Paimennuskilpailut ja IFH-rotumestikset

Pari viikkoa on varmaan sopivan mittainen aika toipua ensimmäisistä omista (siis yhdessä Miikun kanssa) järjestetyistä paimennuskisoista ennen kuin niitä mitään kirjoittelee? Pari viikkoa sitten oli siis ensimmäiset Pirkanmaan Pikkukisat, joiden suunnittelu lähti kahden hullun puolivitsi-heitoista, jotka sitten kuitenkin poiki ihan oikeat kisat. Miikulla on hienot puitteet kisoille, mutta lampaita liian vähän, mutta yhdistettynä mun porukan kanssa saatiin niistä juuri riittävä porukka 1-2 -luokkien kisoille max 20 osallistujalle per päivä. Tuomarina meille ilmeisenä vaihtoehtona Petri Keski-Korpela. :) 

Järjestelyjä etukäteen oli totta kai paljon. Mun lampaat siirtyi Miikulle kolme viikkoa ennen kisoja jotta ehti laumaantumaan Miikun lampaiden kanssa, ja niitä käytiin paimentamassa ahkerasti eri kombinaatioilla ennen kisoja. Kaikenlaista infrastruktuuria myös rakenneltiin varikoista lähtien. Iso homma, josta suurin kiitos kuuluu tilaemäntänä Miikulle totta kai. :) 

Kisapäivinä itse talkoilin lähtövarikolla lampaiden lajittelussa. Lampaat antoivat kisaajille haastetta, mutta niitä hyvin käsitteleville koirille lampaat kulki kauniisti niin kuin etukäteen treeneissäkin. Ei mitään helppoja lampaita, ja tuuppaisuista lähtivät kyllä laukalle ja lapasesta, mutta onnistuneitakin ratoja saatiin, ja se on tärkeintä.  Katsotaan nyt sitten jääkö nämä ensimmäisiksi ja viimeisiksi kisoiksi vai onko jatkoa vielä luvassa.

Kisojen jälkeen omat lampaat palasi kotiin ja nyt niiltä on villatkin tiputettu. On noi kainuunharmaat vaan kauniita! Ja karitsoistakin paljastui villojen alta tosi kivoja tyyppejä, vaikka kuiva kesä todella runteli luonnonlaitumia. Peräti kuusi uuhikaritsaa jää tällä kertaa kotiin kasvamaan, saas nähdä mitä niistä tulee. :)

Tänään oli sitten IFH-rotumestikset, joihin lähdettiin Jerikon kanssa puolustamaan mestaruutta. Meille arpoutui päivän viimeinen jälki, jonka kerrottiin jo etukäteen olevan lyhyemmässä heinässä kuin muut pellot. Lisäksi pelto oli järven rannassa mihin tuuli enemmän kuin muualle. Ei se pelto kuitenkaan mitenkään liian lyhyessä ollut, tosi hyvä pituus ja ne vähät treenit mitä nyt parin viikon aikana on ehditty tehdä on tehty nimenomaan lyhyessä. Koko kesänä tosiaan ei treenattu lainkaan, kun ei rotumestiksistäkään ollut tietoa, ja treenailu alkoi vasta pari viikkoa sitten. Siinä sitten elettiinkin mielenkiintoisia treenejä, kun Jerikolla on ollut vähän liiaksi takki auki. Viimeisen jäljen tein sellaista syheröä, että koko ajan piti olla hereillä ja ehkä se sai mielentilaa vähän paremmaksi.

Paalulta lähtö ei ollut ihan suoraviivainen, jostain syystä Jeriko kävi tarkastamassa vähän jäljen sivussa, mutta jatkoi sitten hyvin eteenpäin. Ensimmäinen kulma oli piikki ja se oli jostain syystä Jerikolle haastava, liittyikö sitten pohjamuutoksiin vai mihin. Jeriko merkkasi ensin ihan oikein ja mulle selvästi luettavasti, että mihin jälki jatkuu, mutta palasi sitten takaisin piikin kärkeen tarkastamaan, ja toisti sitten saman. Olikohan se sitten kolmas lähtöyritys kun se oikeasti lähti jatkamaan jälkeä, minä vaan koko ajan odotin tyynesti. Sen jälkeen jälki lähti rullaamaan kivasti, Jeriko jäljesti hyvin ja nosti kaikki esineet iloisesti.

Jäljen lopussa olin vaan ihan todella tyytyväinen ja onnellinen. En siksi, että jälkisuoritus olisi ollut täydellinen, hieman parempiakin suorituksia on tehty, vaan siksi että ylipäätään saan osallistua pirteän lähes 12-vuotiaan koiran kanssa tällaisiin skaboihin, koira nauttii tekemisestä niin kuin se aina on nauttinut, ja saadaan tehdä yhdessä niin kuin aina ennenkin. :) Se on ihan paras palkinto, pisteistä ja palkintosijoista viis. (ja se meidän tulos oli 80p ja kolmas sija)

Paimennusmotivaation nousu

Sovittiin Jupiterin veljesten omistajien Annen ja Merjan kanssa yhteistreeneistä Loviisassa Leena Jussilalla jo tuossa aikaisemmin. Treenit oli eilen ja toissailtana ajoaikaa (2,5 tuntia) katsoessa mietin, että onko sitä ihminen oikein järjissäänkään, kun ajaa tuollaisen matkan treenaamaan lajia, jonka suhteen motivaatio on ollut vähän matala. Aina silloin tällöin tuntunut, että pitäisikö paimennustouhu lopettaa, kun ei tunnu sujuvan.

Ajelin silti Loviisaan ja oli kyllä hyvä, että ajelinkin! Leenan koulutuksessa olen aikaisemmin kerran käynyt Ukon kanssa, mutta ihan kamalan tarkkoja muistikuvia minulla ei siitä ollut. Leena on kyllä erittäin mukava ja hyvä kouluttaja. Oikeasti keskittyy koulutettaviin ja antaa hyviä vinkkejä. :)

Jupiterin kanssa esiin tuli ongelma, jonka tiesinkin tulevan ja sama asia meitä on vaivannut kisakentillä: uuden paikan jännitys. Oli siis jo tämän vuoksi hyvä käydä uudessa paikassa jossa pystyi tekemään pitkää hakua. Ekat haut oli siitä hankalia, että Jupiter tunsi lampaiden vedon (joka oli maltillinen) hyvin voimakkaasti ja ylikompensoi sitä eikä ottanut käskyjä. Vedon vastaiselle puolelle hakukaarelle lähettäessä (eli sille epäloogiselle) Jupiter ei tehnyt kaarta kunnolla loppuun eikä meinannut aluksi ottaa lisäohjeitakaan. Ekalla vuorolla tehtiin sitten muutamia hakuja niin, että kävelin lähemmäksi helpottamaan Jupiterin jännitystä yksinolosta vieraiden lampaiden kanssa ja toisaalta helpottamaan käskyjen kuuntelua. Lopuksi pieni pätkä ajoa, jossa Jupiter kyllä hienosti tasapainotti vedon puolta luontaisesti ilman käskyjä.

Lisäksi tehtiin Jupiterin kanssa itsenäisesti jakoja, jotka sujui aikas hyvin. Jupiter otti hyvin sen porukan mitä näytin eikä tässä ollut suurempaa jännitystä enää. Sitten kun myöhemmin tehtiin taas hakuja, niin Jupiter oli kuin eri koira. Otti käskyt napakasti niin kuin kotonakin, ei jännittänyt tai säheltänyt ja sillä oli erittäin hieno tahti ajossa ja ohjaajalle kuljetuksessa: rauhoittui kävelemään todella hienosti! Portista ajot meni tosi hienosti ja olin suoraan sanottuna itsekin vähän yllättynyt kuinka hyvin onnistuin hahmottamaan syvyyttä.

Troijan kanssa harjoiteltiin pienemmässä aitauksessa joka oli tosi hyvä siihen tarkoitukseen, ettei pääse kaahaamaan liian kaukana lampaista ihan vaan juoksemisen ilosta. Troijan kanssa ei olla paljoa kotona tehty, viimeksi reilu kuukausi sitten ja max kerran kuukaudessa tahdilla sitä ennenkin. Ongelmaksi on muodostunut se, että vaikka se kokoaa laumaa hienosti ja luontevasti ja kesällä pystyin esim. lampaiden kiinniotoissa tai häkityksissäkin käyttää Troijaa apuna, niin en ole päässyt sen kanssa yli siitä, että se pitää niin voimakkaasti vetoja ja hakeutuu lampaiden pääpuolelle, eikä ota mua (enää) huomioon juuri lainkaan. Olen ollut vähän epävarma, miten uskallan siltä asioita vaatia, mutta selvästikin uskaltaa. Troija reagoi oikein hienosti kun pienellä pussirullalla rein omaan reiteen taputtamalla pienen äänen ja sijoituin "sulkien" väärän suunnan. Tavallaan koulutuksellisesti tässä ei ollut mitään uutta, mutta tila ja puitteet ja kokeneemman ihmisen rohkaisu mahdollisti sen, että saatiin Troija ottamaan minut kuvioon mukaan ja se alkoi ihan rehellisesti peruskuljettamaan ja pysymään lampaiden takana. Todella miellyttävä fiilis kun pääsi kuvioon sisälle. :D

Troija sai palautetta, että se reagoi kouluttamiseen todella hienosti ja siitä näkee kuinka se oikein miettii, mikä on siis hyvä juttu. Troija myös kohtelee lampaita kivasti. :) Tästä on sitten ihan hyvä jatkaa, kotonakin voi oikeasti alkaa katsomaan että asiat alkaa tapahtumaan niin kuin minä ohjaan ja katsotaan mihin asti Troija kehittyy ja mihin koulutettavuus/vietti riittää.

Innostuin sitten katsomaan Jupiterin pentuajan paimennusvideoita ja herranjestas se on kyllä ollut luontainen ja taitava jo 8kk iässä! Teki kyllä oikein hyvää palauttaa tämäkin mieleen ja vaikka matkan varrelle on sitten sen jälkeen mahtunut Jupiterin kaikenlaisia pelkoja ja herkkyyksiä häkitykseen, pienempiin tiloihin, jakoon ja milloin mihinkin liittyen, niin nyt se alkaa kyllä olemaan taidoiltaan todella hienolla mallilla ja kunhan vieraan paikan jännityksetkin vielä selätetään, niin kyllä Jupiterista mulle hyvä paimennuskisakoira vielä saadaan! Ensi kesänä sitten. Tässä hyvänmielenvideo Jupiterin pentuvaiheilta. :)

Liikaa treenattavaa

Mulla on sellainen ihan positiivisenkin luonteinen ongelma, että mulla on liikaa hyväkuntoisia ja virkeitä koiria treenattavana. Onhan se hienoa ja kiva, että kohta 10-vuotiaskin on edelleen hyvin tomera ja aktiivinen, tekee mielellään ja sen kanssa on mukava touhuta. Tai että Ukkokin on hyvässä kunnossa ja sen kanssa voisi harkita vetohommia vielä seuraavalle kaudelle sen puolesta.

Mutta mulla on vähän liikaa koiria. Ainakin suhteutettuna siihen, että mulla on myös liikaa erilaisia lajeja koirille treenattavaksi. Helpompaa tämä ainakin olisi jos treenaisi vaikka pelkästään paimennusta. Jerikolla on edelleen erikoisjälki, HTM ja rallitokokin. Ukkoa pitäisi treenata vetoihin, Jupiterille pitäisi tehdä paimennusta ja agilityä, mahdollisesti myös rallitokoa tai BH-koetta varten, kun se niin kovasti mielellään tarjoaisi seuraamisjuttuja. Troijalle pitäisi tehdä vähän kaikkea.

Viime viikonloppuna tehtiinkin Troijan siskojen kanssa jälkitreenit. Otin nyt ekaa kertaa jäljelle kepit mukaan. Pihassa keppien etsintä on sujunut hienosti ja tehtiin sellainen treeni juuri jälkitreeniä edeltävästikin. Jäljestä Troija ei ole tähän mennessä ollut kovinkaan kiinnostunut, skippaa namit ja jotenkin ehkä jäljestelee, mutta ei ole kovin intensiivinen siinä. Nyt Troija lähti todella vahvasti jäljestämään. Alun paria namia lukuunottamatta jätti kaikki, mutta jäljesti intensiivisesti ja tarkasti jäljen päällä, käännöksenkin tarkasti nopeasti ja tosi tarkasti jatkoi jäljellä.

Keppejä jäljellä oli kolme, ensimmäinen heti n. 5m alun jälkeen, toinen ehkä 25m ja kolmas lopussa. Troija ajoi niiden kaikkien yli yhtään reagoimatta keppeihin. Edes kun pysäytin ja näytin keppiä ja yritin innostaa leikkimään, sitä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, veti vaan jäljellä eteenpäin. Että silleen. Kovin on kyllä tutun oloinen tämä ongelma, mutta miten noin pieni pentu opetetaan, että se jäljestys ei nyt ollutkaan ihan ainut pääasia tässä hommassa, vaan ne kepit olisi ihan superkiva juttu.. Tähän siis mietintämyssyä päähän.

