maanantai 29. toukokuuta 2017

Yksinkertaisien ratkaisujen äärellä

Viime lauantaina oli sitten toinen jälkikoe Jerikolla. Tosin maastoon asti ei tottiskarsinnasta päästy. Jeriko toisti saman virheen kuin edellisenä viikonloppuna eli meni maahan liikkeestä seisomisessa. Vähän jo alkaa tuntumaan tavalta hitsi vie... Muuten tottiksessa Jeriko oli hieman rauhallisempi, mutta ei edelleenkään niin tyyni kuin toivoisin, seuraamisessa oli vielä vähän levottomuutta.

Perjantaina tehtiin tottistreenissä vähän uudenlaisia yllätyksiä ja kuuntelutreeniä Jerikolle. Heittelin kapulaa ja lähdettiinkin seuraamaan yms. Ja kotona olin tehnyt perusasennon ja edessä istumisen välillä erottelua, joten nyt kokeessa Jeriko tarvitsi perusasentoon siirtymisiin lisäkäskyt, kun ei kuunnellut eikä sitten kuitenkaan arvailemallakaan viitsinyt suorittaa vaan jäi vaan odottamaan uutta ohjetta... :D

No, ehkä parempikin ettei päästy maastoon, koska olin vasta toipumassa kunnon keuhkoputkentulehduksesta ja tosi väsynyt, ja kotona oli pakko mennä heti päikkäreille. Päädyin myös jättämään sunnuntaina Kotikoskien paimennuskisat väliin, koska olin yskinyt koko yön taas ja pelkäsin, että jos lähden ajamaan, nukahdan rattiin. Ihan todellinen pelko.

Vointi oli muuten kuitenkin ihan ok, joten käytiin tekemässä Liisa-Idan ja Pasin kanssa treenit. Pasi tallasi Jerikolle jäljen, ja nyt motivaation nostattamiseksi ja ihan vaan vaihtelunkin vuoksi tehtiin niin, että Jeriko sai nähdä Pasin janalla. Välissä tehtiin esineruutua, jossa taas vietiin yhdessä kolme esinettä Jerikon kanssa, mutta neljäs olikin ihan etuesineenä valmiina. Keli oli tosi kuuma, enkä saanut nyt esineruudussa Jerikolta ihan sellaista raivokasta työskentelyä kuin tällä nostattamisella olisin toivonut. Etuesineen hajun otti kuitenkin hienosti tuulessa, joten tyytyväinen olen treeniin. :)

Jupiter teki myös hajuhakua. Ensimmäisen kohdalla tuuli aivan tyyntyi, mutta kahden muun kohdalla tuuli paremmin ja Jupiter otti hajun todella kaukaa. Hajuhaulla maalimiehen lähestyminen on vaan vähän luikerteleva/mielistelevä, joten täytynee tehdä jatkossa taas pelkkää risteilyä jos hajuhaulla hakeminen on sen verran jännittävää, että tarvitsee varmuuden vuoksi mielistellä..

Jeriko ajoi viimeisenä jälkensä. Jana oli nyt aivan täydellinen. Jeriko eteni juuri sopivaa kevyttää juoksuvauhtia viivasuoraan. Sen verran kaukana jälki leikkasi, että ehti jo käydä mielessä, että Jeriko on juossut jäljen yli, kun se sitten vetikin liinat kiinni jäljen päällä, tarkasti nopeasti suunnan ja lähti päättäväisesti oikeaan suuntaan. Aivan nappisuoritus! :) Jäljestys itsessäänkin oli hyvää ja kaksi noin 550 metrin jäljellä ollutta keppiä löytyi hienosti. Loistava treeni! :)

Tänään tehtiin tottisvuorolla pitkästä aikaa henkilöryhmää. Tämäkin on meinannut unohtua. Henkilöryhmä antoi myös vähän häiriötä ja saatiin oikein hyvä treeni. Lopuksi tehtiin hypyn tarjoamista 60, 70 ja 80 cm hypyillä. Sain tämän vinkin Ahokoivun Tainalta, että mielentilaa voisi saada paremmaksi tällä tavoin. Ja samaa oli itse asiassa Kaisakin tehnyt ja tuli auttelemaan mua. Tosi kivasti näytti Jerikonkin mielentilaan vaikuttavan, joten tällä jatketaan pikku hiljaa korkeutta vaihdellen. :)

