Tänään oltiin Mahnalassa taas Vellun ja Theban kanssa paimentamassa. Harjoittelin kaaria, erityisesti oikean puoleista kaarta, jonkin verran ajoa, lampaan ja aidan väliin menemistä (vaikka nämä lampaat kyllä väistävätkin aika liukkaasti) ja kertaalleen tehtiin jakokin. Hakukaarella kiinnitin huomiota loppuosan pyöreyden lisäksi siihen, että Jeriko hidastaisi sopivasti sinne eikä juoksis vaan täyttä päätä tasapainoon ja siitä läpi ja kohti jos en käske maahan. Kaari vasemmalle olikin nyt suorastaan täydellinen, enpä oikein keksi mitään valittamista. Tosi hyvällä draivilla lähtee kummallekin kaarella ja hyvänmuotoisena tekee alun, mutta erityisesti vasemmalla kaarella myös kaaren loppuosa on tosi hyvän mallinen ja tarpeeksi etäällä lampaista, ja Jeriko jopa hidastaa itse ja käy maahan vaikken käskyttäisikään. Oikea kaari oli myös nyt alkuosaltaan tosi hyvä ja aivan loppua lukuunottamatta myös, mutta vielä vähän haluan sitä hioa paremmaksi. Oli se jo nyt tosi hyvä, ja kun vaadin loppuosalta tiettyä muotoa ja hidastamista, niin treenin aikana Jeriko alkoikin tekemään senkin haluamallani tavalla. Kuitenkin olin puolessa välissä auttamassa, jotta näen miten Jeriko lopun tekee (muuten ei puiden takaa näkisikään, kun tehtiin melkein koko aitauksen pituista hakua, n. 50 metriä). Vasemman kaaren Jeriko teki niin luotettavasti mun vaatimusten tasolla, että pystyi hyvin lähettää metsikköönkin hakemaan ja puiden välistä tihrustamalla näin, että hienosti meni. :) Hyvä treeni! :)
Lisäys: Jeriko on muuten hassu. Odotetaan aina vuoroamme aitauksen sisällä, joten Theba ja Vellu siis myös aitauksessa kun me treenataan. Treenin aikana Jeriko saattaa juosta kaarella aivan täysiä läheltä Theban ohi noteeraamatta koko tyttöä. Vellu sanoi, että kerran näytti siltä että juoksee päin, mutta oli kuitenkin mennyt ohi. Mutta kun sanon "riittää", niin Jeriko juoksee häntä hulmuten liehittelemään Thebaa (ja Vellua), aivan kuin sanoen "Näitkö kuinka taitava mä olin? Näitkö kuinka hienosti meni?" :D Hassu kuinka täysillä se on hommissa ja sitten kun hommat loppuu niin täysin vapaalla ja niin ylpeä itsestään. Paimennuksen yksi hienoimpia puolia kyllä onkin se, kuinka iloinen ja tyytyväinen itseensä Jeriko itse tuntuu olevan. :)
torstai 29. joulukuuta 2011
tiistai 27. joulukuuta 2011
Operaatio "hiljaisuus" ja muita treenailuja
Ensimmäiseksi täytyy sanoa, että Jerikohan on bordercollieksi jopa melko hiljainen. Mutta siitä huolimatta se pienikin vinkuna mitä siitä lähtee, on alkanut siinä määrin ärsyttää, että päätin että se loppuu nyt. Ovella ei siis enää vinguta eikä ulos pääse jos pitää mitään ääntä. Sen puoleen mitään tehtävää tehtäessä vaikka oltais vaan ulkona lenkillä ei vinguta eikä haukuta. Toi ovella vinkuminen ennen ulos lähtemistä on kyllä varmasti vaikeasti kitkettävissä kun sellaisen tavan on päässyt oppimaan. Mutta uskon, että kun tähän ääntelyyn nyt puututaan niin lopulta tajuaa ja sitten se vähenee ja toivon mukaan loppuu kokonaan. Enhän toisaalta voisi mitenkään vaatia Jerikoa olemaan hiljaa seuraamisessa, jos kaikissa muissa kierroksia nostattavissa tilanteissa saa pitää älömölöä.. Eli siis nyt saapuu hiljaisuus. ;)
Nyt ollaan siis aluksi puututtu vinkumiseen ovella ja liitetty siihen virhevihje "oijoi", jota nyt olen alkanut käyttämään myös treenatessa. Tällä pyrin siis siihen, ettei käsitä, että kiellän itse liikkeestä, vaan nimenomaan siitä ääntelystä, siksi ääntelylle ihan oma kieltonsa. Olen siis harjoitellut Jerikon kanssa ulkona puiden kiertoja, missä Jeriko yleensä haukkuu, ja alkoihan se hienosti tekemään hiljaakin. Samoin jalkojen välistä pujottelu on aina ollut hyvin paljon kierroksia nostattavaa, mutta sekin onnistuu nyt hiljaa vaikka tekeekin tiukkaa. Seuraamista olen myös pyytänyt kepin kanssa, kun Jeriko on oikein kierroksilla ja keppi kainaloon, kyllä meinaa ääntä tulla, mutta koko ajan vähemmän. Tässäkin ajattelin, että täytyyhän mun nyt opettaa sille kunnolla, että korkeillakin kierroksilla pitää olla hiljaa, koska kokeessa Jerikolla aina on kierrokset katossa. :D Ei siitä paljon lohtua ole, jos Jeriko osaa olla hiljaa normitreeneissä perusvireellä, jos sitten korkeessa vireessä pakka leviää.
Mutta siis tällä jatketaan niin varmasti tulee hyvää jälkeä ja Jeriko oppii paremmin patoamaan. :)
Nyt ei juuri olla tokoiltu, perjantaina viimeksi, mutta sitten kyllä joulu rauhoitettiin treenailuilta. Perjantain treenistä lyhyesti sanottuna seuraaminen tosi hienoa, askelsiirtymät hyviä, kaukkarit hyvät. Vaikka edelleen välillä saattoi seiso-maahan vaihdossa jompi kumpi jalka liikkua ehkä pari senttiä, mutta kun en näe samaan aikaan toista jalkaa niin en voi varmasti sanoa, että oikaiseeko vaan lantiota jos on ollut vino, perstuntuma sanoisi, että oikaisee vaan lantiota eikä toinen jalka välttämättä liiku ollenkaan..
Ruutua tehtiin myös, hyviä ja vähän vähemmän hyviä lähetyksiä tuli, mutta kuitenkin siinä määrin, että kokeessa saisin liikkeen kyllä onnistumaan kun vaan käskyttäisin maahan enkä odottaisi, että Jeriko itse hakee keskelle. Metallikapulan pitoa seuraamisesssa otettiin myös, tosi hyvä oli kyllä. :) Niin ja hyppynoutoa penkin yli, bueno. :)
Ei ole enää pitkä aika kokeeseen, joten tässä vaiheessa olisi varmaan hyvä aika vetää liikkeet kokeenomaisesti läpi ja sitten jatkaa taas yksityiskohtien treenaamista. Katsotaan jos vaikka torstaina pääsis treenailemaan niin, että joku liikkurois..
Tänään meni Päivin agilitytreenit tosi hyvin. Ensin mentiin koko rata läpi ja yksi rima vain tippui, vaikka sainkin ihan tosissaan laittaa tossua toisen eteen ja tuntui että olin koko ajan hieman jäljessä. Mutta rata läpi! :) Sitten hiottiin vähän yksityiskohtia, valssilla tiukkaan kääntymistä, putkelle irtoamista kun itse juoksen sivulle putken suuntaan, keppien lähdön hakemista kun persjätän juuri ennen keppejä ja kepit tiukassa kulmassa, kepeillä leijeröintiä.. Hienosti alkoi kyllä kaikki sujumaan, ei nyt ensimmäisellä toistolla, mutta kuitenkin. :) Jeriko itse asiassa kääntyy tosi hyvin ja ihan melkein kuiskatulla "tässä" komennolla juuri ennen hyppyä, kun vaan ajoittaa sen oikein. Eli tähän siis pitää kiinnittää huomiota. Rata meni kuitenkin tosiaan hyvin ja mun itsetuntoni agilityohjaajana sai taas vähän tuulta siipiensä alle. ;)
Lisäys: Ai niin, joulun kunniaksi kameran toinen objektiivi meni rikki (tarkennus ei toimi). Piti kuvailla Jerikon temppuja, mutta sisällä hieman haastavaa pitkällä 55-250 mm objektiivilla kun kohteet tuppaa olemaan vähän liian lähellä..
Nyt ollaan siis aluksi puututtu vinkumiseen ovella ja liitetty siihen virhevihje "oijoi", jota nyt olen alkanut käyttämään myös treenatessa. Tällä pyrin siis siihen, ettei käsitä, että kiellän itse liikkeestä, vaan nimenomaan siitä ääntelystä, siksi ääntelylle ihan oma kieltonsa. Olen siis harjoitellut Jerikon kanssa ulkona puiden kiertoja, missä Jeriko yleensä haukkuu, ja alkoihan se hienosti tekemään hiljaakin. Samoin jalkojen välistä pujottelu on aina ollut hyvin paljon kierroksia nostattavaa, mutta sekin onnistuu nyt hiljaa vaikka tekeekin tiukkaa. Seuraamista olen myös pyytänyt kepin kanssa, kun Jeriko on oikein kierroksilla ja keppi kainaloon, kyllä meinaa ääntä tulla, mutta koko ajan vähemmän. Tässäkin ajattelin, että täytyyhän mun nyt opettaa sille kunnolla, että korkeillakin kierroksilla pitää olla hiljaa, koska kokeessa Jerikolla aina on kierrokset katossa. :D Ei siitä paljon lohtua ole, jos Jeriko osaa olla hiljaa normitreeneissä perusvireellä, jos sitten korkeessa vireessä pakka leviää.
Mutta siis tällä jatketaan niin varmasti tulee hyvää jälkeä ja Jeriko oppii paremmin patoamaan. :)
Nyt ei juuri olla tokoiltu, perjantaina viimeksi, mutta sitten kyllä joulu rauhoitettiin treenailuilta. Perjantain treenistä lyhyesti sanottuna seuraaminen tosi hienoa, askelsiirtymät hyviä, kaukkarit hyvät. Vaikka edelleen välillä saattoi seiso-maahan vaihdossa jompi kumpi jalka liikkua ehkä pari senttiä, mutta kun en näe samaan aikaan toista jalkaa niin en voi varmasti sanoa, että oikaiseeko vaan lantiota jos on ollut vino, perstuntuma sanoisi, että oikaisee vaan lantiota eikä toinen jalka välttämättä liiku ollenkaan..
Ruutua tehtiin myös, hyviä ja vähän vähemmän hyviä lähetyksiä tuli, mutta kuitenkin siinä määrin, että kokeessa saisin liikkeen kyllä onnistumaan kun vaan käskyttäisin maahan enkä odottaisi, että Jeriko itse hakee keskelle. Metallikapulan pitoa seuraamisesssa otettiin myös, tosi hyvä oli kyllä. :) Niin ja hyppynoutoa penkin yli, bueno. :)
Ei ole enää pitkä aika kokeeseen, joten tässä vaiheessa olisi varmaan hyvä aika vetää liikkeet kokeenomaisesti läpi ja sitten jatkaa taas yksityiskohtien treenaamista. Katsotaan jos vaikka torstaina pääsis treenailemaan niin, että joku liikkurois..
