Kesäkautta kohti

Täällä on treenailtu aktiivisesti ja treeni on kyllä tuottanut hyvin tulostakin. Sanotaanko nyt vaikka näin, että pitkästä aikaa alkaa mullakin tavoitteita siintää silmissä muidenkin kuin pelkästään Jerikon kanssa.

Troija on kasvanut pikku hiljaa kohti aikuisuutta, tosin ensimmäisiäkään juoksuja ei tässä 13kk iässä ole vielä näkynyt. Jeriko kyllä tarkastaa Troijan hajun tarkasti lähes päivittäin, joten epäilisin, että on ne sieltä tulossa, ei vaan ihan vielä käsillä.

Aikuistumiseen on tainnut kuulua pientä murrosikääkin ja tässä välissä oli vaihe, kun Troijan kanssa oli vaikea edetä treeneissä. Nyt kuitenkin siitä on päästy hyvin yli ja Troijan kanssa on kyllä kiva puuhailla ja se on osoittautunut oikein näppäräksi ja nopeasti hoksaavaksi tyttöseksi. Treeni-innon noustessa aloitettiin Maiju Ojamiehen tokoryhmässä ja ehdittiin käydä huimat yhdet treenit ennen kuin koronasulku alkoi.

Koulutusta ollaan kuitenkin edelleen saatu virtuaalisesti ja edetty treeneissä. Noutoa on tehty ja se alkaa olemaan ihan kivassa vaiheessa. Kapulan pito ja ote on tällä hetkellä aikas hyvät ja itse noutoja on nyt ihan muutamia toistoja alla. Troija tuo mielellään kapulan suoraan käteen (alkukoulutusta tehtiin kapulan nostona käteen), mutta myös pudottaa palkkasanalla vauhtinoudossa. Hieman vielä vaatii toistoja, mutta kivalta vaikuttaa.

Seuraamisessa ollaan vasta melko lyhyitä pätkiä tehty, mutta Troijalla on kiva ilme tekemiseen ja koko ajan homma edistyy. Tänään tein ensimmäistä kertaa "yllätyspysähdyksiä" vasemman jalan askeleelle nähdäkseni onko Troija hahmottanut missä sen paikka kuuluu olla, ja hienostihana se menee! :) Troija käyttää myös kroppaansa todella hyvin seuraamisessa, joten tosi näyttävä ja kiva seuraaminen sille vielä tulee.

Luoksetulossa opetan Troijan tulemaan ensin eteen istumaan tottista ajatellen ja sekin alkaa olemaan aika kivalla mallilla Troijan kanssa. Paikka on melko vahvasti Troijalla tiedossa ja nyt on otettu jo muutamia lyhyitä luoksetuloja suoraan eteen.

Kaukkareiden istu-maahan vaihtoja on tehty ihan lähietäisyydellä, ja pikku hiljaa aloitellaan seisomaannousemisen harjoittelua. Ruutua on tehty muutamat kerrat ihan vaan lelulle.

Agilityä varten on tehty kotipihassa keinua, jota Troija tekee nyt kivasti silleen, että painotettu pää on nostettu agilitypöydälle ja Troija tekee siitä lähtötilanteessa vaakatasossa olevaa keinua. Nyt haetaan vaan vielä vauhtia lisää. Juoksupuomia varten tehdään mattotreeniä ja se on edistynyt kivasti. Päästään siinä varmaan tosi hyvään vaiheeseen ennen kuin viitsii puomin tuoda kentälle, ja voidaan siitä sitten edetä puomitreeniin. :)

Ehkä kaikkein kivointa on kuitenkin jäljestäminen ja se kuinka Troija on siinä kehittynyt. Siinä on kyllä tosi paljon Jerikoa tässä asiassa! Namit ei ole sille jäljellä koskaan oikein maistuneet, mutta isänsä kaltaisesti se on silti alkanut jäljestämään tosi motivoituneesti ja tarkkuuteen pyrkien, sen tahti ja tarkkuus on jo tässä vaiheessa hyvin lähellä mun ihannesuoritusta, toki hieman vielä kokemusta tarvitsee lisää. Troija jäljestää jo ongelmitta 1-luokan tasoisia jälkiä, jopa hieman pidempiä ja maastoltaan/muodoiltaan haastavampaakin. Jana on aluillaan, mutta nyt sitä pitäisi alkaa viilaamaan ihan valmiiksi. Keppimotivaatio (isänsä kaltaisesti) on ollut hieman hakusessa jäljestysmotivaation alla, mutta nyt on alkanut näyttämään jo aika hyvältä. Tosi hyvällä mallilla siis ollaan.

Esineruutua on tehty ihan muutamia kertoja, ehkä noin viisi kertaa, alle kymmenen joka tapauksessa. Tämänkin Troija on hoksannut tosi nopeasti ja tietää selvästi etsivänsä esineitä ruudusta. Vielä toistoja tarvitaan, että päästään ilman apuja tapahtuvaan esineruutuiluun, mutta tänään osoitti selvää ymmärrystä asiasta kun olin käynyt näyttämässä sille takarajalla olevat kaksi esinettä ja lähetin ruutuun, niin Troija reagoi erittäin terävästi ja nostikin nopeasti ruudun etuosasta multa vahingossa tippuneen lompakon! Eikä tämä edes sattunut vain kerran, vaan peräti kaksi kertaa. Pirun lompakko ei vaan suostunut pysymään treenitaskussa. :D

Yksi peltojälkikin ollaan Troijan kanssa tehty. Olosuhteet oli aika haastavat kylmän ilman ja tuulen kanssa, joka pellolla johti siihen, että Troija välillä nosti pään ja "huili" vähän ja jatkoi sitten taas tarkasti. Olen miettinyt, että kyllä sille varmaan kannattaisi tehdä myös erikoisjälkeä, kun sillä näyttää taipumuksia tarkkaan jäljestämiseen olevan. Ilmaisutapa on vielä vähän epävarma, kun metsässä olen ehtinyt aloittaa noutona keppien ilmaisua, mutta aloitin kotitreeninä myös esineilmaisua maahanmenolla ja se lähti kyllä sujumaan aika kivasti. Voisi olla luonteva tapa ilmaista myös keppejä..

Jerikon kanssa on totta kai myös tehty jo peltojälkeä kun lunta ei ole ollut. Olosuhteet tosin aika mielenkiintoisia, kun pelloilla on ollut välillä osittain ihan puhtaasti jäisiä kohtia ja ei niitä, niin sulan pinnan alla maa on kuitenkin jäässä eikä tietenkään kasvustoa edellisvuoden kuollutta nurmea lukuunottamatta. Haastavaa, mutta hyvää treeniä kyllä. Tekipä Jeriko sitten senkin, että ensimmäistä kertaa koskaan viime viikonlopun treenijäljellä lähti peuran jäljelle! Homma kuitenkin korjattu ja samaisella peurapellolla tänään meni hienosti, vaikka harhaa oli selvästi tänäänkin. Pääasia, että itsehillintä piti. ;)

Jupiterin kanssa on muutamia paimennustreenejä tehty pienessä aitauksessa. Häkitystä ja jakoa lähinnä. Jako on hyvin haastavaa tuolla liimautuvalla treeniporukalla, mutta ihan hyvää harjoitusta on saatu. Suuremmilla osalla uuhista on nyt karitsat alla ja paaleja sisään tuodessa pääasiassa Ukko on toiminut luottokoirana uuhien ja karitsojen siirtelyssä, koska se on vaan niin todella hyvä siinä, mutta viimeisimmällä kerralla Jupiter ihan todella halusi tulla mukaan (usein se välttelee haastavia tilanteita ja suorastaan lähtee lipettiin), niin päätin ottaa sen mukaan Ukon rinnalle. Kehitystä on tapahtunut, koska uuhet ei ärsyyntyneet Jupiterin läsnäolosta niin kuin aiemmin ja Jupiter oli ihan hyvä sidekick Ukolle siinä. Pikku hiljaa sekin siinä kehittyy. :)

