lauantai 28. syyskuuta 2013

Paimennuspäivä

Tänään oli taas paimennuspäivä Somerolla. Vaikka kuluneella viikolla on ilma ollut aika hyytävän kylmä, paistoi tänään pellolla aurinko lämpimästi eikä tarvinnut palella. Kaiken kaikkiaan tosi mukava päivä siis ja iso kiitos taas kouluttajille Marikalle, Petelle ja Virpille, sekä ruokahuollosta ainakin Kimmolle ja Minnalle. Ja kiitos kaikille osallistujille, oli kyllä taas mukava päivä paimennuksen parissa. :)

Meillä oli oikein erityistä herkkua, kun peltoryhmä jaettiin kahteen osaan ja toisella pellolla pääsi tekemään ratatreeniä ja toisella häkitystä tai mitä kukin sitten tahtoi. Ensiksi mentiin pienemmälle pellolle ja aloitettiin Jerikon kanssa jaon harjoittelu. Virpi neuvoi ja auttoi tässä tosi hyvin, laitoin ensin Jerikon sivuun odottamaan ja Virpi tuuppasi Jan kanssa lampaat mua kohti ja sain keskittyä vain siihen, miten itse luen lampaita ja ajoittaa toimintani niin, että saan avattua koiralle välin mihin tulla. Tää oli tosi hyvä, kun ei tarvinnut keskittyä Jerikoon ja tuntui että ihan todella hoksasin jotain siinä ja jako Jerikonkin kanssa sujui tosi hyvin. Sitten häkitettiin porukka ja sen jälkeen vielä single. Single vaatikin taas itseltä vähän enemmän tilanteen lukemista, mutta onnistui sekin ihan kivasti. :) Vielä poispäin ajolla lampaat valmiiksi avattuun häkkiin. Oli kyllä hyvä treeni ja siitä iso kiitos Virpille! :)

Ukko teki ekalla vuorollaan hakukaaria ihan lyhyeltä matkalta (n. 40 metriä) ja meni kohtalaisesti. Vaatimustasoa pitää kyllä ehdottomasti nostaa. Ukon kanssa otettiin myös jaon alkeita eli kutsuin vaan Ukkoa tulemaan suoraan mun luo eikä niinkään väliä, vaikka lampaat ehti jo musta ohi, mun eteen maahan ja hyvä poika. :)

Toisella vuorolla mentiin sitten ratatreeniin. Ensin Jerikon vuoro samalla pellolla missä edellinenkin ratatreeni. Lähetin Jerikon vasemmalta (vedon puolelta), missä kuitenkin oli yhden sähkötolpan ympärillä korkeampaa heinikkoa joka viimeksi aiheutti aavistuksen päänvaivaa Jerikolle ja Jeriko meni lopulta siitä läpi. Tällä kertaa Jeriko ratkaisi asian niin, että laajensi kaarensa selkeästi tässä kohtaa ulospäin. Nostossa ja ohjaajalle kuljetuksessa Jeriko ei taas oikein ottanut käskyjä ja koko matka tuli off-linessa. Tai pysäytykset/hidastukset sain kyllä paukutettua läpi, mutta en suuntakäskyjä. Muuten rata meni aikas hyvin, paitsi että tein taas saman virheen kuin viimeksi, että jäin poikittaisella pätkällä liian taakse ja viimeiselle suoralle tuli kiire ehtiä mukaan, kun lampailla kova veto pois pellolta. Pitäis kulkea triangelin keskellä niin, että viimeiselle suoralle Jeriko voisi vaan kääntää lauman mun perään. Note to self.
Mutta ai että, kun oli taas tällä pellolla jako hankala! Jeriko ei olis millään tullut suoraan läpi vaan yritti (kai) peittää vaan vetoa. Oli hankalaa, mutta saatiinhan se tehtyä, huh.

Ukon kanssa hakukaari meinas jäädä kesken. Muuten rata ihan ok, mutta vähän Ukolla oli nyt enemmän omaa säätöä poispäinajossa kuin viimeksi. Poikittaisella suoralla Ukko hakeutui taas selvästi mun ja lampaiden sivulle, ilmeisesti vetoa peittämään, eikä siinä kai sitten mitään väärää ole, vaikka periaatteessa pitäis kulkea ohjaaja-lampaat-koira järjestyksessä. Mietin, että voiko tosta kisoissa lähteä pisteitä, mutta Marikan mielestä ei jos koira selvästi peittää vetoa ja työskentelee. Eli siis ihan ok meni. Häkitys onnistui taas oikein hyvin. :)

Viimeisellä vuorolla keskityttiin ongelmakohtiin. Jerikon kanssa siis käskyjen ottamista hakukaaren päässä. Aluksi yritettiin niin, että lampaat oli häkissä ja olisin siinä pyörittänyt, mutta Jeriko meni ihan hämilleen siitä, joten otettiin lampaat ulos. Välillä meinas olla vähän vaikeeta Jerikolle, mutta alkoihan ne käskyt toteutumaankin lopulta ihan ok. Mutta henkisesti oli selvästi raskasta. Tää on kuitenkin sellainen treeni, mitä ehdottomasti pitää jatkaa, koska tässä on meidän suurin kompastuskivi. Lisäksi Jerikon kanssa on selvää, että Jeriko ei mielellään käy maahan vaan seisoisi mieluummin (välillä seisahtui tosi nopeasti, mutta maahanmenoon piti antaa jotain viisi käskyä ennen kuin toteutui!). Pitäisi siis jättää ne maahanmeno-käskyt tilanteisiin, kun maahanmeno oikeasti on välttämätöntä ja muuten käyttää seis-käskyä ja sitten ihan oikeasti vaatia se. Että saa jäädä seisomaan, edellyttäen, että todella pysähtyy heti kun käsken.

Päivä loppui Jerikon osalta pohjanoteeraukseen, kun otettiin Vellun kanssa pitkät haut, matkaa ehkä sellainen n. 300 metriä. Mä kävelin Jerikon kanssa pellon perälle ja Jerikon piti hakea siis poispäin vedosta. Lähetin vasemmalta (oikealla lampola ja veto, olis ehkä pitänyt lähettää sitä kautta, mutta näin päin hakiessa oikealla oli se heinikkokohta jonka jotenkin halusin nyt välttää). Meni aivan pipariksi. Ekalla lähetyksellä Jeriko lähti aivan suoraan ja pysäytin heti. Kutsuin tiukasti takaisin ja olin varma, että nyt Jeriko lähtisi kunnolla vasemmalle, kun olin tiukasti korjannut. Suoraan lähti taas ja kutsuin takas. Hitto vie alkoi ärsyttämään. Vielä lähetys ja ei saakeli, taas lähti melko suoraan, odotin hetken pidempään, että jos lähtis heti pian laajentamaan, mutta kun ei lähtenyt yritin pysäyttää, mutta ei ottanut edes pysäytyskäskyä!! Lähempänä lampaita Jeriko kyllä laajensi kaaren vasemmalle ja nosti sinänsä ihan ok. Mutta juoksin siis perään ja käskytin sitten maahan. Samalla reissulla otin mukaan aurausviitan avuksi ja vielä kertaalleen lähetys. Ja sain ihan todella antaa maahan painetta, että Jeriko lähti oikeasti vasemmalle eikä silloinkaan normaaliin tapaansa kunnolla sivulle. En tajuu mikä hitto sitä oikein vaivas. Olin kyllä niin kiukkuinen tän jälkeen sille!

Ukon viimeisellä vuorolla otettiin muutamia hakukaaria ja alkoi sujumaan ihan hyvin. Loppukaarikin alkoi aueta vähän paremmin. Väliin otettiin flänkkiharjoitusta Ukollekin, ensin niin, että seisoin lampailla ja oikeasti vaadin Ukkoa ottamaan etäisyyttä. Sitten tulin pois lampailta ja pyöriteltiin yli tasapainon ja ees taas niin, että lampaat ei saanut päästä mun luo. Hyvin Ukko teki ja kesti koulutusta. Kaaret alkoi hyvin aukeamaan ja Ukko otti käskyt aikas hyvin. Lisäksi tän flänkkiharjoituksen jälkeen hakukaaretkin meni loppuosaltaankin jo tosi hienosti, varsinkin viimeinen hakukaari oli varsin mallikas. :))

Pitkän päivän jälkeen Ukko jatkoi paimennusharjoituksia unissaankin. Ukko on niin omistautunut paimen ;)

Nyt siis treeni jatkuu. Molemmille pojille vähän tota "tasapainon" rikkomista ja käskyjen ottamista tasapainossa ja nostossa/noston jälkeen. Ukolle lisäksi hakukaaritreeniä edelleen kovasti. Mulla ja Jerikolla sitten lisäksi jakoa, jos vaikka jotenkin itekin oppis sen silleen kunnolla. :D Mutta jo tänään molemmat pojat alkoi reagoimaan ihan hyvin, vaikka Jerikolla floppiin päivä päättyikin. Virpi oli kuulemma katsellut tätä hakutilannetta sivusta ja miettinyt, että ehkä Jeriko ei suostunut lähtemään pitkässä haussa vasemmalle, koska sieltä käsin lampailla oli veto oikealle ja Jeriko pelkäs menettävänsä/päästävänsä lampaat karkuun jos lähtee vasemmalta tavanomaiselle kaarelleen..

Kuvia tuli tietenkin räpsittyä. Kuvia pääsee katsomaan klikkaamaan alla olevaa kuvaa. :)


perjantai 27. syyskuuta 2013

Loppuviikon kuulumisia

Eilen piti olla syksyn ensimmäinen kaverikoira-vierailu, jota odotettiin jo innolla. Valitettavasti vierailu peruuntui. :( Tulipahan kuitenkin pestyä Jerikon mahanalusen pitkästä aikaa eikä siitä haittaa ollut.. Nyt odotellaan sitten millon oikeasti päästään vierailulle.

Tänään tavattiin Kärnän Sarin kanssa tokoilujen tiimoilta. Pyysin jo viime sunnuntaina apua meidän toko-ongelmiin (lue: ohjattuun noutoon) ja nyt sitten käytiin eri asioita käytännössä läpi. Ohjattua olin jo itsekseni hionut eikä se nyt sinänsä niin paha ollutkaan, mutta se merkille hidastelu edelleen nousi esiin. Mutta vähän niin kuin pelkäsinkin, ongelmana on pitkälti mun liian hätäinen käskyttäminen, jota Jeriko tottelee nopeasti. Ehkä vähän liikaakin otin asiakseni käskytellä ajoissa, kun yhdessä kokeessa tuomari huomautti siitä, että käskytän kun koira on jo pysähtymässä. Kuitenkin järkevämpää on odottaa ja antaa Jerikon mennä suoraksi merkin taakse, jos siitä tulee sitten huomatusta ja pistevähennystä, niin sitten tulee ja onpahan paremmat edellytykset sitten itse noudolle että menee oikein kun ei ole vinossa. Eli jatkossa treenataan niin, että annan seis -käskyn vasta kun Jeriko oikeasti on merkin takana ja jos Jeriko tekee merkin hyvin, niin saa noutaa. Jos menee huonosti niin otetaan vaan uusiksi. Ja varmaan jatkossa edelleen treenaan myös vinoista asennoista noutoa, varmuuden vuoksi.

Otettiin myös ruutua, kun siinä tuli viimeksi ennakointia, mutta nyt Jeriko odotti mun kutsua oikein levollisena. Ainut huono puoli liikkeessä oli Jeriko keskittymättömyys liikkeen alussa, mietin jo että löytääkö merkkiä ollenkaan kun katseli minne sattuu. Eli nyt vähän vaihtelua ja jännitystä näihin liikkeiden alkuihinkin, että lähdenkin vaikka yllättäen seurauttaman siitä tmv.
Otettiin sitten vielä paikallaolot niin, että Sari käskytteli maahan muistaaksnei yhteensä 5 kertaa ennen meitä ja liikkui niin kuin liikkuri rivissä eteenpäin ja Jeriko oli koko ajan tarkkaavaisella ja iloisella mielellä, ei mitään painetta eikä ongelmaa. :)

Eli ei mitään suurempia ongelmia nyt kuitenkaan Jerikon kanssa, kyllä me se ykkönen saadaan eikä se ohjattu nouto nyt niin pahasti leväällään ole. Jotenkin vaan tuntui viikko sitten, että haluan nyt jonkun kokeneen vinkkejä treenaamiseen vaikka sitten kuitenkin keksin jo itsekin monenlaista. Nyt kuitenkin Sarilta tarkennuksena, että pitää olla tarkka sen merkin suhteen eikä päästään sormien läpi noita huonompia merkkejä eikä toisaalta omalla käskytyksellään saa "pilata" Jerikon suoritusta.
Siinä sitten kun oltiin jo lopetettu tuli kentällä treenaava "ulkopuolinen" kysymään, että haittaako jos ampuu koirilleen. Vastasin sitten heti, että ei tietenkään. Sitten kun tää tyyppi oli jo kävellyt pois, tajusin, että Ukkohan on autossa. Juteltiin siinä Sarin kanssa vielä ja heittelin Jerikolle palloa ja sittenhän ne ampuikin, ysimillisellä. Kyllä Jeriko sen paukun katsoi, totta kai kun viimeksi kuullut toukokuussa, mutta oli sitten niin kuin ei mitään.

