perjantai 31. maaliskuuta 2017

Hyväpaimen rakastaa pientä pientä karitsaa

Karitsoinnit eivät ole tänä vuonna menneet aivan yhtä vaivattomasti ja helposti kuin viime vuonna. Kahta karitsaa on tarvinnut lisäruokkia maidon puutteen vuoksi, vaikka emo muuten hoiti hyvin ja viime talvena maito riitti oikein hyvin. Yhtä karitsaa piti auttaa vähän alkuun, kun ensikkoemä ei olisi ihan heti hoksannut imettämisen ideaa, ja jälkeisiä on kaivettu käsin ulos. Viimeisimpänä ja isoimpana murheena tiistaina työpäivän aikana syntyneet kaksoset, joista toinen oli jo todella heikossa kunnossa, kun tulimme paikalle. Taas alkoi uuhen lypsäminen ja heikkoa karitsaa ruokittiin ruiskulla. Aiemmin olen jotenkin ajatellut, että siihen en lähde, että karitsa pitäisi ottaa sisään. Mutta ei sitä raaskinut sinne jättää kylmettymään ja nääntymäänkään, joten sisälle otin. Karitsaa lämmiteltiin ja hoivattiin myös Jerikon toimesta.

Jeriko on kyllä aika hassu koira ja jaksan edelleen ihmetellä sen tilannetajua ja miten se suhtautuu eri tilanteissa asioihin aina tilanteen vaatimalla tavalla. Ei ole ensimmäinen kerta, kun Jeriko hoivaa jotain sairastavaa, heikompaa tai muuten vaan arkaa eläintä (mm. arat ensikotikissat pääsi Jerikon hellän huomion kohteiksi). Nytkin Jeriko selvästi suhtautui heikkoon karitsaan hyvin hellästi ja huolehtivaisesti, ja seurasi karitsaa jopa saunaan (lämmittelin karitsaa siellä alkuun) vaikka itse ei tykkää kuumasta ollenkaan. Jeriko ei edes imuyrityksistä hermostunut, väisti vaan yritykset.

Karitsa virkosi melko nopeastikin, nousi jaloilleen ja kun se alkoi etsimään nisää Jerikon jalkojen välistä, ajattelin että on aika viedä se takaisin emonsa luokse. Kuitenkin reilun tunnin päästä karitsa oli lampolassa taas aika voimaton ja otin sisälle yöksi. Ruokin karitsaa yölläkin kahden tunnin välein maidon korvikkeella. Karitsa pääsi päivähoitoon Miikun luokse ja suureksi ilokseni iltapäivällä töiden jälkeen emon luokse palauttaessa jälleennäkeminen oli onnellinen, karitsa osasi etsiä nisän imettäväkseen ja emä antoi tyytyväisenä karitsansa imeä ja tarina sai onnellisen lopun.






sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Treeniä vähän joka lähtöön

Toinen viikko pennun kanssa takana. Mulla loppui pentuloma ja näin ollen pennulla alkoi yksinolot. Kameraa ei ole ollut kuvaamassa, mutta sekä pentu että aikuiset on vaikuttanut aina kotiin tullessa ihan rennoilta, eikä Jupiter ainakaan silloin ole huutanut, joten oletan että on mennyt hyvin. Jupiter on nyt eri tilaan suljettuna ihan senkin vuoksi, että helpoin minimoida asuntoon ja huonekaluihin tulevia tuhoja varsinkin myöhemmin hampaiden vaihtuessa, ja Jupiterilla on tähän tarkoitukseen ihan oma huone jossa se on portin takana.

Aivan sisäsiisti Jupiter ei vielä ole, välillä tulee hassuun aikaan asioita sisälle vaikka pääasiassa kotona ollessa onkin nämä pystytty aika tehokkaasti välttämään. Välillä on mennyt yö tai työpäiväkin ilman pissaa tai kakkaa sisälle, mutta välillä ei. Ukko on kyllä aivan ihana leikittäjä-setä ja kaikinpuolin vaan niin ihana luonteeltaan, että näiden kahden touhuja seuraillessa ihan herkistyy. Ukko leikkii tosi nätisti Jupiterin kanssa ja sitten jos joutuu jostain sanomaan (ja Ukolle se on selvästi epämieluinen tehtävä ja joutumista) niin sanoo tosi nätisti ja varovasti. Jeriko on hyväksynyt pennun hyvin porukkaan, mutta ei leikitä. Saattaapi olla, ettei Jerikolle tulekaan tarvetta leikittää, kun Ukko hoitaa sen osan niin hyvin.

Jupiterilla on luoksetulo nyt vähän vahvistunut, kun välillä sillä oli meininki ihan sellaista, että lähtis itsekseen tai meidän kissojen perään seikkailuille eikä musta välittänyt yhtään. :D Nyt tulee jo aika hyvin kutsuttuna. Jupiter uskoo kiellot aika hyvin, mutta ei toisaalta niistä ota itseensäkään.

Ollaan tehty sisällä kosketusalustaa ja nyt olen saanut siihen vähän sellaista syöksymis-asennetta, joskaan vielä 100% Jupiter ei sitä osaa. Idean on kuitenkin hoksannut. Seuraamisen alkeita on jatkettu mun edessä seuraten  kun peruutan, tehty käsitargettia ja istumista. Istumisen opettamisen olen aloittanut nyt namilla, jotta saisin heti alusta lähtien napakan ja taaksepäin suuntautuvan istumisen. Jerikon ja Ukon kanssa ollaan tehty sheippaamalla. Kahden lelun leikkiä on tehty ja lelut alkaa välillä palautumaankin mulle asti.

