Sanon heti alkuun, että tänään oli huono treenipäivä eikä vähiten mulla. Käytiin aamulla Pinotiellä tekemässä vapaaharkkaa. Olin jo päättänyt, että en mene, mutta kun pojat herätti mut niin aikaisin, niin päätin kuitenkin lähteä. Virhe. Molemmilla pojilla oli nyt heti alkuun vähän hiipimistä alastulolla, meinas tulla vanhat pysäytyskontaktit sieltä läpi ja laukka unohtui. Jälkikäteen videoita katsellessa olin ihan järkyttynyt kuinka paljon toistoja tein Jerikolle, hitto mikä idiootti! :( Tosiaan hiipimisen seurauksena sitten halusin kuitenkin kokeilla matalampaa A:ta ja sain kuin sainkin yksin kasailtua itselleni maxipöydästä ja muurin palikasta korkeamman harjoittelu-A:n. No, eipä siinä mitään, sitten mentiin taas yksillä askelilla suoraan yksi. Kokeilin laittaa harjalle muurin palikat pumpperiksi, mutta oli kyllä liian korkeet ja hyvä ettei Jeriko lentänyt volttia yhdellä toistolla, ja toisaalta pumpperi tarvitaan kyllä varmasti alastulollekin rytmittämään. Johonkin väliin tehtiin myös puomitreeni ja se meni Jerikon kanssa kyllä kivasti! :)
Ukon kanssa myös sellaista jarruttelua alastulolla ja lopulta meni ihan hirveäksi jähmimiseksi ja jäätyi silmällä aivan totaalisesti palloon kiinni. Ehkä oma ei alunperinkään niin hyvä mielentila vaikutti sitten Ukkoon noin, tai sillä on jo vieroitusoireita paimennustreeneistä ja tänään se purkautui kaiken kyyläilyyn. Jäähdyttelylenkilläkin vapaana ollessaan hiipi koko ajan 10 metriä Jerikon takana vaanien.. Huoh. Osa toistoista A:lla ihan ok, puomitreeni ihan ok. Mutta jäi lannistunut fiilis tästä.
Yksin on kyllä tosi vaikea tehdä tätä treeniä ja täytyy sanoa, ettei se mieltä ylennä raahailla yksin aivan älyttömän painavia A:n paloja, nostella niitä korkean pöydän+muurin palikan päälle ja yrittää vielä samalla sihtailla harjaa kohdilleen. Harmi kun aamuisin ei oikein saa seuraa hallille, pysyis mieli varmasti parempana.
Vaikka nyt olin tehnyt aivan luvattoman paljon toistoja varsinkin Jerikolle jo aamulla, niin tehtiin vielä lyhyet treenit illalla wuffin hallilla. Alkuun Ukolla samaa jähmimistä, mutta sitten lähdin kiljumisten kera juoksemaan Ukosta pois päin ja tämä kummasti sulattikin Ukon jäästä ja Ukko alkoi selvästi parantamaan suoritusta. Tästä tuli siis hyvä mieli. :)
Jerikolta saatiin myös ihan hyviä laukka-askelia, mutta nyt pitäis sitten varmaan vaan niillä pumppereilla rytmittää alastuloa.
Huomenna pojat pääsee Katriinan käsiteltäviksi ja sen jälkeen ainakin kolme täyttä vapaapäivää. Saa siis aikaa palautua tästä kieltämättä aika hurjasta treenitahdista! :D Seuraavat kontaktitreenit pystytään ottamaan vasta ensi viikon loppupuolella, joten tässä on hyvin aikaa haudutella asiaa ja pumpperitkin ehtii varmasti tulla. :) Ehkäpä sitten tauon aikana ajatukset muhii meillä kaikilla. ;)
Tänään käytiin taas vapaaharkkaamassa Ylökkin hallilla kontakteja. Oli pikkanen työ, kun yksin siirtelin kaikki kontaktiesteet (puomi, kisa-A, harjoitus-A) paikoilleen. En ollut yhtään tajunnut, että eilen illalla oli tokovuoro ja esteet tietty laitettu syrjään. Siinä sitten pienet aamujumpat alkuun. :D
Ensin puomia parit toistot. Ukolla meinaa jäädä puomin alastulo helposti vajaaksi, ei ole vieläkään oikein tajunnut miten se kontakti pitäis oikein suorittaa. Jeriko tuli ensin läpi, mutta sitten teki tosi hyvän suorituksen. :) Illalla oli Ylökkin treenit, mutta ei ohjaajaa = vapaaharkkaa Tuijan kanssa. Jeriko teki radassa aivan huikeen hyviä puomeja, Ukon kanssa vähän hakemista. Ukolle selvästi vielä jotenkin epäselvää mitä sen pitäis tehdä. Tajusin, että pitäis tehdä Ukolle taas sivusta kontaktille lähetyksiä hetsaksen kera, että saisi vahvistettua sitä kontaktialuetta Ukolle.
Sitten matalaa harjoitus-A:ta. Jerikolla alkoi tulemaan ylöstulolle kaksi laukka-askelta ja asento alastulolla jotenkin parempi, mutta edelleen vain yksi askel siihen.
Ukolla alkaa olemaan vauhti ihan hyvä, mutta tekee aivan samaa kuin Jerikokin eli ottaa yhdellä askeleella sekä ylösmenon että alasmenon. Hieman matalampana haluaisin kyllä asennon nähdä.
Jerikolle otin sitten myös kilpailukorkuista A:ta. Livenä katsottuna näytti vähän pahalta ja otin sitten vielä kahdet toistot matalaa, mutta jälkikäteen videolta ja hidastettuna katsottuna kisa-A oli tosi hyvä: kaksi laukka-askelta sekä ylös että alasmenolle! Toihan on itse asiassa jo todella lähellä haluttua lopputulosta, Jerikolla on fokus hyvin maahan ja tekee hyvällä vauhdilla, enää tarvi pientä venymistä tuossa alastulon toisessa askeleessa, että sais sen ostumaan hyvin kontaktille. Luulen, että se tulee ihan harjoituksen ja kokemuksen myötä. :)) Tietenkin tarvii treenata myös häiriötä, mun liikettä, käännöksiä jne., vielä ei ole lähellekään valmis, mutta hyvältä näyttää. :)
Nyt ollaan siinä tilanteessa, että seuraavaksi kokeillaan Ukollekin kisa-A:ta, jospa siihen saisi parempaa rytmitystä kuin tuohon matalaan. Ihanteellista olisi ehkä saada tuon matalan ja kisakorkeuden välimuoto, mutta kun tuon säädettävän A:n palat on jossain muualla, niin aina ei saa mitä haluaa. Näistä kahdesta vaihtoehdosta parempi voi siis olla tuo kisakorkuinen A. Ja tarvittaessa sille voi sitten lisätä pumppereita rytmittämään laukkaa. Katsotaan nyt mitä tästä tulee, olen aika innoissani tällaisesta uudesta asiasta! Tosi jännää! Haluaisin jo nähdä lopputuloksen! :D
Jos nyt siirrytään kokonaan kisa-A:lle, niin sehän tarkoittaa sitä, että meidän mahdollisuudet treenata kontakteja lisääntyy Ylökkin hallilta myös wuffin hallille. Tosin puomia siellä ei oikein pysty treenaamaan, kun tilaa on aivan liian vähän, joten sen vuoksi pitää kyllä Ylöjärvelle ajella. Vähän oli ajatuksena ajella vielä huomenna aamulla Pinotielle, mutta katsotaan nyt menenkö sitten vaan illalla wuffille.. ;)
Tänään oli neljäs kerta juoksukontaktitreeniä. Ensin tein kuitenkin parit toistot puomia molemmilla, Ukolle myös pari kertaa pussin läpi juoksu, kun se siinä sattui keskellä lattiaa olemaan. ;) Ei tuottanut kyllä mitään vaikeuksia, joten kyllä se varmaan vaan niin oli, että musta pussi pitkän tauon jälkeen oli liikaa, muuten ei suurta ongelmaa. Puomin Ukko teki nyt parhaiten ikinä, Ukko suorastaan spurttasi puomille eikä laskenut raville alastulolla vaan tuli ihan kohtuullisen hyvällä vauhdilla loppuun saakka! Hyvältä alkaa näyttämään! :)
Jeriko teki myös pari kertaa puomin. Ensin meinas karata ennen aikojaan puomilta, mutta sitten teki aivan nappisuorituksen, tuli lujaa loppuun ja iski etutassut maahan ja pysyi siinä kun juoksun sivuun asteen taakse ottamaan vastaan. :)
Sain neuvoja Facebookin Juoksukontaktit -ryhmässä ja nostin sitten A:n palat maxipöydän päälle, kun säädettävän A:n palaset on jossain hukassa. Tässä kävikin yllättävästi: Jerikon juoksutekniikka parani siinä mielessä, että alkoi juoksemaan ehkä vieläkin lujempaa ja matalampana. Ainut, että otti sekä ylös- että alasmenon yhdellä askeleella, käytännössä yksi laukka-askel jäi siis uupumaan eikä osunut kontaktiin kertaakaan. Hups. :D Näistä sai kuitenkin vielä toistaiseksi palkat, jatkossa on tarkoitus laittaa pumpperi ainakin A:n harjalle ja katsoa miten saadaan laukka rytmitettyä niin, että tulee ainakin alastulolle yksi laukka-askel lisää. Parhaan rytmin löytämiseksi se toinen laukka-askel pitäis varmaan saada ylösmenollekin. Tilasin tätä varten jo sähkökourua, katsotaan saisiko ne jo tällä viikolla kotiin. Tosin huomisen jälkeen en taida tällä viikolla enää ehtiä treenaamaan..
Ukosta en saanut videota kännykkäkameralla, koska Ukko tarvitsee vielä enemmän apua, että suorittaa koko A:ta. A:n korotus aiheutti ainakin nyt alkuun Ukolla sen, että Ukko loikkii enemmän kuin matalalla A:lla. Ja nyt kun asiaa ajattelen, taisi olla niin, että Ukkokin otti vain yhden laukka-askeleen alastulolla. Eli pumpperi käyttöön Ukollekin. ;) Vauhtia ja matalaa juoksuasentoa haetaan Ukolle vielä ensin, vasta sitten aletaan erottelemaan kontaktin kosketukset ja hudit toisistaan.
Tänään tehtiin myös pienen pienet tottikset, seuraamista epäsäännöllisesti palkkaillen: Ukolla vahvistetiheys 1-10 askelta, keskimäärin 7 askeleen välein; Jerikolla 1-15 askelta, keskimäärin 9 askeleen välein. Aika lyhyitä pätkiä siis, mutta näistä jatketaan johdonmukaisesti eteenpäin.
Jerikon vire oli just kohdillaan, meinas olla vähän "äänekästä hengittämistä", mutta sen vielä sallin kun meininki on noin hyvää. Ei poikittanut eikä painanut, mutta oli just sopivan tiivis. :) Suorat kulmat lähdes täydellisiä, täyskäännöksissä jää kyllä edelleen vajaaksi takaosan käännös. Hitsi pitäis muistaa jumpata vadin ympärikiertoja vastapäivään jos sillä vaikka treenaantuis toi takaosan käyttö. Luulen kyllä, että on enemmän malttamattomuudesta kiinni, korkeessa vireessä ei jotenkin malttais kääntää loppuun asti..
