torstai 30. toukokuuta 2019

Paimennusta ja jäljestystä

Nappularuokintaan on melko lailla kokonaan siirrytty ja täysin ongelmitta niin kuin arvelinkin. Kellään pojista ei ole ollutkaan mitään ongelmia mahojen kanssa eikä mitään herkkyyksiä. Tällä nyt siis mennään ja mahdollisesti lisätään ajoittain kypsennettyä lihaa, erityisesti rasvaista lihaa, nappulan sekaan. Mahdollisesti pitäisi nyt sitten myös aktivoitua hampaiden pesemisen kanssa, koska koirien syödessä luita en ole suoraan sanottuna pessyt hampaita lainkaan ja on pysynyt hyvinä ilmankin.

Troija on monessa asiassa aivan kuin isänsä, hyvässä ja pahassa. Yksi hieman huono asia on se, että ruoka ei oikein maistu. Ei maistunut Jerikollekaan pentuna. Jotenkin sille kuitenkin asioita sai ihan hyvinkin opetettua ja toisaalta pikku hiljaa ruuan arvo kasvoi ja toimii nykyään oikeinkin hyvin palkkana. Jaksan uskoa, että näin käy Troijankin kanssa. Nyt on ollut kuitenkin ollut sellainen paasto meneillään että rokotuksilla Troija painoi vielä 6,5kg ja seuraavana päivänä 6,3 kg! Energiaa ja vauhtia kyllä riittää, joten kipeä se ei kyllä taida olla, mutta ruoka täytyy saada uppoamaan paremmin! Niinpä keittelin hirvenlihaa Troijalle ja se on uponnut hyvin ja nappulatkin sitten vähän paremmin kun on hirvenlihan keitinvedellä ne turvottanut.

Koska ruoka ei kovin hyvin maistu, ei jäljestyskään ole meinannut lähteä sujumaan. Tänään kuitenkin alkoi motivaatio löytymään, kun tein lyhyen jäljen niin, että vein jäljen päähän kissanruokapurkin ja hetsasin sillä lähtiessäni ja huhuilin vielä jäljeltä avoimeen takaluukkuun, että täällä tämä herkku nyt menee. Kyllä se kissanruoka sitten jäljen päässä maistuikin. :D

Troija on kyllä aikamoinen pakkaus. Se on vähän kovapäinen, just sellainen kuin halusinkin. Luoksetulo ei vielä ole mitenkään varma, varsinkin namipalkka saa Troijan istumaan laskelmoimaan, että kannattaako. Lelupalkalle kyllä tulee kivasti, kun taistelutahtoa löytyy. Troija on myös aika päättäväinen ja itsevarma, kun se jotain haluaa. Esimerkiksi aloittaa itse oman sytyttelynsä lampaille. Noin niin kuin jo tuossa 2-3 viikkoa sitten ensimmäisen kerran karkaamalla ensin pässeille ja sitten isolle laitumelle missä uuhet ja karitsat ovat. Näistä johtuen Troija on sitten päätynyt ulkolemaan liina perässään, jotta enemmän karkailut estetään.

En ollut aikonut Troijaa ottaa lampaille kuin aikaisintaan 16 viikon tietämillä, mutta näillä oma-aloitteisilla sessioillaan, kun mä juoksen sen perässä yrittäen sitä saada kiinni, se näytti jo selvää pyrkimistä lampaiden pääpuolille niitä kääntämään/pysäyttämään. Tänään otettiin pieni sessio tuossa treeniaitauksessa liinan kanssa suunnitelmallisesti ja kyllähän sieltä ihan hyvää ajatusta flänkkäämisestä löytyy vaikka vauhti ei vielä riitäkään. Olispa kyllä hieno juttu jos jonkinmoista paimennusviettiäkin löytyisi. Mielenkiinnolla odotellaan ja nyt pidetään Troijaa kyllä poissa lampailta jonkin aikaa, että jalat ehtisi kasvaa. ;)

Jupiterin kanssa ollaan harjoiteltu rauhallisia flänkkejä. Flänkit lähtisi herkästi kuin tykin suusta mistä lampaatkaan ei oikein tykkää, joten tarkoitus olisi löytää nyt rauhallisempi tahti. Kun suurin piirtein kuinkaan käskyt ja komennan juoksemisesta, olen saanut Jupiteria liikkumaan jo vähän pehmeämmin. Vasemmalle jopa ihan ravaamaan flänkillä. Mutta kyllä se turbovaihde siellä silti on oletusasetuksena... Treenit tämän suhteen jatkuu.

