torstai 29. syyskuuta 2011

Taisi olla syksyn/vuoden viimeiset ulkopaimennukset...

Oltiin tänään Mahnalassa paimentamassa. Taisi olla viimeiset ulkopaimennukset tälle vuodelle, kun mulle pukkaa saikku päälle ja sitten kun olen kykenevä kipittelemään lampaiden mukana niin on varmaan jo lunta eikä ulkona enää paimennella. Mutta talven aikana on tarkoitus käydä noin kerran kuukaudessa Somerolla sisätreeneissä, voidaan sitten ainakin treenailla kuljetuksia, häkkityöskentelyä yms.

Tänään treenailtiin sitten laitumella joka toimi viime sunnuntaina kisalaitumena. Lampaita oli ne kahdeksan mitä sinne oltiin jätetty. Harjoiteltiin kaaria, mutta tehtiin myös joitain pätkiä ajoa. Jeriko on kehittynyt kyllä huimasti! Nyt on alkanut tulla vahvempaa lukkiutumista silmälläkin ja intensiteetti kasvanut, keskittyy lampaisiin täydellisemmin. Esimerkiksi ennen meidän vuoroa, kun päästin Jerikon jo irti ja käskin maahan, mutta jäinkin vielä puhumaan Saran ja Vellun kanssa, Jeriko katsoi koko ajan lampaita ja lähti välillä hiippailemaan kohti. En tiedä milloin sille on tullut näin suuri draivi paimennukseen, mutta joskus alkukesästä sen keskittyminen lampaisiin herpaantui aina välillä maassa odottaessa.

Toinen huikea parannus on poispäin ajo, kuljeteltiin välillä lampaita niin, että jäin selkeästi taakse ja annoin Jerikon vaan viedä lampaat kauemmaksi, jotta sitten kutsuisin Jerikon luokse ja lähettäisin hakukaarelle, Jeriko siis parhaimmillaan ajoi lampaat yksin noin 50 metrin päähän musta niin, että seisoin vaan paikallaan. Eihän se täysin suoraan aina mennyt kun lauma välillä lähti taipumaan johonkin suuntaan, mutta Laamasen Miian neuvojen mukaan ajoa harjoitellessa ei ole sillä niin väliä, vaan enemmän sillä että vaan menee kohti. Ja sain kyllä käskyillä Jerikon ajamaan niitä ihan oikeaan paikkaankin.

Hakukaaret oli myös tänään taas parempia, vasemmalle lähettäessä välillä jätti vähän vajaaksi, mutta oikealle lähettäessä teki taas muutamia aivan täydellisiä hakukaaria niin, ettei lampaat liikahtaneet ollenkaan. Parhaimmillaan 60 metristä. :)

Siis huikeaa kehitystä, jännä kun yhtäkkiä kehittyy hirveästi, kun pään sisällä joku kai kypsyy sopivasti. :) Tähän treeniin voi tyytyväisenä lopettaa, katsotaan miten sitten päästään tän vuoden puolella vielä paimentelemaan..

Lisäys jälkikäteen itselle muistiin:
Tällä harjoituskerralla Jeriko ei myöskään enää häiriintynyt yhtään Theban, Saran ja Vellun läsnäolosta, ja teki hienoja kaaria heistä huolimatta. Hyvä. :)
Harjoitella pitää
- hakukaaria edelleen, varsinkin sitä vasenta suuntaa jos se nyt on hankala + lisää etäisyyttä
-suuntakäskyjä myös niin, että Jeriko on lauman toisella puolella tai missä tahansa kaarella maassa ja siitä annan käskyn
-lyhyen ja pitkän flankin erottaminen
-lauman ympärillä pyörimistä ilman, että jään itse sisään
-poispäinajoa säilyttäen joku tietty suunta
-häkkityöskentelyä 

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

PK-treeniä

Olen tässä taas vähän aktivoitunut jäljen treenaamisen suhteen, olen tehnyt pari nysäjälkeä ja viime lauantaina peltojäljen. Siitä en nyt enää tarkkaan muista, se oli noin 100 metriä pitkä, kolme keppiä ja meni aikas kivasti. Herkut ei edelleenkään maistuneet ja toisen kepin osoitin Jerikolle, mutta jäljesti kyllä ihan hyvin.

Eilen kävin sitten tekemässä metsäjäljen Sorilan taakse. Jäljelle tuli pituutta noin 300 metriä, 4 keppiä ja kaksi kulmaa toinen vasemmalle toinen oikealle. Jäljelle ripottelin tällä kertaa juustomakkaraa janalle, kulmiin ja keppien tuntumaan, ajattelin vaan kokeilla kun näin viileillä ei enää varmasti muurahaisetkaan vaivaa ja toisaalta jos Jeriko sitten innostuisi yhtään syömään.

Jälki vanheni noin 40 minuuttia, siinä välissä tehtiin esineruutu ja käveltiin vähän. Ruudun alustana oli hakkuuaukea. Ensin autosta ottaessa Jeriko oli taas aivan jäljelle lähdössä, mutta kun heittelin vähän yhtä esinettä niin alkoi kyllä hyvin orientoitumaan esineruutuunkin. Vielähän tämä on meillä niin alkeissa, ettei suoraan ymmärrä mitä ollaan menossa tekemään. Ensimmäinen esine oli nahkahanska, vein sen suoraan noin 10 metrin päähän. Jeriko lähti suoraan ja innokkaasti ja löysikin hanskan melkein heti. Toinen esine oli heijastinnauha, vein sen ehkä myös noin 10 metrin päähän (nyt vasta tajusin, että tuli vietyä molemmat yhtä syvälle..). Maasto oli tässä kohdassa vähän hankalampaa, siinä oli jotain risukasaa ja kuoppa jonka reunalla nauha oli. Jeriko lähti taas suoraan ja innoissaan hakemaan, vähän vaikeampi oli löytää, mutta Jeriko etsi tosi hyvin ja löysikin esineen sitten hetken pyörittyään. Tosi hyvä esineruutu! :)

Jäljellä janalle lähetin noin 4 metrin päästä, aavistuksen vinoon Jeriko lähti (olisko vinkkejä miten saisi lähtemään suoraan?), mutta nosti jäljen hyvin ja lähti oikeaan suuntaan. Jeriko jäljesti nyt aivan sika hyvin, tosi tarkasti ja rauhallisesti eteni. Muutamia makkaranpaloja söi, mutta ei todellakaan kaikkia. Kaikki kepit Jeriko ilmaisi itse hienosti, vaikka olisi aluksi mennyt ohi, niin palasi ennen kuin itse ehdin mitenkään reagoida. Ensimmäinen kulma taisi mennä niin nopsaan etten edes hoksannut, että miten sen meni, toisessa kulmassa Jeriko jäi hieman pyörimään paikallaan, mutta löysi sitten oikean suunnan ja jatkoi, ei mennyt kulmasta yli juuri yhtään! Aivan loppua lukuun ottamatta Jeriko meni nenä koko ajan kiinni maassa ja tosi tarkasti haisteli ja työskenteli, parikymmentä metriä ennen viimeistä keppiä nenä alkoi nousemaan ja ajautui vähän sivuun, mutta löysi takaisin jäljelle niin, että nosti itse kepin. Siis todella hyvin meni, en ole noin rauhallisena Jeriko nähnyt varmaan ikinä! 300 metriä on varmaan nyt sellainen maksimi meillä, ettei sen pidempää ainakaan heti uskalla tehdä ettei sitten ehdi mennä huonommaksi jäljestys. Mutta todellä tyytyväinen olen, koskaan yksin jälkeä tehtyäni en ole lähtenyt näin tyytyväisenä metsästä! :D Ihan alkaa jopa harmittamaan, että ensi maanantain jälkeen jäljen tekokin jää tauolle ja varmaan suoraan sitten ensi vuoteen.. Vaikka Mattia ajattelin kyllä patistaa tekemään pieniä jälkiä.. ;)

Mutta jäljellä keppien ilmaisua ja tunnaria olen tässä vähän pohtinut.. Molemmissa koira hakee puuta jossa on ihmisen haju, mutta tunnarissa pitäisi erotella juuri se oman ohjaajan haju. Meneekö tunnari vähän sekaisin jos jäljen on tehnyt joku vieras ja kepeissä vieras haju..? Meinaan, että hämmentyykö koira sitten ja ilmaisee tunnarissakin vähän mitä sattuu? Kuitenkin tosi samanlainen tehtävä.. Pitäisikö vieraan tekemää jälkeä ja vieraita keppejä nostella vasta sitten kun ollaan varmasti selvillä vesillä ton tunnarin kanssa..? Viisaammilla ajatuksia tähän?

