sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Viimeinkin alkoi loma!

Mulla oli perjantaina viimeinen päivä töitä ja siitä alkoi kahden viikon loma ennen kuin opiskelut taas jatkuu. Tottahan toki loma piti aloittaa vauhdikkaasti ja monenmoisella menolla, lepäillä ehtii sitten joskus.. :D

Anita tuli perjantaina Tampereelle ja mentiin hakuilemaan Nokialle Anitan, Piian, Hanna H:n ja Tuijan kanssa, koiria oli siis mukana yhteensä 7. Treenit venyi tällä koiramäärällä arvattavasti pitkiksi, mutta mikäs siinä on mukavassa seurassa. :)
Jeriko oli metsään tullessaan ihan jäljelle menossa, nenä aivan maassa ja seuraili hajuja. Kesti hetken ennen kuin sai sen ylipäätään tajuamaan, että leikkiäkin voisi, mutta Sohvin ja Kertun nahkarättilelu osoittautui olevan juuri Jerikon mieleen. Jerikoa sitten siinä leikiteltiin ja tehtiin neljä pakoa metsään. Jeriko lähti vauhdikkaasti perään, mutta pari kertaa hetkeksi pysähtyi kun olikin jo aika kaukana (ehkä 20 metriä?) eikä nähnytkään enää missä ukko on. Haki kuitenkin loppuun ja leikki hyvin.
Jatkossa ajattelin että käydään silloin tällöin hakumetsällä Jerikon kanssa ihan vaan ajatusta herättelemässä, mutta mitään tavoitteellista harrastusta tästä ei meille ainakaan vielä tule! Eiköhän meillä näitä harrastuksia jo piisaa... ;)

Anita oli sitten Ilonan ja Alman kanssa meillä yötä ja käytiin lauantaina aamupäivästä tekemässä esineruutu koirille. Alma-eläkeläinen teki kyllä huippu esineruudun, sellaisen kun saisi Jerikolle niin voisi olla tyytyväinen! :)
Tässäkin Jeriko oli jäljelle menossa, ei olla vaan tarpeeksi vielä näitä tehty että osaisi erottaa mitä ollaan menossa tekemään. Yritin Jerikolle ajatusta ensin herättää heittämällä Anitalta saadun lasten hanskan pari kertaa maahan ja päästämällä Jerikon sitä hakemaan, ja näyttikin siltä että toisen heiton jälkeen olisi oikea ajatus herännyt. Ajattelin sitten kokeilla lähettää Jerikon ensimmäiselle esineelle suoraan, koska esine oli helpossa paikassa ja ajattelin että nousisi sieltä helposti. Jerikolta oli kuitenkin ajatus vähän hukassa ja jäikin haistelemaan Ilonan pissaa ja sitä merkkailemaan. Kävin sitten itse näyttämässä Jerikolle esineen ja palasin takaisin, ja sitten Jeriko lähtikin oikealla asenteella ja esine nousi. Toinen esine oli aivan takarajalla, Anita kävi näyttämässä sen ja tuli takaisin, ja lähetin sitten Jerikon. Todella hyvin lähti ja haki ja siihen sitten lopetettiinkin.

Anita sitten houkutteli (lue: pakotti) mut lähtemään kanssaan kuninkuusraveihin Teivoon. Koskaan en ole aiemmin raveissa käynyt, joten kai se sitten piti itseään vähän sivistää. Ravimaailma on muutenkin mulle aivan vierasta, en ymmärrä hevosista muuten mitään paitsi ratsupuolella, ja siellä entinen ravuri on yleensä ottaen huono ratsu! :D Mutta siis, ravuri on ravuri, eikä ratsustakaan tietty ole ravuriksi.
Otettiin koirat mukaan, jätettiin auto M-realin parkkipaikalle ja tultiin bussikyydillä ravialueelle. Alueella oli tietty hurjasti ihmisiä ja väentungosta, mutta Jerikon kanssa oli ilo siellä puikkelehtia kun koira pysyi koko ajan vierellä ja tuli nätisti perässä niistä raoista mistä itse meni. Yhtään ei jännäillyt ja oli kuin kala vedessä. Vierailta saatu huomio ja rapsutuksetkin toki kelpasi! ;)
En nyt ihan raveille syttynyt, mutta ihan mukava kokemus ja kiva päivä silti.

Sunnuntaiaamuna olikin sitten aikainen herätys ja lähdettiin puoli seitsemän aikaan ajamaan Somerolle. Paimennuspäivää oli järkkäilty keväästä asti ja nyt sitten odotettu päivä viimein koitti! :) Paimentamassa mukana olivat Anita + Ilona ja Alma, Vellu + Theba ja Rytmi (kannustusjoukoissa Sara ja Salli), Jonna + Indi, Marjukka + Sentti (kannustusjoukoissa Mika), Immi + Rudi (kannustusjoukoissa Ilja) ja Emmi + Keena (kannustusjoukoissa Päivi). Sää suosi meitä oikein mukavasti, aurinko oli valtaosin pilvessä eikä ollut liian kuuma, mutta ei tullut vettäkään, aivan ihanteellista. Jerikon paimennukset meni ihan mukavasti, vaikka välillä oli korvat vähän kiinni ja minulla hermo meinasi mennä. Yritettiin kyllä vähän liian vaikeita juttujakin, kuten sisäflankkia. Kuljetus porteista ja häkitys meni kuitenkin oikein hyvin, häkistä poisotossa Jerikoa vähän alkoi jänskättämään.
Päivä oli kuitenkin kaikenkaikkiaan oikein onnistunut. Kiitos kaikille osallistuneille mukavasta seurasta ja kiitos Marikalle ja muullekin Someron porukalle hyvistä ruuista ja ennenkaikkea neuvoista paimennuksen suhteen!

Jatkossa pitää harjoitella edelleen paljon kaaria ja niiden laajuutta, ne on jossain vaiheessa vähän päässyt supistumaan vaikka välillä teki tosi hyviä hakukaaria. Suuntakäskyjä pitää vahvistaa ja harjoitella poispäin ajoa. Nyt poispäin ajokin sujui isolla laumalla jo aika hyvin, ja sain välillä Jerikoa pelkällä suuntakäskylläkin korjaamaan asemaansa laumaan nähden.
Mouhijärvellä otetaan varmaan jatkossa karitsat kesytyksen alle ja jätetään ne aikuiset uuhet omaan arvoonsa, niistä tuskin tulee koskaan kovin helppoja kun ovat jo aikuisiksi päässeet "villeinä". Karitsoiden kanssa täytyy harjoitella lauman pyörittämistä ja yrittää siten totuttaa niitä ihmisen läheisyyteen.

torstai 28. heinäkuuta 2011

Paimentamista treenatessa oppii kiroilemaan...

Maanantaina agilitytreeneissä harjoiteltiin mm. irtoamista ja tehtiin rataa. Jeriko ohjautuu kyllä nykyään todella herkästi mun liikkeen mukana, aivan upeasti! Välillä johtaa kyllä siihen, että jos alan ohjaamaan liian aikaisin niin joku este jääkin välistä. Mutta pääasiassa siis todella hyvin. Ja Jerikolla on hirmuisesti keskittymiskykyä ja malttia agilityradallakin, ei juurikaan kuumene ja rimoja tippuu vain harvoin. Ja vaikka Jeriko on niin perusrauhallinen, niin ollaan ihan pienellä treenillä ja kirittämisellä saatu kepeille hirmuisesti vauhtia lisää! :) Kyllä hyvältä näyttää.

