maanantai 22. marraskuuta 2010

Kyllä Jeriko osaa :)

Tokoilut on kyllä lähtenyt oikein vauhdilla edistymään, todella hienosti menneet viimeiset treenit! Lauantaina ohjatuissa tokotreeneissä otettiin seuraamista, joka meni hyvin, ja sitten myös seuraamisesta seisomaan pysähtyminen, jota ei olla nyt ihan hetkeen treenattu. Sekin meni hienosti, hyvin ja varmasti jää seisomaan. :) Vielä otettiin myös luoksetuloja, vauhti on hyvä, vielä tarvitsee saada hiottua vauhti ja oikea paikka kohdilleen niin sitten siinä on valmis liike. :) Treenien jälkeen lähdettiin suoraan Parkanoon Matin siskon kolmekymppisille. Siinä sitten kun käytettiin Jerikoa pihalla, en malttanut olla vähän vielä kokeilematta seuraamista, ja päätin ottaa myös liikkeestä maahan. En ottanut mitään helpotettuja muistutteluja alkuun, ihan vaan suoraan ilman ennakkovaroitusta seuraamisesta maahan-käsky. Siis vau! Nyt voi sanoa että Jeriko TODELLA osaa ton liikkeen, aivan täydellisesti, nopeasti ja varmasti kävi maahan ja jäi maahan vaikka jatkoin ihan liikkeenomaisesti vielä matkaakin ja palasin luokse ennen vapautusta ja palkkaa. Ihanaa.
Sitten vielä sunnuntaina aamulenkillä päätin vielä testata kahden edellisen käskyn erottamista toisistaan niin että käskytin ne peräkkäisillä seuraamispätkillä taas ilman mitään valmisteluja. Hienosti meni, molemmat varmoja. :)

Tänään sitten otettiin lyhyt treeni Tuijan kanssa ennen kuin lähdin kummitytön ratsastusta katsomaan. Ja kun Tuija pääsi harvinaisen aikaisin töistä niin saatiin päivänvalossa kuviakin räpsittyä. ;)
Kovat oli kierrokset, mutta hyvät treenit silti. Seuraamista otin ja hyvin meni, pidemmätkin pätkän joissa palkkasin vaan vauhdista ja jatkoin matkaa. Liikkeestä maahan edelleen täydellinen. Liikkeestä seisomaan jäämisessä tarjosi ensin kaksi kertaa maahanmenoa, mutta sitten tuli hyvä, nopea ja varma seisomaan jääminen. Luoksetulosta sain jo melkein valmiin suorituksen, ensin tein juoksulähdöllä, sitten paikallaan seisoen. Pienen taka-askeleen otin jälkimmäisessä että Jeriko korjasi asentonsa suoraksi, mutta hienolla vireellä tuli ja tosiaan nopeasti korjasi asennonkin hyväksi. Kahdella toistolla siis tämä vain. :)
Lopulta otin seuraamista myös parilla juoksupätkällä, mitkä meni hienosti, ja myös käännökset oli mielestäni hyviä.
Treenin päätteeksi tein vielä muutamat takaakierrot puun ympäri, ja todella hienosti meni, alkaa tämäkin sujua jo parin metrin päästä. :)











Mutta siis olen aivan älyttömän tyytyväinen tuohon koiraan, aivan mahtava meininki nyt! Liikkeestä maahanmeno on siis käytännössä jo aivan valmis ja varma liike, liikkeestä seisominen melkein valmis/varma, seuraamiseen vaan pituutta ja kokeenomaista treeniä, luoksetulo melkein koossa.... Häiriötäkin kestää nykyään jo tosi hyvin, ei häiriintynyt vaikka Tuija harjoitteli Ronjan kanssa kentän vieressä takaakiertoa ja Ronja haukkui (tosin Jerikokin tuppasi vähän haukkumaan siinä sitten seuratessa), eikä häiriintynyt kun Ronja lähti tulemaan kohti kun Jeriko oli jäänyt liikkeestä maahan.. Vau. Olen tässä jopa alkanut vähän miettimään että milloin oltaisiin koevalmiita... ;)