Ukolla taso vähän vaihteli, välillä todella hyvää seuraamista, tiivistä ja vire hyvä, välillä jouduin ottamaan pätkän uusiksi kontaktin tippumisen vuoksi. Paransi kyllä aina sitten korjaamisesta ja valtaosa pätkistä meni hienosti. Täyskäännökset Ukko kyllä osaa, suorissa kulmissa menee vähän yli. :D
Täytyy sanoa, että Jerikon kanssa on ihana treenata kaikkea uutta, kun se lähtee aina niin nopeasti vastaamaan koulutukseen. :) Hoksaa nopeasti mitä siltä haetaan ja lähtee suorittamaan täysiä. Ukon kanssa kestää aina pidemmän aikaa ennen kuin Ukko tajuaa mitä siltä odotetaan ja ennen kuin sen itseluottamus kasvaa. Mutta kontaktitreenejä jatketaan, olen tosi tyytyväinen molempien kehitykseen puomilla ja A:lla. Juoksu-A:ta on sitä paitsi tosi hauska treenata! :)
Kylläpä nyt ollaan tottisteltu, kun toisena päivänä putkeen käytiin treenaamassa! Sitten voikin taas hyvällä omalla tunnolla pitää pidempääkin taukoa.. ;)
Tänään Ukko pääsi tekemään ensin oman vuoronsa. Vire oli nyt parempi kuin eilen heti alkuun. Seuraamisessa kontakti ja fiilis oli hyvät, kunnes sitten kävelin pitkittäissuuntaan keskellä kenttää ja Ukolla alkoi kontaktitippua ja alkoi edistää. Ihmettelin vähän, että mitäs nyt, kunnes sitten Ukko meinas syöksyä eteen. Oli siis ihan lähdössä eteenmenoon ja vasta siinä vaiheessa itse muistin, että unohdin viedä sinne mitään. :D Vietiin sitten tässä välissä palkka sinne yhdessä, mikä oli virhe. Ukko ei selvästikään enää suuremmin vahvistusta eteenmenoihin tarvitse ja se on Ukon selvä lempiliike. Nyt meni sitten jäävien harjoittelu tosi jähmiväksi ja hitaaksi, kun Ukko koko ajan selvästi mietti vaan eteenmenoa. Luoksetulo ja nouto ihan ok, varsinkin hetsaamalla lähdöissä laskemalla yksiiii - kaksiiii - hae/tule!. Eteenemno oli sitä mitä saattoi odottaakin, eli tikkusuora, todella vauhdikas ja innokas.
Nyt vaan mietin, että miten tehdään jatkossa. Palkkaa ei ainakaan kannata/tarvitse viedä yhdessä, mutta kannattaako eteenmenoa edes hirveesti treenata jos Ukko on siihen noin motivoitunut, että häiritsee muita liikkeitä? Toisaalta muiden liikkeiden arvoa Ukon silmissä pitäis vaan saada nousemaan. Ja sitten taas toisaalta se on ihan huikeen hyvä juttu, että Ukko on noin supermotivoitunut tottiksen viimeiseen liikkeeseen. Periaatteessahan koko muun tottelevaisuuden voisi ketjuttaa siihen ja lempiliikkeen odotus parhaassa tapauksessa nostaisi virettä myös muissa liikkeissä ja vire kantaisi loppuun saakka. Tämä pitää sitten vaan treenata tosi huolella, että Ukko ymmärtää, että sen pitäää tehdä myös kaikki muut liikkeet täysillä, että saa sitten lopulta sen luvan eteenmenoon. Eli ketjuttaminen on varmasti hyvä, mutta täytyy Ukon kanssa tehdä selkeästi sitten myös ero sellaisiin treeneihin, joissa keskitytään vaan jonkun yksittäisen asian hiomiseen, esim. jäävien. Ja sitten kokeenomaiset/ketjutetut treenit erikseen.
Jeriko teki nyt paikkamakuun Ronjan tehdessä liikkeitä. Jerikolla kyllä nousee vire tottikseen nykyään todella nopeasti ja hienosti, Jerikossa on hyvää röyhkeyttä ja possuilua: yrittää varastaa purutyynyä koko ajan kädestä ja haukkuu ja hyppii päin vähäisestäkin hetsaamisesta. Hyvältä siis näyttää. ;) Seuraamisen jätin tänään Jerikon kanssa vähemmälle, otettiin vaan jäävät ja seisomisesta suoraan luoksetulo. Liikkeenomaisena tehtynä vauhti ja voima ei ollut ihan sitä mitä toivon, mutta toisaalta tein sen virheen, että kutsuin ihan heti kääntymisen jälkeen. Sääntöjen mukaanhan pitäiskin odottaa hetki ennen käskyn antoa ja toisaalta pienessä odotuksessa varmastikin Jerikolla vire nousis ja pääsis paremmin oikeaan fiilikseen lähtiessään. Sitten toinen luoksetulo niin, että Tuija piti Jerikoa kiinni. Nyt ei sitten mitenkään erikseen käsketty haukkua, mutta näki selvästi, että Jeriko oli kuin jännitetty jousi, selvästi odotti todella keskittyneesti ja vireessä käskyä ja tuli juuri sille vauhdilla ja voimalla kuin toivonkin. :)
Nouto kertaalleen niin, että Tuija piti kiinni ja hieno oli. Toinen tehtiin niin, että vietiin yhdessä kapula kauemmaksi ja lähetin Jerikon sitten noutoon. Kyllä oli hieno räjähtävä lähtö ja hyvä palautus, upean näköistä! :) Sitten pari toistoa hypyllä joka oli ehkä 55 cm korkea..? Hienot noudot kyllä teki tähänkin eikä siinä viettitilassa ehdi mitään hyppyjä miettiäkään, hienosti ja lennokkaasti tuli yli. :) Toki nyt oli matala korkeuskin, mutta kun aattelee tokon hyppynoutoja niin nyt oli ihan eri meininki ja metrin hyppyäkin ajatellen näyttää hyvältä. Nyt vaan pikku hiljaa estettä korotellaan tässäkin harjoituksessa. :) Eteenmeno oli tällä kertaa Jerikolla eilistä parempi, toki nyt siis hyvin vahvat muistikuvatkin samalta kentältä edelliseltä päivältä. Joka tapauksessa lähti kunnon voimalla etenemään suoraviivaisesti, joten olin tyytyväinen. :)
Jatkossa siis molemmille täytyy tehdä taas pitkästä aikaa epäsäännöllisellä vahvisteaikataululla seuruun palkkaamattomuutta ja matkan pidennystä. Molemmille jääviä, mutta erityisesti Ukolle. Luoksetulojen ja noutojen hiomista entistäkin paremmiksi ja Ukolle hyppynoutoa pikku hiljaa kuvioon mukaan. :)
Ollaan nyt tehty pari kertaa lisää kontaktitreeniä. Keskiviikkona ei ollut ohjaajaa treeneissä, joten vapaaharkattiin Tuijan kanssa. Korotin A:ta putken painojen avulla maasta n. 15 cm. Jerikon kanssa alkoi näkyä ongelmana hieman "ilmava laukka", aina sinne kontaktipinnalle ei sitten osuttukaan, toisaalta tuli myös tosi hyviä toistoja ja törkeen lujaahan Jeriko sitä meni! Tuijalla oli ihan vaikeuksia arvioida osuiko kontaktiin, kun oli niin nopee ja välillä niin hilkulla se osuminen. :D
Ukon kanssa juoksu paljon rytmikkäämpää ja silleen kyllä hitaampaakin, että osui pääosin tosi hyvin kontaktialueelle ja se oli ihan helppo arvioidakin, kun oli niin rehellinen kosketus. Ongelmaksi muodostui lähinnä se, että saa Ukon suuntaamaan todella eteen päin ettei katsoisi mua juostessaan. Jos palkka oli maassa valmiina alkoi Ukko hidastaa eikä oikein täydellisesti onnistunut sekään, että lähetin edessä olevaan putkeen naksusta..
