Jerikolla oli viime viikonloppuna viimeinen avoimen luokan rallitokokoe. Edellinen koe oli ollut helmikuussa enkä suoraan sanottuna talven ja kevään aikana oikein muistanut edes koko koekalenteria katsoa. Enkä kyllä muistanut treenaillakaan. Sitten kun ajatus tuli mieleen ja sain paikan, ehdin kaksi pientä treeniä tehdä. :D
Suoritus oli muuten hyvä, mutta siinä kyllä itselle kirkastui, että pitäishän tuollaisen "konkarinkin" treenata vähän enemmän ja tehdä pidempiä pätkiä palkatta, jotta ei tule sellaisia palkan-vaatimis-haukahduksia. Toisessa eteen istumisessa Jeriko tuli vinoon ja herpaantui hetkeksi jotenkin muutenkin, siitä -1p. Tuloksena 99/100p ja luokan voitto. :)
Olen alkanut Jerikolle nyt tehdä muutosta ilmaisutapaan erikoisjäljellä eli vaihtoa maahanmenosta noudoksi. Kotipihassa olen piilotellut esineitä keppileikki-tyylisesti ja Jeriko on niitä sitten etsinyt ja noutanut. Kotipihassa sujuu kyllä ihan moitteetta, tehtävä kokonaisuudessaan on niin tuttu ja selvä, että löydökset pitää tuoda mulle.
Tänään ehdin ekaa kertaa tekemään jälkeä FH-kokeen jälkeen. Jäljelle laitoin kuusi esinettä, joista ensimmäisellä Jeriko ehti mennä maahan ja pyysin sitten tuomaan, toisella ehdin ennakoida ja sanoin "tuo", jolloin Jeriko toi esineen. Kaksi seuraavaa Jeriko itse toi mulle hienosti. Viides esine jäi. Jeriko tarkisteli siinä kovasti ja toisaalta oli välillä jäljestä sivussa, en oikein osaa sanoa miksi, ja jäi sitten siihen ilman, että itsekään oikein näin, että mihin. Viimeiselle esineelle Jeriko meni maahan. Toivottavasti saan pian varmuutta tuohon tuontiin.
Jupiterin kanssa olen vähän yrittänyt aktivoitua sekä agilityn että paimennuksen treenaamisessa. Paimennuksessa on tehty viime aikoina rauhallisia flänkkejä. Kriteerinä lähinnä rentous ja laukatakin saa, kunhan ei lähde kaahaamaan. Suullisilla käskyillä tämä sujuu jo melko hyvin, mutta pillin kanssa on haastavampaa ja toisaalta jatkuvaa ylläpitämistä se kyllä vaatii ja jos en itse pysty keskittymään siihen 100% kun tekee vaikkapa jakoa, niin kaahottamiseksi menee herkästi taas. Jakoon pitäisikin saada Jupiterin paremmin keskittymään ja rentoutumaan. Toivoisin saavani rakennettua Jupiterin tekemiseen vähän enemmän rauhaa ja rentoutta niin, että se sitten pysyisi tekemisessä mukana ilman, että asiaan koko ajan joutuu puuttumaan.
Välillä Jupiterin meno on omaan makuun vähän turhankin sähäkkää ja kun olen näitä makuasioita miettinyt, niin omaan makuun sopii ehkä paremmin sellainen pehmeämpi/rauhallisempi meno, kuten esimerkiksi Ukolla. Ukossa on kyllä todella paljon hienoja ominaisuuksia paimennukseen ja on vaan harmi, että Ukon alkutaipaleella olin vielä niin kokematon, etten osannut valjastaa sen ominaisuuksia ja sitten myöhemmin kuulon heikentyminen esti yritykset viedä Ukkoa paimennuksessa eteenpäin..
Mutta nämä on nyt näitä. Jupiterin hyvin erilainen tyyli on mulle taas uutta ja tuntuu välillä saippualta käsissä ja toisaalta sen herkkyyskin on mulle uutta. Jokainen koira näyttää tuovan jotain uutta opeteltavaa. :D
Agilityn suhteen on edistymistä ja toisaalta vähän jumittamista. Juoksu-A on melko hyvällä mallilla ja keinukin sinänsä onnistuu, mutta kyllä se on Jupiterille jännittävä este eikä Jupiter meinaisi jäädä keinulle vaan "pudottautuu" siitä pois vaikkei olisikaan säntäämässä eteenpäin. Keinulle tarvisi siis asennetta edelleen enemmän ja toisaalta kestoa, että oikeasti jää sinne seisomaan. Puomin suhteen olen käynyt edelleen kamppailua, että pysäytys vai juoksu. Pyssäri ei oikein ole lähtenyt sujumaan sillä ja toisaalta koen jotenkin halua tehdä juoksaria vaikka ajan rajallisuus tulee siinä vastaan... Argh. Pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni, päättää kunnolla mitä aikoo tehdä ja järjestää sitten aikaa sen treenaamiseen.
Vajaa pari viikkoa sitten käytiin Jerikon kanssa toisessa avoimen luokan rallitokokokeessa. Jerikon keskittyminen ei ollut tällä kertaa ihan parasta a-luokkaa, minkä vuoksi uusittiin saksalainen käännös (Jeriko tarjosi pyörähdystä vastapäivään). Tämän jälkeen meni ihan kivasti, mutta jouduttiin vielä uusimaan eteen istumaan siirtyminen, kun Jeriko tarjosi ohjaajan kiertämisen ja sitten samalta kyltiltä -1p kun Jeriko vielä edestä kiertämällä taakse siirtyessään yritti tulla ensin jalkojen väliin (onneksi oli jalat tiiviisti yhdessä!). :D Tuloksena siis kuitenkin 93p.
Viime viikonloppuna piti olla myös rallitokokoe, mutta jouduin valitettavasti perumaan meidän osallistumisen, kun Jeriko loukkasi itsensä koetta edeltäväksi ja oli pahasti jumissa. Spurttasi hankikannolla joka sitten pettikin jalkojen alta ja koko ranka kiertyi korkkiruuville. :( Eihän tuollaisesta yli 9v koiran kroppa ihan ilman mitään selvinnyt ja rallitokokokeen sijaan auottiin jumeja Hasun Sannan luona.
Jupiterin kanssa tällä viikolla mulla loppui kärsivällisyys keinun suhteen, kun sitä on "hinkattu" jo pitkään eikä varsinaista edistymistä näytä tapahtuvan. Jupiteria selvästi jännittää keinu ja se himmaa aina ennen loppua, vaikka Anne (tai muu appari) on ollut pitämässä keinua ylhäällä ja laskenut vasta sitten. Eroa ei ole käytti sitten ruoka- tai lelupalkkaa. Alun perin olin ajatellut, että keinu tehdään ainakin melko valmiiksi ennen puomin treenaamisen aloittamista väärinkäsitysten minimoimiseksi, mutta nyt ei enää jaksanut hinkata pelkkää keinua. Lähdettiin siis tekemään puomia ja hyvä niin, koska se lähti sujumaan heti hienosti! Tätäkin olin alun perin ajatellut tehdä säädettävällä puomilla pikku hiljaa nostaen, mutta no, suoraan vaan korkealle puomille eikä se jännittänyt Jupiteria sitten ollenkaan! Vauhtikin kasvoi nopeasti ja hienosti haki 2on2off-asentoa, joten eiköhän me pikku hiljaa edistytä tässä ja jospa se keinukin sitten alkaisi edistymään.. :)
Viime sunnuntaina meillä oli Valkeakosken Korkeakankaalla valjakkohiihdon treenipäivä. Aurinko paistoi ja oli suorastaan lämmin (koirille selvästi vetäessä tuli enemmän jano) ja hienot treenit saatiin vedettyä. Tästä mahdollisuudesta aivan huikean iso kiitos Valkeakosken liikuntatoimelle avarakatseisuudesta. :) Marja veti Ukon kanssa ensin 5km (todellisuudessa reilu 4km) lenkin ja itse Jupiterin kanssa reilu 3km mäkistä reittiä. Sitten tehtiin kaksi viesti-/sprinttilähtöä ja 1km pyrähdykset lähdöstä. Kyllä noi molemmat pojat on kyllä hienoja viestilähtijöitä! :)
Tämä viikko meni hyvinkin tiiviissä valjakkotreenimerkeissä. Maanantaina käytiin vetämässä tuossa läheisellä metsätiellä kicksparkia. Laitoin Ukon ja Jupiterin yhteisvetoon ettei olisi aivan liian raskasta ja vauhti liikaa laskisi sen vuoksi. Aluksi vedettiin edestakaisin 1,5km ja tehtiin jäähkälenkki. Ukko ja Jupiter oli sitten niin energisinä siinä, että päätinkin siltä seisomalta tehdä vielä toisen edestakaisen matkan. Hyvä treeni siis, 6km kickspark-vetoa. Vauhditkin nousi parhaimmillaan tosi koviksi ja voimatreenin sijaan välillä mentiin kyllä Ukon osalta vauhtitreeni-alueella, kun Jupiter pitikin nyt taas yllä aika tiukkaa tahtia. :D
Tiistaina oli Jupiterin agilitytreenit. Keinu on edistynyt hyvin, mutta vielä lisää treeniä tarvitaan. Muuta ei sitten tiistaina tehty. Keskiviikkona käytiin päivällä Liisa-Idan kanssa hallilla ja Liisa-Ida teki Jerikon kanssa HTM-treeniä. Itse tein sitten vielä Ukolle rallitokoa ja Jupiterille keinutreeniä sekä kepit. Kepit oli ihan superhienot! Nyt maltti piti hyvin ja kesti hienosti mun vedättämisen. :)
Keskiviikkoiltana käytiin vielä Nahkialassa hiihtämässä. Hetihän se oli pakko päästä, kun lupa koiravuorolle saatiin! Latu oli karmean pehmeä, mutta sinnillä vedin 2,6km lenkin sekä Jupiterille että Ukolle, vaikka Jupiterin kierroksen jälkeen veri maistui suussa.