Lopuksi vielä Jupiterin paimennukseen sytyttelystä. Viikko sitten kokeiltiin treenilammasporukalla, joka oli kuitenkin vielä aika koiraamatonta, joten vauhdikasta oli ja itse en pysynyt ihan mukana. Viime sunnuntaina kokeiltiin sitten uusiksi, kun oltiin lammasporukkaa ahkerasti  Jerikon ja Ukon kanssa koirattu, ja nyt meni jo aikas hienosti. :)

Jerikon kanssa on myös treenailtu pilliohjausta, häkitystä ja jakoa. Jako ei oo hetkeen ollut meillä kovin sujuva ja miten ihmeessä se nyt sitten vasta muistui mieleen, että voisi helpottaa ja selkiyttää tehtävää Jerikolle ja tehdä sitä vähän aidan vieressä ja sitten vasta siirtyä avoimelle. Varsinkin tällaisilla liikkuvaisemmilla lampailla. Ja hyvinhän se lähti sujumaan ja Jeriko alkoi jopa pitämän aika kivasti haluttua porukkaa. :)

Nyt on yksi koepaikka taas tiedossa jälkikokeeseen, joten treenit jatkuu ja toivotaan parempaa onnea seuraavalla kerralla, että päästäis kotiin 1-tuloksen kanssa. :)

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Kesäkausi päässyt kunnolla käyntiin

Viime viikonloppuna oli Jerikon kanssa kauden eka pk-koe, Tavesin järjestämä jälkikoe. 1-tulostahan sieltä tietty lähdettiin hakemaan, mutta toisin kävi. Viikonloppuna oli ensimmäiset kunnolla lämpimät säät, yli 10 astetta lämpimämpää kuin aikaisemmin kevään aikana ja sää otti selvästi Jerikolla koville. Mutta paljon oli hyvääkin. Janalla Jeriko eteni viivasuorasti, tarkasti hienosti oikean suunnan, määrätietoisesti lähti jäljestämään ja sai ihan ansaitusti täydet janalta. :)

Kaksi ekaa keppiä nousi hyvin, mutta kolmannen Jeriko selvästi ilmaisi, mutta ei halunnut/jaksanut nostaa ja sain itse napata sen mukaan, kun Jeriko jatkoi eteenpäin. Sen jälkeen alkoi muutenkin näkymään selvä uupumus Jerikon menossa, läähätti kovasti ja silmin nähden juuri ja juuri jaksoi jäljestää. Kolmoskepin jälkeen tuli vähän harhailuakin ennen kuin löytyi taas jäljen oikea suunta, mutta sen jälkeen jäljestys itsessään näytti väsymystä lukuunottamatta sujuvan hyvin (näytti olevan hyvin jäljellä), mutta nelos ja vitoskeppi jäi välistä enkä itsekään niitä nähnyt. Kutosen Jeriko nosti ja kun kelloa katsoin, oltiin käytetty kaikki jäljestysaika, sen verran hitaasti oltiin tultu.

Kaksi jäänyttä keppiä vei mahdollisuudet 1-tulokseen ja alkoi tulos ylipäätään olla tiukassa. Päätin kuitenkin jatkaa ihan harjoituksen vuoksi. Esineruutu olikin sitten hieno. Kaksi ekaa esinettä Jeriko nosti suoraan kahdella pistolla. Palautukset oli kohtuu nopeita ja Jeriko piti esineitä todella hienosti. :) Ainut, että ekalla esineellä innostuksissani möläytin vahingossa toisenkin "hyvän", kun Jeriko oli jo tuomassa esinettä. Innostuin vähän, hups. ;) Eteninkin hyvin itse lähetyslinjalla ja kolmatta esinettä varten pyrin lähettämään viistoon esineruudun poikki. Jeriko lähti etenemään etulinjalla ja sai siinä tuulessa hajun esineestä alueen keskellä ja kävi tarkentamassa ja nostamassa sen sieltä. Hieno poika! :) Ehkä hienoin 3-luokan esineruutu mitä meillä on ollut. Pisteävähennys mun möläytyksestä. 29/30.

