perjantai 24. syyskuuta 2010

Viikolla podin vatsatautia ja sen jälkeen oli aivan veto pois, treenaamiset jäi siis vähemmälle. Tänään otettiin kuitenkin lenkin lomassa pienet treenit koulun kentällä. Yksin on vähän mälsä treenata ja helposti jää hinkkaamaan jotain, mutta aika hyvä menetelmä oli jättää herkkupussi kentän laidalle ja ottaa vaan kourallinen herkkuja, sitten kun ne loppui niin piti pitää tauko ja hakea lisää ja vaihtaa samalla aihetta. Ensin otettiin lyhyt paikkamakuu, arviolta 30 sekuntia. Ajattelin että näin yksin treenatessa on hyvä ottaa välistä lyhyempi ja helpompi paikkamakuu, kun porukassa tulee makuutettua vähän pidempään.

Sitten otettiin liikkeestä seisomista, hienosti kyllä menee, nyt pystyi ottamaan jo pienestä hölkästä. Seuraamista en siis ole tämän yhteydessä ollenkaan vaatinut kun ei se oikein sujukaan. Se on kyllä yksi tosi kumma juttu! Lenkillä kotiin päin tullessa Jeriko saattaa tarjota tosi paljonkin hienoa seuraamista ja pitkiä pätkiäkin, mutta treenatessa ei vaan onnistu...?? Pitäisikö treenatessa yrittää tehdä siitä enemmän lenkin omaista, kävellä vaan hihnassa ja odottaa että Jeriko alkaisi itse ottaa kontaktia ja siitä poikia seuraaminen..?

Otettiin sitten luoksetuloa kasvavalla etäisyydellä ja nopeutta vähän hakien. Jätin Jerikon sivulta paikalleen ja hölkkäsin tai kävelin reippaasti muutamien metrien päähän ja kutsuin innokkaasti. Edestä istumasta vapautin suoraan enkä ottanut ollenkaan perusasentoon siirtymistä, Jeriko kuitenkin osaa sen hyvin enkä halua että se alkaa ennakoimaan sitä. Noin 10 metrin etäisyyteen päästiin, en halua hätäillä tämänkään kanssa vaan mieluummin pidän kiinni siitä että suoruus säilyy ja suoritus on muuten puhdas, ja pikku hiljaa vaan lisään etäisyyttä. Kivasti Jeriko kyllä tuli, suoraan ja reipasta laukkaa, uskon kyllä että nopeus vielä kasvaa kun jatketaan etäisyyden kasvattamista.

Hihnakävelyyn ollaan otettu taas uusi elementti: tempon vaihtelut. Varmaan tällaisen vinkin joku antoi jo aikoja sitten mutta meni sitten vaan ohi, nyt luin sitten yhdestä kirjasta ja päätin kokeilla. Näyttää kyllä heti toimivan paremmin kun vaan perus pysähtyminen kun hihna kiristyy, antaa paljon selkeämmän kuvan koiralle siitä mitä pitäis tehdä kun vaihtelee kävelytempoa ja palkitsee siitä että pysyy mukana. Kontaktin ottaminen lisääntyi heti todella paljon! Kuonopannan käyttö on jostain syystä päässyt unohtumaan, pitäisi taas jatkossa muistaa pitää sitä mukana jos tulee tiukka tilanne niin ei tarvitse hermojaan menettää kun kaksi kovaa pätää lyö yhteen. :D Mutta siis hyvältä näyttää, uskon että tää vielä painuu Jerikon kalloon.

