Troijan ja Keplerin treenejä

 Tänään lähdetiin tekemään ensin pellolle jälkeä ja sitten tottistelemaan Lilin, Hannen ja Pirittan kanssa. Puitteet treeneille oli kyllä huikeat!

Keplerille olin tehnyt eilen myös jäljen noin kolmen viikon tauon jälkeen. Taukoa kertyi kun oli agilityn SM-kisat ja sitten olin kaksi viikkoa putkeen Vantaalla jolloin en jälkiä päässyt tekemään. Eiliselle jäljelle Kepler lähti aivan energiaa pursuten ja henkselit paukkuen, mloppua kohden vähän alkoi rauhoittumaankin.

Päätin eilisen treenin perusteella tehdä tänään jo vähän pidempää ja neljä esinettä. Pituutta tuli 220m. Tähän mennessä pisimmät jäljet on ollut varmaan noin 100-150m maksimissaan. Tämä oli kyllä ihan hyvä, koska Kepler lähti nytkin aika innolla, mutta asettui sitten jäljestämään taas todella hyvin. Jäljestyksen osalta Kepler on tosi ahne ja maavainuinenkin, nyt pitäisi vaan saada rytmi hyväksi alusta lähtien ja esineilmaisut kuntoon. Niitä on vasta alettu harjoittelemaan.

Pienen evästauon jälkeen (kiitos Pirittalle ja miehelleen!) jatkettiin tottiksilla. Troija sai parikseen Mauri-malin, mutta eipä se Troijaa kyllä jännityttänyt, kun keskittyi ihan omiin juttuihinsa. Joka tapauksessa Mauri siellä pötkötti kentän reunassa ja Troijalle tehtiin epäsäännöllisen vahvisteaikatauun mukaista seuruusarjaa, johon alkuun ja kahteen väliin haukutukset. Tosin itse vähän sekoilin ja annoin lelun haukun jälkeen, vaikka siitä olisi pitänyt jatkaa suoraan seuruuseen. Vanhat tavat vaan on tiukassa. Lisäksi mulla oli aivan turhaan tuossa hihna mukana! Olisi hieman jouhevoittanut palkkausta, kun ei olisi ollut se toisessa kädessä! :D Troija teki kyllä hyvällä vireellä ja kaikin puolin hienosti, en voi olla kuin tyytyväinen.

Täytyy nyt olla rehellinen ja pohtia vähän Troijan historiaa. BH-koe aiheutti tietenkin aika kolhun ja trauman, mutta ehkä etenkin mulle. Troijalla on kuitenkin aina ollut vähän taipumusta passivoitua, jos kokee painetta, on epävarma tmv. Sen koulutuksen alkuvaiheessa tehtiin tokoa, johon mulla ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut järin suurta motivaatiota. Toisaalta en koskaan ole Troijan virettä  millään menetelmällä oikein nostattanut, kun nostatus jotenkin on mun päässä mennyt enemmän PK-puolelle ja kun ennen B-tottista se ei ollut Troijalle vaihtoehto, niin se vaan on jäänyt. Koska toko tai oma mielleyhtymä tokoon, että ei siellä virettä nostatella. Vasta nyt silmät on taas auennut sille, että virettä voisi tosiaan ihan vaan nostaa, jolloin myös häiriöt ja jännittävät asiat ei tuntuisi niin pahoilta. Helppoa ja yksinkertaista, mutta kylläpä on pitänyt kauan mennä, että tällainen on tullut mieleen. 

Ei tämä välttämättä kaikkea ratkaise, mutta toisaalta uskon, että auttaa todennäköisesti aika paljonkin. Nyt vaan treeniä lisää ja katsotaan miten meidän käy. Mutta joka tapauksessa kyllä Troijastakin löytyy enemmän vaihteita, kuin mitä nyt vaan olen tähän mennessä ottanut käyttöön. Nyt otetaan isompaa silmään ja katsotaan miltä näyttää.

Paimennuskilpailut ja IFH-rotumestikset

Pari viikkoa on varmaan sopivan mittainen aika toipua ensimmäisistä omista (siis yhdessä Miikun kanssa) järjestetyistä paimennuskisoista ennen kuin niitä mitään kirjoittelee? Pari viikkoa sitten oli siis ensimmäiset Pirkanmaan Pikkukisat, joiden suunnittelu lähti kahden hullun puolivitsi-heitoista, jotka sitten kuitenkin poiki ihan oikeat kisat. Miikulla on hienot puitteet kisoille, mutta lampaita liian vähän, mutta yhdistettynä mun porukan kanssa saatiin niistä juuri riittävä porukka 1-2 -luokkien kisoille max 20 osallistujalle per päivä. Tuomarina meille ilmeisenä vaihtoehtona Petri Keski-Korpela. :) 

Järjestelyjä etukäteen oli totta kai paljon. Mun lampaat siirtyi Miikulle kolme viikkoa ennen kisoja jotta ehti laumaantumaan Miikun lampaiden kanssa, ja niitä käytiin paimentamassa ahkerasti eri kombinaatioilla ennen kisoja. Kaikenlaista infrastruktuuria myös rakenneltiin varikoista lähtien. Iso homma, josta suurin kiitos kuuluu tilaemäntänä Miikulle totta kai. :) 

Kisapäivinä itse talkoilin lähtövarikolla lampaiden lajittelussa. Lampaat antoivat kisaajille haastetta, mutta niitä hyvin käsitteleville koirille lampaat kulki kauniisti niin kuin etukäteen treeneissäkin. Ei mitään helppoja lampaita, ja tuuppaisuista lähtivät kyllä laukalle ja lapasesta, mutta onnistuneitakin ratoja saatiin, ja se on tärkeintä.  Katsotaan nyt sitten jääkö nämä ensimmäisiksi ja viimeisiksi kisoiksi vai onko jatkoa vielä luvassa.

Kisojen jälkeen omat lampaat palasi kotiin ja nyt niiltä on villatkin tiputettu. On noi kainuunharmaat vaan kauniita! Ja karitsoistakin paljastui villojen alta tosi kivoja tyyppejä, vaikka kuiva kesä todella runteli luonnonlaitumia. Peräti kuusi uuhikaritsaa jää tällä kertaa kotiin kasvamaan, saas nähdä mitä niistä tulee. :)

Tänään oli sitten IFH-rotumestikset, joihin lähdettiin Jerikon kanssa puolustamaan mestaruutta. Meille arpoutui päivän viimeinen jälki, jonka kerrottiin jo etukäteen olevan lyhyemmässä heinässä kuin muut pellot. Lisäksi pelto oli järven rannassa mihin tuuli enemmän kuin muualle. Ei se pelto kuitenkaan mitenkään liian lyhyessä ollut, tosi hyvä pituus ja ne vähät treenit mitä nyt parin viikon aikana on ehditty tehdä on tehty nimenomaan lyhyessä. Koko kesänä tosiaan ei treenattu lainkaan, kun ei rotumestiksistäkään ollut tietoa, ja treenailu alkoi vasta pari viikkoa sitten. Siinä sitten elettiinkin mielenkiintoisia treenejä, kun Jerikolla on ollut vähän liiaksi takki auki. Viimeisen jäljen tein sellaista syheröä, että koko ajan piti olla hereillä ja ehkä se sai mielentilaa vähän paremmaksi.

Paalulta lähtö ei ollut ihan suoraviivainen, jostain syystä Jeriko kävi tarkastamassa vähän jäljen sivussa, mutta jatkoi sitten hyvin eteenpäin. Ensimmäinen kulma oli piikki ja se oli jostain syystä Jerikolle haastava, liittyikö sitten pohjamuutoksiin vai mihin. Jeriko merkkasi ensin ihan oikein ja mulle selvästi luettavasti, että mihin jälki jatkuu, mutta palasi sitten takaisin piikin kärkeen tarkastamaan, ja toisti sitten saman. Olikohan se sitten kolmas lähtöyritys kun se oikeasti lähti jatkamaan jälkeä, minä vaan koko ajan odotin tyynesti. Sen jälkeen jälki lähti rullaamaan kivasti, Jeriko jäljesti hyvin ja nosti kaikki esineet iloisesti.

Jäljen lopussa olin vaan ihan todella tyytyväinen ja onnellinen. En siksi, että jälkisuoritus olisi ollut täydellinen, hieman parempiakin suorituksia on tehty, vaan siksi että ylipäätään saan osallistua pirteän lähes 12-vuotiaan koiran kanssa tällaisiin skaboihin, koira nauttii tekemisestä niin kuin se aina on nauttinut, ja saadaan tehdä yhdessä niin kuin aina ennenkin. :) Se on ihan paras palkinto, pisteistä ja palkintosijoista viis. (ja se meidän tulos oli 80p ja kolmas sija)

Jerikosta IFH-KVA

 Tänään oli sitten se päivä, kun taivaan kappaleet oli kohdillaan ja kaikki meni nappiin. Meillähän on Jerikon kanssa tässä loppusyksystä ollut vähän ongelmaa esineilmaisuiden kanssa, ja niillä sekoiluista johtuen 1-tulos on jäänyt haaveeksi jo muutaman kerran. Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. 

Pikku hiljaa treeneillä ollaan saatu esineilmaisua paremmalle mallille ja tänään sitten kaikki osui kohdilleen. Jeriko ilmaisi esineet paremmin kuin ehkä koskaan! Ei jäänyt haaveilemaan esineen kohdalle ja harkitsemaan ilmaisua, vaan nopeasti nappasi esineet suuhun ja lähti tuomaan. Otteet oli hyvät eikä pureskellut tai tiputellut esineitä. Alusta oli märkä, yhdessä nurkassa peltoa oli ehkä noin 10 m halkaisijaltaan oleva lätäkkökin joka kyllä ohitettiin, ja loppusuora oli aika mutaista ja märkää, mutta hienosti Jeriko kyllä jäljesti. Toinen piikki ja suorat kulmat enimmäkseen oli ihan täydellisiä, kaarelle lähtökulma ja toinen piikki pienen tarkistelun jälkeen onnistui hyvin. Mutta siis erityisesti ne esineet ja ilme jolla Jeriko ne toi oli kaikkein parasta. Oli ilo olla Jerikon kanssa kokeessa ja kuulla lopuksi pisteet 98p! Näin Jeriko sai viimeisen 1-tuloksen ja on täten IFH-KVA!

Käyttövalio on ollut mun iso haave ja sen saavuttaminen sai kyllä silmäkulmat kastumaan. Erityisen hienoa on ollut koko matka Jerikon kanssa. Sen kanssa ollaan yhdessä opeteltu jokainen laji ja ihan erityisen paljon olen tykännyt roikkua sen jälkiliinan päässä. Välillä on hampaita kiristelty keisarin aivoitusten kanssa, mutta enimmäkseen ihasteltu hienoa työskentelyä. Jeriko todellakin ansaitsee kaiken kiitoksen ja kunnian tästä.

Jäljestystä ja hyppytekniikkaa

Treenailut on edelleen jatkunut melko aktiivisina. Troijan kanssa on tehty pieniä tottistreenejä, mutta erityisesti aloitettu hyppytekniikkatreeni. Aloitettiin perussarjan tekeminen, ensin varovaisesti laitoin väliksi vain viisi jalkaa, mikä meni kyllä hienosti sekin, mutta myös kuuden jalan väleillä sujui hienosti pikku tytöltä.

Pari perussarja treeniä tehtyämme päätin sitten myös kokeilla setpoint-treeniä. Aluksi aloitin 45cm korkeudella ja siitä kolme 5cm korotusta 60cm saakka, mutta siitä treenistä en saanut videota. Toiselle kerralla lähtö 5cm korkeammalta ja vaikka näyttikin aika kivalta, niin hidastuskuva on armoton ja huomasi, että Troija ei ihan optimaalisesti käytä takajalkojaan ponnistuksessa. Ensisijaisesti tuli vaikutelma, että pumpperi oli liian lähellä okseria (5 jalkaa) ja Troija olisi halunnut lähteä ponnistamaan kauempaa jolloin pumpperi jäi ikään kuin jalkoihin ja ehkä sen vuoksi takajalkojen käyttö jäi vähäisemmäksi... Täytyy siis ainakin ottaa tuohon tilaa Troijalle lisää ja malttaa pitää korkeudet vielä matalampina jotta saa sitä optimaalista ponnistamista vahvistettua.

