tiistai 25. toukokuuta 2010

Kauhea keinu ja kiva putki

Oltiin sunnuntaina Lotta Vuorelan pitämässä agility-koulutuksessa. Tämä oli Jerikon ihan ensimmäinen kosketus mihinkään agilityesteisiin ja Jeriko olikin ryhmän selvä alokas, muut kolme olivat harjoitelleet agilityä ainakin jonkin verran. Ja olihan tämä ensimmäinen kerta tuollaisessa hallissakin, mutta sitä Jeriko ei tuntunut yhtään vieroksuvan. Kävimme läpi keinun kolmivaiheista opetusta, putkeen menoa (ja putkeen menoa yhdistettynä pieneen hyppyyn), takaaleikkausta ja takaakiertoa.

Kolmivaiheinen keinunopetus oli kyllä aika fiksu tapa opettaa asiaa, mutta eihän siinä tunnin aikana ollut oikeasti tarpeeksi aikaa käydä jokaista vaihetta läpi koiran omaan tahtiin niin että ehtisi tottua edelliseen ennen seuraavaan siirtymistä. Keinu olikin Jerikon mielestä aika kammottava, raukka aivan tärisi kun sen hinasi yläasentoon jumitetun keinun päähän. Kovasti kehuja ja herkkuja siellä sai, ja seurattuaan muiden suorituksia Jeriko tuntui hieman rohkaistuvan ja lähti itse kapuamaan keinulle, hyppäsi kuitenkin alas puolessa välissä ennen kuin ehti estää. Ei käynyt kuitenkaan kuinkaan, ja onhan se hyvä että pojassa on kuitenkin yritystä! :) Koulutuksen lopuksi otimme vielä kerran keinuharjoituksen ja jätettiin se sitten hautumaan.

Putkesta Jeriko innostui heti, ja juoksi jo toisella toistolla putkeen aivan täysiä ja yhtään arkailematta. Myös hyppy+putki onnistui hienosti. Jeriko keskittyi muutenkin hyvin harjoitusten aikana, ja vaikka oltiinkin molemmat aivan alokkaita, saatiin Lotan neuvojen avulla ihan hienosti suoritettua myös takaaleikkaus ja -kiertoliikkeet. Vielä kun pääsisi pian uudestaan harjoittelemaan, mutta Tamsk:in agility treenimahdollisuudet on vähän hämmentäviä, koulutusryhmiin on kai jotkut karsinnat mutta en sitten tiedä pääseekö siellä lajia ollenkaan harrastamaan aivan alkeistasolla ilman minkäänlaista karsintaa.. Pitäisi ottaa selvää.

Tänään käytiin lenkillä kaverini Iinan ja hänen kääpiösnautserinsa Niilon kanssa. Oltiin vähän pantattu tätä tapaamista, itse en ollut oikein varma miten Jeriko käyttäytyisi kun toinen on pienempi ja Jerikolla on vähän taipumusta isotteluun.. Tapaaminen ja lenkki meni kuitenkin aika hyvin, ensikohtaamisella Jeriko oli oikein nöyrää poikaa mutta yritti kyllä sitten pariin otteeseen selkään nousta. Minä siihen sitten karjaisin ja Jeriko uskoi (?!) ja yritti sitten vaan haastaa muuten toista leikkiin. Niilo ei kuitenkaan oikein uskaltanut meidän villikon leikkeihin, niinpä Jeriko juoksi ryteikössä ja mutakossa ihan keskenään. :D

Tänään oli myös taas meidän tokotreenit joihin sitten päätin kuitenkin taas mennä. Tällä kertaa ryhmäläisiä olikin vain neljä ja kaikki sujui paljon paremmin, vaikka joku olikin kylvänyt herkkuja maahan ja kaikki koirat oli siitä enemmän tai vähemmän sekaisin. Jerikon inhokkikaan ei ollut paikalla, mutta Jeriko päätti sitten välillä komentaa vähän niitä muita. Välillä oli kyllä taas syynä se että muut koirat pääsi liian lähelle ja Jeriko ei treenikentällä arvosta sitä yhtään vaikka treenien ulkopuolella voisikin ihan sopuisasti haistella. Kumma juttu.
Otettiin kuitenkin vähän hyppyä, tosin esteessä oli vain yksi lauta ja Jeriko lähinnä astui sen yli. :D Seuraamistakin harjoiteltiin, Jeriko meni ihmeen huonosti. Piti koko ajan pitää herkku kädessä ja imuuttaa, tai muuten se meinasi lähteä harhailemaan. Vaikka Jeriko on jo hyvin osannut ilman sitäkin! Tänään oli taas tällainen päivä siis. Kai ne maahan kylvetyt herkut sai sen niin lumoihinsa ettei voinut keskittyä normaalisti.. ;(

torstai 20. toukokuuta 2010

Ihania hellepäiviä! :)