Tänään käytiin Hannan kanssa Pinotiellä ja nyt tehtiin Ukon kanssa niin, että Hanna palkkasi Ukon edessä ja mä merkkasin kosketuksen naksulla juostessa. Alkuun Ukko meinas taas katsella mua, mutta selvästi sitten tällä menetelmällä suuntautui eteen eikä vilkuillut mua. :) Ukko edelleen juoksi tosi hyvin eikä loikkinut, vauhtia vaan voisi olla enemmän.
Jeriko taas oli tänään ihan mahdoton loikkija. :D Jeriko oli ihan innoissaan ja ennen vapautusta haukkuikin mulle (!) ja sitten paahtoi hirveellä vauhdilla A:lle ja ehkä 50/50 tai 60/40 kerroista loikkas yli kontaktipinnan. Jeriko on kyllä siitä kiitollinen treenattava, että se into ei mihinkään laantunut vaikka palkka jäi tulematta. :D Ja tuli niitä sitten ihan tosi hyviäkin toistoja, kun juoksi hyvin ja kosketus oli tosi hyvä. Eli nyt katsellaan edelleen miten tää tästä etenee. Aina sitä voi palata pysäytyskontakteihinkin jos pahalta näyttää.. :D Jos on kokemusta juoksukontakteista maxikoiran kanssa, niin mielellään otan vinkkejä vastaan. :) Ootteko tehneet jollain kehikolla, johon koiran pitää tähdätä askeleensa, tai kaarella joka muokkaa juoksuasentoa matalaksi, vai miten? :)
Puomin kontakti oli Jerikolla tänään jo todella hyvä, jollei suorastaan huikeen hyvä! Nyt sitten vaan on edessä se, että kun A saadaan siihen kuntoon, että kisoihin viitsii lähteä, niin pitää henkisesti valmistautua siihen, että joudun todennäköisesti ottamaan puomia uusiksi vaikka kuinka olisi nollaa alla.. Nyt en voi enää lipsua siitä, että annan hiiviskellä ja himmailla, vaan jokainen kerta pitää tulla täysillä alas asti! Ja vaikka kuinka puuttuu enää yksi aginolla SM-kisatuloksista, niin itse pitää vaan maltaa tehdä se.
Tänään tehtiin myös aamulla pitkästä aikaa tottista. Jerikolle ensin fiilistelyä ja vireen nostatusta haukkumalla. Tuija palkkasi seuraamisesta ja käännöksistä. Pitkällä suoralla meinaa täyskäännös edelleen jäädä vajaaksi, mutta seuraaminen on kyllä hyvää. :) Luoksetulo ja noudon palautus niin, että Tuija piti Jerikoa valjaista kiinni ja Jeriko sai haukkua mun perään. Tuija kuitenkin huomioi, että Jeriko oli enemmän tulossa mun perään, kun sitä ei käskenyt haukkumaan, joten voi olla, että näissä ei aina kannata Jerikoa käskyttää haukkumaan, haukkukoon jos siltä tuntuu. ;) Nyt oli sekä palautuksessa että luoksetulossa kuitenkin ihanaa voimaa, otin molempia pari toistoa, niin että vapautin jalkojen välistä palkalle ja sitten eteen asti istumaan. Otettiin myös hyppyesteellä palautusta samalla idealla ja tästä lähdetään sitten pikku hiljaa eteenpäin. :) Eteenmeno oli Jerkolla nyt vähän hitaampi eikä niin voimakas kuin yleensä, meni kuitenkin yhdellä käskyllä suoraan kentän päähän asti. Olin vienyt siis pallon sinne valmiiksi ennen kuin Jerikoa hain kentälle, ehkä pitkä tauko sitten tässä teki pientä epävarmuutta.
Ukko teki vuorollaan ensin paikkamakuun, kun Tuija teki Ronjan kanssa tokoa. Ei mitään ongelmaa Ukolla paikkamakuussa vaikka Ronja palkattiin leluilla ja itse menin vielä auttamaan tunnarissa. :) Tästä tulikin mieleen, että pitäis useemmin treenata molemmille koirille sitä, että ne tekisikin paikkamakuun ennen omaa vuoroa, että saisi treenattua vireen nostamista paikkamakuun jälkeen. Niitäkin tilanteita kun väistämättä tulee kokeissa. ;)
Ukolle myös pieniä seuraamispätkiä ja sitten jääviä. Liikkeestä istuminen vaatii vielä voimakkaan tempomuutoksen multa ja herkästi Ukko vielä heittäytyy maahan naksun jälkeen, mutta hyvältä näyttää kuitenkin.
