maanantai 25. helmikuuta 2019

Valjakkohiihdon rotumestikset ja suksi poikki

Sunnuntaina kilpailtiin valjakkohiihdon rotumestiksistä Imatralla. Lähdettiin Ilonan kanssa reissuun lauantaina ja otettiin nyt Ukon ja Jupiterin lisäksi Jeriko mukaan reissumieheksi. Käytiin kisapaikalla hiihtelemässä illalla, mutta ei oltu varauduttu otsalampuilla, niin hiihdeltiin vain kenttää ympäri ja harjoiteltiin wassuttamista. :D Yövyttiin samassa hotellissa kuin tammikuun kisojen aikaan. Nyt vaan olikin sitten huomattavasti rauhattomampaa hotellin vieressä olevan baarin ympäristössä yöllä ja nukuttiin molemmat tosi huonosti, mä näin unia mafiasta ja heräilin ja Ilona vaan nukkui tosi vähän. Sen oloisia ihmisiä oli aamupalalla (joka oli kyllä aika kämänen), että saattoi olla samaa ulkona metelöinyttä porukkaa.. Näillä eväillä sitten kisoihin.

Ennen startteja testailtiin vielä suksia (aika pro meininki kun molemmilla oli nyt kahdet sukset :P ). Latu oli hyvässä kunnossa plussakeleistä huolimatta, tiivis, mutta ei jäässä. Oikein hyvä. :) Ainut huono puoli oli lämmin sää +4-5, mutta koiria oli kyllä juotettu sen mukaisesti.

Autoin Ilonan ja Jupiterin matkaan ja sitten neljän minuutin päästä oli oma lähtö Ukon kanssa. Eipä siinä päästy pitkälle kun heti kentältä metsään sukeltaessa oli tiukka 90 asteen mutka (josta varoiteltiin!) ja silti porhalsin siihen aivan liian lujaa. Vauhtisokeus iski enkä tajunnut kuinka helkkarin tiukka se käännös sitten olikaan koiran vetämässä vauhdissa! Multa meni mutka suoraksi ja lensin ladulta pihalle. Äkkiä vaan ylös ja takas eteenpäin, mutta heti huomasin, että oikeassa suksessa oli jotain vialla. Ensin aattelin, että pohjaan oli juuttunut joku roska ja toivoin, että se irtoaisi pian. Vaan ei irronnut ja pikku hiljaa aloin olemaan varma, että suksi oli mennyt rikki, tuntui siltä kuin se olisi halki pohjasta ja kinnaisi ladussa joka oikean jalan potkulla.

Siinä vaiheessa ei ollut enää takaisinpaluuta, ainut tie ladulta pois oli hiihtää sieltä ja niin minä hiihdin ja Ukko veti urhoollisesti. Yhdessä kohtaa olin jo aivan loppu ja kirosin vaan epätoivoisena. Siinä Ukko otti muutaman kymmenen metrin ajan ravia tai jopa kävelyä, mutta kun sain sisuni uudelleen kerättyä, niin Ukko jatkoi laukalla vetoa. Vielä maalisuorallekin tullessa Ukko veti laukalla liina kireällä vaikka aivan hullun rankka rasti olikin ollut. Urhoollinen Ypy. <3 p="">
Heti maalissa nappasin suksen jalasta ja rikkihän se oli. Hittolainen. Jos olisi tajunnut tuon heti kaaduttuaan niin olisi voinut vielä jättää hiihtämättä sen 5km. Ukko jaksoi kuitenkin hyvin ja palautui hyvin, joten sinänsä no harm done. Ja onneksi meni vaan suksi (vaikka harmittaahan se!) eikä murtunut sentään mitään paikkoja, pieni tärsky vaan tuli hartialle.








Suksen yläpinta repeytynyt irti. Nyt jälkikäteen kävi ilmi, että suksi on itse asiassa sisältä poikki ja pohja ja sivumuovit piti sitä tälleen kasassa... :D


Päivän upean tuloksen tekivät Ilona ja Jupiter kun hiihtivät 19 koirakon korkeatasoisessa luokassa sekä samalla rotumestaruuksissa toiselle sijalle VAIN 20 sekunnin erolla voittajaan! Huonoille eivät hävinneet, kun voiton vei moninkertainen rotumestari ja suomenmestari Emilia ja Nona. :) Aivan huikean hieno suoritus ja tästä on kyllä hieno jatkaa muihin kauden arvokisoihin. Molempien poikien kanssa, hienossa kunnossa ovat!



