Myytin leirillä

Viime viikonloppu vietettiin Myytin leirillä Jämillä. Mukana leirillä mulla oli Jupiter ja Jeriko. Perjantaina pääsin iltapäivällä perille ja Jerikolle tallattiin peltojälki. Jäljelle laitettiin kaksi esinettä ja kun ajatus ei ollut suunnittelussa ihan mukana ja toinen esine jäi jo keskelle jälkeä, niin jäljen tallaaja nappasi maasta kuivahkon tikun palan ja laittoi sen vielä jäljen loppuun. :D

Jeriko ajoi jäljen aika hyvin ekaksi peltojäljeksi moneen vuoteen. Pienellä harjoituksella siitä voisi tulla tosi hyväkin ja olen miettinytkin, että pk-jäljen jälkeen eläkelajiksi Jerikolle varmasti sopisi hyvin FH-jälki kun Jeriko niin mielellään jäljestää. Vauhtia oli vähän liikaa mutta ei niin pahasti kuin Ukolla. Jeriko meni aika ison osan jäljestä tarkasti jäljen päällä, mutta teki pari hassua tarkastusympyrää vaikka oli juuri ollut aivan jäljen päällä. Saattoi liittyä jotenkin lähtösuoran vastatuuleen tai sitten Jeriko sai vaan paremmin juonesta kiinni, kun viimeinen paluusuora myötätuuliin meni todella hienosti. Keskimmäinen esine olisi jäänyt, mutta kepin lopusta Jeriko ilmaisi varmasti. :)

Jupiterille tein myös namiruudun pellolle. Nuuskutus kävi mukavan voimakkaasti, mutta vähän meinasi välillä keskittyminen herpaantua.

Sekä lauantaina että sunnuntaina maastossa kouluttajana toimi Ninan Manner. Lauantaina oli hakutreenipäivä. Arvoin ennen omaa vuoroa tekisinkö Jupiterille hajuhakuja (tylsäääääää) vai ääniavuilla hakuradalla. Päädyin jälkimmäiseen. Sain kuitenkin palautuksen "maan pinnalle", kun Jupiter oli löytänyt vähän vielä lisää juoksemisen riemua (siitä tulee varmaan nopea ja hyvä agilitykoira), upposi hienosti syvälle, mutta nenä oli aivan kiinni ja Jupiter yritti sitten katseella löytää maalimiehiä. Parin yrityksen jälkeen teimme kaksi hajuhakua ja treeni loppui sitten siihen.

Hajuhaku on kyllä todella työlästä ja todella tylsää. Itse tykkäisin yksinkertaisesta ja helposta, vähän niin kuin Jerikon kouluttaminen hakuun aikuisella iällä. Toki sillä oli ikää ja kokemusta taustalla ja ihan erilaiset edellytykset hoksata nenän käyttö ilman hajuhakujakin. Huoh. Kai niitä on vaan pakko tehdä.. (nyrpistän nenääni tässä)

Hakutreenien jälkeen päätin vielä tehdä Jerikolle jälkitreenin. Ninan lisäksi eräs Jenni jäi jälkeä treenaamaan ja tallasi Jerikolle 1,5km jäljen kuudella kepillä. Maastothan Jämillä on aivan upeat, joten jälkimaastokin loistokas. Kuumalla säällä toki mäntysammalmetsä on aika kuiva alusta jäljestää. Hienosti Jeriko jäljesti ja kaikki kepit nousi! :)

Sunnuntaina oli sitten jälki-/EK-treenipäivä. Jerikolle tallattiin jälki, jonka oli tarkoitus olla lyhyehkö (mun mittapuulla) eli 500-700m kahdella kepillä. Olisi kuitenkin pitänyt korostaa enemmän sitä, että tämän oli tarkoitus olla nyt helppo ja lyhyt jälki vähillä kepeillä keppimotivaatiota nostamaan, kun lopputuloksena oli n. 800m siksakkia rinteessä, jonka toisella puolella kulki toisen koirakon jälki. Itse asiassa Jerikosta päätellen olen aika varma, että aikaisemmin toisen koiran jälkeä tallatessa on varmaan käynyt niin, että Jerikon jälki oli leikattukin, koska yhdessä hankalassa kohdassa Jeriko päätyi lopulta palaamaan samaa reittiä takaisin kuin mistä oli tullut ja sitten valitsi eri suunnan. Näin Jeriko on ennenkin tehnyt jos on ollut hankala harhajälki. Lisäksi ilma oli nyt todella kuuma, joten helposta ja palauttavasti jäljestä ei voinut oikein puhua.

Lopputuloksena Jerikolta jäi välikeppi. :( Laiha lohtu, että hienosti suoritti haastavan jäljen, kun siitä ei mitään epäilystä olisikaan etteikö Jeriko suorittaisi haastaviakin jälkiä. Silloin alkaa vaan jälki imemään niin paljon, että kepit jää... Sain kuitenkin nyt Ninalta yhden ajatuksen takajälkien tarkastukseen, että nostattavan lähetyksen sijaan voisi kävellä vaan vapaasti kohti jälkeä ja antaa Jerikon nostaa jäljen siitä. Kuulemma näin nostettuna koirat lähes poikkeuksetta nostaa heti oikean suunnan kun ei ole kiirettä tai mitään painetta.

Jupiterille tehtiin keppiruutua. Keskittyminen oli päivän lopussa tehtävälle harjoitukselle aika heikkoa eikä Jupiter meinannut aluksi tajuta mitä lähtisi tekemään, mutta keppien ilmaisu parani koko ajan ja kolmannelle kepille Jupiter jo tarjosi opetettua maahanmenoa! :) Siihen sitten lopetettiinkin jo treeni. Näitä pitäisi nyt tehdä lisää ja vaikka unohtaakin namijäljet, koska tuntuu ettei namijäljillä Jupiter ole oikein päässyt kiinni ajatukseen jäljestämisestä, vaan se enemmänkin vaan ruokailee metsässä. Muutenkaan en jälkeä tekisi enää paljoakaan enempää ennen keppi-ilmaisun saamista kuntoon ja keppejä jäljelle.

