tag:blogger.com,1999:blog-82761264652064701642024-03-13T20:08:53.703+02:00Bordercolliet Jeriko, Ukko, Jupiter, Troija ja TyrSabinahttp://www.blogger.com/profile/05674140713685280333noreply@blogger.comBlogger935125tag:blogger.com,1999:blog-8276126465206470164.post-69528132271325152142022-05-01T21:08:00.000+03:002022-05-01T21:08:28.579+03:00Jälkikauden avaus<p> Tänään päästiin viimein ekaa kertaa pellolle. Mistä tietää, että on oikeasti sydämestään henkeen ja vereen PK-harrastaja? Luultavasti ainakin siitä, että jo ajatus keväästä ja maastokauden alkamisesta saa energiatasot nousemaan, ja sitten se kauden ensimmäinen treeni aiheuttaa suoranaisen euforian jossa voi kylpeä vähintään loppupäivän!</p><p>Täydellistä ei tokikaan ollut, mutta silti. Troijakin pääsi mukaan ja sai aloittaa. Olosuhteet ei tietenkään ollut helpot, kun pellot ei vielä kasva mitään ja pohjana matalaa viime vuodelta laonnutta nurmea, ja tuuli aika kovasti välillä. Lisäksi toi palsta mille Troijan ja Tyrin jäljet tehtiin, on yleensä vähän sellainen harvakasvuisempi + sinne ajetaan lietettä usein, nyt ei vielä oltu ajettu.</p><p>Troija oli ihan intoa täynnä ja häntä korkealla heiluen suoritti tehtäväänsä. Hyvää sen jäljessä oli alkusuora joka oli suht ok, sekä se että 3/4 esinettä Troija reagoi hienosti ja vaikka ilmaisi ei ollut korrekti (ekan kääntyi ilmaisemaan täysin väärin päin), niin sekin että se pysähtyi niitä ilmaisemaan oli ehdottomasti parannusta! Mutta voi pojat Troijalla oli välillä vähän liikaa meininkiä ja vilkkaus tekee kyllä haasteita. Pää nousee välillä kokonaan, kun pitää vähän katsella, ja jäljestys on vähän sellaista seilaavaa. Mutta eipä sillä paljoa kokemusta peltojäljeltä olekaan, joten jatketaan treenejä ja katsotaan miten se edistyy. :) </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/OBXHVB1Mf6k" width="320" youtube-src-id="OBXHVB1Mf6k"></iframe></div><br /><p>Tyrille oli Lili tallonut jäljen, ja tämä oli nyt Tyrin ensimmäinen vieraan talloma jälki. Eka suora myötätuuleen, mutta muuten sivutuulta ja vastatuulta. Ek suora oli ihan todella hienoa työskentelyä, en voi oikein moitittavaa keksiä ja ylipäätään esineilmaisut oli todella hyviä! Tyr on talven aikana selvästi opiskellut asiaa. Kulmat oli ihan jees näin nuoren pojan kauden ekoiksi ja vasta ihan lopussa alkoi sitten väsymys vähän näkymään, että se paras voima jäljestämisestä alkoi hiipumaan, mutta hienosti jaksoi loppuun.</p><p>Niin ja Lili huomasi nyt mulle sanoa, että pitää antaa Tyrille liinaa ja niinhän sitten tehtiin ja hyvin se jatkoi vaikka en roikkunut ihan liki koko ajan. Tästä se lähtee!</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/Iyb2CQFvbL4" width="320" youtube-src-id="Iyb2CQFvbL4"></iframe></div><p>Jeriko jäljesti myös. Olosuhteiden haastavuus näkyi senkin työskentelyssä paikoin, mutta välillä se meni kyllä myös aivan upeasti, todella syvällä nenällä ja hienosti! Ei taida Jeriko vielä haluta eläkkeelle. ;) </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/AwdKEbA4Wk4" width="320" youtube-src-id="AwdKEbA4Wk4"></iframe></div><br /><p><br /></p>Sabinahttp://www.blogger.com/profile/05674140713685280333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8276126465206470164.post-51588873290134127992022-04-24T19:10:00.005+03:002022-04-24T19:10:45.508+03:00Valjakkohiihdon SM ja kohti kesälajeja<p> Jäi taas päivitykset vähän vähemmälle. Valjakkohiihdon SM-kilpailut kilpailtiin viikko edellisen päivityksen jälkeen. Jupiter ja Ilona starttasivat naisten C-luokassa ja sijoittuivat kovatasoisessa luokassa hienosti 5./20!</p><p>Toisena päivänä oli sitten viestikilpailu, jossa Jupiter ja Ilona starttasi HKK:n ankkureina. Miko ja Luukas oli ottanut todella reippaan kaulan siihen jo alle, ja Jupiter ja Ilona jatkoi samalla hyvällä meiningillä, joten aika ylivoimaisesti kultamitali saatiin mukaan.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZXWTq3L5QEMq64rwxTVHs7JOQyIdoCu11LJZ3XqESXr3_7cRH_LTMkhOvquSfl9mnogxR7E0rX79Gr4oL9c2x2QFDkMYfmY73zKMHcoJajmhdeAxkhfZGB5j6c5BOe7ZPSEA8G0Ou6zoV93GKJKmPoQbOMTDhbQXPnI2jIios8spU9O8RyZEcQX2HQw/s2048/Jupiter%20valjakkohiihdon%20SM.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZXWTq3L5QEMq64rwxTVHs7JOQyIdoCu11LJZ3XqESXr3_7cRH_LTMkhOvquSfl9mnogxR7E0rX79Gr4oL9c2x2QFDkMYfmY73zKMHcoJajmhdeAxkhfZGB5j6c5BOe7ZPSEA8G0Ou6zoV93GKJKmPoQbOMTDhbQXPnI2jIios8spU9O8RyZEcQX2HQw/w400-h300/Jupiter%20valjakkohiihdon%20SM.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">(c) Seija Rämö</td></tr></tbody></table><br /><p>Kaiken kaikkiaan todella mukava viikonloppu ja reissu, josta sitten ajatukset kääntyi aika nopsaan kevään odotukseen. Ja se odotus onkin tuntunut todella pitkältä. Työkuviot mulla muuttui ja vapaus treenailla päiväsaikaan jäi taas pois, ja sen myötä tokoilut vähemmälle. Lisäksi Troija loukkasi takajalan varpaansa ja on nyt ollut reilun kuukauden saikulla ja vielä tossulla suojattuna ja kevyemmällä 2-3 viikkoa. Kynttä tai varpaan kärkeä ei pitäisi päästää uudelleen taittumaan.</p><p>Tänään koiranpäivän kunniaksi tehtiin esineruututreeni koko konkkaronkalle. Troijakin sai hakea kaksi esinettä takatassu tossutettuna "koiran kengällä". Ja kyllä olikin mukava treeni! Koirat tykkäsi voi että kun minä vaan tykkään noista maastolajeista aivan ylitse muiden! Kaikille siis samanlainen treeni, että vietiin esineet yhdessä aina yksitellen (senioreillekin tällainen helpotettu mukava treeni), Troija haki kaksi, Tyr neljä, Jupiter kolme, ja senioriosasto kaksi esinettä. Tyr olisi kyllä halunnut hakea enemmänkin ja piti sitten katsomossa ääntä kun muut sen vuoron jälkeen jatkoi omia etsintöjään. Mutta tästä se lähtee, maastotreenikausi. 💖</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/ieP0aNRG94s" width="320" youtube-src-id="ieP0aNRG94s"></iframe></div><p><br /></p>Sabinahttp://www.blogger.com/profile/05674140713685280333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8276126465206470164.post-65681822245385935722022-03-07T12:25:00.006+02:002022-03-07T12:27:21.743+02:00Illinsaaren kisareissu<p> Lähdettiin perjantaina ajamaan Iihin valjakkohiihtokisoja varten. Mukana Jupiter, Tyr ja Han. Lauantaina Ilona ja Jupiter starttasi 10km matkalla naiset B-luokassa, sijoittui kolmansiksi ja saivat toisen kiinnityksen vetovalion arvoon! Nyt pitää kai alkaa ensi kesälle miettimään BH-koetta ja sitten treenata ihan tosissaan ensi talvea varten, että saisi sen viimeisen sertin.</p><p>Todella huikea kausi tältä osin, koska 10km matkoille valmistautuminen alkoi oikeasti aika myöhään, ja ekat 10km matkat tuli Jupiterille varmaan vähän "puskista", ja ekan matkan jälkeen Ilona joutui vielä miettimään vähän uusiksi hiihtotaktiikkaansa, kun ei sitä kymppiä jaksa ihan samalla tavalla iskeä kuin 5km ratoja. Nyt on kuitenkin kaksi valiokiinnitystä taskussa, joten kausi oli kyllä kertakaikkisen hyvä! Vielä viikon päästä SM-kisat ja sitten lasketellaan jo kevättä kohti.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhJtL6uLT2Fyw7Zi0O63F7q5AvPWseLXNnLVSHBRpiqFEpFFpbaaebqPogQ-7rdlD58ZhmQppr_wmdyqXv3yCNHtM8KnfkX8u6B2re0aj8ZD1qPFSv5RJP3u8QqkSRVPF-HdvOLZpcpoz915Uj-PKBln4-jDcWfubHBhg-9IrppWj0oEocIPU470zJg-w=s4032" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhJtL6uLT2Fyw7Zi0O63F7q5AvPWseLXNnLVSHBRpiqFEpFFpbaaebqPogQ-7rdlD58ZhmQppr_wmdyqXv3yCNHtM8KnfkX8u6B2re0aj8ZD1qPFSv5RJP3u8QqkSRVPF-HdvOLZpcpoz915Uj-PKBln4-jDcWfubHBhg-9IrppWj0oEocIPU470zJg-w=s320" width="240" /></a></div><br /><p>Tyrin kanssa startattiin sunnuntaina 5km matkalla naisten C-sarjassa, jossa samalla kilpailtiin myös bortsujen rotumestaruudesta. Ilmoitin Tyrin ehkä vähän ex tempore, kun alkoi vaan kisajalkaa vipattamaan Iiron kanssa hiihdon jälkeen. Sitä edellisen kerran olinkin kisoissa hiihtänyt Ukon kanssa vuonna 2019! Arvoin sitä jonkin aikaa ennen kuin ilmoittauduin, mutta kun latuprofiili tiedettiin melko helpoksi, niin uskaltauduin. Sitten alkoi kuitenkin jännittämään ihan todella paljon ennen suoritusta. Miten Tyr jaksaa? Entä jos mä kuolen hapenpuutteeseen?</p><p>Vaikka Tyrin kanssa on vasta oikeasti aika vähän ehditty treenaamaan, en tietenkään olisi sitä ilmoittanut jos olisin epäillyt, että se ei pärjää ja esim. väsyisi totaalisesti tuolla matkalla. Nuori poika ylitti kuitenkin kaikki odotukset ja teki todella hienon suorituksen, ja minäkin jaksoin yllättävän hyvin mukana! Syksyllä aloitettu astmalääkitys alkaa kyllä todella auttamaan. :) Ohiteltiin kaksi meidän edelle lähtenyttä ja sitten ihan maalia ennen meidät ohitti koko luokan voittaja. Oli kyllä upeeta! :) </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/Ju0v9I9h1ho" width="320" youtube-src-id="Ju0v9I9h1ho"></iframe></div><p><br /></p>Sabinahttp://www.blogger.com/profile/05674140713685280333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8276126465206470164.post-55334288585366418832022-02-20T14:38:00.001+02:002022-02-20T14:38:26.402+02:00Jupiterille ensimmäinen kiinnitys vetovalionarvoon<p> Eilen kisattiin Imatralla jälleen. Edessä oli Jupiterin ja Ilonan toinen 10km kisamatka. Imatra ei sinänsä petä, tuoretta lunta vähän sateli, mutta ei onneksi kilpailun aikana ja latu oli kohtuullisen hyvässä kunnossa. Ilona hiihti ja Jupiter juoksi hienosti B-naisten luokan voittoon noin minuutin paremmalla ajalla kuin edellisellä kerralla Imatralla. Alkaa löytymään se tyyli ja tahti millä 10 km mennään! :) Tästä suorituksesta irtosi Jupiterille siis ensimmäinen kiinnitys vetovalionarvoon.</p><p>Minut sen sijaan hullutettiin hiihtämään riiseni Iiron kanssa ja todella kivasti se kyllä meni! Mielestäni yhteistyö toimi tosi hienosti ja oli kyllä metkaa mennä koiran kanssa, jolla on oikeasti massaa ja voimaa vetää vähän heikompaakin hiihtäjää! Ja vauhdikkaasti sitten mentiinkin, todella hauska kokemus!</p><p>Parin viikon päästä olisi vielä 10km kisaa tarjolla, ehkä rotumestikset seuraavana päivänä ja sitten SM-kisat maaliskuun toisena viikonloppuna. Sitten olisi taas valjakkohiihtokausi taputeltu.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgWJV2tqdX8b-LBhjqDvBS3cN-8eTL88na1MUGK2SMJhUAnPlpiglISbx0zJ2-JwcTLzycolG-4CxPISBHxNzaW6nSd4taKhkCB8VIvJDGU7BkM475q2br9ZT-XaiBQIiM31YyxrUpeI9BMx0_pZNQbfURwAW4t5UF9ISKvi9WBUJFF23EjyOZtelP5Ew=s4032" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3024" data-original-width="4032" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgWJV2tqdX8b-LBhjqDvBS3cN-8eTL88na1MUGK2SMJhUAnPlpiglISbx0zJ2-JwcTLzycolG-4CxPISBHxNzaW6nSd4taKhkCB8VIvJDGU7BkM475q2br9ZT-XaiBQIiM31YyxrUpeI9BMx0_pZNQbfURwAW4t5UF9ISKvi9WBUJFF23EjyOZtelP5Ew=s320" width="320" /></a></div><br /><p><br /></p>Sabinahttp://www.blogger.com/profile/05674140713685280333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8276126465206470164.post-84468876890578685582022-02-14T11:41:00.002+02:002022-02-14T11:41:49.396+02:00Tokopohdintoja<p>Nyt kun olen vähän pohdiskellut tätä omaa tokoilua Troijan kanssa, niin kieltämättä itseni hieman tyhmäksi taas tunnen. Takapeiliin kun katsoo, niin näkyy aika paljon oikomista ja perusteiden jättämistä kesken.</p><p>Troijallahan on <i>todella hieno</i> seuraaminen, sen mä osaan kouluttaa. Mutta vauhtiliikkeissä se ei käytä sitä vauhtia ja energiaa, mikä sille olisi mahdollista. Mutta miksi käyttäisi, kun mä en ole sille kunnolla kertonut, että niin mä haluaisin että tehdään, ei pelkästään että tehdään tarkasti oikein.</p><p>Meidän tokon alkutaipale meni erittäin vähillä treeneillä, treenasin oikeasti todella todella vähän, ja saatoin käydä ohjatussa treenissä parin viikon välein niin, että en ollut tehnyt yhtään mitään siinä välissä kotona. Siitäkin huolimatta Troija kehittyi hyvin, koska se on vaan niin tarkkaavainen ja fiksu tyttö. Mutta ne perusteet jäi tekemättä.</p><p>Puhuttiin viime viikolla Maijun kanssa treeneissä tästä ja Maiju sanoi, että ns. huipulle tähtääväthän tekee pohjia ihan todella pitkään eikä välttämättä edes starttaa kovin nuoren koiran kanssa. Osa toki sitten rakentaa perusteet ja kaikki nopeammin, se on niin koirakohtaistakin. Mutta että alkuun rakennetaan pitkään ja hartaasti sitä iloista ilmettä ja halua tehdä, sekä sopivaa vauhtia ja asennetta liikkeiden suorittamiseen. Oikeastaan kun sitä taustapeiliä katsoo, niin on ihme, että Troija on tuollainen noin ihana häntähuisku tokossa, kun tällaiset perusteet on hypitty yli.</p><p>Iloinen häntähuisku Troija siis on, ja sillä on hieno asenne ja ilme tehdä varsinkin sellaisia liikkeitä joissa vauhti ei näyttele roolia. Mutta nyt sitten lähdetään vähän uudelleen tekemään baby-treeniä luoksariin, merkkiryhmän kiertoon ja myös ruutuun. Näistä ruutu on kyllä parhaimmalla mallilla, siinä on malttanut parhaiten pitää palkkauksen mukana, mutta viime aikoina on meinannut siinäkin lähteä luistamaan.</p><p>Vaikka tavallaan osaan olla myös hyvin tarkka siinä miten opetan ja koulutan koiriani, on mun helmasynti kyllä oikominen. Siitä ei näköjään vieläkään ole päästy.</p>Sabinahttp://www.blogger.com/profile/05674140713685280333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8276126465206470164.post-31820469731785425292022-02-01T17:18:00.002+02:002022-02-01T17:18:41.770+02:00Tottistelua ja hiihtoa<p> Ollaan tässä alkuvuodesta yritetty treenailla tokoa/tottista vähän aktiivisemmin Troijan ja Tyrin kanssa. Troija edistyy ihan hurjalla vauhdilla, kun vaan ehtii ja muistaa treenailla. Jotenkin vaan on nyt herännyt siihen todellisuuteen, että suhteessa töiden määrään on liikaa koiria ja niillä liikaa eri lajeja. Ja sitten vielä lampaiden hoidot. Jos haluaisi edetä paremmin, niin jostain pitäisi pystyä karsimaan. Nyt on kuitenkin itse asiassa töiden suhteen vähän kevyempää ja keskityn kirjallisiin projekteihin, niin saa päiviä rytmitettyä eri tavalla.</p><p>Lueskelin "jopa" uudet avoimen luokan tokosäännöt läpi, että olisi kartalla mitä vielä pitäisi osata. Hyvä että luinkin, kun tajusin tänään, että lautahyppyä ei olla tehty lainkaan. Lisäksi tänään tuli hoksattua myös, että merkkiryhmän kierrosta en ole ottanut Troijaa koskaan perusasentoon ja aina saman palkkaamiskohdan vuoksi Troija toki alkuun odotti palkkaa just siinä. Mutta hienosti lähti nämäkin edistymään. Ruutu menee aika kivasti, mutta siitä on vielä rakentamatta kokonaisuus maahanmenon kanssa. Hyppynouto on ihan hyvällä mallilla, paitsi että lautaestettä ei ole tehty.</p><p>Liikkeestä seisominen ja maahanmeno yksinään on hyvällä mallilla, ja niiden kahden erottelukin toimii aika kivasti. Liikkeestä istumista ei olla juurikaan tehty, ja se täytyykin nyt nostaa treenilistalle.</p><p>Kaukkareita on nyt tehty alustan päällä. En ole koskaan aiemmin (siis Jerikon tai Ukon kanssa) käyttänyt mitään apuvälineitä kaukkareissa, korokkeita, lautoja tai mitään. Nyt Troija lähti kuitenkin herkästi hieman menemään vinoksi, kun odottaa palkkaa ja jotenkin nojaa toiseen suuntaan. Alustan avulla onkin kivasti saanut Troijan pysymään suorassa ja toisaalta se auttaa kyllä paikoillaan pysymisessä. Maahan-seiso-istu on vielä vaikea niin, että viimeisessä vaihdossa ei tulisi eteenpäin, mutta muuten on kyllä muotoutumassa todella kivat kaukkarit Troijalle. Sekä teknisesti puhtaat, että napakat, mitä en Jerikolle osannut koskaan opettaa. :) Lisäksi oli hauska huomata kuinka helposti ja vaivattomasti Troija loppujenlopuksi ottaa nykyään uusia asioita ja apuvälineitä käyttöön, eikä jää ihmettelemään.