Fiksu ja kaunis Jupiter, sekä ihana Savu

Lauantaina oli SBCAK:n syyskokous ja sen jälkeen Päivi Kilposen pitämä rakenneluento. Luento oli tosi mielenkiintoinen ja opettavainen. Olisi varmasti hyödyllinen monelle. Luennolle sai ottaa koiran mukaan harjoittelukappaleeksi ja ABC Lahdesjärvi todella upeasti salli koirien ottamisen luentotilaan. Siitä iso kiitos ABC:lle!

Arvoin pitkään minkä koiran otan mukaan luennolle. Eniten oikeastaan kiinnosti Jupiterin kanssa rakenteen arvioimisen harjoittelu, mutta pelkäsin, että se ei osaisi käyttäytyä: möykkäisi kevythäkissä, ei seisoisi hetkeäkään paikoillaan vaan sinkoilisi vaan muiden koirien luo jne. Mietin, otanko Jerikon vai Ukon, mutta koska Ukko herkästi ahdistuisi muiden kopeloinnista, niin jätin sen kotiin. Jeriko sen sijaan tuli autoon mukaan "varalle" ja silläkin ajatuksella, että luennon jälkeen oli määrä tavata Hanna Kaisaa ja Nokia sekä Jerikon pentua Savua.

Aina kannattaa odottaa pahinta mahdollista käytöstä, niin voi yllättyä positiivisesti, Jupiter nimittäin pärjäsi tosi hienosti. ABC:lla oli remontti käynnissä, jonka vuoksi etukäteen puhuttu sivuovi ei ollutkaan käytössä. Jotkut ihmiset käytti paloportaiden yläpäässä olevan terassin ovea, joten lähdettiin ritiläportaita ylös toiseen kerrokseen vain todetaksemme, että ko. ovi meni suoraan toiseen luentotilaan eikä voitu siitä kulkea ja palattiin samat portaat takaisin alas. Hienosti Jupiter meni näissäkin portaissa, vaikka ei ole moisia koskaan ennen harjoitellutkaan!

Sitten mentiin ravintolan läpi luentotilaan ja Jupiter käveli nätisti vierellä eikä yrittänyt syöksyä kenenkään ruokailijan syliin. :D Luentosalissa Jupiter veti hiljaa sikeitä häkissään ja seisoi jopa hienosti paikoillaan mittailun ajan. On se kyllä rakenteeltaan kaunis koira, ei voi muuta sanoa. Kulmaukset ja mittasuhteet tosi tasapainoiset. :)

(c) Kaisa  Kuukka

(c) Kaisa Kuukka

(c) Kaisa Kuukka

Luennon jälkeen lähdettiin tapaamaan siis Jerikon tytärtä Savua. Olipa todella kiva nähdä pitkästä aikaa! :) Tosi kiva nuori neiti ja niin nätti! Jupiter ja Savu löysi toisistaan jonkin sortin sielunkumppanit ja juoksi täyttä vauhtia lenkillä ja hiekkaparkkiksella. :D

Sunnuntaina oli alueellisen valkun agilitytreenit. Jupiterin kanssa tehtiin paria lyhyttä pätkää ja tosi kivasti meni. Jupiter reagoi ohjaukseen tosi hyvin ja voimakkaastikin. Tässä vaiheessa vielä mun liike välillä häiritsee enemmän kuin auttaa, mutta tosi kivalta näyttää ja hyvin Jupiter kyllä jo suorittaa esteitä. :)

Paimennusta ja jälkitreeniä

Viime päivityksestä unohdin kokonaan paimennustreenikuulumiset. Ei olla kyllä taaskaan kovinkaan aktiivisesti ehditty paimennusta treenaamaan, kun on niin hirmuisesti muuta hommaa kotona, mm. sähkökaapelille kaivettu maahan ura ja siihen liittyvää kaikkea muuta. Todella kivisessä maastossa ei mikään helppo homma ja vaikka kaapeli on jo maahan laitettu ja osin hiekalla peitetty, ei olla vielä saatu koko uraa täytettyä eli hommaa riittää. Ja sitten on se toinen pihasaunaan vievä kaapeliura vielä kokonaan hoitamatta. Huoh.

