lauantai 28. heinäkuuta 2012

Etsitään uutta kartturia agilityyn

Hei! Olen nuori bordercollie-poika ja etsin uutta ohjaajaa agilityyn.Toiveissa olisi löytää sellainen, joka ei itse aiheuta hylkäyksiä radoilla ja antaisi minulle edes mahdollisuuden näyttää taitoni.

Nykyinen on aivan mahdoton! Tänään strattasimme ensimmäisen kerran 3-luokassa piirinmestiksissä Orivedellä ja olin todella innoissani. Yksi rimahan sitten siinä ensimmäisellä radalla tippui, mutta hain hienosti kepit ja kaikki meni hyvin, kunnes ohjaaja alkoi kiihdyttämään liikaa eteenpäin ja luulin, että nyt pitää mennä jo. Unohtui siinä hötäkässä sitten keppien viimeinen väli, mutta kun otettiin uusiksi, niin ohjaaja pisti minut väärään väliin ja antoi ymmärtää, että meni oikein ja jatkoi vaan matkaa. Eikä edes ajoissa kertonut kummalta puolelta keppien jälkeistä hyppyä piti kääntyä, jouduin vähän odottelemaan niitä neuvoja..
Luuli vielä, että saatiin tulos radalta, kunnes kuuli kaveriltaan virheestään. Pöljä.


Toisella radalla olin itse todella hyvässä iskussa, mutta mitä tekee kartturi?? Törmää itse siivekkeeseen niin, että rima tippuu ja kun en estettä pystynyt siis suorittamaan, niin siitä tuli heti kättelyssä hylkäys! Katsokaa vaikka kuinka hienosti olisi ilman sitä mennyt!



Idiootilta ohjaajalta pari sanaa myös. Idiootti, idiootti, idiootti! Siis voihan niitä hylkyjä näinkin tehdä, mutta varsinkin toi toinen rata harmittaa, kun Jeriko meni muuten niin hienosti!! Mitä helvettiä mä peruutan vinoon päin siivekettä, häh? Ja tuo riman tiputuskin olisi ihan hyvin voinut jäädä tulematta jos olisin peruuttanut suoraan ja siten ollut sen pienen pienen aavistuksen paremmin Jerikon edelle enkä sen edessä hypyllä. Jeriko ansaitsisi kyllä paremman ohjaajan! :( Mutta siis mä olin ennen rataa vuoroa odottaessa jo ihan tööt, mä en kestä tollasta paahdetta senkään vertaa kuin Jeriko. Ratojen välissä lepäilin kyllä hyvin ja yritin vähän nukkuakin ja ehkä jopa vähän torkahtelin, mutta suorassa auringon paahteessa seisoskeleminen imi kaikki mehut. Ainut puolustukseni.

Mutta älkää nyt ottako liian vakavasti, en mä oikeasti tästä ole mitenkään masentunut, harmittaa kuitenkin. Sellainen aloitus siis 3-luokalle, koira menis hienosti jos ohjaaja ei pilais suoritusta. Ensi kerralla sitten paremmin. Ainakin jos Jeriko löytää jostain paremman kartturin. ;)

Kisojen järjestelyjä täytyy kyllä vähän siinä kritisoida, ettei radoille ollut ketään sisäänheittäjää, ja kisa-aikataulu venyi, kun luvattoman paljon aikaa kului siihen, kun koirakot radalla vaihtui. Pisti vähän väsyttämään helteen lisäksi se odottelu ja aikataulun venyminenkin..

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Jerikon uimakoulu

Tultiin mökille taas pitkästä aikaa, edellisen kerran oltiin täällä juhannuksena. Pitäis päästä käymään useamminkin, mutta nyt on ollut kaikenlaista menoa viikonloppuisin, häitä yms. No nyt kuitenkin päästiin ja koirat (varsinkin Jeriko) aivan innoissaan. Koirat pääsi sitten uimaankin ja Ukko innostui nyt uimisesta ihan tosissaan. Haki vesilelua aika kaukaakin ja jopa kilpaa Jerikon kanssa. Vauhdikasta menoa. :)



Nyt kun Jerikolla on sitten kilpailija lelun noutamisessa vedestä, niin Jerikon uimahypyt laiturilta venyi vielä aikaisempaakin hurjemmiksi, kun oli niin kiire hakemaan ettei Ukko vaan ehdi. :D Siis Ukkohan ei vielä mistään laiturilta hypi, mutta Jeriko pelaa varman päälle. ;)



Mä kaaduin tänään aamulla työmatkalla pyörällä. Yritin näppärästi kallistaen suorittaa alamäkiristeyksen nopeasti, maavara polkupyörässä oli vaan liian pieni ja poljin iski asfalttiin. Lopun varmaan arvaakin. Tuloksena sitten hieman kipeä pakara, polvi ja nilkkakin otti kyllä jotain iskua, mutta ei niin pahasti. Rapatessa roiskuu ja tekevälle sattuu.. Huomenna on sitten agilityn piirinmestikset, toivon mukaan toi ei tosta äidy, että pystyy radat hyvin juoksemaan..

Jerikon hyppyvideoita Matin puhelimelta ladatessa löytyi myös muutama kuva jota en ole aiemmin nähnytkään, tässä nyt niitäkin näytille. :)




Vähän vanhempaa kuvamateriaalia, kyllä Ukko onkin kasvanut!! Jerikokin saatu hetkeksi kainaloon, mutta ilmeestäkin näkee, että kauaa tässä ei viihdytä.. Siis Jerikohan on hellyydenkipeä ja rakastaa rapsutuksia, mutta se ei viihdy pehmeillä alustoilla tai aivan vieressä makaamassa, tulee ilmeisesti turhan lämmin..

 Tämän kuvan Matti lähetti mulle joskus viime kuussa puhelimeen, kun olin päivystämässä. Hieman nauratti, varsinkin kun en itse ollut se joka joutuu siivoamaan. ;) Ja Jerikosta on tismalleen samanlainen kuva pentuajalta, kun roskis levitetty ja syyllinen hieman nolona etualalla.. :D

Mä en kestä! Noin pieni ja suloinen Ukko oli, kun se meille tuli! Nyt se on jo iso poika! Samanlainen sylihiiri onneksi edelleen. <3

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Kasvun paikka

Ukon asioista on pitänyt päivitellä erikseen jo hetken aikaa, mutta se on jotenkin jäänyt kaiken muun jalkoihin.

Ukko on nyt puolivuotiaana jota kuinkin Jerikon korkuinen, ehkä aavistuksen matalampi. Painoa on kai viitisentoista kiloa. Mutta eipä Ukosta sitten kasvakaan ihan hurjasti Jerikoa isompaa, veikkaan että Ukosta tulee n. 53 cm ja 20 kg, katsotaan kuinka lähelle menee.. ;)
Ukolta on jo aikapäivää sitten vaihtunut kaikki hampaat, P1:setkin (vai onko ne P2:set, mitkä lie pikkunysät kulmureiden takana) on myös kaikki puhjenneet, mun silmään ei siis mitään hammaspuutoksia ja hieno leikkaava purenta.

Ukko on alkanut pikku hiljaa oppimaan sisäsiistiksi. Läheskään täysin sisäsiisti se ei vielä ole, mutta ollaan nyt jo pidetty päiväsaikaan papereita pois eikä meidän läsnäollessa enää käy salakavalasti lirauttamassa, vaan on jopa vinkunut (!) päästäkseen ulos. Hieno homma! :) Öisin ja meidän töissä ollessa on edelleen paperit lattialla ja pissat on aina tullutkin siinä välissä.