</p><p>Seuraamiseen aloin ottamaan peruutusaskeleita ihan tässä viikon sisällä. Herkästi Troija lähtisi liian vauhdikkaasti peruuttamaan niin, että paikka katoaa, mutta pikku hiljaa paranee. Sivuaskeleita otin ensimmäisen kerran tuossa eilen kotitreenissä ja oikealle siirtymiset meni täydellisen priimasti heti! Troija on niin tarkka tyttö.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/Q_oH3ozPPSU" width="320" youtube-src-id="Q_oH3ozPPSU"></iframe></div><br /><p style="text-align: center;"><a href="https://youtu.be/9fl1FSHbAIc">https://youtu.be/9fl1FSHbAIc</a></p><p>Tyrin kanssa on myös tottisteltu. Sillä oli välissä kapulaongelma, osasi jo hienosti pitää kapulaa ja sitten tulikin kapulaongelma. Olen onnistunut tämän ongelman luomaan väliaikaisesti kaikille koirilleni, ja toisaalta saanut jokaisen niistä kaivettua sieltä ulos. En tiedä mitä teen, kun jotenkin rikon hyvällä mallilla olevan pidon. Leikin varjolla lähti kuitenkin hienosti sujumaan uudelleen ja nyt hiotaan sitä eteenpäin. Liikkeestä seisominen oli välissä jo tosi napakka, mutta se on nyt vähän lipsunut. Maahanmeno on hyvä, mutta istumista ei olla Tyrinkään kanssa juurikaan tehty. Seuraaminen on parhaimmillaan tosi voimakasta ja samalla korrektia, välillä ihan armotonta heilumista. :D </p><p>Se mikä on Tyrin kanssa vähän mietityttänyt on hyppy. En ole yhtään epäillyt etteikö tuolla koolla ja lihaksilla hypättäisi metri helposti, mutta voi luoja sen harjoittelu on Tyrin kanssa ollut työlästä ja musta on tuntunut, että se ei vaan kertakaikkiaan ymmärrä mitä ollaan tekemässä. Mikään määrä toistoja ei saa sitä tajuamaan, että hyppy olisi se kannattava asia tarjota. Apuohjaajan kanssa menee ok, mutta tekeminen on vähän sellaista "diibadaaba", ja yksin kun treenaa niin järkyttävä viive siinä, että lähtee hypylle, miettii vaan siinä perusasennossa, että viitsiikö. Hetken mielijohteesta päätin tänään heittää lelun hypyn yli ja johan lähti toimimaan! Nopeaan tahtiin nostin korkeuden 95cm ja siitä sitten alas, ei mitään ongelmaa. Nyt vaan sitten toistoja lisää, niin tekniikka varmistuu. :) </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/DrOGnDwAJmU" width="320" youtube-src-id="DrOGnDwAJmU"></iframe></div><p>Jos toko on vähällä, niin agility on vielä vähemmällä. Treenit vain kerran viikossa, ja se on auttamatta ihan liian vähän. Olen kyllä vähän miettinyt, että sekä tokosta että agilitystä on tullut koko ajan vaan teknisempiä lajeja, jotka vaatisi koko ajan enemmän aikaa ja tunteja teknisten taitojen opettamiseen. Oma tekeminen alkaa tuntumaan aika höntsäämiseltä siihen nähden. Juoksareita pitäisi hinkata, mutta nyt talviaikaan ei oikein helposti pääse, ja kesälläkin se työ jäi tekemättä vaikka on tuossa toi oma kenttä. Nyt jälkikäteen oikein harmittaa. Miksi en treenannut enemmän? On käynyt tässä myös mielessä, että Troijan kanssa kannattaisi varmaan jättää paimennuksen treenaaminen ihan jo senkin vuoksi, että voisi sitten sen ajan käyttää agilityyn eikä jakaantuisi käytettävissä oleva aika rippeiksi eri lajeihin...</p><p>No, kyllä Troija silti koko ajan kehittyy agilityssäkin, mutta juoksarit erityisesti vaatisi kyllä treenejä lisää. Jupiterilla ihan sama tilanne, tai oikeastaan sillä oli välissä juoksarit vielä enemmän rikki, kunnes se sitten lopulta taas muisti mitä ollaan tekemässä. Rutiinin löytyminen kokemattomamman koiran eli Troijan kanssa kuitenkin ottaisi enemmän aikaa ja harmittaa suorastaan tämä treenitahti.</p><p>Jupiterin ja Tyrin kanssa on myös hiihtotreenejä tehty. Tyr on todella nopealla tahdilla lähtenyt vetämään yksin pidempää matkaa, ihan koska sitä ei pysty laittamaan Jupiterin rinnalle juoksemaan, koska Tyr sitten napsii ja pistää Jupin juoksemaan taaempana. Kerran tätä siis Jämillä kokeiltiin ja siitä ei tullut sitten yhtään mitään. Lopulta Jupiter lakkasi kokonaan vetämästä ja juoksi mun suksien edessä, kun kauhikakara ei päästänyt rinnalle. Mutta yksin Tyr vetää hienosti eikä ohituksissakaan ole sitten mitään ongelmaa! Viimeksi Peltolammilla hiihtäessä tuli yksi ohitus jyrkimpään mäkeen missä mun vauhti tyssää, ja silti Tyr vaan kiskoi mua eteenpäin ja ohi.</p><p>Jupiterille on treenattu nyt pidempää matkaa ja Jupiter ja Ilona starttasikin Imatralla ekaa kertaa 10km matkalla! Sää oli aika karsea, lunta sanoi ja latu oli pöperöä, ja lisäksi startti oli siis A-luokassa, kun muissa luokissa ei ko. matkaa ollut. Hienosti 4./6. Ja nyt vaan sitten lisää treeniä ja kohti muita 10km luokkia joissa voisi sitten serteistäkin haaveilla.</p>Sabinahttp://www.blogger.com/profile/05674140713685280333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8276126465206470164.post-47253389132588673192022-01-17T20:12:00.018+02:002022-01-17T21:35:11.187+02:00Troijan pentusuunnitelmat edistyy<p>Edellisessä päivityksessä mainitsemani mainio uros jouduttiin valitettavasti tältä erää jättää käyttämättä, koska se kantaa samaa EAOD-geenivirhettä kuin Troijakin. Tämän pettymyksen jälkeen (ko. uros jää kyllä todellakin korvan taakse tulevaisuutta ajatellen!) alkoi enemmän ja vähemmän aktiivinen, ja välillä aivan vimmattu urosten etsiminen.</p><p>Lähden etsintään terveystulokset edellä, sitten sukutaulu, joka kiinnostaa ja jos nämä täsmää, niin olen lähtenyt tutustumaan luonteisiin tarkemmin. Sain mahdollisuuden tutustua kahteenkin saman pentueen urokseen, sekä näiden puolisiskoihin samasta emästä. Kaikki luonteiltaan varsin mukavia. Lisäksi tapasin näiden enon ja itseasiassa emän siskoa tunnen jo entuudestaan. Ja kun luonteet näinkin laajalti on kovasti itseäni miellyttäviä, niin Troijan sulhaseksi valikoitui Kiiru eli Something Like Never Gonna Stop.</p><p>Olen valintaan hyvin tyytyväinen. Kiiru täyttää mun aiemmin mainitsemat toiveet terveyden suhteen, vaikka totta kai riskitöntä koiraa tai yhdistelmää ei ole. Terveysriskejä sisältyy siis tähänkin yhdistelmään, mutta onnistuin löytämään uroksen, jonka taustalta tulevat riskit ovat sellaisia joiden kanssa pystyn nyt elämään.</p><p>Olen saanut tavata Kiirua nyt jo kolme kertaa, ja olen testimielessä ohjannut sitä lampailla, leikittänyt ja seurannut miten se asettuu meillä sisällä olemaan. Näillä kolmella kerralla ei Kiirun luonteesta ole tullut häiritseviä piirteitä esiin, päinvastoin on vahvistunut tunne siitä, että se on varsin itsevarma ja tasainen koira, etenkin ollakseen vasta hieman päälle 2-vuotias.</p><p>Teen pentueelle myöhemmin pentublogin tai muun oman sivun, johon kerään vähän tietoja, ja todennäköisesti pentueesta enemmän kiinnostuneille aukenee Facebook-ryhmä sitten kun on ajankohtaista. Troijan juoksujen alkuajasta ei suoraan sanottuna ole kuin hataria arvauksia ja toiveita. Jos se harrastaisi vuoden juoksuväliä kuten emänsä, olisi juoksut odotettavissa maaliskuussa. Nähtäväksi jää miten Troija päättää, onko juokseminen Troijan mittapuulla vain sitä mitä tehdään ulkona ja paljon. :D </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiS6NedlcM2Ws9GD4kVJ8yFjC0QqTCtWtQTOvGiVItSIzqCYkyc3JDf5YM-9DZqQvhV6fgyBSKe9ybRVihJAhbmaLXqHc5TDglOZNb0JnzcRYW2bONB1VhigUqF9zmcAcpYvd9TkbLU9RVapeJOcCGfODLoFA1JuwbV0j0Upzpnstyqd-fnbH9510qesw=s1564" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1564" data-original-width="1564" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiS6NedlcM2Ws9GD4kVJ8yFjC0QqTCtWtQTOvGiVItSIzqCYkyc3JDf5YM-9DZqQvhV6fgyBSKe9ybRVihJAhbmaLXqHc5TDglOZNb0JnzcRYW2bONB1VhigUqF9zmcAcpYvd9TkbLU9RVapeJOcCGfODLoFA1JuwbV0j0Upzpnstyqd-fnbH9510qesw=s320" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;">Troijan kuva: Miikku Pietilä, Kiirun kuva: Maarit Merilä</div><p>Muina kuulumisina Troijan ja Jupiterin kanssa on loppuvuodesta käyty muutamat agilitykisat. Troija on kerännyt LUVA-mainintoja nyt kuusi, mutta liikaa hypäreiltä ja yksi agilitynolla pitäisi saada siirto-oikeuteen. Pieniä virheitä on voinut tulla jostain muutakin, mutta varsinkin puomin juoksaria pitäisi treenata todella paljon enemmän kuin kerran viikossa, että se edistyisi.</p><p>Tokoa on tehty hieman säännöllisemmin, ja treenaillaan kohti AVO-luokkaa. Tuskin alokkaassa enää startataan. Hienosti pikku tyttö edistyy ja yritetään ehkä ainakin ennen pentuja vielä startata avoimessa.</p><p>Jupiter sai yhden SERT:n joulukuussa, mutta sillä vasta kontaktit levisikin, ja niitä on nyt taas muistuteltu mieleen. Jupiter kastroitiin syksyllä ja siitä se toipui hienosti. Paimennuksen ja itsevarmuuden suhteen Jupiter on ottanut isoja harppauksia eteenpäin. :) </p>Sabinahttp://www.blogger.com/profile/05674140713685280333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8276126465206470164.post-24214733062690846782021-10-20T17:25:00.000+03:002021-10-20T17:25:17.861+03:00Troijalle pentuja?<p> Jalostusasiat on kiinnostanut minua jo pitkään, mutta lukuunottamatta Jerikon pentuja olen saanut seurata asioita enimmäkseen hieman sivusta. Tai toisaalta hyvinkin asioiden ytimestä jalostustoimikuntatoiminnan myötä, mutta en niinkään siellä pentulaatikon reunalla. Jalostusasiat kuitenkin kiinnostaa laajemmassakin mittakaavassa, ja pelkkä "lampaiden pito" on siirtynyt pikku hiljaa kainuunharmaskasvatukseen. Kasvattajakurssin kävin jo pari vuotta sitten ja nyt on viimein kennelnimi-asiakin pikku hiljaa vetämässä eteenpäin.</p><p>Troija tuli minulle sillä ajatuksella, että ehkä voisin joskus pentueen itsekin teettää, ja tässä reilun parin vuoden aikana ajatus on kypsynyt pikku hiljaa lisää. Mielenkiintoisia uroksia ja sukutauluja olen selaillut ja tarkkaillut varmaan noin vuoden ajan Troijaa silmällä pitäen, muuten toki jo pidempäänkin. Minulla on tiettyjä sukuja/yksilöitä joista olen erityisen kiinnostunut (siis useita eri) ja näitä olen tarkkaillut. En halua käyttää urosta, jonka sukutaulu olisi pelkästään täynnä minulle itselleni tuntemattomia nimiä tai joista ei ole minkäänlaista mielikuvaa. Osa kiinnostuksen kohteistani kiinnostaa nimenomaan sen kuvan perusteella mikä minulla niistä koirista on, vaikka en henkilökohtaisesti tunnekaan, ja osa sellaisia joita olen myös tavannut ja joiden jälkeläisistä siis olen tästä syystä kiinnostunut.</p><p>Koska Jerikolle on LTV2 ja Troijan pentueessa yhdellä on LTV1 (yksi myös kuvaamatta), niin olen halunnut tätä riskiä uroksen puolelta välttää. Lisäksi vaikka Troijalla itsellään on A/A-lonkat niin Troijan suvussa kyllä piilee riskiä huonoihin lonkkiin, joten olen halunnut löytää Troijalle A-lonkkaisen uroksen, jonka suvussa myös olisi mahdollisimman vahva lonkkaterveys. Lisäksi erittäin tärkeä asia on luonne! Troija on erittäin kiva koira, arjessa mutkaton, äänivarma ja alustavarma, ja kiva harrastuskoira, mutta saisi omasta mielestäni olla itsevarmempi ja olen halunnut etsiä Troijalle urosta, joka olisi itsevarma, toimintakykyinen ja hyvän hermorakenteen omaava.</p><p>Ei ne kriteerit tokikaan siihen lopu. Osteokondroosi on rodussa melko yleistä enkä mielelläni kovin isoja riskejä senkään suhteen ottaisi. Lisäksi on epilepsia, autoimmuunisairaudet, koko (Troijaan olisi ideaalista yhdistää vähän isompi uros) ja geenitestattavat sairaudet (Troija kantaa EAOD:ta ja BCG:ta). Ja vielä päälle monia muita huomioitavia ja kehä kiertää sitten takaisin niihin henkilökohtaisiin mieltymyksiin ja mielikuviinkin.</p><p>Yhden mielenkiintoisen uroksen tapasin jo aikaisemmin ja se itsessään olisi voinut olla sopiva, mutta sisaruksella todettiin LTV-muutos, joten ainakaan tässä polvessa en sitten sitä oikein tohdi käyttää. Tämä ja 2-4 muuta urosta jää korvan taakse sillä ajatuksella, jospa sitten joskus myöhemmin, myöhemmässä polvessa (olettaen, että tästä mitään kasvattajan uraa nyt oikeasti alkaa).</p><p>Eilen tavattiin kuitenkin aikas kiva poika (ja itse asiassa sen isäkin). Sen luonne miellytti minua kaikin puolin; molemmat käyttäytyivät hienosti mun uroslauman seassa, itsevarmasti ilman minkäänlaisia isotteluja tai toisaalta ilman nöyristelyä. Kontakti ihmiseen oli avoin ja tyyni (en erityisesti tykkää mielistelystä), ja sisälle otettaessa molemmat tuli meille rentoina ja ottivat paikkansa, isä meni lepäilemään eteiseen (Jerikonkin lempipaikka) ja boyfriend-ehdokas Matin kanssa sohvalle telkkaa katsomaan. :) Kissat ja lampaat joita näki ensimmäistä kertaa ei aiheuttanut ei-toivottuja reaktioita, paimennuksellisesti tuollaisesta ensikerran käynnistä ei tokikaan voi paljoa sanoa, mutta ei ainakaan tyhmäillyt mitään. Laukauksiin ei reagoitu vähäisimmässäkään määrin ja minun kanssa leikki hienosti ja lähti agilityä tekemään.</p><p>Nyt sitten jännätään uroksen geenitestituloksia ja julkaisen suunnitelman vasta sitten kun se on varmistunut. Troijan juoksukierrosta ei suoraan sanottuna ole minkäänlaista haisua, mutta pentue olisi suunnitteilla ehkä johonkin vaiheeseen ensi vuotta. Jos juoksut tulee nyt jo loppuvuodesta, niin jätetään ne varmaan väliin, mutta jos juoksee keväällä (vuosi edellisistä), niin voipi olla että pentuetta yritettäisiin laittaa aluille jo silloin. Tai sitten me aloitetaan etsintä alusta jos geenitestitulokset tai jokin muu syy kaataakin tämän.</p><p>Varsinaista kasvattaja-sivua tai penturyhmääkin tulee sitten jos yhdistelmä lähtee toteutumaan, mutta tässä nyt tällainen etukäteis-tiiseri. Pennuille etsin aikanaan aktiivisesta harrastamisesta ja kilpailemisestakin kiinnostuneita koteja. Kotikoiriksi ja pelkiksi lenkkikavereiksi en myy, pidän sitten vaikka ennemmin itse. :D </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-WHhZRRZhv6o/YXAacIsPcII/AAAAAAAA0D4/bax9sKKGqsIWzZ8-Qt7g49kt9hF1WD0gwCLcBGAsYHQ/s1564/IMG_20211020_162244.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1564" data-original-width="1564" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-WHhZRRZhv6o/YXAacIsPcII/AAAAAAAA0D4/bax9sKKGqsIWzZ8-Qt7g49kt9hF1WD0gwCLcBGAsYHQ/s320/IMG_20211020_162244.jpg" width="320" /></a></div><br /><p><br /></p>Sabinahttp://www.blogger.com/profile/05674140713685280333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8276126465206470164.post-35654968388214615242021-10-03T20:47:00.001+03:002021-10-03T20:47:48.078+03:00Paimennuskilpailut ja IFH-rotumestikset<p>Pari viikkoa on varmaan sopivan mittainen aika toipua ensimmäisistä omista (siis yhdessä Miikun kanssa) järjestetyistä paimennuskisoista ennen kuin niitä mitään kirjoittelee? Pari viikkoa sitten oli siis ensimmäiset Pirkanmaan Pikkukisat, joiden suunnittelu lähti kahden hullun puolivitsi-heitoista, jotka sitten kuitenkin poiki ihan oikeat kisat. Miikulla on hienot puitteet kisoille, mutta lampaita liian vähän, mutta yhdistettynä mun porukan kanssa saatiin niistä juuri riittävä porukka 1-2 -luokkien kisoille max 20 osallistujalle per päivä. Tuomarina meille ilmeisenä vaihtoehtona Petri Keski-Korpela. :) </p><p>Järjestelyjä etukäteen oli totta kai paljon. Mun lampaat siirtyi Miikulle kolme viikkoa ennen kisoja jotta ehti laumaantumaan Miikun lampaiden kanssa, ja niitä käytiin paimentamassa ahkerasti eri kombinaatioilla ennen kisoja. Kaikenlaista infrastruktuuria myös rakenneltiin varikoista lähtien. Iso homma, josta suurin kiitos kuuluu tilaemäntänä Miikulle totta kai. :) </p><p>Kisapäivinä itse talkoilin lähtövarikolla lampaiden lajittelussa. Lampaat antoivat kisaajille haastetta, mutta niitä hyvin käsitteleville koirille lampaat kulki kauniisti niin kuin etukäteen treeneissäkin. Ei mitään helppoja lampaita, ja tuuppaisuista lähtivät kyllä laukalle ja lapasesta, mutta onnistuneitakin ratoja saatiin, ja se on tärkeintä. Katsotaan nyt sitten jääkö nämä ensimmäisiksi ja viimeisiksi kisoiksi vai onko jatkoa vielä luvassa.