Jerikon suhteen päädyin nyt siihen ratkaisuun, että laitoin siitä uudelleen ilmoituksen SBCAK:n jalostusuroslistalle. Poistin ilmoituksen reilu vuosi sitten, kun Troijan pentue oli tulossa. Tosin silloin jo mietin sitäkin vaihtoehtoa, että olisiko pitänyt ottaa Jerikosta siemennestettä pakkaseen, mutta silloin ajattelin, että ehkä se yksi normaalikokoinen pentue riittää. Nyt olen kuitenkin alkanut haaveilemaan, että voisin Jerikosta vielä saada toisenkin jälkeläisen sopivan nartun kanssa, ja sijoittaa sitten pennun mahdollista jatkoa ajatellen. Mutta katsotaan nyt poikiiko tämä mitään.
http://sbcak.fi/component/content/article/8-yhdistys/598-briskness-jack-daniels

Jäljestystä hakkuualueella ja hyvä kisatreeni

Sunnuntaina oli jälkikoe Raisiossa. Koe alkoi maasto-osuudella, ekana jälki. Meille arpoutui Jerikon kanssa jälki nro 4. Janapaikalla oli jo vähän risukkoa/hakkuujätettä, mutta ihan suht ok paikka kun vaan vähän sihtaili että mistä lähettää. Jeriko eteni janalla kivasti, otti jäljen aika läheltä, olisko ehkä puolessa välissä ollut, mutta otti takajäljen. Sen jälkeen kääntö oikeaan suuntaan ja vauhdikkaasti eteenpäin.

Heti janan jälkeen alkoi kuitenkin oikein kunnollinen harvennushakkuurytö. Maassa oli läjäpäin nuoria kuusirankoja sikin sokin ja näiden lisäksi perus mäntyhakkuujätettä, latvaosaa jne. Tästä jälki jatkui hakkuuaukealle, jonka jälkeen taas harvennushakkuualuetta. Tuoreemmalta harvennushakkuulta siirryttiin vielä vanhempaan hakkuualueeseen, joka kasvoi jo hyvin tiheää pusikkoa ja heinikkoa. Ekat 600m tällaista. Jeriko jäljesti tosi hyvän näköisesti, tarkasti eikä sinänsä itse jäljestyksessä isompia ongelmia, mutta etenemisessä kylläkin. Siinä Jerikon perässä kävellessä ajattelin, että itse en kyllä ikinä tekisi kisajälkeä sellaiseen maastoon tai toisaalta jos jostain syystä olisin sellaista tallomassa, ei omatunto antaisi periksi jättää keppiä yhtään mihinkään kun aina se olisi ollut joko risukasassa tai tosi korkeassa heinikossa.

Kun keppejä ei noussut, ei voinut muuta kuin luottaa Jerikoon ja toivoa, että jäljen talloja on jättänyt kepit jäljen loppuosaan. N. 700m kohdalla taisi nousta eka keppi, tässä alkoi maasto olla sitten tolkullisempaa eikä metsä ollut täynnä hakkuujätettä. Ojien, myös leveiden vesiojien, ylityksiä oli sitten kyllä vastapainoksi, mutta ei sellaiset mikään ongelma Jerikolle ole. Kolme keppiä nousi jäljen loppuosasta ja jäljen alkuun jätetyt kolme jäi sitten nousematta. Lisäksi kaaduin hakkuuaukealla hakkuujätteisiin niin, että sain toiseen polveen oikein kunnon mustelman.

Olin jäljen jälkeen aika ristiriitaisissa tunnelmissa. En voinut olla muuta kuin tyytyväinen Jerikon työskentelyyn, kepit olisi noussut jos ne olisi ollut jossain muualla kuin heinikon tai risukasojen uumenissa, siitä olen aivan varma. Kokeen järjestelyihin en voi väittää olevani tyytyväinen, itse en tuollaisiin maastoihin änkisi 10:tä jälkeä. Pienemmän jälkikokeen voisi ehkä saadakin. Toki järjestäjän puolustukseksi sanon itsekin sen, että ilmeisesti hakkuut oli metsissä aloitettu niin ettei niistä ollut mitään tietoa seuralla ja yksi kokeen jäljistä oli jouduttu siirtämään metsässä vielä olevan metsätyökoneen vuoksi.

Päätin sitten jatkaa koetta kuitenkin harjoituksen vuoksi. Esineruutu meni muuten ihan kivasti, mutta itse luin tilannetta vähän huonosti ja kutsuin Jerikon pois kun se olisi ollut menossa esinettä kohti ja siirryin eteenpäin. Kolme esinettä nousi enkä tätä viimeistä sitten enää ehtinyt.

Tottikseen lähdin selvän suunnitelman kanssa. Nyt oli tarkoitus puuttua Jerikon koetottis-ongelmiin, koska ne eivät koskaan tule esiin treeneissä eikä edes kisanomaisissa treeneissä. Kyllä se vaan tietää koska oikeasti on koe. ;)

Oltiin ekana tottiksessa suoritusvuorossa. 10:tä 3-luokan koirasta vain kaksi suoritti tottista ja meillä ei enää mahkuja tulokseen muutenkaan. Yksi tulos kokeesta sitten lopulta tuli. Seuraamiseen lähdössä ja liikkeestä maahanmenoon lähdössä Jerikolta meinasi tulla ääntä. Pysähdyin heti uudelleen ja suullinen korjaus "oijoi". Pieni tauko ja uusi lähtö, molemmilla kerroilla Jeriko hiljeni ja pysyi hiljaa. Keskittyikin vähän paremmin paitsi seuraamisen menosuoraalla, jossa annoin lisäkäskyn, että tiivisti. Liikkeestä seisomaanjäämisessä Jeriko ei enää edes meinannut äännellä, joten jotain meni perille. Ainakin tällä kertaa. Viilasin myös eteenistumisen asentoja ja muita pikku virheitä mitä huomasin. Vasurilla suorittaminen ei kelvannut. Suorituksen jälkeen olin todella tyytyväinen, sain tehtyä sen mitä olin ajatellutkin ja ainakin hetkellisesti Jerikossa näkyi vaikutus! :)

Nyt sitten vähän lomaa Jerikolle ja uusi hieronta ylihuomenna. Kunhan jumit helpottaa niin katsellaan saisiko loppukesään/syksyyn vielä jälkikoepaikkaa.

Maastokone

Keskiviikkona oli Tavesin jälkikoe. Jeriko oli päivän mun veljellä ja veljen vaimolla hoidossa, ja sai samalla ihastella mun kummityttöä, 7kk ikäistä vauvaa. Jeriko aivan rakastaa vauvoja. :)

Koe alkoi jälkiosuudella, meillä oli jälki numero 3. Jana oli aika kosteassa paikassa metsän matalassa osassa. Jeriko teki hienon janan, eteni pääosin tikku suoraan, lopusta väisti jonkun esteen, mutta jatkoi sitten taas suoraan. Hastoi pari askelta oikealta ja otti jäljen sitten vasemmalle eli oikeaan suuntaan. :) Janalta 30/30.