Tottiksessa Jeriko oli vähän levoton, edisti eikä keskittynyt parhaalla mahdollisella tavalla. Istuminen onnistui, luoksetulot olis saanut olla nopeampia ja lisäksi seisomisessa Jeriko valmistelevalla osuudella edisti törkeästi ja kun annoin vähän napakamman "stopin", menikin maahan. Hyppyä ei suoritettu, mutta muut noutoliikkeet ihan ok ja eteenlähetys hyvä. 3-tulokseen pisteet sitten lopulta riitti.

Lampaat on myös päässyt vihdoin laitumelle ja nyt kaipaisin vaan kunnon vesisadetta, että lähtis kunnolla laitumet kasvamaan. Niin kamalan kuivaa, että tiet ja maa vaan pölyää. Pässitkin pääsi omalle uudelle pläntilleen, jota on tarkoitus laajennella. Luulen, että siihen tulee oikein kiva kesälaidun niille. :) Lisäksi vanhimmat karitsat on vieroitettu ja olen alkanut niitä koiraamaan (joukossa myös kaksi 1-vuotiasta edellistalven uuhta).



Ukkokin pääsi niitä koiraamaan ja hitsi kun se onkin tyylikäs. Voivoi ja jos ja jos... Voi kun olisi pystynyt Ukon kanssa tehdä paimennuksessa muutakin kuin fiilistellä. On se vaan hieno, kun se reagoi niin nopeasti lampaiden liikkeisiin ja niin luontevasti ja nopeasti aina tasapainottaa ne uudelleen ja pitää niitä vahvasti otteessaan. Just hyvä koira kertomaan lampaille, ettei koiran alta tarvi ryntäillä pois tai jos ryntäilee, niin koira kyllä koppaa edestä uudelleen, joten ei hyödytä. Ja Ukon ilme ja onnellisuus pyörittelyn jälkeen oli vaan niin kullan arvoista. :))


sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Oivalluksia ja hyvää treeniä

Tiistaina oltiin Jerikon kanssa agilityn iltakisoissa Tamskin hallilla. Ilmoittauduin ajatuksella, että jospa olisi vähän osallistujia ja olisi mahkut hyppysertiin päästä kiinni. Marko Mäkelä oli tuomarikokelaana ja oli tehnyt aikas kinkkiset, mutta tosi hauskat radat. Me startattiin yhdeksäntenä ja ekalla radalla tehtiin ensimmäinen nolla. Pitkään oltiin kärjessä, tuli hitaampi nolla tai ei nollia lainkaan. Mutta kyllä sieltä sitten kaksi tuli meistä ohi, mm. Tommi aivan sairaan hienolla radalla, ei olis voinut paljoa upeampi olla! :) Jäätiin siis kolmannelle sijalle, mutta Jeriko sai kuitenkin hienon uuden lelun.


Toiselle radalle lähtiessä oli jo tullut ainakin yksi nolla, jonka tiesin olevan kyllä kova aika. Tiesin, että mikään varmistelunolla ei riitä vaan se on vauhtinolla tai ei nollaa lainkaan. Ja olen kyllä tyytyväinen itseeni, tein todella täysiä töitä, en himmaillut tai varmistellut ja tehtiin niin nopea nolla kuin vaan pystyttiin. Ilona otti videolle radat ja lähettikin ne mulle What'sAppiin, mutta en nyt vaan jotenkin löydä niitä koneelle siirrettäväksi, joten videoita ei tule.

Perjantaina käytiin tekemässä jälkeä Jupiterin sedän Heron omistajan Tainan kanssa sekä tottistelemassa. Tallottiin Herolle ja Ukolle peltojäljet vanhenemaan ja käytiin sitten tottistelemassa. Jerikolle halusin nyt tehdä yllättävän tai vanhoista kaavoista poikkeavan treenin (kiitos Jessican ajatuksia herättävän kirjoituksen) ja tehtiin heti alkuun eteenlähetys palkalle. Vauhtia olisi voinut olla enemmänkin, en ollut mitenkään viritellyt, joten tein toisen perään eikä Jeriko edelleenkään yrittänyt edistää. :) Kolmannenkin vielä tein ja maahanmenokäsky muutama metri ennen palkkaa, Jeriko liukui maahan välittömästi ja siitä vapautus palkalle. Hieno poika! :)

Tehtiin vähän jääviä ja sitten hyppyä. Nyt mulla on joku ahaa-elämys tullut, mutta on kyllä vähän kumma miten on vienyt näin kauan tajuta. Ei ole ollut mitään järkeä ede syrittää saada Jerikoa tekemään hyppyä molempiin suuntiin, vaan olisi ollut järkevämpää ottaa paine pois edes paluuhypyltä jolloin ehkä se menohyppy onnistuisi. Niinpä tehtiin hyppyä niin, että Jerikon hypättyä menohypyn, siirryin sivuun kutsumaan Jerikoa ohi. Menosuuntaan metrinen ylittyi vahvalla kosketuksella.