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-QpjNYD5gQiA/YVnrmkyyX7I/AAAAAAAA0Cs/i11O3O5yHLI94GMvOkdmiaR_yAHHdYFwACLcBGAsYHQ/s2048/20210918_144752.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="240" src="https://1.bp.blogspot.com/-QpjNYD5gQiA/YVnrmkyyX7I/AAAAAAAA0Cs/i11O3O5yHLI94GMvOkdmiaR_yAHHdYFwACLcBGAsYHQ/s320/20210918_144752.jpg" width="320" /></a></div><br /><p><br /></p><p>Kisojen jälkeen omat lampaat palasi kotiin ja nyt niiltä on villatkin tiputettu. On noi kainuunharmaat vaan kauniita! Ja karitsoistakin paljastui villojen alta tosi kivoja tyyppejä, vaikka kuiva kesä todella runteli luonnonlaitumia. Peräti kuusi uuhikaritsaa jää tällä kertaa kotiin kasvamaan, saas nähdä mitä niistä tulee. :)</p><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-6KDeKSMMjPQ/YVnr9UGhchI/AAAAAAAA0C0/OgFvIhjJ91IN5heP73Kr8waGZocIEH_KgCLcBGAsYHQ/s1440/IMG_20211002_194342_255.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1440" data-original-width="1440" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-6KDeKSMMjPQ/YVnr9UGhchI/AAAAAAAA0C0/OgFvIhjJ91IN5heP73Kr8waGZocIEH_KgCLcBGAsYHQ/s320/IMG_20211002_194342_255.jpg" width="320" /></a></div><br /><p>Tänään oli sitten IFH-rotumestikset, joihin lähdettiin Jerikon kanssa puolustamaan mestaruutta. Meille arpoutui päivän viimeinen jälki, jonka kerrottiin jo etukäteen olevan lyhyemmässä heinässä kuin muut pellot. Lisäksi pelto oli järven rannassa mihin tuuli enemmän kuin muualle. Ei se pelto kuitenkaan mitenkään liian lyhyessä ollut, tosi hyvä pituus ja ne vähät treenit mitä nyt parin viikon aikana on ehditty tehdä on tehty nimenomaan lyhyessä. Koko kesänä tosiaan ei treenattu lainkaan, kun ei rotumestiksistäkään ollut tietoa, ja treenailu alkoi vasta pari viikkoa sitten. Siinä sitten elettiinkin mielenkiintoisia treenejä, kun Jerikolla on ollut vähän liiaksi takki auki. Viimeisen jäljen tein sellaista syheröä, että koko ajan piti olla hereillä ja ehkä se sai mielentilaa vähän paremmaksi.</p><p>Paalulta lähtö ei ollut ihan suoraviivainen, jostain syystä Jeriko kävi tarkastamassa vähän jäljen sivussa, mutta jatkoi sitten hyvin eteenpäin. Ensimmäinen kulma oli piikki ja se oli jostain syystä Jerikolle haastava, liittyikö sitten pohjamuutoksiin vai mihin. Jeriko merkkasi ensin ihan oikein ja mulle selvästi luettavasti, että mihin jälki jatkuu, mutta palasi sitten takaisin piikin kärkeen tarkastamaan, ja toisti sitten saman. Olikohan se sitten kolmas lähtöyritys kun se oikeasti lähti jatkamaan jälkeä, minä vaan koko ajan odotin tyynesti. Sen jälkeen jälki lähti rullaamaan kivasti, Jeriko jäljesti hyvin ja nosti kaikki esineet iloisesti.</p><p>Jäljen lopussa olin vaan ihan todella tyytyväinen ja onnellinen. En siksi, että jälkisuoritus olisi ollut täydellinen, hieman parempiakin suorituksia on tehty, vaan siksi että ylipäätään saan osallistua pirteän lähes 12-vuotiaan koiran kanssa tällaisiin skaboihin, koira nauttii tekemisestä niin kuin se aina on nauttinut, ja saadaan tehdä yhdessä niin kuin aina ennenkin. :) Se on ihan paras palkinto, pisteistä ja palkintosijoista viis. (ja se meidän tulos oli 80p ja kolmas sija)</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-qMVv6UDhlKo/YVnsrXUfqXI/AAAAAAAA0DE/UDs9LUx8H8Ue_Dyzr2Z4v5hz2rl3vacbACLcBGAsYHQ/s1800/IMG_20211003_144440_175.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1800" data-original-width="1440" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-qMVv6UDhlKo/YVnsrXUfqXI/AAAAAAAA0DE/UDs9LUx8H8Ue_Dyzr2Z4v5hz2rl3vacbACLcBGAsYHQ/s320/IMG_20211003_144440_175.jpg" width="256" /></a></div><br /><p><br /></p>Sabinahttp://www.blogger.com/profile/05674140713685280333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8276126465206470164.post-84119503946119085542021-08-07T21:15:00.001+03:002021-08-07T21:15:13.557+03:00Paimennuskuulumisia<p> Tämä paimennuskausi aloitettiin Troijan kanssa saavuttamalla PAIM1 koulutustunnus vappukisoissa Somerolla. Seuraavissa kisoissa uudessa kisapaikassa Kurolan kylämäellä Troija teki muuten hyvää työtä, mutta leikkasi hakukaarella linjan heti mun edessä ja sen vuoksi koulari jäi noista kisoista saamatta.</p><p>Siirsin Troijan sitten kuitenkin 2-luokkaan, jossa ollaan startattu kahdessa kokeessa. Molemmista 49 pistettä eli yhtä vaille 3-tulos, aika loppunut toisessa kokeessa jakoon, ja toisessa maltan ristille. Joka tapauksessa Troija tarvitsee kyllä edelleen paljon treeniä, että pystyy selviämään 2-luokan radalla jaosta ja muutenkin ohjattavuutta/kuuliaisuutta tarvitaan lisää. Troijan iso haaste on sen liiallinen vilkkaus ja keskittymisen heikkous ja sanoisinkin, että jos PAIM2 koulari onnistutaan saamaan, niin hyvin todennäköisesti jätetään homma siihen. Jollei Troijassa sitten tapahdu jotain äkillistä kehityspyrähdystä.</p><p>Jupiter starttasi samaisissa vappukisoissa ensimmäisen kerran 3-luokassa. Rata oli haastava vinon tuonnin kanssa, ja Jupiterin mielentila lähenteli paniikkitilaa. Kovalla työllä saatiin lampaat mulle täysin offlinessa, Lopulta aika taisi loppua 2-porteilla. Kurolan kisoissa meni jo paremmin, mutta lampailla oli kova veto lähtövarikolle ja itse mokasin 2-portilla säätämällä ja siirtämällä Jupiterin vedon alapuolelle, jolloin lampaat sinkaisi kohti lähtövarikkoa. Keskeytin siihen. Toinen kisa Kurolassa meni jo aika kivasti ja saatiin koko rata ajettua läpi. Ei nyt ihan linjoilla ja vaikeuksia mahtui matkalle, mutta Maltan ristillä ja singlessä Jupiter oli hieno. :) </p><p>Jupiterin kanssa ollaan nyt muutenkin edetty hyvin. Viime syksynä taisin viimeisimmän kerran päättää lopettaa paimentamisen sen kanssa, kun sen tietyistä korvien väliin liittyvistä ongelmista ei tuntunut pääsevän mihinkään. Sitten kuitenkin on taisteltu eteenpäin, on saatu hyviä neuvoja ja havaintoja kokeneemmilta ihmisiltä ja pienin askelin edetty ja luottamus kasvanut. Jupiter on alkanut jopa toimimaan kotona töissä aiempaa paremmin!</p><p>Kisaradoilla Jupiterin merkittävin vaikeus tällä hetkellä on se, että se välttelee ns. painavaa puolta. Jos lampailla on veto jonnekin suuntaan, Jupiter ei halua mennä painamaan sille puolelle. Tästä sitten on yleensä ollut seuraamuksena niitä paniikkitiloja, kun minä yritän sitä sinne saada ja Jupiter juoksee täysillä ohi eikä suostu pysähtymään siihen. Ja juokseminen yleensäkin on oiva ratkaisu silloin, kun ahdistaa. Kurolan kisoissa joku katselija oli päivitellyt, että kylläpä Jupiter jaksaa juosta. Siihen olisi pitänyt sanoa, että se Jupiter on treenattu juoksemaan noin 12 minuuttia täysiä taakan kanssa ja raskaassa maastossa, tosin eri lajissa. Kyllä se juosta jaksaa! :D </p><p>Mutta nyt siis on ongelmakohta selvillä ja sitä treenaillaan sinnikkäästi. Eiköhän tämä tästä edisty ja pikku hiljaa 3-luokan ratasuoritukset parane. Mutta hei, yksi virstanpylväs jo saavutettu: eka kerta kun on rata ajettu läpi!</p><p>Tyr on edistynyt paimennuksessa todella hyvin ja tykkään siitä kyllä todella paljon. Sillä on tosi kiva kävely kohti lampaita, ei siis yritä juosta tai rynniä, tai vaikka yrittäisi niin sen saa helposti hidastamaan tosi vakuuttavaan kävelyyn. Ollaan tehty sille poispäinajoa, flänkkejä toki ja aloiteltu sisäflänkkejä. Kerran tehty myös jaon alkeita. Tyr ei ole niin nöyrä kuin Jupiter, sille sai jo pienempänä pentuna erikseen painottaa sitä, että minut pitää ottaa myös paimennukseen mukaan ja nyt kesällä oli vaihe, kun stopit ei meinannut toimia. Nyt kuitenkin on muutama viime treeni mennyt todella kivasti. Hyvä yhteistyö on alkanut löytymään ja Tyr on ottanut ohjausta todella hyvin vastaan. Hakukaaret on vielä suppeahkoja ja kunnolla aukeamatta, mutta niissäkin edistytään varmasti kohtuullisen pian, kun fiilis on tämänlainen. :) </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-PiCDGCPTvE8/YQ7NpfdImxI/AAAAAAAA0As/su5VwMZoD-E-o2czRbt9TH1CH951qkirgCLcBGAsYHQ/s2048/20210804_134003.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-PiCDGCPTvE8/YQ7NpfdImxI/AAAAAAAA0As/su5VwMZoD-E-o2czRbt9TH1CH951qkirgCLcBGAsYHQ/s320/20210804_134003.jpg" width="240" /></a></div><br /><p><br /></p>Sabinahttp://www.blogger.com/profile/05674140713685280333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8276126465206470164.post-46678043121690196592021-08-04T19:33:00.000+03:002021-08-04T19:33:23.174+03:00Troija ALO1 ja Janakkala Open agilitykisat<p> Heinäkuussa käytiin Troijan kanssa toisessa tokokokeessa. Nyt koe oli Tamskin hallilla eli tutussa ympäristössä ja tilanne oli Troijalle selvästi helpompi kuin rotumestiksissä toukokuussa, jolloin kaukalo ympäristönä oli selvästi liian kuumottava. Nyt Troija oli enemmän oma itsensä, eikä ahdistunut ympäristöstä, villisti leikkivästä malinoisista vieressä tmv.</p><p>Ensimmäisenä oli paikkamakuu, jonka kohdalla saatoin jo ennalta ajatella, että jos rotumestisten maahanmenon jumittaminen toistuu, niin tiedän että vaikeuksia olisi edessä muutenkin. Olimme rivin ekat tai vikat, miten sen nyt ajattelee, mutta viimeisenä maahanmeno. Troija napsahti maahan yhdellä käskyllä. Mikä helpotus! :) Makasi myös rauhassa paikoillaan koko ajan. Vuoro ylösnousuun oli ekana, mutta Troija ehti silti ennakoida ja nousi juuri ennen kuin liikkuri olisi antanut luvan käskyttää. Paikkamakuusta 9.</p><p>Yksilöliikkeitä lähdettiin suorittamaan neljäntenä. Kapulan pito ekana, siitä 10. Luoksetulon loppuosassa tiputti raville, siitä taisi pistevähennys tulla: 9,5. Kaukkareissa eka maahanmeno jäi jostain syystä hieman vajaaksi ja jouduin antamaan siihen toisen käskyn, muuten toimi hyvin ja siitä 9p. Seuraamisessa täyskäännöksissä hieman levisi, samoin hitaan kävelyn jälkeen pieni herpaantuminen, muuten oikein kivaa seuraamista: 8p. Liikkeestä maahanmeno oli virheetön 10p. Hyppy 10p. Kokonaisvaikutus 9p.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/1GSczHy5i-4" width="320" youtube-src-id="1GSczHy5i-4"></iframe></div><br /><p>Oli kyllä kivaa kehässä Troijan kanssa ja tietyllä tapaa pudotti apinan selästi ja varmasti kasvatti Troijan itseluottamusta, että kyllä se osaa ja pärjää hienosti! Pikku hiljaa treenaillaan ja katsotaan osallistutaanko vielä alokkaan kokeisiin vai sitten jo avoimeen, riippuen koska olisi seuraava aikatauluihin sopiva koe tiedossa, aikaisintaan loppuvuodesta.</p><p>Viime viikonloppuna oltiin Janakkala Open agilitykisoissa Jupiterin ja Troijan kanssa lauantaina ja sunnuntaina. Lauantaina molemmille kolme rataa, sunnuntaina Jupiterille kolme ja Troijalle kaksi.</p><p>Lauantaina 3-luokan radat oli haastavia, mutta mielestäni tosi kivoja ja fiilis oli hyvä. Radat meni hylyiksi ns. pikku virheistä, mutta Jupiter esitteli kyllä hienoa taitotasoa, erityisesti keppien haut oli sillä huikean hienoja! :) </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/JRWXpodWqXY" width="320" youtube-src-id="JRWXpodWqXY"></iframe></div><br /><p><br /></p><p>Troija sen sijaan teki ensimmäiseltä radaltaan 0-tuloksen! :) Kahdella muulla radalla virhettä tuli kuitenkin kepeillä, näistä ensimmäisellä jatkoin vaan eteenpäin ja annoin hylkääntyä, toisella yritin korjata mutta hylkäännyttiin silti. Videolla 0-rata. :) </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/HtJiiiUSwco" width="320" youtube-src-id="HtJiiiUSwco"></iframe></div><br /><p>Sunnuntaina Jupiterin kanssa ei tuntunut oikein hyvältä. Ekalle radalle Jupiter lähti aivan kamalassa mielentilassa, kiljui odotellessa ja piti yrittää sitä rauhoittaa. Radalla Jupiter oli osittain kuulolla ja sitten taas ei. Virheitä tuli useampia ja kunnon flow'ta ei oikein syntynyt. Lopulta kävelytin Jupiterin pois radalta. Toiselle radalla Jupiter lähti jo paremmassa mielentilassa ja itse olin päättänyt "ottaa sen nippuun" eli pitää koko ajan hallinnassa enkä antaa lähteä liihottamaan. Itse sössin heti alkuun ja rata hylätty, mutta sitten pitkä pätkä hyvällä flow'lla, mutta sitten persjättö putkella ja Jupiter ei lukenut minua lainkaan vaan lukitsi vaan hypyn. Äh.</p><p>Kolmannelle radalle sellaisella "häränraivolla", että nyt tämä liihottelija poika pidetään hyppysissä. Radan kun näin niin ensin ajattelin, että se on lähes mahdoton, mutta onneksi rataantutustumisessa löytyi itselle ihan hyvältä tuntuvat ohjausvaihtoehdot. Ja me tehtiin eka 3-luokan nolla!! Väkisin väännetty ja mun sijoittumisten suhteen muutamassa kohdassa kökkö, mutta nolla silti! Jos vaikka tehdään tällaisia väkisin nollia alle jokunen ja koitetaan sitten, että saisiko rennommalla flow'lla ja poikaa kunnolla vauhtiinkin päästäen tulosta. :D </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/8ZbVOotvd8c" width="320" youtube-src-id="8ZbVOotvd8c"></iframe></div><br /><p>Troijalle myös sunnuntaina toinen nolla hyppyradalta, sijoitus 3., sekä vitosella voitto agiradalta, jolla myös aivan täydellinen kontaktiosuma ja takajalkaerottelu puomilla! :) </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/Jz-H8L0XmVM" width="320" youtube-src-id="Jz-H8L0XmVM"></iframe></div><p><br /></p>Sabinahttp://www.blogger.com/profile/05674140713685280333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8276126465206470164.post-39182616314136696402021-07-22T17:33:00.000+03:002021-07-22T17:33:30.318+03:00Ollaan me elossa kuitenkin<p> Yli puoli vuotta vierähtänyt ilman yhtään postausta. Sinänsä kyllä aika iso harmi, kun aiemmin olen ihan todella käyttänyt blogikirjoituksia omana tapana käsitellä ja purkaa treenejä, ja näihin on aina voinut jälkikäteen palata ja virkistää muistiaan jostain asiasta. Nyt ei vaan aika sitten enää muka riitä kirjoitteluun?</p><p>Mitä välissä sitten on tapahtunut? Tyrillä todettiin vasemmassa olassa oireeton OC-muutos, joka kontrollikuvassa näytti itsekseen parantuneen. Kohta onkin sitten jo virallisten luustokuvien aika. Välikuvissa oli epäilyä myöskin LTV-muutoksesta eikä lonkatkaan ihan A:lta näyttänyt, joten saa nähdä mitä sieltä sitten tulee.</p><p>Troija ei meinannut aloittaa juoksujaan, joten lopulta käytin sen eläinlääkärissä eikä ultrassa mitään poikkeavaa. Juoksut käynnistettiin Galastopilla helmi-maaliskuun taitteessa, juoksu oli täysin normaali. Tyr oli kyllä varsin varhaiskypsä ja riehaantui Troijan juoksusta pureksimaan ovenkarmeja ja huutamaan huoneessaan, joten alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen Troija lähtikin hoitoon ja pärjäsi kyllä karhdessa hoitopaikassaan todella hienosti. On se vaan mutkaton ja reipas koira sitten kuitenkin, vaikka tietyissä asioissa niin herkkis. :) </p><p>Jupiter ja Ilona saivat valjakkohiihdon SM-kisoissa pronssia, jee. :) </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/WnvbDQvAvVg" width="320" youtube-src-id="WnvbDQvAvVg"></iframe></div><br /><p>Troija starttasi tokokokeissa bortsujen rotumestiksissä toukokuussa, mutta häiriö oli sille liikaa ja se meni aika puihin, kotiintuliaisina 3-tulos.