sunnuntai 29. elokuuta 2010

Pään hakkaamista seinään

Nyt kyllä taas vaihteeksi ärsyttää niin hitosti ettei mitään rajaa. Tuntuu että kaikki menee ihan päin peetä, tai jos ei nyt ihan kaikki niin ei mikään erityisen hyvinkään suju eikä edistytä missään. Päin vastoin, tuntuu että Jeriko taantuu koko ajan.

Ensinnäkin jälki: Käytiin ensin oliko se nyt torstaina tekemässä jälkeä Tuijan kanssa. Ei se nyt ihan perseelleen mennyt mutta ei hyvinkään, Jeriko meinasi lähteä haahuilemaan jäljeltä melko kauaksi useampaan otteeseen, nää ei ollut mitään pikku tarkistuksia siis. Piti sitten ohjata takaisin jäljelle muutamaan otteeseen. Huonommin meni siis kuin aikaisemmin. Eilen tein myös jäljen isän naapurin kesanto-pellolle. Olosuhteet oli kyllä aika huonot: tuuli kovaa ja pellolla oli paljon kaatunutta heinää, ja kaiken kukkuraksi unohdin antaa jäljen vanheta. Se meni sitten ihan pyllylleen, koko ajan sai olla ohjaamassa, varmaan sitten tuuli puhalsi hajua jäljeltä mihin sattuu. Takaisinpäin kävellessä Jeriko kyllä keräsi herkkuja askelilta melko tarkasti. Olosuhteista suurelta osin kiinni, mutta ei silti mikään mieltä ylentävä harjoitus. Ei se paljon mieltä lämmitä jos koira jäljestää hyvin kun tullaan samaa jälkeä takaisinpäin, kun pointti olisi se että se jäljestäisi tarkasti ja hyvin mennessään jälkeä ensimmäistä kertaa! Tuntuu että minkäköhän takia mä päätäni hakkaan seinään kun en edes tiedä onko Jeriko lähtökohtaisesti mikään hyvä jälkikoira kun ei se ainakaan tarkka ole! Onko sitten järkeä yrittää väkisin opettaa sitä jäljestämään tarkasti kun se tarkkuus vaan ei tule sieltä?

Sitten nää perusjutut, ensinnäkin se helkkarin kapula! Yritin nyt harjoitella sitä vähän harvakseltaan niin että palkkasin sitä lelulla aina pidon jälkeen, ja tein korkeintaan kolme toistoa päivässä. Hyvin meni aluksi ja päästiin siitä eroon ettei joka harjoituksen alussa tarvitse lähteä ihan alkutekijöistä eli siitä että Jeriko ylipäätään ottaa sen suuhun ja siitä kohottaa kriteeriä, vaan voitiin ottaa yksi muutaman sekunnin pito suoraan ja siitä palkata. Mutta sitten taas tuli tää taantuminen, Jeriko vaan katsoo kapulaa surkeana tai kääntää pään pois, ei halua ottaa suuhunsa. Ottaa niin päähän!!! Mitä mä nyt teen väärin kun harjoituksia ja toistoja on tosi vähän eikä pitäisi kyllästyä, ja palkankin pitäisi olla sellainen mistä Jeriko tykkää. Missä siis vika tällä kertaa?? Niin turhauttavaa!

Myöskään luoksetuloa Jeriko ei vaan tajua, ei pysty ymmärtämään että pitäisi suoraan tulla. Seuraaminenkin kusee vaikka meni jo aikaisemmin ihan hyvin. Perus lenkkiluoksetulokin rakoilee taas, koko ajan Jeriko on tehnyt vähän sitä että sille pitää sanoa kovemmin että tulee luokse jos se näkee toisen koiran, nyt ei enää välitä vaikka kuinka tiukasti sanoisi, menee vaan! ;(

Aaargh! Pitäisi kai pitää joku kuukauden totaalinen treenitauko, jos tota koiraakin alkaisi sitten edes vähän kiinnostamaan! Jeriko on niin kovapäinen! Ja tuntuu ettei sillä kyllä edes kauheesti ole mitään miellyttämishalua. Eikä suurempaa kiinnostusta treenaamiseenkaan vaikka kuinka on yrittänyt pitää kivoina ja lyhyinä. Välillä tuntuu että Jeriko on kaikkea muuta kuin mitä sivulliset bortsusta ajattelee (helppo, miellyttämishaluinen, työnarkomaani, ohjaajapehmeä ja mitä niitä kaikkia nyt on...)! Mutta ehkä sillä on vaan (erityisen?) vaikea murrosikä ja tää kaikki taantuminen, keskittymisvaikeus ja kovapäisyys johtuu siitä..? Sais nyt äkkiä mennä ohitse että pääsis jossain eteenpäinkin eikä kaikki jo opittu vaan menis taaksepäin! ;(

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Tuhlaaja-Lallin paluu

Niin saatiin sitten Lallikin vihdoin turvallisesti kotiin. Kymmenen aikaan illalla isä soitteli ja sanoi että Lalli on näkyvissä ja ihan 3 metrin päällä kuusen alla, näki sen kun meinasi viedä loukkuun tuoretta ruokaa. Lähdettiin sitten heti ajamaan Pälkäneelle, mutta ei kauas ehditty kun isä soitti uudestaan että Lalli oli taas kadonnut kun pikkuveli oli kai vähän liian lähelle mennyt. Päätettiin kuitenkin ajaa Pälkäneelle, olin varma että nyt kun se on uskaltautunut pihaan näkyville, niin se tulisi kun kutsun sitä. Pihassa odottivat isä ja Taria, Lallin lymypaikasta ei ollut varmaa tietoa, mutta arveltiin että se olisi jossain suulin alla tms. Huudellessa suulista kuuluikin jotain ääntä, ja paikannettiin Lalli suulin nurkkaan (kätevät noi kissan silmät näin pimeellä kun loisti nurkasta otsalampun valossa). Ja niinhän se sieltä tuli kun kutsuin, häntä pystyssä suorastaan helpottuneen oloisena juoksi luokse ja maikui, eikä sillä maikumisella tuntunut olevan mitään loppua sen jälkeen. :D Kantolaatikkoonkin meni varsin mielellään, vaikka yleensä sen saa tunkea sinne väkisin! ;)

