sunnuntai 13. syyskuuta 2020

Uusi tulokas

 Ja niin niitä oli viisi. Tässä tarinassa tosin koirien määrä lisääntyy. Olen miettinyt tätä asiaa jo pitkään vähän on-off. Jupiter tuli mulle sillä tarkoituksella, että siitä tulisi mulle paimennukseen kisakoira sekä työkoira, ja mielellään myös PK-koira. Ääniarkuus kaatoi toiveet jälkimmäisestä ja paimennuksenkin suhteen ollaan rämmitty aikamoisissa vaikeuksissa. Troija tuli välissä ihan vaan, koska se on Jerikon tyttö, mutta varsinaisesti paimenkoiran virkaa sillekään en alunperin suunnitellut. Tällä hetkellähän se menee yllättävänkin kivasti, mutta silläkään ei ole riittävää itsevarmuutta ja voimaa lampailla, että sitä voisi käyttää haastavissa tilanteissa.

Päätin jo, että lopetan paimennuksen Jupiterin kanssa kokonaan, koska kotona työtehtävistä se karkasi/häipyi paikalta eikä ollut lainkaan luotettava apu, enkä oikein nähnyt sille kisauraakaan hermoilujen vuoksi. Niinpä sitten jotenkin vaan päätin, että alan etsimään uutta paimenkoiraa. Ja kun sitten kyselin vähän ympäriinsä, niin osui kohdalle sellainen yhdistelmä, joka alkoi tuntumaan heti todella hyvältä. Aluksi kyllä koirien määrän lisääntyminen hirvitti paljonkin, mutta pikku hiljaa tunne vahvistui ja niin meille muutti tiistaina Karjapaimenen Tyr (Winwind - High Ash Thor).

Tyr on solahtanut porukkaan oikein mutkattomasti ja laumassa vallitseva "zen" ei ole järkkynyt yhtään pennun saapumisesta. Troija tykkää Tyristä aivan tavattoman paljon ja leikittää sitä päivittäin. Muut suhtautuvat lähinnä neutraalisti. Myös kissoihin on tuttavuutta tehty ongelmitta.

Tämän viiden päivän kokemuksen perusteella Tyr on erittäin reipas ja vakaan oloinen pentu. Ei jännitä uusia ympäristöjä tai alustoja, on erittäin avoin ja ystävällinen kaikille ihmisille, ei jännitä uusia koiria, mutta ottaa kontaktia järkevästi, leikkii jo todella hyvin ja enteilee hyvin voimakasta leikkijää kunhan hampaat vaihtuu pysyviin, on sopivasti kontaktinhaluinen ja oppii nopeasti, mutta omaa mun makuun myös sopivasti omapäisyyttä ja "tuhmuutta". Tyr ei myöskään tunnu säikähtelevän äkkinäisiäkään kovia ääniä (kissat on järjestellyt tässä kaiuttimen pudottamisen telkan takaa ja harja+rikkalapio setin kaatamisen Tyrin viereen).

Tyristä toivon itselleni aivan ensisijassa itsevarmaa ja vahvaa työmyyrää, joka hoitaisi kotona myös ne haastavammat tilanteet ja vastaan harittavat lampaat, ja toivon mukaan myös kisoissa kuitenkin toimisi. Toissijaisena toiveena olisi saada Tyristä mulle PK-harrastuksiin koira, kun Jupiterin ääniarkuus ja Troijan pieni koko, on niillä rajoitteina. Katsotaan mitä tästä tulee.


maanantai 7. syyskuuta 2020

SPKY:n pikkumestikset

 Viime viikonloppuna kilpailtiin Suomen Paimenkoirayhdistyksen (SPKY) pikkumestiksissä eli 1- ja 2-luokan mestaruuksista, joissa osallistumiselle on myös yläikäraja. Tarkoitettu siis aloitteleville, nuorille koirille. Hieman aikaisemmin olin jo melkein päättänyt, että Jupiterin kanssa en enää paimenna erinäisten isojen ongelmien vuoksi, ja Troijan kanssa oli tarkoitus startata vasta SBCAK:n junnumestiksissä. Yhtäkkiä Jupiter alkoi kuitenkin parantaa juoksuaan ja jostain mielijohteesta ilmoitin sitten molemmat kisoihin. Lauantaina ja sunnuntaina molempina oli molemmille luokille yhdet radat.

