Viime tiistaina koirat pääsi Katriinan hellään osteopaattiseen käsittelyyn. Jerikolla oli edelleen lihaksisto ja kalvot aika jäykät nesteen puutteesta, mutta ei mitään yksittäistä isompaa jumia. Ukko tas oli ihan ok kunnossa ja Katriina rohkaisi mua alkamaan kokeilemaan pikku hiljaa järjestelmällisesti mitä rasitusta Ukko kestää. Mun ei kai sitten tarvi ihan haudatakaan ainakaan vielä vetotreenihaaveita, katsotaan miltä vaikuttaa. :)
Jupiter sai Katriinalta läjäpäin kehuja. On se omaankin silmään todella tasapainoisesti kehittynyt ja kasvanut, mitään sellaista "ruma pentu" -vaihetta ei ole näkynyt, ei takakorkeutta eikä mitään raajojen kääntymisiä tai mitään muutakaan. Koko ajan kasvanut tasaisesti ja oikeastaan näyttänyt jo tosi pitkään mun silmään sellaiselta "pieneltä aikuiselta". Puhumattakaan siitä kuinka hyvin se hallitsee kroppaansa. :) Ja vielä näiden munkin silmään näkyvien juttujen lisäksi Katriina kehui Jupiterin lihaksistoa ja kroppaa ihan kokonaisuudessaan, on kuulemma osteopaatin käsissä todella kultakimpale. :)
Anita oli meillä tiistaista torstaihin kylässä ja käytiin tiistaina tekemässä esineruutua, janatreeni ja tarkkuusetsintä Elville, Jupiterille pieni jälki ja Jerikolle pitkästä aikaa myös tarkkuusruutu. Todella hienosti Jeriko kyllä muisti mistä on kyse ja nosti kahdesta ruudusta pikku esineet. :) Elvikin on kyllä hieno koira, tykkään kovasti! :)
Jupiter teki oman jälkensä keskittyneesti ja tarkasti. Se taitaa poimia melkein kaikki namit jäljeltä, joten täytyy alkaa kyllä jo vähentämään nameja, jotta päästään etenemään vähän nopeampaa kuin etanavauhtia! :D
Keskiviikkona käytiin hakutreeneissä. En siinä edes muistanut koska Jeriko oli viimeksi hakutreenejä tehnyt (töiden vuoksi jäänyt useammat treenit väliin) ja kun muistelin, että edellinen kerta olisi ollut kokeenomainen, niin tehtiin nyt nostattava treeni. Jälkikäteen kyllä muistin, että oli välissäkin ollut ns. helpompia treenejä, mutta eipä haittaa välillä tehdä hauskaa vaihtelua. Etukulmissa valmiit maalimiehet, joilta ensimmäisen ilmaisulle menin ja otin Jerikon hallintaan ja palkkasin itse. Toiselta haukusta palkka, toiselle puolelle tyhjä ja sitten toiselle puolelle taas maalimies jonka jälkeen pako. Hauskaa oli. :)
Koivumäessä tottiskentällä, kun yritin tehdä tottistreeniä Jeriko oli aivan outu. Alun teki tosi hienosti, mutta seuraamisessa juoksuun siirtymisessä alkoi jätättää tosi voimakkaasti. Jätättäminen ja jähmiminen ei siitä helpottanut, joten lopulta pistin Jerikon vaan autoon pois. Ilmeisesti oli siis jäänyt kuitenkin Korrin koulutuksessa virheistä huomauttamisesta vähän liiaksi mielen päälle, mikä on vähän epätavanomaista Jerikolle, mutta on se toisaalta kyllä miellyttämisenhaluinen.
Torstaina käytiin tekemässä hyppytreeni Ilonan kanssa ja nyt Jeriko oli taas ihan normaali. 90 cm meni helposti, mutta metrisen Jeriko kyllä kielsi muutaman kerran ennen kuin hyppäsi esteestä ponnistuksen kera. Perjantaina tehtiin Ilonan kanssa parina ikään kuin kokeenomaisena, Jeriko ensin paikkamakuussa ja
siitä seuraamisen ekaa suoraa ja siitä palkkasinkin laukausten jälkeen.
Hienosti meni. :)
Eilen tehtiin jälki- ja esineruututreeni. Jerikolle reilu 900m jälki neljällä kepillä, jälki lähti janalta oikealle ja Jeriko tarkasti suunnan hienosti. :) Jäljestys oli taas parasta mahdollista, tarkkaa, innokasta ja reipasta. Kepitkin nousi hienosti, paitsi kolmas jäi jostain syystä yhteen alamäkeen. Liisa-Idakaan ei oikein osannut sanoa mihin kohtaan. Harmittaa kyllä aina nämä, kun näkee kuinka upean tarkkaa työtä Jeriko tekee (kakkoskepin mm. nosti ison kiven päältä) ja sitten jonkun pikku jutun vuoksi jää silti yksi keppi. Mutta ei auta murehtia. Treenit jatkuu.
Esineruudussa Jerikolla 7 esinettä, jotka lopulta nostatin kaikki, kun meni niin kivasti. ;) Ukko pääsi myös nostamaan neljä esinettä ja Jupiter ajoi pienen jäljen. Muurahaiset vähän haittasi, mutta sinnikkäästi Jupiter silti söi namejaan. Pitää tosiaan vähentää niitä jo.
Tänään käytiin tekemässä taas tottistreeni. Nyt tehtiin ensin seuraamispätkä niin, että Anne piti Jerikoa kiinni ja mä juoksin tai kävelin eteenpäin, josta kutsuin seuraamaan. Jeriko nousi tästä kivasti ja seuraamispätkä tämän jälkeen oli tosi hyvässä vireessä ja keskittynyttä. Luoksetulo ja tasamaanouto ja vinoeste myös niin, että Anne piti kiinni ja saatiin hienosti vauhtia liikkeisiin, myös vinoesteelle voimaa lisää. :) Lopuksi sitten hyppyeste, ensin 90 cm kahteen kertaan ja sitten metrinen. Metri sujui Jerikolta aivan upeasti nyt! Kerrasta itsevarmasti yli, epäröimättä yhtään ja ilman kosketusta esteeseen! Siitä sitten "yleisöltä" hurjat kehut ja hurraamiset, joista Jeriko kyllä olikin todella mielissään. :))
Jupiterin kanssa yritän nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa opettamaan sekä perusasentoa, että edessä istumista. Tänään hömppäiltiin vähän tottiskentällä. Ukkokin sai vähän hömpätä rallitokoa. ;)
Eilen Ukko pääsi pitkän tauon jälkeen agilitytreeneihin. Heinäkuussa käytiin vähän jotain hömpöttelemässä, mutta itsekin olin ihan hömpöttelyasenteella ja vedin treenit pojille puoliksi, joten tosi lyhyeksi jäi tuolloin treeni. Edelliset kunnon treenit tai radan juoksut Ukon kanssa toukokuussa.
Ukko olikin nyt todella hyvä, voisi sanoa että liekeissä! Vauhtia ja asennetta oli todella hyvin ja radan juokseminen Ukon kanssa tuntui todella vauhdikkaalta ja mukavalta, ei ollenkaan siltä, että Ukkoa joutuisi mitenkään odottelemaan. Kontaktit Ukko teki aivan huikean hienosti, oikein kunnolla jysäytti itsensä 2on2offiin molemmilla eikä mitään hiippailua! Lisäksi Ukko oli muutenkin koko ajan satasella mukana ja pätkien välissä tarjosi mulle perusasentoa ja seuraamista juustonpalan toivossa. :) Aivan huikea ero esim. parin vuoden takaiseen, kun kesken treenin tuli herkästi sellaisia "off"-tilanteita, kun Ukko kytki itsensä täysin irti treenistä ja musta. Eilisessä treenissä ehkä parasta olikin se kuinka se heijasteli meidän yhteistyön parantumista. :)
Tänään lähdettiin aamupäivällä treenaamaan Vellun ja Saran kanssa. Ensin paimenneltiin vähän. Jerikolla oli tänään oikein hyvä päivä, kuunteli tosi hyvin ja otti pysäytykset pääasiassa tosi napakasti ja teki flänkit juuri niin kuin pitikin. Pillillä ohjaaminen onnistui myös tosi hyvin. Ukolla muuten hyvin, mutta vetoa vasten flänkkaaminen nousi taas ongelmaksi. Sitten kun ennen uuden tilanteen luomista antoi Ukolle kunnolla painetta ja lähetti ensin flänkille joka sysäs lampaat vetoa vasten ja sitten uudelleen vetoa vasten aidan ja lampaiden välistä, niin menikin tosi laajasti ja hienosti ekä yhtään jumittanut! Ukko fiilisteli vieraita lampaita todella hyvin, lähestyi rauhallisesti ja heti laittoi maahan jos koki lampaiden ottavan liikaa painetta. Tosi hyvä! :)
Sitten lähdettiin Saran kanssa pk-treeneihin. Sara tallasi Ukolle 500 metrin jäljen, joka vanheni tunnin. Janalla tuli vähän ongelmia siitä, kun Sara oli mennyt metsään (pakon sanelemana) melko läheltä lähetyspaikkaa. Lähetyspaikalle tullessa Ukko nuuskutteli nenä pystyssä ja sai selvästi hajua Saran tulojäljeltä ja sinnehän se lähti lähestyksestä. Yritin korjata, mutta ei oikein onnistunut, pientä säätöä tässä siis. Mutta ei voi syyttää, olosuhteet oli nyt huonot ja sinänsä Ukkohan teki hyvin ja osoitti vaan just oikeaa jälkimotivaatiota, kun jo janalla alkoi ilmasta ottamaan hajua. Minkä sille mahtaa jos on niin hyvä nenä? ;)
Itse jäljen ajo olikin sitten todella hyvää, Ukko meni kuin juna ja tosi tarkasti. Ilmaisi ekan kepin hienosti, mutta kepiltä lähdössä itse vähän mokasin, kun annoin Ukolle liinan löysänä ja Ukko nosti laukaksi ja siihen sitten toinen keppi jo jäikin (kaksi keppiä ekalla 100 metrillä). Ukolle nyt ainakin tässä vaiheessa sopii sellainen tyyli, että pidän liinaa tuntumalla ja itseasiassa Ukko jäljestää tosi voimakkaasti ja painaa painetta vasten eteenpäin taakseen vilkuilematta. Vauhdin hidastaminen raviin kuitenkin selvästi helpottaa keppien havaitsemista ja tällä pienellä himmaamisella uskon, että kaikki kepit nousee jatkossa. Ja voihan hyvin olla, että kokemuksen myötä Ukkokin hidastaa kuten Jeriko on tehnyt. Mutta Ukko on kyllä nytkin jo tosi tarkka ja kaikki muut kepit nousi. Oli kyllä ilo kulkea siellä perässä ja katsoa, kun Ukko itsevarmasti ja voimakkaasti häntä korkealla kaarella jäljesti niin kuin vanha tekijä. :))
Jerikolle ja Theballe tehtiin sitten pudotettu esine ja kaksi tarkkuusruutua. Tallattiin pudotetun jälki Ukon kanssa ja Theba teki ensin pudotetun, sitten Jeriko autosta. Bortsuleiriltä mieleen oli jäänyt virittelyn vaikeus ja sama vaikeus oli tänäänkin. Tein tiellä ensin yhden hanskan noudon, Jeriko nouti, mutta näkyi selvästi, että virittely ei silti mennyt perille, kun metsään mennessä oli edelleen menossa joko hakuradalle tai esineruuduun. Toinen viritys-pudotus metsän puolella ja kääntyessä Jeriko jäi mun jalkojen taakse "perusasentoon" naama kohti metsää. Kun pistin korjaamaan, niin lähetyksestä lähti toiselle puolelle metsään. Taisin ärähtää siitä Jerikolle ihan kunnolla ja lopulta Jeriko löysi itsensä oikeaan suuntaan. Vielä yksi viritys ja nyt Jeriko tarjosikin seuraamista ennen pudotusta ja tästä näin heti, että Jeriko oli ottanut vihjeen vihdoinkin vastaan. Itse pudotettu meni yhtä hienosti. Jeriko seurasi upeasti vaikka seuraamista pudotetun yhteydessä on otettu tosi vähän eikä ollut edes mitään millä palkata. Lähetyksestä lähti määrätietoisesti ja vauhdilla nostamaan, oikein upea suoritus! Tehtiin vielä toinen perään ja se oli samanlainen.
Tarkkuusetsintää kahdessa ruudussa. Ensimmäisessä iso mutteri minkä tyyppiset on välillä ollut koirille hankalia esim. kokeissa. Jeriko sai kyllä apuja Theban jäljistä, mutta teki kyllä hienosti töitäkn (pikku-esineen virittelyn Jeriko ottaa aina jotenkin heti vastaan), rauhallisen määrätietoisesti. Toisessa ruudussa pieni lego-auton rengas ja tässäkin Jeriko työskenteli tosi rauhallisesti ja hienosti ja rengas löytyi melko nopeasti. :)
On toi Jerikon kovapäisyys vaan välillä rasittavaa, oikea "ravistettava ennen käyttöä" kappale. Toisaalta kyllä naurattaakin. :D Jeriko vaan on aina niin tietävinään parhaiten, mutta kun itse tunnen koirani, niin osaan kyllä käsitellä Hänen Kaikkitietäväisyyttään ja lopputuloksena on aivan häkellyttävän hienoa tekemistä vähistä treeneistä huolimatta! :) Ja kolikon positiivinen puoli on Jerikon sinnikkyys ja paineensietokyky ja se ettei Hänen Itsevarmuuttaan kovin herkästi epävarmaksi saakaan. ;)
Ukolle on nyt ammuttu muutamia kertoja, ekan kerran keskiviikkona kotona lampailla ollessa ja silloin Ukko ei kuunnellut näitä kahta laukausta ollenkaan. Tänään Vellu ampui Ukolle ja nyt Ukko jäi ekaa laukausta vähän kuuntelemaan ja pysähtyi, ennen kuin sitten jatkoi paimennusta. Toiseen laukaukseen pienempi reaktio, mutta oli kuitenkin selvästi hieman haluton flänkkäämään laukausten suuntaan. Tänään ammuin sitten vielä yhden laukauksen, kun koirat oli uimassa, Ukko lähellä rantaa uimassa kohti eikä sitten siinä taas näkynyt mitään reaktiota, nousi vedestä niin kuin ei olisi mitään kuullutkaan ja tuli vaan muina miehinä mun luo, että jos keppi tai joku vielä lentäis. Hankalaa, kun välillä reagoi ja vähän paineistuukin, välillä ei taas mitään. Toisaalta ei ole ainakaan ihan täysin toivotonta ja ehkä me Ukon kanssa päästään vielä niistä yli ja Ukko pääsee jälkikokeeseen näyttämään taitojaan erityisesti maastossa ja esteillä. ;)
Musti tuli meille sunnuntaina hoitoon, kun Hanna lähti lomareissulle. Pääsin sitten Mustin kanssa tehotreenaamaan paimennusta ja treenejä otettiin päivittäin sunnuntaista keskiviikkoon. Otettiin harppaus eteenpäin ja alettiin harjoitella flänkkejä ihan kunnolla. Ajettiin lampaita aidalla ja kutsuin Mustin siitä flänkkäämään itseni ympäri, kun itse olin lampaista sivussa, ikään kuin toivotulla kaarella. Hienostihan Mustilla aukeaa flänkit muutenkin, mutta tällä varmistin asiaa. Hieman ehkä turhankin kurinalainen treeni tuli tehtyä ja makuutettua Mustia liikaa viimeisimmässä treenissä josta Matti otti videotakin, mutta ensi treeni sitten taas vähän eri tatsilla.
Ukonkin kanssa on treenailtu paimennusta, flänkkien laajentamista ja jakoa. Ollaan siis Ukon kanssa jaettu isompaa porukkaa aina pienempiin osiin ja ihan hienosti on mennyt. Keskiviikkona kuvattiin Ukonkin treeniä, mutta silloin ei saatu jakoa tällä porukalla onnistumaan.
Torstaina tulin töistä vauhdilla kotiin ja lähdettiin Jerikon kanssa kohti rotuyhdistyksen leiriä. Napattiin Orivedeltä Helena ja Malla kyytiin ja siitä sitten kimpassa ajettiin loppu matka. Mökit oli ihan törkeän pieniä ja meidän lisäksi kolmas ihminen jolla kaksi koiraa mukana. Päätiin sitten antaa Jerikon nukkua autossa, missä sillä oli ruhtinaallisesti tilaa, viileämpi ja raikkaampi ilma eikä sitten vieraita koiria. Ja hyvinhän se niin meni. :)
Osallistuttiin Jerikon kanssa EK-ryhmään, jota veti Anne Juslin. Treenit alkoi perjantaina esineruudulla. Ensin tein treenin, jossa kaistaleella oli yksi esine etuosassa, toinen takana. En tiennyt tarkalleen missä etuesine oli ja lähetin vasemmalta, jolloin Jeriko ei saanutkaan etuesineen hajua (joka oli oikealla, noin 15 metriä) vaan nouti ensin takaesineen. Nopeasti ja hienosti nousi kyllä sitten etuesinekin, hienosti sai sivutuulesta hajun, kun lähetin oikeasta reunasta ja vauhdista kääntyi tarkentamaan. :) Ai niin, takaesineenä juuriharja joka oli ihan uuden tyyppinen esine, mutta Jerikon mielestä selvästikin tosi kiva! :D
Tehtiin vielä toinen kierros esineruudulla ja nyt tein oikein kiusaa Jerikolle ja valitsin esineiksi Annelta hammasharjan ja pienen rasian, joka Annen kertoman mukaan hyvin vaikea esine myöskin. Hammasharja laitettiin ihan pari metriä etulaidasta ja rasia oikeaan takakulmaan. Lähetys ojan yli, Jeriko lähti vauhdilla, mutta otti aivan älyttömän hienosti ja nopeasti hajun hammasharjasti ruutuun tullessaan eikä siinä mennyt kuin muutama sekunti, kun hammasharja oli mulla. Takana olevaa rasiaa Jeriko joutui tarkentamaan vähän pidempään (taakse tullessaan otti kyllä heti hajun), mutta hienosti tarkensi ja löysi. Upeaa! :)
(c) Riitta-Liisa Kuittinen
(c) Riitta-Liisa Kuittinen
(c) Riitta-Liisa Kuittinen
(c) Riitta-Liisa Kuittinen
(c) Riitta-Liisa Kuittinen
Esineruudun jälkeen jatkettiin pudotettuun esineeseen. Jerikolla ilmeni taas sama ongelma kuin viimeksi Sarin kanssa treenatessa, että ei ottanut mun virittelyä vastaan. Tämä tosiaan siis vasta toinen kunnon treeni liivit päällä ja nyt Jeriko ajatteli menevänsä kolmatta kertaa esineruutuun. Taas pudotin tielle ensin hanskan Jerikon nähden ja annoin sen noutaa, mutta Jeriko ei kuunnellut ja oli väärässä mielentilassa. Kuitenkin sitten kun vähän tuimistuin, niin johan alkoi taas sujumaan ja hienosti meni treeni. On se vaan vähän kovakalloinen välillä, aina tietää paremmin. ;)
Jännintä perjantaina oli sitten, kun tehtiin ihan ensimmäistä kertaa tarkkuusnoutoa ulkona tallatulla alueella. Siitäkin, kun olen viimeksi sisällä treenannut, on varmaan useampi kuukausi. :D Siitä huolimatta Jeriko suoriutui kyllä hienosti! Mentiin vaan ruudulle, näytin Jerikolle, että vien esineen ja Jeriko etsimään ja löysi esineen (kiväärinpanoksen hylsy) todella nopeasti. Taisi olla aika helppo esine. Ainut, että Jeriko pudotti sen tuodessaan pari kertaa, mutta saatiin sitten onnistunutkin, että toi käteen saakka.
Välissä käytiin lounaalla ja sitten jatkettiin vielä jälkitreenillä. Sanna Hyytiäinen tuli mukaan treenaamaan ja tallasi Jerikolle jäljen. Annettiin jäljen vanhentua EK-jäljen tapaan vain tunnin ja koska tämä osa oli helpompi, aattelin että haastetaan Jerikoa kepeillä oikein kunnolla, kun niitä on jäänyt kokeissa. Keppejä neljä ja ne painettiin maan sisään niin, että niistä jäi vain vähän näkyviin. Tämä osoittautui kuitenkin liian vaikeaksi tehtäväksi Jerikolle. Jana lähti melko jyrkkään ylämäkeen ja jälki oli harjun päällä. Jeriko eteni hienosti janalla suoraan ja määrätietoisesti, nosti takajäljen, muta vaihtoi sitten itse suuntaa ennen kuin ehdin itse harjun päälle. Sanna käveli mukana ja sanoi jälkikäteen, että Jeriko jäljesti koko ajan tarkasti jäljellä ja teki hienosti mm. terävät kulmat. Keppien kohdalla se ei reagoinut mitenkään ja mä en todellakaan keppejä nähnyt.
Kylläpä harmitti ja olin pettynyt. Kun kuudeskaan keppi ei löytynyt, niin tulin vaan pois jäljeltä ja Jeriko ei saanut mitään palkkaa, pelkät torut. Harmistus ei edes meinannut mennä millään ohi, kunnes sitten väkisin ja Sannan avustuksella pakotin itseni ottamaan Jerikolle keppimotivaatiotreenin, jossa Sanna käveli pienelle metsäläntille siksakkia ja laitteli keppejä jäljelle. Jeriko tuli autosta innoissaan ja teki kyllä hienoa työtä keppien kanssa, iloisesti ja nopeasti löysi seitsemän keppiä, joista palkkasin hyvin ja lopetin kun vielä oli helppoa ja hauskaa. Sannalle iso kiitos tsempityksestä harmistuksen keskellä!
Treenit jatkui lauantaina samalla kaavalla kuin perjantaina. Tehtiin nyt esineruututreeni kisakokoisessa esineruudussa ja kisanomaisena. Alue sinänsä selkeä, mutta paljon kuoppio/kiviä ja toisaalta korkeudenvaihtelua niin ettei nähnyt missä koira meni. Ensin lähetin vähän hölmösti vasemmasta laidasta Silleen, että väistin lähetyksessä kiviä ja Jeriko ei siitä sitten uponnutkaan takakulmaan. Toisella lähetyksellä ihan vasemmasta etukulmasta ja meni taakse saakka mutta seilasi vähän takarajaa enkä nähnyt sitä koko aikaa, joten en oikein tiennyt nousiko esine vasemmalta vai oikealta takaa. Keskiesine löytyi hetken etsinnän jälkeen, mutta sitten jäinkin jotenkin maleksimaan esineruudun keskivaiheilla enkä edennyt riittävän nopeasti lähettämään oikeasta kulmasta ja aika loppui kesken. Annoin Jerikon jatkaa etsintänsä loppuun ja kolmas esine löytyi ennen kuin kuudes minuutti tuli täyteen. Harmitti kuitenkin.
Jotenkin tästä lähetysongelmasta turhaannuin tosi paljon. Jeriko siis välillä lähtikin ihan vinoon siitä mistä lähetin ja toiaalta turhautti se, että en oikein itse hahmottanut missä mentiin vikaan ettei aika riittänyt, vaikka Anne yritti vakuuttaa että esineruudussa vaan voi joskus käydä niin, eikä sille mahda mitään. Toisessa treenissä tehtiin uusi ruutu ja päätin nyt yrittää parantaa omaa liikkumistani, mutta toisaalta myös Jerikon kontrollia lähetyksissä. Ekalla lähetyksellä ei mennyt kunnolla vasempaan takakulmaan, taisi nostaa oikeasta takakulmasta esineen..? Toisella lähetyksellä sanoin vähän tiukemmin, että siellä takana se on ja että nyt kunnolla, jolloin Jeriko seurasi orjallisesti sivurajaa ja löysi esineen. Etenin Jerikon ollessa ruudussa alueen keskivaiheille ja siitä sitten uusi lähetys. Jeriko meni ihan keski-esineen päältä, mutta ei saanut hajua. Harmitti. Yritin lähettää uudelleen, mutta ei meinannut suostua lähtemään samaan kohtaan enää uudelleen, kun se "oli jo tarkastettu". Ärähdin ja simputin lähetyksissä ja niinpä Jeriko meni sitten vähän jäihin ja alkoi vaan esittää etsivänsä. Hain Jerikon pois ruudusta ja autoon ihan hetkeksi. Uusi yritys lähettää, mutta sama meininki jatkui. Kävin laittamassa hihnaan ja käveltiin keski-esineelle, josta Jeriko sitten sai hajun ihan vieressä ja meinas napata suuhun siitä takaisin ruudun lähetyspaikalle. Nostatus parilla haukulla ja Jeriko kyllä lähti riehakkaasti ja röyhkeästi haukkumaan mulle ja hyppimään päin, joten ei sillä paine ainakaan paljoa enää painanut, ja sitten ampuikin ruutuun vauhdilla ja nosti esineen. Huh.
Esineruudusta nyt tärkeimpänä käteen jäi siis se, että mun pitää muistaa edetä etulinjalla ja nimenomaan silloin kun koira on ruudussa, ettei aikaa haaskaannu siihen, kun liikutaan yhdessä. Tuohon olen aiemmin aikaa tuhlannut. Luulen, että Jerikon työskentelytapa huomioiden sopivin pistotustapa on kolme tai max neljä lähetystä ruutuun, eli riittävän rivakka eteneminen, jotta koko alue tulee sitten tarkastettua varmasti.
Pudotettuun treeniin Jeriko nyt otti virittelyn just niin kuin pitikin. Tehtiin kaksi toistoa, toinen niin ettei ollut enää hihnassa kiinni vaan lihapullalla otin sen seuraamaan ja melko pitkältä haki hienosti! :)
(c) Riitta-Liisa Kuittinen
(c) Riitta-Liisa Kuittinen
(c) Riitta-Liisa Kuittinen
(c) Riitta-Liisa Kuittinen
Jälkitreeninä tehtiin nyt vaan perjantain kaltainen keppitreeni, mutta niin, että nyt nämä kepit oli piiloteltu haastavammin. Työlästä oli Jerikolle ne löytää, mutta toisaalta juuri sopivan työlästä ja keppejä löytyi ihan hyvin. Hyvä treeni varmasti oli. :)
Lopuksi vielä tarkkuusetsintä niin, että esine oli viety jo valmiiksi ruutuun. Jeriko otti virittelyn todella hyvin ja lähti ruutuun täydellisessä mielentilassa ja löysikin esineen melko nopeasti. :) Esine taas tippui matkalla, mutta toi sitten perille asti. Tosi hyvä varsinkin treenimääriin suhteutettuna! :)
Sunnuntaina eli viimeisenä päivänä treenattiin hakua, jota veti Elina. Alue oli melko pieni suhteutettuna siihen millaisilla alueille ollaan yleensä treenattu ja piiloja oli merkitty vain viisi (tai kuusi?). Tehtiin Jerikolle nyt ns. helppo treeni viikonlopun päätteeksi. Haamuilla eikä vaadittu ilmaisua ja tämä olikin kyllä hyvä ratkaisu, kun Jeriko oli niin väsynyt (vaikkei sitä muuten näyttänyt) ettei suorapalkalla oikein jaksanut leikkiä vaan hamusi ruokaa jota olin purkkeihin maalimiehille (onneksi) antanut mukaan. Muutenkaan Jeriko ei meinannut pysyä maalimiehillä, mutta pistot oli kyllä todella suorat ja hyvät ja vaikka maalimiehet oli ihan kunnolla kuopissa piiloissa, niin löytyi hyvin. :) Jatkoon hakua varten korvan taakse jäi se, että nyt on tosiaan tärkeää, että menen itse aina maalimiehelle, kun Jeriko siellä leikkii, jotta tää tulee tutuksi, että mä voin mennä sinne eikä sitten myöhemmin haukku keskeydy sen vuoksi. Haukkutreenit ihan erikseen. Palkkana voi käyttää nykyään ihan hyvin myös ruokaa, kun Jeriko tietää mitä on tekemässä, motivoituu silläkin ja esim. kovassa kuumuudessa varmaan paremmin kuin lelulle.
Rankka mutta antoisa treenileiri siis takana. Paljon hienoja onnistumisia, mutta sitten myös vähän hampaiden kiristystä, eniten kyllä johtuen mun suhteettomista vaatimuksista ja liian suuriksi tehdyistä haasteista. Näistä kuitenkin opitaan. Kokonaisuutena olen kuitenkin todella tyytyväinen. :) Ja vaikka kaikki treenit ei menisi ihan putkeen, niin on se kyllä mulle kaikkein tärkeintä millainen Jeriko on koirana. Se on niin fiksu ja järkevä poika eikä koskaan aiheuta mitään ongelmia, todella helppo matkakaveri. Käytiin lenkillä pariin kertaan nuoren Speedy -pojan sekä Prikka-neidin kanssa sekä rannalla uimassa, eikä mitään ongelmaa. Tänään Jeriko ja Speedy jopa juoksi vähän yhdessä. :))
Ensi viikolla pidetään Jerikolle sitten ainakin alkuviikko vapaata. Katsotaan mitä sitten Ukon pään menoksi keksitään. ;)
Paimennustreenejä ollaan nyt tehty muutamia, kun on ollut vapaapäiviä ja pystynyt päivällä valoisaan aikaan treenaamaan. Yleensä teen vaan yhdet treenit molemmille, jotenkin sitten tarvii itsekin jo ajatustaukoa ja kun yksin treenaa niin ajatustauko tapahtuu lähtemällä tekemään jotain muuta eikä useinkaan sitten toista treeniä päivän aikana enää tehdä.
Nyt olen treeneissä keskittynyt ajoon, lampaiden lähestymiseen ja etäisyyden pitämiseen. Jeriko itse asiassa pitää parempaa etäisyyttä lampaisiin kuin Ukko ja tuleekin pääasiassa tasaisella tahdilla jolloin etäisyys niihin säilyy. Ollaan kuitenkin tehty ajoharjoitusta keskittyen siihen, että liikkeellelähtö olisi rauhallinen eikä pompsahda pystyyn. Tämäkin on alkanut sujua jo ihan kivasti, toki toistoja vielä tarvitaan. Erityisesti kuitenkin huomiota tarvitsee noston vauhti, lampaat lähtee niin liukkaasti mua kohti, että sitten siinä imussa tulisi vähän kiire. Olen siis kiinnittänyt huomiota tähän, jotta Jeriko oppisi myös nostoissa rauhallisen liikkeen eikä nostossa lähtisi vauhti jo lapasesta, kun lampaat juoksee ja koira antaa vielä lisävauhtia.
Ukon kanssa keskitytty aikalailla samoihin asioihin, mutta Ukon ongelma on erityisesti sen kiihdyttäminen ajossa, kun se yrittää päästä lähemmäksi lampaiden jalkoja. Siellä se haluaisi kovasti olla. Jalkoihin päästyäänhän Ukko sitten heittää itse maahan, mutta tällainen jojoilu ei tietenkään ole toivottavaa. Lisäksi liikkeellelähdöissä Ukko usein hyppäyttää takajalat alleen ja olen yrittänyt tätä liikettä saada siltä pois, jotta ajoon lähtö olisi ihan alusta saakka tasaista ja rauhallista. Jarruttelen Ukkoa siis äänellä, liian nopeista liikkeellelähdöistä tai kiihdytyksistä kohti lampaiden jalkoja murahdan ja kehun sitten tasaisesta hyvästä tahdista tai rauhallisesta pystyyn nousemisesta. Noston jälkeen Ukko ei lähde niin herkästi juoksemaan lampaiden perään, ei siis laukkaa, mutta se johtuu ehkä ainakin osittain siitä, että Ukko osaa hiipiäkin niin nopeasti. ;)
Täytyy nyt muistaa kirjoitellakin ylös tarkemmin paimennustreeneistä, että saan pidettyä treeneissä järjestelmällisyyden ja seurattua edistymistä. :)
Tänään aamupäivällä käytiin hakutreeneissä. Tai voiko sitä sanoa hakutreeniksi jos tehdään risteilyä kentällä..? Joka tapauksessa kentällä vähän risteilemässä maalimieheltä toiselle, piilojakin oli mutta jos maalimiehet oli niiden takana, niin tämä aiheutti aika suuria ongelmia. Jerikolle näytettiin maalimiesten lähdöt ja se nostatti siitä itseään ihan kunnolla, haukkui kovasti perään. Ehkä siinä jäi vähän aivot narikkaankin ja kun lähdön aika tuli, niin noin puolessa matkassa maalimiehelle (20 m ehkä) iski epävarmuus ja samalla iskeytyi nenä maahan ja loppumatka mentiin jäljestäen. Maalimiehelle päästessään Jeriko oli selvästi iloinen löydöstään ja alkoi heti leikkiä innokkaasti patukalla vetoleikkiä. Sama toistui monta kertaa. Kerran Jeriko jopa pyörähti lumessa kesken matkan. Ei selvästikään mitään hajua mitä pitäis tehdä. :D
Sitten otettiin maalimiehet ihan avoimelle mutta valkoisten lakanoiden alle. Itse myös vähän rauhoitin sitä lähdöissä, kielsin haukkumasta ja muistutin keskittymisestä. Nyt Jeriko lähti maalimiehille paremmin ja juoksi koko matkan pää pystyssä. Oliko sitten se ettei maalimiehet enää olleet piiloissa vai tuo lähetyksen rauhoittaminen..? Selvää on kuitenkin, että Jeriko ei vielä ole sisäistänyt mitä pitäisi tehdä ja treeni jatkuu ihan helpoilla alkeisharjoituksilla.
Luulen, että sitten kun Jeriko hiffaa mitä pitäisi tehdä, niin treeni lähtee edistymään nopeammin, koska sillä on kuitenkin itsevarmuutta ja ainakin esineruudussa ihan hyvää kykyä toimia ilmavainulla. Ja se on ainakin selvä, että haukkuilmaisu tulee varmasti todella helposti. ;)
Kun olin aamulla jo palelluttanut varpaitani, niin jotenkin ei enää viitsinyt illalla lähteä agilityä treenaamaan pakkaseen. Muutenkin jotenkin vetämätön olo. Ukolle tein sisällä vähän kaukkareita jotka meni ihan kivasti noin 10 m matkalla vaikka Jeriko seisoi häiriönä välillä aivan näkökentän edessä. :D Istumaannousut kaikki oli napakoita ja hyviä, mutta pari kertaa jumitti maahanmenoon..
Jerikon kanssa tein pikku esineiden nostoja matolta. Kuulakärkikynän sisältä otettu jousi oli ainut heiman kummastusta aiheuttanut esine, kaikki muut nousi ihan heti ja kyllä se jousikin nousi alun ihmetyksen jälkeen. :) Jeriko käyttää kyllä kivasti nenää etsiessään, mutta käskysana "pikku" ei ole sille vielä ihan selvä, että sillä saa lähteä etsimään jos olen istuttanut sivuun.