Tänään meni Päivin agilitytreenit tosi hyvin. Ensin mentiin koko rata läpi ja yksi rima vain tippui, vaikka sainkin ihan tosissaan laittaa tossua toisen eteen ja tuntui että olin koko ajan hieman jäljessä. Mutta rata läpi! :) Sitten hiottiin vähän yksityiskohtia, valssilla tiukkaan kääntymistä, putkelle irtoamista kun itse juoksen sivulle putken suuntaan, keppien lähdön hakemista kun persjätän juuri ennen keppejä ja kepit tiukassa kulmassa, kepeillä leijeröintiä.. Hienosti alkoi kyllä kaikki sujumaan, ei nyt ensimmäisellä toistolla, mutta kuitenkin. :) Jeriko itse asiassa kääntyy tosi hyvin ja ihan melkein kuiskatulla "tässä" komennolla juuri ennen hyppyä, kun vaan ajoittaa sen oikein. Eli tähän siis pitää kiinnittää huomiota. Rata meni kuitenkin tosiaan hyvin ja mun itsetuntoni agilityohjaajana sai taas vähän tuulta siipiensä alle. ;)
Lisäys: Ai niin, joulun kunniaksi kameran toinen objektiivi meni rikki (tarkennus ei toimi). Piti kuvailla Jerikon temppuja, mutta sisällä hieman haastavaa pitkällä 55-250 mm objektiivilla kun kohteet tuppaa olemaan vähän liian lähellä..
perjantai 23. joulukuuta 2011
keskiviikko 21. joulukuuta 2011
Paimennusta, tokoa ja esineruutua
Sain sovittua, että lähdin töistä tänään ajoissa ja päästiin sitten valoisaan aikaan vielä paimentamaan. Jeriko oli tänään kyllä tosi hyvä, heti eka kaari todella hyvä! :) Sitten vaan hiottiin asioita vielä paremmiksi, tehtiin pitkiä hakukaaria ja jonkin verran ajoa, ja erityisesti keskityin Jerikon ilmeeseen. Halusin hakea parempaa tempoa, niinpä harjoiteltiin ajossa nimenomaan maasta nousemista oikealla ilmeellä (rauhallisesti kyyryssä) ja ajamista rauhalliseen tahtiin, jos Jeriko meni mielestäni liian lujaa niin maahan. Poispäinajossa tämä onkin helppo toteuttaa ja menee mun mielestä paremmin kuin peruskuljetus, missä Jeriko meinaa ajaa lampaat musta ohi. Sitten hain myös hakukaarelle hidastamista kaaren loppuun, ja lopulta alkoikin hidastamaan. Maahan-käskyllä tietty saan Jerikon pysähtymään, mutta toivoisin, että se myös itse tajuaisi paremmin pitää sopivaa tempoa. Mutta siis onnistuneet ja kivat treenit. Jeriko ei edes juurikaan inissyt odottaessa, kaksi kertaa laitoin sen aitauksesta pihalle hiljaisen ininän vuoksi, mutta sitten oli hiljaa. :)
Illalla käytiin vielä Maija Hautereen kanssa treenaamassa. Sain samalla myös Maijan blogi-arvonnan palkinnon, kiitos Maija, se on hieno! Jouluaattona saadaan sitten vähän tunnelmaa.. :)
Ei olla kovinkaan paljoa seuraamista tehty, ja toisaalta ei olla koskaan aiemmin treenattu Maijan ja belgien kanssa (jos ei lasketa Briskness leirin esineruutua), ja sen huomasi. Jeriko uikuuri-vinkuintiaani oli taas hieman vauhdissa. Ei meinannut päästä yhtään seuraamaan, kun aina tuli ääniavut. Mutta tulihan niitä hyviäkin pätkiä. Selkeesti pitää kyllä ottaa seuraamisia niin paljon, että tulisi vähän tylsemmäksi. :D Ja ottaa niitä vauhdista lähtemisiä niin ei ehkä niin paljoa kerätä odotusta. Maija oli kyllä hyvänä apuna ääntelyyn puuttumisessa ja oikeaan aikaan palkkaamisessa, kokemustakin on kuulemma erään sukulaispojan ääntelyongelmien kanssa taistelusta.. ;)
Luoksetulon otin kahdessa osassa, ensin seisomaan pysäytys ja palkka lensi Jerikon luokse. Sitten maahanmenolla ja palkka mun käsistä edestä. Olin kyllä tyytyväinen molempiin, hyvä Jeriko! :)
Tunnari otettiin rivi-, jono ja "kello"muodostelmilla. Kaikki toistot täysin moitteettomia. Jeeee!! :)
Pitäis varmaan alkaa kyllä vähentämään tunnarin treenaamista (yksi toisto/treeni, eikä edes joka treeni ottais), pelkään että alkaa muuten menemään perseelleen! :D
Sitten metallikapulan pitoa ja nostoa lelupalkalla. Pistin Jerikon pitämään kapulaa ja samalla vähän hetsailin kyljistä ja yllytin murisemaan, hyvin lähti. Vähän alkoi kuitenkin näkyä, että pidätin kapulaa liian pitkään ja aika monta toistoa peräkkäin, pitäis malttaa jättää pariin kolmeen hyvään. Tunnelman nostamiseksi peruutin ensin edellä ja sitten otin pari toistoa niin, että annoin Jerikolle metallikapulan seuraamiseen suuhun, lyhyt pätkä ja siitä palkka. Tää on kyllä hyvä, pitäis varmaan tällaista tehdä enimmäkseen. Kaksi kärpästi yhdellä iskulla: seuraamisen korkeaa virettä metallikapulalle -> hyvä tiivis ote myös pysähtymisissä (ei yhtään höllää), ja metallikapulaa pitäessä Jeriko on hipihiljaa. :D :D Pitäis varmaan treenata seuraaminen aina kapula suussa. ;D
Sitten vielä esineruutua. Maija vei kolme esinettä kerralla, niin että Jeriko näki. Siis sellaista ääntelyä kuin esineruudulla Jeriko ei kyllä ikinä muuten pidä, tässä on kyllä kierrokset niin tapissa että! :D Pitäiskö tähän puuttua, mitä ne sanoo pk-kokeessa jos koira ujeltaa? :D
Anyway, pitkä tauko takana ja edellinen kerta meni perseelleen sen nenäpunkin takia. Nyt oli aluksi vähän hakemista, lähetin uudestaan ja sitten nousi ensimmäinen esine. Toinen esine melko pitkän etsinnän jälkeen takarajalta (30 m), mutta tästä Jeriko jo selvästi innostui, kun esine oli niin kiva: pikkutyttöjen lenkkari jossa vilkkuvalo pohjassa. Leikittiin sitten sillä tovi ja viimeistä etsimään. Viimeinen oli hieman vaikea, ehkä vähän vähänlaisesti hajua ja pieni, jouduin vähän kävelemään alueen alkuosaan avuksi ja nousihan se sitten lopulta. Leikittiin sitten vielä lenkkarilla päälle. Ihan hyvät muistuttelut, vaikka oli vaikeaa niin Jeriko selvästi a. tiesi mitä se tuli tekemään ja oli innoissaan, sekä b. nosti kierroksia kun löysi kivan esineen vaikka oli etsinyt jo tovin. Hyvä hyvä. Ehkä tässä ehtii vielä ennen kuin enemmän lunta tulee ottaa uudestaankin esineruutua.. :)
Käytiin vielä pienellä lenkillä treenin jälkeen, mukana siis belgianpaimenkoira tervut Ima ja Remo. Ihan kivaa "siedätystä" Jerikolle, koska sille kävi tossa reilu viikko sitten ikävä välikohtaus jossa kiharakarvainennoutaja-uros jahtasi ja kävi päälle, vaikka Jeriko yritti juosta karkuun ja hyvin selkeästi viestittää, että haluaisi olla rauhassa. :( Sen jälkeen Jeriko on ollut hieman varautuneempi ja epävarmempi, varsinkin jos toinen käyttäytyy yhtään uhkaavasti. Nyt on kyllä neutraalien/hyvien kokemusten kautta pikku hiljaa taas palautunut omaksi itsekseen eikä nyt sitten lenkin aikana Remoakaan enää jännittänyt vaikka välillä oltiin samalla hajulla. Iso kivi vierähti mun sydämeltä, ei se ikuisesti sitä muistele..
Kiitos Maija neuvoista sekä treeni- ja lenkkiseurasta! Otetaan taas uusiksi ensi vuoden puolella! :)
Illalla käytiin vielä Maija Hautereen kanssa treenaamassa. Sain samalla myös Maijan blogi-arvonnan palkinnon, kiitos Maija, se on hieno! Jouluaattona saadaan sitten vähän tunnelmaa.. :)
Ei olla kovinkaan paljoa seuraamista tehty, ja toisaalta ei olla koskaan aiemmin treenattu Maijan ja belgien kanssa (jos ei lasketa Briskness leirin esineruutua), ja sen huomasi. Jeriko uikuuri-vinkuintiaani oli taas hieman vauhdissa. Ei meinannut päästä yhtään seuraamaan, kun aina tuli ääniavut. Mutta tulihan niitä hyviäkin pätkiä. Selkeesti pitää kyllä ottaa seuraamisia niin paljon, että tulisi vähän tylsemmäksi. :D Ja ottaa niitä vauhdista lähtemisiä niin ei ehkä niin paljoa kerätä odotusta. Maija oli kyllä hyvänä apuna ääntelyyn puuttumisessa ja oikeaan aikaan palkkaamisessa, kokemustakin on kuulemma erään sukulaispojan ääntelyongelmien kanssa taistelusta.. ;)
Luoksetulon otin kahdessa osassa, ensin seisomaan pysäytys ja palkka lensi Jerikon luokse. Sitten maahanmenolla ja palkka mun käsistä edestä. Olin kyllä tyytyväinen molempiin, hyvä Jeriko! :)
Tunnari otettiin rivi-, jono ja "kello"muodostelmilla. Kaikki toistot täysin moitteettomia. Jeeee!! :)
Pitäis varmaan alkaa kyllä vähentämään tunnarin treenaamista (yksi toisto/treeni, eikä edes joka treeni ottais), pelkään että alkaa muuten menemään perseelleen! :D
Sitten metallikapulan pitoa ja nostoa lelupalkalla. Pistin Jerikon pitämään kapulaa ja samalla vähän hetsailin kyljistä ja yllytin murisemaan, hyvin lähti. Vähän alkoi kuitenkin näkyä, että pidätin kapulaa liian pitkään ja aika monta toistoa peräkkäin, pitäis malttaa jättää pariin kolmeen hyvään. Tunnelman nostamiseksi peruutin ensin edellä ja sitten otin pari toistoa niin, että annoin Jerikolle metallikapulan seuraamiseen suuhun, lyhyt pätkä ja siitä palkka. Tää on kyllä hyvä, pitäis varmaan tällaista tehdä enimmäkseen. Kaksi kärpästi yhdellä iskulla: seuraamisen korkeaa virettä metallikapulalle -> hyvä tiivis ote myös pysähtymisissä (ei yhtään höllää), ja metallikapulaa pitäessä Jeriko on hipihiljaa. :D :D Pitäis varmaan treenata seuraaminen aina kapula suussa. ;D
Sitten vielä esineruutua. Maija vei kolme esinettä kerralla, niin että Jeriko näki. Siis sellaista ääntelyä kuin esineruudulla Jeriko ei kyllä ikinä muuten pidä, tässä on kyllä kierrokset niin tapissa että! :D Pitäiskö tähän puuttua, mitä ne sanoo pk-kokeessa jos koira ujeltaa? :D
Anyway, pitkä tauko takana ja edellinen kerta meni perseelleen sen nenäpunkin takia. Nyt oli aluksi vähän hakemista, lähetin uudestaan ja sitten nousi ensimmäinen esine. Toinen esine melko pitkän etsinnän jälkeen takarajalta (30 m), mutta tästä Jeriko jo selvästi innostui, kun esine oli niin kiva: pikkutyttöjen lenkkari jossa vilkkuvalo pohjassa. Leikittiin sitten sillä tovi ja viimeistä etsimään. Viimeinen oli hieman vaikea, ehkä vähän vähänlaisesti hajua ja pieni, jouduin vähän kävelemään alueen alkuosaan avuksi ja nousihan se sitten lopulta. Leikittiin sitten vielä lenkkarilla päälle. Ihan hyvät muistuttelut, vaikka oli vaikeaa niin Jeriko selvästi a. tiesi mitä se tuli tekemään ja oli innoissaan, sekä b. nosti kierroksia kun löysi kivan esineen vaikka oli etsinyt jo tovin. Hyvä hyvä. Ehkä tässä ehtii vielä ennen kuin enemmän lunta tulee ottaa uudestaankin esineruutua.. :)
Käytiin vielä pienellä lenkillä treenin jälkeen, mukana siis belgianpaimenkoira tervut Ima ja Remo. Ihan kivaa "siedätystä" Jerikolle, koska sille kävi tossa reilu viikko sitten ikävä välikohtaus jossa kiharakarvainennoutaja-uros jahtasi ja kävi päälle, vaikka Jeriko yritti juosta karkuun ja hyvin selkeästi viestittää, että haluaisi olla rauhassa. :( Sen jälkeen Jeriko on ollut hieman varautuneempi ja epävarmempi, varsinkin jos toinen käyttäytyy yhtään uhkaavasti. Nyt on kyllä neutraalien/hyvien kokemusten kautta pikku hiljaa taas palautunut omaksi itsekseen eikä nyt sitten lenkin aikana Remoakaan enää jännittänyt vaikka välillä oltiin samalla hajulla. Iso kivi vierähti mun sydämeltä, ei se ikuisesti sitä muistele..