Ukkokin oli ihan ok autossa, en ainakaan nähnyt mitään reaktiota. Hain Ukon sitten vielä vähän treenaamaan ja kun kävelin takaisin Sarin luo heittelin Ukolle kans palloa ja sittenhän ne ampui uudestaan mun selän takaa. Ei Ukkokaan pahasti nyt reagoinut, vähän hämmentyi hetkellisesti, mutta jatkoi sitten leikkiä ihan normaalisti. Mutta kun meinattiin ottaa paikkamakuu selkä edellisen ampumisen suuntaan, niin Ukkoa selvästi häiritsi ja vaihdettiiin suunta. Sitten meni ihan ok eikä niistä paukuista nyt mitään sen kummempaa sitten. Tehtiin alokkaan liikkeet putkeen ja Sari liikkuroi. Virheitä ei tullut, mutta kontakti ei pitänyt ja Ukko oli selvästi paineessa, ei paukuista vaan uudesta paikasta ja häiriöstä, kun siellä toiset treenas samaan aikaan. Ihan ok, mutta palkkaamattomuutta ja kokeenomaista pitäis varsinkin Ukon kanssa ehdottomasti treenailla lisää, ja Ukon pitäisi olla aktiivisempi treenitilanteessa silloinkin, kun mulla ei ole palloa esillä.

Täytyy kyllä vielä sanoa, että on noi pojat niin huippu tyyppejä! :)) Joka aamu on ihana herätä, kun saa pojat rapsutella ja pusutella. Lulukin on itse asiassa alkanut välillä osallistumaan meidän aamurapsuttelu tuokioihin, Lalli enää puuttuu.. :D Ja sitten kun syön aamupalaa ja teen aamutoimiani, pojilla on oma painituokionsa. Ukko on niin huvittava, kun se kutsuu leikkiin ja tekee kaikkia omasta mielestään hauskoja temppuja, että saa Jerikon kiinnostumaan: leikkikumartelee oikein liioitellusti, kiertää sohvan ympäri ja nappailee leluja suuhunsa. Ja ainahan Jeriko leikkikutsuihin heltyy. ;)
Ja sama meno jatkuu ulkona aamulenkillä, päivälenkillä ja iltalenkillä. Tässä vähän pimeetä mötväysvideota aamu tunneilta. :D



Pojat myös syö ruokansa ja jäystää luunsa aivan vierivieressä eikä koskaan ole mitään ongelmaa. Olen kyllä miettinyt, että on ihanaa kun on niin vaivatonta noiden kanssa vaikka Ukkokin on jo sinänsä iso poika. Henkisesti se ei varmaan koskaan kasva ihan aikuiseksi... :D Mutta siis ole koskaan tarvinnut miettiä poikien jättämistä samaan tilaan yksin, ruokien/herkkujen antamista tai mitään silleen muutenkaan. Jeriko välillä näyttää Ukolle tosi rumaa naamaa, kun Ukko vähän liikaa innostuu naaman nuolemisen kanssa. Mutta ei sitten kyllä koskaan ääntä pahempaa tule ja hyvä niin. :)


Ja vielä kun en ole aiemmin muistanut hehkuttaa, niin nyt on hyvä hetki sillekin: Jerikon siskolle Keenalle on tulossa pentue Hyytiäisen Sannan Nooan kanssa! :) Jerikon sisko on tietenkin huippu ;) ja Nooa on myös hieno nuori uros, joka on tehnyt jo vaikka mitä tulosta ja myös Nooan sisaruksissa on hienoja harrastuskoiria! Jos siis kiinnostaa näyttelylinjainen bordercollie harrastuskaverina, niin kannattaa käydä tsekkaamassa. ;)

Huomenna sitten lähdetään taas Somerolla paimentamaan, toivotaan ettei aivan jäädytä! :D

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Naantalin aurinko

Maanantaina ei suuremmin treenailtu koirien kanssa, vaan mä kävin 1,5 vuoden tauon jälkeen kahden kaverin kanssa ratsastamassa Kangasalan ratsastuskoululla. Ei olis pitänyt käydä, koska ratsastuskärpänen puri taas! :D Oli kyllä niin huippua, ohjaaja oli todella hyvä, Veera-tamma jolla ratsastin oli ihana ja mikä tärkeintä: mun taidot ei olleetkaan yhtään ruostuneet! :)) Etukäteen vähän mietin, että mitä tulee,  kun Veerasta mulle kerrottiin, että on tosi iso ravi, ja eräs ratsastaja sanoi ettei itse harjoitusravissa pysty istumaan. Mutta ei ollut mitään ongelmaa, Veera oli aivan huippu ja hienosti sai ravinkin työstettyä ja siinä oli varsin mukava istua. :) Katseltiin vielä oman tunnin jälkeen estetunnin alkua ja tuli kyllä hirvee hinku esteille. :D Kotiin tullessa ei hymyä oikein saanut pyyhittyä mun naamalta, olin vaan niin iloinen. :))))

Tiistaina käytin Ukkoa Laioksella ja edelleen oli etuosassa oikealla jotain jumia joka heijasti lantioon, mutta nyt saatiin se ihan hyvin auki ja sovittiin alustavasti seuraavaa käyntiä kevättalvelle jos ei tule mitään erityistä. Laioksen mielestä, että on kuitenkin sellainen tapaus, että sitä on hyvä seurailla..

Tänään Ukko ei sitten päässyt agsatreeneihin vaan menin pelkästään Jerikon kanssa. Tehtiin kontaktitreeniä ja heti ensimmäisellä toistolla Jeriko leiskautti sellaisen puomin kontakteineen, että oksat pois! Ihan hirvee ero vauhdissa ja asenteessa aiempaan! Sitten tehtiin pientä rataa jossa kaikki kontaktit ja lisäksi yksi putki, pari hyppyä ja kepit. Aivan sika hyvällä fiiliksellä ja nopeesti Jeriko kyllä nyt teki kaikkia. Ainut, että A:lla alkoi jo vähän fuskaamaan, että hieman ennen maata jätti jo kontaktin. Kerran jouduin tämän korjaamaan, mutta täytyy katsoa miten kehittyy. Kuitenkin haluan sitä vauhtia ja asennetta, joten pitää vähän tasapainoilla, että millaisia suorituksia siltä hyväksyy ettei latista fiilistä. Kaiken kaikkiaan kuitenkin sika hyvin meni ja itsellä oli vaikeuksia pysyä vauhdissa. :D Oli kyllä niin kylmäkin, että tuntui että vaikka kuinka piti koko ajan liikettä yllä, niin radalla omat jalat ei liikkunut ollenkaan ja toisaalta gore tex -lenkkareissa ei kyllä ollut pitoakaan nimeksikään. Jerikon menoa ei kyllä kylmä sää haitannut, päin vastoin! :D

Tokoiltu on myös. Jerikolle oon tehnyt ohjatun merkkiä pelkästään kierrättämällä merkin ympäri "kierrä" -käskyllä ja Jeriko on jo ihan hyvin sisäistänyt ettei sinne pysähdytä. Paitsi jos sanon niin. ;) Jos tällainen tatsi saatais tässä pysymään, niin voisi kokeessakin käyttää "kierrä" -käskyä ja todella pysäyttää koiran eikä vaan esittää pysäyttävänsä, kun Jeriko pysähtyy jo itse ennen aikojaan. ;) Pääosin olen siis kierrätellyt vaan ympäri ja kerran kaksi kokeillut miten pysähtyisi. ;)
Tänään otettiin myös kentällä ruutua ja palkkasin kun vaan pysyi siellä. Itse sanoin hämyksi "käsky", mikä tietty oli vielä pahempi hämy, kun itse sanoin ja Jeriko meinasikin aluksi mennä lankaan, mutta ei nyt ollut "liikkuriakaan". Hyvin kuitenkin sujui ja uskon, että Jeriko sisäisti asian nyt ihan hyvin, kun ei lähtenyt pallonkaan perään ennen kuin sanoin, että "vapaa". Herra partiolainen halusi taas olla varma, että varmasti oli lupa. ;)
Ohjatun suuntia otettiin myös tänään ja oikean kapulan nouto (joka taas aiemmin ollut melkein se vahvempi) osoittautui yllättävän vaikeaksi hahmottaa, en tiedä häiritsikö, kun jalkapallomaali oli ihan kahden metrin päässä.. Saatiin kuitenkin molemmat suunnat onnistumaan, ja niistä bileet. Minkä jälkeen taas pelkkää merkin kiertoa ja siitä hurjat loppuleikit. Ihan hyvältä näyttäis. :)
Muitakin liikkeitä on aina lenkeillä hömpötelty, mutta niistä ei nyt sen enempää. Näyttäis kuitenkin ihan hyvältä. Perjantaina ollaan vielä menossa Sari Kärnän oppeihin ja katsotaan olisiko hänellä jotain uutta sanottavaa meidän tekemisestä, mitä voisi parantaa. :)

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Olenko muistanut mainita, että toko on peestä?

Viimeistä ykköstä ei vaan tuu, ei vaan tuu. Tämän päiväisen kokeen jälkeen kyllä jo vähän harmittaa. Hitto vie. Tänään siis koe Porissa, tuomarina Tiina Heino (vaihtui edeltävänä päivänä). Aikataulukin eli suuntaan ja toiseen ja sitten lopulta tänään aamulla tuli viesti, että ollaan etuajassa reilusti. Tokihan me oltiin sitten Jerikon kanssa eka koirakko ja vähän jäi vähäiseksi lämmittely ja kokeeseen orientoituminen, puhumattakaan että olisi siis saanut katsoa muiden suorituksia että näkisi millainen seuraamiskaavio tms. En myöskään ehtinyt Jerikoa ihan hirveesti lämmitellä, otin kyllä aikaa itselleni, mutta sitten kun jo kolmatta kertaa huudetaan niin kai se on pakko mennä... Johanna lähti mukaan seuraksi ja kuvaamaan, kiitos siitä. :)

Ensin tehtiin yksilöliikkeet ja ensimmäisessä osassa seuraaminen, zeta, luoksetulo ja ruutu.

Seuraaminen 8: Lämmittelyn puute näkyi tässä, Jeriko hieman ynähteli käännöksissä/askelsiirtymissä. Hieman myös meinas poikittaa ja osa perusasennoista siksi vinoja. Mutta oli hyvin mukana ja sinänsä ihan jees seuraamista. Kehään tultiin tosiaan niin nopsaan ja yllättäen, ettei kuvaajakaan ehtinyt tähän mukaan.

Zeta 6: järjestys istu, maahan, seiso. Treenatessa näiden erottelu on mennyt hyvin, mutta nyt sattui sitten vaan joku aivopieru, että jäikin ekalla seisomaan. Muuten ok.



Luoksetulo 9: ihan jees Jerikolle. Videolta näyttää, että käskytin pysähtymään jopa vähän liian aikaisin (?), mutta ehkä johtuu kuvakulmasta...

Ruutu 5: Ensimmäinen floppi. Jeriko nousi seisomaan (!!) ennen kuin käskytin. Ei oo kyllä koskaan ennen meinannut ennakoida tuota, mutta kaipa sen sekin piti keksiä! Juuri kun joskus Tuijan kanssa huokaisin, että onneksi sitä ongelmaa ei sentään ole ollut. Olishan se pitänyt arvata. :(



No, eipä sille mitään mahtanut. Pää pystyyn ja toiseen osioon. Liikejärjestys ohjattu, metsku, tunnari, kaukkarit (kaukkareiden järjestys ei ollut etukäteen näytillä enkä viitsinyt sitä sitten kyselläkään).

Ohjattu nouto 9: Ohjatun noudon arvonnassa yritin parhaani miettiä, kumpikohan olis oikee. No, vasen tuli. Merkki oli itse asiassa kohtuu hyvä, Jeriko sentään laukkas, mutta pysähtyi aivan vinoon. Toki annoin tuossa kohtaa käskynkin, mutta tää on vähän tätä, kun koira ei saisi ennakoidakaan ja kerran tullut huomautusta siitä, että annan käskyn kun koira jo pysähtyy, niin missä sen sitten antais? Parempi olis kai kuitenkin odottaa, että jos Jeriko menisi sinne edes vähän suorempaan, toki ohjatulla tikkusuoria asentoja ei olla juurikaan nähty vaikka aivan hiljaa odottaisin.. No, persus vasemmalle kääntyneenä ei tietenkään lähtenyt sinne vaan keskimmäistä kapulaa kohti, sain kuitenkin yhdellä korjattua, kun pysäytyksen jälkeen odotin, että Jeriko todella katsoo mua. Liikaa pisteitähän Tiina tästä antoi joka tapauksessa...