Jupiterin kanssa tehtiin kahden lelun leikkiä ja pikku hiljaa alkaa lelut palautua mua kohti. Ei aina, mutta pikku hiljaa. :) Ja hienosti Jupiter keskittyy. Hero oli myös oikein kiva poika.

Ukon jälki ei mennyt ihan putkeen. Jälki vanheni vähän vajaa kaksi tuntia. Ukko vähän sohelsi eikä ollut ollenaan tarkka, sitä oli jopa vaikea lukea milloin se oli jäljellä ja koska ei. Ei ollenkaan parasta Ukkoa. Ekan esineen Ukko otti suuhun ja korjasin maahanmenoksi, toisesta ajoi ohi. Kolmannen eli viimeisen kohdalla Ukolla syttyi lamppu, oikein näki kun se esineen hoksattuaan tajusi, että pitää mennä maahan! Siitä bileet pystyyn. Ja niin joo, esineistä tosiaan pallopalkka. :)

Eilen ja tänään oltiin Tavesin järjestämässä hakukoulutuksessa, jota veti viime vuoden haun SM-voittaja Jaana Tuukkanen. Saatiin tosi hyvät treenit Jerikolle. Eilen ei oltu mukana tallaamassa rataakaan, vaan ihan kisanomaisesti mentiin suorittamaan 200metrin rataa niin, että en ollut käynyt siellä enkä tiennyt missä maalimiehet ovat. Kehityskohteiksi olin maininnut suoraan etenemisen lähetyksistä sekä radalla eteenpäin etenemisen, mutta Jeriko tekikin todella hienoja pistoja, irtosi suoraan takalinjalle ja sieltä kääntyi hienosti eteenpäin! Tyhjätkin oli hienoja. :)

Vasemmalta puolelta rataa Jeriko nosti kaksi maalimiestä todella kaukaa, ja kun sieltä tulin takaisin keskilinjalle, olin jotenkin aivan eksyksissä ja unohtanut, että mitä pitikään tehdä seuraavaksi. Tuntui, että pistotan päin peetä, mutta jatkoin vaan yrittämättäkään kysyä mitä pitäis tehdä, kokeessahan siinä oltiin. ;) Mutta niin vaan nousi kaikki maalimiehet vaikka mä olin aivan pihalla, hieno Jeriko! Hieman sain noottia siitä, kuinka itsenäisesti annan Jerikon vaan mennä ja nostaa maalimiehiä ties kuinka kaukaa, Jaana arvosti enemmän kontrolloitua ja järjestelmällistä etsimistä. Take home message näistä treeneistä oli se, että maalimiehellä haltuun ottaessa lelupalkka multa. Vähän näitä haltuunottoja on tehtykään, mutta jotenkin hassusti olen sitten antanut maalimiehen palkata. Kas kun Jeriko ei oikein meinaa tulla perusasentoon.. ;)

Tänään oli sitten toinen koulutuspäivä ja Jerikolle tehtiin muutamia löytöjä lyhyillä haukuilla ja muutamia tyhjiä väliin. Hienosti meni taas! Ihan 2-luokan koevalmishan Jeriko olisi. :)
Nyt tuli vaan mieleen, että pitäisi vähän muistaa vaihdella hakutreeneissäkin sitä miten treenaa ja tehdä välillä jotain yllätyksellisiä ja motivoivia juttuja vaikka Jerikolla motivaatio onkin korkealla.