Jupiterin kanssa on pienet paimennustreenit tehty. Pitäisi treenata huomattavasti tiheämmin ja ennen kaikkea suunnitelmallisemmin ja päämäärätietoisemmin. Tällä hetkellä tuntuu, että pyörittelen sen kanssa vaan jotain tyhjänpäiväistä treeniä enkä osaa edetä ja nähdä sitä, että mikä veisi meitä kunnolla eteenpäin kohti 3-luokkaa. Jotenkin se koiran alkeisopetus paimennukseen on niin paljon mukavampaa. Siinä hahmottaa paremmin, että mitä pitäisi milloinkin tavoitella ja miten edetä. Sitten kun  pitäisi tavoitella oikeasti "korkeaa tasoa" ja tarkkaa tekemistä, niin menee vähän sormi suuhun eikä oikein suoraan sanottuna jaksa edes motivoitua piipertämään jotain. Mutta pitäisi!

Jupiterin kanssa pitäisi myös oikeasti treenata kontaktiesteet kuosiin. Ihan oikeasti, c'mon! Mutta jotenkin ne treenit aina vaan jää. Jupiter tarjoilee nyt lenkeillä tosi paljon seuraamista ja ajatukset luisuu sitten rallitokoon tai BH-kokeeseen treenaamiseen. Jotenkin sekin taas motivoisi enemmän kuin kontaktien hinkkaaminen, joka tuntuu jotenkin niin epävarmalta ja päämäärättömältä nyhväämiseltä sekin (kun ei ole sitä sielun paloa juoksareiden tai pyssäreiden kummankaan treenaamiseen).

Käytiin eilen pitkästä aikaa juoksulenkillä, sain Matinkin kerrankin houkuteltua mukaan. Jupiter on kyllä hyvässä kunnossa, tehtiin vajaa 10km lenkki ja Jupiter veti koko matkan hienosti. Täytyisi alkaa tekemään Jupiterille myös alamäkijuoksutreenejä esimerkiksi pyörällä ja viilata sen maksimijuoksua vieläkin kovemmaksi.

Ukko sen sijaan on oikeasti ihan rapakunnossa. :D Sitä se lähes 4kk totaalilepo ja tekemättömyys teettää. Ukon kanssa pitäisi alkaa kuntokuuri, että saisi sen taas vetokuntoon syksyksi/talveksi. Muutenhan se on fyysisesti hyvässä kunnossa, ei ole kremppaa ja nyt kun sitä hoidettiin akupunktiolla on myös mystinen liiallinen juominen ja yöllinen herättely (mahavaivaa?) helpottanut.

Eli mitäs tässä sitten. Yritetään jatkaa liian monen koiran ja liian monen lajin treenaamista, kun yhteenkään ei osaa keskittyä. Systemaattisuudessa täytyy kyllä yrittää vähän parantaa, ei tästä muuten mitään tule..

Jerikolle IFH1 ja paimennuspohdintaa

Tiistaina oli Jerikolle tämän kauden toinen FH-koe. Olin siis saanut ensimmäisen varasijan kokeeseen jo ennen tuota aiempaa koetta, enkä silloin vielä tiennyt ilmaisuongelmasta tai siitä, että lähden vaihtamaan ilmaisutapaa. Olisin toki voinut perua kokeen, mutta lähdettiin kuitenkin. Suoraan sanottuna jännitti todella paljon, että Jeriko tekisi nyt täydelliset maahanmenot kaikilla esineillä ja toisaalta mulla oli edelleen paljon epäselviä alueita ilmaisulla toimimisesta kokeessa: koska saan kehua, miten toimin liinan kanssa kun se jää lenkille koiran taakse jne. Ilmaisuista lähtöihin ei myöskään treeneissä oltu oikein voitu keskittyä, kun lähinnä keskiössä oli se, että Jeriko ylipäätään ymmärtää että nyt esineet taas tuodaan mulle. Jotain tuomarilta kysyinkin ennen suoritusta, mutta en kehdannut kaikista epäselvyyksistä edes avautua, ettei kävisi liian ilmeiseksi millaisilla eväillä ollaan kokeeseen tulossa...

Olosuhteet oli aivan täydelliset. Koepellot rehupeltoja, joissa kasvuston mitta ehkä noin 15cm ja meidän suorituksen aikana ei edes tuullut juurikaan. Paalulta lähtiessä ja ensimmäisellä suoralla Jeriko oli ehkä ihan aavistuksen epävarman oloinen normaaliin verrattuna. Kaipa se liittyy varsinkin viimeiseen kunnon treeniin joka meni niin kaikella tavalla pieleen kuin voi mennä. Onneksi Jeriko kuitenkin yleensä tsemppaa epäonnistuneiden treenien jälkeen ja niin nytkin. Se jäljesti mielestä aikas hyvin, ei ehkä ihan syvimmistä syvimmällä nenällään ja joitain pikku herpaantumisia tuli mitä ei normaalisti noin hyvissä olosuhteissa tulisi, mutta kuitenkin niin että sieltä liinan päästä katsoessa pää pysyi paria herpaantumista lukuunottamatta hyvin alhaalla.

Ja ne esineet. Herra siunaa kun jännitti! Jeriko otti esineet suuhun, seisahtui hetkeksi ja toi sitten kaikki korrektisti mulle eteen. Kolmannella esineellä joku aivopieru, ja Jeriko lähti ihan 90 asteen kulmassa sivuun ja annoin toisen käskyn ettei mene liinan mittaa omille teilleen. Sen jälkeen nosti jäljen ja jatkoi normaalisti. Nyt en ihan joka kulmaa muista, mutta yhdessä meni hieman enemmän yli, muutamassa 0,5-1 koiran mittaa ja pari kulmaa meni aikalailla raiteilla. Ekaa harhaa tarkasti puoli liinan mittaa, toiseen ei juuri reagoinut.

Olin kyllä aika onnesta soikeana kun päästiin loppuun! Mika Mattila arvosteli hyvin tarkasti, otti pisteitä pois joka suoralta liian korkeasta nenästä (en tosiaan nyt sitten osaa sanoa takaa päin, että kuinka korkea se oli, mutta pää oli alhaalla), temponmuutoksista kulmien tai esineiden jälkeen, tuosta ekan harhan tarkastamisesta sekä esineilmaisuissa tuosta hetken tuumauksesta ja kolmannen kiepauksesta. Kokonaisuudessaan pisteitä 78p ja IFH1-koulari! :))

Nyt sitten keskitytään treenaamaan ja katsotaan ollaanko syksyllä valmiita 2-luokkaan. Esineilmaisua täytyy vielä huomattavasti vahvistaa ja erityisesti harjoitella mun ja Jerikon toimintaa ilmaisun jälkeen. Minun pitää ottaa koiran yli liina kiinni koiran takaa, jotta voin jarruttaa, ja Jerikolle pitää vahvistaa sitä, että kääntyy jäljestämään heti takaansa eikä hölköttele sinne missä esine oli ja jatka sieltä. Lisäksi mun pitää oppia itse vähän edes vaikuttamaan Jerikon tahtiin. Jos ihan vähän himmaisin omaa kävelyä, niin kulmat olisi helpompi tehdä vielä tarkemmin.

Maanantaina Pete kävi meillä kouluttamassa. Jupiterin kanssa olen luisunut hyväksymään sellaisen sinnepäin-tekemisen, kun en uskalla siltä vaatia paljoa siinä pelossa, että se paineistuu ja lähtee menemään. Vaikka toisaalta ei se ole koskaan missään perus ajotreenissä tmv sillä tavoin ahdistunut. Häkitys ja jakotreenit on sitten omansa. Alitajuisesti olen tämän jo vähän aikaa tiedostanutkin, jotenkin siihen ei vaan ole ollut itsellä selkärankaa puuttua. Kun Pete sitten kysyi, että tälleenkö Jupiter toimii aina, niin osasin kyllä kertoa, että kyllä se on paljon paremminkin osannut. :D

Ja kun sitten lähdettiin vaatimaan täsmällistä työskentelyä, niin sitähän saatiin. Meno alkoi näyttämään taas aika mallikkaalta. :) Vähän valoi sellaista uskoa, että ehkä sen kanssa vielä pystyy kisaamaan ja saavuttamaankin jotain.

Tiistai-aamuna ennen jälkikokeeseen lähtöä vedettiin kyllä taas mattoa vähän jalkojen alta. Tai ainakin tuotiin asioita perspektiiviin niin, että on pakko alkaa erottelemaan kisapaimennus ja työkäyttö toisistaan. Otin karitsoilta papananäytteitä loistutkimuksia varten. Tämä taitaa olla nyt kolmas kesä kun matolääkitsen vain eläinlääkärin ohjeen mukaan papananäytteen perusteella. Otettiin ensin pässikaritsat häkkiin ja niiltä näytteet ja sitten uuhiporukan karitsoille sama homma.

Troijahan livahti tässä häkitysvaiheessa portin ali ja itse asiassa auttoi aika hyvinkin häkittämisessä, kun Jupiteria jännitti ja se jähmi. Troijalla toimii tasapaino kyllä aika hyvin. :) Kun porukka oli häkissä Troija jäi hengailemaan häkin ulkopuolelle ja välillä kaarteli häkin sisällä olevia lampaita, mutta ei häirinnyt suuremmin. Sen sijaan Jupiter poistui mun huomaamatta paikalta ja kun nostin katseeni, niin se oli kyljellään maassa pyrkimässä kaivautumaan portin oli pois treeniaitauksesta jossa oltiin.

Sain sen kutsuttua vielä takaisin ja kun annoin Tehobaktia karitsoille (osalla mahat löysällä) ja työnsin hoidetut häkistä ulos, niin kutsuin Jupiterin häkin väliin pitämään niitä poissa häkiltä. Tätä Jupiter teki tosi itsenäisesti ja hyvin, tasapainotteli vauhdikkaastikin häkkiä kohti pyrkiviä lampaita ja ajoi ja piti niitä kauempana musta välittämättä. (tässä vaiheessa Troija oli vielä sisälle ettei ole jaloissa) Kunnes sitten häkin sisällä lampaat kolisteli häkkiä, niin Jupiter herpaantui ja pakeni uudelleen portille haluten kaivautua pois. :( Viimeinen silaus oli, kun otin 2-3 kolmea viimeistä karitsaa häkin sisällä kiinni ja tarvitsin koiraa pitämään niitä paikoillaan ja otin Jupiterin sisälle häkkiin. Se ei kertakaikkiaan pystynyt työskentelemään siellä lainkaan, pyrki ensin mun jalkoihin, mutta sitten kun se ei tuottanut tulosta, niin kiipesi ja luikerteli metallielementin ylempien pienojen välistä karkuun.

Näitä reaktioita katseltuani kävi minulle viimein päivänselväksi, että Jupiter ei hyödy ja opi siitä, että otan sitä töihin mukaan. Se ei kertakaikkiaan kestä työtilanteita eikä sellaisiin pakottaminen ole varmaankaan sen henkisen hyvinvoinnin kannalta edes hyväksi. Stressitasot nousevat merkittävästi ja tiedä sitten kuinka kauan niillä kestää laskea. Luulen, että merkittävä osa pelkoa liittyy äänipelkoihin, koska metallielementtien kolina sai Jupiterin myös erittäin hyvästä ja keskittyneestä mielentilasta valitsemaan välittömästi homman jättämisen ja poistumisen, vaikka muuta painetta ei tullut mun tai lampaiden osalta siihen (kolinan aiheutti eri porukka kuin se mitä Jupiter oli pitämässä).

Siinä mielessä ikävä tilanne, että Ukolla on nykyään niin huono kuulo, ettei sitä voi oikein käyttää muissa kuin yksinkertaisissa peruskuljetuksissa tmv, joissa ei tarvitse ottaa käskyjä. Lisäksi Ukolla on kyllä taipumusta myös säätää itsekseen tai jos se jää paikoillaan, niin se jää silmään jumiin eikä pysty enää reagoimaan vaikka lampaat lähtisi tulemaan ohi. Jerikoa en olisi halunnut enää paimennustöillä rasittaa ihan jo iän vuoksi. Pelkään, että se loukkaa itsensä jos joaiutuu juoksemaan paljon meidän ojaisessa ja kantoja täynnä olevalla laitumella.

Otin kuitenkin Jerikon sitten eilen hommiin (annettiin uudet Tehobakt-annokset) ja täytyy sanoa, että kyllä siinä sitten omakin sielu lepäsi. Jeriko haki sokkohakuna lampaat laitumen peränurkasta n. 250 metrin päästä korkeasta heinikosta ongelmitta. Häkityksen jälkeen Jeriko jäi häkin viereen makoilemaan rentona ja valmiina jos jotain vielä tarvitaan. Kyllä siinä oli rento mieli tehdä itse hommia, kun ei tarvinnut kannustaa ja tsempata tai maanitella koiraa tulemaan apuun jos apua tarvittiin. Näin ollen Jeriko joutuu sitten kuitenkin vielä jatkamaan luottopakkina näissä hommissa ainakin toistaiseksi.

