Palkinnoilla on viihdytty

Päivitykset laahaa perässä. Paljon on treenailtu ja kisailtukin. Aloitetaan viime viikonlopusta. Jämillä oli vetokauden päättävät Jämin kevätkisat, joihin Ilona oli ilmoittautunut Ukon kanssa canicross harrastesarjaan. Kävi kuitenkin niin, että Ilonan nilkka kipeytyi ja Ilona joutui perumaan osallistumisensa.

Hetken mielijohteesta päätin sitten itse lähteä juoksemaan. Täysin treenaamattomana, viimeksi viime syksynä kunnolla olen juoksut enkä ylipäätään ole koskaan mikään juoksija ollut. Mutta silti. Koska Ukko ja koska meidän yhteistyö. <3 p="">
Ja ihan hyvinhän se menikin noin niin kuin treenaamatta vetäistyksi. Noin 2,5 km oli matka ja jaksoin sen ihan hyvin lukuunottamatta viimeistä puolta kilsaa, kun alkoi todella pistämään kylkeen ja kurkunkansikin päätti alkaa temppuilemaan ja sisäänhengitys vinkui. Ukko auttoi hienosti ja sijoituttiin kisassa kolmansiksi! :)

Ukon kanssa ollaan tehty myös pari peltojälkeä. Ekalla jäljellä oli nameja jäljellä ja ehkä tämän johdosta esineet meinasi jäädä. Toiselle jäljelle en laittanut namin namia, jäljestys oli mukavan särmikästä ja lähes riittävän tarkkaa ja esineet nousi hienosti. Namittomia jälkiä nyt sitten vaan niin varmasti tarkkuuskin kasvaa treenin myötä.

Jerikon kanssa on tehty muutama jälki metsään ja pari esineruututreeniä. Ekat jäljet meni kaikki ihan nappiin, mutta viime torstaina oli vähän heikompi päivä kun kaksi keppiä jäi jäljelle.

Tänään oli rallitokokoe Kyötikkälässä. Ukko osallistui avoimeen luokkaan ja Jeriko alokkaaseen. Ukon kanssa viime koe meni vähän penkin alle ja ensin olin jo heittämässä kirveen kaivoon, mutta sitten tajusin alkaa kouluttamaankin liikkeitä Ukolle paremmin ja päätin lähteä vielä kokeeseen. Työ kantoi hedelmää (vaikka edelleen enemmän olisi voinut treenata) ja Ukolla oli tosi hyvä ilme ja meillä yhteinen fiilis koko suorituksen ajan! Kyllä se itsevarmuus vaan tulee siitä, että osaa. Yhden eteen istumisen Ukko teki vinoon, mutta pyörähdys sivulla olisi muuten onnistunut hienosti, kun Ukko lähti oikein vauhdikkaasti ja varmasti sitä suorittamaan, mutta teki niin tiiviisti käännöksen ja niin vauhdilla, että Ukon takaosa törmäsi mun jalkaan. Pyörähdys pysähtyi sen vuoksi ja jouduin sitten uusimaan liikkeen.

Lopputulos kuitenkin 95p ja kolmas sija ja ennen kaikkea todella hyvä fiilis radan jälkeen! Ukko oli koko ajan niin hienosti kontaktissa ja valppaana, ja teki käännökset todella voimakkaasti kroppaansa käyttäen. Teki siis todella parhaansa ja saikin tuomarilta kehuja arvostelulomakkeelle sanoin "Loistavaa yhteistyötä" ja sitten erikseen palkintojenjaossa, että on hieno ja tiivis seuraaminen, ja että harvoin näkee noin tiivistä seuraamista jossa ei missään vaiheessa tule törmäämisiä tai kosketuksia. Ukko siis tosiaan oli hereillä ja teki käännökset niin aktiivisesti, että ei voi kuin olla tyytyväinen!

Jeriko sitten alokasluokassa heti ensimmäisenä vuorossa. Hihnan kanssa itse mokailin saksalaisessa käännöksessä sekä edestä oikean kautta sivulle siirtymisessä. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse enää käyttää hihnaa, kun tulos oli 92p, RTK1 ja niin ikään 3. sija. ;)

HK1 Jeriko

Eilen korkattiin kirpeissä -5-8 pakkastunnelmissa Jerikon kanssa uusi laji, eli haku. Koe oli Kangasalla PKY:n järjestämä koe. Aamulla tottiskentälle ajaessa oli tosiaan pakkasta auton mittareista riippuen -6-8 astetta ja kyllähän se kylmältä tuntui! Luntakin oli tullut pieni keros nurmen päälle ja meille arpoutui TAAS ekaksi paikkamakuu vuoro (miten voi olla mahdollista, että tän kauden aikana joka kokeessa ollaan oltu aina ensin paikallaolossa??), joten olosuhteen ei ollut hyppyä ajatellen ollenkaan ihanteelliset. Hyppy jäi tekemättä, mutta muuten meni oikein kivasti; paikallaolo erinomainen, seuraaminen "alaerinomainen", liikkeestä istuminen erinomainen, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo erittäin hyvä (olis voinut olla nopeampi), tasamaanouto erittäin hyvä (hidasti pari metriä etukäteen, olis voinut tulla samalla vauhdilla loppuun saakka) hyppy puutteellinen, estenouto erinomainen ja eteenmeno erinomainen (ei edistänyt!). Kokonaispisteet 81. Tottiksen tuomaroi Jani Heinilä.

Sitten lähdettiin maastoon jossa ensin esineruutu. Hetkeen ei ollakaan esineruutua tehty ja jotenkin sinne lähtiessä virittelyistä huolimatta tuli tunne, että Jerikolla oli viretaso vähän sellainen millainen sillä on hakumetsään lähtiessä. Sanoinkin siinä, että "esineitä ei sitten ilmaista haukkumalla" ja tulkinta Jerikon vireestä taisi olla aika oikea, koska se lähti aika takki auki viilettämään ruutuun ja sitten muiden koirien jälkiä ruudusta ulos. Itse tein taktisesti vähän tyhmästi, kun lähetin sen ruudun reunasta, kun yhtä esinettä etsiessä olis voinut ihan hyvin lähettää vaan keskeltä. Hetki siinä meni juoksennellessä, mutta sitten esineen hajuun törmätessään Jeriko sitten hoksasi mitä oltiin tekemässä ja nosti esineen. 27p. Esineruudun tuomaroi Mervi Savolainen.

