keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Jerikolla oli viime viikonloppuna viimeinen avoimen luokan rallitokokoe. Edellinen koe oli ollut helmikuussa enkä suoraan sanottuna talven ja kevään aikana oikein muistanut edes koko koekalenteria katsoa. Enkä kyllä muistanut treenaillakaan. Sitten kun ajatus tuli mieleen ja sain paikan, ehdin kaksi pientä treeniä tehdä. :D

Suoritus oli muuten hyvä, mutta siinä kyllä itselle kirkastui, että pitäishän tuollaisen "konkarinkin" treenata vähän enemmän ja tehdä pidempiä pätkiä palkatta, jotta ei tule sellaisia palkan-vaatimis-haukahduksia. Toisessa eteen istumisessa Jeriko tuli vinoon ja herpaantui hetkeksi jotenkin muutenkin, siitä -1p. Tuloksena 99/100p ja luokan voitto. :)



Olen alkanut Jerikolle nyt tehdä muutosta ilmaisutapaan erikoisjäljellä eli vaihtoa maahanmenosta noudoksi. Kotipihassa olen piilotellut esineitä keppileikki-tyylisesti ja Jeriko on niitä sitten etsinyt ja noutanut. Kotipihassa sujuu kyllä ihan moitteetta, tehtävä kokonaisuudessaan on niin tuttu ja selvä, että löydökset pitää tuoda mulle.

Tänään ehdin ekaa kertaa tekemään jälkeä FH-kokeen jälkeen. Jäljelle laitoin kuusi esinettä, joista ensimmäisellä Jeriko ehti mennä maahan ja pyysin sitten tuomaan, toisella ehdin ennakoida ja sanoin "tuo", jolloin Jeriko toi esineen. Kaksi seuraavaa Jeriko itse toi mulle hienosti. Viides esine jäi. Jeriko tarkisteli siinä kovasti ja toisaalta oli välillä jäljestä sivussa, en oikein osaa sanoa miksi, ja jäi sitten siihen ilman, että itsekään oikein näin, että mihin. Viimeiselle esineelle Jeriko meni maahan. Toivottavasti saan pian varmuutta tuohon tuontiin.

Jupiterin kanssa olen vähän yrittänyt aktivoitua sekä agilityn että paimennuksen treenaamisessa. Paimennuksessa on tehty viime aikoina rauhallisia flänkkejä. Kriteerinä lähinnä rentous ja laukatakin saa, kunhan ei lähde kaahaamaan. Suullisilla käskyillä tämä sujuu jo melko hyvin, mutta pillin kanssa on haastavampaa ja toisaalta jatkuvaa ylläpitämistä se kyllä vaatii ja jos en itse pysty keskittymään siihen 100% kun tekee vaikkapa jakoa, niin kaahottamiseksi menee herkästi taas. Jakoon pitäisikin saada Jupiterin paremmin keskittymään ja rentoutumaan. Toivoisin saavani rakennettua Jupiterin tekemiseen vähän enemmän rauhaa ja rentoutta niin, että se sitten pysyisi tekemisessä mukana ilman, että asiaan koko ajan joutuu puuttumaan.



Välillä Jupiterin meno on omaan makuun vähän turhankin sähäkkää ja kun olen näitä makuasioita miettinyt, niin omaan makuun sopii ehkä paremmin sellainen pehmeämpi/rauhallisempi meno, kuten esimerkiksi Ukolla. Ukossa on kyllä todella paljon hienoja ominaisuuksia paimennukseen ja on vaan harmi, että Ukon alkutaipaleella olin vielä niin kokematon, etten osannut valjastaa sen ominaisuuksia ja sitten myöhemmin kuulon heikentyminen esti yritykset viedä Ukkoa paimennuksessa eteenpäin..