Luoksetuloa otettiin nyt Ukonkin kanssa niin, että vapautin jalkojen välistä palkalle ja sehän juoksi siitä! :D Nimittäin viimeksi kun olen yrittänyt palkata näin, niin Ukko ei ole oikein millään suostunut tulemaan jalkojen välistä palkalle.. :D Ollaan siis edistytty jossain. ;)
Noutoa tehtiin Ukon kanssa nyt Heidiltä aiemmin saamani ohjeen mukaan, eli vietiin kapula yhdessä ja samalla innostin puheella Ukkoa, yhdessä juostiin takaisin lähetyspaikalle, joka oli aika kaukana, ja siitä vapautus noutoon. Tämä näytti Ukolle toimivan aika hyvin ja lisäksi sitten vapautus jalkojen välistä palkalle. Ainut, että Ukko pudotti aina kapulan vasta mun eteen eikä sinne, missä annoin vapautuksen. Loppuun eteenmeno, jonka palkka vietiin Ukon kanssa yhdessä ihan aluksi ennen muiden liikkeiden aloitusta. Ukko teki aivan huikeen hyvän ja ehkä pisimmän eteenmenon koskaan, aivan tikkusuora ja todella hyvä vauhti! Hieno Ukko! :)))
Ukolle olen vähän katsellut BH-koetta keväälle ja ensi kesänä voisi sitten jälkikokeetkin startata, kun vaan saadaan kaikki palaset kohdilleen. Nyt täytyy sanoa, että kun tää talvi on näin surkee ollut, niin olen jo oikeestaan luovuttanut toivoni hiihtojen suhteen. Tänä viikonloppuna jäi hiihtoleirikin väliin ja alkaa tuntumaan siltä, että vaikka jollain ihmeen kaupalla lunta oliskin kisaviikonloppuna, niin olis tosi väärin koiria kohtaan lähteä kisaamaan ilman kunnollista treeniä. Tai ainakaan yhtään yli 5 km en niitä suostuis juoksuttamaan, mutta katsotaan nyt vielä mitä Saija aattelee, olisko halunnut kuitenkin mennä.. Omat ajatukset kuitenkin kääntyy jo enemmän taas jälkitreenien ja -kokeiden puoleen...
Tänään käytiin tekemässä pientä kontaktitreeniä Pinotiellä. Ukon kanssa olisi varmaan alkuun jo pitänyt lähteä vaan juoksuttamaan suoraan läpi maassa olevien kontaktien ja ottaa ne pysäytykset sitten tarpeen mukaan vasta myöhemmin, mutta jälkiviisaus on niin helppoa... Nyt raahasin kuitenkin ylimääräisen A:n palat (hitto kun olikin painavat!) keskelle lattiaa ja siitä vaan juoksuttamaan läpi. Alkuun muutama ihan nappisuoritus, sitten Ukko alkoi vähän ennakoimaan palkan lentämistä takaa ja kaarsi pois A:n päältä. Aloin naksulla merkkaamaan sitä, että juoksi suoraan toisenkin osan yli olin itse miten tahansa ja hienosti suoristui juoksu.
Tein sitten Jerikollekin A:ta maassa ja Jeriko hoksas tosi nopeasti tän suoraan juoksemisen ja juoksi suoraan ja täysiä A:n läpi. Aloin sitten miettimään, että taidan tosiaan tehdä molemmille tätä A:ta ihan maassa makaavasta A:sta lähtien ja pikku hiljaa nostaen (jos jostain nyt löytyy A jota voi oikeasti nostaa pikku hiljaa..). Mietin ihan, että opettaisko nyt ainakin A:lle testimielessä ihan oikeet juoksukontaktit ja katsois tarviiko A:lle sitten ollenkaan pysäyttääkään. ;) Nyt on enää sitten pohdittavana se, että tarvinko jonkun kaaren ohjaamaan juoksuasentoa matalaksi tai kehikon johon koirien pitää tähdätä vai riittääkö pelkkä naksulla kosketuksen merkkaaminen, kun A:lla kontaktialue kuitenkin on aika iso...
Puomia tehtiin myös ja nyt ihan vaan vaadin sitä, että pitää suoraan tulla alas asti. Jerikolle puomia vähän enemmän ja toiseen suuntaan Jeriko tuntui tekevän selvästi paremmin kuin toiseen, jossa sitten useasti jäi seisomaan siihen viimeiselle pienalle. Otettiin sitten vaan aina uusiksi ja lopulta Jeriko isti tassunsa lattiaan oikein tasajalkaa, että kelpaako? :D Superpalkka tästä ja lamppu alkoi varmaan syttyä, mutta vaatii ehdottomasti edelleen treeniä.
Ukollakin selvästi puomin vauhti nopeutui, kun otin sitä muutaman kerran A:n läpijuoksujen perään. Ukolta myös edellytin nopeaa alastuloa ja itse asiassa Ukkokin näytti vähän hokaavan asiaa, mutta ei ihan niin hyvin kuin Jeriko, kun Ukolle otin valtaosin tota A:ta. Mutta tosiaan tuo A jää nyt vielä vähän pohdittavaksi, että mitä menetelmää käyttäisin ja sitten täytyy selvittää miten saan sen vähittäin kohotettua, mutta katsotaan. Juoksukontaktit A:lle olis kyllä aika kivat. ;) Ja vieläpä koiran olille ehkä ystävällisemmät kuin pysäytyskontaktit. :) Puomia jatketaan pysäytyskontakteilla, en viisti kahta asiaa alkaa sotkemaan samaan aikaan. Katsotaan sitten jos A:n juoksukontakteista tulis hyvät, että kokeilisko samaa puomillakin.. ;)
Olettaen nyt, että hiihtoleiri ja -kisat ei peruunnu, niin meillä on jäämässä nyt hiihtojen vuoksi parit Tampereen/Lempäälän kisat väliin, joten päätin lähteä Jyväskylään kisaamaan molempien koirien kanssa. Lauantaina ajettiin yhdessä Nassun ja Milon kanssa kisoihin.