No mutta viime viikolla kuitenkin tuli treenattua paimennusta vähän niin kuin passiivisesti. Meillä kävi yksi treenaaja ja otettiin tuossa alalaitumella treeniä niin, että osa lampaista oli ensin häkissä ja muut valui sitten sinne laitumen toiseen laitaan. Sitten kun lampaat otettiin häkistä ne meinasi lähteä treenaavalta koiralta lapasesta, kun riittävän hyvää kykyä koota lampaita ei vielä ollut, ja Jeriko sai sitten toimia apukoirana ja tuli myös hyvä vetoa vastaan nostaminen, kun porukka ehti jo noin 20 metrin päähän muusta porukasta ja Jeriko siihen väliin. Ei meinannut tietenkään ihan helpolla vaihtaa suuntaa, vaan olis mielellään yrittänyt Jerikosta ohi, mutta Jeriko hoiti tehtävänsä hienosti. :)

Tehtiin myös suunniteltu treeni molemmille pojille häkkiä ja toista porukkaa apuna käyttäen. Ensin Jerikolle look back -treeniä siten, että ensin annoin ajaa kohti häkkiä, sitten flänkkäytin ekalla kertaa toiseen suuntaan ja toisella toiseen, josta sitten look back -käsky. Tämä on kyllä Jerikolle aika epäselvä tehtävä ja huomaa, ettei olla systemaattisesti harjoiteltu tätä ollenkaan tällaisessa tilanteessa, että toinen porukka on tosi kaukana. Jeriko meinasi turhautua ja sen myötä häntä nousi ja haukahteli, mutta en hyväksynyt sitten sellaista käytöstä vaan otettiin uusiksii kääntyminen, rauhoitin ja sitten vasta annoin kaarikäskyn. Hienosti se kyllä sitten haki porukan, vaikka varsinkin ekalla kerralla ei selvästikään tiennyt missä ne oli vaan teki varmuuden vuoksi tosi ison kaaren. Toisella kertaa tehtävä oli jo vähän helpompi, mutta tällaisia pitäis kyllä todella tehdä enemmän, että asia tulisi oikeasti tutuksi.

Ukon kanssa sitten käytettiin myös häkkiä ja Jerikon tuomaa muuta porukkaa hyväksi ja tehtiin häkkiä vasten ikään kuin jakoa. Hienosti Ukko kyllä tuli siihen väliin ja onhan sillä tehty jakoa ihan niinkin, että kaikki lampaat on vapaana, mutta nyt oli hyvä tilaisuus muistutella osan porukan ollessa häkissä. Ei kyllä nyt ainakaan yhtään jumittanut silmään. :)

Muutenkin Ukko on ollut nyt pikku siirtoja yms. tehdessä jotenkin vähän kuuliaisempi. Maahanmenot on toiminut paremmin ja flänkeille Ukko on irronnut paremmin. Olen nyt itse asiassa uskaltautunut sitten ihan ilmoittamaan Ukon 2-luokan kisoihin vielä tälle syksylle! :)

Lauantaina lähdettiin Helsinkiin mun hyvän lapsuudenystävän häihin. Ukon ja Jerikon piti molempien alun perin mennä Ilonalle hoitoon, mutta siellä alkoikin juoksut (joista Jeriko alkoi kyllä jo muutama päivä etukäteen ilmoittelemaan niin ehdin alkaa hyvissä ajoin toista hoitopaikkaa kysymään), joten Jeriko menikin sitten Hyvinkäälle Atelle ja Maijulle hoitoon. Iso kiitos hoitopaikoille! :)

Jeriko ja Ruuska

Sunnuntaina Helsingistä ajellessa napattiin Jeriko Hyvinkäältä kyytiin ja käytiin Tervakoskella erkkaria katsomassa. Siellä mm. Jerikon tyttö Savu oli ensimmäistä kertaa näyttelyssä, juuri 5kk täyttäneenä. Haastava kyllä tuomarillekin tuo 5-7 kk pentuluokka, kun pennut oli niin eri kehitysvaiheissa. Savu oli selvästi pienimmästä ja kevyimmästä päästä, mutta toisaalta malttoi tosi hienosti esiintyä, seisoi hienosti ja liikkui hyvin. :) Hyvän arvostelunkin sai vaikkei isossa pentuluokassa sijoittunutkaan, ja onhan se nyt ihan sika nätti! :)

