Valjakkolajibuumi

Jo toinen hyväluminen talvi peräkkäin näyttää saaneen aikaan sen, että erilaiset valjakkolajit ja ylipäätään koirien kanssa jonkin menopelin vetely on noussut suureen suosioon. Tämä on totta kai lajin kannalta hieno homma ja itsellä alkoi jo kytemään ajatus valjakkokoulutuspäivän järjestämisestä rotuyhdistyksen nimissä valjakkolajeista kiinnostuneille bordercollieille ja kelpieille.

Suosiolla on kuitenkin ehkä myös nurja puolensa. Jos aloitteleva harrastaja yksin tai yhdessä aloittelevien harrastajien kanssa aloittelee vetoharrastusta, voi asioita mennä pieleenkin. Itse olen erittäin tarkka koirien huollosta ja hyvinvoinnista, ja onkin välillä hyvin vaikea olla puuttumatta somessa esiintyviin asioihin, joissa itse näen korjattavaa.

Aloitetaan varusteista. Oli vetolaji sitten mikä tahansa (valjakkohiihto, kicksparkin veto jne.) pitää koiralla ehdottomasti olla sille hyvin istuvat valjaat! Vetovaljaat on monella tapaa hyvin erilaiset kuin normaalit arkikäyttövaljaat tai jälkivaljaat, joten vetovaljaita pitäisi aloittelevan ehdottomasti käydä sovittamassa jonkun kokeneen harrastajan kanssa. Kaikissa myymälöissäkään ei ole asiantuntevia myyjiä tässä asiassa, siihen ei kannata tuudittautua. Toki on sitten erikseen valjakkourheiluun erikoistuneita myymälöitä joita yleensä pitääkin lajin harrastaja/kilpailija, jolloin tietää saavansa hyviä ohjeita.

Valjasta sovitetaan koiralle aina niin, että valjasta vedetään tiukalle taaksepäin, vetoa imitoiden. Vetovaljaan kiinnitys tulee koiran hännän tyven tasolle, ei selän päälle, mutta ei kauas hännän taaksekaan. Valjaan kaula-aukon tulee olla sopiva. Sopiva tarkoittaa sitä, että valjasta taaksepäin vedettäessä kaula-aukon reunat ei valahda koiran lavan päälle etujalan liikettä rajoittamaan. Vetopisteen tulisi tulla koiran rintalastan päälle eikä nousta kaulalle.

Normaalivaljaaseen verrattuna vetovaljaan kaula-aukko voi äkkiseltään tuntua tiukalta. Tärkeä niksi on myös nostella runsas turkki tai löysä nahka kaula-aukon etupuolelle. Tällöin valjas asettuu tiiviisti sille paikalle missä sen kuuluukin olla.

Vetoliinan tulee olla riittävän pitkä ettei sukset tai muu väline tule koiran takajaloille ja siinä pitää ehdottomasti olla jousto. Kilpailuja varten VUL:lla ja SPKL:llä on omat sääntönsä siitä millainen liinan tulee olla.

Koiraa ei ruokita ennen vetotreeniä tai heti sen jälkeen. Jos meillä on treenit tai kisat aamulla tai aamupäivällä, en anna aamuruokaa koirille lainkaan. Illalla treenattaessa aamuruuan koirat saa ja iltaruuan noin 1-2 tuntia harjoittelun jälkeen. Sen sijaan nesteytys ennen rankempaa treeniä on tärkeää. Tämä on erityisen tärkeää keväästä syksyyn, mutta vaikuttaa koiran jaksamiseen ja palautumiseen myös talvella. Itse annan bortsun kokoisella koiralle n. 4dl lihalla maustettua vettä 2-3 tuntia ennen harjoittelua. Suorituksen tai harjoittelun jälkeen käytän koirillani palautusjuomia.

Olen löytänyt nyt palautusjuoman johon olen erittäin tyytyväinen (Vetfood BB&Recovery Balance). Lisäksi koirani saavat HMB&Power jauhetta päivittäin. Jälkimmäinen parantaa rasva-aineenvaihduntaa, josta koirat ideaalitilanteessa valtaosan energiastaan saavatkin. Viime talven hapottelut on Ukolla ainakin loppunut, johtui sitten näistä tai jostain muusta.

Sitten erittäin tärkeä eli lämpötilarajat! Tätä ei voi alleviivata liikaa. Koiran lämpöhalvausta ei näe ennen kuin se on koiralla jo päällä ja kerta voi pilata koiran lämmönsietokyvyn lopullisesti. VUL:n kilpailuissa ehdoton lämpöraja on 22 celsiusta, silloin kilpailuja ei järjestetä ollenkaan! Kun lämpö nousee yli 16 asteen, voidaan kilpailumatkoja esimerkiksi lyhentää tai muuten soveltaa. Koiran massa ja turkin määrä toki vaikuttavat sen lämpenemiseen, mutta määräävin tekijä tässä on kuitenkin lämpötila sekä ilmankosteus (kuinka hyvin läähättämällä pystyy haihduttamaan lämpöä). Toistan: kuivan maan aikaan nesteytys on erityisen tärkeää!

(c) Timo Waltari

Talvella ehdoton pakkasraja VUL:n kisoissa on -20 astetta, -18-20 kilpailu järjestetään ylituomarin arvion mukaan. SPKL kilpailuissa pakkasraja on -18. Kovassa pakkasessa täysillä vetäminen voi vaurioittaa koiran hengityselimiä.

Alkulämmittely ja loppujäähdyttely on syytä myös muistaa. Alkulämmittely suojaa erityisesti lihasvammoilta, loppujäähdyttely helpottaa maitohapon poistumista lihaksista ja ehkäisee lihasjumien kehittymistä. Täyttä päätä vetämään ei pitäisi lähteä ilman kunnollista lämmittelyä eikä vedon jälkeen lykätä koiraa suoraan autoon tai sisälle.

Tämä on sinänsä itsestäänselvyys, mutta vetoon otettavan koiran tulee myös olla terve ja hyväkuntoinen. Vetolajit ovat fyysisesti hyvin kuormittavia eikä niitä pitäisi tehdä liian nuoren ja kasvavan, liian vanhan tai sairaan koiran kanssa.  Nuorelle koiralle harjoittelu aloitetaan lyhyissä pätkissä kuntoa kohottaen. Tärkeää on huomioida, että jo lyhyt täydellä vauhdilla tehty veto voi aiheuttaa vammoja jos koiran fysiikka ei ole kunnossa/vielä sillä tasolla.

Runsas vetolajien treenaaminen on sen verran rankkaa, että tärkeää on huomioida myös koiran muut lajit ja koiran saama muu rasitus. Lepopäivät ja rasituksen määrä täytyy osata rytmittää.

Tärkeää olisi myös muistaa yhtään enempää vetoa tekevien koirien huollattaminen. Vetokoirat kehittävät jumeja erityisesti etuosaan, mutta jumeja voi toki kehittyä pitkin kroppaa. Säännöllinen huollattaminen pitää ainakin oman mieleni rauhallisena, kun tiedän, että koirat on hyvässä kunnossa ja uskaltaa niitä vedättää täydellä vauhdilla. :)

Hurjasti kirjoitettavaa

Hurjan pitkä päivitysväli, eikä oikein tiedä mitä kaikkea kirjoittaisi.

Vetotreenit Ukon ja Jupiterin kanssa ovat olleet vähissä, kun pyöräilykelit loppui ja odotellaan vähän hiihtolatujen avaamista treenilatujen osalta. Kerran ollaan käyty vetämässä kicksparkilla joulun alla ja toiveena olisi käydä vielä uudelleen vaikka ensi viikonloppuna. Joulun alla tehtiin siis yhteistreeni Liisa-Idan ja Kaislan kanssa.

Kicksparkin kanssa huomasi, että Ukolla kokemus ja tietynlainen taakanvetomentaliteetti teki sen, että se olikin tässä lajissa kovempi tekijä kuin Jupiter ja vetäisi siitä ohitse mennen tullen. Ukko sai toimia myös Kaislan Dexterin kirittäjänä ja oli kyllä päivän tähti. :))

Jupiterin kanssa agilitytreeni edistyy hienosti. Se on tosi kivasti ohjattavissa ja lukee rataa tosi kivasti. Kontaktiesteet on vaan vielä aivan kesken. Joulukuun alussa oltiin NextOne-leirillä yhtenä päivänä ja paljon hyvää treeniä. tuli. :)

Käytiin agilityepiksissä tapaninpäivänä ja juostiin sama rata kahteen kertaan. Nollat molemmilta radoilta  hyvin ajoin joten voitto irtosi sieltä! :)

Itse olen käynyt pari kertaa hiihtämässä, mutta nyt olen sitten taas ollut sen verran flunssassa viikon, että ei ole tohtunut lähteä rehkimään. Ukko ja Jeriko on ilmoitettu viikon päähän rallitokokokeeseen, ja tajusin vasta ilmoittautumisen jälkeen Palveluskoirat-lehteä lukiessa, että kyltteihin on tullut muutoksia enkä ole vielä saanut aikaiseksi niitä harjoitella. :D Löysin rantein taas mennään.

Jeriko täytti jo 9 vuotta! Ei kyllä välttämättä heti edes uskoisi, kun harmaata ei ole missään. Agilityä ei olla enää tehty, koska luulen toisessa etujalassa olevan nivelrikkovarpaan (murtunut nuorena) ärtyvän siitä. Aina välillä tulee kyllä mieleen, että entä jos vielä joku rata käytäisiin juoksemassa, mutta mieluummin sitten ei. Kyllähän se menisi niin lujaa kuin pääsisi ja asenteella, mutta siinä se varvas juuri saisi kovaa rasitusta, kun tulee tiukkoja käännöksiä jne.

Jerikolle ja Mandille on nyt laitettu pentue toivon mukaan alulle! Mandilla oli vuoden juoksuväli ja edellisen kerran epäonnistuttua todennäköisesti Jerikolla jälkikäteen todetun eturauhastulehduksen vuoksi, on nyt toiveet kyllä korkealla, että onnistuisi! Eilen onnistunut astuminen 10 min nalkissa (josta ei kuvatodisteita, koska Mandi rötkötti koko painolla mun käsissä nalkissa ollessaan :D ) ja tänään vielä uusi yritys jossa Jeriko kuitenkin irtosi juuri kun alkoi kääntymään.

Toivon mukaan tulisi kuitenkin hyvän kokoinen pentue. Olen kyllä tykästynyt Mandiin kovasti sitä tässä nähdessäni vuosi sitten ja yhden yön yökyläilyn aikana ke-to. Mandilla on hyvä itseluottamus mistä tykkään erityisen paljon. Se sopeutuu helposti kaikkiin tilanteisiin ja on ihmisille avoin. Pennuista voisi odottaa rohkeita ja jopa itsenäisiä, sopivan vilkkaita ja tekemisen intoisia harrastuskavereita moneen lajiin. :) Nyt siis peukut tiiviisti pystyssä, että pentuja syntyy hyvä määrä. :)

Vauhdin huumaa

Jupiterin kanssa on agilitytreenit jatkuneet viikottain. Jupiterin kanssa on saatu kepit taas kuosiin. 12 keppiä menee ilman apuja ja jopa radan osana. Ei toki aina onnistu kerrasta, mutta iso harppaus on otettu eteenpäin. Jupiter myös tuntuu tykkäävän kepeistä ja se on keksinyt keppien hienouden: syöksyminen välistä toiseen tosi nopeasti! Matala pujotteluasentokin alkaa löytymään, vauhtia riittää jo nyt melko hyvin ja sitä on varmasti tulossa vielä lisää.

A:ta ollaan tehty juoksarina. Se onkin ollut mielenkiintoista, kun ollaan tehty pumpperilla enkä päässyt alkuperäisen suunnitelmani mukaan tekemään kaikkia kontakteja aluksi ihan matalina, mitä nyt A:ta kesällä muutamia toistoja tehtiin pöydän päälle laskettuna. Ensimmäiset kerrat A:lla oli Jupiterille kauhistus. Se pisti kaasun pohjaan ja hyppi pois A:lta ennen aikojaan. Hihnan kanssa sen sai suorastaan raahata A:n yli. Ekan treenin jälkeen vähän hirvitti, että mitähän tästä tulee.