Namiruutuja on nyt tehty taas pari lisää ja olen antanut Jupiterin itse etsiä koko ruudun, kävellyt vaan siihen lähelle. Hienosti on hoksannut ideaa ja selvästi alkaa käyttämään nenäänsä jo ennen ruutua. :) Toiset hakutreenitkin tehtiin ja niissä risteilyn alkeita, hienosti ja vauhdikkaasti Jupiter juoksi ihmiseltä toiselle. Hakutreenienlomassa Jupiter pääsi myös leikkimään taas Otso-malin kanssa. Yhteinen sävel on alkanut löytymään vielä paremmin ja hienosti leikit sujuu. :)

Kuva: Pasi Tolonen
Tämän viikonlopun hakutreenit käytiin tekemässä uudessa maastossa, oikein kiva paikka. :) Jerikolle halusin vahvistaa suoraan etenemistä kulmissa, ettei tee mitään viistoja oman päänsä mukaan. Annettiin taputusavut, jonka johdosta ekalle pistolle Jeriko lähti niin raamit kaulassa ja takki auki, että upposi etukulman ohi ehkä noin 100m syvyyteen jolloin oli jo pakko kutsua takaisin. :P Toinen lähetys meni myös aika vauhdikkaasti, mutta löytyihän se maalimieskin. Vauhtia riitti koko radan, joskaan ei enää ihan nenä kiinni sentään kaahattu ja maalimiehet löytyi hienosti ja ilmaisut oli ponnekkaita. Tosi kivat ja onnistuneet treenit! Tehtiin myös esineruutu loppuun. Tosi jyrkkään vaikeaan nousuun takakulmaan eka esine. Jeriko meni vähän maavainuisesti ja jouduin lähettämään toisen kerran että oikeasti upposi, mutta hienosti ilman ylimääräisiä apuja löytyi. Vähän ehkä haastava näin vuoden ekaksi, mutta jos virtaa on liikaa, niin täytyyhän sitä kuluttaakin. ;) Kokonaisuudessaan esineruudussa oli vähän talvikankeutta ja maavainuisuutta, mutta eiköhän se siitä. Esineet kuitenkin löytyi. Olen kyllä niin innoissani tästä maastokauden alusta! :)

Tänään oli oikein megatreenipäivä. Lähdettiin ensin aamulla Netan kanssa Tamskin hallille tekemään hyppytekniikkaa. Tein vaan Jerikon kanssa. Ensin kasvava sarja 6-7-8-9 väleillä. Ekalla toistolla meni lähtö plörinäksi, kun laitoin Jerikon pumpperin taakse istumaan vaikka Vappu Alatalo on opettanut laittamaan riman eteen ja siihen Jerikokin on tottunut. Hyppäsi sitten pumpperin ja riman molempien yli ja rytmi lähti vähän huonosti. Muut toistot ihan hyviä. Sitten etäisyyden arviointi -sarja niin, että ensin vika hyppy oli 21 jalan päässä, sitten 24 ja vielä 27, ja siitä takaisin päin. Ei suurempia vaikeuksia tässä etäisyyden arvioinnissa ja aika luontevasti tuli laukka-askelten määrä ja pituus. :) Viimeisenä ihan uusi sarja mitä ei ole koskaan tehty: power grid eli voiman käyttöä harjoittava sarja. Tässä siis välit 9 jalkaa ja rimat 35cm, innareina pitäisi suorittaa ja vaatii siis koiralta todella voiman käyttöä ponnistuksissa. Eihän se ihan heti onnistunutkaan, vaan ensin Jerikolla tuli tokaan väliin kaksi askelta ja viimeisellä toistolla ekaan väliin. Tätä tarvii ehdottomasti harjoitella jatkossakin, hyvä harjoitus pk-hyppyä ajatellen!


Jupiter pääsi myös halliin treenaamaan ja Netta vähän kuvasikin. Leikittiin vaan aluksi, tehtiin sitten muutama toisto kosketusalustaa ja sitten käsitargetin. Sitten namin saalistamista ja siinä ikään kuin agilityohjauksen alkeita, sylkkäriä ja persjättöäkin, kivasti sujui. :) Lopuksi Netta vielä piti Jupiteria valjaista kiinni ja tehtiin pari luoksetuloa. Jupiter tekee kyllä tosi kivalla asenteella ja on hyvin keskittynyt eikä välitä yhtään ympärillä kuuluvista äänistä tai häiriinny. :)


Ukon kanssa olin ilmoittautunut jo ennen viime viikonlopun rallitokokoetta Päivi Nummen rallitoko-yksärille ja se oli meillä tänään. Keräsin tsemppiasennetta ja saatiin oikein hyviä neuvoja Päiviltä. Moni asia säännöistä oli vielä jäänyt huomaamatta! Tehtiin kisanomaisena suorituksena rataa ja sitten liikkeitä vähän erikseen. Kivastihan se meni, joten rallitokoasenteella vielä ensi viikonlopun kokeeseen johon olin ehtinyt ilmoittautua. ;)