Tänään käytiin Kyötikkälän kentällä tottistelemassa/tokoilemassa Hiltulan Hannan kanssa. Otin ruutuun lähetyksiä Jerikon kanssa, ensin muutama alustalla (aattelin tehdä näin, koska nurmikentällä ei olla aikaisemmin otettu), sitten Hanna otti alustan pois. Muutama hyvä toisto tuli ja yksi aivan täydellinen, mutta sitten otin sen yhden liikaa ja homma hajos.. Perinteiset. :D Noh, sitten alustan kanssa taas ja sitten ilman, mutta ei enää tullut sellaista nappisuoritusta kuin aluksi.
Seuraamista tehtiin myös, mielestäni Jeriko seurasi hyvin, aika pitkää pätkää tein ja vire pysyi hyvin.
Sitten esiin Jerikon mörkö, metallikapula. Kyllähän Jeriko sen mulle nostaa, mutta kita ammollaan "pitää" jos sitä nyt pitämiseksi voi sanoa.. Tämä tulee siis vielä tehosyyniin sisällä ja tossa äsken kun otin ja vahvistin noston loppuosaa juuri ennen kuin alkaa ote kirpoomaan niin alkoi jo heti näkyä parempaa pitoa. Tätä siis tehdään maltilla ja uloskin liikettä siirtäessä täytyy muistaa lähteä ihan alusta, että ote pysyy hyvänä. Nyt näytti kyllä tosiaan heti jo paremmalta. :)

Viimeisenä sitten pk-este. Kyötikkälän kentällä ei ole valmiina harjoitusestettä, vain se kiinteä, aika perseestä, mutta metrisellä sitten mentiin. Pari kertaa jäi hyppäämättä, mutta sitten sain Jerikon innostettua hyppyyn, mutta joku kolahti esteeseen ja Jeriko meinasi lentää naamalleen, lensi kuperkeikat esteen takana. Sinänsä hyvä, että pyöreesti laskeutui kuitenkin. Tämän jälkeen usko kyllä loppui eikä enää estettä hypätty. Tätä täytyy sitten vaan harjoitella jatkossa hiekkakentillä tai sisällä, nurmella ponnistusalusta on sen verran huonompi, ettei hyppy vielä riitä. Uskoa kasvatellaan kovemmilla ja tasaisemmilla alustoilla. Eikä meillä tässä mikään kiire. Toivon mukaan talvella pääsisi joskus halliin kokeilemaan ja olis se pk-este siellä. :)

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Talkoilemassa paimennuskisoissa

Mahnalassa oli tänään SBCAK:n 1-luokan paimennuskisat, joihin Tiina oli jo aikaisemmin kutsunut talkoilemaan ja totta kai suostuin, koska samalla pääsi itse seuraamaan paimennuskisoja ensimmäistä kertaa. Päivä olikin todella antoisa, näki miten ylipäätään kisat järjestetään ja lisäksi sitä minkä tasoisia 1-luokan koirat ovat ja mitä meidän pitäisi osata, että uskallettais Jerikon kanssa kisoihin. Tuomarina oli Miia Laamanen, ja hän selosti tosi mukavasti myös keskeyttämään joutuneille koirakoille, mitä pitäisi lähteä kehittämään. Jeriko oli valmiina apuun kun radan jälkeen lampaat lastattiin traktorin peräkärryyn, mutta kisakoirat saivat lampaat ilman apua kärryyn, tai itse asiassa lampaat hyppäsivät niin innokkaasti kärryyn, ettei paljon koiran apua edes tarvittu. Jerikoa tämä kyllä harmitti. ;) Toisaalta hyvä, ettei meidän tarvinnut alkaa säätämään, jännitti hirveästi alkaa siinä kaikkien silmien edessä tekemään jotain ja jos Jeriko sitten olisikin mokaillut. :D

Päivän taso oli hyvinkin vaihtelevaa, osan suoritus jäi jo hakuun, koirat eivät vaan lähteneet kunnolla hakemaan lampaita. Nähtiin myös hienoja suorituksia, mm. ensimmäisenä kisanneelta ja kilpailun voittaneelta Anne Talasmäeltä ja bcu Tending Jolly Rogerilta, heidän suorituksensa oli hyvin sujuva hausta lähtien, paras kaari, nosto sekä kuljetus ohjaajalle. :)
Parilla koirakolla homma tyssäsi häkitykseen tai häkistä pois ottoon, kun koira ei lähtenyt millään ajamaan suoraan lampaita päin. Yhdellä koirakolla oli erityisesti ongelmia häkistä otossa, kun lampaat kääntyivät koiraan pään ja koira vaan flankkasi eikä uskaltanut lähestyä suoraan. Lopulta ohjaaja joutui auttamaan ja tönimään lampaat ulos.

Kisan jälkeen talkoolaiset pääsivät treenaamaan omien koiriensa kanssa ja Miiakin treenasi omia koiriaan. Taas jännitti kyllä treeni Jerikon kanssa, kun läsnä oli tuomari, kisan voittaja toisen koiransa kanssa ja Marko Mäkelä oman paimenlinjaisensa kanssa. Jeriko oli onneksi tänään ihan vauhdissa ja teki hyvin. :) Tehtiin hieman kaaria ja poispäin ajoa, poispäin ajo sujuu jo aikas hyvin, vielä tarvitsee vaan suuntakäskyt saada niin varmoiksi, että Jeriko pystyy reagoimaan heti käskyyn ja oikein vaikka olisinkin takana. Vahvasti kuitenkin lähestyy lampaita vaikken ole tukena vaan takana. Kaaret oli tänään suht hyviä, pari vähän huonompaa, mutta pääasiassa hieman laajempia kuin mitä ne on keskimäärin ollut nyt viime aikoina.
Saatiin Miialta hieman vinkkejä ja kaikille näille koirille oli sama vinkki, että kaaret tosiaan pitäisi saada laajemmiksi. Niitä siis edelleen hinkataan ja toivotaan, että ne alkaisi paranemaan ja olisivat aina sitten yhtä hyviä.

Miia myös sanoi sen mitä olen aiemminkin kuullut, että Jerikon heikoin puoli on sen väri, mutta toisaalta jos se on heikoin puoli niin sittenhän meillä loppujen lopuksi on asiat aika hyvin. ;) Nyt kuitenkin näki kisassa mustavoittoisten koirien jäätyvän kun lampaat kääntyi vain katsomaan, mutta Jeriko on ajanut lampaita jotka katsoo, polkee jalkaa ja puskee päälle jos yhtään antaa periksi ja on pärjännyt hyvin. Oppinut, että kyllä ne väistää kun pakottaa, ja saanut kesän aikana itseluottamusta niin ettei varmasti ainakaan pelkästä katsomisesta hätkähdä! Luulisin, että itseluottamus ja rohkeus paikkaa sen minkä Jeriko menettää värissään.. ;)

Lohdullista oli myös huomata, ettei paimenlinjaiseltakaan asioita ilmaiseksi saa, esim. kaarien suppeuden tai lopun leikkaamisen kanssa oli monilla ongelmia.Tai sitten se ajo, ei vaan kaikilla ollut tarpeeksi pokkaa että menis suoraan päin kun lammas katsoo. Totta kai paimenlinjaiset on parempia ja vietikkäämpiä paimenia kuin Jeriko, en mä sitä sano, mutta ei Jerikokaan ihan onneton tapaus ole, kyllä sekin jotain osaa ja on siinäkin potkua vaikkei silmä olisikaan koko ajan lukittuna lampaisiin..

Mukava päivä siis oli, kouluhommat jäi kyllä nyt kieltämättä ihan tekemättä, mutta olis se sen arvoista. Tästä nyt sitten vaan treenaillaan eteen päin, tämän päivän perusteella näyttäisi siltä, että ensi kesänä saatetaan meitäkin nähdä paimennuskisoissa.. ;)

torstai 22. syyskuuta 2011

Mä en enää jaksa tätä sadetta!

Mitta alkaa pikku hiljaa täyttymään sateesta, ei siinä mitään jos välillä ripottelee tai on hyvät varusteet, mutta usein tuo ilma tuntuu huijaavan mua ja näyttää hyvältä kun lähden pihalle ja sitten taivas repee kun olen sopivan kaukana kotoa ilman vedenpitävää varustusta/sateenvarjoa, ja tietenkin sitten sade lakkaa kun saavun litimärkänä taas kotipihaan. Erityisesti ärsyttää kun on kouluun lähdössä ja aamulla kastuu lenkillä, vähän niin kuin tänään aamulla, yritän kuitenkin näyttää jotenkuten fiksulta julkisilla paikoilla.. Ostin vielä sellaisen sateenpitävän puvunkin, mutta takista on vetoketju rikki enkä ole saanut sitä käyttöön kun pitää käydä vaihtamassa. Vanhassa soft shell -takissa taas ei ole huppua eli jokatapauksessa kastuu ja vedet valuu naamalle. En tykkää! ;(
Sitä paitsi urheiluliikkeissä tuntui olevan vettäpitävät vaatteet aika lopussa ja mun kokoa ei tietenkään niistä halvimmista löytynyt ja jouduin ostamaan sadan euron puvun, mikä kieltämättä on opiskelijalle aikas paljon. Mutta kun on kyseessä käyttövaate minkä tarvitsee, niin minkäs sitten teet... Vanha DryMax-puku on tosiaan niin kulahtanut, että alkaa jo päästämään vettä turhan helposti läpi..

No mutta, eilen oltiin tokoilemassa Piian ja Tuijan kanssa Ristinarkun koulun kentällä. Mentiin sinne Jerikon kanssa pyörällä, kaksi kärpästä yhdellä iskulla niin sanotusti, matkaa sinne on ehkä 2 km, ei siis mikään hirveen pitkä lenkki. Tosin siinä vaiheessa kun alkoi taas sataa saattoi hieman kaduttaa, että lähdin pyörällä..
Jeriko ilmaisi meille heti, että Ronjan juoksut on nyt alkanut, meni nimittäin aivan suoraan pyllylle ja nuolaisikin vielä ennen kuin ehti komentaa. Komennon jälkeen antoi kyllä hyvin olla.