Luoksetuloharjoitukset fleksissä on myös jatkuneet, harmillisen harvoin kuitenkin sattuu koiria tulemaan vastaan silleen että Jeriko on juuri flexissä ja vielä vähän kauempana.. Eilen illalla kävi kuitenkin niin että pari partacollieta meni risteävää tietä ohitse noin 20 metrin päästä kun Jeriko oli flexissä. Otin vielä vähän itse taka-askelia ja sillä etäisyyttä, ja kutsuin luokse, ja Jeriko tuli ja tuli vielä ihan perille! Palkkiotkin kelpasi ja tuntui jopa olevan ihan mielissään siitä kun iloitsin! Selvä parannus, yleensä sitä ei oikein herkut kiinnosta eikä sitä juurikaan ole enää saanut perille asti tulemaan. Mutta tämä meni hyvin, näitä lisää! :)

tiistai 21. syyskuuta 2010

Eilen oltiin treenaamassa Tuijan ja Ronjan kanssa. Otin Jerikon kanssa pitkästä aikaa ulkona liikkeestä pysähtymistä, ja vaikka se on sisällä mennyt niinkin hyvin että pienestä hölkästä pysähtyy hienosti, lähdin ulkona vaan varovaisesti peruuttaen kokeilemaan. Hienosti se kuitenkin meni, ihan muutamia toistoja otettiin ja sillä selvä. Tuijalle taas kiitos siitä että osaat sanoa milloin lopetetaan ettei vahingossakaan jää hinkkaamaan jotain suoritusta.
Aioin yrittää ottaa myös seuraamista, mutta Jeriko ei meinannut oikein perusasentoonkaan rauhoittua niin palkkailin vaan siinä istumisesta ja hyvästä kontaktista. Lopuksi ihan yksi askel.
Viimeisenä otettiin pari hyppyä Tuijan esteellä, hyvin meni sekin. Yhden kerran lähetin kuitenkin liian kaukaa ja siinä Jeriko jäi vähän hämilleen.

Treenien jälkeen lähdettiin lenkille ja olin vähän epävarma uskaltaako Jerikoa pitää vapaana. Ajattelin kuitenkin että kokeillaan kun on jo toinen koira mukana niin ei ne vieraat välttämättä niin paljon kiinnosta. Ja kun Ronjalla on niin varma luoksetulo niin toivoin että ehkä se vähän niin kuin "imisi" Jerikonkin mukana takaisin. Toisin kuitenkin kävi, yhden koiran luokse Jeriko ehti karata ja sitten joutui flexiin. Flexi oli kyllä tällä reissulla aika rasittava kapistus. Yksin lenkkeillessä se vielä toimii, mutta nyt Jeriko veti koko ajan narun joko Ronjan, Tuijan tai jonkun vastaantulijan eteen, ja välillä meinasi oikein inhottavasti kieputtaa narun Ronjan ympärille. Mitenkään ei ole hyvä siis ja hermo siinä kyllä paloi. Kumma kun muuten osaa kävellä yhtä puolta tietä mutta nyt oli pakko koko ajan seilata edes takas. Toivottavasti tosta flexistä pääsee pian eroon!! Muutamia kertoja saatiin kyllä harjoiteltuakin flexissä luoksetuloa kun koiria tuli vastaan, toivotaan että tästä nyt on oikeasti jotain apua.
Hyvä puoli Jerikossa on kuitenkin se, että vaikka se karkaisi, niin aina se menee tosi iloisesti muiden koirien luokse eikä ole millään tavalla uhkaava. Ei ole siis kivaa kyllä sekään mutta ei ainakaan ole muista koiran ulkoiluttajista niin uhkaavaa.. Vähän toisenlainen tapaus kohdattiin lenkillä, ei tosin onneksi vapaana, ja pystyi taas olla edes vähän tyytyväinen Jerikoon vaikka muuten ottikin päähän.