Ja jotta treeniä ei olisi liian vähän yhdelle päivälle, tehtiin kotipihassa namiruutua ja keppitreeniä. Jeriko oli innoissaan keppien etsimisestä ja Jupiterin kanssa vaan leikittiin niillä. Kyllä kepit on kivoja! Ja sitten vielä maneesitokot, joissa Jeriko teki kolme tosi hienoa ja voimakasta luoksetuloa, muutaman toiston hyppyä todella hyvällä asenteella ja sitten vähän seuraamista. Jupiter jaksoi vielä täälläkin keskittyä oikein hyvin eikä välittänyt maneesin hajuista ja häiriöistä sen suuremmin. Ja ihmiset oli niin ihania!! Jospa tästä treenimäärästä liittäisi väsytystä vielä huomiseksikin, kun mä päivystän ja koirat on kotona vaan Matin kanssa. ;)

Loppuun vielä lammaskevennys. Karitsoita on tullut (tänään syntyi viimeisin) ja tulee vielä lisää. Täytyy sanoa, että on kyllä korvaamaton apu, että lähellä asuu kokenut ja avulias pariskunta, joilta olen nyt karitsointeihin liittyen saanut paljon neuvoa ja ihan kädestä pitäen apua. Tänä talvena on tuttipulloruokittu (lisäravintona huonosti kasvavaa) ja tänään etsitty käsikopelolla karitsaa lampaan sisältä. Mutta toisaalta on iloisia ja reippaita karitsoita ja tosiaan lisää tulossa. :)



sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Ukon rallitokokoe ja PK-kauden avaus

Lauantaina oli Ukon kanssa rallitokokoe. Koe oli Tamskin hallilla ei tutussa paikassa. Ensin ilmoittauduttiin ja Ukko mitattiin ja tarkastettiin. Myös luoksepäästävyys tarkastettiin ja Ukko oli tässä kohtaa hyvin epäileväinen, mutta ei sentään niin pahasti että olisi matka tähän jo tyssännyt. Ukko on jännä, kun silleen tykkää ihmisistä, mutta jotkut erityiset tilanteet saa sen hyvin epäileväiseksi ja varautuneeksi. Esim. käsittelyihin (hieroja, osteopaatti, fyssari) Ukko menee luottavaisesti ja antaa väännellä itseään miten päin vaan, mutta eläinlääkärissä on erittäin epäilyttävää. Muuten vaan ihmisiä on ihan jees käydä moikkaamassa, mutta jos niillä on sirunlukija ja mittatikku, niin sitten on kyllä hyvin epäilyttävää. ;)

Rataantutustumisessa kyselin tuomarilta paljon ja niin kyseli muutkin. Erityisesti jäi kyllä rataantutustumisen jälkeenkin hämäämään kahden kyltin suoritustapa. Mulla oli käsitys, että liikkeet voidaan suorittaa joko niin, että liike alkaa koira perusasennossa istuen tai sitten suoraan seuraamisliikkeestä. Nyt kun asiaa tarkastin, oli ensimmäinen suoritustapa AVO-luokan kyltti, ei alokasluokan. Kyselin kuitenkin tuomarilta että pysähdytäänkö ennen kuin otetaan koira eteen ja tuomari sitten taisi ymmärtää mun kysymyksen jotenkin väärin, kun neuvoi että pysähdytään. Tämä jäi edelleen epäilyttämään, kun kyltissä ei istu-sanaa ollut, mutta en viitsinyt enää jäädä vänkäämään.




No niinhän se kuitenkin oli, ettei olisi saanut pysähtyä ja näistä kahdesta kyltistä tuli -10p eli yhteensä -20p. Lisäksi 6. kyltiltä -1p OV, ei mitään hajua mistä se tuli... Kokonaispisteitä siis 79 eli hyväksytty tulos. Mun silmään virheitä oli lisäksi lähdön vino perusasento (olis pitänyt tulla suorempaan aloituspaikalle) ja tuplakäsky maahanmenossa, mutta niistä ei vissiin sitten rallitokossa sakoteta ollenkaan..



 Päällimmäinen tunne radalta tullessa oli kuitenkin jonkinlainen hämmennys. "Tässäkö tämä oli?", tunne oli kuin jonkin sunnuntaikävelyn jälkeen, jotain jäi puuttumaan. Se ei vaan jotenkin tuntunut miltään koesuoritukselta. Tuli aika vahvasti sellainen tunne, että tämä ei vaan ole mun laji. Kaipaan jotain särmää ja ryhdikkyyttä, mikä rallitokosta jää puuttumaan. Ja jotenkin olen nykyään tosi voimakkaasti tykästynyt ulkoilmalajeihin (pk-lajit, paimennus, valjakkolajit), nautin ihan äärettömän paljon koiran itsenäisen työskentelyn seuraamisesta (jäljestys, haku, paimennus, vetokin) sekä siitä, että sekä koira että minä annetaan kaikkemme ja ponnistellaan jonkin yhteisen asian eteen (agility, valjakkolajit).

