sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Hakua ja pentukuumetta

Nyt kun hakukokeeseenmenoa suunnittelee, on täytynyt ottaa kunnolla askeleita eteenpäin, ja se on sopinut Jerikolle paremmin kuin hyvin! :) Viime viikonloppuna oltiin Niihaman mastolla hakuilemassa. Tehtiin Jerikolle ensimmäistä kertaa ihan palkatta ensimmäinen maalimies, tultiin yhdessä keskilinjalle ja seuraava maalimies myös palkatta. Ensimmäisen maalimiehen palkkaamattomuus oli Jerikolle yllätys ja se ryökäle meinas melkein hyppiä maalimiehen taskulle lopulta, että "annahan jo se palkka", mutta toisen maalimiehen kohdalla ei ollut enää tällaista havaittavissa. Viimeiseltä maalimieheltä Jeriko sai sitten muutaman haukun jälkeen palkan.

Tänään oltiin Jerikon kanssa hakutreeneissä Koivumäessä. Ei ollakaan siellä ennen oltu vaikka se on seuran oma hakurata, joten mukavaa vaihtelua oli. Oli jännä nähdä, miten edellisen kerran palkkaamattomuus vaikutti Jerikoon: ei mitenkään. Tai jos vaikutti, niin parantavasti. Ensimmäinen pisto oli tyhjä ja hieno tyhjä olikin, toiselta nousi maalimies ja haukkuilmaisu oli nyt todella tasainen ja hyvä, ei pitänyt nyt lainkaan taukoja mua kurkistellakseen vaan haukkui tosi keskittyneesti ja hyvin. :)) Tämäkin tehtiin nyt palkkaamatta, toisella maalimiehellä palkka haltuun oton jälkeen ja viimeisellä palkka, kun ehdin Jerikon vierelle. Kaikilla maalimiehillä ilmaisu oli tosi hyvä. Kehityskohteena hallinta keskilinjalla ja maalimieheltä keskilinjalle siirtyessä, että Jeriko malttaa tulla vierelle ja pysyä siinä, eikä ryöstä etsimään seuraavaa. :D No mitä nyt pienistä.. ;)


Mutta täytyy kyllä sanoa, että Jeriko on niin mainio. Se on niin monissa asioissa päästänyt mut niin helpolla ihan vaan tervepäisyyttään ja avoimuuttaan. Maalimiehille haukkuminen ja niiden luokse jääminen ei ole ollut koskaan mikään ongelma ja näköjään mun pitäisi vaan nostaa rimaa nopeammin, eikä jäädä liikaa junnaamaan, kun Jeriko on selvästi valmis tason nostoon. Ja sen lisäksi, että Jerikolla ei ole ollut ongelmia jäädä maalimiehelle haukkumaan, se on siellä rennosti eikä häslää, hypi päälle tai mitään muutakaan tyhmää. On vaan maassa ja haukkuu. Tätäkin on multa kyselty, että miten olen sen opettanut ja vastaus on, että en mitenkään. :D Jeriko on vaan tarjonnut maasta haukkumista, kun maalimieskin yleensä on maassa, ja sieltä se haukkuu sopivan läheltä, mutta ei liian iholle ängeten. :)

Multa on myös kyselty esimerkiksi, että miten olen opettanut Jerikon odottamaan vuoroaan agilitytreeneissä kentän laidalla, kun treenaan Ukkoa ihan vieressä. Taaskaan en muista varsinaisesti, että olisin sitä Jerikolle erityisesti opettanut. Ukon tultua taloon Ukkoa piti kyllä opettaa odottamaan vuoroaan ja tavallaan siinä sivussa toki Jerikokin sai osansa opista, mutta koskaan mun ei ole tarvinnut siihen silleen keskittyä. Helppoa. Toisaalta olisin varmaan kehittynyt kouluttajana itse nopeammin ja paremmaksi, jos Jeriko ei olisi päästänyt mua näin helpolla monessa asiassa. Onneksi on Ukko joka haastaa. ;)

Todella monelle tutulle on kuluneen vuoden ja kesän aikana tullut pentu tosi kivoista pentueista, joista osaa olen päässyt jo näkemään mm. lampaillakin. Täytyy myöntää, että omakin pentukuume on oikeasti noussut kuumetasolle, vaikka olenhan mä pentua katsellut jo pidempään ja ainakin vuoden ajan ihan vakavissaan.