Jälkitreenejä on myös jatkettu. Tänään tehtiin ensimmäistä kertaa Troijalle vieraan tallaama jälki ja samalla aloitettiin ihan varsinainen janatreeni janalla näyttäytymisellä. Ilona siis tallasi Troijan jäljen ja näyttäytyi janalla noin 20 metrin päässä. Hienosti janalla eteneminen meni, ehkä suoraan ei pysähtynyt jäljen päällä vaan ylitti ehkä metrillä, ja otti sitten kyllä oikean suunnan. Vieraan ihmisen tallaaman jäljen jäljestämiseen Troija suhtautui suurella vakavuudella. :D Jäljen lopussa kävi taas niin, että jälki päättyi ihan 1 metrin päähän lenkkipolusta, jota pitkin kaksi ulkoilijaa tuli juuri kun oltiin tulossa jäljen loppuun. Troija on kyllä häiriöherkkä näissä ja pasmat meni hetkeksi ihan sekaisin, että mitä oltiin tekemässä, kun katseli vaan ihmisten perään. Lopulta kyllä päästiin sille viimeisellekin kepille.

Jerikolle on nyt tosiaan tehty jo muutamia jälkiä pellolle, mutta toistaiseksi on aina ollut jäinen ja kova pelto talloessa ja useimmiten ajaessakin. Haastavia olosuhteita siis tehty. Tänään oli sitten ensimmäistä kertaa riittävän lämmintä, että pelto oli ihan sula ja olipa kyllä mukavaa tallo jälki vähän järkevimmissä olosuhteissa. Sen kunniaksi tein kunnon siksakkia Jerikolle ja Jeriko kyllä jäljestikin hienosti! Voi että kun kesällä jossain vaiheessa korona-tilanne jo sallisi IFH-kokeiden järjestämisen ja voi kun sitten paikkojakin saataisiin!

Myös Ukko pääsi tänään ajamaan jäljen pellolla pitkästä aikaa ihan vaan mielen virkistykseksi ja olihan se mielissään. :) Ei Ukko oli ihan Jerikon veroinen jäljestäjä, sen jäljestys on rauhattomampaa ja epätarkempaa, mutta esineilmaisun sen muisti aivan erinomaisesti pitkästä tauosta huolimatta ja mätkähti maahan esineillä hetkeäkään epäröimättä. Hyvin tyytyväistä porukkaa oli kotona treenien ja lenkin jälkeen. :)

Kesäkautta kohti

Täällä on treenailtu aktiivisesti ja treeni on kyllä tuottanut hyvin tulostakin. Sanotaanko nyt vaikka näin, että pitkästä aikaa alkaa mullakin tavoitteita siintää silmissä muidenkin kuin pelkästään Jerikon kanssa.

Troija on kasvanut pikku hiljaa kohti aikuisuutta, tosin ensimmäisiäkään juoksuja ei tässä 13kk iässä ole vielä näkynyt. Jeriko kyllä tarkastaa Troijan hajun tarkasti lähes päivittäin, joten epäilisin, että on ne sieltä tulossa, ei vaan ihan vielä käsillä.

Aikuistumiseen on tainnut kuulua pientä murrosikääkin ja tässä välissä oli vaihe, kun Troijan kanssa oli vaikea edetä treeneissä. Nyt kuitenkin siitä on päästy hyvin yli ja Troijan kanssa on kyllä kiva puuhailla ja se on osoittautunut oikein näppäräksi ja nopeasti hoksaavaksi tyttöseksi. Treeni-innon noustessa aloitettiin Maiju Ojamiehen tokoryhmässä ja ehdittiin käydä huimat yhdet treenit ennen kuin koronasulku alkoi.

Koulutusta ollaan kuitenkin edelleen saatu virtuaalisesti ja edetty treeneissä. Noutoa on tehty ja se alkaa olemaan ihan kivassa vaiheessa. Kapulan pito ja ote on tällä hetkellä aikas hyvät ja itse noutoja on nyt ihan muutamia toistoja alla. Troija tuo mielellään kapulan suoraan käteen (alkukoulutusta tehtiin kapulan nostona käteen), mutta myös pudottaa palkkasanalla vauhtinoudossa. Hieman vielä vaatii toistoja, mutta kivalta vaikuttaa.

Seuraamisessa ollaan vasta melko lyhyitä pätkiä tehty, mutta Troijalla on kiva ilme tekemiseen ja koko ajan homma edistyy. Tänään tein ensimmäistä kertaa "yllätyspysähdyksiä" vasemman jalan askeleelle nähdäkseni onko Troija hahmottanut missä sen paikka kuuluu olla, ja hienostihana se menee! :) Troija käyttää myös kroppaansa todella hyvin seuraamisessa, joten tosi näyttävä ja kiva seuraaminen sille vielä tulee.

Luoksetulossa opetan Troijan tulemaan ensin eteen istumaan tottista ajatellen ja sekin alkaa olemaan aika kivalla mallilla Troijan kanssa. Paikka on melko vahvasti Troijalla tiedossa ja nyt on otettu jo muutamia lyhyitä luoksetuloja suoraan eteen.

Kaukkareiden istu-maahan vaihtoja on tehty ihan lähietäisyydellä, ja pikku hiljaa aloitellaan seisomaannousemisen harjoittelua. Ruutua on tehty muutamat kerrat ihan vaan lelulle.

Agilityä varten on tehty kotipihassa keinua, jota Troija tekee nyt kivasti silleen, että painotettu pää on nostettu agilitypöydälle ja Troija tekee siitä lähtötilanteessa vaakatasossa olevaa keinua. Nyt haetaan vaan vielä vauhtia lisää. Juoksupuomia varten tehdään mattotreeniä ja se on edistynyt kivasti. Päästään siinä varmaan tosi hyvään vaiheeseen ennen kuin viitsii puomin tuoda kentälle, ja voidaan siitä sitten edetä puomitreeniin. :)

Ehkä kaikkein kivointa on kuitenkin jäljestäminen ja se kuinka Troija on siinä kehittynyt. Siinä on kyllä tosi paljon Jerikoa tässä asiassa! Namit ei ole sille jäljellä koskaan oikein maistuneet, mutta isänsä kaltaisesti se on silti alkanut jäljestämään tosi motivoituneesti ja tarkkuuteen pyrkien, sen tahti ja tarkkuus on jo tässä vaiheessa hyvin lähellä mun ihannesuoritusta, toki hieman vielä kokemusta tarvitsee lisää. Troija jäljestää jo ongelmitta 1-luokan tasoisia jälkiä, jopa hieman pidempiä ja maastoltaan/muodoiltaan haastavampaakin. Jana on aluillaan, mutta nyt sitä pitäisi alkaa viilaamaan ihan valmiiksi. Keppimotivaatio (isänsä kaltaisesti) on ollut hieman hakusessa jäljestysmotivaation alla, mutta nyt on alkanut näyttämään jo aika hyvältä. Tosi hyvällä mallilla siis ollaan.

Esineruutua on tehty ihan muutamia kertoja, ehkä noin viisi kertaa, alle kymmenen joka tapauksessa. Tämänkin Troija on hoksannut tosi nopeasti ja tietää selvästi etsivänsä esineitä ruudusta. Vielä toistoja tarvitaan, että päästään ilman apuja tapahtuvaan esineruutuiluun, mutta tänään osoitti selvää ymmärrystä asiasta kun olin käynyt näyttämässä sille takarajalla olevat kaksi esinettä ja lähetin ruutuun, niin Troija reagoi erittäin terävästi ja nostikin nopeasti ruudun etuosasta multa vahingossa tippuneen lompakon! Eikä tämä edes sattunut vain kerran, vaan peräti kaksi kertaa. Pirun lompakko ei vaan suostunut pysymään treenitaskussa. :D

Yksi peltojälkikin ollaan Troijan kanssa tehty. Olosuhteet oli aika haastavat kylmän ilman ja tuulen kanssa, joka pellolla johti siihen, että Troija välillä nosti pään ja "huili" vähän ja jatkoi sitten taas tarkasti. Olen miettinyt, että kyllä sille varmaan kannattaisi tehdä myös erikoisjälkeä, kun sillä näyttää taipumuksia tarkkaan jäljestämiseen olevan. Ilmaisutapa on vielä vähän epävarma, kun metsässä olen ehtinyt aloittaa noutona keppien ilmaisua, mutta aloitin kotitreeninä myös esineilmaisua maahanmenolla ja se lähti kyllä sujumaan aika kivasti. Voisi olla luonteva tapa ilmaista myös keppejä..

Jerikon kanssa on totta kai myös tehty jo peltojälkeä kun lunta ei ole ollut. Olosuhteet tosin aika mielenkiintoisia, kun pelloilla on ollut välillä osittain ihan puhtaasti jäisiä kohtia ja ei niitä, niin sulan pinnan alla maa on kuitenkin jäässä eikä tietenkään kasvustoa edellisvuoden kuollutta nurmea lukuunottamatta. Haastavaa, mutta hyvää treeniä kyllä. Tekipä Jeriko sitten senkin, että ensimmäistä kertaa koskaan viime viikonlopun treenijäljellä lähti peuran jäljelle! Homma kuitenkin korjattu ja samaisella peurapellolla tänään meni hienosti, vaikka harhaa oli selvästi tänäänkin. Pääasia, että itsehillintä piti. ;)

Jupiterin kanssa on muutamia paimennustreenejä tehty pienessä aitauksessa. Häkitystä ja jakoa lähinnä. Jako on hyvin haastavaa tuolla liimautuvalla treeniporukalla, mutta ihan hyvää harjoitusta on saatu. Suuremmilla osalla uuhista on nyt karitsat alla ja paaleja sisään tuodessa pääasiassa Ukko on toiminut luottokoirana uuhien ja karitsojen siirtelyssä, koska se on vaan niin todella hyvä siinä, mutta viimeisimmällä kerralla Jupiter ihan todella halusi tulla mukaan (usein se välttelee haastavia tilanteita ja suorastaan lähtee lipettiin), niin päätin ottaa sen mukaan Ukon rinnalle. Kehitystä on tapahtunut, koska uuhet ei ärsyyntyneet Jupiterin läsnäolosta niin kuin aiemmin ja Jupiter oli ihan hyvä sidekick Ukolle siinä. Pikku hiljaa sekin siinä kehittyy. :)

Jerikon suhteen päädyin nyt siihen ratkaisuun, että laitoin siitä uudelleen ilmoituksen SBCAK:n jalostusuroslistalle. Poistin ilmoituksen reilu vuosi sitten, kun Troijan pentue oli tulossa. Tosin silloin jo mietin sitäkin vaihtoehtoa, että olisiko pitänyt ottaa Jerikosta siemennestettä pakkaseen, mutta silloin ajattelin, että ehkä se yksi normaalikokoinen pentue riittää. Nyt olen kuitenkin alkanut haaveilemaan, että voisin Jerikosta vielä saada toisenkin jälkeläisen sopivan nartun kanssa, ja sijoittaa sitten pennun mahdollista jatkoa ajatellen. Mutta katsotaan nyt poikiiko tämä mitään.
http://sbcak.fi/component/content/article/8-yhdistys/598-briskness-jack-daniels

Jerikolle IFH2 1-tuloksella

Tänään oli jännä päivä. Startattiin Jerikon kanssa erikoisjäljen 2-luokassa! Kenraalitreeni tehtiin keskiviikkona, jolloin tallasin jäljen töistä kotiin tullessa, huolsin vanhaa ikkunaa ja keritsin lampaita, ja lopulta meinasin unohtaa koko jäljen ajamisen. Muistin jäljen onneksi ja Jeriko ajoi sen n. 4,5 tuntia vanhenneena. Ja se oli kyllä sellainen nappisuoritus!