Mitä vielä. Seuraava treeni meni jo paremmin ja nyt muutamien treenien jälkeen Jupiter tykkää kovasti tehdä A:ta ja tekee sitä hyvinkin luotettavasti halutuilla kahdella kosketuksella sekä ylös- että alasmenoon. Mun liikettä on alettu ottamaan häiriöksi eikä tämä häiritse Jupiteria vielä juurikaan. Toki ei vielä ratavalmis ole, vielä on palkattukin namilla ettei kierrokset nouse liikaa, mutta täysin oikeaan suuntaan menossa ja alun epäilyni siitä voiko Jupiter oppia juoksarin A:lle pelkällä pumpperilla alkaa hävitä.

Keinun päähän juoksemista ollaan tehty nyt kahdessa treenissä. Eka treeni oli vähän kuin toisinto A:n ekasta treenistä. Jupiteria jännitti, joten se painoi kaasun pohjaan, juoksi aivan täysiä keinun päähän ja samoilla vauhdilla mahtiloikalla keinua ylhäällä pitävän Tanjan ohi. Hihnassa tehtiin sitten tätäkin ja muutaman toiston jälkeen Jupiter alkoi uskomaan, ettei siinä ehkä ihan kuole.

Toinen treeni tällä viikolla Annen treeneissä alkoi myös kovalla jännittämisellä mikä meni nopeasti ohitse ja Jupiter alkoi fokusoimaan keinun päähän ja rennolla asenteella syöksymään oikeisiin asemiin. Hyvältä näyttää siis tämäkin. :)

Ohjauksiin Jupiter tulee hienosti, irtoaa hienosti pitkiäkin matkoja ja on kaiken kaikkiaan tosi kivan oloinen. Erittäin kiltti koira eli vaikka sillä onkin virtaa ja intoa paljon, niin kuuntelee tosi hyvin.

Vetotreenejä ollaan tehty 1-2 kertaa viikossa, jollain viikolla oli tauko välissä. Pääasiassa mä olen treenannut Ukon kanssa ja Ilona Jupiterin, mutta välillä olen tehnyt molemmille treenin. Molemmat pojat on kyllä kehittynyt todella paljon. Aluksi tuli hehkutettua vain Jupiterin vauhtia ja kehitystä, mutta eilisen treenin jälkeen täytyy sanoa, että Ukkokin pistää kampoihin ihan tosissaan eikä meinaa jäädä kakaran jalkoihin. Omakin kunto näyttäisi kasvaneen eli toisin sanoen mun ja Ukon yhteisajat on parantuneet ihan huikeesti! Alkaa omakin taistelutahto ja kilpailuvietti nostamaan päätään, että mähän treenaan itseni tykkiin kuntoon niin Ukon ei tarvitse hävetä. :D

Huonoa tuuria ja teini-Jupiter

En maininnutkaan sitä, että noin kolme viikkoa sitten kennelyskärokotuksilla eläinlääkäri kiinnitti huomiota, että Ukolla on aika paljon hammaskiveä varsinkin yhdessä poskihampaassa. Ienkin oli aika punoittava ja varasin sitten heti ajan hammaskiven poistoon, joka tehtiin kolme viikkoa sitten. Hammaskivet kun saatiin poistettua paljastuikin alta haljennut poskihammas, josta oli kiille lohjennut melkein puolesta hampaasta ja halkeama ytimeen saakka. Hammas tietty poistettiin ja toipuminen on kyllä mennyt oikein mukavasti.


Mutta ei siinä nyt sitten vielä kaikki. Eilen oli Jeriko ja Jupiter Katriinan käsittelyssä ja Jerikon maatessa kyljellään Katriina kiinnitti huomiota Jerikon poskihampaaseen (ihan sama kuin Ukolla, mutta toisella puolella) ja se oli aivan halki! Lohjennut osa vaan heilui siinä. Äkkiä aamulla varaamaan aikaa eläinlääkäriin ja onneksi Valkeakosken eläinsairaala Jerikon ottikin heti vastaan ja Jeriko pääsi saman toimenpiteen alle kuin Ukkokin. Jerikolla oli tämän haljenneen hampaan juurista kaksi aivan päreinä ja eläinlääkäri joutui vielä ottamaan kuvan, että varmistui saaneensa kaikki palat pois. Muuten ei ollut suussa moitittavaa ja hammaskiveäkin Jerikolla on hämmästyttävän vähän ikäänsä nähden ja siihen, ettei sitä ole koskaan poistettu.


Kummallakaan koiralla en siis tiedä olevan mitään törmäämisiä tai muita taustalla. Ilmeisestikin molemmat on halkaisseet hampaansa johonkin tosi kovaan luuhun tmv. Ihan käsittämättömän huonoa tuuria kuitenkin. :( Rallitokokokeitakin olin vähän katsellut, mutta ne jää nyt joulukuussa käymättä kennelvaroaikojen vuoksi.


Jupiter sen sijaan voi hyvin ja koheltaa ja kaahaa menemään sen minkä vaan ehtii. Tokoilu ei sitä ihan suunnattomasti kiinnosta, ja varsinkin kun toko/tottistreenit on nyt sijoittunut samaan halliin missä tehdään agilityä, niin jokainen agilityn ääni, vinkulelun ääni tai muuten vaan mielenkiintoisia asioita touhuava koira saa ennen niin keskittymiskykyisen pojan lukkiutumaan häiriöihin. Tuskailin sitä jo aika paljonkin, kunnes eräs tokaisi, että teini-ikähän sillä taitaa olla. Olin ihan unohtanut koko teini-iän, kun Ukolla ei moista ollut ollenkaan! :D


Sen sijaan Jerikolla kyllä oli teini-ikä ja oikein kaivelin blogista vanhoja päivityksiä, että millaista se on ollutkaan. Ei ollenkaan kivaa. Jupiterhan on vielä kohtuullisen kuuliainen ja kiltti, vaikka todella häiriöherkäksi onkin alkanut. :P Agility Jupilta kyllä sujuu, sille kaiken maailman vippas kikkastelut joita en yleensä edes haluaisi käyttää koiralla, saati sitten näin nuorella, tuntuu menevän ihan luonnostaan ja Jupiterin mielestä on vaan sairaan hienoa tehdä mitä tahansa agilityyn liittyvää. Jos Ukko ei ole syttynyt agilityyn vieläkään niin voin sanoa, että Jupiterin kohdalla tilanne on täysin toinen! ;)


Jeriko ja Jupiter oli tosiaan eilen Katriinan käsittelyssä ja Jerikoa syksyllä hieman vaivanneet jumit on nyt selvästi helpottamassa. Sain tämän itse asiassa peruutusaikana ja siihen ei sitten Ukko olisi mahtunut ja  Ukolle oli vetotreenit suunnitteilla, joten ei haitannut. Kimppatreenejä ei sitten ollutkaan, mutta päätin joka tapauksessa lähteä yksin Ukon kanssa polkemaan tähän omille "kotinurkille". Lenkki oli n. 3km ja todella pahoja mäkiä yli puolet matkasta. Melkein kuolin. Mutta onneksi Ukko veti hienosti sekä ylämäkiin että oikeastaan alamäkiinkin ja sitten loppumatka oli sen verran loivempaa, että pääsin itse vähän hengähtämään ennen kuin henki lähti. :D Ukko vaikuttaisi olevan aika hyvässä tikissä. Tästä sitten vaan treeni-intensiteettiä suunnitellusti ylöspäin niin on talvella hiihtokaudella toivon mukaan ihan rautaisessa kunnossa. ;)

Ai että!

Lauantaina oli tämän kauden viimeiset paimennuskisat meidän osalta. Kisat oli Perniössä, kisalaidun ja lampaat oli kivat ja reagoi erilaisiin koiriin hyvin. Eka hakukaari päättyi kyllä siihen, että varikkokoira (kai, vaikea sanoa kun kaukaa katsoi) siirtyikin nostossa lampaiden tielle ja tuuppasi lampaat lähtövarikolle. Saatiin sitten uudet lampaat ja nyt Jeriko teki vielä laajemman hakukaaren ja tosi syvän takaa. Nostokin oli tosi rauhallinen ja hyvä.

Ohjaajalle kuljetuksessa alkoi vauhti kiihtyä vaikka kuinka jarrutin Jerikoa ja tolpan kierrossa lampaat meinasi jo linkoutua ties mihinkä suuntaan. Päästiin vielä räpeltämään ajoa, mutta kakkosporteilla Jeriko ei enää pystynyt kuuntelemaan ja otti väärää suuntaa. Lampaat syöksyi ensin kohti lähtövarikkoa ja sieltä kun sai käännettyä otti ne suunnan kohti poistovarikkoa. Jeriko yritti liiankin laajalla kaarella olla häiritsemättä niitä eikä sitten vaan millään ehtinyt niitä pysäyttämään.

Perusongelma tuntuu olevan se, että Jerikon erikoinen väri ja liikkumistyyli pelottaa (siihen tottumattomia) lampaita tosi paljon ja vauhti kiihtyy sen vuoksi. Näille asioille ei oikein voi mitään tehdäkään. Vaikka Jeriko pysyisi kaukana ja ottaisi stopit hyvin, on aiemminkin tullut tunne, että lampaat ei rauhoitu vaikka mikä olisi. Hienosti Jeriko yrittää, mutta ei sillä vauhtikaan sitten riitä noissa tilanteissa, kun se yrittää vielä mennä laajasti ettei lampaat pelkäisi. Näillä mennään, mutta onhan se vähän niinkin, että paukut vähän loppuu näillä lähtökohdilla.

Ukkoa hieroin ja venyttelin eilen ja ai että kun se tuntui hyvältä! Olen käyttänyt käsittelyissä nyt niin tiheään, että en taas musta koska viimeksi itse hieroin ja venyttelin. Sen muistan, että viime talvena jossain vaiheessa Ukko oli todella jumissa, tosi erilainen kuin mitä se on ollut aina aikaisemmin. Nyt Ukko oli taas vanha kunnon kumi-Ukko. Niin elastiset ja pehmeät lihakset että!

Tänään olikin sitten vetotreenit Nahkialassa. Ilona veti Ukon kanssa pyörällä yhden kierroksen ja hienosti vetikin! :) Mä loukkasin tänään polveni lammashommia tehdessäni, saas nähdä koska tuo tuosta toipuu.

Aikapulaa

Aikaa on vierähtänyt ja blogi on päivittämättä. Ajasta on ollut puutetta ja olen käyttänyt vaan sen ajan mitä on treenaamiseen (lue: pikku nysväämiseen koirien kanssa). Tällä koira- ja lammasmäärällä pitää jo olla tyytyväinen, että ehtii jotain treenaamaan, puhumattakaan siitä kuinka paljon aikaa työt vie harrastuksilta. Kaihoisasti muistelen opiskeluaikoja tai edes aikaa pari vuotta sitten, kun päivystyksiä oli huomattavasti vähemmän ja aikaa harrastuksille paljon enemmän.


Jupiter on kasvanut aivan hurjasti, se painaa jo n. 18,5 kg ja korkeutta on enemmän kuin Ukolla, ehkä noin 55cm (en ole nyt mitannut). Jäntevä nuori poika, joka on kuitenkin ihan täysin höppänä pentu edelleen.


Jupiterin kanssa on treenailtu enimmäkseen paimennusta, siihen on nyt oikein panostettu, voisi melkein sanoa. Itse asiassa olen jo ihan miettinyt, että kun se on niin lupaava paimenen alku, että pitäisikö PK-lajit jättää kokonaan jotta voi siihen paimennukseen vaan kesällä keskittyä.. Tai sitten täytyy ainakin odottaa, että Jeriko jää kokonaan "eläkkeelle", jotta mulla jäisi enemmän treenipäiviä ja treeniaikaa myös PK-lajeille.. Niitä ei nyt kuitenkaan olla muutamaan viikkoon ainakaan treenattu.