Kaikki radat Allan Mattssonin käsialaa. ka rata oli hyppäri, jolla ei kummempia tapahtunut, pari mutkaa olis voinut ottaa suoremmin, mutta nolla joka tapauksessa. :) Tosin, SM-nolliin ei ole enää hypäreille sijaa ja sijoituttiin tällä 5., ekalle meni serti, joten siinä mielessä "turha nolla".. Aika -5,5, etenemä muistaakseni jotain reilu 4,30 m/s..
Seuraavana sitten agirata. Typerä hätäily keppejä edeltävällä hypyllä ja ehkä sitten ihan turhaa yritinkään keppien toiselle puolelle, tästä turha ja typerä keppivirhe. Kontaktit oli myös tällä radalla aivan tolkuttoman hitaat..
Viimeisenä vielä toinen agirata. Hitsi kun olis ollut nollannälkä, mutta ei. Ihan loppumetreille asti tehtiin puhdasta rataa, mutta sitten käsi heilahtaa okserin kohdalla ja rima tippuu. Eikä yhtään lohduttanut, että ilman tätä virhettä Jeriko olis saanut sertin. Toki niin monen muunkin kohdalla varmasti, mutta kun Jeriko ei ole nopeimmasta päästä, niin kyllä se kirpasee että siihen olisi ollut nyt mahdollisuus...
Matti tuli sitten Ukon kanssa kotoa perästä Jyväskylään. Ensin oli tarkoitus mennä jääkiekkopeliin, mutta jättikin sen väliin. Mentiin yöksi Hotella Albaan jota nyt täytyykin kehua. Jos on koiran/koirien kanssa liikenteessä ja etsii majoitusta Jyväskylän seudulta, niin tää oli tosi hyvä. Hienolla paikalla (kesällä varmasti upeet maisemat) ja suoraan hotellin edestä lähtee kävelytie joka kiertää rantaa. Loistavaa! :) Pojat rauhoittui hotelliin tosi hyvin, vaikka viereisessä huoneessa koira välillä haukkuikin. Eikä ihmekään. Tänään aamulla kuulin, kun emäntä teki lähtöä huoneesta ja lähtötilanne meni suurin piirtein näin: "Odota täällä, äiti lähtee nyt kaupassa vaan käymään. Äiti tulee ihan pian takaisin, ei mitään hätää.." Ja siis tätä jatkui sellaisella huolestuneella lällytysäänellä hetken aikaa ja sitten ovi kävi ja välittömästi alkoi koira huutamaan kurkku suorana. Teki mieli käydä käytävässä vähän jututtamassa omistajaa, että "ihanko todella luulet tolla helpottavasi koiran yksinoloa", mutta jätin väliin. Luulen, ettei hän olisi ymmärtänyt ja ehkä jopa vähän kuului sellaiseen kastiin joka tavallaan toivookin koiransa ikävöivän, kun itse on pois. Onhan hän sentään koiransa "äiti"... ;)
No mutta sitten Ukon ratoihin, jotka Anne Viitasen ratoja. Suunnitelma oli siis ottaa Ukko mahdollisimman suoraan autosta radalle. Näin se suurin piirtein toteutuikin, tosin riman nostoissa kesti yllättävän kauan ja jouduin kuitenkin lähdössä vähän odottamaan. Ukko oli kuitenkin hyvässä vireessä. :) Täytyy sanoa, että heti vähän kauhulla katsoin, kun ekalla radalla oli pussi eikä mikä tahansa pussi, vaan mustalla kankaalla! Siitä on aikaa kun Ukko on viimeksi mennyt pussia eikä kyllä koskaan mustakankaista (tai mitään muutakaan tummakankaista). Kurkkasin itse sisään ja kyllähän se siltä näytti, että seinään päättyy. Päätin jo etukäteen, että jos/kun Ukko sitä ei mene, niin autan sitten, koska en millään voisi syyttää koiraa siitä ettei tollaseen juokse vaan suinpäin. Ukko kielsi, kokeilin pari kertaa uudelleen ja sitten menin nostamaan pussin suuta ja autoin Ukon sillä läpi ja pois radalta hurjasti kehuen. :)
Pitelin sitten koko ajan peukkuja, että pussi vietäis ratojen välissä pois, mutta ei viety. Löysin sitten kentän laidalta nurkasta toisen pussin, kysyin luvan harkata sillä. Siinä kyllä sitten olikin ihan tavallinen punainen kangas, mielestäni vielä paremmassa kunnossa kuin radalla olevassa pussissa ja sellaista ryhdikkäämpää/kovempaa kangasta kuin mustassa pussissa, en tajua miksi radalla mustaa käytettiin ylipäätään.. Eihän mustia putkiakaan enää suositella, sama varmaan pätee pusseihinkin...
No, tällä punakankaisella pussilla homma sujui aivan vallattoman helposti, ei mitään ongelmaa.