Tiistaina ajeltiin vähän edes takaisin Mouhijärven ja Mahnalan väliä. Käytiin ensin Mouhijärvellä paimentamassa lampaita, tai nyt itse asiassa ihan oikeasti tehtiin töitä ja erotettiin pihalla olevasta porukasta karitsoita toiseen aitaukseen. Yksi jäi kyllä lopulta vielä saamatta, kun lampaat ei koirankaan painostamana halunneet kuitenkaan ihmistä päästä lähelleen vaan sinkoilivat minne sattuu ennen kuin kiinni ottajat ehti väliin. :D Mutta siis kaikki saatiin silti paitsi yksi, itsekin sain kyllä juosta! :D Alkoi kyllä nämä uudemmatkin lampaat Jerikolle uhittelemaan, mutta hyvin Jeriko sitten pakotti ne kääntymään ja oikeaan suuntaan liikkeelle kun rohkaisin.
Välissä käytiin Mahnalassa poimimassa vadelmia, ja sitten taas uudestaan hommiin, kun siirreettiin sisältä viimeisiä karitsoita ulos. Olipa siinäkin homma kun karitsat eivät olleet koiraan tottuneita eivätkä oikein tykänneet nekään liikkua. Hyvä puoli oli se, ettei niillä ollut kokoa niin paljon puolellaan, ja Jeriko pääsi ottamaan niiltä luuloja pois. Ehkä itseluottamus siinä kasvoi kun sai vähän pienemmällä vastuksella harjoitella..? ;)

Mutta kyllä se vaan niin on, että paimentaessa pääsee suusta sellaisia sanoja ettei sovi perheen pienimpien korville.. Jotenkin niin hektistä hommaa ja sitten kun Jeriko tekee ihan ihme ratkaisuja kun pokka pettää, esim. käy ensin näykkäämässä jalkaa (hyvin tehty), mutta sitten luikahtaakin lauman sivusta ohitse kun ei malta jäädä taakse (tosi typerää).. Huh huh. Ja sitten kun lauma ei todellakaan halunnut siirtyä portista sisään ja Jeriko teki tollaisia niin kyllä siinä ärräpäät lenteli.. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, karitsat ulkoaitauksessa ja kuulemma kuitenkin onnistui paremmin kuin aikaisempina vuosina karitsalauman kanssa, eli oli meistä kai jotain apua.

Jatkossa pitää kyllä kokeilla näillä lampailla sitä, että saisiko Jeriko niitä pyöritettyä mun ympärillä ja silleen pikku hiljaa totuttaa siihen, että ihmisen lähellä on ihan turvallista olla ja toisaalta sitten taas siihen, ettei aina tarvitse sinkoilla minne sattuu, vaan välillä riittää että pysyykin vaan paikoillaan. Ja Jerikolle pitää vahvistaa, että jos lampaat uhittelee niin silloin saa ja pitää antaa samalla mitalla takaisin, eikä saa antaa periksi. Vielä tällä hetkellä Jeriko kyllä tarvitsee mut lähelleen rohkaisemaan, mutta toivon että tulevaisuudessa alkaisi onnistua jo itsekseen, tietty sekin auttaa kun nämä lampaat tästä pikku hiljaa rauhoittuisi. Sitä uskallusta pitää yksin puolensa kuitenkin tarvitsisi esim. hakukaarille jos pysäyttää laumaa eikä ne heti meinaakaan pysähtyä vaan meinaa vaan juosta yli. Herkästi tällaisissa tilanteissa jos sitten juoksin Jerikon avuksi, Jeriko tuntuikin ottavan musta painetta ja ajatteli että sen kuuluu väistää. Jotenkin pitää saada tämä oma viestintä haltuun silleen, että Jeriko tietäisi paremmin mitä siltä toivon. Ja ne ärräpäät haltuun myös! :D

Keskiviikkona Hannan treeneissä voisi sanoa, että teemana oli käännökset putkelta ja niistot. Tehtiin myös keinua, ensin muutama kerta ihan pelkälleen niin että Jeriko itsenäisesti suoritti sen, ja sitten radassa. Ihan hyvin meni, nyt tarvitsee vaan vielä vähän tarkkailla, ettei ala sitä tekemään että liian aikaisin hidastaisi. Niistot onnistui sitten hyvin, kun itse tajusin mitä ollaan tekemässä. Juosta kyllä sai ja siinä kuumuudessa meinasi kyllä emännältä loppua kunto! :D

Viikonloppuna Anita tulee meille Ilonan ja Alman kanssa, käydään hakuilemassa yms, ja sitten sunnuntaina lähdetään paimentamaan! Vilkas viikonloppu siis tiedossa. :)

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Omatekoinen kaupunkiosa ja paimennusta

Lähdettiin tänään Jerikon kanssa bussilla keskustaan ja sieltä oli tarkoitus mennä Tean ja Lauran kanssa Viikinsaareen. Olin vähän miettinyt, että mitenköhän ottaa koiraa lautalle, mutta kun ei netissä ollut mainintaa ettei pääsisi, niin otin Jerikon mukaan sillä oletuksella, että pääsee. Siinä sitten lipunmyyntiluukun seinällä sitten olikin, että lemmikkieläimiä ei oteta lautalle, ja jäi siis Jerikolta lauttamatka tekemättä. Mentiin sitten sen sijaan Pyynikin rantaan ja myöhemmin Pyynikin näkötornin kahvilan terassille kahville ja munkille. Jeriko käyttäytyi kyllä erinomaisesti koko ajan, terassillakin vaan istui tai makasi, mitä nyt ehkä välillä kävi rapsutuksia hakemassa. ;) Kyllä se vaan on helppoa ottaa koira mukaan kun osaa käyttäytyä, mitä nyt sitten jäi Viikinsaari käymättä.

Illemmalla lähdettiin Mouhijärvelle taas paimentamaan. Tultiin juuri parahiksi auttamaan kun loppuja uuhista siirrettiin sisältä ulkoaitaukseen, tai parhaillaan meidän saapuessa pienemmästä ulkoaitauksesta isompaan. Neljän ihmisen voimin lampaiden siirtely oli selvästikin aika haastavaa ja Jerikosta kyllä taisi olla hyvin apua. :) Karitsat oli myös nyt tarkoitus vieroittaa uuhista ja sisälle jäi toistaiseksi vielä lauma karitsoita joita ei vielä sitten ulos siirretty. Jo ulkona olleiden uuhien karitsat sekä yhden uuden uuhen myöhässä syntynyt pieni karitsa olivat kyllä laumassa mukana.