Kiitos Maija neuvoista sekä treeni- ja lenkkiseurasta! Otetaan taas uusiksi ensi vuoden puolella! :)
sunnuntai 18. joulukuuta 2011
Sunnuntaiaamun loskatreenit
Olosuhteiden riemuvoitto, vettä tulee ja maa aivan loskassa, märkää on. Viime syksynä/alkutalvesta ostamani GoreTex-lenkkarit on kaiken lisäksi ilmeisesti jo sanomassa sopimustaan irti ja vuotavat ainakin kaikista mahdollisista saumoista, kengät kastui jo ennen kuin pääsin kentälle. Olisi pitänyt laittaa ne viikko sitten ostetut törkykalliit Merrelin vedenpitävät pitkävartiset kengät, olis varmaan jalat pysynyt paremmin kuivina. Yritin vaan jotenkin ajatella, että en voi käyttää niitä koko ajan vaikka tosi hyvät onkin, mutta ehkä sitten heitän muut kengät nurkkaan ja pidän niitä aina, vaikka sisälläkin, on ne vaan niin hyvät! :)
Treeniseurana tänään Sari ja Tuija. Ensin tehtiin paikkamakuu 4 minuuttia, häiriöksi ohi kulki myös berninpaimenkoira, joka olisi kai kovasti tykännyt mennä moikkaamaan makaavia koiria. :D Jerikolta tosi hyvä paikkamakuu, pysyi koko ajan samassa asennossa ja ryhdikkäänä, vasta aivan lopussa laski päätä hieman alas, mutta tosiaan tosi hyvä. Olipa vielä niin hieno poika, että kun palattiin koirien viereen ja käskytin, että "käsky", niin meinasi ensin nousta ylös, mutta tajusikin, etten sanonut "sivu" ja jäi maahan ja sain vielä käskyttää sen kunnolla perusasentoon. :)
Tunnarista kolme toistoa. Ensimmäisellä Jeriko otti väärän suuhun, mutta jatkoi muiden haistelua ja pudotti, kun tuli oman kohdalle ja toi oikean. Mietin vähän, että palkkaanko ollenkaan, tein sitten kompromissin ja pyysin perusasentoon ja palkkasin vasta siitä maltillisesti. Kahdella muulla toistolla malttoi jättää väärät kokonaan huomiotta ja varmasti toi oman. Näistä sitten paljon broitsun sydäntä palkaksi. Nam!, sanoi Jeriko. :)
Tuli myös tossa joku päivä mieleen, että minkä ihmeen takia en tee jo välillä Z-kävelyä, niinpä otettiin sekin. Heti kerrasta meni tosi hienosti, jokainen liike oikein ja hienosti lähti vauhdista seuraamaan. :)
Ruutuun lähetyksissä parissa meni ruudun läpi ja taaksi. Toki kisatilanteessa saisin käskyllä pysäytettyä, mutta haluan edelleen hioa tätä niin, että Jeriko varmasti itse tietää missä sen pitää olla. Kyllä Jeriko haki hienosti myös ruudun sisään, viimeisellä toistolla pyysin maahan ja tein kävelykaavion seuraamaan kutsuen, Jeriko tuli todella hyvällä vauhdilla ja naksaus ja palkka heti kun oli sivulla. :) Vähän kyllä nillittäisin siitä, ettei ollut aivan keskellä maassa, mutta joo, siitä ei voi kokeessa pisteet vähentyä.. :D
Metallikapulan pitoa otin myös. Aika hyvin Jeriko kyllä pitää, kiristää hyvin otettaan. Otin myös pari nostoa maasta, mutta varoin ettei uppoa hankeen ja jäädy heti.
Ihan viimeisenä kaukkareita, tein vähän leikinomaisesti leikin lomassa, samalla kun Tuija ja Sari juoruili ja olin jo melkein päättänyt lopettaa treenin ja heittelin vaan palloa. Kotona sisällä eilen tein kans kaukkareita ja samalla hieman kokeilin, hoksaisiko Jeriko kootumman makuuasennon istu-maahan vaihdossa.. Eihän se nyt ainakaan haittaa hieman sellaista vahvistella, jos ei nyt täysin juurru sellainen tapa, niin ei siitä ainakaan haittaa ole..
Nyt tuli kyllä tosi hyviä vaihtoja 10 metrin etäisyydeltä, edes mä en keksi niistä nyt tähän hätään mitään valitettavaa! :D En nähnyt takajaloissa pientäkään hievahtamista. ;)
Luoksetuloa en nyt ottanut, aina ei voi ottaa kaikkea. Jatkossa pitäisi myös alkaa harjoittelemaan ohjattua noutoa, mutta on noita VOI/EVL liikkeitä vaan niin pirun paljon, ettei niitä koskaan oikein voi kaikkea kerralla treenata (paitsi kun alkaa olemaan sillä mallilla, että yksi toisto jokaista riittää).. Pitäisi myös hankkia matalia merkkikartioita. Merkinhän olen opettanut Jerikolle jo joskus aikoja sitten (lieköhän enää muistaa) tavallisella merkkikartiolla, mutta koska nykyään säännöt suosii matalia merkkejä, niin pitäisi niitä tosiaan hommata ja opettaa merkki siihen.
Treeniseurana tänään Sari ja Tuija. Ensin tehtiin paikkamakuu 4 minuuttia, häiriöksi ohi kulki myös berninpaimenkoira, joka olisi kai kovasti tykännyt mennä moikkaamaan makaavia koiria. :D Jerikolta tosi hyvä paikkamakuu, pysyi koko ajan samassa asennossa ja ryhdikkäänä, vasta aivan lopussa laski päätä hieman alas, mutta tosiaan tosi hyvä. Olipa vielä niin hieno poika, että kun palattiin koirien viereen ja käskytin, että "käsky", niin meinasi ensin nousta ylös, mutta tajusikin, etten sanonut "sivu" ja jäi maahan ja sain vielä käskyttää sen kunnolla perusasentoon. :)
Tunnarista kolme toistoa. Ensimmäisellä Jeriko otti väärän suuhun, mutta jatkoi muiden haistelua ja pudotti, kun tuli oman kohdalle ja toi oikean. Mietin vähän, että palkkaanko ollenkaan, tein sitten kompromissin ja pyysin perusasentoon ja palkkasin vasta siitä maltillisesti. Kahdella muulla toistolla malttoi jättää väärät kokonaan huomiotta ja varmasti toi oman. Näistä sitten paljon broitsun sydäntä palkaksi. Nam!, sanoi Jeriko. :)
Tuli myös tossa joku päivä mieleen, että minkä ihmeen takia en tee jo välillä Z-kävelyä, niinpä otettiin sekin. Heti kerrasta meni tosi hienosti, jokainen liike oikein ja hienosti lähti vauhdista seuraamaan. :)
Ruutuun lähetyksissä parissa meni ruudun läpi ja taaksi. Toki kisatilanteessa saisin käskyllä pysäytettyä, mutta haluan edelleen hioa tätä niin, että Jeriko varmasti itse tietää missä sen pitää olla. Kyllä Jeriko haki hienosti myös ruudun sisään, viimeisellä toistolla pyysin maahan ja tein kävelykaavion seuraamaan kutsuen, Jeriko tuli todella hyvällä vauhdilla ja naksaus ja palkka heti kun oli sivulla. :) Vähän kyllä nillittäisin siitä, ettei ollut aivan keskellä maassa, mutta joo, siitä ei voi kokeessa pisteet vähentyä.. :D
Metallikapulan pitoa otin myös. Aika hyvin Jeriko kyllä pitää, kiristää hyvin otettaan. Otin myös pari nostoa maasta, mutta varoin ettei uppoa hankeen ja jäädy heti.
Ihan viimeisenä kaukkareita, tein vähän leikinomaisesti leikin lomassa, samalla kun Tuija ja Sari juoruili ja olin jo melkein päättänyt lopettaa treenin ja heittelin vaan palloa. Kotona sisällä eilen tein kans kaukkareita ja samalla hieman kokeilin, hoksaisiko Jeriko kootumman makuuasennon istu-maahan vaihdossa.. Eihän se nyt ainakaan haittaa hieman sellaista vahvistella, jos ei nyt täysin juurru sellainen tapa, niin ei siitä ainakaan haittaa ole..
Nyt tuli kyllä tosi hyviä vaihtoja 10 metrin etäisyydeltä, edes mä en keksi niistä nyt tähän hätään mitään valitettavaa! :D En nähnyt takajaloissa pientäkään hievahtamista. ;)
Luoksetuloa en nyt ottanut, aina ei voi ottaa kaikkea. Jatkossa pitäisi myös alkaa harjoittelemaan ohjattua noutoa, mutta on noita VOI/EVL liikkeitä vaan niin pirun paljon, ettei niitä koskaan oikein voi kaikkea kerralla treenata (paitsi kun alkaa olemaan sillä mallilla, että yksi toisto jokaista riittää).. Pitäisi myös hankkia matalia merkkikartioita. Merkinhän olen opettanut Jerikolle jo joskus aikoja sitten (lieköhän enää muistaa) tavallisella merkkikartiolla, mutta koska nykyään säännöt suosii matalia merkkejä, niin pitäisi niitä tosiaan hommata ja opettaa merkki siihen.