Silti 2-luokka jännitti. Erikoisjälki ei ole mikään helppo laji. Tuomari on koko ajan mukana ja arvostelee koiran jokaisen liikkeen. Niin herkkä laji, että upeakin suoritus voi tyssätä yhtäkkiä huonosti suoritettuun kulmaan tai harhaan. Toisaalta odotin tätä koetta erityisellä mielenkiinnolla, koska kokeen tuomari Harri Laajajärvi oli tuomaroinut meitä myös 1-luokassa, jolloin Jerikolla oli vielä esineiden ilmaisuna maahanmeno ja tuossa kokeessa Jeriko otti kaikkia esineitä suuhun tai lähti jopa tuomaan. Kokeen jälkeen kysyin tuomarilta, että mitä hän on mieltä kannattaako ilmaisutapaa vaihtaa ja toisaalta kyselin sudenkuopista tuomisessa. Tuolloisen keskustelun perusteella päätin vaihtaa ilmaisun noutoon ja niin saatiin se 1-luokan tulos jolla päästiin 2-luokkaan.

Edellinenkin koe oli SPL Ala-Satakunnan järjestämä, mutta nyt oltiin eri pelloilla. Arvonnassa saatiin jälki nro 3. Pelloilla oli melko korkea ehkä n. 20cm kasvu, ja tällä pellolla Jerikolla ja toisella 2-luokan koiralla myös töppäreinä jotain polven korkuista kasvia, jota en ehtinyt jäljen ajon kanssa ihmettelemään, että mitä se tarkkaan ottaen olikaan.

Tiesin, että ollaan treenattu oikeita asioita. Olen keskittynyt suunnittelemaan mitä osa-alueita pitää hioa ja parantaa ja se kyllä kantoi hedelmää. Jerikon kanssa jäljen ajaminen synnyttää mussa sellaisen tunteen, että en sitä oikein ehkä osaa selittääkään. On aivan paras fiilis kävellä Jerikon liinan perässä, kun se jäljestää tarkasti ja keskittyneesti, häntä hiljaa itsevarmasti selän päällä heiluen. Sen jokainen karva ilmentää sitä, että se nauttii joka solullaan siitä, että se saa jäljestää, ja se on itsevarma työssään.

Ja niin Jeriko porskutti kaikki suorat kuin raiteilla jäljen päällä. Jos se jonkun kerran otti yhden sivuaskeleen, korjasi se välittömästi itsensä tarkalleen jäljen päälle. Kaikki suoran arvosanalla erinomainen. Myös kaikki esineilmaisut noutona arvosanalla erinomainen. Ensimmäiseen harhaan Jeriko reagoi pysähtymällä ja paikoiltaan haistamalla sen ja jatkoi sitten matkaa. Toiselle harhalle Jeriko käänsi puoli poskea, mutta jatkoi omalla jäljellä hidastamatta tahtiaan.

Kulmissa sitten oli vaihtelua, niin kuin tuomarikin sanoi. Piikkikulmissa on parantamisen varaa ja jonkun suoran kulman Jeriko otti aavistuksen pyöreähkösti, mutta 3-4 kulmaa se meni aivan raiteilla ottamatta harha-askelia. Lopputuloksena 90p eli 1-tulos! Olin kyllä onnesta ihan soikeana jäljen ajamisen jälkeen. Jeriko on aivan timanttinen koira ylipäätään, mutta ennen kaikkea jälkikoira.

Monitaituri Jeriko oli jo kaksi viikkoa sitten Liisa-Idan kanssa HTM-kisoissa AVO-luokassa. Kolme yhteistreeniä ehtivät tehdä ennen kisoja ja pääasiassa itse opetin Jerikolle uuden position Liisa-Idan ohjeiden ja kriteerien mukaisesti. :) Suoritus meni todella hienosti, mutta KUMAa ei silti tullut.  Mutta pääasia tässä on se, että voi itse olla tyytyväinen ja totta kai vähän vielä täytyy parantaakin.

Tunnistamaton bordercollie

Tänään oli näyttelypäivä. Haluaisin saada Jupiterille hankittua H:n sillä ajatuksella, että jos sillä joskus olis jostain käyttökokeesta (lähinnä vetolajit tai agility) vaadittavat valiotulokset niin voisi saada virallisen valiotittelin. Koska Troija on tuossa nyt kasvamassa ja koska Jupiter ei ole ihan niin mutkaton hoitoon laitettava kuin Jeriko, niin Troijan juoksut saattavat johtaa siihen, että Jupiter olisi järkevintä kastroida ja tämän vuoksi H:lla olisi vähän "kiire".

Katselin tuossa kesällä näyttelyitä, mutta mitään tuttuja ja "varmoja" nimiä ei koko loppuvuoden näyttelykalenterissa enää esiintynyt ja jouduin sitten vähän arpomaan mihin lähtisi. Arpaonni ei mulla näissä ole ollut hyvä, ja juuri viikon sisällä kuulin, että toisessa ryhmänäyttelyssä jota olin katsellut, oli vähemmän bortsuja ilmoittautuneena. Nokian ryhmikseen joka oli tänään, oli ilmoittautunut kokonaisuudessaan 11 bortsuja, viisi urosta ja kuusi narttua. Ilmoitin siis Jupiterin käyttöluokkaan ja Jerikon veteraaneihin sillä ajatuksella, että kun nyt mennään kuitenkin niin kokeilee jos sillä olisi sertimahdollisuutta.

Tajusin huonon arpaonneni jo etukäteen, mutta se kyllä alleviivautui kun menin Jupiterin kanssa kehään. Tuomari (Marianne Holm) oli suorastaan hyvin tyly. Tuli tietty koiraa katsomaan heti kun kehään mentiin ja Jupiterin seisotin, tuli jotenkin pään ja suun luokse vähän jotenkin erikoinen ilme naamalla, johon koin tarpeelliseksi kertoa jo valmiiksi, että Jupiterilla on hammastodistus puuttuvasta hampaasti. Sain aika tylyn vastauksen siitä, että hammastodistus ei ole tässä lainkaan isoin ongelma, vaan se että koirani ei ole tunnistettavissa rotuisekseen. Jotenkin sain vastattua, että se on paimenlinjainen bordercollie ja kielen päällä kävi ehdottaa, että tuomari kävisi tutustumassa rotuun hieman laajemmin, koska Jupiter ei suinkaan ole mitenkään niin erikoinen tai epätyypillinen bordercollie. Hillitsin kuitenkin itseni, koska tuomarointihan oli vasta alkanut ja hetken aikaa kai elättelin vielä jotain toivetta H:sta.

Hylätyn kanssa kuitenkin marssittiin ulos kehästä. H:lla sekin alkaa... Jupiterin arvosteli:
"Kolmivärinen uros. Lyhytkarvainen. Keskivahvat raajat. Korkearaajainen. Kolmiomainen pää, vaaleankeltaiset silmät. Sivulle levittyvät korvat. Ohut pitkä kaula. Kohtuullisesti edestä, voimakkaammin takaa kulmautunut. Liikkuu keskimittaisin askelin melko suoraan, häntäänsä korkealla pitäen. Hyväkuntoinen karkeahko karva. Itsevarma miellyttävä käytös. En tunnista rotua --> hylätään."

Että sellaista. Olin kuitenkin erittäin tyytyväinen Jupiteriin. Jos erkkarissa se oli vieraan ohjauksessa paineistunut ja alkoi väistämään tuomaria, niin nyt se esiintyi tosi hienosti, seisoi hievahtamatta ja sitä ei tuntunut mikään häiritsevän. Jopa niin hyvin, että tuomarikin erehtyi luulemaan Jupiteria itsevarmaksi. :D Vaikka Jupiter välillä tietyissä tilanteissa paineistuu mustakin esim. paimentaessa, niin on se vaan arvokasta, että näissä tilanteissa olen sille vankkumaton turva, eikä sillä ole erityistä hätää mun kanssa. :)

Jo tuossa kehään tullessa, kun tuomari tokaisi ettei Jupiter ole tunnistettavissa tiesin pääni sisällä, ettei Jerikokaan olisi erityisesti tuomarin mieleen. Tai no, jollain tapaa tuntui olevan, lällytteli Jerikoa jonkin verran, mutta Jeriko kehästä pihalle EH:lla. Arvostelu:

"Hyvässä kunnossa esiintyvä veteraani, jolle toivoisin lisää raajakorkeutta. Erinomainen pää ja ilme. Hyvä kaula, tilava runko. Normaalit raajat, liikkuu vaivatta, antaa pitkän ja matalan vaikutelman."

Ihan rehellisiä jos ollaan, niin Jeriko on vähintään yhtä vaikeasti bordercollieksi tunnistettavissa kuin Jupiterkin. Minun mielestäni bordercollie on niin monimuotoinen rotu ulkoisesti, että jopa hyvin paljon erilaisia bortsuja nähneenä välillä on vaikea olla varma onko joku koira bordercollie. Ja se vaan jollain tavalla kuuluu mielestäni rotuun, koska ulkoisesti rotumääritelmä antaa sille myöden. Jupiterin hylkäämiselle ei mielestäni ollut perusteita ja tuomarin ehkä pitäisi tosiaan tutustua rodun monimuotoisuuteen hieman paremmin. Me koitetaan taas uudelleen onneamme parin viikon päästä Harjavallassa...

Mutta olkoon miten on. Olin kuitenkin jo aikaisemmin kirjoitellut blogipäivitystä nimenomaan rodun monimuotoisuuteen liittyen, en vaan saanut sitä jotenkin julkaistua, kun en halua tulla väärin ymmärretyksi. Tämän päiväinen näyttelykokemus kuitenkin nosti tätä uudelleen mieleen ja päätin sitten julkaista tekstin.

Treeneistä sen verran, että tänään aamulla oltiin alueellisen valkun agilitytreeneissä Jupiterin ja Troijan kanssa. Puomin 2on2off on alkanut hyvin toimimaan ja meni ihan kivasti vieraalla esteelläkin. Kuuma selvästi haittasi Jupiterin jaksamista, mutta pääosin meni ihan kivasti. A:n juoksukontaktin kanssa on kyllä vielä tekemistä. Jupiter kiinnittää liikaa huomiota muhun ja ottaa jarruttelevia askeleita alastulolla.

Troijan kanssa tehtiin hypyn tarjoamista ja ihan kivasti se sitä tekeekin vaikka treenejä on alla ehkä kolme. Sain Terolta siihen vielä lisävinkkejä, joita voin jatkossa huomioida. Putkea tehtiin myös ja se meni ihan kivasti.

Treenien jälkeen käytiin Tamskin hallin viereisessä metsässä jäähdyttelemässä ja yhdessä vaiheessa Jupiter vähän katosi multa ja palasi sitten tämän näköisenä. :D

Tosi kiva oli näyttelyä ajatellen, mutta onneksi olin varmuuden vuoksi ottanut pyyhkeen ja shampoonkin mukaan, ja hallin puutarhaletkulla sain pestyä Jupiterin.

Eilen tehtiin jälkea Jerikolle ja Troijalle. Jerikon jälki oli nyt kiemurtelua edestakaisin, ei siis varsinaisia kulmia, ja välillä otin kaarella sivuaskeleen. Jälki vanheni 2,5 tuntia ja Jeriko jäljesti nyt tosi hienosti. Ja paalulta lähtö oli parempi, kun siinä ei ollut nameja. Jatkossakin siis tehdään vanhempia jälkiä aina kun mahdollista.

Troijalle tein nyt pitkästä aikaa jäljen metsään. Tämä oli vasta Troijan kolmas jälki. Aiemmin jäljestys ei oikein lähtenyt käyntiin, koska namit ei sille maistuneet jäljellä, enkä halunnut mitään haahuilua jäljelle. Sitten kokeilin jäljellä keppejä, mutta se ei ilmaissut niitä mitenkään ja tehtiin sitten pelkkiä keppiruutuja.