Pyöriteltiin sitten laumaa siinä vähän. Vaikka lauma ei ollut ehtinyt yhtään asettua, niin oli selvästi rauhallisempaa ja mukavampaa menoa, kun lampaat isommassa laumassa tuntivat olonsa turvallisemmaksi. Uudet uuhet vaikuttaa myös ihan kivoilta ja rehdeiltä tapauksilta, kun rauhassa Jerikon kanssa paimennettiin ja annettiin niille aikaa siirtyä, niin kaikki sujui aivan ongelmitta. Ainut hieman hankalampi tapaus on se yksi ja sama uuhi, joka viimeksikin oli erityisen hankala. Tälläkin kertaa se pari kertaa katsoi vähän siihen malliin, että kohta hyökkää, mutta en viitsinyt tässä tilanteessa usuttaa Jerikoa pistämään kovan kovaa vastaan vaan odotin vaan että siirtyy ja käskin Jerikon pysyä paikallaan ja annoin itse painetta. Ajattelin että parempi että nämä uudet uuhet saavat koirasta pelkästään rauhallisen ja luotettavan käsityksen ettei niistä tule sitten liian säikkyjä. Vähän myös varoin sitä pientä karitsaa ja pelkäsin, että se jää jalkoihin jos lampaat säikähtää. Ehkä ensi kerralla tai joskus myöhemmin tämä yksi hankala tapaus täytyy kyllä varmaan palauttaa herran nuhteeseen.. ;)

Mutta siis kivasti meni. Annoin Jerikon paimentaa vapaana, tehtiin ajoa ja kaaria, lähinnä osittaisia kaaria kun en ihan uskaltanut päästää Jerikoa yksin lauman toiselle puolelle jos sieltä se yksi sitten päättäisi tehdä jotain tyhmää. Nyt sain myös haravan varren avuksi Jerikon ohjailuun ja sanojeni painoksi, ja alkoihan se poika kuuntelemaan paremmin! ;) Ei siis päässyt nyt tekemään mitään tyhmiä ratkaisuja itsekseen kun oli paremmin käskyn alla. Ajossa Jeriko alkaa malttaa jo huomattavasti paremmin painostaa kropallaan ja lähestyä hitaasti, yhden kerran liikkeelle lähdössä Jeriko teki jopa ratkaisun, että nousi vaan maasta seisomaan ja antoi siitä kropallaan painetta eikä liikkunut ennen kuin lampaat oli saanut sopivasti etäisyyttä. Se oli fiksua. :)
Kaaret/puolittaiset kaaret oli myös hyviä, vähän yritin myös olla ohjaamatta kepillä ja ainakin kun aita oli toisella puolella vastassa niin sain pelkällä suullisella käskyllä lähtemään oikealle kaarelle. :D

Tiistaina ehkä mennään taas uudestaan, ja sitten sunnuntaina on meidän paimennuspäivä! JEEEE! :)

lauantai 23. heinäkuuta 2011

BH-Jeriko

Tänään oli sitten SE päivä, koe alkoi aamulla klo 9.00 Toijalassa. Tuomarina toimi Jarno Rantanen. Tealle jälleen kiitos seurasta ja kuvaamisesta! :)
Ja hyväksyttyhän siitä tuli, jee! :) Pitkästä aikaa kokeesta jotain hyvää kerrottavaa. :D



Me oltiin ensi paikkamakuuvuorossa, Jeriko pysyi hyvin rauhallisena paikallaan, olisiko arvostelu ollut erittäin hyvä..
Jeriko jaksoi hyvin koko seuraamiskaavion, mutta henkilöryhmässä treenaamattomuus kyllä näkyi, hihnassa ryhmään mennessä Jeriko katseli ja yritti haistellakin, toisen kerran henkilöryhmään mennessä tajusikin, että tää oli tää juttu kun vaan seurataan ihmisten keskellä ja meni jo paremmin.

Seuraamisesta tuli sellaista huomautettavaa, että välillä kontakti laski ja seuraamisen paikka vähän seilasi, oli välillä hyvän tiivis ja välillä hieman levisi. Ja kyllähän Jeriko välillä vähän turhaa alkoi vilkuilemaan ympärilleen, soo soo! Täytyy jatkossa varmaan seuruutella enemmän hihnassa, kun huomasin tossa torstaina, että Jeriko reagoi aika hyvin hihnalla korjaamiseen, parantaa hyvin kontaktia. Kenttä oli kyllä hirvittävän epätasainenkin ja itsekin välillä horjahtelin, varmaan Jerikollakin välillä sitten möykkyjen vuoksi asento siirtyi. Mutta siis seurasi mielestäni ihan hyvin, varsinkin vapaana jo tosi hyvin. Jaksoi hyvin koko pitkän seuraamisen. :) Ilo tehdä ja hyvä yhteishenki kuulemma näkyi suorituksessa, ja se oli kyllä kivaa kuultavaa se! :)

Liikkeestä istuminenkin meni nyt hyvin, vaikka siinä on ollut vähän ongelmaa, melkein erinomainen, tai siis Jerikon suoritus olikin erinomainen, mutta aloin itse säheltämään kun kävi ajatuskatko että mentiinkö 10 vai 30 askelta eteenpäin.. :D Maahanmeno myös hyvä, mutta luoksetulo saisi olla nopeampi. Sitä nyt mietin, että ottaako tosiaan ihan eri käskyä, vai meneekö sitten jo sekaisin sekin, että tullaanko suoraan eteen vai sivulle.. Pitäisi vissiin vaan harjoitella ennen mitään pk-kokeita ihan sikana pelkästään sitä nopeaa luoksetuloa.
Kaupunkiosuudella ei toki mitään ihmeempiä ja koe on siis nyt hyväksytysti suoritettu! :)
Alla linkki videoon, mikä on luonnollisesti helkkarin pitkä, varmasti koneet lataa kohtuullisen kauan sitä.. :D

http://www.youtube.com/watch?v=R00zwlXoyzU

Eli ei kun jälkeä treenaamaan! Nyt onkin ollut niin hiljaista sillä rintamalla edellisen epäonnistumisen jälkeen, että täytynee ottaa itseään niskasta kiinni..
Laitoin kyllä myös viestiä Pirkanmaan pelastuskoirille, ajatuksena että päästäis ehkä siellä treenaamaan myös raunioita/hakua, uskoisin että se olisi paljon mielekkäämpää puuhaa meidän molempien mielestä.. Katselin heidän sivujaan jo joskus ennen kuin Jeriko tuli meille, mutta jotenkin asia sitten jäi. Mutta nyt härkää sarvista siis ja treenaamaan joko sitä jälkeä, tai jos sitten vaikka pelastuskoirapuolelle pääsisi. :)









Häkki on kyllä kätevä olla,
olisi pitänyt jo aiemmin tajuta hankkia!

torstai 21. heinäkuuta 2011

Liitelyä ja BH-kokeeseen valmistautumista

Viikonloppua vietettiin Virroilla mökillä eikä treenattu mitään.. Tai oikeastaan Jeriko kyllä harjoitteli uimahyppyjä, golfpallon noutoa (tässä puuhassa Jeriko oli selvä luonnonlahjakkuus ja sai kiitosta kätevänä pallon palauttajana), sekä muutenkin lelujen noutamista niin vedestä kuin kuivalta maaltakin! ;) Jeriko myös auttoi meitä kadonneen Lallin etsinnässä ja oli siinäkin aika etevä, alkoi etsimään meidän kanssa kun kyselin, että "Missä Lalli on?", nenä maassa siis kulki ja niitä paikkoja missä kissat yleensäkin liikkuu. Ilmaisu vaan vähän uupui kun kävi Lallin vieressä pitkässä heinikossa ja seisoi siinä hetken, mutta lähti sitten vaan pois. Kävin sitten itse tarkistamassa ja siellähän se Lalli oli! :D