Arvoitukseksi nyt jää missä asti Lalli on käynyt vai onko käynyt missään, oliko meidän tekemissä tonnikala-jäljistä hyötyä Lallin paluussa pihaan ja esiin tulossa vai oliko se koko ajan pihapiirissä piilossa. Tärkeintä että on koko katras taas koossa. <3

Pentuagility, liikkeestä seisominen ja kapulan pitäminen

Lallia ei ole vieläkään näkynyt. :( Vietiin Pälkäneelle piharakennuksen alle loukku, ja se olikin yöllä lauennut, mutta kukaan ei ollut jäänyt kiinni. Ruokaa oli syöty ja vettä juotu loukusta. Mutta ei mitään varmuutta että se olisi ollut Lalli, voi vaan toivoa että se vielä liikkuu siellä ja uskaltaa uudestaankin loukulle, eikä toisaalta ole liian ovela loukutettava..

Elämä ei kuitenkaan ole voinut pysähtyä, eilen oli agilitytreenit joihin nyt sitten osuttiin ihan oikeaan aikaan. Ihan kivaa oli, käytiin aika monta estettä läpi tunnin aikana: putki (suora ja mutka), rengas, hyppy (rima maassa), pöytä ja puomilla kävely maahan asetettuna. Putkesta Jeriko kyllä tykkää, yritti aina päästä putkeen kun ohitettiin eikä mutka tuottanut mitään ongelmia, vauhdilla putkeen vaan! :D Eipä kyllä mikään muukaan oikein jännittänyt, renkaankin hyppäsi heti toisella toistolla innokkaasti ja eteenpäin pyrkivästi. Kivasti meni siis siinä mielessä.

Mutta sitten oli taas tämä sama vanha pentukurssi ongelma): koirat tulee aivan liian liki ja päälle vaikka hallissa ei tilanpuutetta ole! Jos jonotettiin esteelle jätin itse toki eteeni tilaa, mutta sitten oli aina joku tulossa aivan liian lähelle meidän taakse. Ja sitten yksi valkoinen karvapallo pääsi kaksi tai kolme kertaa omistajaltaan karkuun ja tuli suoraan rähisemään Jerikolle. Eniten kyllä harmittaa kun tunnin alussa harjoiteltiin paikallaan oloa (jätettiin koira esteen taakse haluamaansa asentoon ja liikuttiin siitä sitten) ja olin laittanut Jerikon paikkamakuuseen ja se pysyi siinä tosi hienosti, kunnes sitten yksi omistaja päästi koiransa hihnassa käytännössä Jerikon päälle!! Ärsyttävää kun tuntuu että on itse ainut tavoitteellinen harrastaja, ja muilla ei ole mitään ymmärrystä siitä mitä voi ja mitä ei voi tehdä! Maksan sitten siitä että saan kyllä kokeilla agilityä mutta muuten Jerikon koulutus joutuu tosi pahaan paikkaan ja saa turhaan huonoja kokemuksia! Jos ja kun joskus tulee toinen koira niin täytyy muistaa jättää kaikki pentukurssit käymättä. ;(

Kotitreenit on jäänyt nyt aikas vähälle ja otin sitten tänään pari treenia liikkeestä seisomista ja kapulan pitämistä. Liikkeestä seisomista halusin vielä yrittää parantaa ilman ylimääräisiä apuja, ongelma on lähinnä se että Jeriko valuu ja vaikuttaa siltä ettei liike ylipäätään ole kovin hauska sen mielestä. Sain siihen hyvän vinkin Sannalta, ja sehän toimi heti! Kun vaan itse liikuin energisemmin, en varsinaisesti lisännyt nopeutta mutta tein omat liikkeet reippaammin ja vain ihan pari harjoitusta kerrallaan ja leikki perään, niin johan alkoi häntä heilua ja pysähtyminen nopeutua! :) Mun ikuinen ongelma taitaa olla toi liian monien toistojen tekeminen ja sillä motivaation tappaminen, nyt pitäisi vaan ihan oikeasti pitää siitä kiinni ettei tehdä kuin korkeintaan viisi toistoa samaa, mieluummin vähemmän, eikä saman liikkeen sarjojakaan kuin muutama. Sama homma kapulassa, eihän Jeriko sitä toki unohtanut ollut ja alkoi heti pitämään sitä yhtä hienosti kuin mihin parhaimmillaan aikaisemmin päästiin. Nyt pakotin sitten itseni tyytymään kolmeen toistoon (max. 7 sekunnin kesto), ja tein vain kolme sarjaa (kivat leikit väliin), sitten kapula laatikkoon ettei tule enää kiusaus tänään harjoitella lisää! :D

Paikkamakuuta mennään kyllä ottamaan pieni treeni Sannan kanssa, täytyy saada hyviä kokemuksia varman koiran kanssa että Jerikon luotto palaisi siihen että käskyn alla saa olla ihan rauhassa.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Briskness-leiri 20.-22.8.2010

Perjantaina mun koulupäivän jälkeen pakattiin kiireen vilkkaa ja lähdettiin leirille Häijääseen. Niinhän siinä sitten kävi että paljon tavaraa unohtui, mm. mun koko kassi (kommunikaatiokatkos: pyysin Mattia ottamaan kassin kun lähdin Jerikon kanssa ulos, mutta eipä sitten ollut kai kuullut pyyntöä), ja Matti ajoi sitten vielä takaisin kotiin ja leirille.
Majoituttiin samaan kimppakämppään Hannan ja Maijan kanssa, hyvin mahtui.

