Tavoitteina vuodelle 2016 oli:
Paimennus:
Ukon kanssa Jonaksen kurssille osallistuminen ja uusien ajatusten
hankkiminen. Yhteistyön hiominen edelleen paremmaksi. Tasapainon
löytäminen itsenäisen työskentelyn ja kuuntelun välille. Silmänkäytön
vahvuuksien vahvistaminen ja Ukolle varmuutta siihen, että koska käyttää
silmää ja koska päästää lampaista irti. Mun maltin säilyttäminen niin,
että kun Ukko kehittyy niin odotukset ei nouse heti liian korkealle ja
hermo mene jos Ukko jossain hankalassa tilanteessa palaa vanhaan ja
tuttuun jumittamiseen tmv. Ensimmäisenä opittuun käytökseen palaaminen
vaikealla hetkellähän on luonnollista. Ehkäpä meillä molemmilla..
Jerikon kanssa edelleen tolpalta ajon hiominen. Itsenäisen työskentelyn
vahvistaminen. Yhteistyön parantaminen niin, että Jeriko todella
viitsisi ottaa ne stoppikäskyt joka kerta (parhaimmillaan siis nytkin
pysähtyy kuin seinään, kun yhteisfiilis on oikea), ohjaaminen olisi
vaivattomampaa ja Jeriko saisi toisaalta tehdä itsenäisestikin töitä
mahdollisimman paljon. Itsevarmuuden säilyttäminen myös pitkällä
etäisyydellä ja tolpalta ajaessa. Treenaaminen kohti mahdollista
3-luokassa starttaamista.
Ukon tavoitteiden täyttymistä on vähän haastava arvioida. Tuntui, että edistystä tapahtui koko ajan hitaasti. Välillä oli jopa sellainen olo, että Ukko yrittää oikeasti tehdä yhteistyötä mun kanssa ja toteuttaa käskyjä eikä vaan säädä omaansa. Kuitenkin jokin tuntui koko ajan pidättelevän meitä edistymästä enempää. Etäisyyden päässä korvat aina katosi. Jälkiviisaus on paras viisaus, mutta taisi se niin olla, että Ukko ei sitten enää etäämpänä oikeasti ole erottanut mun käskyjä...
Jerikon kanssa kuitenkin edistyttiin hyvin. Startattiin 3-luokassa ja vaikka ekat radat meni vähän niin ja näin, niin viimeisissä kisoissa Matkussa Jeriko teki todella hienoa työtä ja olen todella ylpeä sen edistymisestä. :)
PK-jälki:
Jerikon kanssa kokonaisuuden hiominen. Keppi-ilmaisuun varmuutta ja
lisää motivaatiota haukuttamalla. Hanna Närhen kirjoituksesta
PK-lehdessä hoksasin, että ehkä olen suhtautunut yliajettuihin keppeihin
väärin ja nyt pitäisi ottaa positiivisempi ote niihin, kuten Hanna
kirjoitti, kehua hyvin ajetusta jäljestä ja sitten iloita kepistä vaikka
koira olisikin sen jättänyt. Janatreeniä ja yritetään saada pois se
jäljen noston jälkeinen vielä-varmuuden-vuoksi-takajäljen-tarkastaminen.
Esineruutuun palautusvauhtia lisää.
Tottiksen hiomista, kokonaisuuteen tasapainoisuutta ja Jerikolla korvat
auki koko ajan, ettei tulisi niitä turhia liikevirheitä kun ei malta
kuunnella. Täyskäännöksiä haluan aina terävämmiksi ja luoksetuloa sekä
noutoja aina voimakkaammiksi ja nopeammiksi. Vähintäänkin näiden
saavutettujen tulosten ylläpitoa. Hyppytreeniä ja lihasvoiman
kasvattamista talven aikana mm. uimalla.
Kisoissa käymistä ja mahdollisesti pari 1-tulosta olisi toiveena saada. ;)
SM-kisoihin osallistumiseen heräsin tuossa yksi päivä ja niin syvä
kiitollisuus ja ylpeys pelkästä kilpailuoikeudesta Jerikon kanssa
valtasi mun mielen, että en voi muuta toivoa kuin että ei tule mitään
estettä osallistumiselle ja päästään kokeeseen. On aivan upeaa päästä
Jerikon kanssa kilpailuihin joita todella pidän suuressa arvossa.
Suoriudutaan toivon mukaan omalla tasolla, mä en toivon mukaan saa
mitään paskahalvausta jännityksestä ja Jeriko ei nouse liian sfääreihin.
Aivan upeeta olis päästä maastoon. :)
PK-jäljeltä ei niitä ykköstuloksia saatu, mutta hienoja kisoja kyllä oli. SM-kisoissa mulla alkoi polvet tutisemaan, mutta Jeriko on kyllä todella ihana luottokaveri. SM-kisoissa oli huikean hyvä ja varma fiilis suorittaa Jerikon kanssa, koira kannatteli mua mun jännityksessä. Istumisen arpomiset on tämän kesän kisoissa jäänyt vähemmälle/pois, mutta vaikka hyppy on treeneissä mennyt jo oikein hyvinkin, niin kokeissa ei vielä onnistunut. Yhden kepin jääminen oli tänäkin kesänä kuitenkin ongelmana ja 1-tulosten tiellä.
Ukon kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti paukkujen treenaamista ja
mikäli tilanne näyttää edelleen hyvältä ja päästään tottikseen ne
ottamaan muiden häiriötreenien jälkeen ikään kuin yhtenä häiriönä, niin
sitten Ukon kanssa 1-luokassa starttaaminen ehkä loppukesästä.. :)
Paukkuasia ei edistynyt niin hyvin kuin olisin toivonut. Seuruussa paukut vielä meni, mutta paikallaolossa ei. Riittävää edistystä ei tapahtunut, että olisi voinut kokeeseen osallistua ja tämä toive on varmaan jo haudattava.
EK:
Jos hyvältä näyttää ja jälkikokeiden kanssa SM-kisojen jälkeen on
rauhallinen vaihe, niin voisi ajatella, että ehkä EK:sta Jeriko olisi
1-luokkaan kisavalmis. Katsotaan. :)
EK:ssa ei startattu, mutta sen sijaan kyllä haussa ja saatiin HK1-koulutustunnus 1-tuloksella. :)
Agility:
Toivon mukaan molempien kanssa saadaan harrastaa agilityä terveenä. Ukon
takajalka saadaan toivon mukaan siihen kuntoon, että sen kanssa voitais
taas jatkaa aktiivista treenaamista meidän huippuryhmässä. :)
Yhteistyön kehittäminen ja Ukon salojen selvittäminen. ;)
Jerikon kanssa agilityn tekemisestä täysin rinnoin nauttiminen. :)
Agilityä on tehty ja siinä on edistytty oikein hyvin molempien kanssa. Ukon kanssa on nyt kesän jälkeen löytynyt yhteisymmärrys ja yhteinen sävel, ja sen ohjaaminen tuntuu lähes yhtä helpolta kuin Jerikonkin. Nollia on alkanut Ukollekin sadella ja SM-nollista puuttuisi Ukolta enää kaksi aginollaa. Jerikolla on SM-nollat kasassa ja tänä vuonna Jeriko sai myös uuden valiotittelin: FI-AVA. :)
Valjakkolajit:
Jos talvella tulis riittävästi lunta, niin höntsäilynä hiihtoa kunnon
kohotus ja mun painonpudotus mielessä. Ukolle ehkä hiihtokisastarttia
Jennan kanssa..? Kuivan kelin aikaan toivon mukaan Jenna vielä haluaa
Ukon kanssa kisailla, että Ukko pääsisi toteuttamaan itseään. :)
Ukko starttasi valjakkohiihdon piirinmestiksissä sitten kuitenkin Ilonan kanssa ja hienosti menikin, kun sijoittuivat kolmansiksi. :) Hiihdeltiin sen verran kun pystyttiin. Syksyllä myös kuivan kelin treenejä tehtiin useimmiten Ilonan kanssa juosten, kertaalleen itse menin pyörällä poikien kanssa.
Muuta:
Ukon kanssa toivon mukaan vepen kokeileminen.
Jerikolle ja Nokille toivon mukaan syntyy terveitä, reippaita pentuja, jotka löytää hyvät kodit. :)
Ukko käy kaverikoira-testauksessa ja toivon mukaan pääsee myös toimintaan mukaan.
Vepe ryhmään ei Ukon kanssa päästy (täyttyi noutajista). Jerikolle ja Nokille syntyi yksi söpöäkin söpömpi pentu Savu, joka on niin täydellisen kaunis ja ihana, että enempää ei voisi toivoa. :)
Ukko kävi kaverikoiratestauksessa ja läpäisi testin, mutta kaverikoirahommiin sitä en kuitenkaan sitten ottanut ja Jerikonkin kanssa jäätiin tauolle. Katsotaan jos ensi vuonna Valkeakoskelle olisi tulossa oma ryhmä, että jos tätä toimintaa voisi uudelleen virkistää.
Uudet tavoitteet vuodelle 2017:
Paimennus:
Näiden tavoitteiden pohtiminen ei ole helppoa. Periaatteessa haluaisin Ukon kanssa vielä 2-luokkaa kokeilla, mutta voi olla, että seinä nousee tässä vastaan eikä se kuulo-ongelman vuoksi välttämättä ole mahdollista. Treenitavoitteena olisi oppia viestimään Ukolle myös vartalo- ja käsiavuilla, mutta kun tätä on alettu treenaamaan alkoi asia tuntumaan hieman "väärältä".. Jotenkin tuntuu "huijaamiselta" opettaa käsiapuja erikseen opettaminen koiralle lajissa, jossa kuulo ja kuuntelu on ensiarvoisen tärkeää. Ja kun se ei kuitenkaan ole se suunta mihin itse haluaisin paimennuksessa mennä. Katsotaan mitä kevät ja kesä tuo tullessaan..
Jerikon kanssa jatketaan kisoja 3-luokassa, pyritään saamaan kokonaisia ehjiä ratoja ajattua ja mulle harjoitusta linjojen hahmottamiseen ja ylipäätään korkeimmassa luokassa kisaamiseen. Tavoitteena olisi siis ajaa ratoja joista jäisi pisteitä takataskuunkin ja tietenkin toivottavaa olisi, että tässäkin suhteessa kehitys olisi nousujohteista.
PK-lajit:
Jerikolle jäljeltä SM-kisoihin osallistuminen ja kaksi 1-tulosta ja KVA-arvo olisi kyllä ne mitä haluaisin ensi kesänä saavuttaa. Niin pienestä on kiinni, että suuria muutoksia en näe tarvetta treeniin tehdä, pieni ripaus onnea vaan mukaan niin eiköhän se sillä. :) Keppileikkejä toki motivaation nostatukseen. Ja hyppytreeniä ja hienoahan olisi jos sen hypyn saisi toimimaan myös kisoissa ja erityisesti SM-kisoissa.
Hausta HK2 ja mahdollisesti myös EK-kokeisiin osallistuminen ja EK1..? Haku tuntuu kuitenkin nyt enemmän vieneen mua mennessään, joten voi olla ettei EK:ta oikein jakseta tehdä.
Agility:
Sujuvia ratoja ja yhteistyön hiomista erityisesti Ukon kanssa. Yhteistyön toimiessa toivon mukaan myös vauhti alkaisi nousemaan. Käsimerkkien ja erityisesti putkijarrujen yms. ohjausten vahvistaminen, jotta Ukko aina tietää mitä tulee seuraavaksi vaikkei pystyisi kuulemaan. Ukon kanssa mahdollisesti myös SM-kisoihin osallistuminen, Jerikon kanssa ainakin jos ei tule jotain aikataulullista erityistä. Jerikolle olisi kiva hyppysertejä saada, mutta voi olla, että aika ja ikä tulee vastaan tämän tavoitteen kanssa.
Valjakkolajit:
Ukolle kisaamista hiihtokisoissa Ilonan ja osittain munkin kanssa? Lumitilanteen salliessa treeniä ja höntsäilyä Jerikollekin huvin vuoksi.
Katsotaan mitä muuta ensi vuosi tuo tullessaan. Ennen kaikkea toivon terveitä koiria ja hyviä treenejä.. :)
torstai 29. joulukuuta 2016
perjantai 23. joulukuuta 2016
torstai 22. joulukuuta 2016
Joulunaluspäivitys
Nyt on ollut niin kivoja treenejä, että vielä täytyy niistä kertoa. Sunnuntaina oli alueellisen valkun treenit joissa teemana valssit ja koiran irrotus esteille. Ukko pelkästään treeneissä mukana ja oli kyllä hyvä harjoitus meille. :) Maanantaina oli viikkotreenit ja oli kyllä niin mainio rata, että ihan innostuin! Sai monta tilaisuutta harjoitella yksittäisiä kivoja juttuja: suoralla putkella takaaleikkausta ja sillä kääntöä, putkijarrua ylipäätään, hyppysuoralla itsenäisesti etenemistä kun esteet onkin kuitenkin vinossa eikä ihan linjalla, tiukkaan avokulmaan irtoamista putkelta ja mitäs vielä? Aivan huipputreenit! :)
Takaaleikkaus putkella toimi todella hienosti molemmilla, kun näytin ajoissa vartalon käännöllä, että aion vaihtaa puolta, molemmat luki tämän heti todella hyvin. :) Putkijarrut toimi ja hyppysuorallakaan ei tullut virheitä, mutta erityisesti Jeriko viiletti todella vapautuneesti ja lujaa. Mutkaputkelta kepeille meno sujui hienosti itsenäisesti, kun annoin "kepit" käskyn juuri ennen kuin koira hävisi putkeen. Varsinkin Jeriko tuli putkesta ulos todella määrätietoisesti ja selkeästi oli jo hakenut kepit heti katsellaan. Jos taas olisin antanut käskyn vasta koiran tullessa putkesta ulos, olisi koira todennäköisesti kääntynyt mua kohti ja sen vuoksi ajautunut avokulmasta myöhempään keppiväliin, koska olin kuitenkin jäljessä. Todella hyödylliset treenit siis. :)
Keskiviikkona käytiin Katriinan hoidossa taas koko konkkaronkka. Ukko ja minä oltiin aika juntturassa, Jerikolla oli nyt pieniä jumeja, varmaan nyt näistä kauheista liukkasta johtuen. Ukon jumittelu kyllä vähän huolestuttaa mua... Se on nyt aina käsittelyissä aika isosti jumissa, kun aiemmin sillä ei ollut juuri mitään. Onko Ukko tulossa jo vanhaksi? Onko lonkat tai kyynäret alkanut oireilemaan? Jotain muuta? Liikkeessä en kuitenkaan ole onnistunut mitään huomaamaan jumeista huolimatta, että vaikea sanoa. Hetkeen ei ole kyllä ollut nivelapuaineetkaan käytössä, joten nyt täytyy kyllä sitten ottaa käyttöön ja katsoa missä kunnossa Ukko olisi seuraavassa käsittelyssä. Niin ja mitäköhän tekisin itselleni etten itse olis niin jumissa joka kerta..? :D
Nappularuokakokeilu päätyi siihen, että Jeriko alkoi kuivumaan ja kuihtumaan vähän liikaakin. Kun nappulan määrää yritti lisätä, Jeriko alkoi jättämään osaa ruuasta syömättä. Ja käytössä on siis ollut aika tuju Acana sport&agility, joten energiaa ja ravintoaineita (erityisesti proteiinia) pitäisi riittää. Jotenkin Jeriko ei vaan halua syödä nappulaa tiettyä määrää enempää. Nyt on vaihdettu toinen päivän ruoka takaisin raakaruuaksi ja Jeriko on tullut taas normaaliin kuntoonsa.
Meillä on nyt kolme uutta kissanpentua ollut kolme viikkoa. 2,5 ensimmäistä viikkoa meni eristyksessä ja nyt kolmatta päivää on pennut olleet "vapaina". Jerikon hoivavietti noita arempia kissoja kohtaan on kyllä jotain todella hassua ja ihmeellistäkin seurattavaa. :D Jeriko seurailee varovaisesti pentuja ja on lähes koko ajan jossain lähellä. Ja Jeriko ilmaisee hyvät aikeensa niin selkeästi, että nämäkin pennut on tottunut Jerikoon jo huomattavasti paremmin kuin meihin ihmisiin. Myös Mantan vierestä löytyi hyvä paikka jo heti ensimmäisenä päivänä, puhumattakaan Ninni-pojasta joka nousi heti ensi näkemältä idolin asemaan. ;)
Pennut on saanut nyt kahdet madotukset, Strongholdit ja nimetkin: Pörri, Pirre ja Priima. :) Pennut osoittautuivat kaikki tytöiksi ja Pörri tutustui parturiin, jonka jäljiltä jäi kyllä kaljut läntit mm. korvien taakse kun karva oli niin kamalalla paakulla. :( Kunhan turkki tuosta kunnolla uusiutuu, tulee siitä varmaan komea ilmestys. :)
Nämä suloiset pikku pennut sekä Manta (noin 1v) etsivät siis loppuelämänkotia, johon ne pääsisi joko yhdessä tai jonkun muun nuoren kissan kaveriksi. Hyvin tottuneita jo koiriin. ;)
Takaaleikkaus putkella toimi todella hienosti molemmilla, kun näytin ajoissa vartalon käännöllä, että aion vaihtaa puolta, molemmat luki tämän heti todella hyvin. :) Putkijarrut toimi ja hyppysuorallakaan ei tullut virheitä, mutta erityisesti Jeriko viiletti todella vapautuneesti ja lujaa. Mutkaputkelta kepeille meno sujui hienosti itsenäisesti, kun annoin "kepit" käskyn juuri ennen kuin koira hävisi putkeen. Varsinkin Jeriko tuli putkesta ulos todella määrätietoisesti ja selkeästi oli jo hakenut kepit heti katsellaan. Jos taas olisin antanut käskyn vasta koiran tullessa putkesta ulos, olisi koira todennäköisesti kääntynyt mua kohti ja sen vuoksi ajautunut avokulmasta myöhempään keppiväliin, koska olin kuitenkin jäljessä. Todella hyödylliset treenit siis. :)
Keskiviikkona käytiin Katriinan hoidossa taas koko konkkaronkka. Ukko ja minä oltiin aika juntturassa, Jerikolla oli nyt pieniä jumeja, varmaan nyt näistä kauheista liukkasta johtuen. Ukon jumittelu kyllä vähän huolestuttaa mua... Se on nyt aina käsittelyissä aika isosti jumissa, kun aiemmin sillä ei ollut juuri mitään. Onko Ukko tulossa jo vanhaksi? Onko lonkat tai kyynäret alkanut oireilemaan? Jotain muuta? Liikkeessä en kuitenkaan ole onnistunut mitään huomaamaan jumeista huolimatta, että vaikea sanoa. Hetkeen ei ole kyllä ollut nivelapuaineetkaan käytössä, joten nyt täytyy kyllä sitten ottaa käyttöön ja katsoa missä kunnossa Ukko olisi seuraavassa käsittelyssä. Niin ja mitäköhän tekisin itselleni etten itse olis niin jumissa joka kerta..? :D
Nappularuokakokeilu päätyi siihen, että Jeriko alkoi kuivumaan ja kuihtumaan vähän liikaakin. Kun nappulan määrää yritti lisätä, Jeriko alkoi jättämään osaa ruuasta syömättä. Ja käytössä on siis ollut aika tuju Acana sport&agility, joten energiaa ja ravintoaineita (erityisesti proteiinia) pitäisi riittää. Jotenkin Jeriko ei vaan halua syödä nappulaa tiettyä määrää enempää. Nyt on vaihdettu toinen päivän ruoka takaisin raakaruuaksi ja Jeriko on tullut taas normaaliin kuntoonsa.