perjantai 19. marraskuuta 2010

Treenitauon lopetus agilitytreeneillä

Ollaan tässä melkein viikko pidetty siis treenitaukoa. Jerikolla oli koko viikon side jalassa, minkä vuoksi jäi siis tiistain agilitytreenitkin väliin, ja muutenkin lenkit jäänyt hyvin lyhyiksi. Sisällä ollaan kyllä treenattu kapulan nostoa (nostaa nyt maasta ihan kunnolla niin että pystyy samalla ottamaan kontaktin) ja perusasennossa paikallaan käännöksiä ja sivuaskelia oikealle. Hyvin sujuu käännökset ja kun ei olla muuta oikein tehty, niin tästä treenistä Jeriko on tykännytkin. Ja aivan mahtavaa kontaktia nyt tarjoaa, hyvä into tehdä ja lihapullat maistui kerrankin niin hyvin ettei ollut ihan väliä tuliko vähän sormeakin mukaan! :D

Kynsi (tai se ydin siis) ei kuitenkaan ole kauheammin ole ottanut kuivuakseen, kun joka ulkoilutuksella on muovipussi hajonnut kun hiekoitussepeli viiltää sen auki, ja side on päässyt kostumaan. Tänään sitten päätin aamulla ottaa illalla laitetun siteen pois, ja ottaa samalla se riski että Jeriko päivän aikana nuolee kynttä. Kotiin tullessa tassu oli ainakin sillä hetkellä kuiva, ja kynsi oli heti paljon paremman näköinen! Niinpä sitten oli hyvä lähteä ilman sidettä ensimmäiselle "omalle" hallivuorolle. :) Varattiin siis hallivuoro yhdessä Tuijan ja Saran+Vellun kanssa, koska talvella ei oikein ilkeä treenata ulkona, ja halutaan kuitenkin ehdottomasti jatkaa treenejä ympäri vuoden.

Tällä kertaa harjoittelin Jerikon kanssa takaakiertoa. Ensin kupin kanssa, sitten ilman sitä. Välillä meni hyvin, välillä ei niin hyvin. Ensin Jeriko teki hyviä toistoja, ja sitten olikin taas niin kuin ei tajuaisi yhtään. Lopuksi päätin vielä ottaa oikealta puolelta takaakierron esteen ympäri ja siitä suoraan putkeen, ja sitten alkoi sujua oikein hienosti! Jeriko teki innolla ja hyvin, selvästi motivoituneempi kun oli joku kiva juttu minkä sai tehdä sen jälkeen, ja ehkä itsekin ohjasin paremmin kun oli putki vielä kierron jälkeen. Nyt vaan tajusin että unohdin laittaa hyppyyn riman kun ensin harjoittelin ilman rimaa, tähän viimeiseen toistoon olisi hyvin voinut ottaa hyppyyn rimankin mukaan. :D Mutta mitä pienistä, ensi kerralla sitten.

Täytyy sanoa että hallin vuokraaminen oli todella hyvä idea, ja kolmen koiran porukka on juuri sopiva, riittää sopivasti aikaa jokaiselle tehdä. Vähän on kyllä sellainen tuntuma että toko jää vähiin, kun ei koirat tai ohjaajatkaan malta agilityesteiden läheisyydessä rauhoittua tokoa treenaamaan. :D Ehkä joskus kuitenkin täytyy pyhittää tokollekin joku aika.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Treenitaukoa pukkaa

Jerikolla on ollut vähän pahaonninen viikko. Torstaina treenikentällä Jeriko ilmeisesti reväytti takajalan lihaksen ja alkoi sitä varoa, treenit jäi sitten lyhyeen. Lauantaina lenkillä alkoi sitten nilkuttamaan oikeaa etujalkaansa ja oli siitä selvästi kipeä, jalkapesulla huomattiin että yksi kynsi oli aivan irti, törrötti vaan pystyssä ja ydin täysin paljaana. :( Jeriko ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut ilmaissut milloin tämä olisi tapahtunut, kumma juttu, luulisi että olisi sattunut silloin tapahtumahetkelläkin. Vietiin sitten Jeriko eläinlääkäriin, jossa Jeriko rauhoitettiin ja kynsi irrotettiin kokonaan, ja Jeriko sai antibioottikuurin ja kipulääkettä.