Perjantaina illalla tehtiin esineruutua, tämä oli Jerikon toinen kerta ylipäätään tätä touhua. Marianne näytti ensin Jerikolle kivaa lelua, ja vei sen sitten noin 10 metrin päähän, heitti ilmaan niin että Jeriko oikein kunnolla näki kun se putosi, ja tuli takaisin. Tällaisia esineenvientejä kolme. Jeriko haki ja palautti esineet oikein mallikkaasti, kahdella kerralla sai vähän etsiskelläkin ja käyttää nenäänsä kun ei heti löytynyt sammalikosta, mutta hienosti tosiaan löytyi ja toi mulle! :) Illemmalla päästettiin Jeriko, Sohvi, Heimo, Ima ja Remo leikkimään. Pahaa-aavistamattomina mentiin Kestikievarin vieressä olevalle pellolle. Ensin mua pistettiin takareiteen, sitten alaselkään, samoin Sohvia oli pistetty. Äkkiä pois pellolta, lopputuloksena taisi olla että kaikkia koiria pistettiin paitsi Jerikoa ja Sohville puolikas kyytabletti. Itsekin otin puolikkaan, lauantaina jouduin ottamaan koko paketin kun takareidessä pistopaikan ympärillä oli reilun kämmenen kokoinen turvottava, kuuma ja kutiseva alua.
Heimo ja Enni nukkui sitten Hannan autossa, Jeriko ja Remo häkeissään ja Ima vapaana huoneessa. Vähän unta välillä häiritsi (vai menikö se niin päin että heräsin ensin muuten vaan ja koirat siitä aktivoitui) Remon häkin kolisuttelu ja Jerikon pieni valitus siitä että häkissä on tylsää. Jerikohan ei ole ollut häkissä kovinkaan pitkää aikaa yhteen menoon, saati sitten että kokonaista yötä, ei mennyt ihan oppikirjan mukaan tämä mutta valitus oli aikas vähäistä.

Lauantaina aamulla porukka jakautui haku- ja jälkiporukkoihin, me mentiin sitten jäljelle. Ensin Juha näytti yhden keppiharjoituksen, jota sitten kokeiltiin, mutta eipä Jeriko keppiä oikein halunnutkaan palauttaa vaan lähti sen kanssa rallattelemaan ja pureskelemaan sitä! Se jäi sitten siihen, mietitään tota joskus myöhemmin. Juha teki sitten Jerikolle jäljen, ensin oli tarkoitus tehdä ihan suora, mutta Juha päättikin sitten kesken jäljen kaartaa jälkeä, ja loppujen lopuksi jäljestä tuli U:n mallinen ja noin 100 metriä pitkä. Metsäjälkeä ei tässä tosiaan olla tehty hetkeen, ja vähän epäilytti miten Jeriko suoriutuu, mutta hyvinhän se meni! Herkkuruudulla laski taas vire sopivaksi, ja Jeriko jäljesti melko tarkasti pahemmin harhaantumatta jäljeltä. Vähän pidin liinasta vastaan ettei päässyt liian nopeasti etenemään. Pari tarkistusta Jeriko teki sivulle, mutta palasi sitten itse jäljelle. Kaikenkaikkiaan aikas hyvin, Juhakin taisi olla tyytyväinen Jerikon suoritukseen. :)
Lauantaina iltapäivällä oli vuorossa temppurata. Ensimmäisenä luoksetulo jonka puolessa välissä häiriönä broilerpyörykkä ämpärin päällä, mutta Jeriko ei pyörykästä välittänyt juoksi vaan suoraan luokse. Toisena tehtävänä koiran piti "keilata" eli kaataa kropallaan 1,5 litran täysiä pulloja, yllättävän vaikea tehtävä, mutta onnistuihan se kuitenkin kun oikein kunnolla villitsi Jerikon riehumaan. Sen jälkeen tuli hulavanteen läpi hyppääminen, se oli helppo. Sitten piti noutaa esine, eli ämpäri jossa oli sisällä lihapulla. Lihapulla tuli kyllä syötyä, mutta ämpäri jäi kyllä paikalleen kun ei ole vielä oikein toi nouto kasassa eikä esineruudussakaan ole tullut vastaan vielä muita kuin pehmoleluja! :D Tämän jälkeen piti saada koira maitokärryihin ja kiertää pieni lenkki. Tässä tehtävässä olin Jerikosta erityisen ylpeä, Jeriko meni kärryyn aikas kivasti, eikä hypännyt pois kun kehuin huikeasti ja lakkaamatta. On kiva huomata että Jeriko luottaa muhun. :)


Kuvan ottanut Outi Toni

Viimeinen tehtävä oli pystyssä seisovan kapulan nouto, mutta jäipä sitten noutamatta kun ei Jeriko sitä osaa, ja toisaalta kapuloiden pystyasento hämäsi monia konkareitakin!
Temppuradan jälkeen oli vielä rastilenkki, briskness/bordercollie/harrastusaiheisilla kysymyksillä. Oltiin ryhmä Maijan ja Matin kanssa, koirat pääse taas samalla mukavasti juoksemaan. Heimokin tuli mukaan, mutta Hanna jäi syömään ja Enni lepäämään EK-kokeen jälkeen.
Illalla sitten vielä saunomista ja makkaran paistoa. Ruuat oli kyllä koko leirin ajan tosi hyvät! :)

Sunnuntaina aamusta tehtiin vielä esineruutua. Meinasi mennä Jerikolle vähän vaikeaksi. Ensin käytiin Jerikon kanssa yhdessä viemässä esine kaarelta sivulta ja palattiin samaa reittiä takaisin, mutta ei Jeriko yhtään ymmärtänyt että sitten pitäisi jotain lelua lähteä suoraan edestä etsimään. Perjantain tyyppiset harjoitukset sujui kyllä taas hyvin. Otettiin sitten vielä toinen harjoitus kun muita koiria oli käynyt ruudussa välissä, mulla oli visiona että Jerikolle vietäisiin kaksi esinetta avoimeen maastoon melko lähelle samaan aikaan, ja kokeilis lähtisikö Jeriko hakemaan vielä toista ensimmäisen tuotuaan. Tämäkin meni liian vaikeaksi, esineet vietiin vähän hassuihin paikkoihin ja me kuljettiin ryteikön läpi, Jeriko taas ihan pihalla. Kun esineet käytiin uudestaan näyttämässä ja viemässä niin kyllähän ne sitten nousi.