Torstaina käytiin Peltolammilla treeneissä. Siellä olikin sitten hurjan paljon treenaajia paikalla! Ilona hiihti Jupiterin kanssa kierroksen ja Marja Ukon kanssa kaksi kierrosta. Loistotreenit taas.
Eilen oli lepopäivä ja tänään mentiin sitten rallitokokokeeseen. Pientä hässäkkää aamulla, kun ensin katsoin, että Ukon rokotukset olisi vanhentuneet ja sitten kun olin jo lähettänyt tekstiviestiä koetoimitsijalle, että joudun perumaan Ukon, niin tajusin että ei ne mitään vanhentuneet olekaan. :D No eipä siinä mitään, uusi viesti perään ja kokeeseen.
Ukko starttasi ensimmäisenä luokassa, joten kohtuullisen mukavasti päästiin radalle. Alku lähti ihan kivasti, mutta spiraalissa Ukolla keskittyminen herpaantui ja nenä olisi mennyt maahan. Tästä -1p, seuraavalta kyltiltä eli neljänneltä -1p (ov, en oikein tiedä mistä tuli). Rataantutustumisessa toinen kilpailija mainitsi, että maassa oli nameja nähnyt, joten niiden hajujen perässä Ukko varmasti oli. Sain sen siitä kuitenkin takaisin mukaan. Itse hätäilin kyltillä kuusi, enkä odottanut Ukon edestä sivulle siirtymisessä kunnollista istumista perusasentoon vaan lähdin vaan liikkeelle. Tajusin virheeni siinä, mutta en jaksanut alkaa uusimaan liikettä. Tästä -10p. Seisomaannousu perusasennosta eli kyltti yhdeksän oli Ukolle vaikea ja sen jo etukäteen tiesin. Ukko nousi kuitenkin sentään hyvin pystyyn, mutta vinoon, ja liikkui muin liikkeen mukana ja joku OV siitä kans, en tiedä mistä.. Lopputuloksena kuitenkin 85p eli RTK2 kasassa. Jes!
Jeriko oli nyt pitkästä aikaa missään "ihmisten ilmoilla" että olisi muita ihmisiä ja koiria, eikä keskittyminen ollut ihan parasta. Tyttöystäviä olisi itselleen bongaillut. Jouduttiin myös odottamaan aika pitkään radalle pääsyä, mutta kyllähän Jeriko taas ihan luotettavaan tapaansa alkoi suorittamaan vaikka ihan se viimeisin paras terä saattoikin vähän uupua. Jerikon iloinen asenne sai kuitenkin taas kiitosta, tuomarin kommentti: "Hänellä oli selkeästi kivaa". :) Jerikon kanssa myös -1p OV neloskyltin pyörähdyksestä, en tiedä mikä se virhe on mitä tein molempien kanssa. Toinen -1p äännähtämisestä. Jerikolle tuloksena 98p ja 1. sija!
En tiedä olisiko tämä se vaihe kun pitäisi alkaa lukemaan voittajaluokan kylttejä...?
Päivitykset laahaa perässä. Paljon on treenailtu ja kisailtukin. Aloitetaan viime viikonlopusta. Jämillä oli vetokauden päättävät Jämin kevätkisat, joihin Ilona oli ilmoittautunut Ukon kanssa canicross harrastesarjaan. Kävi kuitenkin niin, että Ilonan nilkka kipeytyi ja Ilona joutui perumaan osallistumisensa.
Hetken mielijohteesta päätin sitten itse lähteä juoksemaan. Täysin treenaamattomana, viimeksi viime syksynä kunnolla olen juoksut enkä ylipäätään ole koskaan mikään juoksija ollut. Mutta silti. Koska Ukko ja koska meidän yhteistyö. <3 p="">
Ja ihan hyvinhän se menikin noin niin kuin treenaamatta vetäistyksi. Noin 2,5 km oli matka ja jaksoin sen ihan hyvin lukuunottamatta viimeistä puolta kilsaa, kun alkoi todella pistämään kylkeen ja kurkunkansikin päätti alkaa temppuilemaan ja sisäänhengitys vinkui. Ukko auttoi hienosti ja sijoituttiin kisassa kolmansiksi! :)
Ukon kanssa ollaan tehty myös pari peltojälkeä. Ekalla jäljellä oli nameja jäljellä ja ehkä tämän johdosta esineet meinasi jäädä. Toiselle jäljelle en laittanut namin namia, jäljestys oli mukavan särmikästä ja lähes riittävän tarkkaa ja esineet nousi hienosti. Namittomia jälkiä nyt sitten vaan niin varmasti tarkkuuskin kasvaa treenin myötä.
Jerikon kanssa on tehty muutama jälki metsään ja pari esineruututreeniä. Ekat jäljet meni kaikki ihan nappiin, mutta viime torstaina oli vähän heikompi päivä kun kaksi keppiä jäi jäljelle.
Tänään oli rallitokokoe Kyötikkälässä. Ukko osallistui avoimeen luokkaan ja Jeriko alokkaaseen. Ukon kanssa viime koe meni vähän penkin alle ja ensin olin jo heittämässä kirveen kaivoon, mutta sitten tajusin alkaa kouluttamaankin liikkeitä Ukolle paremmin ja päätin lähteä vielä kokeeseen. Työ kantoi hedelmää (vaikka edelleen enemmän olisi voinut treenata) ja Ukolla oli tosi hyvä ilme ja meillä yhteinen fiilis koko suorituksen ajan! Kyllä se itsevarmuus vaan tulee siitä, että osaa. Yhden eteen istumisen Ukko teki vinoon, mutta pyörähdys sivulla olisi muuten onnistunut hienosti, kun Ukko lähti oikein vauhdikkaasti ja varmasti sitä suorittamaan, mutta teki niin tiiviisti käännöksen ja niin vauhdilla, että Ukon takaosa törmäsi mun jalkaan. Pyörähdys pysähtyi sen vuoksi ja jouduin sitten uusimaan liikkeen.
Lopputulos kuitenkin 95p ja kolmas sija ja ennen kaikkea todella hyvä fiilis radan jälkeen! Ukko oli koko ajan niin hienosti kontaktissa ja valppaana, ja teki käännökset todella voimakkaasti kroppaansa käyttäen. Teki siis todella parhaansa ja saikin tuomarilta kehuja arvostelulomakkeelle sanoin "Loistavaa yhteistyötä" ja sitten erikseen palkintojenjaossa, että on hieno ja tiivis seuraaminen, ja että harvoin näkee noin tiivistä seuraamista jossa ei missään vaiheessa tule törmäämisiä tai kosketuksia. Ukko siis tosiaan oli hereillä ja teki käännökset niin aktiivisesti, että ei voi kuin olla tyytyväinen!
Jeriko sitten alokasluokassa heti ensimmäisenä vuorossa. Hihnan kanssa itse mokailin saksalaisessa käännöksessä sekä edestä oikean kautta sivulle siirtymisessä. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse enää käyttää hihnaa, kun tulos oli 92p, RTK1 ja niin ikään 3. sija. ;)
Kirjoitin aikaisemmin yhdessä päivityksessä, että Jeriko osaa rinnalla pyörähtämisen muuten, mutta ei vauhdista. No, ei se kyllä osaa ja samalla kun tajusin ettei Jeriko sitä osaa, tajusin ettei Ukkokaan sitä kunnolla osaa eikä sitä ole kummallekaan vielä kunnolla opetettu. Ja kun kaksi avoimen luokan koetta on alkanut heti hyppy - pyörähdys sivulla -kombinaatiolla (joka on vaikea yhdistelmä vielä kun hypyltä koira ehtii juuri ja juuri palata sivulle ennen kuin pitäisi jo suorittaa pyörähdys vastakkaiseen suuntaan), niin se kyllä selittää hyvin miksi Ukolla on mennyt pasmat sekaisin heti alussa.
Pyörähdys sivulla. Kuulostaa yksinkertaiselta, varsinkin kun käsimerkin käyttö on sallittua. Helpoltahan se tuntui, mutta kun koirat ei sitä kuitenkaan oikeasti osanneet, niin pään kääntymisen ulospäin jälkeen oli molemmille ilmeisesti ihan mysteeri miten liike jatkuu kun käsiapu katosi. Ja mun koirat ei taas ole niin tottuneitaa houkutteluun, että osaisi seurata spontaanisti käden liikettä niin hyvin. Ja vielä haasteena vahvasta perusasennosta poispäin kääntymisen aloittaminen.
Aloin ensin opettamaan liikettä uudelleen Ukolle, sitten myöhemmin Jerikollekin. Ajattelin, että koska yksi hankaluus on se perusasennosta/seuraamisesta poispäin kääntyminen, niin aloitan liikkeen opettamisen ihan paikoiltaan. Aloin siis aluksi houkuttelemaan perusasennosta kääntymistä ja naksautin siitä, kun Ukko käytti itse takaosaansa. Sheippasin liikkeen sitten niin, että vaikka palkka/houkuttelu jäi pois, niin palkkasin Ukkoa siitä että se aktiviisesti itse palasi taas perusasentoon. Näin liikkeelle tuli aktiivinen ja selkeä loppuosa Ukolle suoritettavaksi ja liike selvästi aukeni paremmin!
Jerikolle houkuttelu on vielä hankalampi apu, kun se tulkitsee houkuttelun aina ensin häiriötreeniksi. :D Lopulta sain senkin kuitenkin tajuamaan mistä on kyse. Kun molemmilla sujui hienosti pyörähdykset paikallaan hyvin pienellä käsiavulla (pidin sen kuitenkin mukana, koska se on sallittu ja Ukko varmasti tarvitsee kuulonsa vuoksi sitä joka tapauksessa), niin aloin liikkumaan ensin todella hitaasti ja sitten normaalimmassa kävelytahdissa. Selvästi aukesi molemmille paremmin nyt tämän liikkeen merkitys!