Tämän jälkeen olikin sitten hakumaasto ja mua kyllä jännitti. Jotenkin niin erilaista mennä hakumaastoon ja kun on kuullut, että eri tuomareilla on monenlaisia tulkintoja säännöistä niin jännitti vielä enemmän, että mitä itse saan siellä tehdä. Sitten siinä kävi vielä niin, että yksi 2-luokan koirakko oli pysäköinyt kauas muista autoista ettei koira stressaa autossa ohikulkijoita eikä kukaan sitten siinä "parkkialueella" tajunnut, että he olivat vielä menemättä hakualueelle ja mä lähdin Jerikon kanssa sinne liian aikaisin (oltiin ainut maastoon tullut 1-luokan koirakko). Ilmoittauduinkin tuomarille jo ja sitten kävi ilmi, että vielä on 2-luokan koirakko tulematta. Ei kun takas autolle ja odottamaan omaa vuoroa.

Jeriko ei onneksi tällaisesti ollut moksiskaan, tai saattoihin se toki kierroksia nostaa, mutta ei mennyt ihan överiksikään. Jeriko teki ihan hienosti maastossa töitä, joskin työskenteli välillä vähän taaksepäin. Eka maalimies nousi toisesta etukulmasta ja Jeriko ilmaisia sen todella hyvällä tasaisella haukulla. On kyllä jännä miten ilmaisukin on parantunut yhtäkkiä, kun ollaan tehty palkkaamattomuutta! Toisen käskyn jouduin antamaan sivulletuloon, kun Jeriko edelleen haukkui niin kovasti, ettei tainnut ihan kuulla (tai ei kuunnellut). Toisella käskyllä kuitenkin tuli ja pysyi paikoillaan vaikka maalimies kiinnostikin.

Toinen maalimies oli umpipiilossa. Jeriko työskenteli mielestäni tässä oikein hyvin, vaikka saikin sitten tuomarilta kommenttia, että olisi saanut aloittaa samalla tavalla välittömästi ilmaisun kuin avopiilollakin. Mutta koska on ollut parissa treenissä välillä valeilmaisuja umpipiiloille, niin mun mielestä Jeriko osoitti oikein hienoa mielen malttia, kun tarkisti kunnolla, että varmasti roskiksessa oli tuore haju ja alkoi vasta sitten haukkua. Hyvä Jeriko! :) Tästä ja taaksepäin työskentelyistä kuitenkin pienet piste vähennykset eli pisteitä tuli 165. Tuomarin yksi kommentti kuvaa kyllä hyvin Jerikoa: "koira pääasiassa lähti ohjaajan osoittamaan suuntaan".. :D Välillä Jerikolla saattaa vaan olla joku parempi käsitys asiasta ;) Ylituomarina toimi ja henkilöetsinnän tuomaroi Marja Uusitalo.

Kokonaispisteet siis 273p 1-tulos ja HK1! :) On se Jeriko vaan niin luotettava moniosaaja. :) Ensi kesänä sitten 2-luokkaan ja treeni-intokin heti nousi. ;)

HK1 Jeriko :)

Käytiin tällä viikolla tiistaina juoksemassakin. Ukko valjastettiin Ilonan miehen eteen ja Jeriko veti mua. Jerikolla oli kyllä meno päällä, se halusi koko ajan olla joukon kärjessä ja valtaosin olikin. Loppumatkasta muut spurttas niin lujaa ylämäkeen, että mä en enää jaksanut spurtata sillä tavalla, mutta tasaisen varmasti Jeriko jatkoi vetoa ja kun muut hyytyi sitten mäen jälkeen niin Jeriko veti tasaisellä tahdilla taas joukon kärkipaikalle. Asenne kohdillaan. ;)

On kyllä ihanaa kuinka on tullut jo lunta ja pientä pakkasta. Talvi kerta heitolla. :) Muut vuodenajat on varmasti harrastamisen kannalta helpompia ja kyllä tuli eilen kylmä hakukokeessa, mutta on kyllä nättiä nytkin. :)

 Sitten vielä loppukevennys. Mun agilityryhmässä aiemmin treenannut Ville harrastelee tällaisia painojuttuja ja oli inspiroitunut oman koiransa kieriskeltyä p*skassa. Sopii Ukkoon kuin nenä päähän. ;) Kuvassa kieriskeltyään jossain supin ryönässä tai raadossa tai jossain muutta yhtä hehkeässä. ;) Tarroja voi kysellä Villeltä osoitteesta ville@palkinen.fi. ;)

Vetoa ja muita kuulumisia

Lissu pääsi eilen muuttamaan omaan kotiinsa ja myös sieltä on saatu mukavia kuulumisia. Lissu on (odotusten mukaisesti) ollut heti kuin kotonaan, ottanut valtakunnan omakseen niin sanotusti. Vähän on pitänyt pistää kahta suurin piirtein samanikäistä poikaa ruotuun, mutta sitten on leppynytkin. Toivotaan, että myös siellä menee kaikin puolin hyvin. :) Jossain vaiheessa ehkä ensi viikolla tulee meille sitten seuraavat ensikotiasukkaat.

Käytin Jerikon tuossa 1,5 viikkoa sitten uusinta lonkkakuvilla. Tämä oli ihan omaa mielenkiintoa ja jalostuksellisesta näkökulmasta halusin nähdä, että kaikki on edelleen hyvin. Tai oikeastaan jo osasin aavistaa, että hyvät on edelleen, koska ensimmäisenä mulle tuli mieleen kysyä, että olisiko viime vuotisista selkäkuvista saanut myös lonkkalausunnon lantiokuvasta. Aluksi sanottiin, että voisi saadakin ja tein siitä lausuntopyyntöä, mutta sitten tulikin viesti että ei onnistu, koska jalat ei ole oikeassa asennossa ja polvet ei näy. Soitin sitten Limanille siitä ja yritin vähän kysyä lausuntoa niistä kuitenkin suullisesti, mutta kieltäytyi antamasta mitään puhelinlausuntoa. Liman suositteli (totta kai) kovasti vanhemman koiran kuvauttamista uudelleen sen antaman jalostuksellisen arvon vuoksi. Vähän tuumaisin asiaa, mutta päätin sitten kuvata. Pipsa kysyi, että kuvataanko kyynäretkin ja päätin sitten, että mikä jottei. Jälkikäteen tuli mieleen, että olisi voinut myös polvista pyytää lausunnon, mutta ehkä me nyt pärjätään ilmankin..? :D

Kuvattaessa ja kuvia läpi käydessä Pipsa Lampinen (Eläinlääkäriasema Reviiri, Tampere) meinasi, että lonkat voisi olla A:tkin, joten vähän jäin jännityksellä odottamaan, että mikä on lopputulema. B/B tuli lonkat kuitenkin takaisin ja kyynäretkin oli ihan priimaa 0/0, joten tyytyväisenä voi jatkaa harrastuksia. Onhan Jerikolla kuitenkin jo jonkin verran ikää ja rasitusta on ollut, niin hienoa, että on noin hyvänä pysynyt! :)