Kuvan ottanut Outi Toni

Päivällä oli vielä koira-toto. Yksitellen koiraa pidettiin lähtöviivalla kun omistajan juoksi maaliviivaa kohti ja koira päästettiin irti merkistä. Lämmittelin Jerikoa hölkällä, en halunnut että se reväyttää jonkun lihaksen kun on muutenkin jumeja, ja sitten höntsäsin narupallolla. Juostiin Matin kanssa molemmat ja mä kiljuin kuin syötävä ja kyllähän se Jeriko sieltä aika nopsaan meidät saavutti.


Kuvan ottanut Outi Toni

Loppujen lopuksi Jeriko sai toisen palkinnon temppuradalta pentuluokassa (Jeriko+Oiva+Sohvi), meidän joukkue sai kolmannen palkinnon rasteilta, ja Jeriko voitti pentujen välisen toto-kisan. Omalle kameralle ei oikein kuvia tullut, mm. Anita ja Outi kyllä räpsi muidenkin edestä, katsotaan jos joitain hauskoja kuvia saisi jossain vaiheessa näytille..

Sitten tuli kurja päätös viikonlopulle kun isä (jolla meidän kissat oli hoidossa) soitti että kissat oli päästetty lauantai-aamuna pihalle, mutta Lalli ei ollut tullut vieläkään takaisin. Siinä tuli sitten aika kiire lähteä ja jäi lähtökahvitkin juomatta, kaasu pohjassa Pälkäneelle. Kierreltiin ja huudeltiin siellä sitten useampi tunti, mutta ei löytynyt. Tehtiin katoamisilmoitus jota isä ja Taria lupasi huomenna levitellä ympäriinsä, suru puserossa otettiin sitten vain Lulu mukaan ja lähdettiin kotiin. :( Hirveä huoli on siitä meidän jästipäästä, mihin se on voinut mennä? Voi olla että se vaan lymyää jossain isän talon lähimaastossa eikä uskalla tulla esiin, tai sitten on voinut hyvin saada päähänsä lähteä kotiin kun ei oikein viihdy vieraissa paikoissa. Pahin vaihtoehto on sitten se että supikoira tms. on vienyt. :(
Tulisi nyt ehjänä takaisin! :'(

torstai 19. elokuuta 2010

Jeriko paimentamassa lampaita

Käytiin tänään Harrinkatin Tiinan luona Mahnalassa lampaita katsomassa tarkoituksena kokeilla syttyisikö Jeriko, ja sitten jos syttyy voisimme mennä jollekin kurssille/koulutukseen. Käytössä oli kaksi nuorta ja nopealiikkeistä lammasta. Tiina näytti ensin oman bortsunsa kanssa mitä siellä aitauksessa pitäisi tehdä, ja Jeriko meinasi heittää voltteja jo sitä aidan takaa katsellessaan. Kun sitten mentiin aitaukseen Jeriko oli jo käytännössä syttynyt, ja muutaman minuutin Jerikon touhua seurattuaan Tiina totesi sen ihan täysin syttyneeksi. Hirmuinen tahto Jerikolla oli päästä lampaiden luokse, ja paikallaan ollessaankaan ei irrottanut katsettaan niistä. Pommin olisi varmaan voinut vieressä räjäyttää eikä olisi välittänyt. :D
Tea oli mukana kuvaamassa niin on jotain mitä tänne blogiinkin laittaa, kiitos avusta! Vauhdikkaimmissa tilanteissa ei harmi kyllä kamera pysynyt mukana.



Narussa (ja aluksi ihan vaan talutushihnassa) sitten Jerikoa juoksutettiin lampaiden ympärillä, tosi hienosti alkoi luonnostaan tulemaan maahan käyminen, katse oli koko ajan vahva. Aluksi Jerikolla oli yllätys yllätys aivan liian korkea vire ja halusi aina sännätä suoraan lampaiden perään kun ne liikahti, ja kun liinasta otti vastaan niin alkoi vähän piippaamaan. Niin tohkeissaan se oli, että jossain välissä puri pienen reiän kieleensäkin eikä sitä huomattu ennen kuin tauolla kun läähätti kieli punaisena. Siinä kuitenkin kun tehtiin muutamia harjoituksia Jeriko alkoi tosi nopeasti samaan juonen päästä kiinni, osasi tehdä rauhallisiakin lähestymisiä, kävi itsenäisesti välillä maahan eikä pitänyt enää ääntä. Hienosti toi myös lampaita mua kohti nurkkaan ja piti niitä siellä kun Tiina piti liinasta vähän vastaan ettei päässyt liian nopeasti lähestymään. Kerran Tiina päästi Jerikon vapaalla liinalla ajamaan lampaita ja säihkähdin vähän kun Jeriko sai lampaat kiinni että miten siinä käy, mutta Jeriko yritti vain päästä vähän aidan ja lampaan väliin, ei ajatellutkaan puremista tai mitään muuta typerää. Vielä saisi toki uskallusta olla enemmän, ihan ei uskaltanut sinne väliin mennä, mutta tosi hienoa ensi kerralta! Myös taukojen aikana Jeriko piti koko ajan lampaita silmällä, ja varmaan jos lampaat olisi yhtään liikahtaneet niin olisi Jerikonkin lähtenyt. Lopetettiin sitten melko lyhyeen, oltiinkohan edes puolta tuntia (?), koska Jeriko oli jo täysin syttynyt eikä Tiinan ollutkaan tarkoitus alkaa meitä varsinaisesti opettamaan.