Matti ammuskeli isänsä kanssa ilmakolla maalitauluun ja tästä puuhasta Jeriko meinasi innostua vähän liikaakin, ampaisi aina perään kun kuuli napsauksen maalitaulusta, hölmö luuli kai että sinne lensi jotain noudettavaa kun samalla paikalla Matin isä myös golfpalloja hakkaili. Minun täytyi sitten olla tylsä emäntä ja kieltää tämmöinen touhu, ei sillä että siinä mitään vaaraa olisi, mutta en halua ottaa riskiä että Jeriko yhdistäisi jotenkin starttipistoolinkin ääneen tuon kiihtyneen mielentilan ja perään säntäämisen, voisi olla vähän paha selitellä tottis-kentällä tai luonnetestissä että "ei se pelkää kun se vaan noutaa".. :D

Maanantaina taas ylökk:n treeneissä Jeriko oli oikein etevä poika. Välillä meinasi kyllä itseltä rata unohtua ja meni sähläykseksi, Jeriko olisi varmaan hetkessä kolmosissa jos vaan olisi taitavampi ohjaaja. ;) Tein kuitenkin ratatreenin aikana myös layeroinnin (tai miten ihmeessä se nyt suomeksi kirjoitetaan) ja Jeriko kesti sen todella hyvin, hakeutui vailla epäilyksen häivää esteelle jolle olin ohjaamassakin! :)
Treenien alussa pistin Jerikon reilun 6 minuutin paikkamakuuseen samalla kun yksi koirakko treenasi, ei mitään ongelmaa. Treenien lopuksi vielä lyhyt paikkamakuu jonka aikana Marjukka teki Bellan kanssa luoksetulon, tässäkään Jeriko ei edes kuvitellut nousevansa. Myöhemmin jäähdytellessä kävi ilmi, että Bella tekee hyvää vauhtia juoksuja. En tiedä oliko Jeriko vielä paikkamakuussa siitä tietoinen, mutta jos oli niin on kyllä aika selvää pässinlihaa Jerikon paikallaolo nykyään! :)

Tiistaina käytiin tottistelemassa/tokoilemassa Taina Niemen ynnä muiden kanssa. Yhdellä seurueen narttukoirista oli juoksut, mutta ei Jeriko sitä ehkä huomannut. Tosin keksi kyllä muuten kaikkea aivan outoa: alkoi ennakoimaan seuraamisesta istumista heti parin toiston jälkeen, kahdeksan askeleen jälkeen alkoi jättäytymään jo jälkeen tyyliin "kohta se käskee pysähtyä...". Puheet bordercollieiden kyvystä ennakoida ja laskea ei ole yhtään vähättelyä! :D
Jeriko teki myös luoksetulossa niin, että pysähtyi kesken juoksun ilman käskyä, ikään kuin ennakoiden avoimen luokan luoksetulon pysäytystä. Nyt sitten paljon pelkkiä vauhtiluoksetuloja alle! Illalla vielä käytiinkin Matin kanssa lenkillä ja Matti piti Jerikosta kiinni kun oikein hetsasin ettei varmana pysähdy, ja lujaahan se sitten tulikin.
Otettiin myös henkilöryhmä, ensimmäistä kertaa ikinä. :D Meni kohtuullisesti, Jerikolla kyllä kontakti vähän tippui kun vilkuili ihmisiä, mutta jatkoi kuitenkin seuraamista.
Jeriko pääsi treenien jälkeen myös leikittämään kahta pentua, mali-tyttöä ja shelttipoikaa. Sheltti oli kyllä uskomattoman pippurinen tapaus. :D Ei oikein välittänyt Jerikosta ja ärähteli sille (vähän taisi pientä pelottaa). Jeriko sitten meni vielä nylkyttämään pentua, mutta se taisi ollakin sellainen ärähdystä leppoisampi dominanssin osoitus vastapainoksi pikkuisen rähinälle.. Milli-Malin kanssa Jeriko tuli hyvin juttuun, eikä pentua ei yhtään jännittänyt. :)

Lenkkien lomassa on nyt tarkoitus sitten ottaa noita luoksetuloja, eilen päivällä otin myös, ihan vaan varmistaakseni ettei sitten lauantaina saa päähänsä pysähtyä ilman käskyä. On toikin kun luoksetulon pysäytyksestä ei ole saanut tarpeeksi nopeaa vaikka onkin melko hyvä, kun sitä ei voi tarpeeksi harjoitella kun joka treenissä täytyy ainakin puolet ottaa suoria. Mutta siitä huolimatta päätti nyt alkaa ihan itsekseen pysähtymään.
Toko ja tottis on kyllä toistensa viholliset, on se aika selvää ettei niitä voi ihan samaan aikaan treenailla kun haetaan niin erilaisia asioita ja kun koira oppii ennakoimaan toisen liikkeitä niin toinen kärsii. Tokon kannalta on toki hyväkin jos luoksetulon nopeutta pelkkää nopeuttakin välillä treenataan, mutta tottiksen luoksetulo kyllä kärsii näistä pysäytysharjoituksista. Anitan kanssa vähän puhuttiin ja Anita ehdotti sitä mitä joskus ihan aluksi mietinkin, että pitäisikö tottiksen ja tokon luoksetuloissa olla ihan kokonaan eri käskyt. Jään nyt tässä sitten pohtimaan, että pitäisikö tokossa opettaa vaan tulemaan luokse ja suoraan sivulle "sivu" käskyllä johon pysäytyksen mahdollisuus sitten liittyisi, ja tottis saisi pitää "tule"-käskyn johon jatkossa ei pysäytyksiä enää tehtäisi... Mietitään..

Keskiviikkona taas Hannan treeneissä oli kivaa. Hanna oli virittänyt kentälle keppi-ansan, ja siihenhän Jeriko sitten lankesi kun hakee niin hyvin keppejä ja tuntuu tykkäävän niitä tehdäkin. Keinukin oli radalla ja Hanna piti sitä sen verran ylhäällä, että Jeriko ehti ihan päähän ja päästi sitten omalla painollaan alas. Jeriko valmistautuu alastuloon jo hyvin, eiköhän keinu ala pikku hiljaa olemaan valmis.. Ainut, että olen nyt käyttänyt keinulla käskyjä "keinu" ja "nätisti", mutta nätistä-käskyä tulee käytettyä niin monessa muussakin tilanteessa, että siihen pitäisi varmaan ottaa joku muu rauhoittava käsky.. Vai oppiiko koira ymmärtämään, että "nätisti" tarkoittaa eri tilanteissa rauhallisuutta; rauhassa keinulle, lampailla nätisti=ei saa syöksyillä tai näykkiä, koirien kanssa nätisti=ei liian rajusti/älä haasta riitaa.....? Aika monta asiaa samalla käskyllä. :D Tuntuu, että saan sillä viestin perille kyllä kaikissa noissa tilanteissa, että antaako sitten vaan olla..?

