Juoksujen odotusta ja jälkikoetta

 Kyllä on haastavaa ollut pitää yllä mitään järkevää kirjoittelutahtia tänne. 😅 Jupiterkin tuli kuntoon syksyn A:n ylilennosta, palattiin treeneihin ilman uusia ontumisia ja käytiin halli SM-kisoissakin, tosin vailla suurempaa menestystä. Kivaa oli se, että päästiin joukkuradallekin, mikä oli viestilähtönä todella mielenkiintoinen uusi kokemus!

Troija kävi kevättalvella vesimattotreenaamassa sarjaa ja se teki kyllä todella hyvää. Takaosa vahvistui, liike ylipäätään taaksepäin vahvistui. Sillä välin Kepler pääsi Troijan vuorolla agilitytreeneihin ja kehittyi talven aikana tosi paljon. Siitä kehittyi ihan pätevä möllitason koira talven aikana.

Troijan osalta oma ajatus kypsyi, että jätetään Troijan kanssa agility sikseen, ihan senkin vuoksi että tavoite mitä agilityssä tavoiteltaisiin olisi agiradoilla kolmosiin nousu ja valioituminen, ja puomin treenaaminen uudelleen kisakuntoon vaatisi aika paljon treeniä. Ja kun nyt odotetaan juoksuja ja pentuja, niin ei ollut kovin realistista tehdä sitä tähän väliin. Sitten pentujen jälkeen kuitenkin vaatii aikaa kuntoutua uudelleen kisakuntoon ja Troijalla on nyt kuitenkin jo ikää reilu 7v. Lisäksi minulle tärkeämpi tavoite ennen pentuja oli startata jälkikokeissa jos se vain olisi mahdollista. Niinpä me jätettiin aluksi hyvästit agilitylle jo talvella, mutta nyt kun Troija on ollut hyvässä kunnossa ja Vanjan aloitettua juoksut Kepler on jäänyt Valkeakoskelle, niin otin Troijan treeneihin viikolla.

Ja miten hieno Troija olikaan, ja miten helppoa ja mukavaa oli Troijan kanssa juosta rataa! Lähes niin kivaa, että olisi tehnyt mieli pyörtää päätöksensä, mutta toisaalta se oli vaan sellainen hyvänmielen jäähyväinen agilitylle. 

Kyllä on jännitystä ilmassa, kun Vanja on juoksuissaan mun luona, mutta eilen päästiin Troijan kanssa sitten jälkikokeeseen (Troija ei siis vielä aloittanut juoksujaan)! Koe oli Kankaanpäässä, odotusarvo maastojen osalta hienolle kangasmetsälle oli siis olemassa. Troijan jana oli todella hyvä! Se poikkesi luotisuoralta linjalta ehkä pari metriä, mutta jatkoi sitten taas suoraan samaa linjaa, reagoi jälkeen ja nosti sen heti oikeaan suuntaan. Pisteitä 29/30.

Ensimmäinen keppi oli tosi nopeasti janan jälkeen, tuomarikaan ei ollut ehtinyt vielä poistumaan paikalta. Jatkettiin siitä sitten suoraan. Troija teki sitten kulman ja varmaan noin parinkymmenen metrin jälkeen olikin jo tien ylitys joka vähän pisti miettimään, että ihan todellako, kun kyseessä ei ollut mikään kärrypolku, vaan ihan autolla ajettava tie. Varmasti koeohjeen mukainen "vähän liikennöity", mutta kunnon tie yhtä kaikki. Menin kuitenkin Troijan perässä ja se jatkoi sitten toisella puolella jäljestystään ja teki ikään kuin laatikon vasemmalle, mutta sitten ylitettiin tie toisen kerran ja alkoi mun usko hiipumaan. Palasin tielle ja tietä pitkin lähtösuoralle. Sieltä nousi itse asiassa toinen keppi vasta tällä kerralla. Mentiin taas tien yli ja ihan samoja jälkiä eteenpäin. Lopulta oltiin pyöritty 30min jäljestysaika siinä alkusuoran tuntumassa ja lähdettiin palauttamaan vain kahta keppiä.

