Jupiterin kanssa on agilitytreenit jatkuneet viikottain. Jupiterin kanssa on saatu kepit taas kuosiin. 12 keppiä menee ilman apuja ja jopa radan osana. Ei toki aina onnistu kerrasta, mutta iso harppaus on otettu eteenpäin. Jupiter myös tuntuu tykkäävän kepeistä ja se on keksinyt keppien hienouden: syöksyminen välistä toiseen tosi nopeasti! Matala pujotteluasentokin alkaa löytymään, vauhtia riittää jo nyt melko hyvin ja sitä on varmasti tulossa vielä lisää.
A:ta ollaan tehty juoksarina. Se onkin ollut mielenkiintoista, kun ollaan tehty pumpperilla enkä päässyt alkuperäisen suunnitelmani mukaan tekemään kaikkia kontakteja aluksi ihan matalina, mitä nyt A:ta kesällä muutamia toistoja tehtiin pöydän päälle laskettuna. Ensimmäiset kerrat A:lla oli Jupiterille kauhistus. Se pisti kaasun pohjaan ja hyppi pois A:lta ennen aikojaan. Hihnan kanssa sen sai suorastaan raahata A:n yli. Ekan treenin jälkeen vähän hirvitti, että mitähän tästä tulee.
Mitä vielä. Seuraava treeni meni jo paremmin ja nyt muutamien treenien jälkeen Jupiter tykkää kovasti tehdä A:ta ja tekee sitä hyvinkin luotettavasti halutuilla kahdella kosketuksella sekä ylös- että alasmenoon. Mun liikettä on alettu ottamaan häiriöksi eikä tämä häiritse Jupiteria vielä juurikaan. Toki ei vielä ratavalmis ole, vielä on palkattukin namilla ettei kierrokset nouse liikaa, mutta täysin oikeaan suuntaan menossa ja alun epäilyni siitä voiko Jupiter oppia juoksarin A:lle pelkällä pumpperilla alkaa hävitä.
Keinun päähän juoksemista ollaan tehty nyt kahdessa treenissä. Eka treeni oli vähän kuin toisinto A:n ekasta treenistä. Jupiteria jännitti, joten se painoi kaasun pohjaan, juoksi aivan täysiä keinun päähän ja samoilla vauhdilla mahtiloikalla keinua ylhäällä pitävän Tanjan ohi. Hihnassa tehtiin sitten tätäkin ja muutaman toiston jälkeen Jupiter alkoi uskomaan, ettei siinä ehkä ihan kuole.
Toinen treeni tällä viikolla Annen treeneissä alkoi myös kovalla jännittämisellä mikä meni nopeasti ohitse ja Jupiter alkoi fokusoimaan keinun päähän ja rennolla asenteella syöksymään oikeisiin asemiin. Hyvältä näyttää siis tämäkin. :)
Ohjauksiin Jupiter tulee hienosti, irtoaa hienosti pitkiäkin matkoja ja on kaiken kaikkiaan tosi kivan oloinen. Erittäin kiltti koira eli vaikka sillä onkin virtaa ja intoa paljon, niin kuuntelee tosi hyvin.
Vetotreenejä ollaan tehty 1-2 kertaa viikossa, jollain viikolla oli tauko välissä. Pääasiassa mä olen treenannut Ukon kanssa ja Ilona Jupiterin, mutta välillä olen tehnyt molemmille treenin. Molemmat pojat on kyllä kehittynyt todella paljon. Aluksi tuli hehkutettua vain Jupiterin vauhtia ja kehitystä, mutta eilisen treenin jälkeen täytyy sanoa, että Ukkokin pistää kampoihin ihan tosissaan eikä meinaa jäädä kakaran jalkoihin. Omakin kunto näyttäisi kasvaneen eli toisin sanoen mun ja Ukon yhteisajat on parantuneet ihan huikeesti! Alkaa omakin taistelutahto ja kilpailuvietti nostamaan päätään, että mähän treenaan itseni tykkiin kuntoon niin Ukon ei tarvitse hävetä. :D
torstai 8. marraskuuta 2018
sunnuntai 21. lokakuuta 2018
PAIM1 PPR1 Jupiter :))
Eilen osallistuttiin Jupiterin kanssa Somerolla paimennuskisoihin. Nämä oli nyt ensimmäiset Kennelliiton alaiset kisat ja toiset Jupiterin kisat ylipäätään. Tosi vähän ollaan edes käyty vieraissa paikoissa treenaamassa, eikä varsinaista hakutreeniä tolppahenkilöineen ole tehty kuin pari kertaa (niin, että Anne on pitänyt mulle lampaita).
Jupiterilla tulee kyllä kaaret luonnostaan ja se on helppo ohjata, joten sen suhteen en ollut yhtään huolissaan. Hakukaari oli laaja ja nätti, mutta meidän porukkaan osui yksi individulisti-uuhi joka noston jälkeen vähän väliä yritti lähteä omille teilleen ja poistovarikolle eikä laumaantunut oikeastaan ollenkaan nätisti. Noston jälkeen itse luin tilannetta väärin, kun Jupiter olisi jatkanut flänkkiä pidemmälle kuin itse meinasin, juurikin tuon uuhen vuoksi, ja turhaan käskin Jupiterin tiukemmin maahan. Valkeni sitten minullekin tilanne lopulta ja saatiin uuhi takaisin porukkaan ja eteenpäin.
Myös ajossa tämä uuhi välillä yritti joko erkaantua pois porukasta tai jättäytyä ja koko ajan sai olla skarppina sen kanssa. Jupiterilla piti pokka hienosti ajaa kahta erillistä sakkia, välillä tätä yhtä työntäen kohti muita kolmea ja välillä taas toisin päin.
Häkitys tehtiin vauhdista, kun tämä yksi lähti liikkeelle ja päätiin pistää Jupiterin vaan kokoamaan loput kolme ja ottamaan pari juoksuaskelta häkille enkä jäädä jarruttelemaan tätä yhtä. Tämä kannatti, koska porukka juoksu suoraan häkkiin. Häkissä Jupiter toimi rauhallisesti ja hyvin, yhtään ei ahdistanut. Häkistä ulos ottaminen tapahtui siististi, Jupiter oli rento ja varma häkin sisällä. :) Sen jälkeen tapahtui pientä hässäkkää ja väärinymmärrystä poistovarikon osalta, mutta lopputuloksena kuitenkin 86p ja PAIM1 PPR1. :)
Jupiter on kehittynyt henkisesti todella paljon nyt loppukesän aikana ja en voi kuin olla tyytyväinen sen työskentelyyn. Sillä piti hyvin pokka haastaan uuhen kanssa, eikä esimerkiksi alkanut jättämään sitä tarkoituksella tmv. Vähän tämä erikoinen ajaminen varmaan jännitti, koska kaaret oli välillä hyvinkin laajoja (laajoja ne on aina) ja vauhti välillä nousi enemmän. Kokonaisuudessaan pakka kuitenkin pysyi tosi hyvin kasassa. :) Häkissä sisällä Jupiter oli ihan niin kuin häkki tai elementit ei olisi sitä koskaan jännittäneetkään.
Tästä on tosi hyvä jatkaa treeniä ja matkaa kohti ensi kesää. Jaot treenilistalle ja aina vaan lisää ajamista.
Tänään tallasin Jerikolle ja Ukolle jälkitreenit. Ukolle tehtiin Tainan neuvomaa treeniä eli pari suoraa (voisi niitä olla enemmänkin) joiden päässä seison hetken ja hyppään sitten pois mahdollisimman kauas. Ukko sitten lyhyellä liinalla, enkä päästä sitä yli kuin juuri koiran mitan, että on yli ja heitän sitten taakse jäljen loppukohtaan namia. Kun Ukko sitten muihin suuntiin yrittämisien jälkeen tulee takaisin, niin saa superpalkan siitä. Tällä on tarkoitus vahvistaa sitä, että kun jälki "katoaa alta" on ajatus heti taaksepäin eikä epämääräisellä kaarella etsimään jälkeä. Tämä oli nyt toinen tällainen treeni Ukolle ja toisen suoran päässä Ukko palasi jo nopeasti takaisin. Näitä vielä jonkin verran lisää, niin voi katsoa taas miten jäljellä kulmien suorittaminen sujuu.
Jerikolle sitten ihan jälki. Pelto oli sänkipelto, savipohjaa enimmäkseen ja sängen lisäksi silloin tällöin jotain vihreämpää. Tuuli myös melko kovasti, mutta Jeriko on kyllä hieno, kun se ei mene epävarmaksi haasteiden edessä vaan päinvastoin vaan parantaa työskentelyään. Jäljestäminen oli kyllä aika hyvää, vaikka toki tuuli teki osansa ja esim. sivutuulessa tultiin esineelle n. 30cm alapuolelta ja vino ilmaisu tämän vuoksi.
Jälkikokeet taitaa olla tältä vuodelta taputeltu jollei kalenteriin ilmaannu vielä jotain uusia. Jatketaan nyt siis treenejä ja katsotaan sitten ensi vuoden puolella uudelleen. :)
Jupiterilla tulee kyllä kaaret luonnostaan ja se on helppo ohjata, joten sen suhteen en ollut yhtään huolissaan. Hakukaari oli laaja ja nätti, mutta meidän porukkaan osui yksi individulisti-uuhi joka noston jälkeen vähän väliä yritti lähteä omille teilleen ja poistovarikolle eikä laumaantunut oikeastaan ollenkaan nätisti. Noston jälkeen itse luin tilannetta väärin, kun Jupiter olisi jatkanut flänkkiä pidemmälle kuin itse meinasin, juurikin tuon uuhen vuoksi, ja turhaan käskin Jupiterin tiukemmin maahan. Valkeni sitten minullekin tilanne lopulta ja saatiin uuhi takaisin porukkaan ja eteenpäin.
Myös ajossa tämä uuhi välillä yritti joko erkaantua pois porukasta tai jättäytyä ja koko ajan sai olla skarppina sen kanssa. Jupiterilla piti pokka hienosti ajaa kahta erillistä sakkia, välillä tätä yhtä työntäen kohti muita kolmea ja välillä taas toisin päin.
Häkitys tehtiin vauhdista, kun tämä yksi lähti liikkeelle ja päätiin pistää Jupiterin vaan kokoamaan loput kolme ja ottamaan pari juoksuaskelta häkille enkä jäädä jarruttelemaan tätä yhtä. Tämä kannatti, koska porukka juoksu suoraan häkkiin. Häkissä Jupiter toimi rauhallisesti ja hyvin, yhtään ei ahdistanut. Häkistä ulos ottaminen tapahtui siististi, Jupiter oli rento ja varma häkin sisällä. :) Sen jälkeen tapahtui pientä hässäkkää ja väärinymmärrystä poistovarikon osalta, mutta lopputuloksena kuitenkin 86p ja PAIM1 PPR1. :)
Jupiter on kehittynyt henkisesti todella paljon nyt loppukesän aikana ja en voi kuin olla tyytyväinen sen työskentelyyn. Sillä piti hyvin pokka haastaan uuhen kanssa, eikä esimerkiksi alkanut jättämään sitä tarkoituksella tmv. Vähän tämä erikoinen ajaminen varmaan jännitti, koska kaaret oli välillä hyvinkin laajoja (laajoja ne on aina) ja vauhti välillä nousi enemmän. Kokonaisuudessaan pakka kuitenkin pysyi tosi hyvin kasassa. :) Häkissä sisällä Jupiter oli ihan niin kuin häkki tai elementit ei olisi sitä koskaan jännittäneetkään.
Tästä on tosi hyvä jatkaa treeniä ja matkaa kohti ensi kesää. Jaot treenilistalle ja aina vaan lisää ajamista.
Tänään tallasin Jerikolle ja Ukolle jälkitreenit. Ukolle tehtiin Tainan neuvomaa treeniä eli pari suoraa (voisi niitä olla enemmänkin) joiden päässä seison hetken ja hyppään sitten pois mahdollisimman kauas. Ukko sitten lyhyellä liinalla, enkä päästä sitä yli kuin juuri koiran mitan, että on yli ja heitän sitten taakse jäljen loppukohtaan namia. Kun Ukko sitten muihin suuntiin yrittämisien jälkeen tulee takaisin, niin saa superpalkan siitä. Tällä on tarkoitus vahvistaa sitä, että kun jälki "katoaa alta" on ajatus heti taaksepäin eikä epämääräisellä kaarella etsimään jälkeä. Tämä oli nyt toinen tällainen treeni Ukolle ja toisen suoran päässä Ukko palasi jo nopeasti takaisin. Näitä vielä jonkin verran lisää, niin voi katsoa taas miten jäljellä kulmien suorittaminen sujuu.
Jerikolle sitten ihan jälki. Pelto oli sänkipelto, savipohjaa enimmäkseen ja sängen lisäksi silloin tällöin jotain vihreämpää. Tuuli myös melko kovasti, mutta Jeriko on kyllä hieno, kun se ei mene epävarmaksi haasteiden edessä vaan päinvastoin vaan parantaa työskentelyään. Jäljestäminen oli kyllä aika hyvää, vaikka toki tuuli teki osansa ja esim. sivutuulessa tultiin esineelle n. 30cm alapuolelta ja vino ilmaisu tämän vuoksi.
Jälkikokeet taitaa olla tältä vuodelta taputeltu jollei kalenteriin ilmaannu vielä jotain uusia. Jatketaan nyt siis treenejä ja katsotaan sitten ensi vuoden puolella uudelleen. :)
sunnuntai 14. lokakuuta 2018
Agilityilyn makua
Jupiterin kanssa aloitettiin tosiaan pitkästä aikaa ja vihdoinkin säännölliset viikottaiset treenit. Siis kerran viikossa, ei sen enempää, ei nyt hulluiksi ryhdytä. :D Ratasuoritukset Jupiterin kanssa on alkaneet soljumaan aika kivasti. Ollaan päästy tekemään vauhdikkaita pieniä radan pätkiä ja Jupiter lukee hyvin rataa.
Jupiterilla on kuitenkin kierrokset agilityssä alkaneet jonkin verran nousemaan ja sen lieveilmiönä (sekä harjoituksen puutteen vuoksi) aiemmin jo opitut kepit oli täysin unohdettu ja Jupiter vaan porhalsi niiden ohi tai oikoi vähintään paria väliä kerralla. Ei minkäänlaista ajatusta, että mitä niillä kepeillä pitikään tehdä. Vähän alkoi tuntumaan epätoivoiselta, kun vaikka kuinka yritti rauhoittaa, tuli virheitä peräkkäin kestämättömän monta.
Tänä viikonloppuna oli NextOne-leiri ja olen nyt ilmoittautunut ihan virallisesti leiriläiseksi, kun viime keväänä oltiin poissaolijan tuuraajana. Mun töiden vuoksi ei valitettavasti päästy eilen treenaamaan, mutta tänään sitten senkin edestä.
Ensin Esan treenissä monenlaisia hyviä pätkiä ja kehityksen kohteita. Päällejuoksut/takaakierto-päällejuoksut on hankalia siinä, kun kiirehdin pois alta niin Jupiter meinaa tulla liikkeen mukana ohi. Tätä täytyy siis huomioida treeneissä. Välillä Jupiter myös lirvahti mun selän taakse ja sieltä väärälle hypylle, joten tarkkana pitää olla, että Jupiter tulee ohjauksiin.
Tanjan treeneissä tosi kivaa rataa tehtiin. Heti ensi yrittämällä päästiin tosi pitkälle, mutta sitten mutkaputken jälkeen hankalasti hahmotettava hyppy ennen suoraa putkea, josta Jupiter tuli ohi. Päästiin sitten harjoittelemaan sitä, että vastakädellä annan hyppyohjauksen, jolla myös vihjataan laukanvaihdosta ja jo vain alkoi onnistumaan. :) Nopeasti onnistui myös vauhdissa ja päästiin eteenpäin. Radan loppuosassa suoran jälkeen tiukka käännös venyi ensin väärälle hypylle (eikä hyppyjen välistä niin kuin piti), mutta hienosti Jupiter reagoi, kun annoin kunnon jarrusuhinan.
Tosi paljon siis hyviä havaintoja ja itseluottamusta nostattavia onnistumisia!
Tehtiin myös itsenäisesti keppejä kolmessa eri treenissä päivän aikana. Ensin verkkojen kanssa kuutta keppiä ja verkkoja vedettiin pikku hiljaa kauemmaksi, kunnes sitten otettiin kokonaan pois ja Jupiter meni kuutta keppiä ilman apuja ja sen jälkeen sitten kahtatoista! :) Sehän on osannut jo mennä 12 keppiä, mutta herneet meni vähän virheasentoon eikä onnistunut, mutta nyt onneksi päästiin taas edistymään oikeaan suuntaan. :)
Ukko oli reissussa Kiden ja Liisa-Idan luona perjantaista lähtien, kun tänä viikonloppuna oli Jämillä valjakko-SM-kisat. Liisa-Ida oli ilmoittanut Ukon ja Kiden kahden koiran kärryluokkaan ja koska mä tosiaan olin töissä eilen ja tänään agilityleirillä, lähti Ukko Liida-Idalle hoitoon ja olikin solahtanut porukkaan juuri niin helposti kuin vaan Ukon kanssa voi kuvitella. :)
Ukko ja Kide veti eilen todella hienosti vaikka olosuhteet oli tosi rankat, Jämillä ratapohja todella pehmeä, profiili raskas nousuineen ja ilmakin kohtuullisen lämmin. Maalisuoralla molemmat koirat oli ihan loppu, mutta maaliintulon jälkeen Kide oli suorastaan lämpöhalvauksen partaalla ja sitä jouduttiin isommalla porukalla jäähdyttelemään vedellä ja kylmillä pyyhkeillä ennen kuin se tokeni omille jaloilleen. Lämpöasteita oli siis 13(-15) joten ei mitenkään pahalta kuulostavan lämmintä, mutta muihin olosuhteisiin yhdistettynä kuitenkin turhan lämmin. Liisa-Ida päätti viisaasti jättää tämän päivän kisan väliin, koirien hyvinvointi ennen kaikkea.
Ukon kohdalla palautusjuoma/nesteytysvalmisteet (Vetfood BB&Recovery Balance sekä HMB) vaikuttavat toimivan kyllä tosi hyvin ja parantavat palautumista selvästi. Ehkä ensi talvi vielä selvemmin näyttää vaikutuksen, kun päästään hiihtoa kunnolla treenaamaan. :)
Jupiterilla on kuitenkin kierrokset agilityssä alkaneet jonkin verran nousemaan ja sen lieveilmiönä (sekä harjoituksen puutteen vuoksi) aiemmin jo opitut kepit oli täysin unohdettu ja Jupiter vaan porhalsi niiden ohi tai oikoi vähintään paria väliä kerralla. Ei minkäänlaista ajatusta, että mitä niillä kepeillä pitikään tehdä. Vähän alkoi tuntumaan epätoivoiselta, kun vaikka kuinka yritti rauhoittaa, tuli virheitä peräkkäin kestämättömän monta.
Tänä viikonloppuna oli NextOne-leiri ja olen nyt ilmoittautunut ihan virallisesti leiriläiseksi, kun viime keväänä oltiin poissaolijan tuuraajana. Mun töiden vuoksi ei valitettavasti päästy eilen treenaamaan, mutta tänään sitten senkin edestä.
Ensin Esan treenissä monenlaisia hyviä pätkiä ja kehityksen kohteita. Päällejuoksut/takaakierto-päällejuoksut on hankalia siinä, kun kiirehdin pois alta niin Jupiter meinaa tulla liikkeen mukana ohi. Tätä täytyy siis huomioida treeneissä. Välillä Jupiter myös lirvahti mun selän taakse ja sieltä väärälle hypylle, joten tarkkana pitää olla, että Jupiter tulee ohjauksiin.
Tanjan treeneissä tosi kivaa rataa tehtiin. Heti ensi yrittämällä päästiin tosi pitkälle, mutta sitten mutkaputken jälkeen hankalasti hahmotettava hyppy ennen suoraa putkea, josta Jupiter tuli ohi. Päästiin sitten harjoittelemaan sitä, että vastakädellä annan hyppyohjauksen, jolla myös vihjataan laukanvaihdosta ja jo vain alkoi onnistumaan. :) Nopeasti onnistui myös vauhdissa ja päästiin eteenpäin. Radan loppuosassa suoran jälkeen tiukka käännös venyi ensin väärälle hypylle (eikä hyppyjen välistä niin kuin piti), mutta hienosti Jupiter reagoi, kun annoin kunnon jarrusuhinan.
Tosi paljon siis hyviä havaintoja ja itseluottamusta nostattavia onnistumisia!
Tehtiin myös itsenäisesti keppejä kolmessa eri treenissä päivän aikana. Ensin verkkojen kanssa kuutta keppiä ja verkkoja vedettiin pikku hiljaa kauemmaksi, kunnes sitten otettiin kokonaan pois ja Jupiter meni kuutta keppiä ilman apuja ja sen jälkeen sitten kahtatoista! :) Sehän on osannut jo mennä 12 keppiä, mutta herneet meni vähän virheasentoon eikä onnistunut, mutta nyt onneksi päästiin taas edistymään oikeaan suuntaan. :)
Ukko oli reissussa Kiden ja Liisa-Idan luona perjantaista lähtien, kun tänä viikonloppuna oli Jämillä valjakko-SM-kisat. Liisa-Ida oli ilmoittanut Ukon ja Kiden kahden koiran kärryluokkaan ja koska mä tosiaan olin töissä eilen ja tänään agilityleirillä, lähti Ukko Liida-Idalle hoitoon ja olikin solahtanut porukkaan juuri niin helposti kuin vaan Ukon kanssa voi kuvitella. :)
Ukko ja Kide veti eilen todella hienosti vaikka olosuhteet oli tosi rankat, Jämillä ratapohja todella pehmeä, profiili raskas nousuineen ja ilmakin kohtuullisen lämmin. Maalisuoralla molemmat koirat oli ihan loppu, mutta maaliintulon jälkeen Kide oli suorastaan lämpöhalvauksen partaalla ja sitä jouduttiin isommalla porukalla jäähdyttelemään vedellä ja kylmillä pyyhkeillä ennen kuin se tokeni omille jaloilleen. Lämpöasteita oli siis 13(-15) joten ei mitenkään pahalta kuulostavan lämmintä, mutta muihin olosuhteisiin yhdistettynä kuitenkin turhan lämmin. Liisa-Ida päätti viisaasti jättää tämän päivän kisan väliin, koirien hyvinvointi ennen kaikkea.
Ukon kohdalla palautusjuoma/nesteytysvalmisteet (Vetfood BB&Recovery Balance sekä HMB) vaikuttavat toimivan kyllä tosi hyvin ja parantavat palautumista selvästi. Ehkä ensi talvi vielä selvemmin näyttää vaikutuksen, kun päästään hiihtoa kunnolla treenaamaan. :)
keskiviikko 3. lokakuuta 2018
Jupiterista on kasvanut työmies
Kirjoitin aikaisemmin Jupiterin herkkyydestä. En edes muista kuinka suoraan asiasta kirjoitin, mutta kerrotaan nyt jälkikäteen ainakin, että kesällä jossain välissä tilanne oli aika paha. Jupiter paineistui paimentaessa todella omituisista jutuista: siitä että edes kosken porttiin, lampaiden sortteeraamisesta porttia vasten tai varsinkin jos koskin lampaaseen. Myös tietyt paikat tarhassa ahdisti Jupiteria ja se yritti ja karkasikin niistä tilanteista aina välillä.
Häkitys oli sille kauhistus aluksi ja aloin tekemään sitä sitten liian kanssa, jolla estin Jupiteria karkaamasta paikalta. Alkuun paineistuminen oli niin pahaa, että lyhyenkin tällaisen treenin jälkeen Jupiter läähätti niin kuin olisi juossut kaksi tuntia täysiä putkeen. Ja läähätti vielä pitkään sisällä treenin jälkeen. Otti koville.
Pikku hiljaa alkoi kuitenkin helpottamaan, tsemppasin Jupiteria ja kannustin sitä ymmärtämään, että lampaiden "pakottaminen" on jotain mitä siltä haluan ja todella hieno juttu. Häkitystreeneissä alkoi näkymään vähemmän paineistunutta koiraa ja Jupiter alkoi itse tasapainottamaan lampaita häkin suulle sekä työntämään niitä sisään. Liinan pystyi jättämään pois näistä treeneistä.