Mutta nämä on nyt näitä. Jupiterin hyvin erilainen tyyli on mulle taas uutta ja tuntuu välillä saippualta käsissä ja toisaalta sen herkkyyskin on mulle uutta. Jokainen koira näyttää tuovan jotain uutta opeteltavaa. :D

Agilityn suhteen on edistymistä ja toisaalta vähän jumittamista. Juoksu-A on melko hyvällä mallilla ja keinukin sinänsä onnistuu, mutta kyllä se on Jupiterille jännittävä este eikä Jupiter meinaisi jäädä keinulle vaan "pudottautuu" siitä pois vaikkei olisikaan säntäämässä eteenpäin. Keinulle tarvisi siis asennetta edelleen enemmän ja toisaalta kestoa, että oikeasti jää sinne seisomaan. Puomin suhteen olen käynyt edelleen kamppailua, että pysäytys vai juoksu. Pyssäri ei oikein ole lähtenyt sujumaan sillä ja toisaalta koen jotenkin halua tehdä juoksaria vaikka ajan rajallisuus tulee siinä vastaan... Argh. Pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni, päättää kunnolla mitä aikoo tehdä ja järjestää sitten aikaa sen treenaamiseen.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Erkkari ja FH-koe

Kuuden vuoden näyttelytauon jälkeen päätin sitten ilmoittautua erkkariin. Alunperin oikeastaan mietin, että jos Troija olisi ollut jo pikkupentuiässä, niin voisi olla sen kanssa ihan kiva, mutta se on tosiaan turhan nuori. Sitten tajusin, että jos Troijan juoksujen myötä tulee ajankohtaiseksi kastroida Jupiter, niin olisi kuitenkin hyvä yrittää hankkia sille H sitä ennen. Niinpä lähdettiin sitten H:ta metsästämään "matalan kynnyksen" näyttelystä. ;) Jerikon ilmoitin, kun mulle vinkattiin, että urosten tuomarilla on itsellään soopeleita bortsuja eli toisin sanoen väri ei ainakaan olisi kauhistus.

Eilinen päivä oli todella pitkä ja paahteinen. Oli niin kuuma, että itselläkin oli tuskaista. Automatkat taisi myös olla aika kuumaa kyytiä takaluukussa, kun tuskinpa ilmastointi sinne asti kovin paljoa jäähdyttää. Troijalla menikin maha löysälle kesken päivän. Ihmettelin kun alkoi kitisemään häkissä niin paljon eikä ollut ollenkaan tyypillistä käytöstä. Sitten kun sen otti häkistä, niin tulikin ripaskat. Vetenä tuli lopulta, mutta käytin sitä vähän vedessä vilvoittelemassa ja sitten melko nopeasti mahan vääntö menikin jo ohi ja sen jälkeen Troija nukkui rauhassa häkissä ja leikki sitten innokkaasti isompien pentujen kanssa ja muutenkin varsin mallikkaasti ja reippaasti käyttäytyi. Nestettä annettiin kaikille koko ajan reippaasti.

Olin ilmoittanut sekä Jerikon että Jupiterin käyttöluokkaan ja alkuperäinen suunnitelma oli, että Tuija esittäisi Jerikon ja mä Jupiterin. Tämä piti ehtiä ihan hyvinkin, koska Tuijalla oli oma koira vasta narttujen veteraanikehässä. Kävi kuitenkin niin, että kehät juoksi aivan eri tahtia ja lopulta em. kehät olikin aika lailla samoihin aikoihin. Saatiin järjestettyä niin, että vetotreeneistä ja -kisoista tuttu Elina tuli esittämään Jupiteria ja itse esitin Jerikoa. Siinä kiireessä tehtiin ehkä koirajako väärin päin ja olisi pitänyt antaa Jeriko Elinalle, tosin en usko että olisi lopputulokseen välttämättä suuresti vaikuttanut. Jupiter meni tosi hienosti Elinan kanssa kun harjoittelivat ennen kehää.