Jeriko sai kyllä suuret kehut Tiinalta ja touhua seuranneelta tilan mieheltä, luonnon lahjakkuudeksikin kehuttiin! :) Tiina kannusti kovasti lähtemään Kimmolle koulutukseen, ja sanoi myös että kannattaa käydä mahdollisimman monilla eri kouluttajilla niin voisi sitten jokaiselta poimia itselleen sopivat osat. Sitten kun oltaisiin jotain opittukin niin voitaisiin käydä taas Tiinan luona harjoittelemassa, kun ei tarvittaisi niin paljon ohjausta ja minä itse ymmärtäisin asiasta enemmän. Ainut huono puoli Jerikossa on kuulemma toi väritys, jos lampaat ei ole yhtä ripeäliikkeisiä kuin nämä kaksi, niin Jeriko joutuu tekemään enemmän töitä kuin musta valkoinen bortsu ja saa olla TODELLA vahva katse niitä liikutellakseen.

Mutta olen kyllä ylpeä, on tuosta pojasta vaikka mihin! <3

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Jeriko hieronnassa

Olen vähän katsellut Jerikon liikkeitä ja huomannut takaosassa jäykkyyttä ja lyhyttä askelpituutta josta näyttelyssäkin huomautettiin. Jerikoa silitellessä olen myös huomannut että Jerikon takareisien lihakset on aikas isot ja piukat. Muutenkin kiinnostaisi koirahieronta ja venyttely, haluaisin pitää Jerikon fysiikasta hyvää huolta, ja varasin sitten Jerikolle koirahierojan jota Tuijalle oli suositeltu (Nokinassujen Katriina Falhi).

Katriina kävi meillä sitten tänään, ensin katsoi ulkona Jerikon liikettä eri nopeuksilla ja sitten siirryttiin sisälle. Jeriko otti hieronnan tosi hyvin, välillä meinasi melkein nukahtaa kun niin nautti olostaan! :) Kipeimmissä paikoissa otti kyllä vähän päähän, mutta melkoisen hienosti oli kuitenkin. Katriina hieroi Jerikon tietty kauttaaltaan, ja jäykkyyttä löytyi vähän joka paikasta, erityisesti selän takaosasta ja takajaloista. Vasemman takajalan takareisilihas oli kyllä tosi muhkeana, enemmän kuin oikea. Myös etujalkojen lihakset oli jäykkinä eikä ranne suoristunut aivan täysin, mutta hienosti näkyi kuinka hieronta tehosi ja liikelaajuudet kasvoi nivelissä. Katriina neuvoi myös runsaasti venytyksiä ja harjoituksia joita voidaan kotona tehdä, olin tosi tyytyväinen! Ja Jerikokin näytti tykkäävän. Varmasti kun hieronta käy tutummaksi Jeriko osaa nauttia vielä paremmin olostaan kun ei tarvitse ihmetellä mitä oikein tapahtuu. Ehdottomasti aiotaan jatkaa venyttelyä ja hierontaa kotona, ja ottaa myös Katriinalta hierontaa säännöllisesti niin pysyy aktiivinen koira kunnossa. :)

Käytiin illalla Hannan kanssa treenaamassa mutta Jerikon kanssa otin ihan kevyesti kun hieronnan jälkeen pitäisi olla levossa. Treenasin taas luoksetuloa, ensin muutama harjoitus lähempää ja oikeaa paikkaa varmistellen, mutta sitten pari pidemmällä etäisyydellä ja ihan kokeenomaisesti. Viimeisessä pyysin vielä edestä perusasentoon ja Jeriko teki sen hienosti vaikken ole sellaista koskaan aiemmin pyytänytkään. Hienosti alkaa tulemaan suoraan oikealle paikalle. :)

Kotona otettiin tossa äsken vähän pesusasentoharjoitusta, hyppelin vähän joka puolella ja pyysin perusasentoon ja sekin meni hienosti, joka kerta hyvään suoraan tiiviiseen asentoon.
Harjoiteltiin myös kaukokäskyjä. Aiemmin en ole ottanut oikeestaan yhtään etäisyyttä, pariin kertaan ollaan harjoiteltu sitä asennon vaihdon tekniikkaa. Nyt siis otin pari metriä etäisyyttä ja otin myös käsimerkin mukaan että se yhdistyisi suoraan näihin kaukokäskyihin. Kyllä se vaan hienosti menee, on se fiksu koira! Yhtään ei yrittänyt lähteä mua kohti ja nyt jaksoi jo tosi hyvin odottaa uutta käskyäkin eikä tarjonnut heti toista perään, käskyn jälkeen suoritti liikkeet nopeesti: istumasta maahan heittäytymällä etuosallaan maahan, maasta istumaan myös oikeaoppisesti etujaloilla pystyyn työntäen mutta ei toki ihan yhtä nopeasti kuin toiseen suuntaan. ;)