Troija on kyllä osoittanut yllättävänkin paljon paimennusviettiä. Yllättävä tarkoittaa toki tässä yhteydessä sitä, että eihän mulla sen suhteen ollut oikeastaan mitään oletuksia. Flänkit tulee siltä  luonnostaan ja ne aukeaakin aika kauniisti. Se tasapainottaa myös aika luontaisesti ja toisaalta itsenäisesti pysähtyykin, kun lampaat on mulla tasapainossa. Kohti hiipimistäkin on alkanut tulemaan jonkin verran, mutta jos lampaat lähtee juoksemaan, niin flänkille lähtisi siitä sitten herkästi. Tosin eihän se ole ollutkaan lampailla nyt kuin vasta neljä kertaa luvan kanssa. Nyt kuitenkin into on alkanut kasvamaan ja vauhtia tullut lisää, joten pohdintaan menee, että hyötyykö Troija käynneistä lampailla vaikkapa parin viikon välein, vai pitäisikö se jättää pidemmäksi aikaa kasvamaan, kun varsinaista kouluttamista ei kuitenkaan voi vielä aloittaa pitkään aikaan..

Jeriko RTK2, jäljestystä ja paimennusta

Jerikolla oli viime viikonloppuna viimeinen avoimen luokan rallitokokoe. Edellinen koe oli ollut helmikuussa enkä suoraan sanottuna talven ja kevään aikana oikein muistanut edes koko koekalenteria katsoa. Enkä kyllä muistanut treenaillakaan. Sitten kun ajatus tuli mieleen ja sain paikan, ehdin kaksi pientä treeniä tehdä. :D

Suoritus oli muuten hyvä, mutta siinä kyllä itselle kirkastui, että pitäishän tuollaisen "konkarinkin" treenata vähän enemmän ja tehdä pidempiä pätkiä palkatta, jotta ei tule sellaisia palkan-vaatimis-haukahduksia. Toisessa eteen istumisessa Jeriko tuli vinoon ja herpaantui hetkeksi jotenkin muutenkin, siitä -1p. Tuloksena 99/100p ja luokan voitto. :)

Olen alkanut Jerikolle nyt tehdä muutosta ilmaisutapaan erikoisjäljellä eli vaihtoa maahanmenosta noudoksi. Kotipihassa olen piilotellut esineitä keppileikki-tyylisesti ja Jeriko on niitä sitten etsinyt ja noutanut. Kotipihassa sujuu kyllä ihan moitteetta, tehtävä kokonaisuudessaan on niin tuttu ja selvä, että löydökset pitää tuoda mulle.

Tänään ehdin ekaa kertaa tekemään jälkeä FH-kokeen jälkeen. Jäljelle laitoin kuusi esinettä, joista ensimmäisellä Jeriko ehti mennä maahan ja pyysin sitten tuomaan, toisella ehdin ennakoida ja sanoin "tuo", jolloin Jeriko toi esineen. Kaksi seuraavaa Jeriko itse toi mulle hienosti. Viides esine jäi. Jeriko tarkisteli siinä kovasti ja toisaalta oli välillä jäljestä sivussa, en oikein osaa sanoa miksi, ja jäi sitten siihen ilman, että itsekään oikein näin, että mihin. Viimeiselle esineelle Jeriko meni maahan. Toivottavasti saan pian varmuutta tuohon tuontiin.

Jupiterin kanssa olen vähän yrittänyt aktivoitua sekä agilityn että paimennuksen treenaamisessa. Paimennuksessa on tehty viime aikoina rauhallisia flänkkejä. Kriteerinä lähinnä rentous ja laukatakin saa, kunhan ei lähde kaahaamaan. Suullisilla käskyillä tämä sujuu jo melko hyvin, mutta pillin kanssa on haastavampaa ja toisaalta jatkuvaa ylläpitämistä se kyllä vaatii ja jos en itse pysty keskittymään siihen 100% kun tekee vaikkapa jakoa, niin kaahottamiseksi menee herkästi taas. Jakoon pitäisikin saada Jupiterin paremmin keskittymään ja rentoutumaan. Toivoisin saavani rakennettua Jupiterin tekemiseen vähän enemmän rauhaa ja rentoutta niin, että se sitten pysyisi tekemisessä mukana ilman, että asiaan koko ajan joutuu puuttumaan.

Välillä Jupiterin meno on omaan makuun vähän turhankin sähäkkää ja kun olen näitä makuasioita miettinyt, niin omaan makuun sopii ehkä paremmin sellainen pehmeämpi/rauhallisempi meno, kuten esimerkiksi Ukolla. Ukossa on kyllä todella paljon hienoja ominaisuuksia paimennukseen ja on vaan harmi, että Ukon alkutaipaleella olin vielä niin kokematon, etten osannut valjastaa sen ominaisuuksia ja sitten myöhemmin kuulon heikentyminen esti yritykset viedä Ukkoa paimennuksessa eteenpäin..

Mutta nämä on nyt näitä. Jupiterin hyvin erilainen tyyli on mulle taas uutta ja tuntuu välillä saippualta käsissä ja toisaalta sen herkkyyskin on mulle uutta. Jokainen koira näyttää tuovan jotain uutta opeteltavaa. :D

Agilityn suhteen on edistymistä ja toisaalta vähän jumittamista. Juoksu-A on melko hyvällä mallilla ja keinukin sinänsä onnistuu, mutta kyllä se on Jupiterille jännittävä este eikä Jupiter meinaisi jäädä keinulle vaan "pudottautuu" siitä pois vaikkei olisikaan säntäämässä eteenpäin. Keinulle tarvisi siis asennetta edelleen enemmän ja toisaalta kestoa, että oikeasti jää sinne seisomaan. Puomin suhteen olen käynyt edelleen kamppailua, että pysäytys vai juoksu. Pyssäri ei oikein ole lähtenyt sujumaan sillä ja toisaalta koen jotenkin halua tehdä juoksaria vaikka ajan rajallisuus tulee siinä vastaan... Argh. Pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni, päättää kunnolla mitä aikoo tehdä ja järjestää sitten aikaa sen treenaamiseen.

Paimennusta ja jäljestystä

Nappularuokintaan on melko lailla kokonaan siirrytty ja täysin ongelmitta niin kuin arvelinkin. Kellään pojista ei ole ollutkaan mitään ongelmia mahojen kanssa eikä mitään herkkyyksiä. Tällä nyt siis mennään ja mahdollisesti lisätään ajoittain kypsennettyä lihaa, erityisesti rasvaista lihaa, nappulan sekaan. Mahdollisesti pitäisi nyt sitten myös aktivoitua hampaiden pesemisen kanssa, koska koirien syödessä luita en ole suoraan sanottuna pessyt hampaita lainkaan ja on pysynyt hyvinä ilmankin.

Troija on monessa asiassa aivan kuin isänsä, hyvässä ja pahassa. Yksi hieman huono asia on se, että ruoka ei oikein maistu. Ei maistunut Jerikollekaan pentuna. Jotenkin sille kuitenkin asioita sai ihan hyvinkin opetettua ja toisaalta pikku hiljaa ruuan arvo kasvoi ja toimii nykyään oikeinkin hyvin palkkana. Jaksan uskoa, että näin käy Troijankin kanssa. Nyt on ollut kuitenkin ollut sellainen paasto meneillään että rokotuksilla Troija painoi vielä 6,5kg ja seuraavana päivänä 6,3 kg! Energiaa ja vauhtia kyllä riittää, joten kipeä se ei kyllä taida olla, mutta ruoka täytyy saada uppoamaan paremmin! Niinpä keittelin hirvenlihaa Troijalle ja se on uponnut hyvin ja nappulatkin sitten vähän paremmin kun on hirvenlihan keitinvedellä ne turvottanut.

Koska ruoka ei kovin hyvin maistu, ei jäljestyskään ole meinannut lähteä sujumaan. Tänään kuitenkin alkoi motivaatio löytymään, kun tein lyhyen jäljen niin, että vein jäljen päähän kissanruokapurkin ja hetsasin sillä lähtiessäni ja huhuilin vielä jäljeltä avoimeen takaluukkuun, että täällä tämä herkku nyt menee. Kyllä se kissanruoka sitten jäljen päässä maistuikin. :D

Troija on kyllä aikamoinen pakkaus. Se on vähän kovapäinen, just sellainen kuin halusinkin. Luoksetulo ei vielä ole mitenkään varma, varsinkin namipalkka saa Troijan istumaan laskelmoimaan, että kannattaako. Lelupalkalle kyllä tulee kivasti, kun taistelutahtoa löytyy. Troija on myös aika päättäväinen ja itsevarma, kun se jotain haluaa. Esimerkiksi aloittaa itse oman sytyttelynsä lampaille. Noin niin kuin jo tuossa 2-3 viikkoa sitten ensimmäisen kerran karkaamalla ensin pässeille ja sitten isolle laitumelle missä uuhet ja karitsat ovat. Näistä johtuen Troija on sitten päätynyt ulkolemaan liina perässään, jotta enemmän karkailut estetään.

En ollut aikonut Troijaa ottaa lampaille kuin aikaisintaan 16 viikon tietämillä, mutta näillä oma-aloitteisilla sessioillaan, kun mä juoksen sen perässä yrittäen sitä saada kiinni, se näytti jo selvää pyrkimistä lampaiden pääpuolille niitä kääntämään/pysäyttämään. Tänään otettiin pieni sessio tuossa treeniaitauksessa liinan kanssa suunnitelmallisesti ja kyllähän sieltä ihan hyvää ajatusta flänkkäämisestä löytyy vaikka vauhti ei vielä riitäkään. Olispa kyllä hieno juttu jos jonkinmoista paimennusviettiäkin löytyisi. Mielenkiinnolla odotellaan ja nyt pidetään Troijaa kyllä poissa lampailta jonkin aikaa, että jalat ehtisi kasvaa. ;)

Jupiterin kanssa ollaan harjoiteltu rauhallisia flänkkejä. Flänkit lähtisi herkästi kuin tykin suusta mistä lampaatkaan ei oikein tykkää, joten tarkoitus olisi löytää nyt rauhallisempi tahti. Kun suurin piirtein kuinkaan käskyt ja komennan juoksemisesta, olen saanut Jupiteria liikkumaan jo vähän pehmeämmin. Vasemmalle jopa ihan ravaamaan flänkillä. Mutta kyllä se turbovaihde siellä silti on oletusasetuksena... Treenit tämän suhteen jatkuu.

Jerikon kanssa on nyt tehty muutamia jälkiä pellolle. Viretila ja keskittyminen on ollut nyt todella hyvää, jäljestys tarkkaa ja kulmatyöskentelykin hyvää. Kaksi viimeistä jälkeä ollaan tehty hirmuisessa tuulessa ja harhojen kanssa. Suoralla järkevästi tulevat harhat ei Jerikoa hämää, mutta eilen kävi pieni virhe, kun harhan tallaaja käveli jäljen päällä ja kamalan kovasta tuulesta johtuen ei kuullut, kun yritin huutaa ohjeita.. Siinä kohtaa oli juuri esinekin, jonka Jeriko ilmaisi, mutta ilmaisun jälkeen nosti väärän jäljen. Nosti sitten uudelleen oman jäljen kun palattiin hieman takaisin, teki kulman hyvin ja jatkoi sitten omalla jäljelle vielä viimeisen harhan yli siitä hämääntymättä. Hyvä treeni siis!

Troija on tällä viikolla päässyt myös leikkitreffailemaan veljeni koiran Ronjan kanssa (8v, mutta vilkas kuin mikä edelleen!) sekä Emmin bortsupojan Hukan kanssa tänään. :) Kivoja leikkejä on kyllä ollutkin. Troija on kyllä hurjan reipas eikä hätkähdä isommista ja hurjemmistakaan leikkikavereista. :)

Pentutapaamisia

Päivät vierii aikamoisella vauhdilla ja pentulomakin loppui ja viikko mennyt jo työrutiineissa. Troija on sopeutunut yksinoloihin ja omaan huoneeseensa erittäin hyvin ilman mitään mukinoita. Menee huoneeseen omin tassuin ja käy pedilleen makoilemaan ja järsimään luuta tai ihan vaan lepäilemään. Kotiin tullessa se istuu portin takana rentona ja vaikuttaa siltä, että on herännyt levolta. :)

Sisäsiisteys on vielä kesken, yöaikaankin tulee yleensä tarpeet kertaalleen sisälle, mutta muuten se kyllä nukkuu yöt hyvin ja antaa nukkua, käy vaan sitten paperilla usein "pentuhuoneessa".

Mitenkään tavattoman ahne Troija ei ole, enemmänkin ehkä Jerikon tyyppinen siinäkin. Nami ei ole asia jonka vuoksi Troija luopuisi jostain muusta mielenkiintoisesta ja sillä onkin jo omaa päätä ja välillä selvästi miettii, että onko kannattaa tulla luokse. Luoksetulon eteen joutuu siis tekemään huomattavasti enemmän töitä kuin esimerkiksi Jupiterin kohdalla, mutta olen kyllä edelleen todella tyytyväinen. :)

Lauantaina Troijan kaikki sisarukset tuli meille käymään. Oli tosi huippua nähdä ne kaikki! Helle (tai suoranainen paahde) vähän haittasi treenailuja, mutta loppujen lopuksi pennut jaksoi yllättävänkin hyvin! Itse meinasin sen sijaan aivan uuvahtaa.