Heti janan jälkeen alkoi nousu kalliolle ja nousut ja laskut oli jäljen teema muutenkin. Ekan kepin jälkeen kulmassa Jeriko otti jäljen ensin vasemmalle, jäljesti lähes tien laitaan, mutta palasi sitten takaisin kulmaan ja otti jäljen toiseen suuntaan. Oletin, että siitä oli mennyt ehkä ihmisen jälki. Myöhemmin jäljen puolivaiheen jälkeen uskoin nähneeni karhun jäljet, mutta kun Jeriko ei korvaansa heilauttanut ja jatkoi vaan eteenpäin, en ehtinyt jäädä tutkimaan. Todennäköisesti karhu oli kuitenkin kulkenut alueen läpi, koska siihen viittaavia havaintoja oli myös jäljiltä 2 ja 4. Onneksi mulla oli pesukarhu mukana, niin ei tarvi karhuja pelätä. :D

Kaksi viimeistä keppiä oli lyhyillä väleillä tosi lopussa, ja kun ekan ja tokan kepin välissä oli tuo harhautuminen ja sitten vielä pitkiä keppivälejä, niin ehkä jo vähän alkaa jännittämään, että onko joku keppi jäänyt ja jos on, niin mikä ja voiko sitä ehtiä etsimään. Olin niin onnellinen, kun viitos keppi nousi eikä siinä ollut vikan kepin merkintää! :D Kaikki kepit sitten nousi ja olin aivan todella tyytyväinen, rankassa maastossa (kuulemma kokeen "paras" osui just meille") ainut 3-luokan koira joka nosti kaikki kepit.

Esineruutuun mentiin lähes suoraan kun tultiin majalle. Edellinen narttukoira oli pissannut ruudun etuosaan johon Jeriko ensin jäi, mutta kun sanottiin, että siinä on pissa niin sain uusintalähetyksellä Jerikon jatkamaan normaalisti työskentelyä. Kolme esinettä nousi aika nopeasti, Jeriko lähti just sinne minne lähetin ja nosti esineet nopeasti. Kolmen jälkeen yksikään esine ei ollut ollut ihan kulmassa mutta kuitenkin aika lähellä ja sekunnin mietin, että mihin vielä lähetän kunnes päätin lähettää oikeasta laidesta viistosta ruudun etuosan poikki. Tällaisia viistoja lähetyksiä ei olla paljoa tehty eikä Jeriko ole oikeastaan koskaan niihin ihan tarkkaan mennyt ,mutta nyt lähti just sinne minne lähetin ja lähetin suoraan päin vikaa etuesinettä, jonka Jeriko sitten nopeasti nosti kiven takaa. :D Vähän oli tuuriakin matkassa, mutta esineruutu siis 30/30 ja maastosta täydet pisteet! :)

Tottiksesta enää siis hyväksytty tulos tavoiteltavana, helppoa, eikö? Tai sitten ei. Ääntelyä ei ollut nyt pahasti, pientä inahdusta, mutta ei sellaista haukahtelua. Istumisen Jeriko kuitenkin meni maahan, valmistelevaan osaan lähdössä äänteli eikä sitten kuunnellut. Seisomisesta luoksetulossa tuli suoraan sivulle, joku aivopieru. Voih. Hyppy kierrettiin niin kuin tarkoitus olikin. Mutta sitten tapahtui katastrofi, Jeriko ei mennyt vinoestettä! Harkitsi sitä, mutta selvästi totesi että ei pysty. Koivumäessä esteet on lievästi ylämäessä, mutta ei tullut siis takaisinkaan.

Eipä tuosta sitten paljoa jälkipolville kerrottavaa. Tottiksen kokonaispisteet vaivaiset 57 pistettä! :( Kokeen jälkeen menin vinoestettä tekemään ja Jeriko ei aluksi (kokonaisena normi liikkeenä) olisi sitä suorittanut, mutta yhdessä juosten meni normaalisti. Hieroin ja venyttelin Jerikoa sitten itse illalla ja huomasin, että sillä oli aika paljon jumia oikeassa hartiassa ja kyljessä. Miikku kävi sitten eilen paimennustreenejä ennen vielä hieromassa ja alkaa nyt näyttämään paremmalta.

Luulen tietäväni syyn jumittamiseen. Jerikollahan on nuorena murtunut oikeasta jalasta varvas ja siihen on kehittynyt jälkikäteen nivelrikkoa. Nyt on selvästi näkynyt maantien isolla sepelillä kävellessä varpaiden aristelua ja todennäköisesti varvasvaivan seurauksena on sitten tullut lihasjumit. Toivotaan, että helpottaa pian. Sunnuntaina olisi vielä jälkikoe ja sen jälkeen pidetään varmaan taukoa kunnes varvastilanne rauhoittuu.

PK-jäljen rotumestaruus

Eilen kilpailtiin bordercollieiden ja australiankelpieiden PK-lajien rotumestaruuksista Hyvinkäällä. Ilmoittauduin kokeeseen lähinnä ajatuksella, että on edes varma koepaikka kun noihin 3-luokan jälkikokeisiin ei ole mitenkään helppo saada koepaikkaa. Toki olisi voinut käydä niin, että olisi ollut tottiskarsinta, mutta nyt osallistujia oli kuusi ja kaikki pääsivät maastoon.

Maasto aloitettiin jäljellä, meillä jälkinumero 4. Maasto oli tietenkin aivan rutikuiva, miten se olisi miksikään muuksi muuttunut kun edelleenkään ei ole sateita näkynyt. Hiekkatie pöllysi hullun lailla janapaikoille ajaessa.

Jerikon janasuoritus oli aika täydellinen. Suoraviivaisesti eteni, pysähtyi jäljen kohdalla kuin seinään, tarkasti pari metriä takajälkeä ja valitsi sitten oikean suunnan. Eka keppikin oli ehkä 50m janasta, joten saatiin heti iloitsemisen aihetta! Kaksi seuraavaa keppiä oli pitkillä väleillä, mutta kun Jeriko jäljesti hienosti ja tarkasti, niin en suuremmin huolestunut. Jeriko meni kuin juna raiteillaan, paitsi että toisen kepin jälkeen taisi olla hirvi tmv ylittänyt jäljen, kun Jeriko teki kulman mutta jäljesti vähän epäluuloisena vajaan liinan mitan ja palasi sitten paikalle, jossa oli kasvillisuus tallaantunut, nosti siitä oman jäljen ja jatkoi.

 Kuumuus ja kuivuus teki olosuhteista tosi rankat ja jäljen lopussa Jeriko oli kyllä todella väsynyt, mutta aivan todella upean tarkasti jäljesti loppuun saakka. Tuloksena kuusi keppiä maastosta ja janalta täydet pisteet eli 170p jäljen jälkeen. :) Käytin Jerikon tässä välissä uimassa mikä oli kyllä hyvää viilennystä. :) 

Esineruutu oli aikamoisessa ryteikössä jossa koiraa ei nähnyt valtaosan ajasta ja koira joutui pomppimaan jatkuvasti jonkun yli. Hienosti Jeriko kyllä teki töitä ja kaksi ekaa esinettä löytyi tosi nopeasti, kolmas hetken päästä. Neljäs esine jäi valitettavasti etuesineenä ekan lähetyksen paikalle, vähän liian vauhdilla oli Jeriko siitä vielä ponkaissut yli ja siitä sitten siirryttiin koko ajan ettei ollut toista mahdollisuutta saada hajua. Esineruudusta 25/30p.

Tottiksiin sitten. Saatiin suorittaa ekana ja kenttään tutustumisessa tein vähän rallitokohömppää, jolla Jeriko asettui aika hienosti kuulolle. Jeriko tuli kentälle vielä hienossa mielentilassa, mutta tuomarin kättelyn jälkeen alkoi möykkääminen. Jeriko haukkui tosi paljon, koko pitkän suoran menon ja sitten rytminmuutoksissa jne. Jäävien liikkeiden valmistelevissa osissa myös haukkui, mutta ihme kyllä kuunteli ja teki liikkeet oikein. Hyppy jätettiin hyppäämättä, mutta estenouto hyvä ja eteenmeno hieno. Hypyn lisäksi ei siis muita liikevirheitä, mutta Hurstilta 74p ja ykköstulos jäi harmillisen yhden pisteen päähän!

