sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Jerikon juhannus

Juhannukseksi lähdimme Jerikon kanssa Kutalaan kaverini mökille. Mökki on vanha maalaistalo keskellä peltoja, lintuja siis riitti ja ne oli kyllä Jerikon mieleen. Perjantaina Jeriko oli melkoisen rauhaton ja kuriton, kuuroille korville kaikui mun huutoni kun jätkä lähti lintujen perään pellolle juoksemaan. Jätettiin Jeriko sitten mökkiin kun mentiin kokkoa katsomaan, ja sillä välin Jeriko nappasi hellalta kinkkupiirakan ja pisteli poskeensa. Maha olikin sitten vähän kuralla sen jälkeen. Toki oma vikamme kun unohdettiin se siihen Jerikon ulottuville. Yöllä sitten Jeriko pureskeli pariakin kaverin eri kenkiä, toisesta kantalapun ja toiseen muuten vaan hampaan jäljet. Kyytiä saivat myös kaverin tohvelit ja joku ketun häntä tms. joka muistaakseni oli kaverin joku lapsuuden aarre ja siten tunnearvoa omaava. Hiukka sitten nolotti aamulla Jerikon tuhot, varmaan enemmän tuhoa yhdessä yössä kuin se on ylipäätään tehnyt tähän mennessä. =/
Lauantaina palautettiin sitten kuri taloon ja koira ruotuun, tein muutamia toko-harjoituksia Jerikon kanssa ja yhtäkkiä se oli taas kuin aivan eri koira, muisti taas että miten sitä pitikään käyttäytyä! :D Loppu viikonloppu menikin melko mukavasti ja ilman vakavampia tuhoja (nurmikkoa yritti kyllä vähän kaivella) ja Jeriko lähinnä makoili pihassa ja syödä mussutti ruohoa, käpyjä, kantoa yms. oikein kunnolla, olisikohan yrittänyt löysää mahaansa sillä korjata.. ;)

Kävin myös tekemässä Jerikolle pienen jäljen, vähän liian lyhyt taas kerran, ja Jeriko kävi vielä enemmän kuumana kuin viime jäljellä. Opin myös kantapään kautta että pyöreäpunoksinen jälkiliina ei todellakaan ole hyvä, Jeriko lähti jo pihasta niin vauhdilla että liina meinasi polttaa ihon käsistä, onneksi sain työhanskat sitten lainaan niin päästiin jäljelle ilman suurempian vaurioita. Kovalla vauhdilla taas mentiin ja touhotusta oli aivan liikaa, lohduttauduin kuitenkin sillä ajatuksella että sunnuntaina saisin varmasti hyviä neuvoja Juhalta ja Mariannelta.

Sunnuntaina sitten suunnattiinkin Länsi-Teiskoon ja Juha teki Jerikolle jäljen ja kokeiltiin ensimmäistä kertaa esineruutua, lähinnä siis lempilelua Marianne tiputteli alueelle ja Jeriko juoksi hakemaan. Jäljelle saatiin hyviä neuvoja Juhalta ja Juhan tekemä ruutu ennen varsinaista jälkeä rauhoitti Jerikon hyvin. Nyt oli jäljellä aivan eri koira, paljon paljon rauhallisempi! Tällainen kunnon herkkuruutu on kyllä tästä lähtien meillä rutiinina ennen jälkeä. Saatiin muutenkin hyviä neuvoja jäljen ja esiruudun opettamiseen, iso kiitos niistä! :)

Jeriko tapasi myös Coxi-iskän. Käytiin jälkitouhujen jälkeen pikku kävelyllä missä koirat sai juosta yhdessä, ja sitten mentiin mökille missä koirat pääsi järveen. Ranta oli aivan mahtava Jerikon veteen totuttamiseen, niin matala että Jeriko pääsi pitkälle niin että jalat ylsi pohjaan. Ja kun Coxi-vesipeto loikki vesilelunsa perässä innostui Jerikokin loiskuttelemaan eikä vesi tuntunut jännittävän enää ollenkaan! Hieno reissu kaikin puolin, toivottavasti nähdään pian uudestaan! :)










lauantai 19. kesäkuuta 2010

Mökkikesän 2010 avaus

Hyviä säitä ja vapaita viikonloppuja ollaan jouduttu vähän odottelemaan, ja tänä vuonna ensimmäinen mökkireissu tuli vähän tavallista myöhempään. Perjantaina mun työvuoron jälkeen pakattiin koko karvainen kolmikko autoon ja suunnattiin auton nokka kohti Virtoja.