lauantai 17. joulukuuta 2011
Koulutusajatuksia
Canis-lehti kilahti taas postiluukusta ja tuttuun tapaan heräsi taas uusia koulutusajatuksia, pakko siis nyt äkkiä kirjoittaa muistiin etteivät unohdu! :D
Ensimmäinen ajatus heräsi artikkelista, joka käsittely Obidience Rules 2011 -leiriä ja sen opetusta. Itse artikkelissa ei juurikaan koulutusvinkkejä kylvetty, mutta yksi hyvin olennainen ja sehän riittää. :) Nimittäin kaukkareissahan olen istu-seiso ja maahan-seiso vaihdoissa hakenut tietynlaista seisoma-asento, etujalat tarpeeksi takana, jotta jatkoliikkeet onnistuvat, ns. koottu asento. Mutta artikkelissa mainittiin asia, jota en ole ollenkaan tullut ajatelleeksi, nimittäin istu-maahan vaihto, johon kouluttaja haki myös "koottua" makuuasentoa. Siis tosiaan, jos menee istumasta maahan tosi pitkänä, niin nousee seisomaankin etutassut pitkällä ja lavat edessä ja jatkoliikkeet vaikeutuu. Nyt siis joudun miettimään, onko syytä opettaa istumasta maahanmenoon uusi tapa, eli se, että menee kootumpaan makuuasentoon.. Siihen tietty pitäisi olla jo aivan uusi käsky, en voi olettaa, että nyt yhtäkkiä vanhaan käskyyn oppisi sen. Toisaalta luulen, että jatkan tällä tavalla ja katson miten saan homman edistymään, jos ei onnistu niin opetan uuden istumasta maahanmenon. Ainakin tiedän, että kun joskus tulee toinen koira, niin sen kanssa kiinnitän huomiota tähän. Mutta siis tämä oli tosi hyvä oivallus! :)
Toinen ajatuksia herättävä artikkeli käsitteli korokkeen käyttämistä kouluttamisessa. Itsehän olen käyttänyt hiirimattoa kosketusalustana ja vaikka artikkeli hyvin kertoikin korokkeen hyödyistä, niin en todennäköisesti aio sellaista/sellaisia alkaa hankkimaan, missä sellaisia kaksiossa edes säilyttäisi? :D
Mutta, hyvä pointti oli korokkeen käyttäminen luoksetulon pysäytyksessä. Itsehän joskus kesällä käytin hiirimattoa (muutamia kertoja) samassa tarkoituksessa ja nyt sain vahvistuksen siitä, että olin "oikeilla jäljillä". Jos siis haluaisin edelleen kehittää pysähtymisestä nopeamman, voisin ajatella palaavani tähän harjoitukseen. Toisaalta luoksetulon harjoittelusta ja hyvän pysähtymisen ja luoksetulon vauhdin säilyttämisen tasapainosta myös tuli hyvä vinkki esiin, jota ei vaan jostain syystä ole tullut tehtyä paljon yhtään. Nimittäin palkata pysäytyksestä riehakkaalla leikillä eteen eli minun luokse! Siis tokihan se edesauttaa sitä, että koiralla on kova halu tulla eteenpäin, jotenkin on vaan pysäytyksen varmistamiseksi tullut palkattua taakse tai suurin piirtein siihen kohdalle mihin pysähtyy, riippuen siitä onko joku treenikaveri auttamassa vai heitänkö itse lelua (tai takapalkalla). Mutta siis tämä tulee ehdottomasti käyttöön, eli palkkaan luoksetulon pysäytyksistä jatkossa myös eteen vauhdin ylläpitämiseksi. :)
Ensimmäinen ajatus heräsi artikkelista, joka käsittely Obidience Rules 2011 -leiriä ja sen opetusta. Itse artikkelissa ei juurikaan koulutusvinkkejä kylvetty, mutta yksi hyvin olennainen ja sehän riittää. :) Nimittäin kaukkareissahan olen istu-seiso ja maahan-seiso vaihdoissa hakenut tietynlaista seisoma-asento, etujalat tarpeeksi takana, jotta jatkoliikkeet onnistuvat, ns. koottu asento. Mutta artikkelissa mainittiin asia, jota en ole ollenkaan tullut ajatelleeksi, nimittäin istu-maahan vaihto, johon kouluttaja haki myös "koottua" makuuasentoa. Siis tosiaan, jos menee istumasta maahan tosi pitkänä, niin nousee seisomaankin etutassut pitkällä ja lavat edessä ja jatkoliikkeet vaikeutuu. Nyt siis joudun miettimään, onko syytä opettaa istumasta maahanmenoon uusi tapa, eli se, että menee kootumpaan makuuasentoon.. Siihen tietty pitäisi olla jo aivan uusi käsky, en voi olettaa, että nyt yhtäkkiä vanhaan käskyyn oppisi sen. Toisaalta luulen, että jatkan tällä tavalla ja katson miten saan homman edistymään, jos ei onnistu niin opetan uuden istumasta maahanmenon. Ainakin tiedän, että kun joskus tulee toinen koira, niin sen kanssa kiinnitän huomiota tähän. Mutta siis tämä oli tosi hyvä oivallus! :)
Toinen ajatuksia herättävä artikkeli käsitteli korokkeen käyttämistä kouluttamisessa. Itsehän olen käyttänyt hiirimattoa kosketusalustana ja vaikka artikkeli hyvin kertoikin korokkeen hyödyistä, niin en todennäköisesti aio sellaista/sellaisia alkaa hankkimaan, missä sellaisia kaksiossa edes säilyttäisi? :D
Mutta, hyvä pointti oli korokkeen käyttäminen luoksetulon pysäytyksessä. Itsehän joskus kesällä käytin hiirimattoa (muutamia kertoja) samassa tarkoituksessa ja nyt sain vahvistuksen siitä, että olin "oikeilla jäljillä". Jos siis haluaisin edelleen kehittää pysähtymisestä nopeamman, voisin ajatella palaavani tähän harjoitukseen. Toisaalta luoksetulon harjoittelusta ja hyvän pysähtymisen ja luoksetulon vauhdin säilyttämisen tasapainosta myös tuli hyvä vinkki esiin, jota ei vaan jostain syystä ole tullut tehtyä paljon yhtään. Nimittäin palkata pysäytyksestä riehakkaalla leikillä eteen eli minun luokse! Siis tokihan se edesauttaa sitä, että koiralla on kova halu tulla eteenpäin, jotenkin on vaan pysäytyksen varmistamiseksi tullut palkattua taakse tai suurin piirtein siihen kohdalle mihin pysähtyy, riippuen siitä onko joku treenikaveri auttamassa vai heitänkö itse lelua (tai takapalkalla). Mutta siis tämä tulee ehdottomasti käyttöön, eli palkkaan luoksetulon pysäytyksistä jatkossa myös eteen vauhdin ylläpitämiseksi. :)
Oivoi...
Tänään käytiin Tamskin agilitykisoissa hakemassa hylky, oi voi... Mutta eipä siinä toisaalta mitään, kun Jeriko oli jo lähdössä niin lentoon lähdössä että melkein arvasin ettei tästä mitään tule, ja sitten heti eka rima tippuikin. Kolmannen esteen ohjausta arvoin aika paljon rataa tutustumisessa, ja päätin sitten väärin.. Peruskäännökset on meille aika heikkoja, enkä osaa järkevästi linjata, kieltämättä näyttää kovasti takaakierron ohjaukselta ja sinnehän Jeriko lähti. Alunperin olin siis ajatellut, että ehkä ottaisin vastaan siellä kolmannen takana ja siitä kääntäisin, ja sitten mietin myös valssia, mutta jostain kumman syystä päädyin peruskäännökseen.. =/ No, tiedänpähän sitten ensi kerralla paremmin..
No joo, sitten A:n alastulossa Jeriko jotenkin ihan kummasta himmaili, eipä ole tuollaista tehnyt ehkä ikinä, mutta nyt sitten. :D Hypyn jälkeen putken väärään päähän. Olisi pitänyt ohjata toiselta puolelta, koska nyt jouduin väistämään hypyn siivekettä ja vedin Jerikon mukaan vaikka kuinka vastakädellä ohjailin.
Loppurata meni sitten asiaankuuluvan sujuvasti ja vauhdikkaasti, voihan nenä, kun olisi alusta saanut jo hyvin menemään.. :D Mutta nolla kaatui jo siihen ensimmäiseen rimaan, enkä sille kyllä mitään mahtanut..
http://youtu.be/tf78v779oOk
No joo, sitten A:n alastulossa Jeriko jotenkin ihan kummasta himmaili, eipä ole tuollaista tehnyt ehkä ikinä, mutta nyt sitten. :D Hypyn jälkeen putken väärään päähän. Olisi pitänyt ohjata toiselta puolelta, koska nyt jouduin väistämään hypyn siivekettä ja vedin Jerikon mukaan vaikka kuinka vastakädellä ohjailin.
Loppurata meni sitten asiaankuuluvan sujuvasti ja vauhdikkaasti, voihan nenä, kun olisi alusta saanut jo hyvin menemään.. :D Mutta nolla kaatui jo siihen ensimmäiseen rimaan, enkä sille kyllä mitään mahtanut..
http://youtu.be/tf78v779oOk
perjantai 16. joulukuuta 2011
Jeriko nenulainen tänään 2 v!
Jeriko on jo kaksivuotias, mihin se aika on oikein kulunut? Kaksi vuotta sitten joskus yön tunteina katsoin ihastuttavia kuvia pikku marsuista Anitan sivuilta ja tämä viimeisenä syntynyt "värivammainen" iski heti silmään. Olihan siinä se, että erikoinen väri viehätti, mutta ehkä myös jotain muuta. Ruskea väri toi väistämättä mieleen Vanjan, collie-pystykorvasekoituksen joka meillä oli kun olin ala-asteikäinen. Tuon rakkaan ystävän menettäminen todella särki silloin mun sydämen, ja yllätyksellinen ruskea pentu mustavalkoisista vanhemmista tuntui jotenkin niin "oikealta"..
Olen tässä viime aikoina herännyt huomaamaa, että Jeriko on nyt todellakin Aikuinen. Ei sillä, että leikkiminen olisi yhtään vähentynyt, mutta muuten Jeriko on kehittynyt ja muuttunut tosi paljon. Pentuna Jeriko oli suoraan sanottuna välillä aika hirveä, TODELLA kova puremaan ja roikkumaan vaatteissa, välillä ajaen emännän epätoivon partaalle. :D Jeriko oli myös hieman öykkäri, sinänsä kunnioittava aikuisia koiria kohtaan, mutta jos joku alkoi risomaan niin sen kyllä huomas ja meinas pistää kunnon tappelua pystyyn monta kertaa isompien aikuisten kanssa. Sitten kun puruvimma helpotti ja muuten alkoi sujumaan, tulikin murkkuikä ja se oli kamalaa aikaa sekin. Karkailua ja toisten urosten nylkyttelyä ja alistamista. Jerikosta muodostui mun mielessä aika kova kuva, ei kauheasti ojentamisesta hetkahtanut ja tosiaan muiden urosten kanssa helposti yritti ottaa komentopaikan.
Mutta millainen Jerikosta onkaan nyt loppujen lopuksi tullut? Itse asiassa ei ollenkaan niin kova, ei mikään hirveä pehmokaan, mutta ei missään nimessä kovimmasta päästä. Ei itse halua haastaa riitaa ja yleensä ei välttämättä edes noteeraa ja häipyy vaan paikalta jos toinen uros haastaa. Sopivien urosten kanssa tykkäisi oikein leikkiäkin. Rakastaa pentuja ja on oikein ihana varovainen leikittäjä. <3
Melko ohjaajapehmeä ja miellyttämisenhaluinen, innokas tekemään hommia koska vaan.
Miten voikin koira muuttua noin paljon iän (ja kasvatuksen?) myötä? :D
Jerikon syntymäpäivää vietettiin kuten minunkin, käytiin siis paimentamassa. ;) Ensimmäinen vuoro meni jotenkin aivan penkin alle, Jeriko oli jotenkin aivan pihalla ja itse vastaavasti taisin vaatia liian paljon. Hermothan siinä meni synttärisankariin. Toinen vuoro sitten taas meni jo tosi hyvin. Huomas kyllä taas, että vasen kaari on vaan Jerikolle kymmenen kertaa luontevampi kuin oikea, hakee hyvin oikeaa etäisyyttä itsenäisesti vaikka lähetän ihan viereltäni. Oikean puoleiselle kaarelle lähettäessä piti itse olla puoli välissä auttamassa, että sain sellaisen kaaren johon oli tyytyväinen. Tämä pitää nyt oikeasti itse muistaa, oikean puoleinen kaari ei ole lähellekään valmis, ei kelpaa mulle, pitää siis edelleen olla auttamassa Jerikoa, että niistä hyvistä kaarista tulisi rutiini. Tein nyt myös niin, että annoin Jerikolle suuntakäskyn, mutta en sitten enempää autellut, meni aika hyvin ja vaikka tulikin vauhdilla, niin Jeriko alkoi hyvin katsomaan itse jos joku lammas meinasi lähteä vähän väärään suuntaan. Jos Jeriko ajoi lampaat vauhdilla mun ohi niin en sanonut mitään ja odotin vaan, että keräsi ne uudestaan mun ympärille. Luulen, että oli ihan hyvä harjoitus. :)
Muutama kuva muutaman viikon takaa, kun oltiin Pälkäneellä. :)
Olen tässä viime aikoina herännyt huomaamaa, että Jeriko on nyt todellakin Aikuinen. Ei sillä, että leikkiminen olisi yhtään vähentynyt, mutta muuten Jeriko on kehittynyt ja muuttunut tosi paljon. Pentuna Jeriko oli suoraan sanottuna välillä aika hirveä, TODELLA kova puremaan ja roikkumaan vaatteissa, välillä ajaen emännän epätoivon partaalle. :D Jeriko oli myös hieman öykkäri, sinänsä kunnioittava aikuisia koiria kohtaan, mutta jos joku alkoi risomaan niin sen kyllä huomas ja meinas pistää kunnon tappelua pystyyn monta kertaa isompien aikuisten kanssa. Sitten kun puruvimma helpotti ja muuten alkoi sujumaan, tulikin murkkuikä ja se oli kamalaa aikaa sekin. Karkailua ja toisten urosten nylkyttelyä ja alistamista. Jerikosta muodostui mun mielessä aika kova kuva, ei kauheasti ojentamisesta hetkahtanut ja tosiaan muiden urosten kanssa helposti yritti ottaa komentopaikan.