Ukon kanssa on tehty ihan lyhyitä pieniä paimennuspätkiä, siis ihan että Ukko on hakenut lampaat vaan jostain ja on lopetettu heti siihen. Ukko on kuunnellut näissä aikas hyvin. :) Tänään jaettiin porukkaa osiin ja molemmat pässit pääsi oman uuhiporukkansa sekaan. Toinen porukka oli kyllä vähän onneton, kun Lalli pässi huusi Linuksen (se toinen pässi) perään ja kaksi emoa huusi karitsoitaan. :D Ehkä ne kuitenkin vielä löytää yhteisen sävelen (toivon mukaan) ja on siellä sitten ne kolme muuta joilla ei ole ollut karitsoita. Ukko ja Jeriko hoiti kyllä tässä hienosti osansa, kun siirreltiin porukoita paikasta toiseen ja porukat olis vähän halunnut hajoilla ja palata toistensa luokse. Hienosti pojat otti koppeja eikä antanut periksi. :) Toivotaan, että ensi talvena karitsoita tulisi enemmän, mutta että karitsoinnit itsessään sujuisi yhtä vaivattomasti kuin viime talvena. :)

Tänään käytiin taas vetotreeneissä juoksemassa ja autas armias, kun Ukko on taas lisännyt pökköä pesään. Siis sinne jonnekin hulluuden kammioon joka sen korvien välissä on. Jotenkin kohtuullisen rauhallisesti mennyt noi autolla odottamiset ja siitä radalle lähdöt näillä muutamalla edeltävällä tämän syksyn treenikerralla, mutta nyt on Ukko taas saanut jutun juonesta kiinni ja kiljui niin täyttä kurkkua, että koko Hervanta raikasi. Ja hitsi kun se veti lujaa! Kärkiporukka lähti aika tiukkaan tahtiin menemään ja annettiin niiden mennä ja juostiin Ukko mua vetäen ja Jeriko Ilonalla. Ukkoa kyllä harmitti niin pirusti päästää muut menemään, kun se olis vaan mennyt. :D Mentiin me silti kovempaa tahtia kuin viime kerralla ja jatkettiin juoksua koko kierros ympäri, joten ihan hyvä treeni!

Järki lähti päästä = canicrosskausi aloitettu

Taisin unohtaa kertoa, että jo viime torstaina Ukko pääsi Ilonan kanssa aloittamaan vetotreenejä Haavistolla pyörätreeneissä. Viikonlopun jälkeen maanantaina oli aika väsynyt olo eikä tehty oikein mitään, mutta tiistaina iski hypomania päälle ja lähdettiin Ilonan kanssa lenkille. Siis ihan juoksulenkille. Lämmiteltiin kyllä alkuun, sitten hölkättiin n. 4,6 km ja olin kyllä todella yllättänyt itsestäni, että jaksoi noin pitkän matkan putkeen hölkötellä, kun edellisesti juoksulenkistä on ihan todella pitkä aika! Taputus omalle olalle. :P Sitten taas jäähdyteltiin pitkä matka. Hyvä lenkki. :)

Ja lihakset kiitti seuraavana päivänä. Ja torstaina. Ai saakeli. Canicrossia koiran kanssa harrastaneet tietää sen jumituksen etureisissä ja säärissä, kun joutuu varsinkin alamäissä jarruttamaan koiran menoa ja iskut tulee jaloille lujaa. Auts.

No, ei se hulluus kuitenkaan siihen vielä loppunut. Torstaina lähdettiin vielä uudelleen juoksemaan. Tällä kertaa Suolijärvelle yhteisvetotreeneihin ja Ukko valjastettiin Ilonan eteen Kirin rinnalle ja mä juoksin Jerikon kanssa. Ja kylläpä olin taas ylpeä siitä kuinka pysyin niiden paljon enemmän juoksua harrastaneiden vauhdissa ja Jeriko jaksoi myös sairaan hyvin. Piti liinaa koko ajan kireällä ja pienimmästäkin kannustuksesta ylämäissä kiristi aina tahtia vielä lisää. Mun reipas pieni partiolainen. Sen työmoraali on kyllä niin korkea. Ja aika hyvää keskivauhtia tultiinkin! :)

Tämän lenkin jälkeen hengähdettiin vähän ja käveltiin takaisin ison mäen alle, johon sitten tehtiin vielä mäkispurtti palkoille. Vaihdettiin Jeriko Kirin viereen ja mulle Ukko. Hauska, kun lähdettiin ensin vähän hölköttelemään, niin näki, että Jeriko jo siinä päätti, että nyt nokitetaan Ukkoa ja sitten kun kunnolla lähdettiin spurttaamaan, niin sinne mä ja Ukko jäätiin kuin täit tervaan, kun Jeriko haukkujen ja vinkumisen säestämänä pinkoi Ilonan ja Kirin kanssa mäen päälle. :D

Canicross-kisat

Eilen ajettiin Mäntsälään, missä Ukko pääsi ensimmäistä kertaa canicross-kilpailuihin junnuluokkaan Jennan kanssa. Junnuluokassa oli kolme osallistujaa, Jenna ja Ukko starttasi keskimmäisinä. Lisäksi kilpailuissa oli harrastajaluokassa Sisu-veli Iljan kanssa, sekä harrastajakärryluokassa Simo-veli ja Uuno, jonka setäpuolia nää nuoremmat herrat on. Vetäminen verissä. ;)

Ukko oli lähdössä selvästi jotenkin hämillään. Jäin itse maaliin jo odottamaan ja kurkin vaan kauempaa ettei Ukko ottaisi musta häiriötä, mutta jotenkin Ukko näytti siltä ettei tiedä mitä on menossa tekemään, katseli sivuille ja taakse, heilutteli vähän häntää koikkerille, eikä Jennan suuntaamisestakaan edellä lähtevän perään noussut yhtään. Kuntokoirassa Matin kanssa kiljui innoissaan jo autosta ottaessa ja Matti ei kehdannut odottaakaan ihan lähtöviivan tuntumassa, kun Ukko huusi niin kovasti.Vähän meinasin sitten huolestua, että lähteekö Ukko ollenkaan vetämään tai lopettaako kesken, mutta hyvin lähti ja oli vetänyt tasaisesti koko matkan. Maalisuoralla kiihdytti kun huusin ja heilutin purutyynyä. :)

Ilja ja Sisu voitti yhdeksän koiran harrastajaluokan aivan älytömällä ajalla 7.34,1/2,3 km. Hurjasti onnea hienosta suorituksesta! Jenna ja Ukko tuli luokassaan toisiksi ajalla 8.41,2, sama matka, todella hieno suoritus heiltäkin! Tästä on sitten hyvä jatkaa. Hyvä olis kyllä saada kimppatreenejä Jennalle ja Ukolle, että Ukko olis paremmin kartalla...

