torstai 29. elokuuta 2013

Tokopohdintoja

Jeriko vietti maanantaina ja tiistaina lomaa eikä tehty mitään. Ukkokaan ei päässyt tekemään mitään, paitsi että käytiin tiistaina Laioksella. Ukolle on edelleen kiertymää rangassa vaikka ei kyllä mitään vakavaa. Kuitenkin mennään Laiokselle vielä kuukauden päästä, toivottavasti sitten ei tarvi enää hetkeen käydä. Rangan vinous näkyy kuitenkin Ukossa, kun käydään juoksemassa: alkumatkasta pystyy ravaamaan usein melko lailla suorana, mutta sitten kun alkaa väsyttämään Ukko alkaa juoksemaan aivan vinossa ja nimenomaan niin, että oikea takajalka jää kauemmaksi. Laioksen mukaan lantio olikin jumissa nimenomaan oikealta eikä oikean takajalan liike ollut täysi, joten ilmeisesti Ukko kompensoi tätä väsyessään juoksemassa lantio vinossa, kun vasurilla vielä pystyy venyttämään pidemmälle. Ja kai se huomaamani tukijalan heikkous oikeaa jalkaa nostaessa myöskin liittyy samaan asiaan... Aloin kuitenkin tämän pohjalta miettimään, että voiko tuo vinous osittain olla seurausta huonopannan käytöstä ja siitä, että Ukko toisinaan kuitenkin vähän nojaa siihen..? Ainakin Laios oli nyt sitä mieltä, että kiertymä lähti nimenomaan niskasta/kallosta ja hoiti sieltä, joten sopisi kuvioon.. En kuitenkaan tullut kysyneeksi. Joka tapauksessa päätin jättää kuonopannan käytön nyt tähän, katsotaan olisiko sillä vaikutusta.

Eilen kävin päivällä tekemässä pienen pienet fiilistelytokot Kyötikkälässä. Jerikolle aluksi ruutua niin, että naksutin ja palkkasin makkaralla virittelyssä kun Jeriko merkkasi ruutua. Sitten vein Jerikon merkille ja lähetin ruutuun, jossa vinkutennispallo oli valmiina. Näitä ihan pari toistoa. Sitten pari toistoa metallinoutoa aivan matalalla esteellä vauhtipalkkana ja hitsiläinen, kun Jeriko lähtikin tulemaan vauhdilla. Viimeisen kun meinas ottaa loppuun asti, niin Jeriko meinaskin porhaltaa musta ohi ja pudotti kapulan odottaen palkkaa. :D Toisella yrittämällä meni sitten oikein. Näiden jälkeen pidin jo pienen tauon ja otin Ukon kanssa pari ruutuun lähetystä ja pari palkkausta hypyltä, kunnes sitten muistin ettei mun pitänyt tehdä sen kanssa, kun oli Laioksella juuri käynyt! :D

Jeriko pääsi sitten vielä tekemään ohjatun merkkiä. Kapulat hieman hautautui pitkään ruohikkoon, mutta merkki meni hienosti. Lähetin vielä noutamaankin siitä ja hienosti Jeriko suoriutui vaikkei ensin erottanut kapuloita. Selkeästi kuitenkin haki, että mikä on reunimmainen eikä tyytynyt ensimmäiseen jonka bongas. Meinasin sitten tämän perään tehdä puun kierrätyksiä ja siitä stoppeja, mutta Jeriko oli yllättäen jotenkin tosi väsähtäneen oloinen, heitti puun varjoon makaamaan kieli vyön alla. Paistoihan silloin aurinko ja oli jotain 19 astetta, mutta ei Jeriko normaalisti noin äkkiä ole väsähtänyt! En tiedä mikä Jerikoa sitten vaivas, mutta otettiin pieni lepotauko ja tehtiin sitten niitä puunkiertoja ja stoppeja tosi onnistuneesti. Illalla vielä agitreenien yhteydessä Marjukka ja Sarit käskytteli maahan ja palkkailin Jerikoa kun pysyi perusasennossa. Alkoihan se paine hellittämään. :)

Tänään käytiin pitkästä aikaa tokoilemassa Tiinan kanssa ja tehtiin Jerikolle kenraaliharjoitus. Ekana ohjatun merkkiä jolle Tiina oli vienyt jo tennispallon, kun hain Jerikoa. Tehtiin ihan käskytettynä kokonaan ja sitten Jeriko saikin yllättyä, kun merkin takana olikin pallo. ;) Toinen lähetys vielä ja hienosti meni! :) Sitten ruutuun lähettäminen, missä myös oli vinkutennispallo valmiina. Teki hienon suoran merkin ja hienosti vauhdilla ruutuun. Tämä jäi yhteen toistoon. Pari palkkausta vielä, kun Tiina käskytteli maahan ja selvästi on tässä jo Jerikolla itsevarmuus kasvanut eikä niin paineistu käskytyksistä. Vikana jäävistä istumista ja seisomista. Ensin istuminen, mikä menikin seisomiseksi. Toisella onnistui ja siitä palkka. Sitten seisominen ja palkka ja vielä istuminen onnistuneesti ja se oli siinä.

Tiinakin nyt kommentoi, että Jeriko oli jotenkin vaisu hänen mielestään ja vaikka ei ollutkaan yhtä väsähtänyt kuin eilen, niin olen kyllä samaa mieltä. Mietin jo eilen, että onko Jerikolla kuitenkin jotenkin viikonlopun jäljiltä nestehukkaa, kun oli kuitenkin pitkät ja rankat päivät, vaikka kyllä juotin Jerikoa niin paljon kuin se vaan suostui juomaan... Ja onhan tässä ollut jo kaksi vapaapäivää ja vettä koko ajan tarjolla, mutta silti se on ainut selitys joka tulee mieleen tollaiselle poikkeavalle väsähtämiselle... Joka tapauksessa pitää vielä kyllä venytellä Jerikoa jos sieltä löytyiskin jotain syytä.. Toivotaan että ei! Kuitenkin olen nyt ylipäätään pitänyt aina viikottain vähintään 1-2 vapaapäivää, mikä on kuitenkin enemmän kuin kesän aikana keskimäärin, joten en oikein uskois että tää mitään yliväsymystäkään on, jollei se sitten voi tulla jälkikäteen... Joka tapauksessa nyt on tehty viimeistelytreenit tosi lyhyinä fiilistelyinä ja toivotaan, että fiilis on hyvä sunnuntaina! Jos nyt saatais se viimeinen 1-tulos, niin olen ajatellut meidän vihdoin siirtyvän taas jäljen ja pk-tottiksen pariin ja että pidetään tokotaukoa ihan reilusti ja aletaan liikkeitä hiomaan taas vasta ensi vuoden SM-kisoja varten hyvissä ajoin.. Toivon mukaan siis Jerikon osalta toko jää tauolle sunnuntain jälkeen.

Ukon kanssa on nyt vähän kaksijakoiset fiilikset. Olen SM-kisojen jälkeen ollut vähän sillä ajatuksella, että heitän kirveen kaivoon kisa-ajatusten suhteen. Vaikka sitten olenkin Ukolle tokoa treenannut, niin koetavoitteet on haudattu täysin. Ja treeneissä Ukolla onkin huippuhyvä fiilis ja into tehdä, Ukolla on sellaista hulluutta ja intoa, joka Jerikolta puuttuu ja voisi kuvitella, että Ukosta saisi hienon tokokoiran. Ainakin jos se kokeessa pystyisi suorittamaan samalla tavalla, niin se olis jo tosi näyttävää ja hienoa menoa. Mutta jotenkin kai pelkään, että jos menen kokeeseen Ukon kanssa, niin joudun taas pettymään ja Ukko tekee samat kuin ennenkin, eli feidaa henkisesti aivan täysin ja saan kalastella sen huomiota koko kokeen läpi... Kai tässä on vähän sekin aspekti, etten halua tulla enää nolatuksi sillä tavalla.

Ja silti Ukko oli nytkin aivan huippu treeneissä. Aivan raivoisa pallonsa perään, seuraaminen oli tosi hyvää ja innokasta ja ainoastaan juoksuun lähdössä tuli pienen pieni erkaneminen, kun Tiina käskytellessään lähti mukaan rinnalle juoksemaan. Tosi nopeasti Ukko senkin kuitenkin selvitti ja jatkoi upeeta seuraamistaan! Takapäänkäyttä käännöksissä on Ukolla kyllä huikeen hyvää! Luoksetuloon on myös tullut hirveästi vauhtia, eikä Ukko nyt ainakaan ollenkaan katsellut mua sen näköisenä, että aikoisi jähmiä. Hieman laajan kaarroksen teki sivulle tuloon, mutta tuli kuitenkin hyvällä vauhdilla. Liikkeestä seisominen ei liikkuroituna meinannut oikein luonnistua, kun ei olla sitä hetkeen tehtykään. Ukko meinasi ennakoida Tiinan käskyä ja alkoi jo siitä käymään maahan. Ei tarvittu kuitenkaan kuin yksi korjaus, että kutsuin uudestaan seuraamaan ja sen jälkeen ei silmäänsä räpäyttänyt Tiinan käskytyksille ja kuunteli hyvin stoppikäskyn. Odottaessa oli hieman levottomat jalat, mutta kuten sanoin, tätä ei olla kokeenomaisena tehty, kun en ole kokeisiin menoa suunnitellut.