Nyt on sitten jalka paketissa ainakin joitain päiviä, niin kauan että ydin kuivuu kunnolla, ainakin viikon treenitaukoa eläinlääkäri meille määräsi. Jeriko on tässä vinkunut erityisen paljon, en tiedä onko sillä jalka niin kipeä vaikka se on paketissa niin hyvissä pehmusteissa ettei sitä varsinaisesti varo, vai alkaako sille vaan jo tulemaan tylsää kun ei ole vuorokauteen käynyt kunnolla ulkona. Anyway, kapulatreeniä on nyt hyvä aika ottaa sisällä, ei rasita jalkaa mutta toivon mukaan sopivasti päätä ettei aivan seinille hypi tuo koira tässä viikon kuluessa.

perjantai 12. marraskuuta 2010

Jerikon leikkihetki sinikettu-Smirren kanssa

Haha, aivan uskomatonta! Oltiin tossa iltalenkillä Jerikon kanssa kun sitten mentiin ohitse miehestä jolla oli aikas kumman näköinen koira. Oli sitten pakko huikata, että onpas erikoisen näköinen koira ja mies siinä sitten kutsui katsomaan lähempää. Ensin luulin oudon väriseksi supikoiraksi, mutta ilmeni että se oli sinikettu, Smirre nimeltään. :D
Jeriko murisi ensin sille todella epäluuloisena, kyllä huomasi että Jeriko tajusi ettei ole mikään tavallinen koira. Mies kuitenkin pyysi että voisiko kävellä meidän mukana vähän matkaa, kun haluaa sosiaalistaa kettuaan. Siinä sitten kun käveltiin Jerikon epäluulo muuttui kiinnostukseksi ja halusi päästä haistelemaan ja alkoi tekemään leikkikumarruksia ketulle. Päästin sitten ketun isännän luvalla Jerikon irti ja voi sitä riemua! :D Jeriko oli aivan innosta piukeena ja juoksi innoissaan ketun ympärillä ja kettu pitkässä hihnassaan Jerikon perässä. Lopulta ottivat pientä leikkisää painiakin, ja Jeriko heittäytyi selälleen uunituoreen kettu-kaverinsa edessä. Aivan uskomatonta! :D
Tämä Smirre oli siis 6 viikkoisena haettu turkistarhalta, ja siitä asti oli asunut perheessä ja sosiaalistunut ihmisiin. Se asuu tarhassa miehen pihassa, sisällä ei kuulemma viihdy vaikka pyydettäisiin, ilmeisesti tulee liian kuuma tai vaisto vaan vetää ulos. Jokatapauksessa kettu oli aivan kesy, tuli heti ottamaan nakin kädestä kun tarjosin, tuli luokse kutsusta ja istui. :D
Ketun omistaja oli niin iloinen siitä kuinka hyvin Jeriko ja Smirre tuli juttuun, että vaihdettiin numeroita, että voisi joskus lenkillä toistekin törmätä ja kettu saisi positiivisia koirakontakteja. En olisi kyllä uskonut lenkille lähtiessä että Jeriko pääsisi ketun kanssa leikkimään. :D
Yritin ottaa kuvaakin kännykällä todisteeksi, mutta eihän se onnistunut hämärässä ja kun koira ja kettu liikkui koko ajan.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Eilen oli aika sähellys agilitytreenit. Ensinnäkin olin unohtanut ihan täysin harjoitella takaakiertoa, ja toisekseen olin unohtanut myös oman kipon kotiin. Treeneissä Jeriko oli aivan pihalla, ja pian kävi ilmeiseksi että ryhmässä olevalla narttukoiralla oli juoksut. Omistajan sanojen mukaan ohitse jo, mutta kyllä se selvästi oli tiputellut vähän joka paikkaan, kun Jeriko jäi aina esteille ja vähän joka puolelle haistelemaan (oltiin harjoitusvuorossa aina niiden jälkeen, ei hyvä), ja pysähtyi sitten putkeenkin vaikka se on Jerikon lempieste ja Jeriko juoksee sen aina täydellä innolla! Haistelu alkoi vähän käydä mun hermooni pidemmän päälle, mutta minkäs sille sitten mahtaa. Ilmeistä on, että meidän pitäisi edelleen harjoitella rutkasti kontaktia tällaisissa supervaikeissa tilanteissa, että Jeriko pystyisi keskittymään vaikka kuinka olisi juoksun hajua tms. Ihme kyllä Jeriko ei yrittänyt kertaakaan karata tämän ihanan leidin luokse! :D
Jossain vaiheessa Jerikolla pilkahti pieni keskittymiskyvyn aavistus, ja teki pari kertaa ihan hyvänkin sarjan: takaakierrolla ensimmäinen hyppy, perään toinen, siitä putki ja vielä kepit. Kepit juoksi kerran oikein kunnon vauhdillakin niin että ensäimmänen namikuppi vaan lenteli jaloissa! :D Mutta pääosin Jeriko oli kyllä ihan pihalla kaikesta. Ja inisi ja äänteli. ;(
Toisaalta tässä aamulla tuli mieleen että ehkä en vaan olekaan harjoitellut tarpeeksi hyvin kontaktin kestoa ja edennyt liian nopeasti. Ajattelin siis ottaa oikein kunnon kontaktitreeniä ja yritetään päästä oikein vaikeisiinkin tilanteisiin harjoittelemaan lopulta.