Kaikki pennut vaikuttaa kyllä tosi kivoilta ja reippailta, ja toimivat hyvin yhteen omistajiensa kanssa. Luonne-erojakin näissä on, jotkut on perinyt tiettyjä ominaisuuksia selvästi Jerikolta ja toisia taas Mandilta, ja toiset taas erilaisena kombinaationa. Osalle esimerkiksi maistuu ruoka tässä vaiheessa jo todella hyvin, kun taas toisille vähän huonommin. Jerikohan oli pentuna vähän huono syömään myös, mutta toisaalta treenailut ja vastaehdollistamiset silti onnistui ja iän myötä ruuan arvo myös on noussut selvästi ja nyt menee välillä sormetkin mukana ja osaa varsin hyvin keräjät makkaraa ja tekee herkkujen eteen vaikka kaikki temput mitä osaa. Sen suhteen en siis ole huolissani. :)

Tehtiin Troijan kanssa myös ensimmäinen oikea jälki. Namiruutuja olen tehnyt jonkin verran, mutta enemmänkin olisi näissä olosuhteissa voinut tehdä, olisko taustalla vajaa 10 namiruutua, suurinpiirtein kuusi luulisin. Namiruuduissa Troija on välillä jaksanut etsiä nameja ihan kivasti, mutta aina namit ei oikein motivoi. Olenkin vähän ajatellut, että jos ei lähde sujumaan niin laitetaan nämä hommat odottelemaan. Aloittihan Jerikokin vasta puolivuotiaana jälkitreenit ja vaikka sitä ei namit edelleenkään tuolloin juuri kiinnostaneet, oli se erittäin kiinnostunut itse jäljestä. Jälki menikin sitten Troijalta yllättävänkin hyvin, varsinkin kun ottaa huomioon, että jäljellä oli aivan hirveän paljon muurahaisia! Mutta hyvin siis löytyi namipurkki lyhyeltä noin 30 metrin jäljeltä, joten katsotaan nyt sitten tästä eteenpäin, että miten lähtee sujumaan. :)

Kepit voisi myös Troijalle melko pian opettaa, koska kahden lelun leikkikin sujuu jo melko kivasti ja lelut palautuu kohtalaisesti muutenkin. Troija myös osoittaa jo tosi hyvää taistelutahtoa ja tykkää vetoleikeistä, joten keppien myötä jäljestämiseen tulisi varmaan vähän lisäintoa. :)

Jupiterin kanssa käytiin tänään myös ikään kuin pentutapaamisessa, kun T-leirillä osallistuttiin nyt vian paimennustreenihin, joissa mukana myös veljet Kiila ja Whip. Toki myös Lee ja Voitto paikalla. Tehtiin toisella treenivuorolla lähinnä pillikäskyjä, mutta vähän piti myös kiinnittää huomiota ahtaisiin flänkkeihin, kun Jupiterilla vauhti nousi. Toisella vuorolla tehtiin singleä ja saatiinkin kaksi onnistumista vaikka lampaat ei kyllä tehneet sitä helpoksi. Jupiter myös piti yhtä lammasta erittäin hyvin ja luontaisesti, lammas pyrki niin voimakkaasti muuhun porukkaan, että itse en olisi käskyineni pysynyt niissä käänteissä mukana, mutta Jupiter koppaili sitä hienosti. :)

Niin se vaan käy, yksi jännittävä asia kerrallaan (häkitys, jako, ehkä joskus vielä porttia vasten sortteeraamiset) selätetään ja sen jälkeen homma sujuukin tosi kivasti. :)

Hieman ex-tempore ilmoitin Jupiterin ja Jerikon erkkariin! :D Jupiterin kohdalla tajusin yhtäkkiä, että sille pitäisi alkaa H:ta metsästämään jos mahdollisesti Troijan juoksujen myötä tulee tarpeelliseksi kastroida Jupi. H pitäisi olla takataskussa sitten valmiiksi, varmuuden vuoksi. Erkkari on tänä vuonna Sari Solannin muistoerkkari ja paikalla paljon tuttuja, ja koska Sari on kuitenkin ollut merkittävä vaikuttaja Suomen näyttelylinjassa ja myös Jerikon sukutaulussa, niin jotenkin erkkari vaan tuli mieleen. Jerikon kohdalla myös kuulin, että uroksia arvostelevalla tuomarilla on itsellään soopeleita bortsuja, joten ehkä väri ei ole hänelle kauhistus. ;)

Vasta ilmoittautumisen jälkeen muistin, että molemmilta on poistettu haljenneet hampaat, joten sitten kiireellä hammastodistuksia hakemaan. Ja sitten muistui mieleen myös se, että Jupiteria ei ole mitenkään esiintymään opetettu ja kun sitä kokeilin, ei seisominen paikoillaan sujunut oikein mitenkään eikä kyllä ravaaminenkaan oikein. Ja vielä kirsikkana kakun päällä se, että ilmoitin molemmat pojat KÄY-luokkaan. :D

Tuija kuitenkin onneksi suostui esittämään Jerikon ja samalla sen myötä sain vinkin Jupiterille, että ravuutan sitä namikupilta toiselle, jotta se ymmärtäisi vaan ravata eteenpäin. Päätin sitten tuossa yksi ilta tehdä saman treenin myös Jerikolle ja yllättäen mun silmät aukesi sille, että esiintymisen opettaminen todella on merkityksellistä ja jos esiintymistä ei opeta, on turha "itkeä" jos menestystä ei tule. Jeriko meinaan myös ravaisi melko "laiskasti" lyhyellä askeleella ja vauhdin noustessa nostaisi herkästi laukan koska se on helpompaa/kevyempää. Ilman etupalkkaa ei sillä myös ole mitään syytä keskittyä suorittamaan jotain tehtävää tietyllä tavalla. Kun Jerikon sai etupalkan avulla alkamaan ravaamaan voimakkaasti (hieman eri asia kuin pelkkä "nopeasti") eteenpäin, näin jo itsekin sivulta kuinka paljon paremmalta sen liike alkoi näyttämään!

Troija on saanut Jupiterista itselleen mainion leikkikaverin, ja Jupiterkin taitaa nauttia, kun sillä on yhtä lapsenmielistä leikkiseuraa... ;)

Jupin paimennuskisat ja pentutouhuja

Viisi päivää on mennyt aika lailla yhdessä hujauksessa pentujen kanssa. Vappua vietettiin Somerolla paimennuskisoissa, joihin lähdettiin kokoonpanolla Jupiter, Troija ja hoitopentu-Pluto. Yövyttiin kisapäivien välissä Päivin mökillä, niin ei tarvinnut molempina päivinä ajella.

Startattiin Jupiterin kanssa 2-luokassa. Jako on ollut Jupiterille ongelmallinen, koska se ottaa niin paljon painetta siitä jos minä vaikutan lampaisiin. Sama ongelma oli myös häkillä, kun sen harjoittelua aloitettiin, herkästi olisin jäänyt yksikseni häkittämään. Nyt kuitenkin saatiin Annen luona tehdyn treenin jälkeen vähän "päätä auki" ja Jupiter alkoi ymmärtämään mistä on kyse ja olemaan itse asiassa aika kivasti "pelissä" mukana.

Maanantai-iltana tehtiin kotona yksi jako, joka oli nyt omillakin lampailla huomattavasti helpompi, kun treenilampaiden lisäksi samassa porukassa oli uuhet isompien karitsoiden kanssa. Porukka jakaantui siis helposti ja saatiin jako kivasti tehtyä. Sisälle lampaita palauttaessa palattiin kuitenkin taas yhteen Jupiterin hassuista herkkyyksistä. Sisälle vie kuja ja nyt sisäovi oli kiinni ja lampaat pysähtyi luonnollisesti kujan päähän. Tällaisissa tilanteissa Jupiter ei kestä ollenkaan sitä, että minä menen lampailla, vaan meinaa ihan totaalisesti häipyä paikalta. En ole ihan varma miten tulkita tätä asiaa, mutta koska Jupiter fiilistelee lampaita hyvin herkästi, niin ehkä se pelkkä mun liikkumisen aiheuttama paine tuntuu siitä kamalalta. Outoahan tuo on joka tapauksessa, oli syy mikä tahansa.

Tein sitten siinä varmaan noin 10 minuuttia sitä, että ensin nojasin vaan eteenpäin ja jos/kun Jupiter meinasi siitä jo alkaa liueta takavasemmalle, kutsuin sen takaisin ja kehuin. Sitten askel, kaksi askelta, ja palasin aina kehumaan sitä. Loppujen lopuksi täydellistä läpimurtoa ei saatu, mutta pääsin ovea avaamaan niin, että Jupiter pysyi jota kuinka samoilla sijoilla, mutta oli kyllä kääntyneenä sivuttain fyysisesti puoliksi pois lähdössä ja henkisesti varmaan kokonaan. Tätä pitää varmaan vielä treenata lisää ja ehkä jonkun avustajan kanssa.

Tiistaina sitten tosiaan Somerolle. Onneksi oli kaksikin kolmosluokkaa ennen kakkosia, niin ei tarvinnut kukonlaulun aikaan herätä. Pennut oli käytänössä ekaa kertaa valjaissa (kerran namiruudussa ollut valjaat mutta siinä ei paljoa liikuta) saati sitten kävelleet hihnassa. Tuolloin vielä päivää vajaa 8-viikkoisille oli muutenkin ihan hurjan paljon kaikkea uutta: paljon uusia ihmisiä, paljon koiria joista osa haukkui välillä äänekkäästi ja ihan ylipäätään uusia maisemia. Pennut kuitenkin toimi tosi reippaasti, mitä nyt kiukutteli valjaista. :D 

https://kehvelit.kuvat.fi/kuvat/VUOSI%202019/30.04.-19%20Somero/30.04.-19%20040.jpg?img=img4k

Jupiterin lampaita tolpalle tuodessa oli vähän kaikenlaista hässäkkää. Lampaat meni varikon ja tolpan välillä edes takaisin ja välillä näytti ettei niitä saada tolpalle ollenkaan. Lopulta ne kuitenkin sinne saatiin eikä porukkaa vaihdettu. Tuomarilta kysyin, että miten toimitaan ja sovittiin, että katsotaan miten lampaat toimii ja vaihdetaan jos ne ryntäilee. Lähetin Jupiteria oikealle hakukaarelle, koska koin jotenkin että vasemmalla olevat pehkukasat ja paalihäkit häiritsisi sitä ehkä liikaa. Jupiter ei kuitenkaan olisi halunnut oikeaa ottaa ja jouduin sen korjaamaan kaksi kertaa. Koska kuitenkin Jupiterin kävi jo melkein leikkaamassa linjan, hakupisteitä jäi vain 1. Nostosta 6/10p, mutta sen jälkeen Jupiter ei kuunnellut lainkaan normaalisti eikä linjaa saatu pidettyä mitenkään. Jouduin lopulta Jupiterille tiukemmin huutamaan, että nyt pitää kuunnella, minkä jälkeen Jupiter alkoikin toimimaan vähän normaalimmin. Omaan ohjaukseen olen siinä tyytyväinen, että en hermostunut Jupiterille lainkaan, harkitusti annoin tiukemman käskyn ja sitten palattiin "perhosia ja sydämiä" -äänensävyyn. Tuonki ohjaajalle 1/20p.

Poispäinajo ja viimeinen kuljetuspätjä sujui hienosti, pisteitä 16/20p ja 10/10p. Jako ei kerrasta onnistunut, paikkaa jouduttiin vähän hakemaan, mutta onnistui sitten eikä Jupiter tuntunut siinä pahasti paineistuvan. Pisteitä 6/10p. Jaon jälkeen Jupiterilla kuitenkin selvästi henkinen kuorma kävi aika raskaaksi ja lampaiden yhdistämisen jälkeen se sukelsi tuomarin auton alle pienelle huilille. Palasi sieltä kuitenkin onneksi vielä hommiin ja häkitys saatiin myös tehty, siitä 8/10p.