Tiina oli kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että Ukon kanssa pitäisi kokeeseen tähdätä, hioa paketti kuntoon ja antaa mennä. Ja ottaen huomioon minkä vaivan olen Ukon eteen nähnyt, niin tavallaan ajatus houkkuttaisi. Mutta sitten se pelko siitä, että menee taas laamailuksi hirvittää. Olen kuitenkin nyt ehkä sillä kannalla, että aletaan treenaamaan sillä ajatuksella, että jos joskus tässä kokeeseen meniskin ja katsotaan miltä alkaa näyttämään. Sellainen muutos tässä nyt tehdään ainakin kokeilumielessä, että hieman alan omaa aktiivisuuttani laskemaan ja edellytämään Ukolta että tekee hommia mun kanssa eikä niin, että mä teen kamalasti töitä ja pidän virettä yllä. Tässä on ehkä vähän tullut vahvistettuakin Ukon laamailua, jos laamailu saa mut vaan aktivoitumaan.. Tästä lähtien Ukko siis päätyy autoon jos ei huvita treenata. Ainakin lampailla viimeksi huomasin sen, että kaari kyllä aukes oikein nätiksi, kun mulla alkoi pinnan palamaan ja oikeasti vaadin. Tämä saa ajattelemaan, että ehkä Ukolta olisi jo aika ylipäätään alkaa vaatimaan asioita. Ehkä Ukko on päässyt liian pitkään liian helpolla...
Vire siis runsaalla palkkaamisella on nyt aivan huikeen hyvä, mutta aletaan pikku hiljaa hakemaan sitä, että Ukko itse kantaisi virettään vaikkei joka välissä pallo lentäisikään ja katsotaan riittääkö rohkeus lähteä joskus Ukon kanssa vielä tokokokeeseen...

sunnuntai 25. elokuuta 2013

SM-tupla ja melkein serti

Tänään alkoi päivä talkoilulla, toimin mini- ja mediluokissa kuuluttajana kunnes sitten piti alkaa valmistautumaan omille maksiradoille. Eka rata oli Jari Suomalaisen harjoittelutuomarin ominaisuudessa tekemä hyppyrata. Tosi kiva rata ja hyvä fiilis, mutta pienen pieni lipsahdus, kun ennen pituutta lähdin kiihdyttämään ja jätin Jerikon taakse enkä katsonut, ja tästä rima alas. Pienestä on kiinni! Tuloksena siis 5 vp, aika -9,23, etenemä 4,55 m/s. :)


Kaksi muuta rataa oli Harri Huittisen tekemiä agilityratoja, kivoja ratoja nämäkin. Harvemmin mitään ikäviä ratoja onkaan. :D Suoran putken jälkeen okserin rima helähti ja luulin itse asiassa, että oli tippunut. Jatkoin kuitenkin rataa niin kuin ei mitään ja se kannatti, sillä nollahan se oli! Lopussa ohjaus oli ihan kökköä ja siinä toki aikaa paloi, hitto vie, kun sijoitus oli nyt 2. ja ensimmäisenä ollut sai sertin! Aikaeroa pari sekuntia, ylimääräiset mutkat kun olis saanut pois, niin äkkiä olis siinä ollut! Tulos siis 0 vp, aika -8,49, etenemä 4,16 m/s.


Kolmannella radalla oli sitten puomi, joka kyllä selvästi hidastaa meidän menoa, pitäis saada se treenattua oikeasti kuntoon niin sais siinäkin aikaa pois. :D Puomin jälkeisen hypyn ohjaus mietitytti ottaako niistopersjätöllä vai ihan peruskäännöksellä pyörittäen. Parissa viime kisassa on kuitenkin niisto mennyt reisille, joten päätin tehdä itselleni epäluontevan peruskäännöksen sitä pari kertaa harjoitteluesteellä otettuani. Okseri ennen keppejä myös mietitytti, mutta päätin kyllä hyvin nopeasti tehdä "myöhäisen valssin" eli vasta hypyn alastulon jälkeen ja se toimi hyvin! Tosin oli kyllä Jerikon taidoista hakea oikeaa keppiväliäkin paljon kiinni, koska kääntyessään se oikeasti ole menossa nenä edellä väärään, mutta korjasi hienosti tilanteen. :) Tältäkin radalta siis 0 vp, aika -5,13, etenemä 3,93 m/s. Sijoitus 4. ja ilmeisesti kolme ekaa ei pystyneet ottamaan sertiä vastaan ja meidän kohdalla taas jäi siirtymättä, kun osallistujia ole alle 40.. :(


Saldona siis tuplanolla ja vielä agiradoilta eli paras vaihtoehto SM-nollia ajatellen. ;) Serti oli harmillisen lähellä, mutta kyllä se sieltä tulee, lisää vaan treeniä. :) Aikamoinen viikonloppu kyllä takana, molempina päivinä lähes koko päivä kisaamassa/talkoilemassa, tänäänkin sitten vielä ratojen purut junior- ja seniorcuppien jälkeen, niin kotiin pääsi lähtemään puol kympin aikaan. :D Mutta siis tulosrikas viikonloppu Jerikon kanssa, joten ei voi valittaa. On toi vaan huikee koira. <3 br="">

lauantai 24. elokuuta 2013

Enää yhtä uupuu

Nyt ollaan tokoiltu jo ihan kohtuullisella tahdilla, noin 2-3 kertaa viikossa. Jerikon kanssa on keskitytty yksityiskohtien hiomiseen eikä liikkeitä ole hiottu kokonaisina oikeastaan ollenkaan. Tänään sitten pistettiin treeni testiin Ylökkin tokokokeessa, jossa tuomarina toimi Mauri Pehkonen. Samalla kentällä käytiin samalla myös Ylökkin juhlakilbailuja eli agikisat pyöri, mutta eipä se näyttänyt koiria häiritsevän. Itse aattelin etukäteen, että voisi vaikuttaa jopa positiivisesti nostattavasti Jerikoon, mutta eipä tainnut vaikuttaa mitenkään.. :D

Paikkaistuminen 10: Oikein moitteeton suoritus.

Paikkamakuu 8: Jeriko oli toisena rivissä ja selvästi paineistui vieruskaverin käskytyksestä ja tarvitsi toisen käskyn maahanmenoon. Tätä on kyllä treenattukin, kun selkeästi Jerikolle vaikea paikka sulkea korvat muiden käskyiltä ja sitten olla kuitenkin edelleen tarkkaavainen. Lisää treeniä siis tarvitaan. Lisäksi Jeriko kuulemma haisteli vähän maata, kun liikkuri ohitti ensimmäisen kerran, toisella kerralla ei enää välittänyt.

Yksilöliikkeet tehtiin kahdessa osassa ja kas kuinka ensimmäisessä osiossa olikin kaikki meidän heikot liikkeet. :D

Ohjattu nouto: 8: Arvoin oikean puoleisen kapulan, mitä toivoinkin. Merkille olisi todella saanut lähteä vauhdikkaammin, siitä itse nouto jo ihan ok vauhdilla, mutta tuli hieman vinoon eteen. Siirtyminen perusasentoon hieno. Luulen, että merkillä hidastelu on sitä samaa ongelmaa, että Jeriko haluais kovasti jo ennakoida noutoa, mutta tietää ettei saa ja paineistuu tästä sisäisestä ristiriidasta niin, että hipsuttelee merkille varovaisesti.



Zeta 9: Kaikki liikkeet oikein!!! :) Järjestys maahan, seiso, istu. Pistevähennys vissiin jostain hieman vinosta/poikittavasta seuraamisesta. Mutta näitä liikkeitä on kyllä treenattukin, kun Jerikolle tuntuu olevan niin vaikeeta erottaa seisominen ja istuminen, mutta nyt oli tosiaan hieno. :))

Kaukkarit 8: Pistevähennys tuomarin mukaan siitä, että saisi olla hieman nopeammat vaihdot ja liikkui hieman eteen ja sitten taas taakse. Itse videolta katsoessa en kyllä näe yhtään mitään liikkumista, mutta voisihan noi vauhdikkaammat olla, ei silti ollenkaan pahaa jähmimistä näissä. Ja siis kaukkareiden jähmimisen kanssa on tosiaan aiemmin taisteltu ja viime aikoina meinannut taas nostaa päätään, mutta nyt meni hienosti. :)) Tässä välissä meinasin jo lähteä livohkaan, vaikka oli vielä tunnari. :D

Tunnari 10: Itse toivoisin liikkeeseen hieman enemmän vauhtia, mutta tämä taas oli riittävä tuomarille.



Tässä vaiheessa siis takana kaikki ns. heikot liikkeet ja alkoi 1-tulos jo näyttämään aika todennäköiseltä. ;)

Seuraaminen 8: Inan poikittavaa seuraamista ja pari kertaa kontakti laski, mutta olin kyllä kaiken kaikkiaan tosi tyytyväinen. :)

Luoksetulo 8: Ensimmäinen pysäys hieman valuva, muuten ok.

Metsku 9: Pienestä törmäyksestä eteentullessa pistevähennys. Sais mun makuun lähteä rivakammin palautukseen, mutta tätä onkin treenattu tosi vähän, kun on keskitytty noihin "heikompiin" ja esteen raahaaminen kentälle on oma vaivansa. :D Pitäis kuitenkin nyt tätäkin keskittyä hiomaan. ;)

Ruutu 9: Pistevähennys taisi tulla merkin vauhdista..? Tämä on kuitenkin jo selvästi helpompi Jerikolle kuin tunnarin merkki.. Hienosti malttoi jäädä seisomaankin ruutuun ennen kuin käskin maahan. :D



Kokonaispisteet siis 278 eli toinen kiinnitys valion arvoon ja bonuksena luokkavoitto. Kaikenkaikkiaan hienoa menoa, mutta liikkeiden välillä joudun kyllä Jerikon huomiota hakemaan tai ainakin koen omassa jännityksessäni, että joudun ja häslään sitten sen kanssa. Liikkeiden välejäkin pitäisi kuitenkin Jerikon kanssa enemmän treenata. Mutta enää yksi uupuu TVA-tittelistä. ;)
Onnea myös tänään VOI-luokan voitosta Tuijalle ja Ronjalle, AVO-luokan voitosta Marjukalle ja Sentille, sekä ALO-luokan voitosta Taijalle ja Kessille, hienosti veditte! :))

Jeriko ei enää oikein jaksaisi esiintyä :D



Oman suorituksen jälkeen suoritin ensimmäisen virallisen liikkuroinnin voittaja- ja alokasluokissa. En tiedä kumpaa jännitin enemmän eilen illalla, omaa suoritusta vai liikkurointia. :D Muokkailin voittajan kehäsuunnitelmaa vielä illalla ja tänäänkin vielä huomasin siinä parantamisen varaa. Ensi kokeessa voittaja-luokan suunnitelma on siis täydellinen. ;) Hieman hapuilua oli voittaja-luokan ensimmäisten suoritusten liikkuroinneissa, mutta sitten lähti sujumaan ja alokasluokka meni oikein mallikkaasti. Ainakin omasta mielestäni. :D Tykkään kyllä liikkuroida. Toivon, että saan omalla olemuksellani luotua hyvää ilmapiiriä ja tsemppiä kehään. :)

