lauantai 27. huhtikuuta 2019

Tervetuloa Troija

Jerikon ja Mandin pennut kasvoi ja kehittyi, ja jossain vaiheessa mulla vahvistui päätös, että yksi pennuista muuttaa meille. Tämä saattaa olla aika ainutlaatuinen tilaisuus saada Jerikon jälkeläinen itselle kasvamaan, ja kun Mandikin vielä oli kovasti omaan mieleen ja paljon samanlaisia ominaisuuksia omaava, joten olisihan tämä tilaisuus ollut vaikea ohittaa. Jeriko vaan on omaan käteen niin sopiva ja kun sillä ikää alkaa tulemaan eikä PK-harrastuskoiraa ole taloudessa edelleenkään, niin "pakkohan" se oli ottaa vaikka neljättä koiraa en sinänsä määrällisesti olisi välttämättä halunnutkaan.

Jo synnytyksessä mun huomio kiinnittyi toiseen pojista, joka viipelsi jo silloin hyvin määrätietoisesti Mandin nisälle. Pentujen kasvaessa tämä urospentu ja yksi nartuista vaikutti mun silmään kaikkein rohkeimmilta ja alkoi tuntumaan hyvin vahvasti siltä, että tämä poika olisi mun valittu. Viime viikolla pennut kävi pentutestissä ja hieman yllättäenkin testissä tämä narttu nousi kuitenkin esiin vielä enemmän, vaikka kivasti suoriutui myös tämä urospentu ja kaikki muutkin. En siitä silloin heti ajatellut mitään sen kummempaa kuin kiinnitin vaan asiaan huomiota. Kuitenkin sitten kasvattajan kanssa tuloksia läpi käydessä toistui se asia, että tämä narttupentu on ollut muutenkin kuitenkin etunenässä menossa vaikka niinä hetkinä kuin itse pentuja oli nähnyt tuli minulle aika tasainen vaikutelma.

Ja sitten aloin miettimään, että jospa sitten kuitenkin tälleen "vannoutuneelle" uroskoira-ihmiselle tulisikin narttu. Ja kun annoin sille ajatukselle edes mahdollisuuden, kävikin nopeasti aika itsestäänselväksi, että kokonaisuudenkin kannalta se voisi olla parempi vaihtoehto kuin neljäs uros. Ukko on jo kastroitu ja Jupiterin voisi hyvinkin kastroida myös, Jerikon taas saa helposti hoitoonkin melkeinpä mihin vaan niin kauan kun siihen ylipäätään olisi tarvetta. Ajatellen sitä, että haluaisin pennusta kasvavan mahdollisimman itsevarma aikuinen koira, voisi narttu myös olla "varmempi" valinta, koska uroksilla on vähän ollut taipumusta jäädä Jerikon auktoriteetin alle. Lisäksi Jupiteria ajatellen pienellä ikäerolla otettu toinen uros voisi myös aiheuttaa kasvaessaan konflikteja tai ainakin Jupiterille turhaa painetta.

Näin meille sitten muuttikin narttupentu, joka sai nimekseen Troija. :) Näin ensimmäisen iltapäivän kokemuksen perusteella se on hyvin reipas pentu, joka tutkii ympäristöään itsevarmana eikä pienistä hätkähdä. :) Troijan mukana meille tuli hoitoon muutamaksi päiväksi myös Troijan veli (se toinen urospentu, ei se jota olin harkinnut) ettei velipojan tarvitse olla yksin kasvattajan luona vaan saa vielä nauttia (?) siskon ja muiden koirien seurasta. :D Isot pojat on ottaneet tulokkaat niin kuin olettaa saattoi: Jeriko jurnuttaa eikä halua pentuja lähelleen, Ukko suhtautuu neutraalisti ja Jupiter ottaa ystävällistä kontaktia ja on vähän jo leikkiäkin yrittänyt viritellä Troijan kanssa. :)








perjantai 19. huhtikuuta 2019

Koiratanssia

Jeriko korkkasi tänään Liisa-Idan kanssa viralliset HTM-kisat uudella musiikilla ja ohjelmalla. Uusi musiikki on tuntunut toimivan Jerikolle paljon paremmin kuin möllikisoissa käytetty ja oikean puolen seuraaminenkin on parantunut huomattavasti, joten hyvillä mielin kisoihin.

Ennen kehään menoa Jeriko oli hyvällä meiningillä Liisa-Idan kanssa, mutta jotenkin kuitenkin sivusta katsellessa ajattelin, että voisiko olla vähän matalammassa vireessä ja sen vuoksi menin ehdottamaan Liisa-Idalle, että palkkaa Jerikoa pari kertaa ruualla eli possun suikaleilla joita Liisa-Ida oli paistanut tätä varten.