Jeriko teki vielä hupilajina alokas-luokan etäisyyksillä pudotetun esineen. Tämä taisi olla Jerikon kolmas pudotetun esineen treenin ihan metsään (lenkeillä on tehty poluilla tai metsä teillä) ja viimeisestäkin metsään tehdystä harjoituksesta on ainakin pari vuotta. :D Mistään kummoisesta seuraamisesta ei voi metsässä puhua, mutta kyllä Jeriko siinä rinnalla pysyi. Ekalla lähetyksellä Jeriko juoksi vauhdilla hanskan ohi (ehkä sivusta?), mutta uudella lähetyksellä lähti taas vauhdilla ja korjasi hieman juoksulinjaansa ja löysi hanskan. Hauska harjoitus Jerikolle. :)

Aikamoinen tällainen leiriviikonloppu aamusta iltaan treenaamisineen, mutta hauskaa oli. Hyvä seura ja koiraharrastukset, mikä sen parempaa. :)

Huikeat nenäpojat

Eilen Ukko pääsi pitkän tauon jälkeen agilitytreeneihin. Heinäkuussa käytiin vähän jotain hömpöttelemässä, mutta itsekin olin ihan hömpöttelyasenteella ja vedin treenit pojille puoliksi, joten tosi lyhyeksi jäi tuolloin treeni. Edelliset kunnon treenit tai radan juoksut Ukon kanssa toukokuussa.

Ukko olikin nyt todella hyvä, voisi sanoa että liekeissä! Vauhtia ja asennetta oli todella hyvin ja radan juokseminen Ukon kanssa tuntui todella vauhdikkaalta ja mukavalta, ei ollenkaan siltä, että Ukkoa joutuisi mitenkään odottelemaan. Kontaktit Ukko teki aivan huikean hienosti, oikein kunnolla jysäytti itsensä 2on2offiin molemmilla eikä mitään hiippailua! Lisäksi Ukko oli muutenkin koko ajan satasella mukana ja pätkien välissä tarjosi mulle perusasentoa ja seuraamista juustonpalan toivossa. :) Aivan huikea ero esim. parin vuoden takaiseen, kun kesken treenin tuli herkästi sellaisia "off"-tilanteita, kun Ukko kytki itsensä täysin irti treenistä ja musta. Eilisessä treenissä ehkä parasta olikin se kuinka se heijasteli meidän yhteistyön parantumista. :)

Tänään lähdettiin aamupäivällä treenaamaan Vellun ja Saran kanssa. Ensin paimenneltiin vähän. Jerikolla oli tänään oikein hyvä päivä, kuunteli tosi hyvin ja otti pysäytykset pääasiassa tosi napakasti ja teki flänkit juuri niin kuin pitikin. Pillillä ohjaaminen onnistui myös tosi hyvin. Ukolla muuten hyvin, mutta vetoa vasten flänkkaaminen nousi taas ongelmaksi. Sitten kun ennen uuden tilanteen luomista antoi Ukolle kunnolla painetta ja lähetti ensin flänkille joka sysäs lampaat vetoa vasten ja sitten uudelleen vetoa vasten aidan ja lampaiden välistä, niin menikin tosi laajasti ja hienosti ekä yhtään jumittanut! Ukko fiilisteli vieraita lampaita todella hyvin, lähestyi rauhallisesti ja heti laittoi maahan jos koki lampaiden ottavan liikaa painetta. Tosi hyvä! :)

Sitten lähdettiin Saran kanssa pk-treeneihin. Sara tallasi Ukolle 500 metrin jäljen, joka vanheni tunnin. Janalla tuli vähän ongelmia siitä, kun Sara oli mennyt metsään (pakon sanelemana) melko läheltä lähetyspaikkaa. Lähetyspaikalle tullessa Ukko nuuskutteli nenä pystyssä ja sai selvästi hajua Saran tulojäljeltä ja sinnehän se lähti lähestyksestä. Yritin korjata, mutta ei oikein onnistunut, pientä säätöä tässä siis. Mutta ei voi syyttää, olosuhteet oli nyt huonot ja sinänsä Ukkohan teki hyvin ja osoitti vaan just oikeaa jälkimotivaatiota, kun jo janalla alkoi ilmasta ottamaan hajua. Minkä sille mahtaa jos on niin hyvä nenä? ;)

Itse jäljen ajo olikin sitten todella hyvää, Ukko meni kuin juna ja tosi tarkasti. Ilmaisi ekan kepin hienosti, mutta kepiltä lähdössä itse vähän mokasin, kun annoin Ukolle liinan löysänä ja Ukko nosti laukaksi ja siihen sitten toinen keppi jo jäikin (kaksi keppiä ekalla 100 metrillä). Ukolle nyt ainakin tässä vaiheessa sopii sellainen tyyli, että pidän liinaa tuntumalla ja itseasiassa Ukko jäljestää tosi voimakkaasti ja painaa painetta vasten eteenpäin taakseen vilkuilematta. Vauhdin hidastaminen raviin kuitenkin selvästi helpottaa keppien havaitsemista ja tällä pienellä himmaamisella uskon, että kaikki kepit nousee jatkossa. Ja voihan hyvin olla, että kokemuksen myötä Ukkokin hidastaa kuten Jeriko on tehnyt. Mutta Ukko on kyllä nytkin jo tosi tarkka ja kaikki muut kepit nousi. Oli kyllä ilo kulkea siellä perässä ja katsoa, kun Ukko itsevarmasti ja voimakkaasti häntä korkealla kaarella jäljesti niin kuin vanha tekijä. :))