Tänään on koko päivän sadellut, oikein koiran ilma. Päivällä meillä oli alueellisen valkun agilitytreenit, jossa mulla oli molemmat koirat mukana. Jerikon kanssa ekana vuorossa ja oikein kivasti meni. Kolmea kohtaa Tero kellotteli ja aika hyvin olin osannut valita Jerikolle nopeimmat ja sujuvimmat ohjaukset. Hyvällä sykkeellä mentiin. :)

Ukon kanssa alkuun vähän ongelmia Ukon hakea itse vahvasti sivussa oleva ensimmäinen este. Siihen pari kertaa vahvistamista ja pikku hiljaa alkoi sujumaan. Palkkailin nytkin pelkällä namilla vaikka se itsestä tosi kököltä tuntuukin (mä haluaisin leikkiä! :D ) ja ainakin Sanna sivusta katsoen oli sitä mieltä, että Ukko oli paljon rennomman oloinen, kun ei ollut lelua ollenkaan. Ukon kanssa samoja kohtia kelloteltiin kuin Jerikon kanssa, yksi kohta meni parhaiten samalla tavalla kuin Jerikon kanssa, mutta kaksi muuta kohtaa meni eri ohjauksella. Loppusuorallakin yllättäen takanaleikkaus oli Ukolle nopeampi kuin persjättö, en olis uskonut! Ukko pääsi ihan tykittämään kunnollakin ja kyllä se pinkoikin, mulla meni jalat jo ihan hapoille sitten vikassa vedossa, mutta ihme kyllä siitä huolimatta Ukko jatkoi hyvää menoaan! Suunta on siis oikea! :)

Otin ja ilmoitin molemmat pojat Lietoon, molemmat neljälle radalle. :D Mutta osallistujia on onneksi aika vähän, joten kisat menee sen puolesta melko nopeasti ja ehkä mä sitten jaksan ne kahdeksan rataa ihan ok... :D

Sateisesta säästä huolimatta päätin vähän paimennella. Oltiin siirretty lampaat jo alalaitumelle, kun siellä kasvaa ruoho ihan kivasti, mutta otin niitä häkiteltäväksi pienempään aitaukseen. Isoon pyöröhäkkiin sitten häkiteltiin, ensimmäinen kerta vaati aika paljon työstämistä, toinen ja kolmas häkitys meni jo vähän paremmin. Molemmille pojille myös häkissä pyörimistä ja samalla lampaita siihen totutettiin, kivasti meni. :) Kuraista oli, mutta ei haitannut näiden pitkäkarvaistenkaan kanssa, vähän näytin puutarhaletkua (Ukko oli savisempi!) ja se siinä. ;)

Kuulumisia ja treenailua

Ukon kastraatiosta on nyt 1,5 kk ja ainoastaan positiviisia muutoksia on näkynyt. Ukko ei enää lipittele pissoja ja tosi nopeasti (ihan jo pari viikkoa leikkauksesta) väheni myös ylipäätään kiinnostus narttuja kohtaan. Agilitytreeneissä ei enää olla haikailtu Tommin koirien perään ollenkaan, vaan jos ollaan omalle vuorolle oltu menossa, niin pyyhälletty vaan ohi kohti treenikassia/kenttää. Muutenkin agilityssä on lähtenyt kulkemaan huomattavasti paremmin, vaikea toki sanoa kuinka iso osa johtuu keskittymiskyvyn parantumisesta kastraation myötä ja kuinka paljon mun palkkaustavan muokkaamisesta.

Arjessa Ukko on muuttunut siten, ettei enää ole yrittänyt nylkyttää yhtään vierasta eikä myöskään sänkyyn viereen tullessa Mattia. Ukko ei ole kuitenkaan missään nimessä pehmennyt tai nössööntynyt totaalisesti, päin vastoin. Ainahan Ukko on ollut itsevarma ja hyvin tullut juttuun kaikkien kanssa, mutta nyt kyllä itseasiassa aikaisempaa selkeämmin pitänyt huolen siitä, ettei häntä pompotella. Kertaalleen joutunut vähän nylkyttely-/liehittely-yritysten kohteeksi (koiran osalta joka yritti sitä jo ennen kastraatiota) ja tässä tapauksessa Ukko tiukasti mutta asiallisesti kertoi, että tuollainen sovi ollenkaan. Ukko on siis muuttunut, mutta toisaalta se on ihan sama Ukko kuin aina ennenkin, ehkä vähän paranneltu versio itsestään. :)

Torstaina Ukko pääsi taas Jennan kanssa canicrossaamaan ja hitsi millaista aikaa ne oli pinkonut: 3 km aikaan 9:19! Siis ihan älytön aika, mun hiihtoajathan oli tota luokkaa. :D Ukko on nyt selvästi löytänyt veroisensa juoksijan ja taitaa kyllä nauttia vauhdin hurmasta täysin rinnoin. Kisoissa tätä kaksikkoa tullaan näkemään loppukuusta, nyt alkaa melkein jo etukäteen jännittämään. :D

Jeriko pääsi agilitytreeneihin sietämään mun sekoilua, kun unohdin radan ihan jatkuvasti. Eka kierros oli siis täysin mun sekoilua, Jeriko kyllä teki kaiken juuri niin kuin pyysin. Toiselle vuorolle oikein keräsin itseni, niin muistinpahan koko radan ja vedettiin nollana läpi.

Perjantaina pojat pääsi Katriinan käsittelyyn. Jerikolla oli aivan pientä syvien lihasten jäykkyyttä edeltäviin liukkaisiin keleihin liittyen, mutta ei mitään isompia jumeja. Ukosta ei löytynyt yhden yhtäkään jäykempää kohtaa. Katriina tykkäs, että on kyllä upea lihastyyppi ja nahkaansa myöten niin rento kuin vaan voi olla, ettei Ukko treenaamalla ja rasittamalla kyllä jumiin saa. Ukkohan oli ollut edellisenä päivänä just tykittämässä Jennan kanssa eikä mitään merkkiäkään lihaksistossa. Ukko ei taida tuntea termiä "maitohapot". :D

Tänään kävin päivällä tallaamassa Jerikolle jäljen tohon osittain naapurin maille, osittain omille. Vuoden eka jälki, vanheni reilun kaksi tuntia, maassa osittain lumisia laikkuja ja muutoin pääosin mätien lehtiä sammalen päällä. Tällaiset olosuhteet on tosi haastavat: kylmä maa (ja kylmät kepit!) luovuttaa hajua lämmintä huonommin ja mädän lehden haju herkästi peittää tai häiritsee jotenkin jäljen seuraamista. Mutta oli kyllä aivan erinomainen aloitus jälkikaudelle. Jeriko eteni janalla aivan tikkusuoraan hyvällä vauhdilla, heti jäljen kohdalla nosti oikean suunnan ja alkoi jäljestämään tarkasti eteenpäin.