Itse sain Jerikon aika kivasti esiintymään ja Jerikolle tulikin tuloksena KÄY1 ERI ja SA. Aika hieno tulos erkkarista kuuden vuoden näyttelytauon jälkeen! Se täytyy sanoa, että neuvo juoksuttaa harjoitellessa namikupille oli oikeasti todella hyvä enkä ole kyllä aiemmin tajunnut kuinka ison eron voi tehdä koiran liikkeeseen kun sitä todella harjoittelee! No, paras uros kehässä ei sitten sijoitusta. Se olisikin sitten ollut jo vähän liikaa makeaa mahan täydeltä. ;)

Jerikon arvostelu: Sable/white. Good head proportions. Ears good when used. Good neck and depht of chest. Good body proportions. Tail adequate. Moved out well.

Jupiter esiintyi alkuun todella hienosti Elinan kanssa. Siitä on hieno kuvakin, kun rivissä on seisotettu. :) Myös kun tuomari tuli katsomaan pääpuolelle, Jupiter oli vielä hyvin mukana, mutta jännittyikin kovasti kun takaosaa käsiteltiin ja alkoi väistämään. Väisti niin voimakkaasti, että tuomari luovutti lähestymisyrityksissään. Elina sai hienosti väistämään ryhtyneen ja istumaan laittaituneen Jupiterin vielä kiepautettua jaloilleen ja uudelleen seisomaan ja juoksutus vielä onnistui. Kuitenkin pitkälti tuon väistämisen vuoksi arvosana T.

Jupiterin arvostelu: Smooth coat. Adequate neck, good body proportions. Tail of good lenght. Erratic on move. Needs to be happier when handled.

Eli H:n metsästystä jatketaan sitten jossain pikkunäyttelyssä ja sitä ennen harjoitellaan paljon sitä, ettei paineistu vieraan kopeloinneista. Hassuahan tuossa on se, että Jupiter on niin ihmissosiaalinen ja avoin, mutta silti voi paineistua jostain hassusta jutusta.

Troijasta taitaa vielä tulla aikamoinen vesipeto. Torstaina oli kans niin kuuma päivä, että lähdettiin vaan Ilonan ja koirien kanssa järven rantaan. Troija oli ekaa kertaa järven rannassa, mutta vesi kiinnosti kyllä kovasti. Kerran putosi törmältä vahingossa veteen, mutta kapusi sieltä sitten vaan ylös sen suuremmin säikähtämättä. Jonkin aikaa Troija dilemmaansa pohti (halu mennä järveen, mutta ei tiedä oikein että miten), kunnes sitten kylmän viileästi lähti vaan Jerikon perässä uimaan. Ehdin jo vähän miettiä, että kuinka kauas lähtee, että pitääkö jo lähteä pelastamaan ja huudella takaisin, mutta kääntyi sitten ja teki pienen sopivan lenkin rauhallisella ja hyvällä tekniikalla uiden, ja palasi sitten rantaan. :) Toisen uintikiepin Troija teki eilen erkkarin jälkeen, kun mentiin isolla koiraporukalla rantaan. Jotenkin tässäkin näkyy se rohkeus niin hyvin, että ei suuremmin viitsi jännitellä.

Musta tulee uimahullu



Kotiin tullessa olikin Valkeakoskella kunnon ukkosmyrskyä. Pieni tauko ukostamisesta juuri kun tultiin pihaan, mutta kun tavaroita ja koiria otti autosta, niin alkoikin taas jyrisemään ja sittten sitä jyrinää riittikin koko illan. Troija ei sen kummemmin reagoinut, mutta Jupiter pelkäsi kyllä todella pahasti. :( Ulkoa pinkoi talon ovelle ja hyppäsi sitä vasten, että pääsisi äkkiä sisään, ja sisälläkin seurasi mua. Paikoilleen asetuttuaan Jupiter meni jo vähän "tiloihin", tärisi ja hytkähteli, läähätti ja kuolasi. Pahaa teki katsoa, kun toisella on fyysisestikin niin paha olla. Ruokaa ei pystynyt syömään ja iltalenkillekään Jupiter ei suostunut lähtemään vaikka silloin ei enää ukostanut. Lopulta Jupiter meni tarpeilleen vasta yöllä, kun Jerikollakin oli maha löysällä.