Eilen piti kotiin tultua tehdä vielä jäljet molemmille pojille, mutta urheiluhenki loppui multa Jerikon jälkeä talloessa, kun hirvikärpäset hyökkäs joukolla kimppuun. Niitä oli ihan joka paikassa, eikä lopulta edes jäljen tallomiseen voinut kunnolla keskittyä, kun väisteli vaan maaston esteitä ja yritti nopeasti pois metsästä. :D En sitten lähtenyt Ukolle enää tallomaan (sori vaan). Jerikon kanssa jälkeä ajaessa muistin sitten ottaa verkkolippiksen mukaan niin oli huomattavasti siedettävämpää mennä. Jerikolla oli alkuun jäljellä vähän vauhtia ja sellaista epätarkkuutta siinä itse jäljestyksessä, mutta toisaalta kepit nousi alustakin suoraan kulmien jälkeen tosi hienosti. Loppua kohden Jeriko myös rauhoittui jäljestämään enemmän omaan tyyliinsä tasaisesti jäljen päällä eikä Jerikon ilme kyllä yhtään hyytynyt hirvareista (jotka ei itse asiassa sen turkkiin näyttänyt menevän ollenkaan). Ukossahan on välillä metsässä paljonkin hirvikärpäsiä, mutta en tiedä miksi ne ei nyt Jerikon kimppuun yhtään käyneet..? Mutta siis onnistunut jälkitreeni joka tapauksessa. :) Illalla harkitsin vetotreeneihin lähtemistä, mutta annoin itselleni sitten kuitenkin ajan istua vaan sohvalla. ;)

Meidän ruokakokeilu on edennyt nyt niin, että yksi iso pussi Acanaa on syöty. En osaa vielä sanoa näkyykö esim. Jerikon turkissa mitään erikoista, mutta toisaalta se myös selvästi vaihtaa nyt karvaa ja olen sitä sen vuoksi harjaillut useammin, joten turkki on senkin vuoksi siistimmän näköinen. Ukolla on ihan vähän tullut piereskelyä nappulaan siirtymisen jälkeen (pentunahan se oli ihan mahdotonta, kun oli JahtiVahdilla), mutta ei nyt ihan kamalasti. Molemmilla ulosteen määrä on ihan järkevä, mutta Jeriko on kyllä aivan omaa luokkaansa tuon mahan toiminnan kannalta. Se on jonkin sortin supersulattaja ja hyödyntää ruuasta kuin ruuasta ihan kaiken mahdollisen, ja nytkin sillä tulee melko pieniä määriä normaalia ulostetta (Ukolla siis ehkä vähän enemmän ulosteen määrä kuitenkin noussut). Eikä Jerikolla sen puoleen ole muitakaan erikoisuuksia, ilmavaivoja tmv, ilmennyt. Nyt vaihtui nappulaksi ProBooster, joka saatiin PK-piirinmestiksistä. Ihan ok ruokavaihtoehto sekin, joten kokeillaan nyt kun ilmaiseksi iso säkki saatiin. Taas vaihdon jälkeen näyttää siltä, että Jerikon ulosteessa ei ole muuttunut mikään, Ukolla ehkä aavistuksen pehmeämpää. No, se niistä kakkajutuista. :D

Viimeisenä meidän ensikotikissojen kuulumiset. Mauritz on jo muuttanut viime viikon torstaina omaan uuteen kotiin. En olis ehkä ihan heti uskonut, että 12-vuotias papparainen saa niin nopeasti niin hyvältä vaikuttavan kodin, mutta niin se vaan kävi. Eräs nuori pariskunta kävi siis edellisenä lauantaina sitä katsomassa, oli ihastunut mun kirjoittamaan kuvaukseen ja vaikutti Mauritzille tosi sopivalta kodilta, joten Maukka pääsi sitten jo omaan kotiinsa. Sain sieltä eilen ihania kuulumisia ja videotakin, jossa Maukka leikkii innoissaan kissojen onkilelulla. Se näytti siltä, että on nuorentunut entisestään (meillähän se alkoi loppuajasta leikkimään Pikkelsin kanssa) ja jotenkin puhjennut kukkaan. Tuntuu ihanalta nähdä, että oikea kissa taisi löytää oikeat omistajat. :))

Lissu on myös varattu ja vain käytännön syistä meillä olo vielä pitkittynyt. Eiköhän sekin pääse tällä viikolla muuttamaan ja ehkä meille sitten tulee uusia ensikotilaisia, koska yhdistys suorastaan pursuaa kodittomia kissoja. Toivotaan, että tilanne pian helpottaa..