Teki oikeastaan mieli sanoa, että mä en rallitokoa enää tee yhtään enempää, niin vieraalta se musta tuntui. Olin kuin kala kuivalla maalla suoraan sanottuna. Kuitenkin olin ehtinyt ilmoittaa Ukon jo toiseenkin rallitokokokeeseen ja itse asiassa sen lisäksi yhteen koulutukseen, joten ehkä ne on sitten käytävä ja katsotaan saisinko esimerkiksi Nassun innostumaan rallattelusta Ukon kanssa ehkä sen viimeisen alokasluokan tuloksen verran? Vaikka sillä ei kyllä mulle voisi olla vähempää merkitystä saako Ukko jonkun koulutustunnuksen rallitokosta vai ei. Itse enemmänkin asennoiduin nyt tämän kokemuksen jälkeen niin, että panostetaan vaan niihin valjakkolajeihin jotka onkin Ukon rakkain laji, käydään kuivan kauden kisoissa ja sitten ensi talveen toivotaan parempia hiihtokelejä. Ostin kickbikenkin ja nyt vaan odotellaan, että tiet sulaa ja että mun pahasti revähtänyt reisi paranee niin päästään treenailemaan. :)

Jerikon ja Jupiterin kanssa on tehty vähän pk-juttuja. Ollaan tehty pihassa keppitreeniä, josta Jeriko oli kyllä aivan liekeissä ja innoissaan. Jupiterinkin kanssa leikittiin kepeillä ja heräteltiin vaan intoa niihin. Lisäksi Jupiterin kanssa on tehty kaksi namiruutua. Tänään käytiin tekemässä hakutreeni Liisa-Idan ja Pasin kanssa. Jerikolle ihan "normi" treeni, ilmaisuille en vaan sitten lähtenyt könkkäämään. Ilmaisut oli aikas hyviä, pistot olisi voinut olla suorempia. Jerikolla oli parilla pistolla selkeä käsitys jo siitä missä maalimies on ja meinas mennä oman päänsä mukaan suorinta reittiä. Näitä oikaistiin pari kertaa, mutta ei oikein voinut odottaakaan, että ekoissa treeneissä olisi mennyt eri tavalla. Virtaa ja omaa käsitystä oli paljon. ;) Hyvät treenit siis oikeasti kuitenin.

Jupiterin kanssa tehtiin namiruutua ja on se vaan ihanan avoin ja reipas. Lisäksi Liisa-Ida leikitti Jupiteria ja hienosti kyllä lähtikin leikkiin. Pari pakoa tehtiin myös ja Jupiter juoksi innoissaan Liisa-Idan perään noin 20m. :) Lopuksi vielä pientä leikkiä Otson kanssa. :)

Lisäksi Jupiterin kanssa on harjoiteltu pikkujuttuja sisällä: katsekontaktia, kosketuskeppiä, kosketusalustaa, seuraamista niin että mä peruutan edellä. En ole vielä mitään käskysanaa opettanut tai edes aloittanut opettamaan luoksetuloa lukuunottamatta. Ei vaan tunnu olevan mikään kiire, mutta toisaalta pikku hiljaa tässä kyllä alkaa into kasvamaan. Kosketusalustaa kun aloin opettamaan olin jo unohtanut aiemman oivallukseni siitä, mutta tänään onneksi se muistui uudelleen mieleen. Pelkällä sheippaamisella en ole ainakaan Jerikolle ja Ukolle saanut kosketusalustaan sitä ilmettä ja terävyyttä kuin mitä siihen haluaisin. Että alustalle syöksytään. Nyt muistui mieleen, että pitikin tehdä niin sen kuuluisan seuraavan kanssa, että koira saa "saalistaa" alustaa ja iskeä tassunsa päälle. Tämä lähti sujumaan ihan hyvin. :) Tästä sitten vaan pikkuhiljaa eteenpäin.

Ville ja Marjo kävi eilen Jupiteria ja karitsoita moikkaamassa ja Ville otti kuvia. :) Karitsoita on nyt tullut yhteensä 6 eikä puoletkaan vielä karitsoineet. Taitaa tulla kuun vaihteeseen vähän ruuhkaa karitsointien kanssa.





perjantai 17. maaliskuuta 2017

Ensimmäisen viikon touhuja

Mitäs kaikkea sitä onkaan tehty..? Jupiter on sopeutunut hyvin arkirytmiin. Maanantai taidettiin olla aika lailla kotona. Illalla käytiin Jerikon kanssa agilitytreeneissä vetämässä mini3:ten kisarata kertaalleen nollana läpi ja lähdettiin sitten takaisin kotiin. Piti vaan toi kisakondis tarkistaa, kun ei hetkeen ole päästy. :P


Viikon aikana Jupiter on harjoitellut yksin oloa, tutustunut Valkeakoski-cityyn, harjoitellut katsekontaktia, luoksetuloa ja nenäkosketusta kosketuskeppiin. Tiistaina käytiin Tamskin hallilla Annen ja Whip-veljen kanssa treenailemassa, harjoiteltiin lähinnä leikkimistä ja namin saalistamista sekä tehtiin muutama luoksetulo. Kiinnipitämisestä Jupiter nostatti itseään aika paljonkin ja harmistuneet haukut ja ärinät säesti mun etääntymistä. Ei paljoa tarvi nostatella. :D

Ollaan käyty lenkillä Nassun ja Milon kanssa ja Jupiter on pyörinyt mukana kun olen käynyt lampolassa. Vielä ei ole sen aika, että lampaille ihan pääsisi eikä mulla ole mitään tarvetta kiirehtiä sen kanssa vain että voisin sanoa sen syttyneen sen tai sen ikäisenä. Käytännön asiatkin nyt jo sanelee, että ekaa kertaa lampailla joutuu odottelemaan kun ihan täyttä varmuutta ei ole onko kaikki uuhet karitsoimassa vai onko osa niistä käytettävissä paimennustreeneihin jo huhtikuussa kun on ulkokelit sopivat.