Paimennuksessa on tehty erilaisia treenejä. Poispäinajoa ja flänkkejä reiteen taputtamalla kutsuen on tehty nyt joka treenissä jonkin verran, ja aika hyvin sujuu. Flänkit on aika nätisti auki ja Jupiter reagoi ilman liinaakin aika hyvin suulliseen jarrutukseen. Hyvin myös uskaltaa lähestyä lampaita vaikka ne katsoisi suoraan päin. Harjoitusten vaihtelun nimissä on tehty peruskuljetuksessa häkitystäkin sekä sitten isommalla laumalla työskentelyä. Lampaat on myös kerran käyty Jerikon kanssa hakemassa lampolasta (Jupiter hihnassa ettei juokse minnekään alle) ja pässit siirretty tarhasta toiseen Jerikon kanssa. Ihan käytännön hommissakin tietyissä tilanteissa Jupiterista on jo hyötyä, täytyy vaan valita ne tilanteet oikein. :)


Olen nyt hieman aktivoitunut tekemään sisällä pientä treeniä ja Jupiterin treeni-ilme näissä treeneissä on huomattavasti parantunut ja valpastunut, nyt se on oikein innokas pikku harjoittelija. :) Ollaan harjoiteltu kapulan pitoa, maahanmenoa (vihdoinkin olen alkanut ottamaan sitä käskyn alle) seisomaan pysähtymistä hypähdyksestä, tasapainotyynytreeniä ja perusasentoakin.


Ukon kanssa on nyt tehty muutamia vetotreenejä ja kerran Ukko pääsi jo melkein kaverin miehen kanssa canicross-kisoihin. Melkein. Pääsi Ukko silläkin reissulla kuitenkin treenimielessä juoksemaan, joten kivaa oli sekin! Nahkialassa on käyty treenaamassa pyörävetoja ja viime sunnuntaina itse juoksinkin Ukon kanssa. Juokseminen on kyllä kamalaa, mutta pistin vaan "nollat tauluun" ja annoin jalkojen mennä vaan niin lujaa kuin Ukko vetää, niin ihan siedettäväähän se oli. :) Ilona on käynyt myös Ukon kanssa polkemassa ja juoksemassakin, ja Ukko on vaikuttanut jaksavan treenit oikein hyvin eikä ole tullut mitään jälkioireita. Nyt sitten toivotaan, että Ukon kanssa pääsisi ensi talvena taas hiihtokisoihin! :)


Ihan pikku jutuissa lampaiden kanssa Ukko on saanut vielä autella, mutta kyllä se on nyt aika erilaiseksi mennyt mitä pystyy tekemään. Tuntuu, että Ukolla on hieman itsetuntokin lampailla kärsinyt ja herkästi jättäisi joitain lampaita huomiotta. Määrätyissä tilanteissa Ukko on kuitenkin vielä saanut autella joko yksin tai useimmiten niin, että Jeriko on myös apuna.


Lenkeillä Ukko on alkanut pitämään selvästi enemmän mua silmällä eikä irtoa ollenkaan niin kauaksi kuin aikaisemmin. Näin ollen Ukon katoamisia ei ole enää tapahtunut ja arki on rullannut ihan normaalisti kuuloviasta huolimatta.


Jerikon kanssa on myös paimennusta treenailtu nyt aktiivisesti. Välillä on oma lyhytpinnaisuus ollut vähän haitaksi ja sitten on jälkikäteen saanut mennä peilin eteen katsomaan, että mikä meni vikaan kun hermot jakotreenissä meni. Lampaat on nyt vaan ehkä sisälle ottamisenkin johdosta liian kesyjä ja tulee aivan jalkoihin ja on lähes mahdottomia jakaa avoimella. Pete kävi viime lauantaina kouluttamassa ja sanoi, että vastaavissa tilanteissa hän on aina treenannut kotona jakoja aitaa vasten ja kisoissa silti avoimella jaot on onnistunut kun lampaat on herkempiä/villimpiä.


Ja kyllähän homma sitten toimiikin kun jakoja ottaa aitaa vasten. :) Jeriko tulee hienosti osoittamaani kohtaan vaikkei siinä olisi väliäkään ja on oppinut jopa ottamaan sieltä yhden erilleen ilman sen kummempia välejä. Häkitystäkin on treenailtu ja siinä kun oikein keskitytään, niin on hyvin vaikeissakin olosuhteissa onnistuttu. Tolpalta ajoa treenattiin Peten ohjauksessa viime viikonloppuna ja meni aikas kivasti, vaikka välillä oma syvyysnäkö ja arviointi pettikin. Kuulemma kuitenkin aikas hyvin käskytän ja ajoitan käskyt. :) Ensi lauantaina olisi sitten paimennuskisat tiedossa uudessa kisapaikassa, saas nähdä kuinka meidän käy.


Jerikon kanssa on nyt kertaalleen treenattu hypyn ohittamista. Tottiksen kamala vireongelma johtui varmastikin hypylle nostattamisesta ja kun Jeriko vanhana konkarina on tottiksen ketjuttanut mielessään, se nostaa sen räyhävireen jos tottiksen alkuun. Nyt luovun sitten hypyn treenaamisesta tuolla tapaa, koska kokeisiin se ei ole kuitenkaan kantanut ja alkaa jo olla vähän myöhäistä. Sen sijaan harjoitellaan nyt hypyn ohittamista ja hyvin Jeriko siihen ainakin yhden treenin perusteella rentoutui. Lisäksi tottista varten on treenattu namista luopumista ja käsikosketusta. Ensi kesänä sitten taas uutta matoa koukkuun ja toivottavasti saadaan koepaikkoja silleen, että saisi ne kaksi tarvittavaa 1-tulosta. :)


Vähän meinas jo tulla liikaa painetta noista 1-tuloksista ja kisaamisesta, mutta onneksi se meni sitten ohi. Harrastamisen ilo siinä äkkiä menee jos liikaa tuloksia ajattelee ja niiden mukaan menestystään arvottaa.


Ikävä tapaturma oli tässä viikko sitten, kun nuori metsästyskoira oli päässyt meidän laitumelle ja purrut yhtä lammasta päähän. Onneksi oli erittäin vastuuntuntoinen metsästäjä joka tuli ovelle koputtelemaan ja meidät paikalle hälyyttämään, ja vaikka aluksi näytti tosi pahalta oli lammas pään haavoja lukuunottamatta säilynyt vammoitta. Kipulääkityksellä ja antibioottikuurilla vaikuttaisi toipuvan.


Meillä on nyt myös uusi ensikotikissa, joka tuli meille ikään kuin vahingossa. Oma kissa Pikkels on keväästä lähtien ollut kateissa karattuaan yhtenä iltana ulos, eikä sitä ole löytynyt kaikista yrityksistä huolimatta. Toivon kipinä jo heräsi, kun musta samanlainen kissa oli n. 10km päässä jonkun roskiksia penkonut. Saimma kissan kiinni, mutta se paljastui leikkaamattomaksi kolliksi ja mitä ilmeisimmin ihan villikissaksi. Nyt se on sitten totuttelemassa elämään meillä ja toivon mukaan rohkaistuu ja löytää aikanaan hyvän kodin. Tämän kissan myötä tuli mieleen meiltä aiemmin lähteneet ja lämmittää kyllä todella paljon mieltä kuulla, miten hyvin niillä kaikilla, jopa sillä arimmallakin, menee. :)

Meidän syksy jatkuu varmaan edelleen pitkälti paimennusta treenaillen, Ukon osalta vetotreeneissä ja mikäli aika riittää niin peltojälkitreeneissä. Eiköhän Jerikokin vielä pääse jonkun jäljen ajamaan ja Jupiter ehkä pääsee hakutreeneihin. Yritän nyt kuitenkin olla ottamatta liikaa paineita siitä mitä ehtii tai ei ehdi tehdä. Koirat taitaa olla kuitenkin tyytyväisiä siihen määrään aktiviteettia mitä ne nytkin on saanut. Loppuun muutamia kuvia syksyltä. :)

Jeriko kissankesytys hommissa

Intohimolajeja

Viime sunnuntaina lähdettiin Ukon kanssa pitkästä aikaa vetotreeneihin Nahkialaan. Pieni porukka meitä siellä oli, kolme koiraa vain yhteensä, mutta Ukon intoa se ei yhtään lieventänyt. Itse asiassa kuulin jälkikäteen kaverilta, että Ukon huuto oli kuulunut tunnistettavan korkeana ujelluksena Toijalan ABC:lle, joka on linnuntietä n. 200 metrin päässä moottoritien vieressä. :D

Ukko oli siis innoissaan,  voi pojat. Pyörällä mentiin ja lähdettiin viimeisenä, ja aivan täysiä mentiin se noin 2,5km. Itsekin poljin niin lujaa, että reidet hapotti ja veri maistui suussa. Mitään hissuttelu vetolajien ei kuulukaan olla mun mielestä. ;) Ukko veti todella hienosti ja saatiin ehkä jopa kiinni aluksi hieman edellä olevaa pienikokoista saksanseisojaa, mutta taisi meillä sitten kunto vähän lopahtaa ettei sentään kokonaan kiinni saatu.

Aivan upeaa kuitenkin oli. Ukon into tarttuu muhunkin vaikka muuten tavallaan noi vetolajit ei olis niin mun hengen juttu. Jälkikäteen Ukko ei ollut mitenkään jumittavan oloinen eikä tullut mitään oireita, joten hyvältä näyttää. :) Ehkä ne ontumiset oli vaan jotain tosi sinnikästä lihasjumia tmv.

Jupiterin ja Jerikon kanssa ollaan tehty paimennustreeniä. Jerikon kanssa jakoa ja singleä, joista jälkimmäinenkin sujui aikas hyvin, ja sitten häkitystä. Hyvää treeniä.

Jupiterin kanssa on jatkettu ihan perustreeniä. Jupiterilla ei tosiaan edelleenkään ole yhtään käskyä opetettuna, eleillä ja omalla sijoittumisella ohjaan sitä ja pysäytän eleillä tai aitaa vasten. Standiä ja lie downia olen nimennyt, mutta en edelleenkään ole käyttänyt niitä käskyinä. Jupiterin kanssa on treenailtu ihan peruskuljetusta ja siinä flänkkejä/kaaria, tosin niihin en ole yrittänyt eikä ole tarvinnutkaan mitenkään vaikuttaa, kun ne on niin hyvin auki luonnostaan. Olen rakentanut tilanteita joissa Jupiter joutuu oikeasti nostamaan lampaat liikkeelle ja se hyvä puoli noissa mun lampaissa on, että ne ei itsekseen seuraa ihmistä vaan koira saa oikeasti niitä työstää.

Nostot sujuu maltilla ja hyvin, ajoon Jupiter osaa hidastaa tahtiaan tosi hienosti. Poispäinajoa tehtiin pari kertaa liinassa ja sekin lähti sujumaan oikein hyvin, joten olen ottanut pieniä pätkiä poispäinajoa ilmankin liinaa. Mun pikkuaitauksessa on lampailla kova veto väliaidalle ja koska en halua heti alkuunkaan opettaa mitään lampaiden perässä peesaamista niin käytännössä ajoa tulee muutama askel ja sitten tas aina jo flänkki. Sisäflänkeille ole Jupiteria kutsunut reiteen taputtamalla ja vastakkaiseen suuntaan Jupiter on lähtenyt tosi kivasti pelkällä suhinalla (jota käytän flänkeissä suunnasta riippumatta).

On se vaan niin hieno paimenen alku, että on todella ilo treenailla sen kanssa paimennusta. :) Hyvin luontainen Jupiter tosiaan on ja sen lisäksi vielä yhteistyöhaluinen. Siltä löytyy todella nätit flänkit ihan itsestään eikä ajokaan näytä tuottavan vaikeuksia vaikka sitä on vasta hyvin vähän tehty.