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Ei mennyt sitten taaskaan ihan nappiin

Huah, ei tullut ykköstä ei, mutta minkäs teet, tänään oli ongelmana kaukkarit ja liikkeestä maahan. Tuomarina Riitta Räsänen. Kiitos Liisalle ja Tuijalle seurasta, kannustuksesta ja kuvauksesta! :)

Paikkamakuu 10: Tehtiin viimeisenä liikkeenä yksilösuoritusten jälkeen, Jeriko makasi kuulemma todella rauhallisena ja varmana, ei mitään ongelmaa. Lonkalleen ole vaihtanut, mutta tästä ei pistevähennystä.

Seuraaminen 7,5: Tämän tuomarin makuun ei ollut meidän PK-seuraaminen. Huomauttamista tuli siitä, että Jeriko kääntää päänsä reiden eteen (mikä taas on mun mielestä juuri hyvä, kunhan ei nojaa kropalla reiteen), ja paristä äännähdyksestä lähti myös pisteitä. Hyvin kuitenkin tuomarinkin mielestä pitää paikkansa ja kehui, että on kyllä innokkaan näköistä seuraamista. Liisan sanoin: Jerpalla oli tekemisen meininkiä. ;)

http://www.youtube.com/watch?v=1tAlRszuBEg

Liikkeestä maahan 0: Jostain syystä Jeriko jäi seisomaan. Videolta katsoessa näytti vähän siltä, että niiaisi siihen malliin että meinaisi käydä maahan, mutta sitten päättikin toisin.. Harmillinen moka anyway.

http://www.youtube.com/watch?v=YMhiMWWjdJo

Luoksetulo 7,5: Tuomarin mielestä hyvällä vauhdilla, mutta pysähdys ei tarpeeksi nopea. Tänään nähtiinkin sellainen luoksetulon pysähdys millaisen itsekin toivoisin Jerikolle saavani, vielä hieman vauhdikkaammin ja sitten jarrut pohjaan. Miten tollainen saadaan koiralle, mäkin haluun! :D

http://www.youtube.com/watch?v=qsFSV5j3MA4

Liikkeestä seisominen 10: T'ämä meni onneksi sitten nappiin, olisi ollut aika ärsyttävää jos tämänkin kanssa olisi tullut joku moka.

http://www.youtube.com/watch?v=w3PYroazCZM

Nouto 9,5: Melko hyvä, on kyllä reippaamminkin hakenut ja siirtyminen perusasentoon on yleensä räväkämpi, mutta ihan ok.

http://www.youtube.com/watch?v=MmAmveMtZLs

Kaukkarit 0: En tiedä mikä näihin kaukkareihin on nyt tullut. Kentän laidalla oli kyllä vähän häiriötäkin juuri kun aloitettiin liikettä ja Jeriko oli sitten ihan niska väärällään sinne päin (kiitos berniä riehuttaneelle ohjaajalle, ensi kerralla voisi ehkä harkita siirtymistä hieman kauemmaksi..). Nousi ensin istumaan, mutta menikin takaisin maahan, eikä sitten enää suostunut nousemaan. Kolmannenkin käskyn olisi kuulemma voinut antaa ja silti saada seiskan, mutta enpä tiennyt. Joku näissä kaukkareissa nyt on, Jeriko ei vaan halua nousta istumaan. Matti sanoi, että tänään aamulla Jeriko oli muutenkin haluton istumaan. Alan miettiä onko Jerikolla joku paikka silleen kipeenä ettei sen vuoksi halua istua.. :( Täytyy nyt seurailla ja viikonloppuna voisin venytellä ja vähän hieroa varovasti. Kaukkareita ei nyt treenata ainakaan viikkoon, ja sittenkin kun treenaillaan niin palkkaan vaan istumaannoususta heti kivalla leikillä. Jospa sitten alkaisi taas nappaamaan..

http://www.youtube.com/watch?v=XGzLLujRuwA

Hyppy 8: Jouduin antamaan tuplakäskyn hypylle lähetykseen, muuten ihan kiva suoritus. Jeriko on vaan nyt selvästikin ottanut tavakseen tulla hypyssä suoraan sivulle, enkä viitsi sitä nyt alkaa vain tätä avointa luokkaa varten viilaamaan. Kapulan kanssa sitten olen tarkka, että tuo eteen, mutta tällä hetkellä kai kelpaa tuo sivulle tulokin kun tulee noin hyvin..

http://www.youtube.com/watch?v=LcLVhLENHTk

Kokonaisvaikutelma 8,5: Jeriko teki ihan hyvin töitä mun kanssa, eikä lähtenyt mihinkään haahuilemaan. Erityiskunniamaininta (multa siis) siitä, ettei Jerppa hämääntynyt kentän hajuista, joita monet muut koirat jäi haistelemaan kesken liikkeiden ja niiden välissä. Liikkeestä maahanmeno oli nyt joku ikävä ajatuskatkos, kaukkarit vähän huolettaa että mikä siinä on ettei halua tehdä nyt ollenkaan. Kävi ihan sääliksi pojua kun katsoi mua surkeana että enhän ole vihainen kun ei vaan jaksa/kykene/viitsi. Seuraava tokokoe meillä on 13.8., tässä pidetään ensin pientä tokotaukoa ja sitten tehdään vaan kivoja lyhyitä treenejä. Kaikki palikathan on olemassa, kunhan vaan saisi Jerikolle hyvän fiiliksen suorittaa kaiken osaamallaan tavalla.

Ensi viikonloppuna on sitten se BH-koe. Siihenkään ei olla suuremmin treenailtu... eikä treenaillakaan! :D Päätin, että ensi viikolla tiistai ja torstai on täysin vapaat päivät, perjantaina tehdään ehkä jotain pientä (liikkeestä jääviä osina yms) jollain läheisellä koulun kentällä. Kuten sanoin, palikathan on olemassa ja silleen, en halua väsyttää poikaa liialla treenaamisella.
Mutta oikeastaan odotan BH-koetta innolla, kiva päästä vihdoinkin näyttämään meidän seuraamista jollekin joka saattaisi mahdollisesti arvostaa sitä toko-tuomareita enemmän. ;D

Tukka putkella taas

Taas on ollut hyvin kiireinen viikko, pitää oikeasti yrittää ensi viikolle vähän rauhoittaa menoa... mutta kun viikonloppuna on BH-koe, kai siihenkin pitäisi treenata edes vähän?? :D Tai katsotaan, tänään ollaan illalla menossa tokokokeeseen johon en enää edes muistanut kysyneeni paikkaa, kun sitten maanantaina ilmoitettiin, että paikka olisi vapaana. Lyhyen harkinnan jälkeen päätin ottaa vastaan, vaikka tiesin että tokoilut jää kyllä tällä viikolla hyvin minimaalisiksi.. Eli jos se menee ilman treeniä hyvin niin pitäiskö lähteä BH-kokeeseenkin samalla tyylillä? :D

Viikko täyttyy kyllä aika reippaasti jo siitä, että on kahdet agilitytreenit ja kahdet paimennustreenit.
Lyhyesti sanottuna agilityssä maanantaina tehtiin poispäinkäännöstä ja rataa. Radan Jeriko teki kerrasta läpi nollana, upea Jeriko! :) Niin ja keinua tehtiin erikseen.
Hannan treeneissä keskiviikkona vähän haastavampaa rataa joka ei kyllä mennyt kerrasta läpi. Radassa tuli kepeille meno vaikeista kulmista ja otettiin sitä erikseenkin. Kepit oli siis suoran päässä ja lähti meistä vasemmalle, Jerikon piti siis hakeutua itse keppien taakse oikealle aukolle. Hyvin sekin alkoi sujua! Kiritettiin myös Jerikoa kepeillä ja alkoihan sitä kunnon menoasennetta tulla kepeille! Harjoiteltiin myös vauhdin hidastamista ja sitä että Jeriko oppisi sen yhdistämään käännökseen, esimerkiksi tällä radalla olleen suoran putken jälkeen (johon en millään ehtinyt kun ottamaan vastaan).

