerralla saatiin jo Jannen sanoin "täydellinen ohjaus", josta paremmaksi ei olisi voinut laittaa. Kuulemma näkyy, että on jo matkaa mulla ja Jerikolla takana. Kiva kuulla kyllä tuollaistakin, kun yleensä tuntee itsensä niin kömpelöksi ja kököksi ohjauksissaan, vaikka toki itsekin huomaan oman kehitykseni. Paljon on kuitenkin vielä matkaa edessäkin! Harjoiteltiin myös putkijarrua, joka lähti kivasti taas muistumaan mieleen. :) Lisäksi Jeriko teki rataa Tuijan kanssa ja kivastihan niillä meni! Jeriko on niin loistava partiopoika, kun muitta mutkitta lähtee tekemään hommia muidenkin kuin vain mun kanssa. :)

Unohtui kirjoittaa pari hyvää pointtia Jannen treeneistä. Ensinnäkin valssien lisäksi toinen hankala kohta mulle on aina ollut takaaleikkaukset, en osaa tehdä niitä hyvin ja ne hidastaa Jerikoa merkittävästi. Jannen radalla tehtiin käännös muurilla ja kokeilin sitä myös takaaleikkauksena. Kyllähän se hetikin onnistui, mutta sain vielä tarkennusta, että voisin näyttää ohjauksen ponnistuspaikkaan voimakkaammin vasemmalla kädellä ennen kuin käännös. Ja sittenhän tuli paljon sulavampi ja parempi käännös! :) Toinen Jannen huomio oli myös hyvä. Tein lopuksi pari kertaa meidän harjoitushyppyä ja samalla puhelin, mitä sillä haen, eli takajalkojen ojennusta. Janne kysyi, että venyttelenkö treenien jälkeen.. No, enhän mä säännöllisesti venyttele. Jannen pointti oli, että jos venyttelisi säännöllisesti ainakin sen takaosan treenien jälkeen, voisi se olla vetreämpi hypyllä. Hyvä pointti. Treenin jälkeen vähän venyttelinkin, ja hyvin Jeriko venyi taakse, mutta kyse ei varmaan Jannen(kaan) mielestä ollut siitä, että lihakset varsinaisesti jumittuisi, vaan että säännöllisillä venytyksillä saisi kuitenkin palautettua sen rennomman normaalitilan. Täytyy pitää mielessä! :)

Torstaina wuffin vuorolta Ukko edelleen pois, Jerikon kanssa tehtiin hyppytekniikkaa. Ensin hyppytekniikkasarjalla, ja sitten ihan lopuksi harjoitushypyllä kahden putken välissä. Sarjalla korotetuissa oksereissa Jerikolla alkoi jo näkymään tosi kivaa takajalkojen ojennusta. Samoin vauhditon korkeus sujui nyt aiempaa paremmin, kuten myös "alastulosarja". Nyt on tässä selkeästi edistytty! Lisäksi huomasin, että mun juostessa mukana (häiriön lisäys) Jeriko itse asiassa hyppää jopa rennommin. Ehkä muuten sillä on tapana miettiä vähän liikaakin, mutta vauhdin kanssa tekee vaan "selkärangasta"... Harjoituskangasesteellä alkoi 60 cm korkeudella tulemaan takajalkojen ojennus. Kyllä se siitä, vielä on toivoa ja pikku hiljaa tästä nyt sitten vaan edetään niin, että alkaa se rento hyppytekniikka taas vakiintumaan. Tosi pitkään hyppyhaaverien jälkeen tän kanssa on "taisteltu" ja välillä on miettinyt tuleeko rentous koskaan takaisin, mutta nyt on kyllä ihana huomata tämä edistyminen. :) Alla pari videota treeneistä.












Tänään käytiin paimentamassa Somerolla pitkästä aikaa. Ukon kanssa kiinnitettiin huomiota kaariin, ensin pyörittämälla lauman ympäri niin, että itse seisoin lauman luona, toisella kertaa siten, että tehtiin vuorotellen poispäin ajoa ja flänkkejä, niin etten itse seissyt lampailla. Vasen suunta on Ukolle selkeästi vahvempi, hienosti jo tämä puoli aukeaa. Samoin oikea suunta alkoi nätisti aukemaan toisella treenivuorolla, kun tehtiin tuota poispäinajo-flänkkitreeniä. Ukolle aukes siinä paremmin jutun juoni. :) Alkaa näyttään lupaavalta. :)