Pienenä lohdutuspalkintona Jeriko voitti rotumestaruuden mikä kyllä toki sekin oli tosi hienoa, vaikka sitä 1-tulosta lähdettiin kyllä hakemaan. Jeriko oli kuitenkin ansainnut makkarapalkan. :)

Tänään olin itse töissä, muuten olisin varmaan mennyt katsomaan agilityn SM-kisoja ja voi hitsi kun harmittaakin jälkikäteen etten ollut katsomassa. Jerikon siskopuoli Likka (Briskness Lindsay Lohan) vetäisi tuplanollan pikkumaksiluokassa ja oli lopulta SM5! Hurjan paljon onnea haluan toivottaa Hennalle ja Likalle, upeaa! :) Finaaliradan näin videolta ja todella upeasti, kevyesti ja helposti ohjautuva koira. Hyvin paljon samaa kuin miltä Jerikon vieminen radalla tuntuu. Täytyy sanoa, että ei nämä näyttelylinjaiset mitään turhia sohvaperunoita ole, etenkään ei Anitan kasvatit tai Kertun (ja Jerikon parhaan Coxi-iskän) jälkeläiset. Kyllä saa ylpeä olla. :)
http://tolleri.net/tulospalvelu/tulokset.php?paiva=2018-06-17&jarjestaja_id=1619270646#12

Paljon on kaikkea muutenkin touhuiltu. Käytiin Liisa-Idan kanssa melomassa ja samalla uittamassa Kidettä, Ukkoa ja Jerikokin matkassa. Ukko otti uimisesta kaiken irti ja vaikka olin varautunut kuulo-ongelmiin pillillä, Ukko ui silti pari kertaa tosi kauaksi (pelastusliivit oli siis varmisteena ja keventämässä menoa) ja sitten siitä rantaan hetkeksi lepäämään vaikka kanoottiinkin olisi voinut tulla ja siitä taas uudelleen uimaan. On se kyllä nopea uimari!

Tänään käytiin myöskin uimassa ja Jupiter suostui pitkästä aikaa tulla uimaan pientä lenkkiä, veteen se kyllä piti edelleen nostaa. Mutta tuli mukana itse kun uin vähän matkaa poispäin rannasta, joten eiköhän sekin pikku hiljaa opi. Huomenna onkin sitten Jupiterin vuoro käydä SmartDog-testissä, ihan jännää. :)

PK-kausi korkattu

Tällä viikolla on päästy korkkaamaan PK-kausi. Tein itse Jerikolle jäljen keskiviikkona tuohon lähimetsään vanhenemaan. Meillä oli tuolloin myös päivän ajan hoidossa Jupiterin veli Kiila ja sehän solahti mukavasti porukkaan (lue: hölmöläiset Jupiter ja Ukko tykkäsi kovasti, Jeriko piti kolmikkoon etäisyyttä ettei tyhmyys vaan tartu). Ehdin sitten siinä jäljen vanhetessa treenailla vähän paimennusta Jupiterin ja Kiilan kanssa. Kiila on kyllä tosi kivan oloinen. Hieman erilainen kuin Jupiter, kookkaampi ja ajo on luontaisesti vielä rauhallisempi, ehkä käyttää silmää enemmän kuin Jupiter. Mutta toisaalta monella tapaa hyvin samanlainen kuin mitä Jupiter oli alkuvaiheessa. Oli siis kiva nähdä ja ihan itse kokeillakin, että miten velipoika pelaa. :)

Jerikon jälki oli reilu 800m pitkä ja laitoin kuusi keppiä. Jana oli täysmittainen ja jälki lähti oikealle. Jana paikka kohtuullisen hyvä, mutta ei nyt ihan kaikkein selkein. Jeriko eteni ihan hyvin, mutta viimeisellä 1/3:lla vähän alkoi jo hakemaan, että missä se jälki on. Hienosti kuitenkin haki ja jäljelle tullessaan otti oikean suunnan parin askeleen tarkistuksen jälkeen. Tykkään kyllä tuosta, mieluummin tuollainen selkeä päätös, kuin säkällä roiskaisu jompaan kumpaan suuntaan.

Jälki itsessään meni tosi hienosti ja rutiinilla, kaikki kuusi keppiä nousi. :)

Tänään lähdettiin Kyröskoskelle treenailemaan Liisa-Idan ja Kiden kanssa. Liisa tallasi ensin Jerikolle jäljen ja mä samalla Kiden jäljen sekä ihan lyhyet harjoitukset Jupiterille ja Ukolle. Sitten tallottiin esineruutu ja Jeriko teki sen ensimmäisenä, neljä esinettä nousi 3,5min ajassa. Palautusten vauhti oli kyllä luvattoman hidas (ravilla). Täytyy yrittää tuota parantaa.

Jupiterilla oli namijälki ja siellä kaksi keppiä. Vähän oli jo ajatellut lopettaa koko jäljen treenaamisen sen kanssa, kun tuntui että haku sopii sille paljon paremmin ja jäljellä Jupiter ei vielä oikein päässyt nameista eroon. Paljoa ei siis ollut odotuksia jäljelle mennessä, mutta sehän meni hienosti. Jupiter jäljesti ihan kivasti (noukki namit tosi tarkkaan) ja tyhjätkin kohdat meni kivasti. Keppeihin reagoi hienosti ja nyt kun esineiden palautus mulle on alkanut pelaamaan, alkoi touhuun tulla jotain järkeäkin! ;)

Ukko teki esineilmaisuharjoituksen. Suoraa jälkeä jolla kolme esinettä. Ensimmäisen ilmaisussa Ukko meinasi ottaa suuhun ja sekoilla, tein siihen pari ilmaisumuistutusta ja sitten jälki jatkui. Toinen ilmaisu oli vino, mutta meni sentään maahan jo paljon varmemmin. Kolmannen esineen ilmaisu oli jo aikas hyvä ja lähes suora. :)

Kide ajoi sitten jälkensä ja tämän jälkeen Jupiter pääsi vielä esineruututreeniin. Jupiterin kanssa ei ole tehty yhtään esineruututreeniä tätä ennen. Ei yhtään. Viime kesänä Jupiter ei vielä palauttanut mulle mitään ja sitten kun sen pikku hiljaa alkoi saamaan toimimaan, en vielä silloinkaan halunnut yhdistää epävarmaan asiaa esineruutuun. Viivyttely ei ollut ollenkaan huono ratkaisu, kun nyt asia oli Jupiterille erittäin helppo. Käytiin ensin yhdessä katsomassa n. 15m päässä oleva esine, palattiin lähetyssivulle ja hieno vauhdikas nouto. Sitten käytiin katsomassa takakulmasta esine ja paluu taas lähetyssivulle. Jupiter oli tässä jo selvästi haluamassa mennä hakemaan ja hienosti hakikin. Kolmas vielä joka sitten otettiin videolle samalla tavalla kuin edellinen. Aivan upea suoritus, kun ei ole tosiaan tehty vastaavaa koskaan aiemmin. :)))

Jerikon jälki oli 1,5km ja kuusi keppiä. Jana tosi selkeä ja jälki lähti vasemmalle. Jeriko eteni janalla luotisuoraan ja hyvällä kevyellä laukalla, reagoi jälkeen hienosti ja tarkasti taas pari metriä toiseen suuntaan ja teki päätöksen suunnasta. Tykkäsin.