Jerikolle ja Theballe tehtiin sitten pudotettu esine ja kaksi tarkkuusruutua. Tallattiin pudotetun jälki Ukon kanssa ja Theba teki ensin pudotetun, sitten Jeriko autosta. Bortsuleiriltä mieleen oli jäänyt virittelyn vaikeus ja sama vaikeus oli tänäänkin. Tein tiellä ensin yhden hanskan noudon, Jeriko nouti, mutta näkyi selvästi, että virittely ei silti mennyt perille, kun metsään mennessä oli edelleen menossa joko hakuradalle tai esineruuduun. Toinen viritys-pudotus metsän puolella ja kääntyessä Jeriko jäi mun jalkojen taakse "perusasentoon" naama kohti metsää. Kun pistin korjaamaan, niin lähetyksestä lähti toiselle puolelle metsään. Taisin ärähtää siitä Jerikolle ihan kunnolla ja lopulta Jeriko löysi itsensä oikeaan suuntaan. Vielä yksi viritys ja nyt Jeriko tarjosikin seuraamista ennen pudotusta ja tästä näin heti, että Jeriko oli ottanut vihjeen vihdoinkin vastaan. Itse pudotettu meni yhtä hienosti. Jeriko seurasi upeasti vaikka seuraamista pudotetun yhteydessä on otettu tosi vähän eikä ollut edes mitään millä palkata. Lähetyksestä lähti määrätietoisesti ja vauhdilla nostamaan, oikein upea suoritus! Tehtiin vielä toinen perään ja se oli samanlainen.

Tarkkuusetsintää kahdessa ruudussa. Ensimmäisessä iso mutteri minkä tyyppiset on välillä ollut koirille hankalia esim. kokeissa. Jeriko sai kyllä apuja Theban jäljistä, mutta teki kyllä hienosti töitäkn (pikku-esineen virittelyn Jeriko ottaa aina jotenkin heti vastaan), rauhallisen määrätietoisesti. Toisessa ruudussa pieni lego-auton rengas ja tässäkin Jeriko työskenteli tosi rauhallisesti ja hienosti ja rengas löytyi melko nopeasti. :)

On toi Jerikon kovapäisyys vaan välillä rasittavaa, oikea "ravistettava ennen käyttöä" kappale. Toisaalta kyllä naurattaakin. :D Jeriko vaan on aina niin tietävinään parhaiten, mutta kun itse tunnen koirani, niin osaan kyllä käsitellä Hänen Kaikkitietäväisyyttään ja lopputuloksena on aivan häkellyttävän hienoa tekemistä vähistä treeneistä huolimatta! :) Ja kolikon positiivinen puoli on Jerikon sinnikkyys ja paineensietokyky ja se ettei Hänen Itsevarmuuttaan kovin herkästi epävarmaksi saakaan. ;)

Ukolle on nyt ammuttu muutamia kertoja, ekan kerran keskiviikkona kotona lampailla ollessa ja silloin Ukko ei kuunnellut näitä kahta laukausta ollenkaan. Tänään Vellu ampui Ukolle ja nyt Ukko jäi ekaa laukausta vähän kuuntelemaan ja pysähtyi, ennen kuin sitten jatkoi paimennusta. Toiseen laukaukseen pienempi reaktio, mutta oli kuitenkin selvästi hieman haluton flänkkäämään laukausten suuntaan. Tänään ammuin sitten vielä yhden laukauksen, kun koirat oli uimassa, Ukko lähellä rantaa uimassa kohti eikä sitten siinä taas näkynyt mitään reaktiota, nousi vedestä niin kuin ei olisi mitään kuullutkaan ja tuli vaan muina miehinä mun luo, että jos keppi tai joku vielä lentäis. Hankalaa, kun välillä reagoi ja vähän paineistuukin, välillä ei taas mitään. Toisaalta ei ole ainakaan ihan täysin toivotonta ja ehkä me Ukon kanssa päästään vielä niistä yli ja Ukko pääsee jälkikokeeseen näyttämään taitojaan erityisesti maastossa ja esteillä. ;)

Tehotreeniä

Musti tuli meille sunnuntaina hoitoon, kun Hanna lähti lomareissulle. Pääsin sitten Mustin kanssa tehotreenaamaan paimennusta ja treenejä otettiin päivittäin sunnuntaista keskiviikkoon. Otettiin harppaus eteenpäin ja alettiin harjoitella flänkkejä ihan kunnolla. Ajettiin lampaita aidalla ja kutsuin Mustin siitä flänkkäämään itseni ympäri, kun itse olin lampaista sivussa, ikään kuin toivotulla kaarella. Hienostihan Mustilla aukeaa flänkit muutenkin, mutta tällä varmistin asiaa. Hieman ehkä turhankin kurinalainen treeni tuli tehtyä ja makuutettua Mustia liikaa viimeisimmässä treenissä josta Matti otti videotakin, mutta ensi treeni sitten taas vähän eri tatsilla.

Ukonkin kanssa on treenailtu paimennusta, flänkkien laajentamista ja jakoa. Ollaan siis Ukon kanssa jaettu isompaa porukkaa aina pienempiin osiin ja ihan hienosti on mennyt. Keskiviikkona kuvattiin Ukonkin treeniä, mutta silloin ei saatu jakoa tällä porukalla onnistumaan.