Tiistaina käytiin Mouhijärvellä paimentamassa. Jeriko oli ehkä sitten kuitenkin ottanut sunnuntain paimennuksista nokkiinsa, tai luulen että enemmänkin oli epävarma että mitä saa tehdä lampaan hyökätessä kun viimeksi tulin huudahtaneeksi, Jeriko taisi tosiaan ymmärtää sen niin, ettei itse saa antaa takaisin.. Nyt sitten oli enemmän arkailua ja epävarmuutta, mutta sain sitten sen lopulta usutettua pakottamaan yhden lampaan liikkeelle, työvoitto. :) Hermot meinasi kyllä mennä, kun Jeriko meinasi luisua kaarille ja tehdä muita typeriä ratkaisua, kun kuuntelemalla mun ohjeita olisi ollut koko ajan "niskan päällä" ja väärin tehdessään ja mun käskyttäessä joutui taas heikompiin asemiin lampaiden silmissä..

Eilen käytiin sitten Somerolla paimentamassa. Ihan hyvä, että käydään välissä aina helpommillakin lampailla, koska nytkin Jerikoa piti muistuttaa, ettei näiden kanssa saa nilkkoja napsia tms. kun ne liikkuu kiltisti muutenkin, Jerikon pitää oppia erottamaan tilanteet missä on sallittua käyttää enemmän painetta ja missä taas ei. Harjoiteltiin sitten ihan perusjuttuja pienemmällä lammasporukalla, kaaria ja ajoa, poispäinajossa suoraan ajaminen kyllä tuotti taas ongelmia. Toisella kerralla lampailla harjoiteltiin sitten suuntakäskyjä ilman, että ohjasin kepillä, jotta näitä pystyisi sitten jatkossa alkaa poispäinajossakin käyttää tasapainotuksen ohjaamiseen. Samalla harjoiteltiin myös sitä, että Jeriko kiertää mua ja lampaita ilman, että autan omalla liikkeellä tai ohjaan kepillä, ja että laumaa kierretään kunnes käsken pysähtyä, harjoiteltiin siis tasapainoaseman ylittämistä. Alkoi tämäkin ihan hyvin sujua, Jeriko tuntui hoksaavan käskyt ihan hyvin ja kiersi nätisti lampaita vaikka selvä haluhan sillä olisi pysähtyä tasapainoon ja siinä kohtaa joutui uuden suuntakäskyn lisäksi usein muistuttamaan, että "nätisti".

Mutta tosiaan illalla tokokoe, katsotaan nyt miten menee kun ei olla suuremmin treenattu. Keskiviikkona kävin päivällä lenkillä ja siinä otin ihan pienet muistuttelut jääviä, kaukkareita ja luoksetuloa. Eilen illalla ruokakupin edessä kaukkareiden istumaannousu ei sitten millään onnistunut, Jeriko ei vaan suostunut nousemaan. Illemmalla kyllä ulkona nousi hyvin ja saikin siitä isot kehut. Katsotaan millä mielellä Jeriko on sitten tänään illalla, arpapeliksi menee. :D

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Touhukas viikko

Tämä viikko on ollut taas treenejä täynnä. Maanantaina ylökk:n agilitytreenit ja keskiviikkona Löytynojan Hannan treenit. Kävin ennen ja jälkeen Hannan treenien lämmittelemässä/jäähdyttelemässä Näsijärven rannassa koirien uimarannalla ja koirapuistossa. Hannan treeneissä oli kivaa taas pitkästä aikaa, haastavaa, but I like it! ;)

Tiistaina käytiin Somerolla paimennustreeneissä. Paimennettiin isompaa laumaa, olisiko ollut n. 25 lammasta. Ajo sujui nyt todella hyvin, Jeriko ei edes harkinnut kaarelle lähtemistä vaan pysyi hyvin ajossa sekä mua kohti ajaessa että poispäin ajossa. Yllätys sitten taas oli se, että kaaret oli nyt aivan liian ahtaita, joku ihmeen päinvastoin päivä kai oli.. Mutta siis ihan kiva tietää, että molempiin Jerikosta löytyy, kaaria on tehnyt aiemmin tosi hyvin ja varmasti saadaan niihinkin taas ilmavuutta kun vaan treenataan.

Joku päivä tein myös Jerikon kanssa tottiksen seuraamiskaavion, hyvin kyllä Jeriko sen jaksaa, ei ongelmaa. :) Vielä pitäis henkilöryhmää päästä treenaamaan kun ei sitä olla vielä otettu kertaakaan! :D
Ostin myös Jerikolle vihdoin ketjukaulaimen ja postikin toi tilaamani PK-liivit. Niin ja sen 650 gramman kapulan hankin myös! Alkaa olemaan PK-puolen välineet näin alkuun kunnossa.

Lauantaina käytiin tekemässä illalla jälkeä. Suostuttelin Matin tallaamaan jäljen, ja ajattelin että Kyötikkälän kentän läheisyydestä löytyisi joku hyvä maasto. Eipä ollutkaan niin helppoa, ja aluksi hyvältä vaikuttava metsäkin paljastui sitten lenkkipolkujen halkomaksi. Liian haastavaksi meni ja välissä Jerikolta jäljestys katosi aivan täysin, sitten kun itse löysin seuraavan merkin ja lähetin siitä uudelleen niin loppu jälki läytyi ihan suht hyvin. Jäljen vanhetessa tehtiin vähän tottista, seuraamisesta istumista ja yritettiin vähän hyppyä. Seuraamisesta istuminen meni tosi hyvin, alkaa erottamaan jo aikas luotettavasti maahanmenosta ja seisomisesta. Valitettavasti kentällä ei ollut harjoitusestettä josta olisi saanut lautoja pois, mutta jotenkin ajattelin että voisi sitä metristäkin yrittää kun kerta meidän 80 cm aidan hyppää ilman vauhtiakin.. No, eipä ollut helppoa tämä ei, kerran saatiin sellainen räpiköivä ylitys, mutta usko kyllä loppui täysin kesken. Jotenkin se kiinteä este ilmeisesti näyttääkin koiran silmään pelottavammalta kuin harjoituseste, josta viimeksi hyppäsi heittämällä yli niin että yksi lauta puuttui... Lisää hyppytreeniä kyllä siis tarvitaan.