Tällä viikolla ollaan nysväilty vähän pikkutreenejä. ;) Tiistaina Jerikon agivuorolla tehtiin vain yksi vuoro. Valmiina oli taas etukäteen vähän ärsyttävältä tuntuva kieputusrata. Että mua ärsyttää radat jossa koiraa pitää koko ajan "pitää kiinni" ja viedä kädestä pitäen, kun haluaisin ennemmin päästää koiraa menemään ja suorittamaan itsenäisesti. Mutta itse asiassa rata osoittautui "helpommaksi" kuin miltä se näytti ja meni tosi kivasti. Jeriko teki aivan täydellistä puomin alastulokontaktia toisto toisen perään. Alkaiskohan siinä olemaan jotain rutiinia jo? :) A:n alastulo vaatii vielä vähän lisää vauhtia.
Ukko teki eilen oman agilitytreeninsä Harrin treeneissä. Kepeille vienti oli esitietojen mukaan vaikein kohta, mutta meni ihan helposti ykkösellä nappiin eikä siinä mitään erityistä. Sitten vaan jotenkin oma ohjaus parissa muussa kohtaa oli jotain ihan ihmeellistä ja kökköä ja takuttiin sitten parissa muussa kohtaa. Esteille irtoamista Ukolle tarvis saada huomattavasti lisää.
Paimennustreeniä ollaan ehditty tällä viikolla tehdä pari kertaa, mutta tulee toi pimeä kyllä ärsyttävän aikaisin, kun jo viideltä on ihan pimeää! Ihan niin kuin kelloa oltais siirretty yhden tunnin sijaan jotain kolme tuntia taakse päin. :D Tossa joku ilta tehtiin siis jakotreeniä hämärän laskiessa päälle. Jerikon kanssa harjoiteltiin itse asiassa sitä singleä ja saatiin kertaalleen yksi ihan onnistunutkin suoritus, mutta on se yhden lampaat erottaminen TOSI vaikeaa, kun eihän ne haluais ikinä yksin jäädä! ;) Ukko taas teki jakoa ja se onnistuu kyllä ihan leikiten ja Ukko vaihtelee porukkaa käskystä ihan tosta vaan. Tosi hyvä! :)
Tänään pääsin vähän aikaisemmin töistä ja valoa riitti treenille, niin tehtiin sitten vähän hakua ja noston jälkeen pillillä ohjausta. Siis käytännössä pillillä oikealle käskyttämistä. Ukolle nää pillikäskyt tosiaan uppoaa jotenkin luonnollisemmin ja onhan se paimennuksessa aivan omaa luokkaansa. Ja millä kohinalla se nyt koko ajan kehittyy, huh huh.
Ukolla on myös jännä ote paimennettaviin, ero lampaissa kun Ukko tai Jeriko on lampailla on niin kuin yöllä ja päivällä. Ukko voi tulla vähän ahtaastikin ja hyvin lähelle, mutta lampaat liikkuu rauhallisesti, kun taas Jerikon ampaistessa jo kaarella ja ollessa laajalla etäisyydellä, nää ottaa jo hatkat ja lähtee juoksemaan vauhdilla mun luo. Toisaalta Ukko saa lampaat liikkeelle vain katsomalla niitä ja seisomalla paikoillaan. Mä tulkitsen sen niin, että Ukolla on jotenkin tosi rauhoittuva vaikutus lampaisiin ja lampaat luottaa siihen, ja toisaalta taas silmä on niin vahva, että sekin riittää kertomaan lampaille, että nyt olis aika siirtyä. ;) Jerikollahan taas on tietynlaista voimaa ja itsevarmuutta tosi paljon enemmän, kun Ukko saattaa välillä jossain tilanteessa olla liiankin kohtelias eikä välttämättä osais sanoo lampaalle tiukasti. On tää aika opettavaista varsinkin, kun seuraa kahden täysin erilaisen koiran kehittymistä. :)
Tyytyväisen paimenpojat treenin jälkeen :)
Ukolle oon jatkanut avoimen kaukkareiden harjoittelua. En hinkkaamista, vaan leikkimielistä harjoittelua. ;) Tänään tehtiin jo vähän ylikin avoimen kisaetäisyydeltä eikä tullut jumituksia. Ehkä 50/50 kerroista välillä Ukko pompautti pyllyään vähän eteenpäin, mutta sitten tuli ihan täydellisiä teräviä ylösnousuja taaksepäin. Ja mikä parasta, Ukk oon ihan innoissaan näistä harjoituksista. :)
Ja jos Ukko on innoissaan kaukkaritreenistä, niin Jeriko oli suorastaan yli-innokas pikkuesine-treenistään. :D Kerran aikaisemmin ihan huvikseni sheippailin kolikon nostoa lattialta ja alkoihan Jeriko sitä vähän nostaakin, kunhan oli ensin esitellyt kaikki temput maan ja taivaan väliltä. ;) Nyt sitten menin sieltä missä aita on matalin, laitoin esineen lattialle, osoitin ja sanoin "tuo" ja sieltähän se pikku-ankka tuli. Ja sitten ruuvi, klemmari ja kolikko. Muutama toisto jokaista, parilla ensimmäisellä "tuo" ja sitten "pikku" -käskyllä. Ja heti alkoi nenäkin käymään, kun välillä sain laitettu esineen niin, ettei Jeriko ihan heti sitä nähnyt ja haki sen matolta enemmän haju kuin näköaistilla. Herra Partiolaisen Virkainto oli niin täpinöissään, että meinas mun sormetkin lähteä nakkien kylkiäisinä. :D