Jatkoin Jupiterin kanssa myös muita treenejä. Kesän aikana tehtiin tosi paljon ajoa, ajettiin vaan lampaita pitkiä matkoja pienillä käskyillä. Jupiter tuntui jossain määrin myös itse tasapainottavan lampaita oikeaa suuntaan kohti. Aloin myös jättäytymään kuviosta pois ja äkkiseltään huomasin, että pystyn ohjaamaan Jupiteria oikeastaan kuinka kaukaa tahansa (mitä etäisyyksiä meillä nyt on saatavilla). Juuri niin kuin tuon Jonas Gustafssonin koulutusideologia meneekin. Kun koira oppii "systeemin" se täysin sama toimii myös silloin, kun koira on kaukana ja se osaa korjata suunnan eikä tarvitse jäädä siitä riitelemään.
Toisin sanoen alkoi tuntumaan, että ehkä oltaisiin valmiita kisoihin ja niinpä ilmoitin Jupiterin kahtiin: SPKY:n 1-luokan mestiksiin sekä SBCAK:n kisoihin jotka on vielä tulossa. SPKY:n kisat oli viime viikonloppuna. Olin Jupiteriin tosi monessa asiassa hyvin tyytyväinen: se nosti texcelit tosi hienosti molemmilla radoilla eikä yhtään jumittanut (välillä se on lähtenyt ajoon tosi hitaasti, kun on niin kohtelias paimennettaville), otti tosi hyvän tahdin ja näytti jopa itsevarmalta. Ohjattavuus ohjaajalle kuljetuksessa oli kyllä niin hienoa. Kerran Jerikon kanssa yhdellä kisaradalla on ollut tuollainen fiilis, että voi täysin ohjata koiraa ja lampaita, muuten on tultu enemmän tai vähemmän vauhdikkaasti. Mutta kun lampailla ei ollut ylimääräisiä vetoja ja Jupiter otti käskyt hienosti, niin olihan se hienoa. :)
Eka rata päättyi häkille jotenkin tosi yllättäen. Harmi, että rata ei tullut videolle, kun en edelleenkään oikein tajua mistä tekut otti niin vauhtia ja häkistä ohi ja sitten samoilla vauhdeilla aidan viertä poispäin eikä Jupiter enää saanut niitä haltuun. Tällaisessa äkkitilanteessa myös Jupiterilla toki nousi vauhti, mikä ei ollut omiaan rauhoittamaan tekuja.
Toisella radalla oli kuja ja olin TODELLA tyytyväinen siihen miten hienosti Jupiter hoiti omaa puoltaan eikä yhtään paineistunut mun touhuamisesta (aiemmin myös kaikki mun kyykistyminen, tömistely tai mikään "tilan haltuunotto" sai sen ajattelemaan tilanteesta poistumista). Jupiter teki hienosti, mutta ei vaan osattu kai sitten kuitenkaan käsitellä texceleitä oikein (vaikka etukäteen yritin itselleni muistutella, että päästä välillä paine) ja ne jumitti, liikkeelle lähtiessä yritti aina koiran puolelle ohi ja kun Jupiter tasapainotti pysähtyi taas uudelleen. Lopulta kujan suuaukolla ne "kimposi" vastakkaiseen suuntaan ja oman virhearvion vuoksi laitoin Jupiterin vielä väärään suuntaan flänkille ja lampaat ehti kujan takasuun linjan yli, jolloin suoritus loppui siihen.
Harmitti kyllä ihan suunnattoman paljon, että molemmat radat loppui tälla tavalla kesken. Odotukset oli korkeammalla ja musta tuntui, että Jupiterin kyvyt olisi riittänyt parempaankin ja se olisi "ansainnut" onnistua. Vähän meinasi vanha apina kivuta heti selkään, että tällaista se sitten tulee olemaan jatkossakin eikä päästä etenemään.
Pääasia kuitenkin oli, että Jupiter on kehittynyt hurjasti ja olin siihen tosi tyytyväinen. Tänään sain lisää tyytyväisyyden ja ylpeyden aihetta, kun käytiin hakemassa viimeiset uuhet ja pässi kotiin lainalaitumelta. Varsinkin pässi oli jo hyvinkin valmis lähtöön, kun tulin auton kanssa portille ja laitoin sitten Jupiterin ajamaan sen ensin pois portilta ja jätin pitämään lampaita samalla, kun ajoin avoimesta portista sisään. Jupiter ei häiriintynyt yhtään mun ajamisesta, eikä edes lammaskärryn kovasta räminästä laitumella autoa kääntäessä. Annoin Jupiterille avoimesta ikkunasta tarvittaessa ohjeita, mutta pääosin se kyllä hienosti piti itse tilanteen hallussa. Kärryä sovittaessa porttiaukkoon yritti pässi välillä kärryn toiselta puolelta livahtaa ohi, mutta näin sen sivupeileistä ja käskystä Jupiter vaihtoi puolta ja ajoi sen taas pois (tietenkään en ajanut silloin eteenpäin).
Lastaus kärryyn sujui suorastaan helposti ja sitten taas kotona tarhasta kärryä ulos ajaessa jätin Jupiterin pitämään vahtia ja hienosti hoiti hommansa. Jupiterista näyttää nyt yhtäkkiä kasvaneen ihan todellinen The Työkoira ja se jos mikä on aihe tyytyväisyyteen. :)
Agilityn suhteen meillä alkoi vihdoinkin viikottaiset säännölliset treenit! Ekaa kertaa säännöllisiä treenejä nyt kun Jupiter on jo 1v8kk. :D Pikku hiljaa on alettu A:ta tekemään, keppejä on myös muistuteltu ja rataa tehty. Vauhtia Jupiterilta ei kyllä tule puuttumaan. Kunhan vaan ajatus sitten säilyy mukana. ;)
Ukko on ilmoitettu Kiden ja Liisa-Idan kanssa Jämille valjakko-SM-kisoihin kahden koiran kärryluokkaan. :) Muita juttuja ei nyt ollakaan oikein ehditty tekemään. Jerikonkaan kanssa ei olla jäljelle edes ehditty, irtonainen aika treenata on mennyt vetotreeneihin Jupiterin ja Ukon kanssa tai paimennustreeneihin. Hommaa kotona on vähän liikaa...
Jerikon kanssa odotellaan nyt Mandin uusia juoksuja ja toivotaan, että kun eturauhastulehdus on historiaa niin kaikki onnistuisi ja tulisi kiva pentue. :)
Häkitys oli sille kauhistus aluksi ja aloin tekemään sitä sitten liian kanssa, jolla estin Jupiteria karkaamasta paikalta. Alkuun paineistuminen oli niin pahaa, että lyhyenkin tällaisen treenin jälkeen Jupiter läähätti niin kuin olisi juossut kaksi tuntia täysiä putkeen. Ja läähätti vielä pitkään sisällä treenin jälkeen. Otti koville.
Pikku hiljaa alkoi kuitenkin helpottamaan, tsemppasin Jupiteria ja kannustin sitä ymmärtämään, että lampaiden "pakottaminen" on jotain mitä siltä haluan ja todella hieno juttu. Häkitystreeneissä alkoi näkymään vähemmän paineistunutta koiraa ja Jupiter alkoi itse tasapainottamaan lampaita häkin suulle sekä työntämään niitä sisään. Liinan pystyi jättämään pois näistä treeneistä.
Jatkoin Jupiterin kanssa myös muita treenejä. Kesän aikana tehtiin tosi paljon ajoa, ajettiin vaan lampaita pitkiä matkoja pienillä käskyillä. Jupiter tuntui jossain määrin myös itse tasapainottavan lampaita oikeaa suuntaan kohti. Aloin myös jättäytymään kuviosta pois ja äkkiseltään huomasin, että pystyn ohjaamaan Jupiteria oikeastaan kuinka kaukaa tahansa (mitä etäisyyksiä meillä nyt on saatavilla). Juuri niin kuin tuon Jonas Gustafssonin koulutusideologia meneekin. Kun koira oppii "systeemin" se täysin sama toimii myös silloin, kun koira on kaukana ja se osaa korjata suunnan eikä tarvitse jäädä siitä riitelemään.
Toisin sanoen alkoi tuntumaan, että ehkä oltaisiin valmiita kisoihin ja niinpä ilmoitin Jupiterin kahtiin: SPKY:n 1-luokan mestiksiin sekä SBCAK:n kisoihin jotka on vielä tulossa. SPKY:n kisat oli viime viikonloppuna. Olin Jupiteriin tosi monessa asiassa hyvin tyytyväinen: se nosti texcelit tosi hienosti molemmilla radoilla eikä yhtään jumittanut (välillä se on lähtenyt ajoon tosi hitaasti, kun on niin kohtelias paimennettaville), otti tosi hyvän tahdin ja näytti jopa itsevarmalta. Ohjattavuus ohjaajalle kuljetuksessa oli kyllä niin hienoa. Kerran Jerikon kanssa yhdellä kisaradalla on ollut tuollainen fiilis, että voi täysin ohjata koiraa ja lampaita, muuten on tultu enemmän tai vähemmän vauhdikkaasti. Mutta kun lampailla ei ollut ylimääräisiä vetoja ja Jupiter otti käskyt hienosti, niin olihan se hienoa. :)
Eka rata päättyi häkille jotenkin tosi yllättäen. Harmi, että rata ei tullut videolle, kun en edelleenkään oikein tajua mistä tekut otti niin vauhtia ja häkistä ohi ja sitten samoilla vauhdeilla aidan viertä poispäin eikä Jupiter enää saanut niitä haltuun. Tällaisessa äkkitilanteessa myös Jupiterilla toki nousi vauhti, mikä ei ollut omiaan rauhoittamaan tekuja.
Toisella radalla oli kuja ja olin TODELLA tyytyväinen siihen miten hienosti Jupiter hoiti omaa puoltaan eikä yhtään paineistunut mun touhuamisesta (aiemmin myös kaikki mun kyykistyminen, tömistely tai mikään "tilan haltuunotto" sai sen ajattelemaan tilanteesta poistumista). Jupiter teki hienosti, mutta ei vaan osattu kai sitten kuitenkaan käsitellä texceleitä oikein (vaikka etukäteen yritin itselleni muistutella, että päästä välillä paine) ja ne jumitti, liikkeelle lähtiessä yritti aina koiran puolelle ohi ja kun Jupiter tasapainotti pysähtyi taas uudelleen. Lopulta kujan suuaukolla ne "kimposi" vastakkaiseen suuntaan ja oman virhearvion vuoksi laitoin Jupiterin vielä väärään suuntaan flänkille ja lampaat ehti kujan takasuun linjan yli, jolloin suoritus loppui siihen.
Harmitti kyllä ihan suunnattoman paljon, että molemmat radat loppui tälla tavalla kesken. Odotukset oli korkeammalla ja musta tuntui, että Jupiterin kyvyt olisi riittänyt parempaankin ja se olisi "ansainnut" onnistua. Vähän meinasi vanha apina kivuta heti selkään, että tällaista se sitten tulee olemaan jatkossakin eikä päästä etenemään.
Pääasia kuitenkin oli, että Jupiter on kehittynyt hurjasti ja olin siihen tosi tyytyväinen. Tänään sain lisää tyytyväisyyden ja ylpeyden aihetta, kun käytiin hakemassa viimeiset uuhet ja pässi kotiin lainalaitumelta. Varsinkin pässi oli jo hyvinkin valmis lähtöön, kun tulin auton kanssa portille ja laitoin sitten Jupiterin ajamaan sen ensin pois portilta ja jätin pitämään lampaita samalla, kun ajoin avoimesta portista sisään. Jupiter ei häiriintynyt yhtään mun ajamisesta, eikä edes lammaskärryn kovasta räminästä laitumella autoa kääntäessä. Annoin Jupiterille avoimesta ikkunasta tarvittaessa ohjeita, mutta pääosin se kyllä hienosti piti itse tilanteen hallussa. Kärryä sovittaessa porttiaukkoon yritti pässi välillä kärryn toiselta puolelta livahtaa ohi, mutta näin sen sivupeileistä ja käskystä Jupiter vaihtoi puolta ja ajoi sen taas pois (tietenkään en ajanut silloin eteenpäin).
Lastaus kärryyn sujui suorastaan helposti ja sitten taas kotona tarhasta kärryä ulos ajaessa jätin Jupiterin pitämään vahtia ja hienosti hoiti hommansa. Jupiterista näyttää nyt yhtäkkiä kasvaneen ihan todellinen The Työkoira ja se jos mikä on aihe tyytyväisyyteen. :)
Agilityn suhteen meillä alkoi vihdoinkin viikottaiset säännölliset treenit! Ekaa kertaa säännöllisiä treenejä nyt kun Jupiter on jo 1v8kk. :D Pikku hiljaa on alettu A:ta tekemään, keppejä on myös muistuteltu ja rataa tehty. Vauhtia Jupiterilta ei kyllä tule puuttumaan. Kunhan vaan ajatus sitten säilyy mukana. ;)
Ukko on ilmoitettu Kiden ja Liisa-Idan kanssa Jämille valjakko-SM-kisoihin kahden koiran kärryluokkaan. :) Muita juttuja ei nyt ollakaan oikein ehditty tekemään. Jerikonkaan kanssa ei olla jäljelle edes ehditty, irtonainen aika treenata on mennyt vetotreeneihin Jupiterin ja Ukon kanssa tai paimennustreeneihin. Hommaa kotona on vähän liikaa...
Jerikon kanssa odotellaan nyt Mandin uusia juoksuja ja toivotaan, että kun eturauhastulehdus on historiaa niin kaikki onnistuisi ja tulisi kiva pentue. :)
sunnuntai 16. syyskuuta 2018
Lapin reissu ja Ohkolan syyskisat
Syyskuun alkuviikolla lähdettiin Ilonan kanssa yhdessä Lappiin vaeltelemaan. Otettiin kaikki koirat mukaan ja aloitettiin reissu Rovaniemellä agilitykisoissa 2.9. Ne olikin jotkut seuramestikset tmv, joissa oli tosi kiva tunnelma, kuulutukset kuin arvokisoissa ja sääkin suosi (tosin mulla ei ollut riittävän kevyitä vaatteita). Jerikon olin ilmoittanut vain hyppyradalle ja nyt täysin tavattomasti Jeriko jätti tulematta ohjaukseen ja lirvahti mun selän takaa hypyn väärään suuntaan! Ukko juoksi kaikki kolme rataa, joista viimeiselle vasta sain oikeasti kunnon meiningin päälle, mutta nollat kaatui pikkuvirheisiin, kuten vikalla radalla kepeiltä liian aikaisin pois tulemiseen.
Todella ikävä alku reissulle olikin sitten siinä, että kisapaikalla mentiin yhdet ritiläportaat ja Milli onnistui räpeltämään portaissa niin, että siltä repesi kynsi ytimineen kaikkineen irti. Ei edes antanut mitään merkkiä portaissa siitä, vaan jälkikäteen vaan huomasi, kun alkoi verta tulemaan. :( Onneksi olin pakannut kaikenlaisia ensiapuvälineitä ja tossuja mukaan (olin varautunut katastrofia varten), joten tassu saatiin heti hyvin pakettiin.
Valitettavasti tämä tiesi sitä, että Milli ei voinut vaelluksille osallistua ja ekan päivän Kiri oli sen kanssa kotona. Ekan päivän kivikossa kävelyn jälkeen Jerikolla kuitenkin kipeytyi varvas, jossa on nuoruuden murtuman seurauksena nivelrikkoa, ja näin ollen muina päivinä Jeriko sai jäädä pitämään Millille seuraa. Jerikon varvas on kipeytynyt nyt viime aikoina muutenkin herkästi joten päätin nyt alkaa pitämään sillä tossuja etujaloissa (molemmissa symmetrian vuoksi), jotta ei sitten jumittaisi sen vuoksi, kun ontuu varpaan vuoksi.
Ukko ja Jupiter toimi vetureina ja täytyy sanoa, että voisi olla rennompiakin tapoja vaeltaa Lapissa, kuin kahden vetokoiran kanssa. :D Kahtena jälkimmäisenä päivänä myös Kiri kantoi kortensa kekoon ja voi todeta, että jarrulihakset oli aivan jumissa.
Maisemat oli kuitenkin huikeita ja oli kaikenkaikkiaan tosi upea reissu.
Reissusta kotiutumisen jälkeen talkoilin sunnuntaina paimennuksen SM-kisoissa (SKL). Oltiin 1. lauman pitäjinä ja pääasiassa mulla Jeriko siinä hommissa. Välillä Ukko pääsi myös hihnassa auttelemaan. Hieno päivä seurata suorituksia.
Sain FH-kokeesta paikan myös heti Lapin reissun jälkeiselle lauantaille. Tein treenin silloin Jerikolle ja Ukolle ja päätin sen perusteella kumman ilmoitan: valinta osui Jerikoon, koska se on luotettavampi jäljestäjä vaikka esineilmaisu olikin kesken. Koepäivänä olikin sitten jotain muuta. En tiedä mistä kenkä puristi, mutta jo autosta ottaessa Jeriko ei keskittynyt muhun tai esineilmaisu-virittelyihin lainkaan. Olisi pitänyt siinä jotenkin herätellä se, mutta jäädyin, ja sitten jäljellä Jeriko ei ollut ollenkaan oma itsensä ja lopulta jälki päättyi kun Jeriko meni liinan mitan yli tokasta kulmasta. Tämä ei ole ollenkaan tyypillistä, koska Jeriko hakeutuu yleensä tosi nopeasti takaisin jäljelle, mutta tällä kertaa näin.
Eilen oli Ohkolan syyskisat. Ukko starttasi Liisa-Idan ja Kiden kanssa 1-2 koiran harrastekärryluokassa ja itse poljin Jupiterin kanssa kilpapyöräluokassa. Kuivan maan valjakkokisoissa on se jännä juttu, että siellä ei jaeta luokkia koiran mukaan A- ja B-luokkiin niin kuin hiihtokisoissa, vaan kaikki on samassa. Näin ollen meidänkin luokassa oli mm. saksanseisojia ja dobberi, sekä näiden lisäksi labbis Lintukarin Lasseviren, joka on siis ihan huippukoira, voittanut mm. miesten valjakkohiihdon C-luokan (SKL) ainakin pariin kertaan SM-kisoissa. Näiden kanssa ei voinut suuresti alkaa kisaamaan, mutta loput otin tavoitteeksemme voittaa ja niinhän me tehtiin!
Otettiin edelle lähtenyt kiinni ja ohitettiin ja muutenkin ihan reilulla aikaerolla voitto myös kahdesta muusta. Jupiter luki rataa hienosti ja otti suuntakäskyjä hyvin. :) Jupiter jaksoi myös 4,2km matkan tosi hyvin täydellä vauhdilla, ei säästellyt ja antoi kaikkensa, mutta ei myöskään hidastunut ja palautui todella nopeasti. :) Tiukimmassa ylämäessä pyörän vaihteet teki tepposet, kun yritin vaihtaa eturattaan pienimmälle, niin vaihde jumitti ja jouduin hyppäämään pois kyydistä. Mäen laella hyppäsin vaan vasemmalla jalalla polkimelle ja annoin Jupille käskyn vetää ja vauhdissa toinen jalka pyörän yli ja menoksi! :D Viimeisessä käännöksessä tuli ainut epäselvyys suunnasta ja liinakin kävi siinä jo takajalkojen välissä, mutta onneksi Jupiter onnistui hyppäämään siitä pois vauhdissa. Todella tyytyväinen olen Jupiterin suoritukseen ja olen aika varma, että Jupiterista kuullaan vielä talvella! ;)
Todella ikävä alku reissulle olikin sitten siinä, että kisapaikalla mentiin yhdet ritiläportaat ja Milli onnistui räpeltämään portaissa niin, että siltä repesi kynsi ytimineen kaikkineen irti. Ei edes antanut mitään merkkiä portaissa siitä, vaan jälkikäteen vaan huomasi, kun alkoi verta tulemaan. :( Onneksi olin pakannut kaikenlaisia ensiapuvälineitä ja tossuja mukaan (olin varautunut katastrofia varten), joten tassu saatiin heti hyvin pakettiin.
Valitettavasti tämä tiesi sitä, että Milli ei voinut vaelluksille osallistua ja ekan päivän Kiri oli sen kanssa kotona. Ekan päivän kivikossa kävelyn jälkeen Jerikolla kuitenkin kipeytyi varvas, jossa on nuoruuden murtuman seurauksena nivelrikkoa, ja näin ollen muina päivinä Jeriko sai jäädä pitämään Millille seuraa. Jerikon varvas on kipeytynyt nyt viime aikoina muutenkin herkästi joten päätin nyt alkaa pitämään sillä tossuja etujaloissa (molemmissa symmetrian vuoksi), jotta ei sitten jumittaisi sen vuoksi, kun ontuu varpaan vuoksi.
Ukko ja Jupiter toimi vetureina ja täytyy sanoa, että voisi olla rennompiakin tapoja vaeltaa Lapissa, kuin kahden vetokoiran kanssa. :D Kahtena jälkimmäisenä päivänä myös Kiri kantoi kortensa kekoon ja voi todeta, että jarrulihakset oli aivan jumissa.
Maisemat oli kuitenkin huikeita ja oli kaikenkaikkiaan tosi upea reissu.
Reissusta kotiutumisen jälkeen talkoilin sunnuntaina paimennuksen SM-kisoissa (SKL). Oltiin 1. lauman pitäjinä ja pääasiassa mulla Jeriko siinä hommissa. Välillä Ukko pääsi myös hihnassa auttelemaan. Hieno päivä seurata suorituksia.
Sain FH-kokeesta paikan myös heti Lapin reissun jälkeiselle lauantaille. Tein treenin silloin Jerikolle ja Ukolle ja päätin sen perusteella kumman ilmoitan: valinta osui Jerikoon, koska se on luotettavampi jäljestäjä vaikka esineilmaisu olikin kesken. Koepäivänä olikin sitten jotain muuta. En tiedä mistä kenkä puristi, mutta jo autosta ottaessa Jeriko ei keskittynyt muhun tai esineilmaisu-virittelyihin lainkaan. Olisi pitänyt siinä jotenkin herätellä se, mutta jäädyin, ja sitten jäljellä Jeriko ei ollut ollenkaan oma itsensä ja lopulta jälki päättyi kun Jeriko meni liinan mitan yli tokasta kulmasta. Tämä ei ole ollenkaan tyypillistä, koska Jeriko hakeutuu yleensä tosi nopeasti takaisin jäljelle, mutta tällä kertaa näin.
Eilen oli Ohkolan syyskisat. Ukko starttasi Liisa-Idan ja Kiden kanssa 1-2 koiran harrastekärryluokassa ja itse poljin Jupiterin kanssa kilpapyöräluokassa. Kuivan maan valjakkokisoissa on se jännä juttu, että siellä ei jaeta luokkia koiran mukaan A- ja B-luokkiin niin kuin hiihtokisoissa, vaan kaikki on samassa. Näin ollen meidänkin luokassa oli mm. saksanseisojia ja dobberi, sekä näiden lisäksi labbis Lintukarin Lasseviren, joka on siis ihan huippukoira, voittanut mm. miesten valjakkohiihdon C-luokan (SKL) ainakin pariin kertaan SM-kisoissa. Näiden kanssa ei voinut suuresti alkaa kisaamaan, mutta loput otin tavoitteeksemme voittaa ja niinhän me tehtiin!
Otettiin edelle lähtenyt kiinni ja ohitettiin ja muutenkin ihan reilulla aikaerolla voitto myös kahdesta muusta. Jupiter luki rataa hienosti ja otti suuntakäskyjä hyvin. :) Jupiter jaksoi myös 4,2km matkan tosi hyvin täydellä vauhdilla, ei säästellyt ja antoi kaikkensa, mutta ei myöskään hidastunut ja palautui todella nopeasti. :) Tiukimmassa ylämäessä pyörän vaihteet teki tepposet, kun yritin vaihtaa eturattaan pienimmälle, niin vaihde jumitti ja jouduin hyppäämään pois kyydistä. Mäen laella hyppäsin vaan vasemmalla jalalla polkimelle ja annoin Jupille käskyn vetää ja vauhdissa toinen jalka pyörän yli ja menoksi! :D Viimeisessä käännöksessä tuli ainut epäselvyys suunnasta ja liinakin kävi siinä jo takajalkojen välissä, mutta onneksi Jupiter onnistui hyppäämään siitä pois vauhdissa. Todella tyytyväinen olen Jupiterin suoritukseen ja olen aika varma, että Jupiterista kuullaan vielä talvella! ;)
(c) Timo Waltari |
keskiviikko 15. elokuuta 2018
Agilityn piirinmestiksiä ja kaikkea muuta
Taas on pitkä väli, kun olen mitään ehtinyt kirjoitella. Yritän nyt jotain hajanaista muistaa kirjoitella viime viikoista.
Viime viikonloppuna oli agilityn Pohjois-Hämeen kennelpiirin piirinmestikset. Edeltävällä viikolla, kun ilmoittautumista Jerikolle mietin, Kitu oli kadottanut Jerikon. Siinä se Ukon nimi pelkästään möllötti mun näytöllä ja sain päähänpiston ilmoittaa myös Ukon piirinmestiksiin sekä edellisen päivän normikisaan.