</p><p>Jupiterin kanssa startattiin paimennuksessa 3-luokassa ja on nyt kaksi kolmosluokan kisaa käyty, toisella kertaa saatiin rata läpi! Kauheaa juoksemista se Jupiterin meno on, mutta kun ajot saa rämmittyä läpi, niin lopputyöt sujuu hyvin. Treeniä treeniä.</p><p>Troijan kanssa on myös startattu 2-luokassa. Molemmilla kerroilla aika on loppunut lopputöihin, mutta muuten ihan ok, joskin Troijalla ei kyllä ole riittävän hyvä fokus lampaisiin ja kyselee multa liikaa neuvoja eikä keskity itse. Luulenpa, että jos koulari 2-luokasta saadaan, niin tuskin sitä koskaan kolmosiin nostan jos ei jotain huimaa henkistä kypsymistä vielä tapahdu.</p><p>Troija on startannut myös agilityssä ja teki heti ekalta radaltaan etananollan. Oltiin molemmat ihan kipsissä, mutta sen jälkeen on lähtenyt rentous löytymään, tosin sitten hylsyjä tullut tulokseksi. :D Tajusinkin tuossa yksi päivä, että vaikka ei nyt ihan Jerikon tahtia tulosten suhteen ole mennytkään, niin on sekin jo aika paljon, että 2-vuotias koira on startannut kolmessa lajissa ja niistä yhdessä noussut jo luokassakin. :) </p><p>Jerikolla on pentuesuunnitelmia loppuvuoteen, toivon mukaan toteutuu ja onnistuu. :) Keväällä tehtiin jokunen jälkitreeni ja Jeriko kyllä rokkasi niin kuin aina ennenkin, mutta kun ei ole kokeita tiedossa ja on niin paljon muuta, niin jälkitreenit on kyllä jäänyt.</p><p>Tyr on kyllä osoittanut myös ihan tosi hyviä ominaisuuksia jälkikoiraksi ja muutenkin harrastuskoiraksi, joten odotan kyllä innolla, että päästään etenemään eri lajeissa. Tyr sopii luonteen puolesta mun käteen kyllä todella hyvin. :) </p><p><br /></p>Sabinahttp://www.blogger.com/profile/05674140713685280333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8276126465206470164.post-35000527307083419162020-12-31T22:37:00.001+02:002020-12-31T22:37:10.057+02:00Perinteinen tavoitekatsaus<p> Pidän nyt kiinni perinteestä ja käyn läpi tavoitteita. Tämä vuosi on tuonut tullessaan paljon muuta kuin mitä tammikuun ekoina päivinä osasi odottaa. Korona rajoituksineen ja kisojen ja kokeiden perumisineen, mutta onneksi kukaan läheinen ei ole sairastunut. Koiraharrastuksissa on kuitenkin loppujenlopuksi saanut jatkaa aika normaalia arkea, eikä korona ole näihin asioihin suuresti vaikuttanut. Siitä voi olla onnellinen.</p><p><b style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;">Tavoitteita vuodelle 2020:</b><br style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;" /><b style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;"><br /></b><span face="Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222; font-size: 13.2px;">Jupiterin kanssa valjakkohiihtokisoja Ilonan kanssa. Toivon mukaan menestystä myös kisoista ja ehkä myös 10km matkoilla starttaamista. Sprintti-SM -kisat valitettavasti Jupiterin kanssa jää väliin, sen pää ei kestä yhteislähtöjä ja niissä tapahtuvia härdellejä. Jupiterin kanssa pitäisi myös ottaa tavoitteeksi BH-kokeen suorittaminen, mutta katsotaan miten saan aikaiseksi. Näyttelyistä pitäisi myös saada H ja sitten todennäköisesti kastraatio ehkä ensi syksynä. Agilityssä 3-luokkaan nousu ja siellä mahdollisimman hyvää kisafiilistä ja treenien parasta meininkiä niille kisaradoillekin. Samoin paimennuksessa olisi kyllä tarkoitus 3-luokkaan nousta ja saada Jupiterin hyvät ominaisuudet kunnolla esille.</span></p><p><i>Jupiterin tavoitteet... Valjakkohiihdossa yksilö SM-hopeaa ja viestikultaa. Huikeeta! 10km kisoihin ei päästy, kun lumenpuutteen vuoksi kisoja peruttiin roppakaupalla. Onneksi edes nuo SM-kisat saatiin pidettyä.</i></p><p><i>Näyttelyitä ei sitten ollut ja näin ollen Jupiter ei ole saanut H:ta ja sillä on edelleen killuttimensa. Agilityssä noustiin 3-luokkaan ja ihan kivaakin menoa on ollut, vaikkakin kyllä myös vaikeuksia. Puomille tehtiin äkkiseltään syksyllä myös juoksarit ja ne toimii jo yllättävän hyvin. Paimennuksessa 3-luokkaan nousu oli kyllä tavoitteena aikamoinen.. Minkähänlainen mielenhäiriö on ollut tuota kirjoittaessa? Keväällä tai kesällä jossain vaiheessa päätin varmaan kolmannen kerran, etten enää paimenna Jupiterin kanssa, koska se sisältää niin paljon vaikeuksia ja epämukavuutta, eikä motivaatio vaan meinaa riittää koiran kanssa joka voi jättää mut pellolle. Jostain loppukesän aikana kuitenkin motivaatio nosti uudelleen päätään ja käytiin muutamat kisat, saatiin jopa PAIM2 koulari aika haastavissa olosuhteissa. Joka tapauksessa matkaan mahtui sekä upeasti menneitä ratoja, että aivan totaalisesti penkin alle menneitä.<br style="background-color: white;" /></i><br style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;" /><span face="Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222; font-size: 13.2px;">Troija täyttää vuoden maaliskuussa ja sen myötä on luustokuvien aika. Toivotaan Troijalle sekä sisaruksille hyviä luustotuloksia. Troijan kanssa käydään varmaan joitain näyttelyitä, treenataan agilityä ja pk-jälkeä ja kesällä varmaan aloitetaan hyppytreeni. Luulisin, että pienestä koostaan huolimatta Troija todennäköisesti ylittää metrin (ainakin ilman kapulaa) vaivattomasti. Treenataan tottisliikkeitä ja katsotaan miten edistytään. Agilityn suhteen ensi kesän projekti on juoksukontaktit ja katsotaan ehtiikö niiden tai muiden esteiden suhteen kisavalmiiksi loppuvuodesta.</span></p><p><i>Troijan luustokuvat toi todella hieno uutinen, kerrankin "puhdas rivi" kokonaisuudessaan! Myös sisaruksilla ihan hyviä tuloksia eikä mitään aivan kamalaa. Tammikuun alun toiveikkuus metrisen hypyn kanssa vaihtui epäluuloon ja huoleen koiran terveydestä, kun senttiäkään se ei venynyt lisää ja jäi hyvin pieneksi; säkäkorkeus 44-45cm. Hautasin ajatukset pk-jäljestä vailla sen suurempaa draamaa, se tapahtui vähän puolivahingossa.</i></p><p><i>Kisavalmiiksi agilityssa ei ihan ehditty, mutta hyvällä mallilla alkaa olemaan ja talven aikana varmaan päästään starttaamaan. :) Tokoilun suhteen kohtasin uuden energian ja motivaation nousemisen ja nyt varsinkin syksyn aikana ollaan aktivoiduttu siinäkin niin, että voisi ajatella alokasluokan korkkaamista joskus kevättalvella. :) </i></p><p><i>Vaikka paimennuksen suhteen ei ollut mitään tavoitteita, niin pikkutyttö kyllä yllätti kehittymisellään ja loppukesästä/syksyllä startattiin kisaradoissa. SPKY:n pikkumestiksissä kahden päivän tuloksissa Troija taisi olla 6./13. PPR1 saatiin Kennelliiton alaisista kisoista.<br style="background-color: white;" /></i><br style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;" /><span face="Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222; font-size: 13.2px;">Jerikon kanssa yritän saada paikkaa/paikkoja IFH-kokeista ja katsotaan mihin rahkeet riittää. Rallitokoa ja koiratanssia katsotaan jos jaksetaan.</span></p><p><i>Jeriko ylitti vaatimattomasti asetetut tavoitteet. Tietty. :) IFH-rotumestaruus ja käyttövalioituminen samalle vuodelle. Ai että. Mitään hömppälajeja ei nyt sitten tänä vuonna tehtykään. (sori) :D </i><br style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;" /><br style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;" /><span face="Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222; font-size: 13.2px;">Ukko saa olla pääosin oloneuvoksena. Tarvittaessa sitä kaivellaan naftaliinista valjakkokisoihin, mutta ei välttämättä. Suurempia tavoitteita ei ole, mutta Ukko saa viettää mukavaa elämää ja touhuta välillä mielen virkistykseksi mukavia juttuja. :)</span><br style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;" /></p><p><span face="Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222; font-size: 13.2px;"><i>Ukkoa yritin jossain vetotreeneissä ottaa mukaan, mutta vaikka intoa olisi, niin ei se vedä. Luulen, että sillä voi olla kyynärissä jo nivelrikkoa (1/1 kyynäret jo lähtöjäänkin) ja voimalla juokseminen ja tömähdykset ei ehkä tunnu hyvältä ja sen vuoksi heti alun innon jälkeen veto loppuu. Arjessa muuten ei kyllä ole mitään oireita, joten oloneuvoksena jatketaan.</i></span></p><p><b>Tavoitteet vuodelle 2021:</b></p><p>Jeriko: Jos Jeriko on vielä hyvässä kunnossa, niin varmastikin mennään puolustamaan IFH-rotumestaruutta. Muuten ei sinänsä tavoitteita ole muuta kuin pitää Jeriko terveenä ja hyvinvoivana. Nose work olisi Jerikolle varmasti todella kiva eläkelaji, mutta en tiedä jaksanko itse ryhtyä siihen.</p><p>Jupiter: Yritän pitää omaa motivaatiota yllä paimennuksen suhteen ja treenaillaan nyt kohti 3-luokkaa. Toivotaan, että löydetään parempi yhteinen sävel. Agilityssä toiveena olisi päästä sertiin kiinni ja saada ylipäätään radoille sellaista parasta sujuvuutta mikä on kyllä mahdollista. Ja toivon mukaan nyt tulisi lunta, pääsisi hiihtelemään ja kisaamaankin. :) </p><p>Troija: Agilityssä starttaaminen ja mielellään myös ainakin 2-luokkaan nousu. Tokossa alo-luokassa starttaaminen ja myös avo-luokka tuntuisi tällä hetkellä ihan realistiselta tavoitteelta. Paimennuksessa PAIM1-koulari ja tavoitteena kehittää Troijan ajoa ja ylipäätän itsevarmuutta lampaiden kohtaamisessa, ja mahdollisesti alkaa treenaamaan myös jakoa.</p><p>Tyr: Hän joka ei sisältynyt vielä vuodella asetettuihin tavoitteisiin. Ja niin hän vaan tuli ja toi porukkaan sen jonkun puuttuvan palasen. Tyrin tavoite ensi kesälle sisältää lähinnä paimennuksen harjoittelua, siinä kehittymistä ja toivon mukaan syksyllä voisi jo harkita perusrataakin. Jos ei, niin sitten seuraavana vuonna. Lisäksi treenaillaan jäljestystä, mutta sen suhteen ei mitään tavoitteita muuten kuin koulutuksellisesti edetä.</p><p>Ps. Meillä on yllättävän rauhallinen uusi vuosi. Jupiter on aika rentona, vaikka ei ole saanut Sileota ja Tyr ei välitä paukuista mitään. :) </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-p-ZdKAI8qsI/X-42ZJF7eGI/AAAAAAAAzn8/VhV_GtNmcUkFI98PfvY_GwYTaRc2V9mUQCLcBGAsYHQ/s2048/20201231_214147.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-p-ZdKAI8qsI/X-42ZJF7eGI/AAAAAAAAzn8/VhV_GtNmcUkFI98PfvY_GwYTaRc2V9mUQCLcBGAsYHQ/s320/20201231_214147.jpg" width="320" /></a></div><br /><p><br /></p>Sabinahttp://www.blogger.com/profile/05674140713685280333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8276126465206470164.post-16500400851917360002020-12-15T12:19:00.002+02:002020-12-15T12:19:46.472+02:00Nuorison kuulumisia<p> Päivitysrintamalla on ollut hiljaista vaikka luulin jo päässeeni uudelleen hyvään bloginkirjoitus-flow'hun. Totuus oli sitten mitä ilmeisimmin toinen. Treenailtu ja touhuiltu kuitenkin on, yritän tähän nyt kirjailla jotain itsellenikin muistiin.</p><p>Troijan kanssa tokoilut on jatkunut kotitreenien ja joka toinen viikko Maijun ohjauksessa. Seuraaminen on kivalla alulla, mutta pitäisi vaan saada siihen kestoa lisää ja se ei tulisi muulla kuin kotona kunnolla seuraamisen kestoa treenaamalla. Se on vähän jäänyt.</p><p>Kaukkarit on tosi kivalla alulla. Troija on niin ketterä ja pieni, että sille saa tosi kiva kaukot, kun vaan nyt tehdään huolella pohjat ja liikeradat oikeiksi. Istu-maahan -vaihdon syöksyy suoraan maahan voimalla, maahan-istu -vaihto tehdään yhdellä pompulla ja pikku hiljaa vakiintuu siihen, välillä tulee pari sipsutusta välissä. Käytiin myös Mari Leiviskän koulutuksessa ja saatiin Maijulta jo aiemmin saatujen vihjeiden lisäksi pari hyvää apua tähän. Yritän opettaa Troijan nyt istuessa ollessa tamppaamaan etutassuja eli siinä vahvistamaan sitä liikerataa, että etutassut "hyppää". Lisäksi välillä voi tehdä väliin istumasta maahan-istu -vaihdot nopeasti, ikään kuin samalla momentilla, millä se syöksyy maahan. Tämä toimikin ihan kivasti, kun eilen illalla tein, mutta johti kyllä nopeasti siihen, että Troija alkoi miettimään, että kannattaako sinne maahan mennä sitten lainkaan.</p><p>Istu-seiso -vaihto tehdään pompulla ja se on hyvällä mallilla. Takajalat alkaa pysymään jo kivasti paikoillaan. Seiso-istu -vaihto on eniten kesken ja siinä käsiavulla tehdessä Troija meinaa vähän liiankin aktiivisesti peruuttaa taaksepäin. Marilta saatiin vinkki, että palkkailee hetken Troijaa ihan vaan painon siirrosta takajalkojen päälle, ilman että lähtee peruuttamaan alta pois, ja siitä sitten istuminen.</p><p>Nouto on ollut Troijalla hankala liike. Pentuna tehtiin vauhtinoutoa ja se sujui hienosti, mutta jossain vaiheessa, mielestäni pitotreenien myötä, vauhtinoutoon tuli lukko. Tulkitsen niin, että Troija on ymmärtänyt, että kapulaa ei saa tiputtaa ja kilttinä tyttönä se ei pysty nyt käsittämään että miten niin muka pitäisi vauhdissa päästää irti. Ja kun siihen liikkeen loppuosaan on tullut epävarmuus, niin se näkyy myös liikkeen alkusassa epävarmana kapulalle menona. Maijun ja Marin molempien kanssa tätä pohdittiin ja päädyttiin ettei vauhtinoutoja enää tehdä, vaan kapulaa vaan suuhun, tai maasta nosto ja tuonti mun käteen käsikosketukseen, joka sillä siis on vahva. Sisällä mielentila näyttää tässä hyvältä, mutta pitäisi päästä ulos tai pitävämmälle alustalle tekemään niin näkisi, että miten saa sitten vauhtia (meillä sisällä laattalattia).</p><p>Liikkeestä maahanmeno peruuttaen menee hienosti. Liikkeestä seisominen pompun kautta on alkanut nyt avautumaan vähän paremmin, aiemmin yritti vielä liian vahvasti mun käden perään, mutta olen saanut nyt paremmin Troijalle kerrottua, että pitää jäädä pompun jälkeen paikoilleen. Liikkeestä istumista on tehty todella vähän. Samoin hyppyä on tehty tosi vähän, mutta agilitytausta auttaa tässä ja viimeksi ainakin näytti Troijalle ihan selkeältä hommalta.</p><p>Ylempien luokkien liikkeistä ruutua on tehty ihan pari kertaa ja siitä on todella kauan, ison merkin kiertoa aloiteltiin Marin kanssa. Pitäisi itselleen hankkia sellainen iso kartio.</p><p>Troijan veljen Pluton omistajan kanssa haastettiin toiselle starttaamaan kevättalven aikana tokossa ja siihen vahvasti tähdätään.</p><p>Agilityssä Troijan kanssa on tehty nyt keppejä vähän ahkerammin, ja erikseen treenattuna ja rauhallisissa olosuhteissa Troija menee ne jo ilman ohjureita/verkkoja, mutta ei kyllä sitten vielä häiriön kanssa. Puomin osumat on todella varmoja, mutta vauhtia ja rentoutta saisi tulla lisää. A:ta on tehty madallettuna kerran, ja pitäisi vielä pari kertaa tehdä silleen, että saisi vakiinnutettua tietyn juoksutekniikan sille.</p><p>Viime viikonloppuna alueellisen valkun treeneissä meni kyllä hienosti. Mulla on nyt vapaatreenioikeus SDP:lle ja kun ihan pari kertaa pitkästä aikaa on tehty aika helppoa ja vauhdikasta hatusta keksittyä rataa, niin Troijassa alkaa nyt taas näkymään enemmän intoa. Selvästi toi pelkkä estetekniikan ja yksittäisten esteiden hinkkaaminen voi vähän viedä makua toihusta, mutta nyt oli kyllä niin vauhdikas pieni viipeltäjä radalla, että ! Agilityssäkin olisi kiva päästä starttaamaan joskus kevättalvella, mutta en tiedä saadaanko kaikkea riittävän valmiiksi.