Uusi tulokas

Piti kirjoittaa tästäkin jo aiemmin blogiin, mutta unohtui sitten silloin. 28.6. matkalla töistä kotiin näin autotiellä vapaana juoksevan koiran. Tie on kohtuullinen vilkas ja siinäkin useampi auto ajamassa molempiin suuntiin, pysäytin äkkiä tien sivuun ja kutsuin koiraa luokse. Koira tulikin oikein luottavaisesti luokse ja seurasi mua vielä takakontille, mistä otin omien koirien hihnan ja pannan, joilla kytkin koiran. Sitten vähän ihmettelemään, että missäs omistaja. Annoin koiralle vettä autosta (treenivarusteista oli kyllä taas paljon hyötyä, hyvä etten siivoa autoa liian usein) ja vesi maistuikin hyvin. Soittelin ensin eläinlääkäriasemalle ja sieltä sain löytöeläintalon numeron, mutta en saanut vielä puhelimella kiinni.

 Kun en koiraa viitsinyt siihen tien poskeenkaan jättää, niin nostin sen takaluukkuun ja ajoin kotiin. Kotona lähempi tarkastelu paljasti, että koira ontui toista etujalkaa ja sillä olikin muutaman päivän ikäiseltä vaikuttava haava siinä. Koira oli koko ajan luottavainen ihmisiä (mua ja Mattia kohtaan) vaikka vähän toki säikähtäneen oloinen, mutta selvästi hyvin pidetty siis. Ihastuin kyllä sen luonteeseen heti. Sain sitten löytöeläintalon pitäjän kiinni ja toimitin koiran sinne. Oletus tietenkin oli, että omistaja herttaiselle koiralle löytyy hyvin nopeasti, kun jaoin heti facessa julkaisun, jota sitten jaettiin useampi sata kertaa eteenpäin.

Toisin kuitenkin kävi. Koira ei löytänyt omistajaansa, eikä siltä löytynyt sirua. Omaan mieleen tuli ajatus, että omistajalle on ehkä tapahtunut jotain, koska näin ihanaa koiraa ei kukaan varmasti hylkäisi muuten. Koska koira oli niin ihanan oloinen, tarjouduin ottamaan koiran meille sijaiskotiin, kunnes uusi omistaja löytyy ja näin tämä hurmaava neiti tuli sitten tänään meille. :)

Käytiin ensin koko porukalla pienellä lenkillä ja Jeriko ja Ukko oli kyllä ilostuneita naisseurastaan. Ensimmäinen tunnin ajan meillä koira oli vähän jännittynyt, läähätteli ja oli hieman levottoman oloinen. Sitten kuitenkin rentoutui ja kävi nukkumaan sohvalle ensin mun ja Matin viereen ja nyt myöhemmin tätä kirjoittaessa vetelee sikeitä mun vieressä samalla, kun Ukko on sohvan toisessa päässä omalla vakiopaikallaan. :) Kissoihin koira on suhtautunut neutraalisti sen verran kuin on ehtinyt nähdä, lenkillä pusikosta yhtäkkiä lentoon lähtevät linnut ei aiheuttanut mitään reaktiota, ja meillä käyneisiin vieraisiin (mun serkku ja hänen miehensä sekä vajaa 1v lapsi) suhtautui myös avoimen luottavaisesti ja ystävällisesti (tietenkin oltiin varovaisia eikä lasta lattialle laskettu, kun koiraa ei vielä kuitenkaan tunneta). Mistään kodin äänistä (pesukoneet, tv jne.) ei myöskään ajattele mitään sen kummempaa. Kertakaikkisen oivan oloinen tyyppi, joku saa tuosta varmasti oikein kivan kotikoiran. :)

Jeriko on aivan ihastunut :)

Jännä juttu kyllä sattui, kun meinasin vähän ehdollistaa koiraa naksuttimeen. Istumista koira osaa selvästi tarjota ja samoin maahanmenoa, ainakin istua osaa selvästi käskystä. Kun naksuttelin ja palkkasin, koira ehkä jotenkin pelästyvän tai jotenkin sitä alkoi jännittämään, meni kauemmaksi ja pissasi matolle. Pelästyminen ei ollut mitenkään ilmeinen, ensin ihmettelin, että mitä touhuaa, mutta ehkä naksuttimen ääni pelotti..? Jatkossa siis ilman sitä. Ja voihan tuo nyt olla vaan ensimmäisen illan juttu, että virtsaa muuten erittyy enemmän ja iski yhtäkkiä hätä, kun sai ruokaa..? Ahne se kyllä myös vaikuttaisi olevan, joten varmasti kouluttaminenkin perusasioihin tulee sujumaan ihan hyvin. :)