Lisäksi Jerikolle aloin tosiaan opettamaan perusasentoa oikealla puolella ensin kirjan päällä kääntyen. Jeriko hoksasi liikkeen hyvin ja perusasento oikealla puolella sujuu jo aikas hyvin sekä myös vaihdot vasemmalta oikealle alkaa hahmottumaan. Jeriko on tästä kyllä niin innoissaan, että välillä menee vähän sähläämisen puolellekin eli varmuutta ja rauhaa siihen tarvitaan paljon ja liike sitten mukaan niin, että Jeriko pitää paikkaa rauhassa.
Tajusin myös, että itse asiassa Ukko ei oikeasti tiedä mitä edessä istuminen tarkoittaa, vaikka se on tottiksissa ollutkin. Ukko ei vaan hahmota asentoa jos tulee mistään muualta kuin suoraan edestä ja tämän vuoksi rallitokokokeissa on tullut virheitä myös tässä liikkeessä, kun Ukko usein on samalla vauhdilla kiertänyt takaa ympäri uudelleen perusasentoon. Aloin harjoittelemaan tätä Ukon kanssa ensin etujalat kirjan päällä ja palkkasin Ukkoa aina siitä, kun se käänsi takaosaa suoraan muhun nähden. Lopulta Ukko alkoi tarjoamaan myös istumista ja vaihdoin kirjan tilalle kosketusalustan.
Pikku hiljaa alkaa tämäkin liike hahmottumaan paremmin Ukolle ja toivon mukaan tästä on paljon apua, että tämäkin liike selkiytyy. Hauskaa kyllä varsinkin tässä edessä istumisharjoituksessa oli, että kun tein sitä ihan täysin sheippaamalla, niin Ukko oli tosi aktiivinen ja selvästi on tykännyt harjoitella eikä mene ollenkaan passiiviseksi vaikka ei koko aikaa ihan ymmärräkään mitä haetaan. :)
Jos ei käynyt selväksi, niin kyllä mä nyt ajattelin treenata Ukkoa kunnolla ja sitten mennään taas rallitokokokeeseen. ;)
Ukolle aloin tosiaan myös FH-jäljen esineilmaisua opettamaan uudelleen. Tämän kevään teema selvästi tämä, että paikkaillaan aiempaa huonoa koulutusta... Voisihan nämä tehdä kerrasta kunnollakin, mutta kun on niin kiva koittaa oikoa.. ;)
Nyt ollaan siirrytty Ukon kanssa ulos harjoittelemaan ja olen nyt harjoituksiin pukenut Ukolle valjaat päälle. Ukko pystyy ilmaisemaan esineet melko luotettavasti selkä muhun päin noin 4 metrin päästä, mutta sitä pidemmällä matkalla alkaa kääntyilemään muhun päin. Harjoitukset siis jatkuu. Täytyy saada tämä luotettavaksi ennen kuin voi ottaa esineitä jäljelle. Ei ole ollut ihme, että on noukkinut niitä suuhun tai jättänyt ilmaisematta jäljellä, kun on niin epäselvää ja ristiriitaa siitä, mitä esineillä pitäisi tehdä.
Jerikon kanssa on aloitettu keppileikit pihassa ja Jeriko leikkii ja etsii keppejä mielellään. Jäljellekin on ollut tarkoitus mennä jo kahtena päivänä, mutta töiden venyessä on sitten jäänyt.
Jupiterin kanssa on vähän tehty seuraamista ja noutoakin muistuteltiin viime perjantaina. Seuraamisen alku on Jupiterilla kyllä hieno. Pientä hienosäätöä vielä ja joka kerta tehdessä kyllä paranee. :)
Jupiterin kanssa on ehditty Jonaksen kurssin jälkeen tekemään vasta kaksi harjoitusta muiden kiireiden vuoksi. Tuossa omassa treeniaitauksessa on lampailla niin voimakas veto väliaidalle, että siinä on välillä vaikea saada tehtyä kunnon ajopätkää, kun Jupiter hakeutuisi vetoa vasten, mutta tänään saatiin ihan ok pätkiä. Lisäksi Jupiterin paimennuksessa on jonkinlaista edistymistä tapahtunut, koska nyt se uskaltaa ottaa karitsat huomioon ja paimentaa niitä muun porukan mukana, eikä se saa uuhia niin hermostumaan. Toki karitsat on kasvaneetkin, joten sekin voi vaikuttaa. Silti olen tyytyväinen tänään treenatessani näkemääni. :)
Lisääntynyt valoisuus on kyllä suuresti lisänneet mun treeni-intoa. Vaikka on kyllä ollut aika rankkaakin, kun karitsoinnit ovat olleet kovassa vauhdissa ja parilla emolla on ollut ongelmia hoitaa jälkeläisiään ja siitä on aiheuttunut paljon huolta ja työtä ihmisille. Tällä viikolla yksi synnytti meidän ollessa töissä neloset, onneksi sain naapurista apua paikalle ja kaikki lähti sujumaan hyvin, emo hoitaa nelikkoaan hyvin ja painot on hienosti nousussa. Seuraavana päivänä toinen synnytti kolmoset ja onneksi sekin on hoitanut hommansa hyvin. Suuri helpotus! Enää yksi karitsoimatta, joten kohta helpottaa.
Yöpakkaset on vielä kovia ja välillä on tullut luntakin lisää, mutta päivät on usein lämpimämpiä ja valon lisääntyminen väistämättä viestii kevään tuloa. Jossain vaiheessa lumikin sulaa ja niinpä aloitin Ukon kanssa FH-jäljelle esineilmaisun vahvistamisen. Ukko selvästi osaa hyvin ilmaista esineet oikein silloin, kun itse olen sen edessä, mutta jos jään taakse Ukko kääntyisi muhun päin.
Olen selvästikin oikaissut tässä ja kouluttanut asian todella, tarkoitan TODELLA, huonosti. Ei ihme, että jäljestäessä 10m liinan päässä Ukolle on hieman epäselvää miten esineet pitikään ilmaista. Niinpä aletaan nyt ihan alusta uudelleen ja lähden vahvistamaan Ukolle sitä, että esine ilmaistaan suorana eteenpäin vaikka jään Ukon taakse. Olihan mulla tähän ohjeetkin jo olemassa viime kevään peltojälkikoulutuksesta, mutta jotenkin silti tuli oikaistua, typerää toimintaa.
Uskon, että hyvä tästä nyt tulee kun lähdetään ajoissa harjoittelemaan sitä tärkeää puuttuvaa palasta. Kesäkuussa olisi FH-jäljellä rotumestikset ja kiinnostaisi kyllä kovasti osallistua Ukon kanssa sinne jos vaan saadaan koko paketti kasaan.
Jerikon kanssa katseet alkaa pikku hiljaa suuntautumaan metsäjälkikauteen, mutta vielä tässä vaiheessa erityisesti tottikseen. Toistaiseksi ei kuitenkaan tehdä lainkaan varsinaisia tottistreenejä ja voi olla, ettei tottistreenejä kokonaisuudessaan tehdä enää ollenkaan. Lumien sulettua aletaan tekemään hypyn ohittamista mielentilan säilyttämiseksi sekä noutoa, mutta muuten tottiskaavion suorittamisesta on tarkoitus pysyä poissa.
Rallitokoa treenaamalla ja kisaamallakin rikotaan nyt Jerikon kaavoja ja aloin sille nyt opettamaan avoimen luokan liikkeinä pyörähdystä sivulla sekä perusasentoa oikealla puolella. Pyörähtämisen Jeriko sinänsä osaakin, mutta seuraamisen yhteydessä sitä ei ole aiemmin tehty. Perusasennosta seisomaannousu onnistuu aika helposti, kun Jerikolla kuitenkin on vahva seisomaannousu taustalla kaukkareiden pohjalta.
Perusasennon treenaaminen oikealla puolella oli itselle sopiva pieni ajatuspähkinä, kun en oikein meinannut jostain syystä ensin tajuta miten se olisi järkevää opettaa. Sitten kuitenkin muistin laatikkotreenin ja kun Jeriko osaa korokkeen kanssa pyöriä jo ennestään, niin siitähän oli helppo saa aloitettua kääntyminen oikealle perusasentoon takapäätä käyttäen. Tarkoitus olisi opettaa oikealla puolella seuraaminen ainakin lähes yhtä hyväksi kuin vasemmalla puolella.
Jeriko kyllä tykkää näiden uusien asioiden harjoittelusta. Ja viime kokeen mielentilasta sain paljon rohkaisua siihen, että tämä voi oikeasti olla todella hyvä juttu ajatellen myös tottismielentilaa. Jos tuosta tulisi tapa ja tuollaisen mielentilan saisi tottiskokeeseen, niin se olisi kyllä hienoa.
Ukon kanssa voisi vielä yrittää vahvistaa rallitokoliikkeitä niin paljon, että ehkä kokeilisi vielä koetta sen verran, että ahdistuuko silti vaikka liikkeet olisi sille vahvempia. Tosin seuraaminenhan on vanhaa juttua ja viimeksi sekin tuntui huonolta ja kontakti tippuili, joten ihan siitä tuttuudesta tai osaamisestakaan ei ole kyse. Mutta katsotaan. Ajatukset on Ukon kanssa nyt kuitenkin ehkä enemmän jälkikaudessa ja kuivan kauden vetokisoissa.
Tällä viikolla käytiin hiihtotreeneissä Peltolammille. Itse hiihdin Ukon kanssa yhden kierroksen ja Ilona Jupiterin kanssa kaksi kierrosta. Tosi hienosti meni kyllä. :)
Tällä viikolla päästiin aloittamaan agilityn jatkokurssi Tanja Kurikan ryhmässä, kun viime viikon treenit jäi väliin karitsointikaaoksen vuoksi (toisin sanoen unohdin treenit ja muistin keskellä lampolaa just kun treenit oli jo alkanut). Nyt olisi tosiaan aika jo alkaa ihan kunnolla treenaamaan agilityä, että Jupiter pääsisi kunnolla kehittymään. Omatoimitreenejäkin siis tarvittaisiin.