Tein vielä esineruututreenin sitten itsekseni. Taas samalla teemalla, yllätyksellisesti tehdäänkin helppo "alkeistreeni", koska esineruututreeneissäkin ollaan ties kuinka pitkään jumitettu vaan siihen ihan samaan: esineet valmiina, nostetaan yleensä kolme esinettä, joskus ehkä vähemmän. Koskakohan ollaan tehty mitään muuta? Nyt vietiin yhdessä kolme esinettä ja lähetin ensimmäisenä sille, joka oltiin jätetty viimeiseksi. Tottahan toki Jerko lähti kuin tykin suusta, mutta itse asiassa myös palautus oli todella vauhdikas! Joskushan tuota palautusnopeutta mietin ja yritin lelupalkalla hetsaamalla saada, mutta ei käynyt mielessä, että kierrokset ja motivaatio kaakkoon, niin sieltähän se tulee! Toisella lähetyksellä Jeriko lähti ensimmäisenä jätetylle etuesineelle, josta selvästi sai hajun, meni viivasuorana esineelle ja taas nopea palautus. :) Viimeinenkin nousi niin, että Jeriko ampui aivan suoraan esineelle. Vitsi miten hieno treeni! Näitähän pitäisi muistaa tehdä enemmänkin! :D

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Touhukas viikonloppu

Eilen aloitettiin päivä hakutreeneillä. Halusin vahvistaa Jerikolle suoraan etenemistä ja niinpä osa lähetyksistä tehtiin taputusavuilla. Toisen piston suunnan jouduin korjaamaan (ura vei vinoon), mutta sen jälkeen tuli kyllä aikas hyviä pistoja vaikka kaikilla pistoilla ei ääniapua annettukaan. Otin neljä maalimiestä molemmin puolin ja yhdelle menin näytölle. Haukut sujui hyvin. :)

Jupiter pääsi tekemään hajuhakua ekaa kertaa ja oli varsin pätevä pentunen. Etsittiin kolme maalimiestä ja Jupiter irtosi varsin reippaasti hajun perään. Onhan maalimiesten (eli ihmisten, jee!!) löytäminen vaan niin hauskaa! ;) Toi Jupiterin avoimuus ja reippaus on kyllä todella ihania piirteitä.

Hakutreenien jälkeen käytiin pienellä lenkillä ja Jeriko ja Ukko pääsi uimaan. Erityisesti Jeriko oikein nautiskeli uimisesta. Jupiter pääsi myös leikkimään taas Otson kanssa ja kivaa oli. :)

Pieni piipahdus kotona ja sitten lähdettiin agilityn alueellisen valkun treeneihin. Ensin Jupiter teki vähän esteen tarjoamista, mutta pieni poika oli kyllä niin väsynyt, että toiselle vuorolle otin kuitenkin Jerikon. Tehtiin lähes nolla heti kerrasta, neljänneksi viimeisen esteen ohjasin vähän huonosti ja siitä Jeriko tuli ohi. Tosi kivaa menoa kyllä! :)

Tänään olikin sitten Antti Ahtosen peltojälkikoulutuksen vuoro. En ollut kuullut kouluttajasta mietään, tiesin vaan että hän on toiminut yli 10 vuotta rajavartioston koiranohjaajana, sekä tämän lisäksi SPL:n maalimiehenä ja kilpailee itsekin IPO:ssa. Erityisesti tuo rajavartiostotyön tuoma puoli mua kiinnosti ja kyllä olikin antoisa koulutus! Sain sekä Jupiterille että Ukolle hyviä neuvoja. Ukon kanssa tehtiin vain kaksi namiruutua, mutta niissäkin jo monta oppia vaikka luulis mun jo osaavan jotain edes. :D Kuitenkin kylvän nameja aivan liikaa ruutuun, niitä pitäis olla vähemmän ja ruudun isompi. Eli namit harvemmassa jolloin oikeasti joutuu etsimään eikä vaan ruokaile namiruudussa. Sitten kun namit loppuu, voi niitä heitellä yksitellen koiran huomaamatta lisää ruutuun. Lisäksi namiruudulle kannattaa Antin mielestä tulla esim. namilla imuuttaen ja ihan ruudun reunaan, mutta ei välttämättä niin että ruutu on aina suoraan edessä. Ruutu voi joskus olla sivulla tai jopa takana, jolloin koira jo pennusta pitäen oppii heti alkamaan etsimään eikä vaan ryntää eteenpäin.

Ukon kanssa kerroin jo etukäteen, että sillä on taipumusta ryntäilyyn jäljellä ja toivon siihen mielentilaan apuja. Sain sitten neuvoksi tulla nami-imuutuksella tolpalle ja osalle koirista tehtiin niinkin, että niiltä odotettiin kontaktia ja palkattiin siitä ennen kuin pääsi jäljelle ollenkaan. Lisäksi esineilmaisuusn sain ohjeeksi palkata lelulla. Esineistä siis aina paras palkka mikä onkin tietenkin ihan loogista. Olenhan kepeistäkin palkannut keppileikillä ja sitten vasta lopuksi antanut ruokaa, miksi nyt kuvittelin, että pelkkä ruokapalkka olisi riittävä vahviste?