Tehtiin Jerikon kanssa ruutua, aluksi oli vähän pihalla, mutta alkoihan se ruutu sieltä taas löytyä. Pikku hiljaa tähän varmuutta, että oikea kohta löytyisi aina heti, ja sitten kestoa etten palkkaa aivan heti kun sinne pääsee. Otettiin myös noutoa, ensin yksi heitto puukapulalla ja sitten metallinen kehiin. Metalli oli Jerikosta taas aika inhottava, pudotteli sitä matkalla kun toi mulle. Metallinoutoa pitää siis edelleen harjoitella ja paljon, saada siihen varmuutta ja että se tulisi sieltä ilman mitään pudotteluja.
Tehtiin Ronjan ja Kertun kanssa paikkamakuu, Tuija vapautti Ronjan 3,5 minuutin kohdalla missä vaiheessa mä vasta menin piiloon ja olin 5 minuuttiin saakka siellä. Hyvin Jeriko pysyi vaikka Ronja tosiaan vierestä vapautettiin.
Lopuksi tehtiin vielä tunnaria, neljä toistoa ja taas yhtä hyviä kuin viimeksi. Yhdellä kertaa avasi suutaan väärän kapulan ympärille, mutta ei nostanut. Kerran oikea oli jopa vähän vaikea löytää, mutta hyvin haki vaan nenällään ja antoi väärien olla vaikkei heti löytynytkään. Hyvältä näyttää! :)

Tänään käytiin Mahnalassa paimentamassa. Nyt meni taas tosi hyvin, eipä oikeestaan muuta lisättävää. Hyvä mieli jäi. :)

Tein myös pienen nysäjäljen Jerikolle lenkin lomassa. Jeriko meni hyvää tahtia, rauhallisesti ja melko tarkasti, mutta yksikään herkku ei noussut, surprise surprise! ;) Olen tässä jo pari viikkoa miettinyt jäljen tekoa, mutta ei ole sitten kaatosateeseen tullut lähdettyä, nyt mietin, että jos huomenna/viikonloppuna olisi joku rako kun ehtisi tehdä jäljen eikä tulisi vettä kuin Esterin pyllystä, niin voisi käydä jälkeä tekemässä vielä kun ehtii ennen lumen tuloa. Katsotaan mitä tälle aikeelle käy.. ;)
Sunnuntaina on joka tapauksessa Mahnalassa SBCAK:n paimennuskisat ja niitä olen menossa katsomaan, näkee vähän millaista se kisaaminen sitten oikeesti on.. :)

tiistai 20. syyskuuta 2011

Hei me osataan!

Maanantaina meillä oli kesäkauden toiseksi viimeiset treenit Ylökk:llä ja sen kunniaksi treeniryhmän kesken epikset. Carita oli tehnyt meille hyppärin ja Nina agilityradan. Jeriko meni aivan sika hyvin, molemmilta radoilta 0! Kyllä se siis osaa olla pudottamatta rimoja aivan hyvin, kisoissa vaan on kierrokset niin korkealla että tippuu herkemmin. Ehkä ja toivon mukaan tähän auttaa se, kun tulee lisää kisakokemusta... Caritan hyppärillä oli kyllä pari täpärää tilannetta, kun Jeriko lukitsi vähän vääriä esteitä, ensin keppien sijaan oli hypylle lähdössä, mutta tuli hyvin takaisin kun huusin kovempaa "kepit", keppien jälkeen lukitsi edestään putken ja ehti ihan metrin päähän, mutta kun huusin "hyppy" kääntyi hyvin pois putkelta. On se sellainen partiolainen. :) Toinen rata meni sitten jo aivan virheettömästi ja hienosti, ja tosiaan kummaltakaan ei pudonnut yksikään rima. Tällaista menoa sitten virallisiin kisoihinkin! :)
Myös tämän päiväiset agilitytreenit meni kivasti, niistä ei enempää sanottavaa.

Isä kävi eilen tuomassa meille ison kasan tekemiään tunnarikapuloita. Jotain taikaa niissä kapuloissa kyllä on, kun tänään Jeriko sitten otti ja teki peräkkäin viisi hyvää toistoa! Ripottelin siis häiriökapuloita ehkä 15 ympäriinsä maahan ja sinne vaan sekaan oma, vähän niin kuin olisi käpykasa. Näin tehtiin sunnuntainakin Tuijan kanssa treenatessa, mutta silloin Jeriko selkeästi haparoi, maisteli vääriä kapuloita (vääriin käpyihin ei tosiaan ikinä koskekaan!?) ja toi ensin mulle väärän, vaikka selvästi kyllä työskenteli ja käytti nenäänsä. Tänään kuitenkin oli jo aivan eri meininki, haisteli hyvin ja bongasi tarkasti oman kapulan ja toi sen mulle. Yhdellä kerralla otta muutamaa kapulaa huuliensa väliin, mutta ei kunnolla edes nostanut niitä maasta. Ja siis pääosin meni niin, ettei koskenut niihin vääriin enää ollenkan. Nyt sitten vaan toivon ettei tää ollut pelkkä väliaikainen mielenhäiriö, vaan sama meno jatkuisi..
Ja iskälle kiitos "taikakapuloista"! :)

Mites sitten ne muut VOIVOI-liikkeet..
Seuraaminen: Käännökset paikallaan onnistuu hyvin, askelsiirtymiä ollaan myös jonkin verran otettu ja hyvin on mennyt. Lisää toki treeniä, mutta periaatteessa onnistuu.
Istuminen seuraamisen yhteydessä: Osaa.
Luoksetulo: Osaa tosi hyvin. En varmaan edes hirveästi viitsi treenailla ettei sitten ala ennakoimaan tai käy tylsäksi, tätä tehdään siis joskus, mutta ei ole oikeastaan edes mitään suurempaa hinkattavaa.
Ruutuun lähetys ja kutsu seuraamaan: Vaatii vielä melko paljon treeniä. Ruutuun lähtee ilman alustaa noin 10 metristä, varmuutta ja etäisyyttä vielä lisää. Maahan menee kyllä tuolta etäisyydeltä, sitä en treeneissä aio ottaa ettei opi ennakoimaan. Seuraamaan kutsuminen pitäisi varmaan ottaa erillisenä treeninä ohjelmistoon.
Hyppynouto: Aikas hyvällä mallilla, helppo liike koiralle (ja tosi kivaa!) kun osaa jo molemmat osatekijät ja molemmat on kivoja.
Metallinouto: Vaatii vielä paljon työtä, inhottaa Jerikoa tällä hetkellä.
Tunnari: Tästä en sano mitään ennen kuin näen mitä seuraavalla treenikerralla Jeriko tekee.
Kaukkarit: Hyvin Jeriko suorittaa lyhyeltä etäisyydeltä, pitäisi sitten pikku hiljaa sitä etäisyyttä kasvattaa.
Paikkamakuu 4 min: Onnistuu.

Yhdeksästä liikkeestä tällä hetkellä valmiita on siis käytännössä viisi. Ainahan siis treenattavaa niissäkin on ja kokeessa voi aina sattua ihan mitä vain, mutta periaatteessa. Ollaan siis oikeastaan voiton puolella. :) Tunnari ja metallinouto on pahat, ei osaa yhtään arvioida kuinka niissä edetään, edetäänkö nopeasti vai etanatahtia. Mutta ei tämä lainkaan pahalta näytä. :)

Lisäys: Itse asiassa tänään sisällä treenatessa ei metallikapulakaan ollut mikään ihmeellinen, ihan perusnouto vaan. Lisäksi Jeriko oli aivan innosta piukeena ja meinasi syödä mun sormet, siis meidän mr. Calm! :D Aivan sika magee kontakti ja into koko ajan, hyvä kun pysyi nahoissaan käännöksissä ja sivuttaisaskelissa, näyttävää oli! Tänään on kyllä joku ihme päivä.... kohta kai mä herään.... :D

lauantai 17. syyskuuta 2011

Tauon paikka..?

Tänään oli sitten Takkujen agilitykisat joissa mentiin agilityrata ja hyppyrata. Huomisellekin olisi ratoja riittänyt, mutta tänään on Liisan tuparit/synttärit, joten jätin sunnuntain suosiolla vapaaksi. ;)

No mitäs, ei tullut nollaa ei. Ensimmäiseltä radalta rimanpudotus (huomaa mun käskytys riman päällä) ja kepeiltä lähti ennen viimeistä väliä (huomaa mun käden liike ennakoiden tulevaa hyppyä). Omia mokia siis, ei mahda mitään, Jeriko meni ihan kivasti. 10 virhepistettä siis tuli, aika -6,67, sijoitus 6. Nollia ei tullut muiltakaan, mutta Jeriko hävisi nopeammille ajassa melkein 5 sekuntia.. Vauhtiakin pitäisi siis vielä saada lisää, mutta miten ihmeessä mä sitten pysyn perässä?? :D