Ihania hellepäiviä, nyt on kesä! :) Toisaalta Jeriko turkissaan ei ehkä ihan niin paljoa arvosta kuumuutta, ja välillä on tuntunut että sen aivotkin ylikuumenee eikä mikään sitten onnistu niin kuin yleensä. Mutta se on ihan ymmärrettävää, kyllä varmaan alkais mullakin kiehua yli jos turkistakissa kuljeskelisin päivät pitkät. :D
Vietiin Jerikoa keskiiviikona Kaukajärven rantaan jos Jeriko haluaisi taas kokeilla uimista ja ymmärtäisi että se virkistää. Ei kuitenkaan mennyt ihan niin, Jeriko ei halunnut houkutteluista huolimatta tulla veteen, ja vieraassa ympäristössä kävely helteessä otti koville niin koiraa kuin emäntääkin. Mutta eiköhän Jeriko uimisen ilon ymmärrä jossain vaiheessa, ehkä sitten kun on tarpeeksi lämmintä että itse uskaltaa näyttää esimerkkiä.. :D






Etevä emäntä pitää järven pintaa paikoillaan ;)

Tänään lähdettiin kuumasta huolimatta ottamaan pienet treenit. Olen Jerikon kanssa yrittänyt kiinnittää huomiota seuraamisesta kääntymiseen ja Jeriko pysyy hienosti mukana kuin käännyn ihan itseni ympäri. 90 asteen käännös koira vierellä tuottaa itselle jotain logistisia ongelmia, täytyy varmaan opetella itse tekemään se ensin ilman koiraa ennen kuin vaivaan Jerikoa enempää sillä asialla. En tiedä miten se nyt on mulle niin vaikeaa mutta on kuitenkin... :D
Olen myös opettanut Jerikolle liikkeestä pysähtymistä ja alun kangerteluista huolimatta se on nyt hoksannut sen melko hyvin, pysähtymiseen menee yleensä ehkä 2 askelta käskyn jälkeen kävelyvauhdissa. Pienessä hölkässäkin olen kotona ottanut, siinä toki menee enemmän askeleita. Jeriko antaa mun myös poistua hyvin luotaan ja palata takaisin ilman että liikkuu. :) Treeniä treeniä...


"Stop"


Lähetys merkille (ts. Jeriko karkaa variksen perään)

tiistai 18. toukokuuta 2010

Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa...

Niin... Mitä olinkaan sanomassa Jerikon hyvästä hihnakäyttäytymisestä..? Korjataan nyt vähän: PARHAINA HETKINÄÄN Jeriko kävelee nykyään oikeestaan paremmin kuin aikaisemmin, ottaa koko ajan hienosti kontaktia eikä vedä, ja jos hihnan päähän eksyykin niin palaa heti uudestaan lähemmäksi ja ottaa kontaktia. Koiratkin ohitetaan tällä tuulella ihan mallikkaasti vaikkei ne niin tekisikään. Ja silloin voi ollakin ylpeä.

Mutta sitten niinä hetkinä jotka eivät ole aivan parhaita.................................... Silloin saa kyllä hävetä silmät päästään. Pentukurssilla toi on jostain syystä päättänyt että vihaa yhtä koiraa siellä, ja tänäänkin haukkui ja rähjäsi sille vaikkei toinen tehnyt yhtään mitään provosoivaa eikä ollut edes lähellä. Ja kun kääpiövillakoira erehtyi vähän liian lähelle mun nurmikolla olevaa kassia, niin sillekin piti rähistä. Hittolainen kun nolottaa! Ja suututtaa kun Jeriko käyttäytyy tolla tavalla vaikka kuinka on sitä yrittänyt toisin kouluttaa. Onko tää nyt sitten vaan jotain murrosikää? Että vähän niin kuin ihmisteinit niin tonkin täytyy alkaa isottelemaan ja rähjäämään? Sanokaa nyt joku että toi on ohimenevää! :(