Täytyy nyt tähän samaan syssyyn vielä mainita tiistain ihanat vieraat eli Hanna Kaisa Nokin ja Savun kanssa. On se vaan ihanan reipas ja kiva pentu. Aikuisten koirien kanssa puhuu erittäin hyvin koiraa, ja suhtautui uusiin paikkoihin ja asioihin rohkeasti. Ja on se vaan nätti. :)))

Savu kävi myös Jeriko-iskän kanssa vähän lampailla ja olisi se 15-viikkoiselta voinut huonomminkin mennä. Savu oli selvästi kiinnostunut, ei syönyt kakkaa eikä pelännyt ja selvästi yritti pohtia, että mitä lampaiden kanssa pitäisi tehdä ja niiden liikkuessa yritti päästä niiden sivulle, mutta vauhti ei ihan riittänyt niitä kääntämään vielä. Jännä nähdä mitä tuumaa kun ikää ja jalkoja tulee lisää. :)

Kisailua ja Savun palluttelua

Tänään oltiin Jerikon kanssa Liedossa TSAU:n agilitykisoissa. Ilmoitin Jerikon kolmelle radalle. Ukkoa en nyt ilmoittanut kisoihin ollenkaan, kun en taas tiedä mitä sen A:n kanssa teen...

Ekan radan tuomarina Petteri Kerminen. Kiva soljuva rata ja sen mukaisesti nollia tuli paljon. Tulipa meillekin. :) Tarkoitus oli ohjata 5. hyppy ihan perusohjauksella lähettämällä ja antamalla hypätä "pitkäksi" kauemman siivekkeen ympäri, mutta vedin linjaa liikaa ulospäin mikä näkyi siinä, että Jeriko selvästi epäröi kumman siivekkeen kautta tulee, lukeeko ohjauksen kuitenkin vippauksena ja kiertää lähemmän siivekkeen. Mutta jatkoi kuitenkin suoraan ja muu osa radasta meni kyllä oikein sujuvasti. :) Aika -8,97, etenemä 4,58 m/s.

Toisella radalla kisattiin samalla rotuyhdistyksen mestaruudesta. Vaikein paikka tällä radalla oli renkaalta hypylle tulo, joka piti tehdä radan sisäosasta ulospäin. Pakkovalssi tmv olis ollut yksi vaihtoehto, mutta oikeastaan halusin pistää testiin "katse reitille ja käsi lähelle" -tekniikkaa ja sehän toimi hyvin. :) Heitin herran haltuun, en edes nähnyt mitä Jeriko teki renkaalla, mutta hienosti näytti lukevan oikean hypyn kun katse oli ponnistuspaikassa. :) Kepeiltä suoralle putkelle ja kääntö takaaleikkauksena ei ollut meidän vahvuus ja Jeriko kääntyi ensin väärään suuntaan. Viimeksi treneeissä takaaleikkausta tehdessä se onnistui jos puskin Jerikon häntään tekemään käännöksen ja nyt en ehtinyt sinne asti. Nollana kuitenkin maaliin, aika 6,04, etenemä 4,17 m/s, sijoitus 7. ja botrsujen 5.

Vikana hyppyrata, joka meni kaiken kaikkiaan tosi kivasti. Kaikki onnistui hyvin, kunnes sitten tultiin loppusuoralle. Mieleni teki vekata ennen okseria, mutta rataan tutustumisessa pakotin itseni olemaan harjoittelematta sitä, koska pelkäsin sitten okserin riman tippuvan. Annoin Jerikon sitten hypätä okserin rauhassa ja jäin vähän muutenkin uneksimaan enkä kutsunut heti alastulon jälkeen, joten Jeriko sitten ohitti vikan esteen. :( Harmin harmi. Kiva rata kyllä oli.