Ulkona Ukko on jo muutamia kertoja nostanut jalkaansakin, aika äijä. ;) Jerikokin kyllä taisi näihin aikoihin muutamia kertoja nostaa niin kuin vahingossa, ja sitten 8 kk iässä ihan kokonaan otti tavakseen. Katsotaan kuinka Ukon käy. Lisäksi Ukko on meinannut keksiä nylkyttämisen, mutta ei kyllä ole kuin pari kertaa meinannut Jerikoa tai sitten jotain mun jalkaa tms. yrittää. Jerikohan nylkytteli mennen tullen jo 10-viikkoisena. :D Siis parempi ettei ole niin kova nylkyttelemään, muiden koirien seurassakin hieman nöyrempi luonne. :)

Ukolla pukkaa vähän murkkuikää, korvat tuntuu olevan päässä pelkkinä koristeina välillä. Käskyt jotka aiemmin toteutettiin silmänräpäyksessä, tuntuu nyt välillä vaativan kymmenen käskyä ennen kuin herneet päässä kohtaa. Ja se hihnassa kiskominen! Aiemmin käveltiin tosi nätisti hihnassa niin, että naapuritkin kehui, mutta nyt riekutaan ja sählätään koko ajan! Kaikkein eniten hermoja raastaa toi kovapäisyys, saa sen sata kertaa ärähtää ennen kuin mitään muutosta tapahtuu. Ja siis mä osaan ärähtää kyllä kunnolla, ei ole siitä kiinni! Mutta saa siis todella suuttua ennen kuin Ukko edes huomaa mitään. Toisaalta se hyvä puoli, että vaikka mulla kuinka palais kiinni, niin Ukko ei mun ärjymistäni muistele enää sekunnin päästä, vaan voi heti jatkaa siitä mihin jäätiin.

Välillä taas Ukko väläyttelee sitä osaamistaan, jos vaan malttaa kaikelta muulta mielenkiintoiselta maailmassa. Ja malttia on pikku hiljaa tullut silleen, että Ukko odotti eilen vuoroaan kentän laidalla kun tehtiin Jerikon kanssa ja ainoastaan vähän vinkui, ei sitä hyeenakiljuntaa mitä aikaisemmin on pitänyt. Suurin helpotus on kyllä se, että Jeriko on siedättynyt siihen huutamiseen, eikä lopeta heti tekemistä jos Ukko ääntelee. Luoksetulo on kyllä ollut edelleen hyvä eikä Ukko karkaile ihmisten tai koirien luokse vapaanaollessaan, toivotaan ettei sitten tulekaan samanlaista retkahdusta kuin Jerikolla murkkuiässä!

Kaiken kaikkiaan nyt on siis välillä tosi raskasta Ukon kanssa, en todellakaan nauti tästä murkkuvaiheesta, en nauttinut Jerikonkaan kanssa. Koettelee todella mun hermoja ja mä olen kieltämättä aika räiskyvä persoona välillä... ;) Mutta pitää vaan laskea kymmeneen vaikka kuinka välillä ärsyttää toisen korvattomuus, ja yrittää muistaa, että lopussa se kiitos seisoo, kun murkkuiät on takanapäin. Hirveesti ei välttämättä pysty uusia asioita tässä vaiheessa opettamaan, mutta sitten täytyy vaan keskittyä vanhan vahvistamiseen. Noutoa vähän olen yrittänyt aloitella, samoin liikkeestä seisomista, katsotaan nyt kuinka ne tässä etenee.

Onneksi kuitenkin Ukko on niin suloinen sylihiiri, että viimeistään siinä vaiheessa kun Ukko käpertyy kainaloon ja painaa pään olkapäälle unohtuu kaikki hihnassa riekkumiset ja muut ärsyttävät puolet. Söpöys pelastaa paljon. <3 Tieto siitä, että vaihe on vain ohimenevä, tekee lopun työstä. ;)



Ostin Ukolle vihdoinkin kauan jo haaveilemani Hollolan nahkapajan puolikuristavan soljella säädettävän pannan. Eikä ollut edes kallis, 26 euroa nahkapannasta jolla on vielä vuosien takuu ei tunnu paljon missään! Maksoihan edellinenkin Ukon panta 13 euroa ja se meni rikki parissa kuukaudessa! Ton pitäis kyllä sopia ihan aikuisikäänkin asti, pienimmälle säädettynä on nyt sopiva ja vielä neljä reikää varaa säätää. Käytännöllinenkin. ;)
Ja se on NIIIIIN hieno! :) Siis mä tykkään ihan sikana tän tyyppisistä, toi on makee. :) Jerikolle jo joskus katsoin tollasta, mutta kun on niin pitkä karva niin ei ole paljon iloa ja toisaalta solki todennäköisesti nyppis karvoja. Mutta Ukon lyhyempään karvaan toi sopii täydellisesti.  Hieno on! :)




sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Vindoinkin sitä janatreeniä

Tänään käytiin Tuijan kanssa Kyötikkälässä treenaamassa. Tuija tallasi Jerikolle kolme jäljenpätkää, tehtiin siis janatreeniä. Janaksi valittiin nyt Niemisen Sarin neuvoa seuraten polku, jotta on joku joka auttaa näin alkuun koiraa etenemään suoraan. Jälki siis kulki polun yli ja Jerikon annettiin nähdä, kun Tuija ylitti polkua, sitten otin Jerikon pois hetkeksi. Jäljet ei juurikaan vanhenneet, tässähän on pointtina lähinnä se irtoaminen, ei se kuinka vanhan hajun koira pystyy nostamaan. Parempi näin alkuun, että mielikuva on vielä hyvässä muistissa, kun lähettää. Ensimmäinen meni ihan ok, Jeriko ehkä oikaisi aivan aavistuksen juuri ennen jälkeä, en ole varma, kun ei oltu merkattu kohtaa. Jeirko myös paahtoi loppupalkan ohi ja jatkoi Tuijan poismenojälkien seuraamista, ei oikein olisi malttanut siihen lopettaa. :D

Seuraavaan Tuija sitten merkitsi kohdan missä ylitti polun. Lähetyksessä Jeriko lähti alkuun aivan vinoon ja otin Jerikon heti takaisin. Lähetin sitten heti uudestaan ja Jeriko eteni hyvällä vauhdilla ja aivan tikkusuoraan ja nosti jäljen hienosti! :) Loppupalkankin malttoi nyt syödä.

Sitten kolmas jälki ja nyt lähtösuunta oikealle, kun kaksi edellistä oli vasemmalle. Jeriko lähti nyt tosi hyvin irtoamaan ja vauhdilla juoksi janaa, olisko tässä ollut 20 metriä jäljelle..? Jostain syystä Jeriko nyt kuitenkin nosti takajäljen, olisko sitten suurempi vauhti teettänyt vähän malttamattomuuttakin..? No, joka tapauksessa jätettiin harjoitus tähän, koska oltiin saavutettu se mitä haettiinkin, eli Jeriko eteni janalla nopeasti ja suoraan. :)

Mentiin sitten tottiskentälle treenaamaan. Kenttä olikin sopivasti juuri ajettu. Seuraamista otettiin joitain pätkiä ja sitten pk-esteitä. Jälkikäteen tehtiin vielä parkkiksella seuruuta vähän lisää, että saatiin lisää kuvia. ;) Sinänsä se oli hyvä treeni muutenkin, kun Ukko huusi autossa vieressä ja Jeriko silti pystyi nyt keskittymään tekemiseen eikä mennyt paineeseen. Tässä kuitenkin kuvasatoa treeneistä. :)


Pientä poikittamista... ;)

 Oikenihan se perä :D
Jerikolle myös ammuttiin, yksi leikissä, pari seuraamisessa eikä kummassakaan tilanteessa kiinnittänyt mitään huomiota. Paikkamakuuseen otettiin nyt myös ensimmäisen kerran. Otin Jerikon melko lähelle Tuijaa, ehkä 25 metriä etäisyyttä suoraan sivulla, luotan niin Jerikon laukauksiin. ;) Ensimmäisellä yllättyi sen verran, että vilkaisi, sitten taas katse muhun. Olin siis koe-etäisyydellä. Toiseen ei kiinnittänyt mitään huomiota, kun olin katse Jerikoon päin. Kolmas niin, että olin selin, Jeriko kuulemma vilkaisi laukauksen suuntaan, mutta ei mitään kummempaa.