Toisen kepin jälkeen tuli kinkkinen kohta. Ensin tultiin aukealle jossa oli kanervikkoa ja muuta varvikkoa, josta sitten tultiin pienen hiekkakuopa pohjalle. Tuloreunalla oli vielä vähän sammalta, mutta sitten keskellä oli pelkkää hiekkaa. Seinä nousi siellä toisessa päässä (halkaisija ehkä 20m) ja keppi oli siellä nousuosalla. Vielä taustana sen verran, että jäljet tallattiin kuivalle, mutta sitten välissä ehti tulla kunnon vesisade. Tuo hiekkakuoppa ja nouseva seinä varmaan aiheutta, että haju jotenkin pyöri ja mahdollisesti taas sade oli sitten hävittänyt hiekalta hajun tosi pahasti, kun Jeriko joutui todella tekemään töitä, että pääsi tästä eteenpäin. Ja kun se haluaa pysyä jäljellä, eikä vaan arvaile ja ryysi eteenpäin ja säkällä löydä jälkeä.

Jeriko teki todella upeasti ja sinnikkäästi töitä. Nenä kävi niin, että sen kuuli metrien päähän ja aivan tiiviisti nenä maassa askel askeleelta. Kasvillisuuden hävitessä oli kuin seinä olisi tullut vastaan ja Jeriko kääntyi useita kertoja sitten takaisin tarkastamaan missä jälki meni, kun hiekalla ei pystynty seuraamaan. Mutta kun nenäanalyysit oli tehty erittäin huolella ja suurella sydämellä loppuun, Jeriko lopulta pääsi askel kerrallaan hiekkapohjalla etenemään. Ja kun sitten se pääsi nousulle, niin sekin keppi nousi hienosti ja kasvillisuuden taas alkaessa, oli homma taas helppoa. :)

Jäljen loppuun vielä hiekkakuopan ylälaidalla hiekkarinteessä jäljestämispätkää, tosi hyvää treeniä ja hienosti meni vaikka hiekalla oli taas selvästi haastavaa. Kaikki kuusi keppiä taskussa ei voinut muuta kuin pakahtua ylpeydestä. Jeriko oli aivan poikki. :D

Käytiin sitten vielä kaiken tämän päälle tottistelemassa. Jupiterilla on kyllä seuraamisessa aika paljon virtaa, jota yritin hillitä vähän hitaammalla kävelyllä. Tämä ei oikein toiminut, kun seurauksena oli vielä pahempi keuliminen, toinen etutassu ei ottanut maahan ollenkaan ja yllätykseksi Liisa-Ida vielä paljasti, että takajalatkin hyppii tasajalkaa.. :D Jupiter taitaa tosiaan olla malinois valepuvussa...?

Otettiin sitten seuraamistakin videolle, mutta tämä ei sitten ollutkaan enää niin pahaa kun kävelin vähän reippaammin. Pitää kyllä nyt videoida ei tempoja seuraamisessa ja hakea se mikä Jupiterille sopii parhaiten.

Eilen Anne kävi meillä paimentelemassa ja Kiila on siis Annella nyt hoidossa niin tuli uudelleen mukaan. Sain taas treenata Kiilan kanssa ja tosi kivasti alkoi sujumaan. Tasapaino alkoi löytymään paremmin (aluksi Kiila tasapainotti/piti lampaita lähinnä aitaa vasten) ja meno alkoi näyttämään aika kivalta.

Jupiterin kanssa nyt toisen kerran jo tuli erikoinen tilanne. Lampaat oli sateen jälkeen tai jostain muusta syystä vähän vauhkoina eikä mun yritykseni päästää vain osa portista oikein onnistuneet, kun lampaat ryysi niin, että liukas portti lipesi mun käsistä. En edes hiiltynyt mitenkään, hämmennyin lähinnä, mutta Jupiter otti tämän tilanteen pahasti ja meinasi ottaa hatkat. Sain sen lopulta takaisin ja sitten tehtyä treeniäkin, mutta se oli selvästi vähän ahdistunut alkuun.

Jupiter on todella herkkä. Se selvästi reagoi lampaisiin voimakkaasti ja sitä jännittää jos eläimet käyttäytyy haastavasti. Mainittakoon, että tuossa porukassa oli mukana siis myös noi hiljattain ostamani vielä vähäisesti koiratut eläimet. Koiran poistuminen paikalta ei missään nimessä ole toivottavaa, mutta kun Jupiter muuten on niin upean hieno, niin toivon vaan, että tuo menee kokemuksen ja itsevarmuuden kasvun myötä ohitse. Ja että Jupiter alkaa uskomaan, että me selvitään kyllä tilanteista tai että se selviää mun neuvojen avulla.

Treenit itsessään meni kyllä kivasti. Jupiter on edistynyt tosi hienosti suuntien suhteen ja ai että se on kyllä tyylikäs ja hienosti työskentelevä. Kyllä siitä hieno tulee vaikka välillä kotihommat on ollutkin turhan haastavia nuorelle pojalle.

Kisaviikonloppu

Jerikolla oli kunnon kisaviikonloppu. Eilen tosiaan Levekkin jälkikokeessa tähtäimessä 1-tulos. Kisapäivä alkoi erittäin märkänä, kun vettä tuli kuin saavista kaatamalla koko aamun. Toisin sanoen jäljet oli tallattu täydessä kaatosateessa ja vesi huuhtoi sen jälkeenkin jälkiä ihan kunnolla. Jäljelle lähtiessä sade oli hellittänyt tihkuksi.

Jerikon jana oli muuten hyvinkin selkeä paikka, mutta janalla oli kaatunut puunrunko poikittain. Jerikon vauhti tyssäsi aluksi siihen ja jäi etsimään jälkeä puunrungon edestä. Jouduin kutsumaan Jerikon takaisin janalle, mutta uudella lähetyksellä Jeriko eteni hyvin loppuun saakka ja oli tarkkana jäljen suunnan kanssa ja valitsi oikein! Hieno poika! :) Janalta pisteitä 35/40p.

Ensimmäinen keppi tuli melko nopeasti ja nousi hienosti. Pian sen jälkeen tuli vähän vaikeampi paikka, Jeriko epäröi jäljen suunnan suhteen, kävi ensin pienellä suopohjaisella alueella, sitten palasi takaisin päin ja jäljesti tielle. Siinä taisi mennä sitten joku harha. Kun palattiin takaisin ja Jeriko nappasi uudestaan oman jäljen kävi ilmi, että tuossa kohdassa oli juuri ollut piikkikulma.

Jäljestys jatkui hyvin, vaikka Jerikon tyylistä näki erittäin hyvin että haastavaa oli. Jerikohan hidastaa ja nopeuttaa hyvin selkeästi sen mukaan kuinka haastavaa on. Nyt Jeriko joutui menemään pitkiä pätkiä kävellen ja hyvin matalalla ja tarkalla nenällä haistellen. Upeaa työtä se kyllä taas teki. :) Lopputuloksena kaikki kuusi keppiä löytyi. Keppi-ilmaisut muuten iloisia ja hyviä, mutta vitoskeppi olisi jäänyt kivikkoon. Jeriko ei reagoinut keppiin mitenkään, joten epäilen, että se ei vaan haistanut sitä ollenkaan. Bongasin itse kepin joten kaikki kuusi taskussa keppien palautukseen. Jäljestä kokonaispisteet 165p.