Metsku 8: Ohjatun jälkeen iski vähän paine päälle. Jeriko oli jo hipsimässä kehästä pois tai muuten vaan esitti kuuroa ja joutui sitä kalastelemaan perusasentoon. Muuten ihan ok nouto, mutta perusasento aivan vajaa. Eikä kyllä hyppy ollut sään korkuinen, taisi olla 60 cm kun nyt videolta katsoo, mutta en siinä tilanteessa sitä huomannut mainita vaikka kattelin, että onpa korkee. Mitäpä noista.

Tunnari 5: Hohhoijaa. Samaa kalastelua ennen liikettä. Jeriko osui suoraan oman kohdalle, tunnisti ja otti suuhun, mutta nyt ei itsevarmuus riittänytkään lähteä heti palauttamaan (kuten yleensä aiemmin olisi riittänyt) vaan pitikin vielä varmuuden vuoksi tarkistella muita. Toi sitten oman, mutta piti sitä todella huonolla otteella ja kapula lipes suusta juuri, kun liikkuri käskytti. Jeriko nappas kapulan nopeasti maasta ja sain sen siitä. Perusasento aivan vajaa.

Kaukkarit 7: Perusasentojen vajaaksi jättäminen alkoi jo vähän nyppimään ja vähän turhankin tiukasti sanoin Jerikolle uuden käskyn edellisessä. Face palm! Tajusin, että eihän Jerikon kanssa koskaan pitäis tehdä sitä virhettä, että ylipäätään antaa sen liikaa ymmärtää, että sitä on korjattu jostain, varsinkaan kun on vielä kaukkarit tulossa! Järjestys i-s-m-s-i-m. Eka istuminen ok, mutta sitten Jeriko oli kuin liimattu maahan ja meinas jäädä seisomaannousu vajaaksi, tuplakäsky. Muut vaihdot yhdillä käskyillä, mutta tekniikka ei ollut lähimainkaan Jerikon parasta.



Karsee fiilis tän jälkeen. Jeriko jähmi eikä tehnyt ollenkaan parastaan ja sitten vielä se viime kokeen kauhu: paikallaolot! Pelkäsin todella, että Jeriko jähmii nämäkin ja nollaa taas molemmat. Oltiin taas ekana rivissä.

Paikalla istuminen 9,5: Jeriko oli vähän vinosti perusasennossa ja huomasin sen kyllä kun riviä vasta muodostettiin. Yritin Jerikoa saada vähän sitä korjaamaan, mutta ei oikein ottanut kuuleviin korviinsa, enkä uskaltanut alkaa hinkkaamaan ettei osa painetta siitä, vaan keskityin vaan hyvän vireen nostattamiseen. Ja tämä ehkä kannatti, koska Jerikon istuminen vinoa asentoa lukuunottamatta ihan moitteeton. :) Johanna oli kuvannut paikallaolotkin, kun en huomannut sanoa ettei tarvis. Toisaalta kuitenkin ihan mielenkiintoista katsoa. Rivissä siis viisi koiraa, joista keskeltä kolme kävi maahan. Videolta hyvin huomaa, kuinka Jerikoa alkoi hieman huolestuttamaan (lipoi huulia yms.), kun vieressä oleva koira kävi maahan ja sitten vielä keskimmäinen. Aika loppui kuitenkin juuri sopivasti, kun Jeriko alkoi näyttämään aika huolestuneelta tekikö oikein. Rivissä palkatessa/kehuessa huomasinkin, että Jeriko oli vähän vaikeena, selvästi tuon epävarmuuden vuoksi. Ravisti kuitenkin itsensä lopulta ja vapautui. :)

Paikkamakuu 8: Nyt meni yhdellä käskyllä maahan ja nousi yhdellä käskyllä ylös. Oli kuitenkin  käynyt toisella lonkalla ja sitten korjannut asennon suoraksi ja siitä pistevähennykset. Videolta nyt pääsin tämänkin tarkistamaan ja vaikutti siltä, että alkuun Jerikon vieruskumppanin lievä rauhattomuus häiritsi Jerikoa sen verran, että käänsi päänsä pois rivistä. Paikkamakuun loppupuolella rivin 4. koira nousi istumaan toisen häiriökävelyn jälkeen ja tässä vaiheessa Jeriko oikaisi asentonsa suoraksi ja otti katseen eteen, mutta silmäkulmasta piti silmällä ylösnoussutta, kunnes se meni takaisin maahan. No, tällaisia sattuu, en jaksa alkaa nyt kunnolla opettamaan mitään pään maassa pitämistä, että olis koko ajan samassa asennossa. Ei oo tavoitteet niin korkeella.. ;)

Kokonaispisteitä siis 236,5 eli 2-tulos ja toinen sija, sekä harmistunut mieli. Nyt on vähän takki tyhjä tän asian suhteen. Suurin ongelma on toi ohjattu nouto, muut oli ehkä enemmän työtapaturmia ja ohjatun noudon jälkeen vireen laskusta johtuvaa. Mutta se saakelin ohjattu nouto ja se sen merkki, kun ei niitä saa treenattua kuntoon vaikka mitä tekee. Olen tehnyt hyvin vähän noutoja merkiltä, palkannut aina suoraan joko niin, että merkin takana on jo palkka, heitän palkan sinne, tai Jeriko saa juosta nappaamaan palkan mun luota. Kaikista vaihtoehdoista Jeriko tuntuu tykkäävän ja palkkautuvan. Olen tehnyt merkillä kaukkareita ynnä muuta hömppää, että oliskin kuulolla siellä. Olen yrittänyt opettaa Jeriko enemmänkin kiertämään merkkiä ettei pysähtyisi taakse liian aikaisin, mutta ei sekään oppi ole oikein mennyt läpi. Viime treenissä Tuijan kanssa tehtiin kokeenomaisesti käskyttäen, mutta nostin hirmu metelin ja bileet merkiltä. Ei auttanut. Takki on nyt tyhjä eli viisaampien neuvoja hakemaan ja päin tuulta sanoi mummo lumessa.

lauantai 21. syyskuuta 2013

Agilityn piirinmestikset

Tänään oli sitten agilityn piirinmestikset joihin osallistuttiin yksilöradoilla sekä Ylökkin 2 joukkueessa. Päivä oli tuhottoman pitkä, paikalle menin yhdentoista aikaan ja kotiin pääsi yhdeksän jälkeen. Hohhoijaa, voin sanoa, että jaloissa alkoi painamaan! :D

Ensimmäisen radan oli tehnyt Ronald Mouwen, muistaakseni hollantilainen tuomari. Rata oli tosi kinkkinen, sama rata myös mineillä eikä nollia juuri tullut. Kyllähän sitä radan laidalla kauhisteltiin, mutta mä olin päättänyt pitää positiivisen mielen ja keskittyä vain omaan suoritukseen, sama ratahan se kuitenkin kaikilla oli. Rata itse asiassa näytti mun mielestä kivan kinkkiseltä, ainoot ikävät puolet oli, että kaikki rimat oli 65 cm (aika harvinaista!!) ja ihanneaika oli jotain älyttömän vähän, etenemän olis pitänyt olla jotain päälle neljän vaikka rata oli aikamoista kieputusta. Niinpä ei makseillakaan tullut kuin kaksi nollaa alle ihanneajan. Voin kertoa, että me ei tehnyt nollaa, rimoja tippui kolme ja yliaikaakin tuli kolmisen sekuntia, joka sekin kuitenkin oli jo aikas hyvin. Heti eka rima tippui. Varmin varmaan laittaa omaan piikkiin, vaikkei videolla nyt näykään että heilautinko kättä jotenkin siinä. Melkein meinas mennä hylyksikin keppien viereisen hypyn takaakierrolla, kun Jeriko meinas mennä kepeille. Mulla kävi putkeen lähettämisen jälkeen joku pieni ajatuskatkos, enkä ollut tarpeeksi määrätietoisesti ohjaamassa, mutta saatiinpa pelastettua! :D Seuraavaksi rima alas, kun päällejuoksussa olin ihan täysin Jerikon tiellä ja sitten vielä yksi rima tiukassa käännöksessä. Muuten rata kuitenkin oli sujuvaa ja olin tosi tyytyväinen. Startattiin kymmenentenä ja tehtiin eka tulos koko radalle, oli siinäkin jo hurraamisen aihetta. :D Tulos oli siis 18,08 3,70 m/s etenemällä. Aikaa toki paloi noissa ylimääräisissä kaarroksissa, pari käännöstäkin ohjasin tosi laiskasti, hyi minua! ;)


Toisen radan oli tehnyt Jari Tienhaara ja jos edellinen rata oli aika kieputusta, niin tää oli aika suoraa tykistystä. Ja tästähän tuli nolla! :) Aivan turhaan kyllä poltin aikaa kontakteilla, jälkikäteen vähän harmitti, kun olis pitänyt vaan yrittää tykittää mahdollisimman nopeeta aikaa.. :/  Pussin jälkeen oli aika kinkkinen kohta, kun mentiin putkeen ja siitä tarkoitus oli mennä muurille ja taaempaan putkeen. Pari koirakkoa oli jo tullut ohi muurista ja mennyt väärään putkeen, joten otin tämän rytmityksen varman päälle, vähän odotin Jerikoa että sain kunnon työnnön hypylle, sekä käskytin selkeästi hyppyä. Kyllä Jerikokin vilkaisi viereistä utkea, mutta sain onneksi ohjattua taaempaan putkeen. :) Aikaa paloi vähän kontakteilla, mutta tuloksena tosiaan nolla, aika -2,31, etenemä 3,81 m/s, sijoitus 5. Yhteistuloksissa oltiin 7./48, mikä on mun mielestä aika hyvä saavutus tällaiselle keltanokalle. Olin ihan sika tyytyväinen meidän tulokseen! :)


Sitten vielä yksilörata, joka myös oli Roland Mouwenin käsialaa. Aluksi rimat oli myös 65 cm, mutta laskettiin sitten 60 cm. Tämä olikin mun mielestäni paljon reilumpaa, varsinkin kun joukkueradalla osallistui paljon myös alempien luokkien koirakoita. Oltiin Ylökkin 2 joukkueessa Marjukan ja Sentin, Iinan ja Yandan sekä VP:n ja Rokin kanssa. Yanda starttasi eka ja teki hienon nollan! Marjukalle ja Sentille tuli harmillinen hylky muuten aivan sika upealta radalta ja sitten olikin meidän vuoro. Meinas alkaa vähän jännittämään, mutta eihän sitä voi kuin parhaansa tehdä ja keskittyä omaan suoritukseen? Tällä kertaa ei jääty kontakteille kuhnimaan ja yritin tosissaan tehdä hyvää aikaa. Rata oli aika kiva muutaman kinkkisen kohdan kanssa. Harmillisesti yksi rima tuli alas, videolta vähän näytti että Jeriko ehkä liukastui ponnistaessa.. Voi olla myös, että hyppääminen kohti ratatyöntekijää aiheutti tämän. Oli miten oli, tuloksena 5, mutta ihan hyvällä ajalla -6,44, etenemää en tiedä kun radan pituus ei ollut tiedossa.. Tässä vaiheessa oltiin sijoituttu 2. ja jännitettiin ihan hulluna VP:n ja Rokin rataa ja nollanhan ne teki! Lopputuloksissa oltiin hopealla, jee! Meidän joukkueen yhteis-tsemppihenki oli kyllä jotain huikeen hienoa ja parasta tässä, hyvä meidän joukkue!! :))




Olipa kyllä todella hieno päivä, vaikka olikin pitkä! Alkaa näkymään meillä pikku hiljaa jonkinlainen tulosvarmuus, mikä on hieno juttu. Olen ihan sika tyytyväinen päivän tuloksiin, Jeriko on aivan super. :))))))))


torstai 19. syyskuuta 2013

Hiontaa ja haparointia

Ollaan treenailtu taas ahkerasti eri lajeja. Päivittäin teen lenkkien yhteydessä molemmille pojille joitain tokoliikkeitä tai liikkeiden osia; Jerikolla kaukkareita, zetan osia, luoksetuloa ja seuraamista, Ukolle seuraamista, jäävien pysähdyksiä ja jäävien paikallaoloja erikseen sekä luoksetuloa. Maanantaina käytiin treenailemassa Kyötikkälässä ja Jeriko teki ruutua, ohjattua ja tunnaria esteen yli hypäten. Kivasti meni sinänsä, vaikka edelleen se ohjattu/ohjatun merkki kyllä takkuaa. Ukko teki alokkaan liikkeet kertaalleen läpi niin, että jokaisesta palkkasin. Hyppyä muutama toisto ylimääräistä, koska sitä on päästy tekemään niin vähän, sekä vauhtinoutoa ja ruutua.

