lauantai 27. heinäkuuta 2019

Ryhtiliike treenien suhteen

Jupiterin kanssa on korkea aika ottaa vähän niskasta kiinni. On ihan kaksi pääaihettakin joissa tätä vaaditaan: BH-kokeeseen valmistautuminen ja agilitykisoihin valmistautuminen (eli kontaktit).

Ollaan nyt aloitettu ryhtiliikettä ja nyt jo parilla iltatreenillä puomin pysäytyskontakti on alkanut selvästi aukenemaan Jupiterille paremmin ja vauhdista pysähtymisetkin alkaa löytymään. Juoksu-A on melko hyvällä mallilla, mutta vaatii vielä vahvistamista jotta kiireen tullenkin muistaa olla loikkaamatta. Kontaktiesteistä yllättäen keinu onkin ehkä kaikkein parhaassa vaiheessa. :D

BH-koetta varten erityistä huomiota vaatii paikkamakuu. Sitä on nyt aloiteltu ihan vaan pitkällä paikallaololla kotona esimerkiksi olohuoneessa. Kyllä Jupiter tuntuu yllättävänkin nopeasti asioita tajuavan, kun vaan itse on järjestelmällinen.

Troijan kanssa myös pientä ryhtiliikettä tehty. Olen opettanut Troijaa laittaamaan itse päätään pantaan sekä kävelemään selän takana. Jälkimmäisen Troija oppikin yllättävän helposti ja vaikka se onkin sellainen hulivili, niin tyytyi kävelemään selän takana. Tämä toimi jopa uimarannalle mennessä, uudessa ympäristössä ja kun Jeriko ja Ukko kaasutteli eteenpäin. Troijahan alkaa olemaan hallinnassa! :D

Uimisesta puheenollen Troija on aivan hirmuinen vesipeto. Montaa kertaa ei ole rannalla käyty, mutta se ui rohkeasti vaikka kuinka pitkälle ja toistaiseksi mun hermot pettää ensin ja käännyn itse takaisin, että saan Troijan takaisin rantaan. Eilen rannalla ollessa Troija alkoi myös ottamaan mallia Ukosta ja Jerikosta ja alkoi harjoittelemaan hyppäämistä veteen.

Troijan kanssa on aloitettu myös hyppyesteen tarjoamista ja tästä pitää pikku hiljaa edetään sitten eteenpäin. Täytyy kyllä sanoa, että tuntuu hurjalta että joskus on nähnyt Troijan ikäisistä pennuista agilityvideoita joissa tehdään jo kaikenlaisia kieputuksia ja kaikki täydessä vauhdissa. Sehän tarkoittaa, että treenaaminen on täytynyt aloittaa jo paljon aiemmin. Mun mielestä 4,5kk on vielä aivan liian tekemään mitään muuta kuin just esteen tarjoamista. Jatkossakaan ei ole tarkoitus mihinkään vauhdikkaisiin kieputuksiin edetä ennen kuin ikää on selvästi enemmän.

Keppitreeniä ollaan Troijan kanssa tehty keppiruutuna ja viimeisin treeni maanantaina meni aika kivasti. Troija keskittyi nyt aiempaa paremmin itse asiaan (oli siis vähän alkanut hoksaamaan mistä ylipäätään on kyse), käytti nenää kivasti ja ilostui kepeistä tosissaan. Tällä vielä vähän eteenpäin ennen kuin palataan jäljelle.