Ensin Jupiterin radoista. Lauantaina radalla löytyi aika hyvä zen. Tolpan kierron jälkeen Jupiter alkoi asettumaan aika rauhalliseen ajoon, eikä sitä joutunut koko ajan jarruttamaan. Crossilla se käveli todella rauhassa ja suunta pysyi pitkiä pätkiä ilman, että minun tarvitsi siihen puuttua mitenkään. Fiilis oli hyvä. Ainut ongelma näin pisteiden valossa oli se, että ajettiin aivan offlinessa. Lyhyesti selitettynä radalla on aina määritetty linja eri pisteiden välillä, vaikkapa tolpan ja ajoporttien välillä, ja lampaiden tulisi pysyä tällä linjalla jos haluaa saada pisteitä.

Lauantaina olin itse huono jaossa. Sössin raon tekemistä lampaisiin ja kutsuin Jupiteria aivan tyhmään väliin. Sitten kun kunnollinen väli tuli, niin Jupiter tuli siihen heti. Viime aikoina Jupiter on muutenkin tehnyt jakoja tosi hyvin! Ottanut tosi vaikeita ja pieniäkin välejä ja hyvin selkeästi tuntuu ymmärtävän mitä lampaita tarkoitan. Tämä harppaus on tullut ihan lähiaikoina. Mutta ei ollut jaon ongelma siis Jupiterista kiinni vaan minusta.

Pisteitä Jupiterille ekalta radalta: haku 18/20, nosto 7/10, tuonti/fetch 14/20, ajo 15/30, jako 7/10, häkitys 9/10. Yhteensä 70p, sijoitus 10./18.

Sunnuntaina Jupiter oli jännittyneempi vaikka periaatteessa nyt kisapaikan ja lampaiden piti olla jo tutut. Jupiterissa on kuitenkin näkynyt aiemminkin esimerkiksi agilityssä, että kaksipäiväiset kisat tai treenit ei oikein sovi sille, vaan se on herkästi toisena päivänä jo kuormittuneempi eikä niin hyvä. Sain kuitenkin Jupiterin pidettyä lapasessa ja vaikka se lähtikin jokaisesti käskystä kuin nappi housusta eikä pehmeistä liikkeistä tai zenistä ollut tietoa, niin rata kuitenkin kohtuullisen siististi läpi ja osasin itse pitää nyt paremmin huolta linjoistakin. Lopputyöt meni sunnuntaina paremmin, Onnistuin itse jaossa ja Jupiter tuli hienosti tehtyyn väliin. Myös häkitys oli hienoa työtä, etenkin jos ottaa huomioon että häkityksen harjoittelu on Jupiterin kanssa jouduttu aloittmaaan liinassa, jotta Jupi ei pääse pakenemaan paikalta. Aika hienosti olen myynyt Jupiterille idean siitä, että on hienoa "pakottaa lampaat häkkiin".  Ja hienostihan se häkittääkin. Sama oikeastaan pätee tuohon jakoonkin.

Pisteistä Jupiterille sunnuntain radalta: haku 18/20, nosto 7/10, tuonti/fetch 13/20, ajo 21/30, jako 10/10, häkki 9/10. Yhteensä 78p. Sijoitus 9./18.

Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen, että ollaan Jupiterin kanssa nousto sieltä jostain suosta, jossa on rämmitty. Jupiterhan on lahjakas koira, mutta sen tekemistä on koko ajan varjostanut sen suuri herkkyys ja erilaiset hieman ihmeellisetkin pelkotilat tai erilaisten tilanteiden välttelyt ja paikalta häipymiset. Luotto koiraan oli jo täysin mennyt ja olin jo nostamassa hanskoja naulaan, että ei tämän koiran kanssa kannata enää tehdä mitään, kun ainut mihin se pystyy on hauska kiva kuviokellunta eikä sen enempää. Kisaradat tai työtehtävät kotona vaikutti mahdottomuudelta. Sitten saatiin kuitenkin pari hyvää treeniä alle uudessa paikassa. Jupiter toimi ensin lampailla hämmästyttävän hyvin ja sitten löi mut aivan ällikällä, kun alkoi vaan muina miehinä paimentamaan nautoja eikä pelännyt niitä kuollakseen niin kuin olisin luullut. Ehkä siitä jopa jotain itsevarmuutta Jupiteriin tarttui ja se alkoi parantamaan juoksuaan.. Saa nähdä miten tästä päästään eteenpäin ja selätetäänkö noita jännityksiä enemmänkin. Tulisiko Jupiterista kuitenkin 3-luokan kisakoira?


Sitten Troijan suorituksiin. Etukäteen alkoi vähän jännittämään, että minkälaisen suorituksen Troija pystyy esittämään. Sillä on todella vähän kokemusta vieraista paikoista. Tarkkaan ottaen on käynyt kolmasti vierailla lampailla. Hakuun lähettämisestä meille ei ollut muodostunut mitään kunnon rutiinia, kun varsinaisesti hakukaaria ei ole Troijan kanssa tarvinnut erityisesti treenata, kun se on niin avoin kaarinen luonnostaan. Vieraissa paikoissa nousi sitten esiin, että se ei osannutkaan bongata välttämättä lampaita, tai jos itse varmistelin liikaa lähetystä, niin Troija lähti aivan överisti laajaksi, suorastaan lähetyspisteestä taaksepäin. Onneksi keskiviikkona päästiin Annin luona tekemään hyvää treeniä tämän suhteen ja Troija tuntui alkavan ymmärtämään asiaa. Sen sijaan kenraalit perjantaina kotona meni aivan plörinäksi ja olin jo vähällä perua osallistumisen.

Mutta niin vaan osallistuttiin, kun kuitenkin paikalle lähdettiin. Kisapelto oli todella hyvä! Lähetyspiste oli hakupistettä ylempänä, ja lampaat oli todella helppo bongata, kun niitä tuotiin tolpalle. Edes pienellä koiralla ei ollut vaikeuksia nähdä. Tähän väliin voisi muutenkin kehaista järjestelyjä Pukkilan tilalla, että oli oivallisesti toimivat lampaat, reagoi koiraan herkästi ja kulkivat niin kuin koira vei. Ei mitään ihmiseen liimautuvia automaatteja, ja niillä oli vetoa poistovarikolle, mutta jos koira lähti niitä peittämään, niin eivät juosseet läpi. :) 

Troija siis bongasi lampaat hienosti ja lähetin sen suoraan viereltä ilman mitään ylimääräisiä tanssiliikkeitä ja Troija teki tyylilleen uskollisesti todella kauniin laajan kaaren. Nostossa pysähtyi, taisi jopa mennä maahan, mutta ohjaajalle kuljetuksessa Troija ei ihan täysin olisi halunnut peittää lampaiden vetoa ja tolpalle tultiin banaanina. Tästä eteenpäin rata meni niin hyvin kuin nyt vähän vielä kesken olevilla käskyjen opetuksilla voi mennä. Pisteet lauantailta: haku 19/20, nosto /10, tuonti 6/20, ajo 16/30 ja häkitys 7/10. Yhteensä 59p, sijoitus 6./13.

Sunnuntaina hyvin saman tyyppisesti mentiin, mutta alkuradasta Troija ei tuntunut ottavan yhtään maahanmenoa, pysähtyi ja nii'aili, mutta maahan asti ei oikein halunnut mennä. Toisaalta noin pientä on vähän turhakin pistellä joka välissä maahan ja Jupiterkin saa pysähtyä seisomaan, mutta täytyy noi stopit saada kuitenkin ansin napakoiksi ennen kuin aletaan antaa vapauksia. Tuonti ohjaajalle taas banaanina, mutta siitä eteenpäin ihan hyvää suoritusta. Sunnuntain häkityskin meni aikas kivasti. Pisteet sunnuntailta: haku 19/20, nosto 9/10, tuonti 8/20, ajo 17/30, häkitys 9/10. Yhteensä 62p ja sijoitus 5. 