Jeriko on mulle SE koira, kaikkine hyvine ja huonoine puolineen, mutta onhan se aika unelma harrastuskoira jonka kanssa voi tehdä melkeinpä mitä vaan ja joka on kotona tervepäinen, helppo ja vaivaton. Jeriko ei itse asiassa ole kovinkaan kova. Se on kyllä itsenäinen, ongelmanratkaisukykyinen ja viettikestävä, mutta samalla miellyttämisenhaluinen ja ottaa itseensä loppujen lopuksi enemmän mun tyytymättömyydestä kuin Ukko. Jeriko mielestäni oikein loistaa pk-lajeissa. Se edistyy niin nopeasti kuin vaan itse uskallan tai osaan edetä.

Jerikon ei pitänyt koskaan olla mahdollista päästä paimennuksessa 3-luokkaan ja siellä se vaan on. Kyllähän se tyylikkyydessä ja monessa asiassa häviää paimenlinjaisille, mutta tällä hetkellä se on mun ainut 3-luokkaan kykenevä koira. Tärkein ominaisuus joka sen mahdollistaa, on Jerikon halu tehdä töitä mulle, miellyttämisenhalu. Toki pohjalle tarvitaan jonkin verran sitä paimennusviettiäkin. Mä olen niin monissa tilanteissa tuntenut niin suurta ylpeyttä Jerikosta, kun se ylittää kaikkia odotuksia. Mä toivoisin, että Jerikolle tulis vielä ainakin yksi pentue, jossa se voisi antaa eteenpäin omia hienoja ominaisuuksiaan.

Mä olen miettinyt paljon sitä, että onko mun mahdollista saada samassa koirassa sekä mun käteen sopiva pk-koira (SM-tasolle asti mielellään) että paimennuksessa 3-luokkaan yltävä koira. Olen aiemmin ajatellut, että pk-puoli vaatii koiralta kovuutta ja ehkä jollain tapaa vaatiikin, mutta toisaalta siinäkin miellyttämisenhaluinen ja aktiivisesti ohjaajalle työskentelevä viettikestävä koira on ainakin mun ihanne. Oikeastaan en ymmärrä mistä se ajatus kovuudesta on tullut. Mennyt kovuus ja sinnikkyys sekaisin. Ja näin ollen sama koira voi kyllä ehkä sittenkin olla just hyvä molempiin lajeihin ja sellaista mä nyt sitten toivon ja odotan. ;)

Ai niin, meille jää noista Kisu ry:n pennuista Ninni-poika. Matti ehdottomasti halusi. ;)

perjantai 21. lokakuuta 2016

Blogin päivittämisen vaikeus

Onpa vierähtänyt pitkä aika edellisestä päivityksestä. Viime aikoina on ollut jotenkin vaikea kirjoitella blogiin. Olen halunnut kirjoittaa enemmän, mutta en sitten ole vaan saanut aikaiseksi. Uusi työpaikka on vienyt paljon aikaa, mutta ollaan me treenailtukin.

Jerikon kanssa olen vielä harkinnut, että voisi yrittää johonkin hakukokeeseen saada paikkaa loppuvuodesta, kun ei noita jälkikokeitakaan enää oikein ole. Maaston puolesta Jeriko olis silleen ainakin lähestulkoon valmis, mutta vielä ei olla tehty palkkaamattomuutta treeneissä ja treenejä on ollut tosi vähän nyt kesän ja varsinkin syksyn aikana. Pienistä hiontaa vaativista asioista huolimatta voisin kuvitella meneväni kokeeseen Jerikon kanssa, koska se on niin kokenut ja luotettava koira muuten, että en oikein usko sen hämmentyvän liikaa uusistakaan asioista kokeessa. Mutta katotaan nyt saataisko edes paikkaa..

Ukon kanssa mennään aaltoliikettä monessa asiassa. Kaksi askelta eteen ja yksi taakse. Tottiksissa näytti alkukesästä, että Ukko kestää laukaukset ihan hyvin seuruussa, mutta sitten kun otettiin paukkuja paikkamakuuseen, Ukko ampaisikin pystyyn ja meinasi häipyä paikalta. Seuraamisessa ollaan hiottu paikkaa ja vasemman jalan seuraamista ja aika hyvältä se on jo näyttänyt, Ukko on tuntunut tykkäävän harjoituksesta ja jopa nostattavan itseään. Mutta nyt se onkin taas vähän palannut omaan keskittymättömään jumikuplaansa, ei pidä kunnolla kontaktia vaan pitää päätä matalalla ja ikään kuin vaanii. Sellaista bortsun saalisjumittamista.