Illemmalla maanantaina tehtiin vielä Tuijan kanssa Jerikolle paikallaolot Ronjan kanssa. Nyt ei ollut paineistumisen merkkejä, mutta en sitten tiedä johtuuko siitä, että Tuija ja Ronja on niin tuttuja, ettei ota käskyttelyistä painetta. Meinas mun istu -käskystä mennä kyllä ensin maahan, mutta sitten istui skarppina ja varmana koko ajan. Paikkamakuussa hyvin malttoi olla kuuntelematta Tuijan maahanmeno-käskyn, mutta oli niin hyvässä vireessä ja skarppina, että perusasentoon nousi Tuijan käskystä. Tällä hetkellä olen kuitenkin tyytyväisempi tohon kuin siihen, että Jeriko olis totaalisesti korvat tukossa kuten Piirinmestiksissä. ;)

Tiistaina käytiin Somerolla tekemässä ratatreeniä. Nämä olikin Ukon ihan ensimmäiset ratatreenit. Ukon ensimmäinen hakukaari meinasi loppua kesken ja menin ihan lähelle auttamaan. Toisella kertaa menin jo ennalta lähemmäksi auttamaan ja kaari riitti hyvin lampaiden taakse vaikkei mikään pullea ollutkaan. Koko muu rata meni tosi kivasti, ajo on Ukolle hyvää ja tyylikästä. Häkityskin meni molemmilla kerroilla hyvin vaikka oli eka kerta Ukon kanssa. :D Ekalla rundilla lampaat kyllä käveli itsekseen häkkiin sisään, mutta toisella kerralla joutui jo vähän osoittamaan niille suuntaakin ja Ukko työskenteli häkillä tosi hyvin! :) Ukko työskenteli kuitenkin tosi kivasti koko ajan ja onhan se aika tyylikkään näköinen, kun on hommissa. Flänkit on jo auenneet tosi hyvin, joten eiköhän se hakukaarikin, sehän on vain pitkä flänkki.

Jerikolle 2-luokan rataa, vain ekalla rundilla koko rata. Oikealle hakukaari tosi hyvä. Pitäis pillikäskysn jälkeen nopeammin antaa suullinen käsky jos ei mee maahan, turha sitä on vihellellä montaa kertaa, kun sitten yhdestä karjaisusta saa maahan. Jos olis tässä johdonmukaisempi, niin saisi ehkä sen maahanmenon toimimaan pillilläkin.. ;) No, ajo sinänsä hyvä, vaikka tulinkin melkein suoraan autosta radalle ja lampaiden hurja veto vähän yllätti ja piti pistää itsekin tossua toisen eteen, että olen hyvin sijoittuneena viimeiselle suoralle.

Mutta sitten se jako. Oijoi kun oli vaikeeta! En jotenkin mitenkään meinannut saada itseäni sijoitettu lampaiden taakse, kun ne aina meinas luistaa mun selän taakse ja olin jotenkin ihan ongelmissa, että miten pitäis toimia. :D saatiin me se jako lopulta onnistumaankin ja sitten häkistys perään. Toisella vuorolla pelkkä haku vasemmalta ja jakoharjoitus. Hakukaari oli vähän kökkö, välissä oli sähkötolppa jonka ympärillä korkeampaa heinää ja Jerikolle meinas siinä tulla arviointivirhe. Meinas ensin tulla sen osan oikealta puolelta, mutta sitten tajus että ajautuu liian lähelle lampaita ja loikki korkeamman heinikon läpi. No, ihan hyvin korjattu, mutta ei kauheen säännöllisen pullea kaari.. :D
Jakoa tuskailin edelleen, mutta lopulta alkoi joku tolkku siinä löytyä, että miten niiden lampaiden kanssa pitäis toimia ja kun heitin aurausviitan pois kädestä (mitä se siellä kädessä teki?), niin Jerikokin alkoi toimimaan paremmin ja sain sen tajuamaan, että haluan sen liikkuvan rauhallisesti ja pienemmin liikkein lauman ympärillä eikä aina lähteä kauheella kaahotuksella flänkille ja kauas niin, ettei ehdi muodostuneisiin väleihin.. Työvoitto! :D

Keskiviikkona tehtiin Sarin agitreeneissä kontaktitreeniä ja Jerikosta kuoriutui oikea röyhkimys! ;) Laitettiin kontaktin eteen kosketusalusta ja avustaja heitti pallon heti sillä silmänräpäyksellä, kun Jeriko osui targettiin. Tämän lisäksi "varastin" Jerikolta lelun suusta ja hetsailin sitä ennen puomille lähtöä. Tosin varastaminen ei ollut kauheen helppoa, kun Jeriko puri koko suullaan hampaat kiinni eikä millään meinannut saada kaivettua lelua suusta. :D Ja kyllä Jeriko sitten painelikin puomilla tosi lujaa kontaktille, hyvältä näytti! Pitäis ihan tosissaan nyt malttaa varmaan ainakin kuukausi eteenpäin AINA palkata suoraan kontaktista ja sitten jatkaa rataa uudessa pätkässä, ja sitten jatkossakin pitää muistaa toi kontakteista palkkailu. Miten voisi olla nopeet kontaktit jos niistä ei koskaan palkkaa?? ;)

Ukolle myös kontaktitreeniä samalla tyylillä ja vauhtia saatiin jonkin verran, tosin ei Ukko täyttä vauhtiaan pinkonut niin kuin Jeriko. Lisäksi Ukon kanssa tuli ongelma, että se ei suunnannut alastulossa kosketusalustalle ollenkaan vaan lähti jo vähän loikkaamaan yli.. :/ Tänään yritin sitten ennen lenkkiä tehdä targetin kuivaharjoittelua jos sillä saisi sen vahvemmaksi ja kontaktillakin auttais. Ukko oli kyllä tässäkin aika pihalla, mutta jatketaan harjoituksia jospa Ukko sen nyt kunnolla hoksais..

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Pikkuerheitä

Vielä sitten illalla Jerikon radat. Ensimmäinen rata oli Jari Helinin tekemä tosi kiva agirata. Hieman oli mulla niisto-persjättö hidas ennen puomia ja hyvä ettei Jeriko tullut ohi, mutta korjas itse hienosti vielä puomille, mun ohjauksesta huolimatta. ;) Rata meni muuten kokonaisuudessaan aika kivasti vaikka tulikin vähän ylimääräistä kiemuraa, mutta sitten muurin jälkeiseltä hypyltä tuli rima alas. Ilmeisesti Jerikolle tuli liika kiire mun perään, ainakaan en ollut tiellä, en kutsunut eikä käsi tehnyt mitään liikettä.. :D Mutta siis vitonen tältä radalta.


Toinen rata oli Marjo Heinon tekemä hyppyrata. Jotenkin musta tuntui, että rimat kolisi vähän joka välissä ja luulin, että niitä oli tullut alas vaikka kuinka monta, vaikka itse asiassa ainut rima putosi putkien välissä päällejuoksussa, kun olin Jerikon tiellä. Meinas itellä mennä vähän pasmat kuitenkin sekaisin ja ohjailin vähän eri tavalla kuin mitä olin harjoitellut, mutta siitäkin huolimatta suht hyvin meni. Putkijarrua ei kyllä nykyään ole meillä olemassakaan ja sitä pitäisi kyllä todella harjoitella! :D Mutta mitäs sitten kävi loppusuoralla? Kaksi viimeistä hyppyä oli vinossa linjassa ja edeltävä käännös vielä syötti vähän ohi. Annoin vastakädellä kuitenkin vetoakin, mutta siitä huolimatta Jeriko meni viimeisen esteen ohi! Vasta jälkikäteen videota katsoessa tajusin, että jonkun on täytynyt siirtää Jerikon palkkapalloa, koska selvästi bongasi sen esteen oikealta puolelta ja se imi ohi, vaikka olin nimenomaan asettanut pallon kahden viimeisen esteen kanssa linjaan niin, että jopa imisi vasemmalle! No, ehkä joku on vahingossa siihen osunut (edeltävä koira?), mutta olisi ollut kiva jos olisi siirtänyt sen takaisin...


 Nyt täytyy kyllä myöntää, että jalat on vähän vetelänä. Pitäis venytellä, mutta on niin väsynyt, että ei oikein jaksais. :D Ensi viikko on buukkautunut kyllä jo aivan täyteen, ja tokoakin pitäisi ehtiä jossain välissä treenata, kun sunnuntaina olisi koe.. Huhhuijaa, välillä voisi vähän rajoittaa... :D Mutta siis ainaaan tällä tulevalla viikolla ei voi, ehkä seuraava voisi olla sellainen lepopainotteisempi viikko.....

Hyvää fiilistä

Eilen illalla venyttelin ja hieroin poikia kykyjeni mukaan. Olin vähän epäillytkin, että Ukolla saattaisi olla jotain jumia joka selittäisi yllättävää keppiongelmaa ja niinhän Ukolla olikin lantio aika jumissa vasemmalta. Selittää hyvin miksi toiseen väliin ponnistaminen ei oikein onnistu, sittenhän kun kepeillä rytmiin pääsee niin saa varmasti muilla jaloilla kompensoitua, mutta toi ensimmäinen oikealle taipuminen vaatii töitä juuri siltä vasemmalta takajalalta. Ilmeisesti sain kuitenkin sitä ihan hyvin auki, kun tänään aamulla harjoitusesteillä kepit meni aivan erilailla kuin eilen ja vasen jalka venyi hienosti taakse. Hyvä minä. ;)

Otin kuitenkin ensimmäisellä radalla kepit varman päälle, kun ne lähti vähän hankalasti viistoon vasemmalle renkaan jälkeen. Renkaallakaan en varmaan koskaan ole ollut tolleen ottamassa vastaan, mutta hienosti sujui. Noinkaan paljoa ei varmasti olisi tarvinnut nyt kepeille jarruttaa. Rata meni muuten tosi kivasti ja Ukolla oli huomattavasti parempi meininki kuin eilen, mutta itse kikkailin turhaan persjätön hypylle ja rima tippui. Mutta Ukko ei ohitellut esteitä ja kepit meni hyvin, joten tää oli niin kuin henkinen nolla! :) Ja sijoituttiin kolmansiksi. ;)


Toinen rata oli taas harjoitustuomarin tekemä agilityrata ja mukavan suoraviivainen, kun tänä viikonloppuna kaikki muut radat on ollut aika kiemuraisia ykkösten radoiksi. Tämäkin rata meni tosi kivasti, kepit Ukko haki itse hyvin ja pujotteli virheittä, mutta sitten keppien jälkeen Ukko olikin jo ryntäämässä palkalle. :D Siitä sitten palauttelin takas ja yrityksistä huolimatta hyppäs ohittamansa hypyn väärään suuntaan, mutta saatiin jatkettua. Keinulla oli jotain ongelmaa, en tiedä liittyikö vielä siihen, että Ukko olis halunnut sinne palkalle jo pinkoa, ei kuitenkaan tehnyt keinua kunnolla. Pistin Ukon vielä siihen keinun kontaktille ja siitä käännyttiin suoraan loppusuoralle. Viimeisen esteen Ukko meinas taas jo ohittaa, kun oli niin kiire palkalle, mutta ehdin huutamaan perään ja Ukko korjas mikä oli kyllä kans hieno juttu!