Huomenna mennään sitten lampaita hätyyttämään, katsotaan mitä siitä tulee. :)

tiistai 17. elokuuta 2010

Agilitytreenit joita ei ollut

Nyt ottaa päähän! Lähdettiin tänään pentuagilitytreeneihin, mutta eipä niitä sitten ollutkaan! Ihan oma moka, peruuntumisesta oli kyllä ilmoitettu, mutta olin sitten jostain kumman syystä ymmärtänyt että viime viikon treeni peruuntui eikä tämä. Siinä meni sitten yksi tunti ohitse, ei kauheen kiva kun kurssi käsittää vaan 4 käytännön kertaa ja maksaa 100 euroa, jokainen kerta on aika arvokas. Kiinnostaisi nyt kyllä vähän tietää mitä ne on viime viikolla sitten tehneet, ja toisaalta tuntuu hassulta ettei ohjaajaa yhtään ihmetyttänyt kun en viime viikolla saapunut paikalle.. Paska fiilis nyt ylipäätään siis. Että pitääkin olla tällainen sählä ettei lue viestejä kunnolla tms! Jerikon puolestakin harmittaa, kun se oli jo niin innolla menossa halliin sisään ja sitten lähdettiinkin vaan takaisin. Mentiin sitten kaverin koiralauman kanssa lenkille lohdutukseksi.

torstai 12. elokuuta 2010

Luoksetulo ja seuraaminen

Käytiin eilen Hannan ja Maijan kanssa treenaamassa Kangasalla Kyötikkälässä. Mentiin Jerikon kanssa paikalle jo reilusti aikaisemmin niin että Jeriko sai rauhassa tutustua kenttään ettei sitten tarvitse treenien aikana haistella. Tultiin itse asiassa vähän liiankin ajoissa, ja otin sitten yksin Jerikon kanssa paikalla makuuta muutaman harjoituksen. Ja kun siinä sitten oli sopivasti toko-este, niin hyppyytin Jerikoa siitä yli lelun perässä muutaman kerran. Hienosti alkoi heti sujumaan ja hyppäsi takaisinkin lelu suussa, vaikka ehkä sen harjoitteleminen ei vielä ole ihan järkevää jos pitäisi saada koira pysähtymään esteen taakse..

Sitten kun Hanna ja Maija tuli, oltiin Jerikon kanssa ensimmäisenä treenivuorossa. Harjoiteltiin luoksetulon paikkaa ja se meni tosi hienosti, oikeestaan paremmin kuin kotona! :D Lopuksi otettiin pari vauhdikasta luoksetuloa vapautuksella lelun perään.
Seuraaminenkin meni nyt aikas hyvin, hyvät treenit siis kaikenkaikkiaan. Ja oli kiva kun oli kaksi treenikaveria, sai kaksi kertaa enemmän neuvoja. :)

Treenien jälkeen päästettiin koirat leikkimään ja Jeriko sai kaksi uutta tuttavuutta: belgianpaimenkoirat Remon ja Iman. Oon kyllä ylpeä Jerikosta, se on niin reipas! <3 Leikkii tosi rohkeasti ja innokkaasti, mutta osaa aina tarvittaessa näyttää myös pienuuttaan ja alistua, mutta sitten lähtee heti taas uudestaan leikkiin. :)
Toisaalta teki Jeriko pari etikettivirhettäkin joista sai kyllä kuulla, yritti pari kertaa nylkyttää Imaa, ja ainakin toisella kerralla vielä pääpuolelta. Mutta eipä yrittänyt tällä kertaa nylkyttää kumpaakaan pojista! ;)
Jerikon reippautta täytyy vielä hehkuttaa siinä että se antaa niin hyvin hoitaa itseään. Ollaan nyt laitettu sille silmätippoja/silmähuuhdetta päivittäin kun sillä rähmii silmät. Ekoilla kerroilla Jeriko vähän hätkähti tippojen laittoa, mutta tänään ei pää liikahtanut yhtään, kiltisti vaan istui paikallaan! Mainio poika! :)

tiistai 10. elokuuta 2010

Mökkiviikonloppu

Oltiin mökillä perjantaista maanantaihin ja Jeriko sai sen ajan viettää jonkinlaista lomaa, tosin maanantaina en enää malttanut olla vähän tokoilematta ja harjoiteltiin sitten lyhyesti paikallaan makuuta. :D Vaikka ei se täysin ilman kuria saanut juosta, edelleen yritettiin pitää kiinni siitä ettei Jeriko saisi mennä rantaan yksin, mutta sinne se aina livahti kun silmä vältti, ja silloinkin kun oli vahtimassa niin Jeriko keksi pari porsaanreikää: 1. rannan sijaan voi uida myös rannan ja pihan rajana menevässä joessa -> ei tarvitse ylittää siltaa jonka ylittäminen on kiellettyä ilman lupaa 2. joen voi ylittää myös vanhasta siltapaikasta pihan perältä (=pari lahoa sammaloitunutta tukkia+paljon reikiä välissä) -> ei tarvitse ylittää kiellettyä siltaa ja ei tarvitse tehdä ryntäystään rantaan aivan meidän silmien alla. Onko bordercollie fiksu vai mitä? :D



Kyllä Jerikon sitten tulikin uitua niin paljon että takaosan karvat meni ihan rastoille ja kotona niitä sitten selviteltiin. Onneksi ei sentään mitään hot spoteja kehittynyt, mutta kyllä niiden takkujen selvittelykin teki kipeää aina välillä, todella hienosti Jeriko kyllä antoi nyppiä vaikka välillä pääsi pieni vinkaisukin. Reipas poika. <3

Käytiin lauantaina mun mummolla ja enolla Karstulassa ja olin ihan yllättynyt Jerikon käytöksestä. Viime käynnillä vapun aikoihin Jeriko kiusasi enon aikuista uroskoiraa, isotteli ja uhitteli sisätiloissa ja Moksi oli aivan hätää kärsimässä (ulkona juostessa tulivat kyllä hyvin juttuun). Nyt pelkäsin että Jeriko käyttäytyisi vähintäänkin yhtä huonosti, kun sillä nyt on muutenkin murrosikä päällä ja isot luulot itsestään. Toisin kuitenkin kävi, Jeriko oli todella nöyrää poikaa, juoksuleikit ulkona sujui edelleenkin todella mallikkaasti, ja sisällä Jeriko antoi Moksin olla, tai yritti vain liehitellä ja olla hyvää kaveria! :D En tiedä onko sitten kyse siitä että kun Jeriko alkaa ehkä itse paremmin ymmärtämään reviirien ja käytöstapojen päälle niin se osaa käyttäytyä toisen reviirillä kiltimmin..? Tuijan ja Ronjan käydessä meillä sisällä tuossa taannoin Jeriko ei oikein tykännyt siitä että Ronja tuli meille, selvästi siis reviiriasiat ovat alkaneet nousta enemmän esiin kuin mitä ne olivat Anitan käydessä koiriensa kanssa joskus keväällä.. Mutta hieno juttu joka tapauksessa että toisen kotona Jeriko osasi käyttäytyä oikein mallikkaasti. :)