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Kisatunnelmia

Ukolla oli tänään pari starttia Tamskin agilitykisoissa. Anne Viitanen oli tehnyt ihan kivat radat, ei mitään hirveen erikoista. Ekalle radalle lähdin virittelemään Ukkoa varmaan vähän liian aikaisin, kun välissä oli koirakoita joilla kesti yllättävän kauan radalla. Ehti ehkä Ukon fiilis siinä vähän lässähtää ja Ukko menikin sitten radalla kuin täi tervassa... Ei sentään jäänyt haistelemaan ja lähdössä oli nyt valppaana, kun ollaan lähtöjä harjoiteltu. Mutta hitautta lukuunottamatta rata meni ihan ok, kunnes juuri ennen loppusuoraa tippui yksi rima. Tulos siis 5, aika -6,53, etenevä 3,36 m/s, ei siis hurraamista mutta alle ihanneajan kuitenkin. :D



Toiselle radalle aloitin virittelyn vasta, kun meidät kuulutettiin valmistautuviin. Edelleenkin aikaa oli liikaa, kun radalla yksi koira viipyi tolkuttoman kauan, mutta sen verran paremmin ajoitettu, että Ukko oli hyvässä vireessä lähdössä. Ja niinpä Ukko olikin radalla jo enemmän menossa ja teki hyvällä fiiliksellä. Pyrin huutelemaan mahdollisimman vähän jos Ukko oli hyvin mukana, koska voipi olla, että se kutsuminen/käskyttely hidastaa Ukkoa, kun jää niin kuuntelemaan. Mutta siis nyt oli kivaa menoa ja varsinkin loppusuora oli hienoa, kun Ukko lähti todella etenemään mun ohi kohti palkkapalloa. Jonka se sitten varmaan bongasi just viimeisen hypyn kohdalla ja viimeinen rima putos. Tai sitten se johtui siinä, että kun vauhti kasvoi, niin hyppy kantoi niin pitkälle ettei ehtinyt ottaa väliaskelta vaan piti suoraan ponnistaa ja siinä rima tuli alas.. Mutta en ollut yhtään pettynyt, kun fiilis oli oikee ja Ukko sai suuret kehut tästä joka tapauksessa. :) Tulos 5, aika -9,06, etenemä 3,64 m/s, jolla sijoituttiin 3. :)



Kisapaikalla nähtiin myös mun kurssikavereille tullut bc-pentu Iloa, joka on Covatecon kennelistä Jerikon serkku. :) Ilo oli oikein järkevän ja kivan oloinen pentu. Ukkohan nyt tietty tykkäs ja yritti maahan menemällä tekeytyä pieneksi, ettei liikaa hirvitä juuri luovutusikäistä pikku pentua. Jerikokin tykkäs käydä sitä moikkaamassa vaikka sitten agility veikin valtaosan huomiosta. Mutta kun pentu käyttäytyi siivosti, niin Jerikokin huiskutti häntää ja selvästi tykkäs. :) Eli ei Jeriko olekaan alkanut Ukon jälkiltä dissaamaan pentuja, se taitaa vaan dissata päälle hyppiviä epäkunnioittavia pentuja. ;)

Jeriko pääsi tekemään tokoa agilityradan vieressä ja hienosti tekikin. :) Vire oli hieno eikä ääntelyä tullut. Kaukkareita tehtiin niin, että koko ajan lappas väkee välistä ja kerran yksi pysähtyi suoraan väliin niin, että näköyhteys kokonaan katkes. Mutta hienosti Jeriko teki häiriöstä huolimatta. Nyt on hyvä jäädä parille vapaapäivälle ennen koetta. :))

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Taas niitä rimoja

Tänään oli siis Takkujen agilitykisat joihin olin ilmoittanut Ukon ja Jerikon molemmille radoille. Ukon ensimmäiselle radalle en kuitenkaan ehtinyt ja toisellekin niukin naukin suoraan päivystyksestä kotiuduttani. En tiedä mikä Ukkoon nyt oikein sitten iski, mutta meni koko rata aivan plörinäksi. Lähdössä Ukko haisteli niin keskittyneenä maata, että joudun kahteen kertaan kutsumaan sitä ja sitten tulikin ohi ensimmäisen esteen. Siitä sitten päästiin kuitenkin liikkeelle, mutta joku stoppi tuli myös keinulla. Siinä oli olevinaan joku niin ylitsepääsemätön haju, ettei siitä kerta kaikkiaan voinut mennä ja lopulta kolme virhettä ja HYL siitä. Jatkoin sitten radan loppuun, mikä meni Ukon tasolla ihan ok, mutta hitto kun oli hidasta menoa... En siis voi sanoa, että olisi tuohon alkuunkaan tyytyväinen.



Ukon ainokaisen radan jälkeen lähdettiin Peltolammille auttamaan Tiinaa lampaiden siirrossa. Tiinan lampaat on siis olleet kaupungilla vuokralla kaupungin rakentamassa aitauksessa Peltsulla. Aikas hienot oltavat lampailla siellä olikin, tosi iso tarha 9 texel-oxford down -risteytyselle, jossa paljon varjostavia puita, kaksi katosta sekä alueen läpi virtaava puro juomapaikaksi vesiastioiden lisäksi. Puro jakoi laitumen kahteen osaan ja siinä oli kolme eri ylityskohtaa. Ensin lastattiin Tiinalle autoon puolet lampaista ja mä jäin poikien kanssa vähän treenailemaan loppujen kanssa sillä välin, kun Tiina vei ensimmäisen porukan Mahnalaan. Jeriko oli taas tänään aivan älyttömän pätevänä. :) Lähti flänkeille kunnolla sivulle ja piti tosi hyvin etäisyyttä laumaan, ja ongelmitta siirtyi tarhan osasta toiseen ylityskohdista. Otti myös suuntakäskyjä nyt aikas hyvin ja oli selvästi koko ajan kuulolla. Mutta siis flänkit oli kaikkein hienointa. :) Välillä aitauksen ympärille kerääntyi katsojia ja annoin lampaiden lepäillä samalla, kun vastailin heidän kysymyksiin. Jerikosta on kyllä tullut aika intensiivinen (jos se nyt alkuunkaan on oikea sana) siinä mielessä, ettei kyllä irrottanut katsettaan lampaista ja ihmistenkin rapsuteltavaksi tuli vain pyynnöstä ja silti piti saada katsoa lampaita jatkuvasti. Siis halinalle-Jeriko. :D Sanoisin, että Jerikon syttyminen lampaille on edelleen siis syventynyt ja sen keskittyminen on kyllä kieltämättä parempaa kuin Ukolla, joka väliaikana välillä popsii kakkaa tai kierii kakkakasoissa...

Ukkokin pääsi tosiaan treenaamaan ja nyt olikin sitten ihan aimo annos haastetta, kun aitaukseen rajautui oikeastaan useampiakin lokeroita metsäalueiden/kivikoiden myötä. Alkuun Ukko ei meinannut lähteä kaarille ollenkaan ja lampaat vaan juoksi pitkälle karkuun ja me käveltiin perässä. Lopulta vähän alkoi mulla jo leikkaamaan kiinni, ja ärähdin Ukolle kun meinas taas lähteä suoraan. Johan alkoi kaaret aukeamaan ja Ukko teki varmaan laajinta kaarta ikinä, kunnolla oikein fiilisteli lampaita, että mikä on sopiva etäisyys ja haki ehkä kauempaa kuin ikinä. Flänkit myös meni tosi hyvin. Kunnes sitten taas alkoi vähän lipsua niihin suppeisiin kaariin... Täytyy nyt kai sitten vaan oikeasti vaatia Ukolta jo kunnollista työskentelyä eikä antaa sen pelleillä. Toisaalta luulen, että Ukko itsekin tajus ettei ole järkeä mennä suoraan päin, kun sillä menettää vaan lampaiden hallinnan ja myös sen vuoksi laajensi kaarensa niin hyvin. Mutta on toi kaarien aukaisu yllä kieltämättä ongelmallista Ukon kanssa. On se vaan monimutkainen yksilö. Toisaalta on niin intensiivinen sen silmänsä kanssa ettei kaaret oikein aukeis, toisaalta kuitenkin odotteluaikana keksii välillä jotain ihan muutakin vaikka pääosin Ukkokin kyllä piti lampaita koko ajan vahvasti silmällä.

Kun viimeisetkin lampaat oli pakattu autoon käytiin kotona syömässä ja jätin Ukon kotiin. Tiinalta saatiin kiitokseksi avusta laatikollinen tuoretta maissia sekä toisen laatikollisen tuoreita pensasvadelmia!! Kyllä kannatti auttaa! ;) :D

Sitten kisoihin. Jeriko oli aivan sikahyväsä fiiliksessä ja vireessä, intoa riitti ja tatsi oli hyvä. Radat oli tosi kivoja Sari Mikkilän ratoja. Ensimmäiseltä radalta kuitenkin ikävästi rima alas niiston jälkeen, ilmeisesti ei kestänyt, kun lähdin niin voimakkaasti liikkumaan. Muuten todella hyvä rata! :))
Aika -6,49, etenemä 4,12 m/s.



Toisella radalla kolmannen esteen ohjausta en saanut rataantutustumisessa päätettyä. Arvoin koko ajan niisto-persjätön ja perus siivekkeen ympäri pyörityksen välillä vaikka kuinka pitkään. Pyörityksiä ollaan tehty tosi vähän ja epäilytti myös lähteekö Jeriko puomille jos tulen siivekkeen linjan ohi. Niistossa taas pelkäsin rimaa ja monella koirakolla oli koira lähtenyt alastulon jälkeen väärään suuntaan. Päädyin kuitenkin niisto-persjättöön ja niinhän siinä kävi, että Jerikon liike vei liikaa eteen, mun niisto oli liian leväperäinen ja Jeriko siis kiersikin sen kauemman siivekkeen. Sain sen siitä pelasteltua ja rata jatkui hyvällä fiiliksellä, mutta taas aivan turhassa paikassa rima alas! :(
Aika -6,80, etenemä 4,23 m/s. Muuten siis tosi hyvä rata tämäkin. Eiköhän ne nollatkin meille vielä ala tulemaan, nyt on vielä vähän ruostetta koneistossa.. ;)



lauantai 17. elokuuta 2013

Pätevät paimenet

Ja kun päivitystauko katkaistaan, niin katkaistaan se sitten kunnolla kahdella eri päivityksellä.. ;)

Tällä viikolla jatkui Ylökkin agilitytreenit meidän osalta. Ukko pääsi tekemään pussia ja otettiin aluksi niin, että Tuija piti pussin suuta hieman auki ja kolmella toistolla laski sen maahan. Sitten muutama palkkaus pussilta ja pussi radalle. Hienosti taas meni, mutta kyllähän se edelleen toistoja vaatii eri ympäristöissä ja eri pusseilla ennen kuin voi kisavarmaksi sanoa.. Muuten treeneissä ei sinänsä mitään erityistä, vettä tuli koko ajan kuin sanonko mistä, mutta ei se sinänsä haitannut. Pojat veti niin kuin ennenkin. Sateenvarjo pääsi sitten vaan unohtumaan jonnekin sinne kentälle...