Eiköhän tämä taas tästä ala luistamaan. :) Vaikuttaisi siltä, että Ukko olisi innostumassa nyt enemmän agilitystä ja kunhan se vielä tajuaa, ettei palkalle oikaista vaan mennään niin kuin minä näytän, niin varmaan alkaa tulemaan hyvää rataa. ;) Päivän opetus: jos koira alkaa tekemään toistuvasti virheitä, joita aikaisemmin ei ole tullut, hiero/hierotuta koira.

lauantai 14. syyskuuta 2013

Kaahotusta ja nolla

Iltapäivällä mentiin Jerikon kanssa kokeilemaan onneamme radoilla. Eka rata oli harjoitustuomarin tekemä aikas kinkkinen rata. Kyllä sai rataantutustumisessa miettiä, että miten tästä selvitään.. Eikä selvittykään. :D Ensin tuli kaksi virhettä kepeiltä. Yritin mukamas Jerikoa kääntää hyvin kepeille, mutta ei vaan kääntynyt ja mun liikkeestä väärään väliin. Ja sitten vielä korjauksen jälkeen uudestaan väärään väliin.. Enpä muista koska viimeksi Jeriko olisi tehnyt tollasia keppivirheitä.. Tänään oli ilmeisesti keppivirhepäivä.. :/ No, sitten meni loppurata aikas kivasti, rata kulki tosi hyvin. Kunnes sitten Jeriko hyppäs okseria päin ja pudotti molemmat rimat, vähän säikähdinkin, että kuinka kävi.. Puomin kontaktin otin sitten ihan viimeisen päälle, kun nyt kerta oltiin jo virheitä keräilty kunnolla. :D Liisalle kiitos radan kuvauksesta! :)


Ekan radan jälkeen toki palkkasin Jerikoa, mutta Liisalle sitten naureskelin, että Jeriko oli vähän "nolo", kun teki kaksi virhettä kepeillä. Jeriko tietty taas bongas tän pienenkin äänensävyn muutoksen ja pisti sitten parastaan toisella radalla. Liisa olis kuvannut tänkin radan, mutta olin vissiin unohtanut laittaa Lumian valmiiksi kuvaustilaan tai oli sattunut joku muu bugi, eikä Liisa sitten ollut osannut hakea kuvaustilaa, kun en ollut sitä neuvonutkaan! ;) Tämä oli ehkä kuitenkin "kohtalo", kun tokalta radalta sitten tulikin nolla, vaikka okserin rima kolahtikin. Yleensä en hyppyjä erikseen käskyttele, mutta tälle toisella radalle sanoin kyllä painokkaasti "hyppy" ennen okseria. :D Mutta siis kiva rata, vähän tuli ylimääräisiä kaarroksia ja pelastelua, kun jouduin huutelemaan Jerikoa esteille, kun Jeriko oli jo menossa muualle, ja sijoitus useiden nollien joukossa oli sitten vasta 8.
Mutta kuitenkin yksi SM-nolla lisää. :)

Keppiongelmaa ja esteiden ohitusta

Päivä alkoi vähän "hyvin", kun olin vahingossa laittanut herätyskellon soittamaan tunnin liian myöhään enkä edes tajunnut asiaa ennen kuin satuin keittiössä katsomaan kahvinkeittimen kelloa ja järkytyin kun kello oli 8.30 eikä 7.30 niin kuin "piti". Kännykästä vielä tarkistin ja niinhän se oli, että pahasti oltiin myöhässä! Soitin kisatoimitsijalle ja onneksi kisat oli ihan lähellä, että ehdittin yhdeksäksi Hervantaan rataan tutustumiseen.

Eka rata oli Marjo Heinon hyppäri. Keppivirheet vainosi meitä taas vaikka kuinka yritin muurin jälkeen jarruttaa, antaa Ukolle aikaa ottaa kepit, mutta toisaalta liikkua rauhassa ettei mun taakse jääminenkään häiritsisi. Silti siitä samaisesti toisesta välistä ohi. Loppuradalle sitten löysin rantein ja enemmän fiilistä ja vauhtia hakemaan, loppusuoraa ennen oletin vähän liikaa enkä ohjannut putkea ja huusinkin vaan "eteen". No, eteenhän Ukko lähti ohi putkesta ja maalin takana odottavalle pallolle. Tästä siis luonnollisesti hylky.


Toinen rata oli harjoittelutuomarin tekemä, en nyt muista hänen nimeään. Radassa oli aika paljon kiemuraa ykkösen radaksi, mutta eihän se meidän vauhdilla haittaakaan. Kepit oli se ongelmakohta, joita tehtiin lämmittelyesteilläkin paljon ja Ukko tuli suurin piirtein joka toinen kerta ohi ja joka toinen oikein. Tosi vaikea oli hakea sitä ohjausta millä varmasti saa Ukon taipumaan toiseen väliin. Kuitenkin tällä radalla Ukko teki kepit ilman virheitä, tosin kyllä siinä jarruttelinkin ja väänsin, että ei varmasti voi lähtee oikomaan. Mutta sitten aivan yllättäen Ukko ohitti A:n jostain aivan mysteerisyystä. Toisella puolella ei ollut mitään esteitä, mun liikkeen ei olis pitänyt kyllä sinne ainakaan työntää, mutta ehkä Ukko hyppäs edellisen hypyn niin löysästi pitkäksi, eikä sitten osannut korjata A:lle. Ehkä taas oletin liikaa esteiden lukua Ukolta. A:n jälkeisellä hypyllä Ukko aatteli jo tekevänsä maalikiihdytyksen ja hyppäsi pitkäksi ja jouduin sitten kutsumaan käännökseen. Viimeisesti esteestä Ukko taas meni ohi enkä palauttanut vaan annoin juosta pallolle, kun kerran vauhtia tulee. :/



Nyt kyllä jouduin taas laittamaan mietintämyssyä päähän, että miten tästä edetään. Ensinnäkin toi esteiden ohittelu kesken radan on toki pitkälti mun ohjauksesta kiinni ja pitää olla tarkkana. Kuitenkin maalisuoralla, kun Ukko kiihdyttää palkalle oikein kunnolla mun eteen, niin mulla ei ole paljoa tehtävissä ohjauksellisesti jos olen metrien päässä takana. Loppuun kiihdyttäminen on sinänsä hyvä asia, mutta kyllä tuollaisella yksinkertaisella 1-luokan loppusuoralla pitäis osata sitten ne esteetkin ottaa. Jatkossa pitää siis varmaan Ukko palauttaa esteiden ohituksilta, ettei jää siihen uskoon että se on ok. Treenejä ajatellen pitää taas runsaasti palkkailla muutaman esteen välein, jos sillä saisi motivaatiota kasvatettua. Toki niin on jo tehtykin, mutta nyt niin että erityistä huomiota kiinnitetaan vähäisimpiinkin kiihdytyksiin ja niistä aina heti palkka. Tässä vaan pitäis varmaan olla jonkun muun palkkaamassa, kun omaan tekemiseen keskittyessä ja varsinkin jos vedätän edellä en voi kunnolla nähdä koska Ukko kiihdyttää. Ja toisaalta jos itse alan kaivamaan palkkaa taskusta = lopetan ohjauksen -> Ukko huomaa ja hidastaa -> saa palkan hidastamisesta vaikka alun perin kiihdyttikin... Eli joku muu tarkkailemaan Ukon tekemistä ja palkkaamaan.

Olen myös miettinyt Ukon lainaohjausta jo aiemmin sillä ajatuksella, että itse olen perusluonteeltani aika tyyni ja hiljainen radalla. Toki olen yrittänyt nyt koko ajan hihkua ja kannustaa radalla, mutta kun se ei tule luonnostaan, niin se välillä ehkä unohtuu. Toinen ohjaaja, joka luonnostaan olisi paljon innostavampi, voisi saada Ukosta enemmän intoa irti. Tässä on kuitenkin vielä se ongelma, että Ukko on myös todella riippuvainen mun ohjauksellisesta avustuksesta tuesta ja tämän lainaohjaajan pitäisi pystyä samalla tavalla myös tukemaan Ukkoa, koska epäselvyys ohjauksessa herkästi lisäisi epävarmuutta Ukossa ja voitais mennä ojasta allikkoon... Olen siis jättänyt tämän ajatuksen lähinnä hautumaan ja yritän nyt vaan itse saada itsestäni irti kaiken mahdollisen hihkumisen mitä on irti saatavissa. :D

Ja sitten vielä yksi ajatus heräsi, kun lämmiteltiin ja Ukko oli ihan innosta piukeena, kiskoi hulluna, piippaili ja jopa kiljahteli. Mietin, että luuleeko Ukko olevansa vetotreeneihin/-kisoihin tulossa kun niin on innoissaan, vai onko siinä orastava syttyminen agilityyn tapahtumassa... Pannassa vetäminen itsessäänkin on jo aika huono juttu ja valjaat sen puolesta hyvä ajatus, mutta aloin miettimään että voisiko tuota vetoinnostusta käyttää hyödyksi ja alkaa käyttämään valjaita agikisoissa, antaa Ukon vetää ja vähän nostattaakin sitä vetoajatuksilla..? No, kokeilemisen arvoinen juttu mun mielestä ja kävinkin sitten jo ostamassa pikalukolla avattavat valjaat, jotka saa nopeasti napsaistua auki ja pään yli kätevästi pois agilitylähdössä.. Tosin nää valjaat ei ollut ihan niin ergonomiset kuin olisin toivonut, mutta huomista ajatellen en tähän hätään parempia löytänyt ja nää oli niin halvat että voidaan näillä testailla ajatus ja ostaa sitten paremmat jos idea toimii.. ;)

No, nyt sitten illalla vielä Jerikon kanssa radoille. Jospa saatais vähän parempaa tulosta aikaiseksi.. ;)

perjantai 13. syyskuuta 2013

Hyvähermoinen koira

Mulle on tullut jo jonkin aikaa Canis-lehti, mutta viime aikoina olen ollut aika kyllästynyt siihen, kun tuntuu että jutut toistaa itseään eikä anna mulle enää mitään. Olen purkanut jo tilauksenkin, mutta edelleen ainakin yksi lehti tuli mulle ja tässähän olikin ihan mielenkiintoista juttua. Erityisen mielenkiintoinen oli David Applebyn (käyttäytymisterapeutti Yliopistollisessa eläinsairaalassa) artikkelin Pelokkaista koirista. Viimeinen kappale käsittelee luonnetestiä ja on aika mielenkiintoinen. Siinä kirjoittaja toteaa, että monelta rodulta odotetaan puolustuskäyttäytymistä, mutta koiralla ei kuitenkaan ole oikeasti mitään syytä olettaa keppiä heiluttavan ihmisen olevan uhka. Tosi asiassa koira tässä osoittaa pelkoaan uutta ärsykettä kohtaan ja reagoi välttämisen sijaan puolustavasti. Kirjoittajan mielestä tämä ei ole ainakaan yhteiskunnan kannalta toivottavaa käytöstä ja oikeasti hyvähermoinen koira seisoisi paikallaan ja ihmettelisi ilmiötä, ilman mitään erityistä tunnekuohua.

Aika mielenkiintoista. Ja olen kyllä pitkälti samaa mieltä. Helppohan mun on näin sanoa, kun Jeriko luonnetestissä nimenomaan vaan ihmetteli asiaa, hieman väisti kyllä, mutta ei missään vaiheessa osoittanut suurempaa reaktiota ja otti hyökkääjän hännän heilutuksella vastaan hyökkäyksen jälkeen. Koska eihän kukaan ihminen voisi Jerikolle pahaa oikeasti haluta? ;) Myöskään terävyystestissä seinään sidottuna Jerikosta ei saatu mitään reaktiota esiin, ihmiset ei vaan voi olla pahoja Jerikon mielestä. Ja eihän Jeriko lähtenyt vauhdikkaasti reagoimaan kelkallekaan sen puoleen..

Enkä nyt mitenkään tarkoita, että koirat jotka on omistajiaan puolustaneet luonnetestissä olisi huonompia ja heikkohermoisia, mutta siis ihan mielenkiintoinen uusi ajattelukanta asiaan koiran mahdollisimman suurien reaktioiden ihannoinnin rinnalle. Antaa vähän uutta kantaa sille millainen käytös on ihannoitavaa ja mikä kertoo koiran hyvähermoisuudesta. Ja sitten ihan oma kapiittelinsa on se, että millaista käytöstä pitäisi odottaa bordercollielta? Ei varmaan ihan samanlaista kuin armeijan kouluttamilta saksanpaimenkoirilta? Kuitenkin nykyään ihannoidaan vahvasti korkeita luonnetestipisteitä ja ne saadakseen koiran tulee nimenomaan reagoida vahvasti ärsykkeisiin kuitenkin niistä nopeasti palautuen. Bordercolliet on toisaalta jalostettu herkiksi tiettyä tarkoitusta varten, niiden on pitänyt olla herkkiä ottamaan ohjausta isännältään/emännältään jopa pitkän etäisyyden päästä, niiden on pitänyt olla herkkiä oppimaan virheistä ja ohjaajan antamasta palautteesta.

Lisäksi Appleby kommentoi artikkelissaan, että mitä pitäisi testituloksesta päätellä jos koira ei ole saanut IPO-koulutusta eikä keppiä heiluttava mies ole koskaan lyönyt sitä. Ärsyke on siis koiralle nimenomaan uusi. Jos koira yrittää paeta tilanteesta ja ruumiinkieli ilmentää negatiivista tunnetilaa, ei koira voi saada luonnetestistä hyviä pisteitä. Kirjoittajan mielestä koiraa jonka voisi olettaa käyttäytyvän näin ei pitäisi viedä testattaviksi, ettei koira oppisi tästä kokemuksesta. Itse olen ihan tosissani miettinyt asiaa tältä kannalta enkä ainakaan näillä näkymin halua Ukkoa luonnetestiin viedä. En halua antaa Ukon koskaan ymmärtää, että ihminen voisi tehdä sille pahaa. Ukko on tässä mielessä herkempi kuin Jeriko ja uskon, että Ukon reaktio saattaisi olla jotain edellä kuvailtua. Saattaisi Ukko myös yllättää ja "puolustaa", mutta sekään ei olisi positiivinen asia. Ainut positiivinen/toivottava reaktio (siis mun kannalta) olisi Jerikon reaktion tyylinen, silloin voi olla varma ettei negatiivinen kokemus jää sitä vaivaamaan. Sen sijaan MH-luonnekuvaukseen olen harkinnut Ukon viemistä, sen aika olisi varmaan sitten ensi vuoden puolella joskus.