Meillä on nyt kolme uutta kissanpentua ollut kolme viikkoa. 2,5 ensimmäistä viikkoa meni eristyksessä ja nyt kolmatta päivää on pennut olleet "vapaina". Jerikon hoivavietti noita arempia kissoja kohtaan on kyllä jotain todella hassua ja ihmeellistäkin seurattavaa. :D Jeriko seurailee varovaisesti pentuja ja on lähes koko ajan jossain lähellä. Ja Jeriko ilmaisee hyvät aikeensa niin selkeästi, että nämäkin pennut on tottunut Jerikoon jo huomattavasti paremmin kuin meihin ihmisiin. Myös Mantan vierestä löytyi hyvä paikka jo heti ensimmäisenä päivänä, puhumattakaan Ninni-pojasta joka nousi heti ensi näkemältä idolin asemaan. ;)
Jeriko erityisen iloisena, kun pennut pääsi "vapauteen" ja pitkä odotus oven takana päättyi ;) |
Pennut on saanut nyt kahdet madotukset, Strongholdit ja nimetkin: Pörri, Pirre ja Priima. :) Pennut osoittautuivat kaikki tytöiksi ja Pörri tutustui parturiin, jonka jäljiltä jäi kyllä kaljut läntit mm. korvien taakse kun karva oli niin kamalalla paakulla. :( Kunhan turkki tuosta kunnolla uusiutuu, tulee siitä varmaan komea ilmestys. :)
Priima ja Manta |
Priima ja Pirre |
Priima |
Pörri |
Pörri ja valoilmiö... Mutta mitäs siellä takana näkyy.... |
Jeriko pää (ja välillä koko kroppa) puoliksi kaapissa, koska siellä on ihana pentu :D |
Nämä suloiset pikku pennut sekä Manta (noin 1v) etsivät siis loppuelämänkotia, johon ne pääsisi joko yhdessä tai jonkun muun nuoren kissan kaveriksi. Hyvin tottuneita jo koiriin. ;)
lauantai 17. joulukuuta 2016
Jeriko murunen jo 7 vuotta!
Jeriko täytti eilen jo 7 vuotta. Hui kuinka aika menee nopeasti, niin pitkään se on jo hurmannut meitä älykkyydellään ja charmillaan. Ja edelleen se on säilyttänyt pennun kasvonsa, leikkisyytensä ja on muutenkin nyt todella hyvässä iskussa. Paranee vain kypsyessään. Jeriko on kyllä kuin aarre, joka on osunut mun kohdalle, olen todella kiitollinen ja onnellinen siitä. Toivotaan, että meillä olisi vielä hyvin aikaa harrastella ja vuosia lisää yhteistä matkaa muutenkin.
Maanantaina oli agilitytreenit. Kiva vauhdikas suoria putkia sisältävä rata ja keskityttiin lähinnä hyvään fiilikseen ja sitten siihen, että silloin kun käännyttiin, niin käännyttiin hyvin ja tiukasti. Toisena treenin aiheena kontaktit, Jerikolle vähän muistuttelin kontaktilla pysymisestä, hämäilin sitä ja nyt kun pitkästä aikaa otti tämän treeniin niin nopeastihan Jeriko muisti mikä on homman nimi. Ehkä pitäis muistaa kontakteja treenata vähän useammin eikä vaan voivotella kuinka kisoissa karkaa kontakteilta... ;) Lisäksi molempien poikien kanssa leijeröinti hypyn yli keinulle lähettäessä ja hienosti meni molemmilla. :)
Tänään treenailtiin vähän paimennusta pitkästa aikaa, kuukausi edellisestä varsinaisesta treenistä. Välillä kyllä kaurojen jakamisessa tai heinien levittelyssä on toinen koira ollut apuna, mutta se on yleensä ollut Jeriko tai Ukko Jerikon tukemana, koska Ukko ei oikein yksin tohdi pitää väkisin ohi pyrkiviä lampaita. Kummasti ei treenaamaan ehdi vaikka lampaat on kotona, pimeä tulee niin aikaisin ja itse pääsen töistä niin myöhään kotiin, ettei vaan ehdi.. Olen kai vähän sellainen jaksottava ihminen, että kesällä treenataan paimennusta ja pk-lajeja, ja sitten talvella vaan ne jää luonnostaa tauolle. Toisin päin kesällä on agility tauolla ja talvella tehdään sitä. Tottis on vähän hankala väliinputoaja tässä, kun ostin puoliksi treenivuoron eli joka toinen viikko olis treenit ja suoraan sanottuna sekään ei motivoisi nyt talvella ollenkaan. :D
Nyt harjoiteltiin kuitenkin siis tuossa meidän treeniaitauksessa ja hyvähän siinä oli tehdä, ei ollut yhtään liukaskaan. Pillikäskyjä muisteltiin ja ne olikin Jerikolla erityisesti aikas hyvin muistissa. Ukon kanssa muistin vasta kesken treenin, että pitäis niitä käsimerkkejä harjoitella ja sitten aloin tekemään niitä pilli suussa (aivan liian vaikeaa mulle) eikä oikein sujunut. Täytyy muistaa seuraavalla kerralla treenata niitä ensin lähellä suullisten käskyjen kanssa, että ottaa käsimerkistä avun mun sijainnista huolimatta. Ja sitten taas pillikäskyjä erikseen. Käsimerkkien käyttöönotto oli kyllä jännän erikoista, kun on niin pitkään jo pitänyt itsensä aika eleettömänä. Ja huomasi, että oli Ukollekin jännää, kun vauhti meinasi vähän ehkä sen vuoksi kasvaa.
Jerikolla tosiaan pillikäskyt aika hyvin muistissa ja piti hienosti sopivaa ajotahtiakin. Ekaksi vähän ajeltiin lampaita ees taas ja pyrin kiinnittämään huomiota lyhyisiin pillikäskyihin ja välillä sitten pidempi, ja yritin tällä näyttää eroa lyhyt flänkki-pitkä flänkki/kaari välillä. Aikas hyvin meni. :) Sitten tehtiin myös ensin jako ja sitten kaksi singleä ja annoin Jerikon pitää itsenäisesti lammasta aitaa vasten. Hyvä treeni. :)
Maanantaina oli agilitytreenit. Kiva vauhdikas suoria putkia sisältävä rata ja keskityttiin lähinnä hyvään fiilikseen ja sitten siihen, että silloin kun käännyttiin, niin käännyttiin hyvin ja tiukasti. Toisena treenin aiheena kontaktit, Jerikolle vähän muistuttelin kontaktilla pysymisestä, hämäilin sitä ja nyt kun pitkästä aikaa otti tämän treeniin niin nopeastihan Jeriko muisti mikä on homman nimi. Ehkä pitäis muistaa kontakteja treenata vähän useammin eikä vaan voivotella kuinka kisoissa karkaa kontakteilta... ;) Lisäksi molempien poikien kanssa leijeröinti hypyn yli keinulle lähettäessä ja hienosti meni molemmilla. :)
Tänään treenailtiin vähän paimennusta pitkästa aikaa, kuukausi edellisestä varsinaisesta treenistä. Välillä kyllä kaurojen jakamisessa tai heinien levittelyssä on toinen koira ollut apuna, mutta se on yleensä ollut Jeriko tai Ukko Jerikon tukemana, koska Ukko ei oikein yksin tohdi pitää väkisin ohi pyrkiviä lampaita. Kummasti ei treenaamaan ehdi vaikka lampaat on kotona, pimeä tulee niin aikaisin ja itse pääsen töistä niin myöhään kotiin, ettei vaan ehdi.. Olen kai vähän sellainen jaksottava ihminen, että kesällä treenataan paimennusta ja pk-lajeja, ja sitten talvella vaan ne jää luonnostaa tauolle. Toisin päin kesällä on agility tauolla ja talvella tehdään sitä. Tottis on vähän hankala väliinputoaja tässä, kun ostin puoliksi treenivuoron eli joka toinen viikko olis treenit ja suoraan sanottuna sekään ei motivoisi nyt talvella ollenkaan. :D
Nyt harjoiteltiin kuitenkin siis tuossa meidän treeniaitauksessa ja hyvähän siinä oli tehdä, ei ollut yhtään liukaskaan. Pillikäskyjä muisteltiin ja ne olikin Jerikolla erityisesti aikas hyvin muistissa. Ukon kanssa muistin vasta kesken treenin, että pitäis niitä käsimerkkejä harjoitella ja sitten aloin tekemään niitä pilli suussa (aivan liian vaikeaa mulle) eikä oikein sujunut. Täytyy muistaa seuraavalla kerralla treenata niitä ensin lähellä suullisten käskyjen kanssa, että ottaa käsimerkistä avun mun sijainnista huolimatta. Ja sitten taas pillikäskyjä erikseen. Käsimerkkien käyttöönotto oli kyllä jännän erikoista, kun on niin pitkään jo pitänyt itsensä aika eleettömänä. Ja huomasi, että oli Ukollekin jännää, kun vauhti meinasi vähän ehkä sen vuoksi kasvaa.
Jerikolla tosiaan pillikäskyt aika hyvin muistissa ja piti hienosti sopivaa ajotahtiakin. Ekaksi vähän ajeltiin lampaita ees taas ja pyrin kiinnittämään huomiota lyhyisiin pillikäskyihin ja välillä sitten pidempi, ja yritin tällä näyttää eroa lyhyt flänkki-pitkä flänkki/kaari välillä. Aikas hyvin meni. :) Sitten tehtiin myös ensin jako ja sitten kaksi singleä ja annoin Jerikon pitää itsenäisesti lammasta aitaa vasten. Hyvä treeni. :)
sunnuntai 11. joulukuuta 2016
Pitäisköhän jäädä kisatauolle...
Menee meinaan niin hyvin, että jossain vaiheessa täältä on pakko tulla alaskin. :D Eilen lähdettiin Janakkalaan kisoihin Ilonan kanssa. Olin ilmoittanut Ukon neljälle radalle ja Jerikon vain kahdelle, koska olin laskelmoinut että sillä varmaan on jo SM-nollat kasassa ja mä en halunnut juosta yhteensä kahdeksaa rataa päivystysvuoron jälkeen.
Jep. Päivystysvuoron. Yhteensä 26 tuntia töitä ja todella vähän unta alla ja kotona lähtöä tehdessä mietin, että onko tässä nyt mitään järkeä. Ajattelin, että toiste en kyllä tällaisia temppuja itselleni tee. Lähdettiin kuitenkin ja kun matkaseuraa oli niin oli mukavampi ajella. Ja onneksi radat alkoi vasta kolmen jälkeen, joten tosiaan ehti kotona vähän torkahtaa ennen lähtöä. Eikä se sitten mitenkään turhaksi reissuksi osoittautunut. ;)
Ekana kaksi agirataa, joille olin pelkästään Ukon ilmoittanut. Ekaa rataa ei saatu videolle, mutta ihan mukava nolla sieltä tuli! Ilman mitään suurempia linjojen valumisia etenemä kuitenkin vain 3,97 m/s, aika -3,67, sijoitus 6./44.
Toinen myöskin siis agirata, tällä radalla lähti vähän lipsumaan, ensin Ukko meinasi lähteä väärään putkeen, mutta sain vielä kutsuttua pois (onneksi kuulee vielä huudon kun oli vaan yksi kenttä eikä pahasti taustahälyä), sitten meinas A:lta jostain syystä lähteä kepeille ja sitten lopulta kolmas kerta toden sanoi ja lipesi väärälle hypylle. :D Tuloksena siis HYL.
Sitten kaksi hyppyrataa joilla myös Jeriko mukana. Ukko oli ensin vuorossa ja ekalta hyppyradalta myöskin nolla. Vauhdillaalla radalla Ukollakin etenemä 4,49 m/s, aika -5,28 ja sijoitus 10./47.
Sitten Jeriko radalle. Pakkaspäivä osui taas kisapäivälle, mutta pitkästä autossa istumisesta huolimatta sain Jerikon ainakin kohtuullisen hyvin lämmiteltyä vaikka vaihdot ratojen välillä oli tosi ripeät (hyvä JANKK!). Radan loppuvaiheilla yksi rima räpsähti aika pahastikin, mutta pysyi. Jerikolle myös nolla aikaan -6,18, etenemä 4,61 m/s ja sijoitus 7./47.
Sitten vielä viimeinen hyppyrata. Ukolle myös tältä radalta nolla, meno oli aika sujuvaa ja hyvää ja linjat mielestäni aika hyviä. Aika -6,04, etenemä 4,61 m/s ja sijoitus 13./35. Näin ollen Ukolle kolme nollaa lisää ja Ukolla on jo viisi SM-nollaa kasassa + yksi ylimääräinen hyppynolla.
Jeriko sitten vielä radalle ja nolla napsahti sieltäkin aikaan -7,74, etenemä 4,86 m/s ja sijoitus 12./35 (paljon tuli nollia tällä radalla!).
Kaiken kaikkiaan tuloksena siis Ukolle nollia 3/4 ja Jerikolle 2/2, ei huono! ;) Anne Saviojan radat oli kyllä todella kivoja. On kyllä hienoja kisata noin suoritusvarmojen koirien kanssa, jotka tekee oman osansa eikä esim. tiputtele rimoja juuri ollenkaan. Mutta kyllä mä vähän kaipaisin vauhtia lisää, että saisin itsekin todella juosta. ;)
Jep. Päivystysvuoron. Yhteensä 26 tuntia töitä ja todella vähän unta alla ja kotona lähtöä tehdessä mietin, että onko tässä nyt mitään järkeä. Ajattelin, että toiste en kyllä tällaisia temppuja itselleni tee. Lähdettiin kuitenkin ja kun matkaseuraa oli niin oli mukavampi ajella. Ja onneksi radat alkoi vasta kolmen jälkeen, joten tosiaan ehti kotona vähän torkahtaa ennen lähtöä. Eikä se sitten mitenkään turhaksi reissuksi osoittautunut. ;)
Ekana kaksi agirataa, joille olin pelkästään Ukon ilmoittanut. Ekaa rataa ei saatu videolle, mutta ihan mukava nolla sieltä tuli! Ilman mitään suurempia linjojen valumisia etenemä kuitenkin vain 3,97 m/s, aika -3,67, sijoitus 6./44.
Toinen myöskin siis agirata, tällä radalla lähti vähän lipsumaan, ensin Ukko meinasi lähteä väärään putkeen, mutta sain vielä kutsuttua pois (onneksi kuulee vielä huudon kun oli vaan yksi kenttä eikä pahasti taustahälyä), sitten meinas A:lta jostain syystä lähteä kepeille ja sitten lopulta kolmas kerta toden sanoi ja lipesi väärälle hypylle. :D Tuloksena siis HYL.
Sitten kaksi hyppyrataa joilla myös Jeriko mukana. Ukko oli ensin vuorossa ja ekalta hyppyradalta myöskin nolla. Vauhdillaalla radalla Ukollakin etenemä 4,49 m/s, aika -5,28 ja sijoitus 10./47.
Sitten Jeriko radalle. Pakkaspäivä osui taas kisapäivälle, mutta pitkästä autossa istumisesta huolimatta sain Jerikon ainakin kohtuullisen hyvin lämmiteltyä vaikka vaihdot ratojen välillä oli tosi ripeät (hyvä JANKK!). Radan loppuvaiheilla yksi rima räpsähti aika pahastikin, mutta pysyi. Jerikolle myös nolla aikaan -6,18, etenemä 4,61 m/s ja sijoitus 7./47.
Sitten vielä viimeinen hyppyrata. Ukolle myös tältä radalta nolla, meno oli aika sujuvaa ja hyvää ja linjat mielestäni aika hyviä. Aika -6,04, etenemä 4,61 m/s ja sijoitus 13./35. Näin ollen Ukolle kolme nollaa lisää ja Ukolla on jo viisi SM-nollaa kasassa + yksi ylimääräinen hyppynolla.
Jeriko sitten vielä radalle ja nolla napsahti sieltäkin aikaan -7,74, etenemä 4,86 m/s ja sijoitus 12./35 (paljon tuli nollia tällä radalla!).
Kaiken kaikkiaan tuloksena siis Ukolle nollia 3/4 ja Jerikolle 2/2, ei huono! ;) Anne Saviojan radat oli kyllä todella kivoja. On kyllä hienoja kisata noin suoritusvarmojen koirien kanssa, jotka tekee oman osansa eikä esim. tiputtele rimoja juuri ollenkaan. Mutta kyllä mä vähän kaipaisin vauhtia lisää, että saisin itsekin todella juosta. ;)
tiistai 6. joulukuuta 2016
Nollasade
Tänään oli Tamskilla itsenäisyyspäivän kisat ja kun töistäkin tämän puolesta vapaata niin olin ilmoittanut molemmat koirat kisoihin. Ukon edelliset kisat oli ollut 18.9., eli tovi siitäkin vierähtänyt. Siitä sitten edelliset oli toukokuussa. Paljoa ei olla kisattu ja kesällä oli treenitaukoakin, mutta nyt lähden kuitenkin sillä ajatuksella kisoihin, että SM-nollia tehdään. Jerikon kanssa oli pienenä tavoitteena saada SM-nollat kasaan (kaksi puuttui).
Jeriko oli pojista ensimmäisenä vuorossa ja eka rata Johanna Wütrichin tekemä hyppyrata. Rata oli oikein kiva ja hyvää nollaa oltiinkin tekemässä kunnes ohjasin hypyn 17 takaakierron vähän huonosti ja Jeriko ottikin hypyn suoraan ja tästä HYL. Muuten oikein kivaa ja sujuvaa menoa. :)
Ukon kanssa sitten radalle. Meteli hallissa oli kyllä ihan korviahuumaava (medikoirat pitää ihan hullua meteliä :D ) ja huomas selvästi, että Ukko ei pystynyt vierestäkään oikein erottamaan käskyjä. Se ei reagoinut mun käskyihin ja esim. kun piti laittaa maahan odottamaan, piti näyttää Ukolle käsimerkillä maahan, että se ymmärsi. Mietin etukäteen rataantutustumisessa ja ennen radalle menoa, että tietyissä kohdissa täytyy erityisesti muistaa nyt antaa käsimerkki, kun ei voi luottaa siihen, että Ukko erottaa käskyt. Esimerkiksi putkilla kääntymiset oli tällaisia kohtia. Näytti siltä, että tämä toimikin ihan hyvin. Renkaan jälkeisen hypyn käännöksen ohjasin vähän huonosti ja Ukko meinasi karata kohti putkea, mutta joko kuuli kovemman huutoni ja havahtui siitä, tai sitten huomasi, että hävisin näkökentästä ja vilkaistessaan huomasi että olen ohjaamassa toisaalle... Mene ja tiedä. Joka tapauksessa tämän pelastuksen jälkeen kaikki meni hienosti ja saatiin nolla. :) Erityisen tyytyväinen olin Ukon keppeihin, teki nyt hyvin ja rytmikkäästi ja aika varman näköisesti suoritti ja hakikin itse kepeille, vaikka näissä on joskus ollut vaikeuksia. :)
Aika -5,24, etenemä 4,24 m/s, sijoitus 9./46.
Toisena sitten Salme Mujusen agilityrata. Salmen tyyliin aika vauhdikas jossa sitten pari tiukkaa käännöstä. Jerikon kanssa kaiken kaikkiaan sujuva ja kiva rata ja nollana maaliin. Aika -13,08, etenemä 4,22 m/s ja sijoitus 7./54.
Ukon kanssa myös oikein sujuvaa menoa, ei mitään ylimääräistä. Valitettavasti teknisten ongelmien vuoksi (mun kännykkä tökki ja sekoili) tätä videota ei saatu videolle, mutta täytyy katsoa saanko sen livestreamista leikattua jotenkin tähän. :) Nollana kuitenkin maaliin, aika 9,69, etenemä 3,83 m/s ja sijoitus 12./54.
Sain livestreamin tallenteesta Ukon radan, mutta teknisen vian vuoksi myös tämä video on normaalia pikselisempi. Mutta laitanpa tähän silti, näkee siitä kun me liikutaan radalla. ;)
Ukon agirata A
Viimeisenä vielä toinen agilityrata. Jeriko oli ennen rataa vähän kierroksilla, kiskoi hihnassa heikkopäisenä ja jouduin jopa vähän suutahtamaan sille ja ärähtämään tiukemmin, että sain sitä mitenkään kuulolle. Sain sen kuitenkin takaisin lapaseen ja nollattua omankin pään ja ilman suurempia vaikeuksia myös viimeinen rata nollana maaliin, joten Jerikolle näistä kisoista tuplanolla ja näin ollen SM-nollat kasassa! :) Aika -5,63, etenemä 4,01 m/s ja sijoitus 6./52.