Maanantaina tein myös Jerikolle haastejäljen, jonka tavoitteena saada Jeriko paukuttamaan henkseleitä vähemmän, syventämään nenäänsä ja jäljestämään hyvin tarkasti. Tavoite kyllä saavutettiin, mutta ei Jeriko näyttänyt yhtään siltä, että sen mielestä olisi vaikeaa vaikka kuinka menin siksakia ja S-mutkaa ja lopussa vielä silmukan. Kaiken Jeriko selvitti todella varmasti! On siinä mulla sellainen jälkikoira, että jos Troija täyttää edes toisen saappaan, niin voin olla hyvinkin tyytyväinen. :)

tiistai 9. heinäkuuta 2019

Liikaa treenattavaa

Mulla on sellainen ihan positiivisenkin luonteinen ongelma, että mulla on liikaa hyväkuntoisia ja virkeitä koiria treenattavana. Onhan se hienoa ja kiva, että kohta 10-vuotiaskin on edelleen hyvin tomera ja aktiivinen, tekee mielellään ja sen kanssa on mukava touhuta. Tai että Ukkokin on hyvässä kunnossa ja sen kanssa voisi harkita vetohommia vielä seuraavalle kaudelle sen puolesta.

Mutta mulla on vähän liikaa koiria. Ainakin suhteutettuna siihen, että mulla on myös liikaa erilaisia lajeja koirille treenattavaksi. Helpompaa tämä ainakin olisi jos treenaisi vaikka pelkästään paimennusta. Jerikolla on edelleen erikoisjälki, HTM ja rallitokokin. Ukkoa pitäisi treenata vetoihin, Jupiterille pitäisi tehdä paimennusta ja agilityä, mahdollisesti myös rallitokoa tai BH-koetta varten, kun se niin kovasti mielellään tarjoaisi seuraamisjuttuja. Troijalle pitäisi tehdä vähän kaikkea.

Viime viikonloppuna tehtiinkin Troijan siskojen kanssa jälkitreenit. Otin nyt ekaa kertaa jäljelle kepit mukaan. Pihassa keppien etsintä on sujunut hienosti ja tehtiin sellainen treeni juuri jälkitreeniä edeltävästikin. Jäljestä Troija ei ole tähän mennessä ollut kovinkaan kiinnostunut, skippaa namit ja jotenkin ehkä jäljestelee, mutta ei ole kovin intensiivinen siinä. Nyt Troija lähti todella vahvasti jäljestämään. Alun paria namia lukuunottamatta jätti kaikki, mutta jäljesti intensiivisesti ja tarkasti jäljen päällä, käännöksenkin tarkasti nopeasti ja tosi tarkasti jatkoi jäljellä.

Keppejä jäljellä oli kolme, ensimmäinen heti n. 5m alun jälkeen, toinen ehkä 25m ja kolmas lopussa. Troija ajoi niiden kaikkien yli yhtään reagoimatta keppeihin. Edes kun pysäytin ja näytin keppiä ja yritin innostaa leikkimään, sitä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, veti vaan jäljellä eteenpäin. Että silleen. Kovin on kyllä tutun oloinen tämä ongelma, mutta miten noin pieni pentu opetetaan, että se jäljestys ei nyt ollutkaan ihan ainut pääasia tässä hommassa, vaan ne kepit olisi ihan superkiva juttu.. Tähän siis mietintämyssyä päähän.

Jupiterin kanssa on pienet paimennustreenit tehty. Pitäisi treenata huomattavasti tiheämmin ja ennen kaikkea suunnitelmallisemmin ja päämäärätietoisemmin. Tällä hetkellä tuntuu, että pyörittelen sen kanssa vaan jotain tyhjänpäiväistä treeniä enkä osaa edetä ja nähdä sitä, että mikä veisi meitä kunnolla eteenpäin kohti 3-luokkaa. Jotenkin se koiran alkeisopetus paimennukseen on niin paljon mukavampaa. Siinä hahmottaa paremmin, että mitä pitäisi milloinkin tavoitella ja miten edetä. Sitten kun  pitäisi tavoitella oikeasti "korkeaa tasoa" ja tarkkaa tekemistä, niin menee vähän sormi suuhun eikä oikein suoraan sanottuna jaksa edes motivoitua piipertämään jotain. Mutta pitäisi!