Tästä treenit sitten vaan jatkuu. Seuraavaksi olisi tarkoitus jatkaa lampaiden kohtaamisten treenaamista vaikeammissa olosuhteissa ja raskaidenkin lampaiden työstämistä rauhallisesti. Samalla myös poispäinajon alkeita jatketaan ja ylipäätään fiilistellään lampaita erilaisissa tilanteissa. Luulen, että saadaan ennen talvea Jupiter jo aika hyvälle mallille, josta sitten on hyvä jatkaa ensi keväänä kunnolla treenaamista ja kouluttamista. :)

Tuumasta toimeen

Viikonlopun leirin jälkeen on Ukon kanssa aktivoiduttu esineilmaisun suhteen. Leikkasin vaahtomuovialustasta sopivia paloja ja päätin aloittaa maahanmenolla ilmaisun sheippaamisen. Se sujuikin sitten yllättävän hyvin, kun Ukko vuoden takaisista pikku esineen ilmaisutreeneistä muisti ja sovelsi heti tähänkin ja tarjosi maahanmenoa, kun esineen asetti sen eteen. Sama toistui vielä ulkonakin, joten oikein hyvältä näytti! :) Alettiin sitten vahvistamaan ilmaisua vielä etsinnän osana ja tässä meinasi Ukolle alkuun tulla vähän epävarmuutta, että pitäisikö ottaa suuhun vai mitä tehdä, eli hyvä etten suoraan vaan jäljelle heittänyt! Nyt on ulkona tehty muutamia etsintäleikkejä ja usein ekoilla 1-2 toistolla Ukko vähän pohtii, mutta sitten pari viimeistä menee jo varmasti maahan heti kun löytää. Kyllä se siitä! :)


Olen myös aktivoitunut treenilupien kyselyn suhteen ja hyvältä näyttäisi, että ihan läheltäkin saataisiin ainakin parilta pellolta treeniluvat (yksi tosi iso pelto olisi myös ollut mahdollisuus, mutta valitettavasti viime vuonna kauralla ja nyt sänkipeltona = ei sovellu treeniin) ja sitten vähän matkaa kun ajelee niin meille paaleja myyvältä maanviljelijältä saadaan ihan rehupellolta treeniluvat. Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä niitä katsastamaan ja mahdollisesti samalla treenaamaankin. Itse asiassa olen myös katsellut jo Ukolle FH-jälkikoettakin, koska jäljestäminen sinänsä ei ole uusi juttu ja esineilmaisukin sujuu näin hyvin. Voi olla, että osallistutaan SBCAK:n rotumestaruuskilpailunakin toimivaan kokeeseen, tosin meidän osalta sitten vasta 1-luokkaan. On kyllä jännää ja olen innoissani! Ukko saa sittenkin toteuttaa palveluskoiran uraa!! :)


Lisäksi olisi tarkoitus osallistua Ukon kanssa Jämillä valjakkokisoihin. Arvon tässä vaan sitä, mihin luokkaan sitä osallistuisi, kun kickbike ei ole kuitenkaan se ihan mieluisin juttu ja maastopyörää toivoisin kovasti alleni, mutta sellaista ei ainakaan vielä ole.. Tänään olisi tarkoitus mennä tekemään vetotreenit.


Valitettavasti paimennuskisat taitaa Ukolta jäädä pysyvästi. :( Ukon kuulo vaikuttaisi heikentyneen entisestään, eikä se esim. lenkillä reagoi kutsuihin noin sadan metrinkään päästä ilman häiriötä, joten olisi epäreilua edes yrittää kisata. Ukko saa autella jossain kotihommissa, yksinkertaisissa siirroissa yms, joissa se pystyy toimimaan vaistonsa varassa eikä käskyjen kuuleminen ole niin tärkeää. Esim. eilen illalla Ukko sai ajaa lampaat tarhasta sisälle (on vielä pidetty ovea yöt kiinni kun on pakkasta) ja hitsi kun se onkin tyylikäs ja todella vakuuttavaan rauhalliseen tahtiin ajoi niin, että vielä koiraamattomat karitsatkin näki jo kaukaa, että nyt on syytä lähteä sisälle. Surulliseksihan toi kuuloasia vetää, mutta minkä sille voi. Ukkis <3 p="">

Jerikon kanssa ollaan tällä viikolla tehty seuraamista ja olen pyrkinyt vahvistamaan nimenomaan takaosan käyttöä ja suoraa asentoa. Lisäksi on tehty perusasennosta maahanmenoa ja terävää ylösnousua. Toivottavasti siitä terävästä ylösnoususta saisi ihan tavan eikä nyt vaan harjoituksissa mukana kulkevan, mutta kokeessa vanhaan hitaampaan palaavaa...


Jupiter on harjoitellut kontaktin pitämistä perusasennossa. Käytännössä siis itse teen sen perusasennon ja nyt vahvistan vaan kontaktia ja Jupiter on joutunut namikädestäkin samalla luopumaan. Hyvin on lähtenyt sujumaan, mutta treeniä vielä tarvitaan. Varsinaista perusasentoon tulemista ei olla vielä harjoiteltu, pitäisi saada sopiva pieni koroke, jonka päällä voisi lähteä harjoittelemaan..


Mulla on ollut myös haaveissa saada meidän takapihalle nurmikko tasoitettua ja siihen omaa treenikenttää. Puiden kaadoista ollaan jo selvitelty ja pyydetty tarjousta, mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni ja olin yhteyksissä eri maarakennusfirmoihin. Katsotaan millaisia tarjouksia saadaan, että onko ylipäätään mahdollista tänä kesänä tuollainen työ tehdä. Hienoahan se olisi, niin saisi koiria treenattua kotona esim. hyppytekniikan suhteen helposti ja vaivattomasti. :)

Taitavat palveluskoirat

Reiluun viikkoon on mahtunut paljon treeniä, mutta kyllä sitä toivoisi silti enemmän ehtivänsä. Päivystysvuorot ja karitsoinnit on kuitenkin vienyt sellaiset siivut vapaa-ajasta, että tuntuu kuin ehtisi tehdä vain "välttämättömimmät". Tiistaina käytiin Jerikon kanssa Vappu Alatalon hyppytekniikkakoulutuksessa, mutta siitä ei kyllä saatu paljoa irti, kun Jeriko oli edelleen jumissa liukastelun jäljiltä eikä suorittänyt normaalilla tasollaan.

Sunnuntaina olikin sitten kunnon treenipäivä, kun käytiin Liisa-Idan ja Pasin kanssa treenailemassa. Pasi tallasi Jerikolle jäljen, minä Kidelle. Tehtiin esineruutu Jerikolle, Kidelle ja Ukolle sekä pennuille jäljet ja risteilyä. Oli kyllä kivaa! :)
Esineruutu tehtiin nyt ylämäkeen ja aika kumpuilevaan maastoon, haastetta siis riitti. Lisäksi Jerikolle otettiin aika vaikeat esineet: sykemittari/-kello, laskin ja pieni urheiluhanska (vika oli toki helppo). Hieman Jeriko joutui etsimään ja tarkentamaan, mutta hienosti teki töitä. :)
Ukolle otettiin vähän helpommat esineet, köysilelu, samainen urheiluhanska ja joku kolmas jota en nyt muista. Ukko oli aivan liekeissä kun pääsi pitkästä aikaa pk-hommiin, hienosti etsi esineet ja riemu suorastaan repesi treenin jälkeen ja Ukko vaan möykkäsi ja hyppi päin lelun kanssa niin kuin ei aikoisi koskaan rauhoittua. :D

Jupiter teki ensimmäisen pienen pienen jälkensä, pituutta noin 10m. :D Jännä juttu, että heti kun alkoi jälkitreeni, jäi jo alkuruutuun nameja ja jäljelläkin Jupiter ohitteli nameja. Onko tämä joku bortsujen juttu, että jäljellä ei namit ole niin hirveän pop? Hienosti kuitenkin meni ja keskittyi tosi hyvin. :)
Risteilyn idean Jupiter on nyt jo muutamalla treenillä (olikos tämä neljäs..?) tajunnut tosi hyvin! Nyt se pinkoi jo täysiä ilman kutsua maalimieheltä toiselle. Hieman jouduin tekemään töitä, että sain Jupiterin pysähtymään mun luokse keskilinjalle välillä. Multa saadut namit ei olisi ollut ollenkaan niin mielenkiintoisia vaikka ihan samaa tavaraa kuin Liisa-Idalla ja Pasillakin. ;)

Lopuksi Jeriko ajoi jälkensä, toinen jälki tähän kauteen. Aivan super hieno suoritus olikin! Jälki lähti vasemmalle, Jeriko tarkasti pari askelta oikealle ja vaihtoi sitten oikeaan suuntaan. Sitten mentiinkin lähes koko matka kuin raiteilla, osan suorista kulmista ja terävän kulman meni suoraan, osaan teki pienen tarkastuksen. Ja kepit nousi! :))) Kaksi viimeistä oli aika lopussa ja vähän meinasi usko alkaa jo loppumaan ensin ennen vitosta (joka oli heinikossa sähkölinjan alla, ei mikään helppo paikka) ja sitten kun tultiin loppuun niin usko vasta horjuikin. Pasi oli nimittäin jättänyt kepin aivan polun reunaan. Samaisen polun josta lähetettiin toiselle puolelle esineruutuun ja ainakin Kidekin oli siitä lelun kanssa juoksennellut! En olisi uskonut, että keppi on niin lähellä polkua, ajattelin Jerikon jo ajaneen kepin yli, mutta sieltä se vaan nousi hienosti se viimeinenkin! :)

Tällä viikolla maanantaina jäi agilitytreenit väliin, mutta Jupiterin kanssa käytiin Juuso-sedän leikkikoulussa Tavesin kentällä Niihamassa. Hienosti Jupiter keskittyi leikkimiseen ja alkaa hyvin aktiivisuus vahvistua. Ilmeisesti en ole nyt itse tehnyt sitä virhettä, että olisin liian aktiivinen. Tiistaina lähdettiin Ukon kanssa pyörälenkille. Hyvänen aika kun Ukko oli innoissaan! Se on niin hassu koira. :D Typötyhjälle lähdetään täysiä vaan, veti mäet todella hienosti (vaikka pyörän vaihteet ja mun reidet löikin vähän tyhjää) ja hienolla draivilla maaliin! :) Vetohommat on niin Ukkiksen juttu. :)

Tänään vielä kickbikella treenit. Suomen sääolosuhteet pyrkii kyllä haittaamaan treenaamista, kun talvella on lumesta puute ja sitten kun pitäisi kuivan maan lajeja treenata, niin alkaakin tulemaan lunta. :D Mutta ei annettu sen häiritä ja ihan mukavat vedot saatiinkin vaikka rankkaa olikin.

Jupiterin kanssa on mennyt hienosti. Se on kyllä hieno pentu. :) Se on todella sosiaalinen ja avoin, rakastaa kaikkia ihmisiä ja nyt olenkin ottanut sitten harjoitteluun sen ettei kaikkia tarvisi mennä moikkaamaan. ;) Kaikki vieraat koiratkin on mielenkiintoisia, mutta Jupiter osaa myös käyttäytyä tosi hienosti eikä ärsytä aikuisia. Itsenäinen Jupiter edelleen on, mutta ei huitele enää niin herkästi itsekseen jonnekin, vaan pitää paremmin kontaktia ja kutsusta jättää seikkailut kissojenkin kanssa. :) Jupiter on myös todella keskittymiskykyinen, aivan huikeeta tuon ikäiseltä pennulta! Esimerkiksi eilen hallilla aloin vastaehdollistamis-naksuttelemaan ihmisistä ja koirista ettei kaikkien luokse tarvi mennä ja Jupiter keskittyi aivan 100% muhun. Vielä kun namit loppui naksautin sitten yhdestä koirasta ja palkkasin lelulla, ja Jupiter keskittyi vain lelun vetämiseen ja käveltiin sillä tavalla koirasta ohi. :)

Nyt sitten Ukko pääsee viikonloppulomalle treeneistä, kun Jeriko ja Jupiter taas pääsee Myytin treenileirille. Mukava viikonloppu siis tulossa! :)

Touhukas loppuviikko

Perjantaina käytiin Ilonan kanssa tekemässä pienet vetotreenit Ukolle ja Millille. Ukko on kyllä aikamoinen vetäjä, ei voi muuta sanoa. Sillä on kapasiteettia mennä todella lujaa ja varsinkin tasaisella tai alamäkeen, kun mun paino ei haittaa menoa, se menee todella lujaa! Ylämäissä Ilona ja Milli aina saavutti meitä (hyvä Milli, huono mun tekniikka ;( ), mutta mäen laella Ukko repäisi taas kaulaa niihin, kun mä en enää haitannut menoa niin paljoa. Sen voi itse asiassa päästää hyvinkin vapaasti juoksemaan alamäkeenkin ja se pystyy pitämään vedonkin aika hyvin päällä eikä ole minkäänlaista vaaraa, että jalat menisi solmuun. Ukolla on luonnostaan niin pitkä laukka ja voimakas ponnistus, että se pääsee kyllä todella oikeuksiinsa tässä. :)
(Yksi agilityn ongelmista varmaan on tuo luontaisesti hyvin pitkä laukka, ei vaan oikein sovi sinne agilityesteiden väliin)

Lauantaina käytiin pitkästä aikaa lenkillä Katrin ja Patun kanssa. Patu on käyttölinjainen labbis-uros, taitaa olla iältää aika lailla Ukon ja Jerikon välistä, ja ollaan tunnettu Patu ihan pennusta saakka. Kun vielä opiskeltiin ja molemmat asuttiin Tampereella niin käytiin melko useinkin lenkeillä yhdessä. Tehtiin oikein kunnon lenkki Birgitan polulla, jätettiin auto toiseen päähän ja ajettiin sitten toiseen päähän jne. Matkaa tuli vajaa 10km, keskiosa matkasta vähän vähemmän kävellyllä polulla, jossa sai ihan tarpoakin, ja sitten alku ja loppupää paremmin tallaantuneella polulla. Jotenkin lenkin alkuvaihe oli ihan hassu, Ukko tuntui pelkäävän saavansa turpaan Patulta ja Jerikokin (ehkä Ukosta johtuen) jotenkin epätavallisen kireänä (vaikka Patu ei todellakaan ole mikään rähisijä ja oli vaan hämillään bortsujen oudosta käytöksestä). Sitten kuitenkin kun mentiin pätkä järven jäällä, niin Jeriko totesi, että eihän täss nyt mitään, alkoi haastaa Patua juoksemaan ja sen jälkeen Ukkokin unohti jäykistelynsä. Tosi hassu tilanne, kun kuitenkin tunnetaan ennestään vaikkei ole pitkään aikaan nähty, eikä pojat ole muutenkaan yleensä vieraidenkaan kanssa noin vaikeana vaan voi mennä vieraassa porukassa ihan miten vaan..