Ukon paukkuarkuus/paukkuongelma ja ylipäätään jumittamisongelmat huomioiden on motivaatio itsellä laskenut treenata sille tottista. Tätä ongelmasta toiseen kahlaamista ei vaan aina oikein jaksaisi. Immiltä tuli kuitenkin ihan kiva ajatus, että jos Ukolle alkaisikin tekemään FH-jälkeä. Ei menisi hukkaan opit jäljellä, tosin sen pitäis oppia olemaan tarkempi ja oppia luovuttamaan tietyllä tapaa. Täytyy tämä nyt pistää ihan tosissaan harkintaan, treenipeltoja varmaan saisi tästä ihan läheltä melko hyvinkin.

Agilityn talvikausi on alkanut ja sain Jerikolle ja Ukolle molemmille paikat Tommin ryhmästä. Kahdet treenit ollaan vasta ehditty käydä, mutta tästä se taas lähtee. Mun flunssan ja ajanpuutteen vuoksi on vetotreenit jäänyt nyt parin viikon ajan väliin. Ja paimennuksessa ei olla tehty oikein mitään, kun aika ja valoisa aikakaan ei enää oikein riitä ja lampaat on nyt ollut astutusporukoissaan. Taidan ottaa pässit pois tänä viikonloppuna, että jos sitä vaikka vähän saisi treenailtuakin.

Ensikotikissoja kävi ensimmäinen perhe katsomassa ja voipi olla, että Mökö löysi uuden kotinsa. :) Jeriko on ollut ihan hassu noiden Mantan ja Mökön kanssa. Se on ottanut niiden kesyttämisestä oman projektin ja on ollut lähes taukoamatta jossain niiden lähellä. Ja sitten se vaan rauhassa on siinä, heiluttelee välillä häntää ja on vaan tosi rauhallisena ja luotettavan oloisena. :D Manta varsinkin tuntuu luottavankin siihen todella hyvin, paljon paremmin kuin mitä meihin ihmisiin ja on jopa Jerikon suojista uskaltautunut katselemaan muakin olohuoneeseen. On se jännä. :D

Ukon suhteen on alkanut herätä epäily, että se ei ehkä kuule ihan normaalisti. Ensimmisen kerran huomasin ehkä joskus 1-2 vuotta sitten, että joskus kun sitä kutsui pihalla, se saattoi lähteä juoksemaan ihan väärään suuntaan. Silloin tällaiset oli kuitenkin ihan satunnaisia ja meni hönöilyn piikkiin. Nyt kesän aikana on tullut useita tilanteita joissa on ihan selkeästi herännyt epäily Ukon kuulosta. Esimerkiksi laidunta laajennellessa ja kun oltiin siellä Matin kanssa hommissa Ukko eksyi/katosi useita kertoja. Se on aina ennen pysynyt siinä lähellä, mutta nyt katosi eikä tullut hetkeen vaikka huudeltiin. Sitten kun se tuli näköpiiriin saattoi kutsusta lähteä taas juoksemaan poikittain väärään suuntaan ennen kuin tajusi missä ollaan. Sitten vielä jotenkin selkeimpänä merkkinä oli se, kun Matti lähti pihassa käymään ja Ukko meinas mennä mukana. Matti kielsi ja Ukko jäi maahan makaamaan noin 100-150m päähän musta. Kutsuin sitä, mutta se ei reagoinut mitenkään. Vasta kun käskytin Jerikon eteenpäin ja Ukosta ohi ja sitten kutsuin, niin Jerikon kääntymisen nähdessään Ukkokin kääntyi ja lähti heti tulemaan luokse "normaalisti".

Ei se varmastikaan umpikuuro ole, läheltä kuulee kyllä, mutta jotenkin tuntuu että kuulo on varmaan heikentynyt ainakin toispuoleisesti. Olin jo yhteydessä Hannes Lohen ryhmään missä tehdään tutkimusta aikuisiän kuuroudesta bordercollieilla ja Ukko otettaisiin tutkimukseen, mutta ei olla saatu vielä järjestettyä BAER-testausaikaa. Nyt mun töiden siirryttyä Hämeenlinnaan sen järjestäminenkin vähän hankaloitui, mutta elättelen toivoa että tässä loppu vuoden aikana se kuitenkin järjestyisi..