Kissat ovatkin jo vanhoja konkareita mökkeilyssä ja tunnistavat jo hyvin paikan ja haluavat heti päästä ulos juoksemaan. Jeriko otti jonkun hirveän kohtauksen mökille saapuessa, oli aivan sekaisin. Inisi ja vikisi ja hyökki kissoja kohti, oli aivan sekaisin. Syynä tietty osittain uusi paikka, mutta ei se nyt vieraissa paikoissa yleensä tuolla lailla käyttäydy. Voisiko sitten olla että Jeriko jotenkin aisti kissojen innostuksen mutta meni sitten vähän sekaisin kun ei tiennyt että mistä sitä nyt niin innostutaan. Toisaalta Jeriko kyllä kotonakin meinaa seota kun Lululle laittaa kaulapannan ja mä lähden kissojen kanssa ulos (Lalli valjaissa, Lulu vapaana), Jerikolle on tosi kova pala kun se ei pääse mukaan ja jää aina huutamaan perään. Olisiko jo sekin että kissoille laitettiin kilikellot kaulaan saanut Jerikon pois tolaltaan..? Oli miten oli, hyvän aikaa siinä meni että sai Jerikon rauhoittumaan ja asettumaan aloilleen. Aikansa meni myös siihen että Jeriko ymmärsi että kissojen täytyy antaa ulkona olla rauhassa, mutta varsinkin lauantaina Jeriko jätti ne jo melko hyvin huomiotta. Perjantai iltana Jeriko kuitenkin karkasi pihaan tulleen villikissan perään. Kohtalon ivaa on se, että samainen kissa me pelastettiin neljä vuotta sitten pentuna minkkiloukusta johon se oli mennyt. Toivottavasti se nyt säikähti niin pahanpäiväisesti että etsii itselleen uuden reviirin..

Sää oli muuten aika mukava, mutta tuuli kovasti. Eipä sitten ollut hyttysiäkään niin kovasti riesana. :) Järvellä kävi kova aallokko, eikä Jerikoa ihan kunnolla uimaan saanut, mutta aalloista huolimatta (tai sitten niistä johtuen) Jeriko oli todella kiinnostunut järvestä ja loikki innoissaan rantavedessä. Edes hurjasti aalloissa keikkuva laituri ei Jerikoa hirvittänyt vaan juoksi heti ensimmäisenä laiturin nokkaan patsastelemaan! :D
Laskettiin illalla järveltä aivan huikea määrä joutsenia, niitä oli yhteensä ainakin 40! Järven kauemmissa osissa niitä saattoi olla enemmänkin. Eipä oltu koskaan ennen niin paljon joutsenia nähty samaan aikaan. Aamuyöstä ne sitten viihdyttivät (ainakin mua) "joutsenlaulullaan".. :D





Jossain vaiheessa Jeriko sitten innostui haukkumaan aallokolle ja yritti napata vaahtopäitä. Hassua katsottavaa, mutta vähän liian riehuttavaa ehkä...



Riehunnan vastapainoksi oli sitten hyvä harjoitella keskittymistä vaativia tehtäviä niin sai Jerikoa vähän rauhoittumaankin. Otettiin vähän paikallaan makuuta ja myös istumiseen kasvatettiin kestoa. Paikallaan makuulla Jeriko oli hienosti kun kiersin mökkiä, hyvä Jeriko!

Tehtiin myös pari jälkeä, toinen perjantaina, toinen lauantaina. Perjantaina tehty jälki oli taas kerran liian lyhyt. Kova tuuli varmaan osaltaan vaikeutti tehtävää, mutta kyllä se jälki ja jäljen pää sieltä lopulta löytyi.
Lauantaina tehty jälki oli jo pidempi, mutta Jeriko meinasi kouhottaessaan kadottaa jäljen muutamaan kertaan ja piti estää liian pitkälle harhautuminen ja ohjata takaisin. Jerikolle on kyllä alkanut tulla (vähän liikaakin) vauhtia jäljellä, se innostuu jo siitä kun sille laittaa valjaat päälle ja lähtee kauhealla vauhdilla seuraamaan mun jälkeä aloituspaikalle. Jäljestys sujuu siinä vaiheessa melkein paremmin kuin varsinaisella jäljellä. =/ Enpä tiedä miten sen saisi nyt keskittymään paremmin kun intoa on niin hurjan paljon..