Sitä paitsi tossa penturyhmässä oli tällä kertaa jo kahdeksan koirakkoa, eikä siinä tietenkään ollut aikaa tai oikein tilaakaan treenata kunnolla ja saada ohjausta. Vähän jo harkitsen että jatketaanko siinä ryhmässä enää ollenkaan, hävettää Jerikon käytös ja vähän hirvittääkin että se vaan vahvistuu ja yleistyy jos se joka kerta alkaa siellä rähjäämään. Vaikka on siinä sitten sekin puoli että jos vaan itsepintaisesti jatkaisi tossa ryhmässä niin ehkä toi lopulta rauhoittuisi ja tottuisi paremmin ryhmässä työskentelyyn... En tiedä mutta kyllä tollainen käytös ottaa päähän! Varsinkin kun se laukeaa vielä sellaisissa tilanteissa ettei sitä osaa ollenkaan ennakoida, ei tuolla ryhmässä esimerkiksi oikein pysty olemaan sen kauempana siitä Jerikon inhokista kuin mitä me tänään oltiin, mutta se vaan on vähän niin kuin punainen vaate Jerikolle ja jos Jeriko vaan näkee sen niin sillä saattaa kilahtaa. Vaikka hetki sitten olisi harjoitellut ihan rauhassa... Välillä on vaan pakko päästä räyhäämään.. ;(

maanantai 17. toukokuuta 2010

Jeriko jälkikoira kastaa talviturkin

Viime viikolla tokon pentukurssi siirtyi tiistailta torstaille, ja me treenattiin kaksin toisen parin kanssa joka on itse asiassa kilpailuun valmistelevalla kurssilla. Todella hienosti niillä kyllä meni, ihan valmiita kilpailuun ainakin mun silmissä! Jerikokin pärjäsi hyvin ja sai kehuja, ja me saatiin ohjeita pysäytyksen opettelemiseen.

Perjantaina käytiin Hannan kanssa treenaamassa ja saatiin edelleen lisää neuvoja mm. pysäytyksen opettelemiseen, asennon vaihtoihin/kaukokäskyihin ja seuraamisen käännösten harjoitteluun . Asennon vaihtoja opetellessa olen itse ollut liian hätäinen mistä on seurannut se että Jerikokaan ei oikein malta odottaa uutta käskyä vaan tarjoaa jo seuraavaa asentoa melkein heti kun on edellisen palkkion niellyt. :D Nyt ollaan kuitenkin harjoiteltu rauhallisuutta ja alkaa sujumaan. Kiitos Hanna seurasta ja neuvoista! :)

Jälkeä ollaan yritetty vähän alkaa harjoittelemaan. Ollaan tallattu Jerikolle pieniä plänttejä joihin ollaan kylvetty herkkuja, ja tänään tein sille pari ihan lyhyttä jälkeäkin. Ensimmäisellä Jerikolla ei ollut kyllä mitään hajua hommasta, mutta toinen meni jo vähän paremmin. Luonnostaan Jeriko kyllä seuraa hyvin muiden koirien jälkiä, pitäisi vaan saada se motivoitumaan myös tällaisten ihmisten jälkien seuraamiseen. Lauantaina Jeriko osoitti potentiaalinsa jälkikoirana kun Lalli oli päässyt karkaamaan tuuletusasennossa olevasta ikkunasta sillä välin kun Matti heitti mua autolla kaverin tupareihin. Matti meni sitten Jerikon kanssa ulos ja ikkunan alle, ja Jeriko kuulemma otti heti siitä vainun ja paineli viivasuorana noin kymmenen metriä Lallin luo pusikkoon missä kissa oli vielä hyvin näkösuojassakin! Taisi kadonneen kissakaverin jälki olla paljon mielenkiintoisempi ne mun tekemät. ;) Mutta harjoittelua jatketaan!