Jerikon kanssa on nyt tehty muutamia jälkiä pellolle. Viretila ja keskittyminen on ollut nyt todella hyvää, jäljestys tarkkaa ja kulmatyöskentelykin hyvää. Kaksi viimeistä jälkeä ollaan tehty hirmuisessa tuulessa ja harhojen kanssa. Suoralla järkevästi tulevat harhat ei Jerikoa hämää, mutta eilen kävi pieni virhe, kun harhan tallaaja käveli jäljen päällä ja kamalan kovasta tuulesta johtuen ei kuullut, kun yritin huutaa ohjeita.. Siinä kohtaa oli juuri esinekin, jonka Jeriko ilmaisi, mutta ilmaisun jälkeen nosti väärän jäljen. Nosti sitten uudelleen oman jäljen kun palattiin hieman takaisin, teki kulman hyvin ja jatkoi sitten omalla jäljelle vielä viimeisen harhan yli siitä hämääntymättä. Hyvä treeni siis!



Troija on tällä viikolla päässyt myös leikkitreffailemaan veljeni koiran Ronjan kanssa (8v, mutta vilkas kuin mikä edelleen!) sekä Emmin bortsupojan Hukan kanssa tänään. :) Kivoja leikkejä on kyllä ollutkin. Troija on kyllä hurjan reipas eikä hätkähdä isommista ja hurjemmistakaan leikkikavereista. :)


torstai 23. toukokuuta 2019

Ruokintapohdintaa

Troijan tullessa taloon alkoi taas osaltaan uusi ruokintapohdinta. Mietin, että millä ruualla sitä kasvuaikana ruokin, lähinnä että raakaruualla vai nappulalla. Jotenkin muistikuvat on tosi nopeasti hälventyneet jo Jupiterinkin pentuajoista, enkä oikein muistanut että miten tarkkaan ottaen toimin sen kanssa. Roburin penturuokaa se söi ainakin jonkinaikaa ja sillä aloitettiin Troijankin kanssa.

Aikuiset koirat on mulla olleet jo pitkään raakaruualla. Viimeisen 1-2 vuoden ajan ollaan syötetty Maukkaan Tarmo ja Kunto-täysravintoja helppouden vuoksi, sitä ennen tehtiin itse puuroa, kasvissosetta ja sekoitettiin liha. Lisäksi koirat on syöneet esimerkiksi kalkkunan kauloja, broilerin siipiä tai muita luuta sisältäviä osia.

Yksikään koiristani ei ole ollut herkkävatsainen, eikä se ole ollut syynä raakaruokintaan. Jerikon nuoruusiässä se siirtyi raakaruokaan, koska nappulalla lihosi niin herkästi ja ruokamäärät jäi onnettoman pieniksi. Ukko siirtyi melko nuorena (olisko ollut n. puolivuotias..?) raakaruokaan, koska nappulalla sillä oli niin paljon ilmavaivoja. Jälkikäteen ajateltuna molemmat "ongelmat" olisi varmaan ollut selätettävissä myös nappulamerkin vaihtamisella. Sittemmin pojat on ajoittain olleet esimerkiksi reissun aikana nappularuualla eikä mitään ongelmia ole esiintynyt.

Jupiterin kasvuvaiheessa jossain vaiheessa pohdin koirien siirtämistä nappulalle ja meillä olikin käytössä jonkin aikaa Acana Sport&Agility, joka sopi mun koirille varsin hyvin. Ainut mitä ehkä huomasin oli se, että Jerikolla kävi turkki hieman kuivaksi. Tulkitsin, että nappulan rasvat eivät riittäneet tai imeytyneet riittävän hyvin, että turkki olisi pysynyt kunnossa ja koko kööri siirtyi taas raa'alle.

Kotimaisessa raakaruuassa on myös se ideologinen asia, että luotan siihen, että kotimaisten tuontantoeläinten elinolosuhteet ovat paremmat kuin monen ulkomaalaisessa nappulamerkissä käytettyjen eläinten. Toisaalta pakkausselosteita lukiessa välillä tulee olo, että onko jotkut nappulat koskaan mitään eläinperäistä nähneetkään, kun ainesosina on "broilerijauhoa" tmv. Ravitsemuksellisesti tuollaiset ei mun korvaan kuulosta kovin hyviltä.

Jo aikaisemmin on tehty tutkimuksia koirien raakaruokien sisältämistä bakteereista. Tutkimuksissa ei kuitenkaan ole tutkittu nimenomaan suomalaisesta lihasta tehtyjä raakaruokia tai tuloksissa ei ole eritelty onko lihan alkuperä ulkomaalainen vai kotimainen. Olen tuudittautunut siihen ajatukseen, ettei suomalaisilla tiloilla käytetä niin paljon antibiootteja kuin ulkomailla ja että aiempien tutkimusten löydökset tuskin koskee kotimaisia tuotteita.