Eihän Jeriko koskaan ponnaa esteestä.. ;D Jerikon puolustukseksi sanottava, että toi nurmipohja on vielä liian haastava Jerikolle (epätasainen eikä kovin vankka), hiekkapohjalla menee paremmin.. Ja tässä Jeriko meinasi ensin tulla ohi ja aivan edessä korjasi takaisin hypylle, hieman huono hyppykulma siis. :D

Toinen hyppy oli jo parempi, mutta vaatii edelleen harjoitusta. Tähän kuitenkin jätettiin tällä kertaa.


 Jessss!

 Jeriko lentää pk-esteelle


 Öööö... Pitäiskö/voiko jotenkin opettaa ettei ihan noin korkeelta tarvis tulla alas..?



 Ihana Jeriko <3









perjantai 20. heinäkuuta 2012

Sitä kuuluisaa makeaa mahan täydeltä

Tänään oli Ylökk:n ilta-agilitykisat ykkösille ja kakkosille. Eilen oli kolmosluokka ja periaatteessa olis pitänyt siellä talkoilla, mutta kun oli ne paimennuskisat. Talkoilin sitten tänään ykkösluokassa, sain asian järjestettyä niin, että jätin Jerikon (ja Ukon) Aneten ja Annelen hoitoon samalla, kun ajoin Mutalaan, ja Marjukka oli niin ihana, että otti ne kyytiin samalla, kun itse tuli kisoihin! Kiitos Marjukka koirien kyytsäilystä ja ratojen kuvaamisesta! Ja onnea nollavoitosta, ensimmäinen kakkosten startti ja heti nolla, kyllä te ootte hyviä! :)

Meidän eka rata ei mennyt yhtä hyvin. Sinänsä Jeriko oli ihan hyvin ohjauksessa ja meni tosi kivasti ja vauhdikkaasti, mutta Jeriko oli hieman malttamaton ja pari rimaa tippui. Tiesin kyllä jo etukäteen sanoa, ettei tollanen rata ole meidän vahvuuksia. Loppusuoran A:lla Jeriko sitten antoi jalkojensa tippua kontaktilta maalle ja vaikka se kyllä pysähtyi, niin päätin ottaa treenin kannalta ja käskyttää takaisin kontaktille ettei tule liikaa tavaksi ja kun virheitä oli jo pohjilla. Siitä sitten HYL.


Toisesta radasta pystyin sitten jo heti sanomaan, että tää on aika hyvä meille. Ihme kyllä mua ei tässäkään vaiheessa vielä hirveästi väsyttänyt vaikka kello oli jo yli 11 ja usein mulla on jo normaalin kisapäivän loppupuolella mehut imetty. Kisakunto kasvanut.. ;) Jaksoin siis keskittyä hyvin ja samoin teki Jeriko. Melkein jokaisen riman kohdalla kyllä kouraisi mahasta, että pysyykö se, mutta hienosti meni. Ihan tokavikalla esteellä meinasin jo hukata Jerikon pakkovalssi-jaakotuksessa, mutta sain sen kääntymään oikealta puolelta puhtaasti. Kyllä riemu repesi radan jälkeen! :D Tuloksena siis 0 ajalla -7,36 ja 3. sija palkinnoilla, radalta tuli yhteensä 5 nollaa.


Pitkä päivä, mutta kyllä kannatti jaksaa, kun nyt noustiin kolmosluokkaan! Jotenkin ihan epätodellinen olo tästä viikosta, voiko mennä näin hienosti? :D Ei ainakaan hullumpi viikko. ;)
Tämä vauhti ei monille ole juuri mitään, toisilla tulokset napsuu vielä nopeammin, mutta mun mielestä jo se, että ylipäätään saadaan näin hyvää tulosta aikaiseksi vaikka Jeriko on mun ensimmäinen koira ei onnistuis ilman, että koira olisi aivan huippu! Olen sanonut tämän ennenkin, mutta kiitos Anita tästä kultakimpaleesta jolla on kaiken muun hyvän lisäksi sydänkin kultaa. <3

Nyt olis vähän sellainen fiilis, että pidetään agilityssä pieni tauko kisoista ja treeneistäkin. Ainut, että jos piirinmestiksiin päästään, niin sinnehän on pakko mennä, mutta muuten.. ;)

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

PPR1 Jeriko

Tänään oli ensimmäiset SBCAK:n/kennelliiton alaiset paimennuskisat Somerolla, tuomarina Päivi Nietosvaara.

Hakukaari oli aikas hyvä, mutta ehkä ei ihan niin hyvä kuin edellisissä kisoissa..? Lampaat lähti hassusti sivulle päin liikkumaan ennen kuin Jeriko oli tasapainossa, joten herättäisi epäilyn siitä, että kaari oli kuitenkin liian ahdas sivusuunnassa.. No anyway, aika hyvät pisteet hakukaarelta silti. :) Nyt Jeriko meni maahankin tasapainoon, mutta lampaat oli jo liikkeellä ja sitten ajoon lähdössä lähti turhan vauhdikkaasti juoksemaan. Kuljetuksessa ohjaajalle videolta katsottuna huomaisin parikin kohtaa, jossa pistämällä Jerikon maahan juoksu olis vaihtunut nopeasti kävelyksi. Sillä hetkellä musta kuitenkin jotenkin vaikutti, että parempi antaa tulla sitä vauhtia, että jos laitan Jerikon maahan niin lampaat jatkaisi kuitenkin jonkin matkaa juoksua ja pääsisi ehkä turhan kauaksi.
Ärsyttävin oma moka oli taas toi tolppa! En yhtään katsonut missä tolppa on muhun nähden ennen kuin olin jo antanut Jerikon ajaa lampaat mun ohi ja hups, tulppa olikin suoraan mun selän takana ja lampaat meni osa toiselta puolelta, osa toiselta. Note to self: jätä tolppa selkeästi jommalle kummalle puolelle niin, että Jerikon tuodessa lampaita kohta ne tulee väistämättä oikealle sivulle ohi tolpan!
Hämmennyin pieneksi hetkeksi tästä mun mokasta ja lampaat ehti jo pitkälle ohi tolpan. Toinen muistettava asia: käske nyt hyvä ihminen se koira kaarelle ennen kuin kaikki lampaat on metrikaupalla tolpan ohi! :D

No joo, sitten poispäinajo-pätkä oli aika vauhdikasta, lampailla oli kova veto pellon perälle puimurin luokse, mistä ne tuotiin sisään. Lampaat alkoi siis varmaan jo senkin vuoksi kiihdyttelemään, koska tässä niiden vauhti ei yhtään hiljentynyt vaikka pistin Jerikoa maahan. Olisi pitänyt rohkeammin ja aikaisemmin pistää Jerikoa eteen estämään, jonkin verran niin kyllä teinkin, käskin Jerikoa kaarille samalla hieman yrittäen jarruttaa ja ohjata portille. Vauhdilla mentiin, mutta kaikki lampaat portista läpi! :D Portin jälkeen alkoi sitten lampaiden syöksy kohti vapautta ja tää alkupätkä oli kyllä yhtä pelastelua, Jeriko lähti kuitenkin todella hienolla kaarella pysäyttämään lampaita, ei mitään hätiköintiä ja perään säntäämistä. Kiitos Jerikon hienon työskentelyn saatiin lampaat haltuun ja jatkettiin kuljetuksella. Kuljetuksessa Jeriko piti tosi hienosti itse etäisyyttä lampaisiin, joku lamppu on vähän päässä syttynyt ettei niitä tarvitse mun ohi puskea. Kerran jouduin käskemään Jerikon maahan, muutan vilkuilin taakseni vain varmistaakseni onko Jeriko siellä ylipäätään, kun lampaat kulki niin hyvin ja kehuin Jerikoa. :)

Häkitys ja häkistä poisotto sukkana, ihana iso häkki johon on helppo häkittää. :) Jeriko kyllä toimikin häkillä tosi hienosti, paljon paremmin kuin aikaisemmin! :) Häkistä poisoton jälkeen lampaat pitää tosiaan ottaa vielä haltuun ja mä olin siinä ihan pihalla, kun en kuullut tuomarilta missä vaiheessa suoritus oli hyväksytty, en siis uskaltanut päästää lampaita juoksemaan varikolle kuin vasta sitten, kun näin varikkokoiran lähtevän hakemaan. Viimeiseen osaan ei halua koko suoritusta pilata! :D