Esineruutu oli melkoisen kostealla pohjalla ja ruudussa meni vesioja. Itse tein varmaan virhearvion, kun päätin lähettää Jerikon poikkeuksellisesti ruudun keskeltä. Siinä oli vähän säätöä, kun kellään toimihenkilöllä ei ollutkaan kelloa ja tuomarin kännykän sekunttikelloa otettiin käyttöön (me oltiin siis ekana) ja Jeriko oli niin malttamattomana, että jotenkin päätin etten koita edes viedä sitä ruudun toiseen kulmaan hallinnassa... :D Ajattelin myös, että se voisi nostaa keskeltä hyvällä säkällä esineen, jolloin voisin siirtyä toiseen kulmaan ja sitten toiseen.

Eka esine nousi kuitenkin vasemmasta takakulmasta ja sitten lähdin siirtymään esineruudussa taas eteenpäin ja tässä siirtyilyssä paloi kallista aikaa. Toisena Jeriko nosti oikeasta takakulmasta esineen ja siihen mennessä Jeriko oli etsinyt oikeastaan jo koko ruudun, mutta aavistus mulla oli, että tämän vesiojan oikealla puolella oleva alue saattoi olla huonommin tarkastettu koska sitä ei päässyt lähestymään vasemmalta kunnolla. Niin sinne sitten jäikin pusikkoon viimeinen esine, aika vaan loppui. :( Toiseltakin kolmosluokan koiralta jäi sama esine löytämättä, joten oli se hankala seisovassa ilmassa. :( Pisteitä 20/30p.

Tottis sitten viimeisenä. Jeriko pääsi suorittamaan yksilöliikkeitä ensimmäisenä. Vire oli ihan päin peetä. :D Jeriko nousi johonkin sfääreihin ja haukkui todella paljon koko suorituksen läpi. Seurasi kyllä muuten ihan hyvin ja silleen oli keskittynyt, mutta aivan liian korkeassa vireessä eikä saanut pidettyä mölyjä mahassaan. Liikkeestä istuminen ei sitten onnistunut tässä vireessä, vaan meni maahan. Ja kun hypyn pisteet jäi myös saamatta, oli lopputuloksena 73p eikä enää mahkuja ykköstulokseen. Kokonaispisteet siis 258p.

Kovastihan tuosta joutui mietintä myssyä laittamaan päähän, että mikä tuon vireen vie tuollaiselle tasolle. Lopulta tulin siihen tulokseen, että todennäköisesti tehdyt hyppytreenit ja nostatukset sille (Jeriko on saanut haukkua ja riekkua, kun appari on heilutellut lelua esteen takana) vie vireen tuolle tasolle, kun Jeriko kuitenkin tietää että se on tulossa. Ja kun ei se hyppy treeneissä onnistumisista huolimatta ole kokeessa onnistunut, niin parempi on nyt varmasti palata siihen ajatukseen mikä mulla olikin jo aiemmin, että opetan Jerikon kiertämään hypyn niin ettei se vaikuttaisi sen mielentilaan.

Lisäksi täytyy jatkaa häiriötreenejä keskittymisen parantamiseksi (ja keskittyminen nyt toimikin melko hyvin liikkeestä istumista lukuunottamatta). Mietin myös, että vireenhallintaa voisi mennä harjoittelemaan esim. rallitokokokeisiin, mutta en ole varma onko siitä apua kun itse en varsinkaan sellaista yhtään jännittäisi joten en tiedä nousisiko vire tuolla tavalla... Mutta katsotaan. Leuka rintaan ja taas eteenpäin.

Tänään oli vuorossa Pohjois-Hämeen kennelpiirin agilityn piirinmestikset. Sillä ajatuksella lähdin, että tehtäisiin kaksi nollaa, mutta treenaamattomuus kyllä näkyi ekalla radalla, kun Jerikolta tippui ensin yksi rima ja sitten itse kiihdyttelin aivan liikaa rytmissä edelle. Jännitin rataantutustumisessa, että miten ehdin persjättää loppusuoralla, mutta olisin sitten itse asiassa ehtinyt vähemmälläkin sprinttailulla. En vaan luottanut omaan vauhtiin ja sitten aloin ottamaan liikaa etumatkaa liian aikaisin, minkä seurauksena myös loppusuoralla tippui rima ja sitten Jeriko ohitti vikan esteen ja syöksyi palkalle. Tätähän on ollut ennenkin kun itse lähden tolleen vaan juoksemaan enkä keskity ohjaukseen. Jeriko silti tuntui radalla hyvältä ja oli tosi kiva mennä sen kanssa. :)

Toisena oli hyppyrata, jolle rytmittämiseen keskityin vähän paremmin etten vaan rynnisi liikaa edelle ja aiheuttaisi liikaa kiirettä Jerikolle sen vuoksi. Tämä rata menikin aika nappiin ja tuloksena nolla. :) Kärkikahinoihin ei kuitenkaan ollut asiaa vaikka etenemä oli ihan mukava 4,5m/s ja jotain vähän päälle.

Loppuun vielä upeita Miikun ottamia kuvia Jupiterin perjantain paimennuksista. On se vaan upea paimenkoiran alku, en voisi olla enempää tyytyväinen. Lisäksi Jupiterin setä Hero on käynyt meillä nyt kolme kertaa paimentamassa (päässyt siis ekaa kertaa lampaille nyt 3,5v iässä!) ja se on kyllä aivan ilmiömäinen luontaisuudessaan. Ei voi olla kuin tyytyväinen siihen, että sekä emän että isän puolelta sukua tulee näin hienoja paimennusominaisuuksia. :)))

Katso kengun loikkaa

Viikko mennyt taas joutuisasti. Maanantaina meillä alkoi maanrakennustyöt treenikenttää varten. Täytyy myöntää, että nyt kun pöpelikkö alueelta kaadettiin ja sitten varsinkin kun maa oli tasoitettu, alkoi kenttä näyttämään aika isolta.. Riittänee ihan hyvin meidän treeneihin. :D Sitten ensi kesäksi pitäisi saada jostain pk-vinoeste ja agilityesteitä.

Keskiviikkona Jupiterilla oli hakutreenit. Jupiterilla oli kolme siityvää maalimiestä, jotka otettiin taputusavuilla, maalimiehet hyvin piiloutuneina. Ei enää ole näkynyt sitä päättömästi juoksemista vaan Jupiter on ollut tosi hyvin nenä auki. Kyllähän se juosta tykkää ja uppoaa kuin ohjus lähetyksestä, mutta nyt on myös löytänyt maalimiehet todella nopeasti pitämällä nenänsä auki. :) Kolmelta ensimmäiseltä maalimieheltä kävin Jupiterin hakemassa samalla kun maalimies ensin palkkasi ruualla ja sitten leikki. Hihnassa tultiin yhdessä keskilinjalle hieman etukautta kiertäen. Lopuilta kutsuin Jupiterin kun maalimies antoi merkin, että palkkaus on loppunut.

Tällä tiellä taidetaan jatkaa ja tehdään hajuhakuja sitten ehkä jos on joskus oikein hyvät tuuliolosuhteen (aina tuntuu olevan tosi huonot ja olisi päättänyt että tekee hajuhakua) tai jos alkaa näyttämään turhan juoksemiselta.

Perjantaina lähdettiin Virroille Marttisiin Briskness-leirille. Arvoin loppuun asti mitkä koirat otan mukaan ja päätin sitten ottaa kaikki kolme. Perjantaina oltiin vasta illalla perillä, mutta Jeriko pääsi heti perille tultuamme suoraan tekemään pienen esineruututreenin.