Sitten treffattiin Jerikon pentua Savua. On se vaan niin isänsä tyttö. ;) Aivan ihana. Teki mieli kaapata se. Ehkä mä vielä saan sen meille hoitoon. ;) Savu meinaa alkaa isona agilitykoiraksi, mutta nyt tyytyi käymään nukkumaan hallissa. :P

Ihana uimalätäkkö löytyi

Perhepotretti

Isona musta tulee agilitykoira.. :)

Tämä ilme on niin tuttu ;)

Tässä minä vaan köllin..

Back in the game

Maanantaina oli hyvät paimennustreenit. Suorastaan loistavat. Olin tässä aiemmin tuskaillut Jerikon kanssa häkityksen ja jaonkin kanssa, ja ihmettelin mistä kaikki ongelmat johtuu. Nyt kun en ole tehnyt sen kanssa tolpalta ajoa vaan olen tarjonnut sille enemmän itsenäisiä tehtäviä, niin johan on alkanut sujumaan. :)

Tehtiin nyt pitkästä aikaa myös jakoa. Edelleen noi lampaat on liian kesyjä ja sen puolesta vähän hankalia jakaa, mutta mä sain nyt itse vähän enemmän kiinni siitä miten toimia niiden kanssa ja saatiin pari onnistunutta jakoa. Päivän hienoin juttu oli kuitenkin onnistunut single, tai itse asiassa kaksi. Jeriko on ollut nyt viime aikoina myös jaon jälkeen vähän haluton kunnolla pitämään lampaita erillään ja nytkin ekassa singlessä ei ollut ottaakseen yksinäistä pidettäväkseen. Sain kuitenkin omalla liikkeelläni autettua Jerikoa niin, että yksinäinen pysyi yksin. Sitten tuli vähän niin kuin lennossa puolivahingossa otettua toinen yksin erikseen ja kas, yhtäkkiä Jeriko sitten päättikin että voi pitää sitä ja oikeasti tasapainotti ja piti sitä. Olin niin tyytyväinen!! :) Häkityskin onnistui tosi hienosti.

Ukon kanssa poispäinajo kauempana musta on alkanut sujumaan ihan ok. Edelleen välillä jumittuu joko paikoilleen tai väkisin tuomaan lampaita mulle. Eteenpäin on kuitenkin tultu. Tein Ukonkin kanssa pitkästä aikaa jakoa ja on se kyllä hauska miten hyvin se Ukolta sujuu vaikka voisi ehkä olettaa muuta. Siinä missä Jeriko jakoon tullessaan usein kääntyy "väärin päin" ja tarvitsee väliintulon jälkeen vielä ohjeistuksen, että minkä porukan ottaa, Ukko on ottanut porukan jo ennen kuin on varsinaisesti välissä. Ukko tavallaan tulee jakoon niin, että osoitan sille porukan ja se painostaa ne erilleen jo ennen kuin on välissä. Ukko selvästi tykkääkin tästä hallinnasta. ;)

Eilen oli hakutreenit, oltiin NPKH:n majalla, jossa ei olla ennen treenattu. Maasto oli aika haastavaa kallioista ja pusikkoista, näkyvyyttä ei juurikaan ollut, mutta koiraa helpottavia polkuja siellä toisaalta kyllä meni. Tehtiin Jerikolle nyt norjalaisena sekametsänä, koska oli uusi paikka ja halusin varmistaa onnistumisen. Ilmaisut oli nyt oikein hyviä, aloitti nopeasti ja ponnekkaasti, ja yhdelle maalimiehelle menin perille asti. Kun tulin näkyviin Jeriko taas pysähtyi vähän vilkaisemaan mua, mutta jatkoi sitten. Yksi tahaton tyhjä pisto tuli ja se olikin aikas hyvä. Sitten tuli yksi kämmikin, nimittäin luultiin toiselle puolelle tulleen tyhjän piston, kun Jeriko ei alkanut näkyä ja kutsuin sen pois, mutta se olikin ilmeisesti ollut tarkentamassa ja juuri löytänyt/löytämässä maalimiehen, mutta tulikin mun kutsusta pois. Hitto. Tämäkin oli toisaalta niin uusi tilanne ja asia, että enpä tuosta huolestu, katsotaan jatkossa miltä näyttää..

Lauantaina mennään kisoihin Lietoon ja samalla päästään tapaamaan Jerikon ja Nokin pentua, Savua (a.k.a. Noriko). Odotan kyllä niin innolla! :)