Toinen rata pelotti mua etukäteen, todella vauhdikas hyppyrata jossa kaksi loivaa putkea peräkkäin, eli koira ottaa hirveät vauhdit. Mietin, että miten helkkarissa ehdin tekemään ohjaukset niin kuin suunnittelin ja paljon näkyi suorituksia jossa ohjaaja jäi auttamatta jälkeen, jopa pienemmissä säkäluokissa. Alun ohjauksessa näkyi monenlaista tyyliä, jotkut jopa käänsi selkästi kolmannelle esteelle ja kääntyivät vasta kun koira kakkosella, mutta itse tein oman pääni mukaan ja olin rintamasuunta kolmatta hyppyä kohti. Hyvin lähti menemään, tosin rima kyllä putosi kaarteessa, en sitä edes rataa tehdessä huomannut. Ekan putken käskytin pussina, mutta mitäpä tuosta, ehdin tosi hyvin ohjaamaan toisen putken jälkeisen hypynkin, mutta mitäs sitten tapahtui? Jeriko tuli niin kovalla vauhdilla kepeille, että vaikka otti oikean välin niin hyppäsi seuraavan yli. Uusi (hätäinen) lähetys kepeille -> ei onnistu. Toinen lähetys hieman jyrkemmästä kulmasta -> ei onnistu. Vielä jyrkempi kulma -> ei onnistu. Lopulta lähetin jo aivan suorasta kulmasta ja sitten vasta lähti pujottelemaan oikein. Videolta näyttää kulmat avoimemmilta kuin mitä ne oli, kyllä Jerikon olisi pitänyt osata niistä kulmista kepit hakea, mutta toisaalta kun ensimmäinen ei onnistunut, niin olisi pitänyt ottaa heti se täysin suora lähetys ettei olisi tullut hylkyä noiden keppien vuoksi.. Omaan piikkiin tämä kai sitten kuitenkin on otettava... :D



Nämä oli sitten viimeiset kisat toistaiseksi. Lokakuu ja marraskuun alkukin jää pois mun jalan vuoksi, ja kisakalenterissa ei houkuttelevia kisoja ollut oikein kuin vasta joulukuussa. Ehkä me siihen mennessä ollaan jo vähän taas kehitytty ja tehtäis vihdoinkin nollaa..

Kisojen jälkeen käytiin pikaisesti kotona niin, että sain syötyä ja lähdettiin sitten Mouhijärvelle lampaiden siirtoavuksi, viimeisetkin lampaat oli siis siirrettävä sisälle. Mennä kyllä aivan persiilleen koko homma, lampaat oli tänään tosi hankalia ja Jeriko valui maahanmenoissaan aina muutaman metrin yli siitä missä oli tarkoitus pysähtyä. Lampaat meinanneet tulla edes aitauksesta ulos ja tuli parissa erässä. Sillä välin, kun ajettiin aitaukseen jääneitä ulos, jo ulkona olevat paineli metsikköön aidan ja kallion väliin vanhan viljasiilon edustalle. Kun sitten loputkin oli ulkona, piti lampaat saada siitä raosta pois. Paikka oli Jerikolle tosi hankala, ja yksi lammas sinkaisikin siilon alle, muut kyllä tuli pois. Saatiin sitten se yksikin mukaan, mutta näin "hyvän" alun jälkeen ei voinut enää ihan putkeen mennä loppukaan. Jeriko lähti melkein jokaisesta suuntakäskystä väärään suuntaan ja lampaat siitä sitten tietty sinkoili väärään suuntaan. Ja aina vähän väliä joku lammas päätti jättäytyä porukasta ja tehdä asiasta vieläkin hankalampaa. Hermot meni Jerikonkin törttöilyyn, vaikka syy oli varmasti liian hankalissa olosuhteissa ja mun hermostuminen taas ei asiaa parantanut ollenkaan; Jeriko ei pystynyt enää keskittymään vaan arpoi vaan hätäisesti kumpaan suuntaan lähteä. Saatiin lopulta lampaat kuitenkin sisään (ihme!!), joten kyllä Jeriko oikeinkin teki. Mutta kyllä siinä meni pitkä tovi ennen kuin verenpaine laski ja hermot tyyntyi. Aivan katastrofi koko juttu, miten saattoikin olla niin sujuvaa kun ajettiin karitsat sisään ja nyt kaikki mikä pieleen voi mennä menikin.. No melkein kaikki...kyllä Jeriko tosiaan teki oikeinkin ja välistä väläytti sitä oikeaa osaamistaan ja teki hyviä kaaria ja pysähtyi juuri siihen mihin pitikin, eihän niitä muuten olisi sisälle saatu ikinä.
Ei kyllä vaan itse saisi hermostua, mutta minkäs teet kun lampaat sinkoaa tietä eteenpäin (missä kulkee siis autojakin) ja Jeriko vaan sekoilee suuntien kanssa sen sijaan, että menisi kunnolla pysäyttämään lauman, kyllä se aika paljon päähän otti, kun sen pitäisi jo osata. Välillä osaa, välillä ei.

On kyllä sinänsä hyvä juttu, että tulee paimennuksiinkin taukoa mun jalan vuoksi, mutta toisaalta leikkaukseen on vielä pari viikkoa ja voisi vielä käydä Mahnalassa paimentelemassa, kysymys kuuluukin: kannattaako sinne mennä kun viimeiset paimennusyritykset on mennyt aivan metsään? Jos sama meno jatkuu niin ei siitä seuraa muuta kuin hampaiden kiristystä.. Mutta kai sitä on vaan kerättävä taas itsensä tästä ja suunnitella mahdollisimman helppoa treeniä (pyöröhäkkiharjoittelu voisi olla nyt paikallaan..), että jäisi hyvä mieli ja muistijälki paimennuksista ennen taukoa ja talvea kun käydään sisällä ja joka tapauksessa harvemmin.. Ja itse ei saisi hermostua vaikka mikä tulisi, pitäisi varmaan sitten vaan lopettaa treeni heti kesken jos näyttää siltä, että tulee taas seinä vastaan jonkun suunnan kanssa tms, eikä hakala päätä seinään niin kuin mulla yleensä on tapana...

torstai 15. syyskuuta 2011

Paimennussulkeiset

Keskiviikkona lähdettiin Somerolle paimennustreeneihin. Sää ei todellakaan suosinut meitä ajokelin tai treenimukavuuden osalta ja paikan päällä kahlattiinkin mutaisessa pellolla vesisateessa ja kovassa tuulessa. Mulla oli gore tex -lenkkarit jalassa ja mietin, että pitäisikö vaihtaa kumpparit jalkaan, mutta ensi näkemältä pelto näytti sen verran hyvältä etten vaihtanut ja päätöksen virheellisyyden huomasi vasta kun oli liian myöhäistä. Vaihtosukkiakaan en ollut muistanut ottaa mukaan ja olin suoraan treeneistä ajamassa koululle tutoristuntoon, vaihtovaatteet sentään oli! :D

Oltiinkin sitten ainoat treenaajat, kun sää oli pelottanut muut pois ja yksi jätti tulematta ilmeisesti unohdettuaan treenit. No, eipä se mua haitannut, enemmän aikaa ja huomiota meidän treeneihin. ;)
Treenattiin molemmat vuorot pellolla isommalla laumalla. Teemana oli lähinnä vaistohaku/vaistoajo, käskyttelin siis mahdollisimman vähän ja Jerikon piti vaan pitää paikkansa lauman takana tai hakea niitä mun luokse. Tällaista ei ollakaan tehty juuri ollenkaan, tosi hyvä että nyt tehtiin ja täytyy pitää mielessä jatkossakin!

Haettiin molempien kertojen alussa lampaat laitumen laidasta, lähdin vaan kävelemään laumaa kohti ja rohkaisin vaan Jerikoa menemään edeltä ilman erityisiä suuntakäskyjä. Vähän Jeriko ihmetteli, että mitä ihmettä ja kääntyi välillä katsomaan tai juoksi takaisin mun luo, siitä vaan lisärohkaisut ja jatkoin kävelyä. Hienosti Jeriko kyllä sitten itse kiersi lauman taakse ja alkoi koota sitä mun luokse ilman mitään erillisiä käskyjä, mulla oli etäisyyttä tässä vaiheessa laumaan ehkä 50 metriä..? Kuljetuksessa lähemmäksi treeniaitauksia en muuten käskyttänyt, mutta jos Jeriko meinasi tulla lampaista ohitse jommalta kummalta sivulta niin käskytin maahan, murahdin tai osoitin kepillä ettei siitä ole tulemista. Sitten haettiin taas laumaa vuorotellen Marikalta ja Tikrulta tai Taimilta, tässä annoin suuntakäskyn, mutta muuten käskyt minimiin, en pysäyttänyt lauman taakse, mutta jos meinasi tulla ohi, osoitin kepillä ettei saa tulla. Jos Jeriko lähti ajamaan huonosta kohtaa ja osa lampaista erkani, osoitin sille "unohtuneet lampaat" ja rohkaisin hakemaan nekin. Ajoa otettiin myös niin, etten käskytellyt, kiemurtelin vaan ja Jerikon tehtävä oli pitää kaikki lampaat mukana.