Perjantaina päästiin Ukon kanssa korvaamaan Hennaa ja Myytä ProCanikselle Marian pitämälle agsatunnille. Ennen treenejä kävin Häijään Urheiluliikkeessä ostamassa Jerikolla NonStopin valjaat, tai tarkkaan ottaen koko valjat setin vöineen ja naruineen. Itse valjas istui Jerikolle kyllä tosi kivasti, vaikka aluksi tuntuikin, että kaula-aukko on tosi pieni husky-valjaaseen verrattuna. Jerikon huskyvaljaat on kuitenkin vedosta ja aivan venyneet ja lässähtäneet, roikkuu Jerikon päällä ja pyörii käännöksissä miten sattuu. Oli siis jo aikakin ostaa istuvammat valjaat. :D Ja noi on kyllä hyvän oloiset! Tuskin maltan odottaa, että pääsee kokeilemaan! :)

Ukon agsatreenit oli kyllä kivat treenit, ei voi muuta sanoa! Ja äärihyödylliset, koska eteen tuli viskileikkaus johon viime viikonloppuna Jerikollakin kaatui yksi rata ja tein sen aivan samalla tavalla väärin kuin Jerikonkin kanssa. Nyt sitten siihen paneuduttiin ja opin tekemään sen oikein, päästämään koiran kunnolla edelle ja leikkaamaan takana ajoissa eli ennen kuin koira ponnistaa. Ehkä jatkossa osaan Jerikonkin kanssa tehdä tämän oikein. Ukko teki kyllä kivaa työtä ja oli kiva saada Marian check up kontakteihin liittyen, kun Marian opeissa on aloitettukin. :) Vaikka Ukon kontaktit ei olekaan vielä viimeisen päälle priimaa ja vauhtia saisi tulla lisää, niin Maria sanoi että olen hänen mielestään tehnyt aivan oikein, kun olen alkanut ottamaan kontakteja radassa, kun Ukko on sen tyyppinen että se vauhti tulee ajallaan ja nimenomaan rataa (ja ehkä juurikin kisarataa) tehdessä, jolloin myös kontakteihin saadaan se viimeinen silaus. Jos taas jäisi niihin liikaa jumittamaan ja tekisi niistä ongelman, niin saisi asian vaan pahemmin solmuun Ukon kanssa. Kiva kuulla siis, että olen tehnyt oikein enkä vaan hätiköinyt turhaan. :)

Ukon treenien jälkeen mentiin vielä Kiviniityn kotieläintilalle Johannan luo paimentamaan, kun niillä hoodeilla oltiin. Tällä hetkellä siellä oli 5 aikuista uuhta ja niillä 6 karitsaa. Lampaat oli metsäaitauksessa, jossa käytiin ensin vähän Jerikon kanssa kokeilemassa miten ne reagoi. Aikuiset uuhia on siis viimeksi paimennettu vuosi sitten ja karitsoita ei koskaan. Mutta on noi vaan jotenkin todella kivan luontoisia lampaita, koska tosi nopeasti rauhoittui ihmisen ympärille ja kävelemään perässä. Lähdettiin sitten siirtämään Jerikon kanssa lampaita isommalle vapaalle laitumelle, jossa olisi tilaa paremmin harjoitella ja tehdä vaikka hakuja. Nyt tulee sellainen selostus, että sen tueksi piirsin paintillä upean kuvan, jossa mittasuhteet on suurin piirtein päin peetä, mutta kai siitä jotain selvää saa.. :D

Lähdettiin siis tuolta ylhäältä lammasaitauksesta kulkemaan ohi Highlander-aitauksen, joiden laumanjohtajalehmä ei tykkää yhtään koirista ja juoksi koko toimituksen ajan aitaa edes takaisin ja mylvi. Tultiin kyllä siihen tulokseen, että se oli Tiuhdilta ehkä kuitenkin enemmän teatteria ja nautti vaan siitä, kun maailmassa tapahtui jotain mielenkiintoista, kun ei se kuitenkaan yrittänyt aidoista läpi tulla tai mitään. Alueella kulkevat tiet ja toisaalta aitaukset ja metsäalueet aiheutti omat ongelmansa, tietä pitkin lampaiden oli helppo pinkoa halutessaan, mutta toisaalta koiran vaikea liikkua ympäristössä nopeasti niiden edelle. Johanna oli Ukon kanssa blokkaamassa vääriä teitä ja loppujen lopuksi saatiin lampaat aikas nätisti siirrettyä laitumelle vaikka yksi karitsa kokemattomuuttaan pinkaisikin risteyksessä väärään suuntaan ja kadotti lauman, mutta Jerikon pienellä avustuksella otti suunnan takaisin kohti omaa tarhaa ja juoksi sinne, missä sitten rauhoittuikin ihan hyvin ja uskalsi jättää yksin. Kyllä Jeriko osoitti taas aika rautausia hermoja, kun highlander-lehmä juoksee ja mylvii muutaman metrin päässä ja juoksee aidalle suoraan kohti, eikä Jeriko hetkeksikään antanut häiritä itseään. :) Tiuhtikin itse asiassa rauhoittui, kun koira oli niin välinpitämätön sen teatteria kohtaan.

Laitumella Ukon kanssa tehtiin vaan ihan perustreeniä, kuljetusta ja vähän hakuja. Lauma rauhoittui kyllä todella hyvin kulkemaan mun taakse ja Ukko luki hyvin laumaa. Ukko teki myös pari jo aikas hienoa hakukaarta vasemmalle, mutta hakukaaret taas tiivistyi kun lampaatkin rauhoittui niin paljon ettei piitanneet vaikka Ukko tuli tiiviimminkin. Joka tapauksessa oli hyvää treeniä Ukolle olla taas vähän erilaisilla lampailla. Lopuksi siirsin Ukon kanssa lampaat ojan yli menevän tien/suppilon yli aukeavalle "takalaitumelle" (ei näy mun hienossa kuvassa) ja tein Jerikolla taas vähän vaikeemman haun peltoalueelta toiselle. Vähän mietin, että miten lähetän, että Jerikolle helpoin, kun välissä oli sitten puita peittämässä näkyvyyttä, mutta lähetin sitten vasemmalta ja siirryin suoraan Jerikon näkölinjalle, kun oli lampailla. Ekalla toistolla leikkas suppilon jälkeen oikealle, kun ei tajunnut kääntyä aitaa myöten, mutta sain sitten pysäytettyä ja käännettyä vasemmalle. Toisella yrittämällä tuli aivan nappisuoritus. :))

Aivan lopuksi lammasporukka oli jäänyt ison aitauksen vasempaan alanurkkaan ojan tuntumaan lähelle sonniaitausta ja pistin Jerikoa hakemaan. Mietin kumpaa puolta pistän: jos oikealta missä oli tilaa enemmän Jeriko kuitenkin tekisi huonon kaaren, päätyisi lampaat äkkiä kivikkoiseen ojaan ja voisi käydä huonosti. Vasemmalta tullessa Jerikolla olisi taas huonosti tilaa ja herkästi puskisi lampaat vahingossa sonniaitaukseen kiinni ja ties mitä siitä syntyisi. :D Lähetin siis oikealta ja huoli oli turha, Jeriko teki aivan täydellisen kaaren: korkealta heinältä ei aina nähnyt lampaita, mutta piti laajuuden sopivana ja laajensi kaaren vielä oikein syvälle lampaiden taakse mennen ihan sonniaitauksen viertä ja niin nätisti tasapainoon ettei lampaat ehtineet nähdä ennen kuin Jeriko oli oikeissa asetelmissa. Hieno nosto ja itsenäinen tasapainottelu kuljetuksessa, kun porukka kuitenkin sen verran villiä, ettei aivan klimpissä liiku. Juuri ennen aitauksen portteja lampaille tuli stoppi, perus maisemanvaihdoskammo varmaankin. Ja tämä olikin mielenkiintoinen tilanne, lampaat jumitti arkuuttaan muutama metri portista, mutta ei osoittaneet mitään uhittelua Jerikolle. Jeriko hoiti hommansa todella hienosti, siististi ja herrasmiesmäisesti, flänkkäili lauman takana ja omalla liikkeellään nätisti ja rauhassa sai lauman liikkeelle ja ulos aitauksesta. Täytyy kyllä sanoa, että olin aivan älyttömän ylpee ja olen edelleenkin! :) Todella upeeta työälyä mun mielestä Jerikolta, kun osas tuossa tilanteessa hakea sen tavan millä saa lampaat liikkeelle ilman, että säikäyttää puolivillejä lampaita ja menettää niiden luottamusta. Loppumatka omaan tarhaan mentiin suorastaan rauhallisessa parijonossa. ;)


Fysiikkatreeniä

Ollaan treenattu kovasti kaikenlaista, mutta en vaan ole ehtinyt päivittää mitään. Aloitettiin juoksutreenit viime sunnuntaina. Olen ilmoittanut sekä itseni että Matin KuntoKoira -tapahtumaan ja nyt pitäis sitten vähän ehkä harjoitellakin, ihan vaan ettei ihan kuole sinne lenkkipolulle. ;) Yllättävän hyvin kuitenkin oli kunto säilynyt ja ilmeisesti kasvanutkin talven hiihdoilla ja kohtuu hyvin jaksoi hölkkäillä. Ukon treeniksi muodostui ravaamisen harjoittelu, mikä alkuun oli Ukolle selvästi hyvin raskasta ja hankalaa, mutta nyt on alkanut sujumaan jo ihan hyvin. Huomaa kuitenkin, että loppumatkasta syvät lihaset väsyy ja koppa menee aivan mutkalle. Ukolla ilmeisesti vasemman takajalan syvät lihakset on ne heikommat ja vinolla asennolla jättää oikean eli vahvemman jalan taakse polkemaan. Juoksulenkkien lisäksi olen nyt aloitellut syvälihasvirittelyä myös nostelemalla Ukolla jalkoja yksitellen ja siinä olen juuri huomannut, että oikeaa takajalkaa nostaessa (eli vasen jää tukijalaksi) ei meinaa tasapaino löytyä millään. Mutta harjoitelulla varmasti saadaan kehittymään.
Jerikolta juoksulenkit sujuu kuin vanhalta tekijältä, eipä siinä mitään erikoista.