Kun otin nami-imuutuksen käyttöön, oli Ukko heti paremmassa mielentilassa ja lähti jäljestämään rauhallisemmin ja keskittyneemmin. Ensimmäisen kulman ajoi kuitenkin pitkälle yli ja sitten oltiinkin sivutuulessa ja Ukko vähän sivussa jäljeltä ja ohitti ensimmäisen esineen. Viimeisellä suoralla Ukko myös seilasi ja ajoi ohi toisen ja viimeisen esineen. Odotin sitten, että Ukk opalasi takaisin päin ja kun lopulta hoksasi esineen ja menin maahan, niin palkkasin lelulla. Loppuun vielä rauha.

Toisella vuorolla Ukon kanssa tehtiin esineilmaisua ja siihen pitäisi vielä saada enemmän fokusta itse esineeseen. Nyt Ukko saattaa mennä maahan "vähän sinne päin". Eli kunnolla katse esineeseen ja siihen jännitteen nostamista ja palkka. Eiköhän tällä lähde esineilmaisukin maistumaan paremmin jäljellä. ;) Lisäksi keskittymättömyyteen jäljellä täytyy ottaa linja, että jos menee ihan haahuiluksi, niin sitten vaan otan Ukon pois jäljeltä ja se menettää mahdollisuuden palkkaan. Hetken päästä sitten uusi yritys. Kyllä nyt on hyvä mieli jatkaa treenejä näillä vinkeillä. :)

Niin ja sanoinko jo, että oli ihanan aurinkoinen ja lämmin ilma? Aivan täydellistä. :)

lauantai 6. toukokuuta 2017

Mitä kuuluu, mitä on puuhailtu?

Kaksi viikkoa melkein vierähtänyt enkä ole saanut kirjoiteltua blogiin mitään. Viime viikolla keskiviikkona Jeriko pääsi pitkästä aikaa Kaveri Koira -hommiin. Ei olla nyt hetkeen vaan oikein päästy, mutta perinteiseen Ristinarkun koulun vapputapahtumaan oli mukava lähteä. :) Kauhea kylmä tuuli ajoi ihmiset sisälle ja poikkeuksellisesti Kaveri Koiratkin sai luvat tulla sisään (vaikka Jeriko olisi kyllä hyvin pärjännyt ulkona). Ahdas käytävä toimi meidän paikkana ja siinä kulki ihmiset kanttiiniin, juhlasaliin ja ulos, edes takaisin ja koko ajan iso ihmisvirta menossa. Jeriko on kyllä niin ihana luonne ja tervepäinen koira. Mikään ei sitä jännitä ja tuossakin tilanteessa se vaan heitti keskelle käytävää maahan rapsuteltavaksi eikä häiriintynyt yhtään mistään. On se niin elementissään. :)




Viime viikon torstaina käytiin Tampereen Koirauinnissa, Ukko uimassa ja Jupiter tuli vaan sosiaalistumismielessä haistelemaan erilaista ympäristöä kaikuineen ja erilaisine alustoineen. Hyvinhän Jupiter pärjäsi, ei sitä kaiut tai haukkumiset hirvittänyt, sai ensimmäisen suihkukäsittelynkin eikä hämääntynyt pelastusliiveistä jotka laitettiin sille totuttelun ja varmuuden vuoksi. Kyllä vesi Jupiteria kovasti kiinnosti, mutta tyytyi vielä kyttämään uintakavereita rampilla.




Viime viikonloppu oli hyvin agilitytäyteinen. Lauantaina oli Esa Lehdistön agilitykoulutus Dreamoor-kennelin järjestämänä, kiitos että päästiin osallistumaan! :) Esa oli mulle uusi tuttavuus, mutta todella kiva kouluttaja jolla oli mielestäni selkeät keskeiset ajatukset koulutuksessa, jotka sopi vielä hyvin yhteen omien kanssa. :) Esa oli tehnyt sopivasti haastavan radan, joka ei ollut Jerikonkaan kanssa ihan läpihuutojuttu. Esa kiinnitti huomiota kontaktin pitämiseen koiran kanssa sekä reitin ohjaamiseen, ja rytmittämiseen. Lisäksi sain valssiin pienen muistutuksen ettei pidä valua! ;) Tykkäsin kovasti.