Mutta millainen Jerikosta onkaan nyt loppujen lopuksi tullut? Itse asiassa ei ollenkaan niin kova, ei mikään hirveä pehmokaan, mutta ei missään nimessä kovimmasta päästä. Ei itse halua haastaa riitaa ja yleensä ei välttämättä edes noteeraa ja häipyy vaan paikalta jos toinen uros haastaa. Sopivien urosten kanssa tykkäisi oikein leikkiäkin. Rakastaa pentuja ja on oikein ihana varovainen leikittäjä. <3
Melko ohjaajapehmeä ja miellyttämisenhaluinen, innokas tekemään hommia koska vaan.
Miten voikin koira muuttua noin paljon iän (ja kasvatuksen?) myötä? :D
Jerikon syntymäpäivää vietettiin kuten minunkin, käytiin siis paimentamassa. ;) Ensimmäinen vuoro meni jotenkin aivan penkin alle, Jeriko oli jotenkin aivan pihalla ja itse vastaavasti taisin vaatia liian paljon. Hermothan siinä meni synttärisankariin. Toinen vuoro sitten taas meni jo tosi hyvin. Huomas kyllä taas, että vasen kaari on vaan Jerikolle kymmenen kertaa luontevampi kuin oikea, hakee hyvin oikeaa etäisyyttä itsenäisesti vaikka lähetän ihan viereltäni. Oikean puoleiselle kaarelle lähettäessä piti itse olla puoli välissä auttamassa, että sain sellaisen kaaren johon oli tyytyväinen. Tämä pitää nyt oikeasti itse muistaa, oikean puoleinen kaari ei ole lähellekään valmis, ei kelpaa mulle, pitää siis edelleen olla auttamassa Jerikoa, että niistä hyvistä kaarista tulisi rutiini. Tein nyt myös niin, että annoin Jerikolle suuntakäskyn, mutta en sitten enempää autellut, meni aika hyvin ja vaikka tulikin vauhdilla, niin Jeriko alkoi hyvin katsomaan itse jos joku lammas meinasi lähteä vähän väärään suuntaan. Jos Jeriko ajoi lampaat vauhdilla mun ohi niin en sanonut mitään ja odotin vaan, että keräsi ne uudestaan mun ympärille. Luulen, että oli ihan hyvä harjoitus. :)
Muutama kuva muutaman viikon takaa, kun oltiin Pälkäneellä. :)
Karvaa vaikka kahdelle koiralle jakaa! :D
Ja sitten myös videota samalta viikonlopulta. :) Katsotaan milloin saisin uutta temppuvideota kuvattua..
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
Kissan monimutkainen sielunelämä
Piti kirjoittaa tästä jo aikaisemmin, mutta jäi. Nyt sitten tuli taas uutta sanottavaa niin kerrotaan nyt.
Meillähän on siis kaksi kissaa, Lulu ja Lalli, 5,5 v, sisarukset siis. Meillä on myös akvaario, joka oli varsinkin Lulun suuri harrastus (ja siinä ajatuksessa aikalailla hankittukin), kalojen kanssa leikkiminen oli kivaa! ;)
Mutta kun Jeriko tuli taloon, loppui kaloilla leikkiminen. Ja kävipä niin, että leikkiminen Lallinkin kanssa kävi hyvin vähiin ja meni enemmänkin tappelun puolelle, jonka seurauksena tossa syksyllä Lulun tassua käytiin eläinlääkärissä paikkailemassa. Muutokset oli kuitenkin aika sellaisia pieniä, vaivihkaisia, ettei niistä juuri mitään tullut ajateltua. Ajateltiin, että akvaariolla leikkiminen jäi, jos Lulua häiritsee Jeriko ja se jos Jeriko yrittää "leikkiin mukaan". Lalliin hermostuminen... no, Lalli on aika ärsyttävä.. ;)
No mutta, tossa ehkä jo kuukausi sitten päätettiin vihdoin ottaa olohuoneen suuaukolta aita pois, koska Jeriko ei enää ole mitään tuhoillut, ja se häiritsi mun sisustuksellista silmää. ;) Ja mitäs siitä seurasi? Lulu alkoi leikkimään kalojen JA Lallin kanssa, ja ärrimurrit on tiessään! Olen ihan ällistynyt, että oliko tää kaikki nyt vaan yhdestä aidasta kiinni, jonka yli kissat pääsi kuitenkin helposti ja josta toisaalta portti oli auki aina, kun oltiin kotona? On noi kissat kummallisia..
Olen myös hieman kateellisena katsellut videoita temppuja tekevistä kissoista. Siis eniten mua ihmetyttää se, kun ne kissat oikeasti SYÖ ja haluaa tehdä asioita ruuan eteen! :D Olenhan mäkin opettanut noille muutamia temppuja ennen Jerikon tulemista; istuminen, maahanmeno (Lallille), jalkojen välistä pujottelu, kurre-asento, tassun antaminen, kohdekepin seuraaminen, Lallille jopa perusasentoon tulemisen seinää apua käyttäen (ja opin, etten käytä seinää apuna koiran kanssa)... Yritin joskus opettaa jotain haastavampaakin, mutta sheippaaminen ei noiden kanssa onnistunut kyllä millään. Ongelmaksi muodostui lähinnä se kiinnostuksen puute, pari toistoo ja that's it. Ei sillä paljon edetty. Ja sitten se, että Lulu oksensi lopulta aina ne herkut mitä oli syönyt.. =/ Kuitenkin nyt alkaa heräämään taas ajatus, että pitäisikö yrittää vielä jotain keksiä niiden pään menoksi, jos ne sittenkin haluaisi oppia..? :D
Hullua, että jouluaatto on jo ensi lauantaina! Ja mä en ole ostanut vielä yhtään lahjaa!! Tai pikkusiskoille yhden, mutta siis kaikki muu hankkimatta. Tällä viikolla ei pysty, pitää lukea tenttiin, sunnuntaikaan ei taida sopia ja ensi viikolla olen koko viikon töissä. Lauantai taitaa olla ainut päivä kun kunnolla pääsis ostoksille, silloin siis joku himoshoppailuvaihde päälle! :D Oivoi..
Agilitytreenit tällä viikolla meni ihan ok, jotenkin vaan tuntuu, ettei treenit ole vähään aikaan mennyt niin putkeen kuin esim. kesällä. Olen ehkä herännyt tajuamaan kuinka paljon puutteita vielä oikeasti on.. Yksi tosi tiukkaan juurtunut tapa on itse mennä kyyryyn ja vatvata kättä, kun pitäisi ottaa koiraa "kiinni". Ja jos koira pitää ottaa kiinni hypyn jälkeen ja kyyristyn hypyllä + vielä heilautan kättä alas, niin miten käy riman? Päivin treeneissä tämä tulee joka kerta esiin ja tunnen itseni hieman tyhmäksi, arvaan kyllä kuinka tyhmältä se näyttää! :D Muutenkin on tosi vaikea saada sellaista soljuvuutta rataan, miten onkin oppinut sellaisen tavan, että kyyristellään, vatkataan kättään ja spurttaillaan ja jarrutellaan, kun sen sijaan voisi edetä aina soljuvasti ja ohjauksen aina jatkuen edellisestä ja kroppa pystyssä! Siinä mulle opeteltavaa. Lauantaina on siis yksi startti Tamskin kisoissa, en nyt millään suurilla odotuksilla lähde, kun tunnen itseni huonommaksi ohjaajaksi kuin mitä kesällä.. =/
Tänään käytiin Somerolla paimennustreeneissä ja oltiinkin siellä ihan yksin. Päästiin myös siellä ihan ulos laitumelle joten saatiin tehdä hakuja. Ensin vaan otettiin lampaita ulos laitumelle, siinä olikin jo oma haastava treeninsä! :D Lampaat oli ensin aitauksessa pihaton edessä, mutta osa niistä pakeni sisälle heti kun koira saapui, ehdittiin kuitenkin siihen väliin. Siihen eteen ja ruokapaikkojen ympärille oli luonnollisesti tallautunut tasaisempi maa, mutta hankeen (vaikkei syvä ollutkaan) lampaat ei olisi millään tahtonut lähteä. Tahkottiin siinä sitten tovi ja lampaat pääsi välillä karkaamaan pihattoonkin. Sieltä sitten niitä hakemaan ja Jeriko kyllä tosi hyvin uskaltaa mennä isonkin lauman kanssa seinän väliin ja saatiin sieltä jonkinlaista porukkaa lopulta uloskin. Ja tämä porukkaa olikin sitten sellainen, että suostui paremmin tulemaan hankeen perässä ja saatiin ne isolle laitumelle. Huh. :D
Hakukaaria sitten otettiin. Jeriko oli jotenkin aivan kieroksilla. Tekikö toi alun hankala väsääminen isomman lauman kanssa sitten sen, että puhti oli vähän pois eikä enää hermo pitänyt..? Haukahteli kuitenkin kaarelle lähtiessään ja piti ihan mahdotonta ininää muutenkin. Kaaret ei meinannut ensin aueta mitenkään, mutta lopulta ihan ok. Jeriko tuli kuitenkin lopussa vielä liian lähelle laumaa. Suuntakäskyt meni kuitenkin ihan ok ja laumaa sai sillä hyvin hallittua. Pienen tauon jälkeen otettiin kuitenkin vapaita hakuja niin, etten käskyttänyt suuntakäskyn jälkeen enää mitään, jotta Jeriko itse ajattelisi. Tämä olikin sitten tosi hyvä juttu, koska selvästi ajatusta alkoi paremmin tulemaan ja Jeriko hiljenikin täysin. Toisaalta sitten tämän jälkeen ei meinannut ensin poispäin ajo sujua millään, kun Jeriko yhtäkkiä alkoi tekemään sitä, että kiersi pysäyttämään laumaa, vaikka ajaminen on onnistunut jo pitkään tosi hyvin.. Huoh, onnistui se sitten lopulta taas ihan hyvin. Ei voi mitenkään sanoa, että olisi ollut erityisen hyvä treenipäivä, mutta lopultahan Jeriko selvisi kuitenkin aika haastavista jutuista ihan hyvinkin, ja päästiin tekemään treeniä josta oli selvästi apua. Ei siis mitenkään hukkaan mennyt, ääntely kyllä on ihan hirvittävän noloa ja ärsyttävää ja se saa kyllä luvan loppua kokonaan!
Meillähän on siis kaksi kissaa, Lulu ja Lalli, 5,5 v, sisarukset siis. Meillä on myös akvaario, joka oli varsinkin Lulun suuri harrastus (ja siinä ajatuksessa aikalailla hankittukin), kalojen kanssa leikkiminen oli kivaa! ;)
Mutta kun Jeriko tuli taloon, loppui kaloilla leikkiminen. Ja kävipä niin, että leikkiminen Lallinkin kanssa kävi hyvin vähiin ja meni enemmänkin tappelun puolelle, jonka seurauksena tossa syksyllä Lulun tassua käytiin eläinlääkärissä paikkailemassa. Muutokset oli kuitenkin aika sellaisia pieniä, vaivihkaisia, ettei niistä juuri mitään tullut ajateltua. Ajateltiin, että akvaariolla leikkiminen jäi, jos Lulua häiritsee Jeriko ja se jos Jeriko yrittää "leikkiin mukaan". Lalliin hermostuminen... no, Lalli on aika ärsyttävä.. ;)
No mutta, tossa ehkä jo kuukausi sitten päätettiin vihdoin ottaa olohuoneen suuaukolta aita pois, koska Jeriko ei enää ole mitään tuhoillut, ja se häiritsi mun sisustuksellista silmää. ;) Ja mitäs siitä seurasi? Lulu alkoi leikkimään kalojen JA Lallin kanssa, ja ärrimurrit on tiessään! Olen ihan ällistynyt, että oliko tää kaikki nyt vaan yhdestä aidasta kiinni, jonka yli kissat pääsi kuitenkin helposti ja josta toisaalta portti oli auki aina, kun oltiin kotona? On noi kissat kummallisia..