Ukon kanssa sitten vielä viimeinen rata. Lähdin radalle sillä ajatuksella, että tripla tehdään ja niinhän se viimeinenkin nolla sieltä tuli ja varsin sujuvalla radalla. Ihan loppusuoralla reitti vähän valui pitkäksi kohdassa jossa taas sain Jerikon ihan suullisella käskyllä kutsuttua viimeisen hypyn päällejuoksuun, joten en tiedä oliko valuminen siitä kiinni, mutta hienosti Ukko kyllä korjasi tilanteen ja edelleen vaikka olin vähän tielläkin niin suoritti hypyn puhtaasti. Aika -4,53, etenemä 3,91 m/s, sijoitus 7./52. Näin ollen Ukolle TRIPLANOLLA! :)
Olen kyllä tosi tyytyväinen tähän päivään, ei varmaan muuta voisikaan. :) Onnistuin rytmittämään molempien kanssa hyvin, ja radat oli kaikin puolin soljuvia. Ukon kanssa on selvästi löytynyt parempi varmuus yhdessä tekemiseen. Ukko hoitaa nyt paremmin oman tonttinsa ja jopa paikkailee mua vaikka olin välillä vähän tiellä tmv. Enää ei ollut sellaisia epäselvyyksiä ohjauksen ymmärtämisessä, kieltovirheitä tai muita hassuja mokia, kun Ukko ei vaan ymmärrä mitä tarkoitan, vaan tosiaan Ukko teki hienosti juuri niin kuin näytin ja jopa mun ollessa vähän myöhässä ja tiellä suoritti esteet varmasti eikä tiputellut rimoja. :)
Kuitenkin hallin kovassa metelissä huomasi selvästi, että Ukko ei pysty erottamaan suullisia käskyjä ja pyrinkin tämän ottamaan huomioon ohjauksessani, siinä aika hyvin onnistuenkin. Ukko on tosi kuuliainen ja kiltti ja näkee videoiltakin kuinka se koko ajan vilkuilee missä olen ja mitä näytän. Voihan olla, että kuulo on vaivannut Ukkoa jo jonkin aikaa ja Ukko tulee epävarmaksi siitä, ettei erota käskyjä, ja koska se haluaa kuitenkin tehdä oikein niin hidastuu sen vuoksi..? Toisaalta Ukko ei ihan täysiä spurttaa sellaisissakaan tilanteissa kun olin edellä/sivulla silleen, että koko ajan pystyi mut näkemään, joten välttämättä se ei ole kuitenkaan ihan pelkästään tästäkään kiinni..
Mutta kyllä tuon kuulon heikkouden nyt huomasi todella selkeästi. Yhden radan jälkeen Ukko ei muistanut mihin lelu oli jätetty ja säntäsi sitä sitten etsimään kauampaa, ei selvästikään kuullut mun huutoja ja siellä juoksi muiden koirien seassa palloaan etsien. Onneksi ei osunut minkään ärhäkkäämmän koiran kohdalle ja nopeasti juoksin sinne perään ja lopulta Ukko sitten hoksasi mut ja että mulla on se lelu. Mutta mitään ei kyllä selvästikään erottanut, kun huusin perään. :(
Vauhti Ukolla kuitenkin jää vielä kauaksi kärjestä ja jonkin verran Jerikonkin vauhdista. Nythän Ukolla on jo kolme nollaa ja tupla SM-nolliin plakkarissa, mutta aloin miettimään, että kannattaako sitä SM-kisoihin ilmoittaa vaikka nollat todennäköisesti kasaan saadaankin, jos vauhti ei kuitenkaan riitä. Toisaalta nyt, kun yhteistyö on huimasti parantunut ja selkeytynyt, niin voihan sitä vauhtia sieltä alkaa löytymään, joten jatketaan vaan harjoituksia ja kisaamista ja katsotaan mitä tapahtuu..
Jeriko oli pojista ensimmäisenä vuorossa ja eka rata Johanna Wütrichin tekemä hyppyrata. Rata oli oikein kiva ja hyvää nollaa oltiinkin tekemässä kunnes ohjasin hypyn 17 takaakierron vähän huonosti ja Jeriko ottikin hypyn suoraan ja tästä HYL. Muuten oikein kivaa ja sujuvaa menoa. :)
Ukon kanssa sitten radalle. Meteli hallissa oli kyllä ihan korviahuumaava (medikoirat pitää ihan hullua meteliä :D ) ja huomas selvästi, että Ukko ei pystynyt vierestäkään oikein erottamaan käskyjä. Se ei reagoinut mun käskyihin ja esim. kun piti laittaa maahan odottamaan, piti näyttää Ukolle käsimerkillä maahan, että se ymmärsi. Mietin etukäteen rataantutustumisessa ja ennen radalle menoa, että tietyissä kohdissa täytyy erityisesti muistaa nyt antaa käsimerkki, kun ei voi luottaa siihen, että Ukko erottaa käskyt. Esimerkiksi putkilla kääntymiset oli tällaisia kohtia. Näytti siltä, että tämä toimikin ihan hyvin. Renkaan jälkeisen hypyn käännöksen ohjasin vähän huonosti ja Ukko meinasi karata kohti putkea, mutta joko kuuli kovemman huutoni ja havahtui siitä, tai sitten huomasi, että hävisin näkökentästä ja vilkaistessaan huomasi että olen ohjaamassa toisaalle... Mene ja tiedä. Joka tapauksessa tämän pelastuksen jälkeen kaikki meni hienosti ja saatiin nolla. :) Erityisen tyytyväinen olin Ukon keppeihin, teki nyt hyvin ja rytmikkäästi ja aika varman näköisesti suoritti ja hakikin itse kepeille, vaikka näissä on joskus ollut vaikeuksia. :)
Aika -5,24, etenemä 4,24 m/s, sijoitus 9./46.
Toisena sitten Salme Mujusen agilityrata. Salmen tyyliin aika vauhdikas jossa sitten pari tiukkaa käännöstä. Jerikon kanssa kaiken kaikkiaan sujuva ja kiva rata ja nollana maaliin. Aika -13,08, etenemä 4,22 m/s ja sijoitus 7./54.
Ukon kanssa myös oikein sujuvaa menoa, ei mitään ylimääräistä. Valitettavasti teknisten ongelmien vuoksi (mun kännykkä tökki ja sekoili) tätä videota ei saatu videolle, mutta täytyy katsoa saanko sen livestreamista leikattua jotenkin tähän. :) Nollana kuitenkin maaliin, aika 9,69, etenemä 3,83 m/s ja sijoitus 12./54.
Sain livestreamin tallenteesta Ukon radan, mutta teknisen vian vuoksi myös tämä video on normaalia pikselisempi. Mutta laitanpa tähän silti, näkee siitä kun me liikutaan radalla. ;)
Ukon agirata A
Viimeisenä vielä toinen agilityrata. Jeriko oli ennen rataa vähän kierroksilla, kiskoi hihnassa heikkopäisenä ja jouduin jopa vähän suutahtamaan sille ja ärähtämään tiukemmin, että sain sitä mitenkään kuulolle. Sain sen kuitenkin takaisin lapaseen ja nollattua omankin pään ja ilman suurempia vaikeuksia myös viimeinen rata nollana maaliin, joten Jerikolle näistä kisoista tuplanolla ja näin ollen SM-nollat kasassa! :) Aika -5,63, etenemä 4,01 m/s ja sijoitus 6./52.
Ukon kanssa sitten vielä viimeinen rata. Lähdin radalle sillä ajatuksella, että tripla tehdään ja niinhän se viimeinenkin nolla sieltä tuli ja varsin sujuvalla radalla. Ihan loppusuoralla reitti vähän valui pitkäksi kohdassa jossa taas sain Jerikon ihan suullisella käskyllä kutsuttua viimeisen hypyn päällejuoksuun, joten en tiedä oliko valuminen siitä kiinni, mutta hienosti Ukko kyllä korjasi tilanteen ja edelleen vaikka olin vähän tielläkin niin suoritti hypyn puhtaasti. Aika -4,53, etenemä 3,91 m/s, sijoitus 7./52. Näin ollen Ukolle TRIPLANOLLA! :)
Olen kyllä tosi tyytyväinen tähän päivään, ei varmaan muuta voisikaan. :) Onnistuin rytmittämään molempien kanssa hyvin, ja radat oli kaikin puolin soljuvia. Ukon kanssa on selvästi löytynyt parempi varmuus yhdessä tekemiseen. Ukko hoitaa nyt paremmin oman tonttinsa ja jopa paikkailee mua vaikka olin välillä vähän tiellä tmv. Enää ei ollut sellaisia epäselvyyksiä ohjauksen ymmärtämisessä, kieltovirheitä tai muita hassuja mokia, kun Ukko ei vaan ymmärrä mitä tarkoitan, vaan tosiaan Ukko teki hienosti juuri niin kuin näytin ja jopa mun ollessa vähän myöhässä ja tiellä suoritti esteet varmasti eikä tiputellut rimoja. :)
Kuitenkin hallin kovassa metelissä huomasi selvästi, että Ukko ei pysty erottamaan suullisia käskyjä ja pyrinkin tämän ottamaan huomioon ohjauksessani, siinä aika hyvin onnistuenkin. Ukko on tosi kuuliainen ja kiltti ja näkee videoiltakin kuinka se koko ajan vilkuilee missä olen ja mitä näytän. Voihan olla, että kuulo on vaivannut Ukkoa jo jonkin aikaa ja Ukko tulee epävarmaksi siitä, ettei erota käskyjä, ja koska se haluaa kuitenkin tehdä oikein niin hidastuu sen vuoksi..? Toisaalta Ukko ei ihan täysiä spurttaa sellaisissakaan tilanteissa kun olin edellä/sivulla silleen, että koko ajan pystyi mut näkemään, joten välttämättä se ei ole kuitenkaan ihan pelkästään tästäkään kiinni..
Mutta kyllä tuon kuulon heikkouden nyt huomasi todella selkeästi. Yhden radan jälkeen Ukko ei muistanut mihin lelu oli jätetty ja säntäsi sitä sitten etsimään kauampaa, ei selvästikään kuullut mun huutoja ja siellä juoksi muiden koirien seassa palloaan etsien. Onneksi ei osunut minkään ärhäkkäämmän koiran kohdalle ja nopeasti juoksin sinne perään ja lopulta Ukko sitten hoksasi mut ja että mulla on se lelu. Mutta mitään ei kyllä selvästikään erottanut, kun huusin perään. :(
Vauhti Ukolla kuitenkin jää vielä kauaksi kärjestä ja jonkin verran Jerikonkin vauhdista. Nythän Ukolla on jo kolme nollaa ja tupla SM-nolliin plakkarissa, mutta aloin miettimään, että kannattaako sitä SM-kisoihin ilmoittaa vaikka nollat todennäköisesti kasaan saadaankin, jos vauhti ei kuitenkaan riitä. Toisaalta nyt, kun yhteistyö on huimasti parantunut ja selkeytynyt, niin voihan sitä vauhtia sieltä alkaa löytymään, joten jatketaan vaan harjoituksia ja kisaamista ja katsotaan mitä tapahtuu..
perjantai 2. joulukuuta 2016
Kissanpentuja ja agilityä
On unohtunut kirjoitella, että meille tuli kolme uutta kissanpentua Kisu ry:ltä kotia etsimään. :) Pentukolmikko oli ilmestynyt jonkun pihapiiriin pyörimään, varmaan etsimään pakkaselta suojaa. Kaksi lyhytkarvaista ja yksi pitkäkarvainen takkutukka. Sormet jo syyhyäis päästä selvittelemään tuota sen pehkoa, mutta suhde meidän välillä ei ole vielä ihan sillä luottamuksen asteella.. Nimiä pennuilla ei vielä ole, kun en ole päässyt sukupuoliakaan tarkastamaan (en viitsi väkisin napata kiinni), mutta eiköhän me pian sille asteelle edistytä. :)
Kaksi viikkoa pidetään pentuja eristyshuoneessa ja Jeriko on parkkeerannut taas sen huoneen oven eteen ja herkeämättä vahtii ja odottaa tilaisuutta, että pääsisi kisuja tervehtimään. No on se saanut ovelta kurkatakin pari kertaa, kun on niin hertainen.. ;)
Manta etsii edelleen omaa loppu elämän kotia. Sen pentu Mökö lähti tosiaan silloin noin kuukausi sitten omaa kotiin ja on pärjännyt siellä todella hienosti! Meillä arka pentu on heittäytynyt kehräileväksi sylikissaksi, aivan ihanaa. :) Toivotaan, että myös Manta löytäisi pian oman kodin.
Maanantaina oltiin agilitytreeneissä molempien koirien kanssa ja tehtiin Tanja Kurikan koulutuksessa aiemmin käytössä ollutta rataa. Oikein kiva rata ja hauskoja erikoisia juttuja kuten alun pituudella kohti nurkkaa hyppääminen ja tiukka käännös. Pieni välistävetosarja oli myös, jonkin kyllä ensin tein molemmille toiselta puolelta ohjaten takaakiertoina ja se meni kyllä hienosti molempien kanssa. Harjoituksen vuoksi kokeilin myös sitä epäluontevampaa puolta ja Jerikon sainkin rytmitettyä niin, että ilman erityistä kääntelyä, ihan pelkällä tiiviillä ohjauskädellä ja kutsulla sain Jerikon tulemaan esteiden välistä ja hetihän se myös hoksasi sen, että haluan sen ohjauksella ottamaan esteen siltä puolelta ja luki ohjausta tosi hyvin! Ukon laukka ja hyppy on sen verran pidemmälle kantavat, että vähän haastavampaa oli, mutta lopulta senkin kanssa onnistui. Tosin mä jäin sitten pahasti jälkeen, kun jouduin varmistelemaan niin paljon välistä tulemista, joten Ukon kanssa en tuollaista kyllä kisaradalla kokeilisi. A:n kontakti on Ukolla ollut kyllä nyt ainakin treeneissä todella napakka! Ja tällä viikolla treeneissä Ukolla oli taas tosi hienosti draivia. Katsotaan millaista on meno ensi viikolla kisoissa. ;)
Kaksi viikkoa pidetään pentuja eristyshuoneessa ja Jeriko on parkkeerannut taas sen huoneen oven eteen ja herkeämättä vahtii ja odottaa tilaisuutta, että pääsisi kisuja tervehtimään. No on se saanut ovelta kurkatakin pari kertaa, kun on niin hertainen.. ;)
Manta etsii edelleen omaa loppu elämän kotia. Sen pentu Mökö lähti tosiaan silloin noin kuukausi sitten omaa kotiin ja on pärjännyt siellä todella hienosti! Meillä arka pentu on heittäytynyt kehräileväksi sylikissaksi, aivan ihanaa. :) Toivotaan, että myös Manta löytäisi pian oman kodin.
Maanantaina oltiin agilitytreeneissä molempien koirien kanssa ja tehtiin Tanja Kurikan koulutuksessa aiemmin käytössä ollutta rataa. Oikein kiva rata ja hauskoja erikoisia juttuja kuten alun pituudella kohti nurkkaa hyppääminen ja tiukka käännös. Pieni välistävetosarja oli myös, jonkin kyllä ensin tein molemmille toiselta puolelta ohjaten takaakiertoina ja se meni kyllä hienosti molempien kanssa. Harjoituksen vuoksi kokeilin myös sitä epäluontevampaa puolta ja Jerikon sainkin rytmitettyä niin, että ilman erityistä kääntelyä, ihan pelkällä tiiviillä ohjauskädellä ja kutsulla sain Jerikon tulemaan esteiden välistä ja hetihän se myös hoksasi sen, että haluan sen ohjauksella ottamaan esteen siltä puolelta ja luki ohjausta tosi hyvin! Ukon laukka ja hyppy on sen verran pidemmälle kantavat, että vähän haastavampaa oli, mutta lopulta senkin kanssa onnistui. Tosin mä jäin sitten pahasti jälkeen, kun jouduin varmistelemaan niin paljon välistä tulemista, joten Ukon kanssa en tuollaista kyllä kisaradalla kokeilisi. A:n kontakti on Ukolla ollut kyllä nyt ainakin treeneissä todella napakka! Ja tällä viikolla treeneissä Ukolla oli taas tosi hienosti draivia. Katsotaan millaista on meno ensi viikolla kisoissa. ;)
sunnuntai 27. marraskuuta 2016
Treenit jatkuu, huonoista uutisista huolimatta
Tällä viikolla on joutunut vielä aika paljon sulattelemaan Ukon BAER-testitulosta. Aluksi sen tosiaan kuittasi aika kevyesti, mutta sitten on alkanut yhä enemmän huolettaa, että jos kuulo tuosta vielä heikkenee ja entä jos Ukko kokonaan kuuroutuu (mikä on siis ihan todellinen pelko ja mikäli Lohen tutkimus saa lisärahoitusta, tullaan kuuloa seuraamaan senkin puolesta, muuten käytän ehkä itse oman mielenrauhan vuoksi 1-2 vuoden päästä uudelleen). Olen miettinyt pillin hankkimista lenkeille, että nyt ainakin alkuun kuulisi sen paremmin, mutta sitten on kyllä jo pyörinyt mielessä värinäpannan hankkiminen ja siihen kutsun opettaminen (jos se ylipäätään on mahdollista, en vielä tiedä miten tuollainen panta toimii). Lenkeillä Ukon perään tulee katsottua aivan eri tavalla kuin ennen ja välillä pelkään, että se eksyy jos mennään jostain tienhaarasta eikä se huomaa. Jotenkin ylipäätään huoli on pyörinyt Ukon ympärillä ja säikähdän jos huomaan tai edes luulen huomaavani siinä mitään normaalista poikkeavaa. Kaiken kaikkiaan olen käynyt läpi jonkinlaista suruvaihetta prosessoidessani tätä asiaa. Onneksi on saanut tukeakin ympäriltä, vaikka ihan aina ei sitäkään..
Paimennuksen suhteen pitäis tosiaan alkaa ottamaan enemmän käsimerkkejä ja vartaloapuja käyttöön. Ei enää pyritäkään siihen cooliin paikoillaan seisomiseen vaan annetaan kaikki avut mitkä sääntöjen puitteissa on mahdollista antaa.
Paimennusta ei olla nyt ehditty treenailemaan, kun olen töistä vasta pimeän aikaan kotona, mutta agilityä kyllä. Maanantaina otin vaan Ukon treeneihin, koska Jerikolla oli edellisenä päivänä ollut kisat ja ansaitsi lepopäivän. Tommi teki taas kivan ratatreenin ja kivasti meni Ukon kanssa. Se olikin terapeuttista kun maanantai oli muuten tosi raskas päivä mulle, treenata vaan niin kuin ennenkin ja Ukon hyväntuulisuus tarttui itseenikin. Voi kun sitä voisi kuten nämä meidän karvakuonot elää aina vaan hetkessä murehtimatta nykyistä, tulevaa tai sitä mitä muut ajattelee. :)
Viikolla on muuten lähinnä lenkkeilty ja tänään oli sitten toiset agilitytreenit, kun oli alueellinen valkku. Tero oli tehnyt oikein kivan harjoituksen, jossa haettiin koiran esteiden lukua ja lukitsemista, ja Tero antoi ohjeet millä puolella sai ohjata jne, ettei päässyt päästämään itseään helpolla. ;) Ukolla oli selvästi vaikeuksia 7. esteen takaaleikkauskäännössä. Ehkä tuo liittyy vanhaan ongelmaan, että käännökset vasemmalle jolloin vasemman takajalan pitäisi tuottaa voima, on hankalia. Tai sitten ylipäätään vaan "kätisyyteen". Muuten meni kyllä kivasti ja Ukko luki ohjausta hyvin. Kaikenkaikkiaan tosi hyvä treeni Ukolle. :) Toisella treenivuorolla Ukko myös löysi vähän isomman vaihteen ja liikkui päättäväisemmin, video on kuitenkin ensimmäiseltä treenipätkältä.
Jerikokin pääsi treenaamaan ja lähtökohtaisesti ajateltiin, että tän pitäis olla Jerikolle aika peruskauraa. No, tuli vähän yllättäviä ongelmia, kun Jeriko irtosikin hypyn 4 käännöksen jälkeen suoraan putkeen ja sitten myöhemmässä vaiheessa hypyltä 19. lukikin kepit ja suikahti niille vaikka keppiväli ei edes tarjoutunut helppona, vaan piti kiertää jyrkässä kulmassa seinän puolelle. Sinne se silti meni, että hienoa itsenäisyyttä kyllä. :D Sitten kun otin nämä kohdat vähän tarkemmin, niin loppurata oli aika "helppoa". Jerikolla oli myös sellaista räjähtävyyttä lähdöissä ja vauhtia muutenkin, että välillä sain oikein todella pinnistää että ehdin ohjaamaan. On se vaan niin hieno. Kuin viini joka paranee vanhetessaan. ;) Video tokan vuoron vikasta vedosta eli vähän ehkä jo vauhti hyytynyt treenin aikana, varsinkin mun oma vauhti kun nuhaisena vedin kahden koiran treenit.. :D
Molemmat koirat on nyt ilmoitettu agilitykisoihin itsenäisyyspäivälle ja katsotaan nyt pääsiskö/jaksaisko vielä Janakkalaan ilmoittaa, vaikka kylläkin pääsen päivystysvuorosta juuri silloin aamulla... :D Pohdin, että kunhan Jerikolle saa puuttuvat kaksi SM-nollaa, niin voisi ilmoitella sitä lähinnä hyppyradoille ja keskittyä Ukon kanssa kokeilemaan saisiko SM-nollia kasaan. Jos sen kanssa vaikka edes kerran pääsisi SM-kisoihin...
Paimennuksen suhteen pitäis tosiaan alkaa ottamaan enemmän käsimerkkejä ja vartaloapuja käyttöön. Ei enää pyritäkään siihen cooliin paikoillaan seisomiseen vaan annetaan kaikki avut mitkä sääntöjen puitteissa on mahdollista antaa.
Paimennusta ei olla nyt ehditty treenailemaan, kun olen töistä vasta pimeän aikaan kotona, mutta agilityä kyllä. Maanantaina otin vaan Ukon treeneihin, koska Jerikolla oli edellisenä päivänä ollut kisat ja ansaitsi lepopäivän. Tommi teki taas kivan ratatreenin ja kivasti meni Ukon kanssa. Se olikin terapeuttista kun maanantai oli muuten tosi raskas päivä mulle, treenata vaan niin kuin ennenkin ja Ukon hyväntuulisuus tarttui itseenikin. Voi kun sitä voisi kuten nämä meidän karvakuonot elää aina vaan hetkessä murehtimatta nykyistä, tulevaa tai sitä mitä muut ajattelee. :)
Viikolla on muuten lähinnä lenkkeilty ja tänään oli sitten toiset agilitytreenit, kun oli alueellinen valkku. Tero oli tehnyt oikein kivan harjoituksen, jossa haettiin koiran esteiden lukua ja lukitsemista, ja Tero antoi ohjeet millä puolella sai ohjata jne, ettei päässyt päästämään itseään helpolla. ;) Ukolla oli selvästi vaikeuksia 7. esteen takaaleikkauskäännössä. Ehkä tuo liittyy vanhaan ongelmaan, että käännökset vasemmalle jolloin vasemman takajalan pitäisi tuottaa voima, on hankalia. Tai sitten ylipäätään vaan "kätisyyteen". Muuten meni kyllä kivasti ja Ukko luki ohjausta hyvin. Kaikenkaikkiaan tosi hyvä treeni Ukolle. :) Toisella treenivuorolla Ukko myös löysi vähän isomman vaihteen ja liikkui päättäväisemmin, video on kuitenkin ensimmäiseltä treenipätkältä.
Jerikokin pääsi treenaamaan ja lähtökohtaisesti ajateltiin, että tän pitäis olla Jerikolle aika peruskauraa. No, tuli vähän yllättäviä ongelmia, kun Jeriko irtosikin hypyn 4 käännöksen jälkeen suoraan putkeen ja sitten myöhemmässä vaiheessa hypyltä 19. lukikin kepit ja suikahti niille vaikka keppiväli ei edes tarjoutunut helppona, vaan piti kiertää jyrkässä kulmassa seinän puolelle. Sinne se silti meni, että hienoa itsenäisyyttä kyllä. :D Sitten kun otin nämä kohdat vähän tarkemmin, niin loppurata oli aika "helppoa". Jerikolla oli myös sellaista räjähtävyyttä lähdöissä ja vauhtia muutenkin, että välillä sain oikein todella pinnistää että ehdin ohjaamaan. On se vaan niin hieno. Kuin viini joka paranee vanhetessaan. ;) Video tokan vuoron vikasta vedosta eli vähän ehkä jo vauhti hyytynyt treenin aikana, varsinkin mun oma vauhti kun nuhaisena vedin kahden koiran treenit.. :D
Molemmat koirat on nyt ilmoitettu agilitykisoihin itsenäisyyspäivälle ja katsotaan nyt pääsiskö/jaksaisko vielä Janakkalaan ilmoittaa, vaikka kylläkin pääsen päivystysvuorosta juuri silloin aamulla... :D Pohdin, että kunhan Jerikolle saa puuttuvat kaksi SM-nollaa, niin voisi ilmoitella sitä lähinnä hyppyradoille ja keskittyä Ukon kanssa kokeilemaan saisiko SM-nollia kasaan. Jos sen kanssa vaikka edes kerran pääsisi SM-kisoihin...
sunnuntai 20. marraskuuta 2016
Uusi sana opittu: tetranolla
Lähdettiin tänään Lietoon agilitykisoihin. Samalla treffattiin Emmiä ja Emmin uutta pentua Savua ja olihan se söpö ja reipas, ei voi muuta sanoa. :) Jeriko pisti myös kyllä parastaan ja mukavia ratoja oli. Tehtiin kuulkaas ihan tetranolla! Mietin, että miten se oikein sanotaan ja vääntelin mielessäni quatroa yms, mutta oikea termi oli kuulemma tetra. :D Jeriko tuli ohjauksiin just eikä melkein eikä kolmessa ekassa radassa ole oikeastaan sen suurempia kerrottavia. Hyvin meni. :) Etenemät oli jotain päälle neljää, mutta mulla ei ole niitä ylhäällä kuin kahdesta ekasta (4,37 m/s, 4,58 m/s).
Vikalla radalla olikin sitten jo vähän lipsumista ja vaarantuntua. Ensin renkaan jälkeen meni kaarre vähän pitkäksi, kun ohjaus ei kertonut mihin suuntaan pitäis mennä, sitten puomilta Jeriko varasti törkeästi ja olin sitten jäljessä kun piti putkierottelua tehdä (tarkoitus oli siis olla sopivasti edellä), mutta onneksi Jeriko ohjautui takaakin. Sitten vielä ihan loppusuoralla Jeriko aatteli, että mennään taas putkeen ja sain nipin napin kutsuttua sieltä pois. :D Näistä ylimääräisistä kiemuroista ja sutimisista huolimatta sijoituttiin tällä radalla kolmansiksi! :)
Enää kaksi nollaa puuttuis SM-nollista, kaksissa kisoissa on käyty SM-kisojen jälkeen. ;) Sitten kun Ukolta kennelvaroaika päättyy (täytyy vielä tarkistaa, että oliko se lyhyempi 7vrk), niin sitten sen kanssa myös nollia metsästämään. ;)
Vikalla radalla olikin sitten jo vähän lipsumista ja vaarantuntua. Ensin renkaan jälkeen meni kaarre vähän pitkäksi, kun ohjaus ei kertonut mihin suuntaan pitäis mennä, sitten puomilta Jeriko varasti törkeästi ja olin sitten jäljessä kun piti putkierottelua tehdä (tarkoitus oli siis olla sopivasti edellä), mutta onneksi Jeriko ohjautui takaakin. Sitten vielä ihan loppusuoralla Jeriko aatteli, että mennään taas putkeen ja sain nipin napin kutsuttua sieltä pois. :D Näistä ylimääräisistä kiemuroista ja sutimisista huolimatta sijoituttiin tällä radalla kolmansiksi! :)
Enää kaksi nollaa puuttuis SM-nollista, kaksissa kisoissa on käyty SM-kisojen jälkeen. ;) Sitten kun Ukolta kennelvaroaika päättyy (täytyy vielä tarkistaa, että oliko se lyhyempi 7vrk), niin sitten sen kanssa myös nollia metsästämään. ;)
perjantai 18. marraskuuta 2016
Ukko BAER-testissä
Tänään päästiin sitten Ukon kanssa BAER-testiin. Ukko osallistuu samalla Hannes Lohen ryhmän tutkimukseen, jossa pyritään selvittämään bordercollieiden nuoren aikuisiän kuulovikaa/kuuroutta ja sen geneettistä taustaa.
Kuten aiemmin kirjoittelin, mulla oli aika vahva epäilys, että Ukon kuulossa on vikaa. Oli tilanteita joissa eäisyyden päästä se ei tuntunut kuulevan ollenkaan vaikka sitä huutaen kutsui ja reagoi vasta nähdessään Jerikon reagoivan, ja toisaalta välillä lähti kutsusta juoksemaan ihan väärään suuntaan.
Ensisijaisesti siis ajattelin, että Ukko voisi olla toispuoleisesti kuuro, ehkäpä tuosta oikean puoleisesta harmaasta korvastaan. Hieman yllättävä tulos oli, että Ukolla on kuulo heikentynyt symmetrisesti molemmista korvista. Kuulokynnys molemmin puolin on 45 dB joka vastaa ihmisillä keskivaikeaa kuulovikaa. Lisäksi Ukon kuulokäyrä oli poikkeava 80 dB voimakkuudellakin erityisesti oikeassa korvassa.
Ensin en ajatellut asiasta oikeastaan mitään. Olinhan jo henkisesti hyvin valmistautunut siihen, että kuulossa on jotain vikaa. Sitten kuitenkin tämä yllättävä molemmin puolinen kuulonheikentymä vähän pisti miettimään, kun ehdin sulatella asiaa. Odotettavissa on, että kuulo heikkenee tuosta vielä ajan kanssa ja Ukko saattaa jopa kuuroutua kokonaan. Aloin sitten jo vähän huolestumaan, että miten uskallan nyt pitää Ukkoa vapaana jos Jeriko ei ole matkassa eikä Ukko voi seurata sen reaktioita? Entä jos se kuuroutuu kokonaan, niin miten me sitten pärjätään, miten vaikuttaa kaikkeen? Mitä Ukko voi nyt oikeasti kuulla ja kuinka pitkälle?
Muut kysymykset saa vastauksen vasta ajan kanssa, mutta onneksi viimeisimpään sain apua veljeltäni, kun hän kaiveli mulle netistä äänen ja etäisyyden suhdetta käsittelevän sivuston. Ukko pystyy kuulemaan puheääntä (70 dB) vain 17 metrin päähän, mutta kovempaa ääntä (huuto, paimennuspilli?) noin 100 dB voimakkuudella voisi ideaaliolosuhteissa kuulla jopa 560m päähän!
Tosimaailmassa olosuhteet ei tietenkään ole ihanteellisia, maastonmuodot, tuuli yms. vaikuttaa äänen kantamiseen. Ja lisäksi kuulovikaan kuuluu olennaisesti se, että taustahälyssä kuulovikaisen on vaikea erottaa ääniä toisistaan. Paimentaessa siis esim. tuulen humina tai lampaiden sorkkien töminä voi vaikuttaa merkittävästi Ukon kykyyn erottaa mun käskyjä. Mutta teoriassa sen on edelleen mahdollista kuulla (ja erottaakin?) riittävän kovat äänet myös sellaisille etäisyyksille, mitä paimennuksessa tarvitaan.
Harrastusten jatkuminen ei tietenkään ole kaikki kaikessa ja se tärkein juttu. Kuten eräs kaveri jo kysyikin, että onko luonteessa näkynyt mitään muutoksia, niin Ukko on onneksi edelleen ollut se ihan sama Ypy Ystävällinen kuin aina ennenkin, eikä ainakaan tämän asteinen kuulovika ole tehnyt siitä mitenkään säikkyä tmv. Kuitenkin mielelläni jatkan paimennuksen treenaamista Ukon kanssa vielä niin kauan kuin voidaan ja olisi kiva päästä vielä ensi kesänä 2-luokan kisoihin. Tässä täytyy toki sitten olla hyvinkin herkkänä, että osaan lopettaa sitten jos kuulo oikeasti heikkenee niin, ettei pysty suoriutumaan. Vartalon eleistäkin toki on varmasti pitkälle apua. Sitten kun tämä raja ylittyy on onneksi edelleen vetolajit ja esim. jäljestäminen, joissa kuuloa ei tarvita, ja myös agilityä pystyy harrastamaan ainakin jollain tasolla ilman kuuloakin. Ja sitten kaken tämän jälkeen on hyvä kotikoiran elämä, niin kuin toivon mukaan kaikilla vanhenevilla ja harrastuksista eläkkeelle jäävillä koirilla. En vaan olis uskonut, että itse joudun näitä asioita miettimään Ukon kanssa näin aikaisin.
Kuten aiemmin kirjoittelin, mulla oli aika vahva epäilys, että Ukon kuulossa on vikaa. Oli tilanteita joissa eäisyyden päästä se ei tuntunut kuulevan ollenkaan vaikka sitä huutaen kutsui ja reagoi vasta nähdessään Jerikon reagoivan, ja toisaalta välillä lähti kutsusta juoksemaan ihan väärään suuntaan.
Ensisijaisesti siis ajattelin, että Ukko voisi olla toispuoleisesti kuuro, ehkäpä tuosta oikean puoleisesta harmaasta korvastaan. Hieman yllättävä tulos oli, että Ukolla on kuulo heikentynyt symmetrisesti molemmista korvista. Kuulokynnys molemmin puolin on 45 dB joka vastaa ihmisillä keskivaikeaa kuulovikaa. Lisäksi Ukon kuulokäyrä oli poikkeava 80 dB voimakkuudellakin erityisesti oikeassa korvassa.
Ensin en ajatellut asiasta oikeastaan mitään. Olinhan jo henkisesti hyvin valmistautunut siihen, että kuulossa on jotain vikaa. Sitten kuitenkin tämä yllättävä molemmin puolinen kuulonheikentymä vähän pisti miettimään, kun ehdin sulatella asiaa. Odotettavissa on, että kuulo heikkenee tuosta vielä ajan kanssa ja Ukko saattaa jopa kuuroutua kokonaan. Aloin sitten jo vähän huolestumaan, että miten uskallan nyt pitää Ukkoa vapaana jos Jeriko ei ole matkassa eikä Ukko voi seurata sen reaktioita? Entä jos se kuuroutuu kokonaan, niin miten me sitten pärjätään, miten vaikuttaa kaikkeen? Mitä Ukko voi nyt oikeasti kuulla ja kuinka pitkälle?
Muut kysymykset saa vastauksen vasta ajan kanssa, mutta onneksi viimeisimpään sain apua veljeltäni, kun hän kaiveli mulle netistä äänen ja etäisyyden suhdetta käsittelevän sivuston. Ukko pystyy kuulemaan puheääntä (70 dB) vain 17 metrin päähän, mutta kovempaa ääntä (huuto, paimennuspilli?) noin 100 dB voimakkuudella voisi ideaaliolosuhteissa kuulla jopa 560m päähän!
Tosimaailmassa olosuhteet ei tietenkään ole ihanteellisia, maastonmuodot, tuuli yms. vaikuttaa äänen kantamiseen. Ja lisäksi kuulovikaan kuuluu olennaisesti se, että taustahälyssä kuulovikaisen on vaikea erottaa ääniä toisistaan. Paimentaessa siis esim. tuulen humina tai lampaiden sorkkien töminä voi vaikuttaa merkittävästi Ukon kykyyn erottaa mun käskyjä. Mutta teoriassa sen on edelleen mahdollista kuulla (ja erottaakin?) riittävän kovat äänet myös sellaisille etäisyyksille, mitä paimennuksessa tarvitaan.
Harrastusten jatkuminen ei tietenkään ole kaikki kaikessa ja se tärkein juttu. Kuten eräs kaveri jo kysyikin, että onko luonteessa näkynyt mitään muutoksia, niin Ukko on onneksi edelleen ollut se ihan sama Ypy Ystävällinen kuin aina ennenkin, eikä ainakaan tämän asteinen kuulovika ole tehnyt siitä mitenkään säikkyä tmv. Kuitenkin mielelläni jatkan paimennuksen treenaamista Ukon kanssa vielä niin kauan kuin voidaan ja olisi kiva päästä vielä ensi kesänä 2-luokan kisoihin. Tässä täytyy toki sitten olla hyvinkin herkkänä, että osaan lopettaa sitten jos kuulo oikeasti heikkenee niin, ettei pysty suoriutumaan. Vartalon eleistäkin toki on varmasti pitkälle apua. Sitten kun tämä raja ylittyy on onneksi edelleen vetolajit ja esim. jäljestäminen, joissa kuuloa ei tarvita, ja myös agilityä pystyy harrastamaan ainakin jollain tasolla ilman kuuloakin. Ja sitten kaken tämän jälkeen on hyvä kotikoiran elämä, niin kuin toivon mukaan kaikilla vanhenevilla ja harrastuksista eläkkeelle jäävillä koirilla. En vaan olis uskonut, että itse joudun näitä asioita miettimään Ukon kanssa näin aikaisin.
sunnuntai 13. marraskuuta 2016
Paimennusta pitkästä aikaa
Perjantaina mulla oli varattuna aika osteopaatille sekä itselleni että Ukolle. Rupesin sitten miettimään, että Jeriko ei ollut edelliselläkään kerralla mukana (koska toissakerralla se oli niin hyvässä kunnossa) ja että lauantaina oli tulossa Woollandian kasvattipäivät, joten otinkin Jerikon käsiteltäväksi Ukon sijasta. Itse olen tullut huomattavasti parempaan kuntoon, mutta edelleen kyllä jumeja löytyi. Jeriko sen sijaan oli niin hyvässä kunnossa ettei siitä löytynyt mitään jumeja! :))
Eilen sitten oli kasvattipäivät Somerolla ja mulla tosiaan pelkästään Ukko sitten mukana. Ensin tehtiin muutamia hakuja Kaislan pitäessä lampaita meille. Ukko teki hyvät hakukaaret melko pitkällekin (100-150m) ja kuunteli pysäytykset tasapainossa hyvin. Tuppasi kyllä usein tulemaan vähän yli klo 12:ta, mutta saattoi johtua vedoista vaikka jotenkin tuntui ettei ihan siitäkään. Ukko otti myös jo aika hyvin tasapainosta flänkkikäskyt, mutta tuntui suosivan oikeaa flänkkiä joka kerta. Autoin sitten kävelemällä vastaan ja leikkaamalla linjaa, jotta Ukon oli helpompi tehdä flänkki myös vasemmalle.
Tehtiin myös poispäinajoa eestaas ja ajossa Ukko taas herkästi tuppasi menemään omaan kuplaansa ja lakkasi kuuntelemasta. Kävin sitten vaan hakemassa Ukon pois lampailta kohtuullisen neutraalisti, mutta siis silleen, että "jos et kuuntele, niin et saa tehdä ollenkaan". Tämä tapa otettiin jo vähän aiemmin ja on tuntunut toimivan aikas hyvin ja upposi nytkin Ukkoon.
Toisella vuorolla tehtiin Satun kanssa hakuja ja kaaret ja pysähdykset oli taas hyviä, vasempaan flänkkiin tarvisi apua. Sitten ajatin Ukolla lammasporukkaa pitkiä suoria ja pyrin käyttämään mahdollisimman vähän käskyjä. Aitaa käytin välillä apuna. Sitten kuitenkin välillä annoin flänkkikäskyn ja edellytin, että Ukko kuuntelee. Oli selvästi Ukolle rankkaa ajaa pitkään (jolloin menisi herkästi omaan kuplaan) ja silti kuunnella. Mutta sain kyllä siltä sellaista reaktiota mitä halusinkin, välillä se katsoi mua kysyäkseen "lupaa"! :D
Tänään olikin sitten vähän tositehtäviä ja pientä treeniäkin. Huomasin aamupäivällä, että yksi uuhi hillui pässien aitauksen edessä flirttailemassa ja toinen pässi nojaili pää verkkoaidasta läpi. Ilmiselvästi kiimassa oleva uuhi ja pian huomasin, että niin oli moni muukin. Kaksi astumista olin nähnyt ennen pässien erottamista uuhista, joten nyt pistin sitten pässit uudelleen uuhiporukkoihin. Jeriko sai kyllä taas näyttää kykynsä, miten mä edes pärjäisin ilman sitä? Meidän isoin ja vanhin sl-texcel risteytysuuhi ei millään olisi siirtynyt portista toiselle puolelle enkä mä mitenkään saanut sitä yksin väkisin siirrettyä, kun se on niin iso ja vahva. Jeriko oli jo siihen tasapainottanut mulle porukkaa josta sortteerasin astutettavia uuhia kevään karitsoista erikseen ja nyt sitten osoitin Jerikolle tämän yhden jukurin karitsoiden seasta ja niin Jeriko vaan otti sen ja rauhallisen itsevarmasti pakotti jalkojaan tömistelevän uuhen peruuttamaan portista toiselle puolelle.