Lauantaina alkoi sitten treenit. Aamupäivällä oltiin Maiju Ojamiehen toko/tottis-opeissa. Jupiterin kanssa tehtiin ensin vauhtinoutoa, mutta olin tehnyt huonon valinnan kapuloiden suhteen mitä otin mukaan. Olen käyttänyt kotona nyt vanhaa 650g kapulaa, koska Jupiterilla oli aluksi taipumusta ottaa laipasta kiinni ja isompi kapula auttoi tähän. Tätä kapulaa Jupiter onkin tuonut tosi hyvin, mutta nyt otin uudemman kapulan joka on itse asiassa vähän painavampi ja sen suuosa on liukkaampi. Jupiter ei siis nostanutkaan tätä kapulaa niin mielellään eikä saatu niin hyviä toistoja. Myöskään Maijulta saatu ohjatun noudon kapula ei ollut Jupiterin mielestä ihan kiva, joten aika hyvin on fiksoitunut yhteen tiettyyn kapulaan..

Tehtiin myös perusasentoa ja sitten toisella vuorolla Jupiter opetteli hyppäämistä seisomaan pysähdyksen alustuksena. Hassu juttu onkin, että hyppy oli aluksi vaikea saada Jupiterilta tässä tilanteessa vaikka se arjessa hyppii ja pomppii lähes tauotta. Se on oikeasti varsinainen kenguru. Sitten kun Jupiter tajusi, että huitomisellani haluan hyppyä, niin kyllähän niitä hyppyjä alkoi tulemaan ja oikein kunnon pomppuja tulikin, jolloin sai sitten taas alkaa hillitsemään hyppyjä. Lopuksi vielä maahanmenoa ja siihen jatkossa täytyykin ottaa lelupalkka.

Jupiter on hassu persoona. Se on toisaalta niin vauhdikas ja vilkas, kiihdyttää nollasta sataan sekunnissa, juoksee ja pomppii mielellään. Ja sitten taas toisaalta miettii asioita melko tarkkaankin tehdessään, en ole oikeastaan koskaan nähnyt sen törmäävän mihinkään, aina on hallinta menossa mukana ja kun tehdään tottista, ajattelee se ehkä jopa vähän turhankin paljon. Mutta hienosti se kyllä reagoi koulutukseen, joten vauhdinkin siihen saa kun vaan sitä vahvistaa ja ehkä myös iänkin myötä.

Jeriko teki myöskin tottista. Sille tehtiin häiriötreeniä ja alkuun Jeriko meni kyllä niin helposti häiriöihin, mm. Maijun "jes"-huudahduksesta syöksyi Maijulla olevaan leluun. Pari toistoa tarvittiin ennen kuin Jeriko tajusi, että tässä nyt huijataan herraa eikä niihin pidä reagoida. Toisella vuorolla tehtiin sitten hyppyä Maijun harjoitusesteellä ja 95cm meni täysin puhtaasti, metrisellä rima tippui (todella kevyestä kosketuksesta tippuvaa sorttia). Ihan hyvältä näytti kyllä.

Itse vedin sitten metsäjälkitreenejä iltapäivällä. Jeriko pääsi myös tekemään oman jäljen, joka oli n. 1km pitkä neljällä kepillä. Jeriko jäljesti tosi hyvin ja ilmaisi hienosti kepit. Jäljen lopussa olikin vaan vahingossa lennosta tehdystä jäljen tallaajan suunnitelman muutoksesta johtuen pieni källi. Jerikon jälki nimittäin leikkasi jo ajetun toisen koiran jäljen. Siinä sitten olikin tuumaamista ja Jerikolla meni liina jalkoijen ympäri solmuun. Kun vapautin liinan, seisoi Jeriko ilmeisesti suoraan väärän jäljen päällä ja lähti sille. Tajusin itse ihan hetken päästä, että taitaa olla jo ajettu jälki, jota taakse päin kysyessä Jerikokin kääntyi ja palasi heti takaisin leikkauspisteeseen itsenäisesti ja hetken nuuskuttelun jälkeen nosti oman jäljen, jäljesti parikymmentä metriä loppuun ja nosti kepin. Huippu Jeriko! :)

Tänään aloitettiin sitten jälkipellolla. Tallasin itse Ukolle jäljen, jossa oli neljä esinettä ja viisi kulmaa. Pellolla oli heinä vähän pitkää ja pikkasen jännitin, että lähteekö Ukko jäljestämään korkealla nenällä, varsinkin metsäjälkitausta huomioiden. Mutta turhaan jännitin, sillä Ukko jäljesti todella matalalla nenällä ja tarkasti, kolme kulmaa ihan täydellisesti kuin raiteilla. Lähes täydellistä, mutta viimeisessä kulmassa vastatuulessa tuli pieni tarkastulenkki ja esineet meinasi jäädä vaikka Ukko oli aivan jäljen päällä. Oli kai niin keskittynyt jäljestämiseen ettei enää pystynyt esineisiin keskittyä. Mutta eiköhän sekin tästä korjaannu. Nyt vaan pitäisi muistaa treenata piikkejä, kaaria ja ottaa jäljelle harhatkin mukana.

Tänään iltapäivällä taas metsään. Jerikolle tehtiin 400m jälki, johon tehtin tarkoituksellinen harha, joka oli 40 min tuoreempi kuin oma jälki. Harhan kohdalla Jeriko poikkesi vähän omalta jäljeltä, mutta ei lähtenyt harhalle vaan jatkoi sitten oman jäljen suuntaisesti. Harmi vaan, että keppi oli noin 15m päässä ja Jeriko meni siitä ohi parin metrin päästä ja keppi olisi jäänyt. Nyt kutsuin Jerikon takaisin ja palkkasin kun Jeriko ilmaisi. Toisen kerran kun harha ylitti jäljen, Jeriko ei enää reagoinut siihen oikeastaan mitenkään. Hieno poika. Näitä täytyy tehdä lisää.

Sennin kanssa tehtiin lopuksi kaksin esineruututeenit, kaksi eri kaistaletta joilla esineet aika edessä. Hienosti Jeriko piti nenää auki ja varsinkin toisessa kaistaleessa esineet nousi ihan suoraan. :)

Jupiter sai vielä lopuksi ajaa ensimmäisen keppijälkensä neljällä kepillä ja sehän meni hienosti! Jupiter jäljesti hyvin vahvasti tallattua jälkeä ja ilmaisi kaikki kepit.

Jupiter tapasi leirillä myös serkkunsa (Jupin isän siskon pentu) Fixin. Kuvasarja kertokoon millainen oli heidän yhteiskuvan otto.

Kenguru-pojasta on kasvanut jo aika iso ja vielä taitaa vähän korkeutta tulla lisää kun ranteissa on pattia jäljellä. Jupiter on jo Ukon korkuinen eli 54cm. Toivon mukaan ei enää 1-2 cm enempää tule lisää. Mitään ponin kokoista en toivo siitä.. ;)

Se oli sitten kesän viimeinen leiri. Nyt vaan kohti uutta työviikkoa ja uusia treenejä.

Nenähommia ja Ukon kuulumisia

Sunnuntaina viime viikolla lähdettiin illalla mökille. Maanantaina kävin siellä katsastamassa treenimaastoja, jotka ovat käytettävissä syyskuussa Briskness-leirillä. Samalla tein Ukolle jäljen pellolle ja Jerikolle jäljen metsään. Jeriko teki myös esineruututreenin ja Jupiter keppitreenin.

Keppitreenissä Jupiter ei keskittynyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Toisaalta annoin sen tulla vapaana ruutuun, mikä ei johtanut ollenkaan parhaaseen aloitusmielentilaan. Kepit kuitenkin löytyi ja palkkasin niistä nyt lelulla.