Olen myös lukenut nyt Katriinalta lainassa olevaan kirjaa Practical guide for Sporting & Working dogs. Kirjan on siis kirjoittanut ranskalainen koirien liikuntalääketieteeseen erikoistunut eläinlääkäri ja kirjassa viitataan useisiin tutkimuksiin tai jos aihealueesta ei ole tutkimusta se myös mainitaan. Eli aika luotettavaa tekstiä näin mun silmääni. Kamalan pitkälle en ole vielä päässyt, mutta on kyllä tullut mielenkiintoisia asioita esille. Liikuntalääketieteen osalta viitataan useimmiten rekikoiriin ja vinttikoiriin, joista on eniten tehty tutkimusta. Tajusin vasta vähän myöhässä, että siinä on niin hyviä juttuja, että olis pitänyt tehdä muistiinpanoja alusta saakka.

Nyt kuitenkin ruokintaan ja ravitsemukseen liittyvät asiat sai mun korvat niin hörölle, että kirjoitin asioita ihan ylös. Mielenkiintoista oli lukea MSM:stä josta olen aiemminkin kuullut nivelapuaineiden yhteydessä, mutta en ole tiennyt kuinka luotettavaa tieto sen eduista on. Tätä on kuitenkin ihan tutkittukin ja MSM on ns. "anti-stressi" aine ja vaikuttaa mm. vamman jälkeisessä toipumisessa sekä on anti-inflammatorinen.

Aika jännä uusi asia oli superoksididismutaasi, joka sinänsä on mulle tuttu koulun aineenvaihduntaluennoilta. Se vaikuttaa antioksidanttijärjestelmässä muuttamalla pelkistyneen glutationin aktiiviseen muotoon. Sitä on runsaasti punasoluissa ja lihaksissa, joissa on vilkas aineenvaihdunta. Teoriassa superoksididismutaasi voisi siis olla hyödyllinen lisäravinne, jos se vähentäisi liikunnan/kiihtyneen aineenvaihdunnan muodostamien radikaalien vaikutuksia parantamalla antioksidanttijärjestelmän toimintaa. Superoksididismutaasi kuitenkin hajoaa mahalaukussa, mutta vesimelonissa ko. aine on yhdistyneenä gliadiiniin eikä tämä yhdistelmä hajoakaan mahassa. Teoriassa vesimelonia syömällä voisi siis vähentää oksidatiivista stressiä. Vielä en ole kyllä alkanut koirille antamaan vesimelonia dopingina, harkitsen vielä asiaa. ;)

Mutta se kaikkein mielenkiintoisin asia tähän mennessä oli karnitiini, jonka johdosta kyllä tulen hieman parantamaan poikien ruokavaliota. Karnitiinia on siis soluissa mitokondrioiden kalvoilla joissa karnitiini toimii rasvahappojen kuljetuksessa mitokondrioon sisälle missä beetaoksidaatio (rasvan aineenvaihdunta) tapahtuu. Karnitiinin aktiivinen muoto on L-karnitiini ja sitä on lihassa, mutta eri lihojen välillä on suuri ero kuinka paljon sitä on! Lampaanlihassa L-karnitiinia on 210 mg/100g, karitsassa 78 mg/100g, naudassa 64 mg/100g, possussa 30 mg/100 g, kanassa 7,5 mg/100 g, lehmän maidossa ja kananmunassa enää häviävän pieni osa ja kasviksissa ei ollenkaan. L-karnitiinilla on siis merkittävä rooli energiametaboliassa. Lampaan lihaa on perinteisesti käytetty runsaasti rekikoirien ruokavaliossa ja tämä on jo sellainen asia, jota olen itsekin valmis kokeilemaan; siis lisäämään lampaanlihan määrää Jerikon ja Ukon ruokavaliossa satunnaisesta erikoisuudesta säännöllisempään käyttöön. Tosin, pakastetila antaa omat rajoitteensa, kun nyt se on hyvinkin täynnä kanaa ja sika-nautaa...

Kirjaa on vielä runsaasti lukematta ja luulen, että kirjoittelen lisää mielenkiintoisia pointteja myöhemmin. To be continued..... ;)

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Kisatauko päättyi

Tänään rikottiin Jerikon kanssa 3 kk kisatauko Levekin kisoissa. Ensimmäisellä radalla tuomarina Anne Savioja. Rata oli oikein kiva. Lähdössä tuli pieni viivästys, kun ratahenkilö oli unohtanut nostaa riman, mutta mitäpä noista. Hyvin meni keppejä edeltävälle hypylle asti, jolla annoinkin liian voimakkaan ohjauksen hypylle, jonka Jeriko sitten luki takaakiertona vaikka olisi ihan suoraan pitänyt hypätä. Toinen moka tuli kolme rinnakkaisen hypyn sarjan jälkeen, kun Jeriko sujahtikin mun takaa putken väärään päähän. Ihan näytti tulevan vasemmalle kuten piti, mutta sitten suikkaskin sinne. Mutta siis hyvää menoa joka tapauksessa, Jerikolla oli vauhtia mutta ei paukutellut henkseleitään kuitenkaan turhan paljoa ja oli hienosti mukana. :)



Sitten oli Johanna Nybergin radat. Ensin hyppyrata joka myös vaikutti aikas kivalta, kinkkisiä kohtia oli, mutta silleen menevä rata. Suunnittelin pussia ennen persjätön, jotta olen oikealla puolella, mutta jostain syystä epäröin aavistuksen edeltävän hypyn päällejuoksun ohjauksessa ja menetin siinä juuri sen verran aikaa, kun Jeriko tarvitsi tullakseen ohi. Hitto kun oli muuten hieno rata! :))



Viimeisenä agirata. 6. hypylle aattelin ohjata Jerikon takaakierrolta kiertämään vastakkaisen siivekkeen, koska tällaisia Jeriko on parissa viimeisessä kisassa mulle tarjonnut vaikken niitä ole yrittänytkään tehdä. ;) Aattelin, että on siis vahva meille ja toisaalta pakkovalssissa pelkäsin, että Jeriko lukee esteitä jo liikaa eteen kun joutuisin vauhdille menemään esteen taakse. No, hyvinhän se muuten meni, mutta mun rytmitys ontui ja ohjaus oli liian vahva ja Jeriko kääntyi liian jyrkästi sen sijaan, että olisi jatkanut estettä ympäri. Hyppäsi sitten saman hypyn uudelleen. Ohjausvalintaan olen siis kuitenkin tyytyväinen, ei vaan onnistunut. :D Muuten taas hyvää rataa ja pussilla Jeriko oli niin vauhdissa ja edellä, että mietin että mahtaakohan mennä päädyn hypyn ennen puomia, mutta hienosti meni. :) A:n jälkeen olin rataan tutustumisessa arponut niiston ja pakkovalssin välillä, nyt päädyin vielä rataa tehdessä lopulta tekemään pakkovalssin, koska hylly jo alla ja niitä pitää harjoitella. Loppusuoralla Jeriko ei jotenkin nähnyt hypyn rimaa ollenkaan (tultiin suoraan aurinkoa päin) ja rima jäi Jerikon jalkojen väliin ja Jeriko kaatui ilkeästi. :(( Videolta vähän näkyy, että vähän oudosti juoksee sen jälkeen, mutta jäähdyttelyissä tai muuten nyt kisan jälkeen ei ole mitään outoa ollut, onneksi siis ei ilmeisesti sattunut mitenkään pahemmin.



Olin siis tosi tyytyväinen tähän päivään. :) Jeriko ei kiehunut 3 kk kisatauon jälkeen, kontaktit oli tosi hyvät vaikkei vielä ihan täydelliset, vauhtia oli varmaan enemmän kuin aiemmin, mutta kuunteli tosi hyvin ja noi hylyt oli ihan pikku juttuja. Mä pysyin omissa ohjaussuunnitelmissani, enkä alkanut arpomaan muiden tekemisten vuoksi, keskityin vaan omaan suoritukseen. Oli muutenkin tosi rauhallinen olo mennä radoille, luotto Jerikoon on kova. En siis jännittänyt oikeastaan ollenkaan ja meillä oli hyvä flow. :) Tästä on hyvä sitten jatkaa seuraaviin kisoihin. :)

Mutta jos olikin Jerikolla eilen liikaa vauhtia eikä tänään nollia sadellut, niin ei haittaa, huikean hieno viikonloppu joka tapauksessa: Jerikon iskä Coxi on etsintäkokeen suomenmestari 2013!! Mielettömän paljon onnea Coxi, Marinne ja Juha, ollaan teistä todella ylpeitä!!! :)

lauantai 10. elokuuta 2013

Henkseleiden paukutusta

Tällä viikolla on lähinnä lomailtu ja treenattu poikkeavan vähän. Eilen tehtiin pienet tokot Tuijan kanssa, jossa Jerikolle kevyttä leikittelyä. Ukko ei päässyt ollenkaan treenaamaan, kun  loukkasi lenkillä ennen tokoiluja vasenta takajalkaansa. Ikävä sanoa, mutta onneksi Ukko kun Jerikolle oli kisat tulossa, mutta nyt Ukko onkin jo taas täysin normaali. Poikkeavan vähäinen treenaaminen kyllä näkyi tänään Jerikossa, voisi sanoa, että energiaa riitti. ;) Täytyy myös sanoa, että viime sunnuntain epäonnistunut viimeinen haku ei ollut jättänyt ainakaan mitään epävarmuutta Jerikoon, sillä tänään mentiin kisaradalla niin vauhdikkaasti ja itsevarmasti. Vähän liiankin. ;) Tänään mentiin siis vauhdilla henkseleitä paukutellen eikä juurikaan kuunneltu.