SmartDog-testistä olin saanut sen ajatuksen, että pitäisi kokeilla miten Ukko reagoisi jos agilityä lähtisikin ohjaamaan kropalla ja liikkeellä eikä niinkään käsillä. Yksi treeni tehtiin ennen ilmoittautumisen päättämistä ja Ukko vaikutti lähtevän seuraamaan tällaista ohjausta tosi luontaisesti ja hyvin, vauhtiakin tuntui olevan selvästi enemmän kuin aikaisemmin.
Lauantaina kisat menikin hyvin siltä osin hyvin. Ukko tuntui kulkevan tosi hyvin ja toisaalta itse uskalsin ohjata tosi rohkeasti mikä näkyi vauhdissa. Eka rata juostiin kyllä ilman rataantutustumista, kun olin katsonut ajan väärin enkä tajunnut, että kaikki kokoluokat 3-luokassa tutustuu samaan aikaan. Toiseen rataantutustumiseen sentään pääsin ja siltä radalta Jerikolle 0, mutta valitettavasti hyppyserti meni taas läheltä ohi kun sijoitus oli toinen ja serti meni ykköselle. Ukolle muistaakseni 15, mutta tosi hyvää meininkiä.
Sunnuntain piirinmestiksissä Jerikolle ekalta radalta 0, toiselta 5 ja näillä piirinmestaruus pronssia! :))
Ukon kanssa meni ihan jees, mutta varsinkin toisella radalla alkoi meno tuntumaan taas vähän tahmealta. Videolta kun katsoo, niin itse valuin ihan totaalisesti takaisin vanhaan, eikä enää mietään tietoa liikkeellä ja kropalla ohjaamisesta. Ärsytti kyllä oma itseni aika tavalla! Mutta eipä sitä kai voi ihan kerrasta vuosien rutiineja purkaa. Ukolle ekalta radalta 15, toiselta hylky. Kepeille haki molemmilla radoilla väärältä puolelta, vaatisi ehkä vähän treeniä, että koira muistaisi miten tuollaiset jutut mennään.
Jupiterin kanssa on saatu kepit treenattua 12 kepin vaiheeseen, varmuutta toki vielä vaatii ja harjoitusta. Treenaaminen on edelleen hyvin epäsäännöllistä. Kontakteja pitäisi alkaa kunnolla takomaan.
Paimennuksen suhteen välillä Jupiterin kanssa tapahtuu edistysaskeleita, välillä taas näkyy ne hassut herkkyydet. Lampaiden siirtoihin löytyi toimiva kombo, kun otin Jupiterin varmuuden vuoksi liinaan (ettei ole mahdollista poistua) ja ajoin sen kanssa lauman takaa lampaita, ja Jeriko taas oli edessä jarruna. Etukäteen mietin, että mitenköhän Jeriko tajuaa tällaisen asetelman ja antaa lampaille tilaa, mutta sehän ymmärsi tämän ihan helposti. :) Jupiteriakaan ei jännittänyt tällaiset yhtään, joten pari lampaiden siirtoa on tehty todella jouhevasti J-tiimillä. Lisäksi pässien lastaus kuljetuskärryyn sujui todella helposti, Jupiter otti vastuuta ja yhden kopinkin sinkaisevasta pässikaritsasta ja muuten painoi pässejä tasaisen rauhallisesti Jerikon kanssa ja lastaus sujui tosi nopeasti.
Kuitenkin edelleenkin selvästi se, että otan lampaasta kiinni tai muuten olen kovasti aktiviinen lampaita kohtaan ahdistaa Jupiteria kummallisesti. Tätä on nyt treenailtu ja ainakin tänään näytti taas jo helpottaneen. On kyllä jännä miten Jupiterin kanssa täytyy paneutua ihan erilaisiin asioihin kuin Jerikon tai Ukon kanssa koskaan, siedättää aina uuteen sen mielestä epämukavaan juttuun.
Tänään tehtiin kotona ihan perusjuttuja ja onhan se vaan niin hieno silloin, kun ei joudu tuolle epämukavuusalueelleen. Todella nopea ja tyylikäskin liikkeissään, mutta ottaa käskyt todella nopeasti ja on todella hyvin auki ohjaajalle. Täytyy vaan toivoa, että tuollaiset ylimääräiset jännittelyt helpottaa.
Jälkitreenejä ei olla tehty lähes kahteen kuukauteen. Helteiden aikaan ei oikein itseäkään motivoinut lähteä hikoilemaan metsään ja toisaalta heinäkuusta lähtien paljon aikaa on mennyt meidän ranchin vanhan päätalon remontointiin. Jälkikoekalenteri ei ole myöskään näyttänyt kovin motivaatiota herättävältä, syksylle 1-2 koetta joihin voisi yrittää ilmoittautua, kaikki muut kohtuullisen matkan päässä olevat jonkinlaisia mestiksiä tai muuten suljettuja kokeita.
Olen joutunut alkamaan pohtimaan missä vaiheessa sitten siirtäisin Jerikon FH-jäljelle niin kuin olen suunnitellut. Alun perin vähän on jännittänyt se, että jos opetan esineilmaisuksi maahanmenon, niin sekoittaisiko se PK-puolella ja olin vähän ajatellut, että samanaikaisesti en näitä tekisi. Nyt koekalenterin toivottomuuden vuoksi kuitenkin aloin opettamaan Jerikolle esineilmaisua ja nopeastihan se alkoi hoksaamaan ideaa, joten kyllä tässä vähän jälki-into taas nostaa päätään, tosin nyt sitten metsän sijaan pellolle. :)
Viime viikonloppuna oli agilityn Pohjois-Hämeen kennelpiirin piirinmestikset. Edeltävällä viikolla, kun ilmoittautumista Jerikolle mietin, Kitu oli kadottanut Jerikon. Siinä se Ukon nimi pelkästään möllötti mun näytöllä ja sain päähänpiston ilmoittaa myös Ukon piirinmestiksiin sekä edellisen päivän normikisaan.
SmartDog-testistä olin saanut sen ajatuksen, että pitäisi kokeilla miten Ukko reagoisi jos agilityä lähtisikin ohjaamaan kropalla ja liikkeellä eikä niinkään käsillä. Yksi treeni tehtiin ennen ilmoittautumisen päättämistä ja Ukko vaikutti lähtevän seuraamaan tällaista ohjausta tosi luontaisesti ja hyvin, vauhtiakin tuntui olevan selvästi enemmän kuin aikaisemmin.
Lauantaina kisat menikin hyvin siltä osin hyvin. Ukko tuntui kulkevan tosi hyvin ja toisaalta itse uskalsin ohjata tosi rohkeasti mikä näkyi vauhdissa. Eka rata juostiin kyllä ilman rataantutustumista, kun olin katsonut ajan väärin enkä tajunnut, että kaikki kokoluokat 3-luokassa tutustuu samaan aikaan. Toiseen rataantutustumiseen sentään pääsin ja siltä radalta Jerikolle 0, mutta valitettavasti hyppyserti meni taas läheltä ohi kun sijoitus oli toinen ja serti meni ykköselle. Ukolle muistaakseni 15, mutta tosi hyvää meininkiä.
Sunnuntain piirinmestiksissä Jerikolle ekalta radalta 0, toiselta 5 ja näillä piirinmestaruus pronssia! :))
Ukon kanssa meni ihan jees, mutta varsinkin toisella radalla alkoi meno tuntumaan taas vähän tahmealta. Videolta kun katsoo, niin itse valuin ihan totaalisesti takaisin vanhaan, eikä enää mietään tietoa liikkeellä ja kropalla ohjaamisesta. Ärsytti kyllä oma itseni aika tavalla! Mutta eipä sitä kai voi ihan kerrasta vuosien rutiineja purkaa. Ukolle ekalta radalta 15, toiselta hylky. Kepeille haki molemmilla radoilla väärältä puolelta, vaatisi ehkä vähän treeniä, että koira muistaisi miten tuollaiset jutut mennään.
Jupiterin kanssa on saatu kepit treenattua 12 kepin vaiheeseen, varmuutta toki vielä vaatii ja harjoitusta. Treenaaminen on edelleen hyvin epäsäännöllistä. Kontakteja pitäisi alkaa kunnolla takomaan.
Paimennuksen suhteen välillä Jupiterin kanssa tapahtuu edistysaskeleita, välillä taas näkyy ne hassut herkkyydet. Lampaiden siirtoihin löytyi toimiva kombo, kun otin Jupiterin varmuuden vuoksi liinaan (ettei ole mahdollista poistua) ja ajoin sen kanssa lauman takaa lampaita, ja Jeriko taas oli edessä jarruna. Etukäteen mietin, että mitenköhän Jeriko tajuaa tällaisen asetelman ja antaa lampaille tilaa, mutta sehän ymmärsi tämän ihan helposti. :) Jupiteriakaan ei jännittänyt tällaiset yhtään, joten pari lampaiden siirtoa on tehty todella jouhevasti J-tiimillä. Lisäksi pässien lastaus kuljetuskärryyn sujui todella helposti, Jupiter otti vastuuta ja yhden kopinkin sinkaisevasta pässikaritsasta ja muuten painoi pässejä tasaisen rauhallisesti Jerikon kanssa ja lastaus sujui tosi nopeasti.
Kuitenkin edelleenkin selvästi se, että otan lampaasta kiinni tai muuten olen kovasti aktiviinen lampaita kohtaan ahdistaa Jupiteria kummallisesti. Tätä on nyt treenailtu ja ainakin tänään näytti taas jo helpottaneen. On kyllä jännä miten Jupiterin kanssa täytyy paneutua ihan erilaisiin asioihin kuin Jerikon tai Ukon kanssa koskaan, siedättää aina uuteen sen mielestä epämukavaan juttuun.
Tänään tehtiin kotona ihan perusjuttuja ja onhan se vaan niin hieno silloin, kun ei joudu tuolle epämukavuusalueelleen. Todella nopea ja tyylikäskin liikkeissään, mutta ottaa käskyt todella nopeasti ja on todella hyvin auki ohjaajalle. Täytyy vaan toivoa, että tuollaiset ylimääräiset jännittelyt helpottaa.
Jälkitreenejä ei olla tehty lähes kahteen kuukauteen. Helteiden aikaan ei oikein itseäkään motivoinut lähteä hikoilemaan metsään ja toisaalta heinäkuusta lähtien paljon aikaa on mennyt meidän ranchin vanhan päätalon remontointiin. Jälkikoekalenteri ei ole myöskään näyttänyt kovin motivaatiota herättävältä, syksylle 1-2 koetta joihin voisi yrittää ilmoittautua, kaikki muut kohtuullisen matkan päässä olevat jonkinlaisia mestiksiä tai muuten suljettuja kokeita.
Olen joutunut alkamaan pohtimaan missä vaiheessa sitten siirtäisin Jerikon FH-jäljelle niin kuin olen suunnitellut. Alun perin vähän on jännittänyt se, että jos opetan esineilmaisuksi maahanmenon, niin sekoittaisiko se PK-puolella ja olin vähän ajatellut, että samanaikaisesti en näitä tekisi. Nyt koekalenterin toivottomuuden vuoksi kuitenkin aloin opettamaan Jerikolle esineilmaisua ja nopeastihan se alkoi hoksaamaan ideaa, joten kyllä tässä vähän jälki-into taas nostaa päätään, tosin nyt sitten metsän sijaan pellolle. :)
perjantai 20. heinäkuuta 2018
Herkkä paimenpoika
Vähän on kirjoittelut jäänyt vähiin, kun on ollut jotenkin niin kiireistä. Jupiterin kanssa ollaan enimmäkseen treenailtu paimennusta ja agilitykeppejä. En ole hetkeen kirjoittanut Jupiterin kehityksestä, joten tässäpä nyt sitä.
Jupiter on nyt mun kolmas bordercollie ja taas aivan erilainen kuin kaksi edeltäjäänsä. Se on paimennuksessa aivan luonnonlahjakkuus. Sitä on ollut alusta lähtien todella helppo kouluttaa, se on hyvin luontainen, kauniit avoimet flänkit alusta lähtien ja tosi helppo löytää sopiva tempo ajoon. Lisäksi se on erittäin miellyttämisenhaluinen ja kuuliainen, sekä halukas oppimaan, joten käskyjen ja suuntien opettaminen sille riippumattomiksi mistään mun antamista avuista on ollut kohtuullisen helppoa. Olen edennyt sen kanssa treenatessa tarkoituksellisestikin rauhallisesti, vaikka omilla lampailla olisi voinut olla mahdollista hinkata paljon enemmänkin.
Rauhallisesti eteneminen on varmasti ollut erittäin hyvä ratkaisu, koska kaiken tuon edellisen kääntöpuoli on se, että Jupiter on hyvin herkkä. Herkkä aistimaan lampaita ja niiden pakoetäisyyttä, sekä hyvin kohtelias paimennettavia kohtaan. Se haluaa myös onnistua niin paljon, että epäselvyys tehtävässä saa sen herkästi epävarmaksi. Lisäksi Jupiter ottaa herkästi painetta minusta päin, jolla tässä kohtaa tarkoitan sellaista, että jos Jupiter kokee mun ottavan tilanteen jo haltuun, se ei ole halunnut enää ottaa osaa asiaan.
Mitä tällä tarkoitan? Jupiterin kanssa on ollut tilanteita, joissa se on ottanut tilanteesta painetta niin, että se on häipynyt paikalta. Ensimmäisen kerran tämä tuli esiin viime talvena, kun oltiin ottamassa treeniporukkaa aitauksesta toiseen kapean portin läpi. Mitään ihmeellistä ei tapahtunut, mutta yhtäkkiä Jupiter oli kadonnut paikalta. Tulkitsin tämän ehkä johtuneen siitä, että porukassa oli juuri ostamiani harmasuuhia (6kk) jotka oli koiraamattomia ja saattoi vähän katsella koiraa pidempään vaikka kyllä tosi kivasti porukan mukana pääosin menikin. Ainoaksi paineen aiheuttajaksi keksin kuitenkin ne.
Myöhemmin keväällä ja kesällä on tullut esiin, että väliaidalla lampaita sortteeratessa treenitilaan ja pois Jupiter häipyy paikalta eikä halua olla painamassa lampaita kohti porttia. Jo pelkkä mun käden kosketus portilla/aitaelementillä tai kosketus lampaaseen on ollut liikaa ja Jupiter on lähtenyt paikalta. Kutsuttuna tuli takaisin, mutta jos sama homma jatkui, niin Jupiter ei edelleenkään halunnut olla asian kanssa tekemisissä. Treenit meni edelleen yhtä hyvin kuin ennenkin, joskin joissain tapauksissa "työssä ahdistumisen" jälkeen treenissä aluksi näkyi jännitystä.
Asiaa on nyt kesän aikana pureskeltu. Aloin treenaamaan häkitystä Jupiterin kanssa ja vein sen tarkoituksella epämukavuusalueelle. Häkityksissä herkästi juuri se kriittinen piste jossa koiran pitäisi antaa viimeinen pieni työntö lampaille, sai Jupiterin poistumaan paikalta. Jupiterin kanssa on nyt treenailtu liinassa niin, että se ei pääse edes yrittämään poistumista ahdistavista tilanteista ja edistystä on alkanut näkymään. Viimeisessä treenissä Jupiter ei edes yrittänyt kertaakaan poistua paikalta vaan otti vastuupaikan häkityksessä, tasapainotti ja määrätietoisesti vei lampaat häkkiin. Ihan niin kuin tiesin sen luontaisilla kyvyillään pystyvän. Alkaa näyttämään jo hyvältä. :)
Olen nyt myös ottanut Jupiterin kanssa treenilampaat ja sortteerannut niitä portilla ja tehnyt muita "porttihommia", jotka Jupiteria herkästi on ahdistanut. Seuraavaksi pitäisi alkaa ottamaan sitä harjoittelemaan työskentelyä Jerikon kanssa, jotta se tottuisi myös siihen, että vaikka toista koiraa käskytetään (Jerikolla eri käskyt), niin ei tarvitse hämmentyä ja vaikka toinen koira on lampailla, niin Jupiter voi myös työstää niitä eikä tarvitse luovuttaa tilannetta toiselle.
Alan pikku hiljaa uskomaan, että kyllä tämä tästä :) vaikka välillä on meinannut vähän epätoivo iskeä. Mulla on ollut vähän ikävä tilanne, että oikeastaan Jeriko on ainut luotettava koira jota olen pystynyt töissä käyttämään. Valitettavasti Ukon kuulo tuntuu edelleen heikkenevän ja sitä voi käyttää ainoastaan lähinnä peruskuljetuksessa. Nopeaa reagointia ja käskyjen kuuntelua vaativissa tilanteissa Jeriko on jäänyt vähän yksin enkä taas haluaisi sitä enää kovin paljoa rasittaa tällaisilla ainakaan ainoana koirana. Jupiteria ei ole voinut käyttää alkuunkaan, koska se ottaa varsinkin tällaisissa "tositilanteissa" painetta lampaista ja itse tilanteesta, sekä ehkä toisesta koirastakin, ja jättäytynyt pois/häipynyt. Ihan pari kertaa olen ylipäätään yrittänyt ja jättänyt sitten nämä yritykset odottamaan "aikaa parempaa".
Paineet on siis olleet kovat sille, että Jupiterista pitäisi saada työkoira pikavauhtia vaikka toki onhan se vielä nuori, vasta 1,5-vuotias. Nyt alkaisi kuitenkin näkyä valoa tunnelin päässä ja näyttäisi siltä, että se vahvistuu koko ajan näiden häkitystreenien myötä, kun saa rohkeudestaan ja työskentelystään paljon positiivista palautetta ja kannustusta minulta eikä toisaalta saa mahdollisuutta poistua tilanteesta.
Videolla Jupiterin häkitys reilun viikon takaa. Tässä ei pakoyrityksiä nähty enkä ole enää siis pitänyt liinaa kädessä vaan Jupiterin perässä roikkumassa. Tästä on kuitenkin edistytty vielä lisää ja Jupiter näyttäisi alkavan selvästi tajuavan, että sillä on tärkeä rooli häkillä ja ottaa hyvin vastuun tehtävästään. :)
Kovat helteet on tässä viimeisen viikon aikana vähän treenailuja rajoittaneet. Aikaisin aamulla tai myöhään illalla on välillä tehty jotain, mutta paljon on päiviä mennyt ihan vaan uidessa ja isäntäväen osalta remontoidessa vanhaa päätaloa. Helteiden keskellä onni on lätäköt ja järvessä uiminen. :)
Jupiter on rohkaistunut myös uimisen suhteen ja ui nyt ilman pelastusliivejä pitkiä lenkkejä mun ja Ukon kanssa. :) 2by2 keppejä on tehty ja vaikka välillä tuntui junnaavan paikoillaan, ollaan nyt kuuden kepin vaiheessa niin, että vähän tarvii porttien olla auki, mutta hyvin vähän ja ihan viittä vaille sujuu kuusikin keppiä. :)
Jupiter on nyt mun kolmas bordercollie ja taas aivan erilainen kuin kaksi edeltäjäänsä. Se on paimennuksessa aivan luonnonlahjakkuus. Sitä on ollut alusta lähtien todella helppo kouluttaa, se on hyvin luontainen, kauniit avoimet flänkit alusta lähtien ja tosi helppo löytää sopiva tempo ajoon. Lisäksi se on erittäin miellyttämisenhaluinen ja kuuliainen, sekä halukas oppimaan, joten käskyjen ja suuntien opettaminen sille riippumattomiksi mistään mun antamista avuista on ollut kohtuullisen helppoa. Olen edennyt sen kanssa treenatessa tarkoituksellisestikin rauhallisesti, vaikka omilla lampailla olisi voinut olla mahdollista hinkata paljon enemmänkin.
Rauhallisesti eteneminen on varmasti ollut erittäin hyvä ratkaisu, koska kaiken tuon edellisen kääntöpuoli on se, että Jupiter on hyvin herkkä. Herkkä aistimaan lampaita ja niiden pakoetäisyyttä, sekä hyvin kohtelias paimennettavia kohtaan. Se haluaa myös onnistua niin paljon, että epäselvyys tehtävässä saa sen herkästi epävarmaksi. Lisäksi Jupiter ottaa herkästi painetta minusta päin, jolla tässä kohtaa tarkoitan sellaista, että jos Jupiter kokee mun ottavan tilanteen jo haltuun, se ei ole halunnut enää ottaa osaa asiaan.
Mitä tällä tarkoitan? Jupiterin kanssa on ollut tilanteita, joissa se on ottanut tilanteesta painetta niin, että se on häipynyt paikalta. Ensimmäisen kerran tämä tuli esiin viime talvena, kun oltiin ottamassa treeniporukkaa aitauksesta toiseen kapean portin läpi. Mitään ihmeellistä ei tapahtunut, mutta yhtäkkiä Jupiter oli kadonnut paikalta. Tulkitsin tämän ehkä johtuneen siitä, että porukassa oli juuri ostamiani harmasuuhia (6kk) jotka oli koiraamattomia ja saattoi vähän katsella koiraa pidempään vaikka kyllä tosi kivasti porukan mukana pääosin menikin. Ainoaksi paineen aiheuttajaksi keksin kuitenkin ne.
Myöhemmin keväällä ja kesällä on tullut esiin, että väliaidalla lampaita sortteeratessa treenitilaan ja pois Jupiter häipyy paikalta eikä halua olla painamassa lampaita kohti porttia. Jo pelkkä mun käden kosketus portilla/aitaelementillä tai kosketus lampaaseen on ollut liikaa ja Jupiter on lähtenyt paikalta. Kutsuttuna tuli takaisin, mutta jos sama homma jatkui, niin Jupiter ei edelleenkään halunnut olla asian kanssa tekemisissä. Treenit meni edelleen yhtä hyvin kuin ennenkin, joskin joissain tapauksissa "työssä ahdistumisen" jälkeen treenissä aluksi näkyi jännitystä.
Asiaa on nyt kesän aikana pureskeltu. Aloin treenaamaan häkitystä Jupiterin kanssa ja vein sen tarkoituksella epämukavuusalueelle. Häkityksissä herkästi juuri se kriittinen piste jossa koiran pitäisi antaa viimeinen pieni työntö lampaille, sai Jupiterin poistumaan paikalta. Jupiterin kanssa on nyt treenailtu liinassa niin, että se ei pääse edes yrittämään poistumista ahdistavista tilanteista ja edistystä on alkanut näkymään. Viimeisessä treenissä Jupiter ei edes yrittänyt kertaakaan poistua paikalta vaan otti vastuupaikan häkityksessä, tasapainotti ja määrätietoisesti vei lampaat häkkiin. Ihan niin kuin tiesin sen luontaisilla kyvyillään pystyvän. Alkaa näyttämään jo hyvältä. :)
Olen nyt myös ottanut Jupiterin kanssa treenilampaat ja sortteerannut niitä portilla ja tehnyt muita "porttihommia", jotka Jupiteria herkästi on ahdistanut. Seuraavaksi pitäisi alkaa ottamaan sitä harjoittelemaan työskentelyä Jerikon kanssa, jotta se tottuisi myös siihen, että vaikka toista koiraa käskytetään (Jerikolla eri käskyt), niin ei tarvitse hämmentyä ja vaikka toinen koira on lampailla, niin Jupiter voi myös työstää niitä eikä tarvitse luovuttaa tilannetta toiselle.
Alan pikku hiljaa uskomaan, että kyllä tämä tästä :) vaikka välillä on meinannut vähän epätoivo iskeä. Mulla on ollut vähän ikävä tilanne, että oikeastaan Jeriko on ainut luotettava koira jota olen pystynyt töissä käyttämään. Valitettavasti Ukon kuulo tuntuu edelleen heikkenevän ja sitä voi käyttää ainoastaan lähinnä peruskuljetuksessa. Nopeaa reagointia ja käskyjen kuuntelua vaativissa tilanteissa Jeriko on jäänyt vähän yksin enkä taas haluaisi sitä enää kovin paljoa rasittaa tällaisilla ainakaan ainoana koirana. Jupiteria ei ole voinut käyttää alkuunkaan, koska se ottaa varsinkin tällaisissa "tositilanteissa" painetta lampaista ja itse tilanteesta, sekä ehkä toisesta koirastakin, ja jättäytynyt pois/häipynyt. Ihan pari kertaa olen ylipäätään yrittänyt ja jättänyt sitten nämä yritykset odottamaan "aikaa parempaa".
Paineet on siis olleet kovat sille, että Jupiterista pitäisi saada työkoira pikavauhtia vaikka toki onhan se vielä nuori, vasta 1,5-vuotias. Nyt alkaisi kuitenkin näkyä valoa tunnelin päässä ja näyttäisi siltä, että se vahvistuu koko ajan näiden häkitystreenien myötä, kun saa rohkeudestaan ja työskentelystään paljon positiivista palautetta ja kannustusta minulta eikä toisaalta saa mahdollisuutta poistua tilanteesta.