Kokonaiskilpailussa kahden päivän tulosten perusteella Troija oli 5./13 ja Jupiter 9./18.


lauantai 5. syyskuuta 2020

Jerikolle IFH-rotumestaruus

Aloitin tämän päivityksen tekemisen jo viime sunnuntaina, mutta jäi sitten kesken. Viikko sitten oli siis bordercollieiden (ja australiankelpieiden, joista osallistujia ei kuitenkaan ollut) rotumestaruuskoe IFH:n osalta. Oma valmistautuminen oli aika harakoilla. Tiistaista perjantain ja lauantain väliseen yöhön olin koulutuksessa muualla enkä siis kotona, ja lauantai taas meni lampaanlihoja hakiessa ja jaellessa. Edellinen jälkitreeni Jerikolle oli joskus reilu viikko sitten ehkä, ja viimeisiimpiin treeneihin mahtuu niin onnistumisia kuin katastrofeja.

Kantavana ajatuksena viimeisimmissä treeneissä on kuitenkin ollut helpot ja itseluottamusta nostattavat jäljet, koska kesäkuun helteessä keskeytyneen jälkeen koin, että mahdollisesti rankoissa olosuhteissa Jeriko tarvitsee hieman henkseleiden paukutusta, jotta jaksaa fyysisesti loppuun saakka.

Nyt kuitenkin kokeessa olosuhteet oli aivan täydelliset. Jäljet oli rehupelloilla, joissa kasvuston pituus oli noin 10-15cm. Tuuli oli kevyttä, ei mitään kunnon puhureita. Jeriko starttasi neljäntenä ja sen jälki oli itse asiassa samalla pellolla kuin Ukolla oli pari vuotta sitten rotumestiksissä 1-luokan jälkenä.

Nyt en enää viikon takaa ihan kovin tarkkaan muista kaikkia kulmia yms, mutta kokonaisuudessaan voin sanoa, että kulmat meni ihan kelvollisesti (Hermiö antoi niistä enimmäkseen "hyvä" arvosanaa), mutta koetta edeltävän treenitreeman vuoksi alkukauden kulmien hienosäätö ei enää ollut ihan voimassa. Parempaankin siis pystytään, mutta ihan kelvollista silti, eikä Jeriko ylittänyt kulmia juurikaan kropan mittaa enempää.

Muutoin jäljestys olisi voinut olla hieman matalammalla nenällä tapahtuvaa, mutta aivan maata nuolevan matalaa se ei Jerikolla koskaan olekaan ja piti nyt nenää melko hyvin matalana. Ensimmäisen harhan Jeriko tarkasti erittäin syvällä nenällä poistumatta omalta jäljeltä ja jatkoi sitten eteenpäin. Huh! Toisen harhan ylitystä en edes huomannut, mutta kun kaaren lähtökulmassa Jeriko tarkasteli paljon, olin jotenkin aivan vakuuttunut, että Jeriko lähti harhalle. Pakko oli kuitenkin lähteä perään. Sitten kun Jeriko alkoi kaartamaan, unohdin hetkellisesti että koejälkeen kuuluu kaari, ja ihmettelin vaan todella, että mitä se touhuaa. :D Ehkä mun jäätymisestä ja suuresta epäröinnistä johtuen kaaren alku oli aika haparoivaa, jonka johdosta kaarelta yksi esine jäi.

Lopputuloksena yhden jääneen esineen kanssa oli 82p. Ja niin siinä sitten kävi, että tällä voitettiin bordercollieiden erikoisjäljen rotumestaruus! Olen ihan sanoinkuvaamattoman ylpeä ja tyytyväinen Jerikoon. Vielä 10v 8kk iässä se porskuttaa menemään todella hienosti. :)