Sunnuntaina kävin tekemässä jäljen läheiselle urheilukentälle jota luulin melkein käyttämättömäksi kun se on vaan siinä metsän keskellä. Oli siellä kyllä jossain vaiheessa kesää nurmi leikattu kun ei aivan rehottanut, mutta sen verran kauan siitä oli että nurmi oli hieman ylipitkää ja kasvoi kukkia. Ja viime viikolla on kyllä sellaiset myrskyt piiskanneet Kotalaa, ettei kentällä varmasti mitään häiritseviä hajuja voinut olla.
Tein sitten jäljestä jo vähän vaikeamman, melko pitkän ja yhdellä loivalla käännöksellä vasemmalle ja suoralla käännöksellä oikealle. Hienosti Jeriko sen kyllä meni, tällä kertaa en puuttunut jos vähän meni sivuun jäljestä, eikä Jeriko sitä tehnytkään kuin pari kertaa ja heti löysi takaisin. Valjaiden laiton jälkeen aloituspaikkaa kohti mennessä vauhti oli taas kova, mutta herkkuruudun jälkeen itse jäljellä tahti ja vire oli taas hyvä. Tällaisia treenejä lisää. :)

Olen ajatellut tässä aloitella canicrossauksen Jerikon kanssa. Itse en yhtään tykkää juosta ja olen niin laiska etten viitsi juosta kovin pitkää matkaa yhteen menoon, ei siis missään tapauksessa tule liikaa rasitusta Jerikolle, mutta saanpahan itsekin jotain liikuntaa. :D Ja lähinnä sitä ajatellen ajattelin Jerikoa ravuuttaa että saisi raviinsa varmuutta ja askelpituutta ettei tarvitse näyttelyissä siitä kuulla huomautuksia. Olen tässä miettinyt että olisiko järkeä ilmoittaa Jeriko Tampereen ryhmänäyttelyyn 4.9.... Ei Jeriko nyt hirveästi tosta siihen mennessä kehity eli voi olla että tulee aika samanlaiset kommentit kuin erkkarissakin, mutta toisaalta voisi olla harjoituksena ihan hyvä kun ei tarvitse kuitenkaan mihinkään kauemmaksi lähteä ja matkoista maksaa.. Vähän kyllä jännittää se bulgarialainen tuomarikin... :D Enpä tiedä...

torstai 5. elokuuta 2010

Peltojälki

Tänään lyhyiden toko-treenien jälkeen käytiin kävelyllä ja tajusin siinä että ihan siinä meidän lähellä on jonkinlainen pelto joka sopisi mainiosti jäljen tekoon! Itse olen ollut koko viikon kipeenä, itse asiassa lauantaista saakka. Ensi meni ääni, ja nyt kun ääni palailee niin on kurkku aivan julmetun kipeä, ja koko ajan vaivaa tosi inhottava yskä, ja huomenna menen kyllä lääkäriin. Siitä huolimatta oli pakko päästä agilityn pentukurssin aloitusluennon jälkeen illan pimenevinä tunteina kokeilemaan ensimmäistä kertaa peltojälkeä. En tiedä kenen omistuksessa se on, varmaan kaupungin, mutta ei se ainakaan mitään viljapeltoa ole ja on siinä kuitenkin lenkkipolkujen ja normi lähiön keskellä.. Ei varmaan silti saisi siihen kauheasti mennä, mutta meninpä silti tekemään jäljen, ja onneksi meninkin. :) Jeriko meni tosi hyvin! Oli melko rauhallinen, liikkui mun mielestä juuri sopivaa vauhtia, melko reipasta mutta kuitenkin sellaista että selvästi keskittyi. Ja kyllähän se sitten pysyi jäljelläkin aikas hyvin, kerran meinasi mennä vähän sivuun ja ohjasin takaisin, vähän kyllä vaikutti siltä että olisi saattanut tulla muutenkin.. Pituutta jäljellä oli ehkä noin 50 metriä ja tein sen melko suoraksi, pelasin varman päälle. :D Mutta nyt kun toi sujuikin paljon paremmin kuin edelliset, ja tuollainen hyvä pelto on ihan lähellä, niin täytyy hiippailla sinne useamminkin jälkeä tekemään niin voitais saada jotain edistystä aikaan. ;)

tiistai 3. elokuuta 2010

Teini-Jeriko

Murrosikä alkaa ihan tosissaan nostaamaan Jerikossa päätään, ja Jerikon käytöksessä näkee muutoksia. Jeriko on alkanut kiinnostumaan enemmän tytöistä ja niiden selkään nousemisesta, ei enää niinkään pojista. :D Vähän merkkailukin on alkamassa, ja välillä Jeriko ihan selvästi haistelee jonkun toisen pissan ja merkkaa sitten siihen päälle. Jalka ei kuitenkaan vielä nouse.