Eilen iltapäivällä käytiin taas vähän pentuja palluttelemassa ja olihan ne kyllä söpöjä ja nyt jo niin paljon aktiivisempia! :) Onhan sieltä alkanut suosikki/suosikit muotoutumaan, jännä nähdä niitä tässä vielä, että millaisiksi kehittyy. :) Kännykameralla alkoi olemaan aika mahdotonta saada kuvia (joistain sai, toisista ei), mutta pakko laittaa muutama. ;)

Tyyli se on tuokin. ;) Tiukasti kiinni alanisällä ja tässä asennossa viihtyi aika pitkän tovin :D

Tänään sitten vielä touhukas päivä. Miikku kävi hieromassa Jerikoa (Ukolla on ensi torstaina fyssari, mutta en ollut siihen Jerikolle varannut, kun on ollut niin hyvässä kunnossa) ja Jerikoa tosiaan oli vedoista mennyt aika jumiin. Lähdettiin sitten Ukon kanssa kicksparkilla treenaamaan Liisa-Idan ja Kiden kanssa. Tehtiin järven jäällä 2,4 km lenkki, joka oli varmaan ihan maksimi lenkki mitä kannattaa kicksparkilla tehdä ainakaan tässä vaiheessa, kun halutaan kuitenkin, että koirat menee niin lujaa kuin pääsee. On toi kicksparkin vetäminen koiralle huomattavasti raskaampaa kuin hiihtäjän kanssa meno. Mutta hyvä voimatreeni tuli siis tehtyä. :) Ukko veti hienosti.

Pääsin Liisa-Idalle ja Pasille suihkuun ja sain vielä hyvää ruokaakin. Pieni lepo siis väliin ja sitten lähdettiin maneesitokoihin Ukon kanssa vielä. Ajattelin ensin, että luuleeko se meidän lähtevän uuteen vetotreeniin, kun niin innoissaan veti maneesille, mutta kun Ukko teki saman myös kahden muun lyhyen treenipätkän alkuun, niin kai se vaan tykkäsi jo viime viikonloppuna kun tehtiin rallitokoa?! :D

Tehtiin edessä peruuttamista, selän takaa kiertämistä sekä edestä istumasta sekä saksalaisena käännöksenä liikkeestä, spiraalia sekä oikealla puolella seuraamista (eka kerta ja Ukko lähti tosi luontevasti siihen!). Ukko tuntui kyllä kovin aidosti tykkäävän eli tällä tiellä varmaan sitten jatketaan. Mitä en tekisi mun hassun hömpän mielihalujen eteen..? ;)

Kickspark pelastaa huonot hiihto-olosuhteet

Sain eilen Mikolta kicksparkin lainaan ja lähdettiin Liisa-Idan ja Kiden kanssa vetämään niillä. Tuossa meidän lähellä pääsee ihan mukavan lenkin melko vähän ajettuja teitä, joskin viimeisimmässä pätkässä oli vähän huonompi pohja. Matkaa kertyi vähän enemmän kuin etukäteen arvioin, sports trackerin mukaan 5,2 km. Jeriko ja Ukko veti yhdessä ja voi sitä riemua. :) Olin jo edellisenä iltana itse tosi innoissani Ukon puolesta, että pääsee vihdoinkin lempihommaansa. Ja kyllähän sitä metsä raikas ennen lähtöä, kun Ukko vähän availi ääntään ja Jeriko säesti kunnon ulvonnalla. :D

Hieman oli pelottavaakin meno, pojat lähti todella vauhdilla liikkeelle ja kun pohja ei ollut ihan täysin tasainen oli meno usein sen verran kiikkerää, että keskityin vaan pitämään kelkan pystyssä. Välillä pääsi kyllä potkuttelemaankin ihan sen verran, että nyt olen aivan jumissa. ;) Hienosti pojat veti ja erityisesti Ukko tuntui jaksavan todella hyvin vaikka onhan toi potkukelkan veto huomattavasti raskaampaa kuin hiihtäjän kanssa juokseminen.

Nesteytin, lämmittelin ja jäähdyttelin oikein super-huolella ja tänään oli sitten hieronta/venyttelypäivä. Ukossa en huomannut mitään jumia, Jerikolla oli vasen hartia vähän iskenyt jumiin. Tosi helpotus kuitenkin, että Ukossa ei huomannut mitään vedon jäljiltä. :) Ukolle on nyt myös fyssariaika varattuna vajaan kolmen viikon päähän.
Katsotaan saisinko ihan omankin kickspakin pian niin voitain näin treenailla. Näillä näkymin Ukko pääseekin sitten juoksemaan Ilonan kanssa rotumestiskisoihin, niin jos ei koiraladuille pääse, niin treenataan sitten kicksparkilla ja hiihtäjä tykkilumiladuilla. ;)

Järki lähti päästä = canicrosskausi aloitettu

Taisin unohtaa kertoa, että jo viime torstaina Ukko pääsi Ilonan kanssa aloittamaan vetotreenejä Haavistolla pyörätreeneissä. Viikonlopun jälkeen maanantaina oli aika väsynyt olo eikä tehty oikein mitään, mutta tiistaina iski hypomania päälle ja lähdettiin Ilonan kanssa lenkille. Siis ihan juoksulenkille. Lämmiteltiin kyllä alkuun, sitten hölkättiin n. 4,6 km ja olin kyllä todella yllättänyt itsestäni, että jaksoi noin pitkän matkan putkeen hölkötellä, kun edellisesti juoksulenkistä on ihan todella pitkä aika! Taputus omalle olalle. :P Sitten taas jäähdyteltiin pitkä matka. Hyvä lenkki. :)

Ja lihakset kiitti seuraavana päivänä. Ja torstaina. Ai saakeli. Canicrossia koiran kanssa harrastaneet tietää sen jumituksen etureisissä ja säärissä, kun joutuu varsinkin alamäissä jarruttamaan koiran menoa ja iskut tulee jaloille lujaa. Auts.

No, ei se hulluus kuitenkaan siihen vielä loppunut. Torstaina lähdettiin vielä uudelleen juoksemaan. Tällä kertaa Suolijärvelle yhteisvetotreeneihin ja Ukko valjastettiin Ilonan eteen Kirin rinnalle ja mä juoksin Jerikon kanssa. Ja kylläpä olin taas ylpeä siitä kuinka pysyin niiden paljon enemmän juoksua harrastaneiden vauhdissa ja Jeriko jaksoi myös sairaan hyvin. Piti liinaa koko ajan kireällä ja pienimmästäkin kannustuksesta ylämäissä kiristi aina tahtia vielä lisää. Mun reipas pieni partiolainen. Sen työmoraali on kyllä niin korkea. Ja aika hyvää keskivauhtia tultiinkin! :)

Tämän lenkin jälkeen hengähdettiin vähän ja käveltiin takaisin ison mäen alle, johon sitten tehtiin vielä mäkispurtti palkoille. Vaihdettiin Jeriko Kirin viereen ja mulle Ukko. Hauska, kun lähdettiin ensin vähän hölköttelemään, niin näki, että Jeriko jo siinä päätti, että nyt nokitetaan Ukkoa ja sitten kun kunnolla lähdettiin spurttaamaan, niin sinne mä ja Ukko jäätiin kuin täit tervaan, kun Jeriko haukkujen ja vinkumisen säestämänä pinkoi Ilonan ja Kirin kanssa mäen päälle. :D

Tavoitteita

Taas on se aika vuodesta, kun pitäisi käydä läpi aiempia tavoitteita, sitä mitä on saavutettu ja mitä odotetaan seuraavalta vuodelta. Mainitsin jo aikaisemmin, että kun luin näitä edellisiä tavoitteita pari viikkoa sitten, niin olin todella tyytyväinen jo pelkästään siihen, kuinka itse olen kehittynyt ja millaiset tavoitteet olen osannut meille asettaa. Mä olen todella oivaltanut ja sisäistänyt jotain todella tärkeää. :) Tuloskeskeisyys harvoin johtaa mihinkään kovin hyvään ja usein aiheuttaa vaan stressiä ja pettymyksiä, varsinkin jos ei ollenkaan ajattele mitään välitavoitteita. Aiheeseen liittyen suosittelen lämpimästi lukemaan myös tämän blogikirjoituksen aiheesta.

Vuodelle 2015 tavoitteena oli:

Paimennus:

Ukon silmänkäyttöä vielä paremmin haltuun. Harjoitellaan jakoa ja singleä edelleen sujuvammaksi ja näissä Ukko saa harjoitellakin sitä kuinka silmällä hallitaan lampaita. Yritetään harjoitella haastavampia tilanteita ja niissä Ukko saa myös käyttää silmää voimavaranaan, mutta ei jumittaa. Flänkkien ja kaarien avaamista ja ohjaajalle kuljetuksessa etäisyyden pitämistä lampaisiin, ettei Ukko pyrkisi enää niin tiiviisti lampaiden kintereille. Ylipäätään ajoon rauhallisuutta ja tasaisuutta, liikkeelle lähdöt pehmeiksi ilman mitään pomppuja. Stoppeja paremmiksi ja yhteistyötä vieläkin paremmaksi. Pillikäskyjen opettelu. Ja jos nämä kaikki tavoitteet saadaan täytettyä ja paremmalle tolalle, niin sivutuotteena varmastikin tulee PAIM1 ja miksei PAIM2. Painoarvo kuitenkin näillä tarkoilla yksittäisillä tavoitteilla.

Jerikolle silmänkäytön vahvistamista edelleen, itsenäisen työskentelyn ja lampaiden lukemisen vahvistamista. Mahdollisimman paljon mukaan vaan katsomaan lampaiden ruokintaa ja tarvittaessa avuksi, että oppii paremmin ymmärtämään lampaiden käyttäytymistä. Ajoon tasaisuutta ja rauhallista tahtia, pompsahdukset pois. Stopit paremmin kuntoon. Pillikäskyjen opettelu ja tolpalta ajon harjoittelu. Jaon ja singlen harjoittelua, erityisesti yksittäisen eläimen ajamisen harjoittelua haasteena ja itsenäisyyttä tukevana harjoituksena. Kun nämä alkaa olla kuosissa niin ensi kesänä toivon mukaan 2-luokan radan ajoa tolpalta.

Itselle tyyneyttä ohjaukseen, eri äänensävyjen käytön vahvistamista. Hankalissa tilanteissa maltin pitämistä tai ainakin tyyneyden palauttamista, kun tilanne on ohi. Reiluutta koiria kohtaan, jotta muistan mennä avuksi vaikeissa tilanteissa sen sijaan, että hermostun. Tavoitteena saada molempien koirien kanssa tunne, että me tehdään yhdessä ja voidaan luottaa toisiimme.