Sitten vaan uudelleen radalle. Nollaa tehtiin loppusuoralle asti, jossa tokavikana esteenä musta pussi. Ukko otti suoralla vähän vauhtia ja ehti just sen verran edelle, etten ehtinyt pussia erikseen näyttämään. Musta tuntuu, että Ukko ei vaan kerta kaikkiaan hahmottanut pussia ja juoksi sen vuoksi ohi. Toisella yrittämällä meni hienosti pussista läpi. :) Mun hehkutukset taisi sitten vähän jo hämätä Ukkoa, kun pussin jälkeen jäi niin mua katsomaan, että meinas jäädä vika hyppy tekemättä. :D
Viimeisenä hyppis. Olin jo luopunut toivosta, että pussi otettaisiin pois, selvästikin päivän teema ja siellähän se komeili hyppikselläkin. ;) Nyt kuitenkin jo toisena esteenä ja pääsin tosi hyvin sen näyttämään Ukolle ja se menikin ongelmitta. Hienoa kivaa rataa tehtiin, kunnes sitten muuria edeltävän hypyn Ukko otti jotenkin pidemmäksi kuin olin kuvitellut ja Ukolle tuli vähämmän askeleita väliin. Jäin muurilla siis Ukosta jälkeen enkä sen takana olevalle esteelle ehtinyt tekemään niistopersjättöä, vaan Ukon hyppy venyi pitkäksi ympäri kauimman siivekkeen. Siinä sitten vähän jäädyin/pelastelin/varmistelin ja se tärkeä persjättö ennen punaista putkea jäi tekemättä. Niinpä jouduin takaaleikkaamaan valkoisella putkella mikä ei missään nimessä olltu tarkoitus ja Ukko luonnollisesti kääntyi väärään suuntaan putkelta. Ylimääräisistä kiemuroista huolimatta nollana maaliin ja sitten vaan jännitettiin riittikö aika kiemuroiden kanssa LUVAan. 2. sija sieltä napsahti ja LUVA, joten 2-luokan hyppyradoilla meitä ei enää sitten nähdä. ;)
Eli ihan kivat kisat oli. Ja kun Nassu ja Milokin heti nappas ekoista 3-luokan kisoistaan nollan, niin kyllä kannatti lähteä yhteisreissuun! :) Onnea vielä Nassu ja Milo, suukot Jerikolta ja Ukolta. ;)
Vitsi mikä fiilis tänään agilitytreenien jälkeen ja syynä tähän on Ukko. :) Ville veti tänään treenejä ja en tiedä johtuiko siitä, että otin Ukon suoraan autosta radalle vai siitä, etten itse palkannut Ukkoa vaan annoin palkan Villelle, mutta Ukolla oli aivan erilainen meno ja meininki kuin koskaan ennen!
Joskus aiemmin käväisi mielessä, että kun Ukko niin kyylää mua ja mun ohjausta agilityssä, niin onko siinä osa sitäkin, että jää ikään kuin silmään kiinni, vähän niin kuin lampailla, ja hidastuu sen vuoksi.. Ja jollei nyt varsinaisesti jää silmään kiinni, niin tämän minun kyyläämisen halusin joka tapauksessa rikkoa (olen halunnut kyllä jo aiemminkin, mutta en ole saanut ketään oikein palkkaamaan ja sitten se on jo unohtunutkin) ja annoin Villelle vapaat kädet palkata parhaaksi katsomissaan paikoissa. En myöskään antanut Ukon ollenkaan leikkiä pallolla ennen radalle menoa ja hitsiläinen niinhän siinä kävi, että Ukko nostatti vauhtia oikein kunnolla ja fokus oli esteissä eikä mussa. Kaikki ei mennyt niin kuin käsikirjoituksessa, mutta pääasia olikin, että fiilis oli nyt huomattavasti parempi! Eikä Ville Ukkoa edes palkannut joka välissä ja virheistä jätti kyllä palkkaamatta, ja silti (!) Ukko jaksoi painaa ja ehkä jopa paransi!? :D
Huomenna vielä wuffilla pienet treenit (vai pitäiskö jättää vaan väliin ettei tää upee fiilis mene rikki..?) ja sitten sunnuntaina kisat Jyväskylässä. Todella hyvä fiilis lähteä kisaamaan Ukon kanssa nyt. Suunnitelma siis on, etten leikitä Ukkoa ennen rataa juuri ollenkaan, vien vaan pallon maaliin ja sitten suoraan lähtöön. Itse asiassa tähän suunnitelmaan sopii aivan erinomaisesti se, että ollaan ensimmäisinä lähtövuorossa! :)))) Virheitä voi tulla ja melkein varmastikin tulee jos fiilis on sellainen kuin tänään, mutta se ei haittaa! Upeaa jos meidän ongelmat olis näin pienestä kiinni.. Mun pieni höpsö paimen.. :D
Kamera on ollut nyt hieman tavallista ahkerammin mukana treeneissä, joten tässä meidän treenejä videon muodossa. :)
Sunnuntaina oli jo ladut taas sulaneet piloille, joten hiihtovuorolle ei päästy. Sen sijaan olin Pälkäneellä käymässä isän luona ja pojat pääsi vetämään stigalla pikkuveljeä, pikkusiskoa ja pikkusiskon kaveria vuorotellen. Tytöt kiljui niin kuin hyvipuistossa olisi olleet, hauskaa oli eikä olis malttanut melkein lopettaakaan. :) Pojat sai siinä lyhyissä n. 200 metrin pätkissä ehkä yhteensä 1,5-2 km vetotreenit, ihan hyvin. :) Meinas kyllä jäädä vedot väliin, kun juuri sitä ennen Ukko häippäs pihasta isän koiran kanssa eikä tullut takas kun huutelin. Kävelin Jerikon kanssa pitkälle pellolle huutelemaan ja etsiskelemään, mutta ei vaan kuulunut takaisin. Lopulta sitten ensin isän koira tuli pihaan ja pari minuuttia myöhemmin Ukko auton kyydissä. Olivat mokomat ylittäneet Lahdentien (!!!) ja ihana porokoiraihminen oli Ukon saanut napattua kyytiin. Hitsi siinä olis voinut käydä pahasti! :( Ei voi kyllä yhtään luottaa Ukkoon tollasessa, kun isän koiran kanssa tolleen lähtee litomaan.
Anyway, tässä pieni videopätkä vedosta. :)
Tänään käytiin Veeran ja Nemon kanssa tottistelemassa/tokoilemassa ja sen jälkeen lenkillä. Teivon parkkialue oli kyllä todella jäässä ja itse joutui kävelemään tosi tönkösti, kun koko ajan pelkäsi kaatuvansa. :D Tässä kuitenkin koostetta poikien treeneistä. Jerikolle tehtiin myös yksi noudon palautus, mutta suti tassut niin paljon, että siihen jätettiin.