Matin mummun naapurissa on lampaita joita sitten käytiin aidan takaa katsomassa. Jerikon reaktio niihin oli kyllä sellainen että kyllä nyt tekisi mieli päästä oikeasti kokeilemaan millainen tuon paimennusvietti olisi jos pääsisi oikein kunnolla töihin. Reaktio oli jotain aivan muuta kuin hevosten kanssa, jo saadessaan lampaiden hajun nenäänsä Jeriko alkoi innotumaan ja kiskomaan kohti aitausta. Aitauksen vieressä Jeriko kyttäsi lampaita istuen tai maaten todella keskittyneenä ja yritti sitten löytää aidasta reikää josta mahtuisi livahtamaan lampaiden kanssa samalle puolelle. Ei tippaakaan pelkoa, ei oikeastaan edes ihmetystä, oli vaan tosi kiihtynyt ja toisaalta keskittynyt. Ehkä Jerikolla tosiaan on paimennusviettiä, niin kuin Anita jo pohdiskeli kun oli meillä käymässä. Mistä sitä tietää vaikka joskus mentäisiin paimennuskokeeseen jos tolla kykyjä siihen löytyy! ;)

Mahdollisen paimennusvietin lisäksi Jerikossa on herännyt mustasukkaisuus. Jeriko on koko ajan ollut aika tarkka ruuasta, tavaroista ja jopa vedestä, ja muiden koirien on turha tulla lähelle jos Jeriko on vaikka vain juomassa. Nyt on kuitenkin kavereiden kanssa koirapuistossa käydessä Jerikossa myös mustasukkaisuus nostanut päätään, muut koirat ei saa tulla mun lähelle, saati sitten että silittäisin niitä! Samanlainen Jeriko oli myös Matin sedän koiraa kohtaan ja omi varsinkin mua ja Mattia, mutta vähän myös muita läsnäolevia ihmisiä. Taitaa tulla äidin puolelta tämä ominaisuus.. ;)

Loppukevennykseksi ja koulutusjuttujen vastapainoksi on ihan pakko laittaa tähän kuva josta voi ihastella Jerikon ja Lallin yhteistyötä, tällainen näky on odottanut muutamaankin kertaan aamulla kun on ylös noussut. :D Kissat siis avaa kaapin ovet ja Jeriko hoitaa loput. Huom! Oltiin asennettu kaapin oveen haka estämään kissoja avaamasta ovia, mutta Lalli iso rontti oli repinyt ovea niin lujaa että haan ruuvi oli katkennut!


"Siis häh? Toi kyllä oli noin kun mä tulin tähän."

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Pari jälkeä ja paljon leikkiä! :)

Käytiin perjantaina tekemässä jälki Jerikolle samaiseen metsään missä oltiin Hannankin kanssa viikko aiemmin. Lähdettiin vähän soitellen sotaan, ja fleksi ja valjaat unohtui kotiin. Meillä ei ole vielä oikeaa jälkiliinaa (pitäis ensin löytää jostain kohtuuhinnalla), mutta lahjaksi saatu 7 metrin fleksi tulee tässä ihan hyvään käyttöön... Jos sen siis olisi muistanut ottaa mukaan. Meillä oli sitten vain tavallinen talutushihna, onneksi autossa on aina turvavaljaat niin ei Jerikon tarvinnut sentään kuristaa itseään pantaan. Vauhtia olikin heti kun lähdettiin autolta jälkipaikkaa kohti, Jeriko oli aivan energiaa täynnä ja kiskoi aivan hulluna lähtöpaikkaa kohti. Lähtöpaikalla ei meinannut saada Jerikoa rauhoittumaan ja se vähän niin kuin karkasi lähtöpaikalle. Olihan se muutenkin vähän hakemista ja jälki hukkui Jerikolta moneen otteeseen, mutta kyllä sitten maaliinkin päästiin. Tuli ehkä kuitenkin tehtyä liian lyhyt jälki, tehdessä matka tuntuu pidemmältä kuin mitä se oikeasti on, ja Jeriko ehti saada kunnolla juonen päästä kiinni vasta vähän ennen jäljen loppua.