VIRHE! Jeriko tykkäsi possun suikaleista niin paljon, että päätti alkaa tarjoamaan kaikenlaisia temppuja ja siinä jo näki, että nyt meni vähän mönkään tämä ajatus, kun into nousi aivan liikaa. Esityksen alun Jeriko sai vielä pidettyä mölyt mahassa, mutta sitten oikealle puolelle siirtyessä ja sen jälkeen Jeriko päätti kommentoida oikein kaikuvin haukuin. Onneksi haukut sitten loppui kuitenkin ja Jeriko keskittyi kyllä tekemiseen hyvin ja ilme oli sinänsä todella hyvä. Vielä tarkkuutta tarvitaan lisää (ekoissa sivuaskelissa Jeriko alkoi veikkailemaan jalkojen väliin tulemista, ja oikean puolen seuruu paremmaksi), ja sitten samalla ilmeellä, mutta hieman matalammassa vireessä, niin hyvä tulee! :)


Tuomarointi oli erittäin hyvää, tarkkaa ja laadukasta. Kolmen tuomarin keskiarvona teknisiä pisteitä tuli 80,67 ja taiteellisia 82 eli yhteen KUMA:n arvoisesti 162,67p. :)


Pennut kävi maanantaina Pekka Korrin pentutestissä. Oli kyllä hyvin mielenkiintoista nähdä nyt ekaa kertaa minkäänlainen pentutesti. Pieniä eroja pennuissa tuli esiin vaikka arkisissa tilanteissa onkin hyvin tasavahvaa ja reipasta sakkia. Testi teki siis tehtäväänsä. Päästiin testiä varten Jerikon isän Coxin omistajien luokse ja samalla oli kiva nähdä Coxia ja puolisisko Colaa, ja käydä Mandin kanssa yhdessä lenkilläkin.


Keskiviikkona pennut tuli vielä meillä käymään ja vietiin niitä yksitellen vanhaan päätaloon katselemaan vielä reaktioita. Tästä sai vielä vähän lisää osviittaa pentujen rohkeudesta ja siinä olevista eroista.

Mutta on kyllä mahdottoman kivoja pentuja, ei voi muuta sanoa. :) Saa olla tyytyväinen ja toivon mukaan kaikista myös kasvaa reippaita ja vietikkäitä aikuisia koiria joiden kanssa harrastamisesta saa uudet omistajansa nauttia. :)








sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Hyvä viikonloppu

Viikonloppu lähti hyvin käyntiin perjantaina, kun kävin hakemassa Annelta keritsintä lainaan ja samalla treenaamassa. Olin viime syksynä nohevana tyttönä ajatellut, että minäpä tästä vähän keritsintäni huollan ja putsaan; purin koneen ja puhdistelin ja mielestäni kokosin ihan samoin takaisin. Kyllähän kone kävi ja päällisin puolin ok, mutta ei leikannut ollenkaan normaalisti vaan päinvastoin runsaasti vaan haavoja nahkaan, joten jouduin viime viikonloppuna jättämään sen leikin kesken. Anne onneksi sitten tarjoutui lainaamaan konettaan, joten pääsin sitten tänään aloittamaan kerinnät (kun eilen päivystin koko päivän).

Mutta se paimennus. Olin suoraan sanottuna jo aika epätoivoinen ja paimennusmasennuksessa sitä ennen. Jupiter on todella herkkä ja sillä on hassuja herkkyyksiä joista olen kirjoitellut ennenkin. Jakotreeneissä ei olla oikein edistytty, kun Jupiter paineistuu niin kovasti siitä jos hätistän lampaita tai ylipäätään vaikutan niihin. Sitten kun saan välin luotua, niin Jupiter on jo liuennut niin kauaksi ettei millään ehdi väliin, jollei peräti häipynyt kokonaan paikalta. Silloin ei jaot oikein tahdo onnistua.