Mutta enpä ole muistanutkaan mainita, että ollaan taas aloitettu noutokapula harjoitukset ja hyvin menee! Aiemmin annoin kapulaa siis Jerikolle kädestä, ja parhaimmillaan se pitikin sitä 12 sekuntia, mutta sitten välillä tuli vaan seinä vastaan eikä halunnut pitää kapulaa ollenkaan. Nostoon siirtyminen oli yhtä tuskaa. Nyt aloitin sitten suoraan lattialta sheippaamaan kapulan nostoa, ja nyt nousee jo kivasti pää pystyyn niin että ottaa samalla katsekontaktin kun itse istun polvillani. :) Tätä vaihetta vahvistelen vielä ja sitten täytyy nousta jo itsekin seisomaan. Tai ottaa häiriötä ja koskea kapulaa yms.. En tiedä kumpi on fiksumpi tehdä ensin, viisaammat? :)

maanantai 8. marraskuuta 2010

Tänään oltiin treenaamassa Tuijan ja Ronjan kanssa. Ensin heitettiin pieni lenkki jonka jälkeen koirat oli saaneet purkaa turhat energiat. Jeriko oli tänään vähän levoton ja keskittymiskyvytön, mutta saatiin kuitenkin otettua hyviä luoksetuloja. Vähän harjoiteltiin paikallaan käännöksiä ja niitä tehdessä Tuija huomasi että palkkaan aina liian edestä ja vähän niin kuin vedän Jerikon välillä liian eteen. Tämä oli todella hyvä huomio ja pitää jatkossa todella kiinnittää siihen huomiota, huomasi vaan että se on niin piintynyt tapa että vaikka tiedosti ongelman niin meinasi silti antaa palkan liian edestä. Tähän siis erityishuomio jatkossa!
Lopuksi halusin ottaa jotain tosi lyhyttä ja helppoa, ja lopettaa treenit oikein riemukkaasti. Aluksi vähän haki että mitä sitä nyt tekisi ja Jeriko inisi, mutta sitten päätinkin vaan lähteä liikkeelle ja vaihtelin suuntaa ja pyysin lennosta seuraamaan. Muutama onnistunut seuraamispätkä ja Jerikokin oli hiljaa, ja sitten pallo lentämään ja itse juoksin ja riemuitsin oikein kunnolla ja innostin Jerikoa. Toivon mukaan Jerikolle jäi hyvä mieli treeneistä siis, vaikka välillä meinasi vähän tuskastuttaakin. :)