Sunnuntaina käytiin Pälkäneellä ja Jeriko sai ensin polttaa liiat energiat Nebun kanssa juoksemalla, ja käytiin sitten pikkuveljen kanssa tekemässä Jerikolle pari jälkeä, toinen pidempi, toinen vähän lyhyempi (makkarat loppui kesken). Otettiin ensin pidempi jälki ja Jeriko meni itse asiassa aikas hyvin, ei harhaantunut kuin ihan vähän jäljeltä käännöksessä ja löysi hyvin takaisin. Lyhytkin jälki meni tämän jälkeen ihan hyvin. Sen huomasin että makkarat tuppasi vähän jäämään maahan, Jeriko söi niistä ehkä 1/3 tai korkeintaan puolet, herkkujen määrää voisi siis vähentää oikein tuntuvasti, voi olla että ne vaan sotkee muuten hyvää jäljestystä! ;)





Käytiin sunnuntaina myös koirapuistossa Nitan, Jarnon ja Vesnan kanssa, ja pikku Tatu-poika nukkui kantokopassa. Leikit Vesnan kanssa sujui oikein mainiosti, Vesna on kyllä tosi ketterä ja leikkisä tiibetinmastiffi, mainio kaveri Jerikolle! Puistossa taisi olla sitten jonkinlainen rush hour, kun sinne tuli ensin kaksi bokseria, aikuinen uros ja narttu-pentu, ja sitten vielä nuori kultainen noutaja-narttu. Urosbokseri tuntui vähän vahtivan pentukaveriaan ja seisoi haastavan näköisenä Jerikon vieressä/yllä kun Jeriko ja bokseripentu leikki. Siitähän Jeriko ei tykännyt yhtään ja meinasi mennä vähän kähinäksikin kun Jeriko alkoi näykkimään ja koko kolmen kopla innostui hampaitaan näyttelemään. Urosbokseri oli kuitenkin onneksi ihan kiltti, vähän vaan suojelevainen, ei Jerikoa kuitenkaan mitenkään satuttanut.

Se on kyllä viimeistään nyt käynyt selväksi että Jeriko leikkii selvästi paremmin tyttökoirien kanssa, urosten kanssa Jerikolla on kova kilpailuvietti nuoresta iästään riippumatta. Tyttökoirille Jeriko alistuu jo pelkästä tiukasta katseesta mutta poikien kanssa täytyy yrittää vääntää siitä kuka on kovin jätkä. Uroskoirat joiden kanssa ollaan käyty leikkimässä on todella kilttejä, en oikein tiedä onko hyvä vai paha asia. Hyvä sinänsä että jos olisi toinen samanlainen kuin Jeriko, niin tulisi väistämättä tappelu, mutta Jerikon leikkikaverit on antaneet sen ehkä vähän liikaakin kiusata ja rähistä ja itse joudun sitten ottamaan Jerikoa jäähylle. Heimo on ehkä ainut joka on ärähtänytkin, ja pääosin Jeriko leikkiikin sen kanssa ihan mukavasti.
Sunnuntaina olisi tarkoitus nähdä Mariannea, Juhaa ja Coxia, veikkaan että Coxi ei anna Jerikon hyppiä silmilleen, varmaan ihan hyväkin jos laittaa vähän ojennukseen. :D

Tänään käytiin Päivin ja Padin kanssa rannassa. Padi näytti hyvää mallia Jerikolle kuinka uidaan, ja Jeriko uskaltautuikin kahlaamaan jo niin syvälle että kyljet kastui. Kyllä se siitä lähtee! :)

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Jeriko jälkikoiran kesäleikit

Käytiin viime perjantain jäljestämässä Hannan kanssa, joku syy pitäisi keksiä sille miksi en aikaisemmin saanut aikaiseksi kirjoittaa siitä mitään... Joku muu kuin laiskuushan se on joka tapauksessa..