Jupiterin kanssa saatiin nyt kuitenkin todella hyvä treeni Annella! Annen lampaat erkani toisistaan paljon herkemmin kuin lampaat meillä kotona. Ekalla kierroksella lampaita oli enemmän (15?) ja ne erkani tosiaan tosi paljon kivemmin kuin omat viisi treenilammasta. Sain Jupiterilla useamman onnistuneen jaon tällä porukalla. Toinen vuoro tehtiin neljällä lampaalla ja nyt saatiin jakoa onnistumaan niilläkin hienosti. Ajeltiin myös lampaita rauhalliseen tahtiin ettei mene pelkäksi juoksenteluksi ja Jupiter piti hienosti kyllä ajopaikkaansa sivussa lampaita jarruttaen. :)



Aloinkin siinä miettimään, että ei ehkä ole fiksu ratkaisu jättää vain 5 lampaan treeniporukkaa astuttamatta, vaan olisi parempi kun niitä olisi enemmän, kymmenkunta. Sitten korkeintaan muutama astutettavana. Keventäisi noita talviakin, mutta toki sitten tulee myös vähemmän lihaa... Mutta tätä tarvitsee sitten ensi syksynä todella miettiä.

Tänään meille tuli Jerikon pennut (ja Mandi) kylään. Pennut sai haistella erikoisia hajuja ja käytiin lampolassa katselemassa maailmaa. Siellähän on kaikenlaista rapisevaa paperipussia ja suuksäkkiäkin, mutta reippaasti pennut siellä kuljeskeli. :) Jeriko otettiin ulos pentujaan tapaamaan myös, mutta ei kyllä juuri arvostanut. Toinen urospennuista innostui seurailemaan iskää melkotavallakin ja lopulta eksyi Jerikon naamalle Jerikon makoillessa maassa, ja sai siitä tiukan huomautuksen. Voi olla, että pikkupoika joutuu tottumaan kovaan kuriin jatkossakin. :D




Ukko ja Jupiter sen sijaan oli erittäin innoissaan pentulaumasta. Ukko kävi huolellisesti haistelemassa jokaisen häntä rauhallisesti heiluen. :)

Pentujen ja vieraiden lähdettyä kerin kuusi lammasta pika pikaa ja oli kyllä mukava, kun nyt sujui toimivalla koneella entiseen malliin. Kerintöjen jälkeen hallille treenaamaan Jerikon kanssa koiratanssia. Oikean puolen seuraaminen on lähtenyt sujumaan huomattavasti paremmin ja siihen on alkanut löytymään vähän samaa fiilistä ja ilmettä kuin vasemmallakin puolella, joskaan ei kuitenkaan ihan tietenkään. Jeriko oli nyt tosi hyvällä ilmeellä myös Liisa-Idan kanssa tekemässä, tosi hienoa! :)

Jupiterkin teki pienen agilitytreenin. Keppejä ensin muutamia toistoja ja sitten keinut niin, että siivekkeet oli molemmin puolin alastuloa ja Jupiter sai sitä paukutella ja hakea paikkaa muutaman kerran. Sitten kokonaista keinua ja sehän alkoi toimimaan! Tein siis yksin eikä kukaan pitänyt keinua tai hidastanut sitä, vaan Jupiter nyt alkoi itse hoksaamaan miten se keikkaa ja otti sitten nopeasti oikean loppuasennonkin eikä edes tuntunut jännittävän! Ihana harppaus eteenpäin!

Näillä fiiliksillä sitten kohti ensi viikkoa. :)


maanantai 8. huhtikuuta 2019

Kevättä

Koko lopputalven kun sitä toivoi, että lumet ja ladut vielä vähän aikaa säästyisi, niin nyt kun hiihtokausi on jätetty henkisestikin taakse, niin pääsee taas iloitsemaan keväästä ja sen tuomista mahdollisuuksista.

Parasta lumien sulamisessa on kyllä jälkitreenit Jerikon kanssa. Ylivoimaisesti parasta. Metsäjälki on se Meidän Juttu, mutta koska hyppyesteongelmista johtuen ei varmaan enää pk-jäljellä startata ja keskitytään erikoisjälkeen, niin myös treenit täytyy tehdä pellolla. Oli alusta kuitenkin mikä tahansa, niin Jerikon jäljestämisen seuraaminen on vaan parasta. Oma sielu lepää. Jo jäljelle lähtiessä sydämessä vähän läikähti, kun Jeriko valjaat päälle saatuaan nosti heti vanhan tutun jälkimestarivireen. Olin valinnut vähän pahan alustan, juuri sulaneen pellon, joka oli aivan mutainen/savinen niin, että mun saappaat ja Jerikon tassutkin keräs välillä isot painavat paakut mutaa.  Eikä se kasvillisuuden puute ainakaan helpommaksi kevään ensimmäistä jälkeä tehnyt. Mutta se ei kyllä Jerikoa häirinnyt yhtään vaan se puksutti tuttuun tyyliin menemään. Ilmaisutkin oli hyvin muistissa. :)