Jäin sitten vähän treenien jälkeen miettimään tuota Jerikon ääntelyä. Ongelmahan on siis se että Jeriko ääntelee ennen kuin tehdään jotain ja kun joutuu odottamaan, ja ääntely jatkuu siihen harjoitukseen alkuun ja häiritsee jopa sen keskittymistä. Mutta sitten jos päästään tekemisen makuun ja reippaasti tehdään jotain niin Jeriko on aivan hiljaa ja keskittyy. Pohdin sitten että helpottaisiko tuo vähän jo iänkin myötä kun tulisi vähän keskittymiskykyä lisää ja jaksaisi odottaa paremmin. Tuija sitten ehdotti että voisi kokeilla tehdä treenit jatkossa niin että aina Jerikon vuorolla meillä olisi valmiiksi mielessä mitä tehdään ja sitten tehtäisiin lentävä lähtö harjoitukseen eikä mitään pohdintoja joiden aikana Jeriko ehtii kyllästyä. Ja itse saisin kiinnittää huomiota omaan vireeseen jos hyvää virettä koiraltakin vaadin, ja ylläpitää innostuneisuutta läpi treenin. Tuijan mietteet kuulosti kyllä mun korvaan erittäin fiksuilta ja jatkossa varmasti tehdään noin, uskon että siitä on apua, ja kun Jeriko kasvaa ja kehittyy niin oppii varmaan odottamaan rauhallisemmin. Kiitos Tuija taas vinkeistä, näillä taas eteenpäin! :)

perjantai 5. marraskuuta 2010

Jeriko on kyllä edistynyt huimasti (ja ehkäpä myös minä itse), nyt on löytynyt sellainen hyvä yhdessä tekemisen fiilis eikä Jerikoa kiinnosta enää treenikentällä hajut tai muiden koirien luokse karkailu. Tiistaina agilitytreenit meni hienosti siinä suhteessa ettei Jeriko kertaakaan edes yrittänyt karata minnekään vaikka pidin sitä tahallaan vapaana enemmän kuin olisi tarvinnut. Odotti vaan siinä mun lähellä että mitä tehdään. :) Hallissa ongelmana on kyllä edelleen haistelu ja toisaalta ääntely varsinkin silloin kun odotetaan omaa vuoroa, tai juuri kun päästään omalle vuorolle. Esteillä Jeriko on hiljaa, ainakin toistaiseksi. Mutta täytyy puuttua noihin molempiin asioihin ettei pääse ääntely pahemmaksi, ja toisaalta että Jeriko ymmärtäisi ettei agilitykentällä jäädä mitään haistelemaan edes silloin kun ei ole oma vuoro. Haistelusta seuraa kuitenkin aina se merkkaamisen vaara..

Myös kotioloissa Jeriko on ollut aivan mahtava, lenkeillä on tullut koiria vastaan mutta ei ole karannut yhdenkään luokse vaikka selvästi kiinnostus toisia koiria kohtaan ei ole kadonnut minnekään. Ihanaa kun alkaa olemaan sellainen fiilis että Jerikon voi päästää huoletta aina vapaaksi ja tietää että saa sen kiinni missä tilanteessa tahansa. :)

Torstaina käytiin Hallilassa taas treenaamassa Saran ja Liisan kanssa. Jerikon kanssa otettiin seuraamista takapalkalla, melko hyvin meni, mutta ei ihan niin hyvin kuin maanantaina. Jotenkin itselläkin meni enemmän sähläykseksi. Paikkamakuu oli nyt aikas hyvä, vaikka ihan tikkusuoraan ei edelleenkään jäänyt (taas oma vika, autoin vielä kädellä mutta ilmeisesti vinoon). Mukavasti oli kuitenkin pää pystyssä ja valppaana, mutta hiljaa. Jeriko makasi rivissä keskellä eikä häiriintynyt yhtään liikendinnästä ympärillään.
Luoksetulon vauhti on hyvä, mutta niin kuin arvelinkin niin paikka on nyt taas vähän hakusessa. Mutta kyllä tämä palapeli tästä vielä kasaantuu ja saadaan hieno nopea ja suora luoksetulo. :)