Yhteensä pisteitä siis 42p eikä tulosta. Olin kuitenkin sinänsä kovin tyytyväinen, että ylipäätään saatiin rata ajattua läpi ja varsinkin, että jakokin onnistui! Onnistuin ohjaamaan Jupiteria niin hyvin, kkuin siinä tilanteessa pystyikin. Alussa tosiaan paine meni ihan jalkojen alle, enkä ole ihan varma syystä. Näkikö Jupiter, että lampaat seilasi siellä aikalailla ennen tolpalle tuloa? Paineistuiko se erimielisyydestä suunnan kanssa ja oliko se jollain tapaa tietoinen vedosta vasemmalle (niin kuin veto olikin lampolaa kohti) eikä siksi halunnut oikealle? Aistiko se lampaille tullessaan niiden paineen ja ahdistui siksi? Vaikea sanoa. Pääasia, että saatiin tavallaan kuitenkin jännityksestä niskalenkki ja päästiin läpi.

https://kehvelit.kuvat.fi/kuvat/VUOSI%202019/30.04.-19%20Somero/30.04.-19%20247.jpg?img=img4k

https://kehvelit.kuvat.fi/kuvat/VUOSI%202019/30.04.-19%20Somero/30.04.-19%20193.jpg?img=img4k

Toisena päivänä päätin sitten laittaa Jupiterin vasemmalle. Lampaatkin tuli tosi kauniisti tolpalle, joten kaikki asetelmat hyvät. Omaa vuoroa odotellessa Jupiter kyllä selvästi jännitti ja tärisi. Olin kyykyssä sitten Jupiterin vieressä ja pidin sitä kainalossa kun se seisoi ja omalla rentoudella pyrin tuomaan rauhaa myös Jupiterille. Hakukaari vasemmalle oli oikein hyvä, lopusta tuomarin arvion mukaan suppeampi ja siitä 18/20p. Nyt Jupiter kuunteli käskyt hyvin hakukaaren päässä ja alku meni hyvin, mutta hakuporttien tietämillä alkoi vähän yliohjaaminen/-ohjautuminen ja meni pikkaisen siksakiksi. Nostosta 9/10p ja kuljetus ohjaajalle 8/20p. Poispäinajo meni taas ihan kivasti, crossilla alkupätkä käännöksen jälkeen vähän offlinessä, pisteitä 15/20p. Sitten tein kyllä ihan aloittelijan arviointivirheen linjan suhteen ja peruskuljetuksessa kävelin offlinessa lähes koko matkan, siitä 2/10p. Linjojen hahmottaminen on kyllä välillä yllättävänkin vaikeaa!

Jaossa yksi missattu tilaisuus, kun juuri rakoa saadessani ja alkaessani Jupiteria kutsumaan meinasin kompastua syvempään kuoppaan ja huomio menikin siihen, että pysyn pystyssä. Saatiin kuitenkin jako tehtyä, siitä 5/10p. Häkkinä oli portiton häkki joka näytti menevän ensin oikein hyvin, kaikki lampaat häkissä, mutta juuri kun viimeinen astui häkkiin, ne perältä joku kimposikin ulos! Vasta videolta jälkikäteen näin kunnolla mitä tapahtui ja jälkikäteen en ole ihan satavarma, että olisiko mun kuulunut häkittää uudelleen vai ei, kun kaikki siellä kuitenkin jo oli..  Kuitenkin tämän yhden kimmonneen keräilyn seurauksena muutkin tuli häkistä ulos ja häkin kierto vielä siihen päälle, niin pisteitä jäi 1/10p. Kokonaisuudessaan 58p eli 3-tulos. Harmilliset epäonniset kohdat lopputöissä, mutta olen hyvin tyytyväinen siihen, että radalla oli nyt selvästi rennompi koira. :) Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Kesä treenejä ja varmaan sitten joskus loppukesästä kisoihin jos aikatauluihin sopii.

Pentujen kanssa on tehty pari namiruutua ja tehdään ehkä vielä kolmas ennen kuin Pluto lähtee tänään omaan kotiinsa. Katsekontaktia, istumista ja luoksetuloa on myös jo harjoiteltu. Troija on aika itsenäinen, hyvin taistelutahtoinen, mutta ei kovasti ruuan perään oleva pentu. Sillä vaikuttaisi olevan aika vahva asenne, ei mielistele ja seisoo omilla tassuillaan. Se vaikuttaisi myös jo aika hyvin löytäneen paikkansa porukassa ja varmaan tämä vielä selkiytyy, kun jää ainoaksi pennuksi. Jeriko on ollut yllättävänkin suopea nimenomaan Troijaa kohtaan ja muutaman kerran tullut Troijan viereen itse nukkumaan, kun Troija on ollut unessa. Luulenpa tästä kaikesta, että valitsin juuri sen oikean pennun meille. :) 

Hyvä viikonloppu

Viikonloppu lähti hyvin käyntiin perjantaina, kun kävin hakemassa Annelta keritsintä lainaan ja samalla treenaamassa. Olin viime syksynä nohevana tyttönä ajatellut, että minäpä tästä vähän keritsintäni huollan ja putsaan; purin koneen ja puhdistelin ja mielestäni kokosin ihan samoin takaisin. Kyllähän kone kävi ja päällisin puolin ok, mutta ei leikannut ollenkaan normaalisti vaan päinvastoin runsaasti vaan haavoja nahkaan, joten jouduin viime viikonloppuna jättämään sen leikin kesken. Anne onneksi sitten tarjoutui lainaamaan konettaan, joten pääsin sitten tänään aloittamaan kerinnät (kun eilen päivystin koko päivän).

Mutta se paimennus. Olin suoraan sanottuna jo aika epätoivoinen ja paimennusmasennuksessa sitä ennen. Jupiter on todella herkkä ja sillä on hassuja herkkyyksiä joista olen kirjoitellut ennenkin. Jakotreeneissä ei olla oikein edistytty, kun Jupiter paineistuu niin kovasti siitä jos hätistän lampaita tai ylipäätään vaikutan niihin. Sitten kun saan välin luotua, niin Jupiter on jo liuennut niin kauaksi ettei millään ehdi väliin, jollei peräti häipynyt kokonaan paikalta. Silloin ei jaot oikein tahdo onnistua.

Jupiterin kanssa saatiin nyt kuitenkin todella hyvä treeni Annella! Annen lampaat erkani toisistaan paljon herkemmin kuin lampaat meillä kotona. Ekalla kierroksella lampaita oli enemmän (15?) ja ne erkani tosiaan tosi paljon kivemmin kuin omat viisi treenilammasta. Sain Jupiterilla useamman onnistuneen jaon tällä porukalla. Toinen vuoro tehtiin neljällä lampaalla ja nyt saatiin jakoa onnistumaan niilläkin hienosti. Ajeltiin myös lampaita rauhalliseen tahtiin ettei mene pelkäksi juoksenteluksi ja Jupiter piti hienosti kyllä ajopaikkaansa sivussa lampaita jarruttaen. :)

Aloinkin siinä miettimään, että ei ehkä ole fiksu ratkaisu jättää vain 5 lampaan treeniporukkaa astuttamatta, vaan olisi parempi kun niitä olisi enemmän, kymmenkunta. Sitten korkeintaan muutama astutettavana. Keventäisi noita talviakin, mutta toki sitten tulee myös vähemmän lihaa... Mutta tätä tarvitsee sitten ensi syksynä todella miettiä.

Tänään meille tuli Jerikon pennut (ja Mandi) kylään. Pennut sai haistella erikoisia hajuja ja käytiin lampolassa katselemassa maailmaa. Siellähän on kaikenlaista rapisevaa paperipussia ja suuksäkkiäkin, mutta reippaasti pennut siellä kuljeskeli. :) Jeriko otettiin ulos pentujaan tapaamaan myös, mutta ei kyllä juuri arvostanut. Toinen urospennuista innostui seurailemaan iskää melkotavallakin ja lopulta eksyi Jerikon naamalle Jerikon makoillessa maassa, ja sai siitä tiukan huomautuksen. Voi olla, että pikkupoika joutuu tottumaan kovaan kuriin jatkossakin. :D

Ukko ja Jupiter sen sijaan oli erittäin innoissaan pentulaumasta. Ukko kävi huolellisesti haistelemassa jokaisen häntä rauhallisesti heiluen. :)

Pentujen ja vieraiden lähdettyä kerin kuusi lammasta pika pikaa ja oli kyllä mukava, kun nyt sujui toimivalla koneella entiseen malliin. Kerintöjen jälkeen hallille treenaamaan Jerikon kanssa koiratanssia. Oikean puolen seuraaminen on lähtenyt sujumaan huomattavasti paremmin ja siihen on alkanut löytymään vähän samaa fiilistä ja ilmettä kuin vasemmallakin puolella, joskaan ei kuitenkaan ihan tietenkään. Jeriko oli nyt tosi hyvällä ilmeellä myös Liisa-Idan kanssa tekemässä, tosi hienoa! :)

Jupiterkin teki pienen agilitytreenin. Keppejä ensin muutamia toistoja ja sitten keinut niin, että siivekkeet oli molemmin puolin alastuloa ja Jupiter sai sitä paukutella ja hakea paikkaa muutaman kerran. Sitten kokonaista keinua ja sehän alkoi toimimaan! Tein siis yksin eikä kukaan pitänyt keinua tai hidastanut sitä, vaan Jupiter nyt alkoi itse hoksaamaan miten se keikkaa ja otti sitten nopeasti oikean loppuasennonkin eikä edes tuntunut jännittävän! Ihana harppaus eteenpäin!

Näillä fiiliksillä sitten kohti ensi viikkoa. :)

Kevättä

Koko lopputalven kun sitä toivoi, että lumet ja ladut vielä vähän aikaa säästyisi, niin nyt kun hiihtokausi on jätetty henkisestikin taakse, niin pääsee taas iloitsemaan keväästä ja sen tuomista mahdollisuuksista.

Parasta lumien sulamisessa on kyllä jälkitreenit Jerikon kanssa. Ylivoimaisesti parasta. Metsäjälki on se Meidän Juttu, mutta koska hyppyesteongelmista johtuen ei varmaan enää pk-jäljellä startata ja keskitytään erikoisjälkeen, niin myös treenit täytyy tehdä pellolla. Oli alusta kuitenkin mikä tahansa, niin Jerikon jäljestämisen seuraaminen on vaan parasta. Oma sielu lepää. Jo jäljelle lähtiessä sydämessä vähän läikähti, kun Jeriko valjaat päälle saatuaan nosti heti vanhan tutun jälkimestarivireen. Olin valinnut vähän pahan alustan, juuri sulaneen pellon, joka oli aivan mutainen/savinen niin, että mun saappaat ja Jerikon tassutkin keräs välillä isot painavat paakut mutaa.  Eikä se kasvillisuuden puute ainakaan helpommaksi kevään ensimmäistä jälkeä tehnyt. Mutta se ei kyllä Jerikoa häirinnyt yhtään vaan se puksutti tuttuun tyyliin menemään. Ilmaisutkin oli hyvin muistissa. :)

Ja jos Jeriko loistaa jäljellä niin Ukko loistaa uuhien ja karitsoiden siirtelyssä. Piti viikonloppuna työnnellä paali lampolaan sisälle ja siirtää lampaat ulos pois alta siksi aikaa. Ukko on mun koirista kyllä ehdottomasti paras tässä hommassa ja oikeastaan ainut joka ylipäätään siihen pystyy. Sillä on niin rauhallinen tyyli ja se osaa höllätä painetta niin hienosti, että uuhet ei hermostu siihen ja ala puolustamaan karitsoita. Ukko myös ohjailee todella lempeästi ja kuitenkin varmasti myös karitsoja, jotka ei vielä paimenkoirasta oikein ymmärrä. Tämä on vahvinta Ukkoa. :)

Käytiin sunnuntaina katsomassa pentuja ja pennut pääsi ekaa kertaa ulos. On kyllä hyvin reipasta porukkaa, ei voi muuta sanoa! Hännät tötteröllä kaikilla, yksi nartuista ja toinen uroksista vielä erityisesti itsevarmasti irtosi muusta porukasta tutkimaan ympäristöä. Ja aivan törkeän söpöä porukkaa! Ne on perinyt kyllä vanhempiensa parhaita puolia. :)

Jerikon kanssa treenailtu myös HTM:ää. Oikean puolen seuraaminen vahvistuu pikku hiljaa, mutta on edelleen vähän kesken. Liisa-Idan kanssa Jerikon vire ei ole vielä sitä parasta Jerikoa, välillä menee vähän löysäilyksi eikä se selvästikään ole ihan varma, että pitäiskö tässä työskennellä oikeasti vaiko ei.. Mutta eiköhän se sieltä löydy.

Jupiter on päässyt vähän fiilistelemään paimennusta, mutta ihan kovasti vielä ei treeniaitaus kestä paimennusta ettei mene pinta velliksi. Vähän turha sähäkkää ja jännittynyttä oli meininki sekä koiran että lampaiden osalta. Toimintaan täytyy yrittää löytää paremmin rauhaa. Varsinkin koska tarkoitus on ollut kuitenkin vappuna jo aloittaa kisailua... :D

PAIM1 PPR1 Jupiter :))

Eilen osallistuttiin Jupiterin kanssa Somerolla paimennuskisoihin. Nämä oli nyt ensimmäiset Kennelliiton alaiset kisat ja toiset Jupiterin kisat ylipäätään. Tosi vähän ollaan edes käyty vieraissa paikoissa treenaamassa, eikä varsinaista hakutreeniä tolppahenkilöineen ole tehty kuin pari kertaa (niin, että Anne on pitänyt mulle lampaita).

Jupiterilla tulee kyllä kaaret luonnostaan ja se on helppo ohjata, joten sen suhteen en ollut yhtään huolissaan. Hakukaari oli laaja ja nätti, mutta meidän porukkaan osui yksi individulisti-uuhi joka noston jälkeen vähän väliä yritti lähteä omille teilleen ja poistovarikolle eikä laumaantunut oikeastaan ollenkaan nätisti. Noston jälkeen itse luin tilannetta väärin, kun Jupiter olisi jatkanut flänkkiä pidemmälle kuin itse meinasin, juurikin tuon uuhen vuoksi, ja turhaan käskin Jupiterin tiukemmin maahan. Valkeni sitten minullekin tilanne lopulta ja saatiin uuhi takaisin porukkaan ja eteenpäin.