Ukon kohdalla oikeastaan kaikki nuo tavoitteet toteutui. Harjoiteltiin jakoa ja singleäkin ja ne alkoi sujumaan. Ukko ottaa hyvin jaetun porukan haltuun ja pitää niitä aika hienosti itsenäisestikin.
Saatiin haastavampia tilanteita niin kotona, treeneissä kuin kisoissakin ja Ukko teki näissä hienosti töitä vastaan pullikoivien lampaiden kanssa. Aluksi aloin haastavia tilanteita tarkoituksella ja Jeriko oli takapiruna ja Ukko sai luulla, että hän on se joka lampaita liikuttaa, ja sillä se itsevarmuus lähti nousuun. :) Ukko on todella oppinut käyttämään silmää voimavaranaan, uskaltaa ja jopa nauttii lampaiden puskemisesta ja hyvin tyynesti tekee sitä eikä hermostu. Ukko ei myöskään enää ole jumitellut pahasti lampaiden vetotilanteissa, vaan on pystynyt juoksemaan hakukaarelle pysäyttämään. Ukko on myös välillä ihan yllättänyt mut rauhallisella varmuudellaan, jolla on saanut jopa Jerikolle pullikoivat lampaat liikkeelle!

Hakukaaret on auennut myös hyvin ja Ukko on oppinut pitämään etäisyyttä lampaisiin eikä enää pyri kiinni niiden kintereisiin. Varsinkin poispäinajossa pitää todella hyvin itse etäisyyttä. Stopit on parantunut huomattavasti. Pillikäskyt alkaa myös olla aika hyvin hallussa. Paketista puuttuu siis ainoastaan ne tulossaavutukset, mutta voiko olla tyytymätön, kun näin paljon edistystä on nähty? No ei. : ) Käytiin lähellä 70:tä pistettäkin, mutta sitten välillä oli kerta kaikkiaan liian haastavaa. Sitä se paimennus välillä on.

Jerikon kanssa ollaan myös edistytty. Sen silmän käyttö on voimistunut (eihän se toki mitenkään vahvaa ole edelleenkään, mutta parantunut) ja sen itsenäinen tilanteiden luku on parantunut. Edelleen aluksi herkästi meinaa olla vanha vauhti päällä, mutta nykyään Jeriko myös itse osaa rauhallisen lähestymisen ja ajamisen eikä sitä tarvitse jatkuvasti käskyttää hidastamaan. Jeriko on päivittäin mukana katsomassa lampaiden ruokintaa ja välillä auttamassa (niin kuin Ukkokin) ja luulen, että pelkkä lampaiden tarkkailu on myös auttanut lampaiden lukemisessa. Pompsahdukset ajoon lähdöistä ei ole kokonaan jäänyt pois, mutta on vähentyneet. Stopit ole vielä ihan sitä mitä pitäisi. Pillikäskyt toimii hyvin ja tolpalta ajettiin kesän aikana muutama rata, yhdellä jopa 2. sijoittuen tolpalla ajetulla radalla. :) Jakoa ja singleä on harjoiteltu ja ne sujuu pääosin hyvin. Jeriko sai myös kehuja Derekin jälkeen toiselta "gurulta" eli Bobby Dalzielilta, jonka mielestä myös Jeriko oli näyttelylinjaiseksi oikein oiva tapaus. :)

Itse olen kehittynyt malttiasiassa oikein hyvin. Äänenkäyttö eri äänenpainojen suhteen ja myöskin niiden pehmeämpien äänien käyttö on kehittynyt paljon ja siitä olen saanut kehua muiltakin. :) Kisaradoilla ei ole ääntä liiemmin kohotettu tai jos on, niin siihen ei ole liittynyt sitä "perkele"-fiilistä, vaan ainoastaan jämäkkä "kuuntele". Radat on ollut seesteisempiä ja on ollut mukava tehdä koirien kanssa töitä. Olen muistanut olla paremmin reilu niille, kehua ja kannustaa ja ollaan tehty tiiminä töitä. :) Tämä ei ole aina toteutunut kotitreeneissä, kun olen lähtenyt liian kiireisesti, väsyneenä ja ilman kunnollista suunnitelmaa treenaamaan. Tämä harmittaa. :(

PK-jälki ja EK

Jerikolle jäljeltä 3-luokasta toivon mukaan 1-tulos ja sen myötä osallistumisoikeus SM-kisoihin ja valiokellot käyntiin. Hyppytekniikan parantamista ja tottiksen hiominen edelleen kohti mun ihannetta, noutoihin ja luoksetuloon lisää vauhtia ja voimaa.
Hauen treenaamista aktiivisesti ja mahdollisesti ilmaisun harjoittelua. Tietenkin myös jäljen ja esineruudun aktiivista treenaamista heti kun lumitilanne sallii.

1-tulosta ei ehditty saamaan ajoissa tämän vuoden SM-kilpailuja varten, mutta syksyllä kuitenkin sitten valmiiksi ensi vuotta ajatellen. Tottista saatiin hiottua paremmaksi ja hoksasin esim. leluun purettamisen positiivisen vaikutuksen tottiksen vireeseen vaikka välillä silti saattoi nousta vähän liiaksikin ja kuuntelu unohtua. Luoksetuloon ollaan saatu vauhtia ja näyttävyyttä, samoin tasamaanoutoon. Pääosin Jeriko on tehnyt tottiksia tänä kesänä hyvässä vireessä eikä mitään pahaa ääntelyongelmaa ole ollut. Keppi-ilmaisuun ollaan saatu uusia ajatuksia.
Hakua on treenattu aktiivisesti ja siinä on edistytty huimasti. Ilmaisun treenaaminen on aloitettu ja Jeriko kyllä aivan loistaa hakumetsässä. :)
Hyppytekniikkaa hiottiin ja se on kehittynyt koko ajan paremmaksi, mutta edelleenkään metrinen kisoissa ei mennyt niin kuin toivoisi. Ei kai, kun se kotona muka 1,05 m korkeus olikin vain 97 cm...

Ukon kanssa palattiin myös jäljen pariin vaikkei se ollut tavoitteena. Ukko loisti jäljellä ja esineruudussakin, hitsi kun se on hieno! :)

Toko

Ukon kanssa fiiliksen vahvistamista, yhteisen kuplan vahvistamista, varmuutta liikkeisiin ja kokeenomaista treeniä Mahdollisesti avoimen luokan ja ehkä voittaja-luokan korkkaus, mutta vain jos tunnetila on oikea.

Fiilistä ja yhteistä kuplaa on vahvistettu ja voi pojat kuinka hienolta tottis/toko tuntuukaan Ukon kanssa nykyään. Sen vire ja tarkkaavaisuus mua kohtaan on todella hyvällä mallilla ja nyt ollaan menossa siinä vaiheessa, että häiriötreenillä pitäisi hakea sitä koetilanteen kestävyyttä. Avoimesta luokasta saatiin 1-tulos, mutta ei mua kyllä jaksa kiinnostaa toko voittaja-luokkaan asti. Varsinkaan uusien sääntöjen opettelu. :D

Agility

Jerikolle viimeinen SM-nolla. Pientä ripausta onnea toivoisin matkaan, että saatais ne valiokellotkin käyntiin.
Ukolle yhteistyön kehittämistä ja fiiliksen hiomista, sujuvuutta ratoihin ja täysillä, mutta siististi tekemistä. Käännösten työstämisen vahvistamista, että osaa mennä lujaa suorat pätkät ja siltä kokoaa hypylle hyvin. Toivon mukaan myös nollaratoja alkaa sitten tulla.
Mulle itselleni kehityksen paikka on siinä kuinka saan molempia ohjattua niille luontevalla tavalla ja vaihtaa luontevasti ohjaustyylistä toiseen kun koira vaihtuu. Harjoitellaan varmaan kisaamista välillä niin, että vain toinen on kisoissa ja sitten välillä niin, että molemmat on samoissa kisoissa.

SM-nollat saatiin kasaan, mutta päätin silti olla lähtemättä Ouluun kisaamaan. Säästin aikaani ja rahaani. Pieni ripaus onnea saatiinkin matkaan ja ihan kahteen kertaan, kun tänä vuonna Jeriko sai kaksi agilitysertiä! :) Lisäksi kirsikkana kakun päällä asia mitä en osannut odottaakaan, agilityn piirinmestiksistä 3. sija! :) Ennen kaikkea yhteispeli Jerikon kanssa on tuntunut aivan huipulta. Mä vaan niin nautin sen kanssa tekemisestä.

Ukon kanssa yhteistyö on kehittynyt edelleen paljon, mutta se viimeinen silaus edelleen puuttuu. Sain Ukolle ryhmäpaikan erittäin hyvästä ryhmästä eli Tero ja Nina Mesirannan vetämästä ryhmästä ja tähän olen ollut erittäin tyytyväinen. Tero ja Nina katsoo niin tarkalla silmällä koiraa, lukee sitä ja todella yrittää ymmärtää sitä miksi Ukko tekee jonkun asian tietyllä tavalla. Tero ja Nina on auttanut myös mua oivaltamaan monta tärkeää asiaa Ukossa ja sen ohjaamisessa agilityssä.

Valjakkohiihto

Näillä näkymin lainahiihtäjää ei ole, joten treenaan itse molempien kanssa ja jos kisoihin päästään, niin menen todennäköisesti Ukon kanssa. Tämä on kuitenkin ihan hupilaji kyllä enkä tähän nyt yhtään mitään tavoitteita aseta.

Lainahiihtäjää ei ollut eikä ollut luntakaan. Kuivan kelin aikaan Ukko pääsi kuitenkin sekä canicross että bikejöring-kisoihin Jennan kanssa ja kilpailikin hyvällä menestyksellä. :)

Lisäksi alkaneelle vuodelle toivon terveyttä ja paljon mukavia treenejä ja kisoja. Toivon, että Hirmun ja Jerikon tapaaminen tuottaa tulosta ja maailmaan tulee terveitä ja suloisia Jermuja, jotka voivat vuorostaan ilahduttaa omien omistajiensa elämää. :) Itselleni tavoitteena myös kouluttaa agilityryhmääni hyvin eteenpäin ja antaa heille hyvät eväät kisaurankin alkuun. :) Runsaasti tavoitteita liittyy myös omiin tiluksiin ja niiden muokkaamiseen, mutta niitä en jaksa alkaa tässä enää erittelemään, eiköhän tässä riitä jo tavoitteita luettaviksi. :D

Terveytä on pääasiassa ollutkin, mutta on sitä eläinlääkärissäkin jouduttu käymään ja murehtimaan molemmilla koirilla erinäisiä haavereita. Näitä nyt sattuu. Jermuja ei valitettavasti maailmaan saatu ja se oli kyllä mulle suuri pettymys. Agilityryhmääni olen kouluttanut tuo tavoite silmissä, mutta en tiedä kuinka hyvin siinä olen onnistunut. Itsestä on ainakin tuntunut hyvältä. :) Ryhmä myös kasvoi nyt syksyllä ja uusia kasvoja siis koulutettavana, mikä onkin ihan mukavaa. :) Omat tilukset on kokenut viime kesän aikana ihan huikeeta muodonmuutosta ja voin sanoa, että kyllä siellä sielu ja silmä lepäsi kesänkin aikana kun katsoi kuinka luonto heräsi kukkaan ja loistoon.


Tavoitteita vuodelle 2016

Paimennus:
Ukon kanssa Jonaksen kurssille osallistuminen ja uusien ajatusten hankkiminen. Yhteistyön hiominen edelleen paremmaksi. Tasapainon löytäminen itsenäisen työskentelyn ja kuuntelun välille. Silmänkäytön vahvuuksien vahvistaminen ja Ukolle varmuutta siihen, että koska käyttää silmää ja koska päästää lampaista irti. Mun maltin säilyttäminen niin, että kun Ukko kehittyy niin odotukset ei nouse heti liian korkealle ja hermo mene jos Ukko jossain hankalassa tilanteessa palaa vanhaan ja tuttuun jumittamiseen tmv. Ensimmäisenä opittuun käytökseen palaaminen vaikealla hetkellähän on luonnollista. Ehkäpä meillä molemmilla..