Olin aika epäuskoinen tuosta tien ylityksestä. Pyysin sitten jälkikaaviota nähtäväksi, että ihanko todella tie ylitettiin ja kyllä, se ylitettiin juurikin siitä mistä Troija meni! Mutta toisella puolella tietä, ehkä noin parinkymmenen metrin päästä tien reunasta tulikin kulma päinvastaiseen suuntaan kuin mihin Troija jatkoi. Ja Troija tuntui niin selvästi jäljestävän siellä tien toisella puolella, että epäilyttää että oliko siellä sitten joku suunnistaja sattunut juuri pahasta kohtaa liikkumaan.

Kieltämättä tuo tien ylitys ei mielestäni tuntunut ihan reilulta haasteelta 2-luokan kyläkokeen jäljellä, varsinkin kun ennen tai jälkeen ylityksen ei ollut tilaa olla kovin paljoa suoraan, kun tien ylitykseen tultiin tietä myötäilleen ykkössuoralta ja kohtuu kapeaan metsäsaarekkeeseen oli tehty loppujälki. Mutta minkäs teet, tällaiset kortit oli tällä kertaa.

Jäätiin sitten kuitenkin jatkamaan muihin osioihin. Esineruudussa kävi tavallaan hyvääkin tuuria, koska päätin aloittaa lähetyksen oikeasta kulmasta, josta Troija oli jo varmaan ennen lähetystä saanut hajun etuesineestä, jonka se nosti välittömästi. Sitten toinen esine keskeltä melko nopeasti. Toisen ja kolmannen esineen jälkeen Troija alkoi ehkä vähän palkkaamattomuutta miettimään, tai sitten sen selvästi kyllä tuloillaan olevat juoksut ja merkkailun tarve iski, ja se teki pissan ruutuun. 🙈 Kolmas esine nousi sitten vasemmasta takakulmasta. Oli kyllä kiva nähdä, että aika riitti kolmeen esineeseen, tämä on vähän jännittänyt, kun Troija ei ole mikään nopein työskentelijä ruudussa.

Tottikseenkin vielä jatkettiin, mutta nyt kyllä harmillisesti Troija ei ollut lainkaan niin hyvä kuin mitä se oli esimerkiksi pari viikkoa sitten möllitottiksessa, josta muuten laitankin tänne muutaman kuvan myös! 

Mutta nyt ei siis mennyt kovin hyvin. Lämppäillessä Troija oli kivan tuntuinen, samoin vielä paikkamakuuseen jättäessä (taas eka paikkamakuuseen, kuten möllitottiksissakin), mutta sitten yksilöliikkeisiin tullessa en saanut sitä enää nostamaan virettään. Troija jäi aika jähmiväksi ja jätättäväksi, jouduin antamaan joitain lisäkäskyjä jotta se pysyisi mukana. Teknisesti esim. jätöt meni oikein ja otti oikean asennon, mutta fiilis ei ollut hyvä. Oikeastaan ainoastaan eteenmenon lähetyksessä oli normaali vauhdikas ja määrätietoinen itsensä, mutta siinäkin valmisteleva osa jähmivä. Pisteitä vain 70p, mutta toisaalta jos jälki ei olisi ollut mitä se oli, niin tulokseen olisi ollut mahdollisuus. Harmi sinänsä.

Vähän jäi hampaankoloon siis. Hieman kohtuuttomalta tuntuva jälki, ja sitten tottiksen huono fiilis ja epäselvyys mistä se johtui. Juoksujen läheisyydestä? Palkattomuudesta tai ylipäätään pk-kokeiden pitkästä päivästä kun tehdään kaikki osiot, mitä harvemmin tulee aivan kokonaisuutena treenattua? No, juoksu ei sentään samana iltana tai tänään alkanut, eli edelleen odotellaan. Koska vaan saisi kyllä aloittaa, jotta oltaisiin mahdollisimman paljon päällekäin Vanjan juoksujen kanssa. Tosin Vanjakin nyt pitkittää progen nostoa, joten vielä ei ole hirmuinen kiire.... 

Kuntoutusosastolta päivää

 Vähän on masentava kirjoitus, kun kaksi kisakoiraa on vähän tässä viime vuoden lopulta ollut kuntoutettavana. Jupiter ei ole eläissään ollut arjessa mikään kaahailija, varovainen ja järkevä liikkuja. Paljon lenkeillä vaan kävelee mun selän takana. Ja vaikka se tekee agilityä voimalla ja vauhdilla, niin se on sielläkin järkevä ja huolellinen, ei törmäile esteiseen tai putoile puomilta tmv.

