Silti 2-luokka jännitti. Erikoisjälki ei ole mikään helppo laji. Tuomari on koko ajan mukana ja arvostelee koiran jokaisen liikkeen. Niin herkkä laji, että upeakin suoritus voi tyssätä yhtäkkiä huonosti suoritettuun kulmaan tai harhaan. Toisaalta odotin tätä koetta erityisellä mielenkiinnolla, koska kokeen tuomari Harri Laajajärvi oli tuomaroinut meitä myös 1-luokassa, jolloin Jerikolla oli vielä esineiden ilmaisuna maahanmeno ja tuossa kokeessa Jeriko otti kaikkia esineitä suuhun tai lähti jopa tuomaan. Kokeen jälkeen kysyin tuomarilta, että mitä hän on mieltä kannattaako ilmaisutapaa vaihtaa ja toisaalta kyselin sudenkuopista tuomisessa. Tuolloisen keskustelun perusteella päätin vaihtaa ilmaisun noutoon ja niin saatiin se 1-luokan tulos jolla päästiin 2-luokkaan.
Edellinenkin koe oli SPL Ala-Satakunnan järjestämä, mutta nyt oltiin eri pelloilla. Arvonnassa saatiin jälki nro 3. Pelloilla oli melko korkea ehkä n. 20cm kasvu, ja tällä pellolla Jerikolla ja toisella 2-luokan koiralla myös töppäreinä jotain polven korkuista kasvia, jota en ehtinyt jäljen ajon kanssa ihmettelemään, että mitä se tarkkaan ottaen olikaan.
Tiesin, että ollaan treenattu oikeita asioita. Olen keskittynyt suunnittelemaan mitä osa-alueita pitää hioa ja parantaa ja se kyllä kantoi hedelmää. Jerikon kanssa jäljen ajaminen synnyttää mussa sellaisen tunteen, että en sitä oikein ehkä osaa selittääkään. On aivan paras fiilis kävellä Jerikon liinan perässä, kun se jäljestää tarkasti ja keskittyneesti, häntä hiljaa itsevarmasti selän päällä heiluen. Sen jokainen karva ilmentää sitä, että se nauttii joka solullaan siitä, että se saa jäljestää, ja se on itsevarma työssään.
Ja niin Jeriko porskutti kaikki suorat kuin raiteilla jäljen päällä. Jos se jonkun kerran otti yhden sivuaskeleen, korjasi se välittömästi itsensä tarkalleen jäljen päälle. Kaikki suoran arvosanalla erinomainen. Myös kaikki esineilmaisut noutona arvosanalla erinomainen. Ensimmäiseen harhaan Jeriko reagoi pysähtymällä ja paikoiltaan haistamalla sen ja jatkoi sitten matkaa. Toiselle harhalle Jeriko käänsi puoli poskea, mutta jatkoi omalla jäljellä hidastamatta tahtiaan.
Kulmissa sitten oli vaihtelua, niin kuin tuomarikin sanoi. Piikkikulmissa on parantamisen varaa ja jonkun suoran kulman Jeriko otti aavistuksen pyöreähkösti, mutta 3-4 kulmaa se meni aivan raiteilla ottamatta harha-askelia. Lopputuloksena 90p eli 1-tulos! Olin kyllä onnesta ihan soikeana jäljen ajamisen jälkeen. Jeriko on aivan timanttinen koira ylipäätään, mutta ennen kaikkea jälkikoira.
Monitaituri Jeriko oli jo kaksi viikkoa sitten Liisa-Idan kanssa HTM-kisoissa AVO-luokassa. Kolme yhteistreeniä ehtivät tehdä ennen kisoja ja pääasiassa itse opetin Jerikolle uuden position Liisa-Idan ohjeiden ja kriteerien mukaisesti. :) Suoritus meni todella hienosti, mutta KUMAa ei silti tullut. Mutta pääasia tässä on se, että voi itse olla tyytyväinen ja totta kai vähän vielä täytyy parantaakin.