Innostuin vähän Ronjan hienosta edistymisestä kapulan kanssa, ja päätin itsekin tänään kokeilla pitkästä aikaa kapulan pitämistä. Otin käyttöön kevyemmän litteäpäisen harjoituskapulan jonka olin ostanut jo aikoja sitten ennen Jerikon edellistä taantumista. Nyt siis ekaa kertaa sen kanssa harjoiteltiin, mutta Jeriko oli selvästi innoissaan kun otin sen esille. Ensin palkkasin koskettamisesta, sitten heti jo suun aukaisemisesta ja suuhun ottamisesta. Meinasin vähän alkaa sitä otetta taas säätämään pikkaisen heiluttelemalla kapulaa, mutta Jeriko alkoi taas tuskastumaan ja jätin sen kokonaan väliin. Sen sijaan leikin ensin vähän köydellä, ja sitten kapula suuhun ja hienostihan se pysyi! Muutamia toistoja tein niin että palkkasin leikillä, pari toistoa peräkkäinkin nakkipalkalla ja sitten taas leikkiä, ja hienoon 10 sekunnin pitoon taas noustiin! :)
Ja sitten lopetin ja laitoin kapulan laatikkoon, katsotaan milloin uskaltaisi uudestaan.. ;)
Jeriko kuitenkin selvästi tarvitsee pientä vireen nostattamista (ainakin näin kotioloissa kun on muuten niin rauhallinen) ennen kapulan pitämistä, kun vire on kohdillaan niin hienosti pitää! Ei pidä taas sortua liikaan harjoitteluun, mutta olisihan se kiva päästä pian nostoa harjoittelemaan...

lauantai 18. syyskuuta 2010

Onnistumisen elämyksiä

Olin suunnitellut tekeväni tänään aamulla Jerikolla jäljen, ja vaikka sää oli vähän sateinen lähdin kuitenkin jäljen tekoon läheiselle pellolle. Jerikolle oltiin annettu illalla tavallistakin pienempi ruoka-annos enkä aamulla antanut mitään, käytin vaan pikaisesti pissalla ennen kuin lähdin. Pelto oli kasvanut lisää heinää loppukesän aikana ja kasvillisuutta oli sitten aika paljonkin.
Tein tarkoituksella lyhyen jäljen, ehkä noin 30 metriä, ja laitoin joka askeleelle frolicin/makkaran. Loppujäljestä alkoi herkut käydä vähiin ja tein muutaman metrin niin että joka toisella askeleella herkku. Tyhjiä välejä en jättänyt ollenkaan. Tarkoitus oli tehdä myös suora jälki, mutta alkuun tein vahingossa jonkun ihme kaarroksen kunnes sitten tajusin suoristaa reittini. Aika hyvä ja helppo jälki silti.

Poljin sitten kotiin hakemaan Jerikoa, ja matkalla alkoi satamaan oikein kunnolla. Sanokaa nyt joku viisaampi että miten vesisade vaikuttaa koiran jäljestämiseen kun en sitä oikein itse ymmärrä. Tai sitten toi alusta, mikä on oikeasti hyvä peltoalusta tehdä jälkeä? Haittaako kasvillisuus vai onko se parempi että on jotain mihin haju jää "kiinni"?

Anyway, jälki ehti vanhentua 25 minuuttia. Kotoa lähtiessä Jeriko oli tosi innoissaan ja kulki nenä kiinni maassa, onneksi olin päättänyt mennä nyt koko matkan flexissä niin sai mennä vapaammin eikä tarvinnut ottaa intoa pois hihnakävelyn vuoksi. Puhelin Jerikolle matkalla jäljen teosta, pitäisi varmaan ottaa tavaksi niin tulisi vielä selvemmäksi mitä ollaan menossa tekemään.
Pellolla herkkuruudussa saatiin taas vire sopivaksi, mutta kerran Jeriko meinasi lähteä ruudusta ja pelkäsin jo ettei sitä taas kiinnosta yhtään. Otin sen sitten äkkiä pois kun vielä haki herkkuja ja sitten jäljelle.