Torstaina tulin töistä vauhdilla kotiin ja lähdettiin Jerikon kanssa kohti rotuyhdistyksen leiriä. Napattiin Orivedeltä Helena ja Malla kyytiin ja siitä sitten kimpassa ajettiin loppu matka. Mökit oli ihan törkeän pieniä ja meidän lisäksi kolmas ihminen jolla kaksi koiraa mukana. Päätiin sitten antaa Jerikon nukkua autossa, missä sillä oli ruhtinaallisesti tilaa, viileämpi ja raikkaampi ilma eikä sitten vieraita koiria. Ja hyvinhän se niin meni. :)

Osallistuttiin Jerikon kanssa EK-ryhmään, jota veti Anne Juslin. Treenit alkoi perjantaina esineruudulla. Ensin tein treenin, jossa kaistaleella oli yksi esine etuosassa, toinen takana. En tiennyt tarkalleen missä etuesine oli ja lähetin vasemmalta, jolloin Jeriko ei saanutkaan etuesineen hajua (joka oli oikealla, noin 15 metriä) vaan nouti ensin takaesineen. Nopeasti ja hienosti nousi kyllä sitten etuesinekin, hienosti sai sivutuulesta hajun, kun lähetin oikeasta reunasta ja vauhdista kääntyi tarkentamaan. :) Ai niin, takaesineenä juuriharja joka oli ihan uuden tyyppinen esine, mutta Jerikon mielestä selvästikin tosi kiva! :D

Tehtiin vielä toinen kierros esineruudulla ja nyt tein oikein kiusaa Jerikolle ja valitsin esineiksi Annelta hammasharjan ja pienen rasian, joka Annen kertoman mukaan hyvin vaikea esine myöskin. Hammasharja laitettiin ihan pari metriä etulaidasta ja rasia oikeaan takakulmaan. Lähetys ojan yli, Jeriko lähti vauhdilla, mutta otti aivan älyttömän hienosti ja nopeasti hajun hammasharjasti ruutuun tullessaan eikä siinä mennyt kuin muutama sekunti, kun hammasharja oli mulla. Takana olevaa rasiaa Jeriko joutui tarkentamaan vähän pidempään (taakse tullessaan otti kyllä heti hajun), mutta hienosti tarkensi ja löysi. Upeaa! :)

(c) Riitta-Liisa Kuittinen

(c) Riitta-Liisa Kuittinen

(c) Riitta-Liisa Kuittinen

(c) Riitta-Liisa Kuittinen

(c) Riitta-Liisa Kuittinen

Esineruudun jälkeen jatkettiin pudotettuun esineeseen. Jerikolla ilmeni taas sama ongelma kuin viimeksi Sarin kanssa treenatessa, että ei ottanut mun virittelyä vastaan. Tämä tosiaan siis vasta toinen kunnon treeni liivit päällä ja nyt Jeriko ajatteli menevänsä kolmatta kertaa esineruutuun. Taas pudotin tielle ensin hanskan Jerikon nähden ja annoin sen noutaa, mutta Jeriko ei kuunnellut ja oli väärässä  mielentilassa. Kuitenkin sitten kun vähän tuimistuin, niin johan alkoi taas sujumaan ja hienosti meni treeni. On se vaan vähän kovakalloinen välillä, aina tietää paremmin. ;)

Jännintä perjantaina oli sitten, kun tehtiin ihan ensimmäistä kertaa tarkkuusnoutoa ulkona tallatulla alueella. Siitäkin, kun olen viimeksi sisällä treenannut, on varmaan useampi kuukausi. :D Siitä huolimatta Jeriko suoriutui kyllä hienosti! Mentiin vaan ruudulle, näytin Jerikolle, että vien esineen ja Jeriko etsimään ja löysi esineen (kiväärinpanoksen hylsy) todella nopeasti. Taisi olla aika helppo esine. Ainut, että Jeriko pudotti sen tuodessaan pari kertaa, mutta saatiin sitten onnistunutkin, että toi käteen saakka.

Välissä käytiin lounaalla ja sitten jatkettiin vielä jälkitreenillä. Sanna Hyytiäinen tuli mukaan treenaamaan ja tallasi Jerikolle jäljen. Annettiin jäljen vanhentua EK-jäljen tapaan vain tunnin ja koska tämä osa oli helpompi, aattelin että haastetaan Jerikoa kepeillä oikein kunnolla, kun niitä on jäänyt kokeissa. Keppejä neljä ja ne painettiin maan sisään niin, että niistä jäi vain vähän näkyviin. Tämä osoittautui kuitenkin liian vaikeaksi tehtäväksi Jerikolle. Jana lähti melko jyrkkään ylämäkeen ja jälki oli harjun päällä. Jeriko eteni hienosti janalla suoraan ja määrätietoisesti, nosti takajäljen, muta vaihtoi sitten itse suuntaa ennen kuin ehdin itse harjun päälle. Sanna käveli mukana ja sanoi jälkikäteen, että Jeriko jäljesti koko ajan tarkasti jäljellä ja teki hienosti mm. terävät kulmat. Keppien kohdalla se ei reagoinut mitenkään ja mä en todellakaan keppejä nähnyt.

Kylläpä harmitti ja olin pettynyt. Kun kuudeskaan keppi ei löytynyt, niin tulin vaan pois jäljeltä ja Jeriko ei saanut mitään palkkaa, pelkät torut. Harmistus ei edes meinannut mennä millään ohi, kunnes sitten väkisin ja Sannan avustuksella pakotin itseni ottamaan Jerikolle keppimotivaatiotreenin, jossa Sanna käveli pienelle metsäläntille siksakkia ja laitteli keppejä jäljelle. Jeriko tuli autosta innoissaan ja teki kyllä hienoa työtä keppien kanssa, iloisesti ja nopeasti löysi seitsemän keppiä, joista palkkasin hyvin ja lopetin kun vielä oli helppoa ja hauskaa. Sannalle iso kiitos tsempityksestä harmistuksen keskellä!