Luulin, että tämä oli jo hieno juttu, mutta sitten tuli vähän ongelmia kun toinen pässi oli jo aiemmin astunut porukastaan ainakin kaksi (nämä olin nähnyt) ja kun kevään karitsatkin oli kovassa kiimassa, niin pässillä oli kova polte erotelluista porukoista niiden luo. Pässi päätti sitten yrittää karata lampolasta ylä kautta (meillä on kaksitasoinen lampola, jossa ylemmällä tasolla on kaurat yms. tarvikkeet ja alhaalla lampaat. Hyppäsi siis tasojen välin ylös ja yläovi oli aukikin ja pässi oli juuri säntäämässä siitä ulos, kun Jeriko syöksyi eteen ja nopeasti pässi muutti suunnitelmaa ja palasi alas tylsien ei-niin-kiimaisten uuhiensa luokse. :D On toi vaan niin jännä, miten Jerikolla riittää itsevarmuus ja auktoriteetti hankalissa tilanteissa lampailla. Olen vaan niin ylpeä siitä. :)
Tehtiin sitten vielä tossa omassa pikku treeniaitauksessa pillikäskyjen muistelua kevään karitsoiden kanssa. Samalla muistuttelin vähän flänkkien muodosta molempia. Ukon kanssa taas sama pelin henki, eli jos jumitti silmään kävin vaan ottamassa sen pois, vein kauemmaksi lampaista ja sitten aloitettiin uudelleen. Ukko näytti välillä selvästi ajattelevan ja yrittävän todella tehdä oikein, koska muuten perskule ei saa tehdä! Väliin Ukko teki tosi hyviä flänkkejä ja pätkiä, mutta sitten lopetin treenin kokonaan, kun taas imi kiinni lampaisiin. Katsotaan josko seuraavalla kerralla olisi taas paremmin mielessä, että mikä on kannattava tapa toimia. ;)
Eilen sitten oli kasvattipäivät Somerolla ja mulla tosiaan pelkästään Ukko sitten mukana. Ensin tehtiin muutamia hakuja Kaislan pitäessä lampaita meille. Ukko teki hyvät hakukaaret melko pitkällekin (100-150m) ja kuunteli pysäytykset tasapainossa hyvin. Tuppasi kyllä usein tulemaan vähän yli klo 12:ta, mutta saattoi johtua vedoista vaikka jotenkin tuntui ettei ihan siitäkään. Ukko otti myös jo aika hyvin tasapainosta flänkkikäskyt, mutta tuntui suosivan oikeaa flänkkiä joka kerta. Autoin sitten kävelemällä vastaan ja leikkaamalla linjaa, jotta Ukon oli helpompi tehdä flänkki myös vasemmalle.
Tehtiin myös poispäinajoa eestaas ja ajossa Ukko taas herkästi tuppasi menemään omaan kuplaansa ja lakkasi kuuntelemasta. Kävin sitten vaan hakemassa Ukon pois lampailta kohtuullisen neutraalisti, mutta siis silleen, että "jos et kuuntele, niin et saa tehdä ollenkaan". Tämä tapa otettiin jo vähän aiemmin ja on tuntunut toimivan aikas hyvin ja upposi nytkin Ukkoon.
Toisella vuorolla tehtiin Satun kanssa hakuja ja kaaret ja pysähdykset oli taas hyviä, vasempaan flänkkiin tarvisi apua. Sitten ajatin Ukolla lammasporukkaa pitkiä suoria ja pyrin käyttämään mahdollisimman vähän käskyjä. Aitaa käytin välillä apuna. Sitten kuitenkin välillä annoin flänkkikäskyn ja edellytin, että Ukko kuuntelee. Oli selvästi Ukolle rankkaa ajaa pitkään (jolloin menisi herkästi omaan kuplaan) ja silti kuunnella. Mutta sain kyllä siltä sellaista reaktiota mitä halusinkin, välillä se katsoi mua kysyäkseen "lupaa"! :D
Tänään olikin sitten vähän tositehtäviä ja pientä treeniäkin. Huomasin aamupäivällä, että yksi uuhi hillui pässien aitauksen edessä flirttailemassa ja toinen pässi nojaili pää verkkoaidasta läpi. Ilmiselvästi kiimassa oleva uuhi ja pian huomasin, että niin oli moni muukin. Kaksi astumista olin nähnyt ennen pässien erottamista uuhista, joten nyt pistin sitten pässit uudelleen uuhiporukkoihin. Jeriko sai kyllä taas näyttää kykynsä, miten mä edes pärjäisin ilman sitä? Meidän isoin ja vanhin sl-texcel risteytysuuhi ei millään olisi siirtynyt portista toiselle puolelle enkä mä mitenkään saanut sitä yksin väkisin siirrettyä, kun se on niin iso ja vahva. Jeriko oli jo siihen tasapainottanut mulle porukkaa josta sortteerasin astutettavia uuhia kevään karitsoista erikseen ja nyt sitten osoitin Jerikolle tämän yhden jukurin karitsoiden seasta ja niin Jeriko vaan otti sen ja rauhallisen itsevarmasti pakotti jalkojaan tömistelevän uuhen peruuttamaan portista toiselle puolelle.
Luulin, että tämä oli jo hieno juttu, mutta sitten tuli vähän ongelmia kun toinen pässi oli jo aiemmin astunut porukastaan ainakin kaksi (nämä olin nähnyt) ja kun kevään karitsatkin oli kovassa kiimassa, niin pässillä oli kova polte erotelluista porukoista niiden luo. Pässi päätti sitten yrittää karata lampolasta ylä kautta (meillä on kaksitasoinen lampola, jossa ylemmällä tasolla on kaurat yms. tarvikkeet ja alhaalla lampaat. Hyppäsi siis tasojen välin ylös ja yläovi oli aukikin ja pässi oli juuri säntäämässä siitä ulos, kun Jeriko syöksyi eteen ja nopeasti pässi muutti suunnitelmaa ja palasi alas tylsien ei-niin-kiimaisten uuhiensa luokse. :D On toi vaan niin jännä, miten Jerikolla riittää itsevarmuus ja auktoriteetti hankalissa tilanteissa lampailla. Olen vaan niin ylpeä siitä. :)
Tehtiin sitten vielä tossa omassa pikku treeniaitauksessa pillikäskyjen muistelua kevään karitsoiden kanssa. Samalla muistuttelin vähän flänkkien muodosta molempia. Ukon kanssa taas sama pelin henki, eli jos jumitti silmään kävin vaan ottamassa sen pois, vein kauemmaksi lampaista ja sitten aloitettiin uudelleen. Ukko näytti välillä selvästi ajattelevan ja yrittävän todella tehdä oikein, koska muuten perskule ei saa tehdä! Väliin Ukko teki tosi hyviä flänkkejä ja pätkiä, mutta sitten lopetin treenin kokonaan, kun taas imi kiinni lampaisiin. Katsotaan josko seuraavalla kerralla olisi taas paremmin mielessä, että mikä on kannattava tapa toimia. ;)
sunnuntai 6. marraskuuta 2016
HK1 Jeriko
Eilen korkattiin kirpeissä -5-8 pakkastunnelmissa Jerikon kanssa uusi laji, eli haku. Koe oli Kangasalla PKY:n järjestämä koe. Aamulla tottiskentälle ajaessa oli tosiaan pakkasta auton mittareista riippuen -6-8 astetta ja kyllähän se kylmältä tuntui! Luntakin oli tullut pieni keros nurmen päälle ja meille arpoutui TAAS ekaksi paikkamakuu vuoro (miten voi olla mahdollista, että tän kauden aikana joka kokeessa ollaan oltu aina ensin paikallaolossa??), joten olosuhteen ei ollut hyppyä ajatellen ollenkaan ihanteelliset. Hyppy jäi tekemättä, mutta muuten meni oikein kivasti; paikallaolo erinomainen, seuraaminen "alaerinomainen", liikkeestä istuminen erinomainen, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo erittäin hyvä (olis voinut olla nopeampi), tasamaanouto erittäin hyvä (hidasti pari metriä etukäteen, olis voinut tulla samalla vauhdilla loppuun saakka) hyppy puutteellinen, estenouto erinomainen ja eteenmeno erinomainen (ei edistänyt!). Kokonaispisteet 81. Tottiksen tuomaroi Jani Heinilä.
Sitten lähdettiin maastoon jossa ensin esineruutu. Hetkeen ei ollakaan esineruutua tehty ja jotenkin sinne lähtiessä virittelyistä huolimatta tuli tunne, että Jerikolla oli viretaso vähän sellainen millainen sillä on hakumetsään lähtiessä. Sanoinkin siinä, että "esineitä ei sitten ilmaista haukkumalla" ja tulkinta Jerikon vireestä taisi olla aika oikea, koska se lähti aika takki auki viilettämään ruutuun ja sitten muiden koirien jälkiä ruudusta ulos. Itse tein taktisesti vähän tyhmästi, kun lähetin sen ruudun reunasta, kun yhtä esinettä etsiessä olis voinut ihan hyvin lähettää vaan keskeltä. Hetki siinä meni juoksennellessä, mutta sitten esineen hajuun törmätessään Jeriko sitten hoksasi mitä oltiin tekemässä ja nosti esineen. 27p. Esineruudun tuomaroi Mervi Savolainen.
Tämän jälkeen olikin sitten hakumaasto ja mua kyllä jännitti. Jotenkin niin erilaista mennä hakumaastoon ja kun on kuullut, että eri tuomareilla on monenlaisia tulkintoja säännöistä niin jännitti vielä enemmän, että mitä itse saan siellä tehdä. Sitten siinä kävi vielä niin, että yksi 2-luokan koirakko oli pysäköinyt kauas muista autoista ettei koira stressaa autossa ohikulkijoita eikä kukaan sitten siinä "parkkialueella" tajunnut, että he olivat vielä menemättä hakualueelle ja mä lähdin Jerikon kanssa sinne liian aikaisin (oltiin ainut maastoon tullut 1-luokan koirakko). Ilmoittauduinkin tuomarille jo ja sitten kävi ilmi, että vielä on 2-luokan koirakko tulematta. Ei kun takas autolle ja odottamaan omaa vuoroa.
Jeriko ei onneksi tällaisesti ollut moksiskaan, tai saattoihin se toki kierroksia nostaa, mutta ei mennyt ihan överiksikään. Jeriko teki ihan hienosti maastossa töitä, joskin työskenteli välillä vähän taaksepäin. Eka maalimies nousi toisesta etukulmasta ja Jeriko ilmaisia sen todella hyvällä tasaisella haukulla. On kyllä jännä miten ilmaisukin on parantunut yhtäkkiä, kun ollaan tehty palkkaamattomuutta! Toisen käskyn jouduin antamaan sivulletuloon, kun Jeriko edelleen haukkui niin kovasti, ettei tainnut ihan kuulla (tai ei kuunnellut). Toisella käskyllä kuitenkin tuli ja pysyi paikoillaan vaikka maalimies kiinnostikin.
Toinen maalimies oli umpipiilossa. Jeriko työskenteli mielestäni tässä oikein hyvin, vaikka saikin sitten tuomarilta kommenttia, että olisi saanut aloittaa samalla tavalla välittömästi ilmaisun kuin avopiilollakin. Mutta koska on ollut parissa treenissä välillä valeilmaisuja umpipiiloille, niin mun mielestä Jeriko osoitti oikein hienoa mielen malttia, kun tarkisti kunnolla, että varmasti roskiksessa oli tuore haju ja alkoi vasta sitten haukkua. Hyvä Jeriko! :) Tästä ja taaksepäin työskentelyistä kuitenkin pienet piste vähennykset eli pisteitä tuli 165. Tuomarin yksi kommentti kuvaa kyllä hyvin Jerikoa: "koira pääasiassa lähti ohjaajan osoittamaan suuntaan".. :D Välillä Jerikolla saattaa vaan olla joku parempi käsitys asiasta ;) Ylituomarina toimi ja henkilöetsinnän tuomaroi Marja Uusitalo.
Kokonaispisteet siis 273p 1-tulos ja HK1! :) On se Jeriko vaan niin luotettava moniosaaja. :) Ensi kesänä sitten 2-luokkaan ja treeni-intokin heti nousi. ;)
Käytiin tällä viikolla tiistaina juoksemassakin. Ukko valjastettiin Ilonan miehen eteen ja Jeriko veti mua. Jerikolla oli kyllä meno päällä, se halusi koko ajan olla joukon kärjessä ja valtaosin olikin. Loppumatkasta muut spurttas niin lujaa ylämäkeen, että mä en enää jaksanut spurtata sillä tavalla, mutta tasaisen varmasti Jeriko jatkoi vetoa ja kun muut hyytyi sitten mäen jälkeen niin Jeriko veti tasaisellä tahdilla taas joukon kärkipaikalle. Asenne kohdillaan. ;)
On kyllä ihanaa kuinka on tullut jo lunta ja pientä pakkasta. Talvi kerta heitolla. :) Muut vuodenajat on varmasti harrastamisen kannalta helpompia ja kyllä tuli eilen kylmä hakukokeessa, mutta on kyllä nättiä nytkin. :)
Sitten vielä loppukevennys. Mun agilityryhmässä aiemmin treenannut Ville harrastelee tällaisia painojuttuja ja oli inspiroitunut oman koiransa kieriskeltyä p*skassa. Sopii Ukkoon kuin nenä päähän. ;) Kuvassa kieriskeltyään jossain supin ryönässä tai raadossa tai jossain muutta yhtä hehkeässä. ;) Tarroja voi kysellä Villeltä osoitteesta ville@palkinen.fi. ;)
Sitten lähdettiin maastoon jossa ensin esineruutu. Hetkeen ei ollakaan esineruutua tehty ja jotenkin sinne lähtiessä virittelyistä huolimatta tuli tunne, että Jerikolla oli viretaso vähän sellainen millainen sillä on hakumetsään lähtiessä. Sanoinkin siinä, että "esineitä ei sitten ilmaista haukkumalla" ja tulkinta Jerikon vireestä taisi olla aika oikea, koska se lähti aika takki auki viilettämään ruutuun ja sitten muiden koirien jälkiä ruudusta ulos. Itse tein taktisesti vähän tyhmästi, kun lähetin sen ruudun reunasta, kun yhtä esinettä etsiessä olis voinut ihan hyvin lähettää vaan keskeltä. Hetki siinä meni juoksennellessä, mutta sitten esineen hajuun törmätessään Jeriko sitten hoksasi mitä oltiin tekemässä ja nosti esineen. 27p. Esineruudun tuomaroi Mervi Savolainen.
Tämän jälkeen olikin sitten hakumaasto ja mua kyllä jännitti. Jotenkin niin erilaista mennä hakumaastoon ja kun on kuullut, että eri tuomareilla on monenlaisia tulkintoja säännöistä niin jännitti vielä enemmän, että mitä itse saan siellä tehdä. Sitten siinä kävi vielä niin, että yksi 2-luokan koirakko oli pysäköinyt kauas muista autoista ettei koira stressaa autossa ohikulkijoita eikä kukaan sitten siinä "parkkialueella" tajunnut, että he olivat vielä menemättä hakualueelle ja mä lähdin Jerikon kanssa sinne liian aikaisin (oltiin ainut maastoon tullut 1-luokan koirakko). Ilmoittauduinkin tuomarille jo ja sitten kävi ilmi, että vielä on 2-luokan koirakko tulematta. Ei kun takas autolle ja odottamaan omaa vuoroa.
Jeriko ei onneksi tällaisesti ollut moksiskaan, tai saattoihin se toki kierroksia nostaa, mutta ei mennyt ihan överiksikään. Jeriko teki ihan hienosti maastossa töitä, joskin työskenteli välillä vähän taaksepäin. Eka maalimies nousi toisesta etukulmasta ja Jeriko ilmaisia sen todella hyvällä tasaisella haukulla. On kyllä jännä miten ilmaisukin on parantunut yhtäkkiä, kun ollaan tehty palkkaamattomuutta! Toisen käskyn jouduin antamaan sivulletuloon, kun Jeriko edelleen haukkui niin kovasti, ettei tainnut ihan kuulla (tai ei kuunnellut). Toisella käskyllä kuitenkin tuli ja pysyi paikoillaan vaikka maalimies kiinnostikin.
Toinen maalimies oli umpipiilossa. Jeriko työskenteli mielestäni tässä oikein hyvin, vaikka saikin sitten tuomarilta kommenttia, että olisi saanut aloittaa samalla tavalla välittömästi ilmaisun kuin avopiilollakin. Mutta koska on ollut parissa treenissä välillä valeilmaisuja umpipiiloille, niin mun mielestä Jeriko osoitti oikein hienoa mielen malttia, kun tarkisti kunnolla, että varmasti roskiksessa oli tuore haju ja alkoi vasta sitten haukkua. Hyvä Jeriko! :) Tästä ja taaksepäin työskentelyistä kuitenkin pienet piste vähennykset eli pisteitä tuli 165. Tuomarin yksi kommentti kuvaa kyllä hyvin Jerikoa: "koira pääasiassa lähti ohjaajan osoittamaan suuntaan".. :D Välillä Jerikolla saattaa vaan olla joku parempi käsitys asiasta ;) Ylituomarina toimi ja henkilöetsinnän tuomaroi Marja Uusitalo.
Kokonaispisteet siis 273p 1-tulos ja HK1! :) On se Jeriko vaan niin luotettava moniosaaja. :) Ensi kesänä sitten 2-luokkaan ja treeni-intokin heti nousi. ;)
HK1 Jeriko :) |
On kyllä ihanaa kuinka on tullut jo lunta ja pientä pakkasta. Talvi kerta heitolla. :) Muut vuodenajat on varmasti harrastamisen kannalta helpompia ja kyllä tuli eilen kylmä hakukokeessa, mutta on kyllä nättiä nytkin. :)
Sitten vielä loppukevennys. Mun agilityryhmässä aiemmin treenannut Ville harrastelee tällaisia painojuttuja ja oli inspiroitunut oman koiransa kieriskeltyä p*skassa. Sopii Ukkoon kuin nenä päähän. ;) Kuvassa kieriskeltyään jossain supin ryönässä tai raadossa tai jossain muutta yhtä hehkeässä. ;) Tarroja voi kysellä Villeltä osoitteesta ville@palkinen.fi. ;)
sunnuntai 30. lokakuuta 2016
Hakua ja pentukuumetta
Nyt kun hakukokeeseenmenoa suunnittelee, on täytynyt ottaa kunnolla askeleita eteenpäin, ja se on sopinut Jerikolle paremmin kuin hyvin! :) Viime viikonloppuna oltiin Niihaman mastolla hakuilemassa. Tehtiin Jerikolle ensimmäistä kertaa ihan palkatta ensimmäinen maalimies, tultiin yhdessä keskilinjalle ja seuraava maalimies myös palkatta. Ensimmäisen maalimiehen palkkaamattomuus oli Jerikolle yllätys ja se ryökäle meinas melkein hyppiä maalimiehen taskulle lopulta, että "annahan jo se palkka", mutta toisen maalimiehen kohdalla ei ollut enää tällaista havaittavissa. Viimeiseltä maalimieheltä Jeriko sai sitten muutaman haukun jälkeen palkan.
Tänään oltiin Jerikon kanssa hakutreeneissä Koivumäessä. Ei ollakaan siellä ennen oltu vaikka se on seuran oma hakurata, joten mukavaa vaihtelua oli. Oli jännä nähdä, miten edellisen kerran palkkaamattomuus vaikutti Jerikoon: ei mitenkään. Tai jos vaikutti, niin parantavasti. Ensimmäinen pisto oli tyhjä ja hieno tyhjä olikin, toiselta nousi maalimies ja haukkuilmaisu oli nyt todella tasainen ja hyvä, ei pitänyt nyt lainkaan taukoja mua kurkistellakseen vaan haukkui tosi keskittyneesti ja hyvin. :)) Tämäkin tehtiin nyt palkkaamatta, toisella maalimiehellä palkka haltuun oton jälkeen ja viimeisellä palkka, kun ehdin Jerikon vierelle. Kaikilla maalimiehillä ilmaisu oli tosi hyvä. Kehityskohteena hallinta keskilinjalla ja maalimieheltä keskilinjalle siirtyessä, että Jeriko malttaa tulla vierelle ja pysyä siinä, eikä ryöstä etsimään seuraavaa. :D No mitä nyt pienistä.. ;)
Mutta täytyy kyllä sanoa, että Jeriko on niin mainio. Se on niin monissa asioissa päästänyt mut niin helpolla ihan vaan tervepäisyyttään ja avoimuuttaan. Maalimiehille haukkuminen ja niiden luokse jääminen ei ole ollut koskaan mikään ongelma ja näköjään mun pitäisi vaan nostaa rimaa nopeammin, eikä jäädä liikaa junnaamaan, kun Jeriko on selvästi valmis tason nostoon. Ja sen lisäksi, että Jerikolla ei ole ollut ongelmia jäädä maalimiehelle haukkumaan, se on siellä rennosti eikä häslää, hypi päälle tai mitään muutakaan tyhmää. On vaan maassa ja haukkuu. Tätäkin on multa kyselty, että miten olen sen opettanut ja vastaus on, että en mitenkään. :D Jeriko on vaan tarjonnut maasta haukkumista, kun maalimieskin yleensä on maassa, ja sieltä se haukkuu sopivan läheltä, mutta ei liian iholle ängeten. :)
Multa on myös kyselty esimerkiksi, että miten olen opettanut Jerikon odottamaan vuoroaan agilitytreeneissä kentän laidalla, kun treenaan Ukkoa ihan vieressä. Taaskaan en muista varsinaisesti, että olisin sitä Jerikolle erityisesti opettanut. Ukon tultua taloon Ukkoa piti kyllä opettaa odottamaan vuoroaan ja tavallaan siinä sivussa toki Jerikokin sai osansa opista, mutta koskaan mun ei ole tarvinnut siihen silleen keskittyä. Helppoa. Toisaalta olisin varmaan kehittynyt kouluttajana itse nopeammin ja paremmaksi, jos Jeriko ei olisi päästänyt mua näin helpolla monessa asiassa. Onneksi on Ukko joka haastaa. ;)
Todella monelle tutulle on kuluneen vuoden ja kesän aikana tullut pentu tosi kivoista pentueista, joista osaa olen päässyt jo näkemään mm. lampaillakin. Täytyy myöntää, että omakin pentukuume on oikeasti noussut kuumetasolle, vaikka olenhan mä pentua katsellut jo pidempään ja ainakin vuoden ajan ihan vakavissaan.
Jeriko on mulle SE koira, kaikkine hyvine ja huonoine puolineen, mutta onhan se aika unelma harrastuskoira jonka kanssa voi tehdä melkeinpä mitä vaan ja joka on kotona tervepäinen, helppo ja vaivaton. Jeriko ei itse asiassa ole kovinkaan kova. Se on kyllä itsenäinen, ongelmanratkaisukykyinen ja viettikestävä, mutta samalla miellyttämisenhaluinen ja ottaa itseensä loppujen lopuksi enemmän mun tyytymättömyydestä kuin Ukko. Jeriko mielestäni oikein loistaa pk-lajeissa. Se edistyy niin nopeasti kuin vaan itse uskallan tai osaan edetä.
Jerikon ei pitänyt koskaan olla mahdollista päästä paimennuksessa 3-luokkaan ja siellä se vaan on. Kyllähän se tyylikkyydessä ja monessa asiassa häviää paimenlinjaisille, mutta tällä hetkellä se on mun ainut 3-luokkaan kykenevä koira. Tärkein ominaisuus joka sen mahdollistaa, on Jerikon halu tehdä töitä mulle, miellyttämisenhalu. Toki pohjalle tarvitaan jonkin verran sitä paimennusviettiäkin. Mä olen niin monissa tilanteissa tuntenut niin suurta ylpeyttä Jerikosta, kun se ylittää kaikkia odotuksia. Mä toivoisin, että Jerikolle tulis vielä ainakin yksi pentue, jossa se voisi antaa eteenpäin omia hienoja ominaisuuksiaan.
Mä olen miettinyt paljon sitä, että onko mun mahdollista saada samassa koirassa sekä mun käteen sopiva pk-koira (SM-tasolle asti mielellään) että paimennuksessa 3-luokkaan yltävä koira. Olen aiemmin ajatellut, että pk-puoli vaatii koiralta kovuutta ja ehkä jollain tapaa vaatiikin, mutta toisaalta siinäkin miellyttämisenhaluinen ja aktiivisesti ohjaajalle työskentelevä viettikestävä koira on ainakin mun ihanne. Oikeastaan en ymmärrä mistä se ajatus kovuudesta on tullut. Mennyt kovuus ja sinnikkyys sekaisin. Ja näin ollen sama koira voi kyllä ehkä sittenkin olla just hyvä molempiin lajeihin ja sellaista mä nyt sitten toivon ja odotan. ;)
Ai niin, meille jää noista Kisu ry:n pennuista Ninni-poika. Matti ehdottomasti halusi. ;)
Tänään oltiin Jerikon kanssa hakutreeneissä Koivumäessä. Ei ollakaan siellä ennen oltu vaikka se on seuran oma hakurata, joten mukavaa vaihtelua oli. Oli jännä nähdä, miten edellisen kerran palkkaamattomuus vaikutti Jerikoon: ei mitenkään. Tai jos vaikutti, niin parantavasti. Ensimmäinen pisto oli tyhjä ja hieno tyhjä olikin, toiselta nousi maalimies ja haukkuilmaisu oli nyt todella tasainen ja hyvä, ei pitänyt nyt lainkaan taukoja mua kurkistellakseen vaan haukkui tosi keskittyneesti ja hyvin. :)) Tämäkin tehtiin nyt palkkaamatta, toisella maalimiehellä palkka haltuun oton jälkeen ja viimeisellä palkka, kun ehdin Jerikon vierelle. Kaikilla maalimiehillä ilmaisu oli tosi hyvä. Kehityskohteena hallinta keskilinjalla ja maalimieheltä keskilinjalle siirtyessä, että Jeriko malttaa tulla vierelle ja pysyä siinä, eikä ryöstä etsimään seuraavaa. :D No mitä nyt pienistä.. ;)
Mutta täytyy kyllä sanoa, että Jeriko on niin mainio. Se on niin monissa asioissa päästänyt mut niin helpolla ihan vaan tervepäisyyttään ja avoimuuttaan. Maalimiehille haukkuminen ja niiden luokse jääminen ei ole ollut koskaan mikään ongelma ja näköjään mun pitäisi vaan nostaa rimaa nopeammin, eikä jäädä liikaa junnaamaan, kun Jeriko on selvästi valmis tason nostoon. Ja sen lisäksi, että Jerikolla ei ole ollut ongelmia jäädä maalimiehelle haukkumaan, se on siellä rennosti eikä häslää, hypi päälle tai mitään muutakaan tyhmää. On vaan maassa ja haukkuu. Tätäkin on multa kyselty, että miten olen sen opettanut ja vastaus on, että en mitenkään. :D Jeriko on vaan tarjonnut maasta haukkumista, kun maalimieskin yleensä on maassa, ja sieltä se haukkuu sopivan läheltä, mutta ei liian iholle ängeten. :)
Multa on myös kyselty esimerkiksi, että miten olen opettanut Jerikon odottamaan vuoroaan agilitytreeneissä kentän laidalla, kun treenaan Ukkoa ihan vieressä. Taaskaan en muista varsinaisesti, että olisin sitä Jerikolle erityisesti opettanut. Ukon tultua taloon Ukkoa piti kyllä opettaa odottamaan vuoroaan ja tavallaan siinä sivussa toki Jerikokin sai osansa opista, mutta koskaan mun ei ole tarvinnut siihen silleen keskittyä. Helppoa. Toisaalta olisin varmaan kehittynyt kouluttajana itse nopeammin ja paremmaksi, jos Jeriko ei olisi päästänyt mua näin helpolla monessa asiassa. Onneksi on Ukko joka haastaa. ;)
Todella monelle tutulle on kuluneen vuoden ja kesän aikana tullut pentu tosi kivoista pentueista, joista osaa olen päässyt jo näkemään mm. lampaillakin. Täytyy myöntää, että omakin pentukuume on oikeasti noussut kuumetasolle, vaikka olenhan mä pentua katsellut jo pidempään ja ainakin vuoden ajan ihan vakavissaan.
Jeriko on mulle SE koira, kaikkine hyvine ja huonoine puolineen, mutta onhan se aika unelma harrastuskoira jonka kanssa voi tehdä melkeinpä mitä vaan ja joka on kotona tervepäinen, helppo ja vaivaton. Jeriko ei itse asiassa ole kovinkaan kova. Se on kyllä itsenäinen, ongelmanratkaisukykyinen ja viettikestävä, mutta samalla miellyttämisenhaluinen ja ottaa itseensä loppujen lopuksi enemmän mun tyytymättömyydestä kuin Ukko. Jeriko mielestäni oikein loistaa pk-lajeissa. Se edistyy niin nopeasti kuin vaan itse uskallan tai osaan edetä.
Jerikon ei pitänyt koskaan olla mahdollista päästä paimennuksessa 3-luokkaan ja siellä se vaan on. Kyllähän se tyylikkyydessä ja monessa asiassa häviää paimenlinjaisille, mutta tällä hetkellä se on mun ainut 3-luokkaan kykenevä koira. Tärkein ominaisuus joka sen mahdollistaa, on Jerikon halu tehdä töitä mulle, miellyttämisenhalu. Toki pohjalle tarvitaan jonkin verran sitä paimennusviettiäkin. Mä olen niin monissa tilanteissa tuntenut niin suurta ylpeyttä Jerikosta, kun se ylittää kaikkia odotuksia. Mä toivoisin, että Jerikolle tulis vielä ainakin yksi pentue, jossa se voisi antaa eteenpäin omia hienoja ominaisuuksiaan.
Mä olen miettinyt paljon sitä, että onko mun mahdollista saada samassa koirassa sekä mun käteen sopiva pk-koira (SM-tasolle asti mielellään) että paimennuksessa 3-luokkaan yltävä koira. Olen aiemmin ajatellut, että pk-puoli vaatii koiralta kovuutta ja ehkä jollain tapaa vaatiikin, mutta toisaalta siinäkin miellyttämisenhaluinen ja aktiivisesti ohjaajalle työskentelevä viettikestävä koira on ainakin mun ihanne. Oikeastaan en ymmärrä mistä se ajatus kovuudesta on tullut. Mennyt kovuus ja sinnikkyys sekaisin. Ja näin ollen sama koira voi kyllä ehkä sittenkin olla just hyvä molempiin lajeihin ja sellaista mä nyt sitten toivon ja odotan. ;)
Ai niin, meille jää noista Kisu ry:n pennuista Ninni-poika. Matti ehdottomasti halusi. ;)
perjantai 21. lokakuuta 2016
Blogin päivittämisen vaikeus
Onpa vierähtänyt pitkä aika edellisestä päivityksestä. Viime aikoina on ollut jotenkin vaikea kirjoitella blogiin. Olen halunnut kirjoittaa enemmän, mutta en sitten ole vaan saanut aikaiseksi. Uusi työpaikka on vienyt paljon aikaa, mutta ollaan me treenailtukin.
Jerikon kanssa olen vielä harkinnut, että voisi yrittää johonkin hakukokeeseen saada paikkaa loppuvuodesta, kun ei noita jälkikokeitakaan enää oikein ole. Maaston puolesta Jeriko olis silleen ainakin lähestulkoon valmis, mutta vielä ei olla tehty palkkaamattomuutta treeneissä ja treenejä on ollut tosi vähän nyt kesän ja varsinkin syksyn aikana. Pienistä hiontaa vaativista asioista huolimatta voisin kuvitella meneväni kokeeseen Jerikon kanssa, koska se on niin kokenut ja luotettava koira muuten, että en oikein usko sen hämmentyvän liikaa uusistakaan asioista kokeessa. Mutta katotaan nyt saataisko edes paikkaa..
Ukon kanssa mennään aaltoliikettä monessa asiassa. Kaksi askelta eteen ja yksi taakse. Tottiksissa näytti alkukesästä, että Ukko kestää laukaukset ihan hyvin seuruussa, mutta sitten kun otettiin paukkuja paikkamakuuseen, Ukko ampaisikin pystyyn ja meinasi häipyä paikalta. Seuraamisessa ollaan hiottu paikkaa ja vasemman jalan seuraamista ja aika hyvältä se on jo näyttänyt, Ukko on tuntunut tykkäävän harjoituksesta ja jopa nostattavan itseään. Mutta nyt se onkin taas vähän palannut omaan keskittymättömään jumikuplaansa, ei pidä kunnolla kontaktia vaan pitää päätä matalalla ja ikään kuin vaanii. Sellaista bortsun saalisjumittamista.
Ukon paukkuarkuus/paukkuongelma ja ylipäätään jumittamisongelmat huomioiden on motivaatio itsellä laskenut treenata sille tottista. Tätä ongelmasta toiseen kahlaamista ei vaan aina oikein jaksaisi. Immiltä tuli kuitenkin ihan kiva ajatus, että jos Ukolle alkaisikin tekemään FH-jälkeä. Ei menisi hukkaan opit jäljellä, tosin sen pitäis oppia olemaan tarkempi ja oppia luovuttamaan tietyllä tapaa. Täytyy tämä nyt pistää ihan tosissaan harkintaan, treenipeltoja varmaan saisi tästä ihan läheltä melko hyvinkin.
Agilityn talvikausi on alkanut ja sain Jerikolle ja Ukolle molemmille paikat Tommin ryhmästä. Kahdet treenit ollaan vasta ehditty käydä, mutta tästä se taas lähtee. Mun flunssan ja ajanpuutteen vuoksi on vetotreenit jäänyt nyt parin viikon ajan väliin. Ja paimennuksessa ei olla tehty oikein mitään, kun aika ja valoisa aikakaan ei enää oikein riitä ja lampaat on nyt ollut astutusporukoissaan. Taidan ottaa pässit pois tänä viikonloppuna, että jos sitä vaikka vähän saisi treenailtuakin.
Ensikotikissoja kävi ensimmäinen perhe katsomassa ja voipi olla, että Mökö löysi uuden kotinsa. :) Jeriko on ollut ihan hassu noiden Mantan ja Mökön kanssa. Se on ottanut niiden kesyttämisestä oman projektin ja on ollut lähes taukoamatta jossain niiden lähellä. Ja sitten se vaan rauhassa on siinä, heiluttelee välillä häntää ja on vaan tosi rauhallisena ja luotettavan oloisena. :D Manta varsinkin tuntuu luottavankin siihen todella hyvin, paljon paremmin kuin mitä meihin ihmisiin ja on jopa Jerikon suojista uskaltautunut katselemaan muakin olohuoneeseen. On se jännä. :D
Ukon suhteen on alkanut herätä epäily, että se ei ehkä kuule ihan normaalisti. Ensimmisen kerran huomasin ehkä joskus 1-2 vuotta sitten, että joskus kun sitä kutsui pihalla, se saattoi lähteä juoksemaan ihan väärään suuntaan. Silloin tällaiset oli kuitenkin ihan satunnaisia ja meni hönöilyn piikkiin. Nyt kesän aikana on tullut useita tilanteita joissa on ihan selkeästi herännyt epäily Ukon kuulosta. Esimerkiksi laidunta laajennellessa ja kun oltiin siellä Matin kanssa hommissa Ukko eksyi/katosi useita kertoja. Se on aina ennen pysynyt siinä lähellä, mutta nyt katosi eikä tullut hetkeen vaikka huudeltiin. Sitten kun se tuli näköpiiriin saattoi kutsusta lähteä taas juoksemaan poikittain väärään suuntaan ennen kuin tajusi missä ollaan. Sitten vielä jotenkin selkeimpänä merkkinä oli se, kun Matti lähti pihassa käymään ja Ukko meinas mennä mukana. Matti kielsi ja Ukko jäi maahan makaamaan noin 100-150m päähän musta. Kutsuin sitä, mutta se ei reagoinut mitenkään. Vasta kun käskytin Jerikon eteenpäin ja Ukosta ohi ja sitten kutsuin, niin Jerikon kääntymisen nähdessään Ukkokin kääntyi ja lähti heti tulemaan luokse "normaalisti".
Ei se varmastikaan umpikuuro ole, läheltä kuulee kyllä, mutta jotenkin tuntuu että kuulo on varmaan heikentynyt ainakin toispuoleisesti. Olin jo yhteydessä Hannes Lohen ryhmään missä tehdään tutkimusta aikuisiän kuuroudesta bordercollieilla ja Ukko otettaisiin tutkimukseen, mutta ei olla saatu vielä järjestettyä BAER-testausaikaa. Nyt mun töiden siirryttyä Hämeenlinnaan sen järjestäminenkin vähän hankaloitui, mutta elättelen toivoa että tässä loppu vuoden aikana se kuitenkin järjestyisi..
Jerikon kanssa olen vielä harkinnut, että voisi yrittää johonkin hakukokeeseen saada paikkaa loppuvuodesta, kun ei noita jälkikokeitakaan enää oikein ole. Maaston puolesta Jeriko olis silleen ainakin lähestulkoon valmis, mutta vielä ei olla tehty palkkaamattomuutta treeneissä ja treenejä on ollut tosi vähän nyt kesän ja varsinkin syksyn aikana. Pienistä hiontaa vaativista asioista huolimatta voisin kuvitella meneväni kokeeseen Jerikon kanssa, koska se on niin kokenut ja luotettava koira muuten, että en oikein usko sen hämmentyvän liikaa uusistakaan asioista kokeessa. Mutta katotaan nyt saataisko edes paikkaa..
Ukon kanssa mennään aaltoliikettä monessa asiassa. Kaksi askelta eteen ja yksi taakse. Tottiksissa näytti alkukesästä, että Ukko kestää laukaukset ihan hyvin seuruussa, mutta sitten kun otettiin paukkuja paikkamakuuseen, Ukko ampaisikin pystyyn ja meinasi häipyä paikalta. Seuraamisessa ollaan hiottu paikkaa ja vasemman jalan seuraamista ja aika hyvältä se on jo näyttänyt, Ukko on tuntunut tykkäävän harjoituksesta ja jopa nostattavan itseään. Mutta nyt se onkin taas vähän palannut omaan keskittymättömään jumikuplaansa, ei pidä kunnolla kontaktia vaan pitää päätä matalalla ja ikään kuin vaanii. Sellaista bortsun saalisjumittamista.
Ukon paukkuarkuus/paukkuongelma ja ylipäätään jumittamisongelmat huomioiden on motivaatio itsellä laskenut treenata sille tottista. Tätä ongelmasta toiseen kahlaamista ei vaan aina oikein jaksaisi. Immiltä tuli kuitenkin ihan kiva ajatus, että jos Ukolle alkaisikin tekemään FH-jälkeä. Ei menisi hukkaan opit jäljellä, tosin sen pitäis oppia olemaan tarkempi ja oppia luovuttamaan tietyllä tapaa. Täytyy tämä nyt pistää ihan tosissaan harkintaan, treenipeltoja varmaan saisi tästä ihan läheltä melko hyvinkin.
Agilityn talvikausi on alkanut ja sain Jerikolle ja Ukolle molemmille paikat Tommin ryhmästä. Kahdet treenit ollaan vasta ehditty käydä, mutta tästä se taas lähtee. Mun flunssan ja ajanpuutteen vuoksi on vetotreenit jäänyt nyt parin viikon ajan väliin. Ja paimennuksessa ei olla tehty oikein mitään, kun aika ja valoisa aikakaan ei enää oikein riitä ja lampaat on nyt ollut astutusporukoissaan. Taidan ottaa pässit pois tänä viikonloppuna, että jos sitä vaikka vähän saisi treenailtuakin.