Pituutta jäljellä kokonaisuudessaan 750 metriä ja kaikki kuusi keppiä nousi hienosti vaikka selvästi haju ei ollut voimakas, kun vasta ihan päällä haistoi. Lumisilla kohdilla Jeriko vaan tarkensi työskentelyään, ei yhtään yrittänyt silmällä seurata askelia. Lumessa itsessään hajua taas tosi vähän. Erityisen iloiseksi teki Jerikon työskentelyä neljännellä ja viidennellä kepillä. Neljäs keppi oli pienen kiven päällä ja Jeriko selvästi sai siitä hajun, mutta joutui todella työskentelemään, että sai tarkennettua kepin sijainnin. Hienosti Jeriko kuitenkin näki vaivaa kepin eteen, kun keppimotivaatio vs. jälkimotivaatio on ollut aina aika vahvasti jälkimmäisen eduksi. ;) Viidennellä kepillä Jeriko löysi ja nappasi kepin heti ja kääntyi ihan tuomaan sitä mulle! Tää oli oikeesti tosi iso juttu koiralle, jonka motivaatio edetä jäljellä on aina herkästi ajanut ohi keppimotivaatiosta. Nyt Jeriko omasta tahdostaan tavallaan luopui hetkeksi jäljestä ja lähti mua vastaan tuomaan keppiä!

Kyllä tuli hyvä mieli, aivan upeaa työtä Jerikolta ja niin kuin aina, sen työskentelyä jäljellä on aivan upea seurata, kun se on niin rehellinen ja motivoitunut. :)))

Huippufiilis :))

Tällä viikolla on ollut kyllä hyviä treenejä! :) Tiistaina Tamskin treeneissä oli vähän hävikkiä ryhmässä ja otin sitten molemmat pojat treenaamaan. Ukko oli kyllä ihan liekeissä, fiilis oli ihan upea. Ja se meni oikeesti todella lujaa ja hienosti, hienous vielä korostui, kun otin Jerikon perään, kun Jerikon kanssa takkusi enemmän!

Yksi pätkä oli selvästi sellainen, että Ukon kanssa rytmitys onnistui tosta vaan ja se irtos hienosti mun edelle ja lukitsi putken niin, että pystyin takaaleikkaamaan leijeröiden renkaan! Jerikon kanssa samassa kohdassa jouduin ensin vähän odottelemaan ja sitten Jeriko ei lukinnutkaan putkea vaan takaaleikkauksesta kielsi putken. Annetaan nyt anteeksi, onhan mestareillakin huonoja päiviä, mutta Ukolta ihan sairaan vahvaa suorittamista! Lisäksi Ukon kanssa kepeillä leijeröin puomin eikä ollut todellakaan mikään helppo kohta, nimittäin keppien alku oli kaksi metriä puomin ylöstulon linjalta taaksepäin. Joutui siis ihan tosissaan yksin hakemaan sen välin ja ohittamaan houkuttelevan puomin ylösmenon hyvin läheltä. Ja sitten Ukko vielä tykitti kepitkin matalana ja nopeesti! Eikä tässä vielä kaikki! Puominkin meni nyt kokonaisuudessaan ihan reippaalla laukalla, vauhtia tullut hurjasti lisää, JA kunnolla iski tassut alastulon eteen ja häntä heiluen odotti palkkaansa! WOW!

Mullahan oli namipalkkaa periaatteessa pääasiassa, mutta kun Ukko veti noin sairaan hyvin, niin pakkohan mun oli leluakin sille antaa, kun ei se nami vaan mitenkään tuntunut riittävältä kiitokselta tollaisesta menosta. Hitsi kun meni hyvin! Puomilla tai kontakteilla ylipäätään on selvästi toi runsas namipalkkaaminen auttanut. Siinä missä Jerikolle sopii nimenomaan nopeat vapautukset jatkamaan rataa, niin Ukolle sopii toi palkkailu ja sen tietyn asennon vahvistaminen ja siinä rauhassa kehuminen. Lelun vetelykään kontaktin päässä ei ole ollut mielestäni näin tuloksellista ollenkaan. Nyt alkaa toimimaan. :)

Jerikon kanssa oli tosiaan vähän enemmän tahkoamista tän radan kanssa, en tiedä miksi. Yhden kohdan Jeriko kyllä veti selvästi paremmin ja nopeammin kuin Ukko. Nimittäin suoralla edessä sivuttain olevalle hypylle irtoamisen ja siitä käännös ja suoraan putkeen, niin en millään meinannut ehtiä persjättää, kun Jeriko tuli kuin tykin suusta. :D Ukon kanssa olin taas ehtinyt ihan hyvin, kun se käännöksestä liikkeelle lähtö ilmeisesti Ukolla kesto jotenkin enemmän..

Tänään oli Harrin agilitytreenit Jerikon kanssa. Ennen treenejä vein Ukon Jennalle canicross -treeneihin ja kylläpä ne olikin nopean ajan heti juosseet! Ensimmäinen treeni ihan kaksistaan, ilman mitään muita koiria "radalla" luomassa kisafiilistä tai mitään. Ja paikoin oli kuulemma ollut tosi liukastakin. Varmasti treenin myötä tulee vieläkin kovempia aikoja. On se hienoa, kun Ukko pääsee vihdoin kelpo juoksijan kanssa loistamaan lajissa (vetolajit siis ylipäätään) mihin se on ihan hulluna. :)

No mutta ne Jerikon treenit. Ne meni tosi hienosti. Paria kohtaa vaihdettiin ohjauksellisesti Harrin ohjeesta, mutta muuten aikas hyvää menoa eikä mitään erityisiä ongelmia. Harri vielä lopuksi haastoi mut tekemään keppien loppuun poispäin-käännöksellä keinulle ohjauksen ja leijeröimään kepit. Ekalla yrittämällä ajauduin ihan liian pitkälle (poispäinkäännökset ei ole mikään mun bravuuri), mutta toisella kerran onnistui hienosti. :) Pari kertaa Jeriko vapautti itsensä vähän liian nopiaan puomilta, mutta uudella yrittämällä tykitti täysiä loppuun, pysähtyi rehellisesti ja lähti vasta mun vapautuksesta. Sairaan hyvää menoa ja kisoihin tekisi mieli lähteä, mutta ei nyt juuri ole mitään sopivia kisoja. :(

Vauhtia ja saalisjumia

Maanantaina käytiin pitkästä aikaa juoksemassa. Ukko pääsi kokeilemaan canicrossausta tulevan lainajuoksijansa kanssa ja itse lähdin seuraksi, kun ekaa kertaa mentiin. Vähän oli vielä liukasta mennä ja mun kunnolle aivan liian kova into ja vauhti pojilla, tuloksena jäätävän kipeät lihakset. Ukko kuitenkin veti hyvin ja Jenna olisi selvästikin jaksanut juosta lujempaa kuin mihin mun kunto riitti, eli todennäköisesti tätä kaksikkoa nähdään kisoissa jatkossa. :)