Aamulla olikin sitten jännä, että mikä Jerikon tilanne on ja voidaanko lähteä jälkikokeeseen. Uskoin mahan löysyyden johtuvan myös lämmöstä ja se menikin kyllä sitten yön aikana ohi, eikä aamulla enää tullut mitään. Jeriko oli myös voinniltaan täysin normaali, joten lähdettiin Säkylään. Meillä oli jälki nro 3. Jotenkin mun tuurilla tämä oli taas jälki, joka oli vähän eri paikassa kuin muut jäljet. Päivä oli todella tuulinen ja alustana ajettu rehupelto. Tuomari totesi jo ennen kokeen alkua, että aika haastavat olosuhteet. Meidän jälki oli tosiaan hieman erillään muista ja siellä tuuli vieläkin kovemmin. Jeriko teki kuitenkin niin hyvin töitä kuin niissä olosuhteissa tällä peltojälkikokemuksella on mahdollista, jäljesti maavainuisesta ja nenä matalalla, haki aina uudelleen takaisin jäljen päälle vaikka tuuli painoi hajuja minne sattui. Kulmissa oli haastetta, mutta niistäkin selvittiin, ekaa harhaa tarkasteli, toiseen ei ilmeisesti reagoinut enää juuri mitenkään.

Kompastuskiveksi muodostui kuitenkin esineilmaisu. Kaikki esineet löytyi, kahdelle ensimmäiselle Jeriko meni maahan, mutta otti niitä silti suuhun. Kolmatta Jeriko lähti tuomaan noin kolme metriä mua kohti ja meni sitten maahan ja viimeisen toi ihan mulle asti. Kaikki esineet siis hylättyjä. Tästä johtuen pisteitä jäi 65p eikä koularia.



Jouduin nyt ihan syvästi alkaa miettimään tuota ilmaisutapaa. Viime vuonna ensimmäisessä kokeessa Jerikon mielentila kaiken kaikkiaan oli väärä ja silloin esineen suuhun ottamisen saattoi kuitata sillä. Nyt Jeriko oli kuitenkin tekemässä oikeaa asiaa, työskenteli muuten hyvin, mutta kun keskittyminen meni itse jäljellä pysymiseen, ei enää pystynyt miettimään ilmaisutapaa.

Alun perin päädyin Jerikon kanssa maahanmenoon FH-jäljen ilmaisussa, koska metsäjäljellä sillä on aika useinkin ollut sellaista, että on ottanut kepin vaan suuhun ja jäänyt jäljen päälle seisomaan. Se ei ole halunnut luopua jäljestä ja on siis jäänyt siihen odottamaan, ja ajattelin, että maahanmeno jäljen päällä voisi kuitenkin olla mieluisampaa kuin korrekti noutoliike. Saatoin kuitenkin olla väärässä.

Treeneissä ilmaisut ovat olleet hyvin varmoja, mutta koetilanteessa mukaan tulee vielä paljon muita asioita, jotka varmaan vaikuttaa siihen, että Jeriko kuitenkin palaa siihen ekana opittuun ilmaisutapaan. Näin ollen luulen, että Jerikostakin tulee nyt noutamalla ilmaiseva erikoisjälkikoira ja toivon, että saadaan se hyvin toimimaan.

Jerikon työskentelyyn muuten haastavissa olosuhteissa olen kyllä todella tyytyväinen. :) Lili ja Rina sai kokeen ainoan koularin ja oltiin ainoat jotka pääsivät jälkensä loppuun saakka, joten saavutus sekin.

torstai 30. toukokuuta 2019

Paimennusta ja jäljestystä

Nappularuokintaan on melko lailla kokonaan siirrytty ja täysin ongelmitta niin kuin arvelinkin. Kellään pojista ei ole ollutkaan mitään ongelmia mahojen kanssa eikä mitään herkkyyksiä. Tällä nyt siis mennään ja mahdollisesti lisätään ajoittain kypsennettyä lihaa, erityisesti rasvaista lihaa, nappulan sekaan. Mahdollisesti pitäisi nyt sitten myös aktivoitua hampaiden pesemisen kanssa, koska koirien syödessä luita en ole suoraan sanottuna pessyt hampaita lainkaan ja on pysynyt hyvinä ilmankin.