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Talkoiden täyteinen viikonloppu

Huh, onpa ollut taas viikonloppu. Omia koiria en ole ehtinyt juurikaan treenata, mutta sen verran Jerikoa kuitenkin, että tehtiin perjantaina nopeasti tasamaanoutoa pari toistoa ja sitten hyppynoutoa. Tasamaanouto tehtiin erityispitkällä etäisyydellä ja tuli hyvin voimaa ja vauhtia suoritukseen. :) Hyppynoudossa tehtiin 90cm-1m-1m-90cm. Ehkä tuossakin oli yksi toisto jo liikaa, mutta halusin kokeilla muuttuisiko metrin hyppy toisella toistolla. 90 cm meni puhtaasti, metrissä koski esteeseen mennen tullen molemmilla toistoilla, mutta pääasia oli mielentila! Jeriko ei arkaillut yhtään ja karkasi (!) metrin hypylle. :D

Eilen oltiin talkoissa Nietosvaaran tilalla paimennuksen tuplahakukisoissa. Olipa mielenkiintoista! :) Meidän homma oli pitää tuplahaussa ensimmäistä porukkaa tietyllä alueella samalla, kun suorittava koira oli hakemassa toista lammasporukkaa. Jeriko teki mielestäni hyvää työtä, se on niin luotettava. :) Lisäksi sillä tuntui uskottavuus riittävän helposti texel-mammojen kanssa ja pystyi hyvin etäältäkin kertomaan, että parempi pysyä siellä.



Puolivälitauon jälkeen otin Ukon hommiin ja sekin kyllä hoiti hommaansa hyvin, vaikka yhdessä kohtaa pelkäsin, että se nolaa mut totaalisesti. :D Lammasporukka oli lähdössä juoksemaan pois alueelta ja laitoin Ukon flänkkäämään. Se lähti todella vauhdilla ja päättäväisesti flänkille, vähän silleen "korvat kiinni" -tyylillä eikä sitten mennytkään maahan kun käskin. Juoksin perään ja yritin häiritsemättä suorittavaa koiraa sihistä "lie downia" uskottavasti Ukolle samalla peläten, että se on päättänyt nyt juosta vaan tasapainoon ja tuoda lampaat mulle sanoin mitä sanoin. :D No, niinhän se juoksi tasapainoon, mutta siis vedon vastaiseen tasapainoon ja pysäytti vaan lampaat päättäväisesti. Huh! :D


Tänään oli Tavesin jälkikoe, jossa olin koetoimitsijana. Vähän ressiä näistä järjestelyistä on ollut, mutta itse koepäivänä kaikki meni kyllä aikas lailla putkeen ja Jani Heinilä on niin mukava tuomari, ettei tarvitse itsekään stressata. :) Nyt on yksi vastuutehtävä jätetty taakse, niin vähän helpottaa taas mun kiireitä ja paineita.

Loppukevennykseksi lampaiden riemua, kun ne pääsi parin viikon sisälläolon jälkeen ulos. ;)


torstai 6. lokakuuta 2016

Ensikotikissat

Viime perjantaina meille tuli neljä uutta ensikotikissaa Kisu ry:ltä. Edellisistä hoitokissoista Mauritzista ja Lissusta olen saanut hyviä kuulumisia ja on ollut kiva kuulla, että molemmilla menee uusissa kodeissaan jopa paremmin kuin meillä. Ne on todella löytäneet omat paikkansa. :)

No mutta, nyt meille tuli sitten pennut Mimmi ja Ninni (joista Ninni onkin itse asiassa ilmeisestikin poika), jotka on jo vähän rohkeampia/sosiaalisempia. Mimmi on noin 12 viikon ikäinen ja se on löytynyt jostain kadulta tosi huonossa kunnossa. Nyt se on jo sosiaalinen ja villi tuulispää. :)

Mimmi a.k.a. Tuulispää

Ninni on otettu talteen jonkun maatilan ympäristöstä ja sekin on ollut alkuun aika huonossa kunnossa, korvapunkkeja on ollut yms. Ninnillä on ollut myös silmätulehdusta, johon se on saanut meilläkin lääkettä ja on nyt paranemassa hyvin. Ninni-poikakin on veikeä ja leikkisä kaveri, joskin hieman rauhallisempi kuin Mimmi. Hieman rauhallisempi luonne johtaa myös siihen, että Ninni-poika tulee jo hyvin juttuun sekä meidän koirien että kissojen (lähinnä Lalli ja Pikkels) kanssa.