Olen myös hieman kateellisena katsellut videoita temppuja tekevistä kissoista. Siis eniten mua ihmetyttää se, kun ne kissat oikeasti SYÖ ja haluaa tehdä asioita ruuan eteen! :D Olenhan mäkin opettanut noille muutamia temppuja ennen Jerikon tulemista; istuminen, maahanmeno (Lallille), jalkojen välistä pujottelu, kurre-asento, tassun antaminen, kohdekepin seuraaminen, Lallille jopa perusasentoon tulemisen seinää apua käyttäen (ja opin, etten käytä seinää apuna koiran kanssa)... Yritin joskus opettaa jotain haastavampaakin, mutta sheippaaminen ei noiden kanssa onnistunut kyllä millään. Ongelmaksi muodostui lähinnä se kiinnostuksen puute, pari toistoo ja that's it. Ei sillä paljon edetty. Ja sitten se, että Lulu oksensi lopulta aina ne herkut mitä oli syönyt.. =/ Kuitenkin nyt alkaa heräämään taas ajatus, että pitäisikö yrittää vielä jotain keksiä niiden pään menoksi, jos ne sittenkin haluaisi oppia..? :D
Hullua, että jouluaatto on jo ensi lauantaina! Ja mä en ole ostanut vielä yhtään lahjaa!! Tai pikkusiskoille yhden, mutta siis kaikki muu hankkimatta. Tällä viikolla ei pysty, pitää lukea tenttiin, sunnuntaikaan ei taida sopia ja ensi viikolla olen koko viikon töissä. Lauantai taitaa olla ainut päivä kun kunnolla pääsis ostoksille, silloin siis joku himoshoppailuvaihde päälle! :D Oivoi..
Agilitytreenit tällä viikolla meni ihan ok, jotenkin vaan tuntuu, ettei treenit ole vähään aikaan mennyt niin putkeen kuin esim. kesällä. Olen ehkä herännyt tajuamaan kuinka paljon puutteita vielä oikeasti on.. Yksi tosi tiukkaan juurtunut tapa on itse mennä kyyryyn ja vatvata kättä, kun pitäisi ottaa koiraa "kiinni". Ja jos koira pitää ottaa kiinni hypyn jälkeen ja kyyristyn hypyllä + vielä heilautan kättä alas, niin miten käy riman? Päivin treeneissä tämä tulee joka kerta esiin ja tunnen itseni hieman tyhmäksi, arvaan kyllä kuinka tyhmältä se näyttää! :D Muutenkin on tosi vaikea saada sellaista soljuvuutta rataan, miten onkin oppinut sellaisen tavan, että kyyristellään, vatkataan kättään ja spurttaillaan ja jarrutellaan, kun sen sijaan voisi edetä aina soljuvasti ja ohjauksen aina jatkuen edellisestä ja kroppa pystyssä! Siinä mulle opeteltavaa. Lauantaina on siis yksi startti Tamskin kisoissa, en nyt millään suurilla odotuksilla lähde, kun tunnen itseni huonommaksi ohjaajaksi kuin mitä kesällä.. =/
Tänään käytiin Somerolla paimennustreeneissä ja oltiinkin siellä ihan yksin. Päästiin myös siellä ihan ulos laitumelle joten saatiin tehdä hakuja. Ensin vaan otettiin lampaita ulos laitumelle, siinä olikin jo oma haastava treeninsä! :D Lampaat oli ensin aitauksessa pihaton edessä, mutta osa niistä pakeni sisälle heti kun koira saapui, ehdittiin kuitenkin siihen väliin. Siihen eteen ja ruokapaikkojen ympärille oli luonnollisesti tallautunut tasaisempi maa, mutta hankeen (vaikkei syvä ollutkaan) lampaat ei olisi millään tahtonut lähteä. Tahkottiin siinä sitten tovi ja lampaat pääsi välillä karkaamaan pihattoonkin. Sieltä sitten niitä hakemaan ja Jeriko kyllä tosi hyvin uskaltaa mennä isonkin lauman kanssa seinän väliin ja saatiin sieltä jonkinlaista porukkaa lopulta uloskin. Ja tämä porukkaa olikin sitten sellainen, että suostui paremmin tulemaan hankeen perässä ja saatiin ne isolle laitumelle. Huh. :D
Hakukaaria sitten otettiin. Jeriko oli jotenkin aivan kieroksilla. Tekikö toi alun hankala väsääminen isomman lauman kanssa sitten sen, että puhti oli vähän pois eikä enää hermo pitänyt..? Haukahteli kuitenkin kaarelle lähtiessään ja piti ihan mahdotonta ininää muutenkin. Kaaret ei meinannut ensin aueta mitenkään, mutta lopulta ihan ok. Jeriko tuli kuitenkin lopussa vielä liian lähelle laumaa. Suuntakäskyt meni kuitenkin ihan ok ja laumaa sai sillä hyvin hallittua. Pienen tauon jälkeen otettiin kuitenkin vapaita hakuja niin, etten käskyttänyt suuntakäskyn jälkeen enää mitään, jotta Jeriko itse ajattelisi. Tämä olikin sitten tosi hyvä juttu, koska selvästi ajatusta alkoi paremmin tulemaan ja Jeriko hiljenikin täysin. Toisaalta sitten tämän jälkeen ei meinannut ensin poispäin ajo sujua millään, kun Jeriko yhtäkkiä alkoi tekemään sitä, että kiersi pysäyttämään laumaa, vaikka ajaminen on onnistunut jo pitkään tosi hyvin.. Huoh, onnistui se sitten lopulta taas ihan hyvin. Ei voi mitenkään sanoa, että olisi ollut erityisen hyvä treenipäivä, mutta lopultahan Jeriko selvisi kuitenkin aika haastavista jutuista ihan hyvinkin, ja päästiin tekemään treeniä josta oli selvästi apua. Ei siis mitenkään hukkaan mennyt, ääntely kyllä on ihan hirvittävän noloa ja ärsyttävää ja se saa kyllä luvan loppua kokonaan!
sunnuntai 11. joulukuuta 2011
Eipä ollutkaan ulkopaimennukset vielä ohi..
Tiinalta oli jäänyt muutama uuhi tyhjäksi ja nyt päästiinkin sitten niitä vielä paimentamaan metsälaitumelle. :)
Aitaus oli hieman epäsäännöllisen muotoinen, eikä mikään suorakaide, ja tosiaan metsälaidun jossa yksi kohta vähän avoimempi, mutta muuten melko pusikkoista. Aluksi piti tehdä pieni kierros aitauksessa, että hahmotti missä aidat kulkee, mutta sitten meni tosi hienosti. Kaaret oli pääosin hyviä, aluksi tuli muutama huonompi, kun Jerikon oli vähän vaikea hahmottaa, missä puiden takana lampaat oli. Mutta siis hyvä harjoitus niin kuin Tiinan kanssa puhuttiinkin, opettaa koiralle sitä, että aina tehdään tietyn tyyppinen kaari vaikkei lampaita heti näkyisi, kyllä ne sieltä sitten löytyy. :)
Ajo oli tosi hyvää. Lyhyitä flankkeja myös otettiin, mutta koska tilaa ei oikein ollut ja lampaat tosi herkkiä, niin ei pystynyt niitä oikein pitämään poissa mun luota niin, että Jeriko pyörii ympärillä. Kun sitten keksin ajaa lampaat aidan viereen, niin pystyi hyvin ottamaan suuntia niin, että olin itse takana ja kokonaan poissa kuviosta, tässä Jeriko teki kaikki flankit oikein. :)
Oli kyllä tosi kiva päästä paimentamaan, hienoa että tällainen mahdollisuus aukesi! :)
Ainut huono puoli on nyt se, että Jeriko on alkanut piippaamaan lampaille pääsyä odottaessaan. Ja kun Jeriko ei ikinä piippaa tokoilua odottaessa, eikä agilitykentänkään laidalla päästä pientä ynähdykstä kovempaa ääntä, mutta että pitää sitten lampailla inistä. Nolottaa ihan sikana tollainen! :D Ei tollasen kanssa kehtaa kisoihin mennä jos inisee aitauksen vieressä, mutta ehkä se oppii taas siinäkin patoamaan, nyt on vaan niin suureksi into noussut lampaille, ettei malttaisi..
Aitaus oli hieman epäsäännöllisen muotoinen, eikä mikään suorakaide, ja tosiaan metsälaidun jossa yksi kohta vähän avoimempi, mutta muuten melko pusikkoista. Aluksi piti tehdä pieni kierros aitauksessa, että hahmotti missä aidat kulkee, mutta sitten meni tosi hienosti. Kaaret oli pääosin hyviä, aluksi tuli muutama huonompi, kun Jerikon oli vähän vaikea hahmottaa, missä puiden takana lampaat oli. Mutta siis hyvä harjoitus niin kuin Tiinan kanssa puhuttiinkin, opettaa koiralle sitä, että aina tehdään tietyn tyyppinen kaari vaikkei lampaita heti näkyisi, kyllä ne sieltä sitten löytyy. :)
Ajo oli tosi hyvää. Lyhyitä flankkeja myös otettiin, mutta koska tilaa ei oikein ollut ja lampaat tosi herkkiä, niin ei pystynyt niitä oikein pitämään poissa mun luota niin, että Jeriko pyörii ympärillä. Kun sitten keksin ajaa lampaat aidan viereen, niin pystyi hyvin ottamaan suuntia niin, että olin itse takana ja kokonaan poissa kuviosta, tässä Jeriko teki kaikki flankit oikein. :)
Oli kyllä tosi kiva päästä paimentamaan, hienoa että tällainen mahdollisuus aukesi! :)
Ainut huono puoli on nyt se, että Jeriko on alkanut piippaamaan lampaille pääsyä odottaessaan. Ja kun Jeriko ei ikinä piippaa tokoilua odottaessa, eikä agilitykentänkään laidalla päästä pientä ynähdykstä kovempaa ääntä, mutta että pitää sitten lampailla inistä. Nolottaa ihan sikana tollainen! :D Ei tollasen kanssa kehtaa kisoihin mennä jos inisee aitauksen vieressä, mutta ehkä se oppii taas siinäkin patoamaan, nyt on vaan niin suureksi into noussut lampaille, ettei malttaisi..
lauantai 10. joulukuuta 2011
Tokoilua räntä- ja vesisateessa
Ollaan tässä treenailtu muutamiakin kertoja joista en nyt ole jaksanut kirjoittaa, nyt vaan tästä päivästä "lyhyesti". Oltiin päivällä tokoilemassa Katrin ja käyttölabbis Patun sekä Sarin ja kiharakarvainennoutaja Röllin kanssa. Eipä sää kyllä suosinut. Olin jo kertaalleen kastunut läpimäräksi ja jäätynyt aamupäivällä tokokoetta seuraillen. Kotona sitten kuivat ulkoiluvaatteet päälle ja kengät jalkaan, mutta kun vettä tuli taivaalta niin kastuttiinhan siinä taas kuitenkin. Varsinkin hanskat ihan läpimäriksi ja oli kyllä kylmä! Kenttä oli luonnollisesti jo lumen vallassa, ei niin syvä hanki etteikö pystyisi treenaamaan, mutta sen verran petti jalan alla, että tuntui ettei itse pysty liikkumaan normaalisti.