Sunnuntaina viime viikolla oli sitten vielä alueellisen valkun treenit ja Jerikosta huomasi, että oli tosi väsynyt edellisestä päivästä. Olisi pitänyt sitä nesteyttääkin lauantaina kunnolla, kun treeniaika oli 15+15min (!), mutta en tajunnut. Otin sitten Jupiterin toiselle vuorolle harjoittelemaan esteen tarjoamista ja tosi kivasti se keskittyi ja hoksasikin asiaa. :) Kivaa oli, että kun Jupiter alkoi tajuamaan, se nosti heti vauhtia. :)

Vappupäivänä olikin sitten kauden ensimmäiset paimennuskisat. Jerikon kanssa oltiin treenattu yksi kerta Annen luona ja yksi ihan mini-treeni kotona pässeillä, kun treenilampaita ei tällä hetkellä ole. Hyvin alkoi, mutta lyhyeen päättyi. Hakukaaresta Jeriko olisi saanut 17/20 ja nostosta 7/10, mutta noston jälkeen yksi lammas erkanikin omille teilleen ja jäi vaan porukasta. Jäi pahasti hakuporttien taakse, enkä aluksi ollut ollenkaan varma, että onko siellä kaikki mukana vai ei, ja sitten kun asia varmistui oli tämä yksi jo selvästi Jerikon takana. Kun ei oltu treenattu ja oli ekat kisat, niin päätin etten ala paukuttamaan Jerikolle mitään look backeja, koska vaikka se olisi kääntynytkin ja jopa yrittänyt ottaa tämän yhden, olisi yritys voinut epäonnistua ja olisi jäänyt paska maku. Sen sijaan annoin Jerikon tuoda jäljellä olevat neljä mulle ja rata luonnollisestikin loppui siihen. Mutta on se kyllä pätevä pieni karvaturri, mun paras puudeli. :) Parempi onni ensi kerralla. :)



Jupiter oli mukana matkassa (ja oli kyllä Ukkokin) ja treffattiin Whip-veljeä. Täytyy sanoa, että Jupiterissa on samaa ihanaa luonnetta kuin Ukossakin, se vaan haluaa olla kaikkien kaveri. :) Sehän nyt rakastaa kaikkia ihmisiä, siitä ei tarvitse sanoa enempää, mutta myös muita koiria ja todella sinnikkäästi haluaa vaan leikkiä ja olla kaveri, vaikka toinen ei heti lämpenisikään. Mietin, että onko Ukko opettanut Jupiterille tuon asenteen, vai onko se Jeriko joka tekee muista talouden koirista tuollaisia maailmaa rakastavia. :D Voihan se tietty olla synnynnäinen piirrekin ja oli miten oli, niin tosi kiva juttu. :)


Skarppi kisojen seuraaja

Jupiter ja Whip



Mun rakkaat. Luonteet täyttä kultaa. :)

Treenipeltoja on kyselty ja sovittukin ja tällä viikolla tein keskiviikkona Ukolle peltojäljen sekä Jerikolle ja Jupiterille jäljet metsään. Ukon jälki oli 400m pitkä ja laitoin sille nyt neljä esinettä. Jäljestyksestä ei voinut kyllä paljoa puhua, vaan meno oli enemmänkin kaahausta ja sähellystä. Jos oltaisiin oikeassa kokeessa oltu, olisi hylsy tullut jo ennen kuin pääsin lähtötolpalta liikkeelle. Sen verran kauaksi jäljeltä Ukko kaahasi jäljeltä. Ehkä 1/5 oli normaalia jäljestystä. Nyt täytyy pistää mietintämyssy päähän ja tuumata, miten saadaan tuo vire sillä tavallaan hallintaan, että jäljille lähdetään aina keskittyneesti. Onneksi huomenna on aiheeseen liittyvä koulutus, josta odotan vinkkejä tähän asiaan. :)

Jeriko ajoi 1,5 km jäljen kuudella kepillä, tosin yksi kirottu keppi jäi taas vaikka jäljestys itsessään oli taas todella hyvää. Janalla jouduin kyllä vähän puuttumaan kun viistotti ja nosti takajäljen. Jupiter teki myös noin 50m pitkän jäljen keskittyneen rauhallisesti.