Hakukaaresta Jeriko sai 19/20, se oli siis taas Jerikon tyyliin hyvä, ei edes mikään överi tällä kertaa vaikka nyt tein lähetyksessä huolella Jerikolle selväksi mihin suuntaan se on lähdössä. ;) Nostosta 6/10, tuomarin kommentti "raju". To say the least. :D Jeriko ei mennyt maahan eikä edes hidastanut vaikka kuinka huusin ja sysäs lampaat sitten ihan kunnon vauhtiin. Kuljetus ohjaajalle 1/20, koko matka off-linessa, Jeriko ei ottanut yhtään käskyä vastaan, toi liian vauhdilla ja leikkaspa vielä linjankin kun itsekseen sitten sääti lampaiden kanssa. Lopulta tolpan lähelle tullessa alkoi korvatkin toimimaan edes vähän. Poispäinajo 11/20. Alkumatkasta lampaat jumitti maltanristin (jako ja häkki sillä korvattu) kulmiin ja sai hetken työskennellä, että päästiin jatkamaan. Asiaa ei auttanut, että Jeriko otti käskyjä vähän miten sattuu. Lopulta kun kuitenkin päästiin liikkeelle alkoi Jerikon korvatkin toimimaan ja ajo ihan mallikasta. Kuljetus 9/10, kerran Jeriko puski lampaat mun ohi, mutta muuten tässä malttoi hyvin pitää itsenäisesti etäisyyden enkä käskytellyt ollenkaan. Maltanristillä alkoi sitten todelliset ongelmat; mä en oikein tiennyt miten toimisin, lampailla oli veto sekä oikealle että vasemmalle ja pyrki koko ajan säntäämään johonkin suuntaan (Jeriko toki hermostuttanut ne) ja Jeriko otti taas käskyjä miten sattuu. Lopulta saatiin lampaat ensimmäisestä suppilosta, mutta aika loppui juuri kun lampaat oli toista suppiloa menossa keskellä maltanristiä, siis ihan sekunti ennen onnistunutta suoritusta. Maltan ristin toinen sakara sujuikin jo huomattavasti paremmin kuin se ensimmäinen, että siitä olis kyllä jo jotain pisteitä saanutkin, nyt ainoastaan 2/20.

Kokonaispisteet siis 48, hakupisteet 26. Tuija ja Tanja kyllä lohdutti, että ottaen huomioon showlinjaisuus, tuokin oli jo hieno suoritus ja toisaalta, jos liika vauhdikkuus on ainut ongelma, niin se on aika pieni paha, sellaista on aika monella muullakin. :D Mutta ei se nyt silti kauheen kiva ollut, että Jeriko oli noin vauhdikkaana ja suoritti alle oman tason, kun ei viitsinyt kuunnella. Yritin kyllä rauhoitella tilannetta, kovemman käskyn jälkeen käskyttää taas pehmeästi ja antaa Jerikolle mahdollisuuden alkaa kuuntelemaan niitä "kilttejä" käskyjä, mutta ne kaikui tänään kyllä ihan kuuroille korville. :D Jeriko tiesi ihan itse parhaiten miten homma hoidetaan. Ainakaan ei itseluottamusta puutu... ;) Musta tuntuu, että aiemmat 2-luokan kisat meni paljon paremmin ja Jeriko kuunteli käskyt paljon paremmin. Luulen, että vaikka hakumatkan pidentyminen ei sinänsä Jerikolle mitään ongelmia tuota, niin toi kuitenkin sen verran lisää haastetta, että Jeriko oli hieman vähemmän itsevarma ja valmiimpi ottamaan ohjeita vastaan. Nyt jatkuu taas vanha meno, että Jeriko kyllä tietää mikä on homman nimi, no problem, Jeriko hoitaa. :D

Henkseleiden paukutus jatkui sitten lähtövarikolla, jossa auteltiin lampaiden lastaamisessa kuljetuskärryyn ja jaettiin niitä pienempiin häkkeihin ennen sitä. Ahtaissa tiloissa aikuiset uuhet liikkui tosi tahmeista ja herkästi kyllä puski päälle, mutta Jeriko oli ihan sillä asenteella, että änkeää mihin tahansa väliin ja jos ei väistytä tai yritetään niskoitella niin sitten kuulee kunniansa. Yksi lammas yritti puskea suoraan edestä Jerikoa silmien väliin ja Jeriko otti vaan vastaan "bing it on" -asenteella. Hohhoijaa. Kai tohon nyt pitäis olla tyytyväinen, ettei itseluottamusta puutu.. :D Ja jos huomenna on vauhti samaa luokkaa niin meillähän menee agsakisoissa hyvin! ...jos Jeriko sielläkään on suostuvainen ottamaan mun ohjeita vastaan... :D

Ukko pääsi tekemään pienen paimennustreenin, koska jalka tosiaan ihan normaali ollut eikä eilen loppulenkistäkään sitä enää ontunut. Ilmeisesti oli joku pieni kolaus vaan. Tehtiin pari hakua n. 60 metristä ja ihan kivasti meni, kaaret hiljalleen aukeaa. Sitten suuntaharjoitusta niin, että seisoin lauman keskellä ja Ukkohan alkaa a) oppimaan suuntakäskyt b) pitämään hyvin etäisyyden. Erityisesti vasemmalle lähtiessä kunnolla kääntää etuosan sivulle ja lähtee suoraan sivulle, vaikka päätään ei kyllä suostu kääntämään! :D Sallittakoon sitten tuo tuijotus, onhan se aika hienon näköinen, kun on kuitenkin niin intensiivinen ja jos ei kaaria haittaa... ;) Oikealle lähtee vähän viistompaan, mutta kuitenkin jo selvästi paremmin sinnekin. Ja aika pienillä avuilla saa suunnat siis nyt kerrottua. Kuljetuksessä Ukko on kyllä pro, tasapainottelee laumaa aivan sikahyvin ja tekee töitä intensiivisesti. Ai että kun alkaa pikku hiljaa näyttämään hyvältä! :))

Ai niin. Ostin uuden paimennuspillin. Se oli niin kallis, että voisi olla puhdasta kultaa, mutta ei ole. Se on kuitenkin niin hyvä, että suurinpiirtein viheltää käskyt itsestään ja kuuluu niin hyvin, että nyt varmasti Jerikokin kuuntelee ja tottelee jatkossa aina.......................................................

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Lomalla

Mä olen ollut jo viime viikon lomalla, mutta nyt Mattikin jäi sitten lomalle. Maanantaina ajeltiin yhdessä Riihimäelle ja käytin pojat Laioksella, ja Matti pyöri Riksun kylillä sillä välin. Paljoa ei kuulemma ollut nähtävää. ;)
Jerikolla oli pienen pientä jumia lantiossa, mutta ei mitään harrastuskoiralle poikkeavaa ja hyvin aukes. Jerikolle ei sovittu uusintakäyntiä.
Ukolla oli lantiossa kiertymää ja vatsakalvoissa kireyttä oikeastaan koko rangan matkalla tästä johtuen. Laiokselle jäi vähän epävarma fiilis siitä mikä tässä oli muna ja mikä kana. Osittain tämän vuoksi mennään uusintakäynnille kuukauden päästä, sekä koska Ukko oli nyt ensimmäistä kertaa Laioksella ja haluaa kontrolloida miten hoidon tulos on säilynyt. Hyvin siis siinä käsitellessä sai jumit aukeamaan. Hyvä siis, että käytiin mutta ei mitään maata mullistavaa kuitenkaan kummallakaan. :)

Laios-keikan jälkeen ajettiin Pälkäneen kautta kotiin. Matti ensin vaihtoi autosta öljyjä ja mä tein Jerikolle harjoitushyppyestettä. Olin siis ostanut puurimn ja sinistä kangasta ja ompelin nyt kankaan rimaan. Tarkoitus siis tehdä kangaseste jossa rima on vaan kannattimilla  ja putooa jos koira siihen koskee: turvallisempaa harjoitella ja toisaalta ei ainakaan edesauta esteestä ponnistamista tms. ;) Mietin, että miten kangas saadaan pysymään paikallaan tuulessakin jos ei ole kiinteästi kiinni, mutta isän vaimo sitten keksi, että ompelen helmaan taskut ja sinne muutama kivi painoksi. Nerokasta! ;)

Iskä sitten yritti huoltaa meidän jarruja joiden vuoksi ei auto mennyt katsastuksesta läpi, mutta mentiin ojasta allikkoon kun siellä olikin jarruissa joku mäntä ihan jumissa ja sitten jäi vuotamaan jarrunesteet pihalle. Huoltamokeikka siis kutsui, mutta tiistaiaamuna soitellessa ei todellakaan onnestanut. Onneksi kaverin mies on automekaanikko ja töissä varaosaliikkeessä, josta sitten nappas töistä lähtiessä varaosat mukaan ja korjasi jarrut illalla. Oli tosin aika jännä matka ajella Kutalaan, kun ohitustieltä Nokiantielle liittyessä kiihtydyskaistalla ajotietokone alkoi yhtäkkiä huutamaan "STOP! Break fault" Ja jarrut tosiaan toimi silleen vähän heppoisasti ja pariin kertaan matkan aikana lisättiin jarrunestettä. Mutta hyvin se meni kun varovaisesti ajoi, vaikka vastaan tietenkin tuli hälytysajossa olevaa ambulanssia jne. ;)

Mutta jarrut tuli kuntoon, kiitos Ollin! Ei noi pojat kyllä mitään ääniarkoja ole, kun Olli alkoi irrottamaan renkaista pultteja koneella, joka piti aivan älytöntä meteliä, niin Jerikoa olisi kiinnostanut tulla ihan viereen katsomaan, että mitä täällä tehdään. :D Ja kun käski sen siitä pois niin molemmat pojat kävi makaamaan auton puskurin eteen.

Tänään tultiin mökille. Alkuun oli ihan aurinkoista, mutta sitten on sadellut. Mutta ei se haittaa vaikka sadepäivääkin viettää mökillä, kyllä se aina kaupungissaolon voittaa. ;)
Huomenna lähdetään Keskiselle käymään, katsotaan mitä sieltä tarttuis mukaan... Hain muuten tänään postista vetoadapterin, tarkoituksena alkaa käyttämään sitä polkupyörässä. Pitkään haaveilin kickbikesta ja aattelinkin, että ostan kesällä, mutta nyt tuntuu ettei rahat riitäkään, kun pitää syksy elellä ilman opintotukia.. :/ Mutta tänään sitten kuulin käytettynä myytävästä kikkarista, jossa kyllä siinäkin hintalappu oli aika korkeella, katsotaan nyt sitten miten käy..