Tänään Ronja tuli meille muutamaksi tunniksi hoitoon. Käytiin Matin ja koirien kanssa lenkillä, ja päästettiin koirat juoksemaan keskenään. On kyllä näin hienoa koiraa on ilo hoitaa, Matti halusi taluttaa nimenomaan Ronjaa kun se käveli hihnassa paljon Jerikoa paremmin ja heitti vähän vitsiä että jos annettaisiin Jeriko Ronjan sijasta takaisin. :D Lenkin jälkeen oli kaksi märkää ja likaista koiraa pestävinä ja kuivattavina, mutta on se helppoa kun molemmat antaa pestä ja kuivata ilman mitään ongelmaa. Kaksin verroin märän koiran hajua kuitenkin! :D Sisälle koirat rauhoittuivat ihan mukavasti, Jerikoa täytyi kyllä välillä käskeä jättämään Ronjalle hieman hengitystilaa. Ronja taas aluksi säikähti meidän rontti-Lallia kun se tuli yllättäen nurkan takaa, mutta alkuhämmennyksen jälkeen Ronjan ja kissojenkin yhteiselo sujui mallikkaasti.







tiistai 2. marraskuuta 2010

Eilen treenattiin Hallilan koulun valaistulla kentällä Saran, Tuijan ja Liisan kanssa. Kotona ollaan otettu seuraamista tosiaan lenkeillä ja sujuu hyvin, sisällä olen ottanut niin että olen jättänyt lelun takapalkaksi, tämä myös sujuu ihan hyvin. Kentällä jotenkin unohdin tämän menetelmän ja meinasin vaan normaalisti itse palkkaamalla treenata, kierrokset nousi taas liian korkealle eikä Jeriko pystynyt keskittymään, ja yritti edistääkin. Sara onneksi sitten ehdotti takapalkkaa ja sillähän sitä sitten otettiin pienen tauon jälkeen. Ja ensimmäistä kertaa aikoihin Jeriko seurasi treenikentällä hienosti ja hyvällä kontaktilla. Siis vau! Takapalkkaa siis jatkossakin, toki täytyy miettiä ettei liian kaavamaisesti tee ettei Jeriko ala sitten ennakoimaan palkalle vapauttamista jos vaikka kehuu kesken seuraamisen.
Paikkamakuussa Jeriko pysyi hienosti, jäi tosin alunperinkin hieman vinoon. Perusasennosta maahanmenon suoruutta pitäisi hioa. Pysyi kuitenkin hienosti, ja kun kävin tiheästi palkkaamassa ei myöskään ehtinyt aloittaa tavanomaista vinkunaansa ja piti pään pystyssä. Jatkossa siis myös käyn palkkailemassa usein jotta oikea mielentila vahvistuisi suoritukseen, ja pidempiä paikkamakuita harvemmin.
Lopuksi otin Jerikon kanssa vielä luoksetuloa, ensin tein paikkaharjoituksia, ja sitten juoksulähtöjä. Jeriko lähti kyllä kuin tykin suusta, harjoituksista on siis ollut hyötyä. Jatkossa ajattelin alkaa tehdä pakoja vähän vaihtelevilta etäisyyksiltä etten heti lähde kun Jerikokin, ja välillä annan sen vaikka tulla perille asti.
Treenit meni siis tosi kivasti, olen erittäin tyytyväinen! Myös lenkillä Jeriko kuunteli hienosti alun pienen muistuttamisen jälkeen. Herkut vaan ei muiden koirien seurassa Jerikolle oikein maistuneet (muille olisi kyllä kelvannut! :D ), ja muutenkin sillä on ollut tosi huono ruokahalu tässä viime päivinä. Lauantaiaamun jälkeen Jeriko ei ole syönyt yhtään kunnon ateriaa, ainoastaan sen määrän herkkuja mitä treenatessa on saanut. Teini-iän anoreksiaa kai...
Myös tänään aamulenkillä meitä vastaan meinasi tulla pari koiraa (jotka kyllä vaihtoivat suuntaa heti kun näki meidät...), ja Jeriko tuli hienosti luokse vaikka selvästi koirat kiinnostivat. Ollaan siis todella edistytty tässä! :)