Nyt kuitenkin Ruokavirasto on julkaissut selvityksen kotimaisista koirien raakaruuista ja bakteerilöydöksistä niissä, joka oli aika ajatuksia herättävä, jollei peräti pysäyttävä. Nyt oli pakko itsekin myöntää, ettei ongelma ole vain ulkomaisessa lihassa.

Vaikka testattujen näytteiden määrä oli kohtuullisen pieni oli itsekin pakko alkaa miettimään millaisia riskejä on valmis ottamaan. Perusterveille aikuisille ihmisille tutkimuksessa esiin nousseet bakteerit tuskin aiheuttavat oireita muuten kuin poikkeustilanteissa, mutta en voi pitää eettisesti oikeana ottaa riskiä siitä, että kuljettaisin mahdollisesti töihin mukanani jotain bakteeria ja sitä kautta huonokuntoisemmalle potilaalle. Totta kai häsihygieniasta huolehditaan sekä kotona että varsinkin töissä, mutta mitään erillisiä lihankäsittelytiloja ei kotona kuitenkaan ole tarjolla, vaan koirien ruokia käsitellään samoilla tasoilla ja samoilla välineillä kuin muutakin ruokaa ja vaikka siisteydestä pitäisi huolen, on kontaminaatioriski olemassa.

Toinen merkittävä pointti tuli esiin keskustelussa tunnetun eläinlääkärin kanssa. Koska mekin harrastamme paimennusta ja käymme muilla tiloilla, ja toisaalta peltojälkeä tallotaan pääosin rehupelloille, on riski että levitetään näitä (mahdollisesti antibioottiresistenttejä) bakteereja tai jopa loiseläimiä tilalta toiselle. Pahimmillaan tällainen voi aiheuttaa merkittävät tappiot nautatilalla jos väli-isäntänä toimiva koira levittää esimerkiksi neosporaa tilalta toiselle.

Näin ollen syntyi päätös, että meillä siirrytään nyt kuitenkin nappularuokintaan. Omien lampaiden lihaa ja satunnaisesti mahdollisesti muitakin lihoja koirat saa kyllä jatkossakin, mutta pääasiallinen ruokavalio siirtyy nappuloihin. Lisäksi varmaan tullaan antamaan sitten rasvaista lihaa kypsennettynä, jotta koirat saisi mahdollisesti paremmin imeytyviä rasvoja ilman raakaruuan tuomia riskejä. Nappulavalintaan vaikuttaa nuo edellämainitsemani asiat: haluan että nappulassa on korkea lihapitoisuus ja ettei proteiini ole jotain tähtipölyä lihan vieressä. Haluan myös, että lihan alkuperä on sellainen, että tuotanto-olosuhteen ovat vähintäänkin kohtuulliset. Näin ollen kaikki kiinalainen yms. alkuperä on boikotissa.

Jupiter alkaa syömään taas Acanan Sport&Agilityä ja Jeriko ja Ukko nyt aluksi Acanan Ranchlandsia (koska Ukollakin melko epäaktiivinen kausi menossa). Katsotaan nyt sitten miltä vaikuttaa, olisiko tällainen toimiva ratkaisu. Troija syö nyt loppuu ison säkkinsä Roburia ja katsotaan sitten siirtyykö sekin Acanaan, Robur toki myös ihan hyvä vaihtoehto mielestäni. :)

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Pentutapaamisia

Päivät vierii aikamoisella vauhdilla ja pentulomakin loppui ja viikko mennyt jo työrutiineissa. Troija on sopeutunut yksinoloihin ja omaan huoneeseensa erittäin hyvin ilman mitään mukinoita. Menee huoneeseen omin tassuin ja käy pedilleen makoilemaan ja järsimään luuta tai ihan vaan lepäilemään. Kotiin tullessa se istuu portin takana rentona ja vaikuttaa siltä, että on herännyt levolta. :)

Sisäsiisteys on vielä kesken, yöaikaankin tulee yleensä tarpeet kertaalleen sisälle, mutta muuten se kyllä nukkuu yöt hyvin ja antaa nukkua, käy vaan sitten paperilla usein "pentuhuoneessa".