Hyvin lähti liikkeelle, nenä kiinni maassa ja kävi oikeastaan joka askeleen läpi. Ei kuitenkaan edelleenkään syönyt kuin muutamia herkkuja, ehkä joka kolmannen tai neljännen. Hyvin meni kuitenkin nenä kiinni maassa, kerran kävi sivussa mutta palasi itse heti takaisin jäljelle. Keskivaiheilla jälkeä nosta päänsä ylös ja katseli vähän ympärilleen ja aattelin jo taas että siihen loppui jäljestys, mutta sitten laski taas päänsä ja jatkoi hyvää jäljestystä. Vauhtia joutui edelleen ottamaan vähän pois, mutta kyllä Jeriko meni rauhallisemmin kuin yleensä ja kävi tosiaan joka askeleen läpi. Sitten jo tulikin jäljen loppu ja kaikki meni kyllä niin kuin olin toivonutkin: jäljestys sujui hyvin ja Jerikolle jäi selvästi halu vielä jatkaa jälkeä. Nappisuoritus! :)

Ollaan nyt ulkoilutettu Jerikoa osittain flexissä, niissä paikoissa missä yleensä päästettäisiin vapaaksi ollaan laitettu flexiin. Mutta eipä niitä koiria nyt sitten tietenkään ole vastaan tullut kun olisi ollut hyvä harjoitella! ;(
Eilen oltiin Jerikon kanssa Ylöjärvellä mun kaverin luona käymässä ja päästin sitten Jerikon talon pihaan vapaaksi. Talon takaa kulkee kävelytie jonne Jeriko sitten karkasi kun ohitse meni juoksuinen narttu. Varmaan haistoi sen, kun talo on kuitenkin siinä pihan ja tien välissä niin ettei sinne näekään.. Kävin sitten hakemassa Jerikon pois, mutta päästin sen liian aikaisin uudestaan irti ja Jeriko pinkoi taas perään. Koira ja omistaja oli jo ehtineet jonkin verran kauemmaksi, mutta kun ehdin kävelytielle ja kutsuin Jerikoa niin se tuli!! Pieni ihme sekin ja olin tyytyväinen. :)
Ja torstaina kun oltiin treenaamassa Tuijan ja Saran kanssa, Jeriko ei karannut kertaakaan Ronjan ja Theban luo! Jo siihen voi olla tosi tyytyväinen, mutta meni muutenkin ihan kivasti, otin muutaman eteen istumisen ja siitä perusasentoon siirtymisen, ja pari askelta seuraamista. +TOSI paljon leikkiä! Vinkusiili oli mukana ja sitä heittelin, se olikin Jerikon mielestä tosi kivaa eikä varmaan sen vuoksi ollut tarve karata tyttöjen luo. Vähän ehkä nosti jo liikaa kierroksia, joku vähemmän kiva lelu olisi suoritusten kannalta ehkä parempi, mutta tärkeintä että oli kivaa. :)

tiistai 14. syyskuuta 2010

Löytyihän sitä motivaatiota taas vaihteeksi

Ollaan ruokittu Jerikoa tässä pari päivää vähän vähemmän enkä ole ottanut sen kanssa mitään tokotreeniä moneen päivään. Parina päivänä sen sijaan harjoittelin kissojen kanssa vanhoja temppuja samalla kun käskin Jerikon makaamaan paikoillaan. Eihän se siellä koko aikaa aina meinannut pysyä, mutta hyvä harjoitus silti kun nostatti Jerikon kierroksia ja halua treenata. Enkä silti ottanut siihen perään mitään treeniä.

Nälässä pitäminen ja treenitauko on kannattanut, tänään Jerikolta löytyikin sitten jo hyvin intoa harjoitella, innostui jo kun kasasin tavaroita ja kentälläkin pysyi hyvin lähellä ja oli selvästi kiinnostuneempi kuin monesti aikaisemmin. Otettiin sitten lyhyet harjoitukset luoksetuloa ja perusasentoon siirtymistä, ja PALJON leikkiä. Edelleen on keskittymiskyky tosi lyhyt, mutta lopetin kuitenkin sen verran nopeasti että ehti saada onnistuneet ja hauskat toistot ennen kuin Jerikon kiinnostus lopullisesti lopahti. Ja sitten vaan leikittiin Jerikon lempileluilla. Taidan alkaa pantata varsinkin vinkuvaa siiliä joka on ehdoton suosikki, ja vedän sen esille ainoastaan treenikentillä. ;)









Treeni meni tosiaan kyllä hyvin, yhtä hyviä suorituksia antoi kuin kotona sisälläkin; luoksetulon asento suora ja hyvin tiivis, perusasento useimmiten juuri hyvä (sitäkin voisi kyllä vielä harjoitella että oikea asento tulee varmasti joka kerralla). Olen siis erittäin tyytyväinen.