Troija on monessa asiassa aivan kuin isänsä, hyvässä ja pahassa. Yksi hieman huono asia on se, että ruoka ei oikein maistu. Ei maistunut Jerikollekaan pentuna. Jotenkin sille kuitenkin asioita sai ihan hyvinkin opetettua ja toisaalta pikku hiljaa ruuan arvo kasvoi ja toimii nykyään oikeinkin hyvin palkkana. Jaksan uskoa, että näin käy Troijankin kanssa. Nyt on ollut kuitenkin ollut sellainen paasto meneillään että rokotuksilla Troija painoi vielä 6,5kg ja seuraavana päivänä 6,3 kg! Energiaa ja vauhtia kyllä riittää, joten kipeä se ei kyllä taida olla, mutta ruoka täytyy saada uppoamaan paremmin! Niinpä keittelin hirvenlihaa Troijalle ja se on uponnut hyvin ja nappulatkin sitten vähän paremmin kun on hirvenlihan keitinvedellä ne turvottanut.

Koska ruoka ei kovin hyvin maistu, ei jäljestyskään ole meinannut lähteä sujumaan. Tänään kuitenkin alkoi motivaatio löytymään, kun tein lyhyen jäljen niin, että vein jäljen päähän kissanruokapurkin ja hetsasin sillä lähtiessäni ja huhuilin vielä jäljeltä avoimeen takaluukkuun, että täällä tämä herkku nyt menee. Kyllä se kissanruoka sitten jäljen päässä maistuikin. :D

Troija on kyllä aikamoinen pakkaus. Se on vähän kovapäinen, just sellainen kuin halusinkin. Luoksetulo ei vielä ole mitenkään varma, varsinkin namipalkka saa Troijan istumaan laskelmoimaan, että kannattaako. Lelupalkalle kyllä tulee kivasti, kun taistelutahtoa löytyy. Troija on myös aika päättäväinen ja itsevarma, kun se jotain haluaa. Esimerkiksi aloittaa itse oman sytyttelynsä lampaille. Noin niin kuin jo tuossa 2-3 viikkoa sitten ensimmäisen kerran karkaamalla ensin pässeille ja sitten isolle laitumelle missä uuhet ja karitsat ovat. Näistä johtuen Troija on sitten päätynyt ulkolemaan liina perässään, jotta enemmän karkailut estetään.

En ollut aikonut Troijaa ottaa lampaille kuin aikaisintaan 16 viikon tietämillä, mutta näillä oma-aloitteisilla sessioillaan, kun mä juoksen sen perässä yrittäen sitä saada kiinni, se näytti jo selvää pyrkimistä lampaiden pääpuolille niitä kääntämään/pysäyttämään. Tänään otettiin pieni sessio tuossa treeniaitauksessa liinan kanssa suunnitelmallisesti ja kyllähän sieltä ihan hyvää ajatusta flänkkäämisestä löytyy vaikka vauhti ei vielä riitäkään. Olispa kyllä hieno juttu jos jonkinmoista paimennusviettiäkin löytyisi. Mielenkiinnolla odotellaan ja nyt pidetään Troijaa kyllä poissa lampailta jonkin aikaa, että jalat ehtisi kasvaa. ;)

Jupiterin kanssa ollaan harjoiteltu rauhallisia flänkkejä. Flänkit lähtisi herkästi kuin tykin suusta mistä lampaatkaan ei oikein tykkää, joten tarkoitus olisi löytää nyt rauhallisempi tahti. Kun suurin piirtein kuinkaan käskyt ja komennan juoksemisesta, olen saanut Jupiteria liikkumaan jo vähän pehmeämmin. Vasemmalle jopa ihan ravaamaan flänkillä. Mutta kyllä se turbovaihde siellä silti on oletusasetuksena... Treenit tämän suhteen jatkuu.

Jerikon kanssa on nyt tehty muutamia jälkiä pellolle. Viretila ja keskittyminen on ollut nyt todella hyvää, jäljestys tarkkaa ja kulmatyöskentelykin hyvää. Kaksi viimeistä jälkeä ollaan tehty hirmuisessa tuulessa ja harhojen kanssa. Suoralla järkevästi tulevat harhat ei Jerikoa hämää, mutta eilen kävi pieni virhe, kun harhan tallaaja käveli jäljen päällä ja kamalan kovasta tuulesta johtuen ei kuullut, kun yritin huutaa ohjeita.. Siinä kohtaa oli juuri esinekin, jonka Jeriko ilmaisi, mutta ilmaisun jälkeen nosti väärän jäljen. Nosti sitten uudelleen oman jäljen kun palattiin hieman takaisin, teki kulman hyvin ja jatkoi sitten omalla jäljelle vielä viimeisen harhan yli siitä hämääntymättä. Hyvä treeni siis!



Troija on tällä viikolla päässyt myös leikkitreffailemaan veljeni koiran Ronjan kanssa (8v, mutta vilkas kuin mikä edelleen!) sekä Emmin bortsupojan Hukan kanssa tänään. :) Kivoja leikkejä on kyllä ollutkin. Troija on kyllä hurjan reipas eikä hätkähdä isommista ja hurjemmistakaan leikkikavereista. :)


torstai 23. toukokuuta 2019

Ruokintapohdintaa

Troijan tullessa taloon alkoi taas osaltaan uusi ruokintapohdinta. Mietin, että millä ruualla sitä kasvuaikana ruokin, lähinnä että raakaruualla vai nappulalla. Jotenkin muistikuvat on tosi nopeasti hälventyneet jo Jupiterinkin pentuajoista, enkä oikein muistanut että miten tarkkaan ottaen toimin sen kanssa. Roburin penturuokaa se söi ainakin jonkinaikaa ja sillä aloitettiin Troijankin kanssa.

Aikuiset koirat on mulla olleet jo pitkään raakaruualla. Viimeisen 1-2 vuoden ajan ollaan syötetty Maukkaan Tarmo ja Kunto-täysravintoja helppouden vuoksi, sitä ennen tehtiin itse puuroa, kasvissosetta ja sekoitettiin liha. Lisäksi koirat on syöneet esimerkiksi kalkkunan kauloja, broilerin siipiä tai muita luuta sisältäviä osia.

Yksikään koiristani ei ole ollut herkkävatsainen, eikä se ole ollut syynä raakaruokintaan. Jerikon nuoruusiässä se siirtyi raakaruokaan, koska nappulalla lihosi niin herkästi ja ruokamäärät jäi onnettoman pieniksi. Ukko siirtyi melko nuorena (olisko ollut n. puolivuotias..?) raakaruokaan, koska nappulalla sillä oli niin paljon ilmavaivoja. Jälkikäteen ajateltuna molemmat "ongelmat" olisi varmaan ollut selätettävissä myös nappulamerkin vaihtamisella. Sittemmin pojat on ajoittain olleet esimerkiksi reissun aikana nappularuualla eikä mitään ongelmia ole esiintynyt.

Jupiterin kasvuvaiheessa jossain vaiheessa pohdin koirien siirtämistä nappulalle ja meillä olikin käytössä jonkin aikaa Acana Sport&Agility, joka sopi mun koirille varsin hyvin. Ainut mitä ehkä huomasin oli se, että Jerikolla kävi turkki hieman kuivaksi. Tulkitsin, että nappulan rasvat eivät riittäneet tai imeytyneet riittävän hyvin, että turkki olisi pysynyt kunnossa ja koko kööri siirtyi taas raa'alle.

Kotimaisessa raakaruuassa on myös se ideologinen asia, että luotan siihen, että kotimaisten tuontantoeläinten elinolosuhteet ovat paremmat kuin monen ulkomaalaisessa nappulamerkissä käytettyjen eläinten. Toisaalta pakkausselosteita lukiessa välillä tulee olo, että onko jotkut nappulat koskaan mitään eläinperäistä nähneetkään, kun ainesosina on "broilerijauhoa" tmv. Ravitsemuksellisesti tuollaiset ei mun korvaan kuulosta kovin hyviltä.