Hullu koira :D 

Jupiter palkintojen kanssa. :) 

Kotimatkalla luettiin sitten uutisia valjakkohiihdon SM-kilpailuista. "Kilpailijoiden toiveita oli kuultu" ja naisten C-luokan matkaksi ilmoitettiin nyt, ilmoittautumisten jo alettua, 8km. Ainut että facebookissa pyörineen äänestyksen tulos oli, että 5km matkaa äänesti 22 henkilöä ja 8km matkaa yksi. Mut hei, kuultu on. ;) Jotkut oli erehtyneet tätä asiaa facebookissa kysymään, niin saivat aika nuivaa vastausta. Siispä olen pitänyt siellä suuni kiinni, mutta ehkä sitä omaan blogiinsa saa sentään kirjoittaa ajatuksiaan..?

Vähän aiheuttaa päänvaivaa, että miten tuota matkaa varten treenataan täällä etelässä, kun ladut (varsinkin ne joille on koirahiihtovuoro) on jo mennyttä ja muualla on sitten tiet ja kaikki ihan peilijäässä. Yksi kysymysmerkki on toki sekin, että onko maaliskuun lopussa ladut kunnossa Kuhmossakaan jos nämä plussakelit jatkuu.

Mutta nyt treenataan sitten innovatiivisesti ja matkasta viis, ainakin Jupiter ja Ilona, todennäköisesti myös Ukko on osallistumassa jos hiihtäjä vaan uskaltaa tuolle matkalle. Osallistujia tuo kuitenkin varmasti karsii naisten C-luokasta. Se 3km lisä voi todella olla kynnyskysymys jos/kun koiran on tarkoitus todella vetää täysiä, varsinkin lämpimällä säällä, kun nytkin Imatralla nähtiin koirilta aivan totaalisia hyytymisiä 5km matkalla.


keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Agilityä ja rallitokoa

Vajaa pari viikkoa sitten käytiin Jerikon kanssa toisessa avoimen luokan rallitokokokeessa. Jerikon keskittyminen ei ollut tällä kertaa ihan parasta a-luokkaa, minkä vuoksi uusittiin saksalainen käännös (Jeriko tarjosi pyörähdystä vastapäivään). Tämän jälkeen meni ihan kivasti, mutta jouduttiin vielä uusimaan eteen istumaan siirtyminen, kun Jeriko tarjosi ohjaajan kiertämisen ja sitten samalta kyltiltä -1p kun Jeriko vielä edestä kiertämällä taakse siirtyessään yritti tulla ensin jalkojen väliin (onneksi oli jalat tiiviisti yhdessä!). :D Tuloksena siis kuitenkin 93p.



Viime viikonloppuna piti olla myös rallitokokoe, mutta jouduin valitettavasti perumaan meidän osallistumisen, kun Jeriko loukkasi itsensä koetta edeltäväksi ja oli pahasti jumissa. Spurttasi hankikannolla joka sitten pettikin jalkojen alta ja koko ranka kiertyi korkkiruuville. :( Eihän tuollaisesta yli 9v koiran kroppa ihan ilman mitään selvinnyt ja rallitokokokeen sijaan auottiin jumeja Hasun Sannan luona.

Jupiterin kanssa tällä viikolla mulla loppui kärsivällisyys keinun suhteen, kun sitä on "hinkattu" jo pitkään eikä varsinaista edistymistä näytä tapahtuvan. Jupiteria selvästi jännittää keinu ja se himmaa aina ennen loppua, vaikka Anne (tai muu appari) on ollut pitämässä keinua ylhäällä ja laskenut vasta sitten. Eroa ei ole käytti sitten ruoka- tai lelupalkkaa. Alun perin olin ajatellut, että keinu tehdään ainakin melko valmiiksi ennen puomin treenaamisen aloittamista väärinkäsitysten minimoimiseksi, mutta nyt ei enää jaksanut hinkata pelkkää keinua. Lähdettiin siis tekemään puomia ja hyvä niin, koska se lähti sujumaan heti hienosti! Tätäkin olin alun perin ajatellut tehdä säädettävällä puomilla pikku hiljaa nostaen, mutta no, suoraan vaan korkealle puomille eikä se jännittänyt Jupiteria sitten ollenkaan! Vauhtikin kasvoi nopeasti ja hienosti haki 2on2off-asentoa, joten eiköhän me pikku hiljaa edistytä tässä ja jospa se keinukin sitten alkaisi edistymään.. :)