Jupiterin kanssa ollaan paimenneltu, mutta jaloittelutarhassa on kyllä todella pieni tila missä lumi on tallautunut riittävästi ja aitauksen laidoilla on aivan liikaa lunta eikä lampaat sinne mielellään menisi. Keskellä tallautuneella alueella pyöriminen menee nimenomaan pyörimiseksi ja vaikka siinä onkin niitä suuntakäskyjä harjoiteltu, olen välillä pyrkinyt varioimaan treeniä ajattamalla välillä lampaita kohti aitauksen laitoja jonne lumen sekaan ne ei mielellään menisi.
Jupiter kasaa tosi hienosti lampaita ja kun ne syvemmän lumen äärellä yrittää sinkoilla sivusuuntaan mieluummin kuin jatkaa eteenpäin, niin Jupiter kasaa ne hienosti itse uudelleen porukkaan. Tämän tyylisessä vaikeassa paikassa eteenpäin puskeminen on kyllä haastavaa ja varsinkin alkuun Jupiter tuppasi ottamaan flänkeillä lisää etäisyyttä, mutta lopulta tämäkin onnistui. Ehkä vähän liiankin haastavaa nuorelle pojalle ja täytyy sanoa, että tuon treenitilan seinät alkaa jo kaatua päälle, kun pystyy tekemään niin vähän variaatioita siinä.
Saisi lumet jo pikku hiljaa sulaa... Tai jos ei sula, niin täytyy kyllä käydä vielä hiihtämässä...
Tämä viikonloppu vietettiin kisaillen. Lauantaina oli rallitokokoe Ylöjärvellä. Olin kyllä jo vähän etukäteen tullut ajatuksiin, että mikähän järki on tähän hukata mitään aikaa, kun mieluummin käyttäisi senkin ajan kouluttaen esim. Jupiterille jotain hyödyllistä: paimennusta, agilityä tai tottista. Kevätpäivät on kuitenkin pidentyneet ja valoa riittää, joten itse asiassa olenkin aktivoitunut Jupiterin kouluttamisessa huomattavasti aiempaan nähden (pentupassi on vihdoin vanhentunut). Rallitokon treenailua ei kyllä ole nähnyt, muuta kuin lauantaina aamulla ennen koetta... :D
En avoin luokka eli Ukon vuoro. Nyt olin itse lähdössä paljon paremmassa mielentilassa kuin edellisellä kerralla, kun olin säikähtänyt toista karkaavaa koiraa. Kuitenkin Ukko meni osittain taas omaan kuplaansa, ei pitänyt kontaktia eikä keskittynyt. Virheitä ja uusimisia tuli tämän vuoksi ja lopulta pisteet jäi 62 eli ei hyväksyttyä tulosta. Jotenkin tuli sellainen olo, että on menty taas liian monimutkaisiin liikkeisiin eikä Ukko enää oikein nauti. Pitäisi toki treenatakin enemmän, se voisi tuoda varmuutta, mutta Ukon tuntien tämä on jotenkin syvemmin sen olemuksessa. Se tekisi mieluummin vain hyvin yksinkertaisia asioita. Kuten valjakkolajeja. Tai paimennusta ihan vaan fiilistelypohjalta.
Vähän olen harmissani itsestäni, että vaikka rallitoko antaisi mahdollisuuden kokeilla, että saanko Ukon jotenkin nousemaan kuplastaan omalla hihkumisella tmv, niin siinä tilanteessa se ei vaan tule mun selkärangasta enkä saa tehtyä mitään. Toki kylttien välitkin on niin lyhyitä, että mitäpä siinä sitten ehtisi. Kehumaan kesken suorituksen olen kyllä oppinut ja Ukko kyllä paransikin loppua kohden, mutta ei vaan ihan riittävästi. Ihan kamalasti ylianalysoimaan en halua tätä nyt lähteä, kun samaa ongelmaa on ollut ennenkin. Silti tästä tuli mieleen, että voiko Ukon heikentynyt kuulo (arjessa on nyt taas huomannut, että on mennyt vähän heikommaksi, mutta kuulee kyllä vielä jotain) lisätä ahdistusta varsinkin halliolosuhteissa, jossa on muutenkin välillä vaikea ottaa selkoa miltä suunnalta ääni tulee? Ja toki treenaaminen halleissa saattaisi vähän tuota ongelmaa auttaa..
Voipi kuitenkin olla, että Ukon rallitokoilut jätetään tähän ja tehdään vaan valjakkolajeja joista se nauttii ainakin niin kauan kuin kroppa kestää. Senkin kanssa on valitettavasti ollut vähän ongelmaa, kun oikea takajalka tuppaa jumittumaan pahasti tiheistä huollatuksista huolimatta. Ja sitten toki FH-jälkeä jatketaan ja pitäisikin aloittaa taas jo hyvissä ajoin esineilmaisun vahvistaminen.
Jeriko starttasi sitten alokasluokassa ja on pakko sanoa, että fiilis oli aivan erilainen. Jeriko istui kuin tikka perusasennossa ennen lähtöä ja sen katseessa oli sellaista paloa yhteiseen työskentelyyn, että suorastaan liikutuin siitä jo ennen suorituksen alkua. Samassa tosi hienossa fiiliksessä koko rata läpi, tosin 8 kyltillä meinasin itse sekoilla, että pitikö pysähtyä vai ei ja siitä pistevähennyksiä -3p. Lisäksi pujottelussa tein jonkun -1p arvoisen ohjaajavirheen ja kolmoskyltistä otettiin ilmeisesti maan haistelusta, kun Jeriko oli maassa. (aika hassua, kun toiset ei muuta teekään kuin haistele maata ja silti ei tunnuta rokotettavan... :D ) Lopputuloksena 95p ja toinen sija. :)
Laji jonka piti alunperin olla Ukolle hauska juttu, vaikuttaakin olevan Jerikolle hauskempaa. Ehkä jopa hyödyllisempää, koska nyt ainakin viretila oli aivan täydellinen: ei kiehunut yhtään yli vaan oli todella keskittynyt ja valpas koko suorituksen ajan. Tätä mielentilaa haettaisiin sitten tottiksiinkin. :)
Tänään oli Tamskin agikisat. Olin ilmoittanut Jerikon kahdelle radalle, lähinnä tavoitteena yritellä hyppysertiä, mutta otin myös toisen agiradan mukaan jos sattuisi olemaan niin päin, että saisi sen "lämmittelyksi". SM-nollia ei ole ollut tarkoitus havitella, joten enää agilityn osalta tavoitteena olisi mahdollisesti hyppyvalioituminen kevyellä kisamäärällä.
Nyt oli kisafiilis paremmin kohdillaan kuin viimeksi Ylökkin kisoissa pitkän tauon jälkeen. Silloin jännitti, mutta nyt oli huomattavasti kotoisampi olo kisoissa, luottavainen fiilis.
Eka rata oli se hyppyrata. Rata oli aika kiemurainen ja siinä oli ensin toisessa kohtaa pituus kohti seinää ja siitä kääntyminen ja sitten okseri seinää päin ja siitä kääntyminen. Muuten rata meni ihan kivasti (videota tulee ehkä myöhemmin), mutta tokavikana esteenä tuo okseri ja siitä rima tippui. Treenin puutetta kyllä tuossa näkyi, että meni noin helppoon. Tuloksena siis 5 toiseksi nopeimmalla ajalla. Onneksi ei ollut nopein, olisi alkanut enemmän harmittamaan se rima. ;)
Toisena agilityrata. Mentiin se sitten hyvin päiten, kun kerta olin ilmoittautunut. Alussa vähän haastava kepeille vienti, josta valtaosa koirista lipesikin putkeen. Päätin itse, että varmistelemaan tänne ei ole tultu, ohjaan vaan keppejä ja Jeriko joko ottaa ne tai on sitten ottamatta. Silmäkulmasta näin, että ehti harkita putkea, mutta onneksi sillä on ajatus mukana hommassa ja näki mihin ohjaan ja vaihtoi suuntaa kepeille. Nolla tuli ja voittonolla, kun se oli ainut tulos koko radalla!
Karitsoinnit on meillä tosiaan käynnissä, tähän mennessä kahdeksan syntynyt ja vielä ainakin viisi uuhta synnyttämättä. Yksi syntymässä mustaksi luultu karitsa osoittautuikin todella nätiksi ruskeaksi! Toivottavasti pysyykin sellaisena. :)
Jupiterin kanssa on treenailtu paimennusta jaloitteluaitauksessa sen mitä nyt runsaalta lumelta pystyy melko pienessä tilassa. Suuntia ja stoppia pystyy kyllä treenaamaan ja lie down onkin jo aika hyvin hanskassa, suuntakäskyt ei vielä. Standiä Jupiter myös tarjoaa ja sitä poimin ja nimeän sieltä. Lisäksi Jupiter on päässyt oikeisiin töihinkin, olen ottanut sitä lampolaan sisään lampaiden ulos ottamista varten ja Jupiter on tosi nopeasti tottunut liikkumaan ahtaassa lampaiden ja seinän välissä eikä hötkyile turhia. Se on kyllä tosi ihanan korrekti lampaille, mutta ei kuitenkaan vaikuta liian herkältä.
Tänään Jupiter pääsi tekemään ihan oikeaa isompaa työtä, kun lastattiin teuraaksi meneviä lampaita traileriin. Ensin haettiin niitä sisältä ja Jupiter piti lampaita ovella kun sortteerasin tarvittavat siitä ulos. Sitten haettiin pässiaitauksesta kaksi lisää mukaan ja Jupiter kyllä tosi hienosti luontaisesti tasapainottaa ja pitää nättiä etäisyyttä. Lopuksi vielä koko porukan lastaaminen autoon, osa tuli ihan nätisti Jupiterin ajamana ja kauralla vähän houkuteltuna, mutta pari sinkoilijaa siellä oli joita Jupiter sitten ansiokkaasti koppaili. :) Tosi nopeasti ja siististi saatiin lampaat lastattua, en muista onko tuon nopeammin koskaan saatu vaikka olisi ollut vanhemmat koirat hommissa. Kyllä sitä ilman suuntakäskyjäkin pärjää, kun koira reagoi herkästi kädellä annettuun suuntaan, tekee kauniit flänkit ja pysähtyy käskettäessä. Jupiterilla on myös omaa pelisilmää ja tasapainoa tosi hyvin, että tosiaan naappaa sitten karkuun pyrkijät takaisin joukkoon.
Lisäksi siirrettiin sitten yksinäinen pässi sisälle emouuhien kanssa samaan tilaan aidan taakse ja nuoret astuttamattomat ulos vanhaan pässiaitaukseen jotta vahingoilta vältyttäisiin. Nuoret uuhet oli livahtanut pässiaitauksesta jaloittelutarhan puolelle mun ollessa poissa ja oli siinä suljetun oven edessä kujalla hillumassa, kun menin niitä Jupiterin kanssa hakemaan. Muutamia kertoja on siis tätä kujasta hakua tehty Jupiterin kanssa kaksin, mutta nyt se oli selvästi jo sisäistänyt mitä pitää tehdä, lähti mun edelle ja päästinkin sitten menemään, ja nätisti meni aidan/seinän ja lampaiden väliin ja irrotteli ne sieltä. Tosi tyytyväinen olen. :) Jupiterilla on kyllä palikat niin kohdillaan. :))
Tänään käytiin Ukon JA Jerikon kanssa rallitokokokeessa. :D Ukko ekassa avoimen luokan kokeessa ja Jeriko alokkaassa luonnollisesti. Juuri ennen koetta tajusin, että olin lukenut vähän sääntöjä tai kylttejä väärin, ja harjoitellut seisomista liikkeestä seisomisena, enkä sivulta seisomaan nousuna. Hups. Enkä treenannut hyppyä tai houkutusta ollenkaan. Hups. Sivulla pyörähdystä on treenattu, mutta se ei vaan meinaa Ukon ymmärrykseen upota.
Jerikon kanssa on pari treeniä tehty, mutta ei yhtään hihnassa. Hups. Muuten rallitokotreeni vähäisyydestään huolimatta on tehnyt Jerikolle hyvää. Aluksi sen oli todella vaikea tajuta, että edestä istumasta voisi tulla sivulle selän takaa kiertämällä eikä suoraan sivulle kiepsahtamalla, niin kuin sillä tietenkin oli oletusarvo. Namilla houkuttelut oli Jerikon mielestä aluksi yrityksiä hämätä sen tiivistä suoraa asentoa edessä. ;) Mutta sitten kun sen sai pari kertaa tekemään oikein niin kyllähän se sitten sen jo tajusikin. Helppoa, sanoi Jeriko. Sitten olikin hauskaa tehdä sille kuuntelua, että kummalla tavalla siitä lähdetään siirtymään, hyvä treeni!
Täytyy sanoa, että mulle ei edelleen oikein aukene rallitokon arvostelu. Siellä painotetaan niin eri asioita kuin mitä itse arvostan tai olen tottunut, että tokossa tai pk-tottiksessa arvostetaan. Vaikka koira seuraisi erittäin hyvin ja keskittyneesti, koko ajan oikealla paikalla, niin jostain epäolennaisesta pikkujutusta voi mennä -10p. Sitten taas jos joutuu koko ajan kannustamaan, lisäkäskyttämään ja muuten auttamaan koiraa, niin se ei ole virhe eikä mikään. Tai vaikka koira meinaisi aina välillä hairahtua jonnekin ihan muualle, niin ei haittaa. Mistään näistä ei oteta kuin ehkä korkeintaan piste tai pari. VMP. Mutta siihen on vaan totuttava jos rallitokokokeissa meinaa käydä.
Ukon kanssa oltiin luokan toinen ja en tiedä vaikuttiko vireeseen se, että oli vähän kiireen tuntua valmisteluissa vai se, että eka koira karkasi kehästä suoraan meitä kohti. Säikähdin, että koira tulee Ukon iholle (ja mulle on kyllä selvästikin jäänyt vähän trauma näistä) mutta pysähtyikin meidän eteen isännän luo joka kuvasi sisäänmenoaukon edessä. Mä kuitenkin jotenkin säikähdin tuota vaikka koira ei ollut missään nimessä raivokkaasti tulossa, on vaan niin paljon pahoja kokemuksia. Pitää kyllä päästä tuosta reagoinnista itse yli!
Polvi vähän tutisi lähtöpaikalla ja ehkä vaikutti vähän Ukkoon, koska Ukko ei tuntunut niin rennolta ja keskittyneeltä kuin esim. viime kokeessa. Hyppy jota ei oltu treenattu ollenkaan meni hyvin, pyörähdyksen sain lopulta tehtyä. Sitten eteen istuminen ei vaan onnistunut. Ukko ei keskittynyt ja teki suoraan takaa kierron ja uusinnassa vielä uudelleen. En halunnut käyttää toista uusintaa tähän, joten jatkoin vaan, tästä yhteensä -13p. Vasemmalle käännöksessä Ukko oli omissa maailmoissaan eikä, tästä kontrollivirhe. Sitten Ukko vielä karkasi houkutuksen lelua katsomaan, niin noloa! :D
Seisomaannousuun jouduin antamaan kolme käskyä ja reippaan käsiavun, jolla sain Ukon lopulta nousemaan seisomaan ja seisoi vinossa. Tästä liikkeestä vain -1p. Ei käy mun järkeen. :D Tämän jälkeen Ukko taas oli vähän omissa maailmoissaan ja jouduin uusimaan liikkeen, -3p. Pari Ukon huonon keskittymisen aiheuttamaa virhettä lisää ja loppupisteet 71p, nipin napin hyväksytty. Mutta hyväksytty silti. Iso peukku Ukolle siitä, että radan loppupuolella odotustilasta kuuluvaan koirien rähinään Ukko ei reagoinut mitenkään eikä paineistunut. Varmaan kun en minäkään. :)
Loppukommenttina "Hyvä rata, koiralla hyvä kontakti." No joo, varmaan jossain välissä olikin ihan hyvä, ,mutta ei kyllä tuntunut ihan kauheen hyvältä tuo tekeminen.. :D
Sitten Jerikon rata. Miten onnistuin siinäkin lähdössä jännittämään ja tärisemään? Mikä muhun on oikein mennyt? :D Jeriko oli ihan alussa ei-ihan-oma-itsensä, mutta teki kyllä ihan täsmällisesti mitä pyydettiin. Ekan suoran jälkeen Jeriko nosti itse oman vireensä hyvälle tasolle ja oikein hyvä vireenhallintatreeni saatiinkin siinä mielessä, että Jeriko ihan itse nosti oman vireen, mutta ei liikaa, eikä mun tarvinnut puuttua siihen. :)
Hihnatreenin puutteesta huolimatta Jeriko teki hienoa työtä. Ainut mun huomaama virhe tuli kyltillä 9 kun olisi pitänyt maasta nousta suoraan seisomaan ja Jeriko ehti tehdä ikään kuin istumisen, kun olin itse liian hidas lähtemään liikkeelle. Kontrollivirheet tuli myös molemmista eteen istumisista, mutta en kyllä tiedä mistä jollei sitten liiasta tiiviydestä? On kyllä mielestäni aika epäsuhta siinä, että Ukon seisomisessa kolme käskyä ja silti huono suoritus ja vain -1p, ja sitten yksi pyllyn käyminen maassa niin -10p. :D Mutta se on tämän lajin arvostelua ja sille ei miäätn mahda. Tyytyväinen olen kuitenkin Jerikon suoritukseen.
Jerikon kanssa pitäisi ehkä päästä ainakin vielä ulkokokeissa rallitokoilemaan, niin näkis ehkä todellisemman mielentilan joka tulee tottiskentälläkin kokeessa ja pääsisin ehkä siihen puuttumaan. Toisaalta ylipäätään kokeissa käyminen ja erilaisten tehtävien kuunteleminen tekee Jerikolle hyvää, joten ehkä mä vaan jatkan pään hakkaamista seinään vaikka välillä ihan urpolta tuntuukin. :D
Eilen oli sellainen Ukolle räätälöity päivä. Päivällä lähdettiin Ylöjärvelle rallitokokokeeseen. Edellisestä kokeesta olikin vierähtänyt pitkä tovi, 8kk. Pieni sopeutuminen vaadittiin taas koepaikalla lajin luonteeseen, mutta oikeastaan alkujärkytys on jo takana ja keskityin nyt vaan Ukon kanssa hauskan pitämiseen. Se on kai tämän lajin ydinajatus. ;)
Ja hauskaa meillä olikin. Ukko oli ihan innoisaan hallin pihassa, piippaili ja kiskoi hulluna. :D Sisälle halliin yritin ottaa aika viime tippaan, mutta otin kuitenkin liian aikaisin. Tehtiin muutamat liikkeet siinä missä nyt tilaa oli ja hienosti meni. Ukko leikki vähän liian raivoisasti ja luulen, ettei sellaiseen oltu ihan totuttu. Pahoittelut jos Ukon mölinä häiritsi, mutta kaukana kehästä oltiin joten ihan kohtuulilnen häiriö mun mielestä. ;)
Kuten sanoin, vähän liian aikaisin Ukon kuitenkin otin enkä voinut/halunnut hinkata koko aikaa ennen kehää, joten laitoin Ukon vaan "käy siihen". Ukko oli joko kontaktissa muhun tai lopulta laski pään maahan, mutta parasta oli se tunne, että Ukko ei missään vaiheessa mennyt omaan kuplaansa. Tai no, olihan se kuplasssa, mutta mä olin siellä sen kanssa! :)
Siitä ihan raukean näköisestä tilasta "nyt on Ukon vuoro" ja vire heti tappiin, pienet temput ja kehään. Kehässäkin Ukko oli koko ajan hienosti mukana. Itse sohlasin pari virhettä hihnan kanssa, kun oli vaan niin vaikea muistaa ja päättää, että missä kädessä sitä pidän ja kun aloin vaihtamaan kättä liian myöhään, kun Ukko jo oli edessä istumassa, otti se käden liikkeestä merkin vaihtaa paikka. Ihan ymmärrettävästi. Tosi hyvällä fiiliksellä kuitenkin mentiin mun hihnasähläyksistä huolimatta ja pisteitä yhteensä 91p ja 3. sija. :)
Rallitokoilun jälkeen käytiin mun äidin luona ei nyt kahvilla, mutta nesteytyksessä ja lähdettiin sitten siitä Haavistolle hiihtotreeneihin. Jupiterkin pääsi mukaan. Hiihdettiin ensin Ukon kanssa se noin 3,3 km, oikea lentokeli oli ja latu aivan loistavassa kunnossa vaikka illalla alkoikin pyryttämään. Unohdin kyllä laittaa sports trackerin päälle, joten statistiikkoja ei treenistä ole, mutta kovalta tuntui vauhti. :) Sitten pientä kävelyä ja jäähdyttelyä ja Ukko pääsi vielä toiselle kierrokselle Liisa-Idan ja Kiden kanssa. Ukolla alkoi nyt siis kunnon treenit. ;)
Jupiterin kanssa tehtiin sitten tuo kierros neljässä erässä siten, että Miko hiihti pallon kanssa edelle, annettiin etumatkaa ja hiihdettiin sitten kiinni. Tosi hyvä treeni tuli Jupiterille. Saatiin jopa upea ajoitus niin, että Miko ehti juuri mäen päälle palkkaamaan ja hienosti Jupiter veti mua mäkeenkin. Sitten tuli vielä vahingossa ihmishiihtäjän ohitus, kun olin antamassa Mikolle etumatkaa, kun meidät ohitettiin. Siinä hetken mietin, että mitäköhän hittoa mä nyt teen kun tuo hiihtäjä välissä eikä se tule saamaan Mikoa kiinni, Mikolla Jupin palkka eikä koskaan ohituksia tehty. Ei auttanut muu kuin lähteä hiihtämään ja on noi bortsut kyllä fiksuja, kun ei Jupiter juurikaan edes vilkaissut väärää hiihtäjää, "ohi"-käskyllä jatkoi matkaansa ja veti hienosti Mikon kiinni, joka ei siis ohitustilanteessa ollut vielä lähelläkään näköetäisyyttä. :)
Viimeinen etappi alkoi mulla jo ottamaan koville, pitäis hiihdellä enemmän, että kunto nousis ja tekniikka edes vähän kehittyisi. Perkele, kun on epäreilua että toiset hiihtää ilman koiraakin niin lujaa, että teki ihan tiukkaa saada Miko kiinni! :D Onneksi Jupiter tässäkin veti edelleen hienosti vaikka mä olin aika poikki. :)
Aika yllätys mulle toi Jupiterin taistelutahto ja epäherkkyys tässä. Sukset ei tosiaan häiritse pätkääkään ja se on todella fokusoitunut vain ja ainoastaan eteen, juokseekin matalana ja kunnolla vetäen vaikka nyt oli vasta kolmas treeni. Itse asiassa vaikka pitäisi jo mennä rauhakseen ja pitäisin vaan liinaa kädessä (niin kuin eilen viimeisen palkkauksen jälkeen n. 100m ennen maalia missä voi tulla toisia koiria vastaankin), niin jos sukset liikkuu ja valjaaseen tulee painetta, niin Jupiter lähtee vetämään lujaa. :D Lisäksi se leikkii lelulla tosi kivasti juoksun jälkeen ja tarjoaa sitä jopa sille palkkaajalle. Koira joka ei meinannut nuorempana palauttaa leluja mullekaan. :D
Lauantaina käytiin Jupiterin kanssa hakutreeneissä. Jeriko ei nyt päässyt mukaan, koska käytin Ukon ja Jerikon fyssarilla torstaina ja halusin antaa sille pari vapaapäivää. Molemmat isot pojat oli aika jumissa, mutta toivon mukaan laser ja hieronta teki tehtävänsä ja kun nyt jäätkin pikku hiljaa sulaa eikä ole liukasta, niin eiköhän taas lihakset vetreydy.
No mutta Jupiter pääsi hakutreeneihin ja jatkettiin risteilyharjoituksia. Uudet maalimiehet nyt, Minna ja Netta, ja hyvin taas meni. On tuo ihanan avoin ja reipas pentu. :) Miten musta tuntuu, että unohdan jotain mitä tehtiin lauantaina, mutta ei kai me sitten kuitenkaan mitään muuta...
Tänään käytiin ensin Liisa-Idan ja Pasin kanssa treenailemassa. Liisa-Ida tallasi Jerikolle 750m pitkän jäljen kuudella kepillä (kauden eka, jee!) ja tehtiin sitten pennuille risteilytreenit ja Kidelle ilmaisutreenit, sekä esineruutu Jerikolle ja Kidelle jäljen vanhetessa. Risteilystä ei nyt suurta kerrottavaa, muuta kuin että hyvinhän se meni. Esineruutu hieman alas viettävään maastoon, oikein selkeää ja kivaa maastoa. Pasi laittoi esineet silleen etten tiennyt niiden paikkaa ja lähes näytösluontoisesti Jeriko nosti esineet kolmella nopealla pistolla. :) Ensmminen ja toinen esine oli kai aika lähellä toisiaan, tai niin mä sen ainakin hahmotin, kun samalta suunnalta nousi ja Jeriko selvästi toiselle pistolle lähtiessään tiesi jo missä on seuraava. Ilme oli sellainen, että lähetä minne lähetät, mutta mä menen tuonne. :P
Itse jälki meni ihan ok, janalla ensin kaarsi sivulle, mutta korjasi sitten liikkeensä suoraksi ja otti hienosti oikean suunnan oikealle lähtevästä jäljestä. Kepit nousi hienosti muuten, mutta kolmas keppi jäi. Vaikea sanoa, mutta Jeriko oli vähän jäljeltä sivussa niillä tietämin, mutta näytti yhdessä vaiheessa kuin sillä olisi ehkä ollut ajatus kepistä, mutta päätti antaa olla. Ei tosiaan voi varmaksi sanoa, kun Liisa-Idakaan ei tarkalleen kepin paikkoja muistanut. Mutta se oli sellainen vuoden eka jälki. Toivotaan, että alkais ne kaikki kuusi nousta jatkossa.
Sitten oli vuorossa Ukon rallitokokoe. Olin tosiaan ehtinyt ilmoittamaan Ukon tänne jo ennen sitä ensimmästä koetta ja toki nyt sitten kokeeseen mentiin vaikka ekan kokeen jälkeen niin urpolta tuntuikin. Nyt oli itse asiassa vähän parempi fiilis. Annoin reilusti Ukolle käskyillä apua, esim. ennen pysähtymistä sanoin "sivu", jotta Ukko olisi pysähdyksissä hyvin hereillä. Toimi hyvin ja suoritus oli silleen ehjä. Yksi hihnan kirityminen tuli, ja sitten radan loppuvaiheessa Ukko unohti hetkellisesti mitä edessä istuminen on ja yritti mennä vaan perusasentoon ja jäi aivan vinoon ja väärään rintamasuuntaan. En ole varma oliko oikeasti tarpeellista, paljon pisteitä olis mennyt ilman uusintaa, mutta uusin saman kyltin sitten kaksi kertaa tämän vuoksi eikä itse asiassa ihan sittenkään tehnyt niin hyvin kuin pystyisi. Käsiapukaan ei siis auttanut, siltikin haki vaan perusasentoa. Onneksi muisti seuraavalla kyltillä taas yllättäen mistä oli kyse, teki tikkusuoran eteen istumisen ja pysyi hienosti suorassa peruutusaskelien aikana. :D
Tuloksena 90p eli toinen hyväksytty tulos ja selvä parannus edelliskertaisiin pisteisiin. En tiedä mistä johtui, mutta jotenkin ei tuntunut ihan niin urpolta kuin viime kerralla.. Katsotaan nyt jaksanko enää rallitokokokeissa Ukon kanssa kuitenkaan käydä. Sanotaan nyt vaikka niin, että jos ei mitään muuta tekemistä ole niin sitten ehkä, mutta aika pitkä liuta muita asioita menee kyllä rallitokokokeiden edelle... :D
Toinen viikko pennun kanssa takana. Mulla loppui pentuloma ja näin ollen pennulla alkoi yksinolot. Kameraa ei ole ollut kuvaamassa, mutta sekä pentu että aikuiset on vaikuttanut aina kotiin tullessa ihan rennoilta, eikä Jupiter ainakaan silloin ole huutanut, joten oletan että on mennyt hyvin. Jupiter on nyt eri tilaan suljettuna ihan senkin vuoksi, että helpoin minimoida asuntoon ja huonekaluihin tulevia tuhoja varsinkin myöhemmin hampaiden vaihtuessa, ja Jupiterilla on tähän tarkoitukseen ihan oma huone jossa se on portin takana.
Aivan sisäsiisti Jupiter ei vielä ole, välillä tulee hassuun aikaan asioita sisälle vaikka pääasiassa kotona ollessa onkin nämä pystytty aika tehokkaasti välttämään. Välillä on mennyt yö tai työpäiväkin ilman pissaa tai kakkaa sisälle, mutta välillä ei. Ukko on kyllä aivan ihana leikittäjä-setä ja kaikinpuolin vaan niin ihana luonteeltaan, että näiden kahden touhuja seuraillessa ihan herkistyy. Ukko leikkii tosi nätisti Jupiterin kanssa ja sitten jos joutuu jostain sanomaan (ja Ukolle se on selvästi epämieluinen tehtävä ja joutumista) niin sanoo tosi nätisti ja varovasti. Jeriko on hyväksynyt pennun hyvin porukkaan, mutta ei leikitä. Saattaapi olla, ettei Jerikolle tulekaan tarvetta leikittää, kun Ukko hoitaa sen osan niin hyvin.