Pisteitä kertyi hakukaaresta 18/20, nostosta 5/10, kuljetuksesta ohjaajalle 10/20, poispäinajosta 2/10, kuljetuksesta 13/20, häkityksestä 10/10 ja häkistä ulosotosta 10/10. Yhteensä siis 68 pistettä, hausta 33 eli PPR1 koularin arvoisesti ja 3-tulos, kaksi pistettä vaille PAIM1. Hieman haluttaisi jossitella, jo omat virheet korjaamalla olisi sekin koulari tullut, mutta kyllä tähänkin voi olla todella tyytyväinen! :)) Kyllä me ehditään se PAIM1 vielä saada. Jeriko toimi tänään hienosti ja olen siitä todella ylpeä! <3

Ukkokin pääsi lampaille kisan jälkeen ja toimi todella upeasti! Ukko on kehittynyt joka kerta huimasti, tällä kertaa oli jo todella rauhallinen ja kiersi lampaita rauhassa molempiin suuntiin, alkoi jopa hiipimistä ja kunnon silmänkäyttöä näkyä. Siis tosi hieno pentu!! :) Hieno päivä oli! Matti oli mukana kuvaamassa ja seurana, pitkä päivä kyllä oli, eli hese-ateriat oli täysin ansaitut! ;)
Videon lataan myöhemmin. :)


Lisäys: Se piti vielä sanoa, että tosiaan treenattavaahan meillä on vielä rutkasti, vaikka se PAIM1 olisikin voinut tulla omat virheet korjaamalla. Nostoon ja ohjaajalle kuljetukseen pitää saada rauhallisuutta, samoin poispäinajoon ettei sitten ole tollasta juoksemista. Eli siis olihan lampaille veto kuivurille, mutta se ei ole ainut syy miksi meno oli niin vauhdikasta. Jerikon maahanmenoista ne ei hiljentäneet, mutta joka kerta kun Jeriko lähtee liikkeelle se ponkaisee liian nopeasti pystyy ja suoraan juoksuun ja sillä aina "säikäyttää" lampaat. Eli jatketaan treenejä sen rauhallisen ylösnousemisen ja ajon parissa! :)

Toinen lisäys: Jeriko sai tosiaan hakea lampaat Ukolle. Kisan jälkeen kaikki lampaat oli päästetty laitumelle, olisko niitä sitten ollut siinä reilu 50 ja matkaa reilu 300 metriä. Lähetin Jerikon sitten vaan hakemaan samalla, kun itse kävelin eteenpäin. Jeriko eteni kyllä hyvin vaikka selvästi ei alkumatkasta tiennyt yhtään missä lampaat on, lähti liikaakin oikealle. Rohkaisin kuitenkin vaan, että "mene mene" luottaen siihen, että kyllä Jeriko ne pian äkkää. Sitten kun Jeriko huomas lampaat niin se leikkaskin linjan ja lähti vasemmalta kokoamaan laumaa. Annoin sen sitten tehdä niin, koska en ollut pitkään aikaan antanut mitään suuntakäskyä ja se oli sinänsä oikea ratkaisu, koska lauma oli enemmän levinnyt vasemmalta ja sitä kautta kiertäen Jeriko sai ne paremmin kokoon. En tiedä sitten teinkö väärin, kun annoin siitä jatkaa..? Kuitenkin olin tyytyväinen siihen, että Jeriko eteni koko ajan ja heti kun äkkäsi lampaat niin alkoi selkeästi työskentelmään tuodakseen ne mulle.

Sitten vielä jaettiin porukkaa. Kimmo neuvoi mua menemään laumaa kohti ja "säikäyttämään" ne erilleen, että tulis rako mihin Jerikon voi kutsua. Helpommin sanottu kuin tehty! :D Vaikka Kimmo näyttäessä esimerkkiä se kyllä näytti helpolta.. Vetoan kokoeroon, en ole kauheen vakuuttava säikäyttelijä.. ;) Swedu näytti hienon mallisuorituksen ja sitten Jeriko sai harjoitella. Jakoa ollaan siis tehty pienellä porukalla kerran viime kesänä. :D Mutta siis kunhan sain vaan jonkun raon aikaiseksi, niin kyllä me porukkaa saatiin erilleen ja Ukolle sitten viisi lammasta pyöröaitaukseen. Oli kiva harjoitella tollasta, ja hienosti Jeirko tosiaan haki ison lauman pitkän matkan päästä. Olen niin ylpeä pikku showmiehestä. :)

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Paimennusta

Tänään käytiin Mouhijärvellä paimentamassa ja grillailemassa Johannan kanssa. Ukkokin pääsi nyt ensimmäistä kertaa näille lampaille, aikaisemmin en ole uskaltanut kun niin iso porukka jossa vielä karitsoitakin joukossa. Nyt lampaat on kyllä olleet todella mukavia ja uskalsin ottaa Ukon lampaille, kun ei tarvinnut pelätä, että joku niistä puskisi. Ihan kivasti sitten menikin, Ukko teki kaksi kierrosta lampailla ja varsinkin ensimmäisellä meni tosi kivasti. Ukko sai pidettyä sellaista 15 päistä (en ole tarkasta määrästä varma, ei ole tullut laskettua) laumaa mun ympärillä ja kiersi tosi rauhassa ja hienosti. :) Toisella Ukon vuorolla lampaat oli jostain syystä saanut päähänsä, että niiden on pakko olla siellä aitauksen toisessa päässä (jossa me ei juuri haluttu olla koska siellä on oja ja mutaisempaa) ja koko ajan yritti livahtaa sinne. Eihän Ukko sitten vielä pysty hallitsemaan isoa porukkaa joka lähtee juoksemaan johonkin suuntaan, osan porukasta Ukko sai aina pysäytettyä, mutta ei kaikkia. Itse siis toki juoksi koko ajan mukana valmiina auttamaan, mutta apua ei sinänsä tarvittu. ;) Jeriko otettiin sitten kuitenkin siihen avuksi väliin lampaiden reitille ja saatiinkin ne pysymään toisessa päässä, mutta sitten ne jumitti koko ajan aitaa vasten eikä sinne väliin nyt tässä vaiheessa pientä Ukkelia vielä voi pistää. Hienosti Ukko kyllä tasapainotti niitä aidalla, että sinänsä hyvä harjoitus sekin. :)

Jeriko sai nyt viimeisen treenin ennen keskiviikon SBCAK:n kisoja. Vähän alkaa jännittämään ja me ei olla tosiaan häkkityöskentelyä juurikaan harjoiteltu! Siis sitä, että koira häkin sisään ja itse ulkopuolella, ja että koira kiertää nätisti lampaiden taakse ja ottaa ne sieltä pois.. Täytyy vaan toivoa, että menee sitten ihan hyvin eikä käy mitenkään köpelösti viimeisessä osiossa.. =/
Joka tapauksessa Jeriko teki hienosti töitä tänään, tehtiin peruskuljetusta ja Jeriko sai itse hajoilevaa laumaa tasapainotella ja pitää kasassa. Jotenkin rauhattomampia lampaat tänään oli kuin viime kerralla, johtuiskohan aitauksen vieressä kiljuvasta Ukosta..? :D Joka tapauksessa siis meni ihan kivasti Jerikon kanssa, kyllä ihan hyvillä mielin voi kisaan lähteä, toivotaan että siis tulee tuloskin ja voi hyvällä mielin olla kisan jälkeenkin! :D

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Pk-treeniä

Viime viikon loppu oli niin tiivistä treenaamista, että alkuviikosta otettiin vähän rennommin. Keskiviikkona kuitenkin agilitytreenit normaalisti, Jeriko teki ihan hienosti, mutta silti jotenkin vaisu olo treeneistä, ei silleen mitään ahaa-elämyksiä tai selvää kehittymistä.. Ukko teki kentän laidassa perusasentoa ja paikkamakuuta niin, että kävin auton takana piilossa. Hyvin pysyi aloillaan, vaikka vieressä meni koiria agilityradalla ääniapujen kera. ;) Samoin malttoi hyvin ottaa perusasennossa kontaktia, vaikka välillä oli pakko vilkaista mitä siellä radalla tapahtuu. Hienosti kyllä kaiken kaikkiaan Ukko tekee. Ja toi lelujen palautus on kyllä huippua! Jerikonkin kanssa on joutunut erikseen harjoittelemaan, mutta Ukko tykkää niin kovasti repiä ja leikkiä, että palauttaa lelut ihan luonnostaan, on kyllä ollut helppoa ton asian kanssa. :)