Jupiter on kyllä hirmu itsenäinen (itsepäinen?) pentu, vähän haasteeksikin asti nyt kun reväytin toissailtana etureiteni niin pahasti, että en pysty pennun perässä juoksemaan ollenkaan vaan varovainen kävelyvauhti on tällä hetkellä se millä liikutaan. Varsinkin meidän kissa herra Pikkels on Jupiterin suosiossa ja sen saattelemana Jupiter lähtisi vaikka kuinka pitkälle seikkailuille eikä yhtään välitä mihin minä jäisin..


Majakka ja perävaunu
Ai miten Jupiter on muuten otettu vastaan? Kuten yllä oleva kuva kertoo, herra Pikkels taitaa vähän nauttia siitä kun saa jallittaa pentua. Ninni-poika on sisällä myös vähän niin kuin leikkiäkin vääntänyt ja Lulu suhtautuu vaan neutraalisti. Katsotaan mitä iso herra Lalli sanoo, kun palaa hoidosta äitini luota ja toteaa että ensikotikissa-Manta on poistunut ja tilalle tullut koiranpentu.

Ukko joutui aluksi miettimään, että miten tällaisen kengurun kanssa leikitään, mutta nopeastihan ne leikit on lähtenyt sujumaan. Ukko on niin ystävällinen. :) Jerikokin on hyväksynyt pennun porukkaan, mutta Jerikoa pentu kunnioittaa ihan eri tavalla kuin Ukkoa. Niin kuin tavallaan kuuluukin. ;) Jeriko kuitenkin suhtautuu pentuu suopeasti ja katsoo Ukon ja pennun leikkejä kiinnostuneesti.





Torstaina oli Jerikolla ja Ukolla Katriinalle osteopaattiaika. Molemmilla oli vähän jumeja, Jerikolla vatsalihaksissa ja kropan oikealla puolella, Ukolla itse asiassa myöskin oikealla puolelle kroppaa selässä ja vatsalihaksissa. Ehkä noi Ukon jumit selittää sen ontumisenkin viime viikonloppuna levon jälkeen. Itse vedin kyllä pohjat, kun olin edellisenä iltana juuri reväyttänyt reiteni tosi pahasti ja hyvä kun pystyin kävelemään. Jupiter pääsi myös pieneen tsekkiin, Katriina oli tyytyväinen Jupiterin rakenteeseen, sektioon liittyen kallon alueella oli jotain hoidettavaa, mutta muuten hyvä.

Jupiter on kyllä rakenteeltaan oikein kiva mun silmään, ei mikään mörssäri, mutta ei liian hinteläkään. Se on motorisesti jo hyvinkin lahjakas, selvästi tykkää kiipeillä kivien päällä yms ja ketterästi liikkuukin. :) Tänään kävi malinoisurospentu Otso leikkimässä. Otso on 8 päivää nuorempi, mutta Jupiter oli kyllä yllättävän paljon isompi ja jytkympi. :D Jännä miten noin pienillä on jo niin erilaisia rotutyypillisiä tapoja, malinoisilla ottaa leluja suuhun ja pitää niitä siellä tiukasti, Jupiterilla taas on vähän alkanut leikeissä jo vaanimista ilmentyä.

Huomenna on sitten Ukon ensimmäinen rallitokokoe. Voin kertoa, että jännittää aika paljon. Milläköhän tavalla sitä voisi hylkääntyä..?

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Jupiter

Torstaina meille sitten saapui Tending Jupiter. Ensimmäisen yön nukuin patjalla lattialla pennun kanssa ja se nukkui aivan mun kaulalla kiinni lähes koko yön ihan rauhassa. Välillä vähän pusutteli ja sitten jatkoi unia. Jotenkin tuli heti sellainen olo, että me ollaan tiimi. :)

Kotimatkalla

Perjantaina pakattiin Jupiter ja Ukko sekä kasa tavaroita autoon ja lähdettiin pitkälle ajomatkalle Lieksaan. Jupiter nukkui koko matkan rauhassa, heräsi pissatuksille pari kertaa ja reippaasti tallusti autojen ja liikenteen hälinässä, teki asiansa ja jatkoi sitten unia. Lauantaina ja sunnuntaina valjakkohiihdon SM-kisojen kisaturistina ja Tavesin kisamaskottina Jupiter oli aivan huippureipas! Sitä monet ihmetteli, että miten noin nuori pentu onkin niin rohkea ja reipas. Jupiter näki viikonlopun aikana mm. polkupyöriä, läheltä ajavia autoja, ihmismassoja ja hälinää,  paljon erilaisia ihmisiä lapset mukaanlukien, latukoneen, moottorikelkan, paljon isoja haukuvia koiria ja mitäköhän vielä? Jos joku Jupiteria aluksi jännitti, se pääsi hyvin nopeasti jännityksestään yli meni taas häntä kaarella. Sanoisin, että varsin toimintakykyinen pentu. :)

Reissun ja nyt toisen kotona vietetyn päivän perusteella sanoisin, että Jupiter on ihmisille hyvin avoin ja lähestyy kaikkia ihmisiä iloisesti ja luottavaisesti ikään tai kokoon katsomassa. Se ottaa hyvin kontaktia ihmiseen, mutta on kyllä myös hyvin itsenäinenkin ja pystyy irtoamaan kauskin. Kyllä tuosta taitaa ihan hyvän hakukoiran saada. ;) Jupiter on vilkas ja energinen, ja tykkää kovasti purra (pelkään jo vähän keittiön ruokapöydän ja tuolien puolesta), mutta toisaalta ihan hallittavissa. Sillä on kuitenkin omaa tahtoakin jo tässä vaiheessa havaittavissa ja kun siihen lisätään itsenäisyys saattaa se vaan päättää lähteä eri suuntaan kuin mihin minä olen menossa. :D