Treenit jatkui lauantaina samalla kaavalla kuin perjantaina. Tehtiin nyt esineruututreeni kisakokoisessa esineruudussa ja kisanomaisena. Alue sinänsä selkeä, mutta paljon kuoppio/kiviä ja toisaalta korkeudenvaihtelua niin ettei nähnyt missä koira meni. Ensin lähetin vähän hölmösti vasemmasta laidasta Silleen, että väistin lähetyksessä kiviä ja Jeriko ei siitä sitten uponnutkaan takakulmaan. Toisella lähetyksellä ihan vasemmasta etukulmasta ja meni taakse saakka mutta seilasi vähän takarajaa enkä nähnyt sitä koko aikaa, joten en oikein tiennyt nousiko esine vasemmalta vai oikealta takaa. Keskiesine löytyi hetken etsinnän jälkeen, mutta sitten jäinkin jotenkin maleksimaan esineruudun keskivaiheilla enkä edennyt riittävän nopeasti lähettämään oikeasta kulmasta ja aika loppui kesken. Annoin Jerikon jatkaa etsintänsä loppuun ja kolmas esine löytyi ennen kuin kuudes minuutti tuli täyteen. Harmitti kuitenkin.

Jotenkin tästä lähetysongelmasta turhaannuin tosi paljon. Jeriko siis välillä lähtikin ihan vinoon siitä mistä lähetin ja toiaalta turhautti se, että en oikein itse hahmottanut missä mentiin vikaan ettei aika riittänyt, vaikka Anne yritti vakuuttaa että esineruudussa vaan voi joskus käydä niin, eikä sille mahda mitään. Toisessa treenissä tehtiin uusi ruutu ja päätin nyt yrittää parantaa omaa liikkumistani, mutta toisaalta myös Jerikon kontrollia lähetyksissä. Ekalla lähetyksellä ei mennyt kunnolla vasempaan takakulmaan, taisi nostaa oikeasta takakulmasta esineen..? Toisella lähetyksellä sanoin vähän tiukemmin, että siellä takana se on ja että nyt kunnolla, jolloin Jeriko seurasi orjallisesti sivurajaa ja löysi esineen. Etenin Jerikon ollessa ruudussa alueen keskivaiheille ja siitä sitten uusi lähetys. Jeriko meni ihan keski-esineen päältä, mutta ei saanut hajua. Harmitti. Yritin lähettää uudelleen, mutta ei meinannut suostua lähtemään samaan kohtaan enää uudelleen, kun se "oli jo tarkastettu". Ärähdin ja simputin lähetyksissä ja niinpä Jeriko meni sitten vähän jäihin ja alkoi vaan esittää etsivänsä. Hain Jerikon pois ruudusta ja autoon ihan hetkeksi. Uusi yritys lähettää, mutta sama meininki jatkui. Kävin laittamassa hihnaan ja käveltiin keski-esineelle, josta Jeriko sitten sai hajun ihan vieressä ja meinas napata suuhun siitä takaisin ruudun lähetyspaikalle. Nostatus parilla haukulla ja Jeriko kyllä lähti riehakkaasti ja röyhkeästi haukkumaan mulle ja hyppimään päin, joten ei sillä paine ainakaan paljoa enää painanut, ja sitten ampuikin ruutuun vauhdilla ja nosti esineen. Huh.

Esineruudusta nyt tärkeimpänä käteen jäi siis se, että mun pitää muistaa edetä etulinjalla ja nimenomaan silloin kun koira on ruudussa, ettei aikaa haaskaannu siihen, kun liikutaan yhdessä. Tuohon olen aiemmin aikaa tuhlannut. Luulen, että Jerikon työskentelytapa huomioiden sopivin pistotustapa on kolme tai max neljä lähetystä ruutuun, eli riittävän rivakka eteneminen, jotta koko alue tulee sitten tarkastettua varmasti.

Pudotettuun treeniin Jeriko nyt otti virittelyn just niin kuin pitikin. Tehtiin kaksi toistoa, toinen niin ettei ollut enää hihnassa kiinni vaan lihapullalla otin sen seuraamaan ja melko pitkältä haki hienosti! :)

(c) Riitta-Liisa Kuittinen

(c) Riitta-Liisa Kuittinen

(c) Riitta-Liisa Kuittinen

(c) Riitta-Liisa Kuittinen

 Jälkitreeninä tehtiin nyt vaan perjantain kaltainen keppitreeni, mutta niin, että nyt nämä kepit oli piiloteltu haastavammin. Työlästä oli Jerikolle ne löytää, mutta toisaalta juuri sopivan työlästä ja keppejä löytyi ihan hyvin. Hyvä treeni varmasti oli. :)

Lopuksi vielä tarkkuusetsintä niin, että esine oli viety jo valmiiksi ruutuun. Jeriko otti virittelyn todella hyvin ja lähti ruutuun täydellisessä mielentilassa ja löysikin esineen melko nopeasti. :) Esine taas tippui matkalla, mutta toi sitten perille asti. Tosi hyvä varsinkin treenimääriin suhteutettuna! :)

Sunnuntaina eli viimeisenä päivänä treenattiin hakua, jota veti Elina. Alue oli melko pieni suhteutettuna siihen millaisilla alueille ollaan yleensä treenattu ja piiloja oli merkitty vain viisi (tai kuusi?). Tehtiin Jerikolle nyt ns. helppo treeni viikonlopun päätteeksi. Haamuilla eikä vaadittu ilmaisua ja tämä olikin kyllä hyvä ratkaisu, kun Jeriko oli niin väsynyt (vaikkei sitä muuten näyttänyt) ettei suorapalkalla oikein jaksanut leikkiä vaan hamusi ruokaa jota olin purkkeihin maalimiehille (onneksi) antanut mukaan. Muutenkaan Jeriko ei meinannut pysyä maalimiehillä, mutta pistot oli kyllä todella suorat ja hyvät ja vaikka maalimiehet oli ihan kunnolla kuopissa piiloissa, niin löytyi hyvin. :) Jatkoon hakua varten korvan taakse jäi se, että nyt on tosiaan tärkeää, että menen itse aina maalimiehelle, kun Jeriko siellä leikkii, jotta tää tulee tutuksi, että mä voin mennä sinne eikä sitten myöhemmin haukku keskeydy sen vuoksi. Haukkutreenit ihan erikseen. Palkkana voi käyttää nykyään ihan hyvin myös ruokaa, kun Jeriko tietää mitä on tekemässä, motivoituu silläkin ja esim. kovassa kuumuudessa varmaan paremmin kuin lelulle.