Jerikon kanssa tehtiin Mutalan kentällä agitreenien lomassa pk-hyppyä, ensin 85 cm itseluottamuksen kohottamisena ja perään metrinen, hienosti meni ja kahteen toistoon jätin. Agitreenien jälkeen tein myös yhden eteenlähetyksen lelulle joka vietiin yhdessä ja sitten kun sopivasti porukka seisoi ryhmässä niin tein henkilöryhmää, mikä meni ihan sika hyvin! Jeriko ei vilkuillut ihmisiä ollenkaan ja seuras koko ajan hienolla vireellä. Aika ihme siihen nähden, että viimeksi ollaan henkilöryhmää tehty BH-kokeessa reilu vuosi sitten! :DD

Tänään töiden jälkeen lähdettiin jälkimetsään. Olisin halunnut tehdä Jerikolle näköavulla janatreeniä, mutta kun ei saatu kaveria metsään, niin eihän se sitten onnistunut. Niinpä tein ihan kunnon jäljen, tarkoitus oli tehdä kilometri, mutta alkumatkasta Sports Tracker taas sekoili ja jouduin alkamaan uudestaan, enkä sitten enää lopuksi muistanut, että siinä oli pari sataa metriä jotka ei ollut "nauhalla". Jäljen pituus oli sitten loppujen lopuksi huimat 1,2 km! Maltoin istua yksin autossa sen verran, että jälki vanheni tunnin. Väliin tein myös Ukolle herkkuruudut, toisen pelkän ruudun, ja toisen niin, että kolmiosta lähti jälki toiseen ruutuun. Hienosti ja tarkasti Ukko kyllä haisteli. Ja ruudun jälkeen muutenkin kulki nenä maassa, selvästi yritti seurata mun poistulojälkiäkin! :)

Sitten Jerikon jälki. Jana noin 10 metriä, pari metriä vinoon Jeriko tuli siitä mihin oli tarkoitus se saada, mutta nosti jäljen hyvin. En itse asiassa edes tiedä, kuinka paljon janalta saa kokeessa poiketa ennen kuin tuomari huomauttaa..?

Jeriko jäljesti nyt hieman vauhdikkaammin ja kuono hieman korkeammalla maasta kuin mitä se on tässä tän kesän ainaka muuten tehnyt, ei aivan niin tarkkaan jäljestänyt. Olisko johtunut sitten kosteasti maasta? Ehkä jäljen haju erottui nyt ylempääkin..? Mäkin sain välillä ottaa ihan juoksuaskeleita sen perään jos jäin jälkeen, enimmäkseen kyllä reippaalla kävelyllä pärjäsi. Mutta kyllä Jeriko aika hyvin jäljellä pysyi, ainoastaan alkumatkasta tuli pieni hairahdus ja siinä meinas keppi jäädä kun Jeriko tuli takaisin jäljelle sen jälkeen. Pyysin kuitenkin takaisin ilmaisemaan keppiä. Nyt palkkasin kepeistä leikillä, koska se on Jerikolle parempi palkka kuin pelkkä kissanruoka, ja kun oli ihan inhimillinen sää ettei tarvinnut pelätä Jerikon läkähtymistä. Tosiaan jäljestys meni kaiken kaikkiaan tosi hyvin, hienosti jaksoi loppuun asti. Jotkut kulmat joutui tarkistamaan pyörähtämällä, osan meni taas aivan suoraan oikeaan suuntaan. Hienosti Jeriko kuitenkin työskenteli itsenäisesti jos jälki meinasi jossain välissä kadota. Välissä kyllä jäi joku keppi, ei taaskaan hajua missä kohtaa, ehkä jonkun pienen hairahduksen kohdalla tai sitten Jeriko ei ole malttanut nostaa.. Kolme keppiä Jeriko ilmaisi aivan itsenäisesti todella hyvin (yhden niin, että tarkistin juuri sports trackerista matkaa ja kun käännyin katsomaan niin Jeriko seisoi siinä keppi suussa :D), tosiaan se alun keppi (eka tai toka, en muista) meinas jäädä, ja sitten viimeisen Jeriko meinas jättää vaikka meni kyllä siitä ihan päältä. Ehkä alkoi vähän väsyttää eikä ollut niin tarkkana, vaikka lopunkin jälkeen jatkoi edelleen jäljestystä mun jälkiä pitkin.. Mutta keppi-ilmaisua edelleen pitää vahvistaa, leikki selvästi kuitenkin Jerikoa motivoi paljon enemmän kuin ruoka, eli kunnon leikkipalkoilla varmasti Jeriko alkaa ilmaisemaan tarkemmin! :)

Ai niin, maasto oli nyt mainiota mänty sammalikkoa! Mustikoitakin oli ja jälkeä tehdessä oli pakko ottaa pari maistiaista! ;) Pari pienemmälle kalliolle nousua, mutta ei mitään edelliseen jälkeen verrattavaa, koko ajan sammalta/varvikkoa alustana, välillä vähän kosteampaa, mutta onnistuin väistämään pahimmat suopohjat. Pari polun/työkoneen uran ylitystä tuli, mutta ne ei tuottaneet mitään ongelmaa. Ihan kiva jälki, työskentely ei parasta, mutta tuli ainakin nähtyä, että Jeriko pystyy ajamaan noinkin pitkän jäljen ilman, että puhti loppuu tai että eksytään. :D Huomenna ollaan menossa Pälkäneellä käymään ja aattelin houkutelle (lue: lahjoa tai pakottaa) isän tai pikku veljen avuksi tekemään näköaputreeniä. Siten tulis sitten väliin sellainen kunnolla lyhyempi ja helpompi treeni, ja muutenkin seuraava jälki jonka tekis voisi olla sellinen lyhyempi, ehkä max. 700 metriä, mielellään lyhyempikin, niin saisi kepit tiiviimmin ja niiden ilmaisua hiottua paremmin. Mutta hyvällä mallilla on mun mielestä. :) Oon tosiaan ilmoittanut meidän jälkikokeeseen elokuun lopulle, eli vielä on aikaa reilu kuukausi treenata. Eli kaikki innokkaat jälkikaverit, käsi ylös kuka haluaa tehdä jälkeä meidän kanssa? ;)

Ennen jälkitreeniä kävin M&M:ssä hakemassa kissanhiekkaa ja samalla Ukko pääsi pentupaineihin. Jerikokin tuli mukaan, kun en raaski autoon jättää. Jeriko ei enää Ukon tulon jälkeen ole jaksanut ihan niin paljoa innostua pennuista, tosin kaikkein pienimmät pennut oli edelleen eniten Jerikon mieleen ja varsinkin yhteen 4 kk ikäiseen länsigöötanmaan pystykorvaan (urospentu) oli aivan ihastunut, kulki koko ajan perässä häntä viuhuen ja sai Jeriko sen lopulta vähän leikkimäänkin. :D Ukko temmelsi sitten muiden pentujen kanssa innoissaan, paikalla oli mm. bernhandinkoira, kiharakarvainen noutaja, ranskan buldoggi ja joku vesikoira, portugalin ehkä..? Ukko kuitenkin tuli oikein kivasti juttuun kaikkien kanssa, ilmeisesti riitaa saadaan aikaiseksi vain sisarusten kanssa. Vähän niin kuin ihmissisaruksetkin.. ;)

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Nyt loppui voivottelu!

Tänään oltiin taas tokokokeessa. Vaikka olin ajatellut pitää kesän tokotaukoa, päätin sitten kuitenkin ilmoittautua oman seuran kokeisiin, jos vaikka kotikenttäetu auttaisi.. Eilen vielä lupaili sadetta tälle päivälle, mutta aamulla olikin ihan kirkasta. Itse asiassa rankkasadekin olisi sopinut meille paremmin, oli nimittäin niin kuuma ja seisova painostava ilma, että tiesin heti ettei Jeriko hirveesti jaksa, kun se ei tykkää kuumasta ollenkaan. Vesisateessa sen sijaan tykkää kirmailla eikä haittaa maata vaikka kuralätäkössä.. ;) Kaunis sää siis, mutta itsellekin tuli hirvee hiki eikä siinä mielessä ollenkaan ihanteelliset olosuhteet. Vaikka käytin Jerikon uimassakin ennen luokan alkua, niin se kuivui hetkessä paikkamakuun aikana ja oli taas yhtä kuuma. Oman luokan jälkeen jäin talkoisiin AVO ja ALO-luokkiin ja niiden aikana aurinko meni pilveen ja alkoi vähän tuulemaankin, kävi kyllä vähän kateeksi se sää.

 Nyt ei ollut ketään kaveria mukana ja kamerankin unohdin kotiin. Kännykällä olisi voinut joku ehkä kuvata, jos ei olisi ollut akku siitä ihan lopussa ja puhelin kiinni tupakansytyttimessä.. ;) Videota ei siis ole, höh. :(
No, mutta tuloksiin. ;)

Paikkamakuu 10: Meidän virittely on kyllä melkein liiankin tehokas, Jerikolla alkaa melkein silmät lurpsua, kun sanon "tehdään paikkamakuu" ja silitän rintaa. Pelkään aina, ettei se kuuntele enää maahanmenokäskyä.. Tai nukahtaa. :D Mutta siis hyvin meni taas, turha pelko.

Seuraaminen 8: Nyt oli virettä ihan hyvin, ennen yksilöliikkeiden alkua hetsasin Jerikoa vähän ja se innostui haukkumaan. Ensimmäiseen liikkeelle lähtöön ja juoksuun lähtöön tuli haukahdukset, muuten oli hiljaa. Seuraaminen tiivistä (Jeriko tuntui reiden sivussa! :)) ja suoraa, kontakti pysyi koko ajan ja vire tosiaan hyvä. Ainut, että askelsiirtymisissä vähän herpaantui ja reaktio tuli hieman viiveellä.

Liikkeestä istuminen 9: Kävelin tarkoituksella hieman hitaampaa kuin normaalisti, seuraamisessahan mennään aika reippaasti. Tästä vauhdista Jeriko suoritti istumisen ihan hyvin, tosin luulin jo että se meni maahan, kun kuului sellainen "ylimääräinen" hiekan rapsahdus. Yllätyin aika paljon, kun Jeriko istuikin! :) Istuminen oli kuulemma kuitenkin hieman hidas, taisi Jeriko olla silti vähän epävarma..

Luoksetulo 8,5: Rivakammin olisi voinut tulla, pysähdykset kyllä aikas napakat.

Ruutu 10: Ihana toimiva virittely! :) Täysillä ruutuun ja ensimmäisellä maahan, seuraamaan vauhdilla ja suoraan hyvään seuraamisasentoon. Tää on kyllä meidän molempien lempiliike! :))

Hyppynouto 9: Ennakoi perusasentoon siirtymisen, muuten hyvä.

Metallinouto 9,5: Palautus olisi voinut olla aavistuksen nopeampi.

Tunnari 9: Tässä kohtaa Jeriko viimeistään oli jo aivan uupunut kuumuudessa. Oikeastaan jo metallinoudossa alkoi näkyä. Tunnariin Jeriko lähti ravilla, haisteli kapulat, oman kohdalla heti nosti ja lähti rauhalliseen tahtiin tuomaan. Perusasentoon siirtymiset ja kaikki muu priimaa, mutta aivan puhki oli jo koira!

Lisäys: Tästä olin erityisen tyytyväinen, koska viime kokeissa on mennyt ihan sähellykseksi, kun Jeriko on tarkistellut ja pyöritellyt kaikkia vääriäkin. Nyt kun sitten treenillä saatiin sitä kuntoon, niin eilen ostin rimaa ja leikkasin uusia tunnarikapuloita, ja yhtäkkiä meillä oli taas ongelma: Jeriko ei meinannut ollenkaan tunnistaa omaa! Siis alkuun oli ihan hämillään, kai siksi, että se rima on niin paljon sileämpää ja haju tarttuu kai huonommin. Onneksi kuitenkin tuli kokeiltua sitä lauantaina, keksin sitten ratkaisunkin eli hieraisin myös leikatut päät käteen. Näki kuinka Jeriko oikein erikseen haistoi päät, että "joo, tää se on". No, jottei olisi liian helppoa, niin mokailin vielä ennen koetta: olin tekemässä tunnaritreeniä, kun pikkusisko soitti, laittelin siinä samalla kapuloita. Puhelun jälkeen laitoin Jerikon etsimään ja ihmettelin, kun vaan pyöri eikä mitään edes kunnolla merkannut, saati sitten nostanut. Kunnes tajusin, että olin nostanut kaikki kapulat pihdeillä, missään ei siis ollut mun hajua!! :D Jerikolle on kyllä siunaantunut harvinaisen tyhmä ohjaaja! :D Onneksi on fiksu koira eikä koskenut vääriin. ;) Sitten uusi toisto niin, että mukana oli oma ja nousi hienosti. Onneksi meni sitten kokeessakin niin hyvin. :))

Kaukkarit 0: Voihan kaukkarit. :( Jos meillä on kaukkareissa muutenkin ongelmaa jumittamisen kanssa, niin painostava ilma ja kamala kuumuus ei sitä ongelmaa ainakaan auttaneet! Jeriko oli tosiaan aivan uupunut, istumaan nousi maasta, mutta sitten seisomaan ei millään. Pylly aina vähän liikahti käskystä, mutta ei sitten kuitenkaan tarpeeksi. Takaisin Jerikon luokse mennessä pysähdyin sitten lähemmäksi ja annoin siitä käskyn ja Jeriko nousi, pääsin sitten siitä kehumaan.

Tuloksena ei siis enempää eikä vähempää kuin 256 pistettä ja VOI1!! :DD Ainut ykköstulos saatiin (selvästi kuumuus vaivasi muitakin koiria) ja Jeriko sai vesilelun palkinnoksi, jota pääsikin sitten heti palkintojen jaon jälkeen testaamaan. ;)

Nyt on helpottunut olo! Voivottelu loppui tähän, mutta EVL saa kyllä "hetken" odottaa meitä, ei nimittäin kyllä mennä ennne kuin saadaan kaukkareihin edes joku toivo, että kokeessa Jeriko suorittais ne! :D Ja muutenkin on vielä vähän liikkeitä kesken, ohjattu nouto täysin aloittamatta. Ja nyt keskitytään sitten ihan oikeesti pk-puoleen ja paimennukseen. Mutta kyllä sitä sitten kerkee, nyt on vaan ihanaa, kun voi oikeasti unohtaa koko tokon hetkeksi eikä VOIVOI kummittele jossain takaraivossa. Pisteet kuin pisteet, minä olen tyytyväinen tähän. :)

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Hyvä jälkikoira paikkaa huonon jäljentekijän idioottimaisuuden

Miten jäljen tekemisestä on yhtäkkiä tullut jotenkin niin vaikeeta? En tunnu millään osaavan tehdä suunnitelmallisia ja järkeviä jälkiä, aina jotain räpellystä. Tän päiväinen oli kyllä kaikkein pahin! Lähdin taas vähän uuteen maastoon, kivan näköistä oli alkuun. Sports Trackerillä seurasin jäljen pituutta ja olisin siitä halunnut kuvan ladata näytille, mutta en osaa.. Ehkä jos huomenna ehdin tutkailla..