Myös ajossa tämä uuhi välillä yritti joko erkaantua pois porukasta tai jättäytyä ja koko ajan sai olla skarppina sen kanssa. Jupiterilla piti pokka hienosti ajaa kahta erillistä sakkia, välillä tätä yhtä työntäen kohti muita kolmea ja välillä taas toisin päin.

Häkitys tehtiin vauhdista, kun tämä yksi lähti liikkeelle ja päätiin pistää Jupiterin vaan kokoamaan loput kolme ja ottamaan pari juoksuaskelta häkille enkä jäädä jarruttelemaan tätä yhtä. Tämä kannatti, koska porukka juoksu suoraan häkkiin. Häkissä Jupiter toimi rauhallisesti ja hyvin, yhtään ei ahdistanut. Häkistä ulos ottaminen tapahtui siististi, Jupiter oli rento ja varma häkin sisällä. :) Sen jälkeen tapahtui pientä hässäkkää ja väärinymmärrystä poistovarikon osalta, mutta lopputuloksena kuitenkin 86p ja PAIM1 PPR1. :)

Jupiter on kehittynyt henkisesti todella paljon nyt loppukesän aikana ja en voi kuin olla tyytyväinen sen työskentelyyn. Sillä piti hyvin pokka haastaan uuhen kanssa, eikä esimerkiksi alkanut jättämään sitä tarkoituksella tmv. Vähän tämä erikoinen ajaminen varmaan jännitti, koska kaaret oli välillä hyvinkin laajoja (laajoja ne on aina) ja vauhti välillä nousi enemmän. Kokonaisuudessaan pakka kuitenkin pysyi tosi hyvin kasassa. :) Häkissä sisällä Jupiter oli ihan niin kuin häkki tai elementit ei olisi sitä koskaan jännittäneetkään.

Tästä on tosi hyvä jatkaa treeniä ja matkaa kohti ensi kesää. Jaot treenilistalle ja aina vaan lisää ajamista.

Tänään tallasin Jerikolle ja Ukolle jälkitreenit. Ukolle tehtiin Tainan neuvomaa treeniä eli pari suoraa (voisi niitä olla enemmänkin) joiden päässä seison hetken ja hyppään sitten pois mahdollisimman kauas. Ukko sitten lyhyellä liinalla, enkä päästä sitä yli kuin juuri koiran mitan, että on yli ja heitän sitten taakse jäljen loppukohtaan namia. Kun Ukko sitten muihin suuntiin yrittämisien jälkeen tulee takaisin, niin saa superpalkan siitä. Tällä on tarkoitus vahvistaa sitä, että kun jälki "katoaa alta" on ajatus heti taaksepäin eikä epämääräisellä kaarella etsimään jälkeä. Tämä oli nyt toinen tällainen treeni Ukolle ja toisen suoran päässä Ukko palasi jo nopeasti takaisin. Näitä vielä jonkin verran lisää, niin voi katsoa taas miten jäljellä kulmien suorittaminen sujuu.

Jerikolle sitten ihan jälki. Pelto oli sänkipelto, savipohjaa enimmäkseen ja sängen lisäksi silloin tällöin jotain vihreämpää. Tuuli myös melko kovasti, mutta Jeriko on kyllä hieno, kun se ei mene epävarmaksi haasteiden edessä vaan päinvastoin vaan parantaa työskentelyään. Jäljestäminen oli kyllä aika hyvää, vaikka toki tuuli teki osansa ja esim. sivutuulessa tultiin esineelle n. 30cm alapuolelta ja vino ilmaisu tämän vuoksi.

Jälkikokeet taitaa olla tältä vuodelta taputeltu jollei kalenteriin ilmaannu vielä jotain uusia. Jatketaan nyt siis treenejä ja katsotaan sitten ensi vuoden puolella uudelleen. :)

Jupiterista on kasvanut työmies

Kirjoitin aikaisemmin Jupiterin herkkyydestä. En edes muista kuinka suoraan asiasta kirjoitin, mutta kerrotaan nyt jälkikäteen ainakin, että kesällä jossain välissä tilanne oli aika paha. Jupiter paineistui paimentaessa todella omituisista jutuista: siitä että edes kosken porttiin, lampaiden sortteeraamisesta porttia vasten tai varsinkin jos koskin lampaaseen. Myös tietyt paikat tarhassa ahdisti Jupiteria ja se yritti ja karkasikin niistä tilanteista aina välillä.

Häkitys oli sille kauhistus aluksi ja aloin tekemään sitä sitten liian kanssa, jolla estin Jupiteria karkaamasta paikalta. Alkuun paineistuminen oli niin pahaa, että lyhyenkin tällaisen treenin jälkeen Jupiter läähätti niin kuin olisi juossut kaksi tuntia täysiä putkeen. Ja läähätti vielä pitkään sisällä treenin jälkeen. Otti koville.

Pikku hiljaa alkoi kuitenkin helpottamaan, tsemppasin Jupiteria ja kannustin sitä ymmärtämään, että lampaiden "pakottaminen" on jotain mitä siltä haluan ja todella hieno juttu. Häkitystreeneissä alkoi näkymään vähemmän paineistunutta koiraa ja Jupiter alkoi itse tasapainottamaan lampaita häkin suulle sekä työntämään niitä sisään. Liinan pystyi jättämään pois näistä treeneistä.

Jatkoin Jupiterin kanssa myös muita treenejä. Kesän aikana tehtiin tosi paljon ajoa, ajettiin vaan lampaita pitkiä matkoja pienillä käskyillä. Jupiter tuntui jossain määrin myös itse tasapainottavan lampaita oikeaa suuntaan kohti. Aloin myös jättäytymään kuviosta pois ja äkkiseltään huomasin, että pystyn ohjaamaan Jupiteria oikeastaan kuinka kaukaa tahansa (mitä etäisyyksiä meillä nyt on saatavilla). Juuri niin kuin tuon Jonas Gustafssonin koulutusideologia meneekin. Kun koira oppii "systeemin" se täysin sama toimii myös silloin, kun koira on kaukana ja se osaa korjata suunnan eikä tarvitse jäädä siitä riitelemään.

Toisin sanoen alkoi tuntumaan, että ehkä oltaisiin valmiita kisoihin ja niinpä ilmoitin Jupiterin kahtiin: SPKY:n 1-luokan mestiksiin sekä SBCAK:n kisoihin jotka on vielä tulossa. SPKY:n kisat oli viime viikonloppuna. Olin Jupiteriin tosi monessa asiassa hyvin tyytyväinen: se nosti texcelit tosi hienosti molemmilla radoilla eikä yhtään jumittanut (välillä se on lähtenyt ajoon tosi hitaasti, kun on niin kohtelias paimennettaville), otti tosi hyvän tahdin ja näytti jopa itsevarmalta. Ohjattavuus ohjaajalle kuljetuksessa oli kyllä niin hienoa. Kerran Jerikon kanssa yhdellä kisaradalla on ollut tuollainen fiilis, että voi täysin ohjata koiraa ja lampaita, muuten on tultu enemmän tai vähemmän vauhdikkaasti. Mutta kun lampailla ei ollut ylimääräisiä vetoja ja Jupiter otti käskyt hienosti, niin olihan se hienoa. :)

Eka rata päättyi häkille jotenkin tosi yllättäen. Harmi, että rata ei tullut videolle, kun en edelleenkään oikein tajua mistä tekut otti niin vauhtia ja häkistä ohi ja sitten samoilla vauhdeilla aidan viertä poispäin eikä Jupiter enää saanut niitä haltuun. Tällaisessa äkkitilanteessa myös Jupiterilla toki nousi vauhti, mikä ei ollut omiaan rauhoittamaan tekuja.

Toisella radalla oli kuja ja olin TODELLA tyytyväinen siihen miten hienosti Jupiter hoiti omaa puoltaan eikä yhtään paineistunut mun touhuamisesta (aiemmin myös kaikki mun kyykistyminen, tömistely tai mikään "tilan haltuunotto" sai sen ajattelemaan tilanteesta poistumista). Jupiter teki hienosti, mutta ei vaan osattu kai sitten kuitenkaan käsitellä texceleitä oikein (vaikka etukäteen yritin itselleni muistutella, että päästä välillä paine) ja ne jumitti, liikkeelle lähtiessä yritti aina koiran puolelle ohi ja kun Jupiter tasapainotti pysähtyi taas uudelleen. Lopulta kujan suuaukolla ne "kimposi" vastakkaiseen suuntaan ja oman virhearvion vuoksi laitoin Jupiterin vielä väärään suuntaan flänkille ja lampaat ehti kujan takasuun linjan yli, jolloin suoritus loppui siihen.

Harmitti kyllä ihan suunnattoman paljon, että molemmat radat loppui tälla tavalla kesken. Odotukset oli korkeammalla ja musta tuntui, että Jupiterin kyvyt olisi riittänyt parempaankin ja se olisi "ansainnut" onnistua. Vähän meinasi vanha apina kivuta heti selkään, että tällaista se sitten tulee olemaan jatkossakin eikä päästä etenemään.

Pääasia kuitenkin oli, että Jupiter on kehittynyt hurjasti ja olin siihen tosi tyytyväinen. Tänään sain lisää tyytyväisyyden ja ylpeyden aihetta, kun käytiin hakemassa viimeiset uuhet ja pässi kotiin lainalaitumelta. Varsinkin pässi oli jo hyvinkin valmis lähtöön, kun tulin auton kanssa portille ja laitoin sitten Jupiterin ajamaan sen ensin pois portilta ja jätin pitämään lampaita samalla, kun ajoin avoimesta portista sisään. Jupiter ei häiriintynyt yhtään mun ajamisesta, eikä edes lammaskärryn kovasta räminästä laitumella autoa kääntäessä. Annoin Jupiterille avoimesta ikkunasta tarvittaessa ohjeita, mutta pääosin se kyllä hienosti piti itse tilanteen hallussa. Kärryä sovittaessa porttiaukkoon yritti pässi välillä kärryn toiselta puolelta livahtaa ohi, mutta näin sen sivupeileistä ja käskystä Jupiter vaihtoi puolta ja ajoi sen taas pois (tietenkään en ajanut silloin eteenpäin).

Lastaus kärryyn sujui suorastaan helposti ja sitten taas kotona tarhasta kärryä ulos ajaessa jätin Jupiterin pitämään vahtia ja hienosti hoiti hommansa. Jupiterista näyttää nyt yhtäkkiä kasvaneen ihan todellinen The Työkoira ja se jos mikä on aihe tyytyväisyyteen. :)

Agilityn suhteen meillä alkoi vihdoinkin viikottaiset säännölliset treenit! Ekaa kertaa säännöllisiä treenejä nyt kun Jupiter on jo 1v8kk. :D Pikku hiljaa on alettu A:ta tekemään, keppejä on myös muistuteltu ja rataa tehty. Vauhtia Jupiterilta ei kyllä tule puuttumaan. Kunhan vaan ajatus sitten säilyy mukana. ;)

Ukko on ilmoitettu Kiden ja Liisa-Idan kanssa Jämille  valjakko-SM-kisoihin kahden koiran kärryluokkaan. :) Muita juttuja ei nyt ollakaan oikein ehditty tekemään. Jerikonkaan kanssa ei olla jäljelle edes ehditty, irtonainen aika treenata on mennyt vetotreeneihin Jupiterin ja Ukon kanssa tai paimennustreeneihin. Hommaa kotona on vähän liikaa...

Jerikon kanssa odotellaan nyt Mandin uusia juoksuja ja toivotaan, että kun eturauhastulehdus on historiaa niin kaikki onnistuisi ja tulisi kiva pentue. :)

Agilityn piirinmestiksiä ja kaikkea muuta

Taas on pitkä väli, kun olen mitään ehtinyt kirjoitella. Yritän nyt jotain hajanaista muistaa kirjoitella viime viikoista.

Viime viikonloppuna oli agilityn Pohjois-Hämeen kennelpiirin piirinmestikset. Edeltävällä viikolla, kun ilmoittautumista Jerikolle mietin, Kitu oli kadottanut Jerikon. Siinä se Ukon nimi pelkästään möllötti mun näytöllä ja sain päähänpiston ilmoittaa myös Ukon piirinmestiksiin sekä edellisen päivän normikisaan.

SmartDog-testistä olin saanut sen ajatuksen, että pitäisi kokeilla miten Ukko reagoisi jos agilityä lähtisikin ohjaamaan kropalla ja liikkeellä eikä niinkään käsillä. Yksi treeni tehtiin ennen ilmoittautumisen päättämistä ja Ukko vaikutti lähtevän seuraamaan tällaista ohjausta tosi luontaisesti ja hyvin, vauhtiakin tuntui olevan selvästi enemmän kuin aikaisemmin.