Se suhtautuu nöyrästi ja kivan rauhallisesti muihin koiriin, mutta ei pahemmin jännittänyt isompiakaan varsinkaan ensitapaamisen jälkeen. Tutuiksi tullessaan kuten Ukon kanssa, se on jo alkanut vähän riehakkaammaksi. Vähän samanlaista omanarvontuntoa siinä on kuin Jerikossakin, koska kisapaikalla muutaman viikon vanhemman sakemannipennun hypätessä (leikkiä yrittäessä) niskaan, meni herne nenään välittömästi. :D Sitten taas kun vielä isompi dobberipentu viritteli juoksuleikkiä oli Jupiter heti täysillä mukana ja niinpä oli mulla fleksi solmussa ja piti päästää pentu irti, jolloin parivaljakko vilisti hieman vallattomasti (mutta turvallisesti) hetken ihmisten jaloissa. :) "Leikitään vaan, mutta mun päälle ei sitten hypitä", totesi Jupiter. ;)




Jupiter taistelee lelusta ihan mukavasti, mutta vasta tänään olen ylipäätään ehtinyt sen kanssa kunnolla leikkiä virittelemään, kun ollaan ekaa päivää reissun jälkeen vietetty kotona. Varsin tervepäiseltä, reippaalta ja energiseltä sylikoiralta vaikuttaa hän. :)



Kisoista sen verran, että lauantaina naisten C-sarjassa yksilökisoissa Ilona ja Ukko veti varsin mukavan ajan sijoittuen 14. Vielä olisi kuulemma pystynyt kovempaankin tahtiin kiristää, mutta tälläkin tuloksella olisivat olleet hyvinkin Tavesin viestijoukkueessa ja tarkoitus oli, että Ukko ja Ilona olisi lähtenyt viestissä ensimmäiselle etapille. Vedon jälkeen Ukko oli reipas ja rento, niin hyvässä kunnossa että näytti siltä että voisi toisen kerran vetää helposti. Mutta sitten levon jälkeen Ukko alkoikin ontumaan epämääräisesti oikeaa takajalkaa. Näinpä jäi sitten viestijoukkueessa juokseminen väliin. :( Harmitti kyllä ihan suunnattomasti ja oli kyllä hyvin mystistä miksi ontui kun mitään ei ollut selkeästi tapahtunut. Kisapaikalla eläinlääkäri tutki Ukon eikä löytänyt mitään selkeää vammaa tai kipukohtaa, joten epäili sitten lihasjumia. :( Tällä viikolla on onneksi tulossa taas jo Katriinan aika ja kahden viikon päästä on Elinalle fyssariaika. Voi että kun tuon Ukon saisi vielä kunnolla kuntoon ja se pääsisi näyttämään näissä vetolajeissa..

Ai niin, miksi Jupiter? Oltiin mietitty J-alkuisia nimiä J-pentueen ollessa kyseessä tai itse asiassa pari mun kaveria ja Matti oli niitä lähinnä miettinyt, koska mä olen vaan jotenkin huono keksimään nimiä. Pari ihan ok vaihtoehtoakin oli, mutta jotenkin ei ihan niin paljoa sytyttänyt. Nimi Jupiter tuli mulle sitten yöllä yhtäkkiä, kun olin päivystämässä. Halusin keksiä nimen, joka ei olisi aivan tavanomainen ja joka liittyisi johonkin historiaan tai mytologiaan kuten Jeriko ja Ukko (Kalevalan Ylijumala). Ja sieltä se vaan tuli. Roomalaisten taivaan ja sen ilmiöiden jumala, ylijumala Juppiter, jonka kreikkalainen vastine onkin sitten ehkä tutumpi Zeus. Tästä tuli meille ehdoton kennelnimi-suosikki, mutta itse vielä jouduin jonkin aikaa pureskelemaan tätä nimeä ihan käyttönimenä, mutta kyllä se nyt Jupiter on. :)

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Viimeistelyä

Käytiin viime viikolla kaksikin kertaa koiria uittamassa, torstaina Nassun ja Milon kanssa, ja sunnuntaina Ilonan ja Kirin kanssa. Ukko sai samalla vähän erilaista voimatreeniä ja onhan se kyllä hitsin voimakas ja nopea uimari! :)







Eilen käytiin tekemässä pieni viestilähtöharjoitus ihan siltä varalta jos sitten Ilona ja Ukko sinne viestijoukkueeseen päätyisi lähtöpaikalle. Muita koiria ei ollut häiriöksi, mutta ajattelinkin, että on reilumpi koiran kannalta kokeilla yksi uusi asia kerrallaan, eli nyt vaan se että olen valjaissa kiinni ja rinnalla. Tehtiin kolme kohtuullisen lyhyttä pätkää niin, että kahdelle niistä Ukko joutui jopa hieman loivaan ylämäkeen ja pieneen mutkaan vetämään mua perässään ja hienosti meni! Ei yhtään yrittänyt taittaa mun eteen vaan keskittyi vaan suoraan juoksemiseen ja pysyi hienosti rinnalla. Oli se oikeastaan vähän odotettavissakin, kerrankin putkiaivoisuudesta on hyötyä kun ei ehdi ajatella kuin yhtä asiaa kerralla eikä sitten hämäänny pikku asioista jos edelleen saa toteuttaa sitä tärkeintä asiaa. ;)
Lisäksi Ukkohan on itse asiassa tehnyt Kuntokoirassa vuosia sitten (joo, aikaa siitä kyllä on) yhteislähdön juoksukisaan eikä se sellaisessakaan ehdi ketään muita ajatella paitsi ehkä siinä mielessä, että ohi pitäis päästä. Eli hyvältä näyttää. :)

