maanantai 17. tammikuuta 2022

Troijan pentusuunnitelmat edistyy

Edellisessä päivityksessä mainitsemani mainio uros jouduttiin valitettavasti tältä erää jättää käyttämättä, koska se kantaa samaa EAOD-geenivirhettä kuin Troijakin. Tämän pettymyksen jälkeen (ko. uros jää kyllä todellakin korvan taakse tulevaisuutta ajatellen!) alkoi enemmän ja vähemmän aktiivinen, ja välillä aivan vimmattu urosten etsiminen.

Lähden etsintään terveystulokset edellä, sitten sukutaulu, joka kiinnostaa ja jos nämä täsmää, niin olen lähtenyt tutustumaan luonteisiin tarkemmin. Sain mahdollisuuden tutustua kahteenkin saman pentueen urokseen, sekä näiden puolisiskoihin samasta emästä. Kaikki luonteiltaan varsin mukavia. Lisäksi tapasin näiden enon ja itseasiassa emän siskoa tunnen jo entuudestaan. Ja kun luonteet näinkin laajalti on kovasti itseäni miellyttäviä, niin Troijan sulhaseksi valikoitui Kiiru eli Something Like Never Gonna Stop.

Olen valintaan hyvin tyytyväinen. Kiiru täyttää mun aiemmin mainitsemat toiveet terveyden suhteen, vaikka totta kai riskitöntä koiraa tai yhdistelmää ei ole. Terveysriskejä sisältyy siis tähänkin yhdistelmään, mutta onnistuin löytämään uroksen, jonka taustalta tulevat riskit ovat sellaisia joiden kanssa pystyn nyt elämään.

Olen saanut tavata Kiirua nyt jo kolme kertaa, ja olen testimielessä ohjannut sitä lampailla, leikittänyt ja seurannut miten se asettuu meillä sisällä olemaan. Näillä kolmella kerralla ei Kiirun luonteesta ole tullut häiritseviä piirteitä esiin, päinvastoin on vahvistunut tunne siitä, että se on varsin itsevarma ja tasainen koira, etenkin ollakseen vasta hieman päälle 2-vuotias.

Teen pentueelle myöhemmin pentublogin tai muun oman sivun, johon kerään vähän tietoja, ja todennäköisesti pentueesta enemmän kiinnostuneille aukenee Facebook-ryhmä sitten kun on ajankohtaista. Troijan juoksujen alkuajasta ei suoraan sanottuna ole kuin hataria arvauksia ja toiveita. Jos se harrastaisi vuoden juoksuväliä kuten emänsä, olisi juoksut odotettavissa maaliskuussa. Nähtäväksi jää miten Troija päättää, onko juokseminen Troijan mittapuulla vain sitä mitä tehdään ulkona ja paljon. :D 

Troijan kuva: Miikku Pietilä, Kiirun kuva: Maarit Merilä

Muina kuulumisina Troijan ja Jupiterin kanssa on loppuvuodesta käyty muutamat agilitykisat. Troija on kerännyt LUVA-mainintoja nyt kuusi, mutta liikaa hypäreiltä ja yksi agilitynolla pitäisi saada siirto-oikeuteen. Pieniä virheitä on voinut tulla jostain muutakin, mutta varsinkin puomin juoksaria pitäisi treenata todella paljon enemmän kuin kerran viikossa, että se edistyisi.

Tokoa on tehty hieman säännöllisemmin, ja treenaillaan kohti AVO-luokkaa. Tuskin alokkaassa enää startataan. Hienosti pikku tyttö edistyy ja yritetään ehkä ainakin ennen pentuja vielä startata avoimessa.

Jupiter sai yhden SERT:n joulukuussa, mutta sillä vasta kontaktit levisikin, ja niitä on nyt taas muistuteltu mieleen. Jupiter kastroitiin syksyllä ja siitä se toipui hienosti. Paimennuksen ja itsevarmuuden suhteen Jupiter on ottanut isoja harppauksia eteenpäin. :) 

keskiviikko 20. lokakuuta 2021

Troijalle pentuja?

 Jalostusasiat on kiinnostanut minua jo pitkään, mutta lukuunottamatta Jerikon pentuja olen saanut seurata asioita enimmäkseen hieman sivusta. Tai toisaalta hyvinkin asioiden ytimestä jalostustoimikuntatoiminnan myötä, mutta en niinkään siellä pentulaatikon reunalla. Jalostusasiat kuitenkin kiinnostaa laajemmassakin mittakaavassa, ja pelkkä "lampaiden pito" on siirtynyt pikku hiljaa kainuunharmaskasvatukseen. Kasvattajakurssin kävin jo pari vuotta sitten ja nyt on viimein kennelnimi-asiakin pikku hiljaa vetämässä eteenpäin.

Troija tuli minulle sillä ajatuksella, että ehkä voisin joskus pentueen itsekin teettää, ja tässä reilun parin vuoden aikana ajatus on kypsynyt pikku hiljaa lisää. Mielenkiintoisia uroksia ja sukutauluja olen selaillut ja tarkkaillut varmaan noin vuoden ajan Troijaa silmällä pitäen, muuten toki jo pidempäänkin. Minulla on tiettyjä sukuja/yksilöitä joista olen erityisen kiinnostunut (siis useita eri) ja näitä olen tarkkaillut. En halua käyttää urosta, jonka sukutaulu olisi pelkästään täynnä minulle itselleni tuntemattomia nimiä tai joista ei ole minkäänlaista mielikuvaa. Osa kiinnostuksen kohteistani kiinnostaa nimenomaan sen kuvan perusteella mikä minulla niistä koirista on, vaikka en henkilökohtaisesti tunnekaan, ja osa sellaisia joita olen myös tavannut ja joiden jälkeläisistä siis olen tästä syystä kiinnostunut.

Koska Jerikolle on LTV2 ja Troijan pentueessa yhdellä on LTV1 (yksi myös kuvaamatta), niin olen halunnut tätä riskiä uroksen puolelta välttää. Lisäksi vaikka Troijalla itsellään on A/A-lonkat niin Troijan suvussa kyllä piilee riskiä huonoihin lonkkiin, joten olen halunnut löytää Troijalle A-lonkkaisen uroksen, jonka suvussa myös olisi mahdollisimman vahva lonkkaterveys. Lisäksi erittäin tärkeä asia on luonne! Troija on erittäin kiva koira, arjessa mutkaton, äänivarma ja alustavarma, ja kiva harrastuskoira, mutta saisi omasta mielestäni olla itsevarmempi ja olen halunnut etsiä Troijalle urosta, joka olisi itsevarma, toimintakykyinen ja hyvän hermorakenteen omaava.

Ei ne kriteerit tokikaan siihen lopu. Osteokondroosi on rodussa melko yleistä enkä mielelläni kovin isoja riskejä senkään suhteen ottaisi. Lisäksi on epilepsia, autoimmuunisairaudet, koko (Troijaan olisi ideaalista yhdistää vähän isompi uros) ja geenitestattavat sairaudet (Troija kantaa EAOD:ta ja BCG:ta). Ja vielä päälle monia muita huomioitavia ja kehä kiertää sitten takaisin niihin henkilökohtaisiin mieltymyksiin ja mielikuviinkin.

Yhden mielenkiintoisen uroksen tapasin jo aikaisemmin ja se itsessään olisi voinut olla sopiva, mutta sisaruksella todettiin LTV-muutos, joten ainakaan tässä polvessa en sitten sitä oikein tohdi käyttää. Tämä ja 2-4 muuta urosta jää korvan taakse sillä ajatuksella, jospa sitten joskus myöhemmin, myöhemmässä polvessa (olettaen, että tästä mitään kasvattajan uraa nyt oikeasti alkaa).

Eilen tavattiin kuitenkin aikas kiva poika (ja itse asiassa sen isäkin). Sen luonne miellytti minua kaikin puolin; molemmat käyttäytyivät hienosti mun uroslauman seassa, itsevarmasti ilman minkäänlaisia isotteluja tai toisaalta ilman nöyristelyä. Kontakti ihmiseen oli avoin ja tyyni (en erityisesti tykkää mielistelystä), ja sisälle otettaessa molemmat tuli meille rentoina ja ottivat paikkansa, isä meni lepäilemään eteiseen (Jerikonkin lempipaikka) ja boyfriend-ehdokas Matin kanssa sohvalle telkkaa katsomaan. :) Kissat ja lampaat joita näki ensimmäistä kertaa ei aiheuttanut ei-toivottuja reaktioita, paimennuksellisesti tuollaisesta ensikerran käynnistä ei tokikaan voi paljoa sanoa, mutta ei ainakaan tyhmäillyt mitään. Laukauksiin ei reagoitu vähäisimmässäkään määrin ja minun kanssa leikki hienosti ja lähti agilityä tekemään.

Nyt sitten jännätään uroksen geenitestituloksia ja julkaisen suunnitelman vasta sitten kun se on varmistunut. Troijan juoksukierrosta ei suoraan sanottuna ole minkäänlaista haisua, mutta pentue olisi suunnitteilla ehkä johonkin vaiheeseen ensi vuotta. Jos juoksut tulee nyt jo loppuvuodesta, niin jätetään ne varmaan väliin, mutta jos juoksee keväällä (vuosi edellisistä), niin voipi olla että pentuetta yritettäisiin laittaa aluille jo silloin. Tai sitten me aloitetaan etsintä alusta jos geenitestitulokset tai jokin muu syy kaataakin tämän.

Varsinaista kasvattaja-sivua tai penturyhmääkin tulee sitten jos yhdistelmä lähtee toteutumaan, mutta tässä nyt tällainen etukäteis-tiiseri. Pennuille etsin aikanaan aktiivisesta harrastamisesta ja kilpailemisestakin kiinnostuneita koteja. Kotikoiriksi ja pelkiksi lenkkikavereiksi en myy, pidän sitten vaikka ennemmin itse. :D 



sunnuntai 3. lokakuuta 2021

Paimennuskilpailut ja IFH-rotumestikset

Pari viikkoa on varmaan sopivan mittainen aika toipua ensimmäisistä omista (siis yhdessä Miikun kanssa) järjestetyistä paimennuskisoista ennen kuin niitä mitään kirjoittelee? Pari viikkoa sitten oli siis ensimmäiset Pirkanmaan Pikkukisat, joiden suunnittelu lähti kahden hullun puolivitsi-heitoista, jotka sitten kuitenkin poiki ihan oikeat kisat. Miikulla on hienot puitteet kisoille, mutta lampaita liian vähän, mutta yhdistettynä mun porukan kanssa saatiin niistä juuri riittävä porukka 1-2 -luokkien kisoille max 20 osallistujalle per päivä. Tuomarina meille ilmeisenä vaihtoehtona Petri Keski-Korpela. :) 

Järjestelyjä etukäteen oli totta kai paljon. Mun lampaat siirtyi Miikulle kolme viikkoa ennen kisoja jotta ehti laumaantumaan Miikun lampaiden kanssa, ja niitä käytiin paimentamassa ahkerasti eri kombinaatioilla ennen kisoja. Kaikenlaista infrastruktuuria myös rakenneltiin varikoista lähtien. Iso homma, josta suurin kiitos kuuluu tilaemäntänä Miikulle totta kai. :) 

Kisapäivinä itse talkoilin lähtövarikolla lampaiden lajittelussa. Lampaat antoivat kisaajille haastetta, mutta niitä hyvin käsitteleville koirille lampaat kulki kauniisti niin kuin etukäteen treeneissäkin. Ei mitään helppoja lampaita, ja tuuppaisuista lähtivät kyllä laukalle ja lapasesta, mutta onnistuneitakin ratoja saatiin, ja se on tärkeintä.  Katsotaan nyt sitten jääkö nämä ensimmäisiksi ja viimeisiksi kisoiksi vai onko jatkoa vielä luvassa.



Kisojen jälkeen omat lampaat palasi kotiin ja nyt niiltä on villatkin tiputettu. On noi kainuunharmaat vaan kauniita! Ja karitsoistakin paljastui villojen alta tosi kivoja tyyppejä, vaikka kuiva kesä todella runteli luonnonlaitumia. Peräti kuusi uuhikaritsaa jää tällä kertaa kotiin kasvamaan, saas nähdä mitä niistä tulee. :)



Tänään oli sitten IFH-rotumestikset, joihin lähdettiin Jerikon kanssa puolustamaan mestaruutta. Meille arpoutui päivän viimeinen jälki, jonka kerrottiin jo etukäteen olevan lyhyemmässä heinässä kuin muut pellot. Lisäksi pelto oli järven rannassa mihin tuuli enemmän kuin muualle. Ei se pelto kuitenkaan mitenkään liian lyhyessä ollut, tosi hyvä pituus ja ne vähät treenit mitä nyt parin viikon aikana on ehditty tehdä on tehty nimenomaan lyhyessä. Koko kesänä tosiaan ei treenattu lainkaan, kun ei rotumestiksistäkään ollut tietoa, ja treenailu alkoi vasta pari viikkoa sitten. Siinä sitten elettiinkin mielenkiintoisia treenejä, kun Jerikolla on ollut vähän liiaksi takki auki. Viimeisen jäljen tein sellaista syheröä, että koko ajan piti olla hereillä ja ehkä se sai mielentilaa vähän paremmaksi.

Paalulta lähtö ei ollut ihan suoraviivainen, jostain syystä Jeriko kävi tarkastamassa vähän jäljen sivussa, mutta jatkoi sitten hyvin eteenpäin. Ensimmäinen kulma oli piikki ja se oli jostain syystä Jerikolle haastava, liittyikö sitten pohjamuutoksiin vai mihin. Jeriko merkkasi ensin ihan oikein ja mulle selvästi luettavasti, että mihin jälki jatkuu, mutta palasi sitten takaisin piikin kärkeen tarkastamaan, ja toisti sitten saman. Olikohan se sitten kolmas lähtöyritys kun se oikeasti lähti jatkamaan jälkeä, minä vaan koko ajan odotin tyynesti. Sen jälkeen jälki lähti rullaamaan kivasti, Jeriko jäljesti hyvin ja nosti kaikki esineet iloisesti.

Jäljen lopussa olin vaan ihan todella tyytyväinen ja onnellinen. En siksi, että jälkisuoritus olisi ollut täydellinen, hieman parempiakin suorituksia on tehty, vaan siksi että ylipäätään saan osallistua pirteän lähes 12-vuotiaan koiran kanssa tällaisiin skaboihin, koira nauttii tekemisestä niin kuin se aina on nauttinut, ja saadaan tehdä yhdessä niin kuin aina ennenkin. :) Se on ihan paras palkinto, pisteistä ja palkintosijoista viis. (ja se meidän tulos oli 80p ja kolmas sija)



lauantai 7. elokuuta 2021

Paimennuskuulumisia

 Tämä paimennuskausi aloitettiin Troijan kanssa saavuttamalla PAIM1 koulutustunnus vappukisoissa Somerolla. Seuraavissa kisoissa uudessa kisapaikassa Kurolan kylämäellä Troija teki muuten hyvää työtä, mutta leikkasi hakukaarella linjan heti mun edessä ja sen vuoksi koulari jäi noista kisoista saamatta.

Siirsin Troijan sitten kuitenkin 2-luokkaan, jossa ollaan startattu kahdessa kokeessa. Molemmista 49 pistettä eli yhtä vaille 3-tulos, aika loppunut toisessa kokeessa jakoon, ja toisessa maltan ristille. Joka tapauksessa Troija tarvitsee kyllä edelleen paljon treeniä, että pystyy selviämään 2-luokan radalla jaosta ja muutenkin ohjattavuutta/kuuliaisuutta tarvitaan lisää. Troijan iso haaste on sen liiallinen vilkkaus ja keskittymisen heikkous ja sanoisinkin, että jos PAIM2 koulari onnistutaan saamaan, niin hyvin todennäköisesti jätetään homma siihen. Jollei Troijassa sitten tapahdu jotain äkillistä kehityspyrähdystä.