Tiistaina Ukon agilitytreenit. Nyt sitten jätettiin lelut kokonaan autoon ja pelkät namit palkkana. En tiedä, mutta tunne oli että Ukko olisi ehkä liikkunut hieman vapautuneemmin, vaikea sanoa..? Joka tapauksessa ihan kivasti meni. :)

Keskiviikkona kävin ratsastamassa. Lihakset oli tosiaan aivan jäätävän kipeenä, mutta hevosen selässä se unohtui ja meni tosi kivasti. Flipper meinasi ensin vähän kokeilla, että entä jos ei antaiskaan tarhassa kiinni, mutta luovutti kyllä parin minuutin jälkeen. Tehtiin nyt tempon muutoksia käynnissä ja ravissa, tosi hienosti tuli pienille askelille. Vanhana ravurina selvästi vasempaan kierrossuuntaan mennessä meinais olla vauhtia enemmän, mutta hienosti siinäkin onnistui. Sain ratsastettua Flipperiä ensin tosi pienille askelille ja siitä sitten lisäsin asteittain vauhtia ja Flipper jatkoi tosi rennossa fiiliksessä lujassakin vauhdissa. On se vaan aika löyty hevonen, tykkään! :)

Illalla sitten vielä tokotreeneihin Tiinan kanssa. Jerikolle tehtiin jääviä ja niihin vauhtia. Jerikossa huomaa sen, että sheippaamalla opetettu stoppi ei ole todellakaan mitenkään täpäkkä ja tätä pitää nyt edelleenkin hioa. Samoin istuminen sais olla nopeampi. Maahanmenossa teki parhaat suoritukset. Hienointa Jerikon kanssa oli kyllä se, että istumisessakin tehtiin helposti viisikin toistoa putkeen joista en palkannut vaan totesin vaan, että "kunnolla" (käytän tätä, kun haluan kertoa Jerikolle, että oikea liike, mutta parannettavaa on) eikä Jeriko yhtään tuskastu, turhaannut, ala säheltämään tai mitään muutakaan, vaan aina lopulta sitten tarjos sellaisen suorituksen mistä voitiin palkata. :) Pitäis nyt itse vaan olla yksin treenatessakin tarkempi, ettei sitten päästä yhtään huonompaa suoritusta sormien läpi, vaan Jerikolle pitää nyt iskostaa se, että joka kerta täytyy työskennellä pysäytykset täysillä.

Ukon kanssa tehtiin liikkuroituna seuraamista, nouto, kaukkarit ja liikkeestä maahanmeno. Taaskaan mulla ei ollut lelupalkkaa mukana ja seuraamisessa ja liikkeiden väleissä oli Ukolla kyllä huikeen hyvä fiilis. Nouto oli muuten oikein hyvä, mutta nyt jostain syystä mälväsi kapulaa, mitä ei ole aiemmin tehnyt. "Pidä"-käskyllä rauhoiti kyllä ja siirtyminen oikein hyvä. Kaukkareissa oli vähän säätöä. Liikkeen alku tosi hyvä, ei hämääntynyt Tiinan käskytyksistä, mutta sitten hämääntyi tosi paljon kun Tiina esitti kääntelevänsä taulua. Toisaalta, näistä hämääntymisistä huolimatta Ukolla oli hyvä fiilis ja suoritti vaihdot ihan kivasti vaikka sitten jälkijunassa tai toisella käskyllä.

Lopuksi otettiin sitten liikkeestä seisominen, josta palkkasin suoraan ja sitten vielä hyppy. Jostain syystä päätin hypyllä ottaa lelun esiin, tällä kertaa tennispallo. Jotenkin sitä on vaan itse niin urautunut lelulla palkkaamiseen.. :D No, tästähän seurasi sitten se, että Ukko jumitti istumisen esteen takana. Kun käytin pelkkää namia, niin istuminen esteen takana sujui paljon paremmin. Mitä tästä opimme? Ukon kanssa pitää ihan tosissaan pitää lelut poissa tai käyttää niitä vain tosi tarkkaan harkituissa tilanteissa. Jos sellaisia nyt ylipäätään on... :D Ja Ukko pitää ensin opettamaan toimimaan lelujen kanssa oikein eli tekemään täysillä tai ei saa lelua, niin kuin Kärnän kanssa puhuttiin.

Eilen sitten Harrin agilitytreenit. Päätin ottaa nyt Ukon näihinkin treeneihin, kun kiinnosti niin kovasti nähdä sen kehitys... Noooh, olihan niitä ihan hyviä pätkiä, mutta sitten oli ei niin hyviä pätkiä.. Ja Ukko ei osaa edelleenkään irrota kunnolla mun ohi ilman, että edessä on joku kohde.Viime viikollahan saman tyylistä tehtiin niin, että Harrilla oli lelu ja eteni ihan hyvin. Nyt sitten tein kuitenkin vaan alustalla ja namilla. Pari kertaa, kun oli ihan tolkuttoman hidas, niin juoksin siitä ohi ja estin saamasta namit. Vähällä oli jo ettei Ukko olisi lannistunut, mutta sitten tuli (ehkä) sen verran ok suoritus, että annoin sen ottaa namin. Tai sitten alkoi vaan säälittämään.

Tehtiin sitä yhtä irtoamis-suoraa sen verran monta kertaa (enkä uskonut, että meno siitä toisella treenivuorolla ainakaan mihinkään paranisi), joten päätin ottaa toiselle vuorolle kuitenkin Jerikon. Jeriko teki taas täysiä ja täydellä sydämellä, eikä irtoaminen ollut sille mikään ongelma. Tein sille samaa kohtaa jopa niin, että jäin vielä enemmän taakse ja leijeröin yhden hypyn eikä Jeriko vilkaissut "eteen"-käskyn jälkeen taakse ennen kuin oli vika hyppy menty ja seinä vastassa. :) Kerran tuli A:lta jo vähän turhan nopsaan ja ylhäältä, korjasin tästä niin teki tosi hienoa A:n kontaktia vauhdilla alas. :)

On nää kyllä niin kuin yö ja päivä, aivan erilainen fiilis itselläkin tehdä ja tää onkin aika hankala juttu. Mulla ja Jerikolla on positiivinen toisiamme vahvistava kehä, Jerikon hyvä fiilis ja meininki vahvistaa mun hyvää meininkiä ja yritän kovemmin ja tunteella, jolloin Jeriko myös edelleen antaa itsestään parhaansa. Ukon kanssa mä saatan pystyä yrittämään pitämään fiilistä korkealla vähän aikaa, mutta ilman vastakaikua Ukolta tunne aina lopulta läsähtää. Ja kun mun fiilis läsähtää, niin se ei ainakaan paranna Ukon fiilistä.