Tänään käytiin koirapuistossa yhden entisen työkaverin kanssa. Kaverilla on reilu 1 -vuotias kultainennoutaja ja hyvin pojat tuli juttuun. Kiva että Jeriko saa siitä uuden uros kaverin niin tottuu paremmin niidenkin kanssa leikkimään. Koirapuistossa juoksujen ja kurakylpyjen jälkeen mentiin läheisen lammen rantaan jossa Jeriko heitti talviturkin nurkkaan! Hyppäsi oikein kunnon loikalla veteen kun kaveri vielä arpoi mennäkkö vai eikö mennä, mutta takaisin uidessa oli vähän järkyttynyt ilme Jerikolla! :D Oli Jeriko kuitenkin edelleen kiinnostunut vedestä, mutta sopivan matalaa rantapaikkaa ei oikein löytynyt eikä Jeriko uskaltanut enää toista samanlaista loikkaa tehdä. Täytyy nyt alkaa käymään useammin uittamassa niin saa helpotusta helteeseen ja tottuu paremmin uimiseen. :)

Jerikolla oli tässä vähän taantumista ilmassa. Kaikki maailmassa, ja varsinkin ne hajut, kiinnosti paljon enemmän kuin emäntä/isäntä ja tuntui vähän aikaa että koiran kuulo pitäisi käydä tarkistuttamassa lääkärillä! Jeriko osasi jo hienosti kävellä hihnassa ja ohittaa niin ihmiset kuin koiratkin, mutta sitten alkoi kauhea kiskominen eteen ja ihmisten luo, ja koirille haukkuminen. Varsinkin vähänkään vieraammassa paikassa Jeriko oli täysin kuuro eikä millään muistanut mitä pitäisi tehdä kun kiskoo ja me pysähdytään. Hermot siinä kyllä meinasi mennä oikein pahemman kerran! Aloitettiin sitten oikein tehokoulutus ja nyt Jeriko jo kävelee hihnassa vielä paremmin kuin ennen tota taantumista. Tänään koirapuistoreissullakin (heiman vieraampi paikka, ja ennen kaikkea kiihdyttävä ympäristö) käveli oikein hienosti hihnassa, otti kontaktia ja kuunteli! Kyllä tuosta saa olla ylpeä kun se näyttää parasta käytöstään! :)

lauantai 8. toukokuuta 2010

Family meeting

Anita kävi meillä tyttöjen kanssa katsomassa Jerikoa (ja meitä). Käytiin pienellä kävelyllä koirien kanssa metsässä ja pääsivät juoksemaan vapaana. Jeriko innostui juoksemaan varsinkin Ilonan kanssa, mutta kyllä Kira ja Almakin välillä innostuivat juoksemaan ja riehumaan. :) Jerikolla puhkesi paimennusvietti, otti varmaan vaikutteita isommista koirista, kun ei sillä ole niin voimakkaana kyseistä käytöstä aiemmin esiintynyt. Kyttäili pienessä kyyryssä tai täysin maahan painautuneena, ja yritti kiertää toisten eteen. Eteen kiertäminen ei kyllä oikein onnistunut kun muut oli niin pirun nopeita! ;) Mutta oli se hauskaa katsottavaa ja Anita heitti ilmoille ajatuksen että käytäisiin vähän kokeilemassa miten oikea lampaiden paimennus lähtisi sujumaan.
Anita nappaili Jerikosta kuvia, itse unohdin kameran kotiin. Ehkä kuvia on jossain vaiheessa nähtävillä Briskness uutisblogissa..

Anita teki Jerikolle myös pienen tarkastuksen ja passitti Jerikon laihdutuskuurille. :D Olin kyllä itsekin koko ajan vähän epävarma että pitäisikö sen olla vielä hoikemmassa kunnossa vaikka pöyheä karva tekeekin siitä isomman oloisen. Anita myös huomasi Jerikon jaloissa pientä taipumista ja täytyykin nyt yllättävän aikaisin "laimentaa" penturuokaa. Hyvä että Anita huomasi tuollaisen! Itsellä ei ole vielä niin tarkkaa silmää tuollaiselle.
Anita ehdotti myös että ohennettaisiin karvoja Jerikon korvien päältä että korvat ei olisi niin päätä myöten ja pääsisivät edes vähän nousemaan. Ollaankin naureskeltu Jerikon pörröiselle päälle, ei vaan tullut mieleen "trimmata" Jerikoa. Tänään sitten ostin ohennussakset ja napsin karvoja oikein kunnon kasat molemmilta puolilta päätä ja sitten vielä leuan altakin, ja silti sitä jäi vielä ihan hyvin jäljellekin. On Jeriko nyt kyllä jotenkin fiksumman näköinen. Ja jospa se nyt kuulisikin vähän paremmin kun on vähemmän karvaa korvissa.. ;)
Jeriko kesti operaation hyvin Anitan tuomia koirankeksejä popsien, kiitos Anitalle hyvistä (ja tarpeellisista) neuvoista ja tuliaisista! :)