Ukko katselee telkkaria keinutuolissa


Viikonloppuna on Jerikolla paimennuskisat sekä pitkästä aikaa agilitykisat! Odotan kyllä tosi innolla, että päästään Jerikon kanssa taas radalle! :))

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Paimennuksentäyteinen viikonloppu

Voisiko parempaa viikonloppua olla: hellesäätä ja paimennusta? Ei voi. :) Lauantaina aloitettiin Woollandian kasvattipäivillä. Jeriko joutui heti ensimmäisellä vuorollaan vähän haastavan tilanteen eteen, kun lampaat oli jaettu pyöröhäkkiin ja laitumelle, ja edellisen lopetettuaan vuoronsa laitumen lampaat jumitti pyöröhäkkiin kiinni. Ja siinähän ne meinas pyöriä ja sitten ihmisten jaloissa. Jerikollakaan ei korvat olleet ihan parhaassa vireessä puhumattakaan mun kärsivällisyydestä. Jeriko meinas sitten lyödä hanskat tiskiin ja piiloutui ihmisten jalkoihin, mutta tulihan se sitten sieltä ja päästiin treenaamaan ihan hyvällä menestyksellä. Harjoiteltiin flänkeille lähtöjä ja sitten toisella vuorolla jakoa. Jako alkaa sujumaan jo tosi hyvin ja jaon jälkeen Jeriko hakee hienosti molemmat porukat kasaan suuntakäskyllä ja lisäkäskyllä "kaikki". Oikein kivasti meni. :)
Ukko harjoitteli myös flänkeille lähtöjä ja sitten muutamia kaaria. Alkaahan se Ukolta ihan kivasti sujumaan jo. :)

Lisäksi tehtiin vähän agsaa. Molempien kanssa kontatiesteitä ja hyvin nekin alkaa sujumaan. Jerikon kanssa kokonaista puomia tehdessä tuli kuitenkin Peteltä taas hyvä havainto: miksi tehdä onnistuneen toiston jälkeen enää uutta? Miten koira sitten erottaa hyvän ja huonon suorituksen jos molempien jälkeen joutuu tekemään uudestaan? Tosi hyvä pointti. Sitten tehtiin myös vähän rataa ja kivasti meni, siitä huolimatta, että koiria juoksi radalla irrallaan enemmän kuin olis tarvetta. Onneksi pahin häiriö osui Jerikon kohdalle: Tiikeri kiljahtamassa korvaan kun suorittaa puomin kontaktia ja Tikru haukkumassa ja komentamassa vieressä, kun Jeriko tekee keppejä. Ei  kuitenkaan häiriintynyt Jeriko, mitä nyt kepeillä tuli ekstrahaukku Tikrulle, että menetkös siitä. ;)

Vähän ikävä puoli päivässä oli se, että juuri kun olin viemässä kameraa asuntovaunuun koiralauma juoksi mun ohi ja multa juostiin jalat täysin alta ja linkki muovikehys johon linssinsuoja ja vastavalosuoja kiinnitetään halkes irti. :(
Mutta muuten tosi kiva päivä kasvattiporukalla. :) Kuviakin tuli luonnollisesti räpsittyä ja alla olevaa kuvaa klikkaamalla pääsee kuvia katsomaan. :)



Tänään jatkettiin sitten "oman" paimennuspäivän merkissä. Mukana oli 17 koiran joukko. Ainut varjopuoli näissä on, että itse pellolla ollessa ei pääse kaikkien suorituksia näkemään vaikka mukana oli paljon koiria joita olisi mielellään katsonut! :)

Treeneihin sitten. Jeriko teki ensimmäisellä vuorollaan taas flänkkejä ja niihin lähtöihin kiinnitin huomiota, että kääntäis päätään pois. Jeriko kyllä kääntääkin päänsä tosi helposti, mutta välillä siitä huolimatta lähtee turhan viistosti kohti lampaita. Alkoi niitä kunnolla sivulle suuntautuviakin lähtöjä jo tulemaan, mutta onhan tässä pitkä tie edessä ennen kuin saa ne sisäflänkit kunnolla oikeasti aukeamaan ja pysymään auki.
Toisella vuorolla tehtiin poispäinajoa niin, että otin tiettyjä pisteitä joita kohti pyrittiin kulkemaan. Aluksi lampailla oli hirvee veto aitaukselle missä kavereita oli, mutta siitä päästyämme onnistuttiin aikas hyvin pysymään linjalla. Kierrettiin pieni lenkki ja sitten lopuksi tehtiin vielä jako, mikä onnistui hyvin.

Jerikon viimeisellä vuorolla otettiin hakuja Vellun ja Jätkän kanssa. Ensin kaksi oikealta, ensimmäinen oli aika huono, lampaat jumitti Vellun jalkoihin ja jakaantui siinä eikä Jeriko huomioinut koko porukkaa. Muutama lammas jäi sitten Jerikon selän taakse ja jouduin mennä auttamaan, että pystyy kääntymään ja ottamaan ne eikä silti meinannut suunnat mennä oikein. Toisellakin kerralla meinas käydä samoin, mutta saatiin tilanne paremmin korjattua. Kaaret oikealle oli kuitenkin muuten hyviä, oikein mitoitettuja eikä liian övereitä. Kolmas haku vasemmalta niin, että Vellu jätti lampaat pellon laitaan ojaan laskevan osan päälle, josta Jerikoa lähettäessä lampaat vielä näkyi. Kesken Jerikon kaaren lampaat kuitenkin valui ojan pohjalle juomaan vettä ja Jeriko kadotti lampaat. Etsiskeli juostessaan katsellaan niitä ja kun ei olleet siinä missä oli ne viimeksi nähnyt laajensi kyllä hienosti itse kaartaan, mutta ehti silti ojan luokse tullessaan leikata jo linjan. Tätä en lähetyspaikalta tietenkään varmaksi tiennyt, mutta arvelin että linja tuli leikattua ja niinhän se oli. Jeriko lähti sitten ajamaan lampaita viistosti ylös ojasta (ei vissiin osannut/tohtinut mennä veteen asti, että olisi tullut suora nosto tai menetti suuntavaistonsa) ja ylös tullessaan näytti olevan ihan hukassa siitä missä minä olen. Yritin vaan rohkaista ja tukea ja samalla kertoa missä olen, mutta Jeriko ja lampaat oli tosi kaukana, lampailla hirvee veto aidalle kavereiden luo ja Jerikolla puhti aivan pois. :( Jeriko yritti hieman kiirehtiä aidan ja lampaiden väliin, mutta vauhti ja itsevarmuus ei enää riittänyt ja lampaat valui aidan viertä pyöröpaalien sekaan. Jeriko raukka näytti siltä, että maailma kaatuu niskaan, kun "pieleen menee". Kävelin sitten Jerikoa auttamaan ja samalla koko ajan rohkaisin ja koottiin lampaat yhdessä paalien seasta ja kuljetettiin vielä kerran Jätkälle haettaviksi.

Lisäys: Olen nyt ruoskinut itseäni tosta viimeisestä hausta oikein kunnolla. Kyllä mulla mielessä kävi, että pitäis ottaa lyhyemmältä etäisyydeltä, kun tulee muuten poikkeavan vaikea haku, mutta ahnehdin, kun lähettäessä lampaat vielä oli ojan laella näkyvissä. En voinut tietenkään tietää, että ne menee kesken haun ojan pohjalle juomaan ja katoaa Jerikolta. Jerikon työskentelyä ajatellen sehän teki aivan pro-liikkeen, kun laajensi kaartaan siellä laitumen päässä kun lampaita ei näkynyt eikä vilkaissutkaan mua vielä siinä vaiheessa apua hakien vaan yritti itse ratkaista ongelman. Se nyt oli periaatteessa aivan arpapeliä, että missä kohtaa sattuu lampaat sitten löytämään ja nyt oli huono arpaonni, kun ehti jo leikata ennen kuin sai näköyhteyden lampaisiin. Toki oikein superkokenut koira olisi varmaan osannut hakeutua aivan aitoja myöten ja laskeutunut ojaan, mutta vaatisi melkein koiran joka tuntee ko. laitumen niin hyvin. Jerikon yritys laajentaa kaartaan kuitenkin osoitti Jerikolta tosi hyvää ymmärrystä siitä mitä se on tekemässä, vaikkei se sitten riittänytkään.

Häkin aidalle tullessa tein toisen virhelaskelman, kun yritin väkisin saada Jerikoa menemään oikealta aidan ja lampaiden väliin, kun niillä oli kova veto eteen ja juoksi koko ajan alta. Olis vaatinut Jerikolta tosi paljon voimia/puhtia vielä juosta väkisin lampaiden ja aidan väliin. Fiksumpaa olisi ollut vaihtaa suunnitelmaa vaikka linja siinä leikkaantuisikin toistamiseen ja ottaa Jeriko vasemmalta lampaista ohi ja pysäyttämään vedon eteen, jolloin olisi varmaan saanut ne paremmin irti aidastakin eikä olis mennyt takkuamiseksi sen aidan ja paalien kanssa... Mutta virheistään oppii ja toivon mukaan Jerikolle ei tästä jäänyt mitään epävarmuutta. Paha mieli vaan sen puolesta, kun niin yritti parhaansa ja melkeinpä ylitti itsensä, mutta vaikeassa tilanteessa pitkän päivän jälkeen ei vaan riittänyt. :(

Sinänsä siis päättyi hyvin, autoin Jeriko ja saatiin lampaat haltuun, mutta harmittaa että tuli noin vaikea tilanne ja Jeriko oli siinä aivan poikki sekä fyysisesti että henkisesti. Jerikolla ottaa aina niin koville, kun tajuaa ettei mene niin kuin pitäis, varsinkin jos olen vihainen, mutta muutenkin. Jäi sellainen olo, ettei Jerikolle kai nyt jäänyt tosta sitten kauheen epävarma ja paha mieli.. :(