Tänään aamulla kävin sitten yksin tekemässä jäljen metsään Sorilan taakse jossa tiesin olevan aivan ensiluokkaista jälkimaastoa. Mustikoitakin oli ja kun on mustikoita niin on marjastajiakin. Metsässä törmäsin yhteen. Jälki vanheni noin tunnin, jona aikana tein esineruudun samalle paikalle kuin Hannan kanssa oltiin tehty, Hannan merkitkin oli unohtunut paikalleen. Olisi kyllä pitänyt vaihtaa paikkaa, koska kostea mätäs ilmeisesti haisee aivan liian voimakkaasti eikä yhdenkään esineen löytäminen ollut niin helppoa kuin mitä ajattelin, jouduin viemään lopulta Jerikon aivan lähelle ja siitä lähettämään että lopulta nousi. Pitää nyt pistää korvan taakse, ettei toi nimenomainen paikka tai muut vastaavat ole oikein reiluja aloittelevalle koiralle.

No mutta sitten siihen jälkeen. Päästiin Jerikon nostamaan jälkeä n. 1,5 metrin päästä jäljestä suorassa kulmassa. Jeriko meni suoraan yli, kaarsi sitten taaksepäin ja lähti takajäljelle. Olin vielä laittanut lähetyskohdasta eteenpäin herkkuja askelille helpottaakseni oikean suunnan nostoa, mutta eipä ollut apua siitä sitten. Kutsuin sitten takaisin ja lähti oikeaan suuntaan. Alku pätkä meni ihan ok, ensimmäinen ja toinenkin keppi nousi ihan hyvin. Sitten Jeriko alkoi haahuilemaan ihan armottomasti, jäljestys loppui aivan täysin. Kutsuin Jerikoa useaan otteeseen takaisin jäljelle, mutta lähti taas hetken päästä aivan väärään suuntaan! Lopulta 5. ja 6. kepin välissä meni niin hermot että otin Jerikon liinassa viereen ja lähdin vaan suorinta tietä pois metsästä. Silläkin hetkellä oltiin reilusti sivussä jäljestä enkä ollut enää edes varma missä kohtaa se oikeasti meni etten osannut ohjata siihen eikä siitä kai olisi apua suuremmin ollutkaan.. Kyllä vaan otti niin päähän, savu vaan nousi korvista! Raivostuttavaa rämpiä yksin metsässä koiran perässä joka lopettaa jäljestämisen aivan kesken! Varsinkin kun tietää, että se on jäljestänyt todella hyvin saman pituista jälkeä kun ollaan oltu viimeksi Hannan kanssa samoissa maastoissa! Jeriko siis pystyisi siihen, mutta jotenkin vaan mielenkiinto tai jaksaminen loppui kesken. En vaan ihan täysin ymmärrä mihin se jaksaminenkaan nyt yhtäkkiä loppui kun Hannan kanssa yhtälailla tehtiin esineruutua edeltävästi, eikä nyt edes mielestäni ollut yhtään sen kuumempi ilma kun oltiin ihan aamusta liikkeellä!
Ärrr! Pitäis kai vaan lopettaa yksin metsässä käyminen kun joka kerta menee päin persettä, mutta miten sitten saa treenattua jälkeä tarpeeksi kun ei saa joka viikko jotain kaveria mukaankaan? Menee treenit aika harvoiksi sitten... Tai sitten jos nyt yritän raivostumiseltani ajatella jotenkin analyyttisesti, niin pitäisi kai vaan itse tehdä tosi helppoa ja lyhyttä jälkeä, ja jättää ne vaikeammat suoritukset kavereiden tallaamiksi kun ne kerta onnistuu..

Ketutusta helpotti kun päästiin illalla paimentamaan Mouhijärvelle ja meni tosi hyvin. Olin aivan yllättynyt kuinka lampaat nyt käyttäytyi, aivan valtava ero jo yhdessä kerrassa! Lampaat liikkui nyt paljon kevyemmin eikä uuhilla ollut suojelureaktioita karitsoihin juuri ollenkaan, välillä Jeriko työskenteli aivan niiden takana ja kaikki sujui hyvin ja rauhallisesti. Päästin Jerikon sitten irti liinastaan ja päästin sitä puolittaisille kaarille hidastamaan lampaiden pakoa tiettyyn suuntaan. Kerran jopa päästiin tekemään kokonaisen kaaren ja pysäyttämään juoksevan lauman, ja vaikka vähän jännittikin että juokseeko lauma Jerikon yli, niin sujui hyvin ja lauma pysähtyi. Jeriko edelleen käytti hyvin päätään ja yhdessä tilanteessa kun yksi lammas jumitti kovasti kävi takajalalla vähän muistuttamassa, että kuuluu liikkua pois alta. Jeriko myös käytti kroppaansa hyvin voimakkaasti.

Aivan lopussa Jerikolle tuli pari mokaa joista uuhet sitten sakotti. Yhdessä kohtaa Jeriko typeryyksissään meni paineistamaan karitsaa liikaa ja siitä emä läksytti Jerikoa puskemalla päälle. Tässä Jeriko väistyi ja mun käsittääkseni pitikin tajuta väistyä kun itse on hölmöillyt. Lopuksi Jeriko alkoi varmaan vähän väsyä ja siinä meinasi vanha tapa karata kaarelle tulla esiin. Itsekin sitten tein varmaan tyhmästi kun pysäytin kesken liikkeen niin että yksi lammas jäi takavasemmalle, sieltähän se pääsi Jerikoa rankaisemaan kun mun käskytyksestä meni epävarmaksi. Jatkossa pitää sitten pitää tilanne paremmin hallussa eikä ainakaan käskyttää Jerikoa niin pahaan paikkaan.

Mutta olen kyllä todella ylpeä pienestä paimenpojasta, Jeriko on aivan yllättänyt mut piilevillä kyvyillään! Ja se, että tämä lammasporukka on jo nyt näin hyvin kesyyntynyt tuntuu tosi kivalta, merkki siitä että Jeriko työskentelee tosi fiksusti. Ja lisäksi tämä porukkaa alkaa olemaan jo ihan kiva treenattava, karitsat toki tuottaa oman haasteensa, mutta toisaalta ovat myös hyvä opettaja koiralle. Uskon, että Jeriko kehittyy tästä vielä huimasti, nytkin huomaa kun itseluottamus kasvaa oikein silmissä, uskaltaa tosi hyvin antaa painetta lampaille olematta liian hyökkäävä. Siis aivan huippua! :)

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Paimennusta, liitelyä ja pk-este