Rankka mutta antoisa treenileiri siis takana. Paljon hienoja onnistumisia, mutta sitten myös vähän hampaiden kiristystä, eniten kyllä johtuen mun suhteettomista vaatimuksista ja liian suuriksi tehdyistä haasteista. Näistä kuitenkin opitaan. Kokonaisuutena olen kuitenkin todella tyytyväinen. :) Ja vaikka kaikki treenit ei menisi ihan putkeen, niin on se kyllä mulle kaikkein tärkeintä millainen Jeriko on koirana. Se on niin fiksu ja järkevä poika eikä koskaan aiheuta mitään ongelmia, todella helppo matkakaveri. Käytiin lenkillä pariin kertaan nuoren Speedy -pojan sekä Prikka-neidin kanssa sekä rannalla uimassa, eikä mitään ongelmaa. Tänään Jeriko ja Speedy jopa juoksi vähän yhdessä. :))

Ensi viikolla pidetään Jerikolle sitten ainakin alkuviikko vapaata. Katsotaan mitä sitten Ukon pään menoksi keksitään. ;)

Maastotreenejä, tottista ja paimennusta sekä Ukolle PPR1 :)

Sunnuntaina päästiin Jerikon kanssa pitkästä aika hakutreeneihin. Viimeksi oltiin hakua treenaamassa huhtikuussa ja yhteensä treenikertoja alla siis kuusi, nämä olivat 7. treenit. Oltiin jossain Karvian/Mutalan suunnalla ja olipa kyllä kivaa maastoa. Tai no, hakuradan toinen puoli oli kokonaisuudessaan tosi selkeää ja sieltä päin vielä tuulikin, toisella puolella ei nähnyt niin pitkälle ja oli korkeuseroja jne.

Ensimmäiset maalimiehet tehtiin suoriltaan apujen kanssa, kaikki maalimiehet takarajalla. Toiseen maalimieheen ei ollut näköyhteyttä, joten Niemisen Sari (jonka maastoissa oltiin treenaamassa ja oli siis maalimiehenä) taputti. Nina haamuili toisella puolella. Molempiin kulmiin Jeriko upposi upeasti ja haukku kajahti helposti. :) Sitten alkoi tällä vaikeammalla puolella olla ongelmia. Maalimiehet molemmin puolin siirtyi ja oikealla puolella toinen piilo oli jossain kiven kolossa tmv ja se oli kyllä vaikea. Jeriko upposi syvälle, mutta ei sitten ihan suoraan piilon kohdalla ja lähti itse "partioimaan". Annettiin sen itse ratkoa ongelmaa kunnes sitten Sari antoi taputusavun, joka oli kyllä varmasti hyvä juttu. Jerikosta olis kyllä varmaan ihan hyvä pelastuspuolen koira tullut, kun tolleen tarjosi itse partiointi-tyylistä etsimistä. :D Vasemmalta puolelta maalimies löytyi helpommin, kun tuuli sieltä päin. Joka tapauksessa Jerikolla oli koko ajan into piukeena (vähän liiankin piukeena, kun haukkua tuli jo keskilinjalla) eikä vaikeuksista lannistunut. Haukku tulee helposti ja Jeriko oli kuulemma vähän röyhkeäkin maalimiehellä ja yritti varastaa patukan kädestä. :D Ja hyvin lähtee kyllä leikkimään heti ihan uusienkin maalimiesten kanssa, mutta eihän leikkiminen ole Jerikolle mikään ongelma koskaan ollutkaan. :)

Hakutreenin jälkeen jäin vielä Sari (Kärnän) kanssa tekemään pudotettua esinettä. Tätähän me on hömppäilty lenkeillä aina välillä. Oon tiputtanut hanskan matkan varrelle polulle tai tielle ja sitten antanut luvan hakea. Tää on ollut Jerikon (ja Ukonkin) ihan lempparileikki ja hanska on haettu vaikka kuinka kaukaa. Koskaan ei olla kuitenkaan tehty tätä umpimetsään, peltoon tai muuhunkaan tällaiseen oikeasti kokeenomaiseen maastoon ja edellisestä hömpöttelystäkin on luvattoman pitkä aika. Lisäksi autosta ottaessa Jeriko äkkäsi ekana Sarin ja oli selvästi sitä mieltä, että hakuharjoitukset jatkuu, "KIVAA!!". Mielentila siis aivan väärä. :D Haukkui eikä kuunnellut virittelyjä. Tein tielle tällaisen hömpöttelyn ja haki hanskan kyllä, mutta ei selvästikään ottanut tästä onkeensa. Metsän puolella lähetyksessä säntäsi vaan metsään ihan väärään suuntaan eikä mitään ajatusta mitä oli menossa tekemään. Kävelin lähemmäksi ja lopulta sen hanska löytyi. Pienen tauon jälkeen otettiin toinen toisto ja nyt sain Jerikon otettua kuulolle kunnolla ja teki ihan hienon pudotetun noutamisen. :)

Maanantaina Sari tuli Stikkanin kanssa meille paimentamaan ja sitten käytiin vähän katsastamassa maastoja tossa melko lähellä ja tehtiin pieni treeni. Sari tallasi Jerikolle kisapituisen jäljen kuudella kepillä ja sen vanhetessa tehtiin esineruutua. Sari teki omille koirilleen kolmen esineen suoran, joten samaa käytettiin Jerikonkin ruudussa, sitten yksi esine oikeaan etukulmaan ja toinen vasempaan takakulmaan suorana nousevan noin 1 m korkean kallion eteen. Kallion etunen oli vaikea, lähetin sinne ensin, mutta Jeriko lähti aika nopeasti sivulle, ehkä sai sivutuulessa jo keskeltä kolmesta esineestä hajua. Nosti niistä etummaisen. Toisella lähetyksellä upposi aika hyvin takarajalle, mutta ei saanut vasemmasta kulmasta hajua -> nosti keskeltä takaa esineen. Vielä nousi oikeasta etukulmastakin esine, mutta sitten lopulta Jeriko upposi hyvin vasempaan takakulmaan ja tuuli oli suotuisa ja se sai esineestä hajun ja nosti senkin. Ukolle samat esineet, mutta nostatin vain kaksi.