Kunnes sitten syyskuun lopulla treeneissä se teki mulle täysin yllätyksenä A:n harjan yli lennon ja putosi sitten sieltä jotain varmaan 2,5m korkeudesta mätkähti alas. Jaloilleen kyllä, mutta joustot toki tuli vastaan ja kävi mahallaan. Liikkeessä ei näkynyt mitään tämän jälkeen, eikä itse asiassa seuraavana päivänäkään. Sain Jupiterille seuraavalle viikolla käsittelyn ihanalta Nooralta, ja olihan etuosa etenkin hittiä ottanut, lantiokori myös jumissa. Sitten se käsiteltiin uudelleen muutama viikko myöhemmin, jumeja edelleen oli, mutta liikkeessä en ollut nähnyt mitään.

Kunnes sitten lokakuun puolessa välissä yhtäkkiä alkoi ontumaan. Ensin liike oli takajaloissa ontuva ja lyhyt. Jupiter (ja Troija) käsiteltiin taas, ja seuraava kerta pari viikkoa tämän jälkeen. Jupiter oli pitkiä pätkiä treenistä käsittelyjen välissä. Yhdessä kohtaa otin sen treeniin, ja seuraavana aamuna liike oli epäpuhdas, mutta tällä kertaa edestä. Ja taukoa jatkettiin. Käsittelyjä syys-joulukuulle kertyi neljä, ja nyt tammikuun alussa käytiin kiropraktikolla, joka aukoi vielä lukkoja rintarangasta lapojen välistä. Samalla löytyi myös etujalan varpaan kärkinivelen jäykkyyt ja turvotus (kivuton), joka on ehkä ottanut hittiä jo syyskuussa, enkä vaan ollut tajunnut mitään. 🙈

Nyt ei auta muu kuin toivoa, että lukot pysyy poissa ja päästään säännölliseen treenirytmiin ja lopulta kisaamaankin. Jupiterilla kuitenkin tulee ihan juuri 9v mittariin, ja ikäkin tässä kyllä varmasti palautumista hidastaa ja olen alkanut vähän jo poistelemaan kalenterista sinne alunperin laittamiani agilitykisoja, muun muassa karsintakisat jätetään nyt ainakin väliin, halli-SM nyt harkinnassa vielä, mutta tällä hetkellä meillä ei olisi kilpailuoikeuttakaan, kun ei olla tässä saikutellessa ranking-pisteitä kerrytetty.. Katsotaan Jupiterin ehdoilla, että päästäänkö niitä keräilemäänkään. Eläke nyt toki olisi varmaan edessä ollut viimeistään tämän vuoden jälkeen, katsotaan alkaako varhaiseläke.

Troija sitten taas.. Troijahan on ollut rämäpäinen liikkuja aivan pennusta pitäen. Ja sitä on tajunnut alkaa rajoittamaan vasta aivan liian myöhään. Troija on pentuna murtanut etujalan varpaan (jänneavulsiomurtuma), venäyttänyt oikean takajalan varpaan, juossut palotikkaita päin ja saanut silmän alle tikattavan haavan. Ja lukuisia revenneitä kynsiä. Jotain tästä saattaa vielä unohtua. Se on rämäpää, vaikka sitten lajitreeneissä se että ajatellaan samalla selvästi hidastaakin vauhtia. Pentujen jälkeisenä keväänä eli keväällä -23 Troijalla oli sitten oikean lonkan koukistajan (sartoriuksen) revähdysvamma, jota laseroitiin sarjana. Kuntoutukseen olisin halunnut vähän enemmänkin apuja, mutta en osannut hakea oikeista paikoista, ja siltä osin jäi varmasti vähän puolitiehen. Ontumiset kuitenkin silloin loppui ja jatkettiin taas agilityssä treenaamista ja kisaamista.

