Tänään mentiin sitten toiseen mätsäriin Ylöjärvellä. Siellä oli kyllä todella paljon mukavammat tilat, ei lähellekään niin ahdasta kuin siellä Canis-areenalla ja saatiin hyvin olla Jerikon kanssa rauhassa. Tosin Jeriko oli siitä huolimatta melko epäluuloinen kaikkia muita kohtaan, en ymmärrä mistä johtuu kun muuten on niin sosiaalinen. Rotukirjokin oli laajempi kuin lauantaina, lauantaina oli lähinnä kultaisianoutajia ja tollereita, tänään noutajia itseasiassa hyvin vähän ja paljon kaikkia muita. Juoksu meni mukavasti, juoksi rauhassa ja rentona niin että pystyin jättämään hihnan löysäksi, mutta häntä oli kyllä nyt koko ajan pystyssä. Seisottaminen sujui hyvin. Jeriko sai punaisen nauhan, mutta ei sijoittunut siitä eteenpäin, ihan hyvä kun meillä olikin kiire hakutreeneihin ja oltaisiin lähdetty mätsäristä jokatapauksessa niihin aikoihin. :D
Hakutreeneissä Jerikon vuorolla aloitettiin makkararingillä, mutta Jerikoa ei herkut kiinnostaneet, vaan aiemmin samalla paikalla pyörineiden hoffipentujen hajut, ihan haisteluksi siis meni ja viis veisasi lihapullista vaikka niitä tarjosi kuonon alle. Vaihdettiin sitten puhtaaseen paikkaan ja alkoi herkut vähän paremmin maistua. Päätettiin sitten kuitenkin ottaa paot leikkipalkalla, kun siitä oltiin viime kerralla puhuttu ja herkut ei selvästikään olleet mitään kovaa valuuttaa. Leikitin Jerikoa ensin itse ja annoin sitten lennosta leikin Tarmolle eikä Jeriko välittänyt yhtään, jatkoi vaan samaan malliin raivoisaa repimistä kuin yleensäkin, herkästi ei luovuta. Ja jos "voitti" lelun, vei sitä heti takaisin Tarmolle. Arvelinkin kyllä ettei olisi mitään ongelmaa. Siitä sitten kolme pakoa (Tarmo, Tuija, Tarmo) ja lelulla hetsaukset lähtiessä. Kyllä nyt lähti koira kuin tykin suusta, suoraan maalimiehelle, lelupalkkautuva koira ilman epäilystäkään! (Onhan se jo pitkään tiedettykin....)
Hienosti kyllä meni, jatkossa kuitenkin mietin että pitäisikö ensin palkata herkulla ja sitten leikittää, jos saisi sillä ruuan arvoja kohotettua Jerikon silmissä.. Lelupalkkaus kyllä onnistuu niin hyvin että lelu pysyy aina mukana. Eipä siinä oikeestaan mitään, tähän herkkujen kiinnostamattomuuteen on jo tottunut. Näyttelykehissäkin esimerkiksi on kyllä ollut ongelmaa kun ei herkut kiinnosta, mutta on sen kanssa opittu elämään ja keksitty muita tapoja. Jos kuitenkin saisi toivoa jotain ominaisuutta Jerikossa, niin toivoisin että olisi ahneempi, pääsisi helpommalla.
Treenien jälkeen Jeriko pääsi leikittämään länsi-göötanmaanpystykorva Minttua, joka vähän aristelee vieraita koiria. Leikkiin ei vielä uskaltanut, mutta Jeriko käyttäytyi hyvin vaikka olikin todella kiinnostunut ihanasta daamista. ....lukuunottamatta sitä että merkkasi Mintun omistajan jalalle, yrittikö osua vieressä olevaan Minttuun, en tiedä, aika nolosti tehty silti.. =/
Rauhassa kuitenkin haisteli ja antoi välillä olla ihan rauhassakin, herrasmies. Kyllä se Minttu siitä varmaan rohkaistuu jos useammin näkee.
Kun sitten muut lähti jo koteihinsa, päästettiin vielä Ronja ja Jeriko juoksemaan keskenään niin sai Jeriko daamin joka uskalsi lähteä riehumiseen mukaan. Hyvä päätös treeneille. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti