Miten on taas tällainen lipsahdus päässyt käymään? Vettä on tullut koko illan ja suuremmat treenailut jätin sitten väliin, mutta kyllä tossa iltalenkillä seuruuttelin sateenvarjon alla, hyvä treeni, hyvä häiriö, eipä ole tuollaistakaan tullut ennen tehtyä! ;)
Mutta siis olen seuraamisesta palkkaillut liikaa suoraan Jerikon edestä, ei ihmekään että käy väljäksi! Nyt kiinnitin huomiota, että palkkasin herkku aivan kiinni vasemmassa reidessä ja hieman ylhäällä, niin että Jeriko joutui kurottautumaan ja palkatessa vielä annoin vähän saalistaa herkkua ja jatkoin kävelyä enkä heti päästänyt irti. Parilla toistolla alkoi heti paranemaan!
Tästä kotiläksyksi sata kertaa: muista aina palkan suunta, muista aina palkan suunta, muista aina palkan suunta, muista aina palkan suunta.........................................................................................
keskiviikko 31. elokuuta 2011
Kyllä Jeriko osaa! :)
Maanantain ja tiistain agilitytreenit meni kivasti, maanantaina tehtiin pitkästä aikaa sitä pöytääkin ja hyvin meni. Ensimmäisellä kerralla Jeriko kyllä meinasi sukeltaa melkein pöydän alle, kun hidasti niin voimakkaasti mun suhinasta eikä heti tajunnut hypätä pöydälle! :D Mutta siis hyvin meni sitten kuitenkin, hyvä että sitäkin on nyt otettu. ;) Hassu juttu vaan, että Jeriko tuntuu reagoivan Ylökk:n treeneissä hidastukseen, mutta ei Hannan treeneissä tai kisoissa viimeksi.. Yleistäminen siis vielä kesken, mutta sitä voi treenailla sitten kotonakin, eli sitä pitäisi tehdä.
Keinu tuli näissä treeneissä, ensimmäinen oli lentokeinu kun en ajoissa komentanut että "nätisti", sen jälkeen meni kyllä taas hyvin, joku ajatuskatkoskin Jerikolla ehkä oli. :D
Kepeillä tehtiin maanantaina paljon treeniä, kepit oli hieman vinosti kahden hypyn välissä ja aika lähellä hyppyjä, siitä saatiin hyvää treeniä kepeille hidastamiseen ja oikean sisäänmenon hakuun heti hypyn jälkeen ja hieman eri kulmista eri hypyiltä. Otin myös sivuttaisetäisyyttä ja leijeröin veiressä olevan keinun, hyvin meni! :)
Tiistaina tehtiin samaa rataa kuin edelliselläkin viikolla puolesta välistä loppuun asti. Muhun vaan iski maanantain ja tiistain välissä nuha, ja olin sitten treeneissä pienenkin juoksemisen jälkeen ihan puhki. Juoksin kuitenkin ihan antaumuksella kun piti ehti tekemään niistoa niiston perään, mutta meni itse asiassa tosi hyvin kun vaan uskalsin lähteä esteeltä toiselle ajoissa, Jeriko tuli hyvin perässä ja se on kyllä huippu kun se ei niitä rimoja tuollaisissakaan tilanteissa tiputtele! :) Keinu meni tosi hyvin, pelkällä "keinu"-käskyllä haki keinulle jo ihan oikealla fiiliksellä, ei niin kuin puomille olisi menossa.
Keppejä tehtiin myös erilaisista kulmista ja tosi kivasta haki niitä, jopa tosi vaikeasti avokulmasta. Hanna kehui, että Jeriko tekee fiksusti kun hidastaa ennen keppejä ja katsoo tarkkaan mihin väliin lähti. :)
Flunssa pisti nyt stopin myös mun suunnitelmille rullaluistelulenkeistä, katsotaan nyt meneekö nopeasti ohi ja milloin päästäis kuntoilemaan. :)
Maanantaina päivällä päätin sisätreeninä ottaa kaukkareiden maahan-seiso-maahan -vaihtoja. Ajattelin, että tarvitsee taas imuutella ensin nakilla ja opettaa liikerataa, mutta jotenkin tulin ottaneeksi ensimmäisen toiston ihan vaan käskyllä ja käsimerkillä niin, että seisoin Jerikon edessä. Ja Jeriko teki aivan täydellisen seisomaan nousemisen! Välillä toi poika kyllä niin yllättää mut! :) Tai ei se nyt ihan täydellinen ollut, täydellinen kyllä sinänsä, mikään jalka ei liikkunut, mutta tähänkin tarvitsee kyllä opettaa ettei tule liian etupainoiseksi, että sitten istuminen ja maahanmeno onnistuu puhtaasti. Hyvin lähti kuitenkin heti sujumaan, kun Jerikoa vähän avitin (nojasin itse vähän kohti ja kun Jeriko siirsi painoa taaksi naks ja palkka, tai joitain toistoja niin, että pidin kättä vastassa lähempänä). Alkoi jo heti pystymään ottamaan vähän etäisyyttäkin ja onnistui hyvin. Istumasta seisomisen Jeriko kyllä osaa nyt hyvin, eikä tule ollenkaan liian etupainoiseksi, siitä maahanmenokin onnistui heti puhtaasti. Hyvä Jeriko! :)
Mutta sitten se tunnari, a.k.a. murheen kryyni. Miten saan Jerikon tajuamaan, että hakee mun hajua, eikä puun hajua? Olen nyt palannut mun alkuperäiseen suunnitelmaan, että olen piilottanut heinikkoon oman ja yhden häiriökapulan. Suurimmaksi osaksi Jeriko tuntuu ottavan sen kumpi vaan ensin kohdalle sattuu, hakee siis puun hajua selvästi. Välillä vaihtoi kyllä oikeaan, mutta sen jälkeenkin jatkoi samaa summa mutikassa kapulan nostoa. Ei selvästikään vielä ole lamppu syttynyt. Olen sitten tässä ajatellut käyttää menetelmää, jonka nimeä en nyt tiedä, mutta esim. Tommy Wirénin kanakursseilla on käytetty tätä muoto- tai värierottelun opettamiseen. Miksi siis ei toimisi hajunkin kanssa..? Olen siis tehnyt toistoja pelkästään omallakin, jotta siitä tulisi "kuuma" kohde. Hämykapulan kanssa sitten olen tehnyt niin, että jos nostaa väärän, otan oikeankin pois ja laitan oikean takaisin kun lopettaa väärällä pelailemisen. Muuten en reagoi mitenkään siihen, että nostaa väärän. Ongelma vaan on se, että Jeriko ei varsinaisesti edelleenkään tajua mikä on "oikea". Mutta ehkä se siitä.. Ja sitten kun tajuaa sen, niin uskon että tällä menetelmällä tajuaa hyvin, ettei niihin vääriin kannata ollenkaan mennä koskemaan, koska sitten menettää oikeankin (hetkeksi). Siis tää tunnari on vaan niin vaikea, olen itsekin aika ymmälläni miten sitä opettaisi kun ei ole tuntunut toimivan muillakaan mulle neuvotuilla menetelmillä. Mutta ideoita otetaan vastaan! :)
Pitäis taas mennä ostamaan rimaa Bauhausista ja mennä pilkkomaan iskälle iso kasa kapuloita, kun ne on loppu. Aiemmin saatoin käyttää samaa "omaa" uudestaan, mutta nyt olen tosi tarkka ettei kapuloissa ole mitään ylimääräisiä hajuja joita Jeriko voisi luulla hakevansa, vain mun haju ja puun haju (Matilta löytyi hyvät kärkipihdit joilla voin itse noukkia hämykapulat ilman, että niihin tulee mun hajua). Katsotaan sitten jatkossa miten toi alkaa aukeamaan Jerikolle..
Tänään kävin Jerikon kanssa cittarin pihassa treenailemassa. Hyvin Jeriko pitää kontaktia häiriössä ja seuraakin ihan toko-kivasti, mutta seuraamisesta on nyt jotenkin se into kateissa. Jeriko ei nojannut mun reiteen tai kääntänyt päätä reiden eteen. Siis tää on paha juttu mun mielestä! No, ehkä ei tarvitse nojata mutta pään saisi kääntää kunnolla mua kohti/eteen. Kyllä se kontaktia pitää koko ajan, mutta silleen vähän niin kuin sivusilmällä, saisi olla röyhkeämpi, puskea päälle! :D
Kaupan pihassa mulla ei ollut lelua mukana, mutta täytyy varmaan käydä illemmalla vielä vähän lisää treenailemassa/nostattamassa intoa lelun kanssa kunhan toi sade lakkaisi... Ja jatkossa pitää muutenkin seuruutella vähän useammin, ei olla sitä treenailtu oikeestaan ollenkaan vähään aikaan. Menee siis liian tokoksi ilman kunnon riehuttamistreeniä, hyi... ;)
Meillä on ollut myös pientä ylimääräistä härdelliä kotona, kun maanantaina päivällä Lululle ja Lallille tuli pientä erimielisyyttä ja siinä tohinassa Lululle aukesi haava etutassun ranteeseen. Eläinlääkärille ei ollut helppo päästä ja istuin lopulta puoleen yöhön asti Lulun kanssa odotusaulassa ennen kuin päästiin sisään. Lulu rauhoitettiin ja sai pari tikkiä, antibioottikuurin ja kipulääkkeen, yöksi kuitenkin jäi ja hain Lulun vasta eilen aamupäivällä kotiin.
Jeriko on ollut aivan ihana kun se on niin huolissaan Lulusta, koko ajan nuolemassa Lulun päätä ja niskaa, auttaa kun toinen ei pysty itse normaalisti peseytymään. <3
Ensi viikonloppuna on tosiaan lauantaina Ylökk:n agilitykisat, joihin olen ilmoittautunut kolmelle radalle, kahdelle agilityradalle ja yhdelle hyppikselle. Aika paljon, varsinkin flunssassa, toivotaan siis ettei mun nuha ainakaan pahene, mielellään saisi mennä ohi tai saan pakata mukaan kasan nenäliinoja ja niistellä aina ennen ja jälkeen radan.. Ehkä ei siinä tapauksessa myöskään kannata kuvata liian läheltä, ties mitä kuvassa sitten näkyisi.... ;D Mutta innolla siis odotan, ihan fiiliksissä, treenit on nyt mennyt hyvin ja me ollaan valmiita, kunhan itse osaisin lukea radan hyvin ja ohjata asianmukaisesti niin kyllä Jeriko homman hoitaa. ;)
Sunnuntaina on sitten tottelevaisuuskoe. Toivon mukaan en ole aivan kuollut lauantain jäljiltä ja Jerikokin jaksaa antaa parastaan. Liikkeet on ihan hyvällä mallilla, ei pitäis olla mitään ongelmaa minkään kanssa, edes niiden kaukkareiden. Toivotaan, että menee hyvin! :) Avoimessa luokassa on meidän lisäksi vain yksi koirakko, menee siis ainakin kerrankin nopeasti! :D
Mutta huominen ja perjantai olisi kai tarkoitus pitää lepopäivinä, että intoa ja energiaa riittäisi varmasti viikonlopulle. Itse saatan kyllä perjantaina lähteä katsomaan Somerolle paimennuskisoja ja näen toivon mukaan kun Sanna ja Roy vetää.. :)
Paimentamassa ei itse olla päästy käymään hetkeen ja se on kyllä harmi. :( Elättelen vähän toiveita, että sunnuntaina päästäis kokeen jälkeen Mouhijärvellä käymään, mutta katsotaan nyt. Maanantaille olen myös yrittänyt sopia treenejä Mahnalaan ja ainakin sitten keskiviikkona ollaan menossa Somerolle! :)
Keinu tuli näissä treeneissä, ensimmäinen oli lentokeinu kun en ajoissa komentanut että "nätisti", sen jälkeen meni kyllä taas hyvin, joku ajatuskatkoskin Jerikolla ehkä oli. :D
Kepeillä tehtiin maanantaina paljon treeniä, kepit oli hieman vinosti kahden hypyn välissä ja aika lähellä hyppyjä, siitä saatiin hyvää treeniä kepeille hidastamiseen ja oikean sisäänmenon hakuun heti hypyn jälkeen ja hieman eri kulmista eri hypyiltä. Otin myös sivuttaisetäisyyttä ja leijeröin veiressä olevan keinun, hyvin meni! :)
Tiistaina tehtiin samaa rataa kuin edelliselläkin viikolla puolesta välistä loppuun asti. Muhun vaan iski maanantain ja tiistain välissä nuha, ja olin sitten treeneissä pienenkin juoksemisen jälkeen ihan puhki. Juoksin kuitenkin ihan antaumuksella kun piti ehti tekemään niistoa niiston perään, mutta meni itse asiassa tosi hyvin kun vaan uskalsin lähteä esteeltä toiselle ajoissa, Jeriko tuli hyvin perässä ja se on kyllä huippu kun se ei niitä rimoja tuollaisissakaan tilanteissa tiputtele! :) Keinu meni tosi hyvin, pelkällä "keinu"-käskyllä haki keinulle jo ihan oikealla fiiliksellä, ei niin kuin puomille olisi menossa.
Keppejä tehtiin myös erilaisista kulmista ja tosi kivasta haki niitä, jopa tosi vaikeasti avokulmasta. Hanna kehui, että Jeriko tekee fiksusti kun hidastaa ennen keppejä ja katsoo tarkkaan mihin väliin lähti. :)
Flunssa pisti nyt stopin myös mun suunnitelmille rullaluistelulenkeistä, katsotaan nyt meneekö nopeasti ohi ja milloin päästäis kuntoilemaan. :)
Maanantaina päivällä päätin sisätreeninä ottaa kaukkareiden maahan-seiso-maahan -vaihtoja. Ajattelin, että tarvitsee taas imuutella ensin nakilla ja opettaa liikerataa, mutta jotenkin tulin ottaneeksi ensimmäisen toiston ihan vaan käskyllä ja käsimerkillä niin, että seisoin Jerikon edessä. Ja Jeriko teki aivan täydellisen seisomaan nousemisen! Välillä toi poika kyllä niin yllättää mut! :) Tai ei se nyt ihan täydellinen ollut, täydellinen kyllä sinänsä, mikään jalka ei liikkunut, mutta tähänkin tarvitsee kyllä opettaa ettei tule liian etupainoiseksi, että sitten istuminen ja maahanmeno onnistuu puhtaasti. Hyvin lähti kuitenkin heti sujumaan, kun Jerikoa vähän avitin (nojasin itse vähän kohti ja kun Jeriko siirsi painoa taaksi naks ja palkka, tai joitain toistoja niin, että pidin kättä vastassa lähempänä). Alkoi jo heti pystymään ottamaan vähän etäisyyttäkin ja onnistui hyvin. Istumasta seisomisen Jeriko kyllä osaa nyt hyvin, eikä tule ollenkaan liian etupainoiseksi, siitä maahanmenokin onnistui heti puhtaasti. Hyvä Jeriko! :)
Mutta sitten se tunnari, a.k.a. murheen kryyni. Miten saan Jerikon tajuamaan, että hakee mun hajua, eikä puun hajua? Olen nyt palannut mun alkuperäiseen suunnitelmaan, että olen piilottanut heinikkoon oman ja yhden häiriökapulan. Suurimmaksi osaksi Jeriko tuntuu ottavan sen kumpi vaan ensin kohdalle sattuu, hakee siis puun hajua selvästi. Välillä vaihtoi kyllä oikeaan, mutta sen jälkeenkin jatkoi samaa summa mutikassa kapulan nostoa. Ei selvästikään vielä ole lamppu syttynyt. Olen sitten tässä ajatellut käyttää menetelmää, jonka nimeä en nyt tiedä, mutta esim. Tommy Wirénin kanakursseilla on käytetty tätä muoto- tai värierottelun opettamiseen. Miksi siis ei toimisi hajunkin kanssa..? Olen siis tehnyt toistoja pelkästään omallakin, jotta siitä tulisi "kuuma" kohde. Hämykapulan kanssa sitten olen tehnyt niin, että jos nostaa väärän, otan oikeankin pois ja laitan oikean takaisin kun lopettaa väärällä pelailemisen. Muuten en reagoi mitenkään siihen, että nostaa väärän. Ongelma vaan on se, että Jeriko ei varsinaisesti edelleenkään tajua mikä on "oikea". Mutta ehkä se siitä.. Ja sitten kun tajuaa sen, niin uskon että tällä menetelmällä tajuaa hyvin, ettei niihin vääriin kannata ollenkaan mennä koskemaan, koska sitten menettää oikeankin (hetkeksi). Siis tää tunnari on vaan niin vaikea, olen itsekin aika ymmälläni miten sitä opettaisi kun ei ole tuntunut toimivan muillakaan mulle neuvotuilla menetelmillä. Mutta ideoita otetaan vastaan! :)
Pitäis taas mennä ostamaan rimaa Bauhausista ja mennä pilkkomaan iskälle iso kasa kapuloita, kun ne on loppu. Aiemmin saatoin käyttää samaa "omaa" uudestaan, mutta nyt olen tosi tarkka ettei kapuloissa ole mitään ylimääräisiä hajuja joita Jeriko voisi luulla hakevansa, vain mun haju ja puun haju (Matilta löytyi hyvät kärkipihdit joilla voin itse noukkia hämykapulat ilman, että niihin tulee mun hajua). Katsotaan sitten jatkossa miten toi alkaa aukeamaan Jerikolle..
Tänään kävin Jerikon kanssa cittarin pihassa treenailemassa. Hyvin Jeriko pitää kontaktia häiriössä ja seuraakin ihan toko-kivasti, mutta seuraamisesta on nyt jotenkin se into kateissa. Jeriko ei nojannut mun reiteen tai kääntänyt päätä reiden eteen. Siis tää on paha juttu mun mielestä! No, ehkä ei tarvitse nojata mutta pään saisi kääntää kunnolla mua kohti/eteen. Kyllä se kontaktia pitää koko ajan, mutta silleen vähän niin kuin sivusilmällä, saisi olla röyhkeämpi, puskea päälle! :D
Kaupan pihassa mulla ei ollut lelua mukana, mutta täytyy varmaan käydä illemmalla vielä vähän lisää treenailemassa/nostattamassa intoa lelun kanssa kunhan toi sade lakkaisi... Ja jatkossa pitää muutenkin seuruutella vähän useammin, ei olla sitä treenailtu oikeestaan ollenkaan vähään aikaan. Menee siis liian tokoksi ilman kunnon riehuttamistreeniä, hyi... ;)
Meillä on ollut myös pientä ylimääräistä härdelliä kotona, kun maanantaina päivällä Lululle ja Lallille tuli pientä erimielisyyttä ja siinä tohinassa Lululle aukesi haava etutassun ranteeseen. Eläinlääkärille ei ollut helppo päästä ja istuin lopulta puoleen yöhön asti Lulun kanssa odotusaulassa ennen kuin päästiin sisään. Lulu rauhoitettiin ja sai pari tikkiä, antibioottikuurin ja kipulääkkeen, yöksi kuitenkin jäi ja hain Lulun vasta eilen aamupäivällä kotiin.
Jeriko on ollut aivan ihana kun se on niin huolissaan Lulusta, koko ajan nuolemassa Lulun päätä ja niskaa, auttaa kun toinen ei pysty itse normaalisti peseytymään. <3
Ensi viikonloppuna on tosiaan lauantaina Ylökk:n agilitykisat, joihin olen ilmoittautunut kolmelle radalle, kahdelle agilityradalle ja yhdelle hyppikselle. Aika paljon, varsinkin flunssassa, toivotaan siis ettei mun nuha ainakaan pahene, mielellään saisi mennä ohi tai saan pakata mukaan kasan nenäliinoja ja niistellä aina ennen ja jälkeen radan.. Ehkä ei siinä tapauksessa myöskään kannata kuvata liian läheltä, ties mitä kuvassa sitten näkyisi.... ;D Mutta innolla siis odotan, ihan fiiliksissä, treenit on nyt mennyt hyvin ja me ollaan valmiita, kunhan itse osaisin lukea radan hyvin ja ohjata asianmukaisesti niin kyllä Jeriko homman hoitaa. ;)
Sunnuntaina on sitten tottelevaisuuskoe. Toivon mukaan en ole aivan kuollut lauantain jäljiltä ja Jerikokin jaksaa antaa parastaan. Liikkeet on ihan hyvällä mallilla, ei pitäis olla mitään ongelmaa minkään kanssa, edes niiden kaukkareiden. Toivotaan, että menee hyvin! :) Avoimessa luokassa on meidän lisäksi vain yksi koirakko, menee siis ainakin kerrankin nopeasti! :D
Mutta huominen ja perjantai olisi kai tarkoitus pitää lepopäivinä, että intoa ja energiaa riittäisi varmasti viikonlopulle. Itse saatan kyllä perjantaina lähteä katsomaan Somerolle paimennuskisoja ja näen toivon mukaan kun Sanna ja Roy vetää.. :)
Paimentamassa ei itse olla päästy käymään hetkeen ja se on kyllä harmi. :( Elättelen vähän toiveita, että sunnuntaina päästäis kokeen jälkeen Mouhijärvellä käymään, mutta katsotaan nyt. Maanantaille olen myös yrittänyt sopia treenejä Mahnalaan ja ainakin sitten keskiviikkona ollaan menossa Somerolle! :)
lauantai 27. elokuuta 2011
Mitäs sitten...
Tuntuu, että olen jotenkin kepoisasti päivitellyt ylipäätään meidän menosta, kun on ollut kisapäivityksiä ja silleen.. Ollaan tässä koko ajan tokoiltu kevysti, mutta paljoa ei olla kunnon treenejä vedetty, lähinnä sisällä treenailtu. Ulkotreeneissä on aiheena ollut lähinnä nuo siirtymiset ja Jeriko alkaa olemaan aika innoissaan siitäkin "leikistä", toivon mukaan sujuu siis hienosti kokeessakin! :)
Olen myös käynyt Jerikon kanssa pari kertaa rullaluistelulenkillä ja on ollut kyllä kivaa, ajattelin tässä syksyn jatkaa tätä touhua niin pitkälle kuin pystyy, kuntokuuri molemmille! ;)
Pieniä jälkiä olen tehnyt pari kappaletta Jerikolle ja Jeriko on jäljestänyt aika rauhallisella fiiliksellä ja herkut on taas jotenkin maistunut, mutta ei se edelleenkään niitä kaikkia nouki ja jäljestys ei siten ole tarkinta mahdollista. Ollaan jäljestämisen kanssa edetty vähän niin kuin pikajunalla, Jeriko innostui heti pentuna niin nopeasti itse jäljestämisestä, että herkut unohtui aivan täysin. Vaikea sitä on nyt enää saada niistä innostumaan, kun olis vaan niin kiire löytää jäljen pää.. Mutta kai tämä tästä vielä, eihän meillä mikään kiire ole. Tehdään tässä syksyn aikana mitä ehditään muilta harrastuksilta ja katsotaan sitten taas ensi keväänä missä mennään.
Tokon avoimen luokan liikkeistä harjoituksen alla on ollut luoksetulo, nouto ja jonkun verran hyppykin, mutta kaiken kaikkiaan näitäkin tehty hyvin vähän. Lähinnä asennetta paranneltu ja tehty hauskoja ja lyhyitä harjoituksia. Tänään oltiin Tuijan kanssa treenailemassa ja nouto oli nyt tosi hyvä! Fribeetä palkkana käyttäen Jeriko lähtee todella rivakasti kapulalle ja palautuskin tosi upea, irrottaa jopa otteensa kapulasta kun frisbeetä heiluttaa, kun muuten on jo ollut vähän sitä, että irrottaa jähmeästi. :D Vielä enemmän vauhtia tuli, kun tein ihan pienen hämy-nytkähdyksen lähetyksessä niin kuin olisin itse lähdössä juoksemaan, johan tuli pojalle kiire! :D :D Noutoon olen siis hyvin tyytyväinen jos tuollainen fiilis on edes osittain kokeessa, ei voi hitaaksi valittaa ja Jeriko ottaa silti kapulan tosi nätisti.
Luoksetulossa tein tänään ensin yhden suoran ja sitten muutaman pysäytyksen, ensimmäinen oli oikein hyvä, toinen hieman hitaampi enkä palkannut siitä ollenkaan vaan juoksin vaan takaisin lähtöpaikalle ja otettiin uusiksi, nyt tuli taas tosi hyvä pysäytys! Jerikolle toimii kyllä tässä hyvin se, että jättää palkkaamatta, tuntuu ymmärtävän mistä jäi kiinni. Vauhti oli kaikissa pysäytyksissä hyvä, ei lähtenyt ennakoimaan viimeiselläkään.
Hyppyä ei olla nyt hetkeen tehty, milloinkohan olisi ollut viimeksi....? No, oli miten oli, Jeriko oli tänään hypystä aika liekeissä, lähti hypylle ja hyppäsi innoissaan ja aika pitkälle, mutta kävi kyllä käskystä hyvin istumaan ja palasi sitten hienosti suoraan eteen istumaan. Pari aivan nappisuoritusta ja that's it, jos on tuollainen ensi sunnuntain kokeessakin niin kyllä mulle kelpaa! :)
Tunnari on nyt ollut vähän mun tuskailun alla. En ole oikein ollut varma miten sitä nyt sitten oikeasti yrittäisi opettaa, kun ympäriltä tulee paljon erilaisia neuvoja. Kuitenkin olen hyvin tarkka ja enkä halua kiirehtiä, haluan että Jeriko OIKEASTI ymmärtäisi mitä siltä haen... Mutta tuntuu, että ei kyllä vielä lamppu ole syttynyt. Olen haetuttanut omaa ruohikkoon piilotettuna ja silloin käyttää hyvin nenää, mutta kun kapula + yksi häiriökapula tulee näkyville, niin nenä menee kiinni ja Jeriko tuntuu vaan arpovan kumman ottaa. Sama tilanne jos kapuloita on enemmän, Tuijan kanssa laitettiin tänään kahta häiriökapulaa (kun aluksi meni hyvin) ja illemmalla mun veljet sai auttaa tässä ja innostuivat tästä niin, että halusivat laittaa enemmänkin kapuloita maahan. Tuija on tehnyt tunnaria Ronjan kanssa nyt hyvällä menestyksellä niin, että häiriökapuloita on kymmenkunta ja sieltä Ronja on omaa hakenut, ja suostuin nyt sitten veljien yllytykseen ottaa lisää kapuloita peliin. Vaan eipä tullut Jerikon kanssa mitään, arvaili minkä otti, kerran ehkä sitten tuntui ihan oikeasti käyttävän nenäänsä, kun kävi väärän luona, mutta ottikin sitten oikean. Mutta on tämä vaikea liike, ei voi muuta sanoa! Eipä olekaan Jerikolle niin luonteva kuin olisi voinut toivoa, ei tässä kai nyt auta muu kuin edetä Jerikon kanssa rauhassa ja yrittää parhaansa mukaan auttaa sitä ymmärtämään mikä on homman nimi. Yhdellä häiriökapulalla siis jatketaan.
Sisällä ollaan otettu istu-seiso-istu -vaihdoksia edelleen. Nyt kun tajusin mistä kiikastaa, kaukkarit onkin lähtenyt edistymään huimasti ja Jeriko istuu alas valtaosin täydellisen puhtaasti jalkojen hievahtamatta. Välillä siirtää toista jalkaa, mutta lähinnä niin vähän, ettei edes siirry, parantaa vain jalan asentoa. Tänään Otin sitten koko asunnon pituuden käyttöön ja tein kaukkareita noin 12 metrin etäisyydeltä ja todella hienosti meni! :) Väliin otin myös istu-maahan-istu vaihdoksia ja nekin hyviä. Välillä Jeriko kyllä laittaa maahan mennessä toisen tassun kainaloon ja siihen aion nyt kiinnottää huomiota. Sellaista Jeriko ei kyllä tee, kunhan on tarpeeksi innoissaan, oikeata asennetta siis vielä kaukkareihinkin hiotaan.
Ensi viikonloppuna on siis lauantaina Ylökk:n agilitykisat, jonne olen ilmoittanut meidät kolmelle (!) radalle. Ja sunnuntaina tokokoe, toivon mukaan se avoimen luokan viimeinen. Jatketaan siis hiljalleen treenaamista ja toivotaan, että ensi viikonloppu on hyvä.. :)
Mulle on tulossa jalkaleikkaus todennäköisesti lokakuun alkuun eli käydään nyt sitten kisailemassa ennen kuin joudutaan kisa- ja treenitauolle..
Olen myös käynyt Jerikon kanssa pari kertaa rullaluistelulenkillä ja on ollut kyllä kivaa, ajattelin tässä syksyn jatkaa tätä touhua niin pitkälle kuin pystyy, kuntokuuri molemmille! ;)
Pieniä jälkiä olen tehnyt pari kappaletta Jerikolle ja Jeriko on jäljestänyt aika rauhallisella fiiliksellä ja herkut on taas jotenkin maistunut, mutta ei se edelleenkään niitä kaikkia nouki ja jäljestys ei siten ole tarkinta mahdollista. Ollaan jäljestämisen kanssa edetty vähän niin kuin pikajunalla, Jeriko innostui heti pentuna niin nopeasti itse jäljestämisestä, että herkut unohtui aivan täysin. Vaikea sitä on nyt enää saada niistä innostumaan, kun olis vaan niin kiire löytää jäljen pää.. Mutta kai tämä tästä vielä, eihän meillä mikään kiire ole. Tehdään tässä syksyn aikana mitä ehditään muilta harrastuksilta ja katsotaan sitten taas ensi keväänä missä mennään.
Tokon avoimen luokan liikkeistä harjoituksen alla on ollut luoksetulo, nouto ja jonkun verran hyppykin, mutta kaiken kaikkiaan näitäkin tehty hyvin vähän. Lähinnä asennetta paranneltu ja tehty hauskoja ja lyhyitä harjoituksia. Tänään oltiin Tuijan kanssa treenailemassa ja nouto oli nyt tosi hyvä! Fribeetä palkkana käyttäen Jeriko lähtee todella rivakasti kapulalle ja palautuskin tosi upea, irrottaa jopa otteensa kapulasta kun frisbeetä heiluttaa, kun muuten on jo ollut vähän sitä, että irrottaa jähmeästi. :D Vielä enemmän vauhtia tuli, kun tein ihan pienen hämy-nytkähdyksen lähetyksessä niin kuin olisin itse lähdössä juoksemaan, johan tuli pojalle kiire! :D :D Noutoon olen siis hyvin tyytyväinen jos tuollainen fiilis on edes osittain kokeessa, ei voi hitaaksi valittaa ja Jeriko ottaa silti kapulan tosi nätisti.
Luoksetulossa tein tänään ensin yhden suoran ja sitten muutaman pysäytyksen, ensimmäinen oli oikein hyvä, toinen hieman hitaampi enkä palkannut siitä ollenkaan vaan juoksin vaan takaisin lähtöpaikalle ja otettiin uusiksi, nyt tuli taas tosi hyvä pysäytys! Jerikolle toimii kyllä tässä hyvin se, että jättää palkkaamatta, tuntuu ymmärtävän mistä jäi kiinni. Vauhti oli kaikissa pysäytyksissä hyvä, ei lähtenyt ennakoimaan viimeiselläkään.
Hyppyä ei olla nyt hetkeen tehty, milloinkohan olisi ollut viimeksi....? No, oli miten oli, Jeriko oli tänään hypystä aika liekeissä, lähti hypylle ja hyppäsi innoissaan ja aika pitkälle, mutta kävi kyllä käskystä hyvin istumaan ja palasi sitten hienosti suoraan eteen istumaan. Pari aivan nappisuoritusta ja that's it, jos on tuollainen ensi sunnuntain kokeessakin niin kyllä mulle kelpaa! :)
Tunnari on nyt ollut vähän mun tuskailun alla. En ole oikein ollut varma miten sitä nyt sitten oikeasti yrittäisi opettaa, kun ympäriltä tulee paljon erilaisia neuvoja. Kuitenkin olen hyvin tarkka ja enkä halua kiirehtiä, haluan että Jeriko OIKEASTI ymmärtäisi mitä siltä haen... Mutta tuntuu, että ei kyllä vielä lamppu ole syttynyt. Olen haetuttanut omaa ruohikkoon piilotettuna ja silloin käyttää hyvin nenää, mutta kun kapula + yksi häiriökapula tulee näkyville, niin nenä menee kiinni ja Jeriko tuntuu vaan arpovan kumman ottaa. Sama tilanne jos kapuloita on enemmän, Tuijan kanssa laitettiin tänään kahta häiriökapulaa (kun aluksi meni hyvin) ja illemmalla mun veljet sai auttaa tässä ja innostuivat tästä niin, että halusivat laittaa enemmänkin kapuloita maahan. Tuija on tehnyt tunnaria Ronjan kanssa nyt hyvällä menestyksellä niin, että häiriökapuloita on kymmenkunta ja sieltä Ronja on omaa hakenut, ja suostuin nyt sitten veljien yllytykseen ottaa lisää kapuloita peliin. Vaan eipä tullut Jerikon kanssa mitään, arvaili minkä otti, kerran ehkä sitten tuntui ihan oikeasti käyttävän nenäänsä, kun kävi väärän luona, mutta ottikin sitten oikean. Mutta on tämä vaikea liike, ei voi muuta sanoa! Eipä olekaan Jerikolle niin luonteva kuin olisi voinut toivoa, ei tässä kai nyt auta muu kuin edetä Jerikon kanssa rauhassa ja yrittää parhaansa mukaan auttaa sitä ymmärtämään mikä on homman nimi. Yhdellä häiriökapulalla siis jatketaan.
Sisällä ollaan otettu istu-seiso-istu -vaihdoksia edelleen. Nyt kun tajusin mistä kiikastaa, kaukkarit onkin lähtenyt edistymään huimasti ja Jeriko istuu alas valtaosin täydellisen puhtaasti jalkojen hievahtamatta. Välillä siirtää toista jalkaa, mutta lähinnä niin vähän, ettei edes siirry, parantaa vain jalan asentoa. Tänään Otin sitten koko asunnon pituuden käyttöön ja tein kaukkareita noin 12 metrin etäisyydeltä ja todella hienosti meni! :) Väliin otin myös istu-maahan-istu vaihdoksia ja nekin hyviä. Välillä Jeriko kyllä laittaa maahan mennessä toisen tassun kainaloon ja siihen aion nyt kiinnottää huomiota. Sellaista Jeriko ei kyllä tee, kunhan on tarpeeksi innoissaan, oikeata asennetta siis vielä kaukkareihinkin hiotaan.
Ensi viikonloppuna on siis lauantaina Ylökk:n agilitykisat, jonne olen ilmoittanut meidät kolmelle (!) radalle. Ja sunnuntaina tokokoe, toivon mukaan se avoimen luokan viimeinen. Jatketaan siis hiljalleen treenaamista ja toivotaan, että ensi viikonloppu on hyvä.. :)
Mulle on tulossa jalkaleikkaus todennäköisesti lokakuun alkuun eli käydään nyt sitten kisailemassa ennen kuin joudutaan kisa- ja treenitauolle..
torstai 25. elokuuta 2011
Agilitykisaura korkattu
Ensimmäiset startit nyt takana ja ihan hyvä fiilis. Hanna Löytynoja oli mukana katsomassa ja neuvomassa, kiitos Hanna ohjeista! :) Kiitos kannustuksesta paikan päällä myös Matille (Matti myös kuvasi radat), Tuijalle, Saralle ja Vellulle, sekä monille kotisohvan tsempittäjille! :)
Ensimmäiseltä radalta 5 virhepistettä harmillisesti kepeiltä. Yritin hidastaa Jerikon vauhtia ennen muuria, jotta se olisi pystynyt paremmin hakemaan keppien sisäänmenon, mutta eipä Jeriko hidastanutkaan ja meni sitten ensin ohi. Toisella yrittämällä kuitenkin hyvin ja loppuratakin sitten puhtaasti vaikka Jeriko välillä meinasikin lukea vääriä esteitä. :D Itse olisi kyllä pitänyt ennen pituuttaa kääntää jo kroppaa vasemmalle, että Jeriko oli tiennyt mihin ollaan menossa, ja vasen käsikin nyt pääsi tippumaan ja Jeriko tapansa mukaan lukitsi putken pimeän pään edestään kun ei ollut muutakaan vihjettä tullut.. Sain kyllä onneksi vielä käännettyä takaisin! Jatkossa kuitenkin treenin alle hidastaminen, kun Jeriko ei sitä selvästikään vielä oikein ymmärrä. Se olisi kuitenkin todella tärkeä taito maxikoiran kanssa jos on tiukkoja käännöksiä tai muuten tarvitsee hidastaa! Ja oma ohjaus tarvitsee luonnollisesti myös lisätreeniä! ;) Sijoitus tältä radalta 5/27, ei paljon lämmitä kun ei ole nolla, mutta ei huonosti ensimmäisiksi kisoiksi!
http://www.youtube.com/watch?v=TL02Jb7U1Xg
Toiselta radalta tuli sitten hylsy. En itse tajunnut, että olisi pitänyt kepeillä ottaa vähän sivuttaisetäisyyttä Jerikoon ja jouduin sitten väistämään keppien jälkeen muuria jolloin vedin Jerikon seuraavalta hypyltä sivuun. Ja kun putken pimeäkulma tarjoutui siihen niin mukavasti niin sinnehän Jeriko sitten sukelsi! :D Jatkoin kuitenkin rataa ja Jeriko teki todella hyvät kontaktit tähän, edellisellä radalla jäi kontaktin päälle seisomaan, mutta nyt meni kunnolla etutassut maahan, hyvä! :) Loppuradasta oli myös sellaisia tiukkoja mutkia joissa olisi hidastaminen ollut paikallaan ja Jeriko hyppäsi yhden hypyn väärään suuntaan (koska juoksin vinosti estettä kohti ja Jeriko tuli mun linjan mukana, olisi pitänyt juosta hypyn suuntaisesti) ja loppusuoralta jäi yksi välistä (en ehtinyt valssata kunnolla ja valssia ylipäätään yritin, koska pelkäsin että Jeriko jatkaa kahdelta hypyltä suoraan vaikka pitäisi kääntyä jos en vahvasti näytä ettei sinne mennä..), eli hylsy olisi tullut joka tapauksessa! ;) Jatkossa kepit tarvitsee edelleen paljon treeniä, että uskallan ohittaa Jerikon tai tarvittaessa juosta kauempana sivulla.
http://www.youtube.com/watch?v=d3c8tZjxqcI
Mutta ei nyt mikään aivan surkea alku kisauralle, tästä se lähtee! 5 virhepistettä ensimmäiseltä radalta oli tosi hyvin! Ensi viikon lauantaina sitten uutta yritystä kehiin.. ;)
Ensimmäiseltä radalta 5 virhepistettä harmillisesti kepeiltä. Yritin hidastaa Jerikon vauhtia ennen muuria, jotta se olisi pystynyt paremmin hakemaan keppien sisäänmenon, mutta eipä Jeriko hidastanutkaan ja meni sitten ensin ohi. Toisella yrittämällä kuitenkin hyvin ja loppuratakin sitten puhtaasti vaikka Jeriko välillä meinasikin lukea vääriä esteitä. :D Itse olisi kyllä pitänyt ennen pituuttaa kääntää jo kroppaa vasemmalle, että Jeriko oli tiennyt mihin ollaan menossa, ja vasen käsikin nyt pääsi tippumaan ja Jeriko tapansa mukaan lukitsi putken pimeän pään edestään kun ei ollut muutakaan vihjettä tullut.. Sain kyllä onneksi vielä käännettyä takaisin! Jatkossa kuitenkin treenin alle hidastaminen, kun Jeriko ei sitä selvästikään vielä oikein ymmärrä. Se olisi kuitenkin todella tärkeä taito maxikoiran kanssa jos on tiukkoja käännöksiä tai muuten tarvitsee hidastaa! Ja oma ohjaus tarvitsee luonnollisesti myös lisätreeniä! ;) Sijoitus tältä radalta 5/27, ei paljon lämmitä kun ei ole nolla, mutta ei huonosti ensimmäisiksi kisoiksi!
http://www.youtube.com/watch?v=TL02Jb7U1Xg
Toiselta radalta tuli sitten hylsy. En itse tajunnut, että olisi pitänyt kepeillä ottaa vähän sivuttaisetäisyyttä Jerikoon ja jouduin sitten väistämään keppien jälkeen muuria jolloin vedin Jerikon seuraavalta hypyltä sivuun. Ja kun putken pimeäkulma tarjoutui siihen niin mukavasti niin sinnehän Jeriko sitten sukelsi! :D Jatkoin kuitenkin rataa ja Jeriko teki todella hyvät kontaktit tähän, edellisellä radalla jäi kontaktin päälle seisomaan, mutta nyt meni kunnolla etutassut maahan, hyvä! :) Loppuradasta oli myös sellaisia tiukkoja mutkia joissa olisi hidastaminen ollut paikallaan ja Jeriko hyppäsi yhden hypyn väärään suuntaan (koska juoksin vinosti estettä kohti ja Jeriko tuli mun linjan mukana, olisi pitänyt juosta hypyn suuntaisesti) ja loppusuoralta jäi yksi välistä (en ehtinyt valssata kunnolla ja valssia ylipäätään yritin, koska pelkäsin että Jeriko jatkaa kahdelta hypyltä suoraan vaikka pitäisi kääntyä jos en vahvasti näytä ettei sinne mennä..), eli hylsy olisi tullut joka tapauksessa! ;) Jatkossa kepit tarvitsee edelleen paljon treeniä, että uskallan ohittaa Jerikon tai tarvittaessa juosta kauempana sivulla.
http://www.youtube.com/watch?v=d3c8tZjxqcI
Mutta ei nyt mikään aivan surkea alku kisauralle, tästä se lähtee! 5 virhepistettä ensimmäiseltä radalta oli tosi hyvin! Ensi viikon lauantaina sitten uutta yritystä kehiin.. ;)
tiistai 23. elokuuta 2011
Kisajännitys iskee...
Maanantaina Ylökk:n treeneissä Jeriko oli vähän pihalla. Tehtiin mun toiveesta 1-luokan rataa, en muista enää kenen tekemä se oli, mutta Carita oli sen jostain netistä hakenut... Vähän jännitin keppien sisäänmenoa, että hakeeko Jeriko sitä nyt hyvin kun viime viikolla oli sen kanssa ongelmaa, mutta lähti nyt kepeille hyvin. Sitten vaan tuli sellainen ongelma, että Jerikolla oli hirveä kiire keppien jälkeiselle vinolle hypylle (jolle ei edes oltu menossa vaan sivulle putkeen) ja karkasi useamman kerran ennen viimeistä väliä hypylle. Hinkkailtiin sitten keppejä vähän erikseen ja muutaman esteen takaa, ja alkoihan se sitten lopulta sujua, vaikka edelleen selkeä veto hypylle oli. Jerikossa on se osittain hyvä ja osittain huono puoli, että se hakee niin suoraan itse esteitä: jos mä siis vaan juoksen eteenpäin niin Jerikokin lukee esteitä suoraan edestään. Kaikki sujuu hyvin jos voin ajoissa kutsua/suhista/kääntää kroppaa ennen kuin käännytään, mutta kepeillä ei oikein uskalla tehdä mitään noista ja hypyn imu tuotti vähän tuskaa. Hypyt taitaa olla Jerikolle loppujen lopuksi se kaikkein mieluisin este, jos tästä voi nyt mitään päätellä. :D
Radassa oli myös keinu, jota myös hieman jännäsin, paljoa ei sitä olla vielä radassa tehty. Meni kuitenkin tosi hyvin, Jeriko lähtee kyllä keinulle tosi vauhdilla ja hidastaa vasta kun sanon oikein painokkaasti, että "nätisti". Toisaalta ihan hyvä, ettei liikaa himmaile keinulle, mutta en tiedä tulisiko ilman "nätisti"-käskyä lentokeinuja, todennäköisesti tulisi. :D
Keppiongelmien lisäksi Jeriko pudotteli rimoja mitä yleensä tekee tosi harvoin ja kuunteli ohjaustakin vähän tavallista huonommin ja lukitsi vaan itse vääriä esteitä ennen kuin ehdin niihin vaikuttamaan. Olin sitten vähän tämän jälkeen ärrimurrina, harmitti kyllä kun kisojen alla Jeriko alkaa aivan pölvästiksi, kun yleensä on niin helposti ohjattavissa ja kunnioittaa rimoja. Onneksi sitten toisella treenikerralla Jeriko palautui omaksi itsekseen ja tehtiin hieno nollarata! Siihen oli hyvä lopettaa. :)
Tänään käytin Jerikon puolen päivän maissa ulkona ja treenailtiin vähän tokoa. Tein yksikseni siirtymisiä ja Jeriko tuli "tässä"-käskyllä innokkaasti mukana ja siirtyi näppärästi perusasentoon heti kun pyysin. Tein myös liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon putkeen ja palkkasin vasta luoksetulosta, joka nyt oli suora kun Jeriko tuli vähän hitaanpuoleisesti. Palkitsin kyllä aika maltillisesti ja mietin, että pitäisikö tuollaiset jättää vaan kokonaan palkitsematta, kun loppumatkan tuli ihan ravia... Sitten toinen suora, joka oli jo nopeampi, ja pari pysäytystä vielä. Pysäytykset mun mielestä ihan hyviä. Liikkeestä seisominen meni hyvin, ainut mihin kiinnitin huomiota oli se, että Jeriko vähän katseli minne sattuu kun palasin. Tein sitten muutamia toistoja niin, että heitin lelun eri kohdissa mun pois päin kävelyä tai paluuta, että olisi koko ajan skarppina.
Otettiin myös istu-seiso-istu -vaihtoja. Olen tässä ihmetellyt miksi Jeriko ei tässä istu puhtaasti suoraan taakse, kun arkielämässä jos pyydän seisomasta istumaan niin rullaa aina takajalkojensa päälle. Nyt tajusin, että Jeriko on oppinut seisomaan noustessaan kurottamaan hieman liikaa eteen (liikaa imuutettu nakilla eteenpäin), että tulee liian etupainoiseksi, ja siitä rullaaminen taakse niin, ettei takajalat liikkuisi ollenkaan on liian hankalaa. Kiinnitin nyt huomiota seisomaan nousuihin ja palkkasin Jerikoa tasapainoisemmasta asennosta, niin johan alkoi istumaan menokin onnistua niin kuin pitäisi! :) Kyllä välillä on pienestä kiinni ja saa oikein kunnolla katsoa koiraa ja miettiä, että missä mättää. Nyt sitten vaan lisätreeniä niin, että vahvistan sopivaa seisomaan nousua ja sitten varmasti istuminenkin onnistuu. Etäisyyttä vasta sitten kun tämä on varma, ettei Jeriko ala kurottautua taas liikaa mua kohti.
Tein myös muutaman ruutuun lähetyksen ensin alustan kanssa ja sitten muutamia ilman alustaa. Jeriko alkoi taas jo itse hakea hyvin ruudun keskustaa ilman alustaakin, alkaa selvästi palautua mieleen mikä oli homman nimi. :)
Tänään Hannan agilitytreeneissä tehtiin aika vaikeeta rataharjoitusta, tai siis sanotaan nyt ihan suoraan, että mahdotonta (vielä näillä taidoilla). :D Aluksi siis toisin sanoen ei onnistunut millään, eikä sitä pätkää saatukaan onnistumaan ollenkaan, mutta Jeriko silti jaksoi iloisesti yrittää, reipas poika! :)
Toisella harjoitusvuorolla tehtiin radan loppuosaa, johon kuului hyppy, rengas, putki, keinu, putki, hyppy, A ja kepit. Tämä pätkä oli huomattavasti helpompi ja onnistui hyvin, yhden kerran kyllä ohjasin vähän huolimattomasti keppien alkuun niin meni toiseen väliin. Mutta siis keinu ja kepit kuitenkin tosi hyvin! Kiva saada onnistuminen loppuun ettei jää kisojen alla paska fiilis. Ainut, että nyt tuli vaan mieleen, ettei olla tehty pöytää kuin sen joku kolme kertaa ja viimeisestäkin kerrasta on ehkä kuukausi.... Hups. :D Nooooh, kai mä nyt saan sen yhdelle pöydälle hyppäämään ja maltti on onneksi Jerikon parhaita puolia, joten varmaan pysyykin siellä hyvin. Anayway, toivon ettei pöytää kummassakaan radassa olisi.. :D
Käytiin vielä treenien jälkeen rantatien koirapuistossa. Ollaan kesän aikana käyty siellä muutamia kertoja aiemminkin ennen treenejä tai niiden jälkeen, lähinnä koska: 1. lisäsosiaalistaminen ja tutustuminen moniin eri rotuihin ei tee pahaa Jerikolle 2. toivon, että se auttaa Jerikoa arjessakin, kun olisi tuttu monenlaisten koirien kanssa (nyt on vähän esiintynyt epäluuloisuutta joitain ohikulkijoita kohtaan vaikkei mitään karvojen pörhistelyä tai pientä murinaa pahempaa), 3. huomasin kerran Jerikoa vieressä uimassa käyttäessä, että siellä oli jotenkin "parempi tunnelma" kuin koirapuistoissa missä ollaan satunnaisesti pentuna käyty -> eli uskalsin paremmin viedä Jerikoa sinne. Puistossa onkin mennyt tosi hyvin. Ensimmäisillä kerroilla Jerikoa selvästi jännitti kun paljon koiria tuli tervehtimään kerralla ja murisi hieman, mutta toisaalta se oli vaan ihan asiallinen pyyntö antaa tilaa kun pelotti eikä mikään riidanhaasto, ja puistossa olleet koirat sen hyvin ymmärsivät. Lyttykuonoisia koiria Jeriko selvästi jännittää, kun ei ole niitä juuri koskaan tavannut ja ainut bokseri jonka pentuna tapasi pyöritteli Jerikon hangessa (leikkiessään aivan liian rajusti kokoeroon nähden). Toivoisin, että Jeriko tottuisi siis boksereihin ja muihin lyttykuonoisiin, ja ehkä (tässä on haastetta) sietäisi paremmin noutajien riehakkuutta. :D
Tänään siis käytin Jerikoa taas agilitytreenien jälkeen puistossa muutaman viikon tauon jälkeen. Jeriko oli nyt alusta asti ihan innoissaan eikä yhtään hämmentynyt vaikka lauma koiria joista valtaosa oli isompia (saksanpaimenkoiria, hoffi yms) tuli kerralla tervehtimään. Puistossa oli myös yksi bortsunarttu joka oli tietty aivan favourite. ;) Mutta siis olen tyytyväinen, kiva että Jeriko on päässyt jännityksestään ja oli nyt kuin kala vedessä isommassakin koiraporukassa. Koirapuistoistahan ylipäätään voi olla montaa mieltä ja itsekin olen aina suhtautunut niihin suurella varauksella, mutta jotenkin tuolla on aina ollut tosi kivoja koiria joiden kanssa ei tule ongelmia ja olen aina valmiina lähtemään jos joku ongelmallisen näköinen on tulossa, puistossa on onneksi kaksi sisäänkäyntiä ;). Jerikokin on selvästi innoissaan kun pääsee sinne. Ei siis varmasti tee pahaa tuolle. Jerikohan on aina ollut melko sosiaalinen ja leikkisä, mutta jotkut tietyt rodut (noutajat!) ottaa selvästi Jerikoa päähän, kun eivät osaa tervehtiä rauhassa niin kuin Jeriko toivoisi. Tosin yksi labbisuroshan Jerikolla on kaverina, mutta Patu käyttäytyykin todella kunnioittavasti Jerikoa kohtaan. Ja Jerikosta on kyllä aina löytynyt sitten sekin puoli, että varmasti sanoo jos ärsyttää. Mutta ehkä tällainen pieni sosiaalistaminen auttaa ymmärtämään paremmin erilaistenkin koirien viestintää. Kaikkien kaveri ei joka tapauksessa tarvitse olla, mutta kivahan tuolla on käyttää jo ihan senkin vuoksi, että Jeriko on niin innoissaan menossa leikkimään. :)
Mutta huomenna siis vapaapäivä ja torstaina agilitykisa, iik!! Pitäkää peukkuja, että on helppo rata ja ettei ole pöytää. ;D
Radassa oli myös keinu, jota myös hieman jännäsin, paljoa ei sitä olla vielä radassa tehty. Meni kuitenkin tosi hyvin, Jeriko lähtee kyllä keinulle tosi vauhdilla ja hidastaa vasta kun sanon oikein painokkaasti, että "nätisti". Toisaalta ihan hyvä, ettei liikaa himmaile keinulle, mutta en tiedä tulisiko ilman "nätisti"-käskyä lentokeinuja, todennäköisesti tulisi. :D
Keppiongelmien lisäksi Jeriko pudotteli rimoja mitä yleensä tekee tosi harvoin ja kuunteli ohjaustakin vähän tavallista huonommin ja lukitsi vaan itse vääriä esteitä ennen kuin ehdin niihin vaikuttamaan. Olin sitten vähän tämän jälkeen ärrimurrina, harmitti kyllä kun kisojen alla Jeriko alkaa aivan pölvästiksi, kun yleensä on niin helposti ohjattavissa ja kunnioittaa rimoja. Onneksi sitten toisella treenikerralla Jeriko palautui omaksi itsekseen ja tehtiin hieno nollarata! Siihen oli hyvä lopettaa. :)
Tänään käytin Jerikon puolen päivän maissa ulkona ja treenailtiin vähän tokoa. Tein yksikseni siirtymisiä ja Jeriko tuli "tässä"-käskyllä innokkaasti mukana ja siirtyi näppärästi perusasentoon heti kun pyysin. Tein myös liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon putkeen ja palkkasin vasta luoksetulosta, joka nyt oli suora kun Jeriko tuli vähän hitaanpuoleisesti. Palkitsin kyllä aika maltillisesti ja mietin, että pitäisikö tuollaiset jättää vaan kokonaan palkitsematta, kun loppumatkan tuli ihan ravia... Sitten toinen suora, joka oli jo nopeampi, ja pari pysäytystä vielä. Pysäytykset mun mielestä ihan hyviä. Liikkeestä seisominen meni hyvin, ainut mihin kiinnitin huomiota oli se, että Jeriko vähän katseli minne sattuu kun palasin. Tein sitten muutamia toistoja niin, että heitin lelun eri kohdissa mun pois päin kävelyä tai paluuta, että olisi koko ajan skarppina.
Otettiin myös istu-seiso-istu -vaihtoja. Olen tässä ihmetellyt miksi Jeriko ei tässä istu puhtaasti suoraan taakse, kun arkielämässä jos pyydän seisomasta istumaan niin rullaa aina takajalkojensa päälle. Nyt tajusin, että Jeriko on oppinut seisomaan noustessaan kurottamaan hieman liikaa eteen (liikaa imuutettu nakilla eteenpäin), että tulee liian etupainoiseksi, ja siitä rullaaminen taakse niin, ettei takajalat liikkuisi ollenkaan on liian hankalaa. Kiinnitin nyt huomiota seisomaan nousuihin ja palkkasin Jerikoa tasapainoisemmasta asennosta, niin johan alkoi istumaan menokin onnistua niin kuin pitäisi! :) Kyllä välillä on pienestä kiinni ja saa oikein kunnolla katsoa koiraa ja miettiä, että missä mättää. Nyt sitten vaan lisätreeniä niin, että vahvistan sopivaa seisomaan nousua ja sitten varmasti istuminenkin onnistuu. Etäisyyttä vasta sitten kun tämä on varma, ettei Jeriko ala kurottautua taas liikaa mua kohti.
Tein myös muutaman ruutuun lähetyksen ensin alustan kanssa ja sitten muutamia ilman alustaa. Jeriko alkoi taas jo itse hakea hyvin ruudun keskustaa ilman alustaakin, alkaa selvästi palautua mieleen mikä oli homman nimi. :)
Tänään Hannan agilitytreeneissä tehtiin aika vaikeeta rataharjoitusta, tai siis sanotaan nyt ihan suoraan, että mahdotonta (vielä näillä taidoilla). :D Aluksi siis toisin sanoen ei onnistunut millään, eikä sitä pätkää saatukaan onnistumaan ollenkaan, mutta Jeriko silti jaksoi iloisesti yrittää, reipas poika! :)
Toisella harjoitusvuorolla tehtiin radan loppuosaa, johon kuului hyppy, rengas, putki, keinu, putki, hyppy, A ja kepit. Tämä pätkä oli huomattavasti helpompi ja onnistui hyvin, yhden kerran kyllä ohjasin vähän huolimattomasti keppien alkuun niin meni toiseen väliin. Mutta siis keinu ja kepit kuitenkin tosi hyvin! Kiva saada onnistuminen loppuun ettei jää kisojen alla paska fiilis. Ainut, että nyt tuli vaan mieleen, ettei olla tehty pöytää kuin sen joku kolme kertaa ja viimeisestäkin kerrasta on ehkä kuukausi.... Hups. :D Nooooh, kai mä nyt saan sen yhdelle pöydälle hyppäämään ja maltti on onneksi Jerikon parhaita puolia, joten varmaan pysyykin siellä hyvin. Anayway, toivon ettei pöytää kummassakaan radassa olisi.. :D
Käytiin vielä treenien jälkeen rantatien koirapuistossa. Ollaan kesän aikana käyty siellä muutamia kertoja aiemminkin ennen treenejä tai niiden jälkeen, lähinnä koska: 1. lisäsosiaalistaminen ja tutustuminen moniin eri rotuihin ei tee pahaa Jerikolle 2. toivon, että se auttaa Jerikoa arjessakin, kun olisi tuttu monenlaisten koirien kanssa (nyt on vähän esiintynyt epäluuloisuutta joitain ohikulkijoita kohtaan vaikkei mitään karvojen pörhistelyä tai pientä murinaa pahempaa), 3. huomasin kerran Jerikoa vieressä uimassa käyttäessä, että siellä oli jotenkin "parempi tunnelma" kuin koirapuistoissa missä ollaan satunnaisesti pentuna käyty -> eli uskalsin paremmin viedä Jerikoa sinne. Puistossa onkin mennyt tosi hyvin. Ensimmäisillä kerroilla Jerikoa selvästi jännitti kun paljon koiria tuli tervehtimään kerralla ja murisi hieman, mutta toisaalta se oli vaan ihan asiallinen pyyntö antaa tilaa kun pelotti eikä mikään riidanhaasto, ja puistossa olleet koirat sen hyvin ymmärsivät. Lyttykuonoisia koiria Jeriko selvästi jännittää, kun ei ole niitä juuri koskaan tavannut ja ainut bokseri jonka pentuna tapasi pyöritteli Jerikon hangessa (leikkiessään aivan liian rajusti kokoeroon nähden). Toivoisin, että Jeriko tottuisi siis boksereihin ja muihin lyttykuonoisiin, ja ehkä (tässä on haastetta) sietäisi paremmin noutajien riehakkuutta. :D
Tänään siis käytin Jerikoa taas agilitytreenien jälkeen puistossa muutaman viikon tauon jälkeen. Jeriko oli nyt alusta asti ihan innoissaan eikä yhtään hämmentynyt vaikka lauma koiria joista valtaosa oli isompia (saksanpaimenkoiria, hoffi yms) tuli kerralla tervehtimään. Puistossa oli myös yksi bortsunarttu joka oli tietty aivan favourite. ;) Mutta siis olen tyytyväinen, kiva että Jeriko on päässyt jännityksestään ja oli nyt kuin kala vedessä isommassakin koiraporukassa. Koirapuistoistahan ylipäätään voi olla montaa mieltä ja itsekin olen aina suhtautunut niihin suurella varauksella, mutta jotenkin tuolla on aina ollut tosi kivoja koiria joiden kanssa ei tule ongelmia ja olen aina valmiina lähtemään jos joku ongelmallisen näköinen on tulossa, puistossa on onneksi kaksi sisäänkäyntiä ;). Jerikokin on selvästi innoissaan kun pääsee sinne. Ei siis varmasti tee pahaa tuolle. Jerikohan on aina ollut melko sosiaalinen ja leikkisä, mutta jotkut tietyt rodut (noutajat!) ottaa selvästi Jerikoa päähän, kun eivät osaa tervehtiä rauhassa niin kuin Jeriko toivoisi. Tosin yksi labbisuroshan Jerikolla on kaverina, mutta Patu käyttäytyykin todella kunnioittavasti Jerikoa kohtaan. Ja Jerikosta on kyllä aina löytynyt sitten sekin puoli, että varmasti sanoo jos ärsyttää. Mutta ehkä tällainen pieni sosiaalistaminen auttaa ymmärtämään paremmin erilaistenkin koirien viestintää. Kaikkien kaveri ei joka tapauksessa tarvitse olla, mutta kivahan tuolla on käyttää jo ihan senkin vuoksi, että Jeriko on niin innoissaan menossa leikkimään. :)
Mutta huomenna siis vapaapäivä ja torstaina agilitykisa, iik!! Pitäkää peukkuja, että on helppo rata ja ettei ole pöytää. ;D
lauantai 20. elokuuta 2011
Nyt mulle sitten riitti
Käytiin tänään pyörähtämässä näyttelykehässä Nokialla ja EH:han sieltä taas räpsähti, aika huonolla arvostelullakin vielä:
"Uros jonka korvat ovat liian päätämyötäiset. Otsapenger pitäisi olla selvempi. Hyvä purenta. Hyvä kaulalinja. Sopiva luusto. Pitäisi olla huomattavasti urosmaisempi ja runko saisi olla hieman pidempi. Kantaa häntäänsä liian korkealla liikkuessaan."
Nyt kyllä sanon suoraan, että vituttaa. Eipä paljon hyvää löytänyt Jerikosta, mutta toisaalta jätti myös arvostelematta liikkeet ja kulmaukset, jotka mielestäni on aika merkittäviä ja Lukalta joka myös oli nuorten kehässä ne kyllä arvosteltiin. Tuntuu, että jätti vähän arvostelun kesken, "paska mikä paska, turha niitä arvostella.."... Miksi edes juoksuttaa kehässä ees taas jos ei arvostele sitä kuitenkaan muuta kuin korkean hännän suhteen? Liisa lisäksi sanoi, että välistä Jeriko kantoi häntää ihan mukavastikin selän tasolla, eikä Jeriko kyllä ollut ainut uros jolla oli korkea häntä, siitä se ei jäänyt kiinni. Turhauttavaa, kun Jerikon päätä on kehuttu ja arvosteltu myös urosmaiseksi ja hyvän sukupuolileiman omaavaksi, mutta nyt nekin haukutaan. Mikään ei siis ollut hyvää. Itse asiassa Jeriko sai paremman arvostelun Tampereen KV-näyttelyssäkin, jossa se sai H:n! Ärsyttää kun tuli maksettua tuollaisesta..
Ja mun mielestä Jeriko oli niin hyvän näköinen kun oltiin kehään menossa, turkki upean näköinen ja kroppa näytti tosi hyvältä, kun ei ollut liikaa turkkiakaan, linjakkaan näköinen. Mun mielestä Jeriko olisi ansainnut sertit ja kaikki! <3 Mutta kyllä nyt näin on, että mulle riitti näyttelyissä käyminen vaikkei kovin monessa olla käytykään, en jaksa enää etsiä sitä tuomaria jonka silmää Jeriko todella miellyttäisi. Kun näyttelyt ei mua muutenkaan suuremmin kiinnosta eikä minkäänlaista menestystäkään voi odottaa, niin parempi sitten säästää ne rahat johonkin järkevämpään, esim. agility/tokokokeiden maksuihin.. ;)
"Uros jonka korvat ovat liian päätämyötäiset. Otsapenger pitäisi olla selvempi. Hyvä purenta. Hyvä kaulalinja. Sopiva luusto. Pitäisi olla huomattavasti urosmaisempi ja runko saisi olla hieman pidempi. Kantaa häntäänsä liian korkealla liikkuessaan."
Nyt kyllä sanon suoraan, että vituttaa. Eipä paljon hyvää löytänyt Jerikosta, mutta toisaalta jätti myös arvostelematta liikkeet ja kulmaukset, jotka mielestäni on aika merkittäviä ja Lukalta joka myös oli nuorten kehässä ne kyllä arvosteltiin. Tuntuu, että jätti vähän arvostelun kesken, "paska mikä paska, turha niitä arvostella.."... Miksi edes juoksuttaa kehässä ees taas jos ei arvostele sitä kuitenkaan muuta kuin korkean hännän suhteen? Liisa lisäksi sanoi, että välistä Jeriko kantoi häntää ihan mukavastikin selän tasolla, eikä Jeriko kyllä ollut ainut uros jolla oli korkea häntä, siitä se ei jäänyt kiinni. Turhauttavaa, kun Jerikon päätä on kehuttu ja arvosteltu myös urosmaiseksi ja hyvän sukupuolileiman omaavaksi, mutta nyt nekin haukutaan. Mikään ei siis ollut hyvää. Itse asiassa Jeriko sai paremman arvostelun Tampereen KV-näyttelyssäkin, jossa se sai H:n! Ärsyttää kun tuli maksettua tuollaisesta..
Ja mun mielestä Jeriko oli niin hyvän näköinen kun oltiin kehään menossa, turkki upean näköinen ja kroppa näytti tosi hyvältä, kun ei ollut liikaa turkkiakaan, linjakkaan näköinen. Mun mielestä Jeriko olisi ansainnut sertit ja kaikki! <3 Mutta kyllä nyt näin on, että mulle riitti näyttelyissä käyminen vaikkei kovin monessa olla käytykään, en jaksa enää etsiä sitä tuomaria jonka silmää Jeriko todella miellyttäisi. Kun näyttelyt ei mua muutenkaan suuremmin kiinnosta eikä minkäänlaista menestystäkään voi odottaa, niin parempi sitten säästää ne rahat johonkin järkevämpään, esim. agility/tokokokeiden maksuihin.. ;)
perjantai 19. elokuuta 2011
Yksilöllisyys vie perikatoon
Tämä viikko ollaan treenailtu vähän rauhallisemmin, vaikka ollaan kyllä silti joka päivä tehty jotain. Maanantaina agilitytreenien lomassa en malttanut olla taas kokeilematta pk-estettä. Ensin hyppyytin Jerikoa harjoitusesteellä, aluksi korkeus 70 cm -> 80 cm -> 90 cm -> 95 cm. Voisiko joku kertoa mulle, miksi harjoitusesteissä ei laudat riitä metriin asti, mikä järki siinä on?
Noi hypyt meni mukavasti ja otin Jerikon tauolle. Sitten en vaan voinut olla kokeilematta metrin kiinteää estettä. Valitsin vielä kahdesta mahdollisesta sen pelottavamman näköisen, jossa meni rautapalkki myös päältä ja oli muutenkin jykevämpi, ihan vaan piruuttani. ;)
Ensimmäisellä yrityksellä Jeriko lähti hyvin, mutta ei tohtinutkaan hypätä. Innostin sitten oikein kunnolla ja ylihän se meni, takajalat koski hieman esteeseen. Halusin antaa Jerikolle mahdollisuuden tehdä puhdaskin suoritus ja hyppyytin vielä kaksi kertaa, toisella vain hipaisu ja kolmannella aivan puhdas ylitys! Sitten bileet! ;D Nyt se on ainakin ylitetty ja tietää, että Jeriko pystyy siihen. 650 gramman kapulan kanssa on toki aivan eri asia, mutta täytyy vaan rauhassa treenailla hyppytekniikkaa ja ensin tokoesteellä varmaan tutustuu hyppynoutoon. Kyllä se siitä. Olen tosin kuullut huhua, että siitä oltaisiin puhuttu josko pk-este olisikin 85 senttinen eikä metrin korkuinen. Mun mielestä helkkarin hyvä idea! ;)
Tokoiltu siis ollaan. Kotona olen tehnyt VOI/EVL-kaukkareiden istu-seiso-istu -vaihtoja. Seisomaannousun Jeriko on tajunnut hyvin ja nousee seisomaan niin, että takajalat pysyy aivan liikkumatta kun seison metrin päässä, tästä vaan etäisyyttä kasvattamaan. Istumaanmenossa pitää vielä vahvistaa sitä, ettei takajalat saisi liikkua OLLENKAAN, vaan rullaisi vaan taakse, nyt välillä hieman takaosa liikahtaa. Tätä siis olen hionut nakin kanssa "työntämällä" niin, että istuu suoraan taakse. Toivon mukaan idea sille pian kunnolla selkiää.
Ollaan myös nyt Liisan ja Tuijan kanssa käyty treenailemassa, ja ollaan harjoiteltu toko-kokeen siirtymisiä. Toinen on siis käskyttänyt ja kertonut paikan mistä seuraava liike lähtisi, ja ollaan vaan siirrytty siihen niin, että koiran on pitänyt olla hyvin mukana ja palkkailtu siitä, että on heti hyvässä perusasennossa ja kontaktissa. Aivan perustreeniä siis, mutta miksi ihmeessä ei olla tehty tätä jo aikaisemmin?? Pekka Korrikin koulutuksessaan neuvoi harjoittelemaan kokeen KAIKKIA osa-alueita, mutta ei tätä silti ole ennen tullut tehtyä. Tosi hyvä harjoitus kuitenkin ja tekee paljon kokeessa jos koira tietää mitä ollaan tekemässä ja pysyy koko ajan tuntumassa ja valmiina seuraavaan eikä lähde haahuilemaan minnekään. :) Tämän harjoituksen lomassa olen ottanut välillä joitain AVO-liikkeitä. Jerikolla on ollut nyt hyvä motivaatio tekemiseen ja ajattelinkin, että treenaillaan nyt ihan rauhassa 4.9. olevaan kokeeseen ja lähinnä tällaisia erikoisia juttuja ja pidetään vaan Jerikon intoa yllä. Ei mitään hiillostamista nyt kun kyllähän se ne liikkeet osaa. :)
Tänään oltiin Mouhijärvellä paimentamassa. Käytiin pari kertaa uuhien aitauksessa paimentamassa ja "kesyttämässä" ja välissä kerran karitsoiden luona. Meillä oli taas poro-pellettejä ja kauroja houkuttimina ja niitä Johannan kanssa syöteltiin lampaille kun uskalsi lähelle. Karitsat on kyllä selkeästi nopeammin rohkaistuneet ja alkoivat nyt selkeästi hakemaan turvaakin ihmisen luota, hyvin meni. Aikuisissa uuhissa Johanna huomasi pari sellaista jotka ei missään vaiheessa uskaltaneet luokse ja nämä porukasta epäedukseen erottuvat yksilöt päätyvät sitten todennäköisesti ruokapöytään, kun taas karitsoista rohkeimmat välttyy tältä kohtalolta. Lampaiden ei kannata siis erottua joukosta, paras vaan ollaan "massaa". ;D
Hauska kun saa lampaidenkin kanssa käyttää vähän päätään, että miten niitä "koulutetaan". Uuhet ei oikein ottanut rauhoittuakseen Johannan luokse, joten tehtiin sitten niin, että pidin Jerikon maassa aina kun lampaat oli aidan vieressä Johannan ympärillä. Heti kun arimmat alkoi valua Johannasta ohi ja poispäin, niin pistin Jerikon kaarelle niitä vastaan. Jos ne juoksivat Johannan ohi, laitoin Jerikon kaarelle vastaan toiseen suuntaan. Lopulta päästiin tilanteeseen, että uuhet oli pidemmän aikaa rauhassa Johannan ympärillä ja otin sitten Jerikon ja lähdettiin aitauksesta, ikään kuin palkkana lampaille. Kun ne tekevät niin kuin niiltä halutaan (eli rauhoittuvat ihmisen läheisyyteen), paine poistuu. Ja toisaalta aina kun olivat ihmisen lähellä, Jerikokin oli rauhassa. Toivon mukaan näilläkin lamppu syttyisi pian päässä, että ihmisen lähellä onkin itse asiassa turvallista olla.
Jeriko oli kyllä aivan upea paimenpoika tänään! Parin viikon tauon aikana on kypsytellyt jotain päässään ja nyt oli itseluottamusta tullut rutkasti lisää! Tällä kertaa ei perääntynyt kertaakaan lampaiden tieltä vaikka lampaat yritti juosta yli, vaan piti paikkansa ja yritti pysäyttää/kääntää mua kohti. Joskus lampaat lähti ihan eri suuntaan kuin oli tarkoitus, mutta saatiin Jerikon kanssa niitä kuitenkin aika hyvin hallintaan. Kerran yksi uuhi teki äkkiarvaamatta hyökkäyksen ja oikein kunnolla puski, mutta Jeriko olikin valmiina ja antoi vaan takaisin ennen kuin itse ehdin kissaa sanoa! :D Hyviä kaaria teki ja rohkeasti työskenteli lauman takana yksikseen. Aivan huippu paimenpoika! :)
Juostuaan lampaiden perässä purojen ja mutakkojen läpi Jeriko oli hurmaavan likainen ja joutuikin sitten kotona pesulle huomista Nokian ryhmistäkin ajatellen. Vähän kyllä jo harmittaa, että tuli ilmoittauduttua, kyllä sen tietää mitä siellä sanotaan. Jos ei mikään muu, niin viimeistäänkin korkea häntä kaataa homman. Mä en nyt vaan oikein ymmärrä tota häntä juttua, miksi bortsun (varsinkin urostenkin) pitäisi kantaa häntäänsä alhaalla? Totta kai hännän kuuluu olla matala paimentaessa ja sitä se Jerikollakin on vaikka muuten osoittaakin aina kohti taivasta, mutta eikös korkea häntä muissa tilanteissa (kuten vieraassa paikassa, vieraiden koirien keskellä) kerro vaan itsevarmuudesta? Ja eikö paimenkoirien pitäisi nimenomaan olla itsevarmoja, että pystyvät paimentamaan hankalampiakin lampaita? Tää on nyt taas tätä mun vastaanpyristelyä näyttelyitä vastaan, pitäis vaan jättää nää hommat niille keitä ne enemmän miellyttää... :D
Katsotaan sitten koituuko yksilöllisyys meidänkin tappioksi huomenna... ;)
Noi hypyt meni mukavasti ja otin Jerikon tauolle. Sitten en vaan voinut olla kokeilematta metrin kiinteää estettä. Valitsin vielä kahdesta mahdollisesta sen pelottavamman näköisen, jossa meni rautapalkki myös päältä ja oli muutenkin jykevämpi, ihan vaan piruuttani. ;)
Ensimmäisellä yrityksellä Jeriko lähti hyvin, mutta ei tohtinutkaan hypätä. Innostin sitten oikein kunnolla ja ylihän se meni, takajalat koski hieman esteeseen. Halusin antaa Jerikolle mahdollisuuden tehdä puhdaskin suoritus ja hyppyytin vielä kaksi kertaa, toisella vain hipaisu ja kolmannella aivan puhdas ylitys! Sitten bileet! ;D Nyt se on ainakin ylitetty ja tietää, että Jeriko pystyy siihen. 650 gramman kapulan kanssa on toki aivan eri asia, mutta täytyy vaan rauhassa treenailla hyppytekniikkaa ja ensin tokoesteellä varmaan tutustuu hyppynoutoon. Kyllä se siitä. Olen tosin kuullut huhua, että siitä oltaisiin puhuttu josko pk-este olisikin 85 senttinen eikä metrin korkuinen. Mun mielestä helkkarin hyvä idea! ;)
Tokoiltu siis ollaan. Kotona olen tehnyt VOI/EVL-kaukkareiden istu-seiso-istu -vaihtoja. Seisomaannousun Jeriko on tajunnut hyvin ja nousee seisomaan niin, että takajalat pysyy aivan liikkumatta kun seison metrin päässä, tästä vaan etäisyyttä kasvattamaan. Istumaanmenossa pitää vielä vahvistaa sitä, ettei takajalat saisi liikkua OLLENKAAN, vaan rullaisi vaan taakse, nyt välillä hieman takaosa liikahtaa. Tätä siis olen hionut nakin kanssa "työntämällä" niin, että istuu suoraan taakse. Toivon mukaan idea sille pian kunnolla selkiää.
Ollaan myös nyt Liisan ja Tuijan kanssa käyty treenailemassa, ja ollaan harjoiteltu toko-kokeen siirtymisiä. Toinen on siis käskyttänyt ja kertonut paikan mistä seuraava liike lähtisi, ja ollaan vaan siirrytty siihen niin, että koiran on pitänyt olla hyvin mukana ja palkkailtu siitä, että on heti hyvässä perusasennossa ja kontaktissa. Aivan perustreeniä siis, mutta miksi ihmeessä ei olla tehty tätä jo aikaisemmin?? Pekka Korrikin koulutuksessaan neuvoi harjoittelemaan kokeen KAIKKIA osa-alueita, mutta ei tätä silti ole ennen tullut tehtyä. Tosi hyvä harjoitus kuitenkin ja tekee paljon kokeessa jos koira tietää mitä ollaan tekemässä ja pysyy koko ajan tuntumassa ja valmiina seuraavaan eikä lähde haahuilemaan minnekään. :) Tämän harjoituksen lomassa olen ottanut välillä joitain AVO-liikkeitä. Jerikolla on ollut nyt hyvä motivaatio tekemiseen ja ajattelinkin, että treenaillaan nyt ihan rauhassa 4.9. olevaan kokeeseen ja lähinnä tällaisia erikoisia juttuja ja pidetään vaan Jerikon intoa yllä. Ei mitään hiillostamista nyt kun kyllähän se ne liikkeet osaa. :)
Tänään oltiin Mouhijärvellä paimentamassa. Käytiin pari kertaa uuhien aitauksessa paimentamassa ja "kesyttämässä" ja välissä kerran karitsoiden luona. Meillä oli taas poro-pellettejä ja kauroja houkuttimina ja niitä Johannan kanssa syöteltiin lampaille kun uskalsi lähelle. Karitsat on kyllä selkeästi nopeammin rohkaistuneet ja alkoivat nyt selkeästi hakemaan turvaakin ihmisen luota, hyvin meni. Aikuisissa uuhissa Johanna huomasi pari sellaista jotka ei missään vaiheessa uskaltaneet luokse ja nämä porukasta epäedukseen erottuvat yksilöt päätyvät sitten todennäköisesti ruokapöytään, kun taas karitsoista rohkeimmat välttyy tältä kohtalolta. Lampaiden ei kannata siis erottua joukosta, paras vaan ollaan "massaa". ;D
Hauska kun saa lampaidenkin kanssa käyttää vähän päätään, että miten niitä "koulutetaan". Uuhet ei oikein ottanut rauhoittuakseen Johannan luokse, joten tehtiin sitten niin, että pidin Jerikon maassa aina kun lampaat oli aidan vieressä Johannan ympärillä. Heti kun arimmat alkoi valua Johannasta ohi ja poispäin, niin pistin Jerikon kaarelle niitä vastaan. Jos ne juoksivat Johannan ohi, laitoin Jerikon kaarelle vastaan toiseen suuntaan. Lopulta päästiin tilanteeseen, että uuhet oli pidemmän aikaa rauhassa Johannan ympärillä ja otin sitten Jerikon ja lähdettiin aitauksesta, ikään kuin palkkana lampaille. Kun ne tekevät niin kuin niiltä halutaan (eli rauhoittuvat ihmisen läheisyyteen), paine poistuu. Ja toisaalta aina kun olivat ihmisen lähellä, Jerikokin oli rauhassa. Toivon mukaan näilläkin lamppu syttyisi pian päässä, että ihmisen lähellä onkin itse asiassa turvallista olla.
Jeriko oli kyllä aivan upea paimenpoika tänään! Parin viikon tauon aikana on kypsytellyt jotain päässään ja nyt oli itseluottamusta tullut rutkasti lisää! Tällä kertaa ei perääntynyt kertaakaan lampaiden tieltä vaikka lampaat yritti juosta yli, vaan piti paikkansa ja yritti pysäyttää/kääntää mua kohti. Joskus lampaat lähti ihan eri suuntaan kuin oli tarkoitus, mutta saatiin Jerikon kanssa niitä kuitenkin aika hyvin hallintaan. Kerran yksi uuhi teki äkkiarvaamatta hyökkäyksen ja oikein kunnolla puski, mutta Jeriko olikin valmiina ja antoi vaan takaisin ennen kuin itse ehdin kissaa sanoa! :D Hyviä kaaria teki ja rohkeasti työskenteli lauman takana yksikseen. Aivan huippu paimenpoika! :)
Juostuaan lampaiden perässä purojen ja mutakkojen läpi Jeriko oli hurmaavan likainen ja joutuikin sitten kotona pesulle huomista Nokian ryhmistäkin ajatellen. Vähän kyllä jo harmittaa, että tuli ilmoittauduttua, kyllä sen tietää mitä siellä sanotaan. Jos ei mikään muu, niin viimeistäänkin korkea häntä kaataa homman. Mä en nyt vaan oikein ymmärrä tota häntä juttua, miksi bortsun (varsinkin urostenkin) pitäisi kantaa häntäänsä alhaalla? Totta kai hännän kuuluu olla matala paimentaessa ja sitä se Jerikollakin on vaikka muuten osoittaakin aina kohti taivasta, mutta eikös korkea häntä muissa tilanteissa (kuten vieraassa paikassa, vieraiden koirien keskellä) kerro vaan itsevarmuudesta? Ja eikö paimenkoirien pitäisi nimenomaan olla itsevarmoja, että pystyvät paimentamaan hankalampiakin lampaita? Tää on nyt taas tätä mun vastaanpyristelyä näyttelyitä vastaan, pitäis vaan jättää nää hommat niille keitä ne enemmän miellyttää... :D
Katsotaan sitten koituuko yksilöllisyys meidänkin tappioksi huomenna... ;)
lauantai 13. elokuuta 2011
2x AVO1 ja 2x luokkavoitto, ei hullumpi viikonloppu :)
Meillä oli tänä viikonloppuna kaksi avoimen luokan toko-koetta ja tulostakin tuli. Perfektionistina keksin kyllä parannettavaa suorituksissa, mutta ei kyllä voi muuta kuin olla tyytyväinen ja ylpeä koirastaan, hyvä Jeriko! <3
Ensimmäinen koe oli lauantaina Ikaalisissa, tuomarina Ilkka Stén. Tuloksena oli 174 pistettä, siis 1. tulos ja vielä luokkavoitto. :)
Liisalle ja Tuijalle kiitos seurasta ja tsempityksistä. Kiitos Liisa kuvaamisesta!
Paikkamakuu 10: Jeriko oli rivin toiseksi viimeisenä. Kyllä oli taas härdelliä ja mun sydän hakkas, kun ennen kuin edes ehdittiin piiloon rivin toisesta päästä lähti koira. Hetken päästä rivin siitä päästä lähti toinen koira. Ja sitten taas hetken päästä Jerikon viereinen koira lähti, tässä kohtaa pelotti jo aika paljon, että huudetaanko pian mutkin kytkemään koira. Mutta ei, aika huudettiin ja päästiin takaisin koirien luo, Jeriko oli epätavallisen ryhdikkäässä (kaula pitkällä ylöspäin) asennossa ja pian selvisi syykin: myös vieressä oleva koira (narttu jonka perään Jeriko oli jo aiemmin vähän haikaillut) oli arponut että istuako vaiko maata ja Jerikolla oli alkanut häntä tuttuun tapaan heilua. Tuija oli pelastanut tilanteen, kun oli saanut katseyhteyden Jerikoon ja mulkaissut pahasti. KIITOS TUIJA! :)
Seuraaminen 9: Omasta mielestäni aika huonoa seuraamista, vire oli alhainen, seuraaminen hieman väljää ja kontaktikin tippui välillä, ensimmäisessä vasempaan käännöksessä piti jyrätä Jeriko kun ei ollut yhtään kuulolla ja jäi jalkoihin. Mutta kai tämä sitten oli hyvää toko-seuraamista, ja olihan Jeriko aivan hiiren hiljaa ainakin kun virettä ei oikein ollut, mutta itse en ollut ollenkaan tyytyväinen tähän.
Liikkeestä maahanmeno 10: Lähdössä Jeriko meinasi vähän jäädä, mutta muuten ok seuraaminen ja hyvä maahanmeno. Tuossa kohtaa kentässä oli jotain mitä kaikki koirat jäi haistelemaan, monet jopa kesken noudon tai luoksetulon, jäävissä Jerikonkin nenä kävi. Olisko ollut joku juoksuinen kokeessa, kun tajusin jälkikäteen etteihän tuomari ollenkaan tarkistanut juoksuja...?
Anyway, jotenkin en ajatellut asiaa, mutta liikkeessä käytin käden taskussa kun näin varjosta, että koulutushihna yrittää luikerrella ulos, varmaan tuomarikin tämän huomasi koska ei sakottanut, olisi voinut pitää aika törkeänä apuna.. :D
Luoksetulo 5: Jeriko oli aivan pihalla kun liike alkoi, katseli minne sattui. Ihme kyllä lähti heti tulemaan, mutta eipä sitten pysähtynytkään (läpijuoksuja ei ole koskaan ennen tehnyt) ja tajusin antaa toisen käskyn liian myöhään, pikaisemmalla tuplakäskyllä olisi vielä ehkä ehtinyt pelastaa pysäytyksen...
Liikkeestä seisominen 10: Hyvä napakka seisominen, haisteli kuitenkin maata, mutta ei liikkunut.
Tuomari taisi ottaa huomioon sen, että kaikki jäivät jumiin tähän kohtaan eikä rokottanut haistelusta..
Nouto 9: Hieman hitaanpuoleinen, luovutuskin hieman hidas, perusasentoon siirtyminen hieman vajaa, taisin antaa tuplakäskynkin vaikkei kyllä videolta kuulu..... Tässä vielä paljon hiottavaa, tähän en ole tyytyväinen.
Kaukkarit 9: Ensimmäiseen istumaannousuun tuplakäsky kun Jeriko oli taas aivan muissa maailmoissa, muut vaihdot kuitenkin hyviä. Sain Sannalta vinkin, että Jerikon haluttomuus suorittaa kaukkareita voisi johtua siitä, että käytän samaa jättökäskyä kuin paikkamakuussa, ja kun se on nyt varma niin Jeriko ei ehkä kaukkareita tehdessään edes tiedä saako se oikeasti nousta vai hämäänkö vain... Joka tapauksessa olen kyllä satunnaisesti käyttänyt jätössä "kaukkarit"-sanaa ja nyt se tuli sitten virallisesti käyttöön, huomaa selvästi että Jerikolla on ihan eri fiilis kuin "odota"-käskyn pohjalta, odotan tarkoittaa Jerikolle ehkä liiaksi sitä maahan liimautumista, kun paikkamakuissa se yleensä ottaen on aivan ylirauhallinen. Eli ehkä tämän suuren ongelman ratkaisu olikin vain näin yksinkertainen... :D
Hyppy 8: Taas Jeriko aivan pihalla, jouduin antamaan tuplakäskyn lähtöön, sitten meni ihan hyvin, mutta paluussa taas jostain kumman syystä suoraan sivulle...
Kokonaisvaikutus 10: Tähän olen tyytyväinen! :) Vaikka toisaalta.... perfektionisti nostaa päätään, itse en olisi kymppiä antanut, kun Jeriko mun mielestä selvästi alisuoritti. Oli koko ajan aivan pihalla ja tosi häiriöherkkä, en tiedä mikä sillä tänään oli, mutta selvästi parempaankin pystyy!
Toinen koe oli Ylöjärvellä YLÖKK:n kentällä, kotikenttäetu siis. ;) Tuomarina Juha Kurtti. Tuloksena 185,5 pistettä, kunniapalkinto ja luokkavoitto! :)
Paikkamakuu 10: Ei kummempia, tällä kertaa ei ollut niin hirveästi härdelliäkään paikkamakuussa.
Seuraaminen 8,5: Lähti aluksi huonosti mukaan ja oli hieman pihalla, ensimmäinen käännös oikealle, pysähdys ja ja täyskäännös huonompia, mutta sitten Jeriko paransi.
Liikkeestä maahanmeno 10: Mitä siitä sanoisi, hieno suoritus.
Luoksetulo 8,5: Hyvällä vauhdilla lähti tulemaan ja pysähtyikin tosi hyvin, 10 olisi ollut tulossa, mutta sitten Jeriko tulikin puolittain perusasentoon ja jäi siihenkin väljäksi, jouduin antamaan toisen käskyn.
Liikkeestä seisominen 10: Hyvä Jeriko! :)
Noutaminen 8: Otti kapulan vähän epävarmasti ja pyöritteli suussaan. En tiedä mistä johtui, aamulla otin pari toistoa ja kyseinen kapula meinasi mennä rikki, toinen laippa taittui ja luulin jo että se oli uudestaan mennyt rikki kun Jeriko kantoi sitä niin hassusti. Ehkä Jeriko arkaili vähän kapulaa...?
Kaukkarit 9: Ensimmäiseen taas ikävästi tuplakäsky. Tuomarikin kommentoi, että vähän huonoon paikkaan jäi maahan kun pitkä heinän korsi sojotti suoraan nenään ja siitä vähän hämääntyi. Muut vaihdot kuitenkin hyviä ja tekniikka toimi niin kuin pitääkin. :)
Hyppy 10: Nyt tuli se kunnollinen eteen istuminen ja perusasentoon siirtyminen, hieno poika!
Kokonaisvaikutus 10: Tuomari kehui, että on hienoa, kun aina liikkeen alussa on koira heti perusasennossa ja valmiina, eikä välissä turhaa säätöä. Vielä palkintojen jaossa sanoi yleisölle, että oltiin esimerkkitapaus siitä, kuinka kehässä tulisi toimia. Ai että kun olin ylpeä! :)
Hieno tulos siis viikonlopulta, ei voi valittaa. Molemmissa kokeissa kuitenkin Jerikon vire oli hieman alhaisempi kuin mitä olisin toivonut, vielä tarvittaisiin lisää potkua tekemiseen. Mutta siis hienosti poika teki työtä ja suoritti liikkeet pääosin niin kuin pitäisikin, jaksoi vielä peräkkäisinä päivinä ja tsemppasi toisena päivänä.
Ei kun kolmatta ykköstä tavoittelemaan! :)
Ensimmäinen koe oli lauantaina Ikaalisissa, tuomarina Ilkka Stén. Tuloksena oli 174 pistettä, siis 1. tulos ja vielä luokkavoitto. :)
Liisalle ja Tuijalle kiitos seurasta ja tsempityksistä. Kiitos Liisa kuvaamisesta!
Paikkamakuu 10: Jeriko oli rivin toiseksi viimeisenä. Kyllä oli taas härdelliä ja mun sydän hakkas, kun ennen kuin edes ehdittiin piiloon rivin toisesta päästä lähti koira. Hetken päästä rivin siitä päästä lähti toinen koira. Ja sitten taas hetken päästä Jerikon viereinen koira lähti, tässä kohtaa pelotti jo aika paljon, että huudetaanko pian mutkin kytkemään koira. Mutta ei, aika huudettiin ja päästiin takaisin koirien luo, Jeriko oli epätavallisen ryhdikkäässä (kaula pitkällä ylöspäin) asennossa ja pian selvisi syykin: myös vieressä oleva koira (narttu jonka perään Jeriko oli jo aiemmin vähän haikaillut) oli arponut että istuako vaiko maata ja Jerikolla oli alkanut häntä tuttuun tapaan heilua. Tuija oli pelastanut tilanteen, kun oli saanut katseyhteyden Jerikoon ja mulkaissut pahasti. KIITOS TUIJA! :)
Seuraaminen 9: Omasta mielestäni aika huonoa seuraamista, vire oli alhainen, seuraaminen hieman väljää ja kontaktikin tippui välillä, ensimmäisessä vasempaan käännöksessä piti jyrätä Jeriko kun ei ollut yhtään kuulolla ja jäi jalkoihin. Mutta kai tämä sitten oli hyvää toko-seuraamista, ja olihan Jeriko aivan hiiren hiljaa ainakin kun virettä ei oikein ollut, mutta itse en ollut ollenkaan tyytyväinen tähän.
Liikkeestä maahanmeno 10: Lähdössä Jeriko meinasi vähän jäädä, mutta muuten ok seuraaminen ja hyvä maahanmeno. Tuossa kohtaa kentässä oli jotain mitä kaikki koirat jäi haistelemaan, monet jopa kesken noudon tai luoksetulon, jäävissä Jerikonkin nenä kävi. Olisko ollut joku juoksuinen kokeessa, kun tajusin jälkikäteen etteihän tuomari ollenkaan tarkistanut juoksuja...?
Anyway, jotenkin en ajatellut asiaa, mutta liikkeessä käytin käden taskussa kun näin varjosta, että koulutushihna yrittää luikerrella ulos, varmaan tuomarikin tämän huomasi koska ei sakottanut, olisi voinut pitää aika törkeänä apuna.. :D
Luoksetulo 5: Jeriko oli aivan pihalla kun liike alkoi, katseli minne sattui. Ihme kyllä lähti heti tulemaan, mutta eipä sitten pysähtynytkään (läpijuoksuja ei ole koskaan ennen tehnyt) ja tajusin antaa toisen käskyn liian myöhään, pikaisemmalla tuplakäskyllä olisi vielä ehkä ehtinyt pelastaa pysäytyksen...
Liikkeestä seisominen 10: Hyvä napakka seisominen, haisteli kuitenkin maata, mutta ei liikkunut.
Tuomari taisi ottaa huomioon sen, että kaikki jäivät jumiin tähän kohtaan eikä rokottanut haistelusta..
Nouto 9: Hieman hitaanpuoleinen, luovutuskin hieman hidas, perusasentoon siirtyminen hieman vajaa, taisin antaa tuplakäskynkin vaikkei kyllä videolta kuulu..... Tässä vielä paljon hiottavaa, tähän en ole tyytyväinen.
Kaukkarit 9: Ensimmäiseen istumaannousuun tuplakäsky kun Jeriko oli taas aivan muissa maailmoissa, muut vaihdot kuitenkin hyviä. Sain Sannalta vinkin, että Jerikon haluttomuus suorittaa kaukkareita voisi johtua siitä, että käytän samaa jättökäskyä kuin paikkamakuussa, ja kun se on nyt varma niin Jeriko ei ehkä kaukkareita tehdessään edes tiedä saako se oikeasti nousta vai hämäänkö vain... Joka tapauksessa olen kyllä satunnaisesti käyttänyt jätössä "kaukkarit"-sanaa ja nyt se tuli sitten virallisesti käyttöön, huomaa selvästi että Jerikolla on ihan eri fiilis kuin "odota"-käskyn pohjalta, odotan tarkoittaa Jerikolle ehkä liiaksi sitä maahan liimautumista, kun paikkamakuissa se yleensä ottaen on aivan ylirauhallinen. Eli ehkä tämän suuren ongelman ratkaisu olikin vain näin yksinkertainen... :D
Hyppy 8: Taas Jeriko aivan pihalla, jouduin antamaan tuplakäskyn lähtöön, sitten meni ihan hyvin, mutta paluussa taas jostain kumman syystä suoraan sivulle...
Kokonaisvaikutus 10: Tähän olen tyytyväinen! :) Vaikka toisaalta.... perfektionisti nostaa päätään, itse en olisi kymppiä antanut, kun Jeriko mun mielestä selvästi alisuoritti. Oli koko ajan aivan pihalla ja tosi häiriöherkkä, en tiedä mikä sillä tänään oli, mutta selvästi parempaankin pystyy!
---------------------------------------------------------------------------------------
Toinen koe oli Ylöjärvellä YLÖKK:n kentällä, kotikenttäetu siis. ;) Tuomarina Juha Kurtti. Tuloksena 185,5 pistettä, kunniapalkinto ja luokkavoitto! :)
Paikkamakuu 10: Ei kummempia, tällä kertaa ei ollut niin hirveästi härdelliäkään paikkamakuussa.
Seuraaminen 8,5: Lähti aluksi huonosti mukaan ja oli hieman pihalla, ensimmäinen käännös oikealle, pysähdys ja ja täyskäännös huonompia, mutta sitten Jeriko paransi.
Liikkeestä maahanmeno 10: Mitä siitä sanoisi, hieno suoritus.
Luoksetulo 8,5: Hyvällä vauhdilla lähti tulemaan ja pysähtyikin tosi hyvin, 10 olisi ollut tulossa, mutta sitten Jeriko tulikin puolittain perusasentoon ja jäi siihenkin väljäksi, jouduin antamaan toisen käskyn.
Liikkeestä seisominen 10: Hyvä Jeriko! :)
Noutaminen 8: Otti kapulan vähän epävarmasti ja pyöritteli suussaan. En tiedä mistä johtui, aamulla otin pari toistoa ja kyseinen kapula meinasi mennä rikki, toinen laippa taittui ja luulin jo että se oli uudestaan mennyt rikki kun Jeriko kantoi sitä niin hassusti. Ehkä Jeriko arkaili vähän kapulaa...?
Kaukkarit 9: Ensimmäiseen taas ikävästi tuplakäsky. Tuomarikin kommentoi, että vähän huonoon paikkaan jäi maahan kun pitkä heinän korsi sojotti suoraan nenään ja siitä vähän hämääntyi. Muut vaihdot kuitenkin hyviä ja tekniikka toimi niin kuin pitääkin. :)
Hyppy 10: Nyt tuli se kunnollinen eteen istuminen ja perusasentoon siirtyminen, hieno poika!
Kokonaisvaikutus 10: Tuomari kehui, että on hienoa, kun aina liikkeen alussa on koira heti perusasennossa ja valmiina, eikä välissä turhaa säätöä. Vielä palkintojen jaossa sanoi yleisölle, että oltiin esimerkkitapaus siitä, kuinka kehässä tulisi toimia. Ai että kun olin ylpeä! :)
Hieno tulos siis viikonlopulta, ei voi valittaa. Molemmissa kokeissa kuitenkin Jerikon vire oli hieman alhaisempi kuin mitä olisin toivonut, vielä tarvittaisiin lisää potkua tekemiseen. Mutta siis hienosti poika teki työtä ja suoritti liikkeet pääosin niin kuin pitäisikin, jaksoi vielä peräkkäisinä päivinä ja tsemppasi toisena päivänä.
Ei kun kolmatta ykköstä tavoittelemaan! :)
keskiviikko 10. elokuuta 2011
Ankaraa tottelemista
Nyt ollaan sitten treenailtu todella ahkeraan tokoa, niin paljon ettei kaikesta viitsi tarkemmin kirjoittaa. Kiitos kuitenkin treeniseurasta Marjukalle, Tuijalle ja Hannalle! :)
Seuraamista ei olla juuri otettu paitsi jäävien yhteydessä. Hyvin seuraa kuitenkin, nyt ei ole edes silleen keulinut tai poikitellut.
Liikkeestä jäävät on nyt taas hyvin Jerikon mielessä, yhdellä toistolla ollaan ne menty läpi ja kun onnistuu molemmat peräkkäin niin olen jättänyt siihen. Kuuntelee taas paremmin käskyt.
Luoksetulon vauhti on ollut hyvin vaihtelevaa, välillä kovin hidas ja välillä taas liiankin nopea. Pysäytykset siitä johtuen hieman vaihtelevia, kovemmasta vauhdista toki onkin vaikeampi pysähtyä, mutta olen jättänyt palkkaamatta huonot ja ottanut uusiksi, ja sillä Jeriko on parantanut pysäytystää hidastamatta luoksetuloa. Pysäytyksen jälkeistä loppuosaa ollaan otettu myös vähän, hidas se on, mutta laukkaa silti.
Nouto on ollut nyt kovin hidas. Olen yrittänyt Jerikoa innostaa noutoon lähtemällä itse kilpaa kapulalle ja on tepsinytkin, mutta sitten taas välillä silti lähtee hitaasti. Laukkaa tässä kuitenkin, että kai se nyt ihan kelvollinen on, mutta nopeampaa toivoisin. Jatkossa täytyy alkaa tekemään noudosta enemmän innostavaa kisaamisella, paoilla ja lelulla hetsaamalla, viikonloppua ennen sille ei enää mahda mitään.
Kaukkarit.... Hiton kaukkarit. Välillä Jeriko tekee, välillä ei, aina kun tekee niin tekee tosi hyvällä tekniikalla, mutta välillä ei vaan suostu. Esim. eilen illalla teki tosi hyvän kaukkarisarjan, mutta tänään ei ole taas yhtään maistunut. Sellainen olo tulee, että kaukkarit on Jerikon mielestä vaan kertakaikkiaan turha ja tylsä liike, liian vanha ja pitkään osattu eikä sitten vaan välillä millään huvita tehdä. Tänään oli taas sama homma, mutta Hanna ehdotti takapalkan kokeilemista (välillä aiemmin on ollutkin, mutta nyt en ole aikoihin pitänyt kun on tuntunut ettei se ole yhtä hyvä kuin heitetty lelu) ja ihme kyllä Jeriko alkoikin nousemaan maasta vaikka ensin oli kuin liimattu mahastaan tantereeseen. Tälle ei nyt kertakaikkiaan mahda enää mitään, pitää vaan toivoa parasta, että kokeessa suorittaisi liikkeen.
Tänään harjoiteltiin sisällä istumaan-seiso -vaihtoja, ja niistä Jeriko tuntui huomattavasti motivoituneemmalta. Voisiko olla niin, että kaukkari-into palaisi kun opeteltaitiin noita VOI/EVL-kaukkareita ja varottais sitten liikaa hinkkaamatta niitä tylsiksi... Olisi pieni yllätysmomentti kun olisikin kolme liikettä joista valita..? Toivon mukaan, koska tää on ihan hirveetä. Itsellekin tullut ihan kammo kaukkareihin, kun koskaan ei voi tietää millä tuulella Jeriko on niiden suhteen, ja oma asennoituminen ja turhautuminen tietenkin vain pahentaa tilannetta. Se on varma, että jos Jeriko kokeessa ne tekee niin kehun ja hihkun oikein kunnolla vaikka tulisikin sanomista! :D
Hyppy on kyllä nyt ollut tosi hyvä, todella varmasti tulee esteen yli vaikka jäisi vinoon, ja hyvin on tullut nyt eteen istumaan. Paitsi tänään oli joku ihme päivä muutenkin ettei oikein napannut keskittyä, niin tulikin sivulle..
Voi olla, että on nyt vähän liikaakin tällä viikolla treenailtu, Jeriko on ehkä senkin vuoksi vähän väsähtänyt ja motivaatio ainakin tänään oli aika kateissa. Nyt sitten pidetään huominen täysin vapaata ja suorastaan tylsistytetään Jerikoa, lelut on nyt kerätty pois eikä Jerikoa ole tarkoitus edes huomioida niin paljon kuin yleensä, lähdetään leffaan ja muuta. Toivon mukaan pieni tylsistyminen saisi taas motivaation löytymään lauantaiksi!
Seuraamista ei olla juuri otettu paitsi jäävien yhteydessä. Hyvin seuraa kuitenkin, nyt ei ole edes silleen keulinut tai poikitellut.
Liikkeestä jäävät on nyt taas hyvin Jerikon mielessä, yhdellä toistolla ollaan ne menty läpi ja kun onnistuu molemmat peräkkäin niin olen jättänyt siihen. Kuuntelee taas paremmin käskyt.
Luoksetulon vauhti on ollut hyvin vaihtelevaa, välillä kovin hidas ja välillä taas liiankin nopea. Pysäytykset siitä johtuen hieman vaihtelevia, kovemmasta vauhdista toki onkin vaikeampi pysähtyä, mutta olen jättänyt palkkaamatta huonot ja ottanut uusiksi, ja sillä Jeriko on parantanut pysäytystää hidastamatta luoksetuloa. Pysäytyksen jälkeistä loppuosaa ollaan otettu myös vähän, hidas se on, mutta laukkaa silti.
Nouto on ollut nyt kovin hidas. Olen yrittänyt Jerikoa innostaa noutoon lähtemällä itse kilpaa kapulalle ja on tepsinytkin, mutta sitten taas välillä silti lähtee hitaasti. Laukkaa tässä kuitenkin, että kai se nyt ihan kelvollinen on, mutta nopeampaa toivoisin. Jatkossa täytyy alkaa tekemään noudosta enemmän innostavaa kisaamisella, paoilla ja lelulla hetsaamalla, viikonloppua ennen sille ei enää mahda mitään.
Kaukkarit.... Hiton kaukkarit. Välillä Jeriko tekee, välillä ei, aina kun tekee niin tekee tosi hyvällä tekniikalla, mutta välillä ei vaan suostu. Esim. eilen illalla teki tosi hyvän kaukkarisarjan, mutta tänään ei ole taas yhtään maistunut. Sellainen olo tulee, että kaukkarit on Jerikon mielestä vaan kertakaikkiaan turha ja tylsä liike, liian vanha ja pitkään osattu eikä sitten vaan välillä millään huvita tehdä. Tänään oli taas sama homma, mutta Hanna ehdotti takapalkan kokeilemista (välillä aiemmin on ollutkin, mutta nyt en ole aikoihin pitänyt kun on tuntunut ettei se ole yhtä hyvä kuin heitetty lelu) ja ihme kyllä Jeriko alkoikin nousemaan maasta vaikka ensin oli kuin liimattu mahastaan tantereeseen. Tälle ei nyt kertakaikkiaan mahda enää mitään, pitää vaan toivoa parasta, että kokeessa suorittaisi liikkeen.
Tänään harjoiteltiin sisällä istumaan-seiso -vaihtoja, ja niistä Jeriko tuntui huomattavasti motivoituneemmalta. Voisiko olla niin, että kaukkari-into palaisi kun opeteltaitiin noita VOI/EVL-kaukkareita ja varottais sitten liikaa hinkkaamatta niitä tylsiksi... Olisi pieni yllätysmomentti kun olisikin kolme liikettä joista valita..? Toivon mukaan, koska tää on ihan hirveetä. Itsellekin tullut ihan kammo kaukkareihin, kun koskaan ei voi tietää millä tuulella Jeriko on niiden suhteen, ja oma asennoituminen ja turhautuminen tietenkin vain pahentaa tilannetta. Se on varma, että jos Jeriko kokeessa ne tekee niin kehun ja hihkun oikein kunnolla vaikka tulisikin sanomista! :D
Hyppy on kyllä nyt ollut tosi hyvä, todella varmasti tulee esteen yli vaikka jäisi vinoon, ja hyvin on tullut nyt eteen istumaan. Paitsi tänään oli joku ihme päivä muutenkin ettei oikein napannut keskittyä, niin tulikin sivulle..
Voi olla, että on nyt vähän liikaakin tällä viikolla treenailtu, Jeriko on ehkä senkin vuoksi vähän väsähtänyt ja motivaatio ainakin tänään oli aika kateissa. Nyt sitten pidetään huominen täysin vapaata ja suorastaan tylsistytetään Jerikoa, lelut on nyt kerätty pois eikä Jerikoa ole tarkoitus edes huomioida niin paljon kuin yleensä, lähdetään leffaan ja muuta. Toivon mukaan pieni tylsistyminen saisi taas motivaation löytymään lauantaiksi!
tiistai 9. elokuuta 2011
Kyllä me tokoillaankin
Nyt ollaan treenailtu tokoa vähän enemmän, viikonloppuna tosiaan kaksi tokokoetta ja nyt ei jätetä mitään arvailujen varaan, ykköset molemmista kiitos! ;)
Nyt siis tosiaan ollaan treenailtu kaikkia liikkeitä, niitä varmojakin, ettei jää ainakaan siitä kiinni, ettei oltais treenailtu. Liikkeestä jäävissä välillä tullut mokia, mutta enimmäkseen sujuu hyvin, varsinkin nyt kun on enemmän muistuteltu niin Jeriko kuuntelee jo paremmin ja saadaan ne kerrasta läpi, en jää niitä hinkkaamaan.
Kaukkareihin olen yrittänyt rakentaa varmuutta ja saada niistä Jerikolle mieluisampi mielikuva, ettei sitten kokeessa tule taas sellaista ettei vaan suostu tekemään. Olen palkkaillut eri kohdissa, mutta aina istumaannoususta, ja kokonaisista kaukkarisarjoista oikein superbileet! Hyvin menee ja tekniikka on kohdillaan niin kuin ennenkin, toivon vaan että intoa niiden tekemiseen riittäisi kokeessakin.
Hyppyä ollaan tehty muutaman kerran kokonaisena, mutta lähinnä osissa. Erikseen hyppyä ja olen palkannut eteen heitettävällä lelulla ja hakenut sillä sitä, että Jeriko hakeutuisi tarpeeksi kauaksi esteestä ennen kuin kääntyy. Esteen takana olen seisottanut epäsäännöllisiä aikoja ettei ennakoisi istumista, välillä olen palkannut jo seisomisesta ja välillä pyytänyt sitten istumaan ja palkannut epäsäännöllisen ajan kuluttua. Jossain välissä meinasi alkaa jo ennakoimaan paluuhyppyä ja tämä esteen takana pitäminen korjaukseksi siitä.
Sitten ollaan tehty erikseen paluuhyppyä niin, että olen jättänyt Jeriko vinoon esteestä ja sitten kutsunut eteen istumaan. Tällä haen sitä, että vaikka jäisi kokeessa vinoon, niin osaisi silti suorittaa hypyn. Vaikeimmissa kulmissa olen osoittanut kädellä hyppyä ja kutsunut luokse, itse olen aina seisonut siinä missä seisoisin kun lähetän hypylle. Agilitykoiralle käsiavun kanssa helppo homma vaikeistakin kulmista, varsinkin kun on niin estehakuinen, mutta ilman käsiapua välillä tulee sivusta. Tänään aamulla otettiin tätä viimeksi ja tein sitten niin, että näytin ensin kädellä ja laskin käden sitten sivulle, sitten kutsu ja tuli hienosti esteen yli luokse. Toistoillahan tämäkin varmuus tulee. Mutta hyvin on nyt tullut hypyistä eteen istumaan, kun olen tarpeeksi kaukana esteestä. :)
Luoksetulon pysäytystä ollaan myös hiottu, edelleenkin haluaisin saada siitä terävämmän. Vaikeaahan tämän liikkeen treenaaminen on, kun ei toistoja meinaa millään saada kun aina tarvitsee ottaa niitä suoriakin. Jerikoa on vaikea tässä millään palkalla saada tarpeeksi motivoitua, että pysähtyisi kuin seinään, herkulla turha yrittääkään ja lelukaan takapalkkana ei innosta. Lelua heittämällä lähtee kyllä hakemaan, mutta en saa Jerikolle sellaista hullun raivoa, että oikeasti löisi jarrut pohjaan. Tennispallokaan ei ole tarpeeksi kiva. Ollaan sitten Matin kanssa tehty niin, että Matti on ollut pysäytyskohdalla tai nyt myöhemmin Jerikon taakse jäänyt, ja mun pysäytyskäskyn jälkeen on alkanut heiluttamaan lelua ja oikein hetsaamaan Jerikoa sillä. Tällä tavoin Jeriko pysähtyy jo oikein reippaasti, mutta toistoja tarvitaan että liittäisi sen ylipäätään tähän liikkeeseen ja apu saataisiin pois. Ennen tämän viikonlopun kokeita tämä ei tietenkään onnistu, mutta jatkoa ajatellen jatketaan varmaan tällä linjalla.