Kevättalvella -25 Troijalla oli taas epäpuhtautta ja ontumistakin. Sillä oli pentuna murtuneessa varpaassa kipua, jäykkyyttä ja paksuuntumaa, kliinisesti nivelrikon merkkejä siis, sekä uudelleen se sartorius kipeänä. Hankin silloin itselleni kotiin laserin ja laseroin sitä, ja se sai myös eläinlääkäriasemalla laserkuurin sekä Cartrophen-kuurin. Ontuilut meni ohi ja jatkettiin taas treenejä. Aloin myös tekemään kaikenlaista takapääjumppaa, kun tajusin huhti-toukokuussa, että Troija tottiksissa heittää aika herkästi lonkalle maassa, ja halusin treenata sitä tapaa pois. Tämä ongelma näyttikin paranevan treenien myös ja Troija liikkui hyvin ainakin syyskuulle asti, jolloin kennelpäiviltä mulla olikin video kun tehtiin rataa. Lokakuussa sitten eräällä lenkillä Kepler ilmeisesti huitaisi Troijaa isolla yli metrin mittaisella paksulla karahkalla. 🙈 En nähnyt ihan nurkan takana tapahtuvaa tilannetta, kun polku kiersi ladon, mutta Troija vinkaisi, ja kun olin sen 1-2 askelta päässyt lisää ja näin koirat, niin Keplerillä oli tää kyseinen karahka kannossa Troijan vieressä. Epäilen, että nosti sen jostain Troijan jaloista, ja samalla huitaisi sillä Troijaa.

Tästä alkoi sitten ehkä uudelleen ongelmia. Etujalan varvas oli hetken aikaa kipeä, mutta se meni melko pian ohi. Kuitenkin liikkeessä alkoi pikku hiljaa olemaan jotain epämääräistä. Kuitenkin jotenkin niin epämääräistä ja epävarmaa, että pari kertaa ollaan käyty kisoissa. Ja tämä kyllä harmittaa, koska on siinä liikkeessä jotain poikkeavaa, vaikka arjessa onkin ihan normaali. Troijaakin käsiteltiin loka-joulukuu välillä yhteensä kolme kertaa, ja nyt sekin oli kiropraktikolla, missä todettiin, että sillä on vasen (!) lonkan koukistaja/sartorius jumissa ja kirohoidon lisäksi sitä alettiin nyt laseroimaan.

Nyt on kyllä sitten tarkoitus laserointien jälkeen aloittaa myös vesimattotreeni ja aktivoitua ravilenkkien suhteen lisää (yksi lenkki ehdittiin tehdä ennen näitä kunnon pakkasia). Ja tarkoitus on nyt siis hakeutua fyssarille joka vesimattotreenin lisäksi antaisi Troijalle personoituja jumppaohjeita, jotta päästäisiin näissä asioissa oikeasti eteenpäin. Cartrophen-kuuri  nyt myös uusitaan.

Mutta on kyllä käynyt mielessä myös se vaihtoehto, että onko agility lajina Troijalle hyvä sen vammahistorialla. Pitäisikö agilitystä nyt vaan luopua  ja kuntouttaa se kuntoon niin, että voitaisiin jatkaa jälkikokeissa hyvillä mielin? Riskeeraanko agilityllä jatkossa mahdollisesti sen, että ei päästäisi jälkikokeisiin keväällä jos ontuma uusisi? Ja sittenhän on pennutkin tulossa, joten sen jälkeen toki vaatii myös lisää jumppaa, jotta pystyy palata harrastuksiin, mitä nyt sitten päättääkin jatkaa. 

Yksi joka näistä saikuttelijoista on hyötynyt, on Kepler. Se on päässyt nyt aloittelemaan agilityä tuuraillen Troijan tai Jupiterin vuorolla. Aivan alkeissa mennään, mutta sen voi sanoa, että Kepler tykkää tehdä täysiä ja vauhti korjaa virheet. Se esittää tässäkin fyysisyyttään, ja esim. esteeksi laitettu verkkokin voi olla vaan asia jonka läpi juosta tai yrittää yli hypätä (metrin hyppy eka kerta yritetty, ei vielä onnistunut, mutta Kepleriä ei haitannut). Siitä tulee varmasti aika vauhdikas agilitykoira, katsotaan sitten tuleeko siitä esteitä ohittelevaa "juostaan vaan täysiä" -koira, vai kuinka hyvin pysyy aivot mukana. Aivot olisi kivat.

Keplerin kanssa on Marin tokokurssi nyt loppunut ja moni asia edistyi kyllä sen aikana. Treenit jatkuu, mm. ensi sunnuntaina tulossa Anna Herzogin seminaari! Joulukuussa Kepler pääsi myös lampaille ja sehän oli vähän haudutellut asioita mielessään, ja stoppi löytyi! Katsotaan päästäänkö siinä edistymään myös.