Käytiin lauantaina Tean ja Marian kanssa Mouhijärvellä Johanna vanhempien pitämässä kotieläinpuistossa. Jeriko pääsi myös mukaan katselemaan kaikenlaisia eläimiä. Aika eksoottisia kavereita siellä olikin (mm. alpakoita, jakkihärkä, strutsi, guanagoja ja ylämaan karjaa (lue: karvaisia lehmiä joilla ainakin metrin mittaisit terävät sarvet) ja suurin osa ei oikein välittänyt Jerikosta ja oli pojan itsensäkin mielestä aika epäilyttävää sakkia. Kauriit, porot, possut ja tietenkin lampaat oli ihan mukiin menevää sakkia Jerikon mielestä. Huomasi kyllä, että lampaat oli ihan omaa luokkaansa, muiden edellä mainittujen aitauksiin ei sentään yrittänyt päästä! :D
Myös paikalla pyörinyt 10-viikkoinen mudin pentu oli kovasti Jerikon mieleen ja pentukin sai kivan kokemuksen ystävällisestä aikuisesta koirasta. :)
Jeriko on kyllä niin elementissään ihmisten ja lasten keskellä, eläinten katselemisen ja rapsuttamisen makuun päässeet lapset tuli ihan innoissaan rapsuttelemaan Jerikoakin, ja välillä Jeriko meinasi lähteä itse rapsutuksia hakemaan. Jeriko on niin huippu kun se vaan menee rapsuteltavaksi ja istuu eteen, tykkää hirveästi eikä tarvitse edes pelätä että vahingossa kaataisi tms. Aivan ihana lapsia kohtaan. <3








Grillailtiin ja syötiin sitten siinä. Jeriko pääsi myös leikkimään Watin (Johannan bretagnen basset, vanha tuttu) sekä Johannan vanhempien labbistytön Lakun kanssa. Kyllä oli vauhtia työlinjaisen labbiksen ja Jerikon leikeissä! :D

Leikkien jälkeen vähän palauduttuaan Jeriko pääsi myös paimentamaan lampaita. Vähän suhtauduin kyllä varovaisesti ja harkitsin jo vähän, että kannattaako ollenkaan, kun tiesin että lampaat eivät ole koiraan tottuneet ja sitten kävi ilmi että niillä oli karitsatkin. Nooh, eipä sitä nyt sitten voinut jättää kokeilematta kuitenkaan. :D Otettiin sitten vaan ajoa liinassa, niin kuin Marika oli etukäteen suositellut (tietäen vain että on kokemattomia lampaita, karitsoista en kysyessäni tiennyt).

Rehellisesti sanottuna oli kyllä haastavaa, suurimman haasteen teki se, että lampaat eivät olleet tottuneet koiraan ja niiden suojelureaktiot karitsoihinsa oli hieman ylimitoitettuja. Melkein heti alkuun ihan pienen ajopätkän jälkeen yksi pääsi aivan yllättämään ja ihan kirjaimellisesti puski Jerikoa päälle, siis päällään aivan puski Jerikolta jalat alta. Tokaisin siitä vain Jerikolle, että eipä mitään, ja homma jatkui. Välissä lampaat liikkui jo ihan hyvinkin, mutta sitten jumittivat syömään. Siinä sitten pariinkin kertaan joku yritti puskea Jerikoa, mutta nyt Jeriko osasi varautua ja piti paikkansa, aivan sopivalla painokkuudella mielestäni huomautti ettei yli mennä. Yhdessä kohtaa Jerikolla tuli pattitilanne lauman johtajan kanssa, joka ei väistynyt vaikka Jeriko antoi jo kropallaankin aika hyvin painetta. Kun tilanne ei sitten muulla lauennut, niin Jeriko kävi vähän lampaan takajalalla, ei kyllä missään tapauksessa varsinaisesti purrut, käytti vaan jalan suussaan tyyliin varoituksena että "osaan sitten purrakin jos tarve vaatii, päätä itse".. Tässäkin mielestäni käytti juuri sopivasti voimaa, ei tosiaan kuitenkaan oikeasti näykännyt ja sai lampaat kevyemmin liikkeelle.

Jeriko kyllä yllätti mut, teki ihan asianmukaisia ratkaisuja, eikä antanut periksi vaikka lampaat todella uhkaavia, en tiennyt että pojassa on noinkin paljon potkua ja viettiä! Tietenkin olin ensimmäisen puskemisen jälkeen koko ajan Jerikon vierellä vahvistamassa ja turvaamassa, mutta siis hyvin Jerikolla meni! Aiotaan nyt sitten jatkossakin käydä Mouhijärvellä treenailemassa ja varmasti alkaa sujumaan paremmin kunhan lampaat tottuu asiaan ja karitsatkin kasvaa. Toisaalta varmaan ihan hyvääkin treeniä Jerikolle kun joutuu pakon edessä oikeasti käyttämään kunnolla voimaa ja painetta eikä riitä pelkkä perässä hipsuttelu ajaessa. Muutenhan meidän suurille suunnitelmille kesän paimennuksista on käynyt vähän huonosti, kun yhtäkkiä ei olekaan treenipaikkaa Tampereen lähellä, nyt olen sitten varannut taas Somerolle treenejä ja Mouhijärvellä käydään itsenäisesti treenaamassa.

Tänään oli taas agilitytreenit, meitä oli 1,5 tunnin treeneissä vain kolme, eli aivan ruhtinaallisesti aikaa. Lopetettiin kyllä treenit vähän ajoissa, kun ei koirat olisi enää jaksaneet kunnolla. Tehtiin putken pimeitä kulmia ja treenattiin keppejä erikseen, molemmat sujui Jerikolta oikein hienosti. Radassakin kepit ilman verkkoja aivan mainiosti, ei mitään ongelmaa, erilaisista kulmistakin hakee kepit aika hyvin. :) Kirittämistä ei vaan vielä oikein kestä, ohi ei vielä voi mennä. Kontaktit A:lla tosi hyvät!
Keskiviikkona alkaa taas tauon jälkeen Hanna Löytynojan ryhmässä treenit. Odotan kyllä innolla taas Hannan neuvoja, ja varmasti kahdet treenit viikossa nopeuttaa vähän meidän kisakentille pääsyä. ;)

Agilityn jälkeen en malttanut olla kokeilematta pk-estettä Jerikon kanssa kun lihaksetkin oli niin sopivasti lämpimät. Laitoin ensin hyppäämään niin, että kaksi ylimmäistä lautaa puuttui harjoitusesteestä, kun tiesin jo ennalta että Jeriko hyppää helposti meidän noin 80 cm aidan yli. Tämä meni niin lentämällä ja vaivattomasti, että lisäsin heti yhden laudan, tästäkin hyppy yli aivan helposti. Kolmannen hypyn Jeriko jotenkin mokasi kun Tuija tuli Ronjan kanssa katsomaan, hämääntyi kai jotenkin, ja löi takajalkojen polvet yläosaan ja meinasi lentää nenälleen. Pakkohan tästä oli vielä ottaa yksi toisto ettei jää paha mieli, hyppy taas aivan vaivattomasti eikä yhtään arkaile hyppyä. Lähtee lähetyksestä itse suoraan hakemaan hypyn ja hyppää itsevarmasti yli, todella hienoa! :) Luulin, että metrinen este saattaisi tuottaa ongelmaa tuollaiselle pienelle pojalle, mutta nyt näyttääkin siltä että hyppytekniikka on niin hyvä ettei varmaan tuota ongelmaa pienellä treenillä lisätä sitä viimeistäkin lautaa. Painavan kapulan kanssa on toki taas oma ongelmansa, mutta onneksi Jerikolla on vahvat niskalihakset vetoleikeistä. ;)
Tilasin Jerikolle vihdoin omat pk-liivit, nyt pitäis vissiin ostaa se 650 g kapulakin..