Tänään molemmat pojat sai hieronnan ja Ukon kohdalla oli kyllä hyvä, että vielä ehdittiin käsitellä. Hieman oli toisen lavan edessä isompaa jumia vetämiseen liittyen ja vasen puoli kropasta oli vähän jumissa. Jerikolla myös oli vasen puoli jumissa ja vasemman lavan takana kova revähtänyt lihas (ainakin kerran olen nähnyt kun liukastui ihan jalat altaan, en tiedä tuliko siitä). Mutta hyvä että tuli hoidettua. :) Nyt on Ukko sitten valmisteltu viikonloppua varten eikä tarvi muuta kuin kääriä se kuplamuoviin.

Pennun tuloon on myös valmistauduttu: leluja ostettu, uusi naksutin ostettu hukatun tilalle, penturuokaa ostettu. Huomenna pitäisi vielä osata päättää  millaisen pannan ja valjaat haluan, tänään en Mustissa ja Mirrissä vaan saanut päätöstä aikaiseksi. :D Ja huomenna vielä peti, niin eiköhän sitten ole kaikki valmiina. :)

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Laumarituaalit

On pitänyt jo aiemminkin kirjoittaa tästä aiheesta, mutta nyt kun on pennun tulo taloon aivan ovella, on hyvä hetki pohtia aiemmin muodostettuja rituaaleja ja niiden toteuttamista tulevan pennun kanssa.
Meidän päivä menee jotakuinkin näin:

Aamulla herään herätyskelloon (tai viikonloppuna muuten vaan) ja koirat tulee sängyn viereen heti tervehtimään innoissaan uuden päivän alkamisesta. Ennen ylös nousemista silittelen muutaman kerran koiria siita tai jos on viikonloppu niin pyydän Ukon sänkyyn viereen (Jeriko ei juuri sängyssä viihdy, mutta välillä kutsun senkin, useimmiten Jeriko saa rapsutuksensa lattialle). Viikonloppuaamuina voidaan köllötellä yhdessä hetki. :) Arkiaamuna nousen ylös ja meillä on aamunavausrapsutukset eteisen metolla ennen kuin menen vessaan aamupesuille. Jeriko köllii matolla selällään ja Ukko joku kellistyy tai istuu mun kainalossa rapsuteltavana. Aamutoimien ja lenkin jälkeen töihin lähtiessä en enää huomioi koiria ja ne tietävät selvästi jäävänsä kotiin ja makoilevat vaan rauhassa milloin missäkin.

Töistä kotiin tullessa saan koirilta suukot heti kenkiä riisumaan kumartuessa ja kun saan ulkovaatteet riisuttua jatketaan rapsutteluja eteisen matolla tovin verran. Sitten on lenkit ja treenit päivästä riippuen. Treeneissä rituaaleihin kuuluu (vaikkei tämä ehkä varsinainen laumarituaali olekaan) kaiken aloittaminen aina leikillä. Tullaan aina kentälle leikkien tai ainakin autolta kentän laitaan, riippuen siitä onko kyseessä kisanomainen treeni. Tällä olen hakenut sitä, että heti alusta lähtien autolta tullessa, me ollaan yhteisessä kuplassa ja yhdessä tekemässä, eikä koiralla käy mielessäkään esim. nuuskia maata kun treenipaikalle tullessa otan autosta. Tämäkin on tullut rutiiniksi vasta jossain vaiheessa Ukon ollessa meillä, en muista koska. Sitä ennen tultiin Jerikon kanssa treenipaikalle ihan miten sattuu.

Treenin aikana pyrin aina pitämään huomioni koirassa, vaikka oltaisiin ulkopuolisella kouluttajalla. Ohjeita saadessa jatkan koiran leikittämistä ja kuuntelen toisella korvalla ohjeet ja kommentit. Tämä on osa meidän kuplaa. Treenin päätteeksi koirat saa kantaa lelun ulos kentältä ja kentän ulkopuolella pidetään rapsutteluhetki lelu suussa tai maahan tiputettuna (saalisrauha). Tämän hetken jälkeen treeni loppuu rauhalliseen mielentilaan.

Kotona aika usein on pitkin päivääkin rapsutteluhetkiä ja Ukkoa otan välillä sohvalle syliin nukkumaan. Reilu 20kg koira siis pötköttää mun mahan päällä leuka olkapäällä ja siinä sitten silitellään ja ollaan. :) Päivän päätteeksi Ukko tulee sänkyyn hetkeksi, kun menen nukkumaan. Ukko saa rapsuttelut sängyssä ja Jeriko lattialla sängyn viereen.