Ensikotikissoja kävi ensimmäinen perhe katsomassa ja voipi olla, että Mökö löysi uuden kotinsa. :) Jeriko on ollut ihan hassu noiden Mantan ja Mökön kanssa. Se on ottanut niiden kesyttämisestä oman projektin ja on ollut lähes taukoamatta jossain niiden lähellä. Ja sitten se vaan rauhassa on siinä, heiluttelee välillä häntää ja on vaan tosi rauhallisena ja luotettavan oloisena. :D Manta varsinkin tuntuu luottavankin siihen todella hyvin, paljon paremmin kuin mitä meihin ihmisiin ja on jopa Jerikon suojista uskaltautunut katselemaan muakin olohuoneeseen. On se jännä. :D
Ukon suhteen on alkanut herätä epäily, että se ei ehkä kuule ihan normaalisti. Ensimmisen kerran huomasin ehkä joskus 1-2 vuotta sitten, että joskus kun sitä kutsui pihalla, se saattoi lähteä juoksemaan ihan väärään suuntaan. Silloin tällaiset oli kuitenkin ihan satunnaisia ja meni hönöilyn piikkiin. Nyt kesän aikana on tullut useita tilanteita joissa on ihan selkeästi herännyt epäily Ukon kuulosta. Esimerkiksi laidunta laajennellessa ja kun oltiin siellä Matin kanssa hommissa Ukko eksyi/katosi useita kertoja. Se on aina ennen pysynyt siinä lähellä, mutta nyt katosi eikä tullut hetkeen vaikka huudeltiin. Sitten kun se tuli näköpiiriin saattoi kutsusta lähteä taas juoksemaan poikittain väärään suuntaan ennen kuin tajusi missä ollaan. Sitten vielä jotenkin selkeimpänä merkkinä oli se, kun Matti lähti pihassa käymään ja Ukko meinas mennä mukana. Matti kielsi ja Ukko jäi maahan makaamaan noin 100-150m päähän musta. Kutsuin sitä, mutta se ei reagoinut mitenkään. Vasta kun käskytin Jerikon eteenpäin ja Ukosta ohi ja sitten kutsuin, niin Jerikon kääntymisen nähdessään Ukkokin kääntyi ja lähti heti tulemaan luokse "normaalisti".
Ei se varmastikaan umpikuuro ole, läheltä kuulee kyllä, mutta jotenkin tuntuu että kuulo on varmaan heikentynyt ainakin toispuoleisesti. Olin jo yhteydessä Hannes Lohen ryhmään missä tehdään tutkimusta aikuisiän kuuroudesta bordercollieilla ja Ukko otettaisiin tutkimukseen, mutta ei olla saatu vielä järjestettyä BAER-testausaikaa. Nyt mun töiden siirryttyä Hämeenlinnaan sen järjestäminenkin vähän hankaloitui, mutta elättelen toivoa että tässä loppu vuoden aikana se kuitenkin järjestyisi..
sunnuntai 9. lokakuuta 2016
Talkoiden täyteinen viikonloppu
Huh, onpa ollut taas viikonloppu. Omia koiria en ole ehtinyt juurikaan treenata, mutta sen verran Jerikoa kuitenkin, että tehtiin perjantaina nopeasti tasamaanoutoa pari toistoa ja sitten hyppynoutoa. Tasamaanouto tehtiin erityispitkällä etäisyydellä ja tuli hyvin voimaa ja vauhtia suoritukseen. :) Hyppynoudossa tehtiin 90cm-1m-1m-90cm. Ehkä tuossakin oli yksi toisto jo liikaa, mutta halusin kokeilla muuttuisiko metrin hyppy toisella toistolla. 90 cm meni puhtaasti, metrissä koski esteeseen mennen tullen molemmilla toistoilla, mutta pääasia oli mielentila! Jeriko ei arkaillut yhtään ja karkasi (!) metrin hypylle. :D
Eilen oltiin talkoissa Nietosvaaran tilalla paimennuksen tuplahakukisoissa. Olipa mielenkiintoista! :) Meidän homma oli pitää tuplahaussa ensimmäistä porukkaa tietyllä alueella samalla, kun suorittava koira oli hakemassa toista lammasporukkaa. Jeriko teki mielestäni hyvää työtä, se on niin luotettava. :) Lisäksi sillä tuntui uskottavuus riittävän helposti texel-mammojen kanssa ja pystyi hyvin etäältäkin kertomaan, että parempi pysyä siellä.
Puolivälitauon jälkeen otin Ukon hommiin ja sekin kyllä hoiti hommaansa hyvin, vaikka yhdessä kohtaa pelkäsin, että se nolaa mut totaalisesti. :D Lammasporukka oli lähdössä juoksemaan pois alueelta ja laitoin Ukon flänkkäämään. Se lähti todella vauhdilla ja päättäväisesti flänkille, vähän silleen "korvat kiinni" -tyylillä eikä sitten mennytkään maahan kun käskin. Juoksin perään ja yritin häiritsemättä suorittavaa koiraa sihistä "lie downia" uskottavasti Ukolle samalla peläten, että se on päättänyt nyt juosta vaan tasapainoon ja tuoda lampaat mulle sanoin mitä sanoin. :D No, niinhän se juoksi tasapainoon, mutta siis vedon vastaiseen tasapainoon ja pysäytti vaan lampaat päättäväisesti. Huh! :D
Tänään oli Tavesin jälkikoe, jossa olin koetoimitsijana. Vähän ressiä näistä järjestelyistä on ollut, mutta itse koepäivänä kaikki meni kyllä aikas lailla putkeen ja Jani Heinilä on niin mukava tuomari, ettei tarvitse itsekään stressata. :) Nyt on yksi vastuutehtävä jätetty taakse, niin vähän helpottaa taas mun kiireitä ja paineita.
Loppukevennykseksi lampaiden riemua, kun ne pääsi parin viikon sisälläolon jälkeen ulos. ;)
Eilen oltiin talkoissa Nietosvaaran tilalla paimennuksen tuplahakukisoissa. Olipa mielenkiintoista! :) Meidän homma oli pitää tuplahaussa ensimmäistä porukkaa tietyllä alueella samalla, kun suorittava koira oli hakemassa toista lammasporukkaa. Jeriko teki mielestäni hyvää työtä, se on niin luotettava. :) Lisäksi sillä tuntui uskottavuus riittävän helposti texel-mammojen kanssa ja pystyi hyvin etäältäkin kertomaan, että parempi pysyä siellä.
Puolivälitauon jälkeen otin Ukon hommiin ja sekin kyllä hoiti hommaansa hyvin, vaikka yhdessä kohtaa pelkäsin, että se nolaa mut totaalisesti. :D Lammasporukka oli lähdössä juoksemaan pois alueelta ja laitoin Ukon flänkkäämään. Se lähti todella vauhdilla ja päättäväisesti flänkille, vähän silleen "korvat kiinni" -tyylillä eikä sitten mennytkään maahan kun käskin. Juoksin perään ja yritin häiritsemättä suorittavaa koiraa sihistä "lie downia" uskottavasti Ukolle samalla peläten, että se on päättänyt nyt juosta vaan tasapainoon ja tuoda lampaat mulle sanoin mitä sanoin. :D No, niinhän se juoksi tasapainoon, mutta siis vedon vastaiseen tasapainoon ja pysäytti vaan lampaat päättäväisesti. Huh! :D
Tänään oli Tavesin jälkikoe, jossa olin koetoimitsijana. Vähän ressiä näistä järjestelyistä on ollut, mutta itse koepäivänä kaikki meni kyllä aikas lailla putkeen ja Jani Heinilä on niin mukava tuomari, ettei tarvitse itsekään stressata. :) Nyt on yksi vastuutehtävä jätetty taakse, niin vähän helpottaa taas mun kiireitä ja paineita.
Loppukevennykseksi lampaiden riemua, kun ne pääsi parin viikon sisälläolon jälkeen ulos. ;)
torstai 6. lokakuuta 2016
Ensikotikissat
Viime perjantaina meille tuli neljä uutta ensikotikissaa Kisu ry:ltä. Edellisistä hoitokissoista Mauritzista ja Lissusta olen saanut hyviä kuulumisia ja on ollut kiva kuulla, että molemmilla menee uusissa kodeissaan jopa paremmin kuin meillä. Ne on todella löytäneet omat paikkansa. :)
No mutta, nyt meille tuli sitten pennut Mimmi ja Ninni (joista Ninni onkin itse asiassa ilmeisestikin poika), jotka on jo vähän rohkeampia/sosiaalisempia. Mimmi on noin 12 viikon ikäinen ja se on löytynyt jostain kadulta tosi huonossa kunnossa. Nyt se on jo sosiaalinen ja villi tuulispää. :)
Ninni on otettu talteen jonkun maatilan ympäristöstä ja sekin on ollut alkuun aika huonossa kunnossa, korvapunkkeja on ollut yms. Ninnillä on ollut myös silmätulehdusta, johon se on saanut meilläkin lääkettä ja on nyt paranemassa hyvin. Ninni-poikakin on veikeä ja leikkisä kaveri, joskin hieman rauhallisempi kuin Mimmi. Hieman rauhallisempi luonne johtaa myös siihen, että Ninni-poika tulee jo hyvin juttuun sekä meidän koirien että kissojen (lähinnä Lalli ja Pikkels) kanssa.
Sitten meille tuli emä ja pentu Manta ja Mökö. Nämä on myös ulkoa otettu talteen, mutta toisin kuin edelliset, nämä oranssit karvakaverit on vielä kovin arkoja. Tässä saa sitten itse pistää parastaan, että saa aremmat kaverit luottamaan ihmiseen. Hyvää edistystä on kyllä jo tapahtunut, kun molemmat nukkuu öitä olohuoneen sohvalla ja on jäänyt mun noustua vielä hetkeksi siihen eikä heti luiki piiloon. Mököä olen myös lahjonut broilerin sydämellä, joka on lähtenyt ihan hyvin maistumaan. Manta ei kyllä vielä suostu syömään mun läsnäollessa. Eiköhän ne siitä, kun saavat mallia rohkeammista kavereista ja hyviä kokemuksia. :)
Koirat suhtautuu tosi hyvin uusiin kissoihin ja erityisesti Jeriko on näitä arempia kissoja kohtaan tosi kiinnostunut. Makoilee pitkiä aikoja jossain sängyn vieressä katselemassa, heiluttelee välillä häntää ja antaa kaikkia mahdollisia ystävällisiä eleitä. Ja kun se kuitenkin käyttäytyy tosi rauhallisesti ja ilmiselvän ystävällisesti eikä silleen kyttää negatiivisessa mielessä, niin ilmeisesti se jotenkin toimiikin. Näin nimittäin tossa hetki sitten sohvalta ylös noustessa, että makuuhuoneessa Jeriko makasi sängyn edessä ja noin metrin päästä lattialta mut nähdessään sängyn alle sujahti Manta. Jeriko ilmeisestikin on saanut näiden arkojenkin luottamuksen jo aika hyvin. :)
No mutta, nyt meille tuli sitten pennut Mimmi ja Ninni (joista Ninni onkin itse asiassa ilmeisestikin poika), jotka on jo vähän rohkeampia/sosiaalisempia. Mimmi on noin 12 viikon ikäinen ja se on löytynyt jostain kadulta tosi huonossa kunnossa. Nyt se on jo sosiaalinen ja villi tuulispää. :)
Mimmi a.k.a. Tuulispää |
Ninni on otettu talteen jonkun maatilan ympäristöstä ja sekin on ollut alkuun aika huonossa kunnossa, korvapunkkeja on ollut yms. Ninnillä on ollut myös silmätulehdusta, johon se on saanut meilläkin lääkettä ja on nyt paranemassa hyvin. Ninni-poikakin on veikeä ja leikkisä kaveri, joskin hieman rauhallisempi kuin Mimmi. Hieman rauhallisempi luonne johtaa myös siihen, että Ninni-poika tulee jo hyvin juttuun sekä meidän koirien että kissojen (lähinnä Lalli ja Pikkels) kanssa.
Sitten meille tuli emä ja pentu Manta ja Mökö. Nämä on myös ulkoa otettu talteen, mutta toisin kuin edelliset, nämä oranssit karvakaverit on vielä kovin arkoja. Tässä saa sitten itse pistää parastaan, että saa aremmat kaverit luottamaan ihmiseen. Hyvää edistystä on kyllä jo tapahtunut, kun molemmat nukkuu öitä olohuoneen sohvalla ja on jäänyt mun noustua vielä hetkeksi siihen eikä heti luiki piiloon. Mököä olen myös lahjonut broilerin sydämellä, joka on lähtenyt ihan hyvin maistumaan. Manta ei kyllä vielä suostu syömään mun läsnäollessa. Eiköhän ne siitä, kun saavat mallia rohkeammista kavereista ja hyviä kokemuksia. :)
Mökö |
Manta |
Koirat suhtautuu tosi hyvin uusiin kissoihin ja erityisesti Jeriko on näitä arempia kissoja kohtaan tosi kiinnostunut. Makoilee pitkiä aikoja jossain sängyn vieressä katselemassa, heiluttelee välillä häntää ja antaa kaikkia mahdollisia ystävällisiä eleitä. Ja kun se kuitenkin käyttäytyy tosi rauhallisesti ja ilmiselvän ystävällisesti eikä silleen kyttää negatiivisessa mielessä, niin ilmeisesti se jotenkin toimiikin. Näin nimittäin tossa hetki sitten sohvalta ylös noustessa, että makuuhuoneessa Jeriko makasi sängyn edessä ja noin metrin päästä lattialta mut nähdessään sängyn alle sujahti Manta. Jeriko ilmeisestikin on saanut näiden arkojenkin luottamuksen jo aika hyvin. :)
sunnuntai 2. lokakuuta 2016
Paimennuskisakauden päätös
Nyt on päivitykset vähän jäänyt. Lähdetään nyt kuitenkin tämän viikonlopun tapahtumista. Nyt kisattiin Forssassa paimennuksessa, joka oli ainakin meidän osalta viimeiset tämän kauden kisat. Ensi lauantaina ollaan vaan talkoissa kisoissa.
Eilen kisattiin 1- ja 2-luokissa. Ukon kanssa startattiin nyt ekaa kertaa 2-luokassa. Kisapaikka oli uusi, siellä ei ole siis kisoja aiemmin järjestetty. Lampaat oli vissiin alemmissa luokissa lähinnä puhtaita kainuunharmaita. Muuten tilalla oli sitten myös texeleitä ja jotain risteytyksiä, joita sitten käytettiin tänään 3-luokan kisoissa. Lampaat oli enemmän tottunut kai kelpieisiin, mutta ei ne mitenkään hulluna bortsujakaan pelännyt. Itse asiassa, kun koira käsitteli niitä hyvin, toimi nuo lampaat todella kauniisti, joten ei voi valittaa laisinkaan.
Sen verran herkkiä ne kuitenkin oli ja vetoja moneen paikkaan, että Ukko meni vähän omiin tiloihinsa niiden kanssa, koki selvästi suurta tarvetta itse vaan kontrolloida niitä jotta ne ei karkaa, eikä ottanut mitään käskyjä ennen kuin vasta ihan lähellä. Hakukaari oli ihan kelvollinen 17/20, nosto 4/10 ja kuljetus ohjaajalle sitten enää 3/20. Tolpan kierron jälkeen saatiin lampaat vähän paremmin hallintaan, mutta sitten taas ajoporttien jälkeen ne lähti juoksemaan kohti tulovarikkoa. Ukko vähän kyseli liikaa multa lupaa lähteä kaarelle vaikka kyllä käskyä sille huusin, ja lampaat ehti liian kauaksi ja pienten "melkein saatiin tilanne haltuun" tilanteiden jälkeen lampaat pääsi karkaamaan varikolle.
Ongelmana siis lähinnä se, että heti kun Ukko koki, että tässä on vaara menettää lampaat, se ei pysty ottamaan käskyjä. Ylipäätään se ei ole kovin aulis yhteistyöhön eikä silleen miellyttämisenhaluinen ja herkästi ne korvat tosiaan menee lukkoon haastavissa tilanteissa. Mutta ei auta muuta jatkaa treenejä.
Tänään oli sitten 3-luokan vuoro. Oltiin Jerikon kanssa ekana lähtövuorossa, koska mun piti päästä lähtemään agilitykoulutukseen, mutta tuomarina toiminut Kari Kotikoski ajoi ensin 0-radan koiransa Sammyn kanssa. Näytti kyllä todella hienosti mallia meille kisaajille, että sen kun olis pystynyt tekemään perässä. :D
Aamu oli tosi kylmä ja sumu sankkaa. Kisojen aloitusta venytettiin, jotta sumu hälvenisi, mutta Jerikon rataa ennen sumu viimeisen kerran vielä hieman tiivistyi ja tolpalle mennessä ensin vähän tiirailin sumuun, että näkyykö siellä joku ihminen, että ollaanko lampaita tuomassa hakutolpalle. Tolpalla sitten näin, että lampaat siellä on, joten ei muuta kun lähettämään Jerikoa. Matka tuntui sumun vuoksi erityisen pitkältä ja Jerikon pinkoessa tunsin (sydämen hakkaamisen lisäksi) ylpeyttä Jerikosta. On se vaan hieno koira. :) Hakukaaresta 19/20, nostosta 8/10 ja ohjaajalle kuljetuksesta 14/20, hieman offline.
Lampaat oli kyllä kivat ja Jeriko pärjäsi niiden kanssa ihan hyvin. Ei siis pelännyt Jerikoa mitenkään erityisen paljoa ja Jeriko oli rento tehdessään ja teki kyllä parastaan. :) Pieniä teknisiä virheitä itsellä ohjaamisessa, kun ei vielä osaa niitä linjoja katsoa ja ennakoida sopivasti, mutta kyllä tässä kehitytään. Kuitenkin kohtuullisen hyvin meni ajo ja siitä 12/30. Jako oli vähän roiskaisu multa, en ihan loppuun asti rakennellut tilannetta vaan kutsuin Jerikon pieneen väliin, jossa lampaat ei ollut ihan selvästi päättänyt, että kuka lähtis mihin suuntaan. Niinpä mun suunnitteleman kahden porukkaan suikkasi vielä yksi ylimääräinen lisää mukaan ja vaihdoin vauhdissa taakse jäävään kahteen. Ei siis mikään nätti oppikirjajako, kun ei lopulta otettu sitä porukkaa mitä alunperin suunnittelin ja tästä 2/10. Sitten kävi vielä niin, että tämä toinen porukka otti jalat alleen kohti poistovarikkoa. Pistin Jerikon kaarelle perään ja hienosti se menikin, siihen voi kyllä aina luottaa ettei mene mikään saalisvietti päälle vaikka olisi kuinka kiire, eikä se koe kovassa kiireessäkään tarvetta purra. :) No mutta, enpä sitten huomannut, että takana oleva porukka oli myös lähtenyt kohti lähtövarikkoa ja oli jo ehtinyt siinä vaiheessa puoleen väliin peltoa ja tuomari keskeytti radan.
Mutta olen siis todella tyytyväinen. :) Tämä oli selvästi kesän paras 3-luokan rata tänä kesänä, joten olemme kehittyneet ja oikealla tiellä. Olen tyytyväinen, että uskalsin nostaa Jerikon 3-luokkaan enkä pelännyt ennakko-odotuksia. Sukulinjaan katsomatta Jeriko tekee kyllä hienoa työtä ja olen siitä kovin ylpeä. :)
Paimennuskisojen jälkeen ajettiin suoraan SDP:lle Santtu Stenbergin agilitykoulutusta varten. Santtu oli tehnyt kivan radan ja taas tuli hyviä havaintoja jatkoon. Mulle on selvästikin jotenkin haastavaa pitää rytmi ja fiilis kontaktiesteiden, erityisesti keinun jälkeen, joten sitä tarvii muistaa treenailla. Samoin pituus ja sen itsenäinen suorittaminen pääsi treenilistalle. Ukon kanssa pitää muistaa olla itse mahdollisimman aktiivinen ja esimerkiksi kepeillä taputtaminen rytmitti ja nostatti Ukkoa. Jotenkin on tuntunut, että en haluaisi "joutua taputtamaan" kepeillä, mutta Santtu totesi siihen hyvin, että en mä radalla ole tullut esiintymään kellekään radan ulkopuoliselle ihmiselle vaan koiralleni. Toisella vuorolla Jerikon kanssa saatiin tehtyä se lähes täydellinen rata, fiilis oli aivan mahtava ja parasta oli, kun sai vielä kehuja Santulta ettei siinä jäänyt oikein mitään korjattavaa. Ollaan kuulemma myös kehitytty kovasti parin vuoden takaiseen ja se on aina hieno kuulla. :)
Eilen kisattiin 1- ja 2-luokissa. Ukon kanssa startattiin nyt ekaa kertaa 2-luokassa. Kisapaikka oli uusi, siellä ei ole siis kisoja aiemmin järjestetty. Lampaat oli vissiin alemmissa luokissa lähinnä puhtaita kainuunharmaita. Muuten tilalla oli sitten myös texeleitä ja jotain risteytyksiä, joita sitten käytettiin tänään 3-luokan kisoissa. Lampaat oli enemmän tottunut kai kelpieisiin, mutta ei ne mitenkään hulluna bortsujakaan pelännyt. Itse asiassa, kun koira käsitteli niitä hyvin, toimi nuo lampaat todella kauniisti, joten ei voi valittaa laisinkaan.