Nyt päätin kokeilla miten jälki menee. Laitoin jäljelle nameja sinne tänne harvakseltaan ja tallasin noin 100m U:n mallisen jäljen, jossa oli neljä keppiä. Troija jäljesti tosi hienosti ja melko tarkasti, ei ottanut nameja eikä kyllä suonut kepeillekään kuin puolikkaan katseen... :D Kyllä on hyvin vahvasti isänsä kaltainen tuossakin, mutta vaikka kepit soisikin ilmaistavan, niin kyllä tuo tyyli minua miellyttää. Tykkään siitä, että motivaatio jäljellä etenemiseen ja toisaalta myös tarkkuuteen on, eikä jäljestys ole pelkkää namien etsintää eikä toisaalta myöskään kepiltä kepille juoksemista. Kyllä tästä hyvä tulee, kun vaan löydän oikeat nappulat mistä sitä täytyy painella, jotta keppien ilmaisu alkaisi toimimaan.. ;)

Troija 5kk

Troija täytti eilen 5kk. Se painaa 10,2kg ja korkeutta on n. 42cm. Treeneissä ollaan edetty ja eilen se oli Jupiterin agilitytreeneissä mukana ja sai tehdä vähän esteen tarjoamista ja putkea. Tosi nopeasti se kyllä hoksaa ja tekee asiat tosi tarmokkaasti kun niihin ryhtyy, eikä mieti että onko tämä oikein vai ei. Keinua on jonkin verran paukuteltu ja se on Troijan mielestä hauskaa eikä missään vaiheessa ole yhtään jännittänyt. :)

Vauhtia Troijassa kyllä riittää ja vähän väliä saa itse katsoa sydän syrjällään ja huudella perään, kun se kaahaa jossain vaikeassa maastossa. Todella ketteräkin se kyllä on, mutta silti..

Troija on kasvanut tosi tasaisesti ja sillä on kyllä kaunis rakenne. Vähän niin kuin Jupiterkin kasvoi hyvin tasaisesti ilman honkkeli-vaiheita tai takakorkeuksia. Ponnuvoimaakin sillä tuntuu olevan, joten jos se nyt vaan ihan normaali bortsunartun kokoiseksi (47-49cm) kasvaa, niin en usko että pk-hyppy tuottaa sille erityisiä vaikeuksia hyppytekniikan tai korvien välin suhteen kun vaan hyvin opetan. :)

kuva: Riina Lummekari

Maanantaina käytiin myös tottiskentällä. Jupiterin kanssa tehtiin ensin tottistreeniä BH-koetta ajatellen. Esiin nousi vähän yllättäviäkin treenattavia asioita kuten että tuomarin syliin ei rynnätä kohti kävellessä eikä kätellessä, hihnan irrotus pannasta ei ole maahanmenokäsky ja toisaalta että paikallaolossa pitäisi keskittyä ohjaajaan eikä olla jousilla valmiina sinkoamaan jonnekin. Nämä kun selätetään, niin ollaan ihan hyvällä mallilla. :D

Troija teki myös pientä treeniä. Istumiset onnistuu hyvin eri tilanteissa ja vauhdistakin, maahanmenoja ollaan edelleen tehty vain käsiavun kanssa. Siitä pitäisi hankkiutua kyllä pian eroon. Luoksetulos tehtiin myös.

Jerikon kanssa pari viimeistä jälkeä on ollut vähän hassuja. Ei ole oikein tuntunut omalta itseltään. Viimeisin oli 1,1km pitkä, seitsemällä esineellä ja lähes kymmenellä kulmalla kaarineen. Melko lailla koejälki mutta ei vanhentunut kuin 1,5 tuntia. Jeriko jäljesti ajoittain jäljestä n. 30cm sivussa ja oudointa siinä oli se, että eroa ei meinannut oikein huomata. Meni koko ajan tosi syvällä nenällä ja sen että se oli ollut jäljen sivusta huomasi vasta jälkikäteen kun se yhtäkkiä korjasikin linjansa ja löysi namin tai esineen sitten edestään. Jotenkin tuntui erityisen pahalta, että en osannut enää lukea sitä. Tuli jopa sellainen valejäljestämisen maku enkä pystynyt rentoutumaan liinan päässä. Toisaalta kaikki esineet nousi täysin moitteetta ja ilman apuja.

Mietin tätä päätäni puhki, että mistä on kyse. Jeriko on aina ollut täysin 100% rehellinen jäljestäjä ja työmyyrä ylipäätään, valejäljestämistä en voinut uskoa. Miksi se sitten jäljesti jäljen sivussa syvällä nenällä? Lopulta tulin siihen tulokseen, että ehkä se haju oli vaan näin tuoreessa jäljessä sen verran jäljestä sivussakin ja sen vuoksi hairahtui. Täytyy nyt tehdä sille taas kunnolla vanhoja jälkiä ja katsoa miten se sitten sujuu. Eiköhän se siitä.

Jälkitreeniä ja agilityä

Nyt on otettu ryhtiliike jälkitreenaamisessa. Ei määrällisesti välttämättä, mutta laadullisesti. Käytiin viime perjantaina tekemässä peltotreeni Jerikolle. Treenikohteena esineet ja erityisesti ilmaisun jälkeinen elämä. Palkkasin esineiden tuonneista niin kuin yleensäkin, mutta sitten aluksi heitin itse namia Jerikon hännän taakse ja sitten sen jälkeen Lili teki saman huomaamatta samalla, kun palkkasin Jerikoa. Jeriko alkoi hienosti reagoimaan tähän ja kääntymään paikoillaan ja laskemaan heti nenän maahan. Namia olin jättänyt myös aina esineiden jälkeen ja jäljestettiin lyhyessä liinassa, jolloin namitonta osuutta esineilmaisun jälkeen tuli vain vähän ja sitten taas jo namia, ja tällä tarkoitus pikku hiljaa vähentää ilmaisun jälkeen vauhtiin ryntäämistä.

Hyvältä tosiaan alkoi jo näyttämäänkin, mutta näitä vielä lisää tarvikaan. Yhden ilmaisun jälkeen namit jätettiin heittämättä ja siitä lähdön Jeriko teki vielä hyvin, mutta seuraavan jälkeen ei enää olisi niin nätisti kääntynyt paikoillaan, joten toistoja tarvittiin lisää. Nyt tehtiin kaksi laatikkojälkeä joissa molemmissa oli kahdeksan esinettä. Jatkossa voisi tehdä ihan vaan kaarevan jäljen, jolloin treenistä jäisi myös kulmat pois.

Olen nyt ehkä oivaltanut jotain mahdollisesti tärkeääkin erikoisjäljestä, että osa-alueita täytyy pilkkoa ja treenata osissa. Ei ole järkeä tehdä joka kerta pitkää ja kolme tuntia vanhentunutta jälkeä, jos todellisuudessa haluaa vahvistaa jotain muuta kuin pituutta tai vanhan jäljen ajamista. Jokainen osa-alue erikseen omanaan ja sitten niiden yhdistelyä. Niin siitä varmasti hyvä tulee. :)

Troijan kanssa olen aloittanut kepeillä leikkimisen ja nyt niiden etsimisen. Aluksi ollaan siis vaan leikitty kepeillä pihassa ja olen heitellyt niitä, nyt olen sitten käynyt viemässä kun Troijaa pidetään kiinni ja sitten vapautan etsimään. Oikaisin vähän jo siihen, että vein kolme keppiä kerralla, mutta toisen ja kolmannen etsintään lähtö oli Troijalla vähän pohdintaa vaativaa (lähti kyllä tovin mietittyään tai pienellä avulla), joten päätin suosiolla peruuttaa takaisin ja vien nyt vain yhtä keppiä kerrallaan siihen asti, että "missä kepit on?" vihje kirkastuu Troijalle paremmin. Tosi hienosti kyllä nyt etsii ja sinnikkäästikin, ei luovuta vaikka kestäisi löytäminen. Tulee Jerikon työskentely tuosta hyvin mieleen. :)

Toivon mukaan päästään pian sitten ihan jäljille lähtemään keppejä etsimään, on niin kova hinku sinne. Kävin sunnuntaina Tavesin jälkikokeessa talkoissa tallomassa yhden 3-luokan jäljen ja vastaanottamassa keppejä. Kyllä siellä metsässä talsiessa auringon paistaessa puiden lomasta, tuulen humistessa puiden oksissa ja lintujen laulaessa tuli kova ikävä metsäjälkiharrastusta vaikka hyttyset söi ihan hulluna. On se vaan se Mun Juttu, siellä mun sielu lepää. Vaikka satais tai olisi hirvikärpäsiä. Silti. Mitään en toivo niin paljon kuin sitä, että Troijasta kasvaisi isälleen seuraaja tähän lajiin.

Jupiterin kanssa oli tiistaina Annen valmennusagilitytreenit. Oli kinkkinen rata ja paljon haastavia keppikulmia.Saatiin kuitenkin hyviä onnistumisia niillä ja itse rata meni kyllä tosi kivasti. Jupiterin kanssa on löytynyt tosi hyvä yhteismeininki radoille, Jupiter lukee rataa hienosti ja lukitsee esteitä eikä sille useinkaan tarvitse varmistella. Oli kivat treenit kyllä! :) Pitäis ne pirskatin kontaktit vaan tehdä kuntoon!

Jupiter on myös alkanut tarjoamaan lenkeillä mulle tosi paljon seuraamista. Yrittää ehkä kertoa sillä mulle jotain. Jupiter varmaan oikeasti tykkäisi tosi paljon tokoilusta tai rallitokosta ja koska tokoilusta en nyt vaan jaksa innostua, niin aloin Jupiterin kanssa harjoittelemaan vähän puuttuvia alokasluokan rallitokoliikkeitä. Katsotaan sitten mihin tämä johtaa. :)

Nyt ollaan oltu mökillä. Troijalle olen ehtinyt paremmin tekemään keppitreeniä kuin kotona. Samoin Jupiterin kanssa on treenattu. Kotona on niin paljon projekteja, että treenaamiseen irtaantuminen meinaa jäädä. Kunnostetaan tilan vanhaa päätaloa ja siitä pitäisi tulla jonkinlaista kesämajoitustilaa tai vierasmaja/ajanviettopaikka-tyyppinen ratkaisu. :) Onneksi kaikki marjat ei ollut samassa korissa (tai palkat samassa paikassa), koska kun silmä vältti Ukko otti ja söi lähes puoli kiloa pikkuluu-herkkuja. Ei jäänyt kiinni itse teossa, mutta historia, suupielien nuoleminen ja pyöreä maha oli aika vahvat viitteet syyllisen suuntaan...

Troija on käynyt jo muutaman kerran uimassa. Taitaa olla melkein joka kerta veden äärellä pienen rundin uinut. Tekniikka näyttää hyvältä, joten lienee saanut aika hyvät vesipetogeenit molemmilta vanhemmilta. ;) Tässäkin kyllä näkyy Troijan yleinen tomeruus ja varmuus millä se lähtee suorittamaan asioita.

Jerikolle IFH1 ja paimennuspohdintaa

Tiistaina oli Jerikolle tämän kauden toinen FH-koe. Olin siis saanut ensimmäisen varasijan kokeeseen jo ennen tuota aiempaa koetta, enkä silloin vielä tiennyt ilmaisuongelmasta tai siitä, että lähden vaihtamaan ilmaisutapaa. Olisin toki voinut perua kokeen, mutta lähdettiin kuitenkin. Suoraan sanottuna jännitti todella paljon, että Jeriko tekisi nyt täydelliset maahanmenot kaikilla esineillä ja toisaalta mulla oli edelleen paljon epäselviä alueita ilmaisulla toimimisesta kokeessa: koska saan kehua, miten toimin liinan kanssa kun se jää lenkille koiran taakse jne. Ilmaisuista lähtöihin ei myöskään treeneissä oltu oikein voitu keskittyä, kun lähinnä keskiössä oli se, että Jeriko ylipäätään ymmärtää että nyt esineet taas tuodaan mulle. Jotain tuomarilta kysyinkin ennen suoritusta, mutta en kehdannut kaikista epäselvyyksistä edes avautua, ettei kävisi liian ilmeiseksi millaisilla eväillä ollaan kokeeseen tulossa...