Hienosti Jeriko kyllä alkoi itse hahmottamaan isompaa laumaa ja huomioi lampaat jotka meinasi erkaantua ja korjasi omaa asemaansa ilman apujakin. Hakukaaretkin alkoi sujua aikas hyvin, ei jättänyt niinkään kesken, paitsi että tänään tuli sitten lopputreenistä vasemmalle meneminen jotenkin hankalaksi eikä meinannut millään mennä. Jeriko alkoi tässä vaiheessa olemaan jo aikas väsynyt, kun olikin joutunut yhtäkkiä käyttämään koko ajan vaan omaa päätään eikä saanut hirveemmin apuja.. Riippuu ilmeisesti ihan päivästä kumpi suunta on parempi. :D
Nyt Jeriko ei myöskään häiriintynyt niinkään Taimin tai Tikrun läsnäolosta, hyvä hyvä. :)

Tänään oltiin sitten taas Mahnalassa Vellun ja Thebam kanssa. Kaaria hinkkasin Jerikon kanssa, osittain niin, että Jeriko haki lampaita Vellun ja Theban läheltä. Selvästi kyllä vaikutti taas se, kun pisti hakemaan Theban luota, vähän tuppasi huonompia kaaria tulemaan, mutta tuli sitten ihan hyviäkin. Sitten pistin avoimelta paikalta hakemaan ilman häiriötä, mutta taas Jeriko alkoi yhtäkkiä jättämään oikealle kaaret aivan kesken. Siitä sitten väännettiin kättä Jerikon kanssa, mutta Jeriko vaan paineistui eikä parantanut, vaikka yritin olla pienen raivoamisen jälkeen ihan rohkaiseva ja rauhallinenkin. Vasemmalle tuli ihan ok kaaria. Pienen tauon jälkeen otin vielä kaaria ja sitten yhtäkkiä taas onnistui hyvin. Siis Jeriko selvästi osaa ja pystyy tekemään nätin pullean kaaren, mutta jostain kumman syystä välillä vaan pakka hajoaa. Aivan käsittämätöntä ja todella turhauttavaa! Mikä siinä voi olla..? Jeriko osasi jo alkukesästä tehdä hyviä kaaria ja tuossa samaisessa aitauksessakin, mikä nyt oikein mättää?? No mutta joo, parhaimmillaan Jeriko siis hakee lampaat jostain noin 50 metrin päästä tosi hyvin, pahimmillaan eikä hae edes 10 metrin päästä ilman apua jos silläkään. Hyvin epätasaista siis vielä on. Sanomattakin varmaan selvää, ettei olla paimennuskokeisiin menossa vielä piiiiiitkääään aikaan....

tiistai 13. syyskuuta 2011

Blogipäivitys in english.... or not

Uusi jakso, uudet kujeet. Koulussa alkoi kokonaan englanninkielinen jakso, pitäisiköhän sen kunniaksi ja kaikkien iloksi tehdä blogipäivityskin englanniksi..? ;) No, ei nyt sentään, saan yliannoksen englantia jo muutenkin! :D

Koulussa aihe vaihtuu, mutta treeneissä meillä jatkuu sama meno. Maanantaina agilitytreeneissä tehtiin hyppytekniikkaharjoitusta (joku kotilo/simpukka tms...) jossa Jeriko pudotti melkein joka toisen riman. Ai, että kun alkoi ahdistamaan toi rimojen pudottelu, ei saa ottaa tavaksi kun tähän asti on rimat pysynyt niin hyvin! Eihän?? Noh, toi oli vähän rasittava treeni sen puolesta, että rimat helisi, mutta muuten tosi hyvä ja varmasti tarpeellinen. Kiva, kun Nina teettää meillä usein kaikkia tekniikkajuttuja, varmasti tekee hyvää! :)

Rata muutettiin sitten kesken treenin ja tehtiin 11 esteen pientä pätkään. Tämä meni Jerikolla tosi hyvin (vaikka tais sieltäkin joku rima välillä tulla alas), ohjautui tosi kuuliaisesti ja vaikka oli hyvin hankala keppikulma putkesta tullessa melkein putken suuaukon linjan takana, niin haki erehtymättä tosi hyvin kepit. :)

Puomin kontakti oli nyt tosi hyvä, ei yhtään himmaillut liian aikaisin, vaan juoksi loppuun asti ja sitten vasta pyssäs. Viime viikon puomin edes takaisin juoksemisesta on siis ollut hyötyä! ;)
Keinua tehtiin erikseen ja Jeriko teki sen hienosti. Siinä sitten tajusin, että eihän me olla keinun kontaktiin otettu vielä kertaakaan häiriötä niin, että juoksisin ohi tms. ja Jerikon pitäisi odottaa siinä!! Miten tollainenkin pääsi unohtumaan? :D No, nyt sitten tehtiin, ekalla kerralla Jeriko lähti mun mukaan, mutta sitten heti tokalla jo hoksasi, että siinä pitikin odottaa.

Näistä kontaktiesteistä tulikin mieleen, että keinulle en kyllä ota "nätisti"-käskyn tilalle samaa kontaktikäskyä kuin puomille ja A:lle niin kuin viikonloppuna pohdin, koska sittenhän menee "koske"-käsky aivan sekaisin, jos puomilla ja A:lla haluan että juoksee loppuun asti ja keinulla pitää taas himmata. Siis entiset käskyt säilyy. Tokihan on tarkoitus, että myöhemmin Jeriko osaa jo "keinu"-sanasta suorittaa esteen oikein, mutta "nätisti" on tässä aluksi apuna, että varmasti hidastaa. Samoin on kai järkeä käyttää "koske" käskyä kun keinu on jo alhaalla (ja jos Jeriko jää liian ylös) kertomaan, että oikea tapa suorittaa keinu on tulla päähän asti. Toivon mukaan tämäkin liittyy lopulta pelkkään keinu-sanaan, koska jotenkin koen kisatilanteessa hankalaksi käyttää siinäkin erillistä kontaktikäskyä, kun himmaan jo Jerikoa erillisellä käskyllä...

Tänään Hannan agilitytreeneissä oli sellainen harjoitus, että ajattelin jo vähän etukäteen, että Jeriko ei taida oikeasti vielä osata ja aivan ymmälläänhän jätkä olikin. Rataan tuli paljon jaakotuksia ja vähän sellaisia vaikeampia, että ensin kuljetettiin Jerikoa esteen ympäri ja sitten jaakotus. Aluksi Jeriko hyppi samaa estettä edes takas eikä vaan tuntunut ymmärtävän, että pitäisi sivusta tulla, oli aivan pihalla. Lopulta kyllä tajusin ja edempänä rataa onnistui ihan kerrastakin, ensimmäinen jaakotus sai vaan pään aivan sekaisin. :D Pitäisi kyllä varmasti harjoitella jaakotuksia yms. myös kotona kun väsäis vaan jostain ämpäreistä ja harjan varresta esteen, selvästi kaipaa vielä lisätreeniä vaikka sellainen ihan perusjaakotus Jerikolta helposti sujuukin..
Hanna kiinnitti myös huomiota, että Jeriko pudottaa rimoja herkästi jos mun liike ohjauksessa pysähtyy, Jeriko ikään kuin yrittää pysähtyä ilmassa. Hanna kuitenkin uskoo, että rimojen tippuminen vähenee, kun Jeriko saa kokemusta ja jää tuo ylireagointi ja kun oma ohjaus kehittyy vielä pehmeämpään suuntaan. Toivotaan siis, että rimoja ei tippuisi viikonloppuna jos oikein kiinnitän huomiota ohjaukseen... :)

Tänään tehtiin myös pieni tokotreeni lenkin lomassa. Otettiin ensin luoksetuloa, 30 m etäisyys ja törpöt paikoilleen. Ensin suora luoksetulo, sitten pysäytys ensimmäiselle torpölle seisomaan ja vapautus, kolmannella pysäytys seisomaan ja kutsu luokse josta vauhdista frisbee-palkka, neljännellä myös maahanmeno (aivan nappi, kyllä paimenpoika osaa) ja siitä suoran palkka, ja viimeiseksi ihan kokonainen luoksetuloliike pysäytyksineen ilman perusasentoon siirtymistä. Sopivalla tahdilla tulee, lähtee reippaasti laukkaamaan eikä mun mielestä ton nopeemmin tarvitsekaan tulla jotta liike olisi ylipäätään mahdollista suorittaa. Maahanmeno on kyllä aivan täydellinen, mutta seisomaan pysähtyminen voisi olla nopeampikin. En vaan tiedä saanko sitä Jerikon kanssa tuon nopeammaksi, kun ei se ylipäätään ole kauhean räväkkä luonne että pysähtyisi kuin seinään.. No, mutta voihan sitä vielä yrittää hinkata, kun maahanmenon suhteen ei tarvitse mitään erityistä. :)

Sitten tehtiin kaukkareita niin, että seisoin metrin päässä. Aikas hyviä vaihtoja teki, oikeestaan parempia mitä tänään sisällä, juurikaan ei kyllä liiku ja pääosin nousee seisomaan sellaiseen asentoon, että pystyykin suorittamaan istumisen tai maahanmenon puhtaasti. Pitäisi varmaan joskus kuvata tätä sivulta, niin näkisi todellisen tilanteen.. Mutta tätä vielä treenaillaan rauhassa, ei mikään kiire lisätä etäisyyttä, tekniikan pitää olla priimaa. ;)

Ruutua tehtiin myös, lähetin alustalle kasvavalla etäisyydellä 20 metriin asti ja tosi hyvin menee sinne. Sitten otin alustan pois ja etäisyyttä pystyi kasvattamaan 15 metriin ja hyvin haki keskelle ruutua. Luulenpa, että jatkossa alusta jää aika lailla pois, laitetaan se vain jos esiintyy erityistä epävarmuutta, nyt näyttäisi ymmärtävän homman juonen ihan ongelmitta jo ilmankin. Tämä liike vaikutta siis aika hyvältä. :)