Viime sunnuntaina meillä oli Valkeakosken Korkeakankaalla valjakkohiihdon treenipäivä. Aurinko paistoi ja oli suorastaan lämmin (koirille selvästi vetäessä tuli enemmän jano) ja hienot treenit saatiin vedettyä. Tästä mahdollisuudesta aivan huikean iso kiitos Valkeakosken liikuntatoimelle avarakatseisuudesta. :) Marja veti Ukon kanssa ensin 5km (todellisuudessa reilu 4km) lenkin ja itse Jupiterin kanssa reilu 3km mäkistä reittiä. Sitten tehtiin kaksi viesti-/sprinttilähtöä ja 1km pyrähdykset lähdöstä. Kyllä noi molemmat pojat on kyllä hienoja viestilähtijöitä! :)

lauantai 2. helmikuuta 2019

Valjakkolajibuumi

Jo toinen hyväluminen talvi peräkkäin näyttää saaneen aikaan sen, että erilaiset valjakkolajit ja ylipäätään koirien kanssa jonkin menopelin vetely on noussut suureen suosioon. Tämä on totta kai lajin kannalta hieno homma ja itsellä alkoi jo kytemään ajatus valjakkokoulutuspäivän järjestämisestä rotuyhdistyksen nimissä valjakkolajeista kiinnostuneille bordercollieille ja kelpieille.

Suosiolla on kuitenkin ehkä myös nurja puolensa. Jos aloitteleva harrastaja yksin tai yhdessä aloittelevien harrastajien kanssa aloittelee vetoharrastusta, voi asioita mennä pieleenkin. Itse olen erittäin tarkka koirien huollosta ja hyvinvoinnista, ja onkin välillä hyvin vaikea olla puuttumatta somessa esiintyviin asioihin, joissa itse näen korjattavaa.

Aloitetaan varusteista. Oli vetolaji sitten mikä tahansa (valjakkohiihto, kicksparkin veto jne.) pitää koiralla ehdottomasti olla sille hyvin istuvat valjaat! Vetovaljaat on monella tapaa hyvin erilaiset kuin normaalit arkikäyttövaljaat tai jälkivaljaat, joten vetovaljaita pitäisi aloittelevan ehdottomasti käydä sovittamassa jonkun kokeneen harrastajan kanssa. Kaikissa myymälöissäkään ei ole asiantuntevia myyjiä tässä asiassa, siihen ei kannata tuudittautua. Toki on sitten erikseen valjakkourheiluun erikoistuneita myymälöitä joita yleensä pitääkin lajin harrastaja/kilpailija, jolloin tietää saavansa hyviä ohjeita.

Valjasta sovitetaan koiralle aina niin, että valjasta vedetään tiukalle taaksepäin, vetoa imitoiden. Vetovaljaan kiinnitys tulee koiran hännän tyven tasolle, ei selän päälle, mutta ei kauas hännän taaksekaan. Valjaan kaula-aukon tulee olla sopiva. Sopiva tarkoittaa sitä, että valjasta taaksepäin vedettäessä kaula-aukon reunat ei valahda koiran lavan päälle etujalan liikettä rajoittamaan. Vetopisteen tulisi tulla koiran rintalastan päälle eikä nousta kaulalle.



Normaalivaljaaseen verrattuna vetovaljaan kaula-aukko voi äkkiseltään tuntua tiukalta. Tärkeä niksi on myös nostella runsas turkki tai löysä nahka kaula-aukon etupuolelle. Tällöin valjas asettuu tiiviisti sille paikalle missä sen kuuluukin olla.

Vetoliinan tulee olla riittävän pitkä ettei sukset tai muu väline tule koiran takajaloille ja siinä pitää ehdottomasti olla jousto. Kilpailuja varten VUL:lla ja SPKL:llä on omat sääntönsä siitä millainen liinan tulee olla.