Videolla Jupiterin häkitys reilun viikon takaa. Tässä ei pakoyrityksiä nähty enkä ole enää siis pitänyt liinaa kädessä vaan Jupiterin perässä roikkumassa. Tästä on kuitenkin edistytty vielä lisää ja Jupiter näyttäisi alkavan selvästi tajuavan, että sillä on tärkeä rooli häkillä ja ottaa hyvin vastuun tehtävästään. :)
Kovat helteet on tässä viimeisen viikon aikana vähän treenailuja rajoittaneet. Aikaisin aamulla tai myöhään illalla on välillä tehty jotain, mutta paljon on päiviä mennyt ihan vaan uidessa ja isäntäväen osalta remontoidessa vanhaa päätaloa. Helteiden keskellä onni on lätäköt ja järvessä uiminen. :)
Jupiter on rohkaistunut myös uimisen suhteen ja ui nyt ilman pelastusliivejä pitkiä lenkkejä mun ja Ukon kanssa. :) 2by2 keppejä on tehty ja vaikka välillä tuntui junnaavan paikoillaan, ollaan nyt kuuden kepin vaiheessa niin, että vähän tarvii porttien olla auki, mutta hyvin vähän ja ihan viittä vaille sujuu kuusikin keppiä. :)
tiistai 3. heinäkuuta 2018
Jäljestystä hakkuualueella ja hyvä kisatreeni
Sunnuntaina oli jälkikoe Raisiossa. Koe alkoi maasto-osuudella, ekana jälki. Meille arpoutui Jerikon kanssa jälki nro 4. Janapaikalla oli jo vähän risukkoa/hakkuujätettä, mutta ihan suht ok paikka kun vaan vähän sihtaili että mistä lähettää. Jeriko eteni janalla kivasti, otti jäljen aika läheltä, olisko ehkä puolessa välissä ollut, mutta otti takajäljen. Sen jälkeen kääntö oikeaan suuntaan ja vauhdikkaasti eteenpäin.
Heti janan jälkeen alkoi kuitenkin oikein kunnollinen harvennushakkuurytö. Maassa oli läjäpäin nuoria kuusirankoja sikin sokin ja näiden lisäksi perus mäntyhakkuujätettä, latvaosaa jne. Tästä jälki jatkui hakkuuaukealle, jonka jälkeen taas harvennushakkuualuetta. Tuoreemmalta harvennushakkuulta siirryttiin vielä vanhempaan hakkuualueeseen, joka kasvoi jo hyvin tiheää pusikkoa ja heinikkoa. Ekat 600m tällaista. Jeriko jäljesti tosi hyvän näköisesti, tarkasti eikä sinänsä itse jäljestyksessä isompia ongelmia, mutta etenemisessä kylläkin. Siinä Jerikon perässä kävellessä ajattelin, että itse en kyllä ikinä tekisi kisajälkeä sellaiseen maastoon tai toisaalta jos jostain syystä olisin sellaista tallomassa, ei omatunto antaisi periksi jättää keppiä yhtään mihinkään kun aina se olisi ollut joko risukasassa tai tosi korkeassa heinikossa.
Kun keppejä ei noussut, ei voinut muuta kuin luottaa Jerikoon ja toivoa, että jäljen talloja on jättänyt kepit jäljen loppuosaan. N. 700m kohdalla taisi nousta eka keppi, tässä alkoi maasto olla sitten tolkullisempaa eikä metsä ollut täynnä hakkuujätettä. Ojien, myös leveiden vesiojien, ylityksiä oli sitten kyllä vastapainoksi, mutta ei sellaiset mikään ongelma Jerikolle ole. Kolme keppiä nousi jäljen loppuosasta ja jäljen alkuun jätetyt kolme jäi sitten nousematta. Lisäksi kaaduin hakkuuaukealla hakkuujätteisiin niin, että sain toiseen polveen oikein kunnon mustelman.
Olin jäljen jälkeen aika ristiriitaisissa tunnelmissa. En voinut olla muuta kuin tyytyväinen Jerikon työskentelyyn, kepit olisi noussut jos ne olisi ollut jossain muualla kuin heinikon tai risukasojen uumenissa, siitä olen aivan varma. Kokeen järjestelyihin en voi väittää olevani tyytyväinen, itse en tuollaisiin maastoihin änkisi 10:tä jälkeä. Pienemmän jälkikokeen voisi ehkä saadakin. Toki järjestäjän puolustukseksi sanon itsekin sen, että ilmeisesti hakkuut oli metsissä aloitettu niin ettei niistä ollut mitään tietoa seuralla ja yksi kokeen jäljistä oli jouduttu siirtämään metsässä vielä olevan metsätyökoneen vuoksi.
Päätin sitten jatkaa koetta kuitenkin harjoituksen vuoksi. Esineruutu meni muuten ihan kivasti, mutta itse luin tilannetta vähän huonosti ja kutsuin Jerikon pois kun se olisi ollut menossa esinettä kohti ja siirryin eteenpäin. Kolme esinettä nousi enkä tätä viimeistä sitten enää ehtinyt.
Tottikseen lähdin selvän suunnitelman kanssa. Nyt oli tarkoitus puuttua Jerikon koetottis-ongelmiin, koska ne eivät koskaan tule esiin treeneissä eikä edes kisanomaisissa treeneissä. Kyllä se vaan tietää koska oikeasti on koe. ;)
Oltiin ekana tottiksessa suoritusvuorossa. 10:tä 3-luokan koirasta vain kaksi suoritti tottista ja meillä ei enää mahkuja tulokseen muutenkaan. Yksi tulos kokeesta sitten lopulta tuli. Seuraamiseen lähdössä ja liikkeestä maahanmenoon lähdössä Jerikolta meinasi tulla ääntä. Pysähdyin heti uudelleen ja suullinen korjaus "oijoi". Pieni tauko ja uusi lähtö, molemmilla kerroilla Jeriko hiljeni ja pysyi hiljaa. Keskittyikin vähän paremmin paitsi seuraamisen menosuoraalla, jossa annoin lisäkäskyn, että tiivisti. Liikkeestä seisomaanjäämisessä Jeriko ei enää edes meinannut äännellä, joten jotain meni perille. Ainakin tällä kertaa. Viilasin myös eteenistumisen asentoja ja muita pikku virheitä mitä huomasin. Vasurilla suorittaminen ei kelvannut. Suorituksen jälkeen olin todella tyytyväinen, sain tehtyä sen mitä olin ajatellutkin ja ainakin hetkellisesti Jerikossa näkyi vaikutus! :)
Nyt sitten vähän lomaa Jerikolle ja uusi hieronta ylihuomenna. Kunhan jumit helpottaa niin katsellaan saisiko loppukesään/syksyyn vielä jälkikoepaikkaa.
Heti janan jälkeen alkoi kuitenkin oikein kunnollinen harvennushakkuurytö. Maassa oli läjäpäin nuoria kuusirankoja sikin sokin ja näiden lisäksi perus mäntyhakkuujätettä, latvaosaa jne. Tästä jälki jatkui hakkuuaukealle, jonka jälkeen taas harvennushakkuualuetta. Tuoreemmalta harvennushakkuulta siirryttiin vielä vanhempaan hakkuualueeseen, joka kasvoi jo hyvin tiheää pusikkoa ja heinikkoa. Ekat 600m tällaista. Jeriko jäljesti tosi hyvän näköisesti, tarkasti eikä sinänsä itse jäljestyksessä isompia ongelmia, mutta etenemisessä kylläkin. Siinä Jerikon perässä kävellessä ajattelin, että itse en kyllä ikinä tekisi kisajälkeä sellaiseen maastoon tai toisaalta jos jostain syystä olisin sellaista tallomassa, ei omatunto antaisi periksi jättää keppiä yhtään mihinkään kun aina se olisi ollut joko risukasassa tai tosi korkeassa heinikossa.
Kun keppejä ei noussut, ei voinut muuta kuin luottaa Jerikoon ja toivoa, että jäljen talloja on jättänyt kepit jäljen loppuosaan. N. 700m kohdalla taisi nousta eka keppi, tässä alkoi maasto olla sitten tolkullisempaa eikä metsä ollut täynnä hakkuujätettä. Ojien, myös leveiden vesiojien, ylityksiä oli sitten kyllä vastapainoksi, mutta ei sellaiset mikään ongelma Jerikolle ole. Kolme keppiä nousi jäljen loppuosasta ja jäljen alkuun jätetyt kolme jäi sitten nousematta. Lisäksi kaaduin hakkuuaukealla hakkuujätteisiin niin, että sain toiseen polveen oikein kunnon mustelman.
Olin jäljen jälkeen aika ristiriitaisissa tunnelmissa. En voinut olla muuta kuin tyytyväinen Jerikon työskentelyyn, kepit olisi noussut jos ne olisi ollut jossain muualla kuin heinikon tai risukasojen uumenissa, siitä olen aivan varma. Kokeen järjestelyihin en voi väittää olevani tyytyväinen, itse en tuollaisiin maastoihin änkisi 10:tä jälkeä. Pienemmän jälkikokeen voisi ehkä saadakin. Toki järjestäjän puolustukseksi sanon itsekin sen, että ilmeisesti hakkuut oli metsissä aloitettu niin ettei niistä ollut mitään tietoa seuralla ja yksi kokeen jäljistä oli jouduttu siirtämään metsässä vielä olevan metsätyökoneen vuoksi.
Päätin sitten jatkaa koetta kuitenkin harjoituksen vuoksi. Esineruutu meni muuten ihan kivasti, mutta itse luin tilannetta vähän huonosti ja kutsuin Jerikon pois kun se olisi ollut menossa esinettä kohti ja siirryin eteenpäin. Kolme esinettä nousi enkä tätä viimeistä sitten enää ehtinyt.
Tottikseen lähdin selvän suunnitelman kanssa. Nyt oli tarkoitus puuttua Jerikon koetottis-ongelmiin, koska ne eivät koskaan tule esiin treeneissä eikä edes kisanomaisissa treeneissä. Kyllä se vaan tietää koska oikeasti on koe. ;)
Oltiin ekana tottiksessa suoritusvuorossa. 10:tä 3-luokan koirasta vain kaksi suoritti tottista ja meillä ei enää mahkuja tulokseen muutenkaan. Yksi tulos kokeesta sitten lopulta tuli. Seuraamiseen lähdössä ja liikkeestä maahanmenoon lähdössä Jerikolta meinasi tulla ääntä. Pysähdyin heti uudelleen ja suullinen korjaus "oijoi". Pieni tauko ja uusi lähtö, molemmilla kerroilla Jeriko hiljeni ja pysyi hiljaa. Keskittyikin vähän paremmin paitsi seuraamisen menosuoraalla, jossa annoin lisäkäskyn, että tiivisti. Liikkeestä seisomaanjäämisessä Jeriko ei enää edes meinannut äännellä, joten jotain meni perille. Ainakin tällä kertaa. Viilasin myös eteenistumisen asentoja ja muita pikku virheitä mitä huomasin. Vasurilla suorittaminen ei kelvannut. Suorituksen jälkeen olin todella tyytyväinen, sain tehtyä sen mitä olin ajatellutkin ja ainakin hetkellisesti Jerikossa näkyi vaikutus! :)
Nyt sitten vähän lomaa Jerikolle ja uusi hieronta ylihuomenna. Kunhan jumit helpottaa niin katsellaan saisiko loppukesään/syksyyn vielä jälkikoepaikkaa.
perjantai 29. kesäkuuta 2018
Maastokone
Keskiviikkona oli Tavesin jälkikoe. Jeriko oli päivän mun veljellä ja veljen vaimolla hoidossa, ja sai samalla ihastella mun kummityttöä, 7kk ikäistä vauvaa. Jeriko aivan rakastaa vauvoja. :)
Koe alkoi jälkiosuudella, meillä oli jälki numero 3. Jana oli aika kosteassa paikassa metsän matalassa osassa. Jeriko teki hienon janan, eteni pääosin tikku suoraan, lopusta väisti jonkun esteen, mutta jatkoi sitten taas suoraan. Hastoi pari askelta oikealta ja otti jäljen sitten vasemmalle eli oikeaan suuntaan. :) Janalta 30/30.
Heti janan jälkeen alkoi nousu kalliolle ja nousut ja laskut oli jäljen teema muutenkin. Ekan kepin jälkeen kulmassa Jeriko otti jäljen ensin vasemmalle, jäljesti lähes tien laitaan, mutta palasi sitten takaisin kulmaan ja otti jäljen toiseen suuntaan. Oletin, että siitä oli mennyt ehkä ihmisen jälki. Myöhemmin jäljen puolivaiheen jälkeen uskoin nähneeni karhun jäljet, mutta kun Jeriko ei korvaansa heilauttanut ja jatkoi vaan eteenpäin, en ehtinyt jäädä tutkimaan. Todennäköisesti karhu oli kuitenkin kulkenut alueen läpi, koska siihen viittaavia havaintoja oli myös jäljiltä 2 ja 4. Onneksi mulla oli pesukarhu mukana, niin ei tarvi karhuja pelätä. :D
Kaksi viimeistä keppiä oli lyhyillä väleillä tosi lopussa, ja kun ekan ja tokan kepin välissä oli tuo harhautuminen ja sitten vielä pitkiä keppivälejä, niin ehkä jo vähän alkaa jännittämään, että onko joku keppi jäänyt ja jos on, niin mikä ja voiko sitä ehtiä etsimään. Olin niin onnellinen, kun viitos keppi nousi eikä siinä ollut vikan kepin merkintää! :D Kaikki kepit sitten nousi ja olin aivan todella tyytyväinen, rankassa maastossa (kuulemma kokeen "paras" osui just meille") ainut 3-luokan koira joka nosti kaikki kepit.
Esineruutuun mentiin lähes suoraan kun tultiin majalle. Edellinen narttukoira oli pissannut ruudun etuosaan johon Jeriko ensin jäi, mutta kun sanottiin, että siinä on pissa niin sain uusintalähetyksellä Jerikon jatkamaan normaalisti työskentelyä. Kolme esinettä nousi aika nopeasti, Jeriko lähti just sinne minne lähetin ja nosti esineet nopeasti. Kolmen jälkeen yksikään esine ei ollut ollut ihan kulmassa mutta kuitenkin aika lähellä ja sekunnin mietin, että mihin vielä lähetän kunnes päätin lähettää oikeasta laidesta viistosta ruudun etuosan poikki. Tällaisia viistoja lähetyksiä ei olla paljoa tehty eikä Jeriko ole oikeastaan koskaan niihin ihan tarkkaan mennyt ,mutta nyt lähti just sinne minne lähetin ja lähetin suoraan päin vikaa etuesinettä, jonka Jeriko sitten nopeasti nosti kiven takaa. :D Vähän oli tuuriakin matkassa, mutta esineruutu siis 30/30 ja maastosta täydet pisteet! :)
Tottiksesta enää siis hyväksytty tulos tavoiteltavana, helppoa, eikö? Tai sitten ei. Ääntelyä ei ollut nyt pahasti, pientä inahdusta, mutta ei sellaista haukahtelua. Istumisen Jeriko kuitenkin meni maahan, valmistelevaan osaan lähdössä äänteli eikä sitten kuunnellut. Seisomisesta luoksetulossa tuli suoraan sivulle, joku aivopieru. Voih. Hyppy kierrettiin niin kuin tarkoitus olikin. Mutta sitten tapahtui katastrofi, Jeriko ei mennyt vinoestettä! Harkitsi sitä, mutta selvästi totesi että ei pysty. Koivumäessä esteet on lievästi ylämäessä, mutta ei tullut siis takaisinkaan.
Eipä tuosta sitten paljoa jälkipolville kerrottavaa. Tottiksen kokonaispisteet vaivaiset 57 pistettä! :( Kokeen jälkeen menin vinoestettä tekemään ja Jeriko ei aluksi (kokonaisena normi liikkeenä) olisi sitä suorittanut, mutta yhdessä juosten meni normaalisti. Hieroin ja venyttelin Jerikoa sitten itse illalla ja huomasin, että sillä oli aika paljon jumia oikeassa hartiassa ja kyljessä. Miikku kävi sitten eilen paimennustreenejä ennen vielä hieromassa ja alkaa nyt näyttämään paremmalta.
Luulen tietäväni syyn jumittamiseen. Jerikollahan on nuorena murtunut oikeasta jalasta varvas ja siihen on kehittynyt jälkikäteen nivelrikkoa. Nyt on selvästi näkynyt maantien isolla sepelillä kävellessä varpaiden aristelua ja todennäköisesti varvasvaivan seurauksena on sitten tullut lihasjumit. Toivotaan, että helpottaa pian. Sunnuntaina olisi vielä jälkikoe ja sen jälkeen pidetään varmaan taukoa kunnes varvastilanne rauhoittuu.
Koe alkoi jälkiosuudella, meillä oli jälki numero 3. Jana oli aika kosteassa paikassa metsän matalassa osassa. Jeriko teki hienon janan, eteni pääosin tikku suoraan, lopusta väisti jonkun esteen, mutta jatkoi sitten taas suoraan. Hastoi pari askelta oikealta ja otti jäljen sitten vasemmalle eli oikeaan suuntaan. :) Janalta 30/30.
Heti janan jälkeen alkoi nousu kalliolle ja nousut ja laskut oli jäljen teema muutenkin. Ekan kepin jälkeen kulmassa Jeriko otti jäljen ensin vasemmalle, jäljesti lähes tien laitaan, mutta palasi sitten takaisin kulmaan ja otti jäljen toiseen suuntaan. Oletin, että siitä oli mennyt ehkä ihmisen jälki. Myöhemmin jäljen puolivaiheen jälkeen uskoin nähneeni karhun jäljet, mutta kun Jeriko ei korvaansa heilauttanut ja jatkoi vaan eteenpäin, en ehtinyt jäädä tutkimaan. Todennäköisesti karhu oli kuitenkin kulkenut alueen läpi, koska siihen viittaavia havaintoja oli myös jäljiltä 2 ja 4. Onneksi mulla oli pesukarhu mukana, niin ei tarvi karhuja pelätä. :D
Kaksi viimeistä keppiä oli lyhyillä väleillä tosi lopussa, ja kun ekan ja tokan kepin välissä oli tuo harhautuminen ja sitten vielä pitkiä keppivälejä, niin ehkä jo vähän alkaa jännittämään, että onko joku keppi jäänyt ja jos on, niin mikä ja voiko sitä ehtiä etsimään. Olin niin onnellinen, kun viitos keppi nousi eikä siinä ollut vikan kepin merkintää! :D Kaikki kepit sitten nousi ja olin aivan todella tyytyväinen, rankassa maastossa (kuulemma kokeen "paras" osui just meille") ainut 3-luokan koira joka nosti kaikki kepit.
Esineruutuun mentiin lähes suoraan kun tultiin majalle. Edellinen narttukoira oli pissannut ruudun etuosaan johon Jeriko ensin jäi, mutta kun sanottiin, että siinä on pissa niin sain uusintalähetyksellä Jerikon jatkamaan normaalisti työskentelyä. Kolme esinettä nousi aika nopeasti, Jeriko lähti just sinne minne lähetin ja nosti esineet nopeasti. Kolmen jälkeen yksikään esine ei ollut ollut ihan kulmassa mutta kuitenkin aika lähellä ja sekunnin mietin, että mihin vielä lähetän kunnes päätin lähettää oikeasta laidesta viistosta ruudun etuosan poikki. Tällaisia viistoja lähetyksiä ei olla paljoa tehty eikä Jeriko ole oikeastaan koskaan niihin ihan tarkkaan mennyt ,mutta nyt lähti just sinne minne lähetin ja lähetin suoraan päin vikaa etuesinettä, jonka Jeriko sitten nopeasti nosti kiven takaa. :D Vähän oli tuuriakin matkassa, mutta esineruutu siis 30/30 ja maastosta täydet pisteet! :)
Tottiksesta enää siis hyväksytty tulos tavoiteltavana, helppoa, eikö? Tai sitten ei. Ääntelyä ei ollut nyt pahasti, pientä inahdusta, mutta ei sellaista haukahtelua. Istumisen Jeriko kuitenkin meni maahan, valmistelevaan osaan lähdössä äänteli eikä sitten kuunnellut. Seisomisesta luoksetulossa tuli suoraan sivulle, joku aivopieru. Voih. Hyppy kierrettiin niin kuin tarkoitus olikin. Mutta sitten tapahtui katastrofi, Jeriko ei mennyt vinoestettä! Harkitsi sitä, mutta selvästi totesi että ei pysty. Koivumäessä esteet on lievästi ylämäessä, mutta ei tullut siis takaisinkaan.
Eipä tuosta sitten paljoa jälkipolville kerrottavaa. Tottiksen kokonaispisteet vaivaiset 57 pistettä! :( Kokeen jälkeen menin vinoestettä tekemään ja Jeriko ei aluksi (kokonaisena normi liikkeenä) olisi sitä suorittanut, mutta yhdessä juosten meni normaalisti. Hieroin ja venyttelin Jerikoa sitten itse illalla ja huomasin, että sillä oli aika paljon jumia oikeassa hartiassa ja kyljessä. Miikku kävi sitten eilen paimennustreenejä ennen vielä hieromassa ja alkaa nyt näyttämään paremmalta.
Luulen tietäväni syyn jumittamiseen. Jerikollahan on nuorena murtunut oikeasta jalasta varvas ja siihen on kehittynyt jälkikäteen nivelrikkoa. Nyt on selvästi näkynyt maantien isolla sepelillä kävellessä varpaiden aristelua ja todennäköisesti varvasvaivan seurauksena on sitten tullut lihasjumit. Toivotaan, että helpottaa pian. Sunnuntaina olisi vielä jälkikoe ja sen jälkeen pidetään varmaan taukoa kunnes varvastilanne rauhoittuu.
torstai 21. kesäkuuta 2018
Jupiterin SmartDog-testi ja Jerikon pentusuunnitelmat uudelleen vireille
Jupiter kävi maanantaina SmartDog-testissä. Päätin silloin jo aikaisemmin mielenkiinnosta käyttää senkin. Eroja oli Jerikoon ja Ukkoon nähden ja ihan mielenkiintoista oli nähdä Jupiterin testi vaikka mitään maata mullistavaa sieltä ei tullutkaan.
Raporttia ei vielä ole, mutta kuten odottaa saattoi Jupiter suhtautui testaajaan erittäin avoimesti ja ystävällisesti. Sylinteritestissä Jupiterilla oli impulsiivisuutta, välillä yritti pleksistä suoraan ja välillä meni sivulta hakemaan. Jupiterilla näkyi tässä osiossa ja muutenkin testin aikana jonkin verran malttamattomuutta ja pientä piippaamista, kun Jeriko ja Ukko taas oli testissä hyvin tyyniä.
Erilaiset osoitukset Jupiter luki aika hyvin, yksittäisiä virheitä joissain kohdissa tuli, että ihan Jerikon 100% oikein tasolle ei yltänyt kuitenkaan. Tilallisen tehtävän Jupiter suoritti täysin itsenäisesti 10 sekunnissa. Hetken jo luulin, että suorittaa sen about kahdessa sekunnissa, kun lähti heti etenemään kompostiverkon puoleen väliin saakka, mutta siitä kääntyi vielä kertaalleen takaisin ennen kuin suoritti tehtävän loppuun.
Huijausosiossa Jupiter oli ihmisen osoituksella ohjattavissa harhaan, mikä ei sinänsä ollut yllätys koska se on niin miellyttämisenhaluinen ja haluaa niin kovasti tehdä ihmisen kanssa yhteistyötä. Ei sillä sellaista omaa päätä oikein olekaan.
Muistiosiossa Jupiterin keskittymisongelma teki hallaa ja Jupiter muisti vain kaksi ensimmäistä viiveellä tehtyä toistoa. Mallioppimista Jupiterilla selvästi oli, mutta itse laite sitä vähän jännitti. Meni melko lailla suoraan kokeilemaan nappia nenällä, mutta ehkä koska laitteen pitämä ääni jännitti sitä jonkin verran, se ei painanut riittävän lujaa. Jupiter kävi kuitenkin useamman kerran napilla ja kerran saikin painettua riittävällä voimakkuudella.
Päättelytehtävässä Jupiter (vähän niin kuin Ukko) tuntui tyhjän kupin näyttämisen jälkeen katsovan selvästi toista kuppia, mutta valitsi kuitenkin joka toistolla vasemmanpuoleisen, eli ei tehtävää oikeasti ymmärtänyt.