Mitenkään tavattoman ahne Troija ei ole, enemmänkin ehkä Jerikon tyyppinen siinäkin. Nami ei ole asia jonka vuoksi Troija luopuisi jostain muusta mielenkiintoisesta ja sillä onkin jo omaa päätä ja välillä selvästi miettii, että onko kannattaa tulla luokse. Luoksetulon eteen joutuu siis tekemään huomattavasti enemmän töitä kuin esimerkiksi Jupiterin kohdalla, mutta olen kyllä edelleen todella tyytyväinen. :)



Lauantaina Troijan kaikki sisarukset tuli meille käymään. Oli tosi huippua nähdä ne kaikki! Helle (tai suoranainen paahde) vähän haittasi treenailuja, mutta loppujen lopuksi pennut jaksoi yllättävänkin hyvin! Itse meinasin sen sijaan aivan uuvahtaa.

Kaikki pennut vaikuttaa kyllä tosi kivoilta ja reippailta, ja toimivat hyvin yhteen omistajiensa kanssa. Luonne-erojakin näissä on, jotkut on perinyt tiettyjä ominaisuuksia selvästi Jerikolta ja toisia taas Mandilta, ja toiset taas erilaisena kombinaationa. Osalle esimerkiksi maistuu ruoka tässä vaiheessa jo todella hyvin, kun taas toisille vähän huonommin. Jerikohan oli pentuna vähän huono syömään myös, mutta toisaalta treenailut ja vastaehdollistamiset silti onnistui ja iän myötä ruuan arvo myös on noussut selvästi ja nyt menee välillä sormetkin mukana ja osaa varsin hyvin keräjät makkaraa ja tekee herkkujen eteen vaikka kaikki temput mitä osaa. Sen suhteen en siis ole huolissani. :)

Tehtiin Troijan kanssa myös ensimmäinen oikea jälki. Namiruutuja olen tehnyt jonkin verran, mutta enemmänkin olisi näissä olosuhteissa voinut tehdä, olisko taustalla vajaa 10 namiruutua, suurinpiirtein kuusi luulisin. Namiruuduissa Troija on välillä jaksanut etsiä nameja ihan kivasti, mutta aina namit ei oikein motivoi. Olenkin vähän ajatellut, että jos ei lähde sujumaan niin laitetaan nämä hommat odottelemaan. Aloittihan Jerikokin vasta puolivuotiaana jälkitreenit ja vaikka sitä ei namit edelleenkään tuolloin juuri kiinnostaneet, oli se erittäin kiinnostunut itse jäljestä. Jälki menikin sitten Troijalta yllättävänkin hyvin, varsinkin kun ottaa huomioon, että jäljellä oli aivan hirveän paljon muurahaisia! Mutta hyvin siis löytyi namipurkki lyhyeltä noin 30 metrin jäljeltä, joten katsotaan nyt sitten tästä eteenpäin, että miten lähtee sujumaan. :)



Kepit voisi myös Troijalle melko pian opettaa, koska kahden lelun leikkikin sujuu jo melko kivasti ja lelut palautuu kohtalaisesti muutenkin. Troija myös osoittaa jo tosi hyvää taistelutahtoa ja tykkää vetoleikeistä, joten keppien myötä jäljestämiseen tulisi varmaan vähän lisäintoa. :)

Jupiterin kanssa käytiin tänään myös ikään kuin pentutapaamisessa, kun T-leirillä osallistuttiin nyt vian paimennustreenihin, joissa mukana myös veljet Kiila ja Whip. Toki myös Lee ja Voitto paikalla. Tehtiin toisella treenivuorolla lähinnä pillikäskyjä, mutta vähän piti myös kiinnittää huomiota ahtaisiin flänkkeihin, kun Jupiterilla vauhti nousi. Toisella vuorolla tehtiin singleä ja saatiinkin kaksi onnistumista vaikka lampaat ei kyllä tehneet sitä helpoksi. Jupiter myös piti yhtä lammasta erittäin hyvin ja luontaisesti, lammas pyrki niin voimakkaasti muuhun porukkaan, että itse en olisi käskyineni pysynyt niissä käänteissä mukana, mutta Jupiter koppaili sitä hienosti. :)



Niin se vaan käy, yksi jännittävä asia kerrallaan (häkitys, jako, ehkä joskus vielä porttia vasten sortteeraamiset) selätetään ja sen jälkeen homma sujuukin tosi kivasti. :)