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-q-_2JmuMoo0/X9iNhIQJj_I/AAAAAAAAzkI/QRo0CZDl_DUCz7RVURRIUaQqI223biz1QCLcBGAsYHQ/s2048/20201208_150709.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-q-_2JmuMoo0/X9iNhIQJj_I/AAAAAAAAzkI/QRo0CZDl_DUCz7RVURRIUaQqI223biz1QCLcBGAsYHQ/s320/20201208_150709.jpg" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-ZeUW2aBhhyw/X9iNpbxRDjI/AAAAAAAAzkM/MRtE3PNzBCoTbebQfF0k3_zxOgdvzbndQCLcBGAsYHQ/s2048/20201208_150508.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-ZeUW2aBhhyw/X9iNpbxRDjI/AAAAAAAAzkM/MRtE3PNzBCoTbebQfF0k3_zxOgdvzbndQCLcBGAsYHQ/s320/20201208_150508.jpg" /></a></div><p>Tyr on kasvanut vauhdilla ja kohta alkaa olemaan kaikki hampaatkin vaihtunut. Huomenna tulee 5kk ikää mittariin. Terveenä on ollut ja se on ihan ensimmäinen pääasia. Nyt kun on näin hyvän tuntuinen koiranalku käsissä, niin kyllä vaan pelottaa OC-mörkö ja muut niin paljon enemmän. Onneksi Tyrillä on kuitenkin ehkä vähän enemmän järkeä päässä kuin Troijalla, eikä ole ihan niin kamala kaahottaja eikä ole telonut itseään. Kop kop.</p><p>Tyrin kanssa paimennuksissa olen alkanut päästä Tyrin kuvioon sisään ja muutamia alkeleita peruskuljetustakin on jo otettu. Vauhtia on tullut lisää, mutta edelleen Tyr on todella järkevän oloinen pentu ja vaikka sillä on hyvin vahva halu hallita laumaa ja pitää sitä vahvasti silmällä, se myös avaa kaaria ihan luontevan näköisesti. Ja vaikka se välillä on aika jästi ja väkisin karkaa lampaille, niin saan sen myös käskyllä ihan kivasti pois (ei nyt ihan ekalla, mutta kuitenkin, ei tarvi kantaa tai raahata pois), joten kyllä se yhteistyö sieltä kivasti on tuloillaan.</p><p>Tottisjuttuina Tyr on tehnyt seuraamista imuuttamisella ja peruasentoon hakeutumista on vahvistettu. Yhden askeleen siirtymiä on alettu myös tekemään. Liikkeestä istumista on aloiteltu ja pompun kautta liikkeestä seisomista, johon samassa treenissä Tyrin ja Troijan kanssa itse hoksasin, miten saan koirat tajuamaan kriteerin paremmin ja myös Tyr aika kivasti jää jo pysähdyksiin. Maahanmenoa ei olla vielä tehty muuten kuin runsaan käsiavun kanssa. Vauhtinouto lähti Tyrillä toimimaan hienosti kun sitä otettiin ja kapulan pitoa on aloitettu myös (vaikka melkein jo vannoin etten tee enää ikinä pitotreenejä pennuille, kun se on ihan paskaa). Tyrillä on tosi reipas ja kiva asenne ja hyvin on edistynyt siihen, että ottaa kapulaa suuhun ja vähän jo välillä puristaakin hampailla. Pikku hiljaa.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-VY3P7UXWtpA/X9iNMs4w63I/AAAAAAAAzkA/wVvn3O8vevgdSVYnPlM9WLlF79p4XxCKwCLcBGAsYHQ/s2048/20201210_182726.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-VY3P7UXWtpA/X9iNMs4w63I/AAAAAAAAzkA/wVvn3O8vevgdSVYnPlM9WLlF79p4XxCKwCLcBGAsYHQ/s320/20201210_182726.jpg" width="320" /></a></div><p>Jupiterin kanssa oltiin agilitykisoissa reilu pari viikkoa sitten. Radat oli linjoiltaan aika peestä meille ja aika penkin alle meni sitten sen puolesta. Juoksaripuomit kuitenkin toimi nyt aika hyvin. Ja viime viikolla treeneissä alkoi löytymään taas vähän parempi tatsi radan juoksemiseen ja ohjaamiseen Jupiterin kanssa, joten eiköhän se siitä. Nyt vaan ei kisoja sitten olekaan ja toivon mukaan pian päästään hiihtämään!</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-LMHICkIpTCQ/X9iM8pr8XnI/AAAAAAAAzj4/CVLXe09bwssXuSl3a4x7jolMlJPFBoAXQCLcBGAsYHQ/s2048/20201212_130400.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-LMHICkIpTCQ/X9iM8pr8XnI/AAAAAAAAzj4/CVLXe09bwssXuSl3a4x7jolMlJPFBoAXQCLcBGAsYHQ/s320/20201212_130400.jpg" width="320" /></a></div><br /><p><br /></p>Sabinahttp://www.blogger.com/profile/05674140713685280333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8276126465206470164.post-84477996198840784902020-11-22T17:15:00.000+02:002020-11-22T17:15:54.132+02:00Jerikosta IFH-KVA<p> Tänään oli sitten se päivä, kun taivaan kappaleet oli kohdillaan ja kaikki meni nappiin. Meillähän on Jerikon kanssa tässä loppusyksystä ollut vähän ongelmaa esineilmaisuiden kanssa, ja niillä sekoiluista johtuen 1-tulos on jäänyt haaveeksi jo muutaman kerran. Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. </p><p>Pikku hiljaa treeneillä ollaan saatu esineilmaisua paremmalle mallille ja tänään sitten kaikki osui kohdilleen. Jeriko ilmaisi esineet paremmin kuin ehkä koskaan! Ei jäänyt haaveilemaan esineen kohdalle ja harkitsemaan ilmaisua, vaan nopeasti nappasi esineet suuhun ja lähti tuomaan. Otteet oli hyvät eikä pureskellut tai tiputellut esineitä. Alusta oli märkä, yhdessä nurkassa peltoa oli ehkä noin 10 m halkaisijaltaan oleva lätäkkökin joka kyllä ohitettiin, ja loppusuora oli aika mutaista ja märkää, mutta hienosti Jeriko kyllä jäljesti. Toinen piikki ja suorat kulmat enimmäkseen oli ihan täydellisiä, kaarelle lähtökulma ja toinen piikki pienen tarkistelun jälkeen onnistui hyvin. Mutta siis erityisesti ne esineet ja ilme jolla Jeriko ne toi oli kaikkein parasta. Oli ilo olla Jerikon kanssa kokeessa ja kuulla lopuksi pisteet 98p! Näin Jeriko sai viimeisen 1-tuloksen ja on täten IFH-KVA!</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-rDcXKb6sABU/X7p7gPSauZI/AAAAAAAAzgg/ze6qbo4Q5mo5Hb504IxCjUif5T2rXqcAACLcBGAsYHQ/s2048/20201122_125422%255B1%255D.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-rDcXKb6sABU/X7p7gPSauZI/AAAAAAAAzgg/ze6qbo4Q5mo5Hb504IxCjUif5T2rXqcAACLcBGAsYHQ/s320/20201122_125422%255B1%255D.jpg" /></a></div><br /><p>Käyttövalio on ollut mun iso haave ja sen saavuttaminen sai kyllä silmäkulmat kastumaan. Erityisen hienoa on ollut koko matka Jerikon kanssa. Sen kanssa ollaan yhdessä opeteltu jokainen laji ja ihan erityisen paljon olen tykännyt roikkua sen jälkiliinan päässä. Välillä on hampaita kiristelty keisarin aivoitusten kanssa, mutta enimmäkseen ihasteltu hienoa työskentelyä. Jeriko todellakin ansaitsee kaiken kiitoksen ja kunnian tästä.</p>Sabinahttp://www.blogger.com/profile/05674140713685280333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8276126465206470164.post-61617433054253300852020-10-22T21:39:00.000+03:002020-10-22T21:39:11.007+03:00Tyr<p> Voi hitsiläinen millaisen pakkauksen olen Tyrissä itselleni saanut! Jotenkin pitäisi ehkä yrittää sanojaan asetella, ettei tästä tule liian ylitseampuva ylistyslaulu, mutta toisaalta ei sitä kynttilää ole tarve vakan alle piilottaa, kun tuntuu niin hyvältä.</p><p>1,5kk kokemus on vaan vahvistanut sitä hyvää tuntemusta Tyristä, mikä minulla oli jo alkupäivinä. Tyrissä on juuri sopivassa suhteessa omapäisyyttä ja sellaista omilla jaloilla seisomista, mutta myös kontaktinottoa ja halua tehdä yhteistyötä. Siinä on myös mun makuun sopivasti pientä pippurisuutta, ja kuten Jerikokaan pentuna, se ei anna kiusata itseään. Täytyykin sanoa, että Tyristä tulee aika paljon samanlainen tunne, kuin mulla on Jerikosta, ja tämä tunne jos mikä on todella hyvä!</p><p>Tyr on myös osoittanut erittäin hyviä taipumuksia jälkikoiraksi. Se on ahne ja sillä on erittäin hyvä keskittymiskyky, ja se tekee todella keskittyneesti ja syvällä nenällä jälkihommia pellolla. Lisäksi luulen (tai melkeinpä tiedän), että Tyristä kasvaa aika iso poika (tänään 14 viikkoa ja 10,6kg) ja näin ollen luulen, että siitä todella voisi tulla PK-koira mulle.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/6dGoCYphNhg" width="320" youtube-src-id="6dGoCYphNhg"></iframe></div><br /><p>Paimenkoira siis aivan taatusti tulee. Se alkoi syttymään siinä noin 11 viikon iässä ja 12-viikkoisena se jo fiilisteli todella hienolla ja varmalla otteella meidän pässipoikia. Nyt se on myös karannut verkkoaidan silmästä tmv. lampaille avuksi, kun olen niitä siirtänyt treeniä varten ja auttaa itse asiassa oikeasti hyvin kun peruskuljetuksessa niitä siirrän. Rauhallisesti kiertää ja hallitsee laumaa, ja lampaiden jumittaessa on myös työstänyt niitä liikkeelle tilanteessa, josta avuksi pyydetty Troija onkin niiannut lampaiden antaman paineen alta pois. Erittäin lupaavan oloinen siis myös siinä ja varsinkin sen itsevarmuudesta kohdata lampaita olen todella onnellinen.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/5mzJ4yhh4T0" width="320" youtube-src-id="5mzJ4yhh4T0"></iframe></div><br /><p>Muita treenejä kun ollaan kotona sisällä tehty (istuminen, tasapaino tyyny ja sen ympäri pyöriminen etujalat tyynyllä, käsikosketus, häkkiin meno jne..) niin Tyr keskittyy erittäin hyvin, on hyvin innokas ja aktiivinen ja hoksaa asiat todella nopeasti! Tässäkin suhteessa tulee Jeriko mieleen. Yhdistelmä innokkuutta tekemiseen, mutta hienoa keskittymiskykyä jolloin ne oivalluksetkin tulee välillä todella nopeasti! Esimerkiksi tasapainotyynyn ja sen ympäripyörimisen Tyr hoksasi kahdessa lyhyessä treenissä (siis lähtien siitä, että sheippasin etutassujen laittamisen tasapainotyynylle).</p><p>Tässä alkaa hento usko olla jo siitä, että nyt löytyi se koira joka täyttää mun toiveeni luonteen ja ominaisuuksien puolesta niin, että saan sekä käteen sopivan itsevarman paimenkoiran sekä PK-jälkikoiran.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-4oH1f_aED8Q/X5HK6whToAI/AAAAAAAAzY4/NgS-Pi6Lzbo_0f4W5XTwe5JGxYEUMKJYACLcBGAsYHQ/s2048/20201022_192251%255B1%255D.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-4oH1f_aED8Q/X5HK6whToAI/AAAAAAAAzY4/NgS-Pi6Lzbo_0f4W5XTwe5JGxYEUMKJYACLcBGAsYHQ/s320/20201022_192251%255B1%255D.jpg" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-E0bZ1JVDHvU/X5HLDgodxZI/AAAAAAAAzY8/gPpGN581DIou-XNZnSz28V9G9JtD_qYYgCLcBGAsYHQ/s2048/20201022_200720%255B1%255D.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-E0bZ1JVDHvU/X5HLDgodxZI/AAAAAAAAzY8/gPpGN581DIou-XNZnSz28V9G9JtD_qYYgCLcBGAsYHQ/s320/20201022_200720%255B1%255D.jpg" width="320" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-bI_bEGgMpqU/X5HNu1jL2EI/AAAAAAAAzZM/tBt92O6hG9INSZsWvGXJ3-9VqWaOLpF0ACLcBGAsYHQ/s2048/20201016_092618%255B1%255D.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-bI_bEGgMpqU/X5HNu1jL2EI/AAAAAAAAzZM/tBt92O6hG9INSZsWvGXJ3-9VqWaOLpF0ACLcBGAsYHQ/s320/20201016_092618%255B1%255D.jpg" width="320" /></a></div>Sabinahttp://www.blogger.com/profile/05674140713685280333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8276126465206470164.post-91239151009108241372020-10-16T21:00:00.002+03:002020-10-16T21:00:51.338+03:00Toko-Troija<p> Yritin jo hieman viime talvena kaivella omaa kateissa ollutta toko-motivaatiota, mutta ei se kyllä silloin mistään löytynyt. Nyt aloin sitten uudelleen etsintöihin ja kas, se ehkä löytyi. Meillä on nyt ollut Troijan kanssa kahdet tokotreenit Maiju Ojaniemen ohjatussa ryhmässä ja täytyy sanoa, että viime talveen verrattuna Troija on kypsynyt ihan todella paljon henkisesti. Viime talvena (ne pari kertaa kun noissa treeneissä käytiin) hallin hälinä ja varsinkin agilityn äänet oli vilkkaalle tytölle vähän liikaa ja sen oli selvästi vaikeuksia keskittyä. Nyt sen sijaan Troija keskittyy todella hienosti, se ei kiinnitä ympäriltä kuuluviin ääniin mitään huomiota ja on koko ajan oikein hyvässä toimintavireessä.</p><p>Troijan kanssa ollaan nyt aloitettu sitten uudelleen lähes alusta seuraamisen opettelua, joka oli kyllä jo jossain vaiheessa toissa kesänä, mutta treenaamattomuudesta johtuen voisi sanoa että aika alusta lähdetään. Aikaisemmin ongelmana ollut pään laskeminen lähdössä on kuitenkin saatu korjattua ja Troija tekee ihan kivalla vireellä seuruuta.</p><p>Kaukkareihin saatiinkin jo Maijulta vinkki, että maasta istumaan nousun jälkeen pyysin siltä heti käsikosketusta pään yläpuolelle, jolloin Troija alkoi nopeasti ajattelemaan enemmän syöraan ylös pompsahtamista asteittain ylös hivuttautumisen sijaan. Tosi hienoja ylösnousuja onkin nyt jo alkanut tulemaan.</p><p>Istumasta ja maasta seisomaannousua tehdään myös pompun kautta. Tässä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, että takajalkojen paikoillaan pysymistä täytyy vielä vahvistaa, mutta viimeisessä treenissä jo pari toistoa pysyi takajalat hyvin paikoillaan.</p><p>Liikkeestä maahanmenoa on myös peruutelleen aloitettu tekemään ja se alkaa pikku hiljaa sujumaan oikein vauhdikkaasti. Varmuutta vaan tähän lisää ja sitten kun seuraaminen on kuosissa, niin yhdistäminen siihen. Liikkeestä seisominen on vielä aivan alkutekijöissään, pompun kautta sekin ja vielä Troija ei ole ihan tajunnut, että jalkoja ei saisi enää liikutella pompun jälkeen.</p><p>Luoksetuloa meinasin nyt sitten ottaa suoraan sivulle, koska Troijan pienen koon vuoksi on nuo pk-haaveet vähän jäänyt taka-alalle. Siinä havaittiin ongelma, että Troija alkaa jo lähestyessään ennakoimaan kääntymistä ja tulee loppumatkan takaraivo edellä peruuttaen. Hauska kikka vilkkaalle koiralle. Tätä nyt sitten opetetaan pois käsitargetin kautta, sekin on lähtenyt kyllä hyvin sujumaan.</p><p>Hyppy oli ihmeellinen asia Troijalle viimeksi vuosi sitten kun sitä ekaa kertaa näki, nyt ei ollut enää mitään ongelmaa. Kapulan pitoa on tehty vain kotona, onnistuu ihan ok edessä ja nyt olen alkanut hivuttautua Troijan sivulle seisomaan.</p><p>Paikkamakuu oli viime talvena tosiaan Troijalle hyvinkin paha juttu tuossa häiriössä, mutta nyt se makaa ihan tyynesti katse muhun luotuna eikä mitään ongelmaa pysyä aloillaan. Toki palkkailenkin vielä tiheästi, mutta mielentila on oivallinen.</p><p>Eli kyllähän tuosta vielä tokokoira tulee. Ties vaikka innostuisin siitä kuitenkin tokovaliota leipomaan. </p><p>Agility Troijan kanssa on vielä kesken. Juoksaria en saa vaan aikaiseksi treenata hyvä jos kerran viikossa, vaikka puomi on omalla pihalla. Nyt kuitenkin tein havainnon, että itse asiassa Troijalla toimii juoksarissa paremmin nakkipalkka kuin lelu, jotenkin juoksee vapautuneemmin ja nyt ollaan viime treenit menty siis nakkipalkalla. Keppejä tehdään verkoilla ja hyvin Troija on tajunnut ideaa ja pikku hiljaa verkkoja olen aloittanut hivuttamaan pois päin ja useampia aukkoja jo sietää. Meidän treenitahdilla voi kuitenkin mennä vielä tovi, ennen kuin on valmista.</p><p>Tänään kävi myös mukavia vieraita, kun Troijan veli Pluto tuli omistajansa kanssa käymään. Treenailtiin oikein pitkän kaavan mukaan: ensin jäljet Troijalle, Plutolle ja Jerikolle, sitten paimennusta ja lopuksi vielä tokoa (ja Troijalle vähän agilityä/keppejä). Todella mukava nähdä pitkästä aikaa ja mukava nuori mieshän tuo Pluto on. :) </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-ttTXhCJHS5E/X4nfvhbKA8I/AAAAAAAAzWE/-j5nRFU1DKo8lVDwrb67cY1Pd3JW1nQjQCLcBGAsYHQ/s2048/20201016_144450%255B1%255D.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-ttTXhCJHS5E/X4nfvhbKA8I/AAAAAAAAzWE/-j5nRFU1DKo8lVDwrb67cY1Pd3JW1nQjQCLcBGAsYHQ/s320/20201016_144450%255B1%255D.jpg" /></a></div>Sabinahttp://www.blogger.com/profile/05674140713685280333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8276126465206470164.post-69182863871274580242020-10-10T00:20:00.001+03:002020-10-10T00:20:18.093+03:00Jupiterille PAIM2!