Tosi söpö on kyllä molemmissa kuvissa (ja vanha kuva on huomattavasti parempi laatuinen), mutta huomaa ainakin että on karvat päässä keventyneet ;)

tiistai 4. toukokuuta 2010

Klara vappen

Meillä oli vähän poikkeuksellinen vappu. Jostain kumman syystä lupauduin hoitamaan pikkusiskoa (ja veljeä) vapun aattona, joten vappu oli harvinaisen kuiva! :D Mutta ihan hauskaa vaihteluahan se kuitenkin oli. Oltiin siis Pälkäneellä ja käytiin taas naapurin hevosia moikkaamassa kun Liljakin pikkutyttöjen tapaan on kiinnostunut niistä. Tällä kertaa Jeriko ei haukkunut yhtään ja haisteli taas yhden uteliaan hepan turpaa, mutta yritti sitten taas näykkäistä. Ihme äkäpussi.. Mutta ei Jeriko hevosia nyt ainakaan kuollakseen pelkää, se on hyvä. :)





Lauantaina lähdettiin sitten Karstulaan moikkaamaan mun enoa ja mummoa. Jeriko matkusti todella mallikkaasti! Muutamassa viikossa vikinä on loppunut ihan täysin ja Jeriko näyttää suorastaan tykkäävän matkustaa, välillä juoksee oikein innoissaan itse autolle ja kapuaa kyytiin, ja matkat Jeriko nukkuu tosi hienosti. Toikin noin kahden ja puolen tunnin matka sujui kuin unelma. Matkojen aikana tai ylipäätään autolle mennessä Jeriko tuntuu jopa tajuavan kiirehtiä asiointiaan ja teki sekä meno että tulomatkalla välipysähdyksen aikana heti hätänsä ja sitten palasi tyytyväisenä autolle. Hyvä Jeriko!

Perillä Jerikoa oli vastassa enon sekarotuinen hirvikoira Moksi, joka on Jerikoa vain aavistuksen isompi. Moksi oli vähän liiankin kiltti ja Jeriko alkoi melko pian nylkyttelemään, laskemaan päätä niskaan ja näykkimään kun huomasi ettei toinen sano mitään. Emäntä ja isäntä kyllä sanoi sitäkin enemmän ja aika hyvin Jerikon sitten sai käskyillä aisoihin. Ulkona Jerikolla ja Moksilla meni kyllä tosi hienosti, ja molemmat tuntuivat nauttivan yhdessä juoksemisesta. Nylkyttelykin jäi sitten kunnon yhteisjuoksujen jälkeen. Mutta kyllä se käy koko ajan selvemmäksi että Jerikossa on (pomottaja)luonnetta, jos toinen koira (tai ihminenkin) antaa yhtään mahdollisuutta niin Jeriko alkaa kyllä isottelemaan ja kiusaamaan. Toisten koirien kanssa yritetään tietenkin Jerikon käytöstä rajoittaa ja nylkyttelyt ynnä muut eleet keskeytetään heti alkuunsa, mutta minkäs sille loppujen lopuksi toisen luonteelle mahtaa. Vaikka toivon kyllä että toi vähän laantuisi, sitten kun on pentukortti loppuun käytetty niin tollainen käytös saa helposti toisen koiran tosissaan suuttumaan..

Tänään oli sitten taas meidän tokotreenit ja pieneksi harmiksi ryhmäkoko kasvoikin yhtäkkiä seitsemään (vaikka 6 paikkaa piti olla). Aluksihan meitä oli vain kolme, viime kerralla tuli kaksi uutta, ja tällä kertaa taas kaksi. Toinen uusista koirista aiheutti hieman eripuraa ryhmässä kun omistaja päästi sen liian lähelle muita koirakoita, ja Jerikokaan ei yhtään arvostanut. Mutta mikäs siinä, erittäin hyvää ja haastavaa häiriötreeniä kun vieressä treenaa koira jonka läsnäolosta Jeriko ei ole erityisen innoissaan. Pitäähän sellaiseenkin oppia. ;)