Hieman ex-tempore ilmoitin Jupiterin ja Jerikon erkkariin! :D Jupiterin kohdalla tajusin yhtäkkiä, että sille pitäisi alkaa H:ta metsästämään jos mahdollisesti Troijan juoksujen myötä tulee tarpeelliseksi kastroida Jupi. H pitäisi olla takataskussa sitten valmiiksi, varmuuden vuoksi. Erkkari on tänä vuonna Sari Solannin muistoerkkari ja paikalla paljon tuttuja, ja koska Sari on kuitenkin ollut merkittävä vaikuttaja Suomen näyttelylinjassa ja myös Jerikon sukutaulussa, niin jotenkin erkkari vaan tuli mieleen. Jerikon kohdalla myös kuulin, että uroksia arvostelevalla tuomarilla on itsellään soopeleita bortsuja, joten ehkä väri ei ole hänelle kauhistus. ;)

Vasta ilmoittautumisen jälkeen muistin, että molemmilta on poistettu haljenneet hampaat, joten sitten kiireellä hammastodistuksia hakemaan. Ja sitten muistui mieleen myös se, että Jupiteria ei ole mitenkään esiintymään opetettu ja kun sitä kokeilin, ei seisominen paikoillaan sujunut oikein mitenkään eikä kyllä ravaaminenkaan oikein. Ja vielä kirsikkana kakun päällä se, että ilmoitin molemmat pojat KÄY-luokkaan. :D

Tuija kuitenkin onneksi suostui esittämään Jerikon ja samalla sen myötä sain vinkin Jupiterille, että ravuutan sitä namikupilta toiselle, jotta se ymmärtäisi vaan ravata eteenpäin. Päätin sitten tuossa yksi ilta tehdä saman treenin myös Jerikolle ja yllättäen mun silmät aukesi sille, että esiintymisen opettaminen todella on merkityksellistä ja jos esiintymistä ei opeta, on turha "itkeä" jos menestystä ei tule. Jeriko meinaan myös ravaisi melko "laiskasti" lyhyellä askeleella ja vauhdin noustessa nostaisi herkästi laukan koska se on helpompaa/kevyempää. Ilman etupalkkaa ei sillä myös ole mitään syytä keskittyä suorittamaan jotain tehtävää tietyllä tavalla. Kun Jerikon sai etupalkan avulla alkamaan ravaamaan voimakkaasti (hieman eri asia kuin pelkkä "nopeasti") eteenpäin, näin jo itsekin sivulta kuinka paljon paremmalta sen liike alkoi näyttämään!

Troija on saanut Jupiterista itselleen mainion leikkikaverin, ja Jupiterkin taitaa nauttia, kun sillä on yhtä lapsenmielistä leikkiseuraa... ;)


torstai 9. toukokuuta 2019

Troijan seikkailuja, peltojälkeä ja agilityä

Troija on ollut meillä nyt 1,5 viikkoa. Tuntuu, että se olisi ollut pidempäänkin ja meinaa unohtaa kuinka pieni pentu se vielä on, keskiviikkona täytti vasta 9 viikkoa. Troija antaa itsestään jotenkin vanhemman vaikutelman, niin hyvin se on solahtanut arkeen mukaan ja niin reipas se on. Troijassa on ihan hurjasti Jerikoa muistuttavia piirteitä ja musta tuntuu, että olen saanut siinä juuri sitä mitä toivoinkin saavani. Sillä on hyvä asenne elämään ja itseluottamus, se osaa kunnioittaa isompiaan, mutta ei nöyristele tai mielistele turhanpäiten. Jos pitäisi Troijaa kuvailla nyt yhdellä sanalla, niin se olisi Tomera.


Troija on kova leikkimään vetoleikkejä ja kahden lelun leikit ja lelujen palautukset sujuu jo aikas hyvin. Namien perään Troija ei ole niin suuresti, vaikka kyllä palkkana nekin sinänsä maistuu. Isänsä tyttö tässäkin.

Jupiter ja Troija on eniten alkaneet virittelemään leikkiejä keskenään ja erityisesti sisällä on ollut paineja ja juoksupyrähdyksiäkin niin. Troija on myös löytänyt vaanimisen ja usein ulkona Jupiterin kanssa juoksupyrähdykset alkaa juurikin Troijan vaanimisesta. Jeriko suhtautuu Troijaan välinpitämättömästi tai hieman nyreästi, Ukko neutraalisti. Troija kulkee kuitenkin reippaasti porukassa mukana ja on selvästi sulautunut porukkaan hyvin.

Troija on ollut monenmoisessa mukana ja nähnyt ja tottunut ja monenlaiseen. Tosin kaupunkiseikkailut on vielä seikkailematta, koska no, hihnakävelyä ei oikein ole tehty.. Viime sunnuntaina käytiin Hämeenlinnassa velipoikaa tapaamassa ja siellä käveltiin pisin pätkä koskaan ja kyllähän hihnassa kävely vielä suostuttelua kovasti vaati.