Lauantaina kisat menikin hyvin siltä osin hyvin. Ukko tuntui kulkevan tosi hyvin ja toisaalta itse uskalsin ohjata tosi rohkeasti mikä näkyi vauhdissa. Eka rata juostiin kyllä ilman rataantutustumista, kun olin katsonut ajan väärin enkä tajunnut, että kaikki kokoluokat 3-luokassa tutustuu samaan aikaan. Toiseen rataantutustumiseen sentään pääsin ja siltä radalta Jerikolle 0, mutta valitettavasti hyppyserti meni taas läheltä ohi kun sijoitus oli toinen ja serti meni ykköselle. Ukolle muistaakseni 15, mutta tosi hyvää meininkiä.

Sunnuntain piirinmestiksissä Jerikolle ekalta radalta 0, toiselta 5 ja näillä piirinmestaruus pronssia! :))

Ukon kanssa meni ihan jees, mutta varsinkin toisella radalla alkoi meno tuntumaan taas vähän tahmealta. Videolta kun katsoo, niin itse valuin ihan totaalisesti takaisin vanhaan, eikä enää mietään tietoa liikkeellä ja kropalla ohjaamisesta. Ärsytti kyllä oma itseni aika tavalla! Mutta eipä sitä kai voi ihan kerrasta vuosien rutiineja purkaa. Ukolle ekalta radalta 15, toiselta hylky. Kepeille haki molemmilla radoilla väärältä puolelta, vaatisi ehkä vähän treeniä, että koira muistaisi miten tuollaiset jutut mennään.

Jupiterin kanssa on saatu kepit treenattua 12 kepin vaiheeseen, varmuutta toki vielä vaatii ja harjoitusta. Treenaaminen on edelleen hyvin epäsäännöllistä. Kontakteja pitäisi alkaa kunnolla takomaan.

Paimennuksen suhteen välillä Jupiterin kanssa tapahtuu edistysaskeleita, välillä taas näkyy ne hassut herkkyydet. Lampaiden siirtoihin löytyi toimiva kombo, kun otin Jupiterin varmuuden vuoksi liinaan (ettei ole mahdollista poistua) ja ajoin sen kanssa lauman takaa lampaita, ja Jeriko taas oli edessä jarruna. Etukäteen mietin, että mitenköhän Jeriko tajuaa tällaisen asetelman ja antaa lampaille tilaa, mutta sehän ymmärsi tämän ihan helposti. :) Jupiteriakaan ei jännittänyt tällaiset yhtään, joten pari lampaiden siirtoa on tehty todella jouhevasti J-tiimillä. Lisäksi pässien lastaus kuljetuskärryyn sujui todella helposti, Jupiter otti vastuuta ja yhden kopinkin sinkaisevasta pässikaritsasta ja muuten painoi pässejä tasaisen rauhallisesti Jerikon kanssa ja lastaus sujui tosi nopeasti.

Kuitenkin edelleenkin selvästi se, että otan lampaasta kiinni tai muuten olen kovasti aktiviinen lampaita kohtaan ahdistaa Jupiteria kummallisesti. Tätä on nyt treenailtu ja ainakin tänään näytti taas jo helpottaneen. On kyllä jännä miten Jupiterin kanssa täytyy paneutua ihan erilaisiin asioihin kuin Jerikon tai Ukon kanssa koskaan, siedättää aina uuteen sen mielestä epämukavaan juttuun.

Tänään tehtiin kotona ihan perusjuttuja ja onhan se vaan niin hieno silloin, kun ei joudu tuolle epämukavuusalueelleen. Todella nopea ja tyylikäskin liikkeissään, mutta ottaa käskyt todella nopeasti ja on todella hyvin auki ohjaajalle. Täytyy vaan toivoa, että tuollaiset ylimääräiset jännittelyt helpottaa.

Jälkitreenejä ei olla tehty lähes kahteen kuukauteen. Helteiden aikaan ei oikein itseäkään motivoinut lähteä hikoilemaan metsään ja toisaalta heinäkuusta lähtien paljon aikaa on mennyt meidän ranchin vanhan päätalon remontointiin. Jälkikoekalenteri ei ole myöskään näyttänyt kovin motivaatiota herättävältä, syksylle 1-2 koetta joihin voisi yrittää ilmoittautua, kaikki muut kohtuullisen matkan päässä olevat jonkinlaisia mestiksiä tai muuten suljettuja kokeita.

Olen joutunut alkamaan pohtimaan missä vaiheessa sitten siirtäisin Jerikon FH-jäljelle niin kuin olen suunnitellut. Alun perin vähän on jännittänyt se, että jos opetan esineilmaisuksi maahanmenon, niin sekoittaisiko se PK-puolella ja olin vähän ajatellut, että samanaikaisesti en näitä tekisi. Nyt koekalenterin toivottomuuden vuoksi kuitenkin aloin opettamaan Jerikolle esineilmaisua ja nopeastihan se alkoi hoksaamaan ideaa, joten kyllä tässä vähän jälki-into taas nostaa päätään, tosin nyt sitten metsän sijaan pellolle. :)

Herkkä paimenpoika

Vähän on kirjoittelut jäänyt vähiin, kun on ollut jotenkin niin kiireistä. Jupiterin kanssa ollaan enimmäkseen treenailtu paimennusta ja agilitykeppejä. En ole hetkeen kirjoittanut Jupiterin kehityksestä, joten tässäpä nyt sitä.

Jupiter on nyt mun kolmas bordercollie ja taas aivan erilainen kuin kaksi edeltäjäänsä. Se on paimennuksessa aivan luonnonlahjakkuus. Sitä on ollut alusta lähtien todella helppo kouluttaa, se on hyvin luontainen, kauniit avoimet flänkit alusta lähtien ja tosi helppo löytää sopiva tempo ajoon. Lisäksi se on erittäin miellyttämisenhaluinen ja kuuliainen, sekä halukas oppimaan, joten käskyjen ja suuntien opettaminen sille riippumattomiksi mistään mun antamista avuista on ollut kohtuullisen helppoa. Olen edennyt sen kanssa treenatessa tarkoituksellisestikin rauhallisesti, vaikka omilla lampailla olisi voinut olla mahdollista hinkata paljon enemmänkin.

Rauhallisesti eteneminen on varmasti ollut erittäin hyvä ratkaisu, koska kaiken tuon edellisen kääntöpuoli on se, että Jupiter on hyvin herkkä. Herkkä aistimaan lampaita ja niiden pakoetäisyyttä, sekä hyvin kohtelias paimennettavia kohtaan. Se haluaa myös onnistua niin paljon, että epäselvyys tehtävässä saa sen herkästi epävarmaksi. Lisäksi Jupiter ottaa herkästi painetta minusta päin, jolla tässä kohtaa tarkoitan sellaista, että jos Jupiter kokee mun ottavan tilanteen jo haltuun, se ei ole halunnut enää ottaa osaa asiaan.

Mitä tällä tarkoitan? Jupiterin kanssa on ollut tilanteita, joissa se on ottanut tilanteesta painetta niin, että se on häipynyt paikalta. Ensimmäisen kerran tämä tuli esiin viime talvena, kun oltiin ottamassa treeniporukkaa aitauksesta toiseen kapean portin läpi. Mitään ihmeellistä ei tapahtunut, mutta yhtäkkiä Jupiter oli kadonnut paikalta. Tulkitsin tämän ehkä johtuneen siitä, että porukassa oli juuri ostamiani harmasuuhia (6kk) jotka oli koiraamattomia ja saattoi vähän katsella koiraa pidempään vaikka kyllä tosi kivasti porukan mukana pääosin menikin. Ainoaksi paineen aiheuttajaksi keksin kuitenkin ne.

Myöhemmin keväällä ja kesällä on tullut esiin, että väliaidalla lampaita sortteeratessa treenitilaan ja pois Jupiter häipyy paikalta eikä halua olla painamassa lampaita kohti porttia. Jo pelkkä mun käden kosketus portilla/aitaelementillä tai kosketus lampaaseen on ollut liikaa ja Jupiter on lähtenyt paikalta. Kutsuttuna tuli takaisin, mutta jos sama homma jatkui, niin Jupiter ei edelleenkään halunnut olla asian kanssa tekemisissä. Treenit meni edelleen yhtä hyvin kuin ennenkin, joskin joissain tapauksissa "työssä ahdistumisen" jälkeen treenissä aluksi näkyi jännitystä.

Asiaa on nyt kesän aikana pureskeltu. Aloin treenaamaan häkitystä Jupiterin kanssa ja vein sen tarkoituksella epämukavuusalueelle. Häkityksissä herkästi juuri se kriittinen piste jossa koiran pitäisi antaa viimeinen pieni työntö lampaille, sai Jupiterin poistumaan paikalta. Jupiterin kanssa on nyt treenailtu liinassa niin, että se ei pääse edes yrittämään poistumista ahdistavista tilanteista ja edistystä on alkanut näkymään. Viimeisessä treenissä Jupiter ei edes yrittänyt kertaakaan poistua paikalta vaan otti vastuupaikan häkityksessä, tasapainotti ja määrätietoisesti vei lampaat häkkiin. Ihan niin kuin tiesin sen luontaisilla kyvyillään pystyvän. Alkaa näyttämään jo hyvältä. :)

Olen nyt myös ottanut Jupiterin kanssa treenilampaat ja sortteerannut niitä portilla ja tehnyt muita "porttihommia", jotka Jupiteria herkästi on ahdistanut. Seuraavaksi pitäisi alkaa ottamaan sitä harjoittelemaan työskentelyä Jerikon kanssa, jotta se tottuisi myös siihen, että vaikka toista koiraa käskytetään (Jerikolla eri käskyt), niin ei tarvitse hämmentyä ja vaikka toinen koira on lampailla, niin Jupiter voi myös työstää niitä eikä tarvitse luovuttaa tilannetta toiselle.

Alan pikku hiljaa uskomaan, että kyllä tämä tästä :) vaikka välillä on meinannut vähän epätoivo iskeä. Mulla on ollut vähän ikävä tilanne, että oikeastaan Jeriko on ainut luotettava koira jota olen pystynyt töissä käyttämään. Valitettavasti Ukon kuulo tuntuu edelleen heikkenevän ja sitä voi käyttää ainoastaan lähinnä peruskuljetuksessa. Nopeaa reagointia ja käskyjen kuuntelua vaativissa tilanteissa Jeriko on jäänyt vähän yksin enkä taas haluaisi sitä enää kovin paljoa rasittaa tällaisilla ainakaan ainoana koirana. Jupiteria ei ole voinut käyttää alkuunkaan, koska se ottaa varsinkin tällaisissa "tositilanteissa" painetta lampaista ja itse tilanteesta, sekä ehkä toisesta koirastakin, ja jättäytynyt pois/häipynyt. Ihan pari kertaa olen ylipäätään yrittänyt ja jättänyt sitten nämä yritykset odottamaan "aikaa parempaa".

Paineet on siis olleet kovat sille, että Jupiterista pitäisi saada työkoira pikavauhtia vaikka toki onhan se vielä nuori, vasta 1,5-vuotias. Nyt alkaisi kuitenkin näkyä valoa tunnelin päässä ja näyttäisi siltä, että se vahvistuu koko ajan näiden häkitystreenien myötä, kun saa rohkeudestaan ja työskentelystään paljon positiivista palautetta ja kannustusta minulta eikä toisaalta saa mahdollisuutta poistua tilanteesta.

Videolla Jupiterin häkitys reilun viikon takaa. Tässä ei pakoyrityksiä nähty enkä ole enää siis pitänyt liinaa kädessä vaan Jupiterin perässä roikkumassa. Tästä on kuitenkin edistytty vielä lisää ja Jupiter näyttäisi alkavan selvästi tajuavan, että sillä on tärkeä rooli häkillä ja ottaa hyvin vastuun tehtävästään. :)

Kovat helteet on tässä viimeisen viikon aikana vähän treenailuja rajoittaneet. Aikaisin aamulla tai myöhään illalla on välillä tehty jotain, mutta paljon on päiviä mennyt ihan vaan uidessa ja isäntäväen osalta remontoidessa vanhaa päätaloa. Helteiden keskellä onni on lätäköt ja järvessä uiminen. :)

Jupiter on rohkaistunut myös uimisen suhteen ja ui nyt ilman pelastusliivejä pitkiä lenkkejä mun ja Ukon kanssa. :) 2by2 keppejä on tehty ja vaikka välillä tuntui junnaavan paikoillaan, ollaan nyt kuuden kepin vaiheessa niin, että vähän tarvii porttien olla auki, mutta hyvin vähän ja ihan viittä vaille sujuu kuusikin keppiä. :)

Hiomista

Kirjoitin aikaisemmin yhdessä päivityksessä, että Jeriko osaa rinnalla pyörähtämisen muuten, mutta ei vauhdista. No, ei se kyllä osaa ja samalla kun tajusin ettei Jeriko sitä osaa, tajusin ettei Ukkokaan sitä kunnolla osaa eikä sitä ole kummallekaan vielä kunnolla opetettu. Ja kun kaksi avoimen luokan koetta on alkanut heti hyppy - pyörähdys sivulla -kombinaatiolla (joka on vaikea yhdistelmä vielä kun hypyltä koira ehtii juuri ja juuri palata sivulle ennen kuin pitäisi jo suorittaa pyörähdys vastakkaiseen suuntaan), niin se kyllä selittää hyvin miksi Ukolla on mennyt pasmat sekaisin heti alussa.