Sitten jäljelle. Janalta jälki lähti oikealle, Jeriko nosti ensin vasemmalle, mutta käääntyi 10 metrin sisällä oikealle ja tähän olin tyytyväinen. Kepit nousi ihan hyvin ja Jeriko teki hienosti töitä. Ylitettiin hakkuuaukea kahteenkin kertaan, jossa pohja oli lähinnä hiekkaa. Hiekalla Jeriko ei ole oikeastaan koskaan jäljestänytkään (lukuunottamatta pientä pätkää yhden kokeen jäljessä) ja se oli selvästi vaikea, mutta Jeriko hoiti homman ihan hyvin. Hakkuuaukean ja tien ylityksen jälkeen olikin sitten vähän risukkoisempaa ja yhden risukon väistäminen johti 4. kepin jäämiseen. On pienestä kiinni, samperi. Sitten yliteltiin ihan kauheita hakkuujätekasoja, Jeriko kirjaimellisesti kiipeili nuorien koivunrunkojen päällä ja tasapainoili sieltä itseään eteenpäin, mutta hyvin teki töitä ja jatkoi eteenpäin. Loput kepit siis nousi hienosti, yksi vaan taas jäi. Joka tapauksessa ei voinut olla muuta kuin tyytyväinen, kun Jeriko teki niin hienosti töitä ja parhaansa. Tahallaan se ei keppejä jätä, mutta se on vaan niin pienestä kiinni saako hajun jos ohittaa ihan vähänkin sivusta.

Maanantaina kävin myös Tavesin tottisvuorolla. Tehtiin Jerikolle henkilöryhmää ja noutoja. Hyppy oli ihan ok, vähän koski. Vinoesteeltä meinas taas lähteä hypylle palautukseen, mutta korjasin tästä nyt vähän tiukemmin, ettei enää tollasia typeryyksiä keksisi miettiä. Sitten meni kivasti ketjutettunakin.

Ukko teki vähän seuraamista ja luoksetuloa. Vire oli tosi hyvä eikä Ukkoa ahdistanut yhtään muut treenaajat tai häiriöt, oli ihan super! :) Parasta oli, kun otin ekaa kertaa ulkona kaukkareiden maasta seisomaannousua. Ihan edessä seisoen tehtiin, mutta silti ihan upeeta, kun häiriöstä huolimatta Ukko ei yhtään ahdistunut vaan teki häntä heiluen ja hyvällä tekniikalla! :)))

Hyppyä on myös treenailtu Jerikon kanssa. Nyt olen ihan järjestään hyppäyttänyt 1 m ja 1,05 m ja lähinnä vauhdittomana korkeutena. Metrinen menee aika helpostikin puhtaasti, 1,05 m usein ainakin paluussa kevyesti koskee. Kuvattiinkin tää yksi treeni, mutta tää ei ollut ihan Jerikon parasta suorittamista. Alussa on 1,05 m korkeus (ja Matti ei huomaa kuvata ensimmäisen hypyn paluuta joka oli paras),sitten aksi vikaa hyppyä 1 m. Vielä on siis matkaa vaivattomiin ja helppoihin hyppyihin, mutta näin se sujuu tällä hetkellä.

Eilen ja tänään oltiin sitten Somerolla paimennuskisoissa Ukon kanssa. Jerikon kanssa harjoitellaan tosiaan nyt tolpalta ajoa ja pillikäskyjä ja seuraavan kerran startataan 2-luokassa ja kokeillaan tolpalta ajoa. Ensimmäisenä täytyy sanoa, että kastrointi on kyllä tehnyt Ukolle vain hyvää tässäkin asiassa. Ei enää haikaile muiden koirien perään ja nuohoa ja lipitä nurtsia odotuspaikalla, vaan oli ennen molempia ratoja ainoastaan keskittynyt lampaisiin ja valmis omaa vuoroa varten. Huomattavasti kivempi lähteä radalle tällaisen koiran kanssa, joka on koko ajan keskittynyt oikeaan asiaan!

Eilen lähetin sitten kai vähän liian aikaisin. Mun silmään tilanne näytti rauhalliselta, mutta ilmeisesti lampaat oli edelleen olleet kovasti lähdössä tolpalta katsottuna vasemmalle vedon suuntaan, ja tolppahenkilöt oli meinannut vielä vähän niitä siirtää. Lampaat luisui liikkeelle ennen kuin Ukko ehti kunnolla nostoon, mutta hakukaaresta 20/20. Ukko ei pysähtynyt ihan heti mun vihellyksest vaan meni vähän tasapainosta yli ja nosti lampaat vinoon, nosto 3/10. Lampaat lähti sitten offlineen ja Ukko vaan peesasi, en millään saanut sitä lähtemään oikealle flänkille (Ukon vaikeampi suunta) kääntämään lampaita. Kuljetus ohjaajalle 2/20. Hausta siis pisteitä 25/50.  Poispäinajo oli hieman vauhdikas, mutta siitä silti 9/10. Ekoilla porteilla tuli laaja kaarros käännökseen enkä sitä heti saanut korjattua, kuljetuksesta 14/20. Ennen häkitystä Ukko ei meinannut lähteä flänkille jostain syystä vaan kääntyi muhun päin, muuten meni sukkana sisään, häkitys 7/10. Häkistä pois otto oli hankala, Ukko ei olis uskaltanut mennä lampaiden taakse ja sitä joutui siihen muutamaan kertaan käskyttämään, pisteitä 8/10. Kokonaispisteet siis 63 ja PPR1. Haukupisteissähän se suurin menetys tuli, helposti olis saanut PAIM1-koularin jos vaan toi osa olisi onnistunut.