Ja jos Jeriko loistaa jäljellä niin Ukko loistaa uuhien ja karitsoiden siirtelyssä. Piti viikonloppuna työnnellä paali lampolaan sisälle ja siirtää lampaat ulos pois alta siksi aikaa. Ukko on mun koirista kyllä ehdottomasti paras tässä hommassa ja oikeastaan ainut joka ylipäätään siihen pystyy. Sillä on niin rauhallinen tyyli ja se osaa höllätä painetta niin hienosti, että uuhet ei hermostu siihen ja ala puolustamaan karitsoita. Ukko myös ohjailee todella lempeästi ja kuitenkin varmasti myös karitsoja, jotka ei vielä paimenkoirasta oikein ymmärrä. Tämä on vahvinta Ukkoa. :)


Käytiin sunnuntaina katsomassa pentuja ja pennut pääsi ekaa kertaa ulos. On kyllä hyvin reipasta porukkaa, ei voi muuta sanoa! Hännät tötteröllä kaikilla, yksi nartuista ja toinen uroksista vielä erityisesti itsevarmasti irtosi muusta porukasta tutkimaan ympäristöä. Ja aivan törkeän söpöä porukkaa! Ne on perinyt kyllä vanhempiensa parhaita puolia. :)

Jerikon kanssa treenailtu myös HTM:ää. Oikean puolen seuraaminen vahvistuu pikku hiljaa, mutta on edelleen vähän kesken. Liisa-Idan kanssa Jerikon vire ei ole vielä sitä parasta Jerikoa, välillä menee vähän löysäilyksi eikä se selvästikään ole ihan varma, että pitäiskö tässä työskennellä oikeasti vaiko ei.. Mutta eiköhän se sieltä löydy.

Jupiter on päässyt vähän fiilistelemään paimennusta, mutta ihan kovasti vielä ei treeniaitaus kestä paimennusta ettei mene pinta velliksi. Vähän turha sähäkkää ja jännittynyttä oli meininki sekä koiran että lampaiden osalta. Toimintaan täytyy yrittää löytää paremmin rauhaa. Varsinkin koska tarkoitus on ollut kuitenkin vappuna jo aloittaa kisailua... :D

torstai 4. huhtikuuta 2019

Jerikon mölli-HTM

Viime sunnuntaina oli Jerikon koiratanssi/HTM-debyytti möllikisoissa. Liisa-Idan kanssa Jeriko on ehtinyt treenaamaan muutaman kerran yhteensäkin ja välissä oli pitkä tauko Liisa-Idan työmatkan vuoksi. Jeriko ei ole vielä tullut ihan varmaksi siitä, että koiratanssi Liisa-Idan kanssa olisi sen juttu, mutta toisaalta työskentelyrutiini auttaa siinä, että se lähtee ainakin normiseuraamiseen ihan suhteellisen ok. Työntyy kyllä myös myöntää, että oma treenaaminen on ollut ihan tosi vähäistä, oikealla puolella seuraaminen on kesken ja rehellisyyden nimissä Jeriko on ollut munkin kanssa vähän ruosteessa... :D

Liisa-Idan haettua Jeriko autosta halliin se kuikuili kaula pitkällä, että missä mä olen. Liisa-Ida sai Jerikon kuitenkin lahjottua ja lämpät lähti ihan hyvin käyntiin. Myös ennen kehään menoa Jeriko oli hyvin mukana. Itse suorituskin meni ihan ok treenimäärään nähden. Positionvaihdon epäselvyyksiin Jeriko kommentoi haukahtamalla Liisa-Idalle ja lopuksi Jeriko improvisoi oman lopetusasennon haukun säestämänä. Maahan = kierähdä kaksi kertaa ja esitä lopuksi kuollutta. Sen verran uskottavasti Jeriko jäi vielä paikoilleen, että meni ihan täydestä, että se olisi ollut suunniteltu liike. :D



Mun musiikkivalinta oli kyllä huono ja meni nyt vaihtoon. Jeriko tuntui myös itse tykkäävän uudesta musiikista enemmän, ja ainakin mun kanssa treenatessa meininki oli tosi hyvä, joten toivotaan että sama pätee myös Liisa-Idan kanssa. Täytyy nyt myös treenata aktiivisesti, että saadaan tuo oikealla seuraaminen kuntoon. Meidän molempien (mun ja Liida-Idan) kriteeri olisi, että koira osaisi positiot oikeasti eikä vaan seuraisi namikättä tmv. Lisäksi itse haluan, että Jerikon työskentely näyttää tietynlaiselta ja tuo sunnuntain oli vielä hieman puolivillaista.. ;)