Pyörähdys sivulla. Kuulostaa yksinkertaiselta, varsinkin kun käsimerkin käyttö on sallittua. Helpoltahan se tuntui, mutta kun koirat ei sitä kuitenkaan oikeasti osanneet, niin pään kääntymisen ulospäin jälkeen oli molemmille ilmeisesti ihan mysteeri miten liike jatkuu kun käsiapu katosi. Ja mun koirat ei taas ole niin tottuneitaa houkutteluun, että osaisi seurata spontaanisti käden liikettä niin hyvin. Ja vielä haasteena vahvasta perusasennosta poispäin kääntymisen aloittaminen.

Aloin ensin opettamaan liikettä uudelleen Ukolle, sitten myöhemmin Jerikollekin. Ajattelin, että koska yksi hankaluus on se perusasennosta/seuraamisesta poispäin kääntyminen, niin aloitan liikkeen opettamisen ihan paikoiltaan. Aloin siis aluksi houkuttelemaan perusasennosta kääntymistä ja naksautin siitä, kun Ukko käytti itse takaosaansa. Sheippasin liikkeen sitten niin, että vaikka palkka/houkuttelu jäi pois, niin palkkasin Ukkoa siitä että se aktiviisesti itse palasi taas perusasentoon. Näin liikkeelle tuli aktiivinen ja selkeä loppuosa Ukolle suoritettavaksi ja liike selvästi aukeni paremmin!

Jerikolle houkuttelu on vielä hankalampi apu, kun se tulkitsee houkuttelun aina ensin häiriötreeniksi. :D Lopulta sain senkin kuitenkin tajuamaan mistä on kyse. Kun molemmilla sujui hienosti pyörähdykset paikallaan hyvin pienellä käsiavulla (pidin sen kuitenkin mukana, koska se on sallittu ja Ukko varmasti tarvitsee kuulonsa vuoksi sitä joka tapauksessa), niin aloin liikkumaan ensin todella hitaasti ja sitten normaalimmassa kävelytahdissa. Selvästi aukesi molemmille paremmin nyt tämän liikkeen merkitys!

Lisäksi Jerikolle aloin tosiaan opettamaan perusasentoa oikealla puolella ensin kirjan päällä kääntyen. Jeriko hoksasi liikkeen hyvin ja perusasento oikealla puolella sujuu jo aikas hyvin sekä myös vaihdot vasemmalta oikealle alkaa hahmottumaan. Jeriko on tästä kyllä niin innoissaan, että välillä menee vähän sähläämisen puolellekin eli varmuutta ja rauhaa siihen tarvitaan paljon ja liike sitten mukaan niin, että Jeriko pitää paikkaa rauhassa.

Tajusin myös, että itse asiassa Ukko ei oikeasti tiedä mitä edessä istuminen tarkoittaa, vaikka se on tottiksissa ollutkin. Ukko ei vaan hahmota asentoa jos tulee mistään muualta kuin suoraan edestä ja tämän vuoksi rallitokokokeissa on tullut virheitä myös tässä liikkeessä, kun Ukko usein on samalla vauhdilla kiertänyt takaa ympäri uudelleen perusasentoon. Aloin harjoittelemaan tätä Ukon kanssa ensin etujalat kirjan päällä ja palkkasin Ukkoa aina siitä, kun se käänsi takaosaa suoraan muhun nähden. Lopulta Ukko alkoi tarjoamaan myös istumista ja vaihdoin kirjan tilalle kosketusalustan.

Pikku hiljaa alkaa tämäkin liike hahmottumaan paremmin Ukolle ja toivon mukaan tästä on paljon apua, että tämäkin liike selkiytyy. Hauskaa kyllä varsinkin tässä edessä istumisharjoituksessa oli, että kun tein sitä ihan täysin sheippaamalla, niin Ukko oli tosi aktiivinen ja selvästi on tykännyt harjoitella eikä mene ollenkaan passiiviseksi vaikka ei koko aikaa ihan ymmärräkään mitä haetaan. :)

Jos ei käynyt selväksi, niin kyllä mä nyt ajattelin treenata Ukkoa kunnolla ja sitten mennään taas rallitokokokeeseen. ;)

Ukolle aloin tosiaan myös FH-jäljen esineilmaisua opettamaan uudelleen. Tämän kevään teema selvästi tämä, että paikkaillaan aiempaa huonoa koulutusta... Voisihan nämä tehdä kerrasta kunnollakin, mutta kun on niin kiva koittaa oikoa.. ;)

Nyt ollaan siirrytty Ukon kanssa ulos harjoittelemaan ja olen nyt harjoituksiin pukenut Ukolle valjaat päälle. Ukko pystyy ilmaisemaan esineet melko luotettavasti selkä muhun päin noin 4 metrin päästä, mutta sitä pidemmällä matkalla alkaa kääntyilemään muhun päin. Harjoitukset siis jatkuu. Täytyy saada tämä luotettavaksi ennen kuin voi ottaa esineitä jäljelle. Ei ole ollut ihme, että on noukkinut niitä suuhun tai jättänyt ilmaisematta jäljellä, kun on niin epäselvää ja ristiriitaa siitä, mitä esineillä pitäisi tehdä.

Jerikon kanssa on aloitettu keppileikit pihassa ja Jeriko leikkii ja etsii keppejä mielellään. Jäljellekin on ollut tarkoitus mennä jo kahtena päivänä, mutta töiden venyessä on sitten jäänyt.

Jupiterin kanssa on vähän tehty seuraamista ja noutoakin muistuteltiin viime perjantaina. Seuraamisen alku on Jupiterilla kyllä hieno. Pientä hienosäätöä vielä ja joka kerta tehdessä kyllä paranee. :)

Jupiterin kanssa on ehditty Jonaksen kurssin jälkeen tekemään vasta kaksi harjoitusta muiden kiireiden vuoksi. Tuossa omassa treeniaitauksessa on lampailla niin voimakas veto väliaidalle, että siinä on välillä vaikea saada tehtyä kunnon ajopätkää, kun Jupiter hakeutuisi vetoa vasten, mutta tänään saatiin ihan ok pätkiä. Lisäksi Jupiterin paimennuksessa on jonkinlaista edistymistä tapahtunut, koska nyt se uskaltaa ottaa karitsat huomioon ja paimentaa niitä muun porukan mukana, eikä se saa uuhia niin hermostumaan. Toki karitsat on kasvaneetkin, joten sekin voi vaikuttaa. Silti olen tyytyväinen tänään treenatessani näkemääni. :)

Jonas Gustafssonin paimennuskurssilla

Päästiin mukaan Jonas Gustafssonin paimennuskurssille tänä viikonloppuna Jupiterin kanssa. Ukon kanssahan oltiin Jonaksen kurssilla Malmössä pari vuotta sitten. Hyvin erilaiset koirat kyseessä ja ihan erilaisia juttuja on tehty silloin Ukon kanssa, mutta mielenkiinnosta kirjoitan nyt ensin tämän kerran annin muistiin ja kurkkaan sitten mitä ajatuksia heräsi pari vuotta sitten.

Aloitettiin lauantaina näyttämällä vähän mitä osataan. Jupiterhan ei vielä osaa kuin "lie down" ja "steady" sekä "walk on" käskyt. Standia ja suuntia on tehty vasta ihan parin treenin verran eikä se niitä vielä osaa. Niinpä aika pitkälti luontaisilla vaistoilla pelailtiin ja omalla sijoittumisella autoin Jupiterin flänkeille. Jupiter toimi kyllä todella hienosti vieraassa paikassa ja vierailla lampailla.

Jonas kertoi ensimmäiseksi tämän meidän pienen näyttöpätkän jälkeen, että hänen näkökulmastaan paimennuksessa/sen kouluttamisessa on kolme pääkohtaa: se että koiran asenne lampaille on oikea, se että koiran ja ohjaajan välinen suhde on kunnossa ja koira haluaa tehdä ohjaajalle, sekä käskyjen opettaminen. Kaksi ensimmäistä kohtaa Jupiterin kanssa on hyvin kunnossa Jupiter sai paljon kehuja eikä kyllä turhaan. Se oli "very talented dog" ja sai kehuja siitä miten rento se oli lampailla koko ajan. Lisäksi se haluaa koko sydämellään miellyttää mua ja oppia, eikä sen iloinen rento asenne kärsinyt missään vaiheessa ja jaksoi loistavasti kaksi päivää. Oikeastaan Jonaksen viesti meille oli, että Jupiterissa tai sen toiminnassa ei ole mitään korjattavaa, ja kun sille nyt vaan opettaa käskyt (johon pitäisi mennä ehkä max pari viikkoa), niin sitten se on valmis ajelemaan lampaita ympäriinsä mihin vaan. :)

Olen kyllä todella tyytyväinen näihin kehuihin ja siihen millainen Jupiter on sekä siihen, että en ole pilannut sitä. :D Siihen nähden, että meillä on omat lampaat, ei olla treenattu paljoakaan eikä tosiaan alettu tehdä mitään käskyn alaisia hommia vielä ollenkaan. Jonas itsekin sanoi aloittavansa kouluttamisen vasta noin vuoden ikäiselle koiralle ja kun nyt näki miten nopeasti Jupiter alkoi vastaamaan koulutukselle, oli selvää ettei mitään kiirettä olisi ollutkaan. Jupiter on saanut kehittää noita tärkeitä kahta ensimmäistä ominaisuutta ja se kantaa hedelmää. :)

No mitä me sitten tehtiin Jupiterin kanssa? Lauantaian aloitettiin suuntien harjoittelu niin, että olin lähillä lampaita, ekaksi annoin omalla sijoittumisella tmv pientä apua ja sitten suuntakäskyn. Apuja lähdettiin kuitenkin nopeasti häivyttämään ja opettamaan Jupiterille systeemiä, että tiukempi "lie down" merkkää virheellisen suunnan ja hienosti Jupiter kyllä poimi tämän informaation ja alkoi sekä ottamaan suuntia oikein, että korjaamaan heti "lie downin" jälkeen oikeaksi jos ensin oli väärin.

Itselleni parannuskohteena äänen käyttö. Herkästi äänensävy käy kimeäksi/korkeaksi, vaikka olisin koko ajan tyytyväinen ja menisi hyvin, niin käskyt voisi olla pehmeämpiä. Varsinkin, kun Jupiter on sen tyyppinen että se on varsin helppo saada kuuntelemaan ihan pehmeää ja hiljaista käskyä. Niinpä sitten harjoiteltiin sitä ja varsinkin tänään aloin jo todella onnistumaan äänenkäytössä paremmin.

Tänään otettiin mukaan vähän enemmän ajoa ja siinä ihan samalla ajatuksella flänkkejä. Itse seisoin lähinnä paikoillani ja Jupiter siirteli lampaita mun ympärillä eri suuntiin. Todella nopeasti kehittyi jo kahden päivän aikana, alkoi tosi hyvin toteuttamaan suuntia ilman minkäänlaisia apuja multa ja oikeastaan ainoastaan "epäloogiset" suunnat Jupiterin kannalta aiheutti enää virheitä.

Ajatus tässä siis on päästä heti tilanteeseen, että suunnat on koiralle aina samat vasen ja oikea lampaisiin nähden riippumatta siitä missä ohjaaja seisoo, miten päin ohjaaja on lampaisiin tai koiraan nähden tai varsinkaan ilman mitään apuja. Koiran silmissä ei olisi mitään sisä- tai ulkoflänkkejä, on vain kaksi suuntaa suhteessa lampaisiin eikä sillä väliä tuleeko lampaat kohti ohjaajaa vai viedäänkö niitä pois päin.

Jonaksen ajatuksena ajossa on, että alkuvaiheessa koira oppii seuraamaan lampaita sujuvasti eli kun lampailla on joku kulkusuunta koira ottaa aseman niiden takana ja kulkee perässä, mutta jos lampaat alkaa kääntymään esim. vedon mukana, koira yleensä peesaa perässä väärälle linjalle. Koulutuksen seuraavassa vaiheessa (jos sinne päästään) koira oppii tasapainottamaan lampaita esim. vetoa vastaan ja lopulta jos koira on oikein hyvä, se oppii todella ajamaan lampaita suoraan. Ajaminen ei siis ole mikään ihan yksinkertainen ja helppo juttu. Tai siis hyvä todellinen ajaminen. Tavoitteena olisi kehittyä sille tasolle.

Tästä nyt siis jatketaan suuntien opettelua näillä eväillä ja samalla edetään ajon harjoittelussa. Toivon mukaan jo melko pian alkukesästä ollaan tilanteessa, että voin Jupiterilla ajaa 1-luokan tasoisia etäisyyksiä. Olen kyllä todella innoissani jatkosta ja todella tyytyväinen, että mun käsiin on osunut tällainen kultakimpale. En olisi osannut näin hyvää toivoakaan, suorastaan pakahdun ylpeydestä. <3 p="">