Sitten meille tuli emä ja pentu Manta ja Mökö. Nämä on myös ulkoa otettu talteen, mutta toisin kuin edelliset, nämä oranssit karvakaverit on vielä kovin arkoja. Tässä saa sitten itse pistää parastaan, että saa aremmat kaverit luottamaan ihmiseen. Hyvää edistystä on kyllä jo tapahtunut, kun molemmat nukkuu öitä olohuoneen sohvalla ja on jäänyt mun noustua vielä hetkeksi siihen eikä heti luiki piiloon. Mököä olen myös lahjonut broilerin sydämellä, joka on lähtenyt ihan hyvin maistumaan. Manta ei kyllä vielä suostu syömään mun läsnäollessa. Eiköhän ne siitä, kun saavat mallia rohkeammista kavereista ja hyviä kokemuksia. :)

Mökö
Manta

Koirat suhtautuu tosi hyvin uusiin kissoihin ja erityisesti Jeriko on näitä arempia kissoja kohtaan tosi kiinnostunut. Makoilee pitkiä aikoja jossain sängyn vieressä katselemassa, heiluttelee välillä häntää ja antaa kaikkia mahdollisia ystävällisiä eleitä. Ja kun se kuitenkin käyttäytyy tosi rauhallisesti ja ilmiselvän ystävällisesti eikä silleen kyttää negatiivisessa mielessä, niin ilmeisesti se jotenkin toimiikin. Näin nimittäin tossa hetki sitten sohvalta ylös noustessa, että makuuhuoneessa Jeriko makasi sängyn edessä ja noin metrin päästä lattialta mut nähdessään sängyn alle sujahti Manta. Jeriko ilmeisestikin on saanut näiden arkojenkin luottamuksen jo aika hyvin. :)

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Paimennuskisakauden päätös

Nyt on päivitykset vähän jäänyt. Lähdetään nyt kuitenkin tämän viikonlopun tapahtumista. Nyt kisattiin Forssassa paimennuksessa, joka oli ainakin meidän osalta viimeiset tämän kauden kisat. Ensi lauantaina ollaan vaan talkoissa kisoissa.

Eilen kisattiin 1- ja 2-luokissa. Ukon kanssa startattiin nyt ekaa kertaa 2-luokassa. Kisapaikka oli uusi, siellä ei ole siis kisoja aiemmin järjestetty. Lampaat oli vissiin alemmissa luokissa lähinnä puhtaita kainuunharmaita. Muuten tilalla oli sitten myös texeleitä ja jotain risteytyksiä, joita sitten käytettiin tänään 3-luokan kisoissa. Lampaat oli enemmän tottunut kai kelpieisiin, mutta ei ne mitenkään hulluna bortsujakaan pelännyt. Itse asiassa, kun koira käsitteli niitä hyvin, toimi nuo lampaat todella kauniisti, joten ei voi valittaa laisinkaan.

Sen verran herkkiä ne kuitenkin oli ja vetoja moneen paikkaan, että Ukko meni vähän omiin tiloihinsa niiden kanssa, koki selvästi suurta tarvetta itse vaan kontrolloida niitä jotta ne ei karkaa, eikä ottanut mitään käskyjä ennen kuin vasta ihan lähellä. Hakukaari oli ihan kelvollinen 17/20, nosto 4/10 ja kuljetus ohjaajalle sitten enää 3/20. Tolpan kierron jälkeen saatiin lampaat vähän paremmin hallintaan, mutta sitten taas ajoporttien jälkeen ne lähti juoksemaan kohti tulovarikkoa. Ukko vähän kyseli liikaa multa lupaa lähteä kaarelle vaikka kyllä käskyä sille huusin, ja lampaat ehti liian kauaksi ja pienten "melkein saatiin tilanne haltuun" tilanteiden jälkeen lampaat pääsi karkaamaan varikolle.

Ongelmana siis lähinnä se, että heti kun Ukko koki, että tässä on vaara menettää lampaat, se ei pysty ottamaan käskyjä. Ylipäätään se ei ole kovin aulis yhteistyöhön eikä silleen miellyttämisenhaluinen ja herkästi ne korvat tosiaan menee lukkoon haastavissa tilanteissa. Mutta ei auta muuta jatkaa treenejä.