Viime perjantaina Troija näki hevosia ensimmäistä kertaa ja suhtautui siihenkin asiaaan hyvin reippaasti, tuli melko lähellekin ja terhakkana istui kun otin kuvaa. :) Tänään heppoja nähtiin toiseen kertaan ja vielä lähempää ja tallissa sisälläkin pesupaikalla. Troija katseli ensin vähän varovaisena, mutta lähti sitten häntä pystyssä tallissa tutkimaan ja olisi tepastellut suoraan pesupaikallekin jos hihna ei olisi estänyt. Ja kun yhden ratsastajan lapsi tuli rapsuttelemaan, niin jättiläisheppa 1,5 metrin päässi unohtui ihan kokonaan, kun oli niin kiva pusutella lapsen naamaa.



Lampola on tullut tutuksi ja siellä on kiipeilty kaurasäkkien ja muiden rapisevien pussien päällä, eikä lampaiden kovat äänet jännitä. Ollaan myös tehty nyt remonttia vanhassa päätalossa ja sen myötä on käytetty moottorisahaa, rälläkkää, sirkkeliä ja naulapyssyä, eikä kovat äänet tunnu Troijaa yhtään häiritsevän. :)



Vanhaan päätaloon pitäisi pikku hiljaa kunnostautua majoitustiloja kesäksi ja mahdollisesti siihen yhdistettynä jonkinlaista kesäkeittiötä. Treenikenttä on nyt ollut keväästä lähtien oikein hyvässä kunnossa, hyvin tiivispohjainen eikä mitään vetisyysongelmaa. Hyvää työtä teki Maanrakennus Leikkanen sen kanssa. Nyt ollaan siirretty kaikki esteet hyppyjä lukuunottamatta jo kentälle ja olen alkanut maalaamaan hyppyesteitä. Tilaa kentällä kyllä riittää!



Troijan liikkuminen kehittyy kyllä hurjaa vauhtia ja se pinkoo poikien perässä ja hyppii jo melkoisen ketterästi ikäisekseen. Toivon mukaan meidän lähimaastojen vaihtelevat alustat edesauttaa siitä kehittymään mahdollisimman hyvä kropan käyttäjä ja senkin kautta pk-esteet sujuisi tulevaisuudessa.

Jerikon kanssa on tehty nyt pellolla kulmatreenejä, jotta saisi kulmien ylityksiä jäämään pois. Välillä kulmat meneekin ihan niin kuin raiteilla, mutta joskus on vähän kulmien ylittämisiä. Esineilmaisut menee mallikkaasti ja oikeastaan tuo kulmatyöskentely on se mitä pitää hioa.

Nyt on Jupiterin kanssa päästy omalla kentällä tekemään agilitytreeniä. Keinu alkaa sujumaan aika kivasti ilman apuja, puomia harjoitellaan ja harjoitusta vielä vaatii. Kepit on vielä vähän herkkä este. Välillä treeneissä Jupiter on radan osana pystynyt tekemään aivan huikeita kepeille menoja ja ennen kaikkea kovasta vauhdista taittunut hienosti vielä toiseenkin väliin, mutta välillä se hakeutuu ihan minne sattuu. Mutta nyt on hyvä jatkaa treenejä omalla kentällä! :)

torstai 2. toukokuuta 2019

Jupin paimennuskisat ja pentutouhuja

Viisi päivää on mennyt aika lailla yhdessä hujauksessa pentujen kanssa. Vappua vietettiin Somerolla paimennuskisoissa, joihin lähdettiin kokoonpanolla Jupiter, Troija ja hoitopentu-Pluto. Yövyttiin kisapäivien välissä Päivin mökillä, niin ei tarvinnut molempina päivinä ajella.

Startattiin Jupiterin kanssa 2-luokassa. Jako on ollut Jupiterille ongelmallinen, koska se ottaa niin paljon painetta siitä jos minä vaikutan lampaisiin. Sama ongelma oli myös häkillä, kun sen harjoittelua aloitettiin, herkästi olisin jäänyt yksikseni häkittämään. Nyt kuitenkin saatiin Annen luona tehdyn treenin jälkeen vähän "päätä auki" ja Jupiter alkoi ymmärtämään mistä on kyse ja olemaan itse asiassa aika kivasti "pelissä" mukana.