Koiraa ei ruokita ennen vetotreeniä tai heti sen jälkeen. Jos meillä on treenit tai kisat aamulla tai aamupäivällä, en anna aamuruokaa koirille lainkaan. Illalla treenattaessa aamuruuan koirat saa ja iltaruuan noin 1-2 tuntia harjoittelun jälkeen. Sen sijaan nesteytys ennen rankempaa treeniä on tärkeää. Tämä on erityisen tärkeää keväästä syksyyn, mutta vaikuttaa koiran jaksamiseen ja palautumiseen myös talvella. Itse annan bortsun kokoisella koiralle n. 4dl lihalla maustettua vettä 2-3 tuntia ennen harjoittelua. Suorituksen tai harjoittelun jälkeen käytän koirillani palautusjuomia.

Olen löytänyt nyt palautusjuoman johon olen erittäin tyytyväinen (Vetfood BB&Recovery Balance). Lisäksi koirani saavat HMB&Power jauhetta päivittäin. Jälkimmäinen parantaa rasva-aineenvaihduntaa, josta koirat ideaalitilanteessa valtaosan energiastaan saavatkin. Viime talven hapottelut on Ukolla ainakin loppunut, johtui sitten näistä tai jostain muusta.

Sitten erittäin tärkeä eli lämpötilarajat! Tätä ei voi alleviivata liikaa. Koiran lämpöhalvausta ei näe ennen kuin se on koiralla jo päällä ja kerta voi pilata koiran lämmönsietokyvyn lopullisesti. VUL:n kilpailuissa ehdoton lämpöraja on 22 celsiusta, silloin kilpailuja ei järjestetä ollenkaan! Kun lämpö nousee yli 16 asteen, voidaan kilpailumatkoja esimerkiksi lyhentää tai muuten soveltaa. Koiran massa ja turkin määrä toki vaikuttavat sen lämpenemiseen, mutta määräävin tekijä tässä on kuitenkin lämpötila sekä ilmankosteus (kuinka hyvin läähättämällä pystyy haihduttamaan lämpöä). Toistan: kuivan maan aikaan nesteytys on erityisen tärkeää!

(c) Timo Waltari

Talvella ehdoton pakkasraja VUL:n kisoissa on -20 astetta, -18-20 kilpailu järjestetään ylituomarin arvion mukaan. SPKL kilpailuissa pakkasraja on -18. Kovassa pakkasessa täysillä vetäminen voi vaurioittaa koiran hengityselimiä.

Alkulämmittely ja loppujäähdyttely on syytä myös muistaa. Alkulämmittely suojaa erityisesti lihasvammoilta, loppujäähdyttely helpottaa maitohapon poistumista lihaksista ja ehkäisee lihasjumien kehittymistä. Täyttä päätä vetämään ei pitäisi lähteä ilman kunnollista lämmittelyä eikä vedon jälkeen lykätä koiraa suoraan autoon tai sisälle.

Tämä on sinänsä itsestäänselvyys, mutta vetoon otettavan koiran tulee myös olla terve ja hyväkuntoinen. Vetolajit ovat fyysisesti hyvin kuormittavia eikä niitä pitäisi tehdä liian nuoren ja kasvavan, liian vanhan tai sairaan koiran kanssa.  Nuorelle koiralle harjoittelu aloitetaan lyhyissä pätkissä kuntoa kohottaen. Tärkeää on huomioida, että jo lyhyt täydellä vauhdilla tehty veto voi aiheuttaa vammoja jos koiran fysiikka ei ole kunnossa/vielä sillä tasolla.

Runsas vetolajien treenaaminen on sen verran rankkaa, että tärkeää on huomioida myös koiran muut lajit ja koiran saama muu rasitus. Lepopäivät ja rasituksen määrä täytyy osata rytmittää.

Tärkeää olisi myös muistaa yhtään enempää vetoa tekevien koirien huollattaminen. Vetokoirat kehittävät jumeja erityisesti etuosaan, mutta jumeja voi toki kehittyä pitkin kroppaa. Säännöllinen huollattaminen pitää ainakin oman mieleni rauhallisena, kun tiedän, että koirat on hyvässä kunnossa ja uskaltaa niitä vedättää täydellä vauhdilla. :)