Jupiterin kanssa pitäisi myös oikeasti treenata kontaktiesteet kuosiin. Ihan oikeasti, c'mon! Mutta jotenkin ne treenit aina vaan jää. Jupiter tarjoilee nyt lenkeillä tosi paljon seuraamista ja ajatukset luisuu sitten rallitokoon tai BH-kokeeseen treenaamiseen. Jotenkin sekin taas motivoisi enemmän kuin kontaktien hinkkaaminen, joka tuntuu jotenkin niin epävarmalta ja päämäärättömältä nyhväämiseltä sekin (kun ei ole sitä sielun paloa juoksareiden tai pyssäreiden kummankaan treenaamiseen).

Käytiin eilen pitkästä aikaa juoksulenkillä, sain Matinkin kerrankin houkuteltua mukaan. Jupiter on kyllä hyvässä kunnossa, tehtiin vajaa 10km lenkki ja Jupiter veti koko matkan hienosti. Täytyisi alkaa tekemään Jupiterille myös alamäkijuoksutreenejä esimerkiksi pyörällä ja viilata sen maksimijuoksua vieläkin kovemmaksi.

Ukko sen sijaan on oikeasti ihan rapakunnossa. :D Sitä se lähes 4kk totaalilepo ja tekemättömyys teettää. Ukon kanssa pitäisi alkaa kuntokuuri, että saisi sen taas vetokuntoon syksyksi/talveksi. Muutenhan se on fyysisesti hyvässä kunnossa, ei ole kremppaa ja nyt kun sitä hoidettiin akupunktiolla on myös mystinen liiallinen juominen ja yöllinen herättely (mahavaivaa?) helpottanut.

Eli mitäs tässä sitten. Yritetään jatkaa liian monen koiran ja liian monen lajin treenaamista, kun yhteenkään ei osaa keskittyä. Systemaattisuudessa täytyy kyllä yrittää vähän parantaa, ei tästä muuten mitään tule..

torstai 4. heinäkuuta 2019

Jälkitreeniä ja agilityä

Nyt on otettu ryhtiliike jälkitreenaamisessa. Ei määrällisesti välttämättä, mutta laadullisesti. Käytiin viime perjantaina tekemässä peltotreeni Jerikolle. Treenikohteena esineet ja erityisesti ilmaisun jälkeinen elämä. Palkkasin esineiden tuonneista niin kuin yleensäkin, mutta sitten aluksi heitin itse namia Jerikon hännän taakse ja sitten sen jälkeen Lili teki saman huomaamatta samalla, kun palkkasin Jerikoa. Jeriko alkoi hienosti reagoimaan tähän ja kääntymään paikoillaan ja laskemaan heti nenän maahan. Namia olin jättänyt myös aina esineiden jälkeen ja jäljestettiin lyhyessä liinassa, jolloin namitonta osuutta esineilmaisun jälkeen tuli vain vähän ja sitten taas jo namia, ja tällä tarkoitus pikku hiljaa vähentää ilmaisun jälkeen vauhtiin ryntäämistä.

Hyvältä tosiaan alkoi jo näyttämäänkin, mutta näitä vielä lisää tarvikaan. Yhden ilmaisun jälkeen namit jätettiin heittämättä ja siitä lähdön Jeriko teki vielä hyvin, mutta seuraavan jälkeen ei enää olisi niin nätisti kääntynyt paikoillaan, joten toistoja tarvittiin lisää. Nyt tehtiin kaksi laatikkojälkeä joissa molemmissa oli kahdeksan esinettä. Jatkossa voisi tehdä ihan vaan kaarevan jäljen, jolloin treenistä jäisi myös kulmat pois.

Olen nyt ehkä oivaltanut jotain mahdollisesti tärkeääkin erikoisjäljestä, että osa-alueita täytyy pilkkoa ja treenata osissa. Ei ole järkeä tehdä joka kerta pitkää ja kolme tuntia vanhentunutta jälkeä, jos todellisuudessa haluaa vahvistaa jotain muuta kuin pituutta tai vanhan jäljen ajamista. Jokainen osa-alue erikseen omanaan ja sitten niiden yhdistelyä. Niin siitä varmasti hyvä tulee. :)