Tunnaria ajatellen olen pistänyt Jerikoa hakemaan runsaasti käpyjä ja se sujuu Jerikolta kuin leikki ja on itse asiassa selvästi Jerikon mielestä hauskaakin. En siis heitä omaa käpyä, vaan vien sen muiden sekaan ja usein niin, että Jeriko on kauempana tai itse peitän näköyhteyden niin ettei Jeriko edes näe mihin kasaan olen sen laittanut, sitten kutsun Jerikon luokse ja laitan etsimään. Innokkaasti hakee nenällään ja haistaa oikean kävyn selkeästi jo pienen matkankin päästä, muut jättää täysin huomiotta eikä koske niihin. Nyt olisi siis tarkoitus hankkia vaan uusia tunnarikapuloita ja sitten voisi kokeilla imitoida tätä kävyn etsintää isolla joukolla vääriä kapuloita joiden sekaan laitan omani. Tuija on tehnyt näin Ronjan kanssa ja heillä on ainakin hyvin lähtenyt liikkeelle, kieltämättä olin aluksi epäileväinen tämän tekniikan suhteen, mutta nyt tämä käpyharjoittelu on saanut mut aika toiveikkaaksi sen suhteen, että Jeriko tällä tapaa tajuaisi mitä sen pitää hakea. Se mikä aluksi vaikutti mun mielestä liian vaikealta, voikin olla koiran mielestä se helpoin ja loogisin tapa... Kapuloita on hienovaraisesti tilailtu iskältä, innolla odotan että päästään kokeilemaan! :)

Metallikapulaan Jerikolle on nyt tosiaan tullut joku inho. Asiaa auttaa vähän se, jos palkkaan lelulla, eli jatkossa vaan hauskoja metallinoutoharjoituksia joista parhaat lelut palkaksi, jos sitten pääsisi ylitse tästä ongelmasta...

Huomenna lähdetään taas Somerolla käymään ja torstaina olisi tarkoitus käydä Mahnalassa treenaamassa. Runsaasti on taas paimennustreenejä mahtunut tähän pariin viikkoon, mutta se on vaan hyvä! ;)

lauantai 10. syyskuuta 2011

Päivän pelastava paimennus

Hieman huonosti menneen agilitykisan jälkeen lähdettiin Mouhijärvelle paimentamaan. Olisi voinut olla aika huono idea tai suorastaan katastrofin ainekset, kun valmiiksi huono mieli, mutta itse asiassa paimennus paransi mieltä ainakin sata astetta. :)

Paimenneltiin oikeestaan kolme eri treeniä, viimeisestä Johanna otti videotakin. Ensi paimennettiin vaan lampaita mun ja Johannan ympärille ja napattiin sieltä yksi kiinni jonka sorkat oli hieman ylikasvaneet ja vaati leikkaamista. Ja kun siinä sitten toinenkin sattui olemaan sopivasti niin siistittiin senkin sorkat samalla. Yhtä isoa yritettiin vähän aikaa ottaa kiinni, mutta se on niin voimakas jo, ettei Johanna millään saanut siitä tarpeeksi hyvää otetta ja pääsi aina karkuun. Tämän yksilön ja muiden lampaiden sorkat tarkistetaan siis sitten, kun siirretään niitä sisälle, ilmeisesti ensi viikonloppuna.

Harjoiteltiin sitten erikseen pienen lepotauon jälkeen vielä kunnollisia kaaria. Välillä Jeriko meinasi taas jättää kesken, mutta pyörittelin sitten sitä enemmänkin lampaiden ympärillä ja alkoi taas kaaret sujumaan eikä ennakoinut kääntymistä lampaita kohti. Suuntakäskytkin sujui nyt tosi hyvin, Jeriko reagoi nopeasti pelkkään suulliseen käskyyn ja suurimmaksi osaksi ihan oikein, vaikka tulihan niitä väärään suuntaankin lähtöjä muutamia. Ajo sujuu nyt Jerikolta kyllä hyvin, teki muutamia aivan erinomaisia lähestymisiä juuri sopivalla rauhallisella tahdilla, suoraan ja päättäväisenä, todella hienon näköistä, harmi ettei näitä tullut videolle! Pari kertaa yksi musta uuhi yritti puskea Jerikoa, ensimmäisellä kerralla ei päässyt yllättämään ja Jeriko teki valehyökkäyksen takaisin millä sai lampaan kääntymään, ei käynyt puremaan eli käytti mun ja Johannan mielestä tosi hyvin juuri sopivaa painetta. Ei niitä nyt turhaankaan tarvitse pureksia. ;) Toisella kerralla uuhi pääsi vähän yllättämään ja Jeriko väisti, mutta kääntyi heti antamaaan takaisin kun pääsi pois hyökkäyksen alta. Tosi paljon Jeriko on kyllä saanut itsevarmuutta ja toimii tosi fiksusti, käyttää juuri sopivaa painetta. :)

Pidettiin vielä vähän pidempi tauko välissä ja sitten ennen kotiin lähtöä harjoiteltiin vielä kaaria ja lampaiden kiertämistä/pitämistä mun lähellä. Lähinnä siis yritin saada Jerikon tuomaan lampaat mahdollisimman lähelle mua ja jos lampaat tuli lähelle niin rapsuttelin niitä. Nämä lampaat ei tosiaan vielä kauhean herkästi ihmisen luokse pysähdy, mutta hyvin ne on kesyyntyneet siitä kuinka arkoja ne oli aluksi. Johanna siis kuvasi tämän ja kiva nähdä taas vähän videolta miten sujuu. Huomasin, että olen antanut Jerikon lipsua maahanmenossa mitä en paimentaessa tajunnut, välillä ei edes pysähdy heti ja välillä jää vaan seisomaan. Soo soo, nyt pitää olla tuon kanssa tarkka, että kun sanon "maahan" niin se tarkoittaa että maahan ja vähän äkkiä!

Jeriko oli tässä jo vähän väsähtänyt ja kun tehtiin vaan tuota lampaiden kiertämistä ja flankkeja eri kohdista, niin ei ole kovin mielenkiintoista katsottavaa, mutta tässä nyt kuitenkin linkki videoon.

http://www.youtube.com/watch?v=pa9uN44oJIw

Ei ollut meidän päivä...

Tänään oli NPKH:n agilitykisat Nokialla. Tea tuli seuraksi ja kuvaamaan, kiitos Tea! :)
Ei nyt ihan putkeen mennyt, itse asiassa vähän huonommin kuin noissa aiemmissa kisoissa, mutta varsinkin toinen rata oli jo aika haastava ykkösten radaksi..

Ensimmäiseltä radalta siis 15 virhepistettä, kaksi rimanpudotusta ja yhden esteen Jeriko tuli ensin ohitse. Videolta kyllä hyvin näkee, että olisi pitänyt alkaa valssaamaan aikaisemmin, nyt juoksin liian pitkään suoraan ja Jerikokin meni sitten vaan suoraan ja oli jo ohi esteestä kun aloin kääntämään. Teki siis niin kuin ohjasinkin.. Ensimmäinen rimanpudotuskin on kai otettava omaan piikkiin, kun käskytin putken riman päällä, toinen rima tippui juuri ennen maalia, olikohan mun ohjaava käsi sitten liian alhaalla vai alkoiko Jeriko itse vaan maalisuoralla hätiköimään..?

http://www.youtube.com/watch?v=ZtOgU0ljMeY

Toinen rata oli kyllä jo aika kieputtelua, alku meni kyllä ihan hyvin, mutta vaikeudet alkoi jota kuinkin puomilla. Ennen puomia multa lensi taskusta auton avaimet (pitikin unohtaa ne taskuun!!) ja siihen pieni hämmennyksen hetki. Puomin jälkeen hyppy hyvin, mutta Jeriko meinasi lähteä putkelle ja jouduin huutamaan takaisin. Tie keinulle oli sitten huno ja ehkä osittain senkin vuoksi Jeriko ei sitten hidastanut ja tuli lentokeinu. Taisi myös jäädä kunnon komento antamatta, että hidastaisi.. Ärsyttää vaan, että pitää kisoissa toisella radalla mokata keinu, niin kuin Ylökk:n kisoissakin..Nätisti -käskyn sijaan voisin kyllä kokeilla käyttää samaa kontaktikäskyä kuin puomilla ja A:llakin, ja katsoa mikä vaikutus sillä on asiaan..
Noh, keinun jälkeen sitten oli itsellä hieman vaikeuksia keräillä itseäni ja ohjausta, mutta taas mentiin, A:n kontaktilta Jeriko lähti ennen aikojaan ja siitä taas minä vähän jähmin kun olisi vaan pitänyt juosta täysiä että ehtisin ohjaamaan tulevan hypyn. Olin sitten auttamatta jäljessä, sain Jerikon kyllä hypylle, mutta hyppäsikin saman uudestaan sen sijaan, että olisi tullut sivusta mun mukaan.. Että niinkin pienestä taas kiinni. Kyllä harmittaa.

http://www.youtube.com/watch?v=jKFC6985bhM

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

"Lomaviikko"

On se hyvä, että ennen tenttiä on aina tällainen "lomaviikko" jolloin ehtii tekemään kaikkea muuta kuin lukea tenttiin... ;) Niinpä olen käyttänyt aikaa hyödyksi ja ollaan reissailtu Jerikon kanssa.