Käytiin tänään tapaamassa mun hyvää ystävää ja hänen 1,5 viikkoista vauvaansa, miestä tietenkään unohtamatta. ;) Tuli taas esiin Jerikon ihana luonne, kun se on niin herttainen ja hellä lasten kanssa. Ukkokin oli ihan sinut käärön kanssa eikä itkuistakaan välittänyt tuon taivaallista, nukkui vaan lattialla. Tuli kyllä mieleen kuinka varsinkin lasten kanssa on hyötyä, kun koira on kohtuullisen rauhallinen eikä sillä ole terävyyttä eli ei tarvitse pelätä, että koira ylireagoisi tilanteisiin pienen vauvan kanssa. Siis sellainen keskivertopisteiden koira, ei mikään tähtipistekoira. ;)
Toisaalta Jerikosta tuli sellainen olo, että jos meillä olisi vauva, niin Jeriko olisi varmaan sellainen "vaunuvahtikoira". Tosin Jerikon tuntien se vaan jurnuttaisi vaunun vieressä jos joku ei-toivottu koira lähestyy, ihmisistä ei varmasti koskaan välittäisi mitään, eikä Jerikosta koskaan jurnutusta suurempaa reaktiota esiin saisi. Mutta henkisesti halu olla vauvan turvana olisi varmasti läsnä, siihen malliin Jeriko parkkeerasi sohvankin viereen nukkumaan, että tässä on hänen "vartiopaikka".


Voidaanko ottaa tää meille?


sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Pienestä kiinni..

Tänään oltiin Ukon kanssa NPKH:n agikisoissa. Jari Helin toimi harjoitustuomarina ja oli tehnyt kivat radat. Jostain syystä kuitenkaan ensimmäiseltä radalta ei tullut yhtään nollaa. Meidän rata kaatui viimeiseen esteeseen, kun en ymmärtänyt antaa pientä vetoa Ukolle, kun pituus syötti aavistuksen ohi viimeisestä esteestä. Kokenut koira olisi varmasti viimeisenkin lukenut, mutta paljoa kokemustahan Ukolla ei vielä ole, joten ei voi kuin itseään syyttää. ;) Alussakin ohjasin kepeille tosi huonosti, seisoin paikkallani liian pitkään ja Ukko meinas tulla ohi, mutta hienosti ohjautui vielä kepeille. Harmillinen toi viimeinen este! Tältä radalta ei tosiaan yhtään nollaa tullut ja voitettiin rata tällä vitosella ajalla -8,51, etenemäksi tuli jotain 3,60, mutta aikaa paloi toki tuossa viimeisen esteen säädössä. Ukko sai kivan uuden lelun ja lahjakortin NPKH:n kisoihin. :)





Toisella radalla tosi hyvää menoa aivan kolmanneksi viimeiselle esteelle saakka eli kepeille. Tultiin putkesta renkaalle ja siitä kepeille, vauhti toki kasvoi ja yritin siinä Ukkoa jarruttaakin ja antaa sille aikaa hakea kepit. Taisin kuitenkin lähteä ryysimään eteenpäin liian aikaisin ja Ukko ei taipunutkaan toiseen väliin. Mietin myös sitä, onko Ukolla vasen kylki jotenkin kireä, kun perjantaina treeneissäkin tuli toisen välin ohi useita kertoja ja taas sitä ennen ei tuollaista ole oikein tapahtunut.. Laioksen viime käsittelystä on nyt kaksi viikko ja pari viikkoa seuraavaan, en siis tiedä mikä tilanne on tällä hetkellä, mutta voihan se kroppa vähän hakea sitä tasapainoakin käsittelyn jälkeen... Tai sitten mä vaan ryysin aina sille toiselle välille... ;) Joka tapauksessa maalisuoralla Ukko hienosti irtos kauan eteen ja suoraan lelulle. Kyllä ne isommat vaihteet sieltä vielä löytyy. ;)



Viimeinen rata oli hyppäri ja siltä saatiin virhe jo heti alussa, taas kepeillä toiseen väliin taipuminen ei onnistunut. Nyt kyllä yritin olla aivan paikallani, mutta ehkä vauhtia oli liikaa eikä Ukko osannut taipua siihen väliin.. Tai sitten mun pieni liike ajoi ohi, enpä tiedä. Loppurataa halusin vetää sitten niin lujaa, kun pääsi ja ihan hyvä loppuaika Ukolle tästä tulikin keppivirheestä huolimatta -7,08. Lopussa vielä kiritin ja kannustin niin, että sanoin "jes!" juuri riman päällä ja rima tippui, mutta ei haittaa. :) Ensi viikonloppuna jatketaan sitten oikein kunnolla agikisojen parissa, kun olen ilmoittanut molemmat koirat molemmille päiville Takkujen kisoihin! :D



Meidän alueellisen valkun ryhmä kyllä loisti näissä kisoissa: Wyffe ja Dublis voitti ekan radan vitosella, Miia ja Wii teki nollan ja sijoittui 2. ja sai passituksen kakkosiin. Samoin toisella radalla Satu ja Trip saivat viimeisen nollan ja lähtöpassit kakkosiin. Lisäksi Kaisa ja Tip sijoittui viimeisellä radalla 2. vitosella ja tosi nopeella ajalla. Onnea kaikille tuloksista ja erityisesti kakkosiin siirtymisistä! :)
Lisäyksenä vielä, että myöhemmin samoissa kisoissa 2-luokassa alueellisen valkun ryhmästä Sanna ja Helmi sai viimeisen nollansa ja siirtyivät kolmosiin. Hyvä meidän tiimi! :))

lauantai 7. syyskuuta 2013

Kuntokoira ja vähän muutakin

Nyt on taas ollut niin montaa menoa, että en tiedä mistä oikein lähtis, mutta aloitetaan tämän päiväisestä Kuntokoira -tapahtumasta. Immi sai mut houkuteltua ilmoittautumaan viimeisenä mahdollisena päivänä ja tokihan houkuttelin sitten Matinkin mukaan. ;) Immillä ja Iljalla kävikin sitten huono tuuri auton kanssa, eikä itse päässeetkään osallistumaan. :( Hieman kyllä mietin, että mitenköhän saan pidettyä sopivaa tahtia itselleni yksin juosten. Luokat ilmoittautuessa oli siis 10 km kilpailuluokka, 6,5 km harraste-/kuntoiluluokka ja 1 km mölliluokka. Tänään oli kuitenkin niin lämmin sää, että myös kilpailuluokka juostiin 6,5 kilsan pituisena. Harmi kun siihen ei sitten ollut tietenkään ilmoittauduttu.. :/

Kuntoiluluokan lähtö jaettiin kolmeen osaan: juoksijat, kuntoilijat ja kävelijät. Itse asetuin kuntoilijoihin ja Matti Ukon kanssa juoksijoihin. Ja hienostihan Ukko ja Matti sitten olikin vetäneet; sijoittuivat nimittäin luokassa toisiksi ajalla, jolla olisi kilpaluokassakin päässyt 3. palkintosijalle! :) Ajanotto ei ikävä kyllä tuolla oikein toiminut, eikä mitään tarkkoja aikoja ole tiedossa, ilmeisesti Matin ja Ukon aika kuitenkin n. 29 minuuttia.

Me Jerikon kanssa juostiin kyllä myös suoritus johon olen erittäin tyytyväinen! Ilman juttuseuraa tai sykemittaria oli vaikea miettiä tahtia, mutta kun oikein keskityin juoksemiseen ja omiin tuntemuksiin, niin oikein sopiva tahti löytyi. Tultiin kuntoilijoiden lähdössä toisiksi, aivan aavistuksen häviten koirakolle joka oli koko matkan tullut meidän imussa ja koiralta löytyi vetoavut sopivasti vasta maalisuoralla. En sitten kuitenkaan viitsinyt alkaa verenmaku suussa taistelemaan voitosta, kun olin jo vetänyt loppumatkaan aika hyvää kiriä. Meidän loppuaika oli n. 34 minuuttia, mikä on mulle aivan älyttömän hyvä aika, en oo kyllä koskaan juossut noin kovaa!! :)) Aika hyvä varsinkin, kun olin juuri eilen verenluovutuksessa... :D
Kiva päivä siis oli ja oltiin tosi tyytyväisiä omiin suorituksiimme, ehkä tämä juoksu-ura saa vielä jatkoakin.. ;)



Palkaksi viiliä. Ukolle ei oikein raparperi maistunut, joten Jeriko sai. :)
Juoksujen jälkeen oli aika luksusta, kun jäähallin takana oli pienet kasat lunta. Jeriko aivan riemastui niistä suorituksen jälkeen, kun jäähdyteltiin ja kieriskeli ja hinkkasi naamaansa lumeen. :D Tietenkin heti, kun kameran otti esiin loppui myös näytös.



Eilen tosiaan kävin päivällä verenluovutuksessa ja totesin vaan hoitajalle, joka kysyi että varmaan tiedän jälkiohjeet (ei hikiliintaa, saunomista tai uimista samana päivänä), kun olen ennenkin luovuttanut, että "Joo, kyllä mä ne tiiän......."... Illalla sitten alueellisen valmennuksen agilitykoulutukseen, jossa Jerikokin oli mukana ja vedin molemmat koirat putkeen.. :D  Hieman kyllä meinas hapottaa, mutta kyllä siitä selvittiin. Yritin siis hakea sitä, että Ukko näkis kun teen Jerikon kanssa, sitä hetsattaisiin ja ehkä Ukko siitä nostattais kierroksia.. No, ei oikeestaan nostattanut, mutta Tero kyllä taas mua rauhoitteli, että ei tosta vauhdista vielä pidä olla ollenkaan huolissaan. Kai sitä jotenkin liikaa fiksoituu agilityssä tohon vauhtiin... Mutta siis en suosittele tätä kellekään verenluovutuksen jälkeen, en myöskään seuraavana päivänä juoksukilpailuja. Omalla vastuullanihan tälleen touhuan, luottaen siihen ettei mitään haittaa kun ei ole koskaan ennenkään tullut mitään vähäisimpiäkään ongelmia.. ;)

Torstaina oltiin myös Mahnalassa pässipoikia paimentelemassa. Nyt onnistui Jerikolta hausta nosto ihan omin avuin eikä mitään ongelmia, pässipojat käyttäytyi jonkin verran kiltimmin ja Jeriko oli selvästi hoksannut miten niiden kanssa kannattaa toimia ja jäi nyt paljon itsevarmemmin seisomaan ja odottamaan pässien liikkumista, kun ne kääntyi vastaan. Hienosti kyllä meni. :)

Ukko oli taas omimmillaan näillä pässeillä, ja hitsi kun se kylmäpäisesti kohtaa niiden tuijotuksen eikä silmääkään räpäytä! :) Vellu sanoi, että Ukko itse asiassa valitsi aina nimenomaan sen kaikkein eniten uhittelevan pässin ja jäi sitä painostamaan. Mietittiin, että onko tämä hyvä vai huono, kun niitä "heikompia" painostamalla  olis voinut saada pässit nopeammin liikkeelle. Kuitenkin siinä olisi varmaan herkästi käynyt niin, että nämä helpommat oli väistäneet ja kovin uhittelija olisi jäänyt sivustaan tai taakse ja sieltä mahdollisesti puskenut.. Ja tavallaan niille "heikommille" riittä selvästi se, että Ukko haastoi sitä johtajaa, niin kyllä ne muutkin kääntyi. On Ukossa vaan aika paljon voimaa, mistä varmasti ainakin osittain voi kiittää alkukoulutusta, kun ei olla hätäilty koulutuksen kanssa ja ollaan annettu Ukon käyttää viettiään ja voimaantua. Ehkä osansa myös geeneillä.. ;)
Lisäksi Ukko harjoitteli flänkkejä, jotka nyt alkaa olemaan tosi pulleitä kun itse seison lampailla. Ei tarvi edes suuremmin lähdöissä avustaa, vaan Ukko itse kääntää rintamasuunnan sivuun. Hakukaaria kokeilin pari kertaa piruuttani n. 60 m matkalta. Molempiin suuntiin ihan ok, ei leikannut ja meni tosi nätisti lauman taakse, mutta saisi toki laajempi kaari olla.. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että Ukko ottaa harppausta eteenpäin ja oikein "puhkeaa kukkaan" jos niin voi uros koirasta sanoa.. :D


keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Niksinurkka

Käytiin tosiaan kesän aikana pari kertaa Vappu Alatalon hyppytekniikkakoulutuksessa yksärinä ja sen pohjalta aloin väkertämään harjoitusestettä pk-hyppyä ajatellen. Pientä tuotekehittelyä vielä kaipaa, mutta periaatteessa este on nyt valmis ja olisi varmasti täysin toimiva tällaisenaan sisätreenissä. Ulkokäyttöön kaipaa tuulen vuoksi vielä hieman muokkaamista.