Sitten vähän ikävämpääkin asiaa. Ukko on nyt jo melkein parin vuoden ajan ollut mystisesti jumissa aina käsittelyissä, mitä ei koskaan aiemmin ollut. Taisin kirjoitellakin siitäkin, kun kuvautin Ukon selkää röntgenillä, kun pelkäsin jumittelun johtuvan spondyloosista tai jostain muusta luustoperäisestä eikä  mitään kuitenkaan löytynyt. Tänä talvella Ukolla oli Lieksassa valjakkohiihdon SM-kisoissa ensimmäinen selkeä ontuminen ja nyt on rasituksen jälkeen (vetotreenit, uiminen) tullut toistuvia ontumisia, joissa Ukko ei laske painoa vasemmalle takajalalle, vaan pitää sitä joko kokonaan koholla tai vain hipaisee maata. Jalka on ikään kuin puutuneen näköinen sen perusteella, miten Ukko sitä käyttää. :(

Olin aika varma, että kyseessä olisi hermojuuriperäinen oire ja tämän vuoksi vein Ukon Espooseen Evidensiaan Anne Muhlen tutkittavaksi. Vasemmassa takajalassa oli Annen tutkimusten perusteella lihakset hieman heikommat ja lihasvoima vasemmassa takajalassa oikeaa puolta heikompi. Kävelyttäessä ja juoksuttaessa ontuma tuli esiin (vaikka ei ollut rasitusta taustalla) ja vasemman jalan askel oli matalampi/laahaavampi kuin oikean. Ristiselkä oli lihaksistoltaan täysin jumissa. Anne oli myös sitä mieltä, että hyvin vahvasti hermoperäiseen viittaisi ja niinpä Ukon lanneranka ja ristiselkä kuvattiin magneetilla. Mitään ei kuitenkaan löytynyt, ei kerrassaan mitään. Aloitettiin kuitenkin Ukolle tulehduskipulääkekuuri ja varmuuden vuoksi aloitetaan myös Cartrophen-kuuri ajatuksella jos oire olisikin kuitenkin lonkkaperäinen. Itse asiassa Jan Räihä tutki Ukkoa myös, kun Ukko oli nukutettuna, eikä ollut löytänyt mitään, mutta Anne suositteli, että veisin Ukon vielä ortopedin tutkittavaksi sen ollessa hereillä varmistukseksi ettei kuitenkin ole kyse jostain luustoperäisestä. Niinpä varasin vielä ajan Räihälle.

Fyssariaika (sekä osteopaattiaika) on varattuna ja tarkoitus on jatkaa hierontoja sekä akupunktiota (Anne antoi ensimmäisen akupunktiohoidon Ukolle). Lisäksi aletaan jumppailemaan aktiivisesti vasenta takajalkaa, jos kyse onkin vain jostain kipumuistista ja kierteestä aluksi olleen kivun, jalan huonon käyttämisen, lihasjumien ja uuden kivun vuoksi. Jos Räihä ei löydä mitään eikä nämä keinot auta, suositteli Anne kuitenkin kokeilemaan gabapentiini-kuuria, koska oireet niin selvästi sopi hermoperäiseen. Jatkotutkimuksena mahdollinen olisi myös hermoratatutkimus, mutta katsotaan sitten jos ei mitään muuta selittävää löydy ja oireet edelleen jatkuu.

Kyllä olen ollut surullinen Ukon puolesta tämän asian vuoksi. Käytännössä vetolajit on nyt ainakin toistaiseksi kokonaan pannassa, voi olla että pysyvästi. Ja Ukko niin nauttii vetohommista. :( Todella epäreilua ja paskaa säkää, että kuulo estää paimennuksen ja selkä (tai mikä se onkin joka aiheuttaa oireilun) estää vetohommat, kaksi asiaa joista Ukko todella nauttii. Agility luonnollisesti jää myös, mutta se ei olekaan koskaan ollut Ukon lempilajeja, joten sen perään ei paljoa tarvitse surra. Vaikka Ukon puolesta olenkin pahoillani, ei sureminen auta. Katsotaan auttaako akupunktio ja muut hoidot ja mennään sen mukaan. FH-jälki ei onneksi ole oireita aiheuttanut ja tuskin aiheuttaakaan, joten sitä jatketaan ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo.