Kauden vetohommat ja muita kuulumisia

Kirjoittelut blogiin on ollut vähissä, kun muut kiireet ovat syöneet kaiken mahdollisen ajan. Jupiterin kanssa ei olla päästy vasta kuin pariin 2-luokan agilitykisoihin, eikä vielä olla lisää nollia saatu. Vetotreenejä ei olla surkean talven vuoksi päästy juurikaan tekemään, mutta pienimuotoinen pelastus on ollut se, että on päästy Hämeenlinnaan moottoriradalle muutama treeni tekemään.

Niillä eväillä sitten kuitenkin lähdettiin valjakkohiihdon SM-kisoihin, jotka monien muiden peruuntuneiden kisojen jälkeen siirtyi niinikään Mäntyharjusta Keminmaalle. Ajomatkat Keminmaalle yhden viikonlopun aikana oli aika rankat, mutta lopulta kyllä todellakin sen arvoiset! Oli aivan ihanaa nauttia talvesta edes parin päivän ajan ja koiratkin nautti. :)

Jupiter ja Ilona hiihti yksilömatkalla hopealle ja joukkueena Hämeenlinnan kennelkerhon riveissä ottivat ylivoimaisesti kultaa! :)

Rotumestaruudet ja 10km kisa olisi ollut suunnitteilla ensi viikonlopulle, mutta lauantailta 10km kisa peruuntui jo, ja pahoin pelkään, että sunnuntaille käy samoin. Ne oli sitten tämän kauden hiihtelyt siinä.

Troija ja kolme sisarusta kävivät luustokuvissa eilen. 3/4 selkä näytti LTV0:lta, yhdellä LTV2 todennäköisesti (hieman rajatapaus 1-2, mutta epäilisin, että tulkitaan 2:ksi). Troijan luusto näytti erittäin hyvältä, mutta siitä lisää sitten vaikka omana päivityksenään, kunhan saadaan Kennelliitolta lausunnot. :)

Valjakkohiiihdon SM-kilpailut

Viime viikonloppuna kilpailtiin valjakkohiihdon rotumestaruuksista Kuhmossa. Lähdettiin Ilonan ja Marjan kanssa matkaan jo perjantaina, kun ajettavaa oli kuitenkin pysähdyksineen noin seitsemän tunnin verran. Kaikki mun koirat lähti mukaan, Jeriko vähän niin kuin kisaturistiksi. Käytiin perjantaina illalla hiihtämässä kisareitti, joka oli muuten sama kuin mulle ja Marjalle tuttu reitti vuodelta 2016, mutta suo-osuudelta lähtevä lenkki oli käännetty kiertämään toisin päin. Rankkahan se reitti oli ihan 5km pituisenakin, olisi ollut SM-arvolle riittävä jo sellaisenaan. Kiitin onneani, että en joutunut itse hiihtämään lauantaina 8km matkaa.

Majoituttiin yhdessä hotelli Kalevalaan, joka on aivan kisakeskuksen vieressä. Hotellissa suhtauduttiin koiriin erittäin ystävällisesti ja huomaavaisesti. Ruuat hotellilla oli todella hyviä, mutta miinuspisteitä täytyy valitettavasti jakaa siitä, että huone oli kolmelle hengelle (ja kolmelle koiralle) erittäin pieni ja ahdas. Vessan ovi mahtui juuri ja juuri eteisessä aukenemaan kaappien editse ja liikkumiset siinä vaati kärsivällisyyttä kaikilta.

Lauantain Ukko ja Marja starttasi minuutin Ilonan ja Jupiterin edelle. Jupiterilla ei ollut nähtävissä kisapaikalla tai lähdössä mitään erityistä jännitystä sprintti-SM kisojen tapahtumiin liittyen, vaan se oli innoissaan lähdössä niin kuin aina yleensäkin. Lähdön jälkeen Ilonalle tuli vähän ajatuskatkos, että mihin sitä pitikään hiihtää. Jännitys vei voiton ja toisaalta oltiin tutustumishiihto tehty pimeällä, niin lähdön jälkeiset mutkat ja pulkkamäki näyttivät erilaisilta. Siitä sitten joukkuekavereiden kannustamana pääsi kuitenkin taas jatkamaan matkaa pienen hämmennyksen jälkeen. Ilonalla olikin gopro-kamera päässä ja kylläpä tulikin hienoa kuvaa! Jupiter juoksee kyllä todella lujaa ja Ilonakin wassutteli menemään. :D

Molemmat pojat jaksoi 8km matkan tosi hienosti ja lähtöalueenkin ohitus toiselle kierrokselle meni ilman mitään pohdintoja siitä olisko jo maali tai missä minä olen (no mun perään noi ei vedossa koskaan haikailekaan). Tosi hienon näköistä menoa. :)

Naisten C-luokan kultamitali meni malinois Suhteellisen Värkkärille ja Tellervo Rantolle 1:45 kaulalla, mutta Jupiter ja Ilona hiihti todella upeasti hopealle!!! :) Ukko ja Marja sijoittui luokassa seitsemänsiksi.

Jupiterin kanssa on ollut vähän valjaspohdintaa, kun se on selvästi kerännyt massaa. Tähän mennessä sillä on ollut käytössä NonStopin freemotion koon 5 (punainen) valjas, mutta se on alkanut jäämään kaulasta vähän piukaksi. Lauantaina Jupiterilla oli käytössä koon 6 freemotion (sininen), joka kaulasta on sille sopivampi, mutta tulee ihan pienen aavistuksen olkanivelen päälle. Testailtiin siinä sitten useampia valjaita launtaina, kun oli myyntikojussa NonStopin nome-valjasta, mutta ihan ideaalimallia tai kokoa ei vielä löytynyt. Freemotion ei Jupiterille taida enää oikein sopia, joten hakusessa on nome-valjaasta koko 6 (nyt oli testattavana vain puolikkaat koot eli 5,5 ja 6,5) tai muu husky-tyyppinen valjat. Sunnuntaina Jupiter juoksi osuutensa koon 5 valjaissa ja Ilona koki, että Jupiter kuitenkin veti niissä taas normaalisti/lauantaita paremmin. Herkkä poika saattaa himmailla vetoa ylämäkiin, kun olkaniveleen tulee pientäkin tuntemusta.

Melko pitkällisen harkinnan ja mielipiteen vaihtelun jälkeen päätin lopulta hiihtää itse Ukon kanssa viestiosuuden. En varmastikaan ole vahvin hiihtäjä Ukon perään, mutta toisaalta Ukkoa ei tunnut taakan raskaus niin paljoa haittaavan ja vaikka olisi kuinka hyvä hiihtäjä, niin tiettyä nopeutta nopeampaa ei taas pääse. Lisäksi Ukon kanssa oli kiva ottaa revanssi Kuhmosta v. 2016 kisoja muistellen ja kun rotumestiksissä tuli tämä suksirikko, niin oli kiva saada ehjä suoritus. Toisaalta etukäteenkin kyllä jo tiesin, että kamalaltahan se tuntuu. :D

Onneksi kuitenkin päätin itse lähteä, oli se vaan niin huikeaa lähteä ykkösosuudelle Ukon kanssa! Olen Ukosta kyllä todella ylpeä, tuon hienommin ei voisi lähtöä tehdä! Ukko vetää ensinnäkin suoraan eteen eikä sitä haittaa pätkääkään muut koirat, päinvastoin Ukolle syttyy kilpailuvietti muista koirista rinnalla. Ukko lukee tilanteita ja rataa aivan huikean hyvin, heti alkuosan mutkissa Ukko alkoi hakemaan sisäkurveissa muista ohitse ja minä sitten vaan röyhkeästi perässä. :D Ukko on kyllä aivan ihanteellinen ykkösosuuden lähtijä, täysin kylmäpäinen eikä paineistu mutta ei kyllä missään nimessä itsekään ala muita härkkimään. Tämä on niin Ukon juttu! :)

Ukko on videolla toisiksi kauimmaisella radalla tempova ja kiljuva koira ja otettiin tuossa siis kolmas sija ja alun mutkissa muista ohitsekin, kunnes sitten nousussa meidät taas ohitettiin. Samassa lähdössä oli kolme C-luokan koiraa (saksanpaimenkoira ja käyttölabbis Ukon lisäksi) ja kolme B-luokan koiraa (dobbereita).

Ekassa todella jyrkässä ylämäessä kaksi koirakkoa pääsi edelle, mutta sen jälkeen pidettiin yksi vielä pitkään takana, kun Ukko aina sisäkaarteeseen haki käännöksissä ja sillä oikeastaan esti ohitukset. :D Lopulta koirakko pääsi kuitenkin ohi, itse ohitettiin heidät vielä uudelleen pitkällä suoralla jossa toiselta loppui hetkellisesti veto ja Ukko painoi ohi, mutta sitten taas ylämäissä mun tekniikkaheikkous aiheutti sen, että toinen pääsi ohi ja karkuun. Hiihdin keuhkoni kyllä aivan pihalle, mutta hienoahan se silti oli.

Muut joukkueen koirakot, Elina ja Frida (Klopotes Bertta) ja Ilona ja Jupiter suoritti omat osuutensa ihan huikean hienosti! Ilona ja Jupiter kirivät omalla osuudellaan hienosti aikaa kiinni, mutta jäätiin silti pronssille.

Nyt kun viestilähdön tein Ukon kanssa ja näin miten hienosti se suoriutui, mutta toisaalta myös että millaisia tilanteita kohdalle osui, niin kirkastui omassakin mielessä, että Jupiter ei taida olla jatkossakaan viestin ykköslähtijä eikä kyllä myöskään sprintti-kisoihin osallistuja. Sprintti-SM kokemus huomioonottaen olisi ollut mahdollista, ettei Jupiter olisi lähtöluvalla lähtenyt ollenkaan, mutta varmaa olisi ainakin se, että noin ahtaisiin väleihin se ei uskaltaisi mitenkään mennä, mihin Ukko täysin kylmäpäisesti hakeutui. Sprintti-SM:t täytyy Jupiterin kanssa siis jatkossa varmastikin unohtaa, vaikka harmillista tavallaan onkin. Valitettavasti herkältä pojalta ei löydy korvien välistä niitä palikoita, mitä tuohon tarvittaisiin. Täytyy vaan toivoa, että Ukko olisi edelleen ensi talvena näin hienossa kunnossa kuin se nyt on ollut, niin on ainakin yksi varma ykkösosuudelle lähtijä meidän tiimissä. :)

Meillä alkoi nyt uuhilla myös synnytystalkoot. Viime keskiviikkona syntyi ensimmäiset, lauantaina yksi ja sitten sunnuntaina kotimatkalla ollessa taas yhdet. Sitten maanantai-aamuna ennen töihin lähtöä uuhia tarkastaessa huomasin karitsan olevan syntymässä toinen takajalka edellä. Sain toisen takajalkankin sitten käsiini ja vedettyä karitsan ulos. Emo oli onneksi kokenut ja hyvä emo. Aamupäivän aikana syntyi vielä kaksi lisää. Eilen iltapäivällä yksi ensikko synnytti ensin yhden karitsan, mutta sitten yllättäen huomasinkin tämänkin uuhen perästä sojottamassa kaksi takajalkaa, kalvotkin oli jo rikki. Tämä olikin sitten tiukempi perätilasynnytys, mutta sain senkin vedettyä ulos, jonka jälkeen syntyi heti kolmas perään kun tulppa oli poistettu. Tänään aamulla näytti taas siltä, että kolmesta jäljellä olevasta tiineestä kaksi aikoo ottaa synnytyskilpailun, mutta ainakaan vielä ei ole mitään tullut. On kyllä erikoinen tilanne, kun on kaikki karitsat syntyneet näin samaan aikaan ja kaikki näin myöhään.

Sprintti-SM ja Jerikon pennut

Jerikon ja Mandin pennut syntyivät viime keskiviikkona. Pääsin synnytykseen mukaan, tosin kolme ensimmäistä syntyi niin tiheillä väleillä, että kolmas pullahti ulos juuri kun tultiin sisälle. Neljäskin syntyi melko pian tähän perään, mutta sitten tulikin pidempi tauko. Siinä alkoi jo ihmisiä vähän hermostuttamaan, kun taukoa oli reilu kolme tuntia, mutta Mandin ulkoilutuksen jälkeen syntyi viides. Pieni tauko taas ja sitten syntyi kuudes. Yhteensä kolme narttua ja kolme urosta. Mandi hoiti pennut aivan erinomaisesti alusta lähtien. :) Viimeisenä syntynyt pentu oli syntyessään jo muita jotenkin vaisumpi, mutta lähti sitten kuitenkin liikkeelle ja meni imemään. Syntyi ehjässä sikiöpussissa ja oli pennuista isoin eikä päällisin puolin mitään vikaa. Tämä pentu kuitenkin hiipui perjantaina ja kuoli pois. :(

Tämän jälkeen kuitenkin viiden muun pennun kanssa on mennyt erinomaisesti, pennut on virkeitä ja kasvaa hyvin. :) Kaikille pennuille näyttäisi myös olevan kodit tiedossa, joten hyvältä näyttää. :)

Pentu 1, uros

Pentu 2, narttu

Pentu 3, uros

Pentu 4, narttu

Pentu 5, narttu

Lauantaina oli Mäntyharjulla valjakkohiihdon sprintti-SM -kilpailut. Itse en päässyt edes paikalle, koska olin hautajaisissa. Ilona kuitenkin kilpaili Jupiterin kanssa ja Marja Ukon kanssa. Marjalla sattui pari harmillista kaatumista jäisellä ladulla, jonka vuoksi Ukko ja Marja tippuivat ensimmäisestä välierästä ulos. Hauskaa kuitenkin oli ollut! :)

Ilona ja Jupiter sen sijaan ottivat kunnolla osaa mitalitaistoon! Välierissä kävi ikävä törmäys/puremayrityshärdelli heti lähdön jälkeen, jota Jupiter säikähti ja kun toisessa lähdössä Jupiterin ja Ilonan eteen vielä kaatui toinen koirakko, niin herkkä poika ei sitten uskaltanutkaan finaalilähdössä lähteä vetämään muiden koirien väliin vaan antoi ensin kunnon etumatkan kaikille ennen kuin lähti käyntiin. Ilona ja Jupiter saikin sitten ohitella kolme muuta koirakkoa ja saavuttivat kahden kärkeä, mutta kiinni ei enää ollut mahdollisuuksia saada. Tuloksena kuitenkin hienosti SM-pronssia todella kovatasoisessa kisassa! :)

Kuva: Pia Riiheläinen

Kuva: Pia Riiheläinen

Kahden viikon päästä onkin sitten Kuhmossa "normimatkojen" SM-kisat. Nyt on siis nokka kohti niitä kisoja ja pieniä treenejä vielä ehditään tekemään.

Valjakkohiihdon rotumestikset ja suksi poikki

Sunnuntaina kilpailtiin valjakkohiihdon rotumestiksistä Imatralla. Lähdettiin Ilonan kanssa reissuun lauantaina ja otettiin nyt Ukon ja Jupiterin lisäksi Jeriko mukaan reissumieheksi. Käytiin kisapaikalla hiihtelemässä illalla, mutta ei oltu varauduttu otsalampuilla, niin hiihdeltiin vain kenttää ympäri ja harjoiteltiin wassuttamista. :D Yövyttiin samassa hotellissa kuin tammikuun kisojen aikaan. Nyt vaan olikin sitten huomattavasti rauhattomampaa hotellin vieressä olevan baarin ympäristössä yöllä ja nukuttiin molemmat tosi huonosti, mä näin unia mafiasta ja heräilin ja Ilona vaan nukkui tosi vähän. Sen oloisia ihmisiä oli aamupalalla (joka oli kyllä aika kämänen), että saattoi olla samaa ulkona metelöinyttä porukkaa.. Näillä eväillä sitten kisoihin.

Ennen startteja testailtiin vielä suksia (aika pro meininki kun molemmilla oli nyt kahdet sukset :P ). Latu oli hyvässä kunnossa plussakeleistä huolimatta, tiivis, mutta ei jäässä. Oikein hyvä. :) Ainut huono puoli oli lämmin sää +4-5, mutta koiria oli kyllä juotettu sen mukaisesti.

Autoin Ilonan ja Jupiterin matkaan ja sitten neljän minuutin päästä oli oma lähtö Ukon kanssa. Eipä siinä päästy pitkälle kun heti kentältä metsään sukeltaessa oli tiukka 90 asteen mutka (josta varoiteltiin!) ja silti porhalsin siihen aivan liian lujaa. Vauhtisokeus iski enkä tajunnut kuinka helkkarin tiukka se käännös sitten olikaan koiran vetämässä vauhdissa! Multa meni mutka suoraksi ja lensin ladulta pihalle. Äkkiä vaan ylös ja takas eteenpäin, mutta heti huomasin, että oikeassa suksessa oli jotain vialla. Ensin aattelin, että pohjaan oli juuttunut joku roska ja toivoin, että se irtoaisi pian. Vaan ei irronnut ja pikku hiljaa aloin olemaan varma, että suksi oli mennyt rikki, tuntui siltä kuin se olisi halki pohjasta ja kinnaisi ladussa joka oikean jalan potkulla.

Siinä vaiheessa ei ollut enää takaisinpaluuta, ainut tie ladulta pois oli hiihtää sieltä ja niin minä hiihdin ja Ukko veti urhoollisesti. Yhdessä kohtaa olin jo aivan loppu ja kirosin vaan epätoivoisena. Siinä Ukko otti muutaman kymmenen metrin ajan ravia tai jopa kävelyä, mutta kun sain sisuni uudelleen kerättyä, niin Ukko jatkoi laukalla vetoa. Vielä maalisuorallekin tullessa Ukko veti laukalla liina kireällä vaikka aivan hullun rankka rasti olikin ollut. Urhoollinen Ypy. <3 p="">
Heti maalissa nappasin suksen jalasta ja rikkihän se oli. Hittolainen. Jos olisi tajunnut tuon heti kaaduttuaan niin olisi voinut vielä jättää hiihtämättä sen 5km. Ukko jaksoi kuitenkin hyvin ja palautui hyvin, joten sinänsä no harm done. Ja onneksi meni vaan suksi (vaikka harmittaahan se!) eikä murtunut sentään mitään paikkoja, pieni tärsky vaan tuli hartialle.

Suksen yläpinta repeytynyt irti. Nyt jälkikäteen kävi ilmi, että suksi on itse asiassa sisältä poikki ja pohja ja sivumuovit piti sitä tälleen kasassa... :D

Päivän upean tuloksen tekivät Ilona ja Jupiter kun hiihtivät 19 koirakon korkeatasoisessa luokassa sekä samalla rotumestaruuksissa toiselle sijalle VAIN 20 sekunnin erolla voittajaan! Huonoille eivät hävinneet, kun voiton vei moninkertainen rotumestari ja suomenmestari Emilia ja Nona. :) Aivan huikean hieno suoritus ja tästä on kyllä hieno jatkaa muihin kauden arvokisoihin. Molempien poikien kanssa, hienossa kunnossa ovat!

Hullu koira :D 

Jupiter palkintojen kanssa. :) 

Kotimatkalla luettiin sitten uutisia valjakkohiihdon SM-kilpailuista. "Kilpailijoiden toiveita oli kuultu" ja naisten C-luokan matkaksi ilmoitettiin nyt, ilmoittautumisten jo alettua, 8km. Ainut että facebookissa pyörineen äänestyksen tulos oli, että 5km matkaa äänesti 22 henkilöä ja 8km matkaa yksi. Mut hei, kuultu on. ;) Jotkut oli erehtyneet tätä asiaa facebookissa kysymään, niin saivat aika nuivaa vastausta. Siispä olen pitänyt siellä suuni kiinni, mutta ehkä sitä omaan blogiinsa saa sentään kirjoittaa ajatuksiaan..?

Vähän aiheuttaa päänvaivaa, että miten tuota matkaa varten treenataan täällä etelässä, kun ladut (varsinkin ne joille on koirahiihtovuoro) on jo mennyttä ja muualla on sitten tiet ja kaikki ihan peilijäässä. Yksi kysymysmerkki on toki sekin, että onko maaliskuun lopussa ladut kunnossa Kuhmossakaan jos nämä plussakelit jatkuu.

Mutta nyt treenataan sitten innovatiivisesti ja matkasta viis, ainakin Jupiter ja Ilona, todennäköisesti myös Ukko on osallistumassa jos hiihtäjä vaan uskaltaa tuolle matkalle. Osallistujia tuo kuitenkin varmasti karsii naisten C-luokasta. Se 3km lisä voi todella olla kynnyskysymys jos/kun koiran on tarkoitus todella vetää täysiä, varsinkin lämpimällä säällä, kun nytkin Imatralla nähtiin koirilta aivan totaalisia hyytymisiä 5km matkalla.

Agilityä ja rallitokoa

Vajaa pari viikkoa sitten käytiin Jerikon kanssa toisessa avoimen luokan rallitokokokeessa. Jerikon keskittyminen ei ollut tällä kertaa ihan parasta a-luokkaa, minkä vuoksi uusittiin saksalainen käännös (Jeriko tarjosi pyörähdystä vastapäivään). Tämän jälkeen meni ihan kivasti, mutta jouduttiin vielä uusimaan eteen istumaan siirtyminen, kun Jeriko tarjosi ohjaajan kiertämisen ja sitten samalta kyltiltä -1p kun Jeriko vielä edestä kiertämällä taakse siirtyessään yritti tulla ensin jalkojen väliin (onneksi oli jalat tiiviisti yhdessä!). :D Tuloksena siis kuitenkin 93p.

Viime viikonloppuna piti olla myös rallitokokoe, mutta jouduin valitettavasti perumaan meidän osallistumisen, kun Jeriko loukkasi itsensä koetta edeltäväksi ja oli pahasti jumissa. Spurttasi hankikannolla joka sitten pettikin jalkojen alta ja koko ranka kiertyi korkkiruuville. :( Eihän tuollaisesta yli 9v koiran kroppa ihan ilman mitään selvinnyt ja rallitokokokeen sijaan auottiin jumeja Hasun Sannan luona.

Jupiterin kanssa tällä viikolla mulla loppui kärsivällisyys keinun suhteen, kun sitä on "hinkattu" jo pitkään eikä varsinaista edistymistä näytä tapahtuvan. Jupiteria selvästi jännittää keinu ja se himmaa aina ennen loppua, vaikka Anne (tai muu appari) on ollut pitämässä keinua ylhäällä ja laskenut vasta sitten. Eroa ei ole käytti sitten ruoka- tai lelupalkkaa. Alun perin olin ajatellut, että keinu tehdään ainakin melko valmiiksi ennen puomin treenaamisen aloittamista väärinkäsitysten minimoimiseksi, mutta nyt ei enää jaksanut hinkata pelkkää keinua. Lähdettiin siis tekemään puomia ja hyvä niin, koska se lähti sujumaan heti hienosti! Tätäkin olin alun perin ajatellut tehdä säädettävällä puomilla pikku hiljaa nostaen, mutta no, suoraan vaan korkealle puomille eikä se jännittänyt Jupiteria sitten ollenkaan! Vauhtikin kasvoi nopeasti ja hienosti haki 2on2off-asentoa, joten eiköhän me pikku hiljaa edistytä tässä ja jospa se keinukin sitten alkaisi edistymään.. :)

Viime sunnuntaina meillä oli Valkeakosken Korkeakankaalla valjakkohiihdon treenipäivä. Aurinko paistoi ja oli suorastaan lämmin (koirille selvästi vetäessä tuli enemmän jano) ja hienot treenit saatiin vedettyä. Tästä mahdollisuudesta aivan huikean iso kiitos Valkeakosken liikuntatoimelle avarakatseisuudesta. :) Marja veti Ukon kanssa ensin 5km (todellisuudessa reilu 4km) lenkin ja itse Jupiterin kanssa reilu 3km mäkistä reittiä. Sitten tehtiin kaksi viesti-/sprinttilähtöä ja 1km pyrähdykset lähdöstä. Kyllä noi molemmat pojat on kyllä hienoja viestilähtijöitä! :)

Hiihtokausi avattu ja rallitokoa

Tämä viikko meni hyvinkin tiiviissä valjakkotreenimerkeissä. Maanantaina käytiin vetämässä tuossa läheisellä metsätiellä kicksparkia. Laitoin Ukon ja Jupiterin yhteisvetoon ettei olisi aivan liian raskasta ja vauhti liikaa laskisi sen vuoksi. Aluksi vedettiin edestakaisin 1,5km ja tehtiin jäähkälenkki. Ukko ja Jupiter oli sitten niin energisinä siinä, että päätinkin siltä seisomalta tehdä vielä toisen edestakaisen matkan. Hyvä treeni siis, 6km kickspark-vetoa. Vauhditkin nousi parhaimmillaan tosi koviksi ja voimatreenin sijaan välillä mentiin kyllä Ukon osalta vauhtitreeni-alueella, kun Jupiter pitikin nyt taas yllä aika tiukkaa tahtia. :D

Tiistaina oli Jupiterin agilitytreenit. Keinu on edistynyt  hyvin, mutta vielä lisää treeniä tarvitaan. Muuta ei sitten tiistaina tehty. Keskiviikkona käytiin päivällä Liisa-Idan kanssa hallilla ja Liisa-Ida teki Jerikon kanssa HTM-treeniä. Itse tein sitten vielä Ukolle rallitokoa ja Jupiterille keinutreeniä sekä kepit. Kepit oli ihan superhienot! Nyt maltti piti hyvin ja kesti hienosti mun vedättämisen. :)

Keskiviikkoiltana käytiin vielä Nahkialassa hiihtämässä. Hetihän se oli pakko päästä, kun lupa koiravuorolle saatiin! Latu oli karmean pehmeä, mutta sinnillä vedin 2,6km lenkin sekä Jupiterille että Ukolle, vaikka Jupiterin kierroksen jälkeen veri maistui suussa.

Torstaina käytiin Peltolammilla treeneissä. Siellä olikin sitten hurjan paljon treenaajia paikalla! Ilona hiihti Jupiterin kanssa kierroksen ja Marja Ukon kanssa kaksi kierrosta. Loistotreenit taas.

Eilen oli lepopäivä ja tänään mentiin sitten rallitokokokeeseen. Pientä hässäkkää aamulla, kun ensin katsoin, että Ukon rokotukset olisi vanhentuneet ja sitten kun olin jo lähettänyt tekstiviestiä koetoimitsijalle, että joudun perumaan Ukon, niin tajusin että ei ne mitään vanhentuneet olekaan. :D No eipä siinä mitään, uusi viesti perään ja kokeeseen.

Ukko starttasi ensimmäisenä luokassa, joten kohtuullisen mukavasti päästiin radalle. Alku lähti ihan kivasti, mutta spiraalissa Ukolla keskittyminen herpaantui ja nenä olisi mennyt maahan. Tästä -1p, seuraavalta kyltiltä eli neljänneltä -1p (ov, en oikein tiedä mistä tuli). Rataantutustumisessa toinen kilpailija mainitsi, että maassa oli nameja nähnyt, joten niiden hajujen perässä Ukko varmasti oli. Sain sen siitä kuitenkin takaisin mukaan. Itse hätäilin kyltillä kuusi, enkä odottanut Ukon edestä sivulle siirtymisessä kunnollista istumista perusasentoon vaan lähdin vaan liikkeelle. Tajusin virheeni siinä, mutta en jaksanut alkaa uusimaan liikettä. Tästä -10p. Seisomaannousu perusasennosta eli kyltti yhdeksän oli Ukolle vaikea ja sen jo etukäteen tiesin. Ukko nousi kuitenkin sentään hyvin pystyyn, mutta vinoon, ja liikkui muin liikkeen mukana ja joku OV siitä kans, en tiedä mistä.. Lopputuloksena kuitenkin 85p eli RTK2 kasassa. Jes!

Jeriko oli nyt pitkästä aikaa missään "ihmisten ilmoilla" että olisi muita ihmisiä ja koiria, eikä keskittyminen ollut ihan parasta. Tyttöystäviä olisi itselleen bongaillut. Jouduttiin myös odottamaan aika pitkään radalle pääsyä, mutta kyllähän Jeriko taas ihan luotettavaan tapaansa alkoi suorittamaan vaikka ihan se viimeisin paras terä saattoikin vähän uupua. Jerikon iloinen asenne sai kuitenkin taas kiitosta, tuomarin kommentti: "Hänellä oli selkeästi kivaa". :) Jerikon kanssa myös -1p OV neloskyltin pyörähdyksestä, en tiedä mikä se virhe on mitä tein molempien kanssa. Toinen -1p äännähtämisestä. Jerikolle tuloksena 98p ja 1. sija!

En tiedä olisiko tämä se vaihe kun pitäisi alkaa lukemaan voittajaluokan kylttejä...?

Kevät ja treeni-innostus

Lisääntynyt valoisuus on kyllä suuresti lisänneet mun treeni-intoa. Vaikka on kyllä ollut aika rankkaakin, kun karitsoinnit ovat olleet kovassa vauhdissa ja parilla emolla on ollut ongelmia hoitaa jälkeläisiään ja siitä on aiheuttunut paljon huolta ja työtä ihmisille. Tällä viikolla yksi synnytti meidän ollessa töissä neloset, onneksi sain naapurista apua paikalle ja kaikki lähti sujumaan hyvin, emo hoitaa nelikkoaan hyvin ja painot on hienosti nousussa. Seuraavana päivänä toinen synnytti kolmoset ja onneksi sekin on hoitanut hommansa hyvin. Suuri helpotus! Enää yksi karitsoimatta, joten kohta helpottaa.

Yöpakkaset on vielä kovia ja välillä on tullut luntakin lisää, mutta päivät on usein lämpimämpiä ja valon lisääntyminen väistämättä viestii kevään tuloa. Jossain vaiheessa lumikin sulaa ja niinpä aloitin Ukon kanssa FH-jäljelle esineilmaisun vahvistamisen. Ukko selvästi osaa hyvin ilmaista esineet oikein silloin, kun itse olen sen edessä, mutta jos jään taakse Ukko kääntyisi muhun päin.

Olen selvästikin oikaissut tässä ja kouluttanut asian todella, tarkoitan TODELLA, huonosti. Ei ihme, että jäljestäessä 10m liinan päässä Ukolle on hieman epäselvää miten esineet pitikään ilmaista. Niinpä aletaan nyt ihan alusta uudelleen ja lähden vahvistamaan Ukolle sitä, että esine ilmaistaan suorana eteenpäin vaikka jään Ukon taakse. Olihan mulla tähän ohjeetkin jo olemassa viime kevään peltojälkikoulutuksesta, mutta jotenkin silti tuli oikaistua, typerää toimintaa.

Uskon, että hyvä tästä nyt tulee kun lähdetään ajoissa harjoittelemaan sitä tärkeää puuttuvaa palasta. Kesäkuussa olisi FH-jäljellä rotumestikset ja kiinnostaisi kyllä kovasti osallistua Ukon kanssa sinne jos vaan saadaan koko paketti kasaan.

Jerikon kanssa katseet alkaa pikku hiljaa suuntautumaan metsäjälkikauteen, mutta vielä tässä vaiheessa erityisesti tottikseen. Toistaiseksi ei kuitenkaan tehdä lainkaan varsinaisia tottistreenejä ja voi olla, ettei tottistreenejä kokonaisuudessaan tehdä enää ollenkaan. Lumien sulettua aletaan tekemään hypyn ohittamista mielentilan säilyttämiseksi sekä noutoa, mutta muuten tottiskaavion suorittamisesta on tarkoitus pysyä poissa.

Rallitokoa treenaamalla ja kisaamallakin rikotaan nyt Jerikon kaavoja ja aloin sille nyt opettamaan avoimen luokan liikkeinä pyörähdystä sivulla sekä perusasentoa oikealla puolella. Pyörähtämisen Jeriko sinänsä osaakin, mutta seuraamisen yhteydessä sitä ei ole aiemmin tehty. Perusasennosta seisomaannousu onnistuu aika helposti, kun Jerikolla kuitenkin on vahva seisomaannousu taustalla kaukkareiden pohjalta.

Perusasennon treenaaminen oikealla puolella oli itselle sopiva pieni ajatuspähkinä, kun en oikein meinannut jostain syystä ensin tajuta miten se olisi järkevää opettaa. Sitten kuitenkin muistin laatikkotreenin ja kun Jeriko osaa korokkeen kanssa pyöriä jo ennestään, niin siitähän oli helppo saa aloitettua kääntyminen oikealle perusasentoon takapäätä käyttäen. Tarkoitus olisi opettaa oikealla puolella seuraaminen ainakin lähes yhtä hyväksi kuin vasemmalla puolella.

Jeriko kyllä tykkää näiden uusien asioiden harjoittelusta. Ja viime kokeen mielentilasta sain paljon rohkaisua siihen, että tämä voi oikeasti olla todella hyvä juttu ajatellen myös tottismielentilaa. Jos tuosta tulisi tapa ja tuollaisen mielentilan saisi tottiskokeeseen, niin se olisi kyllä hienoa.

Ukon kanssa voisi vielä yrittää vahvistaa rallitokoliikkeitä niin paljon, että ehkä kokeilisi vielä koetta sen verran, että ahdistuuko silti vaikka liikkeet olisi sille vahvempia. Tosin seuraaminenhan on vanhaa juttua ja viimeksi sekin tuntui huonolta ja kontakti tippuili, joten ihan siitä tuttuudesta tai osaamisestakaan ei ole kyse. Mutta katsotaan. Ajatukset on Ukon kanssa nyt kuitenkin ehkä enemmän jälkikaudessa ja kuivan kauden vetokisoissa.

Tällä viikolla käytiin hiihtotreeneissä Peltolammille. Itse hiihdin Ukon kanssa yhden kierroksen ja Ilona Jupiterin kanssa kaksi kierrosta. Tosi hienosti meni kyllä. :) 

Tällä viikolla päästiin aloittamaan agilityn jatkokurssi Tanja Kurikan ryhmässä, kun viime viikon treenit jäi väliin karitsointikaaoksen vuoksi (toisin sanoen unohdin treenit ja muistin keskellä lampolaa just kun treenit oli jo alkanut). Nyt olisi tosiaan aika jo alkaa ihan kunnolla treenaamaan agilityä, että Jupiter pääsisi kunnolla kehittymään. Omatoimitreenejäkin siis tarvittaisiin.

Jupiterin kanssa ollaan paimenneltu, mutta jaloittelutarhassa on kyllä todella pieni tila missä lumi on tallautunut riittävästi ja aitauksen laidoilla on aivan liikaa lunta eikä lampaat sinne mielellään menisi. Keskellä tallautuneella alueella pyöriminen menee nimenomaan pyörimiseksi ja vaikka siinä onkin niitä suuntakäskyjä harjoiteltu, olen välillä pyrkinyt varioimaan treeniä ajattamalla välillä lampaita kohti aitauksen laitoja jonne lumen sekaan ne ei mielellään menisi.

Jupiter kasaa tosi hienosti lampaita ja kun ne syvemmän lumen äärellä yrittää sinkoilla sivusuuntaan mieluummin kuin jatkaa eteenpäin, niin Jupiter kasaa ne hienosti itse uudelleen porukkaan. Tämän tyylisessä vaikeassa paikassa eteenpäin puskeminen on kyllä haastavaa ja varsinkin alkuun Jupiter tuppasi ottamaan flänkeillä lisää etäisyyttä, mutta lopulta tämäkin onnistui. Ehkä vähän liiankin haastavaa nuorelle pojalle ja täytyy sanoa, että tuon treenitilan seinät alkaa jo kaatua päälle, kun pystyy tekemään niin vähän variaatioita siinä.

Saisi lumet jo pikku hiljaa sulaa... Tai jos ei sula, niin täytyy kyllä käydä vielä hiihtämässä...

Valjakkohiihdon SM-kisat, kultaa viestijoukkueessa!!

Tänä viikonloppuna oli valjakkohiihtokauden pääkilpailu Keminmaalla eli Suomen mestaruus kilpailut. Lähdettiin Ilonan kanssa matkaan ja Ukon seuraksi lähti myös Jeriko. Lauantaina hiihdettiin yksilökilpailut ja kun oltiin jo torstaina ajettu mestoille ehdittiin perjantaina käydä Haaparannassa ja hiihtämässä kisalatu. Ei käynyt kateeksi kisahiihtäjiä, aivan kamalan paljon nousua ja laskua, koko ajan tapahtumaa eikä juurikaan paikkoja joissa varsinkaan koira pääsisi lepäämään. Onneksi olikin siis Ilona hiihtämässä enkä minä. ;)

Ukon ja Ilonan yksilösuoritus meni hienosti, mutta taso näissä karkeloissa naisten C-luokassa on kyllä noussut hurjan korkeaksi ja sijoitus sama kuin viime vuonna eli 14., vaikka itse suoritus oli parantunut huomattavasti. Hienoa oli se, että oma treenikaveri Satu ja Tessu voitti kultaa naisten C-luokassa huikean upealla ajalla! :)

Tänään oli sitten viestikilpailun vuoro, jossa Ukko ja Ilona starttasi naisten C-luokan joukkueessa ykkösosuudelle. Luottotehtävän siinä kyllä saikin, kun viestissä koirakot lähtevät yhtä aikaa rivistä, ja tässä tapauksessa kisajärjestäjän päätöksellä kahdesta peräkkäisestä rivistä. Siinä on kaikilla koirilla kierrokset korkealla ja lähdön jälkeen aina vähän ahdasta löytää se oma paikka, kun tullaan kapenevalle latuosuudelle lähtöalueen jälkeen, joten koiralla täytyy todella pysyä pää kasassa ettei lähde muille rähisemään siinä tai paineistu muista. Ukko on tässä kyllä koira paikallaan, kun se ei keskity mihinkään muuhun kuin eteenpäin juoksemiseen eikä kiinnostu yhtään vaikka muut vähän rähisisikin.

Vähän oli huono arpaonni lähdössä, kun Ilona ja Ukko joutui lähtemään toisesta rivistä ja lähdössä sitten kävi niin, että edellä samalla uralla lähti hitaampi koirakko, jonka vuoksi Ilona joutui hyppäämään pois latu-urasta ettei olisi tullut toisen suksille. Hienosti sujui lähtö väistelystä huolimatta ja Ukko oli suorittanut koko matkan todella upeasti ja tulivat maaliin ihan naisten C-luokan (ja oli siinä yksi B-luokankin koirakko) kärkiryhmässä. Harmillisesti porukka oli kapealla ladulla vähän sumputtanut, ettei siellä sitten ollut päässyt ohitse vaikka menohaluja olisi sekä Ilonalla että Ukolla kyllä riittänyt. Maalisuoralla kun aukeni leveämpi baana oli ihana, kun Ukko löysi sieltä itselleen raon josta vihdoin pääsi lähtemään ohi ja jättipä sitten dobberinkin loppukirissä taakseen! ;)

Siitä oli sitten hyvä joukkueen toisen ja kolmannen koirakon ottaa vaan vähän lisää kaulaa ja niin se joukkuekulta SM-kilpailussa tuli täysin ansaitusti! Olen kyllä niin ylpeä ja onnellinen!! :))

Karitsoja ja vetohommia

Viime viikko oli taas aika hektinen. Ukon ja Jupiterin kanssa kyllä vain yksi lyhyt vetohiihtotreeni, mutta muuten sitten monenlaista. Ronja tuli meille hoitoon keskiviikkona ja olis sunnuntaihin saakka. Härdelliä kyllä riitti, kun 7v. Ronja-pentu ja Jupiter-pentu leikki ja temusi lähes taukoamatta.


Lauantaina oli aamusta agilityn alueellisen valkun treenit ja mulla oli pelkästään Jupiter mukana. Tehtiin paria lyhyttä pätkää ja täytyy kyllä sanoa, että pitäisi nyt alkaa ihan oikeasti treenailemaankin. Vauhtisokeus iskee Jupiteriin melko helposti ja alkuun meni monta kertaa suorasta putkesta ohi, kun "tuli niin kiire". Joku voisi kertoa Jupiterille, että sillä ei ole mikään kiire mihinkään ja se kyllä saa mut kiinni vaikka vähän edelle päästäisi, enempi mulla on kiire! :D


Takaaleikkauksia tehtiin ja ne sujui ihan kivasti, rytmin löytäminen oli itselle hieman haastavaa. Pitäisi antaa enemmän vastuuta koiralle ja opetella ohjaamaan niin, että se saa irrota ja suorittaa itsenäisesti. Mutta siis hyvin se lähti taas rullaamaan, mutta jos joka kerta alkuun menee muisteluun, että mitä me osataankaan, niin ei siinä paljoa ehdi kehittymään. Lisää säännöllistä treeniä siis! Tanja Kurikan jatkokurssi on alkamassa muutaman viikon päästä, mutta pitäisi nyt aktivoitua selvittelemään itsenäisten treenien mahdollisuutta.


Lauantaina syntyi ensimmäiset karitsat ja heti kerralla kolmoset. Ongelmatonta tämä ei nyt ollut, kun uuhet utareet pullottaa maitoa, mutta toinen nisä on tukossa eikä sitä ole saatu auki. Toisin sanoen kolme karitsaa käyttää yhtä nisää/vedintä jonka seurauksena kahta niistä on lisäruokittu. Syntymäpainoissa oli vähän vaihtelua: 2,6-4,0 kg, aika mörssäri toi isoin! :D Kaikki uuhia. :)


Sunnuntaina olikin sitten valjakkohiihtokisat Kyötikkälässä. Itse olin koetoimitsijana ja aika hurjasti on hommaa ollut pitkin viikkoa, lauantaina ja varsinkin sitten sunnuntaina. Kisat oli samalla Pohjois-Hämeen kennelpiirin piirinmestikset ja bordercollieiden ja australiankelpieiden sekä dobermannien rotumestikset. Osallistujia oli siis tuplasti enemmän kuin esim. kaksi vuotta sitten samoissa karkeloissa. Hienot kisat kai saatiin järjestettyä, vaikka koetoimitsijan oma kovalevy alkoi jossain vaiheessa jo vähän kuormittua ja tekniikka petti, kun tulostin ei sitten toiminutkaan. Tunnelma oli mielestäni kuitenkin hyvä eikä pakkanenkaan paukkunut niin paljoa kuin aluksi peloteltiin.


Kisaan oli ilmoittautunut ilahduttavan paljon bortsuja; viisi koirakkoa miesten C-luokkaan ja peräti kuusi naisten C-luokkaan. Taso oli aivan huikean kova! Miesten C-luokassa kaksi ensikertalaista hiihti itsensä kokonaiskilpailun palkinnoille ja nappasi rotumestaruuksien ensimmäisen ja toisen sijan! Vähänkö hienoa!


Ja mikä sitten kaikkein hienointa oli se, että "meidän" Liisa-Ida ja Kide hiihti niin huikean hienon suorituksen, että pääsi kovassa kisassa piirinmestisten pronssille ja rotumestiksissä hopealle. WAU!


Ilona Ukko teki myös hienon suorituksen. Jupiterin kanssa tehdyt treenit on olleet hyväksi ja Ilona kehui, että Ukko juoksi koko matkan tosi hienosti ja määrätietoisesti. Kovassa kisassa ei kuitenkaan palkinnoille päässyt, mutta verrattuna kahden vuoden takaiseen (rataa ihan vähän muutettu) paransivat aikaansa usealla minuutilla ja hiihti tosi rankalla radalla hienon ajan 12:52. :))


Kisan jälkeen Ukolla taas vähän oikea takajalka jumitteli, mutta levon jälkeen oli taas parempi, ilmeisesti menee vaan niin hapoille. Hankala kyllä tuo takajalka on ollut vaikka on huollettu koko ajan säännöllisesti. Jotenkin kuormittaa sitä jalkaa enemmän. Tänään on Elinalla käsittely ja toivon mukaan on sitten ensi viikonloppuna kroppa hyvin auki!


Lopuksi vielä upeaa kuvasaldoa kisoista. Ukko on kyllä maailman komein, ei siitä mihinkään pääse. :) Upeista kuvista kiitos Jukka Wirzenius, Mira Kuhlman, Aino Ihamäki ja Nina Piipponen!

(c) Aino Ihamäki

(c) Aino Ihamäki

Sähköankerias ja kumppanit

Viime maanantaina Jupiter aiheutti todellisia sydämen tykytyksiä mulle, kun ensin sain töihin Matilta viestin, että talossa on ympäriinsä oksennusta, virtsaa ja ulostetta. Hetken päästä perään tuli viesti, että sähköjohto on purtu rikki ja sulake lauennut. Jupiter oli 1v täytettyään saanut vapauden omasta "eristyshuoneestaan", mutta nyt sitten sattui ihan kunnolla. Eihän tuota ole voinut kumpikaan aikuisista koirista tehdä, ei sitten millään.

Jälkikäteen Matti totesi, että kyseenomaisen pistorasian asennukset oli ilmeisesti vialliset, koska vikavirtasuoja ei ollut lauennut vaan vasta sulake. Kunnon tällin oli siis ehtinyt saada ja joko paniikissa juossut ympäriinsä tai varsinkin oksennuksen vuoksi luulen, että Jupiteria on sattunut niin pahasti se voimakas isku, että on tullut pahoinvoivaksi. Onneksi kuitenkin sulake pelasti hengen! :(

Seurailin Jupiteria sitten pari päivää erityisen tarkkaan eikä otettu sitä vetotreeneihin mukaan. Sitä ei antaisi itselleen anteeksi, jos olisi joku sisäinen palovamma tullutkin ja sitten maksimirasituksessa joku suoni repeäisi tmv. Tieto lisää tuskaa, kun tietää mitä kaikkea olisi voinut käydä.

Ukko pääsi treenailemaan keskiviikkona ja aivan superhyvä treeni tulikin!! Nahkialassa Ilonan kanssa vajaa kaksi kierrosta. Lähti vielä mieshiihtäjän ja saksanseisojan (pieni narttu kylläkin) eteen ja vasta juuri ennen palkkauspaikkaa tulivat saavutetuksi! Tosi lujaa ja hienosti meni ja palkkaus tuli täydelliseen paikkaan ylämäen jälkeen, kun Ilona pisti lisää pökköä pesään ja Ukko veti upeasti uudelleen irti seisojasta! :) Loistavaa!

Viime viikolla käytin koko sakin Sanna Hasulla ja sen jälkeen Ukolla on ollut takajaloissa vähemmän kireyttä, hyvältä on omaan käteen tuntunut. Jupiterilla oli käsittelyssä ristiluun seudussa kalvokireyttä, mutta muuten hyvä, ja Jerikolla taas niskassa kireyttä (oli törmännyt Ukkoon just edellisenä päivänä pää edellä).

Jupiterin ja Jerikon kanssa on tehty vähän tottistakin ja Jupiter tekee kyllä tosi hienolla ilmeellä ja seuraaminen on edistynyt hyvin. :) Istumistekniikkaa liikkeessä istumiseen hiottiin ja Jupiter alkaa hyvin hoksaamaan mistä on kyse. Jerikon kanssa tehtiin eka harjoitus sitä, ja Jeriko on kyllä niin hauska kun tehdään jotain ihan uutta ja eri menetelmällä kuin mihin se on tottunut. :D Pitäisi videoida sen ilmeitä ja innokasta touhotusta kun se yrittää keksiä ratkaisun arvoitukseen. :)

Eilen oli Jupiterin pentueen pentutreenit Somerolla Marikan koulutuksessa. Oli kyllä hyvä mennä vähän koulutettavaksi ja saada ryhtiä touhuun! Olosuhteet on hankalat enkä ole päässyt treenaamaan, mutta silti on tuntunut lisäksi siltä, että en vaan edes tiedä mitä tekisin. Jotenkin vaan yhtäkkiä tuntuu, että en mä nyt osaa vaan yksin viedä koiraa eteenpäin. Marikalta saatiin hyviä ohjeita, ihan nyt vaan siitä lähtien että pentutreenihömpöttelyt pitää jo lopettaa ja alkaa kouluttamaan Jupiteria ja edes jotain käskyjä, kun ei se vielä mitään osaa. :D Toinen treenivuoro meni hyvin, kun koulutus sitten aloitettiin ja hyvinhän Jupiter koulutukseen reagoi, kiltti ja oppivainen poika. :)

Tänä viikonloppuna on käyty Jerikon kanssa kahdella kaverikoirakäynnillä, eilen palvelutalossa Kylmäkoskella ja tänään Särkänniemessä koko perheen talvitapahtumassa. On kyllä kiva kun on päässyt taas takaisin KaveriKoira-touhuihin ja Jeriko on niin elementissään siinä. :)

Särkänniemen hulinan jälkeen käytiin juoksemassa yksi rata agilitykisoissa. Hienostihan se olisi mennyt jos en olisi ohjannut takaakierrolle kun piti mennä suoraan. Huono minä, mutta aivan loistava Jeriko. Ihan ilman treeniä ja edelliset kisat syyskuussa niin noin hienosti menee! :) 

Ukko valjakkohiihtokisoissa ja muuta puuhastelua

Ukolla oli kauden ekat valjakkohiihtokisat viime viikonloppuna Ilonan kanssa. Kisat oli Hämeenlinnassa lauantaina kunnon lumimyräkän aikaan ja latu oli todella raskas. Lisäksi mäkiä ja mutkia riitti, joten kukaan tuskin pääsi ihan huippuvauhtiinsa. Ukko oli vetänyt hienosti koko matkan ja jaksanut oikein hyvin, joten hyvässä kunnossa on nyt. :) Ilona ja Ukko jäi vaivaiset kaksi sekuntia kolmannesta sijasta, kun mitalisijat meni viime vuoden SM2 Satulle ja Tessulle, toinen sija SM3:lle ja kolmas sija SM7:lle. Malinoisuros, hollanninpaimenkoiranarttu ja käyttösakemanniuros. Ja sitten Ypy. Hieno suoritus! :)

Satun ja Tessun lisäksi treenikavereista kisoissa oli Liisa-Ida ja Kide, jotka tuli neljänsiksi ja miesten C-luokassa Jorma ja Aku, jotka tuli toisiksi. Hienoa! :)

Vetotreenejä on tehty ihan kohtuullisen tiukkaan tahtiin ja vähän on Ukolla reisissä kireyttä alkanut näkyä. Olen hieronut ja venytellyt itse kotona, ja sain Miikulta laserinkin lainaan. Ei mitään isoa pahaa, mutta kuitenkin olen kiinnittänyt huomiota ja halunnut ennaltaehkäistä ettei pääse pahemmaksi.

Maanantaina treenattiin Nahkialassa ja Ukko ja Jupiter lähtikin kahden koiran vedossa Satun kanssa radalle! Hauska kokeilu ja hienosti pojat meni "vieraan" (eihän Satu mikään täysin vieras ole, mutta kuitenkin) kanssa ja vielä aivan hurjaa vauhtia porhalsivat maalialueen läpi toiselle kierrokselle. Hienosti kyllä meni ja pojat sai Satultakin kehuja. :)

Eilen käytiin Sanna Hasun luona hoidattamassa kaikki pojat. Ukolla reisien lisäksi ei muuta ihmeempää, eikä siis mitään maata mullistavan kamalaa. Jupiterilla selvästi paikallisesti ristiluun ja SI-nivelten seudussa jumia, jonka avaamiseen Jupiter selvästi reagoi, mutta muuten ei mitään ja muutoin oikein hyvässä kunnossa. Jerikolla selkä hyvässä kunnossa, mutta niskassa vähän isompaa jumia (olisko johtunut maanantain törmäyksestä Ukon kanssa..?). Hyvä, että tuli kaikki pojat hoidatettua ja Ukolla on sitten ensi viikolla taas aika niin on ainakin sitten parhaassa mahdollisessa kunnossa ennen isoja kisoja. ;)

Jupiterin kanssa on tottistreeneissä käyty ja sen keskittymiskyky on selvästi parantunut aiemmasta. Tosi kivasti teki ja saatiin hyviä vinkkejä Riitalta, jotka onkin jo paikallaan kirjoittaa kiireesti ylös, kun meinaa jo nyt tuntua, että olenko unohtanut jotain.

Kapulan kanssa pelaamiseen/säheltämiseen saatiin hyvä kapula-leikki. Leikitään siis lelulla ja sitten kesken leikin heitetään kapula lähelle ja usutetaan koira hakemaan kapula. Heti nostosta palkka ja leikki jatkuu. Tuloksena napakka kapulaan tarttuminen, koska sillä pääsee leikkiin takaisin. Tästä sitten voi jatkotreenata niin, että ensin heitetään nami jonnekin eteenpäin ja sillä välin, kun koira hakee sitä juostaan karkuun toiseen suuntaan ja vapautetaan lelulle. Namin tilalle lelu ja lopulta kapula, jolloin koiralla on ajatus vaan äkkiä napata kapula ja palata äkkiä luokse.

Liikkeestä istumisen esitreeninä tehtiin istumista niin, että koira vetää pyllyn etujalkojen luokse. Tätä tehtiin namilla houkuttelemalla ensin niin, että itse istui maassa polvi koukussa ja polvea esteenä käyttänyt annettiin koiran tarjota istumista ja seisomista. Tästä treeni etenisi siihen, että noustaan pystyyn ja sitten hitaassa peruutuksessa odotetaan istumisen tarjoamista oikealla tekniikalla. Tuli mieleen, että tämä olisi varmaan kiva treeni Jerikollekin.

Lopuksi tehtiin istumista ja siinä koiran vierelle siirtymistä jolloin koira sai tarjota kontaktia. Otettiin tähän häiriötä hakeutumalla lähemmäksi treenikavereita. Aika hienosti Jupiter keskittyi, mutta herkkänä poikana se kiinnitti kovasti huomiota, kun kauempana toinen koira leikki muovipullolla. Tämä ihmetytti ja vähän jännitti Jupiteria, mutta oli hyvää harjoitusta Jupiterille ja hyvin pääsi sitten tästä yli.

Ensi viikonloppuna taas vähän rallitokottelua tiedossa... :D

Niin ja viime viikonloppuna Mandilla oli vähän aamupahoinvointia, joten toivotaan, että tämä on hyvä merkki siitä, että pentuja on Jerikolle tulossa. :)

Agilityä, tottistelua ja valjakkohiihtoa

Lauantaina treenailtiin tottista pienellä porukalla SDP:llä. Jupiterin kanssa tehtiin muutamia noutoja, seuraamista ja lyhyesti maahanmenoja. Kuvattiin Jupiterin treeniä myös videolle, joten alla parhaita paloja. Noudon suhteen Emmiltä hyvä havainto, että tässä vaiheessa ei vielä ole syytä tehdä kokonaista noutoliikettä, vaan tehdä kontrollia/ärsykehallintaa erikseen eikä edes päästää silloin noutamaan, ja noutoja sitten erikseen.

Seuraaminen alkaa näyttämään jo ihan kivalta. Ehkä hieman pystymmässä voisi vielä pään asento olla, mutta on tuo mielestäni jo ihan hyvä. :) Maahanmenoa Jupiter on nyt tajunnut jo hyvin ja alkaa toteuttamaan sitä jo käskystäkin.

Jerikon kanssa hömppäiltiin vähän rallitokoa. Aiemmin sanoin, että rallitokokoe voisi olla Jerikolle hyödyllinen vireenhallinnan harjoittelussa, mutta rallitokoliikkeitä harjoiteltuani tajusin, että siinä on toinenkin etu Jerikon treenaamiseen. Nimittäin yllätyksellisyys ja ennakoinnin minimoiminen. Yhtäkkiä Jeriko ei enää tiedäkään mitä tehdään seuraavaksi! Edestä istumasta ikään kuin saksalaisena takaa sivulle kiertäminen oli Jerikolle ensin todella vaikea, kun sillä oli vain kaksi vaihtoehtoa: sivulle siirrytään suoraan takapäätä käyttäen vasemmalle, tai sitten namihoukutus on vain tarkoitettu sitä hämäämään ja se tiivisti asentoaan edessä. :D

No, sain sen lopulta luopumaan näistä ajatuksista ja pikku hiljaa aukesi, että voi tehdä jotain muutakin. Ihan hauskaa kyllä treenata Jerikolle jotain uutta "ihmeellistä".

Ukon kanssa on tehty avoimen luokan liikkeistä vasemmalla pyörähtämistä, mikä on Ukolle vaikea hoksata ja yhdistää pelkkään käsimerkkin. Pikku hiljaa se sieltä kai tulee. Liikkeestä seisominen pitäisi Ukolla vaatia vain pientä muistuttelua tokosta, mutta ei kuitenkaan ollutkaan ihan niin helppo. Saa nähdä saadaanko liikkeeseen varmuus parin viikon päästä olevaan kokeeseen mennessä.

Sunnuntaina oli alueellisen valkun agilitytreenit. Jeriko on ollut nyt tosi vetreässä kunnossa eikä edes astutushommat pistäneet sitä jumiin. Itse asiassa tuntui, että Jeriko vetristyi vaan lisää ja kirmaili kuin nuori poika konsanaan tyttöystävänsä kanssa. :D Päätin sitten ottaa Jerikon mukaan treeneihin pitkästä aikaa ja kokeilla miten menee. Viimeksi oltiin tehty kaksi lyhyttä pätkää joulukuussa ja silloin Jeriko vähän arpoi ponnistuspaikkaa.

Nyt oli kuitenkin aivan eri meininki. Tehtiin pikkumaksirimoilla ja Jeriko kulki niin kuin aina ennenkin tai tietty jopa vähän vauhdikkaammin, kun oli matalat rimat. Hyppytekniikka pelasi ja tehtiin koko pitkä rata nollana läpi. En voi edes kuvailla kuinka ihanaa oli tehdä agilityä taas Jerikon kanssa. Taidetaan olla valmiita valloittamaan pikkumaksiluokkaa. ;)

Jupiter treenasi myös lyhyesti. Paria lyhyttä pätkää tehtiin. Ponnistusvoima on Jupiterilla kyllä hirmjuinen ja lähdöt niin räjähtäviä, että on siinä tekemistä, että pysyy sen tahdissa. Vielä on kokemusta aivan liian vähän ja esteiden lukua täytyisi kehittää tosi paljon, ettei häiriintyisi mun liikkeestä. Pitäisi siis alkaa oikeasti treenaamaan..

Illalla tehtiin Haavistolla vetohiihtotreeni niin, että Jupiter ja Ukko veti yhdessä 3,5km. Jupiter piti kyllä niin kovaa tahtia yllä että huhheijaa. :D Spurttasi myös alamäkiin kunnon vauhdilla mikä taisi olla Ukolle vähän yllätys. Kierroksen jälkeen Jupiterilla vielä riitti energiaa pallolla pelailuun, kun Ukko taas oli aika poikki. Selvästi maksimivauhdin treenejä tarvitsee tehdä ja saada Ukko oikeasti juoksemaan täysiä eikä itseään yhtään säästellen. ;) Treenit jatkuu siis uusien ajatusten kera.

Ukon päivä

Eilen oli sellainen Ukolle räätälöity päivä. Päivällä lähdettiin Ylöjärvelle rallitokokokeeseen. Edellisestä kokeesta olikin vierähtänyt pitkä tovi, 8kk. Pieni sopeutuminen vaadittiin taas koepaikalla lajin luonteeseen, mutta oikeastaan alkujärkytys on jo takana ja keskityin nyt vaan Ukon kanssa hauskan pitämiseen. Se on kai tämän lajin ydinajatus. ;)

Ja hauskaa meillä olikin. Ukko oli ihan innoisaan hallin pihassa, piippaili ja kiskoi hulluna. :D Sisälle halliin yritin ottaa aika viime tippaan, mutta otin kuitenkin liian aikaisin. Tehtiin muutamat liikkeet siinä missä nyt tilaa oli ja hienosti meni. Ukko leikki vähän liian raivoisasti ja luulen, ettei sellaiseen oltu ihan totuttu. Pahoittelut jos Ukon mölinä häiritsi, mutta kaukana kehästä oltiin joten ihan kohtuulilnen häiriö mun mielestä. ;)

Kuten sanoin, vähän liian aikaisin Ukon kuitenkin otin enkä voinut/halunnut hinkata koko aikaa ennen kehää, joten laitoin Ukon vaan "käy siihen". Ukko oli joko kontaktissa muhun tai lopulta laski pään maahan, mutta parasta oli se tunne, että Ukko ei missään vaiheessa mennyt omaan kuplaansa. Tai no, olihan se kuplasssa, mutta mä olin siellä sen kanssa! :)

Siitä ihan raukean näköisestä tilasta "nyt on Ukon vuoro" ja vire heti tappiin, pienet temput ja kehään. Kehässäkin Ukko oli koko ajan hienosti mukana. Itse sohlasin pari virhettä hihnan kanssa, kun oli vaan niin vaikea muistaa ja päättää, että missä kädessä sitä pidän ja kun aloin vaihtamaan kättä liian myöhään, kun Ukko jo oli edessä istumassa, otti se käden liikkeestä merkin vaihtaa paikka. Ihan ymmärrettävästi. Tosi hyvällä fiiliksellä kuitenkin mentiin mun hihnasähläyksistä huolimatta ja pisteitä yhteensä 91p ja 3. sija. :)

Rallitokoilun jälkeen käytiin mun äidin luona ei nyt kahvilla, mutta nesteytyksessä ja lähdettiin sitten siitä Haavistolle hiihtotreeneihin. Jupiterkin pääsi mukaan. Hiihdettiin ensin Ukon kanssa se noin 3,3 km, oikea lentokeli oli ja latu aivan loistavassa kunnossa vaikka illalla alkoikin pyryttämään. Unohdin kyllä laittaa sports trackerin päälle, joten statistiikkoja ei treenistä ole, mutta kovalta tuntui vauhti. :) Sitten pientä kävelyä ja jäähdyttelyä ja Ukko pääsi vielä toiselle kierrokselle Liisa-Idan ja Kiden kanssa. Ukolla alkoi nyt siis kunnon treenit. ;)

Jupiterin kanssa tehtiin sitten tuo kierros neljässä erässä siten, että Miko hiihti pallon kanssa edelle, annettiin etumatkaa ja hiihdettiin sitten kiinni. Tosi hyvä treeni tuli Jupiterille. Saatiin jopa upea ajoitus niin, että Miko ehti juuri mäen päälle palkkaamaan ja hienosti Jupiter veti mua mäkeenkin. Sitten tuli vielä vahingossa ihmishiihtäjän ohitus, kun olin antamassa Mikolle etumatkaa, kun meidät ohitettiin. Siinä hetken mietin, että mitäköhän hittoa mä nyt teen kun tuo hiihtäjä välissä eikä se tule saamaan Mikoa kiinni, Mikolla Jupin palkka eikä koskaan ohituksia tehty. Ei auttanut muu kuin lähteä hiihtämään ja on noi bortsut kyllä fiksuja, kun ei Jupiter juurikaan edes vilkaissut väärää hiihtäjää, "ohi"-käskyllä jatkoi matkaansa ja veti hienosti Mikon kiinni, joka ei siis ohitustilanteessa ollut vielä lähelläkään näköetäisyyttä. :)

Viimeinen etappi alkoi mulla jo ottamaan koville, pitäis hiihdellä enemmän, että kunto nousis ja tekniikka edes vähän kehittyisi. Perkele, kun on epäreilua että toiset hiihtää ilman koiraakin niin lujaa, että teki ihan tiukkaa saada Miko kiinni! :D Onneksi Jupiter tässäkin veti edelleen hienosti vaikka mä olin aika poikki. :)

Aika yllätys mulle toi Jupiterin taistelutahto ja epäherkkyys tässä. Sukset ei tosiaan häiritse pätkääkään ja se on todella fokusoitunut vain ja ainoastaan eteen, juokseekin matalana ja kunnolla vetäen vaikka nyt oli vasta kolmas treeni. Itse asiassa vaikka pitäisi jo mennä rauhakseen ja pitäisin vaan liinaa kädessä (niin kuin eilen viimeisen palkkauksen jälkeen n. 100m ennen maalia missä voi tulla toisia koiria vastaankin), niin jos sukset liikkuu ja valjaaseen tulee painetta, niin Jupiter lähtee vetämään lujaa. :D Lisäksi se leikkii lelulla tosi kivasti juoksun jälkeen ja tarjoaa sitä jopa sille palkkaajalle. Koira joka ei meinannut nuorempana palauttaa leluja mullekaan. :D

Jupiterin uusi lajivaltaus ja hyvät joulun toivotukset

Agilityn kohdalla ollaan treenailtu nyt mitä oli vielä alkeiskurssia jäljellä. Jupiter oppii kyllä tosi nopeasti asioita ja esim yhdellä esteellä tehty kahdeksikko joko takaakiertoina tai suoraan hypättynä oli Jupiterilla niin helppo tehtävä, että jatkoi sitä itsekseen vaikka lopetin ohjaamisen. ;D

Keskittyminen agilityyn on huippuhyvää, Jupiter näyttää jopa vähän loukkaantuvan jos joku muu alkeisryhmässä karkaa häiritsemään hänen treenejään. Ei suutu, mutta yrittää vaan päästä jatkamaan treeniä vaikka muuten aina haluaisi leikkiä kaikkien kanssa. Ihana. :)

Otin viime viikolla Jupiterin ensimmäistä kertaa hetken mielijohteesta vetotreeneihin mukaan. Se ei ole koskaan ollut edes seurapoikana mukana, vaan olen käynyt Ukon kansssa treeneissä aina yksin. Jupiterin kanssa ei myöskään ole koskaan valjaissa harjoiteltu minkäänlaista vetoa. Ajattelin, että sen herkkyys voi vaikeuttaa sen vetämistä siten, ettei välttämättä haluakaan painaa valjaita vasten, tai että häiriintyy suksistä tmv.

Mutta mitä vielä. Viku ja Raisa lähti meidän eteen ja Ilona piti Jupiteria lähdössä. Kun lähtölupa annettiin, niin Jupiter lähti täydellä vedolla Vikun perään ja sillä oli selvästi vain ajatus, että se pitää saada kiinni. Veti lujaa ja hienosti, kerran ihan alkumatkasta vilkaisi taakseen sauvojen iskuja, mutta sitten unohti jo asian eikä häiriintynyt enää ollenkaan mun hiihtämisestä. Toisella ja viimeisellä lyhyellä pätkällä ei häiriintynyt enää mistään ja veti niin pirun lujaa, että vähän mulla päätä huimasi. Loppupalkka pallokaan ei ihan hirveästi Jupiteria tässä kiinnostanut, kun olisi vielä jatkanut vaan Ilonan ohi.

Keskiviikkona Jupiter teki toisen vetotreeninsä niin, että ekalle pätkälle Satu hiihti ilman koiraa edelle pallon kanssa. Jupiter  nosti tässä jo vähän kierroksia ja päästi pari kiljahdusta, eikä sitten ollut yllätys että lähti taas täydellä vedolla ja hienosti veti Sadun luokse ja nappasi pallon. Vei jopa palloa Sadulle leikittäväksi mikä oli jo aika ihmeellistä! Toinen pätkä tehtiin tyhjälle ja sillekin Jupiter lähti todella upeasti, ei mitään ongelmaa. :)

Nyt on siis tehty max 500m vetoja, ei mitään pitkää. Enkä ollut ajatellut Jupiterista vetokoiraa treenata, mutta kun se nyt on kasvanut noin isoksi pojaksi (55-56cm kotimittauksessa, painoa taitaa olla noin 20kg) niin ehkä sitä voi ainakin kevyesti vähän kokeilla. ;)

Fikkels löysi oman kodin ja kotiutuminen sinne on alkanut hyvin. Meille sen sijaan saapui uusi ensikotikissa, joka on ehkä maailman suloisin. Langanlaiha vaalea komistus, leikkaamaton kolli. Hyvin kesy oli ihmiselle heti jo alkuun, joten herää epäily, että onko viime kesän kesäkissa. Ihmiset. :( Niin kovin on tämä kisuli minut hurmannut, että voi olla että pysyvä koti sille on jo löytynyt.

Meidän poppoolta erittäin ihanaa ja rauhallista joulua kaikille!

Jupiter

Torstaina meille sitten saapui Tending Jupiter. Ensimmäisen yön nukuin patjalla lattialla pennun kanssa ja se nukkui aivan mun kaulalla kiinni lähes koko yön ihan rauhassa. Välillä vähän pusutteli ja sitten jatkoi unia. Jotenkin tuli heti sellainen olo, että me ollaan tiimi. :)

Kotimatkalla

Perjantaina pakattiin Jupiter ja Ukko sekä kasa tavaroita autoon ja lähdettiin pitkälle ajomatkalle Lieksaan. Jupiter nukkui koko matkan rauhassa, heräsi pissatuksille pari kertaa ja reippaasti tallusti autojen ja liikenteen hälinässä, teki asiansa ja jatkoi sitten unia. Lauantaina ja sunnuntaina valjakkohiihdon SM-kisojen kisaturistina ja Tavesin kisamaskottina Jupiter oli aivan huippureipas! Sitä monet ihmetteli, että miten noin nuori pentu onkin niin rohkea ja reipas. Jupiter näki viikonlopun aikana mm. polkupyöriä, läheltä ajavia autoja, ihmismassoja ja hälinää,  paljon erilaisia ihmisiä lapset mukaanlukien, latukoneen, moottorikelkan, paljon isoja haukuvia koiria ja mitäköhän vielä? Jos joku Jupiteria aluksi jännitti, se pääsi hyvin nopeasti jännityksestään yli meni taas häntä kaarella. Sanoisin, että varsin toimintakykyinen pentu. :)

Reissun ja nyt toisen kotona vietetyn päivän perusteella sanoisin, että Jupiter on ihmisille hyvin avoin ja lähestyy kaikkia ihmisiä iloisesti ja luottavaisesti ikään tai kokoon katsomassa. Se ottaa hyvin kontaktia ihmiseen, mutta on kyllä myös hyvin itsenäinenkin ja pystyy irtoamaan kauskin. Kyllä tuosta taitaa ihan hyvän hakukoiran saada. ;) Jupiter on vilkas ja energinen, ja tykkää kovasti purra (pelkään jo vähän keittiön ruokapöydän ja tuolien puolesta), mutta toisaalta ihan hallittavissa. Sillä on kuitenkin omaa tahtoakin jo tässä vaiheessa havaittavissa ja kun siihen lisätään itsenäisyys saattaa se vaan päättää lähteä eri suuntaan kuin mihin minä olen menossa. :D

Se suhtautuu nöyrästi ja kivan rauhallisesti muihin koiriin, mutta ei pahemmin jännittänyt isompiakaan varsinkaan ensitapaamisen jälkeen. Tutuiksi tullessaan kuten Ukon kanssa, se on jo alkanut vähän riehakkaammaksi. Vähän samanlaista omanarvontuntoa siinä on kuin Jerikossakin, koska kisapaikalla muutaman viikon vanhemman sakemannipennun hypätessä (leikkiä yrittäessä) niskaan, meni herne nenään välittömästi. :D Sitten taas kun vielä isompi dobberipentu viritteli juoksuleikkiä oli Jupiter heti täysillä mukana ja niinpä oli mulla fleksi solmussa ja piti päästää pentu irti, jolloin parivaljakko vilisti hieman vallattomasti (mutta turvallisesti) hetken ihmisten jaloissa. :) "Leikitään vaan, mutta mun päälle ei sitten hypitä", totesi Jupiter. ;)

Jupiter taistelee lelusta ihan mukavasti, mutta vasta tänään olen ylipäätään ehtinyt sen kanssa kunnolla leikkiä virittelemään, kun ollaan ekaa päivää reissun jälkeen vietetty kotona. Varsin tervepäiseltä, reippaalta ja energiseltä sylikoiralta vaikuttaa hän. :)

Kisoista sen verran, että lauantaina naisten C-sarjassa yksilökisoissa Ilona ja Ukko veti varsin mukavan ajan sijoittuen 14. Vielä olisi kuulemma pystynyt kovempaankin tahtiin kiristää, mutta tälläkin tuloksella olisivat olleet hyvinkin Tavesin viestijoukkueessa ja tarkoitus oli, että Ukko ja Ilona olisi lähtenyt viestissä ensimmäiselle etapille. Vedon jälkeen Ukko oli reipas ja rento, niin hyvässä kunnossa että näytti siltä että voisi toisen kerran vetää helposti. Mutta sitten levon jälkeen Ukko alkoikin ontumaan epämääräisesti oikeaa takajalkaa. Näinpä jäi sitten viestijoukkueessa juokseminen väliin. :( Harmitti kyllä ihan suunnattomasti ja oli kyllä hyvin mystistä miksi ontui kun mitään ei ollut selkeästi tapahtunut. Kisapaikalla eläinlääkäri tutki Ukon eikä löytänyt mitään selkeää vammaa tai kipukohtaa, joten epäili sitten lihasjumia. :( Tällä viikolla on onneksi tulossa taas jo Katriinan aika ja kahden viikon päästä on Elinalle fyssariaika. Voi että kun tuon Ukon saisi vielä kunnolla kuntoon ja se pääsisi näyttämään näissä vetolajeissa..

Ai niin, miksi Jupiter? Oltiin mietitty J-alkuisia nimiä J-pentueen ollessa kyseessä tai itse asiassa pari mun kaveria ja Matti oli niitä lähinnä miettinyt, koska mä olen vaan jotenkin huono keksimään nimiä. Pari ihan ok vaihtoehtoakin oli, mutta jotenkin ei ihan niin paljoa sytyttänyt. Nimi Jupiter tuli mulle sitten yöllä yhtäkkiä, kun olin päivystämässä. Halusin keksiä nimen, joka ei olisi aivan tavanomainen ja joka liittyisi johonkin historiaan tai mytologiaan kuten Jeriko ja Ukko (Kalevalan Ylijumala). Ja sieltä se vaan tuli. Roomalaisten taivaan ja sen ilmiöiden jumala, ylijumala Juppiter, jonka kreikkalainen vastine onkin sitten ehkä tutumpi Zeus. Tästä tuli meille ehdoton kennelnimi-suosikki, mutta itse vielä jouduin jonkin aikaa pureskelemaan tätä nimeä ihan käyttönimenä, mutta kyllä se nyt Jupiter on. :)

Viimeistelyä

Käytiin viime viikolla kaksikin kertaa koiria uittamassa, torstaina Nassun ja Milon kanssa, ja sunnuntaina Ilonan ja Kirin kanssa. Ukko sai samalla vähän erilaista voimatreeniä ja onhan se kyllä hitsin voimakas ja nopea uimari! :)

Eilen käytiin tekemässä pieni viestilähtöharjoitus ihan siltä varalta jos sitten Ilona ja Ukko sinne viestijoukkueeseen päätyisi lähtöpaikalle. Muita koiria ei ollut häiriöksi, mutta ajattelinkin, että on reilumpi koiran kannalta kokeilla yksi uusi asia kerrallaan, eli nyt vaan se että olen valjaissa kiinni ja rinnalla. Tehtiin kolme kohtuullisen lyhyttä pätkää niin, että kahdelle niistä Ukko joutui jopa hieman loivaan ylämäkeen ja pieneen mutkaan vetämään mua perässään ja hienosti meni! Ei yhtään yrittänyt taittaa mun eteen vaan keskittyi vaan suoraan juoksemiseen ja pysyi hienosti rinnalla. Oli se oikeastaan vähän odotettavissakin, kerrankin putkiaivoisuudesta on hyötyä kun ei ehdi ajatella kuin yhtä asiaa kerralla eikä sitten hämäänny pikku asioista jos edelleen saa toteuttaa sitä tärkeintä asiaa. ;)
Lisäksi Ukkohan on itse asiassa tehnyt Kuntokoirassa vuosia sitten (joo, aikaa siitä kyllä on) yhteislähdön juoksukisaan eikä se sellaisessakaan ehdi ketään muita ajatella paitsi ehkä siinä mielessä, että ohi pitäis päästä. Eli hyvältä näyttää. :)

Tänään molemmat pojat sai hieronnan ja Ukon kohdalla oli kyllä hyvä, että vielä ehdittiin käsitellä. Hieman oli toisen lavan edessä isompaa jumia vetämiseen liittyen ja vasen puoli kropasta oli vähän jumissa. Jerikolla myös oli vasen puoli jumissa ja vasemman lavan takana kova revähtänyt lihas (ainakin kerran olen nähnyt kun liukastui ihan jalat altaan, en tiedä tuliko siitä). Mutta hyvä että tuli hoidettua. :) Nyt on Ukko sitten valmisteltu viikonloppua varten eikä tarvi muuta kuin kääriä se kuplamuoviin.

Pennun tuloon on myös valmistauduttu: leluja ostettu, uusi naksutin ostettu hukatun tilalle, penturuokaa ostettu. Huomenna pitäisi vielä osata päättää  millaisen pannan ja valjaat haluan, tänään en Mustissa ja Mirrissä vaan saanut päätöstä aikaiseksi. :D Ja huomenna vielä peti, niin eiköhän sitten ole kaikki valmiina. :)