Maanantaina käytiin aamulla Mahnalassa paimentamassa. Jeriko paimensi kyllä aikas hyvin, mutta jossain vaiheessa tuli joku ihme juttu, ettei oikealle voinut vaan millään lähteä, ei vaikka laitoin useaan otteeseen uudestaan maahan ja lähetin! Lopulta yritin ajaa Jerikoa väkisin sinne suuntaan, mutta jätkä lähti vaan haahuilemaan ympäriinsä. Sitten, kun taas rauhoitin tilanteen ja ihan rauhassa otettiin taas uusi yritys, niin menihän se sinne vihdoinkin, lampaat tietty oli ehtinyt jo vaikka minne, mutta periksihän ei anneta! ;) Kaaret oli välillä sopivan laajoja, välillä meinasi käydä liian tiiviiksi.

Maanantain agilitytreeneistä ei mitään erityistä sanottavaa, tehtiin lyhyttä harjoitusta, lähinnä ohjausta ja koiran kääntämistä, hyvin meni. Tiistain agilitytreeneissä tehtiin rataharjoitusta, josa aluksi yksi kohta tuntui ylivoimaisen vaikealta, mutta kun sitten oikein kunnolla pingoin Jerikon edelle (ja siis mä en ole mikään sprintteri yleensäkään ottaen), niin ehdinhän mä tekemään persjätön 6. ja 7. väliin ja niiston 8. hypylle ja hyvin meni. Jeriko tuli kaiken kaikkiaan tosi hyvin mukana, kunhan vaan itse ehdin ohjaamaan.
Tässä kökkö piirros radasta, mittasuhteet ei nyt väkisinkään ihan toimi, mutta jota kuinkin tuon näköinen. :)


Tänään aamulla lähdettiin sitten Somerolle. Siellä otettiin ensin isolla laitumella hakukaaria niin, että vuoroteltiin Marikan ja Taimin kanssa. Tällaista toisen koiran kanssa pallottelua ollaan tehty vain kerran aikaisemmin ja Jeriko otti silloinkin selvästi häiriötä toisesta koirakosta, samoin nyt. Siltä puolelta missä Marika ja Taimi oli, ei meinannut tehdä kunnollista kaarta millään. Muutenkin huomasi, että Jeriko tekee selvästi huonompia kaaria oikealle kuin vasemmalle. Ihmekös tuo, kun alun perinkin oikealle lähettäminenkin oli aikamoisen taistelun tulos.. Koiratkin on oikea- tai vasen"kätisiä". Tehtiin sitten yksinämmekin hakuja ja annoin Jerikon vain pyöriä lauman ympärillä ilman häiriötä.

Toisella vuorolla otettiin pienemmässä aitauksessa myös hakukaaria ja ylipäätään lampaiden ympärillä pyörimistä. Jeriko tuppaa välillä lähtemään kaarelle liian tiiviisti, mutta usein pyöriessään pidemmän aikaa Jeriko laajentaa kaartaan. Asia nyt vaan on niin, että pitäisi heti tehdä tarpeeksi laaja kun hakukaarikin on vain se yksi ja sen pitää heti olla hyvä. Sitä siis treenailtiin, otin juoksutusraipankin avuksi, en siis lyödäkseni Jerikoa, vaan että sain sillä nappaistua maahan tai ilmaan lampaiden ylikin ja sillä sain paremmin painetta Jerikolle että laajentaisi kaartaan. Välillä tekikin tosi hienoja kaaria, jopa ilman raipan apua. Suuntia myös tuli samalla otettua, välillä menee Jerikolla edelleen sekaisin, mutta kun laitan maahan niin usein jo tiesi, että tuli lähdettyä väärään suuntaan ja oli jo kääntämässä kroppaansa ennen kuin annoin suuntakäskyä. Kuljetusta otin joitain pätkiä ja yhden pidemmän kuljetuksen jossa mutkittelin, siinä Jeriko ohjautui todella hienosti käännöksissä minne halusinkin ja hienosti ajoi ylipäätään. Lopuksi vielä häkitettiin lampaat, mikä ei kyllä ollut mikään helppo juttu kun Jeriko oli jo aikas väsynyt, reagoi liian hitaasti mun käskyihin ja mä annoin käskyt alun pitäenkin vähän liian myöhään, lopulta autoin Jerikoa pakittamalla itse edellä häkkiin niin saatiin lampaat tulemaan paremmin perässä.

Summa summarum:
  1. Pitää Jerikon kanssa harjoitella kaaria ja erityisesti varmistaa, että varsinkin hakukaaren loppuosa on AINA tarpeeksi laaja, siitä ei saa lipsua sitten yhtään! Tähän ehkä juoksutusraippaa jatkossakin avuksi, ehkä ei, katsotaan tarvitseeko.
  2. Suuntakäskyjä täytyy treenata kunnes Jeriko osaa ne niin hyvin, että pystyy reagoimaan heti kun sanon ilman käsiapuja.
  3. Häkityksiä ja häkistä pois ottoja pitäisi treenailla, tämän sujumiseen kyllä eniten vaikuttaa se, että suuntakäskyt on hallussa...
  4. Ajoa pitää harjoitella niin, että tehdään myös käännöksiä ja Jeriko kääntyy suuntakäskyillä, poispäin ajoa erityisesti tarvitsee vielä treenailla
  5. Täytyy harjoitella toisen koiran kanssa työskentelyä, ettei Jeriko häiriintyisi niistä
Sisätreeninä ollaan nyt tehty metallikapulan nostoa. Siitä on nyt jotenkin yhtäkkiä tullut Jerikon mielestä aika inhottava juttu, vaikka aiemmin nosteli sitä siinä missä puistakin. Ei olla siis aikoihin kyllä tehty. Nyt sitten täytyi lähteä vähän niin kuin alusta, mutta hyvinhän se kapula alkoi nousemaan ja Jeriko pitääkin sitä ihan kohtuullisen hyvin, vielä sitä otetta kuitenkin hinkkaan jos saisi vähän tiiviimmäksi..

Käytiin tänään vielä Tuijan ja Ronjan kanssa tokoilemassa. Otettiin ensin luoksetulosta maahanmenoa, pohdittiin Tuijan kanssa ja päätin sitten ottaa ensin erikseen ennen kuin sekoitan siihen seisomaan pysähtymisen. Ajattelin, että maahanmeno olisi kuitenkin aivan helppo nakki, koska Jeriko tekee sitä yhtenään paimentaessa, ja helppohan se olikin! Alkoi vaan ennakoimaan pirulainen ja hidasteli, otin sitten pari suoraa enkä enää pysäytyksiä, koska se selkeästi on helppo homma.

Sitten ruutua, ensin alustalla etäisyyttä kasvattaen ehkä 15-20 metriin, tosi ripeästi haki sinne. Sitten Tuija otti alustan pois ja lähetin ruutuun pari kertaa hieman lähempää (n. 10 metriä), toisella kerralla meni aivan täydellisesti keskelle, siihen jätin. :)

Otettiin myös hyppynoutoa ensin lelun hakemisella ja Jeriko oli aivan innoissaan, agilitykoira on myös helppo ohjata esteen yli takaisin vaikka olisi aivan viistossa esteen takana. ;) Sitten kapulalla, ensimmäisellä kerralla odotti selkeästi lelua ja ihmetteli, mutta sitten huomasi kapulan ja palautti sen. Toinen toisto tosi hyvä. :) Väliin otin vielä ruutuun lähetyksen ilman alustaa noin 10 metristä, meni heti aivan keskellä ja siitä vaan superkehut eikä enempää. :)

Myös kaukkareiden istu-seiso -vaihtoja otin muutamia, siitä pitää vielä olla tarkka, etten hyväksy mitä tahansa seisomaan nousua, vaan pitää olla hyvä asento istumisen kannalta. Tuli ihan hyviäkin vaihtoja kyllä.

Tosi tyytyväinen olen treeneihin, tästä vaan eteenpäin. :) Nyt huominen ja perjantai lepoa ja lauantaina taas agilitykisa. :)

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Tottelevainen Jeriko

Tänään oli avoimen luokan koe ja olihan se sitten viimeinen! :) Selvästi Jeriko oli kyllä vähän väsähtänyt tai ei muuten vaan suorittanut parhaalla mahdollisella innolla, mutta 168,5 pistettä riittää hyvin! :) Päästään nyt sitten kunnolla treenailemaan uusia juttuja. :) Tuomarina oli Salme Mujunen, uusi tuttavuus mulle. Kokonaisvaikutus -pisteitä antaessaan kehui vielä kuinka söpö Jeriko on ja kuinka sympaattisen näköinen se on kun tekee hommia. :D Jeriko on jotenkin tänä viikonloppuna saanut hirveästi kehuja söpöydestään, agilitykisoissakin tuli pari ihmistä ihan erikseen jutulle vain siksi, että Jeriko oli niin söpö. :D On se kumma ettei näyttelytuomarit silti ole ihan syttynyt tolle... ;)
Matti oli mukana ja kuvaamassa, mutta näin jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt valita eri kuvauspaikka, pelattiin vaan varman päälle, ettei Jeriko sitten alkaisi ihmettelemään Mattia jos se olisi liian lähellä kehää. Nyt ei kuitenkaan kaikki oikein erotu, kun on vähän huonossa kulmassa..


Pisteisiin sitten...

Paikkamakuu 7: Jeriko oli tosiaan liikkeiden alussa ylipäätään vähän unessa, tässä jouduin antamaan tuplakäskyn maahanmenoon ja pistevähennystä tuli myös siitä, että Jeriko oli haistellut maata ja vaihtanut toiselle lonkalleen.