Bauhaussista ostin pyöreää listaa, joka on halkaisijaltaa 21 mm, jota 2,1 metriä maksoi 4,85 euroa. Tästä pätkäisin riman. Kankaan ostin ihan kangaskaupasta, kun ei omasta takaa yksiväristä löytynyt. Sinänsä mikä tahansa kangas käy, mutta itse halusin yksi väristä ja sellaista kevyttä/vettä hylkivää, että kuivaa nopeasti jos kastuu. Kankaaseen ompelin kujan rimaa varten yläpäähän ja kankaan alareunaan taskut, joihin pistin muutamia kiviä painoksi. Kangasta sinänsä on niin rielu pala, että riittäisi noin 1,20 metriseenkiin esteeseen. Painot helmassa kuitenkin auttaa, kun voi kääriä painot aina kankaan päälle sen mukaan, minkä korkuista harjoittelee. :)


Tolpiksi ostin Bauhaussista vesijohtoputkea tai mitä tuo nyt lienee, jonka halkaisija oli 25 mm. Yksi putki oli tasan 2 m pitkä, eli se puoliksi niin tulee metriset tolpat. Tosin jatkoa ajatellen mietin, että voisi ostaa uudetkin, että vois leikata vähän reilun metrin pätkät. Yksi putki maksoi n. 1,45 euroa muistaakseni ettei niihin talous kaadu! :D Samaiseen putkeen oli myös kiinnikkeet, joista kaavailin riman pidikkeet. Pidikkeet maksoi jotain 2-3 euroa. Mittailin putkeen 10 cm välit ja merkkasin ne jääkiekkoteipillä, joka samalla antaa pidikkeille tukea. Yllättävän tiukasti noi kiinnittyy kyllä pelkälleenkin. 5 cm välit unohtui nyt laittaa, mutta ne voisi merkata väleihin vaikka ohuemmilla tai eri värisillä teipeillä. :)


Meillä sattui olemaan vaneria jäänyt yli, kun tehtiin autoon veräjään väliseinä ja siitä sain jalat tolpille. Samasta pitkästä pyöreästä rimasta sahasin pätkät myös tolppien pidikkeitä varten. Itse tein 25 cm palat, aattelin että olis riittävän pitkät ja toisaalta sopivan lyhyet, että on kätevät kuljettaa.


Koko komeus menee näin kätevästi pienelle rullalle eikä paina juuri mitään. :)


Tänään siis sain esteen valmiiksi ja kokeiltiin sitä ulkona. Tuuli aiheutti ongelmia, kun riman pidikkeet on noin pienet ja tuuli puhalsi riman helposti alas. Aattelin kuitenkin hioa riman reunaan tasaiseksi ja laittaa siihen ja pidikkeeseen jääkiekkoteippiä, niin ei ole niin liukas ja pysyy varmaan paremmin.. Tarvittaessa vois toki jotain kourumaista rimanpidikettäkin väsäillä, mutta katsotaan mihin näillä päästään. Lisäksi ulkona voisi hyvä olla tolpille jotkut tuet, mietin joko jonkinlaista maahan iskettävää keppiä, joka menis putken sisään, tai sitten reiät noihin puulevyihin ja rei'istä esim. teltan pidikkeen, niin pysyy pystyssä kovemmassakin tuulessa. ;) Tosin joka tapauksessa kangaseste ei ole tuulisella säällä ihanteellinen, oli se millainen tahansa..

Mutta siis katotaan miten lähtee pienillä parannuksilla toimimaan. Ideana tosiaan, että harjoitteluun on umpieste, jossa kuitenkin herkästi tippuva rima. Tästä toivon ainakin kahta hyötyä: 1) helpottaisi Jerikon kammio umpiestettä kohtaan, että ei ole niin vaarallista jos vähän hipaisee, mitään pahaa ei tapahdu. 2) estää ponnistamisen esteen päältä ja toivon mukaan sekin jää harjoitusten myötä pois ja saadaan Jerikolle ihan kunnollinen rento hyppytekniikka pk-esteelle. :)


Eilen kävin pitkästä aikaa tallaamassa jäljet pellolle pojille ja samalla Ronjalle. Viime kerran jälkeä on siis tehty yleisleirillä heinäkuussa. Noloa.. :D Mutta on ollut tässä vähän kaikkea muuta. Nyt sitten kuitenkin siitä huolimatta, että tavoiteltu viimeinen 1-tulos evl:stä jäi saamatta, päätin aloitella jäljen tekoa vielä loppukauteen. Tallasin siis jäljet lähipelloille, periaatteessa peltoja oli kolme, kaksi pienempää ja yksi isompi, mutta paikalle tullessani toisella pienellä pellolla kykki joku täti keskellä peltoa sen näköisenä, että oli ehkä asioillaan siellä..?? Ei mitään hajua siis mitä oikeasti teki, eikä myöskään missä oli siinä liikkunut, joten päätin jättää suosiolla sen pellon käyttämättä. Tein Ronjalle ja Ukolle jäljet isolle pellolle, koska toiselle pienelle ei oikein päässyt kahta tekemään ja oli siinä kieltämättä tilanpuutetta Jerikollekin, kun yritin saada mahdollisimman pitkän jälken. Ei mennyt ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, kun kapeaan alkuun tuli kolme terävää kulmaa ja toisessa laidassa kulmien kärjet ehkä 5 metriä mun paluujäljestä.. :/ Olis pitänyt vaan tallata alkuun jälki suoraan ja tyytyvä tekemään kulman tilavampaan osaan ja tyytyä siihen, että kokonaisuudessaan jälki jää aika lyhkäseksi.. Ukolle ja Ronjalle sai kivat laatikon malliset jäljet isommalle pellolle, kun tie kulki vieressä ja pääsi tietä pitkin siirtymään näppärästi.

Käytiin välissä lenkillä ja lenkin lomassa tehtiin esineruutukin pojille. Tallailtiin vähän epämääräisen muotoinen esineruutu ja jätin kolme esinettä. Ukko ensin hakemaan yhtä esinettä ja lähti kyllä hyvin, mutta sitten vähän hidasti vauhtiaan. Saattoi kyllä saada jo hajuakin ja sen vuoksi alkoi jo hakea tarkennusta, aika nopeasti nousi nännikumi. Aattelin, että Jeriko nosta helposti kaksi sille jäänyttä esinettä, lompakon etureunasta ja namipussin takaa, mutta mitä vielä! Jeriko oli jotenkin aivan ulalla ja juoksenteli vaan nenä kiinni missä sattuu.. Hohhoijaa.. Lähetin varman kolme kertaa uudelleen ja sitten vasta nousi etuesine, ja takaesine piti käydä näyttämässä (!) ennen kuin nousi. Olipa aikamoista, en muista että Jeriko olisi koskaan työskennellyt noin huonosti esineruudussa.. Ei edes koko talven taukojen jälkeen! Saattoihan olla jotain yli-innostus aivopieruakin, mene ja tiedä. Ei kun lisää treeniä...

Sitten jälkiä ajamaan. Ukko ajoi ensin omansa. Nameja oli n. 5-10 askeleen välein, välillä pari peräkkäin, mutta enimmäkseen aika harvakseltaan ja loppuun tuli pitkä tyhjä väli kun namit loppui. :D Ukko tarkisteli aika paljon jäljellä alkuun, mutta se on vaan sitä kokemuksen puutetta ja muuten työskenteli tosi kivasti. Ensimmäisessä kulmassa myös tarkisteli ja juuri kesken tarkistelujen tien toisella puolella syttyi joku koiratappelu ja mies karjaisi tosi lujaa. Ukko tästä vähän häiriintyi ja katseli sinne suuntaan, mutta totesin vaan rohkaisevasti, että "ei haittaa" ja kannusti jatkamaan ja hyvinhän sitten mentiinkin. Toinen kulma tosi hienosti ja samoin loppumatka. Jäljen loppuun olin laittanut Ukolle ensimmäistä kertaa kepin. Toivasen Hanna neuvoi yleisleirillä miten hän alustaa keppi-ilmaisua eli tekee kepeistä leikin: viljelee niitä pihaan ympäriinsä ja päästää koirat sitten etsimään. Löydöistä tietenkin aina palkkaus ja leikkimistä, ja näin niiden ilmaisusta tulee osa leikkiä. Tavallaan kun Jeriko ja Ukko osaa etsiä esineitä ja osaa etsiä mun hajustamia käpyjä metsästä, niin tää oli helppo soveltaa. Jos ei olisi mitään pohjia niin sitten tietty aloitettaisiin yhdestä kepistä joka vietäisiin lähelle koiran nähden jne. Tällaista harjoitusta ehdittiin tehdä kerran (!) Emmin mökillä, ei sen enempää. On kyllä aika tehokas tapa opettaa keppi-ilmaisu, nimittäin heti kepille tullessa Ukko nakkas kepin suuhun ja suorastaan syöksyi tuomaan sen mulle!! :D Aika upee siis. :) Täytyy jatkossa alkaa laittamaan Ukolle myös välikeppejä. Ja oon kyllä sitä mieltä, että koiralle kannattaa ottaa kepit treeniin mukaan mahdollisimman aikaisin, Jeriko sai liian pitkään tehdä pelkkää jälkeä ja siitä tuli liian palkitsevaa Jerikolle ja keppien arvoa on ollut vaikea nostaa.

Ronja ajoi hienosti oman jälkensä välissä ja sitten oli Jerikon vuoro. Ilta oli jo varkain päässyt aika pitkälle ja pellolla oli usvaa (= märkää). Alku oli haastava. Jeriko lähti niin kuin olisi janalle menossa vaikka yritin selvästi näyttää, että tästä lähtee. Olisi pitänyt varmaan pidätellä niin kauan, että varmasti on ymmärtänyt asian. Nyt meni vähän aloituksesta yli ja sitten nosti jäljen sivultaan. Kulmissa tuli jotain oikasua ja kerran yksyi mun paluujäljelle. Seisoin vaan paikallani ja kutsuin Jerikon sieltä pois ja pyysin etsimään jäljen uudelleen, ja niinhän matkai jatkuikin hyvin nopeasti. Alusta jäi kuitenkin yksi keppi nostamatta. Mutta ei voi koiraa syyttää, nyt meni liian hankalaksi kun teräviä kulmia liikaa noin ahtaassa tilassa. Kapeimmillaan pelto oli siitä siis ehkä 20 metriä leveä.. Loppumatka oli aikas hyvää Jerikoa, tosin ei ehkä parasta. Suora kulma keskellä peltoa oli aivan täydellinen, ei mennyt milliäkään yli vaikka vauhtia oli ja jatkoi heti eteenpäin. Kaksi muuta keppiä nousi ongelmitta eikä voi olla muuta kuin tyytyväinen. :)

Nyt olis taas jälki-intoa, mutta tunnit päivässä ja päivät viikossa ei meinaa riittää tähän kaikkeen, kun vielä pitäis tokoakin kuitenkin treenata. Itse asiassa Ukkokin on nyt ilmoitettu tokokokeeseen eli molempien osalta treenaillaan vielä tavoitteellisesti tokoakin. ;)

Tilasin muuten tällaisen treenikassin Ilo-Willasta. Siihen mahtuu melkein kaikki mun tokokamppeet ja onhan toi aika hienokin. ;)


maanantai 2. syyskuuta 2013

Paimenpojat vs. pässipojat

Tänään käytiin paimentelemassa Tiinan "lampaita". Vaikka ihan aitoja isoja pässejä ne kyllä oli. Käsittääkseni texel-oxfor down -risteytyksiä, aika isoja jo, ei mitään pikku poikia enää. Ja käyttäytyikin sen mukaisesti. Onneksi oli nupoutettu ettei ollut sarvia! Oli nimittäin aika paljon takaisin kyyläämistä, jumittamista ja päälle puskemistakin välillä. Kaksi porukassa oli erityisen pahaa, mutta osas ne kolme muutakin omansa. Ihmettelin, kun lähetin Jerikon vaan hakemaan mitään tietämättä ja eihän se niitä saanut yksin sieltä nostettua, ei sitten millään. Piti mennä auttamaan ja sitten vasta tajusin, että mitä meillä on vastassa. Mutta oli kyllä muuten hieno hakukaari ylämäkeen (n. 150 m) mistä Jeriko ei nähnyt lampaita (siis pässejä) mennessään kuin sitten vasta mäen päällä. Mutta joo, nosto jäi puuttumaan. :/

Jerikon kanssa nämä olikin todella haastavia. Selvästi ihmetteli kummallista ruskean väristä koiraa, "pitäiskö tollaista muka totella??". Pässien jumitus ja kyyläys oli myös vaikee paikka Jerikolle, selvästi tiesi että nyt on vaarana tulla yliajetuksi ja olis mielellään kääntänyt päänsä pois tai käynyt nilkalla. Rauhallisella kannustuksella sai Jerikon kuitenkin ymmärtämään, että paras keino on vain odottaa ja tehdä pienen pieniä liikkeitä ja toisella kierroksella Jerikon kanssa meni jo tosi kivasti, kun sekä Jeriko että pässit oli tottuneet toisiinsa paremmin. Poispäinajeltiin niitä sitten ympäri aitausta ja tosi kivasti meni, ehkä Jeriko sai tästä taas hyvän lisäopetuksen, että miten tuollaisten kanssa toimitaan ja toisaalta sai varmasti itseluottamusta, kun sai niitä kuitenkin liikkeelle. Peruskuljetusta tai hakukaariharjoitusta noston kera näillä oli lähes mahdoton tehdä, kun eivät halunneet liikkua sitten yhtään ihmistä kohti enkä halunnut tehdä tilanteesta koirille vielä vaikeampaa.