Jatkossa täytyy siis vaan muistaa harjoitella oikeasti vähemmän, pitää useamman päivän taukoja välissä ja sitten vaan lyhyitä hauskoja treenejä niin kauan kuin tätä murrosikää jatkuu. Ja varmasti vaikuttaa sekin kun samaan aikaan oman hormonimyllerryksen kanssa ulkona on koko ajan juoksuisten narttujen hajuja, meneehän pieni kova pää sekaisin vähemmästäkin! ;)



Toistaiseksi ei olla päästetty eikä päästetä Jerikoa ulkona vapaaksi, vapautta simuloi fleksissä kulkeminen. Luoksetuloon ei voi tällä hetkellä millään tavalla luottaa, pikemminkin siihen voi luottaa että se ei toimi jos tulee koira vastaan, niinpä on parempi estää väärä toiminta ja harjoitella luoksetuloa koirien läheisyydessä flexin antamissa rajoissa. Katsotaan miten tämä edistyy ja toivotaan että luoksetulo taas tuosta paranee.

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Huonoa jäljestystä

Mietin tänään aamupäivällä että pitäisikö sitä lähteä jälkeä taas tekemään, ja Tuija sitten sattui olemaan samoissa ajatuksissa ja laittoi viestiä, ja me lähdettiin Annalaan tekemään peltojälkeä. Vähän säheltäen lähdin liikkeelle kun unohtui valjaat, jälkiliina ja vesipullo kotiin, mutta pelto oli ihanteellinen: sänkipelto josta heinä oli oikeasti lyhyeksi niitetty eikä siis ollut kasvillisuutta minkä läpi pitäisi oikein kahlata. Vaikutti ainakin omaan silmään oikein ihanteelliselta ja helpolta jäljestysalustalta. Tallasin Jerikolle noin 100 metrin jäljen, johon loiva kaarros oikealle sekä vasemmalla. Makkaroita/froloceja kylvin aluksi joka askeleelle, välillä sitten joka toiselle ja väliin pieni pätkä jossa ei ollut ollenkaan. Jälki vanheni aika lailla puoli tuntia.

Välissä käytiin pienellä kävelyllä metsässä ja koirat sai juosta. Otin tämän sitten harjoittelun kannalta ja kutsuin Jerikoa aina välillä luokse ja vapautin uudestaan leikkimään, se meni ihan mukavasti.

Jäljelle Jeriko sai lainaan Ronjan valjaat jotka olikin ihan sopivat, ja pidemmän hihnan. Aluksi herkkuruudulla vire laski taas mukavasti, mutta Jeriko ei tuntunut malttavan yhtään jäädä napsimaan herkkuja vaan meinasi lähteä omia aikojaan jatkamaan. Jäljelle lähtö oli melko rauhallinen ja ihan hyvän oloinen, kolmiosta Jeriko söi muutamat herkut ja jatkoi eteenpäin, mutta sitten katosi jäljestys ihan kokonaan. Jeriko nosti päänsä ylös ja seurasi jälkeä miten sattuu, kauhealla vauhdilla olisi vain mennyt eteenpäin ja koko ajan meinasi lähteä jäljestä sivuun. Yhtäkään makkaraa/frolicia ei jäljeltä nostanut, haahuili vaan eteenpäin. Kun pysähdyin Jerikokin jäi vaan istumaan ja katselemaan maisemia. Yritettiin sitten helpottaa ja Tuija toi loppupalkan lähemmäksi, mutta kun ei sitä jäljestystä edelleenkään tullut niin jätin vaan kesken ettei Jeriko saa mitään palkkaa tuollaisesta työskentelystä. Täytyy ensi viikolla kokeilla niin että jättää Jerikolta pari edellistä ruokaa väliin että olisi oikein kunnolla nälkäinen, ja jos ei sittenkään kiinnosta niin taitaa jäädä meidän jälkiharrastus siihen, en jaksa hakata päätäni seinään jos Jerikoa ei edes kiinnosta koko laji.