Jo aikaisemmin on tehty tutkimuksia koirien raakaruokien sisältämistä bakteereista. Tutkimuksissa ei kuitenkaan ole tutkittu nimenomaan suomalaisesta lihasta tehtyjä raakaruokia tai tuloksissa ei ole eritelty onko lihan alkuperä ulkomaalainen vai kotimainen. Olen tuudittautunut siihen ajatukseen, ettei suomalaisilla tiloilla käytetä niin paljon antibiootteja kuin ulkomailla ja että aiempien tutkimusten löydökset tuskin koskee kotimaisia tuotteita.

Nyt kuitenkin Ruokavirasto on julkaissut selvityksen kotimaisista koirien raakaruuista ja bakteerilöydöksistä niissä, joka oli aika ajatuksia herättävä, jollei peräti pysäyttävä. Nyt oli pakko itsekin myöntää, ettei ongelma ole vain ulkomaisessa lihassa.

Vaikka testattujen näytteiden määrä oli kohtuullisen pieni oli itsekin pakko alkaa miettimään millaisia riskejä on valmis ottamaan. Perusterveille aikuisille ihmisille tutkimuksessa esiin nousseet bakteerit tuskin aiheuttavat oireita muuten kuin poikkeustilanteissa, mutta en voi pitää eettisesti oikeana ottaa riskiä siitä, että kuljettaisin mahdollisesti töihin mukanani jotain bakteeria ja sitä kautta huonokuntoisemmalle potilaalle. Totta kai häsihygieniasta huolehditaan sekä kotona että varsinkin töissä, mutta mitään erillisiä lihankäsittelytiloja ei kotona kuitenkaan ole tarjolla, vaan koirien ruokia käsitellään samoilla tasoilla ja samoilla välineillä kuin muutakin ruokaa ja vaikka siisteydestä pitäisi huolen, on kontaminaatioriski olemassa.

Toinen merkittävä pointti tuli esiin keskustelussa tunnetun eläinlääkärin kanssa. Koska mekin harrastamme paimennusta ja käymme muilla tiloilla, ja toisaalta peltojälkeä tallotaan pääosin rehupelloille, on riski että levitetään näitä (mahdollisesti antibioottiresistenttejä) bakteereja tai jopa loiseläimiä tilalta toiselle. Pahimmillaan tällainen voi aiheuttaa merkittävät tappiot nautatilalla jos väli-isäntänä toimiva koira levittää esimerkiksi neosporaa tilalta toiselle.

Näin ollen syntyi päätös, että meillä siirrytään nyt kuitenkin nappularuokintaan. Omien lampaiden lihaa ja satunnaisesti mahdollisesti muitakin lihoja koirat saa kyllä jatkossakin, mutta pääasiallinen ruokavalio siirtyy nappuloihin. Lisäksi varmaan tullaan antamaan sitten rasvaista lihaa kypsennettynä, jotta koirat saisi mahdollisesti paremmin imeytyviä rasvoja ilman raakaruuan tuomia riskejä. Nappulavalintaan vaikuttaa nuo edellämainitsemani asiat: haluan että nappulassa on korkea lihapitoisuus ja ettei proteiini ole jotain tähtipölyä lihan vieressä. Haluan myös, että lihan alkuperä on sellainen, että tuotanto-olosuhteen ovat vähintäänkin kohtuulliset. Näin ollen kaikki kiinalainen yms. alkuperä on boikotissa.

Jupiter alkaa syömään taas Acanan Sport&Agilityä ja Jeriko ja Ukko nyt aluksi Acanan Ranchlandsia (koska Ukollakin melko epäaktiivinen kausi menossa). Katsotaan nyt sitten miltä vaikuttaa, olisiko tällainen toimiva ratkaisu. Troija syö nyt loppuu ison säkkinsä Roburia ja katsotaan sitten siirtyykö sekin Acanaan, Robur toki myös ihan hyvä vaihtoehto mielestäni. :)