<p> Perjantaina oli paimennuskisat Matkussa. Olin ajatellut perua Jupiterin osallistumisen ja siitä koetoimitsijalle laitoinkin viestiä, mutta kun lähtölistat ilmestyi Jupiter oli edelleen listoilla. Muistuttelin koetoimaria uudelleen samalla, kun sovittiin siitä kuinka itse menen koetoimitsijaharjoittelijaksi ainakin 3-luokan ajaksi. Päädyttiin sitten kuitenkin siihen, että harkitsen vielä kisapäivänä mitä teen.</p><p>Varma olo ei todellakaan ollut, mutta päätin sitten kuitenkin startata Jupiterin kanssa, meni syteen taikka saveen. Siitäkin huolimatta, että 3-luokassa joka aloitti, oli suuria ongelmia lampaiden vetojen kanssa ja tiesin, että Jupiteria tällaiset lisähaasteet hermostuttaa vielä lisää. Omaa vuoroa odotellessa Jupiter olikin aika levoton, mutta itsestäni löysin zen-fiiliksen ja varmuuden (tai esitin vaan onnistuneesti Jupiterille varmaa).</p><p>Haku ja nosto meni hyvin, mutta noston jälkeen Jupiter ei ottanut pillillä annettuja suuntakäskyjä lainkaan. Pari kertaa taisin yrittää viheltää, mutta sitten tein nopeasti spontaanin päätöksen, että jätän pillin vaan roikkumaan ja mennään loppurata pelkillä suullisilla käskyillä. Käskytin Jupiteria hyvin rauhallisesti ja välillä rauhoitin: "ei juosta", "rauhoitu". Hakukaari 20/20, nosto 8/10, kuljetus ohjaajalle 12/20 lampaiden vetäessä vasemmalle ja pillikäsky-yritysten johtaessa siihen, etten aluksi saanut Jupiterilla lampaita käännettyä. Tolpan kierto hieman pitkäksi ja vielä ensimmäisellä ajopätkällä täysin turha linjan leikkaus lampaiden edessä, kun yritin flänkkikäskyltä ottaa Jupiterin suoraan ajamaan "steady"-käskyllä, mutta Jupiter jatkoi vielä vauhdilla flänkkiä lampaiden eteen. Sen jälkeen kuitenkin aloin saada tilannetta haltuun ja Jupiteria rauhoittumaan. Poispäinajo 5/20 tuosta linjan leikkauksesta johtuen pitkälti.</p><p>Viimeisellä kuljetuspätkällä juoksin itse linjalle lampaiden eteen samalle, kun pistin Jupiterin kääntämään ne porteista. Jupiter maahan ja annoin itse lampaille painetta edestä, jolloin ne hidasti. Luulen, että tästä manööveristä oli hyötyä hetken päästä jaossa ja toisaalta siinä, että osoitin Jupiterille, että homma on minulla hallussa. Kuljetus 10/10.</p><p>Jaon kanssa oli kanssakilpailijoilla suuria ongelmia. Lampaat ei kauheasti ihmiseen reagoineet, ja välejä niihin oli vaikea saada. Em. temppuni johdosta olin kuitenkin ehkä saanut lampaisiin paineen läpi jo ennalta ja ne reagoivat paremmin minun paineeseeni myös jakoa tehdessä ja sain ihan ok välin aikaiseksi. Ei mikään maailman isoin, ja Jupiter oli vielä todella kaukana, mutta päätin käyttää sen tilaisuuden heti, kun en voinut olla varma tuleeko parempia. Jupiter tuli todella suoraan ja hienosti jakoon ja otti ne kaksi mitä sille osoitin. Otti ne jopa hyvin vahvasti, vaikka ne sivusuunnassa vähän sinkaisivat. Ei jäänyt epäselvyyttä, että koira piti jaettuja lampaita. Jako 10/10.</p><p>Häkillä lampaat antoi haastetta eivätkä olisi helposti häkkiin menneet. Taas sai olla tyytyväinen, että olen saanut Jupiterilla alkuun inhottavasti häkityksestä opetettua kivan pelin ja Jupiter hoitaa kyllä hienosti omaa puoltaan. Itsekin olen oppinut häkittämään melko hyvin, antamaan painetta ja päästämään painetta lampailla (esimerkiksi tömisyttämällä maata niitä kohti ja sitten peruuttamalla, kun lampaat reagoi kääntymällä pois). Tästäkin huolimatta lampaat kerran sitten sujahti hieman porttiaukosti ohi ja häkin sivulle, mutta Jupiter kokosi ne kyllä uudelleen nopeasti ja toisella yrittämällä saatiin ne häkkiin asti. Häkity 6/10.</p><p>Kokonaispisteet 71p ja koulutustunnus PAIM2 sekä luokkavoitto! Todella hieno fiilis siitä, miten saatiin tosi haastavassa tilanteessa yhteistyö kuitenkin toimimaan. Olen tyytyväinen omaan toimintaani, mutta toki myös Jupiteriin.</p><p>Troijan kanssa startattiin koko kilpailun viimeisenä. Vettä tuli siinä kohtaa aika reippaasti ja tolpalle mennessä Troija ei kyllä ollut ihan keskittynyt enkä ollut varma oliko se ihan spotannut lampaat. Yritin lähettää vedon puolelta vasemmalta, mutta Troija teki lähtökäskyllä kiepit ympäri ja lähtö leikkaamaan oikealle. Kutsuin takaisin ja yritin uudelleen, täysin samalla lopputuloksella. Hieno pullea kaari kuitenkin oikealle. Hakukaari 1/20, nosto ihan siisti 8/10. Noston jälkeen alkoi ongelmat. Troija ei ottanut yhtään suuntakäskyä ja pääosin lähti flänkkäämään juuri päinvastaiseen suuntaan. Tosin ohjaajalle kuljetuksessa se ei flänkännyt minnekään ja toi vaan, ja itse asiassa lampaat kääntyikin aika siististi linjalle, eli koira taisi olla oikealla. Kuljetus ohjaajalle 15/20. Poispäinajossa siksakia ja ensimmäisistä porteista lampaat lähti täyttä laukkaa kohti lähtövarikkoa, mutta Troija haki ne kyllä hienosti takaisin vaikka ehtikin jo aika pitkälle. Poispäinajo 4/10. Kuljetuksessa edelleen suuntakäsky-ongelmaa, mutta päästiin lopulta häkin eteen, kuljetus 9/20. Häkityksen valmistelussa pääsin lopulta häkille ja avaamaan häkkiä, mutta lampaat lähti valumaan kauaksi poispäin ja Troija alkoi olla aika paineessa eikä enää halunnut oikein ottaa käskyjä lainkaan. Ei ollut enää kivaa. Päätin keskeyttää ja menin sitten Troijan avuksi hakemaan lampaat ja peruskuljetettiin ne poistovarikolle yhdessä. Päivän toinen hyvä päätös minulta.</p><p>Luulen, että osasyy Troijan ongelmaan ottaa käskyjä oli veto, jonka Troija varmasti tunsi voimakkaana eikä sen vuoksi halunnut flänkätä tiettyyn suuntaan. Lisäksi olen ollut aistivinani, että viime aikojen treenit on ollut Troijalle aika raskaita ja se on treeneissäkin ollut jo suunnista vähän enemmän epävarma, joka heijastui nyt tähän suoritukseen. Nuori koira ja aika isoin harppauksin on nyt edetty. Nyt onkin varmaan syytä hetki vähän katsoa miten tilanne asettuu ja kannattaako Troijan kanssa enää marraskuussa startata, vai jätetäänkö ensi vuoteen.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-H_oJzr_KbDc/X4DUBZ9RcGI/AAAAAAAAzVs/dmiCuHgI3NkhNNptfBeUkn76cJW_ULf0wCLcBGAsYHQ/s2048/20201009_121339.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-H_oJzr_KbDc/X4DUBZ9RcGI/AAAAAAAAzVs/dmiCuHgI3NkhNNptfBeUkn76cJW_ULf0wCLcBGAsYHQ/s320/20201009_121339.jpg" width="320" /></a></div><br /><p><br /></p>Sabinahttp://www.blogger.com/profile/05674140713685280333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8276126465206470164.post-38195991729456236102020-10-08T20:13:00.000+03:002020-10-08T20:13:11.355+03:00IFH-kokeita<p> Rotumestisten jälkeen meillä oli Jerikon kanssa seuraava IFH-koe Sastamalassa puolitoistaviikko rotumestiksistä. Pellolla heinän mitta oli ihanteellinen ja Jeriko jäljesti tosi kivasti, myös esineluovutukset oli ihan hyviä ja tuolloin meitä palkittiin toisella 1-tuloksella IFH2-luokasta.</p><p>Siitä jo kolmen päivän päästä oli jo seuraava IFH-koe. Olosuhteet oli hieman haatavammat, tuuli erittäin navakasti, mutta heinä oli kyllä hieman pidempää, ehkä noin 20cm pitkää tämä taas osaltaan helpotti. Jerikon jälki oli aika pienellä peltoläntillä ja melkoisen tiiviissä sumpussa, ja voimakas sivutuuli toi lähtösuoralle sivusta selvästi voimakkaasti muun jäljen hajua, jota Jeriko nosti nenäänsä haistelemaan. Muuten Jeriko pysyi kyllä jäljen päällä sitten ihan hyvin ja nenä alkoi pysymään paremmin alhaalla, kun jäljellä edettiin, mutta kulmissa kiihdytti vauhtia melko paljon ja näissä kohdin nenä taas kävi ilmavammaksi. Pahinta oli kuitenkin esineiden ilmaisu tai tuonti, joissa Jeriko porsasteli aivan täysin. Jeriko nojaili sivulle päin niin, että jouduin kalastelemaan esineitä siltä, yhden se tiputti mun jalkoihin, yhden tuonnissa pysähtyi kesken ja jouduin antamaan lisäkäskyn. Niin ja yhden Jeriko otti suuhun, mutta sylkäisi sitten jäljen sivuun ja jatkoi matkaansa. *facepalm* Muthei, yhden esineen se ilmaisi ihan koulutuksen mukaisesti, tuon pois sylkäistyn jälkeisen. Tuosta kokeesta 80p.</p><p>Tuumasin, että varmaan oli liikaa kokeita kun kolme koetta kahden viikon sisään. Treenattiin välissä taas paremmin tarkempaa kulmatyöskentelyä. Keksin tehdä Jerikolla kulmien ja esineidenkin jälkeen siksakkeja eli kulma-noin viisi lyhyttä askelta-toinen kulma joka korjaa kulkusuunnan taas entiseksi. Näiden treenien myötä Jerikon tahti kulmien jälkeen korjaantui taas sellaiseksi mitä se parhaimmillaan on. Esineistä myös palkkailin ja tehtiin ihan vaan pitotreenejä. Treeneissä esineilmaisut onnistui ihan hyvin.</p><p>Toissapäivänä sitten koe Muuramessa. Olosuhteet oli nyt taas aika hyvät, kevyttä tuulta, mutta ei mitään kovin navakkaa ja heinän mitta hyvä. Jeriko pysähteli lähtösuoralla tarkastelemaan kolme kertaa ikään kuin olisi harhaa, mutta jatkoi sitten. Osa kulmista oli ihan todella hyviä, täsmällisesti ja melko rivakasti suoritettuja, mutta ei mitään hätäilyä tai juoksemista. Osasta kulmista saikin arvosanan "erinomainen", muista "erittäin hyvä", mutta kaaren jommasta kummasta kulmasta sai tyydyttävän. Mutta pääasiassa todella hyvin jäljestetty ja saikin siitä kehuja. Mutta ne esineet. Paria esinettä Jeriko pureskeli tuodessaan ihan törkeästi. Muita piti huonolla otteella ja yhdellä jouduin taas antamaan lisäkäskyn. Ja yksi esine jäi taas peltoon. Pisteitä 86. Auts. Neljä pistettä taas viimeisestä 1-tuloksesta. Yksi esine on 3p. Yhden pisteen olisi helposti ansainnut asiallisella esineilmaisulla.</p><p>Korjaava treeni eilen. Tuumailin, että olen varmaan tehnyt (taas) virheen siinä, että olen pitänyt treeneissä 3-4 esinettä, en juuri koskaan seitsemää. Nyt kun asiaa muistelee, niin myös metsäjäljellä käytiin samoja asioita läpi, ja loppuajasta sillä oli AINA kuusi keppiä treenijäljillä. Toisekseen erikoisjälki poikkeaa metsäjäljestä siinä, että kokeessa on käytettävissä vain kehu. Ja sekin pitäisi olla ainakin joidenkin mielestä hyvin maltillinen, ainakin nyt viimeisin tuomari antoi kritiikkiä "liioista kehuista". Niinpä päätin nyt siirtyä systeemiin, että treenijäljillä on aina vähintään seitsemän esinettä. Jerikon tehtävä on ne kaikki seitsemän ilmaista, vaikka se onkin ihan mälsää ja häiritsee muuten kivaa jäljestämistä. Toisekseen toimin mahdollisimman kokeenomaisesti esineillä, jotta ero treeni ja koetilanteen välillä olisi vähäinen, ja pyrin saamaan perseilyn ja virheet treeneissä esiin. Kolmanneksi pitäisi saada mahdollisimman paljon vieraan tallomaa jälkeä ja mielellään vierailla pelloilla.</p><p>Eilen kuitenkin siis Lilin talloma treenijälki Jerikolle, lyhyt, mutta seitsemän esinettä. Ensimmäisen esineen ilmaisu oli sellaista peruskauraa, hieman hitaahko ja ote vähän niin ja näin, mutta siedettävä vielä. Toinen esine oli hieman liukasta materiaalia ja Jeriko piti sitä niin huonosti, että tiputti sen kaksi kertaa. Kun se lopulta päätyi minun käteen asti, Jeriko meinasi karata jäljelle ennen aikojaan. Palautin Jerikon napakasti eteen istumaan ja odotin katsekontaktin ennen kuin sai luvan lähteä jäljelle. Hetken matkaa jäljesti häntä matalalla ja komento selvästi meni perille, mutta nopeasti häntä taas nousi ja kappas vaan kun alkoi esineiden palautus nopeutumaan, toi iloisena ja heti esineen löydettyään esineet minulle, ja vielä hyvillä otteilla. :D Näillä siis jatketaan.</p><p>Tyristä on kyllä myös tulossa todella hyvä jälkikoira! Sillä on juuri sopiva temperamentti ja erinomainen keskittymiskyky sitä ajatellen, ja se on vielä ahne etsimään ruokaa. Tein sille nyt toisen jäljen, mutta jätin jo muutamia askeleita tyhjäksi ihan testimielessä. Hyvin pysyi nenä alhaalla eikä tyhjät ollut ongelma. Tyr jäljestää siis hyvin matalalla nenällä ja keskittyneesti ja huolellisesti etsii nameja eikä rynni yhtään. Näyttää kyllä todella hyvältä tässä vaiheessa. :) </p><p>Tyr täytti tänään 12 viikkoa ja käytiin rokotuksilla. Painoa oli vaa'alla nyt 8,8kg, noin 800g/viikko tullut lisää. Hurjaa vauhtia tuntuu kasvavan pikku poika. </p>Sabinahttp://www.blogger.com/profile/05674140713685280333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8276126465206470164.post-71251409680329016202020-10-04T19:56:00.002+03:002020-10-04T19:56:43.025+03:00Troijalle PPR1<p> Perjantaina oli paimennuksen Kennelliiton alaiset/SBCAK:n juniorimestaruuskisat. Olin ilmoittanut sekä Jupiterin että Troijan kisoihin, en millään mestaruusajatuksilla, mutta että saadaan kisakokemusta. Troijan kohdalla olin edeltävällä viikolla tajunnut, että enhän mä ole treenannut sille erikseen tasapainosta pois tulemista lainkaan siinä kontekstissä, että se tekisi hakukaaren ja sitten noston jälkeen olisi edelleen ohjattavissa vaikka lampaat liikkuu. Ja eihän sitä nyt niin lyhyessä ajassa kuntoon treenattu, mutta ehkä vähän paremmaksi kuitenkin. Lisäksi Troijan kanssa kesken on vielä poispäinajo ja siinä suuntakäskyjen ottaminen ja liinassa ajoa (jota en ollut tainnut tehdä Troijan kanssa aiemmin lainkaan!) ehdittiin tehdä vähän.</p><p>Keskeneräinen koira siis, siitä ei pääse mihinkään, ja nuorikin vielä kun ikää se 1,5 vuotta. Hakukaari oli hieno ja pullea, "peräpussikin" oli hyvin avoin, mutta jostain lähti pari pistettä ja hakuakaari 18/20. Maahanmenoa Troija ei oikein ottanut, hidasti kyllä tahtia nostoon merkittävästi, nosto kuitenkin vähän vauhdikas 6/10. Ohjaajalle kuljetuksessa edellä mainitusta koulutuksen keskeneräisyydestä johtuen ohjattavuus ei ollut vielä ihan kunnossa, joskin Troija kun lähti ihan kivasti ensin flänkille kääntämään lampaita ja kohtuullisen hyvin saatiin lampaan linjalle. Kuitenkin lähempänä tolppaa en saanutkaan Troijaa tekemään kunnon flänkkiä ja lampaat valui ensin tolpan väärälle puolelle ja jouduin ne kääntämään sitten uudelleen tolpan kiertoon. Tuonti ohjaajalle 6/20.</p><p>Poispäinajossa Troija oli nyt jotenkin erityisen epävarma suuntakäskyistä, kääntyili katsomaan minuun päin, että "ai mikä suunta" ja luulen, että tämä liittyy osittain viime aikojen aika haastaviin treeneihin joissa on tehty paljon uusia ja haastavia asioita. Alkumatka vähän mutkittelevaa, mutta sitten saatiin kuitenkin lampaat kulkemaan kohtuullisesti linjoilla ja porteista läpi. Viimeisellä suoralla lampailla oli jo kovasti vetoa kohti lampolaa ja Troija tuli vetoa peittämään etuviistoon. Poispäinajo 3/10 ja kuljetus 15/20. Häkityksen aloituskessa lampaiden veto lampolaa kohti hankaloitti, ja toisaalta Troija ei oikein osaa jäädä lampaille, kun minä ohitan sen ja kävelin häkkiä kohti, oletti, että haluan sen pois lampailta. Myös tällaista pitäisi harjoitella! Vähän lennosta lähetin sitten Troijan lampaiden taakse ja itse jouduin juoksemaan, että ehdin häkille. Ainoa häkityksen pelastus oli se, että lampaat suorastaan väkisin halusi häkkiin ja sinne ne sitten solahti. Häkitys 8/10. Häkistä poisotto sinänsä ok, häkin sisällä Troija toimi ihan hyvin, mutta lampaat meinasi ottaa lähdöt kohti lampolaa ja Troija joutui kokoamaan ne hieman kauempaa: häkistä poisotto 9/10.</p><p>Kokonaispisteitä siis 65/100, koulutustunnus PPR1, mutta vielä ei oikeutta siirtyä 2-luokkaan eikä siihen kyllä valmiita oltaisikaan! :D Jokatapauksessa 1,5-vuotiaalta ja vielä näyttely-/harrastelinjaiselta aika kova tulos. :) </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-ysytoNwH-Zk/X3n-YBBOtrI/AAAAAAAAzUk/VfuFO7IZOgYbHr-ueuIz68nZkssh4JjEQCLcBGAsYHQ/s2048/20201002_125057.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-ysytoNwH-Zk/X3n-YBBOtrI/AAAAAAAAzUk/VfuFO7IZOgYbHr-ueuIz68nZkssh4JjEQCLcBGAsYHQ/s320/20201002_125057.jpg" /></a></div><br /><p>Jupiterin kanssa meni valitettavasti aika penkin alle. Heti nostosta lähtien Jupiter ei ollut oikein normaalisti ohjattavissa ja kaahasi todella lujaa hermostuttaen muuten rauhalliset lampaat jo aika perinpohjaisesti. Tuomariauton takana Jupiter odotti aika rauhallisena ja oikeastana ainut mistä keksin, että Jupiter olisi ottanut ylimääräistä painetta ja jännitystä on se, että hakutolpalla lampaat jätettiin vähän offlineen siten, että ne jäivät vasemman hakuportin taakse peittoon. Olin vähän epävarma, että hyväksynkö sen paikan ja lähetän silti, ja kun tolppakoirat eivät lampaita enää siirtäneet, niin hieman epävarmana kysyin takaa tuomarilta, mutta kun vastausta en ainakaan kuullut, ja lampaat todella oli ihan tosi rauhallisia siinä paikallaan, niin päätin lähettää Jupiterin. Lampaiden sijainti ei siis liittynyt tähän varmasti mitenkään, mutta ehkä tuo minun oma pieni epävarmuus lähetyshetkellä suisti Jupiterin tasapainosta... En tiedä.</p><p>Hakukaari 18/20, nosto 8/10, mutta sitten ohjausongelmien vuoksi mentiin ihan todella offlinessa ja pisteistä ohjaajalle tuonnista 4/20. Poispäinajo oli ihan todella pahaa siksakkia Jupiterin juostessa täysiä ja liukuessa pysäytyksistä, jotkut suunnat se myös otti väärin. Ekojen porttien aivan alla onnistuttiin kääntämään lampaat ympäri ja näin ollen ohi porteista ja tosi pitkälle offlineen ennen kuin saatiin lampaat jonnekin takaisin. Tässä välissä lähdin tolpalta lähemmäksi avuksi. Tosin tuntui jo siltä, että pitäisi keskeyttää, kun tiesin, ettei radasta enää voisi mitään tulla, kun tunnelma oli mikä oli. Viimeinen pätkä kuljetusta 9/10. Jaon yrityksissä tultiin vielä isompiin ongelmiin. Jupiter lähti kaartamaan maata kiertävälle radalle ja jouduin kutsumaan sitä takaisin lampaille. Jotenkin ihmeen kaupalla saatiin jako tehtyä, mutta kun osa porukasta lähti juoksemaan kohti tulovarikkoa Jupiter totaalisesti kieltäytyi lähtemästä niitä hakemaan ja keskeytin.</p><p>Fiilis radan jälkeen oli todella kurja. Palattiin takaisin lähtöruutuun ja kuvitelmat Jupiterin kehittymisestä henkisesti ja haaveet 3-luokasta valui sormien läpi. Jupiterin hermorakenne ja mielentila-ongelmien kanssa on taisteltu ainakin reilu pari vuotta ja viimeksi alkukesästä päätin, että lopetan paimentamisen Jupiterin kanssa, koska en näe meillä oikein tietä mihin voitais edetä ja kehittyä. Lisäksi ongelmat kotihommissa todella kävi hermon päälle. Tuolloin päätin lopullisesti, että se jo pitkään harkittu uusi paimenkoira pitäisi hankkia, jonka seurauksena Tyr tuli meille. Sitten Jupiter väläyttelikin kehittymistä ja näin yllättäen taas valoa tunnelin päässä ja aloin taas treenaamaan ja ilmoittamaan Jupiteria kisoihinkin. SPKY:n pikkumestiksissä varsinkin ekana päivänä Jupiter olikin TODELLA hyvä, kirjoitinkin siitä, että zen löytyi. Nyt se kaikki kuitenkin katosi.</p><p>Minun on pakko myöntää itselleni, että minun omat hermoni ei kestä ajatusta kisaamisesta koiran kanssa, jonka mielentila on täysi mysteeri ja sattumankauppaa, ja jos mielentila on hermostunut (mitä se usein on), niin mistään ei tule mitään. Minun pitäisi nyt vaan tehdä se oikea lopullinen päätös, että paimennuskisaamiset Jupiterin kanssa saa jäädä. Se saa sitten juosta täysiä siellä minne täysiä juokseminen sopii, eli vetolajeissa ja agilityssä. Niissä hermorakenteen puutteillakaan ei ole niin merkitystä.</p><p>Pienenpieni maininta Tyristä vielä. Se on solahtanut meidän porukkaan todella mutkattomasti ja tunne siitä on todella hyvä. Jopa niin hyvä, että tulee jotenkin ihan Jerikon pentuaika mieleen. Tyr on temperamentiltaan selvästi rauhallisempi kuin Troija tai Jupiter (ehkä just samankaltainen kuin Jeriko oli pentuna), vauhtia ja intoa kyllä riittää, mutta ei härvellä ja kaahaa ihan tyhjänpäiväisiä, ja osaa rauhoittua todella hyvin. Vireenhallinta on siis tosi hyvää. Intoa tekemiseen ja treenaamiseen riittää, mutta Tyr keskittyy todella hyvin eikä sähellä. Lisäksi Tyrissä on kovuutta ja yhteistyöhalua juuri sopivassa suhteessa. Vaikka viidennen koiran ottaminen tuntui etukäteen aika hirvittävältä ajatukselta, niin nyt en voisi olla tyytyväisempi, että Tyrin otin. :) </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Wfv5HsY9acI/X3n-r-iqKgI/AAAAAAAAzUs/zBkZMXVmAS42q0JDyWvyWdDx25D1Fwe7QCLcBGAsYHQ/s2048/20201001_200955.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-Wfv5HsY9acI/X3n-r-iqKgI/AAAAAAAAzUs/zBkZMXVmAS42q0JDyWvyWdDx25D1Fwe7QCLcBGAsYHQ/s320/20201001_200955.jpg" /></a></div><p><br /></p>Sabinahttp://www.blogger.com/profile/05674140713685280333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8276126465206470164.post-56632035861823700522020-09-13T09:36:00.002+03:002020-09-13T09:36:58.204+03:00Uusi tulokas<p> Ja niin niitä oli viisi. Tässä tarinassa tosin koirien määrä lisääntyy. Olen miettinyt tätä asiaa jo pitkään vähän on-off. Jupiter tuli mulle sillä tarkoituksella, että siitä tulisi mulle paimennukseen kisakoira sekä työkoira, ja mielellään myös PK-koira. Ääniarkuus kaatoi toiveet jälkimmäisestä ja paimennuksenkin suhteen ollaan rämmitty aikamoisissa vaikeuksissa. Troija tuli välissä ihan vaan, koska se on Jerikon tyttö, mutta varsinaisesti paimenkoiran virkaa sillekään en alunperin suunnitellut. Tällä hetkellähän se menee yllättävänkin kivasti, mutta silläkään ei ole riittävää itsevarmuutta ja voimaa lampailla, että sitä voisi käyttää haastavissa tilanteissa.</p><p>Päätin jo, että lopetan paimennuksen Jupiterin kanssa kokonaan, koska kotona työtehtävistä se karkasi/häipyi paikalta eikä ollut lainkaan luotettava apu, enkä oikein nähnyt sille kisauraakaan hermoilujen vuoksi. Niinpä sitten jotenkin vaan päätin, että alan etsimään uutta paimenkoiraa. Ja kun sitten kyselin vähän ympäriinsä, niin osui kohdalle sellainen yhdistelmä, joka alkoi tuntumaan heti todella hyvältä. Aluksi kyllä koirien määrän lisääntyminen hirvitti paljonkin, mutta pikku hiljaa tunne vahvistui ja niin meille muutti tiistaina Karjapaimenen Tyr (Winwind - High Ash Thor).</p><p>Tyr on solahtanut porukkaan oikein mutkattomasti ja laumassa vallitseva "zen" ei ole järkkynyt yhtään pennun saapumisesta. Troija tykkää Tyristä aivan tavattoman paljon ja leikittää sitä päivittäin. Muut suhtautuvat lähinnä neutraalisti. Myös kissoihin on tuttavuutta tehty ongelmitta.</p><p>Tämän viiden päivän kokemuksen perusteella Tyr on erittäin reipas ja vakaan oloinen pentu. Ei jännitä uusia ympäristöjä tai alustoja, on erittäin avoin ja ystävällinen kaikille ihmisille, ei jännitä uusia koiria, mutta ottaa kontaktia järkevästi, leikkii jo todella hyvin ja enteilee hyvin voimakasta leikkijää kunhan hampaat vaihtuu pysyviin, on sopivasti kontaktinhaluinen ja oppii nopeasti, mutta omaa mun makuun myös sopivasti omapäisyyttä ja "tuhmuutta". Tyr ei myöskään tunnu säikähtelevän äkkinäisiäkään kovia ääniä (kissat on järjestellyt tässä kaiuttimen pudottamisen telkan takaa ja harja+rikkalapio setin kaatamisen Tyrin viereen).</p><p>Tyristä toivon itselleni aivan ensisijassa itsevarmaa ja vahvaa työmyyrää, joka hoitaisi kotona myös ne haastavammat tilanteet ja vastaan harittavat lampaat, ja toivon mukaan myös kisoissa kuitenkin toimisi. Toissijaisena toiveena olisi saada Tyristä mulle PK-harrastuksiin koira, kun Jupiterin ääniarkuus ja Troijan pieni koko, on niillä rajoitteina. Katsotaan mitä tästä tulee.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-e889r0SJj60/X1294qbHmWI/AAAAAAAAzQM/1UU9BmvaCjEnDo3ABWLfb9BGmTwxKDgDQCLcBGAsYHQ/s2048/Tyr-6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-e889r0SJj60/X1294qbHmWI/AAAAAAAAzQM/1UU9BmvaCjEnDo3ABWLfb9BGmTwxKDgDQCLcBGAsYHQ/s320/Tyr-6.jpg" /></a></div><p><br /></p>Sabinahttp://www.blogger.com/profile/05674140713685280333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8276126465206470164.post-86334863656748633052020-09-07T15:49:00.000+03:002020-09-07T15:49:00.246+03:00SPKY:n pikkumestikset<p> Viime viikonloppuna kilpailtiin Suomen Paimenkoirayhdistyksen (SPKY) pikkumestiksissä eli 1- ja 2-luokan mestaruuksista, joissa osallistumiselle on myös yläikäraja. Tarkoitettu siis aloitteleville, nuorille koirille. Hieman aikaisemmin olin jo melkein päättänyt, että Jupiterin kanssa en enää paimenna erinäisten isojen ongelmien vuoksi, ja Troijan kanssa oli tarkoitus startata vasta SBCAK:n junnumestiksissä. Yhtäkkiä Jupiter alkoi kuitenkin parantaa juoksuaan ja jostain mielijohteesta ilmoitin sitten molemmat kisoihin. Lauantaina ja sunnuntaina molempina oli molemmille luokille yhdet radat.</p><p>Ensin Jupiterin radoista. Lauantaina radalla löytyi aika hyvä zen. Tolpan kierron jälkeen Jupiter alkoi asettumaan aika rauhalliseen ajoon, eikä sitä joutunut koko ajan jarruttamaan. Crossilla se käveli todella rauhassa ja suunta pysyi pitkiä pätkiä ilman, että minun tarvitsi siihen puuttua mitenkään. Fiilis oli hyvä. Ainut ongelma näin pisteiden valossa oli se, että ajettiin aivan offlinessa. Lyhyesti selitettynä radalla on aina määritetty linja eri pisteiden välillä, vaikkapa tolpan ja ajoporttien välillä, ja lampaiden tulisi pysyä tällä linjalla jos haluaa saada pisteitä.</p><p>Lauantaina olin itse huono jaossa. Sössin raon tekemistä lampaisiin ja kutsuin Jupiteria aivan tyhmään väliin. Sitten kun kunnollinen väli tuli, niin Jupiter tuli siihen heti. Viime aikoina Jupiter on muutenkin tehnyt jakoja tosi hyvin! Ottanut tosi vaikeita ja pieniäkin välejä ja hyvin selkeästi tuntuu ymmärtävän mitä lampaita tarkoitan. Tämä harppaus on tullut ihan lähiaikoina. Mutta ei ollut jaon ongelma siis Jupiterista kiinni vaan minusta.</p><p>Pisteitä Jupiterille ekalta radalta: haku 18/20, nosto 7/10, tuonti/fetch 14/20, ajo 15/30, jako 7/10, häkitys 9/10. Yhteensä 70p, sijoitus 10./18.</p><p>Sunnuntaina Jupiter oli jännittyneempi vaikka periaatteessa nyt kisapaikan ja lampaiden piti olla jo tutut. Jupiterissa on kuitenkin näkynyt aiemminkin esimerkiksi agilityssä, että kaksipäiväiset kisat tai treenit ei oikein sovi sille, vaan se on herkästi toisena päivänä jo kuormittuneempi eikä niin hyvä. Sain kuitenkin Jupiterin pidettyä lapasessa ja vaikka se lähtikin jokaisesti käskystä kuin nappi housusta eikä pehmeistä liikkeistä tai zenistä ollut tietoa, niin rata kuitenkin kohtuullisen siististi läpi ja osasin itse pitää nyt paremmin huolta linjoistakin. Lopputyöt meni sunnuntaina paremmin, Onnistuin itse jaossa ja Jupiter tuli hienosti tehtyyn väliin. Myös häkitys oli hienoa työtä, etenkin jos ottaa huomioon että häkityksen harjoittelu on Jupiterin kanssa jouduttu aloittmaaan liinassa, jotta Jupi ei pääse pakenemaan paikalta. Aika hienosti olen myynyt Jupiterille idean siitä, että on hienoa "pakottaa lampaat häkkiin". Ja hienostihan se häkittääkin. Sama oikeastaan pätee tuohon jakoonkin.</p><p>Pisteistä Jupiterille sunnuntain radalta: haku 18/20, nosto 7/10, tuonti/fetch 13/20, ajo 21/30, jako 10/10, häkki 9/10. Yhteensä 78p. Sijoitus 9./18.</p><p>Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen, että ollaan Jupiterin kanssa nousto sieltä jostain suosta, jossa on rämmitty. Jupiterhan on lahjakas koira, mutta sen tekemistä on koko ajan varjostanut sen suuri herkkyys ja erilaiset hieman ihmeellisetkin pelkotilat tai erilaisten tilanteiden välttelyt ja paikalta häipymiset. Luotto koiraan oli jo täysin mennyt ja olin jo nostamassa hanskoja naulaan, että ei tämän koiran kanssa kannata enää tehdä mitään, kun ainut mihin se pystyy on hauska kiva kuviokellunta eikä sen enempää. Kisaradat tai työtehtävät kotona vaikutti mahdottomuudelta. Sitten saatiin kuitenkin pari hyvää treeniä alle uudessa paikassa. Jupiter toimi ensin lampailla hämmästyttävän hyvin ja sitten löi mut aivan ällikällä, kun alkoi vaan muina miehinä paimentamaan nautoja eikä pelännyt niitä kuollakseen niin kuin olisin luullut. Ehkä siitä jopa jotain itsevarmuutta Jupiteriin tarttui ja se alkoi parantamaan juoksuaan.. Saa nähdä miten tästä päästään eteenpäin ja selätetäänkö noita jännityksiä enemmänkin. Tulisiko Jupiterista kuitenkin 3-luokan kisakoira?</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/14GD3v8vmJs" width="320" youtube-src-id="14GD3v8vmJs"></iframe></div><br /><p>Sitten Troijan suorituksiin. Etukäteen alkoi vähän jännittämään, että minkälaisen suorituksen Troija pystyy esittämään. Sillä on todella vähän kokemusta vieraista paikoista. Tarkkaan ottaen on käynyt kolmasti vierailla lampailla. Hakuun lähettämisestä meille ei ollut muodostunut mitään kunnon rutiinia, kun varsinaisesti hakukaaria ei ole Troijan kanssa tarvinnut erityisesti treenata, kun se on niin avoin kaarinen luonnostaan. Vieraissa paikoissa nousi sitten esiin, että se ei osannutkaan bongata välttämättä lampaita, tai jos itse varmistelin liikaa lähetystä, niin Troija lähti aivan överisti laajaksi, suorastaan lähetyspisteestä taaksepäin. Onneksi keskiviikkona päästiin Annin luona tekemään hyvää treeniä tämän suhteen ja Troija tuntui alkavan ymmärtämään asiaa. Sen sijaan kenraalit perjantaina kotona meni aivan plörinäksi ja olin jo vähällä perua osallistumisen.</p><p>Mutta niin vaan osallistuttiin, kun kuitenkin paikalle lähdettiin. Kisapelto oli todella hyvä! Lähetyspiste oli hakupistettä ylempänä, ja lampaat oli todella helppo bongata, kun niitä tuotiin tolpalle. Edes pienellä koiralla ei ollut vaikeuksia nähdä. Tähän väliin voisi muutenkin kehaista järjestelyjä Pukkilan tilalla, että oli oivallisesti toimivat lampaat, reagoi koiraan herkästi ja kulkivat niin kuin koira vei. Ei mitään ihmiseen liimautuvia automaatteja, ja niillä oli vetoa poistovarikolle, mutta jos koira lähti niitä peittämään, niin eivät juosseet läpi. :) </p><p>Troija siis bongasi lampaat hienosti ja lähetin sen suoraan viereltä ilman mitään ylimääräisiä tanssiliikkeitä ja Troija teki tyylilleen uskollisesti todella kauniin laajan kaaren. Nostossa pysähtyi, taisi jopa mennä maahan, mutta ohjaajalle kuljetuksessa Troija ei ihan täysin olisi halunnut peittää lampaiden vetoa ja tolpalle tultiin banaanina. Tästä eteenpäin rata meni niin hyvin kuin nyt vähän vielä kesken olevilla käskyjen opetuksilla voi mennä. Pisteet lauantailta: haku 19/20, nosto /10, tuonti 6/20, ajo 16/30 ja häkitys 7/10. Yhteensä 59p, sijoitus 6./13.</p><p>Sunnuntaina hyvin saman tyyppisesti mentiin, mutta alkuradasta Troija ei tuntunut ottavan yhtään maahanmenoa, pysähtyi ja nii'aili, mutta maahan asti ei oikein halunnut mennä. Toisaalta noin pientä on vähän turhakin pistellä joka välissä maahan ja Jupiterkin saa pysähtyä seisomaan, mutta täytyy noi stopit saada kuitenkin ansin napakoiksi ennen kuin aletaan antaa vapauksia. Tuonti ohjaajalle taas banaanina, mutta siitä eteenpäin ihan hyvää suoritusta. Sunnuntain häkityskin meni aikas kivasti. Pisteet sunnuntailta: haku 19/20, nosto 9/10, tuonti 8/20, ajo 17/30, häkitys 9/10. Yhteensä 62p ja sijoitus 5. </p><p>Kokonaiskilpailussa kahden päivän tulosten perusteella Troija oli 5./13 ja Jupiter 9./18.