perjantai 10. syyskuuta 2010

Helkkarin taantumiset

Aaargh, nyt kyllä taas ottaa niin hitosti päähän! Ollaan tässä harjoiteltu luoksetulon edessä istumisesta perusasentoon siirtymistä. Tänään otin pari harjoitusta sisällä ja meni hienosti, mietin että alkaa olemaan aika valmis suoritus etäisyyden lisäämiseen. Sitten lenkin lomassa ajattelin ottaa pari harjoitusta koulun kentällä, mutta eipä sitten otettu kun Jeriko ei tahtonut tehdä yhtään mitään. Kävi vaan maahan kun kutsuin, ja silloinkin kun tuli luokse tuli vähän huonoon asentoon tai erkaantui asennosta heti katselemaan ympärilleen. Tai sitten vaan katseli koulun pihaan ja meinasi lähteä mopoauton perään. Kai näihin pitäisi jo olla tottunut mutta tosi turhauttavaa. Simppeli liike jonka Jeriko osasi jo hyvin, mutta nyt ei suostu sitten sitäkään tekemään.

Eniten hiusten repimistä tässä kuitenkin aiheuttaa se että toi luoksetulo on nyt niin taantunut että huh huh.. Normitilanteessa ilman häiriöitä tulee kyllä edelleen luokse ihan hyvin, mutta nyt on alkanut karkailemaan koirien ja toisinaan myös ihmisten luokse! Iloiset kutsut kaikuu aivan kuuroille korville, eikä auta karjaistut kiellotkaan. Olen sen sitten hakenut oikein tiukasti pois sieltä ja palauttanut sinne mistä lähdettiin, mutta ei tohon kovaan kalloon tunnu mikään painuvan. Tänään kyllä paloi niin hihat ton kanssa että jopa Jerikolta sai jotain liennyttäviä signaaleja, mutta ei se kyllä mieltä mitenkään paranna ja seuraavalla kerralla karkaisi varmaan ihan yhtä lailla. Ei kai tässä auta muu kuin pitää koira sitten vaan kytkettynä, en tiedä oppiiko se koskaan pois tosta kun nyt on niin innostunut karkailusta. Vaikea sitä on opettaakaan kun luoksetulo on muuten varma, mutta ei vaan jos tulee koira. Miten loihtia itselleen tilanne jossa Jeriko vähän niin kuin huomaa että vastaan tulisi koira mutta ärsyke olisi kuitenkin normaalia lievempi?? Siinäkö meni meidän haaveet mistään kisaamisesta tai muiden koirien kanssa harjoittelustakaan kun tota ei saa millään kuriin?? :(

lauantai 4. syyskuuta 2010

Treenihullu ei treenaamista lopeta

Enpä sitten mihinkään kuukauden taukoon pystynyt treenaamisessa, itse asiassa meni ehkä 5 minuuttia edellisen tekstin julkaisusta kun taas jo harjoittelin luoksetulon eteen istumisen paikkaa. :D Seuraavana päivänä mentiin treenaamaan vielä Sannan ja Idan kanssa. Idaa en ollutkaan nähnyt sitten lukioaikojen, enkä siis myöskään hänen kahta nöffiään. Sannan koirat suhtautuu näihin mustiin jättiläisiin aika varauksella, mutta kun Jerikon päästi lopuksi leikkimään niin ei tuottanut mitään ongelmaa, Jeriko on niin ihanan reipas! :) Aluksi vähän jännitti, mutta sitten lähti juoksuttamaan isompiaan ja näki kuinka nautti juoksemisesta. Eikä edes se että pari kertaa jyrättiin hätkähdyttänyt yhtään. Itse treenikin meni ihan ok, sitä luoksetulon paikkaa otin ja seuraamista. Seuraaminen ihan ok, mutta ei ollenkaan niin hyvä kuin nuorempana.