Seuraaminen 9: Hieman vielä tiiviimpi kontaksi saisi kuulemma vielä olla, ensimmäisessä täyskäännöksessä pieni tönäisy (ei kyllä mun mielestä, hyvin meni) ja oikealle käännös väljä, yksi haukahdus juoksuun lähtiessä, muuten hyvää seuraamista.



Liikkeestä maahan 9,5: Hyvä maahanmeno, Jeriko jäi kuitenkin jotain siinä sitten haistelemaan, siitä puoli pistettä pois.

Luoksetulo 9: Nyt tuli taas hieman hitaasti luokse, pysähdys ihan ok, mutta voisi kyllä olla nopeampikin. Perusasentoon siirtyminen aavistuksen vino.

Liikkeestä seisominen 8: Muuten hyvä, mutta tuplakäsky perusasentoon.


Noutaminen 7: Jeriko lähti nyt hyvällä vauhdilla noutamaan, mutta sai aluksi huonon otteen kapulasta, korjasi sitä sitten, mutta jäi vielä pyörittelemään kapulaa suussaan. Lisäksi ei irrottanut yhdellä käskyllä. Mikä siinä on, ettei treeneissä koskaan pyörittele suussaan, mutta kokeessa sitten pitää?


Kaukkarit 8: Ensimmäiseen maahanmenoon taas tuplakäsky, korvat oli tänään kyllä ihan jossain! Muuten teki tosi hyvin. :)


Hyppy 10: Tulihan se täysin onnistunutkin suoritus, tosi hyvällä innolla Jeriko lähti hyppäämään, istui hyvin ja vaikka jäikin vähän esteen tolpan kohdalle, tuli hyvin hypyn kautta suoraan eteen ja perusasentoon siirtyminenkin nyt priima. Kyllä on kannattanut vinojen kulmien treenaaminen! :)


Kokonaisvaikutus 9,5: Tuplakäskyttelyistä otti puoli pistettä pois, muuten lähinnä kommentoi tosiaan sitä kuinka söpö Jeriko on. :D


Nyt on sitten TK2 plakkarissa ja voi jättää avoimen luokan taakseen, pääsee treenailemaan voittajan liikkeitä. Vielä on niin vaiheessa, että varmaan menee vuoden vaihteen yli ennen kuin meitä niillä kisakentillä nähdään, mutta ei meillä mikään kiire mihinkään olekaan. :) Ajan kanssa rakennellaan. Tunnariin olen miettinyt, että pitää nyt tehdä tehotreeniä lenkeillä käpyjen kanssa ja heitellä niitä Jerikolle noudettavaksi. Tänään aamulla kun heittelin, niin osaa kyllä tosi hyvin hakea sen oman, nenällä hakee tosi hyvin! Mietin sitten sitäkin, että kun toi toimii niin hyvin, niin pitäisikö sitten kuitenkin kokeilla sitä, että heittäisi oman kapulan muiden joukkoon, ymmärtäisikö Jeriko sitten, että käyttäisi nenäänsä ja etsisi mun hajua..? No, mietin tätä vielä, ainakin heitellään paljon käpyjä jatkossa! :D


Vielä käytiin paimentamassa kokeen jälkeen Mouhijärvellä. Siellä olikin karitsoiden siirto sisälle, joten saatiin ihan oikea työtehtävä. :) Hienosti kyllä meni, aika nopsaan saatiin lampaat siirrettyä vaikka välissä oli kolme porttia, yksi ovi ja vielä isompi kynnys ennen sisäaitausta. :) Myös aikuisia lampaita paimentaessa Jeriko oli kyllä hurjan pätevä, todella hyvällä fiiliksellä paimensi ja antoi painetta sen verran kun pitikin. Uuhilla oli kova veto aidan viereen portin pieleen ja siinä pysyi kivasti mun ja Johannan ympärillä, mutta päätettiin sitten yrittää pitää niitä aloillaan keskellä aitausta. Vähän vaati kyllä työtä, kun uuhet ei ole vielä tosiaan kovin kesyyntyneitä eikä uskaltaisi ihmisenkään lähellä hirveesti olla, mutta saatiin niitä lopulta hyvin pysymään siinä ja Jeriko haki niitä taitavasti takaisin jos lähtivät. Lopussa yhä useampi uuhi uskalsi siihen jo kosketusetäisyydelle, kyllä ne vielä sen hoksaa, että ihmisen lähellä onkin hyvä olla ja helpottaa sitten selvästi käsittelyä ja paimennusta/siirtelyä. Mutta olen kyllä todella tyytyväinen Jerikoon, todella hyvin kuunteli ja teki myös fiksuja omia ratkaisuja kun lampaat alkoi valua johonkin suuntaan. Taitava poika! :)


Hyvän viikonlopun kruunasi kiva ratsastustunti. Mentiin esteitä ja sain mennä mamma-lomalta palailevalla pv-tamma Pevonalla. Se on aivan huippu-ihana, olen aina tykännyt siitä, ja esteillä se on parhaimmillaan. Issa-varsa tuli mukaan karsinaan kun laitoin Pevonaa valmiiksi ja minä aivan ihastuin, mielettömän ihanan luonteinen varsa, tosi kiva! :)
Kiireinen, mutta aivan mahtava viikonloppu siis! Ja huomenna taas paimentamaan.. :)

lauantai 3. syyskuuta 2011

Ei tullut nollaa, mutta ei ollut kaukanakaan ;)

Tänään oli sitten Ylökk:n agilitykisat Vuorentausta koululla, joihin olin ilmoittautunut kahdelle agilityradalle ja yhdelle hyppikselle. Tuomareina agilityrata A:lla ja hyppyradalla Johanna Wutrich ja agilityrata B:llä Sari Mikkilä. Radat oli kivoja, sopivan haastavia. :)
Kontaktit otin nyt silleen viimeisen päälle, että vaadin Jerikoa tuomaan etutassut maahan ja tietenkin siinä aikaa kului jos oli muuten pysähtynyt kontaktille ylemmäs, mutta koska nyt ei ajasta kisata kuitenkaan (tärkein saada se nolla) niin halusin alleviivata Jerikolle ettei niitä pysähtymisiä aleta annakoimaan. Osan kontakteista tekikin tosi hienosti!

Ensimmäinen rata meni hienosti, Jeriko tuli hyvin ohjauksessa mukana eikä mitään erikoista ongelmaa. Keppeihinkin on tullut jo ihan kivasti vauhtiakin. Kisoissa otan varman päälle ja annan Jerikon hakea ensimmäisen välin rauhassa itse, ennen kuin lähden juoksemaan rinnalla/ohi. Yksi rima sitten harmillisesti tippui, muuten oli nolla niin lähellä! Viisivirhepistettä, aika -9,72, sijoitus 5.

http://www.youtube.com/watch?v=-M5FqpgMdLo

Toinen agilityrata alkoi myös kivasti ja Jeriko tuli hyvin mukana. Tällä radalla ei tippunut yksikään rima, mutta keinulle Jeriko ei hidastanut vaikka tiukasti komensin, että "nätisti", tuli liian lujaa siihen ja mukelsi siitä alas ennen kuin annoin luvan ja mukavasti sitten putken väärä suu siihen tarjoutui ja kompuroi sinne. Pienestä oli kiinni, mutta hylky siitä sitten tuli. :(
Video on tässä vähän huonolaatuisempi, kun kuvattiin eri kameralla ja alussa pitkä pätkä turhaa kun putkea vielä siirreltiin kun menin valmiiksi, vähän kyllä pelotti, että lähteekö Jeriko paikaltaan, mutta hienosti sekin jaksoi odottaa! :)

http://www.youtube.com/watch?v=IVnz0kr4gfk

Kolmas rata oli hyppyrata ja tässä vaiheessa alkoi emäntä olemaan jo aivan väsyksissä, alkoi ihan nukuttamaan siinä välissä! :D Mietin, että mitäköhän tästä tulee, mutta sain tsempattua vielä ja hyvin meni Jerikokin. Tässäkin taas harmillinen riman tiputus, liekö käsi heilahtanut juuri riman päällä, ja nolla jäi haaveeksi. Kyllä on pienestä kiinni! Ja kun Jeriko ei treeneissä yleensä tiputtele rimoja melkein ollenkaan, harmi nyt että jäi näistä kiinni.. Tältä radalta 5 virhepistettä, aikavirhe -12.93 ja sijoitus 4. :)

http://www.youtube.com/watch?v=j0ymGZZQJqE

Pakkohan tohon on olla tyytyväinen, kun Jeriko toimii noin hyvin toisessa kisassaan, pikku jutuista jäi kiinni. Kieltämättä kyllä keinu harmittaa, kun Jeriko ei vaan himmannut mun huudoista huolimatta ja tuli sitten hylkykin samassa rytinässä, kun en tajunnut reagoida tarpeeksi nopeasti, että olisin huutanut pois.  Riman tiputukset myös harmillisia, kun niitä treeneissä sattuu niin vähän. Mutta hyvinhän Jeriko menee, hieno poika. <3 Ensi viikonloppuna sitten taas uutta yritystä. ;)

Nyt emäntä tarvitsee kipeästi päiväunia ennen kuin mennään illalla leffaan Matin ja mun isoveljen Tonin kanssa. Jerikokin saa levätä koko illan ja toivon mukaan jaksetaan molemmat hyvin huomenna tokokokeessa. Jatkossa en kyllä ilmoittaudu tälleen peräkkäisinä päivinä agilitykisaan ja tokokokeeseen, en tajunnutkaan kuinka rankka päivä tämä oli!