Ollaan käyty myös paimentamassa ja kuten sanoin, Ukossa näkyy iso kehitys. :) Kaaret on nyt auennut hyvin ja Ukko tekee hienosti töitä muutenkin, kun olen jättäytynyt itse kauemmaksi. Edelleen hiotaan kaaria ja stoppeja, seisomaan pysähtymistä myös hivutetaan harjoituksiin mukaan, mutta hyvältä näyttää. Ukko jää välillä edelleen silmäänsä jumiin, mutta uskon, että se vähenee kokemuksen myötä. Yhteistyö Ukon kanssa on kuitenkin parantunut huimasti. :)
Jerikon kanssa tuntuu taas, että yhteistyö jotenkin rakoilee ja Jeriko on jostain syystä kovin epävarma ja sen vuoksi sitten häntäkin nousee. Jatketaan kuitenkin harjoituksia ja eiköhän Jerikonkin kanssa saada taas palikat kohdalleen. :) Nyt on ehkä tällainen uudenlainen äänellä ohjaaminen hämmentänyt Jerikoa.. Sinänsä Jerikon työskentely on ihan kivaa ja toimivaa, mutta tunnen koirani ja näen sen epävarmuuden ja toivon paimennukseen meille sellaista saumatonta luottamusta ja rauhallisuutta, ettei tarvi hätäillä sen vuoksi, että on epävarma siitä tekeekö oikein.
Voi pojat, nyt on menty ja harrastettu. :D Tiistaina oli vihdoin ladut ajettu ja päästiin Peltolammille koiravuorolle treenaamaan. Saija otti nyt Jerikon veturikseen ja mulle tuli Ukko. Pojat oli ihan sekopäisinä lähdössä, varsinkin Ukko joka äkkiä päässi lähteä kesken suksien laiton ja meinas nykästä mun ristiselän katki. :D Mentiin ensin kaksi kierrosta putkeen, sitten pienet palauttelukävelyt väliin ja lopuksi vielä kolmas kierros. Ukko veti hyvin ja innokkaasti vaikka olikin äkkiseltään aika rankka treeni. Latu ei ollut ihan parhaimmassa kunnossa, paljon jalanjälkiä ja muhkuraa, ja parissa kohtaa oli vettä valunut ladulle ja jäätynyt ihanaksi jäätiköksi. Kaaduin muistaakseni kolme kertaa... :D
Keskiviikkona Ylökkin treeneissä Ville veti treenit. Kivaa radanpätkää tehtiin ja kokeilin ihan uudenlaista ohjausta, olisko se nyt sitten pakkovalssi-sylkkäri valssi vai pelkkä sylkkäri-valssi, kuitenkinkin niin, että juoksin itse siivekkeen ohi, siitä sylkkärillä hypylle ja samalla valssilla puolen vaihto. Ehdotin, että jos tälle ei ole vielä "virallista" nimeä, niin se vois olla vaikka villetys Ville Pirisjoen mukaan.. ;)
Torstaina wuffin vuorolla lähinnä pk-hyppyä harjoiteltiin. Pitkän tauon jälkeen olin ihan yllättynyt, että Jerikolle edelleen takajalat ojentui 75 cm korkuiseen hyppyyn asti. Pian voidaan alkaa hivuttamaan korkeutta taas ylöspäin. Ukolla mentiin 85 cm saakka, mutta en nostanut tän korkeemmaksi tällä kertaa. Wuffilta sitten suorana vetohiihtovuorolle, jossa otin pojat yhteisvetoon, kun Saija ei ollut paikalla. Sara onneksi auttoi lähdön kanssa, kun pojat oli niin kierroksilla ettei siitä olis mitään yksin tullut. :D Kiitos Sara! :) Latu oli nyt aivan karsee luistinrata, jäätynyt pinnastaan, pari sunnuntaina ollutta jäätikköä ehkä vähän laajentuneet ja ison mäen alta oli ajettu autolla yli ja pienet hiekkajäljet paistoi läpi. Pojat kiskoi hullun lailla ja hitsi kun niistä onkin jo todella hyvä apu isompaan mäkeen! Ei ne juoksemalla ylös pääse, kun mä olen taakkana perässä, mutta molemmat otti sellaisen etukumaran taakanvetoasennon ja väkisin kiskoi mut ylös ja heti, kun alkoi mäki helpottaa nostivat uudelleen vauhtia. :) Ekalla kierroksella kaaduin taas ekan jäätikön jälkeen mutkaan ja aattelin, etten toiselle kierrokselle lähdekään. Miko lähti kuitenkin meidän eteen ja vedätti poikia niin hyvin, että päätin lähteä toiselle kierrokselle, kaatuakseni taas hetkisen kuluttua. Mutta hienoa oli se, että kaatumisen jälkeen pojat veti niin vauhdilla ja hyvin, että saatiin kiinni meiltä kauaksi eteen kadonnutta Mikoa! Hyvä pojat. ;) Nyt ylitettiin jäätiköt niin varoen, että pysyin pystyssäkin. Mun kunto on vissiin kasvanut tai tekniikka sen verran parantunut, että en oo ihan kuoleman kielissä hiihtolenkin jälkeen. Ehkä mä en olekaan toivoton tapaus..? ;)
Tänään käytiin Markon yksärillä ProCaniksella. Kyllä oli taas huippuhyvä treeni, aivan poikki vaan oltiin kaikki kolme sen jälkeen! Mä sain juosta ja kannustaa minkä kerkesin, että sain innostettua varsinkin Ukkoa. Toisaalta myös Jeriko selvästi nostaa vauhtiaan, kun mä painan täysillä menemään ja huudan mennessäni. :D Marko sanoikin, että sitten vaan kisoissa sama meininki ja hirvee huuto, että en kai mä ole sen tyyppinen että mua nolottais pitää älömölöä.. ;)
Ukon kanssa yksi tärkeä havainto, joka tuli jo alueellisen valkun treeneissä, mutta nyt uudelleen, on se, että niistoihin Ukolle pitää laskea käsi alas eikä kurkotella riman yli eteen. Nimittäin "perinteisesti" niistämällä Ukko herkästi kieltää mun liikkeen vuoksi, mutta kun näyttääkin kättä alhaalla niin tuli tosi nättiä suoritusta. :)