Maanantai-iltana tehtiin kotona yksi jako, joka oli nyt omillakin lampailla huomattavasti helpompi, kun treenilampaiden lisäksi samassa porukassa oli uuhet isompien karitsoiden kanssa. Porukka jakaantui siis helposti ja saatiin jako kivasti tehtyä. Sisälle lampaita palauttaessa palattiin kuitenkin taas yhteen Jupiterin hassuista herkkyyksistä. Sisälle vie kuja ja nyt sisäovi oli kiinni ja lampaat pysähtyi luonnollisesti kujan päähän. Tällaisissa tilanteissa Jupiter ei kestä ollenkaan sitä, että minä menen lampailla, vaan meinaa ihan totaalisesti häipyä paikalta. En ole ihan varma miten tulkita tätä asiaa, mutta koska Jupiter fiilistelee lampaita hyvin herkästi, niin ehkä se pelkkä mun liikkumisen aiheuttama paine tuntuu siitä kamalalta. Outoahan tuo on joka tapauksessa, oli syy mikä tahansa.

Tein sitten siinä varmaan noin 10 minuuttia sitä, että ensin nojasin vaan eteenpäin ja jos/kun Jupiter meinasi siitä jo alkaa liueta takavasemmalle, kutsuin sen takaisin ja kehuin. Sitten askel, kaksi askelta, ja palasin aina kehumaan sitä. Loppujen lopuksi täydellistä läpimurtoa ei saatu, mutta pääsin ovea avaamaan niin, että Jupiter pysyi jota kuinka samoilla sijoilla, mutta oli kyllä kääntyneenä sivuttain fyysisesti puoliksi pois lähdössä ja henkisesti varmaan kokonaan. Tätä pitää varmaan vielä treenata lisää ja ehkä jonkun avustajan kanssa.

Tiistaina sitten tosiaan Somerolle. Onneksi oli kaksikin kolmosluokkaa ennen kakkosia, niin ei tarvinnut kukonlaulun aikaan herätä. Pennut oli käytänössä ekaa kertaa valjaissa (kerran namiruudussa ollut valjaat mutta siinä ei paljoa liikuta) saati sitten kävelleet hihnassa. Tuolloin vielä päivää vajaa 8-viikkoisille oli muutenkin ihan hurjan paljon kaikkea uutta: paljon uusia ihmisiä, paljon koiria joista osa haukkui välillä äänekkäästi ja ihan ylipäätään uusia maisemia. Pennut kuitenkin toimi tosi reippaasti, mitä nyt kiukutteli valjaista. :D 




Jupiterin lampaita tolpalle tuodessa oli vähän kaikenlaista hässäkkää. Lampaat meni varikon ja tolpan välillä edes takaisin ja välillä näytti ettei niitä saada tolpalle ollenkaan. Lopulta ne kuitenkin sinne saatiin eikä porukkaa vaihdettu. Tuomarilta kysyin, että miten toimitaan ja sovittiin, että katsotaan miten lampaat toimii ja vaihdetaan jos ne ryntäilee. Lähetin Jupiteria oikealle hakukaarelle, koska koin jotenkin että vasemmalla olevat pehkukasat ja paalihäkit häiritsisi sitä ehkä liikaa. Jupiter ei kuitenkaan olisi halunnut oikeaa ottaa ja jouduin sen korjaamaan kaksi kertaa. Koska kuitenkin Jupiterin kävi jo melkein leikkaamassa linjan, hakupisteitä jäi vain 1. Nostosta 6/10p, mutta sen jälkeen Jupiter ei kuunnellut lainkaan normaalisti eikä linjaa saatu pidettyä mitenkään. Jouduin lopulta Jupiterille tiukemmin huutamaan, että nyt pitää kuunnella, minkä jälkeen Jupiter alkoikin toimimaan vähän normaalimmin. Omaan ohjaukseen olen siinä tyytyväinen, että en hermostunut Jupiterille lainkaan, harkitusti annoin tiukemman käskyn ja sitten palattiin "perhosia ja sydämiä" -äänensävyyn. Tuonki ohjaajalle 1/20p.

Poispäinajo ja viimeinen kuljetuspätjä sujui hienosti, pisteitä 16/20p ja 10/10p. Jako ei kerrasta onnistunut, paikkaa jouduttiin vähän hakemaan, mutta onnistui sitten eikä Jupiter tuntunut siinä pahasti paineistuvan. Pisteitä 6/10p. Jaon jälkeen Jupiterilla kuitenkin selvästi henkinen kuorma kävi aika raskaaksi ja lampaiden yhdistämisen jälkeen se sukelsi tuomarin auton alle pienelle huilille. Palasi sieltä kuitenkin onneksi vielä hommiin ja häkitys saatiin myös tehty, siitä 8/10p.