Jäljen ekat noin 100 metriä oli sellaista kivaa mäntysammalikkoa, siihenkin kyllä mahdutin jo pari kulmaa. Sitten alkoi sellainen korkeampi varvikko ja aattelin sitä kiertää, en viitsinyt lähteä syvemmälle metsään, joten käännyin tietä kohti. Enpä sitten vaan tiennyt, että tien ja metsän välissä oli sellaiset muutaman kymmenen metrin korkuiset kalliot! Lisäksi Sara soitti mulle kesken, ja Sports Tracker katkaisi harjoituksen tallennuksen! Yhtäkkiä olinkin kallion laella kääntyneenä jo hieman takaisin päin ilman tarkkaa tietoa siitä, missä aikaisemmin tekemäni jälki meni! En sitten uskaltanut lähteä kallioilta takaisin metsäänkään päin, joten jatkoin kallioilla ja kylläpä tuli sitten kiivettyä ja laskeuduttua, pujoteltua lohkareiden välistä jne., ei siis mitään pikku juttuja, vaan ihan oikeasti välillä kavuttiin kalliota monta metriä ja välillä melkein paljasta kalliota. Jossain välissä pysähdyin miettimään onko mitään järkeä ajaa Jerikolla sellaista jälkeä, se oli aivan älytöntä. Merkitkin loppui kesken ja loppuun kun käänsin taas takaisin päin tuli nousua ainakin kymmenen metriä! Harkitsin, että jos lopettaisi jäljen ajamisen siihen kohtaan, kun jälki alkoi menemään todella vaikeaan maastoon.

Mutta sitten päätin, että luotan koiraan, katsotaan. Jana oli vähän huono, Jeriko ei vielä osaa sitä oikein ollenkaan pidemmältä etäisyydeltä, ei osaa hakea eteenpäin vaan jää pyörimään sitten lähelle. Tai meni se sitten lopulta kauemmaksi, kun ei löytynyt, mutta treenattavaa on tuossa.
Jäljestys itsessään oli aivan upeaa ja varsinkin, kun alettiin kapuamaan kallioilla edes takaisin, niin en voinut kuin mykistyneenä seurata Jerikoa ja ihmetellä kuinka hyvin se jäljen selvitti! Pääni sisällä vaan hoin "uskomatonta".. :D Kulmat yhtä lukuunottamatta selvitti heti suoraan, loppujäljestä kun tultiin kalliota alas teki kulmassa pyörähdyksen, mutta muutamassa sekunnissa selvitti oikean suunnan. Luulen, että juuri tätä ennen jäi yksi keppi, kaikki muut viisi siis nousi! Siis mä olen jotenkin aivan ällikällä lyöty, miten hyvin Jeriko suoritti noin supervaikean jäljen! Pituutta oli reilu 700 metriä (sellaista sykeröä, että Sports Tracker ei selvästikään pysynyt aina laskuissa mukana), mutta kiipeily sai sen tuntumaan huomattavasti pidemmältä. Itse oli aivan hiestä märkä, kun jälki oli ajettu! Pari kertaa Jeriko meinasi kyllä tehdä jännän jutun, mistä oli Jaanan kanssa lauantaina puhetta, nimittäin jatkaa jäljestystä keppi suussa. :D Mutta huomasin kyllä sitten ja palkkasin kepistä ja otin talteen.

Jerikon jälkimotivaatio on kyllä aivan upeeta sekin, ottaahan se kissanruokaa palkaksi, mutta ei selvästikään tee jälkeä sen vuoksi, nopeasti nuolee kupin silleen että suurimmat palat on syöty ja sitten vaan lähtee itse jatkamaan jälkeä. Mä olin ja olen edelleen aika sanaton, uskomaton koira kun selvittää tollasenkin jäljen! Mitä nyt sitten yhdestä jääneestä kepistä tollasessa maastossa! Jäljellä kuitenkin mentiin koko ajan tarkkaan. Voihan olla, että Jeriko ei ole sitten malttanut nostaa sitä yhtä, tai on huomaamattani jäljestänyt se suussa hetken ennen kuin on luopunut kepistä.. Mistä sitä tietää, kun ei tiedä mistä keppi jäi. Mutta jana siis tarvii vielä treeniä ja täytyyhän noita keppien ilmaisuja vahvistaa, että pitää siis malttaa ilmaista eikä jatkaa keppi suussa! :D
Mutta olen aivan älyttömän ylpeä Jerikosta! Voi kun voisi näyttää millainen se jälki/maasto oli, niin ymmärtäisitte! Kyllä moottoria riittää pojalla, ei todellakaan luovuta helposti. :)

Ukkokin teki metsässä pienen herkkuruudun.

Jäljestyksen jälkeen mentiin vielä tottistelemaan/tokoilemaan Saran ja Vellun kanssa. Theban työskentelyä oli kyllä ilo katsella. :) Ukko teki perusasentoa ja pari maahanmenoa. Sitten vaan leikittiin tennispallolla, ensimmäistä kertaa, mutta Ukko luonnostaan palauttaa senkin tosi hyvin. Ja sitten vetolelulla myös Sara ja Vellu leikitti. :)

Jeriko teki kaukkareita pakittamisesta ja liikkeestä jäävistä leikinomaisesti yhtä tai kahta vaihtoa tennispallo palkkana. Kivaa oli! :) Sitten pari eteenlähetystä pallolle, molemmat meni tosi kivasti, mutta kyllähän mä vielä vienkin lelun Jerikon kanssa. ;) Lopuksi vielä tunnari, ensin niin, että kapulat meidän välissä ja sitten ihan kokonaisena liikkeenä. Molemmilla kerroilla Jeriko lähti heti epäröimättä tuomaan omaa!! JEE! :)) Mutta oli Jeriko kyllä väsähtänyt, huomasin koko olemuksesta. Tähän oli sitten hyvä lopettaa.... Ja mennä lenkille Theban, Julman ja Rytmin kanssa.. ;)
Vauhdikas päivä siis!

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Vieraskisat ja pentupäivät

Perjantaina oli kisat Kotikoskilla, siis meidän ensimmäiset kisat vieraalla pellolla ja vierailla lampailla. Kisoissa oli kaksi starttia ja ilmoittautuneita reilu 20 kumpaankin, kisat alkoi jo aamusta ja meidän piti toiselle radalle ehtiä. Marika laittoi sitten aamupäivällä viestiä, että ekalta radalta oli tosi moni pois, eli aikataulu etuajassa! Kylläpä tuli sitten kiire! Pääsin yhden aikaan lähtemään töistä, koirat ei ehtinyt edes asioitaan tehdä (Jeriko kyllä tajusi, että nyt ei taideta lenkille lähteä ja päästi pitkän pissan pihaan), kun suoraan vaan autoon ja menoksi. Osan tavaroista olin pakannut torstai-iltana tai perjantaina aamulla, en kuitenkaan kaikkea ja kyllähän sitten matkasta unohtui esim. koirien ruokakupit. Pikkasen haipakkaan sitten ajelin Somerolle ja Someron keskustasta soitin Marikalle, että mikä tilanne. Pari koiraa enää ennen meitä, että jos tuut nopeesti niin ehdit.. :D Puoli kilometriä ennen Kotikoskien tilaa meinas tulla kolarikin, kun pihasta kuusiaidan takaa tielle ajoi nainen, eikä kumpikaan nähnyt toistaan ennen kuin oltiin jo kohdalla. Juuri sen verran sain vedettyä tien sivuun, että tädin puskuri tais osua vaan meidän renkaaseen, kun meidän autossa ei ollut mitään, mutta hänen puskurissa musta jälki. Se oliskin vielä puuttunut!