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/1MYXBnNT9Fc" width="320" youtube-src-id="1MYXBnNT9Fc"></iframe></div><p><br /></p>Sabinahttp://www.blogger.com/profile/05674140713685280333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8276126465206470164.post-76278024764095597422020-09-05T21:49:00.001+03:002020-09-05T21:49:38.351+03:00Jerikolle IFH-rotumestaruus<p>Aloitin tämän päivityksen tekemisen jo viime sunnuntaina, mutta jäi sitten kesken. Viikko sitten oli siis bordercollieiden (ja australiankelpieiden, joista osallistujia ei kuitenkaan ollut) rotumestaruuskoe IFH:n osalta. Oma valmistautuminen oli aika harakoilla. Tiistaista perjantain ja lauantain väliseen yöhön olin koulutuksessa muualla enkä siis kotona, ja lauantai taas meni lampaanlihoja hakiessa ja jaellessa. Edellinen jälkitreeni Jerikolle oli joskus reilu viikko sitten ehkä, ja viimeisiimpiin treeneihin mahtuu niin onnistumisia kuin katastrofeja.</p><p>Kantavana ajatuksena viimeisimmissä treeneissä on kuitenkin ollut helpot ja itseluottamusta nostattavat jäljet, koska kesäkuun helteessä keskeytyneen jälkeen koin, että mahdollisesti rankoissa olosuhteissa Jeriko tarvitsee hieman henkseleiden paukutusta, jotta jaksaa fyysisesti loppuun saakka.</p><p>Nyt kuitenkin kokeessa olosuhteet oli aivan täydelliset. Jäljet oli rehupelloilla, joissa kasvuston pituus oli noin 10-15cm. Tuuli oli kevyttä, ei mitään kunnon puhureita. Jeriko starttasi neljäntenä ja sen jälki oli itse asiassa samalla pellolla kuin Ukolla oli pari vuotta sitten rotumestiksissä 1-luokan jälkenä.</p><p>Nyt en enää viikon takaa ihan kovin tarkkaan muista kaikkia kulmia yms, mutta kokonaisuudessaan voin sanoa, että kulmat meni ihan kelvollisesti (Hermiö antoi niistä enimmäkseen "hyvä" arvosanaa), mutta koetta edeltävän treenitreeman vuoksi alkukauden kulmien hienosäätö ei enää ollut ihan voimassa. Parempaankin siis pystytään, mutta ihan kelvollista silti, eikä Jeriko ylittänyt kulmia juurikaan kropan mittaa enempää.</p><p>Muutoin jäljestys olisi voinut olla hieman matalammalla nenällä tapahtuvaa, mutta aivan maata nuolevan matalaa se ei Jerikolla koskaan olekaan ja piti nyt nenää melko hyvin matalana. Ensimmäisen harhan Jeriko tarkasti erittäin syvällä nenällä poistumatta omalta jäljeltä ja jatkoi sitten eteenpäin. Huh! Toisen harhan ylitystä en edes huomannut, mutta kun kaaren lähtökulmassa Jeriko tarkasteli paljon, olin jotenkin aivan vakuuttunut, että Jeriko lähti harhalle. Pakko oli kuitenkin lähteä perään. Sitten kun Jeriko alkoi kaartamaan, unohdin hetkellisesti että koejälkeen kuuluu kaari, ja ihmettelin vaan todella, että mitä se touhuaa. :D Ehkä mun jäätymisestä ja suuresta epäröinnistä johtuen kaaren alku oli aika haparoivaa, jonka johdosta kaarelta yksi esine jäi.</p><p>Lopputuloksena yhden jääneen esineen kanssa oli 82p. Ja niin siinä sitten kävi, että tällä voitettiin bordercollieiden erikoisjäljen rotumestaruus! Olen ihan sanoinkuvaamattoman ylpeä ja tyytyväinen Jerikoon. Vielä 10v 8kk iässä se porskuttaa menemään todella hienosti. :) </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-X8DWnuYJDV8/X1Pdsxn_luI/AAAAAAAAzO4/f4Ugax5jYlUiMlioG1Ck6Zy-SE78UjLVwCLcBGAsYHQ/s2048/20200830_170558.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-X8DWnuYJDV8/X1Pdsxn_luI/AAAAAAAAzO4/f4Ugax5jYlUiMlioG1Ck6Zy-SE78UjLVwCLcBGAsYHQ/s320/20200830_170558.jpg" /></a></div><br /><p><br /></p>Sabinahttp://www.blogger.com/profile/05674140713685280333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8276126465206470164.post-56967024799793307472020-08-05T21:09:00.004+03:002020-08-05T21:09:48.237+03:00Jupiterista tuli 3-luokkalainenJupiterin kanssa on agilityä treenailtu aktiivisesti ja viime viikonloppuna osallistuttiin Janakkala Open -kisaviikonloppuun perjantaina ja lauantaina. Perjantaina hyppyrata ja agilityrata, ja etukäteen ikään kuin päätin, että perjantaina tehdään agiradalta nolla ja siirrytään kolmosiin. Pikkasen meinasi alkaa puntti tutisemaan, kun agirata oli ensimmäisenä ja "pakkorako" onnistua heti. Ketään tuttua ei ollut edes paikalla "henkisenä tukena" eikä kuvaamassa. Sivukorvalla kuulin lyhyen pohdinnan kisakumppaneilta kisaradasta kuinka hankalia kohtia siinä ja siinä, mutta nopeasti päätin sulkea korvani niiltä ja lähdin vaan tekemään omaa suunnitelmaa ja omaa rataa. Ja niin vaan tehtiin hieno nollavoittorata! Eikä mikä tahansa hieno, vaan aivan sairaan hieno! :)) Jupiter ohjautui niin kevyesti ja kauniisti, että olin kyllä ylpeä!<div><br /></div><div>Siihen kyllä sitten loppui perjantain ilot. Noustiin kolmosiin ja jäätiin kolmosen hypärille, eli startattiin ekana. Rataantutustumisen jälkeen juuri ennen starttaamista oli 2-luokan palkintojenjako, jossa maailma romahti Jupiterin niskaan. Palkintojenjaossa oli ilves-maskotti, jota Jupiter pelkäsi lähes hysteerisenä. Haukkui ja pakitteli, eikä pystynyt olemaan palkintopaikalla. Siitä Jupiter ei sitten niin vaan toipunutkaan, ei meinannut uskaltaa jäädä istumaan lähtöalueelle ja tuossa mielentilassa Jupiter ei ollut lainkaan normaalisti ohjattavissa. Ensimmäinen kolmosten rata meni siis aivan harakoille.</div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/96WVEVBunfQ" width="320" youtube-src-id="96WVEVBunfQ"></iframe></div><div><br /></div><div><br /></div><div>Sunnuntaina sitten uutta yritystä. Ensimmäisen radan lähdössä tuntuu, että Jupiter jäi hieman jumiin tuomarin pinkkiin peruukkiin ja tuli sitten ekasta hypystä ohi, ja palauttaessa hyppäsi sen väärään suuntaan. Uuden lähdön jälkeen tämä rata meni kyllä muuten hyvin ja tämä jäi ehkä lauantain parhaaksi radaksi lopulta.</div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/KEOVLiIQbt0" width="320" youtube-src-id="KEOVLiIQbt0"></iframe></div><div><br /></div><div><br /></div><div>Toisella radalla ulkokentällä oli hyviä pätkiä, mutta Jupiterilla liikaa vauhtia kepeille tullessa ja keppivirhe, ja mun oma todella huono ohjausvalinta kaatoi radan onnistumisen mahdollisuudet. Toinen hyl.</div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/CARwF_y3CqY" width="320" youtube-src-id="CARwF_y3CqY"></iframe></div><div><br /></div><div><br /></div><div>Kolmas rata tuntui huonoimmalta. Jupiter oli ehkä jo vähän väsynyt ja tuntui, että radan alusta lähtien se ei ollut niin terävästi ja tarkkaavaisesti ohjauksissa kuin normaalisti. Tästä myös hyl.</div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/peBEaO0Hc3w" width="320" youtube-src-id="peBEaO0Hc3w"></iframe></div><div><br /></div><div><br /></div><div>Harmitti kyllä, että ei päästy näyttämään sitä oikeaa meidän tasoa. Taidot kyllä riittäisi 3-luokkaan, mutta ne jäi kokonaan näyttämättä. Mikä se meidän taso sitten oikeasti on? Esimerkiksi tämä video eilisistä treeneistä kertoo siitä ihan hyvin. Väsymystä tässäkin pätkässä ehkä jo jonkin verran, mutta Jupiter tulee ohjauksiin kevyesti ja kauniisti, ja radan tekeminen sen kanssa on suorastaan helppoa. :) </div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/bHPlO3gUgYw" width="320" youtube-src-id="bHPlO3gUgYw"></iframe></div><div><br /></div><div>Tästä siis pää pystyssä kohti seuraavia 3-luokan ratoja! On kyllä todella kivaa olla taas pitkästä aikaa 3-luokassa ja varsinkin tällaisen koiran kanssa. :) Puomi ja jossain määrin keinu on ehkä ne meidän hidasteet ja heikkoudet, ja päätin nyt aloittaa Jupiterilla vähän juoksupuomiprojektia, nyt vasta kosketusmatolla maassa, joten kisataukoa en vielä tähän väliin ota, mutta testailen lähinnä miltä se alkaa vaikuttamaan, mutta ainakin alku näyttää lupaavalta ja Jupiter näyttää hoksaavan myös tuon maton hyvin.</div>Sabinahttp://www.blogger.com/profile/05674140713685280333noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8276126465206470164.post-21359386238205092872020-07-08T20:31:00.001+03:002020-07-08T20:31:53.391+03:00Glitterhanska työrukkasenaOlen jo pitkään tuskaillut työkoiran puutettani lampaiden siirroissa yms. Jerikolla on jo ikää se verran, että mieluiten säästelisin sitä, Ukko on tyylikäs ja erittäin hyvällä lammasfiiliksellä varustettu, ja tietyissä tilanteissa aivan täydellisesti hommat hoitava työrukkanen, mutta siitä puuttuu nykyään lähes kaikki ohjattavuus eikä sitä voi pitää ainakaan vapaana aitauksesta toiseen lampaita liikutellessa ainoana koirana jos lampaat ottaa äkkiä jonkun arvaamattoman suunnan ja tarvittaisi koira ohjausominaisuuksilla.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Jupiterin suhteen olen tuskaillut pari vuotta ja pikku hiljaa olen menettänyt toivoni sen työkoirakäytön suhteen enkä ota sitä enää työtehtäviin oikeastaan muuta kuin välillä "ylimääräiseksi". Ai miksi? Tietyissä asioissa paimennus Jupiterin kanssa on sujunut kuin tanssi: se on erittäin luontainen, laajat kaaret ja hyvän ohjattavuuden omaava koira. Mutta siihen se sitten jääkin ja muuten paimennus ja varsinkin työtehtävät sen kanssa on ollut ongelmasta toiseen rämpimistä. Hyvin monet asiat paimennuksessa ahdistavat Jupiteria ja sen ratkaisu näissä tilanteissa on paeta paikalta. Tämä alkoi jo nuorena ja se alkoi katoamaan paikalta vaikka mitään kummempaa ei tapahtunut ja silmä vaan vältti.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ja näin se on edelleen. Jupiterin voi joskus saada työtehtäviin mukaan, mutta siihen pitää pystyä keskittymään koko ajan, koska jos huomio siitä yhtään herpaantuu, niin se ei jää odottamaan uusia ohjeita vaan poistuu paikalta. Ja jo lähtökohtaisesti Jupiter ei halua olla missään tekemisessä asian kanssa jos lampaisiin joutuu koskemaan tai ottamaan kiinni esim. lääkintää varten. Tässä on "pikkuinen" ongelma työkäyttöä ajatellen. Joskus Jupiter on mukana "töissä" ylimääräisenä, mutta ei todellisuudessa ota vastuuta mistään, vaan hilluu vaan taustalla.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kisaratoja varten häkityksen sain koulutettua pitkällä pinnalla ja liinalla pakenemiset estäen. Sama homma jaon kanssa ja oikeastaan edelleenkään se ei suju ihan mutkattomasti. Treenatessakin (vaikka treeni menisi mukavasti) Jupiter väsyy henkisesti todella nopeasti ja saattaa kesken treenin lähteä "kylpemään" laitumella olevaan lähteeseen eikä tule kutsusta pois. Näin ollen näen aika kaukaisena ajatuksena, että Jupiterin kanssa pystyisi (ainakaan menestyksellä) 3-luokan ratoja ajamaan.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tämän perusteella sanoisin, että paimennus ja nimenomaan työtehtävissä käyttäminen tai korkeampian luokkien radat ja tehtävät testaa kyllä koiran hermorakennetta ja toimintakykyä ainakin jossain määrin hyvin. Kun taas esimerkiksi agilityssä Jupiter ja heikkohermoisempikin koira pärjää ihan hyvin eikä tämän pidä antaa hämätä itseään. Jos Jupiterin kanssa ei paimennettaisi eikä huomioitaisi ääniarkuutta, niin arjessahan se on muutamia viirauksia lukuunottamatta ihan kiva koira. Ja agilityssä ja vetohommissa aivan loistava! Harmi vaan, että otin sen kyllä paimennusajatuksella ja meillä sen olisi niissä hommissa pitänyt pystyä toimimaan. Alla kuitenkin näytille videota Jupiterin menosta viime viikonloppuna Esa Lehdistön ja Timo Liuhdon radoilla. Kyllä se agilityssä on huikean hieno!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/52blObFH4-E/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/52blObFH4-E?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<br /></div>
<div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/HpvPAnKW3SA/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/HpvPAnKW3SA?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<br />
<br /></div>
<div>
No, palataan niihin työtehtäviin. Tällainen kolmikko tarjolla ja sitten pikku tyttö, jolle en ollut kouluttanut vielä keväällä yhtään käskyä. Se lähti suhinalla kokoamaan lampaita ja naksutuksella lähestymään, mutta jos Ukkoon ei ole hallintaa niin ei ollut kyllä Troijaankaan. :D Lisäksi Troija on jo pennusta pitäen ollut näissä aika omapäinen, karkaillut lampaita kokoamaan jne. Jos yksi pakenee paikalta, niin tasapaino porukkaan löytyy kun toinen karkailee töihin vaikka ei vielä mitään osaakaan. ;) </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Koska mulla ei nyt muita työkoiravaihtoehtoja ollut, niin pakko oli alkaa kunnolla kouluttamaan Troijaa. Pikku tytölle vetäistiin työsaappaat jalkaan ja hommiin. Ja kun aloin treenaamaan kunnolla suuntia Troijan kanssa, alkoi sekin ottamaan homman vakavammin. Pysähtyminen ei ole kyllä Troijan vahvin puoli (eikä ollut isänkään), mutta koska se ei syöksyi lampaille sisään vaan jarruttaa sitten itse kun on lähellä, niin se ei ole iso ongelma edes työtehtävissä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Työtehtävissä olen sitten vaan alkanut käyttämään suuntakäskyjä, sillähän ne pikku hiljaa vakiintuu käyttöön. Troija onkin toiminut siirroissa tosi hienosti, kun apuna on yleensä ollut Ukko tai Jeriko, ja mahdollisesti lisäksi Jupiter peesarina. Viimeksi tehtiin siirto isä-tytär -tiimillä tai oikeammin tytär-isä -tiimillä, kun Troija teki lähes kaiken homman ja Jeriko vaan varmisti, että pässit poistuu reippaasti autotieltä tien toisella puolella olevaan aitaukseen eikä jumitu syömään tien laitaan. Porukan kokoamiset on Troijalle ihan peruskauraa ja on helpottavaa, kun on koira joka kokoaa hienosti kun pyydetään, jää maahan makaamaan ja odottamaan kun ei enää tarvitse tehdä mitään ja odottaa siinä vaikka kuinka pitkään ihan rauhallisesti, että koska tarvitaan taas apua. :) </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Oikeastaan ainut isompi huoli Troijan kanssa onkin nyt ollut se, että uskaltaako se antaa painetta lampaille ja saako vastaan harittavat lampaat suostuteltua tiettyyn suuntaan, kun Troija on kuitenkin todella kohtelias ja kiltti lampaille. Mutta viimeisen viikon aikana Troija näyttää kypsyneen siinäkin suhteessa. Nyt sitten katsotaan mihin Troija tuosta kehittyy ja pystyykö se täyttämään työkoiran paikan, tosin haaveilua oikeastakin työkoirasta on melko vahvana, mutta koiraluku vaan täynnä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Lisäksi Troijan kanssa on treenailtu juoksupuomia ja se etenee pikku hiljaa. Ollaan tehty nyt kokonaista madallettua puomia ja osumia tulee ihan hyvin, mutta vauhtia ja varmuutta saa tulla vielä lisää. Tai toisin päin, varmuutta ja siitähän se vauhti sitten tulee. :)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/iMxJXrcPae4/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/iMxJXrcPae4?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<br />
Jälkitreenailut on ollut vähän vähäisiä, täytyisi niissä aktivoitua. Jerikon kanssa kylläkin keväästä asti ahkerasti peltojälkeä on tehty ja käytiin yhdessä kokeessakin, mutta 27 asteen helle ja reisipituisessa heinässä eteenpäin puskeminen vei Jerikosta mehut ennen aikojaan ja suoritus keskeytyi. Ei tuollainen 10,5v enää ihan sellaista jaksa, ymmärrettävästi. Toivotaan, että saataisiin koepaikkaa vähän miellyttävämmillä olosuhteilla olevasta kokeesta.</div>
Sabinahttp://www.blogger.com/profile/05674140713685280333noreply@blogger.com0