Yhteensä pisteitä siis 42p eikä tulosta. Olin kuitenkin sinänsä kovin tyytyväinen, että ylipäätään saatiin rata ajattua läpi ja varsinkin, että jakokin onnistui! Onnistuin ohjaamaan Jupiteria niin hyvin, kkuin siinä tilanteessa pystyikin. Alussa tosiaan paine meni ihan jalkojen alle, enkä ole ihan varma syystä. Näkikö Jupiter, että lampaat seilasi siellä aikalailla ennen tolpalle tuloa? Paineistuiko se erimielisyydestä suunnan kanssa ja oliko se jollain tapaa tietoinen vedosta vasemmalle (niin kuin veto olikin lampolaa kohti) eikä siksi halunnut oikealle? Aistiko se lampaille tullessaan niiden paineen ja ahdistui siksi? Vaikea sanoa. Pääasia, että saatiin tavallaan kuitenkin jännityksestä niskalenkki ja päästiin läpi.



Toisena päivänä päätin sitten laittaa Jupiterin vasemmalle. Lampaatkin tuli tosi kauniisti tolpalle, joten kaikki asetelmat hyvät. Omaa vuoroa odotellessa Jupiter kyllä selvästi jännitti ja tärisi. Olin kyykyssä sitten Jupiterin vieressä ja pidin sitä kainalossa kun se seisoi ja omalla rentoudella pyrin tuomaan rauhaa myös Jupiterille. Hakukaari vasemmalle oli oikein hyvä, lopusta tuomarin arvion mukaan suppeampi ja siitä 18/20p. Nyt Jupiter kuunteli käskyt hyvin hakukaaren päässä ja alku meni hyvin, mutta hakuporttien tietämillä alkoi vähän yliohjaaminen/-ohjautuminen ja meni pikkaisen siksakiksi. Nostosta 9/10p ja kuljetus ohjaajalle 8/20p. Poispäinajo meni taas ihan kivasti, crossilla alkupätkä käännöksen jälkeen vähän offlinessä, pisteitä 15/20p. Sitten tein kyllä ihan aloittelijan arviointivirheen linjan suhteen ja peruskuljetuksessa kävelin offlinessa lähes koko matkan, siitä 2/10p. Linjojen hahmottaminen on kyllä välillä yllättävänkin vaikeaa!

Jaossa yksi missattu tilaisuus, kun juuri rakoa saadessani ja alkaessani Jupiteria kutsumaan meinasin kompastua syvempään kuoppaan ja huomio menikin siihen, että pysyn pystyssä. Saatiin kuitenkin jako tehtyä, siitä 5/10p. Häkkinä oli portiton häkki joka näytti menevän ensin oikein hyvin, kaikki lampaat häkissä, mutta juuri kun viimeinen astui häkkiin, ne perältä joku kimposikin ulos! Vasta videolta jälkikäteen näin kunnolla mitä tapahtui ja jälkikäteen en ole ihan satavarma, että olisiko mun kuulunut häkittää uudelleen vai ei, kun kaikki siellä kuitenkin jo oli..  Kuitenkin tämän yhden kimmonneen keräilyn seurauksena muutkin tuli häkistä ulos ja häkin kierto vielä siihen päälle, niin pisteitä jäi 1/10p. Kokonaisuudessaan 58p eli 3-tulos. Harmilliset epäonniset kohdat lopputöissä, mutta olen hyvin tyytyväinen siihen, että radalla oli nyt selvästi rennompi koira. :) Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Kesä treenejä ja varmaan sitten joskus loppukesästä kisoihin jos aikatauluihin sopii.

Pentujen kanssa on tehty pari namiruutua ja tehdään ehkä vielä kolmas ennen kuin Pluto lähtee tänään omaan kotiinsa. Katsekontaktia, istumista ja luoksetuloa on myös jo harjoiteltu. Troija on aika itsenäinen, hyvin taistelutahtoinen, mutta ei kovasti ruuan perään oleva pentu. Sillä vaikuttaisi olevan aika vahva asenne, ei mielistele ja seisoo omilla tassuillaan. Se vaikuttaisi myös jo aika hyvin löytäneen paikkansa porukassa ja varmaan tämä vielä selkiytyy, kun jää ainoaksi pennuksi. Jeriko on ollut yllättävänkin suopea nimenomaan Troijaa kohtaan ja muutaman kerran tullut Troijan viereen itse nukkumaan, kun Troija on ollut unessa. Luulenpa tästä kaikesta, että valitsin juuri sen oikean pennun meille. :)