Olosuhteet oli aivan täydelliset. Koepellot rehupeltoja, joissa kasvuston mitta ehkä noin 15cm ja meidän suorituksen aikana ei edes tuullut juurikaan. Paalulta lähtiessä ja ensimmäisellä suoralla Jeriko oli ehkä ihan aavistuksen epävarman oloinen normaaliin verrattuna. Kaipa se liittyy varsinkin viimeiseen kunnon treeniin joka meni niin kaikella tavalla pieleen kuin voi mennä. Onneksi Jeriko kuitenkin yleensä tsemppaa epäonnistuneiden treenien jälkeen ja niin nytkin. Se jäljesti mielestä aikas hyvin, ei ehkä ihan syvimmistä syvimmällä nenällään ja joitain pikku herpaantumisia tuli mitä ei normaalisti noin hyvissä olosuhteissa tulisi, mutta kuitenkin niin että sieltä liinan päästä katsoessa pää pysyi paria herpaantumista lukuunottamatta hyvin alhaalla.

Ja ne esineet. Herra siunaa kun jännitti! Jeriko otti esineet suuhun, seisahtui hetkeksi ja toi sitten kaikki korrektisti mulle eteen. Kolmannella esineellä joku aivopieru, ja Jeriko lähti ihan 90 asteen kulmassa sivuun ja annoin toisen käskyn ettei mene liinan mittaa omille teilleen. Sen jälkeen nosti jäljen ja jatkoi normaalisti. Nyt en ihan joka kulmaa muista, mutta yhdessä meni hieman enemmän yli, muutamassa 0,5-1 koiran mittaa ja pari kulmaa meni aikalailla raiteilla. Ekaa harhaa tarkasti puoli liinan mittaa, toiseen ei juuri reagoinut.

Olin kyllä aika onnesta soikeana kun päästiin loppuun! Mika Mattila arvosteli hyvin tarkasti, otti pisteitä pois joka suoralta liian korkeasta nenästä (en tosiaan nyt sitten osaa sanoa takaa päin, että kuinka korkea se oli, mutta pää oli alhaalla), temponmuutoksista kulmien tai esineiden jälkeen, tuosta ekan harhan tarkastamisesta sekä esineilmaisuissa tuosta hetken tuumauksesta ja kolmannen kiepauksesta. Kokonaisuudessaan pisteitä 78p ja IFH1-koulari! :))

Nyt sitten keskitytään treenaamaan ja katsotaan ollaanko syksyllä valmiita 2-luokkaan. Esineilmaisua täytyy vielä huomattavasti vahvistaa ja erityisesti harjoitella mun ja Jerikon toimintaa ilmaisun jälkeen. Minun pitää ottaa koiran yli liina kiinni koiran takaa, jotta voin jarruttaa, ja Jerikolle pitää vahvistaa sitä, että kääntyy jäljestämään heti takaansa eikä hölköttele sinne missä esine oli ja jatka sieltä. Lisäksi mun pitää oppia itse vähän edes vaikuttamaan Jerikon tahtiin. Jos ihan vähän himmaisin omaa kävelyä, niin kulmat olisi helpompi tehdä vielä tarkemmin.

Maanantaina Pete kävi meillä kouluttamassa. Jupiterin kanssa olen luisunut hyväksymään sellaisen sinnepäin-tekemisen, kun en uskalla siltä vaatia paljoa siinä pelossa, että se paineistuu ja lähtee menemään. Vaikka toisaalta ei se ole koskaan missään perus ajotreenissä tmv sillä tavoin ahdistunut. Häkitys ja jakotreenit on sitten omansa. Alitajuisesti olen tämän jo vähän aikaa tiedostanutkin, jotenkin siihen ei vaan ole ollut itsellä selkärankaa puuttua. Kun Pete sitten kysyi, että tälleenkö Jupiter toimii aina, niin osasin kyllä kertoa, että kyllä se on paljon paremminkin osannut. :D

Ja kun sitten lähdettiin vaatimaan täsmällistä työskentelyä, niin sitähän saatiin. Meno alkoi näyttämään taas aika mallikkaalta. :) Vähän valoi sellaista uskoa, että ehkä sen kanssa vielä pystyy kisaamaan ja saavuttamaankin jotain.

Tiistai-aamuna ennen jälkikokeeseen lähtöä vedettiin kyllä taas mattoa vähän jalkojen alta. Tai ainakin tuotiin asioita perspektiiviin niin, että on pakko alkaa erottelemaan kisapaimennus ja työkäyttö toisistaan. Otin karitsoilta papananäytteitä loistutkimuksia varten. Tämä taitaa olla nyt kolmas kesä kun matolääkitsen vain eläinlääkärin ohjeen mukaan papananäytteen perusteella. Otettiin ensin pässikaritsat häkkiin ja niiltä näytteet ja sitten uuhiporukan karitsoille sama homma.

Troijahan livahti tässä häkitysvaiheessa portin ali ja itse asiassa auttoi aika hyvinkin häkittämisessä, kun Jupiteria jännitti ja se jähmi. Troijalla toimii tasapaino kyllä aika hyvin. :) Kun porukka oli häkissä Troija jäi hengailemaan häkin ulkopuolelle ja välillä kaarteli häkin sisällä olevia lampaita, mutta ei häirinnyt suuremmin. Sen sijaan Jupiter poistui mun huomaamatta paikalta ja kun nostin katseeni, niin se oli kyljellään maassa pyrkimässä kaivautumaan portin oli pois treeniaitauksesta jossa oltiin.

Sain sen kutsuttua vielä takaisin ja kun annoin Tehobaktia karitsoille (osalla mahat löysällä) ja työnsin hoidetut häkistä ulos, niin kutsuin Jupiterin häkin väliin pitämään niitä poissa häkiltä. Tätä Jupiter teki tosi itsenäisesti ja hyvin, tasapainotteli vauhdikkaastikin häkkiä kohti pyrkiviä lampaita ja ajoi ja piti niitä kauempana musta välittämättä. (tässä vaiheessa Troija oli vielä sisälle ettei ole jaloissa) Kunnes sitten häkin sisällä lampaat kolisteli häkkiä, niin Jupiter herpaantui ja pakeni uudelleen portille haluten kaivautua pois. :( Viimeinen silaus oli, kun otin 2-3 kolmea viimeistä karitsaa häkin sisällä kiinni ja tarvitsin koiraa pitämään niitä paikoillaan ja otin Jupiterin sisälle häkkiin. Se ei kertakaikkiaan pystynyt työskentelemään siellä lainkaan, pyrki ensin mun jalkoihin, mutta sitten kun se ei tuottanut tulosta, niin kiipesi ja luikerteli metallielementin ylempien pienojen välistä karkuun.

Näitä reaktioita katseltuani kävi minulle viimein päivänselväksi, että Jupiter ei hyödy ja opi siitä, että otan sitä töihin mukaan. Se ei kertakaikkiaan kestä työtilanteita eikä sellaisiin pakottaminen ole varmaankaan sen henkisen hyvinvoinnin kannalta edes hyväksi. Stressitasot nousevat merkittävästi ja tiedä sitten kuinka kauan niillä kestää laskea. Luulen, että merkittävä osa pelkoa liittyy äänipelkoihin, koska metallielementtien kolina sai Jupiterin myös erittäin hyvästä ja keskittyneestä mielentilasta valitsemaan välittömästi homman jättämisen ja poistumisen, vaikka muuta painetta ei tullut mun tai lampaiden osalta siihen (kolinan aiheutti eri porukka kuin se mitä Jupiter oli pitämässä).

Siinä mielessä ikävä tilanne, että Ukolla on nykyään niin huono kuulo, ettei sitä voi oikein käyttää muissa kuin yksinkertaisissa peruskuljetuksissa tmv, joissa ei tarvitse ottaa käskyjä. Lisäksi Ukolla on kyllä taipumusta myös säätää itsekseen tai jos se jää paikoillaan, niin se jää silmään jumiin eikä pysty enää reagoimaan vaikka lampaat lähtisi tulemaan ohi. Jerikoa en olisi halunnut enää paimennustöillä rasittaa ihan jo iän vuoksi. Pelkään, että se loukkaa itsensä jos joaiutuu juoksemaan paljon meidän ojaisessa ja kantoja täynnä olevalla laitumella.

Otin kuitenkin Jerikon sitten eilen hommiin (annettiin uudet Tehobakt-annokset) ja täytyy sanoa, että kyllä siinä sitten omakin sielu lepäsi. Jeriko haki sokkohakuna lampaat laitumen peränurkasta n. 250 metrin päästä korkeasta heinikosta ongelmitta. Häkityksen jälkeen Jeriko jäi häkin viereen makoilemaan rentona ja valmiina jos jotain vielä tarvitaan. Kyllä siinä oli rento mieli tehdä itse hommia, kun ei tarvinnut kannustaa ja tsempata tai maanitella koiraa tulemaan apuun jos apua tarvittiin. Näin ollen Jeriko joutuu sitten kuitenkin vielä jatkamaan luottopakkina näissä hommissa ainakin toistaiseksi.

Troija on kyllä osoittanut yllättävänkin paljon paimennusviettiä. Yllättävä tarkoittaa toki tässä yhteydessä sitä, että eihän mulla sen suhteen ollut oikeastaan mitään oletuksia. Flänkit tulee siltä  luonnostaan ja ne aukeaakin aika kauniisti. Se tasapainottaa myös aika luontaisesti ja toisaalta itsenäisesti pysähtyykin, kun lampaat on mulla tasapainossa. Kohti hiipimistäkin on alkanut tulemaan jonkin verran, mutta jos lampaat lähtee juoksemaan, niin flänkille lähtisi siitä sitten herkästi. Tosin eihän se ole ollutkaan lampailla nyt kuin vasta neljä kertaa luvan kanssa. Nyt kuitenkin into on alkanut kasvamaan ja vauhtia tullut lisää, joten pohdintaan menee, että hyötyykö Troija käynneistä lampailla vaikkapa parin viikon välein, vai pitäisikö se jättää pidemmäksi aikaa kasvamaan, kun varsinaista kouluttamista ei kuitenkaan voi vielä aloittaa pitkään aikaan..

Aikamoista jälkitreeniä

Sovittiin torstaina Ilonan kanssa treeneistä ja koirien uittamisesta. Jerikolle halusin jälkitreenin ja jäljelle harhan. Ajoin edeltä naapurin pelloille joille mulla on treeniluvat todetakseni, että (piru vie) heinää ei oltu vielä ajettu ja pellot oli polven korkuisessa heinässä. Harkitsin jo soittavani Ilonalle, että perutaan koko homma, mutta sitten tulin siihen tulokseen että ei, erilainen treeni sekin ja jännä nähdä miten Jeriko jäljestää, kärsiikö jäljestystuuli korkeasta heinästä.

Hienoa oli huomata, että vaikka jäljellä pysyminen oli ymmärrettävästikin helppoa, niin jäljestystyyli ei kärsinyt yhtään, vaan Jeriko jäljesti syvällä nenällä ja normaaliin tapaansa. Kulmat meni todella hienosti kuin raiteilla, olosuhteetkin toki siihen oikein oivalliset.

Yhteiskehuttiin esineistä ja niiden tuomisesta. Jäljellä oli viisi esinettä, joista muiden ilmaisut meni hienosti ja  Jeriko lähti kivasti niitä itse tuomaan, mutta toiselle harhalle Jerikoa olisi kutkuttanut kovasti lähteä ja sen jälkeisen esineen ilmaisi maahanmenolla. Nyt on todella erikoinen tilanne, kun kokeissa haasteet on selvästi saaneet Jerikon nostamaan esineitä suuhun, mutta nyt vähän päinvastoin. Hyvä treeni kuitenkin mielestäni.

Siellä se häntä näkyy... :D 

Jupiterille tehtiin agilitytreeniä. Puomi on mulle ollut jo pitkään dilemma jota en vaan saa ratkaistua, teenkö sille pysäytyskontaktia vai juoksaria. Juoksarit on hyvinkin paljon muodissa, mutta näin isolle ja pitkälaukkaiselle koiralle ei välttämättä kuitenkaan kovin helppo vaihtoehto. Toisaalta pysäytyskontaktitkaan ei ole lähtenyt ihan heti aukenemaan. Vähän olin jo miettinyt juoksareita, mutta nyt sitten taas päädyttiin treenaamaan Jupiterille pyssäreitä. Vitsi mitä päättämättömyyttä. Mutta ihan ok lähti aukenemaan.