Tänään oli sitten 3-luokan vuoro. Oltiin Jerikon kanssa ekana lähtövuorossa, koska mun piti päästä lähtemään agilitykoulutukseen, mutta tuomarina toiminut Kari Kotikoski ajoi ensin 0-radan koiransa Sammyn kanssa. Näytti kyllä todella hienosti mallia meille kisaajille, että sen kun olis pystynyt tekemään perässä. :D

Aamu oli tosi kylmä ja sumu sankkaa. Kisojen aloitusta venytettiin, jotta sumu hälvenisi, mutta Jerikon rataa ennen sumu viimeisen kerran vielä hieman tiivistyi ja tolpalle mennessä ensin vähän tiirailin sumuun, että näkyykö siellä joku ihminen, että ollaanko lampaita tuomassa hakutolpalle. Tolpalla sitten näin, että lampaat siellä on, joten ei muuta kun lähettämään Jerikoa. Matka tuntui sumun vuoksi erityisen pitkältä ja Jerikon pinkoessa tunsin (sydämen hakkaamisen lisäksi) ylpeyttä Jerikosta. On se vaan hieno koira. :) Hakukaaresta 19/20, nostosta 8/10 ja ohjaajalle kuljetuksesta 14/20, hieman offline.

Lampaat oli kyllä kivat ja Jeriko pärjäsi niiden kanssa ihan hyvin. Ei siis pelännyt Jerikoa mitenkään erityisen paljoa ja Jeriko oli rento tehdessään ja teki kyllä parastaan. :) Pieniä teknisiä virheitä itsellä ohjaamisessa, kun ei vielä osaa niitä linjoja katsoa ja ennakoida sopivasti, mutta kyllä tässä kehitytään. Kuitenkin kohtuullisen hyvin meni ajo ja siitä 12/30. Jako oli vähän roiskaisu multa, en ihan loppuun asti rakennellut tilannetta vaan kutsuin Jerikon pieneen väliin, jossa lampaat ei ollut ihan selvästi päättänyt, että kuka lähtis mihin suuntaan. Niinpä mun suunnitteleman kahden porukkaan suikkasi vielä yksi ylimääräinen lisää mukaan ja vaihdoin vauhdissa taakse jäävään kahteen. Ei siis mikään nätti oppikirjajako, kun ei lopulta otettu sitä porukkaa mitä alunperin suunnittelin ja tästä 2/10. Sitten kävi vielä niin, että tämä toinen porukka otti jalat alleen kohti poistovarikkoa. Pistin Jerikon kaarelle perään ja hienosti se menikin, siihen voi kyllä aina luottaa ettei mene mikään saalisvietti päälle vaikka olisi kuinka kiire, eikä se koe kovassa kiireessäkään tarvetta purra. :) No mutta, enpä sitten huomannut, että takana oleva porukka oli myös lähtenyt kohti lähtövarikkoa ja oli jo ehtinyt siinä vaiheessa puoleen väliin peltoa ja tuomari keskeytti radan.


 Mutta olen siis todella tyytyväinen. :) Tämä oli selvästi kesän paras 3-luokan rata tänä kesänä, joten olemme kehittyneet ja oikealla tiellä. Olen tyytyväinen, että uskalsin nostaa Jerikon 3-luokkaan enkä pelännyt ennakko-odotuksia. Sukulinjaan katsomatta Jeriko tekee kyllä hienoa työtä ja olen siitä kovin ylpeä. :)

Paimennuskisojen jälkeen ajettiin suoraan SDP:lle Santtu Stenbergin agilitykoulutusta varten. Santtu oli tehnyt kivan radan ja taas tuli hyviä havaintoja jatkoon. Mulle on selvästikin jotenkin haastavaa pitää rytmi ja fiilis kontaktiesteiden, erityisesti keinun jälkeen, joten sitä tarvii muistaa treenailla. Samoin pituus ja sen itsenäinen suorittaminen pääsi treenilistalle. Ukon kanssa pitää muistaa olla itse mahdollisimman aktiivinen ja esimerkiksi kepeillä taputtaminen rytmitti ja nostatti Ukkoa. Jotenkin on tuntunut, että en haluaisi "joutua taputtamaan" kepeillä, mutta Santtu totesi siihen hyvin, että en mä radalla ole tullut esiintymään kellekään radan ulkopuoliselle ihmiselle vaan koiralleni. Toisella vuorolla Jerikon kanssa saatiin tehtyä se lähes täydellinen rata, fiilis oli aivan mahtava ja parasta oli, kun sai vielä kehuja Santulta ettei siinä jäänyt oikein mitään korjattavaa. Ollaan kuulemma myös kehitytty kovasti parin vuoden takaiseen ja se on aina hieno kuulla. :)