Troijan kanssa olen aloittanut kepeillä leikkimisen ja nyt niiden etsimisen. Aluksi ollaan siis vaan leikitty kepeillä pihassa ja olen heitellyt niitä, nyt olen sitten käynyt viemässä kun Troijaa pidetään kiinni ja sitten vapautan etsimään. Oikaisin vähän jo siihen, että vein kolme keppiä kerralla, mutta toisen ja kolmannen etsintään lähtö oli Troijalla vähän pohdintaa vaativaa (lähti kyllä tovin mietittyään tai pienellä avulla), joten päätin suosiolla peruuttaa takaisin ja vien nyt vain yhtä keppiä kerrallaan siihen asti, että "missä kepit on?" vihje kirkastuu Troijalle paremmin. Tosi hienosti kyllä nyt etsii ja sinnikkäästikin, ei luovuta vaikka kestäisi löytäminen. Tulee Jerikon työskentely tuosta hyvin mieleen. :)

Toivon mukaan päästään pian sitten ihan jäljille lähtemään keppejä etsimään, on niin kova hinku sinne. Kävin sunnuntaina Tavesin jälkikokeessa talkoissa tallomassa yhden 3-luokan jäljen ja vastaanottamassa keppejä. Kyllä siellä metsässä talsiessa auringon paistaessa puiden lomasta, tuulen humistessa puiden oksissa ja lintujen laulaessa tuli kova ikävä metsäjälkiharrastusta vaikka hyttyset söi ihan hulluna. On se vaan se Mun Juttu, siellä mun sielu lepää. Vaikka satais tai olisi hirvikärpäsiä. Silti. Mitään en toivo niin paljon kuin sitä, että Troijasta kasvaisi isälleen seuraaja tähän lajiin.




Jupiterin kanssa oli tiistaina Annen valmennusagilitytreenit. Oli kinkkinen rata ja paljon haastavia keppikulmia.Saatiin kuitenkin hyviä onnistumisia niillä ja itse rata meni kyllä tosi kivasti. Jupiterin kanssa on löytynyt tosi hyvä yhteismeininki radoille, Jupiter lukee rataa hienosti ja lukitsee esteitä eikä sille useinkaan tarvitse varmistella. Oli kivat treenit kyllä! :) Pitäis ne pirskatin kontaktit vaan tehdä kuntoon!

Jupiter on myös alkanut tarjoamaan lenkeillä mulle tosi paljon seuraamista. Yrittää ehkä kertoa sillä mulle jotain. Jupiter varmaan oikeasti tykkäisi tosi paljon tokoilusta tai rallitokosta ja koska tokoilusta en nyt vaan jaksa innostua, niin aloin Jupiterin kanssa harjoittelemaan vähän puuttuvia alokasluokan rallitokoliikkeitä. Katsotaan sitten mihin tämä johtaa. :)

Nyt ollaan oltu mökillä. Troijalle olen ehtinyt paremmin tekemään keppitreeniä kuin kotona. Samoin Jupiterin kanssa on treenattu. Kotona on niin paljon projekteja, että treenaamiseen irtaantuminen meinaa jäädä. Kunnostetaan tilan vanhaa päätaloa ja siitä pitäisi tulla jonkinlaista kesämajoitustilaa tai vierasmaja/ajanviettopaikka-tyyppinen ratkaisu. :) Onneksi kaikki marjat ei ollut samassa korissa (tai palkat samassa paikassa), koska kun silmä vältti Ukko otti ja söi lähes puoli kiloa pikkuluu-herkkuja. Ei jäänyt kiinni itse teossa, mutta historia, suupielien nuoleminen ja pyöreä maha oli aika vahvat viitteet syyllisen suuntaan...


Troija on käynyt jo muutaman kerran uimassa. Taitaa olla melkein joka kerta veden äärellä pienen rundin uinut. Tekniikka näyttää hyvältä, joten lienee saanut aika hyvät vesipetogeenit molemmilta vanhemmilta. ;) Tässäkin kyllä näkyy Troijan yleinen tomeruus ja varmuus millä se lähtee suorittamaan asioita.