Jupiterilla on luoksetulo nyt vähän vahvistunut, kun välillä sillä oli meininki ihan sellaista, että lähtis itsekseen tai meidän kissojen perään seikkailuille eikä musta välittänyt yhtään. :D Nyt tulee jo aika hyvin kutsuttuna. Jupiter uskoo kiellot aika hyvin, mutta ei toisaalta niistä ota itseensäkään.
Ollaan tehty sisällä kosketusalustaa ja nyt olen saanut siihen vähän sellaista syöksymis-asennetta, joskaan vielä 100% Jupiter ei sitä osaa. Idean on kuitenkin hoksannut. Seuraamisen alkeita on jatkettu mun edessä seuraten kun peruutan, tehty käsitargettia ja istumista. Istumisen opettamisen olen aloittanut nyt namilla, jotta saisin heti alusta lähtien napakan ja taaksepäin suuntautuvan istumisen. Jerikon ja Ukon kanssa ollaan tehty sheippaamalla. Kahden lelun leikkiä on tehty ja lelut alkaa välillä palautumaankin mulle asti.
Namiruutuja on nyt tehty taas pari lisää ja olen antanut Jupiterin itse etsiä koko ruudun, kävellyt vaan siihen lähelle. Hienosti on hoksannut ideaa ja selvästi alkaa käyttämään nenäänsä jo ennen ruutua. :) Toiset hakutreenitkin tehtiin ja niissä risteilyn alkeita, hienosti ja vauhdikkaasti Jupiter juoksi ihmiseltä toiselle. Hakutreenienlomassa Jupiter pääsi myös leikkimään taas Otso-malin kanssa. Yhteinen sävel on alkanut löytymään vielä paremmin ja hienosti leikit sujuu. :)
Kuva: Pasi Tolonen
Tämän viikonlopun hakutreenit käytiin tekemässä uudessa maastossa, oikein kiva paikka. :) Jerikolle halusin vahvistaa suoraan etenemistä kulmissa, ettei tee mitään viistoja oman päänsä mukaan. Annettiin taputusavut, jonka johdosta ekalle pistolle Jeriko lähti niin raamit kaulassa ja takki auki, että upposi etukulman ohi ehkä noin 100m syvyyteen jolloin oli jo pakko kutsua takaisin. :P Toinen lähetys meni myös aika vauhdikkaasti, mutta löytyihän se maalimieskin. Vauhtia riitti koko radan, joskaan ei enää ihan nenä kiinni sentään kaahattu ja maalimiehet löytyi hienosti ja ilmaisut oli ponnekkaita. Tosi kivat ja onnistuneet treenit! Tehtiin myös esineruutu loppuun. Tosi jyrkkään vaikeaan nousuun takakulmaan eka esine. Jeriko meni vähän maavainuisesti ja jouduin lähettämään toisen kerran että oikeasti upposi, mutta hienosti ilman ylimääräisiä apuja löytyi. Vähän ehkä haastava näin vuoden ekaksi, mutta jos virtaa on liikaa, niin täytyyhän sitä kuluttaakin. ;) Kokonaisuudessaan esineruudussa oli vähän talvikankeutta ja maavainuisuutta, mutta eiköhän se siitä. Esineet kuitenkin löytyi. Olen kyllä niin innoissani tästä maastokauden alusta! :)
Tänään oli oikein megatreenipäivä. Lähdettiin ensin aamulla Netan kanssa Tamskin hallille tekemään hyppytekniikkaa. Tein vaan Jerikon kanssa. Ensin kasvava sarja 6-7-8-9 väleillä. Ekalla toistolla meni lähtö plörinäksi, kun laitoin Jerikon pumpperin taakse istumaan vaikka Vappu Alatalo on opettanut laittamaan riman eteen ja siihen Jerikokin on tottunut. Hyppäsi sitten pumpperin ja riman molempien yli ja rytmi lähti vähän huonosti. Muut toistot ihan hyviä. Sitten etäisyyden arviointi -sarja niin, että ensin vika hyppy oli 21 jalan päässä, sitten 24 ja vielä 27, ja siitä takaisin päin. Ei suurempia vaikeuksia tässä etäisyyden arvioinnissa ja aika luontevasti tuli laukka-askelten määrä ja pituus. :) Viimeisenä ihan uusi sarja mitä ei ole koskaan tehty: power grid eli voiman käyttöä harjoittava sarja. Tässä siis välit 9 jalkaa ja rimat 35cm, innareina pitäisi suorittaa ja vaatii siis koiralta todella voiman käyttöä ponnistuksissa. Eihän se ihan heti onnistunutkaan, vaan ensin Jerikolla tuli tokaan väliin kaksi askelta ja viimeisellä toistolla ekaan väliin. Tätä tarvii ehdottomasti harjoitella jatkossakin, hyvä harjoitus pk-hyppyä ajatellen!
Jupiter pääsi myös halliin treenaamaan ja Netta vähän kuvasikin. Leikittiin vaan aluksi, tehtiin sitten muutama toisto kosketusalustaa ja sitten käsitargetin. Sitten namin saalistamista ja siinä ikään kuin agilityohjauksen alkeita, sylkkäriä ja persjättöäkin, kivasti sujui. :) Lopuksi Netta vielä piti Jupiteria valjaista kiinni ja tehtiin pari luoksetuloa. Jupiter tekee kyllä tosi kivalla asenteella ja on hyvin keskittynyt eikä välitä yhtään ympärillä kuuluvista äänistä tai häiriinny. :)
Ukon kanssa olin ilmoittautunut jo ennen viime viikonlopun rallitokokoetta Päivi Nummen rallitoko-yksärille ja se oli meillä tänään. Keräsin tsemppiasennetta ja saatiin oikein hyviä neuvoja Päiviltä. Moni asia säännöistä oli vielä jäänyt huomaamatta! Tehtiin kisanomaisena suorituksena rataa ja sitten liikkeitä vähän erikseen. Kivastihan se meni, joten rallitokoasenteella vielä ensi viikonlopun kokeeseen johon olin ehtinyt ilmoittautua. ;)
Ja jotta treeniä ei olisi liian vähän yhdelle päivälle, tehtiin kotipihassa namiruutua ja keppitreeniä. Jeriko oli innoissaan keppien etsimisestä ja Jupiterin kanssa vaan leikittiin niillä. Kyllä kepit on kivoja! Ja sitten vielä maneesitokot, joissa Jeriko teki kolme tosi hienoa ja voimakasta luoksetuloa, muutaman toiston hyppyä todella hyvällä asenteella ja sitten vähän seuraamista. Jupiter jaksoi vielä täälläkin keskittyä oikein hyvin eikä välittänyt maneesin hajuista ja häiriöistä sen suuremmin. Ja ihmiset oli niin ihania!! Jospa tästä treenimäärästä liittäisi väsytystä vielä huomiseksikin, kun mä päivystän ja koirat on kotona vaan Matin kanssa. ;)
Loppuun vielä lammaskevennys. Karitsoita on tullut (tänään syntyi viimeisin) ja tulee vielä lisää. Täytyy sanoa, että on kyllä korvaamaton apu, että lähellä asuu kokenut ja avulias pariskunta, joilta olen nyt karitsointeihin liittyen saanut paljon neuvoa ja ihan kädestä pitäen apua. Tänä talvena on tuttipulloruokittu (lisäravintona huonosti kasvavaa) ja tänään etsitty käsikopelolla karitsaa lampaan sisältä. Mutta toisaalta on iloisia ja reippaita karitsoita ja tosiaan lisää tulossa. :)
Maanantaina päästiin ekaa kertaa ihan oikealle ladulle koirahiihtovuorolle Toijalan Nahkialaan. Tai no, Ukko meni ensin yhden kierroksen Ilonan kanssa yksin, sitten Millin kanssa kaksin ja mä vaan avustin. :D Kävin mä sitten ilman koiraa hiihtämässä kierroksen, kiva latu kyllä. :) Ukko veti hienosti molemmat kierrokset ja oli hyvänä apuna Millille ja opettamassa miten vedetään suoraan edessä.
Keskiviikkona oli toiset vetotreenit, vein Ukon Ilonalle ja itse menin kouluttamaan agilityryhmääni. Olin sitten vaan suunnitelmia säätäessä unohtanut nesteyttää Ukon ja se oli sitten näkynyt jaksamisessakin. Yhden kierroksen Ilona vaan heitti, kun näki ettei Ukko jaksa normaalisti.
Torstaina Ukko pääsi Elina Karhumäen käsittelyyn ensimmäistä kertaa. Elina testaili ennen käsittelyä heijasteet ja ne toimi kyllä hyvin. Ukko otti koko käsittelyn todella rennosti ja antoi väänneillä itseään mukisematta. Ukko sai kehuja cooliudestaan sekä takajalkojen muskeleista, ei ole Elina kuulemma samanlaisia muskeleita nähnyt ennen bortsulla. Ponnistusvoimaa riittää. ;)
Erityisenä jumipaikkana rintarangan alaosa lapaluiden alta ylimenoalueelle, mutta ei Elina erityisen huolissaan ollut. Sain ohjeita mitä voin tehdä kotona ja katsotaan sitten maaliskuussa Ukkoa uudelleen. Silloin otan Jerikon "pääpotilaaksi" ja Elina sanoi katsovansa Ukon siinä samalla, että mikä on tilanne.
Lepoa oli sitten loppuviikko, mutta tänään käytiin ensin lenkillä Nassun ja Milon kanssa, ja sitten lähdin pitkästä aikaa vanhalle ystävälle käymään. Koirat sai taas rautaisannoksen villejä lapsia siinä samalla, mutta hyvin ne kyllä pärjää, varsinkin Jeriko. :) Täytyy pentuakin heti totuttaa lapsiin sitten kun tulee. Vierailulta lähdettiin maneesitokoilemaan ja ai kun olikin hyvät treenit! :) Ukko on kyllä ihan uskomattoman innoissaan, kun otan sitä autosta maneesin pihassa. Tykkääkö se hassu koira rallitokosta todella noin paljon? :D Tehtiin saksalaista käännöstä, edestä istumasta selän takaa kiertäen perusasentoon siirtymistä, edessä peruuttamista ja näiden kombinaatioita. Hitsi kun Heikki keksi mulle vaikeita tehtäviä, itse olin aivan jalat ja kädet solmussa. :D Sitten vielä seuraamista ja hyppyä, sekä pakalla istumista kun kierrän ympäri.