Seuraamistakin olen ottanut joitain pätkiä ja pitäisi ottaa enemmänkin, koska Jerikolla tuppaa olemaan intoa vähän liikaa ja alkaa poikittamaan ja nojaamaan. Tänään aamulla meni jo hyvin kun oli muusta treenistä vähän väsähtäneempi.
Noudossa on välillä ollut irrottamisen kanssa pientä ongelmaa ja nyt olen ottanut kapulan nostoja ja irrottamisia erikseen. Kokonaisissa noudoissa olen palautukseen hakenut nopeutta lelulla hetsaamalla, mutta Jeriko ei nykyään enää oikein irrota kapulasta ja jää vaan hölmistyneenä katsomaan lelua, että "ei toi kyllä enää mun suuhun mahdu ja kapulasta en luovu". Nosto ja irrotusharjoitukset siis tässä homman nimi. Myöskin noudolle lähtöön tein tänään yhden kokeilun; heitin kapulan ja sanoin "hae" ja lähdinkin itse kilpaa kapulaa kohti. Kyllä lähti Jeriko sitten lujaa, taidanpa tehdä näitäkin vielä pari tässä viikon aikana. ;) Sitten kun Jeriko ehti kapulalle, lähdin taas karkuun. Tässä vaan täytyy selkeästi tasapainottaa tällaista treeniä sillä, että irrottamista treenataan erikseen, alkaa muuten pian käymään liiankin kuumana. Mutta lisävauhti noutoon ei olisi pahitteeksi. ;)
Mitäs vielä....? Kontaktin olen ottanut taas treenin alle ja olen alkanut murahtamaan Jerikolle jos kontakti tippuu. Aiemmin en huomauttanut mitään ja palkkailin vaan kontaktista, ja siitä Jeriko taisi saada käsityksen, että on sallittua vilkuilla ympärilleen. Nyt kun huomauttalin agilitykentän laidalla kontaktin tippumisesta niin hyvin alkoi sujua, tajusi selvästi ettei se vilkuilu ollutkaan sallittua. Tätä olisi tarkoitus käydä vielä tekemässä esim. kaupan pihassa. Olen myös treeneissä pitänyt Jerikoa kontaktissa perusasennossa eri pituisia aikoja ennen kuin aloitan liikkeen, niin kuin kokeessakin joutuu olemaan.
Avoimen luokan liikkeiden lisäksi ollaan tunnarin alkeita tehty. Olen piilotellut "omaa" heinikkoon ja hyvin Jeriko hakee nenällään. Näitä toistoja aion tehdä vielä muutamia ja alkaa sitten ottamaan vääriä kapuloita mukaan. Pohdiskelin tätä viikonlopun aikana ja päätin edetä niin, että otetaan ensin yksi häiriökapula ja laitetaan nämä kaksi heinikkoon ehkä 0,5-1 metrin päähän toisistaan, että on selkeästi molemmat löydettävissä. Jätän varmaan Jerikon kapuloista noin metrin päähän ja itse toiselle puolelle, ja vapautan Jerikon etsimään omaa. Toivon, että kapuloiden ollessa heinikossa Jeriko edelleen käyttää nenää ja hakee oman vaikka haistaa myös väärän. Mahdollisia väärän nostoja ei tietenkään palkita, ja harkitsen tässä pitäisikö jo liiasta kiinnostuksesta väärää kohtaa pehmeästi hymähtää, tyyliin "ei se se ole, arvaa vielä..".. Joka tapauksessa ajattelin, että näitä toistoja niin monta, että Jeriko luotettavasti ottaa aina oman, sitten häiriökapuloita lisää, tai kapulat paljaalle maalle, vielä en ole varma kumpi ensin. Ehkä kahteen häiriökapulaan asti voisi pitää heinikossa ja niin, että oma on keskellä, ja kun tämäkin onnistuu hyvin niin sitten paljaalle maalle.. Toivon mukaan tällä saa sen, että muistaa aina käyttää nenäänsä. Jotenkin kuitenkin uskon, että tämä liike ei ole Jerikolle kovin paha ja tästä saattaa tulla jopa yksi parhaista, koska Jeriko on niin rauhallinen ja hyvä keskittymään. Toivotaan siis parasta.
Ruutua tehtiin pitkästä aikaa perjantaina Tuijan kanssa treenatessa. Lähetin noin 5 metrin päästä ruutuun jossa oli kosketusalusta. Sille Jeriko tietenkin hakee aivan helposti, koska osaa alustalle menemisen niin hyvin, mutta kun alustan otti pois, niin oli ihan pihalla. Yksi hyvä toisto saatiin ilman alustaa kun Tuija otti sen vaivihkaa pois. Alustan kanssa siis nyt toistoja, liikettä lähdetään oikeastaan alusta tekemään kun on niin hirveä tauko. Siis vuorotellen toistoja alustan kanssa ja ilman, ja pikku hiljaa kokonaan ilman. Kyllä se siitä taas. :)
Nyt siis tosiaan ollaan treenailtu kaikkia liikkeitä, niitä varmojakin, ettei jää ainakaan siitä kiinni, ettei oltais treenailtu. Liikkeestä jäävissä välillä tullut mokia, mutta enimmäkseen sujuu hyvin, varsinkin nyt kun on enemmän muistuteltu niin Jeriko kuuntelee jo paremmin ja saadaan ne kerrasta läpi, en jää niitä hinkkaamaan.
Kaukkareihin olen yrittänyt rakentaa varmuutta ja saada niistä Jerikolle mieluisampi mielikuva, ettei sitten kokeessa tule taas sellaista ettei vaan suostu tekemään. Olen palkkaillut eri kohdissa, mutta aina istumaannoususta, ja kokonaisista kaukkarisarjoista oikein superbileet! Hyvin menee ja tekniikka on kohdillaan niin kuin ennenkin, toivon vaan että intoa niiden tekemiseen riittäisi kokeessakin.
Hyppyä ollaan tehty muutaman kerran kokonaisena, mutta lähinnä osissa. Erikseen hyppyä ja olen palkannut eteen heitettävällä lelulla ja hakenut sillä sitä, että Jeriko hakeutuisi tarpeeksi kauaksi esteestä ennen kuin kääntyy. Esteen takana olen seisottanut epäsäännöllisiä aikoja ettei ennakoisi istumista, välillä olen palkannut jo seisomisesta ja välillä pyytänyt sitten istumaan ja palkannut epäsäännöllisen ajan kuluttua. Jossain välissä meinasi alkaa jo ennakoimaan paluuhyppyä ja tämä esteen takana pitäminen korjaukseksi siitä.
Sitten ollaan tehty erikseen paluuhyppyä niin, että olen jättänyt Jeriko vinoon esteestä ja sitten kutsunut eteen istumaan. Tällä haen sitä, että vaikka jäisi kokeessa vinoon, niin osaisi silti suorittaa hypyn. Vaikeimmissa kulmissa olen osoittanut kädellä hyppyä ja kutsunut luokse, itse olen aina seisonut siinä missä seisoisin kun lähetän hypylle. Agilitykoiralle käsiavun kanssa helppo homma vaikeistakin kulmista, varsinkin kun on niin estehakuinen, mutta ilman käsiapua välillä tulee sivusta. Tänään aamulla otettiin tätä viimeksi ja tein sitten niin, että näytin ensin kädellä ja laskin käden sitten sivulle, sitten kutsu ja tuli hienosti esteen yli luokse. Toistoillahan tämäkin varmuus tulee. Mutta hyvin on nyt tullut hypyistä eteen istumaan, kun olen tarpeeksi kaukana esteestä. :)
Luoksetulon pysäytystä ollaan myös hiottu, edelleenkin haluaisin saada siitä terävämmän. Vaikeaahan tämän liikkeen treenaaminen on, kun ei toistoja meinaa millään saada kun aina tarvitsee ottaa niitä suoriakin. Jerikoa on vaikea tässä millään palkalla saada tarpeeksi motivoitua, että pysähtyisi kuin seinään, herkulla turha yrittääkään ja lelukaan takapalkkana ei innosta. Lelua heittämällä lähtee kyllä hakemaan, mutta en saa Jerikolle sellaista hullun raivoa, että oikeasti löisi jarrut pohjaan. Tennispallokaan ei ole tarpeeksi kiva. Ollaan sitten Matin kanssa tehty niin, että Matti on ollut pysäytyskohdalla tai nyt myöhemmin Jerikon taakse jäänyt, ja mun pysäytyskäskyn jälkeen on alkanut heiluttamaan lelua ja oikein hetsaamaan Jerikoa sillä. Tällä tavoin Jeriko pysähtyy jo oikein reippaasti, mutta toistoja tarvitaan että liittäisi sen ylipäätään tähän liikkeeseen ja apu saataisiin pois. Ennen tämän viikonlopun kokeita tämä ei tietenkään onnistu, mutta jatkoa ajatellen jatketaan varmaan tällä linjalla.
Seuraamistakin olen ottanut joitain pätkiä ja pitäisi ottaa enemmänkin, koska Jerikolla tuppaa olemaan intoa vähän liikaa ja alkaa poikittamaan ja nojaamaan. Tänään aamulla meni jo hyvin kun oli muusta treenistä vähän väsähtäneempi.
Noudossa on välillä ollut irrottamisen kanssa pientä ongelmaa ja nyt olen ottanut kapulan nostoja ja irrottamisia erikseen. Kokonaisissa noudoissa olen palautukseen hakenut nopeutta lelulla hetsaamalla, mutta Jeriko ei nykyään enää oikein irrota kapulasta ja jää vaan hölmistyneenä katsomaan lelua, että "ei toi kyllä enää mun suuhun mahdu ja kapulasta en luovu". Nosto ja irrotusharjoitukset siis tässä homman nimi. Myöskin noudolle lähtöön tein tänään yhden kokeilun; heitin kapulan ja sanoin "hae" ja lähdinkin itse kilpaa kapulaa kohti. Kyllä lähti Jeriko sitten lujaa, taidanpa tehdä näitäkin vielä pari tässä viikon aikana. ;) Sitten kun Jeriko ehti kapulalle, lähdin taas karkuun. Tässä vaan täytyy selkeästi tasapainottaa tällaista treeniä sillä, että irrottamista treenataan erikseen, alkaa muuten pian käymään liiankin kuumana. Mutta lisävauhti noutoon ei olisi pahitteeksi. ;)
Mitäs vielä....? Kontaktin olen ottanut taas treenin alle ja olen alkanut murahtamaan Jerikolle jos kontakti tippuu. Aiemmin en huomauttanut mitään ja palkkailin vaan kontaktista, ja siitä Jeriko taisi saada käsityksen, että on sallittua vilkuilla ympärilleen. Nyt kun huomauttalin agilitykentän laidalla kontaktin tippumisesta niin hyvin alkoi sujua, tajusi selvästi ettei se vilkuilu ollutkaan sallittua. Tätä olisi tarkoitus käydä vielä tekemässä esim. kaupan pihassa. Olen myös treeneissä pitänyt Jerikoa kontaktissa perusasennossa eri pituisia aikoja ennen kuin aloitan liikkeen, niin kuin kokeessakin joutuu olemaan.
Avoimen luokan liikkeiden lisäksi ollaan tunnarin alkeita tehty. Olen piilotellut "omaa" heinikkoon ja hyvin Jeriko hakee nenällään. Näitä toistoja aion tehdä vielä muutamia ja alkaa sitten ottamaan vääriä kapuloita mukaan. Pohdiskelin tätä viikonlopun aikana ja päätin edetä niin, että otetaan ensin yksi häiriökapula ja laitetaan nämä kaksi heinikkoon ehkä 0,5-1 metrin päähän toisistaan, että on selkeästi molemmat löydettävissä. Jätän varmaan Jerikon kapuloista noin metrin päähän ja itse toiselle puolelle, ja vapautan Jerikon etsimään omaa. Toivon, että kapuloiden ollessa heinikossa Jeriko edelleen käyttää nenää ja hakee oman vaikka haistaa myös väärän. Mahdollisia väärän nostoja ei tietenkään palkita, ja harkitsen tässä pitäisikö jo liiasta kiinnostuksesta väärää kohtaa pehmeästi hymähtää, tyyliin "ei se se ole, arvaa vielä..".. Joka tapauksessa ajattelin, että näitä toistoja niin monta, että Jeriko luotettavasti ottaa aina oman, sitten häiriökapuloita lisää, tai kapulat paljaalle maalle, vielä en ole varma kumpi ensin. Ehkä kahteen häiriökapulaan asti voisi pitää heinikossa ja niin, että oma on keskellä, ja kun tämäkin onnistuu hyvin niin sitten paljaalle maalle.. Toivon mukaan tällä saa sen, että muistaa aina käyttää nenäänsä. Jotenkin kuitenkin uskon, että tämä liike ei ole Jerikolle kovin paha ja tästä saattaa tulla jopa yksi parhaista, koska Jeriko on niin rauhallinen ja hyvä keskittymään. Toivotaan siis parasta.
Ruutua tehtiin pitkästä aikaa perjantaina Tuijan kanssa treenatessa. Lähetin noin 5 metrin päästä ruutuun jossa oli kosketusalusta. Sille Jeriko tietenkin hakee aivan helposti, koska osaa alustalle menemisen niin hyvin, mutta kun alustan otti pois, niin oli ihan pihalla. Yksi hyvä toisto saatiin ilman alustaa kun Tuija otti sen vaivihkaa pois. Alustan kanssa siis nyt toistoja, liikettä lähdetään oikeastaan alusta tekemään kun on niin hirveä tauko. Siis vuorotellen toistoja alustan kanssa ja ilman, ja pikku hiljaa kokonaan ilman. Kyllä se siitä taas. :)
perjantai 5. elokuuta 2011
Rodullensa kunniaksi ja emännälleen ylpeydeksi
Olipas rentouttavat ja mukavat pari päivää! :) Oltiin Kutalassa Emmin mökillä ja touhuttiin vähän kaikenlaista erikoista ja jännää. Paikalla olivat myös Emmin äiti Tuija, hänen miehensä Matti sekä Emmin mies Olli.
Heti ensimmäisenä kun tultiin mökille Jeriko meinasi juosta suoraan tervehtimään Emmiä, jolla nyt vaan sattui olemaan trimmeri/raivaussaha (ei siis mikään pieni sähkökäyttöinen siimaleikkuri, vaan kunnon bensamoottorilla käyvä kone) käsissään ja käynnissä. Tässä kohtaa olisi ollut paikallaan pieni pelko ja kunnioitus laitetta kohtaan, mutta eipä Jerikoa pelottanut, ollako nyt mielissään vai mitä...?
Keskiviikko meni mukavasti hengaillessa ja ruokaa laittaessa, tosin Jerikolla oli kyllä aktiviteettia kun aina oli joku jolle kuskata frisbeetä heitettäväksi. Ja kyllähän sitä heiteltiinkin! Myös porakaivosta tulevaa vettä oli Jerikon mielestä kiva nappailla.
Jeriko kyllä hurmasi kaikki, erityisesti Emmin äidin. Välillä tuntuu että tuo hurmaisi kyllä kivet ja aidan seipäätkin jos niin päättäisi.. ;)
Mutta joka tapauksessa oli hieman erilaista meno kuin viime juhannuksena milloin viimeksi oltiin Kutalassa, silloin Jeriko huiteli pelloilla lintujen perässä ja huudot kaikui lähinnä kuuroille korville, ja teki muutamia tihutöitä. Nyt oli niin kilttiä poikaa että!
Torstaina oli sitten jännä päivä. Aamu taisi alkaa frisbeen heittokierroksella ja siitä sitten lähdettiin sienimetsälle. Jerikosta toivottiin sienikoiraa, mutta vielä olisi vähän kouluttamisen varaa sillä saralla. ;) Lähinnä Jeriko juoksi kuin tuulispää metsässä minun, Emmin ja Tuijan väliä, piti huolen että kaikki oli tallessa. Aika rankka homma oli. Itsekin olin ensimmäistä kertaa sienessä, mutta onnistuin jopa löytämään joitain kelvollisia sieniä.
Syötiin taas päivällä oikein hyvät ruuat, kun Olli tuli töistä ja lähdettiin sitten kalaan. Jeriko ei ole tosiaan koskaan ollut moottoriveneessä ja soutuvenekeikatkin on laskettavissa yhden käden sormilla ja nekin sellaisia muutaman minuutin soutukeikkoja melko lähellä rantaa. Siis vasta totuteltu. Moottoriveneeseen sitten kuitenkin mentiin ja sanoin, että kyllä Jeriko osaa olla missä vaan kun vaan käsken olla. Mutta eipä paljon tarvinnut käskeä, kun oli niin luontainen laivakoira! Jeriko tuntui oikein nauttivan vauhdista kun liikuttiin ja sitten kun jäätiin paikalleen onkimaan niin Jeriko pisti nukkuen veneen laitaan. Hyvin pärjäsi vaikka uni keskeytyi välillä kalan lentämiseen päin naamaa, emännän horjahtaessa päälle tai juoman kaatuessa päälle. Kärsivällisesti kesti myös meidän metelöintiä ja räkätystä. ;)
Rantaan päin ajaessa annoin Jerikon tulla keulaan istumaan ja näytti tykkäävän siitäkin paikasta.
Perjantaiaamuna käytiin vielä pikaisesti etsimässä lisää sieniä huonolla onnella, mutta Jeriko keksi leikkiä pientä peuraa ja loikki kaurapellossa niin, että korvat ja hännän tupsu vaan vilahteli. :D
Oli kyllä todella mukavat pari päivää. Näki oikein kuinka Jeriko nautti vapaudesta ja kaiken uuden kokemisesta, puhumattakaan loputtomista rapsutuksista! Sain kyllä olla ylpeä siitä kuinka Jeriko käyttäytyi ja kuinka hyvin pärjäsi. Jerikon saattoi jättää pihaankin aivan huoletta yksikseen, ei ollut aikeissakaan liikkua mihinkään. Emmin äiti oli aivan myyty ja kehui, että Jeriko on "rodullensa kunniaksi", enkä kyllä voinut vastaan väittää. ;) Kamalaa hehkutusta, mutta kai sitä saa olla koirastaan ylpeä kun se on niin mainio, hurmaava pönttö. <3
Heti ensimmäisenä kun tultiin mökille Jeriko meinasi juosta suoraan tervehtimään Emmiä, jolla nyt vaan sattui olemaan trimmeri/raivaussaha (ei siis mikään pieni sähkökäyttöinen siimaleikkuri, vaan kunnon bensamoottorilla käyvä kone) käsissään ja käynnissä. Tässä kohtaa olisi ollut paikallaan pieni pelko ja kunnioitus laitetta kohtaan, mutta eipä Jerikoa pelottanut, ollako nyt mielissään vai mitä...?