Jupiter starttasi samaisissa vappukisoissa ensimmäisen kerran 3-luokassa. Rata oli haastava vinon tuonnin kanssa, ja Jupiterin mielentila lähenteli paniikkitilaa. Kovalla työllä saatiin lampaat mulle täysin offlinessa, Lopulta aika taisi loppua 2-porteilla. Kurolan kisoissa meni jo paremmin, mutta lampailla oli kova veto lähtövarikolle ja itse mokasin 2-portilla säätämällä ja siirtämällä Jupiterin vedon alapuolelle, jolloin lampaat sinkaisi kohti lähtövarikkoa. Keskeytin siihen. Toinen kisa Kurolassa meni jo aika kivasti ja saatiin koko rata ajettua läpi. Ei nyt ihan linjoilla ja vaikeuksia mahtui matkalle, mutta Maltan ristillä ja singlessä Jupiter oli hieno. :) 

Jupiterin kanssa ollaan nyt muutenkin edetty hyvin. Viime syksynä taisin viimeisimmän kerran päättää lopettaa paimentamisen sen kanssa, kun sen tietyistä korvien väliin liittyvistä ongelmista ei tuntunut pääsevän mihinkään. Sitten kuitenkin on taisteltu eteenpäin, on saatu hyviä neuvoja ja havaintoja kokeneemmilta ihmisiltä ja pienin askelin edetty ja luottamus kasvanut. Jupiter on alkanut jopa toimimaan kotona töissä aiempaa paremmin!

Kisaradoilla Jupiterin merkittävin vaikeus tällä hetkellä on se, että se välttelee ns. painavaa puolta. Jos lampailla on veto jonnekin suuntaan, Jupiter ei halua mennä painamaan sille puolelle. Tästä sitten on yleensä ollut seuraamuksena niitä paniikkitiloja, kun minä yritän sitä sinne saada ja Jupiter juoksee täysillä ohi eikä suostu pysähtymään siihen. Ja juokseminen yleensäkin on oiva ratkaisu silloin, kun ahdistaa. Kurolan kisoissa joku katselija oli päivitellyt, että kylläpä Jupiter jaksaa juosta. Siihen olisi pitänyt sanoa, että se Jupiter on treenattu juoksemaan noin 12 minuuttia täysiä taakan kanssa ja raskaassa maastossa, tosin eri lajissa. Kyllä se juosta jaksaa! :D 

Mutta nyt siis on ongelmakohta selvillä ja sitä treenaillaan sinnikkäästi. Eiköhän tämä tästä edisty ja pikku hiljaa 3-luokan ratasuoritukset parane. Mutta hei, yksi virstanpylväs jo saavutettu: eka kerta kun on rata ajettu läpi!

Tyr on edistynyt paimennuksessa todella hyvin ja tykkään siitä kyllä todella paljon. Sillä on tosi kiva kävely kohti lampaita, ei siis yritä juosta tai rynniä, tai vaikka yrittäisi niin sen saa helposti hidastamaan tosi vakuuttavaan kävelyyn. Ollaan tehty sille poispäinajoa, flänkkejä toki ja aloiteltu sisäflänkkejä. Kerran tehty myös jaon alkeita. Tyr ei ole niin nöyrä kuin Jupiter, sille sai jo pienempänä pentuna erikseen painottaa sitä, että minut pitää ottaa myös paimennukseen mukaan ja nyt kesällä oli vaihe, kun stopit ei meinannut toimia. Nyt kuitenkin on muutama viime treeni mennyt todella kivasti. Hyvä yhteistyö on alkanut löytymään ja Tyr on ottanut ohjausta todella hyvin vastaan. Hakukaaret on vielä suppeahkoja ja kunnolla aukeamatta, mutta niissäkin edistytään varmasti kohtuullisen pian, kun fiilis on tämänlainen. :)