Koputetaan nyt heti alkuun puuta niin sitten voi rauhassa kertoa kuinka olen tyytyväinen Jerikoon. :)
Jeriko on kehittynyt nyt äkkiä aivan mielettömästi, eilen jo tosiaan treeneissä näkyi aivan erilaista asennetta ja menoa kuin tässä pitkiin aikoihin, ja tänään lenkillä Tuijan ja Ronjan kanssa Jeriko käyttäytyi huippuhyvin! Olen niin ylpeä! Koiria tuli ja meni, mutta Jeriko tuli luokse ja antoi ottaa kiinni joka kerta ihan ongelmitta. Yksi koira karkasi omistajaltaan jostain meidän takaa ja yhtäkkiä vaan huomas että ärisevä koira pyörii siinä meidän ympärillä, Tuija ja mä aloitettiin sitten hirveä huuto ja hätistys, Jeriko meni vähän niin kuin tämän vieraan koiran ja Ronjan väliin, mutta ei aloittanut mitään ärinää. Vähän Jeriko juoksi koiran perässä kun se pakeni meidän meteliä kohti omistajaansa, mutta tuli sitten hienosti luokse taas kun kutsuin. Vau! Ei yhtään karkaamista vaikka ihmisiä ja koiria oli liikkeelle TODELLA paljon. Ja Jeriko kuunteli aivan huippu hyvin, odotti vapautusta todella hienosti kontaktia ottaen, eikä edes hämääntynyt kun Tuija vapautta Ronjan ennen mua, vaan odotti edelleen omaa vapautustaan! Aivan älytön parannus! Varmasti voidaan vielä mennä takaisin päin tästä, mutta ainakin nyt alkaisi vaikuttamaan siltä että pikku hiljaa voisi pahin murrosikä olla jo menossa ohi. Ihanaa, olen niin tyytyväinen! :)
1 kommentti:
On kyllä iso edistys:) Hienoa!
Lähetä kommentti