Paikalla oltiin muutama minuutti ennen omaa vuoroa, sen verran että ehdin nähdä ja kuulla, että lampailla hirvee veto katsomon puolelle ja näinkin kuinka ne siitä karkaili parilta jälki-ilmoittautuneelta. Tolpalle mennessä varikkokoirat vielä kalasteli lampaita katsomon puolelta ja pieni pelko oli, että Jeriko saattaisi alkaa katsomaan varikkoa mihin ne vietiin eikä hakutolpalle. Mutta hyvin Jeriko kyllä hoksaa, että haettavat lampaat on siellä mihin mun rintamasuunta osoittaa, silmä kovana katsoi kunnes uudet lampaat alkoi sitten tulla tolpalle. Hakumatka oli pitkä, reilu 100 metriä, mutta Jeriko teki tosi hienon ja laajan hakukaaren, lampaat ei juurikaan liikkunut ennen kuin Jeriko oli tasapainossa, mutta Jeriko ei taaskaan pysähtynyt ja sitten tultiin lujaa. Luulin jo, että saatiin ne tolpalle haltuun, mutta sitten porukka alkoi leviämään jokainen omaan suuntaansa eikä saatu niitä pidettyä alueella. Liian vaikeita meille. :D Mutta silti olin ihan tyytyväinen, Jeriko sai hakukaaresta 17/20, nostosta 7/10 ja kuljetuksesta ohjaajalle säälipisteen. :D
Kisojen jälkeen maistuikin sitten siideri Marikalla ja Kimmolla. ;)

Viikonloppuna oli siis myös pentupäivät, pentuja Taimi-Roy, Zagga-Tigr ja Swedu-Astra pentueista +muut koirat, paljon porukkaa! Nukuttiin Marikan ja Kimmon asuntovaunussa, lauantai-sunnuntai välinen yö Satun sekä Tripin ja Leon kanssa.

Jaana Suominen ohjasi lauantaina tokoa. Oli itse asiassa aika hauska olla ekaa kertaa Ukon kanssa ohjatuissa treeneissä, tuli ihan erilainen fiilis kuin yksin tai kavereiden kanssa treenatessa. Ja Ukko oli pätevä! :) Perusasennon Ukko osaa jo aika hienosti ja isossa häiriössä pentuporukan kanssa tarjosi sitä tosi hyvin ja pysyi valtaosin siinä tai piti jopa kontaktia, kun muut teki luoksetuloa ohi. Kerran pari kyllä herpaantui ja meinasi rynnätä mukaan, mutta valtaosin hyvin. Siis tosi hyvä keskittymiskyky! Ja luoksetulo muiden ohi oli ihan helppo juttu. Kipolla odottaminen myös on ihan tuttua, mutta seisomista ei sitten oltukaan vielä ollenkaan tehty, hienosti kuitenkin sekin alkoi menemään. Mutta pitää ottaa kyllä omaan treenin jo sekin!

Jeriko teki myös hienosti, vire oli hyvä ja seuraaminen sai kehuja. Jaanakin oli sitä mieltä, että ääntelystä (jota tuli ihan aluksi, mutta ei sen jälkeen) ei kannata välittää, ajoittaa vaan palkkaamisen hiljaiseen hetkeen. Vasemmalle käännöksiin tarvitsen itselle malttia, ei tarvi heti kääntyä ja niin äkkinäisesti, että Jeriko jää alle, kun käskytyksen jälkeen vähän vetäisin henkeä niin tuli oikein nättiä käännöstä. :)

Käytiin läpi meidän koevirettä ja ongelmia siinä, tehtiin kaukkareita ja tunnaria, sekä liikkeestä istumista. Kaukkareita tehtiin ensin ihan kokeenomaisena ja niissä Jeriko meinasi taas jumittaa. Häiriökin oli melkoinen, kun selän takaa juoksi vähän väliä koiralauma kauheeta vauhtia lammelle uimaan. Tehtiin sitten kaukkareista leikki, pakittamisesta maahan ja siitä istumaan tai seisomaannousu ja frisbee palkaksi. Kivasti meni ja tätä jatketaan. Tunnarissa onnistuttiin siinä mielessä, että Jeriko oli jotenkin niin kuin olisi kokeessa ja alkoi taas varmistelemaan ja pläräämään kapuloita. Häiriö ja paineistuminen osatekijänä, mutta varmasti myös se, että ollaan liian pitkään naksuteltu heti kun nostaa oman, nyt Jeriko jää ihmettelemään kun ei kuulu ja alkaa varmistelemaan sen vuoksi. Kaikenlaisia koulutusvirheitä sitä tekeekin! Kuitenkin Jeriko osaa liikkeen ja tietää mitä pitää tehdä ja osaa tunnistaa oman, epävarmuus vaan saa Jerikon vielä varmistelemaan jos en heti kerro, että meni oikein. :(
Liikkeestä istumista tehtiin pienen tempon muutoksen kera ja niin se toimi hyvin.

Pete Mannonen koulutti agilityä ja Ukko pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan agilityä ja alkoihan se nyt jotenkin menemään. Ei nyt ekalta kerralta voi ihmeitä odottaa. ;) Jerikon aksat sen sijaan meni todella huipusti, vaikka Jerikon anturat olikin vähän hellinä pihan sorassa kaahailun jäljiltä. Puomille tuli sellainen oivallus, että olisi ehkä parempi olla kirittämättä Jerikoa hokemalla "kiipee"-käskyä, koska se tekee tehtävästi ehkä vain epäselvän, kun yksinkertaisuudessaanhan tehtävä on juosta äkkiä puomin päähän kontaktille, sitä siis "kiipee" tarkoittaa. Jos hoen sitä, niin ei se nyt asiaa ainakaan selkeämmäksi tee. Jos sanon vaan kerran ja treeneissä nyt vaan kiinnitetään huomiota siihen, että Jeriko menee päähän asti, niin puomin pitäisi nopeutua jo sen vuoksi, että tehtävä olisi selvä Jerikolle.
Ohjasin myös Astraa lauantaina ja sehän oli oikein mukava! Jos Ukosta tulee sellainen (+opetan sille paremmat kontaktit ja irtoamaan putkiin ja kepeille ;)), niin olen enemmän kuin tyytyväinen! Oikein vauhdikas, mutta silti hyvin ohjauksessa. :)

Ukolla alkoi myös paimennus sujumaan tosi hyvin! Kepin kun otti mukaan niin ei tarvinnut kuin osoittaa sillä, niin rauhoittui meno huimasti! Sain myös Ukkoa vaihtamaan kiertosuuntaa ja jäämään lauman taakse lyhyiksi pätkiksi ajamaan. Siis huippua, kun nyt alkaa toi paimennuskin sujua, vaikka vielähän otetaan sitä harvakseltaan eikä voi vielä alkaa mitenkään tosissaan treenaamaan noin pienen kanssa. I'm happy! :)) Videota tai kuvia ei tullut otettua YHTÄÄN. :( Ukon paimennusta pitäis kyllä saada jo nauhalle, kun alkaa näyttämään hyvältä. ;)

Jerikon kanssa paukutettiin pysähtymistä ja rauhallista ajamaanlähtöä +molempien pillikäskyjä niin paljon, että meinas kumpikin osapuoli kyllääntyä ja hermo mennä. Viimeiseksi tehtiin sitten avoimella pellolla hakuja ja poispäinajoa. Kuljetuksessa kokeilin myös Jerikoa kuinka tajuaisi sitä etäisyyttäkin pitää, jos kesken kuljetuksen yhtäkkiä pysähdyn. Nyt tajusin hyvin ja kävi maahan, mutta näitä pitää harjoitella lisää vilkkaampien lampaiden kanssa, ettei tosiaan puske sellaisiakaan musta ohi. Mutta siis ihan hyvä oivallus. Ja alkoi Jeriko ajamaankin rauhallisemmin ja menemään pillistä maahan ihan hyvin. Ajamiskäskyä jostain syystä Jeriko ei oikein meinaa pillillä mitenkään sisäistää. Ja sitten ne suuntakäskyt, edelleenkin haparointia välillä. En tajua miten Jeriko ei jo opi niitä. Toisaalta voihan se olla sekin, että kun tehdään niin montaa lajia ja on niin paljon käskyjä ylipäätään, että senkin puolesta on hankala erottaa kahta niin samanlaista. Kapasiteetti on aika pitkälti käytettynä.. :D No kyllä se ne vielä oppii. :)

Mutta siis todella touhukas viikonloppu takana! Koirat on nyt aivan poikki ja Jerikon anturat hellänä. Heti kotiin tultua pitikin laittaa asiat tärkeysjärjestykseen: ensin Jerikon hieronta ja tassujen voitelu, sitten blogin päivitys ja sitten vasta tavaroiden purkaminen.. ;)

Suuren suuri kiitos Marikalle, Kimmolle, Petelle ja Jaanalle!!! :))