Sen verran herkkiä ne kuitenkin oli ja vetoja moneen paikkaan, että Ukko meni vähän omiin tiloihinsa niiden kanssa, koki selvästi suurta tarvetta itse vaan kontrolloida niitä jotta ne ei karkaa, eikä ottanut mitään käskyjä ennen kuin vasta ihan lähellä. Hakukaari oli ihan kelvollinen 17/20, nosto 4/10 ja kuljetus ohjaajalle sitten enää 3/20. Tolpan kierron jälkeen saatiin lampaat vähän paremmin hallintaan, mutta sitten taas ajoporttien jälkeen ne lähti juoksemaan kohti tulovarikkoa. Ukko vähän kyseli liikaa multa lupaa lähteä kaarelle vaikka kyllä käskyä sille huusin, ja lampaat ehti liian kauaksi ja pienten "melkein saatiin tilanne haltuun" tilanteiden jälkeen lampaat pääsi karkaamaan varikolle.
Ongelmana siis lähinnä se, että heti kun Ukko koki, että tässä on vaara menettää lampaat, se ei pysty ottamaan käskyjä. Ylipäätään se ei ole kovin aulis yhteistyöhön eikä silleen miellyttämisenhaluinen ja herkästi ne korvat tosiaan menee lukkoon haastavissa tilanteissa. Mutta ei auta muuta jatkaa treenejä.
Tänään oli sitten 3-luokan vuoro. Oltiin Jerikon kanssa ekana lähtövuorossa, koska mun piti päästä lähtemään agilitykoulutukseen, mutta tuomarina toiminut Kari Kotikoski ajoi ensin 0-radan koiransa Sammyn kanssa. Näytti kyllä todella hienosti mallia meille kisaajille, että sen kun olis pystynyt tekemään perässä. :D
Aamu oli tosi kylmä ja sumu sankkaa. Kisojen aloitusta venytettiin, jotta sumu hälvenisi, mutta Jerikon rataa ennen sumu viimeisen kerran vielä hieman tiivistyi ja tolpalle mennessä ensin vähän tiirailin sumuun, että näkyykö siellä joku ihminen, että ollaanko lampaita tuomassa hakutolpalle. Tolpalla sitten näin, että lampaat siellä on, joten ei muuta kun lähettämään Jerikoa. Matka tuntui sumun vuoksi erityisen pitkältä ja Jerikon pinkoessa tunsin (sydämen hakkaamisen lisäksi) ylpeyttä Jerikosta. On se vaan hieno koira. :) Hakukaaresta 19/20, nostosta 8/10 ja ohjaajalle kuljetuksesta 14/20, hieman offline.
Lampaat oli kyllä kivat ja Jeriko pärjäsi niiden kanssa ihan hyvin. Ei siis pelännyt Jerikoa mitenkään erityisen paljoa ja Jeriko oli rento tehdessään ja teki kyllä parastaan. :) Pieniä teknisiä virheitä itsellä ohjaamisessa, kun ei vielä osaa niitä linjoja katsoa ja ennakoida sopivasti, mutta kyllä tässä kehitytään. Kuitenkin kohtuullisen hyvin meni ajo ja siitä 12/30. Jako oli vähän roiskaisu multa, en ihan loppuun asti rakennellut tilannetta vaan kutsuin Jerikon pieneen väliin, jossa lampaat ei ollut ihan selvästi päättänyt, että kuka lähtis mihin suuntaan. Niinpä mun suunnitteleman kahden porukkaan suikkasi vielä yksi ylimääräinen lisää mukaan ja vaihdoin vauhdissa taakse jäävään kahteen. Ei siis mikään nätti oppikirjajako, kun ei lopulta otettu sitä porukkaa mitä alunperin suunnittelin ja tästä 2/10. Sitten kävi vielä niin, että tämä toinen porukka otti jalat alleen kohti poistovarikkoa. Pistin Jerikon kaarelle perään ja hienosti se menikin, siihen voi kyllä aina luottaa ettei mene mikään saalisvietti päälle vaikka olisi kuinka kiire, eikä se koe kovassa kiireessäkään tarvetta purra. :) No mutta, enpä sitten huomannut, että takana oleva porukka oli myös lähtenyt kohti lähtövarikkoa ja oli jo ehtinyt siinä vaiheessa puoleen väliin peltoa ja tuomari keskeytti radan.
Mutta olen siis todella tyytyväinen. :) Tämä oli selvästi kesän paras 3-luokan rata tänä kesänä, joten olemme kehittyneet ja oikealla tiellä. Olen tyytyväinen, että uskalsin nostaa Jerikon 3-luokkaan enkä pelännyt ennakko-odotuksia. Sukulinjaan katsomatta Jeriko tekee kyllä hienoa työtä ja olen siitä kovin ylpeä. :)
Paimennuskisojen jälkeen ajettiin suoraan SDP:lle Santtu Stenbergin agilitykoulutusta varten. Santtu oli tehnyt kivan radan ja taas tuli hyviä havaintoja jatkoon. Mulle on selvästikin jotenkin haastavaa pitää rytmi ja fiilis kontaktiesteiden, erityisesti keinun jälkeen, joten sitä tarvii muistaa treenailla. Samoin pituus ja sen itsenäinen suorittaminen pääsi treenilistalle. Ukon kanssa pitää muistaa olla itse mahdollisimman aktiivinen ja esimerkiksi kepeillä taputtaminen rytmitti ja nostatti Ukkoa. Jotenkin on tuntunut, että en haluaisi "joutua taputtamaan" kepeillä, mutta Santtu totesi siihen hyvin, että en mä radalla ole tullut esiintymään kellekään radan ulkopuoliselle ihmiselle vaan koiralleni. Toisella vuorolla Jerikon kanssa saatiin tehtyä se lähes täydellinen rata, fiilis oli aivan mahtava ja parasta oli, kun sai vielä kehuja Santulta ettei siinä jäänyt oikein mitään korjattavaa. Ollaan kuulemma myös kehitytty kovasti parin vuoden takaiseen ja se on aina hieno kuulla. :)
sunnuntai 18. syyskuuta 2016
FI AVA Jeriko
Otsikkokin sen jo kertoo, mutta mennään silti kronologisessa järjestyksessä. ;) Lauantaina startattiin Jerikon kanssa ekaa kertaa agilityn SM-kisojen jälkeen. Yhdet alueellisen valkun treenit on tainnut mahtua toukokuun jälkeen tähän väliin. Radat meni ihan jees, mutta se viimeinen silaus vähän niin kuin puuttui. Tommi Raita-Aho oli tuomarikokelaana tehnyt radat, Henri Luomala ylituomarina.
Ekalta radalta tuloksena 5. Rata meni ihan hienosti siihen asti, kun päätin sitten tehdä keinulla persjätön. En edes oikein musta missä vaiheessa sen päätin, en tainnut rataantutustumisessa sitä niin harjoitella. Eikä Jeriko sitten pysynyt keinun kontaktilla vaan lähti mun liikkeen mukaan ja mä persjättäessä kadotin koiran. Sain vielä Jerikon siitä hypystä yli ja se jopa kääntyi takaaleikkauksella ihan jees, mutta sitten oli rytmi kateissa ja rima tippui ennen puomia. Tuon pikku kaarroksen kanssa etenemä 4,11 m/s ja aika -4,49.
Toinen eilisen rata meni ehkä silleen sujuvammin, mutta 10 sieltä silti tuli. Ennen keinua tippui rima. En voi kyllä sanoa olleeni Jerikon tiellä, mutta ehkä sille tuli kiire ja nyt sitten rima vaan tippui. Keinulla Jeriko ei malttanut mennä kontaktialueelle asti vaan ennakoi mun liikettä ja karkasi keinulta ennen aikojaan ja tästä toinen virhe. Muuten meni ihan kivasti, etenemä 4,22 m/s, aika -5,88.
Tänään olin sitten ilmoittanut molemmat pojat kisaan. Nyt meni niin hienosti molemmilla, että on todella harmi, ettei videota yhdeltäkään radalta otettu. Tuomarina tänään Jari Suomalainen.
Jeriko starttasi radoille ekana, mikä on tietty aika jännä paikka, mutta toisaalta on siinä hyvätkin puolensa, kun ei nimenomaan ehdi katsomaan muiden ratoja. Tekee vaan sitä omaa juttuaan. :) Ja niin me tehtiinkin. Rata oli ehkä just sopivan kinkkinen ja kiemurainen, että siinä sai todella yrittää parastaan ja kun Jeriko vielä karkasi puomin kontaktilta (nyt ei oo Jeriko kyllä pysähtymisestä kuullutkaan tänä viikonloppuna), niin olin myöhässä takaakierrolle ennen A:ta, mutta Jeriko onneksi kiltisti otti lähetyksestä ja käsky-sanasta takaakierron. :) En uskaltanut jäädä jännäämään muita tuloksia, tein Ukon suorituksen ja sitten jäähdyttelylenkille, mutta sieltä palatessa oli huikea uutinen: Jeriko oli voittanut radan, sai agilitysertin ja näin ollen siitä tuli FI-AVA!! :)) Etenemä mutkikkaalla radalla 4,43 m/s ja aika -9,52. Huikeaa!! Mun supermies. :)
Ukko sitten luokan loppuvaiheessa samalle radalle. Ukon kanssa löytyi kans tosi hyvä fiilis, mutta keppivirhe tuli vaikeassa avokulmassa renkaalta kepeille. Joku rima myös helähti, mutta tuloksesta päätellen ei tippunut. ;) Mutta tehtiin koko ajan samaa rataa, oltiin hyvässä rytmissä eikä keppivirhekään latistanut Ukon fiilistä, upeaa! :)
Toisena ratana tänään hyppäri. Jerikon kanssa taas lähdettiin ekana. Rataantutustumisessa päätin tehdä kolmannelle esteelle persjätön ja vähän kattelin, että eipä kyllä kukaan muu sellaista mieti ja varmaan pitää mua ihan hulluna, mutta koska tiesin sen toimivan Jerikolle hyvin ja antavan hyvää vauhtia niin sen tein. Se toimikin kyllä tosi hyvin ja koko rata meni todella hienolla flow'lla, kaikki vaan onnistui niin upeasti ja Jeriko teki niin hienosti töitä. Olis tullut upea nolla, mutta enpä ollut tajunnut tokavikana olevan putken syöttävän vähän ohi okserista enkä kutsunut Jerikoa mitenkään ja se ampaisi okserin ohi palkalle. :D Eihän tää mikään eka ollut laatuaan vikan esteen ohituksissa, mutta enpä muistanut pitkän kisatauon jälkeen olla tarkkana tuossa.
Ukollakin tämä rata meni upeasti. Persjättöä en Ukolle tehnyt, koska en halunnut ottaa riskiä, että meille tulee katkos yhteisymmärrykseen vaan halusin nyt pedata kaikki mahdollisuudet onnistua. Ukolle noi persjätöt ei ole niin luontevia kuin Jerikolle. Tein siis samaan kohtaan valssin, mutta muuten ohjasin hyvin samaan tyyliin ja Ukko suorastaan liisi ja kaahasi radalla! WAU! Se oli niin upeaa olla tuossa flow-tunteessa Ukon kanssa! Varmaan ainutkertaista kun aina on ollut jotain töks-kohtia. Tähän iso sydän! Sitten neljänneksi viimeiselle esteelle tuli hylky, kun Ukko oli jo lukinnut esteen suoraan ja vaikka rynnin siihen kädellä ohjaamaan takaakiertoa, niin kainalosta vielä mahtui hypyn hyppämään suoraan. :P Aivan mahtavaa menoa kuitenkin oli ja olen edelleen aivan innoissani tästä Ukon uudesta menosta. Toivon mukaan jatkuu tällaisen! :))
Päivän positiivisina myös muutama todella mieltä lämmittävä kommentti tältä päivältä. Eräs tuli ekan radan rataantutustumisessa kysymään multa, että miten meinaan ohjata alun, kun hän on katsonut mun menoa molempien koirieni kanssa ja ohjaan kuulemma niin kauniisti, että hän haluaisi oppia tekemään samanlaisia ohjausvalintoja. :) Sitten toinen kehui jälkikäteen meidän ratoja ja sanoi jotenkin, että kiinnitti huomiota kuinka mä hymyilin jo radalle tullessa, että ei ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota, että olenko mä yleensäkin niin rento. Ja tänään fiilis molempien kanssa oli kyllä aivan mahtava. Toi fiilis on niin kullan arvoinen. Se tekee harrastamisesta harrastamisen arvoista. Ei ne tittelit, vaikka kivojahan nekin on. ;) Ja sitten vielä kolmantena kommenttina yksi Kisu ry:n tuttu joka oli ollut agilitykisoja katsomassa sanoi, että hän oli ihaillut kauempaa kuinka ennen ratoja keskityin kumpaankin koiraan ja loin niihin yhteyttä.
Jotenkin nää kommentit oli todella tän päivän suola. Kirsikka kakun päällä ja sokeri pohjalla. Vähän niin kuin PK piirinmestisten "positiivisin tottis"-palkinto. Juuri tuollaisen fiiliksen toivoisinkin välittyvän meistä. Tuolta sen kuuluu tuntua ja näyttää. Olen aivan älyttömän tyytyväinen molempiin poikiin. Harrastajan huippuhetkiä tällaiset kommentit ja vielä sitten tuo valioituminen. :)) Voisin vaikka haljeta tyytyväisyydestä. :)
Ekalta radalta tuloksena 5. Rata meni ihan hienosti siihen asti, kun päätin sitten tehdä keinulla persjätön. En edes oikein musta missä vaiheessa sen päätin, en tainnut rataantutustumisessa sitä niin harjoitella. Eikä Jeriko sitten pysynyt keinun kontaktilla vaan lähti mun liikkeen mukaan ja mä persjättäessä kadotin koiran. Sain vielä Jerikon siitä hypystä yli ja se jopa kääntyi takaaleikkauksella ihan jees, mutta sitten oli rytmi kateissa ja rima tippui ennen puomia. Tuon pikku kaarroksen kanssa etenemä 4,11 m/s ja aika -4,49.
(c) Milja Haapamäki |
Tänään olin sitten ilmoittanut molemmat pojat kisaan. Nyt meni niin hienosti molemmilla, että on todella harmi, ettei videota yhdeltäkään radalta otettu. Tuomarina tänään Jari Suomalainen.
Jeriko starttasi radoille ekana, mikä on tietty aika jännä paikka, mutta toisaalta on siinä hyvätkin puolensa, kun ei nimenomaan ehdi katsomaan muiden ratoja. Tekee vaan sitä omaa juttuaan. :) Ja niin me tehtiinkin. Rata oli ehkä just sopivan kinkkinen ja kiemurainen, että siinä sai todella yrittää parastaan ja kun Jeriko vielä karkasi puomin kontaktilta (nyt ei oo Jeriko kyllä pysähtymisestä kuullutkaan tänä viikonloppuna), niin olin myöhässä takaakierrolle ennen A:ta, mutta Jeriko onneksi kiltisti otti lähetyksestä ja käsky-sanasta takaakierron. :) En uskaltanut jäädä jännäämään muita tuloksia, tein Ukon suorituksen ja sitten jäähdyttelylenkille, mutta sieltä palatessa oli huikea uutinen: Jeriko oli voittanut radan, sai agilitysertin ja näin ollen siitä tuli FI-AVA!! :)) Etenemä mutkikkaalla radalla 4,43 m/s ja aika -9,52. Huikeaa!! Mun supermies. :)
Ukko sitten luokan loppuvaiheessa samalle radalle. Ukon kanssa löytyi kans tosi hyvä fiilis, mutta keppivirhe tuli vaikeassa avokulmassa renkaalta kepeille. Joku rima myös helähti, mutta tuloksesta päätellen ei tippunut. ;) Mutta tehtiin koko ajan samaa rataa, oltiin hyvässä rytmissä eikä keppivirhekään latistanut Ukon fiilistä, upeaa! :)
Toisena ratana tänään hyppäri. Jerikon kanssa taas lähdettiin ekana. Rataantutustumisessa päätin tehdä kolmannelle esteelle persjätön ja vähän kattelin, että eipä kyllä kukaan muu sellaista mieti ja varmaan pitää mua ihan hulluna, mutta koska tiesin sen toimivan Jerikolle hyvin ja antavan hyvää vauhtia niin sen tein. Se toimikin kyllä tosi hyvin ja koko rata meni todella hienolla flow'lla, kaikki vaan onnistui niin upeasti ja Jeriko teki niin hienosti töitä. Olis tullut upea nolla, mutta enpä ollut tajunnut tokavikana olevan putken syöttävän vähän ohi okserista enkä kutsunut Jerikoa mitenkään ja se ampaisi okserin ohi palkalle. :D Eihän tää mikään eka ollut laatuaan vikan esteen ohituksissa, mutta enpä muistanut pitkän kisatauon jälkeen olla tarkkana tuossa.
Ukollakin tämä rata meni upeasti. Persjättöä en Ukolle tehnyt, koska en halunnut ottaa riskiä, että meille tulee katkos yhteisymmärrykseen vaan halusin nyt pedata kaikki mahdollisuudet onnistua. Ukolle noi persjätöt ei ole niin luontevia kuin Jerikolle. Tein siis samaan kohtaan valssin, mutta muuten ohjasin hyvin samaan tyyliin ja Ukko suorastaan liisi ja kaahasi radalla! WAU! Se oli niin upeaa olla tuossa flow-tunteessa Ukon kanssa! Varmaan ainutkertaista kun aina on ollut jotain töks-kohtia. Tähän iso sydän! Sitten neljänneksi viimeiselle esteelle tuli hylky, kun Ukko oli jo lukinnut esteen suoraan ja vaikka rynnin siihen kädellä ohjaamaan takaakiertoa, niin kainalosta vielä mahtui hypyn hyppämään suoraan. :P Aivan mahtavaa menoa kuitenkin oli ja olen edelleen aivan innoissani tästä Ukon uudesta menosta. Toivon mukaan jatkuu tällaisen! :))
Päivän positiivisina myös muutama todella mieltä lämmittävä kommentti tältä päivältä. Eräs tuli ekan radan rataantutustumisessa kysymään multa, että miten meinaan ohjata alun, kun hän on katsonut mun menoa molempien koirieni kanssa ja ohjaan kuulemma niin kauniisti, että hän haluaisi oppia tekemään samanlaisia ohjausvalintoja. :) Sitten toinen kehui jälkikäteen meidän ratoja ja sanoi jotenkin, että kiinnitti huomiota kuinka mä hymyilin jo radalle tullessa, että ei ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota, että olenko mä yleensäkin niin rento. Ja tänään fiilis molempien kanssa oli kyllä aivan mahtava. Toi fiilis on niin kullan arvoinen. Se tekee harrastamisesta harrastamisen arvoista. Ei ne tittelit, vaikka kivojahan nekin on. ;) Ja sitten vielä kolmantena kommenttina yksi Kisu ry:n tuttu joka oli ollut agilitykisoja katsomassa sanoi, että hän oli ihaillut kauempaa kuinka ennen ratoja keskityin kumpaankin koiraan ja loin niihin yhteyttä.
Jotenkin nää kommentit oli todella tän päivän suola. Kirsikka kakun päällä ja sokeri pohjalla. Vähän niin kuin PK piirinmestisten "positiivisin tottis"-palkinto. Juuri tuollaisen fiiliksen toivoisinkin välittyvän meistä. Tuolta sen kuuluu tuntua ja näyttää. Olen aivan älyttömän tyytyväinen molempiin poikiin. Harrastajan huippuhetkiä tällaiset kommentit ja vielä sitten tuo valioituminen. :)) Voisin vaikka haljeta tyytyväisyydestä. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)