Nyt kolme omaa koiraa testauttaneena SmartDog-testistä jäi tunne, että siitä voi saada paljonkin esimerkiksi kouluttamista hyödyttävää tietoa, varsinkin jos koiralla on jotain erikoisuuksia joista ei itse ole päässyt ihan selville. Ainakin jälkikäteen Ukon kohdalla moni asia sai selityksen. Toisaalta jos koira on helposti koulutettava ja helposti itsekin luettavissa, niin en koe, että testi välttämättä antaa uutta lisätietoa, enemmänkin vaan vertailukelpoista objektiivista arviota koirasta, jota voi ehkä verrata rodun keskiarvoon jos rodussa on riittävästi testattuja koiria.
Juhannus alkoi hyvillä uutisilla. Jerikollahan todettiin kevättalvella siemennesteen laatu heikentyneetksi ja eturauhanen suurentuneeksi. Eturauhanen ja kivekset ultrattiin normaalilöydöksin ja Jeriko sai Tardak-hormonipistoksen. Jälkikäteen nyt sitten kahdelta asiantuntijalta kuulin, että Tardak itsessään voi myös heikentää siemennesteen laatua, eläinlääkäri joka ultrasi ei osannut tuota silloin varmaksi sanoa ja päädyttiin tähän, koska vaihtoehtoinen lääkitys olisi aiheuttanut 6kk kilpailukiellon.
Nyt sitten hyvin jännittyneessä mielentilassa mentiin uusinta siemennestenäytettä ottamaan 2kk Tardak-pistoksen jälkeen ja siemenneste todettiin loistolaatuiseksi (vaikka Tardak voisi heikentää laatua jopa 6-8kk ajan)! Hurraa!! :))) Jerikon eturauhanen on myös normaalistunut eli pienentynyt, joten nyt olisi toiveissa uusintayritys Mandin kanssa ja toivotaan, että tällä kertaa kaikki sujuu ongelmitta ja pentuja tulee loppuvuodesta. Juoksuja odotellaan alkavaksi syyskuussa ja todella toivon pentuja tästä yhdistelmästä, tykästyin Mandiin tosi kovasti. :)) Pentue on suunnitteilla Kautuksen kenneliin, joten Nanna Aholta voi kysyä lisätietoja ja itse annan mielelläni lisätietoja Jerikosta. Jerikoa saa myös tulla tapaamaan jos pentue kiinnostaa. :)
Raporttia ei vielä ole, mutta kuten odottaa saattoi Jupiter suhtautui testaajaan erittäin avoimesti ja ystävällisesti. Sylinteritestissä Jupiterilla oli impulsiivisuutta, välillä yritti pleksistä suoraan ja välillä meni sivulta hakemaan. Jupiterilla näkyi tässä osiossa ja muutenkin testin aikana jonkin verran malttamattomuutta ja pientä piippaamista, kun Jeriko ja Ukko taas oli testissä hyvin tyyniä.
Erilaiset osoitukset Jupiter luki aika hyvin, yksittäisiä virheitä joissain kohdissa tuli, että ihan Jerikon 100% oikein tasolle ei yltänyt kuitenkaan. Tilallisen tehtävän Jupiter suoritti täysin itsenäisesti 10 sekunnissa. Hetken jo luulin, että suorittaa sen about kahdessa sekunnissa, kun lähti heti etenemään kompostiverkon puoleen väliin saakka, mutta siitä kääntyi vielä kertaalleen takaisin ennen kuin suoritti tehtävän loppuun.
Huijausosiossa Jupiter oli ihmisen osoituksella ohjattavissa harhaan, mikä ei sinänsä ollut yllätys koska se on niin miellyttämisenhaluinen ja haluaa niin kovasti tehdä ihmisen kanssa yhteistyötä. Ei sillä sellaista omaa päätä oikein olekaan.
Muistiosiossa Jupiterin keskittymisongelma teki hallaa ja Jupiter muisti vain kaksi ensimmäistä viiveellä tehtyä toistoa. Mallioppimista Jupiterilla selvästi oli, mutta itse laite sitä vähän jännitti. Meni melko lailla suoraan kokeilemaan nappia nenällä, mutta ehkä koska laitteen pitämä ääni jännitti sitä jonkin verran, se ei painanut riittävän lujaa. Jupiter kävi kuitenkin useamman kerran napilla ja kerran saikin painettua riittävällä voimakkuudella.
Päättelytehtävässä Jupiter (vähän niin kuin Ukko) tuntui tyhjän kupin näyttämisen jälkeen katsovan selvästi toista kuppia, mutta valitsi kuitenkin joka toistolla vasemmanpuoleisen, eli ei tehtävää oikeasti ymmärtänyt.
Nyt kolme omaa koiraa testauttaneena SmartDog-testistä jäi tunne, että siitä voi saada paljonkin esimerkiksi kouluttamista hyödyttävää tietoa, varsinkin jos koiralla on jotain erikoisuuksia joista ei itse ole päässyt ihan selville. Ainakin jälkikäteen Ukon kohdalla moni asia sai selityksen. Toisaalta jos koira on helposti koulutettava ja helposti itsekin luettavissa, niin en koe, että testi välttämättä antaa uutta lisätietoa, enemmänkin vaan vertailukelpoista objektiivista arviota koirasta, jota voi ehkä verrata rodun keskiarvoon jos rodussa on riittävästi testattuja koiria.
Juhannus alkoi hyvillä uutisilla. Jerikollahan todettiin kevättalvella siemennesteen laatu heikentyneetksi ja eturauhanen suurentuneeksi. Eturauhanen ja kivekset ultrattiin normaalilöydöksin ja Jeriko sai Tardak-hormonipistoksen. Jälkikäteen nyt sitten kahdelta asiantuntijalta kuulin, että Tardak itsessään voi myös heikentää siemennesteen laatua, eläinlääkäri joka ultrasi ei osannut tuota silloin varmaksi sanoa ja päädyttiin tähän, koska vaihtoehtoinen lääkitys olisi aiheuttanut 6kk kilpailukiellon.
Nyt sitten hyvin jännittyneessä mielentilassa mentiin uusinta siemennestenäytettä ottamaan 2kk Tardak-pistoksen jälkeen ja siemenneste todettiin loistolaatuiseksi (vaikka Tardak voisi heikentää laatua jopa 6-8kk ajan)! Hurraa!! :))) Jerikon eturauhanen on myös normaalistunut eli pienentynyt, joten nyt olisi toiveissa uusintayritys Mandin kanssa ja toivotaan, että tällä kertaa kaikki sujuu ongelmitta ja pentuja tulee loppuvuodesta. Juoksuja odotellaan alkavaksi syyskuussa ja todella toivon pentuja tästä yhdistelmästä, tykästyin Mandiin tosi kovasti. :)) Pentue on suunnitteilla Kautuksen kenneliin, joten Nanna Aholta voi kysyä lisätietoja ja itse annan mielelläni lisätietoja Jerikosta. Jerikoa saa myös tulla tapaamaan jos pentue kiinnostaa. :)
sunnuntai 17. kesäkuuta 2018
PK-jäljen rotumestaruus
Eilen kilpailtiin bordercollieiden ja australiankelpieiden PK-lajien rotumestaruuksista Hyvinkäällä. Ilmoittauduin kokeeseen lähinnä ajatuksella, että on edes varma koepaikka kun noihin 3-luokan jälkikokeisiin ei ole mitenkään helppo saada koepaikkaa. Toki olisi voinut käydä niin, että olisi ollut tottiskarsinta, mutta nyt osallistujia oli kuusi ja kaikki pääsivät maastoon.
Maasto aloitettiin jäljellä, meillä jälkinumero 4. Maasto oli tietenkin aivan rutikuiva, miten se olisi miksikään muuksi muuttunut kun edelleenkään ei ole sateita näkynyt. Hiekkatie pöllysi hullun lailla janapaikoille ajaessa.
Jerikon janasuoritus oli aika täydellinen. Suoraviivaisesti eteni, pysähtyi jäljen kohdalla kuin seinään, tarkasti pari metriä takajälkeä ja valitsi sitten oikean suunnan. Eka keppikin oli ehkä 50m janasta, joten saatiin heti iloitsemisen aihetta! Kaksi seuraavaa keppiä oli pitkillä väleillä, mutta kun Jeriko jäljesti hienosti ja tarkasti, niin en suuremmin huolestunut. Jeriko meni kuin juna raiteillaan, paitsi että toisen kepin jälkeen taisi olla hirvi tmv ylittänyt jäljen, kun Jeriko teki kulman mutta jäljesti vähän epäluuloisena vajaan liinan mitan ja palasi sitten paikalle, jossa oli kasvillisuus tallaantunut, nosti siitä oman jäljen ja jatkoi.
Kuumuus ja kuivuus teki olosuhteista tosi rankat ja jäljen lopussa Jeriko oli kyllä todella väsynyt, mutta aivan todella upean tarkasti jäljesti loppuun saakka. Tuloksena kuusi keppiä maastosta ja janalta täydet pisteet eli 170p jäljen jälkeen. :) Käytin Jerikon tässä välissä uimassa mikä oli kyllä hyvää viilennystä. :)
Esineruutu oli aikamoisessa ryteikössä jossa koiraa ei nähnyt valtaosan ajasta ja koira joutui pomppimaan jatkuvasti jonkun yli. Hienosti Jeriko kyllä teki töitä ja kaksi ekaa esinettä löytyi tosi nopeasti, kolmas hetken päästä. Neljäs esine jäi valitettavasti etuesineenä ekan lähetyksen paikalle, vähän liian vauhdilla oli Jeriko siitä vielä ponkaissut yli ja siitä sitten siirryttiin koko ajan ettei ollut toista mahdollisuutta saada hajua. Esineruudusta 25/30p.
Tottiksiin sitten. Saatiin suorittaa ekana ja kenttään tutustumisessa tein vähän rallitokohömppää, jolla Jeriko asettui aika hienosti kuulolle. Jeriko tuli kentälle vielä hienossa mielentilassa, mutta tuomarin kättelyn jälkeen alkoi möykkääminen. Jeriko haukkui tosi paljon, koko pitkän suoran menon ja sitten rytminmuutoksissa jne. Jäävien liikkeiden valmistelevissa osissa myös haukkui, mutta ihme kyllä kuunteli ja teki liikkeet oikein. Hyppy jätettiin hyppäämättä, mutta estenouto hyvä ja eteenmeno hieno. Hypyn lisäksi ei siis muita liikevirheitä, mutta Hurstilta 74p ja ykköstulos jäi harmillisen yhden pisteen päähän!
Pienenä lohdutuspalkintona Jeriko voitti rotumestaruuden mikä kyllä toki sekin oli tosi hienoa, vaikka sitä 1-tulosta lähdettiin kyllä hakemaan. Jeriko oli kuitenkin ansainnut makkarapalkan. :)
Tänään olin itse töissä, muuten olisin varmaan mennyt katsomaan agilityn SM-kisoja ja voi hitsi kun harmittaakin jälkikäteen etten ollut katsomassa. Jerikon siskopuoli Likka (Briskness Lindsay Lohan) vetäisi tuplanollan pikkumaksiluokassa ja oli lopulta SM5! Hurjan paljon onnea haluan toivottaa Hennalle ja Likalle, upeaa! :) Finaaliradan näin videolta ja todella upeasti, kevyesti ja helposti ohjautuva koira. Hyvin paljon samaa kuin miltä Jerikon vieminen radalla tuntuu. Täytyy sanoa, että ei nämä näyttelylinjaiset mitään turhia sohvaperunoita ole, etenkään ei Anitan kasvatit tai Kertun (ja Jerikon parhaan Coxi-iskän) jälkeläiset. Kyllä saa ylpeä olla. :)
http://tolleri.net/tulospalvelu/tulokset.php?paiva=2018-06-17&jarjestaja_id=1619270646#12
Paljon on kaikkea muutenkin touhuiltu. Käytiin Liisa-Idan kanssa melomassa ja samalla uittamassa Kidettä, Ukkoa ja Jerikokin matkassa. Ukko otti uimisesta kaiken irti ja vaikka olin varautunut kuulo-ongelmiin pillillä, Ukko ui silti pari kertaa tosi kauaksi (pelastusliivit oli siis varmisteena ja keventämässä menoa) ja sitten siitä rantaan hetkeksi lepäämään vaikka kanoottiinkin olisi voinut tulla ja siitä taas uudelleen uimaan. On se kyllä nopea uimari!
Tänään käytiin myöskin uimassa ja Jupiter suostui pitkästä aikaa tulla uimaan pientä lenkkiä, veteen se kyllä piti edelleen nostaa. Mutta tuli mukana itse kun uin vähän matkaa poispäin rannasta, joten eiköhän sekin pikku hiljaa opi. Huomenna onkin sitten Jupiterin vuoro käydä SmartDog-testissä, ihan jännää. :)
Maasto aloitettiin jäljellä, meillä jälkinumero 4. Maasto oli tietenkin aivan rutikuiva, miten se olisi miksikään muuksi muuttunut kun edelleenkään ei ole sateita näkynyt. Hiekkatie pöllysi hullun lailla janapaikoille ajaessa.
Jerikon janasuoritus oli aika täydellinen. Suoraviivaisesti eteni, pysähtyi jäljen kohdalla kuin seinään, tarkasti pari metriä takajälkeä ja valitsi sitten oikean suunnan. Eka keppikin oli ehkä 50m janasta, joten saatiin heti iloitsemisen aihetta! Kaksi seuraavaa keppiä oli pitkillä väleillä, mutta kun Jeriko jäljesti hienosti ja tarkasti, niin en suuremmin huolestunut. Jeriko meni kuin juna raiteillaan, paitsi että toisen kepin jälkeen taisi olla hirvi tmv ylittänyt jäljen, kun Jeriko teki kulman mutta jäljesti vähän epäluuloisena vajaan liinan mitan ja palasi sitten paikalle, jossa oli kasvillisuus tallaantunut, nosti siitä oman jäljen ja jatkoi.
Esineruutu oli aikamoisessa ryteikössä jossa koiraa ei nähnyt valtaosan ajasta ja koira joutui pomppimaan jatkuvasti jonkun yli. Hienosti Jeriko kyllä teki töitä ja kaksi ekaa esinettä löytyi tosi nopeasti, kolmas hetken päästä. Neljäs esine jäi valitettavasti etuesineenä ekan lähetyksen paikalle, vähän liian vauhdilla oli Jeriko siitä vielä ponkaissut yli ja siitä sitten siirryttiin koko ajan ettei ollut toista mahdollisuutta saada hajua. Esineruudusta 25/30p.
Tottiksiin sitten. Saatiin suorittaa ekana ja kenttään tutustumisessa tein vähän rallitokohömppää, jolla Jeriko asettui aika hienosti kuulolle. Jeriko tuli kentälle vielä hienossa mielentilassa, mutta tuomarin kättelyn jälkeen alkoi möykkääminen. Jeriko haukkui tosi paljon, koko pitkän suoran menon ja sitten rytminmuutoksissa jne. Jäävien liikkeiden valmistelevissa osissa myös haukkui, mutta ihme kyllä kuunteli ja teki liikkeet oikein. Hyppy jätettiin hyppäämättä, mutta estenouto hyvä ja eteenmeno hieno. Hypyn lisäksi ei siis muita liikevirheitä, mutta Hurstilta 74p ja ykköstulos jäi harmillisen yhden pisteen päähän!
Pienenä lohdutuspalkintona Jeriko voitti rotumestaruuden mikä kyllä toki sekin oli tosi hienoa, vaikka sitä 1-tulosta lähdettiin kyllä hakemaan. Jeriko oli kuitenkin ansainnut makkarapalkan. :)
Tänään olin itse töissä, muuten olisin varmaan mennyt katsomaan agilityn SM-kisoja ja voi hitsi kun harmittaakin jälkikäteen etten ollut katsomassa. Jerikon siskopuoli Likka (Briskness Lindsay Lohan) vetäisi tuplanollan pikkumaksiluokassa ja oli lopulta SM5! Hurjan paljon onnea haluan toivottaa Hennalle ja Likalle, upeaa! :) Finaaliradan näin videolta ja todella upeasti, kevyesti ja helposti ohjautuva koira. Hyvin paljon samaa kuin miltä Jerikon vieminen radalla tuntuu. Täytyy sanoa, että ei nämä näyttelylinjaiset mitään turhia sohvaperunoita ole, etenkään ei Anitan kasvatit tai Kertun (ja Jerikon parhaan Coxi-iskän) jälkeläiset. Kyllä saa ylpeä olla. :)
http://tolleri.net/tulospalvelu/tulokset.php?paiva=2018-06-17&jarjestaja_id=1619270646#12
Paljon on kaikkea muutenkin touhuiltu. Käytiin Liisa-Idan kanssa melomassa ja samalla uittamassa Kidettä, Ukkoa ja Jerikokin matkassa. Ukko otti uimisesta kaiken irti ja vaikka olin varautunut kuulo-ongelmiin pillillä, Ukko ui silti pari kertaa tosi kauaksi (pelastusliivit oli siis varmisteena ja keventämässä menoa) ja sitten siitä rantaan hetkeksi lepäämään vaikka kanoottiinkin olisi voinut tulla ja siitä taas uudelleen uimaan. On se kyllä nopea uimari!
Tänään käytiin myöskin uimassa ja Jupiter suostui pitkästä aikaa tulla uimaan pientä lenkkiä, veteen se kyllä piti edelleen nostaa. Mutta tuli mukana itse kun uin vähän matkaa poispäin rannasta, joten eiköhän sekin pikku hiljaa opi. Huomenna onkin sitten Jupiterin vuoro käydä SmartDog-testissä, ihan jännää. :)
sunnuntai 3. kesäkuuta 2018
Ensimmäinen FH-koe
Tänään oli Ukon ja mun ensimmäinen FH-koe. Koe oli bortsujen rotumestaruuskoe Kuortaneella ja tultiin Pohjanmaalle jo eilen. Treenailtiin illalla vanhan treenikaveri-Tiinan sekä Jessican kanssa ja Tiina majoitti meidät kotonaan. Jupiter sai samalla oikein hyvää harjoitusta koiraan tottuneen lapsen kanssa ja lapsipelko ehkä pienen aavistuksen helpotti.
Tänään sitten tosiaan kokeeseen ja Ukolle arpoutui koko kokeen ensimmäinen jälki. Ukolla oli ihan yksityispelto, heinä oli maltillisen korkuista ja pohja aika kuiva. Tiedossa oli, että treeni Ukon kanssa on pahasti kesken ja vielä enemmän varmuutta tarkkaan työskentelyyn pitää saada lyhyellä liinalla ajaen. Nyt sitten yhtäkkiä vaan 10m liinassa ja eniten jännitti, että päästäänkö alusta liikkeelle, ettei ala siinä varmistelemaan.
Alku menikin sitten tosi hyvin! Ukko lähti tosi hyvällä tahdilla ja tarkasti jäljestämään ja sydämessä vähän läikähti, kun pääsin paalulta sen perään ja katsoin, että se jäljestää kyllä nyt niin hienosti. Ekalla suoralla tuli ensin pari pientä tarkastusta sivusuunnassa, mutta Ukko hienosti itse hillitsi isommat kaarrokset ja heti palasi takaisin jäljelle. Kyllä näytti hyvältä! :)
Sitten tuli joku epävarmuus ja palasi vähän takaisin päin, lähti mun lisäkäskyllä sitten taas jatkamaan (ja Outi Hermiö muuten tuomarina ihanan kannustava ja ohjaava!) ja tultiin ekalle esineelle jonka Ukko ilmaisi tosi hienosti. :) Esineeltä matka jatkui tosi hienosti jäljestäen.
Ekan kulman Ukko ehti jo kääntyä suoraan ja itse ehdin jo siirtyä sen perään (ja taas vähän ylpeys Ukosta läikähti rinnassa), mutta sitten Ukkoon iski epävarmuus ja tuli takaisin tarkistelemaan kulmaa. Matka jatkui ja toinen kulma tuli heti perään, tässä vähän taas epävarmuutta. Kolmannella suoralla Ukko sitten tarkasteli niin pitkälle, että veti mut pois jäljeltä ja koesuoritus loppui siihen.
Upeaa kuitenkin oli se, että saatiin vielä jatkaa jälkeä loppuun ja loppuun päästiinkin eikä mm. harhat häirinneet Ukkoa yhtään. Kun pääsin sitten treeninomaisesti ajamaan jälkeä lyhyemmässä liinassa, homma pelitti taas paremmin. Nyt oli vaan liikaa liian nopeasti tuo 10 metrin liina, kun koulutus vielä kesken.
Olen kuitenkin tosi tyytyväinen Ukkoon. Se näytti myös tosi hienoja pätkiä ja kun se on jo viikon koulutuksella parantanut ihan huimasti, niin tiedän että varmasti siitä tulee todella hieno jälkikoira. Harmi, että en ole osannut viedä Ukkoa eteenpäin tällä tavalla jo alkukeväästä, mutta toisaalta turha sitä on harmitella nyt jälkikäteen. Pääasia, että tiedän tasan tarkkaan missä on ongelma ja toisaalta olen jo nähnyt että se on ihan korjattavissa. Ei siis muuta kuin lisää treeniä ja uusiin kokeisiin sitten kun ollaan siihen valmiita. :)
Hienosäätöineen ja nyansseineen FH-jäljestä on tullut aika koukuttava laji. ;)
perjantai 1. kesäkuuta 2018
SmartDog-raportit ja jäljestystä
Tänään tuli SmartDog-testiraportit sekä tunnukset palveluun, josta pääsee tarkastelemaan oman koiran tuloksia kuvaajina verrattuna rodun keskiarvoon sekä kaikkien koirien keskiarvoon.
Jerikon kokonaisarvio testin perusteella:
"Jeriko on ystävällinen koira, joka tutustuu rauhallisesti uuteen tilaan. Jeriko on testissä hyvin rauhallinen, ystävällinen ja keskittyy loistavasti joka tehtävään. Sylinteritestissä ja koko testin ajan Jeriko osoittaa hyvää itsehillintää – Jeriko ei kiihdy missään osiossa liikaa. Jeriko lukee erinomaisesti ihmisen eleitä, mutta ei silti ole niillä johdettavissa harhaan (huijaus -osio). Tilaan liittyvä ongelmanratkaisu, V-aita, oli Jerikolle helppo - sen sijaan testin vaikein tehtävä, looginen päättely oli liian vaikea. Jeriko on mahdottomassa tehtävässä ehdottomasti enemmän ihmiseen tukeutuva ongelmanratkaisija, ja se on hyvin intensiivinen avunpyynnissään. Jeriko saa kaikki oikein myös muistitehtävässä, mikä on sekin harvinaista. Jeriko pystyy myös selkeästi matkimaan ihmisen toimintoa sosiaalisen oppimisen tehtävässä, ja koira oppii myös koneen käytön. Jeriko on kognitiivisesti selkeästi keskivertokoiraa korkeamalla (huomaat tämän siellä tietokannassa). Jerikolla on lisäksi itsenäisen koiran ilahduttava piirre mitä ei aina näy selkeästi bordercollieilla – koira kykenee miettimään tälläisessä tilanteessa, mikä on edullista sille itselleen. Monet bordercolliet tuntuvat miettivän sen sijaan mitä omistaja haluaisi niiden tekevän, tai mikä tehtävässä on ”oikein”. Hieno koira!"
Ukon kokonaisarvio testin perusteella:
"Ukko on aluksi pelokas vierasta testaajaa kohtaan, eikä ole suuremmin halukas tutustumaan uuteen tilaan. Ukko on kuitenkin erittäin hyvin motivoitunut ruoasta, eikä osoita tämän jälkeen pelkoa testaajaa kohtaan. Ukko keskittyy hyvin, ja on erittäin motivoitunut testin ajan, vain katsetta saa välillä houkutella ylös silmiin saakka. Ukko käyttäytyy sylinteritestissä impulsiivisesti, ja jonkin verran impulsiivisuutta näkyy myös nopeissa virhevalinnoissa eleet osiossa. Muuten koira ei kiihdy. Eleissä Ukko ymmärtää ehdottomasti parhaiten jalan ja kehon käännöksen vihjettä – katsetta ei lainkaan, ja kädetkin ovat vaikeita. Ukko ei ole myöskään eleillä johdettavissa harhaan (huijaus-osio). Tilaan liittyvä ongelmanratkaisu, V-aita, oli Ukolle helppo - sen sijaan testin vaikein tehtävä, looginen päättely oli liian vaikea. Myös sosiaalisen mallioppimisen tehtävä oli sille vaikea, eikä se lähtenyt painamaan tai koskettamaan laitetta. Ukko on mahdottomassa tehtävässä enemmän itsenäinen ongelmanratkaisija, mutta se pyytää myös hieman apua tehtävän ratkaisuun. Muistitehtävässä Ukko saa hienosti ¾ oikein, mikä on hyvä suoritus. Ukko on bordercollie, joka työskentelee enemmän itselleen, eikä sitä kiinnosta ihminen suuresti. Sen on vaikea katsoa testaajaa, ja mieluummin se katsoo muualle. Kun loogisessa päättelyssä on usein bordercollieilla vaikeuksia oppia katsomaan alas papereille, (ne tuijottavat testaajaa yleensä vain silmiin), oli se taas hyvin helppoa Ukolle. Tehtävät, joissa ihmisen rooli oli vähäisin, olivat Ukolle helpompia (mahdoton tehtävä, muisti). Uskoisin, että tämä koira on parhaimmillaan täysin itsenäisessä työssä."