Nämä "rituaalit" on muodostunut matkan varrella monesta eri syystä. Saalisrauha-asiaan tutustuin Juha Korrin kurssilla ja siitä tuli olennainen osa meidän treenaamista. Leikittämällä treenikentälle meno tuli jossain vaiheessa mukaan, kun kai tajusin että jotenkin tarvii olla oikea mielentila jo valmiina treeniin tullessa eikä vasta sitten. Samaan olen törmännyt myös kavereiden kanssa treenatessa tai kouluttaessa, ja olen tyytyväinen tähänkin tapaan. Näitä molempia tullaan varmasti jatkamaan myös pennun kanssa.

Koirien sänkyyn pääseminen ylipäätään juontaa juurensa siihen, kun Ukon kanssa suhteen luominen ei ollutkaan mitenkään itsestäänselvyys ja Ukosta meinasi tulla vallan koiran koira. Ja koska Ukko kuitenkin selvästi tykkäsi läheisyydestä ja olisi kaivannut mahdollisuutta esim. nukkua Jerikon vieressä, mutta Jeriko pääasiassa haluaa taas nukkua yksin, niin päätin iskeä tähän rakoon ja ottaa Ukko sohvalle ja sänkyyn viereen. Ennen tätä oli ollut käytäntö, että sänkyyn ei saa tulla.

Alkuun olen myös noudattanut aika yleistä ohjetta, että koiria ei tervehditä kun tullaan kotiin, ettei se provosoi eroahdistusta (kotiinpaluusta tulee liian merkityksellinen). Kuitenkin Ukolla ei ollut vähäisintäkään tarvetta olla eroahdistunut mun perään ja Jeriko jo aikuinen koira, niin myös selkeä tervehtiminen ja rauhallisessa hengessä "lauman kokoontuminen" tuntui jotenkin hyvältä idealta. Muussa tapauksessa Jeriko oli innoissaan mun kotiin paluusta (vaikken olisi tervehtinytkään) ja Ukon innostus taas purkautui Jerikon mielistelyyn ja naaman nuolemiseen. Ensimmäinen kerta kun kotiin tullessa Ukko nuolikin mun eikä Jerikon naamaa oli niin merkityksellinen, että se on jäänyt melko vahvasti mieleen. Mun olemassaolosta oli tullut Ukolle jotenkin merkityksellinen.

Mutta mitenkäs nyt sitten pennun kanssa? Se on todennäköisesti taas ihan eri maata, ja aiheutanko sille eroahdistusta jos teen "numeron" kotiinpaluustani? Tähän kohtaan täytyy sanoa, että meidän tervehtimiset on aina melko rauhallisia, en oikein voi sietääkään sähläämistä tai hyppimistä, joten sillä tavalla nostattavasta tapahtumasta ei ole kyse. Mutta silti, kannattaako tätä tapaa jatkaa? Toisaalta koiran koiraantuminen on tämänkin pennun kanssa varmaan jonkinlainen riski, joten näillä samoilla keinoilla uskon voivani myös tulevan pennun kanssa tekemään itsestäni merkityksellisen henkilön myös arjessa. Eiköhän se vaan ole katsottava millainen pentu on ja sitten soveltaa sen mukaan. :) Hitsi kun odotan pentua innolla! :)

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Aamukampa

Kahdeksan piikkiä aamukammassa. Hui kun tuntuu pitkältä ajalta. Ensi viikon torstaina meille muuttaa tämä ihanuus.


Kennelnimi ei vissiin ole vielä ihan lukkoon lyöty eikä kutsumanimikään. Mutta yksi aika vahva ehdokas on. ;) Aika pennulle on kyllä nyt just oikea ja odotan pentua ja yhteisen matkan alkua todella innoissani. Ja kyllähän pennulle jo onkin varattuna monenlaisia koulutuksia ja suunnitelmia, ihan uudella ilmeellä alkoi katsomaan koulutustarjontaa kun on uusi tabula rasa tulossa. :) Meille on tiedossa peltojälkikoulutusta (myös Jeriko osallistuu), leikkikoulutua (vaikka varsinaisesti oppia siihen tämä pentu ei kyllä kaipaa! :D Mutta saapahan sosiaalistamista uudessa ympäristössä ja montsumaalimiehen ajatuksia pikku tirriäisestä), haun alkeiskurssia, projektikoirakkona olemista ja syksyllä Jari Kantoluodon tottisseminaaria. Ja ennen kaikkea paljon maailman katselua, yhdessä hengailua ja suhteen luomista.

Jos aika pennulle on just oikea, niin on kyllä yhdistelmäkin mistä pentu tulee! Olen tässä jo jonkin aikaa katsellut pentueita ja pari vähän vakavampaakin ajatusta on ollut, jotka sitten on jäänyt. Mutta aikaisemmin ei ole ollut näin hyvää fiilistä siitä kuinka pentueessa täyttyy mun kaikki toiveet. Molemmat vanhemmat paimentaa ja on hyvistä suvuista, molemmat tekee tokoa/tottista hienolla ilmeellä ja iskä kisaa pk-puolella ylimmässä luokassa. Potkua löytyy myös agilityyn.

Ja niin hienot lähtökohdat kuin onkin ja suunnitelmia paljon, niin sen olen oppinut, että jokainen koira on oma yksilönsä ja sillä mennään mitä on. Liikaa isoja tavoitteita tai odotuksia en laita, vaan odotan enemmänkin innolla sitä, että saan pennun kotiin ja voin alkaa tutustumaan siihen. :))