Keinu sujuu ihan ok, mutta A:n kontaktilla oli yllättäviä vaikeuksia ja loikkia kontaktin yli tuli paljon. Selvästi A:lla juoksari vaatii Jupiterilta paljon jarruttamista, että saa alastulolle toisen laukan mahtumaan. Tämä on kyllä aika harmillista ja vastoin juoksarin ideaa, että koira saisi juosta täysiä... Hankalaa. Troija sai myös vähän paukutella keinua. Lelupalkalla tämän sheippaamista jatketaan, paukuttelu itsessään ei jännitä vähäisissäkään määrin, kunhan vaan tajuaa mistä palkka tulee. :)

Uimassa käytettiin koiria Rutajärvellä ja vaikka kalliolta olikin vaikea veteen mennä, niin kerran Troijakin pulahti pienen muutaman vedon kiepin. Jos olisi ollut vähemmän härdelliä aikuisista koirista, niin olisi ehkä innostunut enemmänkin.

Tänään sitten treenit ajetulla pellolla Lilin kanssa. Keksin, että tehtäisiin jäljet tarkoituksella ristiin niin, että molemmat saa siitä harhat. Vasta jälkien tallaamisen jälkeen tajuttiin, että toisellehan tulee varsin vahva harha, kun toinen ajaa jälkensä ensin. Mutta mitäpä noista, päätettiin että Jeriko ottaisi tämän haasteen nyt vastaan.

Lisäksi kuitenkin Jerikon jälkeä tallaamaan lähtiessä otin väärän purkin mukaan, eli toisin sanoen Troijan jälken loppupalkan jossa kosteaa kissanruokaa eikä siis mahdollisuutta pudotella nameja jäljelle. Samantein sitten myös "kokeenomainen" namiton jälki. Ja jos tässä ei vielä haastetta riittänyt, niin tuuli aivan hulluna ja sitten kun molemmat jäljet oli tallattu, pellolle ilmestyi läheiseltä mökiltä isä ja poika heittelemään frisbeetä..........

Jälkien vanhetessa tehtiin Troijalle sen oma treeni. Sille ei namit oikein ole maistuneet, joten sille ei myöskään ole vielä jäljestyksen ajatus kunnolla auennut. Tehtiin nyt niin, että Troija sai katsella kun Lili tallasi jälkeä, näytti lähtiessään kissanruokapurkkia ja lelua, ja huhuili välillä Troijaa jäljeltä. Tällä saatiin kyllä innostusta nousemaan ja vaikka namit ei edelleenkään jäljellä kiinnostuneet (tämä oli ennakoitavissa, mutta niitä laiteltiin silti), niin nyt Troija alkoi kuitenkin käyttämään nenäänsä jotta löytäisi maaliin. Kissanruoka lopussa maistui ja sitten lopuksi leikki vielä paremmin. :)

No sitten se Jerikon jäljen ajo. Huoh. Isä-poika -pari oli siis tallaillut ilmeisesti siksakkia ainakin lähtösuoralla, mahdollisesti myös viimeistä suoraa. Ekalla suoralla oleva esine jäi, kun Jeriko tarkasteli harhoja. Vähän turhan kiinnostunut oli harhoista kyllä, mutta pääsi niistä yli ja sitten jatkettiin. Toinen esine löytyi, mutta olin jotenkin itse mennyt vähän sekaisin, enkä  yhtään huomannut avittaa sitä lisäkäskyllä ennen kuin oli jo maassa. Pyysin siitä sitten tuomaan. Sitten tuli harha, josta Lili oli siis kävellyt kerran yksin ja toisella kertaa ah-niin-ihanan Rinan kanssa. Jeriko ei päässyt tästä millään yli. Kyllä narttukoiran haju voitti oman jäljen 6-0, ei voi mitään.

Mulla ei pinna oikein pitänyt ja v-käyrä alkoi nousemaan, kun lisäkäskyistä huolimatta ei luopunut Rinan hajuista ja jatkanut eteenpäin. Äänestä kuuluva v-käyrän nousu myös ekaa kertaa jäljellä koskaan (no, v-käyrä ei tällä tavoin ole ennen noussutkaan) hämmensi Jerikoa eikä sitten oikein vaan pystynyt tekemään mitään muuta kuin pyörimään Rinan jäljen päällä. Talutin sen sitten reippaasti eteenpäin harhajälkimerkin eteen (jonka etupuolelta 5-10m päästä harha oikeasti meni), jotta tiesin, että oli varmasit jälki, mutta Jeriko jumitti paalulle, tarjosi vaan maahanmenoa. Hyvänenaika kun hermo oli koetuksella. Käveltiin sitten vaan eteenpäin ja odotettiin, että Jeriko ottaisi jäljen uudelleen, tarkkaa jäljen kulkupaikkaa ei enää tiedettykään.

Hetken päästä Jeriko sitten laskikin nenän maahan ja itse asiassa löysi melko pian esineen. Tultiin kuitenkin oikaisseeksi yksi kulma. Esineellä Jeriko oli taas jo oma itsensä tai jopa riehakas vastapainoksi mun ärsyyntymiselle. Jatkettiin eteenpäin, mutta loppusuoralla oli taas vähän tarkastelua ja tästä päättelen, että isä ja poika oli siinäkin seilaillut. Esineet kuitenkin löytyi, mutta ilmaisut ei nyt onnistuneet kun itsekään en ollut lainkaan kartalla kaiken säätämisen jälkeen. Huoh.

Kaiken säätämisen päätteeksi kaksi esinettä jäi peltoon ja päätin sitten ottaa Ukon niitä etsimään vähän silläkin, jos Jerikoa harmittaisi se että Ukko pääsee hommiin. Eka esine löytyi kohtuullisen nopeasti, mutta aluksi oltiin vähän hukassa siitä, että mihin se toinen olikaan jäänyt, mutta lopulta tajusin, että se oli jäänyt oikaistun kulman tienoille ja kun sinne päin liikuttiin niin Ukko löysi sen nopeasti. :) Hyvä, että on tällainen paikkaajakoira käytettävissä. :D

Mutta aikamoinen katastrofi-treeni. Oikeastaan kaikki mikä voi mennä vikaan myös meni. Tein nyt illalla vielä pihassa esineiden etsintää ja se sujui taas normaalitapaan, Jeriko etsi innokkaasti ja toi iloisesti.

Troijalle tein myös keppileikkiä nyt toisen kerran. Leikin kahdella kepillä ja sitten heitin niitä korkeampaan nurmikkoon. Hienosti alkoi nenä käymään ja lopulta Troija haistellen etsi toisen hetken jo "kuolleena" nurmikon kätköissä olleen kepin sen jälkeen kun oli toisen heitetyn etsinyt. Kyllä se jäljestyksen into tästä vielä löytyy. :)

Jeriko RTK2, jäljestystä ja paimennusta

Jerikolla oli viime viikonloppuna viimeinen avoimen luokan rallitokokoe. Edellinen koe oli ollut helmikuussa enkä suoraan sanottuna talven ja kevään aikana oikein muistanut edes koko koekalenteria katsoa. Enkä kyllä muistanut treenaillakaan. Sitten kun ajatus tuli mieleen ja sain paikan, ehdin kaksi pientä treeniä tehdä. :D

Suoritus oli muuten hyvä, mutta siinä kyllä itselle kirkastui, että pitäishän tuollaisen "konkarinkin" treenata vähän enemmän ja tehdä pidempiä pätkiä palkatta, jotta ei tule sellaisia palkan-vaatimis-haukahduksia. Toisessa eteen istumisessa Jeriko tuli vinoon ja herpaantui hetkeksi jotenkin muutenkin, siitä -1p. Tuloksena 99/100p ja luokan voitto. :)

Olen alkanut Jerikolle nyt tehdä muutosta ilmaisutapaan erikoisjäljellä eli vaihtoa maahanmenosta noudoksi. Kotipihassa olen piilotellut esineitä keppileikki-tyylisesti ja Jeriko on niitä sitten etsinyt ja noutanut. Kotipihassa sujuu kyllä ihan moitteetta, tehtävä kokonaisuudessaan on niin tuttu ja selvä, että löydökset pitää tuoda mulle.

Tänään ehdin ekaa kertaa tekemään jälkeä FH-kokeen jälkeen. Jäljelle laitoin kuusi esinettä, joista ensimmäisellä Jeriko ehti mennä maahan ja pyysin sitten tuomaan, toisella ehdin ennakoida ja sanoin "tuo", jolloin Jeriko toi esineen. Kaksi seuraavaa Jeriko itse toi mulle hienosti. Viides esine jäi. Jeriko tarkisteli siinä kovasti ja toisaalta oli välillä jäljestä sivussa, en oikein osaa sanoa miksi, ja jäi sitten siihen ilman, että itsekään oikein näin, että mihin. Viimeiselle esineelle Jeriko meni maahan. Toivottavasti saan pian varmuutta tuohon tuontiin.

Jupiterin kanssa olen vähän yrittänyt aktivoitua sekä agilityn että paimennuksen treenaamisessa. Paimennuksessa on tehty viime aikoina rauhallisia flänkkejä. Kriteerinä lähinnä rentous ja laukatakin saa, kunhan ei lähde kaahaamaan. Suullisilla käskyillä tämä sujuu jo melko hyvin, mutta pillin kanssa on haastavampaa ja toisaalta jatkuvaa ylläpitämistä se kyllä vaatii ja jos en itse pysty keskittymään siihen 100% kun tekee vaikkapa jakoa, niin kaahottamiseksi menee herkästi taas. Jakoon pitäisikin saada Jupiterin paremmin keskittymään ja rentoutumaan. Toivoisin saavani rakennettua Jupiterin tekemiseen vähän enemmän rauhaa ja rentoutta niin, että se sitten pysyisi tekemisessä mukana ilman, että asiaan koko ajan joutuu puuttumaan.

Välillä Jupiterin meno on omaan makuun vähän turhankin sähäkkää ja kun olen näitä makuasioita miettinyt, niin omaan makuun sopii ehkä paremmin sellainen pehmeämpi/rauhallisempi meno, kuten esimerkiksi Ukolla. Ukossa on kyllä todella paljon hienoja ominaisuuksia paimennukseen ja on vaan harmi, että Ukon alkutaipaleella olin vielä niin kokematon, etten osannut valjastaa sen ominaisuuksia ja sitten myöhemmin kuulon heikentyminen esti yritykset viedä Ukkoa paimennuksessa eteenpäin..

Mutta nämä on nyt näitä. Jupiterin hyvin erilainen tyyli on mulle taas uutta ja tuntuu välillä saippualta käsissä ja toisaalta sen herkkyyskin on mulle uutta. Jokainen koira näyttää tuovan jotain uutta opeteltavaa. :D

Agilityn suhteen on edistymistä ja toisaalta vähän jumittamista. Juoksu-A on melko hyvällä mallilla ja keinukin sinänsä onnistuu, mutta kyllä se on Jupiterille jännittävä este eikä Jupiter meinaisi jäädä keinulle vaan "pudottautuu" siitä pois vaikkei olisikaan säntäämässä eteenpäin. Keinulle tarvisi siis asennetta edelleen enemmän ja toisaalta kestoa, että oikeasti jää sinne seisomaan. Puomin suhteen olen käynyt edelleen kamppailua, että pysäytys vai juoksu. Pyssäri ei oikein ole lähtenyt sujumaan sillä ja toisaalta koen jotenkin halua tehdä juoksaria vaikka ajan rajallisuus tulee siinä vastaan... Argh. Pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni, päättää kunnolla mitä aikoo tehdä ja järjestää sitten aikaa sen treenaamiseen.

Erkkari ja FH-koe

Kuuden vuoden näyttelytauon jälkeen päätin sitten ilmoittautua erkkariin. Alunperin oikeastaan mietin, että jos Troija olisi ollut jo pikkupentuiässä, niin voisi olla sen kanssa ihan kiva, mutta se on tosiaan turhan nuori. Sitten tajusin, että jos Troijan juoksujen myötä tulee ajankohtaiseksi kastroida Jupiter, niin olisi kuitenkin hyvä yrittää hankkia sille H sitä ennen. Niinpä lähdettiin sitten H:ta metsästämään "matalan kynnyksen" näyttelystä. ;) Jerikon ilmoitin, kun mulle vinkattiin, että urosten tuomarilla on itsellään soopeleita bortsuja eli toisin sanoen väri ei ainakaan olisi kauhistus.