Aluksi tein Jerikon kanssa askelsiirtymiä ja käännöksiä paikallaan. On kyllä hienon näköistä, kun etutassuilla ottaa ristiaskelia sivulle siirtyessä, tykkään. :) Takajaloista vaikea sanoa, välillä laahaa vähän perässä, välillä kroppa hienosti suorana jolloin varmaan sielläkin tulee ristiaskeleet. Nyt siis näitä vaan treenaillaan ja palkkailen vain noista parhaimmista suorituksista. Paikallaan kääntymiset oli kyllä upeita, Jeriko kääntyi paljon ketterämmin kuin minä! :D Ainut huono puoli, että Jerikolla alkoi taas kierrokset nousemaan ja pilli viheltää, piti sitten pyytää hiljaisuutta. Mutta ainakin se tykkää treenaamisesta. ;)
Ruutuun lähettelin ihan kokonaan ilman alustaa. Otin varmaan 5 toistoa, kaikki todella hyviä, ei mitään valittamista. :)
Tehtiin sitten harjoitusta, että vuorotellen pujoteltiin toistemme ympäri ja paikalla olijat vaan piti kontaktia. Siis tosi hyvä treeni taas vaihteeksi ottaa! Hyvä idea Sari! :) Jerikon kontakti parani koko ajan loppua kohden, varsinkin Rölliä meinasi vähän vilkuilla aluksi, kun jännitti sitä, mutta sitten loppua kohden piti kontaktia koko ajan vaikka Rölli ja Sari kiersi meitä ja pysähtyi taakse tai sivulle, tai jos itse kierrettiin heitä ja pysähdyttiin viereen. Tosi hyvä! Seuraaminen tosi hyvää, itsellä vaan jalat lipsui, ei ole kiva kyllä seuraamista treenata hangessa..
Luoksetulon otin vain kerran, stoppi, maahan ja viimeisestä kutsusta pallo heti palkaksi. Tosi hyvät pysähdykset tuli ja vauhti säilyi koko ajan sopivana, ei hidastellut. Hanki oli tietty pysähdyksiin taas hyvä alusta. ;)
Tunnarin Jeriko tänään tunaroi. En oikein tiennyt miten sen hangen kanssa olisi tehnyt, mutta tehtiin sitten niin, että Sari tallasi tasaisen alustan jolle hänen (+lihapullan, koska Sari oli sillä palkkaillut) hajuiset häiriökapulat sekä oma. Jeriko arpoi tosi pahasti, meinasi ottaa omaa, mutta ei, toi sitten väärän. Käskin vaan irti enkä ottanut edes vastaan väärää (annoin pudota maahan) ja lähetin uudelleen, sitten toi oman. Toisella toistolla jo ihan hyvä. Pitää kyllä varoa noita, että treenikaverilla on jonkun herkun hajuiset kädet, pitäisi varmaan ottaa tunnari aluksi.. Ja sitten vähän mietin, että miten tätä ulkona otetaan talven aikana kun kinokset kasvaa, auratuilla alueilla sitten vaan tai hallissa.
Metallikapulan pitoa ja fiilistelyä otettiin. Jeriko piti sitä kyllä ihan hyvin, mutta inisi välillä vähän. Ihan kivasti kyllä meni.
Toi ruutu on kyllä nyt tosi hyvä! Liike jonka ajattelin olevan eniten kesken osoittautuikin olevan tosi hyvä, kun vaan on selkeet nauhat! Niin, ja itse asiassa Jeriko hahmottaa ruudun nyt tosi hyvin senkin puolesta, että Jeriko oli maassa odottamassa vuoroaan noin 15 metriä ruudusta eri sivulla kuin mistä olin lähetellyt ja itse seisoin jossain näiden kahden sivun välimaastossa, kun Sari lähetti Rölliä ruutuun ja mitä teki Jeriko, meinasi Sarin käskystä ampaista suoraan ruutuun! :D :D Tietenkin piti käskeä pois ettei pojat yhtä aikaa juokse sinne, ja tyhmää että Jeriko noita muidenkin käskyjä niin kuuntelee (varsinkin noita kivoja: "vapaa", "ruutuun", you name it...), mutta hienoa että hahmottaa sen nyt noin hyvin. Siitä tulikin mieleen, että voitais ihan hyvin ottaa ruutuun lähetyksiä nyt EVL-tyyppisenäkin merkiltä, niin ollaan sitten hyvin valmiina sitäkin luokkaa varten ja voittajaluokan ruutu on sitten helppo. Merkkiinkin voisi palailla pitkän tauon jälkeen, kun ruutu on nyt noin hanskassa, tuskin alkaa enää sekottamaan ja kyllähän Jerikon pitää ne joka tapauksessa oppia erottamaan! :)
Aluksi tein Jerikon kanssa askelsiirtymiä ja käännöksiä paikallaan. On kyllä hienon näköistä, kun etutassuilla ottaa ristiaskelia sivulle siirtyessä, tykkään. :) Takajaloista vaikea sanoa, välillä laahaa vähän perässä, välillä kroppa hienosti suorana jolloin varmaan sielläkin tulee ristiaskeleet. Nyt siis näitä vaan treenaillaan ja palkkailen vain noista parhaimmista suorituksista. Paikallaan kääntymiset oli kyllä upeita, Jeriko kääntyi paljon ketterämmin kuin minä! :D Ainut huono puoli, että Jerikolla alkoi taas kierrokset nousemaan ja pilli viheltää, piti sitten pyytää hiljaisuutta. Mutta ainakin se tykkää treenaamisesta. ;)
Ruutuun lähettelin ihan kokonaan ilman alustaa. Otin varmaan 5 toistoa, kaikki todella hyviä, ei mitään valittamista. :)
Tehtiin sitten harjoitusta, että vuorotellen pujoteltiin toistemme ympäri ja paikalla olijat vaan piti kontaktia. Siis tosi hyvä treeni taas vaihteeksi ottaa! Hyvä idea Sari! :) Jerikon kontakti parani koko ajan loppua kohden, varsinkin Rölliä meinasi vähän vilkuilla aluksi, kun jännitti sitä, mutta sitten loppua kohden piti kontaktia koko ajan vaikka Rölli ja Sari kiersi meitä ja pysähtyi taakse tai sivulle, tai jos itse kierrettiin heitä ja pysähdyttiin viereen. Tosi hyvä! Seuraaminen tosi hyvää, itsellä vaan jalat lipsui, ei ole kiva kyllä seuraamista treenata hangessa..
Luoksetulon otin vain kerran, stoppi, maahan ja viimeisestä kutsusta pallo heti palkaksi. Tosi hyvät pysähdykset tuli ja vauhti säilyi koko ajan sopivana, ei hidastellut. Hanki oli tietty pysähdyksiin taas hyvä alusta. ;)
Tunnarin Jeriko tänään tunaroi. En oikein tiennyt miten sen hangen kanssa olisi tehnyt, mutta tehtiin sitten niin, että Sari tallasi tasaisen alustan jolle hänen (+lihapullan, koska Sari oli sillä palkkaillut) hajuiset häiriökapulat sekä oma. Jeriko arpoi tosi pahasti, meinasi ottaa omaa, mutta ei, toi sitten väärän. Käskin vaan irti enkä ottanut edes vastaan väärää (annoin pudota maahan) ja lähetin uudelleen, sitten toi oman. Toisella toistolla jo ihan hyvä. Pitää kyllä varoa noita, että treenikaverilla on jonkun herkun hajuiset kädet, pitäisi varmaan ottaa tunnari aluksi.. Ja sitten vähän mietin, että miten tätä ulkona otetaan talven aikana kun kinokset kasvaa, auratuilla alueilla sitten vaan tai hallissa.
Metallikapulan pitoa ja fiilistelyä otettiin. Jeriko piti sitä kyllä ihan hyvin, mutta inisi välillä vähän. Ihan kivasti kyllä meni.
Toi ruutu on kyllä nyt tosi hyvä! Liike jonka ajattelin olevan eniten kesken osoittautuikin olevan tosi hyvä, kun vaan on selkeet nauhat! Niin, ja itse asiassa Jeriko hahmottaa ruudun nyt tosi hyvin senkin puolesta, että Jeriko oli maassa odottamassa vuoroaan noin 15 metriä ruudusta eri sivulla kuin mistä olin lähetellyt ja itse seisoin jossain näiden kahden sivun välimaastossa, kun Sari lähetti Rölliä ruutuun ja mitä teki Jeriko, meinasi Sarin käskystä ampaista suoraan ruutuun! :D :D Tietenkin piti käskeä pois ettei pojat yhtä aikaa juokse sinne, ja tyhmää että Jeriko noita muidenkin käskyjä niin kuuntelee (varsinkin noita kivoja: "vapaa", "ruutuun", you name it...), mutta hienoa että hahmottaa sen nyt noin hyvin. Siitä tulikin mieleen, että voitais ihan hyvin ottaa ruutuun lähetyksiä nyt EVL-tyyppisenäkin merkiltä, niin ollaan sitten hyvin valmiina sitäkin luokkaa varten ja voittajaluokan ruutu on sitten helppo. Merkkiinkin voisi palailla pitkän tauon jälkeen, kun ruutu on nyt noin hanskassa, tuskin alkaa enää sekottamaan ja kyllähän Jerikon pitää ne joka tapauksessa oppia erottamaan! :)
maanantai 5. joulukuuta 2011
Viikon aloitus
Käytiin tänään ensin päivällä lenkillä Tuijan ja Ronjan kanssa, ja sitten illemmalla vielä erikseen tokoilemassa. Ennen tokoiluja kävin M&M:ssä ja ostin Tuijan ja Liisan synttärilahjaksi antamalla lahjakortilla kunnollisen ruutunauhan. Nyt riitti mainosnauhojen kanssa tuulessa pelleily ja niiden vaivalloinen asetteleminen ja kerääminen. Kiitos Tuija ja Liisa hyvästä lahjasta! ;)
Mitä hyvää? Ruutuun Jeriko haki nyt TODELLA varmasti. Siis kumma kuinka paljon helpompi on tuollainen värillinen nauha hahmottaa, saman kyllä huomasin jo aiemmin Ylökk:n treenivuorolla kun lähetin Jerikoa Pursiaisen Pian rakentamaan ruutuun, jotenkin se vaan hahmottuu helpommin. En tiedä miksi, mutta väliäkö tuolla, nyt oli tosi hyvä! :)
Ensimmäisellä toistolla Jeriko hieman otti väärää suuhun niin, että siirsi sitä, vaihtoi kyllä sitten oikeaan. Kaksi muuta toistoa tosi hyviä. Selän kääntämistä harjoiteltiin samalla ja alkoihan Jeriko pysyä aloillaan, vaikka aluksi tarjosi koko ajan seuraamista ja käänsi pyllyään mukana.
Kaukkareissa Jeriko alkoi jonkun ihme temppuilun, ei mennyt seisomasta maahan vaan koko ajan istumaan. Ei ole tuollaista aiemmin tehnyt ja olin ihan äimänä, hermo alkoi lopulta vähän kärytä ja siitähän Jeriko paineistui lisää, hyvä hyvä.. Sitten otettiin ihan läheltä vaihtoja ja tulihan niitä onnistuneita, vaikka meinasi siinäkin tehdä väärin. En ymmärrä. No, Jeriko sitten autoon odottamaan vuoroaan ja seuraavalla vuorolla heti autosta ottaessa pelkkiä maahan-käskyjä muutama ja lelupalkka. Tämä meni hyvin ja toivon mukaan jäi sitten hyvä mieli tosta maahanmenosta, ihme juttu kyllä... :(
Liikkeestä istumisessa Jeriko teki muutaman väärän (jäi seisomaan) ja sitten pari onnistunutta istumista. Tämäkin on kyllä kumma, kun lenkeillä kun teen noita niin ei ole enää sekoittanut, tai kun kotipihassa pyysin istumaan, stop ja sitten taas istumaan niin erotti hyvin. Sanonko sen jotenkin niin eri tavalla treenatessa?? Vai oliko Jerikolla vaan huono päivä tänään? Mene ja tiedä.