Ukko teki ensimmäisellä vuorollaan flänkkiharjoitusta ja sitä pään kääntämistä. No, Ukkohan ei päätään käännä ainakaan paikallaan ollessaan, mutta vasemmalla kaarella varsinkin kyllä kaarella ollessaan ja kaariin on alkanut tulla pyöreyttä ihan mukavasti. Mutta on Ukolla edelleen vähän jumittamista sen silmän kanssa ja välillä taas menee vähän liian vauhdikkaaksi meno. Ukko kuitenkin kestää nykyään koulutusta jo ihan eri lailla! :) Toisella vuorolla tehtiin hakuja pelkästään vasemmalta mikä oli se parempi puoli. Saihan siihen vähän töitä tehdä, mutta saatiin jo tosi kivojakin kaaria ja Ukko lähestyi lampaita tosi rauhallisesti. Kyllä alkaa jo ihan hyvältä näyttämään. :)
Kolmas ja viimeinen vuoro tehtiin osittain vapaata hömpöttelyä ja osittain hakuja. Haut oli hyviä, vapaa hömpöttely meinas välillä mennä turhan vauhdikkaaksi ja niistä Ukolle sitten jouduin huomauttamaan. Mutta kaiken kaikkiaan tosi kivasti meni. :)

Kolmantena koirana ohjaisin tänään Immin Rudia. Olihan siinä duunia sitten helteessä ohjailla kolmea koiraa eikä mun penikkatautinen säärenä tykännyt yhtään, mutta oli kyllä kiva ohjailla taas erilaista koiraa. :) Tänään sain lainata Kimmon objektiivia ja olihan se aikas kiva. ;) Alla olevaa linkkiä klikkaamalla pääsee katsomaan kuvia. :)



torstai 1. elokuuta 2013

Hyvä kakkonen

Tätä ei tietenkään lähdetty hakemaan ja matkaan mahtui myös pari ei niin hyvää hetkeä, mutta loppujen lopuksi olen tosi tyytyväinen tän päivän saldoon. Oltiin Tamskin kokeessa, jossa tuomarina Ralf Björklund, kokonaispisteet 245,5 ja niillä 3. sija, 1-tuloksia ei tullut ollenkaan. Nyt ei ollut valitettavasti kuvaajaa läsnä. ;)

Ensin paikallaolot.
Paikalla istuminen 10: Jätössä tuntui, että Jeriko oli vähän kuutamolla ja mietin, että istuukohan, mutta siellä se oli skarpin näköisenä mua odottamssa. :)
Paikkamakuu 9: Jätössä meni tosi vinoon maahan ja samassa asennossa oli mun palatessa. Ei siis muuta valitettavaa, hyvin odotti omat käskyt vaikka oltiin rivin viimeisenä ja siis vaikeampia eli maahanmeno-käskyjä joutui kuuntelemaan kaksi aika terävää käskyä ennen omaa.



Ensimmäinen osio yksilöliikkeistä oli vähän tahmainen. Tai osittain meni hyvin, mutta kaksi viimeisempää liikettä enemmän tai vähemmän penkin alle.

Metallinouto 9: Jeriko meinas itse asiassa ennakoida liikkurin käskystä, mutta ennakointi oli niin pieni että en tiedä tuliko pistevähennys siitä. Luulisin, että ennakoinnin aikomisesta Ralf olisi ottanut enemmänkin jos olisi huomannut, nyt taisi lähteä pistettä siitä, kun palautuksessa lähti ensin ravilla ja nosti sitten laukan ennen hyppyä.

Tunnari 8,5: Pistevähennykset varmaan vauhdista, koska muuten suoritus oli tosi hyvä. Oma oli 3. vasemmalta, Jeriko meni ensin 2. kapulan luo ja otti jo siitä heti hajun vierestä, kävi nappaamassa oman ja moitteeton luovutus ja siirtyminen perusasentoon. Muistaakseni laukalla meni ja tuli, mutta ei se mikään vauhdikas ollut, että liekö siitä sitten pisteet pois... Siitähän voi sitten olla montaa mieltä missä viretilassa ja millä tyylillä tunnistuskapuloille pitää/kannattaa mennä... ;)

Kaukkarit 5: Sarja oli hassu i-s-i-m-s-m. No, ei siinä mitään, ollaan me joskus näinkin tehty vaikka siitä onkin aikaa, kun liikkurikurssilla kerrottiin että muut sarjat on jäämässä uusista säännöistä pois ja vain s-i-m-i-s-m ja i-s-m-s-i-m tulee jäämään.. Jonka jälkeen olen siis teettänyt vain kahta viimeksi mainittua.. Liikkuri jäi myös koiran taakse millaista ei ole koskaan harjoiteltu, en kyllä näkis niinkään että Jeriko olisi osoittanut siitä paineistuvansa, mutta joudun tuplakäskyttämään joka tapauksessa toisen istumisen sekä toisen seisomisen. Jumittamiseksi  meinasi siis mennä.

Ohjattu nouto 5: Jeriko meinasi mennä suoraan kapulalle ja vielä väärälle, kun oikeaa piti lähteä noutamaan ja vasemmalle oli menossa. Pysäytyksen jälkeen yritin korjata merkille, koska Jeriko oli niin sivussa, mutta Jeriko paineistui tästä jotenkin ja lähti tulemaan luimistellen mun luo. Johtuu varmastikin alkuviikon treeneistä, kun tuli jotain virhettä kans merkillä ja mulla oli jotenkin pinna tosi tiukalla ja treeneissä paineistin Jerikon sitten siitä merkistä. :( Kuitenkin nyt pelasin tilanteen sinänsä hyvin, että annoin Jerikon tulla kunnolla kohti ja vasta kun se todella katsoi mua hymyilin ja sanoin vaan rohkaisevasti uudelleen merkki ja sillä sitten Jeriko menikin merkille ja nouto ihan hieno. :)



Kahdesta liikkeestä kuitenkin jo vitoset = sama kuin nollais jonkun liikkeen = toiveet ykkösestä meni jo siinä. Eniten kuitenkin harmitti Jerikon mielentila ja yritin sitä vaan tsempata ja kehuin kaikista liikkeistä meni miten meni. Pelotti vähän, että miten toinen liikesarja menee ja vaihdoin sitten palkankin lempipalloon. Päätavoitteena saada nyt sitten hyvää tekemistä ja toiveena saada kakkonen räävittyä kasaan.

Luoksetulo 9: Vähän vauhdikkaampi olis voinut olla, mutta napakat pysähdykset.

Zeta 5,5: Järjestys seiso-maahan-istu. Seiso-istu erottelun kanssa on nyt taisteltu ja oli ihan 50-50 että mitä tulee tapahtumaan. Seisominen ja maahanmeno hyvät ja seuraaminen ja seuraamiseen lähdöt tosi hyvät, mutta istuminen meni sitten taas seisomiseksi. Seuraamisosiot oli kuitenkin tosi hyvät, että siihen nähden vähän heikot pisteet...

Ruutu 9,5: Merkki ei ollut mun silmään sinänsä hyvä, koska jäi merkillä vajaaksi, mutta aivan sääntöjen mukainen eikä kukaan sitä tiedä, että itse vaatisin tikkusuoraan taakse menoa. Lähti kuitenkin merkille hyvin, hyvin ruutuun ja nyt käskytin suoraan maahan, kun en halunnut ottaa mahdollisia pistevähennyksiä siitä jos/kun Jeriko menee maahan "stop"-käskyllä. Treenaillaan sitä ruutuun seisomista sitten joskus toiste. ;) Mutta siis kaiken kaikkiaan hieno suoritus.

Seuraaminen 6,5: Pisteet kertoo toista, mutta tähän olin aivan älyttömän tyytyväinen! Ensimmäisen osion laamailun jälkeen toisen osion Jeriko oli tehnyt hyvällä vireellä ja seuraaminen oli parasta mahdollista: joka askeleella tunsin kevyesti suupielen reidessä ja tiesin siitä, että Jerikolla pysyi kontakti koko ajan. Ei poikittanut, ei painanut, ei päästänyt pihaustakaan, mutta koko ajan innolla mukana, varsinkin täyskäännöksissä oli niin hyvä, että mietin mennessäni, että onko koskaan treeneissäkään tehnyt niitä ihan noin hyvin?? :D Myös hitaassa seuraamisessa Jeriko oli koko ajan aivan yhtä lailla mukana. Menin sitten vaan pää pystyssä ja virnuilin hullun lailla, turvallinen olo mennä koiraan katsomatta, kun kevyesti koko ajan tuntee suupielen ja tietää, että se on mukana ja hyvällä fiiliksellä. :) Kaksi selvää virhettä kuitenkin tuli: hitaasta seuraamisesta pysähdyksessä jäi seisomaan viereen eikä istunut ennen kuin liikkuri pisti jo jatkamaan; ja peruutusaskeliin lähdössä oli just jotenkin herpaantunut niin, että tuli vähän perässä uudelleen perusasentoon. Näitä kahta virhettä lukuunottamatta seuraaminen oli kuitenkin edellä kuvaamaani ja trust me, mä kyllä erotan poikittavan ja painavan seuraamisen suorasta, kun Jeriko on niitäkin niin paljon harrastanut! ;) Ei kuitenkaan ilmeisesti ollut Ralfin mieleen, mutta pisteistä viis, mä olin aivan älyttömän tyytyväinen ja oli ihanaa lopettaa koe tollaseen suoritukseen, kun voi todella sydämensä pohjasta olla tyytyväinen ja kehua. Vaikka kuinka kehuis kaikista liikkeistä, niin kyllä koira sen huomaa millon sitä todella tarkoitetaan. ;) Ja nyt siis loppui koe parhaaseen mahdolliseen fiilikseen alun kankeudesta huolimatta.

Jatkossa sitten vaan lisätään tokotreenien määrää tästä max. kerta viikkoon tahdista pariin kertaan viikossa, tehdään paljon motivoivaa treeniä ja vähän liikkeenomaisia. Erityisesti merkille motivointia ja periaatteessa voisi kokeilla sitäkin ennen seuraavaa koetta, ettei tekisi kokeenomaista treeniä ollenkaan, koska ne aina vähän jotenkin hajottaa tota pakkaa.. Vaikka olis muuten jo saanut tosi hyvän motivaation merkille, niin kun kerran lähettää siitä noutamaan niin Jeriko ajattelee taas vaan merkin ohittamista... ;)