Eilinen päivä oli todella pitkä ja paahteinen. Oli niin kuuma, että itselläkin oli tuskaista. Automatkat taisi myös olla aika kuumaa kyytiä takaluukussa, kun tuskinpa ilmastointi sinne asti kovin paljoa jäähdyttää. Troijalla menikin maha löysälle kesken päivän. Ihmettelin kun alkoi kitisemään häkissä niin paljon eikä ollut ollenkaan tyypillistä käytöstä. Sitten kun sen otti häkistä, niin tulikin ripaskat. Vetenä tuli lopulta, mutta käytin sitä vähän vedessä vilvoittelemassa ja sitten melko nopeasti mahan vääntö menikin jo ohi ja sen jälkeen Troija nukkui rauhassa häkissä ja leikki sitten innokkaasti isompien pentujen kanssa ja muutenkin varsin mallikkaasti ja reippaasti käyttäytyi. Nestettä annettiin kaikille koko ajan reippaasti.

Olin ilmoittanut sekä Jerikon että Jupiterin käyttöluokkaan ja alkuperäinen suunnitelma oli, että Tuija esittäisi Jerikon ja mä Jupiterin. Tämä piti ehtiä ihan hyvinkin, koska Tuijalla oli oma koira vasta narttujen veteraanikehässä. Kävi kuitenkin niin, että kehät juoksi aivan eri tahtia ja lopulta em. kehät olikin aika lailla samoihin aikoihin. Saatiin järjestettyä niin, että vetotreeneistä ja -kisoista tuttu Elina tuli esittämään Jupiteria ja itse esitin Jerikoa. Siinä kiireessä tehtiin ehkä koirajako väärin päin ja olisi pitänyt antaa Jeriko Elinalle, tosin en usko että olisi lopputulokseen välttämättä suuresti vaikuttanut. Jupiter meni tosi hienosti Elinan kanssa kun harjoittelivat ennen kehää.

Itse sain Jerikon aika kivasti esiintymään ja Jerikolle tulikin tuloksena KÄY1 ERI ja SA. Aika hieno tulos erkkarista kuuden vuoden näyttelytauon jälkeen! Se täytyy sanoa, että neuvo juoksuttaa harjoitellessa namikupille oli oikeasti todella hyvä enkä ole kyllä aiemmin tajunnut kuinka ison eron voi tehdä koiran liikkeeseen kun sitä todella harjoittelee! No, paras uros kehässä ei sitten sijoitusta. Se olisikin sitten ollut jo vähän liikaa makeaa mahan täydeltä. ;)

Jerikon arvostelu: Sable/white. Good head proportions. Ears good when used. Good neck and depht of chest. Good body proportions. Tail adequate. Moved out well.

Jupiter esiintyi alkuun todella hienosti Elinan kanssa. Siitä on hieno kuvakin, kun rivissä on seisotettu. :) Myös kun tuomari tuli katsomaan pääpuolelle, Jupiter oli vielä hyvin mukana, mutta jännittyikin kovasti kun takaosaa käsiteltiin ja alkoi väistämään. Väisti niin voimakkaasti, että tuomari luovutti lähestymisyrityksissään. Elina sai hienosti väistämään ryhtyneen ja istumaan laittaituneen Jupiterin vielä kiepautettua jaloilleen ja uudelleen seisomaan ja juoksutus vielä onnistui. Kuitenkin pitkälti tuon väistämisen vuoksi arvosana T.

Jupiterin arvostelu: Smooth coat. Adequate neck, good body proportions. Tail of good lenght. Erratic on move. Needs to be happier when handled.

Eli H:n metsästystä jatketaan sitten jossain pikkunäyttelyssä ja sitä ennen harjoitellaan paljon sitä, ettei paineistu vieraan kopeloinneista. Hassuahan tuossa on se, että Jupiter on niin ihmissosiaalinen ja avoin, mutta silti voi paineistua jostain hassusta jutusta.

Troijasta taitaa vielä tulla aikamoinen vesipeto. Torstaina oli kans niin kuuma päivä, että lähdettiin vaan Ilonan ja koirien kanssa järven rantaan. Troija oli ekaa kertaa järven rannassa, mutta vesi kiinnosti kyllä kovasti. Kerran putosi törmältä vahingossa veteen, mutta kapusi sieltä sitten vaan ylös sen suuremmin säikähtämättä. Jonkin aikaa Troija dilemmaansa pohti (halu mennä järveen, mutta ei tiedä oikein että miten), kunnes sitten kylmän viileästi lähti vaan Jerikon perässä uimaan. Ehdin jo vähän miettiä, että kuinka kauas lähtee, että pitääkö jo lähteä pelastamaan ja huudella takaisin, mutta kääntyi sitten ja teki pienen sopivan lenkin rauhallisella ja hyvällä tekniikalla uiden, ja palasi sitten rantaan. :) Toisen uintikiepin Troija teki eilen erkkarin jälkeen, kun mentiin isolla koiraporukalla rantaan. Jotenkin tässäkin näkyy se rohkeus niin hyvin, että ei suuremmin viitsi jännitellä.

Musta tulee uimahullu

Kotiin tullessa olikin Valkeakoskella kunnon ukkosmyrskyä. Pieni tauko ukostamisesta juuri kun tultiin pihaan, mutta kun tavaroita ja koiria otti autosta, niin alkoikin taas jyrisemään ja sittten sitä jyrinää riittikin koko illan. Troija ei sen kummemmin reagoinut, mutta Jupiter pelkäsi kyllä todella pahasti. :( Ulkoa pinkoi talon ovelle ja hyppäsi sitä vasten, että pääsisi äkkiä sisään, ja sisälläkin seurasi mua. Paikoilleen asetuttuaan Jupiter meni jo vähän "tiloihin", tärisi ja hytkähteli, läähätti ja kuolasi. Pahaa teki katsoa, kun toisella on fyysisestikin niin paha olla. Ruokaa ei pystynyt syömään ja iltalenkillekään Jupiter ei suostunut lähtemään vaikka silloin ei enää ukostanut. Lopulta Jupiter meni tarpeilleen vasta yöllä, kun Jerikollakin oli maha löysällä.

Aamulla olikin sitten jännä, että mikä Jerikon tilanne on ja voidaanko lähteä jälkikokeeseen. Uskoin mahan löysyyden johtuvan myös lämmöstä ja se menikin kyllä sitten yön aikana ohi, eikä aamulla enää tullut mitään. Jeriko oli myös voinniltaan täysin normaali, joten lähdettiin Säkylään. Meillä oli jälki nro 3. Jotenkin mun tuurilla tämä oli taas jälki, joka oli vähän eri paikassa kuin muut jäljet. Päivä oli todella tuulinen ja alustana ajettu rehupelto. Tuomari totesi jo ennen kokeen alkua, että aika haastavat olosuhteet. Meidän jälki oli tosiaan hieman erillään muista ja siellä tuuli vieläkin kovemmin. Jeriko teki kuitenkin niin hyvin töitä kuin niissä olosuhteissa tällä peltojälkikokemuksella on mahdollista, jäljesti maavainuisesta ja nenä matalalla, haki aina uudelleen takaisin jäljen päälle vaikka tuuli painoi hajuja minne sattui. Kulmissa oli haastetta, mutta niistäkin selvittiin, ekaa harhaa tarkasteli, toiseen ei ilmeisesti reagoinut enää juuri mitenkään.

Kompastuskiveksi muodostui kuitenkin esineilmaisu. Kaikki esineet löytyi, kahdelle ensimmäiselle Jeriko meni maahan, mutta otti niitä silti suuhun. Kolmatta Jeriko lähti tuomaan noin kolme metriä mua kohti ja meni sitten maahan ja viimeisen toi ihan mulle asti. Kaikki esineet siis hylättyjä. Tästä johtuen pisteitä jäi 65p eikä koularia.

Jouduin nyt ihan syvästi alkaa miettimään tuota ilmaisutapaa. Viime vuonna ensimmäisessä kokeessa Jerikon mielentila kaiken kaikkiaan oli väärä ja silloin esineen suuhun ottamisen saattoi kuitata sillä. Nyt Jeriko oli kuitenkin tekemässä oikeaa asiaa, työskenteli muuten hyvin, mutta kun keskittyminen meni itse jäljellä pysymiseen, ei enää pystynyt miettimään ilmaisutapaa.

Alun perin päädyin Jerikon kanssa maahanmenoon FH-jäljen ilmaisussa, koska metsäjäljellä sillä on aika useinkin ollut sellaista, että on ottanut kepin vaan suuhun ja jäänyt jäljen päälle seisomaan. Se ei ole halunnut luopua jäljestä ja on siis jäänyt siihen odottamaan, ja ajattelin, että maahanmeno jäljen päällä voisi kuitenkin olla mieluisampaa kuin korrekti noutoliike. Saatoin kuitenkin olla väärässä.

Treeneissä ilmaisut ovat olleet hyvin varmoja, mutta koetilanteessa mukaan tulee vielä paljon muita asioita, jotka varmaan vaikuttaa siihen, että Jeriko kuitenkin palaa siihen ekana opittuun ilmaisutapaan. Näin ollen luulen, että Jerikostakin tulee nyt noutamalla ilmaiseva erikoisjälkikoira ja toivon, että saadaan se hyvin toimimaan.

Jerikon työskentelyyn muuten haastavissa olosuhteissa olen kyllä todella tyytyväinen. :) Lili ja Rina sai kokeen ainoan koularin ja oltiin ainoat jotka pääsivät jälkensä loppuun saakka, joten saavutus sekin.

Paimennusta ja jäljestystä

Nappularuokintaan on melko lailla kokonaan siirrytty ja täysin ongelmitta niin kuin arvelinkin. Kellään pojista ei ole ollutkaan mitään ongelmia mahojen kanssa eikä mitään herkkyyksiä. Tällä nyt siis mennään ja mahdollisesti lisätään ajoittain kypsennettyä lihaa, erityisesti rasvaista lihaa, nappulan sekaan. Mahdollisesti pitäisi nyt sitten myös aktivoitua hampaiden pesemisen kanssa, koska koirien syödessä luita en ole suoraan sanottuna pessyt hampaita lainkaan ja on pysynyt hyvinä ilmankin.

Troija on monessa asiassa aivan kuin isänsä, hyvässä ja pahassa. Yksi hieman huono asia on se, että ruoka ei oikein maistu. Ei maistunut Jerikollekaan pentuna. Jotenkin sille kuitenkin asioita sai ihan hyvinkin opetettua ja toisaalta pikku hiljaa ruuan arvo kasvoi ja toimii nykyään oikeinkin hyvin palkkana. Jaksan uskoa, että näin käy Troijankin kanssa. Nyt on ollut kuitenkin ollut sellainen paasto meneillään että rokotuksilla Troija painoi vielä 6,5kg ja seuraavana päivänä 6,3 kg! Energiaa ja vauhtia kyllä riittää, joten kipeä se ei kyllä taida olla, mutta ruoka täytyy saada uppoamaan paremmin! Niinpä keittelin hirvenlihaa Troijalle ja se on uponnut hyvin ja nappulatkin sitten vähän paremmin kun on hirvenlihan keitinvedellä ne turvottanut.

Koska ruoka ei kovin hyvin maistu, ei jäljestyskään ole meinannut lähteä sujumaan. Tänään kuitenkin alkoi motivaatio löytymään, kun tein lyhyen jäljen niin, että vein jäljen päähän kissanruokapurkin ja hetsasin sillä lähtiessäni ja huhuilin vielä jäljeltä avoimeen takaluukkuun, että täällä tämä herkku nyt menee. Kyllä se kissanruoka sitten jäljen päässä maistuikin. :D

Troija on kyllä aikamoinen pakkaus. Se on vähän kovapäinen, just sellainen kuin halusinkin. Luoksetulo ei vielä ole mitenkään varma, varsinkin namipalkka saa Troijan istumaan laskelmoimaan, että kannattaako. Lelupalkalle kyllä tulee kivasti, kun taistelutahtoa löytyy. Troija on myös aika päättäväinen ja itsevarma, kun se jotain haluaa. Esimerkiksi aloittaa itse oman sytyttelynsä lampaille. Noin niin kuin jo tuossa 2-3 viikkoa sitten ensimmäisen kerran karkaamalla ensin pässeille ja sitten isolle laitumelle missä uuhet ja karitsat ovat. Näistä johtuen Troija on sitten päätynyt ulkolemaan liina perässään, jotta enemmän karkailut estetään.