Ihan mielenkiintoiset raportit. Ukon raportissa huomio kiinnittyy tuohon ekaan lauseeseen ja sanaan "pelokas". Pelokas ei ehkä ole ihan oikea termi, "varautunut", "pidättäytynyt" tai "epäileväinen" voisi olla oikeampi termi. Ukko tuntui siinä ihan aluksi miettivän, että mihin eläinlääkäriin sitä on tultu ja mitä epäilyttävää täällä on meneillään. Mutta sitten heti, kun sai namia unohtui epäileväisyys. Mutta eipä Ukko tosiaan katsekontaktia testaajaan ottanut kunnolla ollenkaan koko testin aikana.
Viime aikoina siihen on tullut kiinnitettyä enemmän huomiota ja onhan Ukko tosiaan aikas pidättyväinen, eikä sitä oikeastaan kiinnosta vieraat ihmiset. Ei se oikein kiinnitä huomiota treenikavereihinkaan.
Ukon vertailussa kiinnittyi huomio erityisesti sen V-aidan suoritukseen 13s vs. bordercollieiden keskiarvo 39s, aika vikkelä poika kun ruoka on kyseessä. ;) Ja hienoa ettei jumittunut sinne aidan kärkeen vaikka ruoka näkyi vaan pystyi irtaantumaan ruuasta. Mahdottomassa tehtävässä Ukko käytti 75% ajasta itsenäiseen ongelmanratkaisuun ja 25% ajasta pyysi apua. Itsestäni tuntui vielä lyhyemmältä tuo avunpyyntöön käytetty aika, mutta kello ei varmastikaan valehtele. Tyytyväinen olen siihen, että passiivisuutta Ukko ei tarjonnut koko testin aikana ollenkaan. :) Muistitehtävässä Ukko muisti kolme lyhimmällä viiveellä olevaa toistoa, rodun keskiarvo 2,35. Jalalla ja vartalolla (ristikkäisellä kädellä) osoittamista Ukko ymmärsi paremmin kuin testatut bordercolliet keskimäärin, mutta muita ohjauksia selvästi huonommin, katsetta ei juuri ollenkaan.
Allekirjoitan tuon, että Ukko on parhaimmillaan itsenäisyyttä vaativissa tehtävissä. Esim. valjakkolajit, joissa koira periaatteessa saa täysin itsenäisesti tehdä omaa suoritustaan, sekä jäljestäminen on Ukolle kyllä vahvoja lajeja. :)
Jeriko tosiaan luki kaikki eleet 100% oikein ja tämä on selvästi yli rodun keskiarvon tai ylipäätään kaikkien testattujen koirien. Myös muisti 4/4 oli selvästi testattujen koirien keskiarvoa parempi. V-aitaan Jerikolla kului aikaa 27 sekuntia, matkaa hidasti alun lyhyt luvan kysyminen, että varmastiko voi vaan tavoitella vaikka on aita. Mahdottomassa tehtävässä Jeriko käytti alusta 9% ajasta itsenäiseen yrittämiseen ja sen jälkeen lopun ajan intensiiviseen avun pyytämiseen ihmiseltä. Yllätyin tosiaan siitä, että Jeriko yritti itsenäisesti näin lyhyen aikaa, mutta toisaalta on verrannollinen esim. lelun vierimiseen sohvan tai pöydän alle mistä lelua ei itse saa, kyllä Jeriko silloinkin pyytää ihmisen apuun. Itsehillintä Jerikolla oli rodun keskiarvoa parempaa testin aikana.
Tässä jälkikäteen on taas tullut lisää pohdittua näitä tuloksia ja informaatiota mitä niistä voi saada. Ukon jähmeys agilityssä on todennäköisesti liittynyt tuohon vaikeuteen lukea eleitä. Agilityn ohjaus usein tapahtuu pitkälti kädellä tai katseella ohjaten, joten ei ihme, että välillä tuli virheitä tai toisaalta Ukko kilttinä poikana hidasti tahtia, kun sille on ehkä ollut vaikea ymmärtää ohjausta. Jos olisi taas osannut ohjata sitä enemmän jaloilla (rytmillä?) ja vastakkaista kättä käyttäen soveltuvissa tilanteissa, olisi ehkä voinut olla tilanne toinen. Periaatteessa olisi mielenkiintoista joskus kokeilla, mutta ei me agilityn pariin enää palata. Ukolla on ihan hyvät lajit nyt mitä harrastaa ja näistä se varmasti kuitenkin nauttii kaikkein eniten. :)
Vepestäkään ei olisi kyllä tullut Ukon kanssa mitään, kun käsiohjauksia ei ymmärrä ja kuulokin heikko. :D
Tällä viikolla onkin sitten tehty jälkeä oikein olan takaa. :D Maanantaina saatiin pitkästä aikaa Taina ja Hero treenikavereiksi. Tallasin itse Ukolle jäljen ja pitkästä aikaa saatiin harha jäljelle kun Taina tallasi sen sitten tunti oman jäljen tallaamisen jälkeen. Itse tallasin Herolle jäljen.
Jälkien vanhetessa käytiin uimassa ja olikin mukavaa uida Heron ja Ukon kanssa pitkiä lenkkejä järvellä. Jupiter ei nyt sitten kuitenkaan rohkaistunut uimaan vaikka kerran meni jo hyvin, vaan pelastusliiveistä huolimatta haluaa vaan aina rantaa kohti. Lähdettiin uimaan eri rannasta kuin yleensä on menty ja yhdeltä rundilta takaisin rantaan uidessa Ukko harhaantui uimaan siihen paikkaan mistä yleensä Matin kanssa mennään uimaan. Siellä oli sitten naishenkilö ja hänellä musta terrieri, joita Ukko ei noteerannut millään tavalla, nousi vaan "hyppykivelleen" ja kääntyi valmistautumaan uuteen hyppyyn.
Ukon hölmistynyt ilme oli aika "priceless", kun terrieri alkoikin räyhätä selän takana ja Ukko tajusi olevansa vähän pinteessä. :D Luikki sitten lopulta rantaa pitkin meidän rantautumispaikkaan. On se niin kiltti. :)
Tanjalta tuli sitten jälkeä ajaessa aika tärkeä havainto! Mä olen antanut ihan liikaa vapauksia Ukolle jäljellä ja se on saanut tehdä aivan liian isoja tarkastuskierroksia. Vähän silleen metsäjälkityyliin. Kun otin Ukon lyhyemmälle liinalle, alkoi homma toimimaan paremmin, vaikka sellaista pyrkimystä haahuiluun edelleen olikin. Tärkeä havainto kuitenkin, hitsi kun tämän olisi tajunnut aikaisemmin ja olisi kaikki tämän kevään treenit saanut tehtyä tälleen.
Jälkiä on tehty tällä viikolla myös keskiviikkona, torstaina ja tänään perjantaina. Kun otin Ukon lyhyemmälle liinalle enkä edennyt sen perään jos poistui jäljeltä, on jäljestys alkanut nopeasti siistiytymään ja eilisellä itse tallaamallani jäljellä Ukko ajoi jo pitkiä pätkiä tosi tarkasti jäljen päällä kuin raiteilla ja pyrkimykset tarkasteluun oli ylipäätään vähäisiä.
Tänään otin aamulla Ukon autoon ja Ukko pääsi työpäivän ajaksi mun kaverin luo, mistä sitten lähdettiin työpäivän jälkeen kohti Tuusulaa. Rami oli tallannut Ukolle jäljen ja Outi tehnyt siihen harhan. Halusin ennen sunnuntaina koetta saada Ukolle vielä vieraan jäljen jossa on vieraan tallojan harha, ihan varmuuden vuoksi vaikkei Ukko harhoihin ole mitenkään reagoinutkaan.
Ei reagoinut tälläkään kertaa yhtään mitenkään. Mutta vieraan hajuiset esineet olikin yllättävän iso ihmetys Ukolle. Ensimmäisen esineen kohdalla Ukko istahti hölmistyneenä ja toisesta olisi mennyt kokonaan ohi. Kolmannen Ukko onneksi ilmaisi jo hyvin, joten toivon mukaan siitä jäi hyvä muistijälki Ukolle. Tosi tyytyväinen olen kyllä Ukkoon tälläkin jäljellä, jäljestys oli todella täsmällistä ja tarkastelua ilmeni vain toisessa piikkikulmassa jossa itsekin vähän kadotin ohjaustaitoni. Hienosti Ukko kuitenkin löysi itsensä takaisin jäljelle ja jatkoi taas voimakkaasti. :)
Eilen tein myös Jerikolle metsäjäljen. Jeriko oli innoissaan ja ajoi hienosti 1km jälkensä. Kepit 2+2+2 sarjoina. Kaikki muut Jeriko ilmaisi hienosti mutta vika keppi juuri ennen kaatunutta puun runkoa olisi meinannut jäädä. Tuollaiset on kyllä hankalia.
Nyt on sitten huomenna Ukolla vapaapäivä ja sunnuntaina sitten ensimmäinen FH-koe. Jännittäisi, mutta ei auta muu kuin mennä katsomaan miten pärjätään. Jos ei onnistu niin treeni on vaan kesken ja jatketaan.
Jerikon kokonaisarvio testin perusteella:
"Jeriko on ystävällinen koira, joka tutustuu rauhallisesti uuteen tilaan. Jeriko on testissä hyvin rauhallinen, ystävällinen ja keskittyy loistavasti joka tehtävään. Sylinteritestissä ja koko testin ajan Jeriko osoittaa hyvää itsehillintää – Jeriko ei kiihdy missään osiossa liikaa. Jeriko lukee erinomaisesti ihmisen eleitä, mutta ei silti ole niillä johdettavissa harhaan (huijaus -osio). Tilaan liittyvä ongelmanratkaisu, V-aita, oli Jerikolle helppo - sen sijaan testin vaikein tehtävä, looginen päättely oli liian vaikea. Jeriko on mahdottomassa tehtävässä ehdottomasti enemmän ihmiseen tukeutuva ongelmanratkaisija, ja se on hyvin intensiivinen avunpyynnissään. Jeriko saa kaikki oikein myös muistitehtävässä, mikä on sekin harvinaista. Jeriko pystyy myös selkeästi matkimaan ihmisen toimintoa sosiaalisen oppimisen tehtävässä, ja koira oppii myös koneen käytön. Jeriko on kognitiivisesti selkeästi keskivertokoiraa korkeamalla (huomaat tämän siellä tietokannassa). Jerikolla on lisäksi itsenäisen koiran ilahduttava piirre mitä ei aina näy selkeästi bordercollieilla – koira kykenee miettimään tälläisessä tilanteessa, mikä on edullista sille itselleen. Monet bordercolliet tuntuvat miettivän sen sijaan mitä omistaja haluaisi niiden tekevän, tai mikä tehtävässä on ”oikein”. Hieno koira!"
Ukon kokonaisarvio testin perusteella:
"Ukko on aluksi pelokas vierasta testaajaa kohtaan, eikä ole suuremmin halukas tutustumaan uuteen tilaan. Ukko on kuitenkin erittäin hyvin motivoitunut ruoasta, eikä osoita tämän jälkeen pelkoa testaajaa kohtaan. Ukko keskittyy hyvin, ja on erittäin motivoitunut testin ajan, vain katsetta saa välillä houkutella ylös silmiin saakka. Ukko käyttäytyy sylinteritestissä impulsiivisesti, ja jonkin verran impulsiivisuutta näkyy myös nopeissa virhevalinnoissa eleet osiossa. Muuten koira ei kiihdy. Eleissä Ukko ymmärtää ehdottomasti parhaiten jalan ja kehon käännöksen vihjettä – katsetta ei lainkaan, ja kädetkin ovat vaikeita. Ukko ei ole myöskään eleillä johdettavissa harhaan (huijaus-osio). Tilaan liittyvä ongelmanratkaisu, V-aita, oli Ukolle helppo - sen sijaan testin vaikein tehtävä, looginen päättely oli liian vaikea. Myös sosiaalisen mallioppimisen tehtävä oli sille vaikea, eikä se lähtenyt painamaan tai koskettamaan laitetta. Ukko on mahdottomassa tehtävässä enemmän itsenäinen ongelmanratkaisija, mutta se pyytää myös hieman apua tehtävän ratkaisuun. Muistitehtävässä Ukko saa hienosti ¾ oikein, mikä on hyvä suoritus. Ukko on bordercollie, joka työskentelee enemmän itselleen, eikä sitä kiinnosta ihminen suuresti. Sen on vaikea katsoa testaajaa, ja mieluummin se katsoo muualle. Kun loogisessa päättelyssä on usein bordercollieilla vaikeuksia oppia katsomaan alas papereille, (ne tuijottavat testaajaa yleensä vain silmiin), oli se taas hyvin helppoa Ukolle. Tehtävät, joissa ihmisen rooli oli vähäisin, olivat Ukolle helpompia (mahdoton tehtävä, muisti). Uskoisin, että tämä koira on parhaimmillaan täysin itsenäisessä työssä."
Ihan mielenkiintoiset raportit. Ukon raportissa huomio kiinnittyy tuohon ekaan lauseeseen ja sanaan "pelokas". Pelokas ei ehkä ole ihan oikea termi, "varautunut", "pidättäytynyt" tai "epäileväinen" voisi olla oikeampi termi. Ukko tuntui siinä ihan aluksi miettivän, että mihin eläinlääkäriin sitä on tultu ja mitä epäilyttävää täällä on meneillään. Mutta sitten heti, kun sai namia unohtui epäileväisyys. Mutta eipä Ukko tosiaan katsekontaktia testaajaan ottanut kunnolla ollenkaan koko testin aikana.
Viime aikoina siihen on tullut kiinnitettyä enemmän huomiota ja onhan Ukko tosiaan aikas pidättyväinen, eikä sitä oikeastaan kiinnosta vieraat ihmiset. Ei se oikein kiinnitä huomiota treenikavereihinkaan.
Ukon vertailussa kiinnittyi huomio erityisesti sen V-aidan suoritukseen 13s vs. bordercollieiden keskiarvo 39s, aika vikkelä poika kun ruoka on kyseessä. ;) Ja hienoa ettei jumittunut sinne aidan kärkeen vaikka ruoka näkyi vaan pystyi irtaantumaan ruuasta. Mahdottomassa tehtävässä Ukko käytti 75% ajasta itsenäiseen ongelmanratkaisuun ja 25% ajasta pyysi apua. Itsestäni tuntui vielä lyhyemmältä tuo avunpyyntöön käytetty aika, mutta kello ei varmastikaan valehtele. Tyytyväinen olen siihen, että passiivisuutta Ukko ei tarjonnut koko testin aikana ollenkaan. :) Muistitehtävässä Ukko muisti kolme lyhimmällä viiveellä olevaa toistoa, rodun keskiarvo 2,35. Jalalla ja vartalolla (ristikkäisellä kädellä) osoittamista Ukko ymmärsi paremmin kuin testatut bordercolliet keskimäärin, mutta muita ohjauksia selvästi huonommin, katsetta ei juuri ollenkaan.
Allekirjoitan tuon, että Ukko on parhaimmillaan itsenäisyyttä vaativissa tehtävissä. Esim. valjakkolajit, joissa koira periaatteessa saa täysin itsenäisesti tehdä omaa suoritustaan, sekä jäljestäminen on Ukolle kyllä vahvoja lajeja. :)
Jeriko tosiaan luki kaikki eleet 100% oikein ja tämä on selvästi yli rodun keskiarvon tai ylipäätään kaikkien testattujen koirien. Myös muisti 4/4 oli selvästi testattujen koirien keskiarvoa parempi. V-aitaan Jerikolla kului aikaa 27 sekuntia, matkaa hidasti alun lyhyt luvan kysyminen, että varmastiko voi vaan tavoitella vaikka on aita. Mahdottomassa tehtävässä Jeriko käytti alusta 9% ajasta itsenäiseen yrittämiseen ja sen jälkeen lopun ajan intensiiviseen avun pyytämiseen ihmiseltä. Yllätyin tosiaan siitä, että Jeriko yritti itsenäisesti näin lyhyen aikaa, mutta toisaalta on verrannollinen esim. lelun vierimiseen sohvan tai pöydän alle mistä lelua ei itse saa, kyllä Jeriko silloinkin pyytää ihmisen apuun. Itsehillintä Jerikolla oli rodun keskiarvoa parempaa testin aikana.
Tässä jälkikäteen on taas tullut lisää pohdittua näitä tuloksia ja informaatiota mitä niistä voi saada. Ukon jähmeys agilityssä on todennäköisesti liittynyt tuohon vaikeuteen lukea eleitä. Agilityn ohjaus usein tapahtuu pitkälti kädellä tai katseella ohjaten, joten ei ihme, että välillä tuli virheitä tai toisaalta Ukko kilttinä poikana hidasti tahtia, kun sille on ehkä ollut vaikea ymmärtää ohjausta. Jos olisi taas osannut ohjata sitä enemmän jaloilla (rytmillä?) ja vastakkaista kättä käyttäen soveltuvissa tilanteissa, olisi ehkä voinut olla tilanne toinen. Periaatteessa olisi mielenkiintoista joskus kokeilla, mutta ei me agilityn pariin enää palata. Ukolla on ihan hyvät lajit nyt mitä harrastaa ja näistä se varmasti kuitenkin nauttii kaikkein eniten. :)
Vepestäkään ei olisi kyllä tullut Ukon kanssa mitään, kun käsiohjauksia ei ymmärrä ja kuulokin heikko. :D
Tällä viikolla onkin sitten tehty jälkeä oikein olan takaa. :D Maanantaina saatiin pitkästä aikaa Taina ja Hero treenikavereiksi. Tallasin itse Ukolle jäljen ja pitkästä aikaa saatiin harha jäljelle kun Taina tallasi sen sitten tunti oman jäljen tallaamisen jälkeen. Itse tallasin Herolle jäljen.
Jälkien vanhetessa käytiin uimassa ja olikin mukavaa uida Heron ja Ukon kanssa pitkiä lenkkejä järvellä. Jupiter ei nyt sitten kuitenkaan rohkaistunut uimaan vaikka kerran meni jo hyvin, vaan pelastusliiveistä huolimatta haluaa vaan aina rantaa kohti. Lähdettiin uimaan eri rannasta kuin yleensä on menty ja yhdeltä rundilta takaisin rantaan uidessa Ukko harhaantui uimaan siihen paikkaan mistä yleensä Matin kanssa mennään uimaan. Siellä oli sitten naishenkilö ja hänellä musta terrieri, joita Ukko ei noteerannut millään tavalla, nousi vaan "hyppykivelleen" ja kääntyi valmistautumaan uuteen hyppyyn.
Ukon hölmistynyt ilme oli aika "priceless", kun terrieri alkoikin räyhätä selän takana ja Ukko tajusi olevansa vähän pinteessä. :D Luikki sitten lopulta rantaa pitkin meidän rantautumispaikkaan. On se niin kiltti. :)
Tanjalta tuli sitten jälkeä ajaessa aika tärkeä havainto! Mä olen antanut ihan liikaa vapauksia Ukolle jäljellä ja se on saanut tehdä aivan liian isoja tarkastuskierroksia. Vähän silleen metsäjälkityyliin. Kun otin Ukon lyhyemmälle liinalle, alkoi homma toimimaan paremmin, vaikka sellaista pyrkimystä haahuiluun edelleen olikin. Tärkeä havainto kuitenkin, hitsi kun tämän olisi tajunnut aikaisemmin ja olisi kaikki tämän kevään treenit saanut tehtyä tälleen.
Jälkiä on tehty tällä viikolla myös keskiviikkona, torstaina ja tänään perjantaina. Kun otin Ukon lyhyemmälle liinalle enkä edennyt sen perään jos poistui jäljeltä, on jäljestys alkanut nopeasti siistiytymään ja eilisellä itse tallaamallani jäljellä Ukko ajoi jo pitkiä pätkiä tosi tarkasti jäljen päällä kuin raiteilla ja pyrkimykset tarkasteluun oli ylipäätään vähäisiä.
Tänään otin aamulla Ukon autoon ja Ukko pääsi työpäivän ajaksi mun kaverin luo, mistä sitten lähdettiin työpäivän jälkeen kohti Tuusulaa. Rami oli tallannut Ukolle jäljen ja Outi tehnyt siihen harhan. Halusin ennen sunnuntaina koetta saada Ukolle vielä vieraan jäljen jossa on vieraan tallojan harha, ihan varmuuden vuoksi vaikkei Ukko harhoihin ole mitenkään reagoinutkaan.
Ei reagoinut tälläkään kertaa yhtään mitenkään. Mutta vieraan hajuiset esineet olikin yllättävän iso ihmetys Ukolle. Ensimmäisen esineen kohdalla Ukko istahti hölmistyneenä ja toisesta olisi mennyt kokonaan ohi. Kolmannen Ukko onneksi ilmaisi jo hyvin, joten toivon mukaan siitä jäi hyvä muistijälki Ukolle. Tosi tyytyväinen olen kyllä Ukkoon tälläkin jäljellä, jäljestys oli todella täsmällistä ja tarkastelua ilmeni vain toisessa piikkikulmassa jossa itsekin vähän kadotin ohjaustaitoni. Hienosti Ukko kuitenkin löysi itsensä takaisin jäljelle ja jatkoi taas voimakkaasti. :)
Eilen tein myös Jerikolle metsäjäljen. Jeriko oli innoissaan ja ajoi hienosti 1km jälkensä. Kepit 2+2+2 sarjoina. Kaikki muut Jeriko ilmaisi hienosti mutta vika keppi juuri ennen kaatunutta puun runkoa olisi meinannut jäädä. Tuollaiset on kyllä hankalia.
Nyt on sitten huomenna Ukolla vapaapäivä ja sunnuntaina sitten ensimmäinen FH-koe. Jännittäisi, mutta ei auta muu kuin mennä katsomaan miten pärjätään. Jos ei onnistu niin treeni on vaan kesken ja jatketaan.
lauantai 26. toukokuuta 2018
SmartDog-testipäivä
Aika mielenkiintoinen päivä tänään. Käytin Jerikon ja Ukon SmartDog-testissä Kangasalla. Kognitiiviset asiat on kiinnostaneet mua lukiosta lähtien ja SmartDog-testi alkoi tietyllä tapaa kiinnostamaan heti kun kuulin siitä ensimmäistä kertaa Kennelliiton jalostusneuvojien jatkokurssilla ja sitten toistamiseen KoiraExpossa. Lopulta päätin sitten ensin viedä Jerikon testiin ei pelkästään mielenkiinnosta omaa koiraa kohtaan, vaan ylipäätään testiä kohtaan ja sitä kohtaan mitä tämä testi voi koirista kertoa. Loppumetreillä päätin sitten, että hinnasta viis, otan myös Ukon testiin, koska se on niin jännä tyyppi, että varsinkin se on kiva nähdä testissä.
Eroja pojissa oli, vaikka toki jotain samaakin. Jupiter olisi taas monissa osioissa molemmista erilainen.
Sylinteriosiossa Jeriko tökkäsi ensimmäisellä toistolla pleksiä, kun pahvi oli poistettu ja näki suoraan namin, mutta sen jälkeen Jeriko meni päättäväisesti joka kerta suoraan sylinterin sivuun. Ukolla ilmeni tässä ja muissakin osioissa hieman enemmän impulsiivisuutta, Ukko tökki pleksiä useita kertoja, joskin löysi aina suht nopeasti sylinterin sivuunkin. Muissa tehtävissä Ukolle välillä näkyi, että sillä oli katse kohdistettuna jo vaikka osoitettuun suuntaan, mutta sitten se yllättäen päättikin mennä toiselle puolelle, ikään kuin hetken mielijohteesta.