Mitä sitten pitäis tehdä, jotta sais katkaistua tän negatiivisen kehän? Auttaisko jos treenais tosi lyhyitä pätkiä, ei pelkästään Ukon takia, vaan senkin vuoksi, että pystyn itse tekemään 100-lasissa vaikkei Ukko vastaiskaan. Tehtäisiin vain niin lyhyt pätkä, minkä pystyn riehumaan itsekseni ja ehkä Ukko lopulta alkais vastaamaan siihen..?

Mutta on toi saalisjumi aikamoinen juttu, ei voi muuta sanoa. Ja kun se ei rajoitu vaan siihen, että silmällä jumittaa vaikka esillä olevaan leluun, vaan se voi näkyä vaan lievänä odotuksena ja jähmeytenä, kun koira odottaa saalista. Kolme vuotta kesti tämäkin tajuta! Tokopuolella tällaisista ei oikein puhutakaan ja tää on sitten vaan asteittain auennut mulle vuosien varrella. Kiitos terävistä havainnoista kuuluu erityisesti Immille, Tiinalle ja Sarille. :)

Kuntokoira ja vähän muutakin

Nyt on taas ollut niin montaa menoa, että en tiedä mistä oikein lähtis, mutta aloitetaan tämän päiväisestä Kuntokoira -tapahtumasta. Immi sai mut houkuteltua ilmoittautumaan viimeisenä mahdollisena päivänä ja tokihan houkuttelin sitten Matinkin mukaan. ;) Immillä ja Iljalla kävikin sitten huono tuuri auton kanssa, eikä itse päässeetkään osallistumaan. :( Hieman kyllä mietin, että mitenköhän saan pidettyä sopivaa tahtia itselleni yksin juosten. Luokat ilmoittautuessa oli siis 10 km kilpailuluokka, 6,5 km harraste-/kuntoiluluokka ja 1 km mölliluokka. Tänään oli kuitenkin niin lämmin sää, että myös kilpailuluokka juostiin 6,5 kilsan pituisena. Harmi kun siihen ei sitten ollut tietenkään ilmoittauduttu.. :/

Kuntoiluluokan lähtö jaettiin kolmeen osaan: juoksijat, kuntoilijat ja kävelijät. Itse asetuin kuntoilijoihin ja Matti Ukon kanssa juoksijoihin. Ja hienostihan Ukko ja Matti sitten olikin vetäneet; sijoittuivat nimittäin luokassa toisiksi ajalla, jolla olisi kilpaluokassakin päässyt 3. palkintosijalle! :) Ajanotto ei ikävä kyllä tuolla oikein toiminut, eikä mitään tarkkoja aikoja ole tiedossa, ilmeisesti Matin ja Ukon aika kuitenkin n. 29 minuuttia.

Me Jerikon kanssa juostiin kyllä myös suoritus johon olen erittäin tyytyväinen! Ilman juttuseuraa tai sykemittaria oli vaikea miettiä tahtia, mutta kun oikein keskityin juoksemiseen ja omiin tuntemuksiin, niin oikein sopiva tahti löytyi. Tultiin kuntoilijoiden lähdössä toisiksi, aivan aavistuksen häviten koirakolle joka oli koko matkan tullut meidän imussa ja koiralta löytyi vetoavut sopivasti vasta maalisuoralla. En sitten kuitenkaan viitsinyt alkaa verenmaku suussa taistelemaan voitosta, kun olin jo vetänyt loppumatkaan aika hyvää kiriä. Meidän loppuaika oli n. 34 minuuttia, mikä on mulle aivan älyttömän hyvä aika, en oo kyllä koskaan juossut noin kovaa!! :)) Aika hyvä varsinkin, kun olin juuri eilen verenluovutuksessa... :D
Kiva päivä siis oli ja oltiin tosi tyytyväisiä omiin suorituksiimme, ehkä tämä juoksu-ura saa vielä jatkoakin.. ;)

Palkaksi viiliä. Ukolle ei oikein raparperi maistunut, joten Jeriko sai. :)

Juoksujen jälkeen oli aika luksusta, kun jäähallin takana oli pienet kasat lunta. Jeriko aivan riemastui niistä suorituksen jälkeen, kun jäähdyteltiin ja kieriskeli ja hinkkasi naamaansa lumeen. :D Tietenkin heti, kun kameran otti esiin loppui myös näytös.

Eilen tosiaan kävin päivällä verenluovutuksessa ja totesin vaan hoitajalle, joka kysyi että varmaan tiedän jälkiohjeet (ei hikiliintaa, saunomista tai uimista samana päivänä), kun olen ennenkin luovuttanut, että "Joo, kyllä mä ne tiiän......."... Illalla sitten alueellisen valmennuksen agilitykoulutukseen, jossa Jerikokin oli mukana ja vedin molemmat koirat putkeen.. :D  Hieman kyllä meinas hapottaa, mutta kyllä siitä selvittiin. Yritin siis hakea sitä, että Ukko näkis kun teen Jerikon kanssa, sitä hetsattaisiin ja ehkä Ukko siitä nostattais kierroksia.. No, ei oikeestaan nostattanut, mutta Tero kyllä taas mua rauhoitteli, että ei tosta vauhdista vielä pidä olla ollenkaan huolissaan. Kai sitä jotenkin liikaa fiksoituu agilityssä tohon vauhtiin... Mutta siis en suosittele tätä kellekään verenluovutuksen jälkeen, en myöskään seuraavana päivänä juoksukilpailuja. Omalla vastuullanihan tälleen touhuan, luottaen siihen ettei mitään haittaa kun ei ole koskaan ennenkään tullut mitään vähäisimpiäkään ongelmia.. ;)

Torstaina oltiin myös Mahnalassa pässipoikia paimentelemassa. Nyt onnistui Jerikolta hausta nosto ihan omin avuin eikä mitään ongelmia, pässipojat käyttäytyi jonkin verran kiltimmin ja Jeriko oli selvästi hoksannut miten niiden kanssa kannattaa toimia ja jäi nyt paljon itsevarmemmin seisomaan ja odottamaan pässien liikkumista, kun ne kääntyi vastaan. Hienosti kyllä meni. :)