Jerikon kanssa tehtiin tottista. Ensin seuraamista ja siinä taas jo aiemmin huomattu asia, että tuppaan kävelemään liian kovalla tempolla. Kun tahtia vähän rauhoitti (olen siis normielämässäkin kamala harppoja :D ) niin loppui Jerikolta etuosan pompottaminen ja aiemmin kuulunut pieni "piip" hiljeni. :) Tosi hienolla vireellä Jeriko kyllä seurasikin sitten, se on kyllä hieno koira! :) Tehtiin myös luoksetuloa ja sitten tasamaanoutoa niin, että kun Jeriko nosti kapulan kähdin karkuun, ja saatiin sillä hyvin vauhtia ja voimaa palautukseen. Uskokaa tai älkää, näinkin yksinkertainen harjoitus on jäänyt multa aiemmin ihan kokonaan tekemättä. Sitten sama temppu n. 60 cm korkealla lautahypyllä ja hieno rento ilme siinäkin joten siihen jätettiin (korkeammaksi ei olisi saanutkaan).
Perjantaina käytiin Ilonan kanssa tekemässä pienet vetotreenit Ukolle ja Millille. Ukko on kyllä aikamoinen vetäjä, ei voi muuta sanoa. Sillä on kapasiteettia mennä todella lujaa ja varsinkin tasaisella tai alamäkeen, kun mun paino ei haittaa menoa, se menee todella lujaa! Ylämäissä Ilona ja Milli aina saavutti meitä (hyvä Milli, huono mun
tekniikka ;( ), mutta mäen laella Ukko repäisi taas kaulaa niihin, kun
mä en enää haitannut menoa niin paljoa. Sen voi itse asiassa päästää hyvinkin vapaasti juoksemaan alamäkeenkin ja se pystyy pitämään vedonkin aika hyvin päällä eikä ole minkäänlaista vaaraa, että jalat menisi solmuun. Ukolla on luonnostaan niin pitkä laukka ja voimakas ponnistus, että se pääsee kyllä todella oikeuksiinsa tässä. :)
(Yksi agilityn ongelmista varmaan on tuo luontaisesti hyvin pitkä laukka, ei vaan oikein sovi sinne agilityesteiden väliin)
Lauantaina käytiin pitkästä aikaa lenkillä Katrin ja Patun kanssa. Patu on käyttölinjainen labbis-uros, taitaa olla iältää aika lailla Ukon ja Jerikon välistä, ja ollaan tunnettu Patu ihan pennusta saakka. Kun vielä opiskeltiin ja molemmat asuttiin Tampereella niin käytiin melko useinkin lenkeillä yhdessä. Tehtiin oikein kunnon lenkki Birgitan polulla, jätettiin auto toiseen päähän ja ajettiin sitten toiseen päähän jne. Matkaa tuli vajaa 10km, keskiosa matkasta vähän vähemmän kävellyllä polulla, jossa sai ihan tarpoakin, ja sitten alku ja loppupää paremmin tallaantuneella polulla. Jotenkin lenkin alkuvaihe oli ihan hassu, Ukko tuntui pelkäävän saavansa turpaan Patulta ja Jerikokin (ehkä Ukosta johtuen) jotenkin epätavallisen kireänä (vaikka Patu ei todellakaan ole mikään rähisijä ja oli vaan hämillään bortsujen oudosta käytöksestä). Sitten kuitenkin kun mentiin pätkä järven jäällä, niin Jeriko totesi, että eihän täss nyt mitään, alkoi haastaa Patua juoksemaan ja sen jälkeen Ukkokin unohti jäykistelynsä. Tosi hassu tilanne, kun kuitenkin tunnetaan ennestään vaikkei ole pitkään aikaan nähty, eikä pojat ole muutenkaan yleensä vieraidenkaan kanssa noin vaikeana vaan voi mennä vieraassa porukassa ihan miten vaan..
Eilen iltapäivällä käytiin taas vähän pentuja palluttelemassa ja olihan ne kyllä söpöjä ja nyt jo niin paljon aktiivisempia! :) Onhan sieltä alkanut suosikki/suosikit muotoutumaan, jännä nähdä niitä tässä vielä, että millaisiksi kehittyy. :) Kännykameralla alkoi olemaan aika mahdotonta saada kuvia (joistain sai, toisista ei), mutta pakko laittaa muutama. ;)
Tyyli se on tuokin. ;) Tiukasti kiinni alanisällä ja tässä asennossa viihtyi aika pitkän tovin :D
Tänään sitten vielä touhukas päivä. Miikku kävi hieromassa Jerikoa (Ukolla on ensi torstaina fyssari, mutta en ollut siihen Jerikolle varannut, kun on ollut niin hyvässä kunnossa) ja Jerikoa tosiaan oli vedoista mennyt aika jumiin. Lähdettiin sitten Ukon kanssa kicksparkilla treenaamaan Liisa-Idan ja Kiden kanssa. Tehtiin järven jäällä 2,4 km lenkki, joka oli varmaan ihan maksimi lenkki mitä kannattaa kicksparkilla tehdä ainakaan tässä vaiheessa, kun halutaan kuitenkin, että koirat menee niin lujaa kuin pääsee. On toi kicksparkin vetäminen koiralle huomattavasti raskaampaa kuin hiihtäjän kanssa meno. Mutta hyvä voimatreeni tuli siis tehtyä. :) Ukko veti hienosti.
Pääsin Liisa-Idalle ja Pasille suihkuun ja sain vielä hyvää ruokaakin. Pieni lepo siis väliin ja sitten lähdettiin maneesitokoihin Ukon kanssa vielä. Ajattelin ensin, että luuleeko se meidän lähtevän uuteen vetotreeniin, kun niin innoissaan veti maneesille, mutta kun Ukko teki saman myös kahden muun lyhyen treenipätkän alkuun, niin kai se vaan tykkäsi jo viime viikonloppuna kun tehtiin rallitokoa?! :D
Tehtiin edessä peruuttamista, selän takaa kiertämistä sekä edestä istumasta sekä saksalaisena käännöksenä liikkeestä, spiraalia sekä oikealla puolella seuraamista (eka kerta ja Ukko lähti tosi luontevasti siihen!). Ukko tuntui kyllä kovin aidosti tykkäävän eli tällä tiellä varmaan sitten jatketaan. Mitä en tekisi mun hassun hömpän mielihalujen eteen..? ;)
Uusi vuosi meni kotona. Meillä oli lopulta kaksi koiraa paukkuja evakossa, löytökoira-Roosa joka on isoveljelläni nykyään ja pikkusiskoni hänen avomiehensä koira Jumbo. Aattoilta meni rauhallisissa merkeissä, meille kuuluu vain vähän paukkuja, mutta on se kyllä kiva ettei omat koirat suuremmin niitä silti pelkää vaikka Linnainmaalla isommassa paukkeessa Ukolla ei enää ollutkaan ihan kivaa. Roosa kuitenkin pelkäsi paukkuja ihan oikeasti ja viimeiselle pissatukselle viedessä joskus yhdeksän aikaan kuului kaukaa paukku jonka jälkeen Roosa halusi välittömästi sisälle eikä suostunut lähtemään ulos ennen kuin aamulla. :(
Sunnuntaina olikin heti vuoro vuoden ensimmäisten treenien. Käytiin ensin tekemässä hyppytekniikkaa poikien kanssa, kivasti sain tehtyä kolme erilaista sarjaa molemmille Susan Salon kirjasta: lead change grid, Figure-8 grid ja pitenevä sarja loppuun kokoamisen ja kääntymisen jälkeen jotta koirat sai venyttää pitkiksi. Oikein kivasti tuntui menevän, harmi vaan ettei ollut nyt ketään kaveria mukana niin ei saanut videolle.
Illalla mentiin sitten vielä maneesi"toko" vuorolle, joka siis mun kohdalla on tarkoittanut lähinnä tottista Jerikon kanssa. Motivaatio tottiksen treenaamiseen on kyllä ollut aika matala, kun jotenkin on jo niin tottunut siihen rytmiin, että pk-lajit on talvella tauolla. Päätin sitten tehdäkin rallitokoa Ukon kanssa! :D Treenikavereilla oli "kylttejäkin" ja vähän tietämystä siitä miten asiat pitäis tehdä, joten ei kun kokeilemaan. Ukko teki aika kivasti, itse vaan pitäisi muistaa käyttää se mahdollisuus hyväksi, että kehua ja hokea saa vaikka kuinka paljon. :P Mitään kauhean vaikeita juttuja 1-luokassa ei olekaan, ainoat opettelu vaativat asiat on edestä takaa kiertämällä sivulle siirtyminen sekä saksalainen käännös. Ja ettei istu perusasentoon jos se ei ole liikkeessä tarkoitus (on kyllä typerä sääntö, kun ottaa huomioon sen ettei muissa tottelevaisuuslajeissa koira aina opetetaan istumaan perusasentoon ja tässä yhdessä sitten halutaankin tehdä päinvastoin).
Saatoin jopa innostua siinä määrin, että voisin nyt talvella Ukon kanssa vähän rallitokoa treenailla ja katsoa mihin se johtaa. Jospa tässä olisi meille yhteinen laji? Onhan rallitoko käynyt mielessä aiemminkin, mutta olen karsastanut koko lajia niin paljon että ennen kuin nyt en ole vakavissani harkinnut sen treenaamista.
Ukolle tuli postissa värinäpanta. Täytyy katsoa saisiko sen avulla opetettua luoksetulonkin, että olis sellainen "varmistus" jos on kaukana eikä meinaa kuulla..