Tortaina treenattiin Tuijan kanssa. Tuijalla oli toko-este mukana, ja otettiin Jerikon kanssa ensimmäiset harjoitukset hyppyä. Mukavasti meni. Sitten toimittiin Ronjalle paikkamakuun häiriönä, otettiin seuraamista (meni taas ihan ok, mutta ei mitenkään erityisen hyvin) ja kaukokäskyjä. Kaukokäskyt Jeriko on sisäistänyt tosi hyvin, ei yritä yhtään hinautua mua kohti ja tekee liikkeet tyylipuhtaasti.
Anita soitteli treenien aikana ja uudestaan niiden jälkeen, ja hyvä että soittikin, huomautti tosta meidän takajäljen ajamisesta. En mitenkään tarkoituksella sitä ajanut, mutta kun keräsin merkkejä annoin Jerikon käydä jälkeä läpi sen kummemmin ajattelematta! Mutta hyvä että tuli tässä vaiheessa selväksi, ennen kuin Jeriko oikein tottuisi tekemään takajälkeä!

Tänään olin aamulla katsomassa ryhmänäyttelyä Tampereen vinttikoiraradalla. Ronja oli juniori-kehässä. Ja hienostihan se meni, Ronja sai sertin ja oli VSP. Siinä katsellessa jäi vähän harmittamaan että se ilmoittautuminen pääsi menemään multa ohi, mietitytti miten Jeriko olisi nyt pärjännyt. Siitä on nyt ainakin tullut enemmän aikuisen näköinen ja turkki on aika hieno, mun mielestä ainakin. :) Tuija sitten ehdotti että lähdettäisiin Seinäjoelle KV-näyttelyyn heidän matkassaan, ja niin taidetaan tehdä. Aika jännä paikka kun on hallinäyttely ja vielä KV, mutta kokeillaan. :) Nyt sitten vaan paljon canicross-lenkkejä alle ja kunnon harjoittelua kehäjuoksusta ja seisomisesta.

Seuraamisen olen ajatellut jättää toistaiseksi treenivalikoimasta kun ei se treeneissä oikein suju toivottavalla innokkuudella. Sen sijaan normaalien lenkkien päätteeksi kotia lähestyessä Jeriko alkaa tosi paljon tarjoamaan kontaktia ja seuraamista, ja olen käyttänyt niitä hetkiä hyödyksi ja ottanut pieniä seuraamispätkiä jotka on mennyt jo paljon paremmin. Vähän kyllä liian lähellä taitaa Jeriko jo seurata.. Täytyy kiinnittää siihen vähän huomiota..

Luoksetulon paikka on tullut hienosti kuntoon, lamppu syttyi Jerikon päässä ja osaa nyt tosi hienosti korjata asentoaan jos menee huonosti, pääasiassa tulee kyllä suoraan asentoon heti kerrasta. Vaikka pyytäisin sen eteen suoraan sivulta! :) Siis todella hyvin on nyt tajunnut mikä on homman nimi. Asento on kyllä tosi hieno vaikka itse sanonkin, oikein oppikirja mallinen: istu suoraan ja tiiviisti, katse suoraan silmiin ja leuka tiiviisti reisien päällä. Pikku hiljaa voi alkaa sitä etäisyyttäkin sitten ottamaan ja nopeutta. Ja tästä on tullut ehkä Jerikon uusi lempiliike, ainakin tarjosi sitä tänään perusasennon sijaan vaikka perusasento on ollut edellinen lemppari!
Pysähtymistä ollaan myös hiottu, siihen ei olla vielä noin varmaa tasoa saatu, mutta harjoitus jatkuu. Tänään otin niin että heitin pallon naksun jälkeen taakse palkaksi, enpä kyllä huomannut että olisi tullut eroa suoritukseen, ehkä jopa hämääntyi tästä..