En ollut aikonut Troijaa ottaa lampaille kuin aikaisintaan 16 viikon tietämillä, mutta näillä oma-aloitteisilla sessioillaan, kun mä juoksen sen perässä yrittäen sitä saada kiinni, se näytti jo selvää pyrkimistä lampaiden pääpuolille niitä kääntämään/pysäyttämään. Tänään otettiin pieni sessio tuossa treeniaitauksessa liinan kanssa suunnitelmallisesti ja kyllähän sieltä ihan hyvää ajatusta flänkkäämisestä löytyy vaikka vauhti ei vielä riitäkään. Olispa kyllä hieno juttu jos jonkinmoista paimennusviettiäkin löytyisi. Mielenkiinnolla odotellaan ja nyt pidetään Troijaa kyllä poissa lampailta jonkin aikaa, että jalat ehtisi kasvaa. ;)

Jupiterin kanssa ollaan harjoiteltu rauhallisia flänkkejä. Flänkit lähtisi herkästi kuin tykin suusta mistä lampaatkaan ei oikein tykkää, joten tarkoitus olisi löytää nyt rauhallisempi tahti. Kun suurin piirtein kuinkaan käskyt ja komennan juoksemisesta, olen saanut Jupiteria liikkumaan jo vähän pehmeämmin. Vasemmalle jopa ihan ravaamaan flänkillä. Mutta kyllä se turbovaihde siellä silti on oletusasetuksena... Treenit tämän suhteen jatkuu.

Jerikon kanssa on nyt tehty muutamia jälkiä pellolle. Viretila ja keskittyminen on ollut nyt todella hyvää, jäljestys tarkkaa ja kulmatyöskentelykin hyvää. Kaksi viimeistä jälkeä ollaan tehty hirmuisessa tuulessa ja harhojen kanssa. Suoralla järkevästi tulevat harhat ei Jerikoa hämää, mutta eilen kävi pieni virhe, kun harhan tallaaja käveli jäljen päällä ja kamalan kovasta tuulesta johtuen ei kuullut, kun yritin huutaa ohjeita.. Siinä kohtaa oli juuri esinekin, jonka Jeriko ilmaisi, mutta ilmaisun jälkeen nosti väärän jäljen. Nosti sitten uudelleen oman jäljen kun palattiin hieman takaisin, teki kulman hyvin ja jatkoi sitten omalla jäljelle vielä viimeisen harhan yli siitä hämääntymättä. Hyvä treeni siis!

Troija on tällä viikolla päässyt myös leikkitreffailemaan veljeni koiran Ronjan kanssa (8v, mutta vilkas kuin mikä edelleen!) sekä Emmin bortsupojan Hukan kanssa tänään. :) Kivoja leikkejä on kyllä ollutkin. Troija on kyllä hurjan reipas eikä hätkähdä isommista ja hurjemmistakaan leikkikavereista. :)

Troijan seikkailuja, peltojälkeä ja agilityä

Troija on ollut meillä nyt 1,5 viikkoa. Tuntuu, että se olisi ollut pidempäänkin ja meinaa unohtaa kuinka pieni pentu se vielä on, keskiviikkona täytti vasta 9 viikkoa. Troija antaa itsestään jotenkin vanhemman vaikutelman, niin hyvin se on solahtanut arkeen mukaan ja niin reipas se on. Troijassa on ihan hurjasti Jerikoa muistuttavia piirteitä ja musta tuntuu, että olen saanut siinä juuri sitä mitä toivoinkin saavani. Sillä on hyvä asenne elämään ja itseluottamus, se osaa kunnioittaa isompiaan, mutta ei nöyristele tai mielistele turhanpäiten. Jos pitäisi Troijaa kuvailla nyt yhdellä sanalla, niin se olisi Tomera.

Troija on kova leikkimään vetoleikkejä ja kahden lelun leikit ja lelujen palautukset sujuu jo aikas hyvin. Namien perään Troija ei ole niin suuresti, vaikka kyllä palkkana nekin sinänsä maistuu. Isänsä tyttö tässäkin.

Jupiter ja Troija on eniten alkaneet virittelemään leikkiejä keskenään ja erityisesti sisällä on ollut paineja ja juoksupyrähdyksiäkin niin. Troija on myös löytänyt vaanimisen ja usein ulkona Jupiterin kanssa juoksupyrähdykset alkaa juurikin Troijan vaanimisesta. Jeriko suhtautuu Troijaan välinpitämättömästi tai hieman nyreästi, Ukko neutraalisti. Troija kulkee kuitenkin reippaasti porukassa mukana ja on selvästi sulautunut porukkaan hyvin.

Troija on ollut monenmoisessa mukana ja nähnyt ja tottunut ja monenlaiseen. Tosin kaupunkiseikkailut on vielä seikkailematta, koska no, hihnakävelyä ei oikein ole tehty.. Viime sunnuntaina käytiin Hämeenlinnassa velipoikaa tapaamassa ja siellä käveltiin pisin pätkä koskaan ja kyllähän hihnassa kävely vielä suostuttelua kovasti vaati.

Viime perjantaina Troija näki hevosia ensimmäistä kertaa ja suhtautui siihenkin asiaaan hyvin reippaasti, tuli melko lähellekin ja terhakkana istui kun otin kuvaa. :) Tänään heppoja nähtiin toiseen kertaan ja vielä lähempää ja tallissa sisälläkin pesupaikalla. Troija katseli ensin vähän varovaisena, mutta lähti sitten häntä pystyssä tallissa tutkimaan ja olisi tepastellut suoraan pesupaikallekin jos hihna ei olisi estänyt. Ja kun yhden ratsastajan lapsi tuli rapsuttelemaan, niin jättiläisheppa 1,5 metrin päässi unohtui ihan kokonaan, kun oli niin kiva pusutella lapsen naamaa.

Lampola on tullut tutuksi ja siellä on kiipeilty kaurasäkkien ja muiden rapisevien pussien päällä, eikä lampaiden kovat äänet jännitä. Ollaan myös tehty nyt remonttia vanhassa päätalossa ja sen myötä on käytetty moottorisahaa, rälläkkää, sirkkeliä ja naulapyssyä, eikä kovat äänet tunnu Troijaa yhtään häiritsevän. :)

Vanhaan päätaloon pitäisi pikku hiljaa kunnostautua majoitustiloja kesäksi ja mahdollisesti siihen yhdistettynä jonkinlaista kesäkeittiötä. Treenikenttä on nyt ollut keväästä lähtien oikein hyvässä kunnossa, hyvin tiivispohjainen eikä mitään vetisyysongelmaa. Hyvää työtä teki Maanrakennus Leikkanen sen kanssa. Nyt ollaan siirretty kaikki esteet hyppyjä lukuunottamatta jo kentälle ja olen alkanut maalaamaan hyppyesteitä. Tilaa kentällä kyllä riittää!

Troijan liikkuminen kehittyy kyllä hurjaa vauhtia ja se pinkoo poikien perässä ja hyppii jo melkoisen ketterästi ikäisekseen. Toivon mukaan meidän lähimaastojen vaihtelevat alustat edesauttaa siitä kehittymään mahdollisimman hyvä kropan käyttäjä ja senkin kautta pk-esteet sujuisi tulevaisuudessa.

Jerikon kanssa on tehty nyt pellolla kulmatreenejä, jotta saisi kulmien ylityksiä jäämään pois. Välillä kulmat meneekin ihan niin kuin raiteilla, mutta joskus on vähän kulmien ylittämisiä. Esineilmaisut menee mallikkaasti ja oikeastaan tuo kulmatyöskentely on se mitä pitää hioa.

Nyt on Jupiterin kanssa päästy omalla kentällä tekemään agilitytreeniä. Keinu alkaa sujumaan aika kivasti ilman apuja, puomia harjoitellaan ja harjoitusta vielä vaatii. Kepit on vielä vähän herkkä este. Välillä treeneissä Jupiter on radan osana pystynyt tekemään aivan huikeita kepeille menoja ja ennen kaikkea kovasta vauhdista taittunut hienosti vielä toiseenkin väliin, mutta välillä se hakeutuu ihan minne sattuu. Mutta nyt on hyvä jatkaa treenejä omalla kentällä! :)

Kevättä

Koko lopputalven kun sitä toivoi, että lumet ja ladut vielä vähän aikaa säästyisi, niin nyt kun hiihtokausi on jätetty henkisestikin taakse, niin pääsee taas iloitsemaan keväästä ja sen tuomista mahdollisuuksista.

Parasta lumien sulamisessa on kyllä jälkitreenit Jerikon kanssa. Ylivoimaisesti parasta. Metsäjälki on se Meidän Juttu, mutta koska hyppyesteongelmista johtuen ei varmaan enää pk-jäljellä startata ja keskitytään erikoisjälkeen, niin myös treenit täytyy tehdä pellolla. Oli alusta kuitenkin mikä tahansa, niin Jerikon jäljestämisen seuraaminen on vaan parasta. Oma sielu lepää. Jo jäljelle lähtiessä sydämessä vähän läikähti, kun Jeriko valjaat päälle saatuaan nosti heti vanhan tutun jälkimestarivireen. Olin valinnut vähän pahan alustan, juuri sulaneen pellon, joka oli aivan mutainen/savinen niin, että mun saappaat ja Jerikon tassutkin keräs välillä isot painavat paakut mutaa.  Eikä se kasvillisuuden puute ainakaan helpommaksi kevään ensimmäistä jälkeä tehnyt. Mutta se ei kyllä Jerikoa häirinnyt yhtään vaan se puksutti tuttuun tyyliin menemään. Ilmaisutkin oli hyvin muistissa. :)

Ja jos Jeriko loistaa jäljellä niin Ukko loistaa uuhien ja karitsoiden siirtelyssä. Piti viikonloppuna työnnellä paali lampolaan sisälle ja siirtää lampaat ulos pois alta siksi aikaa. Ukko on mun koirista kyllä ehdottomasti paras tässä hommassa ja oikeastaan ainut joka ylipäätään siihen pystyy. Sillä on niin rauhallinen tyyli ja se osaa höllätä painetta niin hienosti, että uuhet ei hermostu siihen ja ala puolustamaan karitsoita. Ukko myös ohjailee todella lempeästi ja kuitenkin varmasti myös karitsoja, jotka ei vielä paimenkoirasta oikein ymmärrä. Tämä on vahvinta Ukkoa. :)

Käytiin sunnuntaina katsomassa pentuja ja pennut pääsi ekaa kertaa ulos. On kyllä hyvin reipasta porukkaa, ei voi muuta sanoa! Hännät tötteröllä kaikilla, yksi nartuista ja toinen uroksista vielä erityisesti itsevarmasti irtosi muusta porukasta tutkimaan ympäristöä. Ja aivan törkeän söpöä porukkaa! Ne on perinyt kyllä vanhempiensa parhaita puolia. :)

Jerikon kanssa treenailtu myös HTM:ää. Oikean puolen seuraaminen vahvistuu pikku hiljaa, mutta on edelleen vähän kesken. Liisa-Idan kanssa Jerikon vire ei ole vielä sitä parasta Jerikoa, välillä menee vähän löysäilyksi eikä se selvästikään ole ihan varma, että pitäiskö tässä työskennellä oikeasti vaiko ei.. Mutta eiköhän se sieltä löydy.

Jupiter on päässyt vähän fiilistelemään paimennusta, mutta ihan kovasti vielä ei treeniaitaus kestä paimennusta ettei mene pinta velliksi. Vähän turha sähäkkää ja jännittynyttä oli meininki sekä koiran että lampaiden osalta. Toimintaan täytyy yrittää löytää paremmin rauhaa. Varsinkin koska tarkoitus on ollut kuitenkin vappuna jo aloittaa kisailua... :D