Jerikon kanssa edelleen tolpalta ajon hiominen. Itsenäisen työskentelyn vahvistaminen. Yhteistyön parantaminen niin, että Jeriko todella viitsisi ottaa ne stoppikäskyt joka kerta (parhaimmillaan siis nytkin pysähtyy kuin seinään, kun yhteisfiilis on oikea), ohjaaminen olisi vaivattomampaa ja Jeriko saisi toisaalta tehdä itsenäisestikin töitä mahdollisimman paljon. Itsevarmuuden säilyttäminen myös pitkällä etäisyydellä ja tolpalta ajaessa. Treenaaminen kohti mahdollista 3-luokassa starttaamista.

PK-jälki:
Jerikon kanssa kokonaisuuden hiominen. Keppi-ilmaisuun varmuutta ja lisää motivaatiota haukuttamalla. Hanna Närhen kirjoituksesta PK-lehdessä hoksasin, että ehkä olen suhtautunut yliajettuihin keppeihin väärin ja nyt pitäisi ottaa positiivisempi ote niihin, kuten Hanna kirjoitti, kehua hyvin ajetusta jäljestä ja sitten iloita kepistä vaikka koira olisikin sen jättänyt. Janatreeniä ja yritetään saada pois se jäljen noston jälkeinen vielä-varmuuden-vuoksi-takajäljen-tarkastaminen.
Esineruutuun palautusvauhtia lisää.
Tottiksen hiomista, kokonaisuuteen tasapainoisuutta ja Jerikolla korvat auki koko ajan, ettei tulisi niitä turhia liikevirheitä kun ei malta kuunnella. Täyskäännöksiä haluan aina terävämmiksi ja luoksetuloa sekä noutoja aina voimakkaammiksi ja nopeammiksi. Vähintäänkin näiden saavutettujen tulosten ylläpitoa. Hyppytreeniä ja lihasvoiman kasvattamista talven aikana mm. uimalla.
Kisoissa käymistä ja mahdollisesti pari 1-tulosta olisi toiveena saada. ;)

SM-kisoihin osallistumiseen heräsin tuossa yksi päivä ja niin syvä kiitollisuus ja ylpeys pelkästä kilpailuoikeudesta Jerikon kanssa valtasi mun mielen, että en voi muuta toivoa kuin että ei tule mitään estettä osallistumiselle ja päästään kokeeseen. On aivan upeaa päästä Jerikon kanssa kilpailuihin joita todella pidän suuressa arvossa. Suoriudutaan toivon mukaan omalla tasolla, mä en toivon mukaan saa mitään paskahalvausta jännityksestä ja Jeriko ei nouse liian sfääreihin. Aivan upeeta olis päästä maastoon. :)

Ukon kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti paukkujen treenaamista ja mikäli tilanne näyttää edelleen hyvältä ja päästään tottikseen ne ottamaan muiden häiriötreenien jälkeen ikään kuin yhtenä häiriönä, niin sitten Ukon kanssa 1-luokassa starttaaminen ehkä loppukesästä.. :)

EK:
Jos hyvältä näyttää ja jälkikokeiden kanssa SM-kisojen jälkeen on rauhallinen vaihe, niin voisi ajatella, että ehkä EK:sta Jeriko olisi 1-luokkaan kisavalmis. Katsotaan. :)

Agility:
Toivon mukaan molempien kanssa saadaan harrastaa agilityä terveenä. Ukon takajalka saadaan toivon mukaan siihen kuntoon, että sen kanssa voitais taas jatkaa aktiivista treenaamista meidän huippuryhmässä. :) Yhteistyön kehittäminen ja Ukon salojen selvittäminen. ;)
Jerikon kanssa agilityn tekemisestä täysin rinnoin nauttiminen. :)

Valjakkolajit:
Jos talvella tulis riittävästi lunta, niin höntsäilynä hiihtoa kunnon kohotus ja mun painonpudotus mielessä. Ukolle ehkä hiihtokisastarttia Jennan kanssa..? Kuivan kelin aikaan toivon mukaan Jenna vielä haluaa Ukon kanssa kisailla, että Ukko pääsisi toteuttamaan itseään. :)

Muuta:
Ukon kanssa toivon mukaan vepen kokeileminen.
Jerikolle ja Nokille toivon mukaan syntyy terveitä, reippaita pentuja, jotka löytää hyvät kodit. :)
Ukko käy kaverikoira-testauksessa ja toivon mukaan pääsee myös toimintaan mukaan.

Ukon viikko

Näin voisi kai sanoa, kun Jeriko on ollut treeneistä levossa ja Ukko päässyt treenaamaan. Maanantaina jätin Jerikon agilitytreenitkin väliin ja venyttelin ja hieroin vaan kotona. Kyllähän sillä jumia olikin vasemmassa hartiassa, joten tämä yhdessä edeltävän todella huonon mielentilan treeneissä varmasti selittää Jerikon vähän jähmeämpää menoa sunnuntain radoilla.

Ukko sitten pääsi keskiviikkona omiin treeneihin ja jatkettiin keinun työstämistä ja tehtiin kivaa rataa. Toki näin uudelleen koulutettuna ei välttämättä saa keinusta ihan sen näköistä kuin mitä olis saanut, kun olis lähtenyt heti hakemaan tuota, että pystyyn tuettuun keinuun koira juoksee päähän palkalle, mutta kyllä se jotenkin paremmalta kuitenkin alkaa jo näyttämään. :) Sitten kaahattiin vähän suorempaa pätkää ja haettiin rytmiä välistä vetoon, kaiken kaikkiaan kivat treenit. :)

Torstaina lähdin itse ekaa kertaa Ukon kanssa pyörävetotreeneihin. Treeneissä oli mukana Marja ja Ziva canicrossina ja Miko ja Pelle pyörän kanssa. Me lähdettiin keskimmäisinä Marjan ja Zivan perään, oma työnsä oli pidellä Ukkoa pyörän kanssa ilman avustajaa, kun se olis niin raivolla lähtenyt heti perään. Sitten kun lähtöluvan annoin niin lähdettiin todella vauhdilla. Toki tiesin, että Ukko on hyvä vetämään, mutta en kyllä ollut tajunnut että se on ihan noin nopea ja hyvä! Veti todella vauhdikkaasti, keskittyneesti ja tasaisesti koko vajaan 5 km Suolijärven lenkin. Ihan lopussa alkoi vähän väsy tulemaan, mutta ihan hyvin veti silti. Aattelin jo, että eikö Miko ja Pelle (malinois) saa meitä kiinni ollenkaan, mutta juuri ennen maalisuoraa tuli ohi ja saatiin siihen toki oikein hyvä kiritys ennen maalia. Hyvä treeni! :)

Paimennustreenit on vähän jäänyt kaiken muun kiireen keskellä, mutta päivittäin kauraa jakaessa on koirat kyllä mukana ja enimmäkseen Ukko ollut pitämässä lampaita kauempana. Nyt kuitenkin Jerikoa alkoi jo niin sapettamaan, kun se ei koskaan päässyt lampaille, joten otin sen sitten "auttamaan". En kyllä tiedä onko tällaisista treeneistä Jerikolle muuta hyötyä kuin se, että se pääsee lampaille eikä tarvitse aina sivusta katsoa.. :D

Sen sijaan Ukko loistaa näissä tilanteissa, se selvästi  nauttii mahdollisuudesta työntää vähän raskaita lampaita ja tasapainottaa niitä hyvin. Ukko on myös ollut hyvin "töissä" apuna, Ukosta on tullut se luotettava apuri. Tänään seitsemän ahvenanmaan lammasta lähti kohti viimeistä matkaansa, Syrjysen strutsitilan teurastamolle. Pimeässä lastattiin niitä kärryyn viiden aikaan ja molemmat pojat oli tässä kyllä hyvin avuksi, mutta Ukko ehkä erityisesti. Lopulta lampaat kyllä meni kärryyn kauran voimin.. ;) Täytyy sanoa, että MOT-kohun jälkeen Syrjysen isäntäpari, heidän tytär ja tilat oli helpotus. Siellä oli mukava heinillä kuivitettu (maapohjainen?) karsina odottamassa heinän ja veden kanssa, ja siinä kun jutusteltiin käytännön asioista niin lampaat sai rapsutuksia ja selvästi eläinten hyvinvoinnista välitettiin. :) Lampaat siirtyi kärrystä oikein mielellään karsinaansa ja tutkaili uteliaina paikkoja.

Reissulta palaamisen jälkeen siirrettiin vielä sl-harmas sekoitukset omaan karsinaan sisälle, jotta päästiin tilanteeseen, että kaikki lampaat saa samasta paalista syödäkseen vaikka pitäkin edelleen pitää astutusporukka erillään siihen saakka, kun pässi lähtee takaisin Katjalle. Lampaiden siirrot niin, ettei pässi pääse kosketuksiin näiden harmas risteytysten kanssa onnistui hienosti, kun Ukko pimeässä tosi varmoin ottein ajoi lampaat aidan nurkkaan, johon laitettiin metallielementit ympärille, sitten Ukko haki harmas-sekoitukset viereisestä aitauksesta ja vei ohi sisälle omaan aitaukseensa. Ilman mitään ylimääräistä härdelliä onnistui pimeässä. On koirasta kyllä iso apu! :)

Tänään ihan treenattiinkin, kun Päivi ja Pipsa oli käymässä. Huomasi kyllä, että ei olla varsinaisesti treenattu aikoihin, kun Ukko vaan omassa kuplassaan olisi tehnyt. Piti sitten treenissä keskittyä vaan Ukon avaamiseen, että kuuntelee mua eikä vaan itsenäisesti säädä. Ymmärrän kyllä tilallisia, jotka pitää vaan toimivaa työkoiraa eikä jaksa oikein treenata muuten. Vaatii kovasti saada sitten koira (tai ainakin Ukko!) sitten taas uudelleen kuuntelumoodiin sen jälkeen, kun on melko itsenäisesti tehnyt kaikkia tilan töitä. :D Tarpeellinen treeni siis tähän väliin. ;)

Jerikossa taas näkyi pitkän tauon jälkeen jonkinlainen epävarmuus. Myöskin varmasti mun viime sunnuntain hermoilut ja toisaalta sitä edellinen kunnollinen paimennuskerta taisi olla Nietosvaaran kisoissa, niin ymmärtää että on vähän rankkoja ollut viime kerrat ja ehkäpä epävarmuus siis tästä johtuvaa. Täytyy nyt oikeasti ottaa aikaa treenaamiseen, jotta saadaan Jerikolle taas hyviä kokemuksia. Ajatin Jerikolla lampaita ensin aitaa pitkin, mutta sitten tehtiin myös jakoa, mikä kyllä näin kesyillä jalkoihin tulevilla lampailla (harmas-sekoitukset) oli tosi haastavaa. Saatiin kuitenkin lopulta onnistumaan, joten se kai on pääasia. Mutta nyt olis sitten itsellä ryhtiliikkeen aika. ;)

Lihaa ja taljoja on tosiaan tulossa myyntiin, lihat tulee 4. tai 5.11., taljojen valmistumisesta ei sitten vielä ole varmaa tietoa. Lisää näistä löytyy Paimennuskoulutussivun alta, varauksia voi tehdä lähettämällä sähköpostia osoitteeseen sabina.lahteenmaki@gmail.com. Lihojen nouto meiltä kotoa Valkeakoskelta tai mahdollisesti Tampereelta, taljoja voi toki myös postittaa ja hintoihin lisätään postitusmaksu. :)

Pätevät pojat takoo tuloksia

Lauantaina napattiin Jenna (ja App) kyytiin ja ajeltiin Janakkalaan valjakkokisoihin. Treenejä Jennalla ja Ukolla nyt kuivan kelin aikaan alla ehkä 3 tai 4, aika vähillä treeneillä siis lähdettiin.. Lisäksi junnuissa ei ollut muita pyöräluokkaan lähtijöitä ja järjestäjät oli lähettäneet Jennalle kyselyn, että käykö harrasteluokka. Jenna ja Ukko kilpaili siis luokassa, jossa on sekaisin aikuisia sukupuoleen katsomatta. Osallistujia oli vähän harmittavasti silti vähän, vain kolme, mutta kyllähän siitä kisa kuitenkin saatiin. Yksi osallistujista oli pitkä atleettinen mies dobberin kanssa ja lähtöviivalla todettiin, että sitä vastaan ei ole saumaa, mutta todennäköinen sijoitus tulisi olemaan toinen.