Noh, mentiin tosiaan jälkeä tekemään Tampereen golfkentän taakse Toimelantien päähän. Paikka oli mukavan lähellä meitä ja oikeestaan aika sopivasti puolessa välissä. Jonkin verran ollaan jälkeä yritetty kotona tehdä, ihan vaan muutaman metrin jälkiä, mutta ei siitä ole oikein mitään tullut. Nyt sitten Hanna teki Jerikolle jäljen ja mä seurasin vaan sivusta, Jeriko odotti autossa. Hanna laittoi jäljen alkuun joka askeleelle makkaranpalan, väliin teki pätkän jossa ei ollut makkaroita ollenkaan ja sitten loppujäljelle taas makkaroita. Katselin vähän epäuskoisena Hannan touhua, jäljelle tuli vaan koko ajan lisää pituutta ja viimeistään siinä vaiheessa kun Hanna teki suoran käännöksen jäljelle olin ihan vakuuttunut ettei Jeriko todellakaan pysty seuraamaan sitä. Pidin kuitenkin suuni kiinni ja haettiin vaan Jeriko paikalle. Osoitin sitten Jerikolle jäljen ja alku oli kieltämättä melko takkuista, pyöriskeli ympyrää ja haki vaan makkaroita, mutta pääsi se pikku hiljaa eteenpäinkin kun osoittelin jälkeä. Sitten makkarattoman pätkän kohdalla Jeriko saikin kunnolla juonen päästä kiinni (ihan niin kuin Hanna suunnittelikin) ja jatkoi suoran kulmankin hienosti jäljellä. "Maalin" jälkeen Jeriko vielä jatkoi Hannan jälkeä tosi tarkasti takaisin! :) Meillä on varmaan ongelmana aiemmin ollut ihan se että ollaan ensinnäkin tehty jälki liian vilkkaalle paikalle jossa on liikaa muitakin hajuja, ja toisekseen liian lyhyitä jälkiä ettei Jeriko vaan ole ehtinyt päästä kunnolla jäljen makuun. Tästä oppineena pitäisi yrittää useamminkin päästä metikköön jälkeä tekemään. :)

Viime aikoina ollaan harjoiteltu liikkeestä pysähtymistä hyvinkin paljon. Yritin sitten tossa viikko sitten seuruuttaa Jerikoa mutta eihän siitä mitään tullut kun koira vaan pysähteli kesken matkan! Oon mäkin tyhmä! Olishan nyt pitänyt tajuta ottaa väliin seuraamisia ilman pysähtymisiä ja pysähtymiset vaihtelevammin välimatkoin. Kyllä vitutti. Alettiin nyt sitten uudestaan ottaa seuraamista ja otin erityisen paljon lelupalkkaa ja heitin lelua eteen palkkioksi. Tänään käytiin koulun kentällä kunnolla harjoittelemassa (vaikka olenkin pikku kuumeessa ja pää täynnä räkää) ja yhtäkkiä seuraaminen sujui taas tosi hyvin! Ja sitten otin ihan pari pysähtymistä ja nekin meni ihan nappiin! Huh huh! :D Säikähdin jo että kämmäsin oikein viimeisen päälle joko seuraamisen, pysähtymisen, tai molemmat. Otettiin myös luoksetuloja niin että jätin Jerikon taakse ja kutsuin sitten luokse. Tosi hyvin Jeriko malttaa odottaa vaikka juoksinkin ja heiluttelin patukkaa. :) Jeriko on kyllä tosi hyvin sisäistänyt sen että maltti on valttia, odottaa nätisti vapauttamista kun heitellään sille lelua, ennen ulkona vapauttamista, ennen ruuan ottamista yms., vieraatkin on ollut ihan otettuja Jerikon kuuliaisuudesta. Kyllä se osaa kun sille päälle sattuu.

Noutokapulalla ollaan myös tehty muutamia harjoituksia ja Jeriko pitää siitä aika hyvin kiinni. Kerran kantoi sitä oma-alotteisesti suussaankin, mutta muuten ei halua vielä sitä pidellä. En ole sitten vielä sen kanssa kiirehtinyt, parempi keskittyä otteen tiukkuuteen, voihan olla että kun vielä kaikki aikuishampaat ei ole täysin puhjenneet, voi kapula tuntua vähän ikävältä ikeniä vasten. Se asia siis vielä hautuu ettei ainakaan tule mitään inhoa kapulaa kohtaan..

Vieraat paikat ja tietyt innostavat tilanteet on edelleen hankalia hihnakävelyä ajatellen, mutta välillä Jeriko on yllättänyt positiivisesti senkin suhteen eikä ole täysin kuuroutunut vieraassa paikassa. Esimerkiksi kun käytiin Hervannassa kaverin kanssa lenkillä Jeriko käyttäytyi tosi hienosti, hihnassa ja ilman (poislukien yksi karkaaminen yhtä silkkiterrieriä terrorisoimaan). Suolijärveä siinä kierrettiin ja pysähdyttiin sitten houkuttelemaan Jerikoa veteen, vähän se siinä mulahtikin mutta ei aivan kunnolla uskaltanut mennä vaikka kiinnostus oli selvästi suuri. Kunhan vedet lämpenee ja emäntä parantuu niin että uskaltaa itse veteen mennä, niin kyllä Jerikostakin varmaan vesipeto puhkeaa. Isoveli jo suunnittelee että ottaa Jerikon mukaan kanoottiin ja jotain pientä koskea laskemaan. :D