Ihmisen eleiden lukemisessä Jeriko on todella loistava. Olen tavallaan ollut siitä tietoinenkin, koska agilityssä se ohjautuu niin kevyesti ja arjessakin sitä on osoittamalla helppo ohjata, kun esim. Ukko ei sitten taas osoituksesta ymmärrä siirtyä tiettyyn paikkaan. Jeriko ei tehnyt tässä osiossa yhtään virhettä ja Tiira kertoi, että tällä hetkellä noin 1000:ta testatusta koirasta vain 14 on suoriutunut virheettä. Jeriko sai testiosion näyttämään helpolta, mutta Ukolle se ei ollutkaan niin helppoa. Yksinkertaisessa kädellä osoittamisessa Ukko valitsi oikein ehkä 50/50, viive hankaloitti tehtävää ja katseen suuntaa Ukko ei ymmärtänyt ollenkaan. Itse asiassa Ukko ei ottanut katsekontaktia testaajaan lainkaan ja oli aivan pihalla tässä kohtaa vaikka edellisissä tehtävissä (jalalla osoittaminen ja vastakkaisella kädellä osoittaminen) Ukko oli taas suoriutunut hyvin. Ukko lukee siis jalkoja ja vartalon käännöstä paremmin kuin pelkkää kädellä osoittamista.
Tilallisen hahmottamisen tehtävässä Jeriko osoitti ensimmäisen kerran avun kysymistä. Se oli vähän epävarman oloinen, että saako mennä kun tässä on este, istahti ja kääntyi kysymään lupaa, mutta kun sanallisesti uudelleen vapautti, suoritti Jeriko tehtävän kyllä sitten lopulta kohtuu nopeasti, muistaakseni n. 20 sekunnissa. Tämä oli tavallaan yllätys, kun jotenkin ajattelin, että Jeriko käyttäytyisi testissä ikään kuin jäljellä tai hakumetsässä tai muuten kun se yleensä on niin, että ei yhtään mua kuuntele. :D Toisaalta jälkikäteen ajateltuna kyllähän se osaa hyvin selkeästi pyytää apua kotonakin jos vaikka lelu vierii sohvan alle tmv. mistä se ei itse sitä saa. Tiira kertoikin, että avun hakeminen korreloi iän kanssa; vanhemmat koirat ovat kokemuksen myötä oppineet, että monissa tilanteissa on hyödyllistä ja paljon helpompaa pyytää ihminen auttamaan. Jännä kontrasti kuitenkin noihin maastohommiin, joissa mä olen ihan statisti Jerikolle.
Ukolle tämä tehtävä oli selvää pässin lihaa, muutama kurkkaisu eri puolin verkkoa ja sitten lähti kiertämään ja pääsi nameille 13 sekunnissa.
Kumpikaan pojista ei mennyt huijaukseen kun testaaja osoitti väärää kuppia. Vaikka Jeriko niin hienosti osasi lukea eleitä, niin tässä osassa se jätti ohjauksen täysin huomiotta ja teki niin kuin itse näki tuottavan paremman tuloksen. Ukolle tämä tietty oli helppo, koska se hädin tuskin ymmärtää osoittamisen merkityksen eikä apuja muutenkaan kaipaa. :D
Muistitehtävässä Jeriko muisti kaikilla toistoilla namin paikan helposti, Ukolta unohtui viimeisellä (viive 2,5minuuttia) namin sijainti, kun se odottaessaan kävi niin raukeaksi ja melkein nukahti. Ihan hyvää muistia sekin kuitenkin osoitti. Jeriko selvästi koko odotteluajan keskittyi edelleen tehtävään, kun ilmeisesti usein koirat saattavat alkaa kiinnittämään huomiota milloin mihinkin ympäristössä. Erinomainen keskittymiskyky ja muisti toki kulkevatkin käsi kädessä.
Loogista päättelyä testaava tehtävä olikin sitten todella mielenkiintoinen. Olin tavallaan odottanut, että Jeriko saattaisi suoriutua tästä tehtävästä, kun se on niin hyvä käyttämään päätään muutenkin ja soveltamaan oppimaansa ja päättelemään mitä siltä haluan. Jeriko jäi tässä kuitenkin jotenkin kiinni siihen, että nami olisi sen kupin alla, jota näköesteen takana käsiteltiin aina ensimmäisenä ja kun namin paikka vaihtui Jeriko sai vahingossa puolet toistoista oikein ja puolet taas väärin.
Ukko sitä vastoin ehkä jopa vähän yllätti tässä. Toisaalta ei se yllätys ollut, koska se on monesti jotain asiaa halutessaan osoittanut, että sillä on älliä ihan mukavastikin. Kaikki on vaan kiinni motivaatiosta ja siitä miten mun ja sen haluamat asiat kohtaa. Ukko selvästi katsoi tarkkaan tyhjää kuppia kun sitä näytettiin ja sitten käänsi katseensa toiseen kuppiin, jossa nami siis oli. Se näytti kyllä hyvinkin siltä, että Ukko päätteli namin olevan siellä, sekä minä että Tiira tulkittiin tätä niin. Osalla toistoista Ukko meni oikealle kupille, mutta tosi epävarmana, osalla toistoista tyhjälle kupille. Tiira pohti, että tässä oli ehkä vähän ristiriitaista informaatiota, kun sitä tyhjää kuppia pelkästään käsiteltiin ilman näköestettä ja ehkä Ukko hämääntyi tästä vaikkei muuten osoittelua hyvin lukenutkaan. Se meni vähän epävarmaksi ikään kuin olisi tiennyt oikean kupin, mutta ei ollut ihan varma saako sinne mennä. Jännä.
Mahdoton tehtävä oli Jerikolle "mahdoton" jo ennen kuin se oikeasti muuttui mahdottomaksi. Kun liukukansi oli hyvin vähän raollaan, Jeriko ei sitä oikein saanut työnnettyä sivuun ja alkoi sitten vaatimaan apua. Tehtävän ollessa oikeasti mahdoton Jeriko yritti itse ihan pienen hetken, mutta käytti sitten lopun ajan intensiiviseen katsekontaktiin ja sitten vinkumiseen, kun tyhmät ihmiset ei tajunneet pienemmästä hänen avunpyyntöään. Jeriko oli tässä strategiassaan hyvin päättäväinen ja asettui Tiirankin katseen alle hyvin päättäväisesti katsekontaktin hakien.
Ukko toimi tässäkin taas itsenäisesti. Välillä jo vähän pelkäsin, että se saa laatikon rikki, kun sai hampaansa kannen ja reunan väliin ja alkoi siitä kiskomaan. :D Yllättäen 2 minuutin loppuvaiheilla Ukko päätti kuitenkin, että nyt on ehkä pakko kysyä apu ihmiseltä ja tuli silleen merkityksellisesti istumaan mun eteen, että "nyt olis sitten sun vuoro".
Jos en nyt jotain osiota unohda, niin viimeisenä "do as I do" -osio tai toisin sanoen osio, jossa koiralle näytettiin kuinka nappia painamalla namiautomaatista sai ruokaa ja sitten koira sai itse kokeilla. Jeriko selvästi oli tajunnut tämän näyttökerroista ja meni ensimmäisenä napille, mutta kun sen kevyt kosketus ei laukaissutkaan namisadetta, päätti Jeriko hetken aikaa soveltaa "passita ihminen hommiin" -strategiaansa, mutta kannustamalla se meni takaisin automaatille ja saikin sitten painettua nappia. Kannustuksesta Jeriko tässä vähän kiihtyi ja huitoi tassuillaan aika vallattomasti, muut tehtävät ei aiheuttaneet Jerikossa juuri tunteita.
Ukko ei osoittamisesta tajunnut nytkään mitään ja päätti kokeilla saako namit ulos kaatamalla automaatin tai puremalla sitä. Kannustaminen ei sitä auttanut eikä kiinnostanut, alkoi sitten lopulta haukkumalla komentamaan, kun konetta ei saanut kaadellakaan. :D
Voisi ehkä tiivistää niin, että molemmat pojat keskittyi tosi hyvin ja muisti hyvin. Kummallakaan ei mene varsinaisesti kuppi nurin missään osiossa. Ukon ongelmanratkaisu on hyvin itsenäistä, Jerikolla enemmän yhteistyötä/apua ihmiseltä hakeva. Jeriko lukee ihmisen eleitä äärimmäisen hyvin, mutta Ukko toimii taas enemmän itsenäisesti.
Ukon kohdalla tämän päivän havaintoja jotka ei toki kaikki ole uusia: lähtötilanteessa Ukko ei halunnut mennä vieraiden ihmisten luokse, sehän on vähän pidättyväinen. Sitten kun selvisi, että ihmisellä on ruokaa, tuli ihmisestä ihan kiva tyyppi eikä Ukko koskaan ole ihmisiä mitenkään jännittänytkään. Se ei vaan piittaa vieraista ihmisistä jollei niillä ole jotain sille arvokasta. Sittenhän taas Ukko voisi vaikka vetohommiin lähteä ihan tuntemattoman kanssa, koska se asia/resurssi on merkityksellisempi kuin se kuka siellä perässä roikkuu.
Jännä havainto oli, että Ukko ei koko testin aikana kertaakaan ottanut katsekontaktia Tiiraan. Katseella osoittaminen oli tämänkin vuoksi täysin mysteeri, Ukon katse skriinasi vain rintakehän alapuolella. Yhdistettynä näistä asioista tulee kyllä mieleen vähän autismin kirjon häiriö, ja olen jo aiemmin ajatellut, että jos koirilla voi sellaista olla, niin Ukolla on. Sen sosiaalinen kanssakäyminen muutenkin on jännää, sillä tulee pakkomielteisiä naamannuolemisvimmoja tutuille koirille ja näitä on jopa vähän vaikea katkaista.
Kyvyttömyys lukea eleitä selittää mm. pk-jäljellä janan opettamisen vaikeudet. Ihmettelinkin ja tuskailinkin sitä silloin joskus aikanaan, että mikä on kun olen huolellisesti opettanut (jopa paremmin kuin Jerikoa) niin silti Ukko vaan säätää janalla eikä osaa edetä osoitettuun suuntaan. No niinpä. Osoitettuun suuntaan. Osoitus on Ukolle haasteellinen apu. Tämä on kyllä hyvä muistaa jatkossa.
Ukko siis tekee aika sinnikkäästi töitä itselleen silloin kun se haluaa johonkin päämäärään. Välillä on vähän vaikeuksia saada se tekemään yhtä sinnikkäästi jotain, mitä itse haluan. Kuitenkin kaiken tämän jälkeen täytyy sanoa, että olen tyytyväinen siihen mitä olen saanut Ukon kanssa aikaan. Musta on tullut Ukolle merkityksellinen asia maailmassa Jerikon lisäksi ja olen saanut sitä motivoitua tekemään asioita mun kanssa.
Jerikon kohdalla tuo avun pyytäminen aluksi yllätti, mutta toisaalta se oli ihan loogista ja sitten toisaalta Jeriko ei taas mennyt ihmisen huijausyritykseen. Jeriko käytti siis hienosti omaa päätään ja ehkä tässä onkin se hieno tasapaino Jerikolla, että silloin kun se tietää itse paremmin, se ei apuja kaipaa eikä mene edes huijausyrityksiin, mutta kun tehtävä on sellainen että se ajattelee ihmisen voivan auttaa sitä, niin se saattaakin apua pyytää.
Kaiken kaikkiaan todella mielenkiintoinen päivä siis testissä. Vaikka se on hyvin kallis testi, niin taidanpa viedä Jupiterin kesäkuussa vielä omaan testiinsä. Ihan vaan kun uteliaisuus ei jätä mua rauhaan. ;)
Ukosta sain testistä vähän videota, koska Heli Väätäjä saapui paikalle Jerikon ja Ukon testien välissä ja oli ylimääräisenä seuraamassa ja pystyi kuvaamaan. Alla Ukon testistä pätkiä videolla, näissä ei siis näy kaikki osiot eikä yhdenkään osion kaikki toistot lukuunottamatta tilatehtävää.
Eroja pojissa oli, vaikka toki jotain samaakin. Jupiter olisi taas monissa osioissa molemmista erilainen.
Sylinteriosiossa Jeriko tökkäsi ensimmäisellä toistolla pleksiä, kun pahvi oli poistettu ja näki suoraan namin, mutta sen jälkeen Jeriko meni päättäväisesti joka kerta suoraan sylinterin sivuun. Ukolla ilmeni tässä ja muissakin osioissa hieman enemmän impulsiivisuutta, Ukko tökki pleksiä useita kertoja, joskin löysi aina suht nopeasti sylinterin sivuunkin. Muissa tehtävissä Ukolle välillä näkyi, että sillä oli katse kohdistettuna jo vaikka osoitettuun suuntaan, mutta sitten se yllättäen päättikin mennä toiselle puolelle, ikään kuin hetken mielijohteesta.
Ihmisen eleiden lukemisessä Jeriko on todella loistava. Olen tavallaan ollut siitä tietoinenkin, koska agilityssä se ohjautuu niin kevyesti ja arjessakin sitä on osoittamalla helppo ohjata, kun esim. Ukko ei sitten taas osoituksesta ymmärrä siirtyä tiettyyn paikkaan. Jeriko ei tehnyt tässä osiossa yhtään virhettä ja Tiira kertoi, että tällä hetkellä noin 1000:ta testatusta koirasta vain 14 on suoriutunut virheettä. Jeriko sai testiosion näyttämään helpolta, mutta Ukolle se ei ollutkaan niin helppoa. Yksinkertaisessa kädellä osoittamisessa Ukko valitsi oikein ehkä 50/50, viive hankaloitti tehtävää ja katseen suuntaa Ukko ei ymmärtänyt ollenkaan. Itse asiassa Ukko ei ottanut katsekontaktia testaajaan lainkaan ja oli aivan pihalla tässä kohtaa vaikka edellisissä tehtävissä (jalalla osoittaminen ja vastakkaisella kädellä osoittaminen) Ukko oli taas suoriutunut hyvin. Ukko lukee siis jalkoja ja vartalon käännöstä paremmin kuin pelkkää kädellä osoittamista.
Tilallisen hahmottamisen tehtävässä Jeriko osoitti ensimmäisen kerran avun kysymistä. Se oli vähän epävarman oloinen, että saako mennä kun tässä on este, istahti ja kääntyi kysymään lupaa, mutta kun sanallisesti uudelleen vapautti, suoritti Jeriko tehtävän kyllä sitten lopulta kohtuu nopeasti, muistaakseni n. 20 sekunnissa. Tämä oli tavallaan yllätys, kun jotenkin ajattelin, että Jeriko käyttäytyisi testissä ikään kuin jäljellä tai hakumetsässä tai muuten kun se yleensä on niin, että ei yhtään mua kuuntele. :D Toisaalta jälkikäteen ajateltuna kyllähän se osaa hyvin selkeästi pyytää apua kotonakin jos vaikka lelu vierii sohvan alle tmv. mistä se ei itse sitä saa. Tiira kertoikin, että avun hakeminen korreloi iän kanssa; vanhemmat koirat ovat kokemuksen myötä oppineet, että monissa tilanteissa on hyödyllistä ja paljon helpompaa pyytää ihminen auttamaan. Jännä kontrasti kuitenkin noihin maastohommiin, joissa mä olen ihan statisti Jerikolle.
Ukolle tämä tehtävä oli selvää pässin lihaa, muutama kurkkaisu eri puolin verkkoa ja sitten lähti kiertämään ja pääsi nameille 13 sekunnissa.
Kumpikaan pojista ei mennyt huijaukseen kun testaaja osoitti väärää kuppia. Vaikka Jeriko niin hienosti osasi lukea eleitä, niin tässä osassa se jätti ohjauksen täysin huomiotta ja teki niin kuin itse näki tuottavan paremman tuloksen. Ukolle tämä tietty oli helppo, koska se hädin tuskin ymmärtää osoittamisen merkityksen eikä apuja muutenkaan kaipaa. :D
Muistitehtävässä Jeriko muisti kaikilla toistoilla namin paikan helposti, Ukolta unohtui viimeisellä (viive 2,5minuuttia) namin sijainti, kun se odottaessaan kävi niin raukeaksi ja melkein nukahti. Ihan hyvää muistia sekin kuitenkin osoitti. Jeriko selvästi koko odotteluajan keskittyi edelleen tehtävään, kun ilmeisesti usein koirat saattavat alkaa kiinnittämään huomiota milloin mihinkin ympäristössä. Erinomainen keskittymiskyky ja muisti toki kulkevatkin käsi kädessä.
Loogista päättelyä testaava tehtävä olikin sitten todella mielenkiintoinen. Olin tavallaan odottanut, että Jeriko saattaisi suoriutua tästä tehtävästä, kun se on niin hyvä käyttämään päätään muutenkin ja soveltamaan oppimaansa ja päättelemään mitä siltä haluan. Jeriko jäi tässä kuitenkin jotenkin kiinni siihen, että nami olisi sen kupin alla, jota näköesteen takana käsiteltiin aina ensimmäisenä ja kun namin paikka vaihtui Jeriko sai vahingossa puolet toistoista oikein ja puolet taas väärin.
Ukko sitä vastoin ehkä jopa vähän yllätti tässä. Toisaalta ei se yllätys ollut, koska se on monesti jotain asiaa halutessaan osoittanut, että sillä on älliä ihan mukavastikin. Kaikki on vaan kiinni motivaatiosta ja siitä miten mun ja sen haluamat asiat kohtaa. Ukko selvästi katsoi tarkkaan tyhjää kuppia kun sitä näytettiin ja sitten käänsi katseensa toiseen kuppiin, jossa nami siis oli. Se näytti kyllä hyvinkin siltä, että Ukko päätteli namin olevan siellä, sekä minä että Tiira tulkittiin tätä niin. Osalla toistoista Ukko meni oikealle kupille, mutta tosi epävarmana, osalla toistoista tyhjälle kupille. Tiira pohti, että tässä oli ehkä vähän ristiriitaista informaatiota, kun sitä tyhjää kuppia pelkästään käsiteltiin ilman näköestettä ja ehkä Ukko hämääntyi tästä vaikkei muuten osoittelua hyvin lukenutkaan. Se meni vähän epävarmaksi ikään kuin olisi tiennyt oikean kupin, mutta ei ollut ihan varma saako sinne mennä. Jännä.
Mahdoton tehtävä oli Jerikolle "mahdoton" jo ennen kuin se oikeasti muuttui mahdottomaksi. Kun liukukansi oli hyvin vähän raollaan, Jeriko ei sitä oikein saanut työnnettyä sivuun ja alkoi sitten vaatimaan apua. Tehtävän ollessa oikeasti mahdoton Jeriko yritti itse ihan pienen hetken, mutta käytti sitten lopun ajan intensiiviseen katsekontaktiin ja sitten vinkumiseen, kun tyhmät ihmiset ei tajunneet pienemmästä hänen avunpyyntöään. Jeriko oli tässä strategiassaan hyvin päättäväinen ja asettui Tiirankin katseen alle hyvin päättäväisesti katsekontaktin hakien.
Ukko toimi tässäkin taas itsenäisesti. Välillä jo vähän pelkäsin, että se saa laatikon rikki, kun sai hampaansa kannen ja reunan väliin ja alkoi siitä kiskomaan. :D Yllättäen 2 minuutin loppuvaiheilla Ukko päätti kuitenkin, että nyt on ehkä pakko kysyä apu ihmiseltä ja tuli silleen merkityksellisesti istumaan mun eteen, että "nyt olis sitten sun vuoro".
Jos en nyt jotain osiota unohda, niin viimeisenä "do as I do" -osio tai toisin sanoen osio, jossa koiralle näytettiin kuinka nappia painamalla namiautomaatista sai ruokaa ja sitten koira sai itse kokeilla. Jeriko selvästi oli tajunnut tämän näyttökerroista ja meni ensimmäisenä napille, mutta kun sen kevyt kosketus ei laukaissutkaan namisadetta, päätti Jeriko hetken aikaa soveltaa "passita ihminen hommiin" -strategiaansa, mutta kannustamalla se meni takaisin automaatille ja saikin sitten painettua nappia. Kannustuksesta Jeriko tässä vähän kiihtyi ja huitoi tassuillaan aika vallattomasti, muut tehtävät ei aiheuttaneet Jerikossa juuri tunteita.
Ukko ei osoittamisesta tajunnut nytkään mitään ja päätti kokeilla saako namit ulos kaatamalla automaatin tai puremalla sitä. Kannustaminen ei sitä auttanut eikä kiinnostanut, alkoi sitten lopulta haukkumalla komentamaan, kun konetta ei saanut kaadellakaan. :D
Ukon kohdalla tämän päivän havaintoja jotka ei toki kaikki ole uusia: lähtötilanteessa Ukko ei halunnut mennä vieraiden ihmisten luokse, sehän on vähän pidättyväinen. Sitten kun selvisi, että ihmisellä on ruokaa, tuli ihmisestä ihan kiva tyyppi eikä Ukko koskaan ole ihmisiä mitenkään jännittänytkään. Se ei vaan piittaa vieraista ihmisistä jollei niillä ole jotain sille arvokasta. Sittenhän taas Ukko voisi vaikka vetohommiin lähteä ihan tuntemattoman kanssa, koska se asia/resurssi on merkityksellisempi kuin se kuka siellä perässä roikkuu.
Jännä havainto oli, että Ukko ei koko testin aikana kertaakaan ottanut katsekontaktia Tiiraan. Katseella osoittaminen oli tämänkin vuoksi täysin mysteeri, Ukon katse skriinasi vain rintakehän alapuolella. Yhdistettynä näistä asioista tulee kyllä mieleen vähän autismin kirjon häiriö, ja olen jo aiemmin ajatellut, että jos koirilla voi sellaista olla, niin Ukolla on. Sen sosiaalinen kanssakäyminen muutenkin on jännää, sillä tulee pakkomielteisiä naamannuolemisvimmoja tutuille koirille ja näitä on jopa vähän vaikea katkaista.
Kyvyttömyys lukea eleitä selittää mm. pk-jäljellä janan opettamisen vaikeudet. Ihmettelinkin ja tuskailinkin sitä silloin joskus aikanaan, että mikä on kun olen huolellisesti opettanut (jopa paremmin kuin Jerikoa) niin silti Ukko vaan säätää janalla eikä osaa edetä osoitettuun suuntaan. No niinpä. Osoitettuun suuntaan. Osoitus on Ukolle haasteellinen apu. Tämä on kyllä hyvä muistaa jatkossa.
Ukko siis tekee aika sinnikkäästi töitä itselleen silloin kun se haluaa johonkin päämäärään. Välillä on vähän vaikeuksia saada se tekemään yhtä sinnikkäästi jotain, mitä itse haluan. Kuitenkin kaiken tämän jälkeen täytyy sanoa, että olen tyytyväinen siihen mitä olen saanut Ukon kanssa aikaan. Musta on tullut Ukolle merkityksellinen asia maailmassa Jerikon lisäksi ja olen saanut sitä motivoitua tekemään asioita mun kanssa.
Jerikon kohdalla tuo avun pyytäminen aluksi yllätti, mutta toisaalta se oli ihan loogista ja sitten toisaalta Jeriko ei taas mennyt ihmisen huijausyritykseen. Jeriko käytti siis hienosti omaa päätään ja ehkä tässä onkin se hieno tasapaino Jerikolla, että silloin kun se tietää itse paremmin, se ei apuja kaipaa eikä mene edes huijausyrityksiin, mutta kun tehtävä on sellainen että se ajattelee ihmisen voivan auttaa sitä, niin se saattaakin apua pyytää.
Kaiken kaikkiaan todella mielenkiintoinen päivä siis testissä. Vaikka se on hyvin kallis testi, niin taidanpa viedä Jupiterin kesäkuussa vielä omaan testiinsä. Ihan vaan kun uteliaisuus ei jätä mua rauhaan. ;)
Ukosta sain testistä vähän videota, koska Heli Väätäjä saapui paikalle Jerikon ja Ukon testien välissä ja oli ylimääräisenä seuraamassa ja pystyi kuvaamaan. Alla Ukon testistä pätkiä videolla, näissä ei siis näy kaikki osiot eikä yhdenkään osion kaikki toistot lukuunottamatta tilatehtävää.
lauantai 12. toukokuuta 2018
Palkinnoilla on viihdytty
Päivitykset laahaa perässä. Paljon on treenailtu ja kisailtukin. Aloitetaan viime viikonlopusta. Jämillä oli vetokauden päättävät Jämin kevätkisat, joihin Ilona oli ilmoittautunut Ukon kanssa canicross harrastesarjaan. Kävi kuitenkin niin, että Ilonan nilkka kipeytyi ja Ilona joutui perumaan osallistumisensa.
Hetken mielijohteesta päätin sitten itse lähteä juoksemaan. Täysin treenaamattomana, viimeksi viime syksynä kunnolla olen juoksut enkä ylipäätään ole koskaan mikään juoksija ollut. Mutta silti. Koska Ukko ja koska meidän yhteistyö. <3 p="">
Ja ihan hyvinhän se menikin noin niin kuin treenaamatta vetäistyksi. Noin 2,5 km oli matka ja jaksoin sen ihan hyvin lukuunottamatta viimeistä puolta kilsaa, kun alkoi todella pistämään kylkeen ja kurkunkansikin päätti alkaa temppuilemaan ja sisäänhengitys vinkui. Ukko auttoi hienosti ja sijoituttiin kisassa kolmansiksi! :)
Ukon kanssa ollaan tehty myös pari peltojälkeä. Ekalla jäljellä oli nameja jäljellä ja ehkä tämän johdosta esineet meinasi jäädä. Toiselle jäljelle en laittanut namin namia, jäljestys oli mukavan särmikästä ja lähes riittävän tarkkaa ja esineet nousi hienosti. Namittomia jälkiä nyt sitten vaan niin varmasti tarkkuuskin kasvaa treenin myötä.