Ukko oli taas omimmillaan näillä pässeillä, ja hitsi kun se kylmäpäisesti kohtaa niiden tuijotuksen eikä silmääkään räpäytä! :) Vellu sanoi, että Ukko itse asiassa valitsi aina nimenomaan sen kaikkein eniten uhittelevan pässin ja jäi sitä painostamaan. Mietittiin, että onko tämä hyvä vai huono, kun niitä "heikompia" painostamalla  olis voinut saada pässit nopeammin liikkeelle. Kuitenkin siinä olisi varmaan herkästi käynyt niin, että nämä helpommat oli väistäneet ja kovin uhittelija olisi jäänyt sivustaan tai taakse ja sieltä mahdollisesti puskenut.. Ja tavallaan niille "heikommille" riittä selvästi se, että Ukko haastoi sitä johtajaa, niin kyllä ne muutkin kääntyi. On Ukossa vaan aika paljon voimaa, mistä varmasti ainakin osittain voi kiittää alkukoulutusta, kun ei olla hätäilty koulutuksen kanssa ja ollaan annettu Ukon käyttää viettiään ja voimaantua. Ehkä osansa myös geeneillä.. ;)
Lisäksi Ukko harjoitteli flänkkejä, jotka nyt alkaa olemaan tosi pulleitä kun itse seison lampailla. Ei tarvi edes suuremmin lähdöissä avustaa, vaan Ukko itse kääntää rintamasuunnan sivuun. Hakukaaria kokeilin pari kertaa piruuttani n. 60 m matkalta. Molempiin suuntiin ihan ok, ei leikannut ja meni tosi nätisti lauman taakse, mutta saisi toki laajempi kaari olla.. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että Ukko ottaa harppausta eteenpäin ja oikein "puhkeaa kukkaan" jos niin voi uros koirasta sanoa.. :D

Fysiikkatreeniä

Ollaan treenattu kovasti kaikenlaista, mutta en vaan ole ehtinyt päivittää mitään. Aloitettiin juoksutreenit viime sunnuntaina. Olen ilmoittanut sekä itseni että Matin KuntoKoira -tapahtumaan ja nyt pitäis sitten vähän ehkä harjoitellakin, ihan vaan ettei ihan kuole sinne lenkkipolulle. ;) Yllättävän hyvin kuitenkin oli kunto säilynyt ja ilmeisesti kasvanutkin talven hiihdoilla ja kohtuu hyvin jaksoi hölkkäillä. Ukon treeniksi muodostui ravaamisen harjoittelu, mikä alkuun oli Ukolle selvästi hyvin raskasta ja hankalaa, mutta nyt on alkanut sujumaan jo ihan hyvin. Huomaa kuitenkin, että loppumatkasta syvät lihaset väsyy ja koppa menee aivan mutkalle. Ukolla ilmeisesti vasemman takajalan syvät lihakset on ne heikommat ja vinolla asennolla jättää oikean eli vahvemman jalan taakse polkemaan. Juoksulenkkien lisäksi olen nyt aloitellut syvälihasvirittelyä myös nostelemalla Ukolla jalkoja yksitellen ja siinä olen juuri huomannut, että oikeaa takajalkaa nostaessa (eli vasen jää tukijalaksi) ei meinaa tasapaino löytyä millään. Mutta harjoitelulla varmasti saadaan kehittymään.
Jerikolta juoksulenkit sujuu kuin vanhalta tekijältä, eipä siinä mitään erikoista.

Olen myös lukenut nyt Katriinalta lainassa olevaan kirjaa Practical guide for Sporting & Working dogs. Kirjan on siis kirjoittanut ranskalainen koirien liikuntalääketieteeseen erikoistunut eläinlääkäri ja kirjassa viitataan useisiin tutkimuksiin tai jos aihealueesta ei ole tutkimusta se myös mainitaan. Eli aika luotettavaa tekstiä näin mun silmääni. Kamalan pitkälle en ole vielä päässyt, mutta on kyllä tullut mielenkiintoisia asioita esille. Liikuntalääketieteen osalta viitataan useimmiten rekikoiriin ja vinttikoiriin, joista on eniten tehty tutkimusta. Tajusin vasta vähän myöhässä, että siinä on niin hyviä juttuja, että olis pitänyt tehdä muistiinpanoja alusta saakka.

Nyt kuitenkin ruokintaan ja ravitsemukseen liittyvät asiat sai mun korvat niin hörölle, että kirjoitin asioita ihan ylös. Mielenkiintoista oli lukea MSM:stä josta olen aiemminkin kuullut nivelapuaineiden yhteydessä, mutta en ole tiennyt kuinka luotettavaa tieto sen eduista on. Tätä on kuitenkin ihan tutkittukin ja MSM on ns. "anti-stressi" aine ja vaikuttaa mm. vamman jälkeisessä toipumisessa sekä on anti-inflammatorinen.

Aika jännä uusi asia oli superoksididismutaasi, joka sinänsä on mulle tuttu koulun aineenvaihduntaluennoilta. Se vaikuttaa antioksidanttijärjestelmässä muuttamalla pelkistyneen glutationin aktiiviseen muotoon. Sitä on runsaasti punasoluissa ja lihaksissa, joissa on vilkas aineenvaihdunta. Teoriassa superoksididismutaasi voisi siis olla hyödyllinen lisäravinne, jos se vähentäisi liikunnan/kiihtyneen aineenvaihdunnan muodostamien radikaalien vaikutuksia parantamalla antioksidanttijärjestelmän toimintaa. Superoksididismutaasi kuitenkin hajoaa mahalaukussa, mutta vesimelonissa ko. aine on yhdistyneenä gliadiiniin eikä tämä yhdistelmä hajoakaan mahassa. Teoriassa vesimelonia syömällä voisi siis vähentää oksidatiivista stressiä. Vielä en ole kyllä alkanut koirille antamaan vesimelonia dopingina, harkitsen vielä asiaa. ;)

Mutta se kaikkein mielenkiintoisin asia tähän mennessä oli karnitiini, jonka johdosta kyllä tulen hieman parantamaan poikien ruokavaliota. Karnitiinia on siis soluissa mitokondrioiden kalvoilla joissa karnitiini toimii rasvahappojen kuljetuksessa mitokondrioon sisälle missä beetaoksidaatio (rasvan aineenvaihdunta) tapahtuu. Karnitiinin aktiivinen muoto on L-karnitiini ja sitä on lihassa, mutta eri lihojen välillä on suuri ero kuinka paljon sitä on! Lampaanlihassa L-karnitiinia on 210 mg/100g, karitsassa 78 mg/100g, naudassa 64 mg/100g, possussa 30 mg/100 g, kanassa 7,5 mg/100 g, lehmän maidossa ja kananmunassa enää häviävän pieni osa ja kasviksissa ei ollenkaan. L-karnitiinilla on siis merkittävä rooli energiametaboliassa. Lampaan lihaa on perinteisesti käytetty runsaasti rekikoirien ruokavaliossa ja tämä on jo sellainen asia, jota olen itsekin valmis kokeilemaan; siis lisäämään lampaanlihan määrää Jerikon ja Ukon ruokavaliossa satunnaisesta erikoisuudesta säännöllisempään käyttöön. Tosin, pakastetila antaa omat rajoitteensa, kun nyt se on hyvinkin täynnä kanaa ja sika-nautaa...

Kirjaa on vielä runsaasti lukematta ja luulen, että kirjoittelen lisää mielenkiintoisia pointteja myöhemmin. To be continued..... ;)