Keskiviikko meni mukavasti hengaillessa ja ruokaa laittaessa, tosin Jerikolla oli kyllä aktiviteettia kun aina oli joku jolle kuskata frisbeetä heitettäväksi. Ja kyllähän sitä heiteltiinkin! Myös porakaivosta tulevaa vettä oli Jerikon mielestä kiva nappailla.
Jeriko kyllä hurmasi kaikki, erityisesti Emmin äidin. Välillä tuntuu että tuo hurmaisi kyllä kivet ja aidan seipäätkin jos niin päättäisi.. ;)
Mutta joka tapauksessa oli hieman erilaista meno kuin viime juhannuksena milloin viimeksi oltiin Kutalassa, silloin Jeriko huiteli pelloilla lintujen perässä ja huudot kaikui lähinnä kuuroille korville, ja teki muutamia tihutöitä. Nyt oli niin kilttiä poikaa että!
Torstaina oli sitten jännä päivä. Aamu taisi alkaa frisbeen heittokierroksella ja siitä sitten lähdettiin sienimetsälle. Jerikosta toivottiin sienikoiraa, mutta vielä olisi vähän kouluttamisen varaa sillä saralla. ;) Lähinnä Jeriko juoksi kuin tuulispää metsässä minun, Emmin ja Tuijan väliä, piti huolen että kaikki oli tallessa. Aika rankka homma oli. Itsekin olin ensimmäistä kertaa sienessä, mutta onnistuin jopa löytämään joitain kelvollisia sieniä.
Syötiin taas päivällä oikein hyvät ruuat, kun Olli tuli töistä ja lähdettiin sitten kalaan. Jeriko ei ole tosiaan koskaan ollut moottoriveneessä ja soutuvenekeikatkin on laskettavissa yhden käden sormilla ja nekin sellaisia muutaman minuutin soutukeikkoja melko lähellä rantaa. Siis vasta totuteltu. Moottoriveneeseen sitten kuitenkin mentiin ja sanoin, että kyllä Jeriko osaa olla missä vaan kun vaan käsken olla. Mutta eipä paljon tarvinnut käskeä, kun oli niin luontainen laivakoira! Jeriko tuntui oikein nauttivan vauhdista kun liikuttiin ja sitten kun jäätiin paikalleen onkimaan niin Jeriko pisti nukkuen veneen laitaan. Hyvin pärjäsi vaikka uni keskeytyi välillä kalan lentämiseen päin naamaa, emännän horjahtaessa päälle tai juoman kaatuessa päälle. Kärsivällisesti kesti myös meidän metelöintiä ja räkätystä. ;)
Rantaan päin ajaessa annoin Jerikon tulla keulaan istumaan ja näytti tykkäävän siitäkin paikasta.
Perjantaiaamuna käytiin vielä pikaisesti etsimässä lisää sieniä huonolla onnella, mutta Jeriko keksi leikkiä pientä peuraa ja loikki kaurapellossa niin, että korvat ja hännän tupsu vaan vilahteli. :D
Oli kyllä todella mukavat pari päivää. Näki oikein kuinka Jeriko nautti vapaudesta ja kaiken uuden kokemisesta, puhumattakaan loputtomista rapsutuksista! Sain kyllä olla ylpeä siitä kuinka Jeriko käyttäytyi ja kuinka hyvin pärjäsi. Jerikon saattoi jättää pihaankin aivan huoletta yksikseen, ei ollut aikeissakaan liikkua mihinkään. Emmin äiti oli aivan myyty ja kehui, että Jeriko on "rodullensa kunniaksi", enkä kyllä voinut vastaan väittää. ;) Kamalaa hehkutusta, mutta kai sitä saa olla koirastaan ylpeä kun se on niin mainio, hurmaava pönttö. <3
keskiviikko 3. elokuuta 2011
Edistymistä tapahtuu
Maanantaina ylökk:n treeneissä tehtiin vähän lyhyempää rata-/ohjausharjoitusta. Itse olin maanantaina vähän vähemmän skarppina, mutta meni siitä huolimatta ihan ok. Kepit radassa: no problem, myös erilaisia kulmia tuli kepeille vähän otettua ja ihan hyvin meni.
Itsenäisesti tehtiin kentän laidalla keinua, ensin yksinään, sitten hypyn takaa ja lopulta keppien ja hypyn takaa. Todella hyvin nyt menee! :)
Tiistaina lähdetiin Jerikon kanssa Hämeenkyröön ystävääni Nitaa moikkaamaan. Paikalla olivat myös 1,5 vuotias Tatu-poika ja tiibetinmastiffi Vesna. Koirat tuli keskenään hyvin juttuun, paitsi että Jeriko on kyllä aika kova komentelemaan ja omimaan tavaroita. Mutta kun Vesna tyytyi leikkimään Jerikon haluamalla tavalla (ei siis saanut yhtään hyppiä Jerikon päälle, mutta J kyllä Vesnan päälle), niin löytyi hyvä yhteinen sävel. Mutta on toi Jeriko kyllä.... niin söpö päälle, mutta pippurinen sisältä. Vaikka kai se sitten on ihan hyväkin, että huomauttaa isommalle, ettei ole kiva että se hyppii päälle, menee muuten helposti paikat rikki..
Hämeenkyröstä jatkettiin matkaa Mouhijärvelle paimentamaan. Ajatuksena oli nyt oikein kunnolla kesyttää karitsoita ja otettiin sitten porojen pellettejä mukaan. Jeriko ajoi karitsat nurkkaan ja sitten menin itse ruokkimaan niitä. Välillä pyysin Jerikoa tulemaan vielä hieman lähemmäksi. Osa karitsoista on jo hyvinkin rohkeita, mutta osa niistä jotka viimeisenä tulivat ulos ovat vielä melko arkoja ja päättivät aina välillä sännätä karkuun ja viedä muun lauman mukanaan vaikkei Jeriko tai minä tekisi mitään erityistä, kävi vaan ilmeisesti muuten henkisesti liian raskaaksi. Ihan hyvin kuitenkin eteni ja uskon, että tällaista kun tehdään joitain kertoja niin varmaan alkaa luottamusta löytyä paremmin.
Jeriko ajoi laumaa aikas hyvin nyt kun vaan huomasin pysyä poissa lauman tieltä. Karitsat eivät kuitenkaan uskalla vielä tulla suoraan kohti ja luokse, joten jos olin tiellä niin kävivät jähmeiksi ja etsivät muuta pakotietä ja Jeriko siinä taas käy tasapainottamaan, mutta ajo hajoaa käsiin. Mutta kun olin lampaiden tasolla tai edellä, mutta sivussa niiden linjaan nähden, niin Jeriko pystyi hienosti itsenäisesti paimentamaan niitä ja sai niitä liikkeelle ilman mun tukea.
Käytiin sitten myös aikuisten uuhien kanssa treenaamassa. Lähinnä nyt olisi ajatuksena, että katsellaan loppukesän/syksyn aikana millaisia yksilöitä nämä aikuiset on, ja jos joku osoittautuu hankalaksi niin se jäisi pois porukasta ja korvattaisiin karitsaporukasta löytyvillä mukavilla yksilöillä. Saataisiin sitten ensi kesäksi kiva porukka paimennettavaksi.
Nyt meni aikuisten kanssa oikein mukavasti, ei tullut mitään hyökkäyksiä eikä Jerikonkaan tarvinnut painostaa, lampaat liikkui aika hyvin pois alta vaikka olin tässäkin itse selvästi sivussa ja annoin Jerikon itse hoitaa homman. Hakukaariin kiinnitin nyt erityistä huomiota ja alkoihan ne laajat kaaret taas löytyä kun vaan pakotin Jerikon kauemmaksi. Muutamia kertoja Jeriko onnistui pysäyttämäänkin juokseva lauma ja saatiin niitä hyvin pidettyä sille puolella aitausta missä halusin. Joitain kertoja lauma pääsi vähän juoksemaan Jerikon yli, mutta onnistumisprosentti oli jo selvästi parempi kuin aikaisemmin. Treenin lomassa Johannan onnistui vielä napata viime kerralta jäänyt pässikaritsa ja siirrettiin se muiden kanssa toiseen aitaukseen. Vielä uuhien seuraan jäi yksi pieni karitsa, mutta se ei olekaan vielä vieroitusikäinen.
Mouhijärveltä ajelin sitten pikaisesti kotiin ja vaihdoin vaan paidan ja kengät ja lähdettiin Hannan agilitytreeneihin. Ihan mukavasti meni keinu kokonaisessa radassakin. Olen tässä nyt vähän katsellut meille agilitykisoja, 20.8. olisi ollut Valkeakoskella kisat, mutta olin jo ilmoittautunut näyttelyyn samana päivänä (ja nyt kyllä harmittaa) eikä sitten onnistu. Korkkaamme siis kisakentät "vasta" 25.8. Tamskin kisoissa. Katsoin myös hieman pidemmälle, että syyskuun alussa olisi tulossa Ylökk:n ja NPKH:n kisat, joihin varmasti osallistumme. Muutama viikko siis agilitykisojen avaukseen, aika jännää. :)
Tokon suhteenhan meillä on nyt tulossa kaksi koetta, 13. ja 14.8., siis ensi viikon lauantaina ja sunnuntaina. Niitä varten yritän nyt hioa liikkeitä kunnolla varmoiksi, että saataisiin nyt ykköset molemmista. Seuraavaa AVO-luokan koetta olen miettinyt 18.9.
Olen myös alkanut opettamaan Jerikolla tunnaria. Toistaiseksi vasta kapulan nostoa vasta parina päivänä, mutta pian voidaan kyllä alkaa ulkona ottamaan ja harjoittelemaan hajulla etsimistä, piilotan siis kapulaan heinikköön tms. ja Jeriko saa etsiä sen hajulla ennen kuin aletaan laittamaan vääriä kapuloita joukkoon. Olen taas ollut nyt tarkka kapulan pidon suhteen, en hyväksy sellaisia nostoja että J roikottaa kapulaan kuin sikaria huulessaan, vaan edellytän että kapula nousee nätisti keskeltä. Vaikea tehtävä kieltämättä kun kapula on niin pieni eikä päissä ole mitään tasapainottamassa, mutta ihan hyvin on tälläkin treenimäärällä lähtenyt sujumaan. Sen kyllä taas huomasin, että herkut ei oikein motivoi Jerikoa yrittämään, tuli juuri sellaisia huonoja nostoja, mutta sitten kun otti lelun esiin niin johan alkoi nousemaan kapula nätisti keskeltä! :D
Ruutuakin pitäisi taas alkaa muistuttelemaan kun sitä ei olla koko kesänä otettu, mutta en nyt viitsi ennen ensi viikon kokeita alkaa liikaa uusia säätämään..
Jäljen suhteen olen nyt tullut siihen tulokseen, että on aivan turha yrittää saada mitään aikaiseksi tämän syksyn aikana, tehdään sitä nyt sen verran kun ehditään ja katsotaan sitten ensi keväänä/kesänä uudelleen. Nyt paimennus, agility ja toko vie niin paljon aikaa, ettei vaan resurssit riitä myös jäljen tavoitteelliseen treenaamiseen. Ja nuori koirahan Jeriko vielä on, jälkeä ehtii tehdä vielä vaikka kuinka pitkään! Emme siis stressaa enää tänä kesänä sillä, tehdään kun tehdään.
Nyt ollaan lähdössä Jerikon kanssa Emmin mökille Kutalaan, pari päivää otetaan siis ihan rennosti! :)
Itsenäisesti tehtiin kentän laidalla keinua, ensin yksinään, sitten hypyn takaa ja lopulta keppien ja hypyn takaa. Todella hyvin nyt menee! :)
Tiistaina lähdetiin Jerikon kanssa Hämeenkyröön ystävääni Nitaa moikkaamaan. Paikalla olivat myös 1,5 vuotias Tatu-poika ja tiibetinmastiffi Vesna. Koirat tuli keskenään hyvin juttuun, paitsi että Jeriko on kyllä aika kova komentelemaan ja omimaan tavaroita. Mutta kun Vesna tyytyi leikkimään Jerikon haluamalla tavalla (ei siis saanut yhtään hyppiä Jerikon päälle, mutta J kyllä Vesnan päälle), niin löytyi hyvä yhteinen sävel. Mutta on toi Jeriko kyllä.... niin söpö päälle, mutta pippurinen sisältä. Vaikka kai se sitten on ihan hyväkin, että huomauttaa isommalle, ettei ole kiva että se hyppii päälle, menee muuten helposti paikat rikki..
Hämeenkyröstä jatkettiin matkaa Mouhijärvelle paimentamaan. Ajatuksena oli nyt oikein kunnolla kesyttää karitsoita ja otettiin sitten porojen pellettejä mukaan. Jeriko ajoi karitsat nurkkaan ja sitten menin itse ruokkimaan niitä. Välillä pyysin Jerikoa tulemaan vielä hieman lähemmäksi. Osa karitsoista on jo hyvinkin rohkeita, mutta osa niistä jotka viimeisenä tulivat ulos ovat vielä melko arkoja ja päättivät aina välillä sännätä karkuun ja viedä muun lauman mukanaan vaikkei Jeriko tai minä tekisi mitään erityistä, kävi vaan ilmeisesti muuten henkisesti liian raskaaksi. Ihan hyvin kuitenkin eteni ja uskon, että tällaista kun tehdään joitain kertoja niin varmaan alkaa luottamusta löytyä paremmin.
Jeriko ajoi laumaa aikas hyvin nyt kun vaan huomasin pysyä poissa lauman tieltä. Karitsat eivät kuitenkaan uskalla vielä tulla suoraan kohti ja luokse, joten jos olin tiellä niin kävivät jähmeiksi ja etsivät muuta pakotietä ja Jeriko siinä taas käy tasapainottamaan, mutta ajo hajoaa käsiin. Mutta kun olin lampaiden tasolla tai edellä, mutta sivussa niiden linjaan nähden, niin Jeriko pystyi hienosti itsenäisesti paimentamaan niitä ja sai niitä liikkeelle ilman mun tukea.
Käytiin sitten myös aikuisten uuhien kanssa treenaamassa. Lähinnä nyt olisi ajatuksena, että katsellaan loppukesän/syksyn aikana millaisia yksilöitä nämä aikuiset on, ja jos joku osoittautuu hankalaksi niin se jäisi pois porukasta ja korvattaisiin karitsaporukasta löytyvillä mukavilla yksilöillä. Saataisiin sitten ensi kesäksi kiva porukka paimennettavaksi.
Nyt meni aikuisten kanssa oikein mukavasti, ei tullut mitään hyökkäyksiä eikä Jerikonkaan tarvinnut painostaa, lampaat liikkui aika hyvin pois alta vaikka olin tässäkin itse selvästi sivussa ja annoin Jerikon itse hoitaa homman. Hakukaariin kiinnitin nyt erityistä huomiota ja alkoihan ne laajat kaaret taas löytyä kun vaan pakotin Jerikon kauemmaksi. Muutamia kertoja Jeriko onnistui pysäyttämäänkin juokseva lauma ja saatiin niitä hyvin pidettyä sille puolella aitausta missä halusin. Joitain kertoja lauma pääsi vähän juoksemaan Jerikon yli, mutta onnistumisprosentti oli jo selvästi parempi kuin aikaisemmin. Treenin lomassa Johannan onnistui vielä napata viime kerralta jäänyt pässikaritsa ja siirrettiin se muiden kanssa toiseen aitaukseen. Vielä uuhien seuraan jäi yksi pieni karitsa, mutta se ei olekaan vielä vieroitusikäinen.
Mouhijärveltä ajelin sitten pikaisesti kotiin ja vaihdoin vaan paidan ja kengät ja lähdettiin Hannan agilitytreeneihin. Ihan mukavasti meni keinu kokonaisessa radassakin. Olen tässä nyt vähän katsellut meille agilitykisoja, 20.8. olisi ollut Valkeakoskella kisat, mutta olin jo ilmoittautunut näyttelyyn samana päivänä (ja nyt kyllä harmittaa) eikä sitten onnistu. Korkkaamme siis kisakentät "vasta" 25.8. Tamskin kisoissa. Katsoin myös hieman pidemmälle, että syyskuun alussa olisi tulossa Ylökk:n ja NPKH:n kisat, joihin varmasti osallistumme. Muutama viikko siis agilitykisojen avaukseen, aika jännää. :)
Tokon suhteenhan meillä on nyt tulossa kaksi koetta, 13. ja 14.8., siis ensi viikon lauantaina ja sunnuntaina. Niitä varten yritän nyt hioa liikkeitä kunnolla varmoiksi, että saataisiin nyt ykköset molemmista. Seuraavaa AVO-luokan koetta olen miettinyt 18.9.
Olen myös alkanut opettamaan Jerikolla tunnaria. Toistaiseksi vasta kapulan nostoa vasta parina päivänä, mutta pian voidaan kyllä alkaa ulkona ottamaan ja harjoittelemaan hajulla etsimistä, piilotan siis kapulaan heinikköön tms. ja Jeriko saa etsiä sen hajulla ennen kuin aletaan laittamaan vääriä kapuloita joukkoon. Olen taas ollut nyt tarkka kapulan pidon suhteen, en hyväksy sellaisia nostoja että J roikottaa kapulaan kuin sikaria huulessaan, vaan edellytän että kapula nousee nätisti keskeltä. Vaikea tehtävä kieltämättä kun kapula on niin pieni eikä päissä ole mitään tasapainottamassa, mutta ihan hyvin on tälläkin treenimäärällä lähtenyt sujumaan. Sen kyllä taas huomasin, että herkut ei oikein motivoi Jerikoa yrittämään, tuli juuri sellaisia huonoja nostoja, mutta sitten kun otti lelun esiin niin johan alkoi nousemaan kapula nätisti keskeltä! :D
Ruutuakin pitäisi taas alkaa muistuttelemaan kun sitä ei olla koko kesänä otettu, mutta en nyt viitsi ennen ensi viikon kokeita alkaa liikaa uusia säätämään..
Jäljen suhteen olen nyt tullut siihen tulokseen, että on aivan turha yrittää saada mitään aikaiseksi tämän syksyn aikana, tehdään sitä nyt sen verran kun ehditään ja katsotaan sitten ensi keväänä/kesänä uudelleen. Nyt paimennus, agility ja toko vie niin paljon aikaa, ettei vaan resurssit riitä myös jäljen tavoitteelliseen treenaamiseen. Ja nuori koirahan Jeriko vielä on, jälkeä ehtii tehdä vielä vaikka kuinka pitkään! Emme siis stressaa enää tänä kesänä sillä, tehdään kun tehdään.
Nyt ollaan lähdössä Jerikon kanssa Emmin mökille Kutalaan, pari päivää otetaan siis ihan rennosti! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)