Keskittymiskyky on toisinaan vielä aiempaakin huonompaa, välillä Jeriko ei vaan millään pysty keskittymään ja alkaa vähän näyttämään siltä että pitääkö tässä tyytyä vain vanhojen taitojen ylläpitämiseen (jos sekään onnistuu) ja unohtaa melkein kokonaan uusien asioiden opettaminen.. Ei sitä ainakaan hampaat irvessä kannata päätään seinään hakata eikä koiraa kiusata jos se on vähän hömelö juuri nyt.. Katsotaan, vähän on aaltoilevaa tuo Jerikon mielentila, eikä sitä näe pystyykö se harjoittelemaan ennen kuin kokeilee. Sitten vaan pitää osata jättää asia siihen jos Jeriko ei jaksa, vaikka kuinka tekisi mieli treenata.. Se onkin aika vaikeeta mulle, sitten kun tulee into että haluaisin treenata ja Jeriko edistyy, niin on vaikea osata lopettaa..

Yksi kompastuskivi on toi kapulan pitäminen. Otettiin sitä taas eilen ja toissapäivänä. Aiemmin oltiin päästy viiden sekunnin pitoon ennen kuin Jeriko päätti olla pitämättä ollenkaan ja otettiin siihen sitten tauko. Nyt lähdin sitten epäsäännöllisesti pidentämään aikaa, ja päästiin nopeasti siihen että Jeriko piti kapulaa 10 tai jopa 12 sekuntia! Ja sitten tultiin taas ryminällä alas, eikä Jeriko pidä sitä taas enää ollenkaan. Niin turhauttavaa! Onko tää nyt ihan oikeesti normaalia? On siinä mulla bordercollie kun sitä ei välillä tunnu ollenkaan kiinnostavan treenata! Ja ihan oikeasti olen pitänyt treenihetket lyhyinä ja mukavina, Jeriko on hukkunut herkkuihin ja kehuihin, ettei voi siitä olla kiinni että treenaaminen olisi ikävää. Enkä nostanut mielestäni vaatimustasokaan liian nopeasti koska viisi sekuntia meni jo aivan hyvin, ja epäsäännöllisesti vaihtelin siihen 3 ja 7-10 sekunnin pitoja, ja hienosti meni. Useita harjoituskertoja niin että kaikki onnistui! Olen kyllä tehnyt aika useita lyhyitä sarjoja päivän aikana, mutta ei kai se nyt siitäkään voi kiinni olla?? Ja sitten kun se päätti olla enää pitämättä ja tarjosin sille kapulaa niin se katsoi vaan mua hämillään ja inisi?! Niin kuin ei tietäisi mitä sen piti tehdä.. =/

Niin, eli vakuuttakaa nyt joku mut että toi on normaalia ja ohimenevää, niin ei tarvitse ihan peliverkkaitaan repiä! On tää niin turhauttavaa.. :(

sunnuntai 1. elokuuta 2010

Teematreenit: seuraaminen, seisominen ja liikkeestä maahanmeno

Käytiin tänään treenaamassa Tuijan ja Ronjan kanssa. Mulla oli ääni aika vähissä, eilen illalla meni ihan kokonaan, mutta aamuksi palasi sen verran että päätin että väliin ei jätetä. Kyllähän se siitä sitten taas vähän heikkeni ja äänenkäyttö koiran kanssa oli vähän mitä oli. Ehkä oma puhtikin olisi voinut olla parempi, kotona nyt mittasin itseltäni pientä kuumetta.. =/

Seuraaminen ei ollut mitään parasta, Jeriko pystyy kyllä parempaankin, mutta tänään sillä tuntui olevan ajatukset vähän muualla. Kivaa oli se että tehtiin treenit muutamissa pätkissä niin että vuoroteltiin koirien kanssa ja koirat sai aina välillä levätä. Vähän silti meinasi seuraamisen hinkkaaminen venyä liian pitkäksi, tajusin lopettaa vasta kun Jerikosta ihan oikeasti näki ettei se enää jaksa. Mutta kai siihen joitain ihan hyviäkin pätkiä tuli..?

Liikkeestä seisominenkaan ei mennyt nyt ihan putkeen, Jeriko meinasi aina vähän valua, enemmän kuin mitä kotona. Häiriötä oli selvästi liikaa ja Jeriko kulki taas koko ajan haistelemassa ympäriinsä. Sain kuitenkin Tuijalta neuvon että harjoittelisi pysähtymisen nopeutta kotona sillä että palkitsisin heti pysähdyksestä heittämällä palkkion Jerikon taakse. Taidetaan sitä kokeilla, täytyy vaan olla siinä tarkkana ettei jää riippuvaiseksi avusta, ja että muistaa heitellä aina eri puolilta koiraa, ettei pian seisominen ole vinossa jompaan kumpaan suuntaan. Katsotaan miten tästä nyt sitten edetään..

Maahanmeno oli aluksi vähän flegmaattista, mutta pienten leikitysten ja riehutusten jälkeen alkoi taas sujua niin kuin pitäisi, ja tehtiin loppuun yksi kilpailunomainen harjoitus. Tämäkin meni vähän päin honkia, tänään ei ollut ollenkaan meidän päivä! Jeriko ennakoi koko ajan istumaan nousua, vaikkei aiemmin ole sitä tehnyt. Ehkä en vaan ollut tarpeeksi vakuuttava käskyissäni kun kähisin ja piipitin. :D Anyway, lisää harjoitusta vaan...

Treenien jälkeen tehtiin lenkki ja koirat sai leikkiä keskenään. Pitihän niiden sitten käydä kaiken maailman ojissa uimassa, mutta kaiken huippu oli yksi mutakko joka ohitetaan Jerikon kanssa päivittäin ilman mitään ongelmia. Sinne ne molemmat koirat sukelsi, en tiedä kumpi edellä, ja tuli tosi nätin mutaisina takaisi. Saippuapesi sitten odotti kotona. ;)
Kiitos Tuija treeni- ja lenkkiseurasta, ja avusta, otetaan uusiksi sitten kun mäkin olen taas ihan normaalilla äänellä varustettu! :D