Ukko oli lähtöä odotellessa aivan liekeissä. Huusi edellisten lähtijöiden perään ja syöksyi hihnassa aina välillä yrittäen lähteä liikkeelle. Se on niin tosissaan. Vähän samalla tavalla huvittavaa kuin Jerikon totinen ote paimennukseen; vähän niin kuin odotusarvona ei niin huippukoira  (valjakkolajeissa esim. versus seisojat), mutta niin tosissaan silti. :D Siinä jo näki, että Ukko on hyvässä vireessä ja tulee varmaan hyvä veto.

En vaan arvannut kuinka hyvä. Maalissa odotellessa alkoi olemaan dobberin vuoro tulla maaliin ja alkoi kuulumaankin selvästi dobberin turhautunutta haukkua, mikä vedon loppuvaiheilla oli vähän outoa jos ei jotain erikoista tapahdu. Sitten kuulinkin jo Jennan kannustavan Ukkoa ja tajusin, että ne on helkkari tullut dobberista ja miehestä ohi! Saanut siis minuutilla kiinni ja ohittanut! Ukko oli kuulemma vetänyt koko ajan ihan hullulla tahdilla ja rata oli aikas haastava runsaine nousuineen. Dobberin tullessa näkyviin Ukko oli vaan lisännyt pökköä pesään, se todella haluaa ohittaa ja voittaa. ;) Ohituksen jälkeen dobberi oli saanut uutta potkua ja meinannut mennä uudelleen ohi, mutta mies olikin kaatunut ja Ukko ja Jenna pääsi irtoamaan. Maalisuoran tuli peräkkäin vaikka tosiaan Jennalla ja Ukolla siinä jo yli minuutti siis "etumatkaa" ajassa.

Niin siinä sitten kävi, että junnu-Jenna ja pieni bc Ukko otti ja voitti harrasteluokan. Aivan huikea veto ja huikea pari! :) On niin hienoa, kun Ukko pääsee toteuttamaan itseään tässä lajissa. Jäähdyteltiin ihan kunnolla, mutta Ukko olis halunnut lähteä vielä toiselle kierrokselle, kun pari kilpailijaa kävi vielä tekemässä pienet treenit koirilleen palkan kanssa. Sen nähdessään Ukko alkoi uudelleen hinkua radalle ihan niin kuin ei olisi jo juossut suu vaahdossa. :D Myös voittokuvaa ottaessa lähdön edessä Ukko olisi ennemmin ollut naama menosuuntaan ja lähdössä kuin kuvattavana. ;)

(c) Tomi Niemi

(c) Tomi Niemi

Tänään oli sitten Jerikon vuoro näyttää jälkikokeessa ja kyllähän se näyttikin. Etukäteen kyllä mua ahdisti aika paljon yön ja aamun pakkanen, vuosi sitten kun samoissa olosuhteissa oli koe mennyt aika reisille, kun yhtään esinettä ei noussut ruudussa. Pakkanen/kylmä maa kun voi tehdä sen, ettei hajut liiku juuri mihinkään eikä silloin vuosi sittenkään parhaimmatkaan nostaneet kuin yhden esineen. Mutta aamulla sitten vaan asenne, että se menee miten menee.

Koe aloitettiin siis maastolla ja arvoin meille jäljen numero 1. Sopi mulle hyvin. :) Jana lähti ylämäkeen ja jälki olikin siinä melko lähellä, kun pidemmälle ei olisi ollut näkyvyyttä. Jälki lähti oikealle ja Jerikon perässä mäkeä ylös rämpiessä näin, että se lähti ajamaan oikealle ihan hyvän näköisenä, mutta sitten taas kääntyi vasemmalle tarkastamaan. Siitä siis takajälki ja kutsuin takaisin jolloin nosti jäljen taas oikeaan suuntaan. Janalta 34/40. Toivon mukaan tämä vaihe menee pian ohi, kun selvästi Jeriko odottaa, että mä sanoisin jotain ja jos mitään ei kuulu, niin lähtee vielä tarkastamaan vaikka on jo suunnan edeltävästi valinnut...

Itse jäljestys meni aivan loistavasti. Jeriko meni kuin junan raiteilla, todella hienosti ja tarkasti koko ajan jäljen päällä ja tasaiseen tahtiin. Yksi pieni ylimääräinen silmukka tuli, mutta muuten tuntui menevän koko ajan ilman mitään sen suurempia tarkasteluja. Ekan kepin yli Jeriko kyllä meni, mutta se oli niin selkeässä paikassa, että itse löysin. En ehtinyt nähdä, että mistä kohtaa meni yli, että miksi jäi. Seuraavat kepit Jeriko kuitenkin itse ilmaisi hienosti ja häntä heiluen. Neljä ensimmäistä keppiä tuli aika nopeasti mikä oli mun mielenrauhan kannalta todella hyvä, kun saatoin olla melko varma, ettei yhtään voinut olla jäänyt. Luotin myös siihen, että vitonen ja kutonen nousee niin kuin nousikin, joten ensimmäistä kertaa pariin vuoteen kaikki kepit taskussa palauttamaan keppejä! Jäljeltä siis pisteitä yhteensä 163.

Esineruutuun meno jännitti myös. Ruutu oli mäen päällä, joten sinänsä potentiaalisesti ei niin kylmä paikka ja aurinkokin paistoi, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Jeriko teki kuitenkin töitä niin kuin koska tahansa, omaa varmaa suorittamista, mitä nyt yhdestä lähetyksestä lähti mun osoittaman suunnan sijaan sinne minne itse katsoi järkevämmäksi mennä. Kaikki kolme esinettä nousi kuitenkin todella nopeasti, joten mitäpä siitä valittamaan. :) Pisteitä 29/30, yksi piste pienestä otteen elämisestä vaikka Heinilä itsekin sanoi, että eihän se varsinaisesti pureskele. Tarkkaa se on 3-luokassa ja kuuluukin olla.

Sitten vielä tottis. 1-luokan pari suoritti ensin, mutta oltiin sitten ekassa 3-luokan parissa tottiksissakin ja nyt päästiin ekana myös suorittamaan. Olisi ollut kiva saada videolle niin voisi jälkikäteen arvioida menoa. Jeriko tuli kentälle aivan täydellisessä vireessä ja fiiliksessä, mutta seuraamisessa alkoi sitten vähän haukahtelemaan mun käskytyksille ja pikkasen paikka eli ekalla suoralla. Sitten kuitenkin paransi selvästi ja käännökset oli kuitenkin hyvät. Henkilöryhmässä ekassa kääntymisessä vähän jätätti, pitäisi suunnitella se henkilöryhmään meno aina niin, että ekana kääntyy vasemmalle, niin pysyisi paremmin hereillä. ;)

Jäävistä istumisen meni taas maahan. Haukahti lähdössä ja siitä jo tiesi, että ei tule kuuntelemaan vaan heittää vaan arvalla. Hemmetti. Luoksetulo ja seisominen ihan ok, mutta olis saanut olla enemmän voimaa. Tasamaanouto sama juttu. Hyppynoutoa ennen Jeriko ei meinannut tulla ollenkaan perusasentoon, jouduin antaa kolmannen käskyn ja sitten vasta tuli! Eihän se sitten hypännyt, meinasi ehdotella vinoestettä jne., mutta olin nyt tiukkana, ettei väärille esteille ainakaan mennä. Tämä ymmärrettävästi puutteellinen. Estenouto erinomainen. Eteenmenossa vähän meinasi edistää, mutta eteni tikkusuoraan ja hyvin ja meni tosi nopeasti maahan. :) Paikkamakuussa ei mitään ihmeellistä.

Tottispisteet jännitti. 76 piti saada 1-tulokseen, mutta noiden virheiden jälkeen se tuntui musta epätodennäköiseltä. Kokonaisvaikutelmakaan ei mun makuun olla niin hyvä, rima olisi niin paljon korkeammalla vaikka kyllä ne yleisöstäkin sanoi, että hienosti teki muuten. Tämän vuoksi pitäisi olla se video.. ;) Joka tapauksessa Heinilä helli meitä 84 pisteellä ja näin ollen saatiin 1-tulos ja voitettiin vielä luokka! :) Nyt on sitten kilpailuoikeus ensi vuoden PK-SM -kisoihin ja ensimmäinen kiinnitys valionarvoon. Tästä on hyvä jäädä tauolle ja sitten hinkata tota tottista siihen malliin, mitä mä haluan sen olevan. ;)

(c) Jukka Wirzenius

(c) Jukka Wirzenius

(c) Jukka Wirzenius

Paimenneltiinkin tänään, mutta nyt en vaan jaksa kirjoittaa enää enempää. Mustilla meni hienosti ja saatiin Peteltä uusia vinkkejä jatkoon. That's all I'm gonna say. :)

Videopotpuri

Kamera on ollut nyt hieman tavallista ahkerammin mukana treeneissä, joten tässä meidän treenejä videon muodossa. :)

Sunnuntaina oli jo ladut taas sulaneet piloille, joten hiihtovuorolle ei päästy. Sen sijaan olin Pälkäneellä käymässä isän luona ja pojat pääsi vetämään stigalla pikkuveljeä, pikkusiskoa ja pikkusiskon kaveria vuorotellen. Tytöt kiljui niin kuin hyvipuistossa olisi olleet, hauskaa oli eikä olis malttanut melkein lopettaakaan. :) Pojat sai siinä lyhyissä n. 200 metrin pätkissä ehkä yhteensä 1,5-2 km vetotreenit, ihan hyvin. :) Meinas kyllä jäädä vedot väliin, kun juuri sitä ennen Ukko häippäs pihasta isän koiran kanssa eikä tullut takas kun huutelin. Kävelin Jerikon kanssa pitkälle pellolle huutelemaan ja etsiskelemään, mutta ei vaan kuulunut takaisin. Lopulta sitten ensin isän koira tuli pihaan ja pari minuuttia myöhemmin Ukko auton kyydissä. Olivat mokomat ylittäneet Lahdentien (!!!) ja ihana porokoiraihminen oli Ukon saanut napattua kyytiin. Hitsi siinä olis voinut käydä pahasti! :( Ei voi kyllä yhtään luottaa Ukkoon tollasessa, kun isän koiran kanssa tolleen lähtee litomaan.
Anyway, tässä pieni videopätkä vedosta. :)

Tänään käytiin Veeran ja Nemon kanssa tottistelemassa/tokoilemassa ja sen jälkeen lenkillä. Teivon parkkialue oli kyllä todella jäässä ja itse joutui kävelemään tosi tönkösti, kun koko ajan pelkäsi kaatuvansa. :D Tässä kuitenkin koostetta poikien treeneistä. Jerikolle tehtiin myös yksi noudon palautus, mutta suti tassut niin paljon, että siihen jätettiin.

Ollaan käyty myös paimentamassa ja kuten sanoin, Ukossa näkyy iso kehitys. :) Kaaret on nyt auennut hyvin ja Ukko tekee hienosti töitä muutenkin, kun olen jättäytynyt itse kauemmaksi. Edelleen hiotaan kaaria ja stoppeja, seisomaan pysähtymistä myös hivutetaan harjoituksiin mukaan, mutta hyvältä näyttää. Ukko jää välillä edelleen silmäänsä jumiin, mutta uskon, että se vähenee kokemuksen myötä. Yhteistyö Ukon kanssa on kuitenkin parantunut huimasti. :)

Jerikon kanssa tuntuu taas, että yhteistyö jotenkin rakoilee ja Jeriko on jostain syystä kovin epävarma ja sen vuoksi sitten häntäkin nousee. Jatketaan kuitenkin harjoituksia ja eiköhän Jerikonkin kanssa saada taas palikat kohdalleen. :) Nyt on ehkä tällainen uudenlainen äänellä ohjaaminen hämmentänyt Jerikoa.. Sinänsä Jerikon työskentely on ihan kivaa ja toimivaa, mutta tunnen koirani ja näen sen epävarmuuden ja toivon paimennukseen meille sellaista saumatonta luottamusta ja rauhallisuutta, ettei tarvi hätäillä sen vuoksi, että on epävarma siitä tekeekö oikein.