Ukon silmänkäyttö sopi pässeille paljon paremmin, ne luki ja ymmärsi sitä paremmin kuin Jerikon tyyliä. Lisäksi pässien kääntyessä päin (ja välillä ne todella oli kaikki rivissä kyyläämässä Ukkoa) Ukko vaan kylmän viileästi tuijotti takaisin nenä melkein kiinni nenässä. Ehdin sitten hyvin itse vaihtaa paikkaa ja tulla auttamaan Ukkoa. Tuli aurausviitalla käyttöä, kun välillä sillä nilkoille naputtelemalla pistin pässejä liikkeelle. Aika usein Ukko sai kuitenkin pelkällä tuijotuksellaan ne liikkeelle, mikä oli aika hienoa. Tai toisaalta, en tiedä onko tämä nyt sitten hyvä asia, kun vahvistaa Ukon silmän käyttöä entisestään.. :D No, joka tapauksessa Ukko pärjäs tosi hyvin pässien kanssa eikä Ukkoa alkanut yhtään niiden niskurointi hermostuttaa. Ihan muitta mutkitta oli änkemässä aidan ja pässien väliinkin jos ne aidalla jumitti eikä näyttänyt yhtään jännittävän.

Nyt olin kyllä Ukolle tiukkanakin kaikesta sen omasta säätämisestä ja sen piti tehdä just niin kuin sanoin eikä melkein (erityisesti koska nää pässit oli sen verran haastavampia ettei sooloilun varaa oikein ollut), vaadin todella että Ukko kuuntelee ja tekee niin kuin sanon. Ja sitten aivan lopuksi kun tajusin, että aidalla on noidenkin kanssa hyvä ottaa hakukaaritreeniä, niin Ukko teki aivan sika hyviä, laajoja hakukaaria! Ukon annoin siinä aidalla nostaakin lampaita, kun pääsin itse hyvin sivuun ja aita toimi apuna, että tuli kuitenkin suora nosto. Olis pitänyt Jerikonkin kanssa tajuta tehdä noin!

Mutta kyllä se nyt vaan niin on, että Ukko saa sanoa hyvästit lapsuudelle ja nyt aletaan ihan oikeasti vaatimaan ison pojan työskentelyä, kun se kerta noin hyvin sitten toimiikin! ;)

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Rainy day

Tänään tokoiltiin sateisessa säässä Kyötikkälässä piirinmestistokoissa. Yksilöliikkeet tehtiin neljässä osassa ja vaikka aluksi tuntuikin, että mitenköhän päivä sujuu, niin itse asiassa kehät soljui ihan suht hyvin. Aikataulussa pysyttiin tai se itse asiassa alitettiinkin, vaikka sitten kisakirjoja odottaessa alkoi mun kärsivällisyys olla aika lopussa, kun suunnilleen 45 minuuttia niitä odoteltiin ja olisin voinut käydä välissä käyttämässä koirat jos olisin vaan tiennyt. Ukko oli itse asiassa aamupäivän Tuijalla, kun Matti oli mökillä kaveriporukalla enkä viitsinyt sitä jättää yksin kotiin enkä toisaalta ottaa kisapaikallekaan mukaan häiritsemään keskittymistä. Kiitos Tuijalle siis avusta ja kärsivällisyydestä Ukon kanssa. ;)

Viimeinen ykkönen odotuttaa vielä itseään ja tänään oli kaiken kaikkiaan vähän huono fiilis ja vire kateissa. En tiedä mikä Jerikoa nyt oikein vaivasi, mutta molemmat paikallaolot nollaantui heti kättelyssä. Kehään mennessä vielä fiilis ok, mutta rivissä Jeriko alkoi selvästi olemaan jonkun oman kuplansa sisällä eikä oikein kuunnellut tai pitänyt kontaktia. Arvasin, että se menee jossain vaiheessa sitten maahan, koska oli niin paineisen oloinen ja niinhän siinä kävi. Tein itse varmaan siinä sitten virheen, että koirien luo palatessa käskin istumaan ja silleen leikkimielisesti tokaisin jotain, että "hölmö koira". Siis ihan lempeällä äänellä, mutta kyllä Jeriko noi bongaa, se on varma. Ja sitten vaikka oltiin rivin ensimmäisinä ja olis luullut, että paikkamakuu menee nyt hyvin, niin Jeriko oli korvat niin tukossa, että tarvi kolme (!!!) käskyä maahanmenoon ja tämäkin liike sitä myöten nolla.
Voin sanoa, että mielessä kävi, että jos vaikka lähtisi sateesta seisomasta ja menis kotiin, kun ykkönen oli sillä taputeltu. Vielä kun näki, että Jeriko oli taas jossain ihme paiseessa ja tiesin, että jos tästä jatkan niin en saa vähääkään antaa mieltäni painaa tai Jeriko laamailee koko loppu kokeenkin.

Jatkettiin kuitenkin yksilösuorituksiin. Ensimmäisessä osiossa seuraaminen, zeta ja luoksetulo.

Seuraaminen 6,5: Paikoitellen Jeriko seuras oikein hyvällä vireelle, mutta sitten otti häiriötä kehän laidalta, kun leikitettiin jotain toista koiraa ja sitten viereisestä kehästä, kun käveltiin sitä kohti. Päättäväisesti kävelin vaan pää pystyssä, mutta niin se koira vaan katos käännöksessä multa totaalisesti ja oli pakko kutsua uudelleen seuraamaan, kun siellä nuuhkittiin vaan maata. SM-kisoissa viimeksi oli näin pahaa seuraamista ja silloin sain kuulla, että olisin omalla katsomisellani painostanut. Nyt voin sanoa, että niin ei todellakaan ollut, vaan Jeriko oli muuten jotenkin paineessa ehkä piloille menneiden paikallaolojen pohjalta..? Toisaalta tosiaan jo keskiviikkona ja torstaina oli jotain kummallista havaittavissa, josta en edelleenkään ole saanut kiinni, että mistä johtuu...

Zeta 8,5: Järjestys seiso, istu, maahan. Hitto kun jännitti miten käy, kun lämmitellessä Jeriko ei millään olisi seisonut, vaan istui varmaan viisi kertaa putkeen ja aina mun kääntyessä käänsi päänsä pois paineistuneena, että tiesi että meni väärin, mutta ei korjannut siltikään seuraavalle toistolle. Yritin vaan tsempata ja innostaa, otettiin uudestaan ja uudestaan, kokeilin pysäytykseen "top"-käskyn sijaan vanhaa "stoppia" ja sillä seisoikin. Kunnes sitten taas seuraavalla toistolla istui. Lopulta sain pari kertaa onnistumaan peräkkäin hyvin pehmeällä "top"-käskyllä ja menihän ne liikkeet sitten oikein kehässäkin, mutta seisomisesta Jeriko ennakoi seuraamiseen lähtöä törkeästi.

Luoksetulo 9: Juuri ennen kuin liikkuri sanoi "liike alkaa" viereisessä kehässä karjaistiin jotain, mitä Jeriko jäi kovasti vasemmalle katsomaan, enkä ehtinyt enää korjata kontaktiin. Aattelin jo, ettei kuuntele mun käskyä, mutta kuunteli kuitenkin, törkeän vinoon vaan meni sitten maahan kun niin kyyläs toista kehää. Itse luoksetulon vauhti ja pysäytykset oli aikas hyvät. :)

Seuraavassa kehässä oli pelkkä ruutu, josta saatiin 9: Muutama koira meitä ennen oli hyllyttänyt koko kokeen ylittämällä kehänauhan. Toisessa kehässä oli ruutu, jonka koirat varmaan näki ja sitten kehien välissä välinelaatikko, jota ainakin yhden koiran näin menevän katsomaan. Jerikokin katsoi selkeästi laatikkoa lähtiessään ruutuun, teki pienen kaarroksen sen vuoksi, mutta päätyi kuitenkin etureunasta sisään ja stoppasi hyvin (tosin aika lähelle reunaa) ja siitä maahan, onneksi koko koira sisällä! Seuraamiseen tulo ei ollut parasta Jerikoa, jäi vähän väljäksi eikä tainnut tullakaan ihan tavanomaisella vauhdillaan... :/

Sitten olikin vuorossa pelkkä ohjattu, josta tuloksena 6: Oikea kapula olis ollut se meille parempi, mutta arpoutui vasen, hitto! Jeriko meni aika hitaasti merkille ja jäi (kuten aina ohjatussa) vinoon perse vasemmalle päin. Meinas lähteä sitten oikeaa noutamaan, hetken katsoin korjaisko suunnan, mutta ei. Seis ja uusi käsky, jolla Jeriko tuli takaisin merkille ja lähti siitä noutamaan vasemman ilman uutta lisäkäskyä.

Viimeisessä kehässä metsku, tunnari ja kaukot.
Metsku 8: Kapulaa nostaessa kapula lipes hieman Jerikon suusta ja joutui nostamaan uudelleen. Ei siis ottanut tarpeeksi vahvasti kiinni ja märässä nurmessa oleva kapula oli varmasti liukas. Lisäksi olisi voinut olla vauhdikkaampi palautus ja perusasento jäi hieman vajaaksi.

Tunnari 9,5: Kapulat katos ihan täysin nurmeen. Lisäksi liikkuri asetteli ne riviin silleen pitkittäin, mistä en ole ihan varma onko sellainen asettelutapa enää käytössä, kun olen tottunut vain riviin jossa kapulat on ikään kuin pystyssä ja ympyrään... Mmm.. No, eipä sen niin väliäkään. Kivasti Jeriko kuitenkin teki, heti oman kohdalla toi varmana, palautuksessa voisi olla vauhtia enemmän.

Kaukkarit 9,5: Järjestys i-s-m-s-i-m. Voin sanoa, että jännitti. Tällaisen päivän jälkeen pelkäsin ihan himona, että Jeriko alkaa jähmimään. Lisäksi liikkuri käskytteli vaihdot TOSI nopeasti, ei ollut mitään 3 sekunnin välejä, ei siis jäänyt oikein aikaa tuplakäskyillekään. Lisäksi jätössä tai kun tulin riittävän etäisyyden päähän Jeriko haisteli maata.. Mutta hitto vie, sehän teki jokaisen liikkeen ekasta käskystä ja aika hyvällä tekniikalla, nähdäkseni ei liikkunut mihinkään. :)

Kokonaispisteiksi saatiin siis räävittyä kasaan 225,5 pistettä eli 2-tulos. Eli viimeisen ykkösen metsästys vielä jatkuu. Katsotaan saisko jostain kokeesta syyskuun lopulta paikan vai meneekö pidemmälle.. Joka tapauksessa pitäydyn suunnitelmassani alkaa nyt tekemään jälkeä, ehkä vaihtelu virkistääkin ja katsotaan sitten missä väleissä tokoillaan. Ja tehdään edelleen vain leikittelytreenejä ja yritetään saada erityisesti paikallaoloista paine pois.. Vaikka alkupäivä olikin aivan peestä, niin tyytyväinen olen siihen, kuinka kuitenkin sain oman hermoni hallintaan ja sitä myötä myös Jerikon työskentelemään ihan kohtuullisesti vaikkei parastaan näyttänytkään. Kun miettii niitä voittajaluokan kokeita, joissa vireen kanssa oli ongelmaa, kun Jeriko paineistui herkästi, niin on kuitenkin siitä päästy pitkästi eteenpäin. Silloinhan ongelmana oli selvästi Ukon tuleminen taloon, nyt en tiedä mistä tänään kiikasti... Jeriko on kuitenkin tosi miellyttämisenhaluinen, herkkä ja vähän liiankin ajatteleva koira ja ottaa sitten liiaksikin painetta itselleen jostain sisäisistä ristiriidoista. Mutta yritetään nyt edelleen jatkossa saada paine pois paikallaoloista ettei niitä tarvis jatkossa nollailla ja pääsis yksilöliikkeet aloittamaan hyvässä fiiliksessä...