Jerikon kanssa keskityttiin stoppiin ja ohjattavuuteen noston jälkeen. Seisomaan pysähtyminen tuppasi olla vähän valuva, ja sitten kun kiinnitin huomiota siihen ja annoin painetta, painuikin Jeriko maahan. Ekalla vuorolla siis ihan hyvää hakutreeniä Katjan ja Louhin kanssa, Jerikon oikea kaari on kyllä todella laaja ja kaunis. :) Jeriko myös ottaa aikas hyvin käskyjä nykyään siellä kaaren päässä ja on hyvinkin ohjattavissa. Stopit kuitenkin hieman valuvia, mutta ei niin paha ollenkaan. Toiselle vuorolla kuitenkin hinkattiin ihan pelkästään stoppia, mikä olikin Jerikolle alkuun tosi vaikeeta ymmärtää, kun paineesta olisikin käynyt maahan. Alkoi vähän jo hätä tulemaan puseroon, että mitä mä oikein tahdon, kunnes sitten yhdestä hyvästä stopista hihkaisin oikein kunnolla ja Jerikon ilme kirkastui selvästi. Paimentaessa mulla on ollut tapana kehua tosi maltillisesti, mutta tässä tapauksessa olikin ihan hyvä kunnolla hihkaista ja kehua, kun Jerikon itseluottamus siitä selvästi nousi ja sai kiinni siitä mitä siltä toivon. Sitten alkoi tulemaan ihan kivoja stoppeja täydestä vauhdistakin ja siihen jäätiin seisomaan eikä valuttu eteen päin. Oikein hyvät treenit! :)

Tämä blogi ei ole mitenkään poliittisten kannanottojen blogi, mutta kyllä nyt täytyy ihan sanoa, että hävettää (ja suututtaa) Tampereella riehuneiden huligaanien vuoksi. Viesti mitä he tuolla touhulla halusivat välittää jäi kyllä todella epäselväksi. Tekosyy vaan riehua kännissä ja rikkoa paikkoja, jota sitten yhteisillä verorahoilla korjataan. Joka tapauksessa hyvin alhaista toimintaa rikkoa myymälöiden laseja ja parkkimittareita sekä erityisesti hakata mailoilla hevosia jne.. Sietäisi hävetä. ;(

maanantai 2. joulukuuta 2013

Ukon kuulumiset ja treenailua

Viikonlopun aikan Ukon vointi parani huikeesti. Voisi sanoa, että jo perjantai-iltana Ukko oli ihan oma itsensä: ruoka maistui, Jerikon naamaa oli kiva nuolla ja muutenkin kiva leikkiä ja riekkua. ;)
Sunnuntaina oli alueellisen valmennuksen agilitytreenit, mutta tästä voinnin parantumisesta huolimatta päätin pitää viikon treenitauon agsasta, ettei sitten liian rankka fyysinen rasitus vie takapakkia toipumisessa.

Lähdin sitten Jerikon kanssa Ukon vuorolle ja olipa kyllä taas valaisevaa. Joskus aiemminkin on noita Jerikon takaakiertoja pohdittu, kun tulee niin tiiviisti siivekettä nuollen. Markon kanssa oli ainakin viimeksi puhetta esim. riman laittamisesta siivekkeen taakse pystyyn, että joutuu aina senkin kiertään. Tällaistahan olisi pitänyt tehdä ihan alusta asti, että oikea tekniikka olisi lihasmuistissa, mutta lähdetään nyt tätä sitten korjailemaan. Tolla nykyisellä tekniikalla Jeriko tosiaan välillä vähän kolautteleekin niitä siivekkeitä ja toisaalta vaikka siivekkeet pysyis pystyssä ja rimat kannattimilla Jeriko ajautuu niin lähelle rimaa, että joutuu "kampeamaan" itsensä hypylle. Hyppy ei siis ole erityisen kaunis. Sitten kun sinne laittoi tielle pienen "tolpan" niin oli kyllä todella paljon sujuvampi hyppy. Eli rimat käyttöön nyt sitten tuossakin merkityksessä. :)

Toinen havainto oli, kuinka paljon muutenkin mun ohjaus (lue: sähellys) vaikuttaa Jerikon hyppytekniikkaan ja etenemisvauhtiin. Esim. yhdelle hypylle tultiin niistolle vähän niin kuin takavasemmalta suorasta putkesta. Ensin tein niin, että ohjasin vasemmalla kädellä ikään kuin takaakiertoon ja sitten oikealla kädellä näytin niiston. Jotenkin oli kökköä ja Tero kehoitti kokeilemaan, että jos vaan seisoisin siellä riman edessä valmiina niistämään ja vóila, Jeriko tuli paljon nopeammin ja suoraviivaisemmin niistoon, kääntyi paremmin ja jatko oli soljuvampaa. Voi kun sitä ei itse aina kämmäilisi näin paljoa... :D

Puomi on nyt saanut vauhtia huomattavasti ja kun otin uudelleen käyttöön "koske"-käskyn (hetken aikaa tehtiin tosiaan ilman sitä ikään kuin läpijuoksuina/hypernopeina vapautuksina), niin tykitti lujaa kontaktin päähän ja pysyi siinä varmana paikallaan vaikka persjätin. Vielä pitää treenata, mutta hyvältä näyttää. :)