Sitten paikkaistuminen Ronjan paikkamakuun häiriönä, itse jäin näkyville. Aluksi tuotti taas ongelmia se, että Jeriko meinaa käydä Tuijan maahan-käskystä itsekin maahan. Tätä pitää oikeasti treenata ja paljon! Luulen, että Tuija on tässä pahin häiriö, ollaan aiemmin otettu paikkamakuuta rivissä vuorotellen käskyttäen vieraampien kanssa eikä ole tuottanut ongelmaa.. Mutta siis selvästi harjoitusta tarvitsee.
3 min 15 sekuntia istui ja hienosti istuikin sitten kun vaan sain sen jäämään siihen Tuijan jättökäskyistä huolimatta, sitten istui kuin patsas koko ajan mua tuijottaen. En palkkaillut välissä, mutta kehuin muutaman kerran hiljaa. Näistä jatketaan.
Mitä hyvää? Ruutuun Jeriko haki nyt TODELLA varmasti. Siis kumma kuinka paljon helpompi on tuollainen värillinen nauha hahmottaa, saman kyllä huomasin jo aiemmin Ylökk:n treenivuorolla kun lähetin Jerikoa Pursiaisen Pian rakentamaan ruutuun, jotenkin se vaan hahmottuu helpommin. En tiedä miksi, mutta väliäkö tuolla, nyt oli tosi hyvä! :)
Ensimmäisellä toistolla Jeriko hieman otti väärää suuhun niin, että siirsi sitä, vaihtoi kyllä sitten oikeaan. Kaksi muuta toistoa tosi hyviä. Selän kääntämistä harjoiteltiin samalla ja alkoihan Jeriko pysyä aloillaan, vaikka aluksi tarjosi koko ajan seuraamista ja käänsi pyllyään mukana.
Kaukkareissa Jeriko alkoi jonkun ihme temppuilun, ei mennyt seisomasta maahan vaan koko ajan istumaan. Ei ole tuollaista aiemmin tehnyt ja olin ihan äimänä, hermo alkoi lopulta vähän kärytä ja siitähän Jeriko paineistui lisää, hyvä hyvä.. Sitten otettiin ihan läheltä vaihtoja ja tulihan niitä onnistuneita, vaikka meinasi siinäkin tehdä väärin. En ymmärrä. No, Jeriko sitten autoon odottamaan vuoroaan ja seuraavalla vuorolla heti autosta ottaessa pelkkiä maahan-käskyjä muutama ja lelupalkka. Tämä meni hyvin ja toivon mukaan jäi sitten hyvä mieli tosta maahanmenosta, ihme juttu kyllä... :(
Liikkeestä istumisessa Jeriko teki muutaman väärän (jäi seisomaan) ja sitten pari onnistunutta istumista. Tämäkin on kyllä kumma, kun lenkeillä kun teen noita niin ei ole enää sekoittanut, tai kun kotipihassa pyysin istumaan, stop ja sitten taas istumaan niin erotti hyvin. Sanonko sen jotenkin niin eri tavalla treenatessa?? Vai oliko Jerikolla vaan huono päivä tänään? Mene ja tiedä.
Sitten paikkaistuminen Ronjan paikkamakuun häiriönä, itse jäin näkyville. Aluksi tuotti taas ongelmia se, että Jeriko meinaa käydä Tuijan maahan-käskystä itsekin maahan. Tätä pitää oikeasti treenata ja paljon! Luulen, että Tuija on tässä pahin häiriö, ollaan aiemmin otettu paikkamakuuta rivissä vuorotellen käskyttäen vieraampien kanssa eikä ole tuottanut ongelmaa.. Mutta siis selvästi harjoitusta tarvitsee.
3 min 15 sekuntia istui ja hienosti istuikin sitten kun vaan sain sen jäämään siihen Tuijan jättökäskyistä huolimatta, sitten istui kuin patsas koko ajan mua tuijottaen. En palkkaillut välissä, mutta kehuin muutaman kerran hiljaa. Näistä jatketaan.
torstai 1. joulukuuta 2011
Almost there
Tempputreenit edistyy hyvin. Jeriko osaa jo tosi hyvin laittaa jalat lahjalaatikkoon, nyt vaan on ongelmana löytää sopivasti pienempi toinen laatikko, kenkälaatikko jossa on ollut jotkut tennarit on ehkä vähän liian iso harppaus...
Olen alkanut opettamaan Jerikoa myös nostamaan etutassut kirjakasan päälle ja kiertämään sitä takajaloillaan, hyvin lähti tarjoamaan kiertämistä, mutta silleen töpöaskelin. Toivoisin, että Jeriko astuisi siis kunnolla ristiin takajaloillaan. Mutta kyllä se sieltä treenillä tulee. :)
Takajalkojen nostamista olen pyytänyt nyt ulkona ihan ohuita puuntaimia "vasten". Tässä olen toki palkannut siitä kun on yhtään pompsahtanut ylöspäin, mutta hyvältä näyttää. :)
Ollaan tässä treenailtu tokoakin vähän aktiivisemmin ja nyt heräsi sitten ajatus, että mehän aletaan olla kuitenkin jo melko pian kisavalmiita...
Paikkamakuu: onnistuu.
Seuraaminen: onnistuu. Askelsiirtymiin toivon vielä sitä takajaloilla ristiin astumista, mutta ei taideta koeohjeessa sitä vaatia. ;) Hyvin siis menee, mutta vielä hiotaan niin, että on "täydellinen".
Istuminen seuraamisen yhteydessä: 80% todennäköisyydellä menee oikein. Välillä on meinannut sekoittaa seisomiseen, mutta nyt taas ihan viimeaikoina ollut tosi varma.
Luoksetulo: Hyvin menee, mutta aina voi lisää treenailla. ;)
Ruutu: eniten vaiheessa oleva liike. Useimmiten Jeriko hakeutuu hyvin ruutuun ja maahanmeno nyt onnistuisi vaikka miten päin. Paikaltaan seuraamaan tulee hyvällä vauhdilla ja varmasti. Mutta siis aivan täysin varma liike ei vielä ole, aika lähellä kuitenkin.
Hyppynouto: tosi hyvä :)
Metallinouto: Varmaan kyllä onnistuu, nyt vaan olen keskittynyt oikean fiiliksen rakentamiseen ja se näyttääkin hyvältä, häntä heiluu kun harjoitellaan. Ei siis pitäisi olla ongelmaa. :)
Tunnistusnouto: Aika lailla valmis. Enemmän täytyy vaan ottaa kokeenomaisena, että käännyn itse ympäri, sitä on otettu vähän. Oman hakee hyvin, toki toistoja ennen kokeeseen menoa kaivataan lisää.
Kaukkarit: Melko hyvät. 10 metrin etäisyydellä onnistuu ehdottomasti niin ettei Jeriko liiku kuin korkeintaan 5-10 senttiä (maasta seisomaan nousun jälkeinen maahanmeno olisi paha, mutta kuinka todennäköinen?), mutta vielä haluan treenata niin, että osaa siirtää etutassut itse sopivaan kohtaan jotta kaikki vaihdot onnistuu täysin puhtaasti. Hink hink. :D
Kokonaisvaikutus: tietenkin 10.... paitsi jos on liian innokas ja haukahtelee, se vaara on olemassa, mutta sitä mahdollisuutta ei koskaan täysin saada pois jollen sitten ala tekemään tokosta tappavan tylsää..
Siis ei tosiaan millään huonolla mallilla. :) Aloin nyt sitten vähän katselemaan koekalenteriakin sillä silmällä. 8.1. olisi Porissa koe jossa myös VOI-luokka, muuten ylempien luokkien kokeita aika vähän. Olisi sitten tässä aikaa vielä muutama viikko treenailla ennen kuin tarvitsee edes ilmoittautua, reilu kuukausi kokeeseen. Seuraava VOI-luokan koe olisi 18.2., mutta se vähän mietityttää, kun olen koulun puolesta Seinäjoella 30.1.-10.2., ei siis siinä paljoa treenailla ja voi olla vähän vallatonta menoa, kun Jeriko on ilman treeniä kaksi viikkoa.. :D Eli jos kolmen viikon päästä näyttää hyvältä, niin korkataan voittaja 8.1.! :)
Olen alkanut opettamaan Jerikoa myös nostamaan etutassut kirjakasan päälle ja kiertämään sitä takajaloillaan, hyvin lähti tarjoamaan kiertämistä, mutta silleen töpöaskelin. Toivoisin, että Jeriko astuisi siis kunnolla ristiin takajaloillaan. Mutta kyllä se sieltä treenillä tulee. :)
Takajalkojen nostamista olen pyytänyt nyt ulkona ihan ohuita puuntaimia "vasten". Tässä olen toki palkannut siitä kun on yhtään pompsahtanut ylöspäin, mutta hyvältä näyttää. :)
Ollaan tässä treenailtu tokoakin vähän aktiivisemmin ja nyt heräsi sitten ajatus, että mehän aletaan olla kuitenkin jo melko pian kisavalmiita...
Paikkamakuu: onnistuu.
Seuraaminen: onnistuu. Askelsiirtymiin toivon vielä sitä takajaloilla ristiin astumista, mutta ei taideta koeohjeessa sitä vaatia. ;) Hyvin siis menee, mutta vielä hiotaan niin, että on "täydellinen".
Istuminen seuraamisen yhteydessä: 80% todennäköisyydellä menee oikein. Välillä on meinannut sekoittaa seisomiseen, mutta nyt taas ihan viimeaikoina ollut tosi varma.
Luoksetulo: Hyvin menee, mutta aina voi lisää treenailla. ;)
Ruutu: eniten vaiheessa oleva liike. Useimmiten Jeriko hakeutuu hyvin ruutuun ja maahanmeno nyt onnistuisi vaikka miten päin. Paikaltaan seuraamaan tulee hyvällä vauhdilla ja varmasti. Mutta siis aivan täysin varma liike ei vielä ole, aika lähellä kuitenkin.
Hyppynouto: tosi hyvä :)
Metallinouto: Varmaan kyllä onnistuu, nyt vaan olen keskittynyt oikean fiiliksen rakentamiseen ja se näyttääkin hyvältä, häntä heiluu kun harjoitellaan. Ei siis pitäisi olla ongelmaa. :)
Tunnistusnouto: Aika lailla valmis. Enemmän täytyy vaan ottaa kokeenomaisena, että käännyn itse ympäri, sitä on otettu vähän. Oman hakee hyvin, toki toistoja ennen kokeeseen menoa kaivataan lisää.
Kaukkarit: Melko hyvät. 10 metrin etäisyydellä onnistuu ehdottomasti niin ettei Jeriko liiku kuin korkeintaan 5-10 senttiä (maasta seisomaan nousun jälkeinen maahanmeno olisi paha, mutta kuinka todennäköinen?), mutta vielä haluan treenata niin, että osaa siirtää etutassut itse sopivaan kohtaan jotta kaikki vaihdot onnistuu täysin puhtaasti. Hink hink. :D
Kokonaisvaikutus: tietenkin 10.... paitsi jos on liian innokas ja haukahtelee, se vaara on olemassa, mutta sitä mahdollisuutta ei koskaan täysin saada pois jollen sitten ala tekemään tokosta tappavan tylsää..
Siis ei tosiaan millään huonolla mallilla. :) Aloin nyt sitten vähän katselemaan koekalenteriakin sillä silmällä. 8.1. olisi Porissa koe jossa myös VOI-luokka, muuten ylempien luokkien kokeita aika vähän. Olisi sitten tässä aikaa vielä muutama viikko treenailla ennen kuin tarvitsee edes ilmoittautua, reilu kuukausi kokeeseen. Seuraava VOI-luokan koe olisi 18.2., mutta se vähän mietityttää, kun olen koulun puolesta Seinäjoella 30.1.-10.2., ei siis siinä paljoa treenailla ja voi olla vähän vallatonta menoa, kun Jeriko on ilman treeniä kaksi viikkoa.. :D Eli jos kolmen viikon päästä näyttää hyvältä, niin korkataan voittaja 8.1.! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)