Jerikon kanssa on tehty muutama jälki metsään ja pari esineruututreeniä. Ekat jäljet meni kaikki ihan nappiin, mutta viime torstaina oli vähän heikompi päivä kun kaksi keppiä jäi jäljelle.
Tänään oli rallitokokoe Kyötikkälässä. Ukko osallistui avoimeen luokkaan ja Jeriko alokkaaseen. Ukon kanssa viime koe meni vähän penkin alle ja ensin olin jo heittämässä kirveen kaivoon, mutta sitten tajusin alkaa kouluttamaankin liikkeitä Ukolle paremmin ja päätin lähteä vielä kokeeseen. Työ kantoi hedelmää (vaikka edelleen enemmän olisi voinut treenata) ja Ukolla oli tosi hyvä ilme ja meillä yhteinen fiilis koko suorituksen ajan! Kyllä se itsevarmuus vaan tulee siitä, että osaa. Yhden eteen istumisen Ukko teki vinoon, mutta pyörähdys sivulla olisi muuten onnistunut hienosti, kun Ukko lähti oikein vauhdikkaasti ja varmasti sitä suorittamaan, mutta teki niin tiiviisti käännöksen ja niin vauhdilla, että Ukon takaosa törmäsi mun jalkaan. Pyörähdys pysähtyi sen vuoksi ja jouduin sitten uusimaan liikkeen.
Lopputulos kuitenkin 95p ja kolmas sija ja ennen kaikkea todella hyvä fiilis radan jälkeen! Ukko oli koko ajan niin hienosti kontaktissa ja valppaana, ja teki käännökset todella voimakkaasti kroppaansa käyttäen. Teki siis todella parhaansa ja saikin tuomarilta kehuja arvostelulomakkeelle sanoin "Loistavaa yhteistyötä" ja sitten erikseen palkintojenjaossa, että on hieno ja tiivis seuraaminen, ja että harvoin näkee noin tiivistä seuraamista jossa ei missään vaiheessa tule törmäämisiä tai kosketuksia. Ukko siis tosiaan oli hereillä ja teki käännökset niin aktiivisesti, että ei voi kuin olla tyytyväinen!
Jeriko sitten alokasluokassa heti ensimmäisenä vuorossa. Hihnan kanssa itse mokailin saksalaisessa käännöksessä sekä edestä oikean kautta sivulle siirtymisessä. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse enää käyttää hihnaa, kun tulos oli 92p, RTK1 ja niin ikään 3. sija. ;)
3>
Hetken mielijohteesta päätin sitten itse lähteä juoksemaan. Täysin treenaamattomana, viimeksi viime syksynä kunnolla olen juoksut enkä ylipäätään ole koskaan mikään juoksija ollut. Mutta silti. Koska Ukko ja koska meidän yhteistyö. <3 p="">
Ja ihan hyvinhän se menikin noin niin kuin treenaamatta vetäistyksi. Noin 2,5 km oli matka ja jaksoin sen ihan hyvin lukuunottamatta viimeistä puolta kilsaa, kun alkoi todella pistämään kylkeen ja kurkunkansikin päätti alkaa temppuilemaan ja sisäänhengitys vinkui. Ukko auttoi hienosti ja sijoituttiin kisassa kolmansiksi! :)
Ukon kanssa ollaan tehty myös pari peltojälkeä. Ekalla jäljellä oli nameja jäljellä ja ehkä tämän johdosta esineet meinasi jäädä. Toiselle jäljelle en laittanut namin namia, jäljestys oli mukavan särmikästä ja lähes riittävän tarkkaa ja esineet nousi hienosti. Namittomia jälkiä nyt sitten vaan niin varmasti tarkkuuskin kasvaa treenin myötä.
Jerikon kanssa on tehty muutama jälki metsään ja pari esineruututreeniä. Ekat jäljet meni kaikki ihan nappiin, mutta viime torstaina oli vähän heikompi päivä kun kaksi keppiä jäi jäljelle.
Tänään oli rallitokokoe Kyötikkälässä. Ukko osallistui avoimeen luokkaan ja Jeriko alokkaaseen. Ukon kanssa viime koe meni vähän penkin alle ja ensin olin jo heittämässä kirveen kaivoon, mutta sitten tajusin alkaa kouluttamaankin liikkeitä Ukolle paremmin ja päätin lähteä vielä kokeeseen. Työ kantoi hedelmää (vaikka edelleen enemmän olisi voinut treenata) ja Ukolla oli tosi hyvä ilme ja meillä yhteinen fiilis koko suorituksen ajan! Kyllä se itsevarmuus vaan tulee siitä, että osaa. Yhden eteen istumisen Ukko teki vinoon, mutta pyörähdys sivulla olisi muuten onnistunut hienosti, kun Ukko lähti oikein vauhdikkaasti ja varmasti sitä suorittamaan, mutta teki niin tiiviisti käännöksen ja niin vauhdilla, että Ukon takaosa törmäsi mun jalkaan. Pyörähdys pysähtyi sen vuoksi ja jouduin sitten uusimaan liikkeen.
Lopputulos kuitenkin 95p ja kolmas sija ja ennen kaikkea todella hyvä fiilis radan jälkeen! Ukko oli koko ajan niin hienosti kontaktissa ja valppaana, ja teki käännökset todella voimakkaasti kroppaansa käyttäen. Teki siis todella parhaansa ja saikin tuomarilta kehuja arvostelulomakkeelle sanoin "Loistavaa yhteistyötä" ja sitten erikseen palkintojenjaossa, että on hieno ja tiivis seuraaminen, ja että harvoin näkee noin tiivistä seuraamista jossa ei missään vaiheessa tule törmäämisiä tai kosketuksia. Ukko siis tosiaan oli hereillä ja teki käännökset niin aktiivisesti, että ei voi kuin olla tyytyväinen!
3>
sunnuntai 29. huhtikuuta 2018
PK-kausi korkattu
Tällä viikolla on päästy korkkaamaan PK-kausi. Tein itse Jerikolle jäljen keskiviikkona tuohon lähimetsään vanhenemaan. Meillä oli tuolloin myös päivän ajan hoidossa Jupiterin veli Kiila ja sehän solahti mukavasti porukkaan (lue: hölmöläiset Jupiter ja Ukko tykkäsi kovasti, Jeriko piti kolmikkoon etäisyyttä ettei tyhmyys vaan tartu). Ehdin sitten siinä jäljen vanhetessa treenailla vähän paimennusta Jupiterin ja Kiilan kanssa. Kiila on kyllä tosi kivan oloinen. Hieman erilainen kuin Jupiter, kookkaampi ja ajo on luontaisesti vielä rauhallisempi, ehkä käyttää silmää enemmän kuin Jupiter. Mutta toisaalta monella tapaa hyvin samanlainen kuin mitä Jupiter oli alkuvaiheessa. Oli siis kiva nähdä ja ihan itse kokeillakin, että miten velipoika pelaa. :)
Jerikon jälki oli reilu 800m pitkä ja laitoin kuusi keppiä. Jana oli täysmittainen ja jälki lähti oikealle. Jana paikka kohtuullisen hyvä, mutta ei nyt ihan kaikkein selkein. Jeriko eteni ihan hyvin, mutta viimeisellä 1/3:lla vähän alkoi jo hakemaan, että missä se jälki on. Hienosti kuitenkin haki ja jäljelle tullessaan otti oikean suunnan parin askeleen tarkistuksen jälkeen. Tykkään kyllä tuosta, mieluummin tuollainen selkeä päätös, kuin säkällä roiskaisu jompaan kumpaan suuntaan.
Jälki itsessään meni tosi hienosti ja rutiinilla, kaikki kuusi keppiä nousi. :)
Tänään lähdettiin Kyröskoskelle treenailemaan Liisa-Idan ja Kiden kanssa. Liisa tallasi ensin Jerikolle jäljen ja mä samalla Kiden jäljen sekä ihan lyhyet harjoitukset Jupiterille ja Ukolle. Sitten tallottiin esineruutu ja Jeriko teki sen ensimmäisenä, neljä esinettä nousi 3,5min ajassa. Palautusten vauhti oli kyllä luvattoman hidas (ravilla). Täytyy yrittää tuota parantaa.
Jupiterilla oli namijälki ja siellä kaksi keppiä. Vähän oli jo ajatellut lopettaa koko jäljen treenaamisen sen kanssa, kun tuntui että haku sopii sille paljon paremmin ja jäljellä Jupiter ei vielä oikein päässyt nameista eroon. Paljoa ei siis ollut odotuksia jäljelle mennessä, mutta sehän meni hienosti. Jupiter jäljesti ihan kivasti (noukki namit tosi tarkkaan) ja tyhjätkin kohdat meni kivasti. Keppeihin reagoi hienosti ja nyt kun esineiden palautus mulle on alkanut pelaamaan, alkoi touhuun tulla jotain järkeäkin! ;)
Ukko teki esineilmaisuharjoituksen. Suoraa jälkeä jolla kolme esinettä. Ensimmäisen ilmaisussa Ukko meinasi ottaa suuhun ja sekoilla, tein siihen pari ilmaisumuistutusta ja sitten jälki jatkui. Toinen ilmaisu oli vino, mutta meni sentään maahan jo paljon varmemmin. Kolmannen esineen ilmaisu oli jo aikas hyvä ja lähes suora. :)
Kide ajoi sitten jälkensä ja tämän jälkeen Jupiter pääsi vielä esineruututreeniin. Jupiterin kanssa ei ole tehty yhtään esineruututreeniä tätä ennen. Ei yhtään. Viime kesänä Jupiter ei vielä palauttanut mulle mitään ja sitten kun sen pikku hiljaa alkoi saamaan toimimaan, en vielä silloinkaan halunnut yhdistää epävarmaan asiaa esineruutuun. Viivyttely ei ollut ollenkaan huono ratkaisu, kun nyt asia oli Jupiterille erittäin helppo. Käytiin ensin yhdessä katsomassa n. 15m päässä oleva esine, palattiin lähetyssivulle ja hieno vauhdikas nouto. Sitten käytiin katsomassa takakulmasta esine ja paluu taas lähetyssivulle. Jupiter oli tässä jo selvästi haluamassa mennä hakemaan ja hienosti hakikin. Kolmas vielä joka sitten otettiin videolle samalla tavalla kuin edellinen. Aivan upea suoritus, kun ei ole tosiaan tehty vastaavaa koskaan aiemmin. :)))
Jerikon jälki oli 1,5km ja kuusi keppiä. Jana tosi selkeä ja jälki lähti vasemmalle. Jeriko eteni janalla luotisuoraan ja hyvällä kevyellä laukalla, reagoi jälkeen hienosti ja tarkasti taas pari metriä toiseen suuntaan ja teki päätöksen suunnasta. Tykkäsin.
Toisen kepin jälkeen tuli kinkkinen kohta. Ensin tultiin aukealle jossa oli kanervikkoa ja muuta varvikkoa, josta sitten tultiin pienen hiekkakuopa pohjalle. Tuloreunalla oli vielä vähän sammalta, mutta sitten keskellä oli pelkkää hiekkaa. Seinä nousi siellä toisessa päässä (halkaisija ehkä 20m) ja keppi oli siellä nousuosalla. Vielä taustana sen verran, että jäljet tallattiin kuivalle, mutta sitten välissä ehti tulla kunnon vesisade. Tuo hiekkakuoppa ja nouseva seinä varmaan aiheutta, että haju jotenkin pyöri ja mahdollisesti taas sade oli sitten hävittänyt hiekalta hajun tosi pahasti, kun Jeriko joutui todella tekemään töitä, että pääsi tästä eteenpäin. Ja kun se haluaa pysyä jäljellä, eikä vaan arvaile ja ryysi eteenpäin ja säkällä löydä jälkeä.
Jeriko teki todella upeasti ja sinnikkäästi töitä. Nenä kävi niin, että sen kuuli metrien päähän ja aivan tiiviisti nenä maassa askel askeleelta. Kasvillisuuden hävitessä oli kuin seinä olisi tullut vastaan ja Jeriko kääntyi useita kertoja sitten takaisin tarkastamaan missä jälki meni, kun hiekalla ei pystynty seuraamaan. Mutta kun nenäanalyysit oli tehty erittäin huolella ja suurella sydämellä loppuun, Jeriko lopulta pääsi askel kerrallaan hiekkapohjalla etenemään. Ja kun sitten se pääsi nousulle, niin sekin keppi nousi hienosti ja kasvillisuuden taas alkaessa, oli homma taas helppoa. :)
Jäljen loppuun vielä hiekkakuopan ylälaidalla hiekkarinteessä jäljestämispätkää, tosi hyvää treeniä ja hienosti meni vaikka hiekalla oli taas selvästi haastavaa. Kaikki kuusi keppiä taskussa ei voinut muuta kuin pakahtua ylpeydestä. Jeriko oli aivan poikki. :D
Käytiin sitten vielä kaiken tämän päälle tottistelemassa. Jupiterilla on kyllä seuraamisessa aika paljon virtaa, jota yritin hillitä vähän hitaammalla kävelyllä. Tämä ei oikein toiminut, kun seurauksena oli vielä pahempi keuliminen, toinen etutassu ei ottanut maahan ollenkaan ja yllätykseksi Liisa-Ida vielä paljasti, että takajalatkin hyppii tasajalkaa.. :D Jupiter taitaa tosiaan olla malinois valepuvussa...?
Otettiin sitten seuraamistakin videolle, mutta tämä ei sitten ollutkaan enää niin pahaa kun kävelin vähän reippaammin. Pitää kyllä nyt videoida ei tempoja seuraamisessa ja hakea se mikä Jupiterille sopii parhaiten.
Eilen Anne kävi meillä paimentelemassa ja Kiila on siis Annella nyt hoidossa niin tuli uudelleen mukaan. Sain taas treenata Kiilan kanssa ja tosi kivasti alkoi sujumaan. Tasapaino alkoi löytymään paremmin (aluksi Kiila tasapainotti/piti lampaita lähinnä aitaa vasten) ja meno alkoi näyttämään aika kivalta.
Jupiterin kanssa nyt toisen kerran jo tuli erikoinen tilanne. Lampaat oli sateen jälkeen tai jostain muusta syystä vähän vauhkoina eikä mun yritykseni päästää vain osa portista oikein onnistuneet, kun lampaat ryysi niin, että liukas portti lipesi mun käsistä. En edes hiiltynyt mitenkään, hämmennyin lähinnä, mutta Jupiter otti tämän tilanteen pahasti ja meinasi ottaa hatkat. Sain sen lopulta takaisin ja sitten tehtyä treeniäkin, mutta se oli selvästi vähän ahdistunut alkuun.
Jupiter on todella herkkä. Se selvästi reagoi lampaisiin voimakkaasti ja sitä jännittää jos eläimet käyttäytyy haastavasti. Mainittakoon, että tuossa porukassa oli mukana siis myös noi hiljattain ostamani vielä vähäisesti koiratut eläimet. Koiran poistuminen paikalta ei missään nimessä ole toivottavaa, mutta kun Jupiter muuten on niin upean hieno, niin toivon vaan, että tuo menee kokemuksen ja itsevarmuuden kasvun myötä ohitse. Ja että Jupiter alkaa uskomaan, että me selvitään kyllä tilanteista tai että se selviää mun neuvojen avulla.
Treenit itsessään meni kyllä kivasti. Jupiter on edistynyt tosi hienosti suuntien suhteen ja ai että se on kyllä tyylikäs ja hienosti työskentelevä. Kyllä siitä hieno tulee vaikka välillä kotihommat on ollutkin turhan haastavia nuorelle pojalle.
Jerikon jälki oli reilu 800m pitkä ja laitoin kuusi keppiä. Jana oli täysmittainen ja jälki lähti oikealle. Jana paikka kohtuullisen hyvä, mutta ei nyt ihan kaikkein selkein. Jeriko eteni ihan hyvin, mutta viimeisellä 1/3:lla vähän alkoi jo hakemaan, että missä se jälki on. Hienosti kuitenkin haki ja jäljelle tullessaan otti oikean suunnan parin askeleen tarkistuksen jälkeen. Tykkään kyllä tuosta, mieluummin tuollainen selkeä päätös, kuin säkällä roiskaisu jompaan kumpaan suuntaan.
Jälki itsessään meni tosi hienosti ja rutiinilla, kaikki kuusi keppiä nousi. :)
Tänään lähdettiin Kyröskoskelle treenailemaan Liisa-Idan ja Kiden kanssa. Liisa tallasi ensin Jerikolle jäljen ja mä samalla Kiden jäljen sekä ihan lyhyet harjoitukset Jupiterille ja Ukolle. Sitten tallottiin esineruutu ja Jeriko teki sen ensimmäisenä, neljä esinettä nousi 3,5min ajassa. Palautusten vauhti oli kyllä luvattoman hidas (ravilla). Täytyy yrittää tuota parantaa.
Jupiterilla oli namijälki ja siellä kaksi keppiä. Vähän oli jo ajatellut lopettaa koko jäljen treenaamisen sen kanssa, kun tuntui että haku sopii sille paljon paremmin ja jäljellä Jupiter ei vielä oikein päässyt nameista eroon. Paljoa ei siis ollut odotuksia jäljelle mennessä, mutta sehän meni hienosti. Jupiter jäljesti ihan kivasti (noukki namit tosi tarkkaan) ja tyhjätkin kohdat meni kivasti. Keppeihin reagoi hienosti ja nyt kun esineiden palautus mulle on alkanut pelaamaan, alkoi touhuun tulla jotain järkeäkin! ;)
Ukko teki esineilmaisuharjoituksen. Suoraa jälkeä jolla kolme esinettä. Ensimmäisen ilmaisussa Ukko meinasi ottaa suuhun ja sekoilla, tein siihen pari ilmaisumuistutusta ja sitten jälki jatkui. Toinen ilmaisu oli vino, mutta meni sentään maahan jo paljon varmemmin. Kolmannen esineen ilmaisu oli jo aikas hyvä ja lähes suora. :)
Kide ajoi sitten jälkensä ja tämän jälkeen Jupiter pääsi vielä esineruututreeniin. Jupiterin kanssa ei ole tehty yhtään esineruututreeniä tätä ennen. Ei yhtään. Viime kesänä Jupiter ei vielä palauttanut mulle mitään ja sitten kun sen pikku hiljaa alkoi saamaan toimimaan, en vielä silloinkaan halunnut yhdistää epävarmaan asiaa esineruutuun. Viivyttely ei ollut ollenkaan huono ratkaisu, kun nyt asia oli Jupiterille erittäin helppo. Käytiin ensin yhdessä katsomassa n. 15m päässä oleva esine, palattiin lähetyssivulle ja hieno vauhdikas nouto. Sitten käytiin katsomassa takakulmasta esine ja paluu taas lähetyssivulle. Jupiter oli tässä jo selvästi haluamassa mennä hakemaan ja hienosti hakikin. Kolmas vielä joka sitten otettiin videolle samalla tavalla kuin edellinen. Aivan upea suoritus, kun ei ole tosiaan tehty vastaavaa koskaan aiemmin. :)))
Jerikon jälki oli 1,5km ja kuusi keppiä. Jana tosi selkeä ja jälki lähti vasemmalle. Jeriko eteni janalla luotisuoraan ja hyvällä kevyellä laukalla, reagoi jälkeen hienosti ja tarkasti taas pari metriä toiseen suuntaan ja teki päätöksen suunnasta. Tykkäsin.
Toisen kepin jälkeen tuli kinkkinen kohta. Ensin tultiin aukealle jossa oli kanervikkoa ja muuta varvikkoa, josta sitten tultiin pienen hiekkakuopa pohjalle. Tuloreunalla oli vielä vähän sammalta, mutta sitten keskellä oli pelkkää hiekkaa. Seinä nousi siellä toisessa päässä (halkaisija ehkä 20m) ja keppi oli siellä nousuosalla. Vielä taustana sen verran, että jäljet tallattiin kuivalle, mutta sitten välissä ehti tulla kunnon vesisade. Tuo hiekkakuoppa ja nouseva seinä varmaan aiheutta, että haju jotenkin pyöri ja mahdollisesti taas sade oli sitten hävittänyt hiekalta hajun tosi pahasti, kun Jeriko joutui todella tekemään töitä, että pääsi tästä eteenpäin. Ja kun se haluaa pysyä jäljellä, eikä vaan arvaile ja ryysi eteenpäin ja säkällä löydä jälkeä.
Jeriko teki todella upeasti ja sinnikkäästi töitä. Nenä kävi niin, että sen kuuli metrien päähän ja aivan tiiviisti nenä maassa askel askeleelta. Kasvillisuuden hävitessä oli kuin seinä olisi tullut vastaan ja Jeriko kääntyi useita kertoja sitten takaisin tarkastamaan missä jälki meni, kun hiekalla ei pystynty seuraamaan. Mutta kun nenäanalyysit oli tehty erittäin huolella ja suurella sydämellä loppuun, Jeriko lopulta pääsi askel kerrallaan hiekkapohjalla etenemään. Ja kun sitten se pääsi nousulle, niin sekin keppi nousi hienosti ja kasvillisuuden taas alkaessa, oli homma taas helppoa. :)
Jäljen loppuun vielä hiekkakuopan ylälaidalla hiekkarinteessä jäljestämispätkää, tosi hyvää treeniä ja hienosti meni vaikka hiekalla oli taas selvästi haastavaa. Kaikki kuusi keppiä taskussa ei voinut muuta kuin pakahtua ylpeydestä. Jeriko oli aivan poikki. :D
Käytiin sitten vielä kaiken tämän päälle tottistelemassa. Jupiterilla on kyllä seuraamisessa aika paljon virtaa, jota yritin hillitä vähän hitaammalla kävelyllä. Tämä ei oikein toiminut, kun seurauksena oli vielä pahempi keuliminen, toinen etutassu ei ottanut maahan ollenkaan ja yllätykseksi Liisa-Ida vielä paljasti, että takajalatkin hyppii tasajalkaa.. :D Jupiter taitaa tosiaan olla malinois valepuvussa...?
Otettiin sitten seuraamistakin videolle, mutta tämä ei sitten ollutkaan enää niin pahaa kun kävelin vähän reippaammin. Pitää kyllä nyt videoida ei tempoja seuraamisessa ja hakea se mikä Jupiterille sopii parhaiten.
Eilen Anne kävi meillä paimentelemassa ja Kiila on siis Annella nyt hoidossa niin tuli uudelleen mukaan. Sain taas treenata Kiilan kanssa ja tosi kivasti alkoi sujumaan. Tasapaino alkoi löytymään paremmin (aluksi Kiila tasapainotti/piti lampaita lähinnä aitaa vasten) ja meno alkoi näyttämään aika kivalta.
Jupiterin kanssa nyt toisen kerran jo tuli erikoinen tilanne. Lampaat oli sateen jälkeen tai jostain muusta syystä vähän vauhkoina eikä mun yritykseni päästää vain osa portista oikein onnistuneet, kun lampaat ryysi niin, että liukas portti lipesi mun käsistä. En edes hiiltynyt mitenkään, hämmennyin lähinnä, mutta Jupiter otti tämän tilanteen pahasti ja meinasi ottaa hatkat. Sain sen lopulta takaisin ja sitten tehtyä treeniäkin, mutta se oli selvästi vähän ahdistunut alkuun.
Jupiter on todella herkkä. Se selvästi reagoi lampaisiin voimakkaasti ja sitä jännittää jos eläimet käyttäytyy haastavasti. Mainittakoon, että tuossa porukassa oli mukana siis myös noi hiljattain ostamani vielä vähäisesti koiratut eläimet. Koiran poistuminen paikalta ei missään nimessä ole toivottavaa, mutta kun Jupiter muuten on niin upean hieno, niin toivon vaan, että tuo menee kokemuksen ja itsevarmuuden kasvun myötä ohitse. Ja että Jupiter alkaa uskomaan, että me selvitään kyllä tilanteista tai että se selviää mun neuvojen avulla.
Treenit itsessään meni kyllä kivasti. Jupiter on edistynyt tosi hienosti suuntien suhteen ja ai että se on kyllä tyylikäs ja hienosti työskentelevä. Kyllä siitä hieno tulee vaikka välillä kotihommat on ollutkin turhan haastavia nuorelle pojalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)