Tänään sitten Ukko oli taas vähän hassu. Ei syönyt aamupalaa ja oli nuollut etujalkaansa ihan karvattoman pläntin! Siis siihen kohtaan missä kanyyli on varmaan suurin piirtein ollut, ilmeisesti se on nyt jotenkin Ukkoa ärsyttänyt. Syömättömyys hieman huoletti, mutta nyt Ukko syö ihan hyvällä ruokahalulla iltapalaansa, joten asia oli niin kuin epäilinkin, että oltiin vahingossa tiheämmällä ruokintavälillä yliruokittu Ukkoa. :D Etujalan läiskään nyt sitten vaan Cothivetia estämään nuolemista, niin eiköhän se siitä.. :)

Käytiin tänään myös tottistelemassa. Tuntuu, että ihan hirveen pitkä aika kun on viimeksi treenannut, mutta ei siitä vissiin ole kuin 1,5 viikkoa. Sitä ennen taas oli parin viikon tauko. Siis treeniä kaiken kaikkiaan tosi vähän ja oli kiva päästä treenaamaan. :)

Otin ensin Ukon, ettei se joudu odottamaan kylmässä, Jerikoa moinen ei kovasti haittaa.. ;) Tehtiin ensin Ukon kanssa seuraamista ja ai himskatti, kun se on nyt hyvää!! :)) Tykkään ihan sikana! Häntä heiluu korkeella, kontakti on koko ajan hyvä, paikka pysyy hyvänä, riittävän tiivis, mutta ei painakaan. Ja täyskäännöksissä Ukko käyttää kroppaa tosi hyvin, paremmin kuin Jeriko! Siis aivan loistavaa, varsinkin lähtökohtiin nähden! :D Kyllä olen tyytyväinen! :)

Sitten noutoa 650 gramman kapulalla. Joskus viime kesänä yksittäisen kerran oon tätä tehnyt, mutta nyt vaan suoraan nouto ja hienosti meni. Palautusasento on vaan edelleen kesken ja epävarma. Luoksetulossa sama ongelma, mutta enää ei ole mitään hiipimistä vaan tulee jo ihan kohtuullisella vauhdilla. Loppuasento pitää hinkata valmiiksi ja kyllä se vauhtikin sieltä tulee. :) Lopuksi Ukko sai vielä harjoitella ensimmäistä kertaa eteenmenoa. Ensin laitoin sinisen pallon kentän päähän ja lähetin Ukon n. 25 metristä, eipä tässä mitään ongelmaa, helppo homma. Toisella kertaa laitoin lumeen keltaisen pallon, joka ei tietty näy niin kauaksi ja lähetin n. 40 metrin päästä. Aivan upeesti Ukko eteni suoraan kentän laitaan, olin vaan epähuomiossa lähettänyt hieman sivusta, ettei palkka löytynytkään siitä heti, mutta hieno. Etenemisen kanssa ei mitään ongelmaa. Tästä se lähtee. :)

Sitten Jerikon vuoro. Seuraamista tehtiin ja halusin hinkata erityisesti täyskäännöksiä. Pidemmän seuraamispätkän päätteeksi, kuten tottiskaavion pitkä suora, Jerikon käännös käy vähän löysäksi, ei enää keskity siihen ihan niin hyvin kuin parin askeleen jälkeen. Hinkkailin sitä, mutta en nyt ihan täydellistä suoritusta saanut Jerikolta ongittua, vaikka sitten paikallaan pystyy vauhdikkaastikin pyörimään mukana. Mutta siis treeniä vaatii, koska haluan niistä käännöksistä voimakkaat ja aktiiviset. ;) Sitten jäävät, hienosti meni kaikki oikein, jotain hyötyä tokosta vai menikö peräti paremmin..? :D

Luoksetulo seisomasta taisi olla ensimmäinen laatuaan. Ihan ok vauhti, aivan aavistuksen vinoon meinas tulla, en tiedä huomasko kauempaa, mutta itse kiinnitin huomiota. Sitten maahanmeno ja siitä luoksetulo, joka oli jo tosi hyvä ja voimakas. En sano täydellinen, mutta alkaa oleman jo todella lähellä tavoitettani. :) Tasamaanoutoon lähtö on nyt todella voimakas ja Jeriko tarttuu kapulaan aivan erilaisella asenteella kuin aiemmin. Tykkään. :) Palautuskin nyt aikas hyvällä vauhdilla, mutta kyllä siihen vielä on varaa parantaakin. Sitten vielä loppuun eteenmeno, mikä oli oikein bueno. :)

Hitsi, kun on kiva tottistella! Nimenomaan tottistella, ei tokoilla. ;) Mulla on hirvee draivi päällä ja jälkeäkin olisin vielä halunnut pojille tehdä. Mietin tässä, että pitäiskö käydä kuitenkin tekemässä lumijäljet vaikka lunta onkin kauttaaltaan jo vähän..? Olisi kuitenkin erilainen kokemus ja loisi omanlaisensa haasteensa = hyvää treeniä.. En siis vaan millään malttais jättää jälkeä talvitauolle vielä. Ennenkuulumatonta! :D