Oltiin sitten yötä Katjalla ja vähän treenailtiin tietty. Katjan tarhassakin lampailla on melko kovat vedot, mutta nyt ei jotenkin taas saatu peesailua esiin.. Hmmm... Johtuuko kisaradalla peesailu osittain myös kisaradan jännityksestä? Ukkohan herkästi ottaa painetta esim. tokokehässä kun ollaan siellä kaksin ja ympärillä ihmisiä katsomassa, olisko tässä jotain samanlaista..? Tai muuten iso pelto kylmää päätä eikä uskalla lähteä lampaita kääntämään, pelkää että ne uhmaisi..? Katjalla ei tosiaan kuitenkaan ongelma ainakaan tässä määrin tullut esiin ja Ukko teki itse asiassa ihan hienosti. Tosin vähän liian vauhdikkaasti välillä juoksi, kun kerran kompastui matalaan ojaan niin, että lensi ihan kokonaan ympäri! Säikähdin ihan kamalasti, että nyt se meni rikki, mutta onneksi ei näyttänyt sattuneen mitään sen kummempaa.

Jeriko pääsi sitten myös treenaaman, pillikäskyjä ja ns. tolpalta ajoa vähän otettiin. En muista miten tilanteeseen ajauduttiin, mutta lampaat meni jossain vaiheessa pyöröaitauksen ja pyöröpaalin väliin. Käskytin Jerikoa oikealle kiertämään paalin ja se kävi aina siellä nurkalla, mutta kääntyi takaisin enkä vaan ymmärtänyt, että miksi. Käskytin ja käskytin ja Jerikoa alkoi vähän kyllä ahdistamaan, kun mä sitten lopulta menin paikalle tarkoituksena näyttää ihan "kädestä pitäen", että mitä siltä halusin. Ja sinne kävellessäni sitten totesin, että paalin takana oli häkki, joka esti kiertämisen sieltä kautta, eli taas kerran oli paukuttanut jotain älytöntä käskyä Jerikolle, jonka toteuttamiseen ei ollut mahdollisuuksia. Tyhmä minä. Onneksi Jerikolla on tota kovuutta kuitenkin sen verran, että kun tämän tajusin ja jatkoin pienen pätkän treeniä ihan normaalisti, niin Jerikokaan ei ollut moksiskaan. Vielä kertaakaan se ei ole näiden mun räyhäämisten ja älyttömien vaatimusten vuoksi jättänyt hommia kesken.

Jeriko jo kovasti odottaa omaa vuoroaan. Tässä koira, jonka hännän kanto muutoin voi olla vähän korkeakin.. ;)

Tänään sitten aikaisin jo kisapaikalle ja Jeriko sai toimia III ja II-luokassa poistovarikolla. Hommansa Jeriko hoiti ilolla ja ammattitaidolla. ;) Ukko myös hoiti oman tonttinsa niin hyvin kuin vaan pystyi. Hakukaari oli lopustaan suppea, vielä on treenattavaa niissä kun ei aina tule niin hyvää, pisteitä 15/20. Nosto 5/10, taas vino vaikka yritin käskyttää maahan aikaisemmin. Kuljetus ohjaajalle taas offlinessa, käskytin kerran tiukemmin maahan ja sen jälkeen sain Ukon lähtemään oikealle flänkille, mutta ei pysähtynyt vaan sitten iski ilmeisesti jonkin sortin paniikki ja tuli suoraan ympäri. Pisteitä linjan leikkauksenkin vuoksi jäljelle jäi vain se 1/20. Poispäinajo 9/10, alkuun ilmeisesti hieman offline. Kuljetus 19/20, en tiedä mistä lähti piste, käännös oli nyt tosi hyvä. :) Häkitys 10/10 ja häkistä otossa sama ongelma kuin eilen, pisteitä 7/10. Kokonaispisteitä 66, mutta hakupisteistä vain 21/50, joten ei PPR1-tunnusta. Ukko teki mielestäni kuitenkin hyvin töitä ja jo se, että se yritti lähteä flänkkäämään ja kääntämään lampaita oli hyvä alku. Tiedän varsin hyvin mitä asioita pitää treenata (hakukaarien loppuosaa ja ohjausta tasapainosta pois/noston jälkeen) ja näillä jatketaan. Sitten kun saadaan toi ohjattavuus noston jälkeen haltuun, niin näihin pisteisiin voi helposti heittää parikymmentä lisää. ;)

Nyt täytyy vielä erikseen mainita kuinka upeita tuloksia kisoissa tuli eilen ja tänään. Eilen ihan ensimmäisen Suomen paimennusvalion arvon saavutti Minna Jokisaari ja Somollis Eira upealla 90 pisteen luokkavoitolla ja Kari Kotikoski ja Sammy sai toisen sertinsä. Tänään Sammylle kolmas serti ja nyt enää näyttelytulosta uupuu Suomen toisesta paimennusvaliosta. Tää ei oo ollenkaan mikään jokapäivän juttu, kun kennelliiton alaisia kilpailuja on pidettu v. 2009 lähtien ja nyt vasta eka valio. Onnea todella paljon sekä Minnalle että Karille hienoista saavutuksista! :)