Jerikolle tehtiin esineruututreeni hajuilmaisuna. Kerrankin tuuli kivasta ja valitsin ruudun suunnan tuulen mukaan. Yksi esine vasemmalle taakse, yksi keskivaiheille ja yksi oikealle noin 30 metriin. Ekalta esineeltä haettiin hajua aivan esineen vierestä asti, tällainen hajuhaku on Jerikolle aivan vieras juttu. Jeriko myös ampui ensimmäisestä esineestä ohi, eli ei ollut aivan hereillä tai nenä auki. Luulenkin, että viime aikoina tehnyt runsaat nostatustreenit on nyt johtanut siihen, että nenä on mennyt vähän enempi kiinni ja esineruutujen taso tämän vuoksi laskenut. Vaikka tarkoitus oli tietty hyvä, että tehdään vaihtelevaa treeniä eikä vaan sitä kokeenomaista... Toiselta esineeltä Jeriko otti hajun jo kauempaa ja lähetyksestä meni suoraan esineelle. Kolmannelle lähetin suoraan etulinjalta. Hyvä tuuli tuli takaa ja tämänkin Jeriko haki suoraan. Hienoa! :)

Jerikon jälki lähti janalta oikealle ja Jeriko otti oikean suunnan suoraan ilman tarkastusta takajäljellä. Maasto oli sellaista, että korkeaa mustikkavarvikkoa yms. oli aika paljon ja jäljestys Jerikolle vähän liiankin helppoa eli vauhtia riitti. Silti ensimmäinen keppi n. 50m kohdalta nousi hienosti ja tämän jälkeen tulevan terävän kulman Jeriko teki myös hienosti. Sitten mentiin n. 400m kohdalle, jossa korkeampi varvikko loppui ja hieman tämän jälkeen olin jättänyt toisen kepin. Tässä Jeriko meni korkeintaan metrin jäljeltä sivussa, mutta ajoi ohi. Kutsuin takaisin, juhlittiin keppiä ja jatkettiin. Kaksi seuraavaa keppiä nousi hyvin, myös viimeinen jonka olin pudottanut tarkoituksella varvikkoon. Yhteensä siis neljä keppiä ja matkaa n. 1km.

Ukolle pellolla ihan perus laatikkomallinen jälki, jolla ruokaa alkuun tiheästi ja sitten vähän vaihtelevasti niin. Jälki vanheni n.1,5 tuntia. Ukko ajoi jälkeä todella hyvin, söi ruuat rauhassa askelilta ja pyrki olemaan koko ajan jäljen päällä. Välillä tuuli painoi vähän hajua sivuun, jolloin Ukkokin ajautui hieman sivuun, mutta pyrki aina hakeutumaan jäljelle takaisin. Esineitä jäljellä oli kolme ja nämä oli ensimmäistä kertaa ihan uudet, jollaisia Ukko ei ole aiemmin harjoitellutkaan. Mutta hitsi kun se ilmaisikin kaikki kolme niin hienosti. Todella määrätietoiset maahanmenot eikä mitään epäselvyyttä mitä esineillä pitäisi tehdä tai onko se motivoivaa. Lelupalkka tehnyt selvästi tehtävänsä, koska viimeisimmät jäljethän oli ollut Ukolla vähän kaahotusta, esineitä helposti jäänyt eikä ilmaisukaan ollut ihan selvä. Ukko on selvästi haudutelllut tätä asiaa. ;) Kyllä siitä vielä FH-jälkikoira tehdään.

Jupiterin kanssa sain myös mökillä aikaiseksi harjoitella taas vähän perusasentoa ja yhden askeleen siirtymää. Kivasti alkaa sujumaan, vaikka ihan joka kert aei napsahda asento juuri oikein. Mua myös vähän hämää se, että Jupiter tuppaa tökkimään mun vasenta kättä perusasentoon tullessaan, vaikka nami-imuutusta ei ole käytetty ja Jupiter osaa kädestä myös luopua ja ottaa katsekontaktia. Mutta perusasentoon tullessa on ottanut kuitenkin tavakseen tökkäistä kättä... Ehkä se jää sieltä pois, kun vielä alleviivaan sitä, että kättä ei saa huomioida.

Keskiviikkona olikin sitten urakkapäivä kotona, kun tyhjennettiin ja pestiin lampola. Tämän päälle vielä lampaiden muuta huoltoa jotenkin kyllä siinä päivä meni äkkiä.

Torstaina lähdettiin Ukon kanssa yliopistolliseen eläinsairaalaan. Ukko kutsuttiin uusintakuulotestaukseen, koska epäilin sen kuulon edelleen heikentyneen. Sillä on ollut kesän aikana muutama eksyminen/katoaminen lenkillä ja varsinkin taustahälyssä sen on selvästi vaikea kuulla tai erottaa mistä suunnasta ääni tulee ja esim. kuka puhuttelee. Hyvin selvästi tämä tuli esiin mm. Levekin kentällä jossa moottoritien taustahäly selvästi sekoittaa.

Ukolla on myös tullut aivan yllättäen ja tyhjästä jännä pelko lammasaitauksen sähkölankaa kohtaan, ja pohdin liittyykö tämäkin kuulon heikentymiseen. Ukko siis alkoi yhtäkkiä pelkäämän sähkölankaa niin, ettei se suostunut tulemaan pihasta laidunta kohti. Jos otin hihnassa niin langan lähellä veti voimakkaasti poispäin selvästi peloissaan. Pohdin, että liittyykö tämä siihen, että Ukko ei kuule langan napsuntaa eikä voi luottaa lankaan? Sähköiskuja Ukko ei ollut saanut ennen pelon syntymistä. Nyt pelko on vähän jo helpottamaan päin, joten vaikea sanoa mistä on ollut kyse.

Lisäksi ihan huvittavakin tapaus, kun Ukko sitten suostui tulemaan laitumelle minun kanssa, niin pääsi mun huomaamatta lähtemään ajamaan lammaslaumaa poispäin. Kun huomasin tilanteen oli Ukko jo n. 50metrin päässä eikä enää reagoinut kutsuihin. Ajoi vaan laumaa rauhallisella tahdilla poispäin. Lopulta metsän laidassa lammaslauma alkoi vähän kaarrattamaan, jolloin Ukko flänkkäsi tasapainoon ja toi laumaa taas takaisinpäin tasaisella tahdilla. :D Positiivista on se, että vaikka Ukko ei olisi mitenkään ohjattavissa tietyn pisteen jälkeen ja tekee vaan omaa juttuaan, niin se ei lampaille mitään vahinkoa aiheuta.

Palataan kuulotestiin. Tulos oli siis odotettavissa, mutta silti se oli jollain tapaa kylmä rätti naamalle: oikean korvan kuulo oli heikentynyt voimakkaasti ja siinä kuulokynnys oli jo 70 dB. Hahmottamista ehkä helpottaa, että voimakkain kuulontestaukseen käytetty äänenvoimakkuus on 80dB. Oikea korva on siis jo lähes kuuro. Vasemmassa korvassa kuulo oli pysynyt ennallaan eli keskivaikeasti heikentyneenä, kuulokynnys 45 dB. Ei ihme, että on vaikea kuulla tai erottaa äänen suuntaa.

Tulos sai aikaan mulla todella apean mielen, olin ja olen toki edelleen todella pahoillani Ukon puolesta. Olisin todella toivonut Ukolle parempaa onnea. Jotenkin se konkretisoitui, että Ukko todennäköisesti kuuroutuu kokonaan lähitulevaisuudessa, koska yleensä tämän tyyppinen kuulonheikentyminen kuitenkin johtaa kuuroutumiseen. Eihän koira kuulon menetystään itse osaa surra, mutta kyllä elämä olisi helpompaa kuulevana.

Arjessa tätä asiaa täytyy ottaa edelleen enemmän huomioon ja alkaa varautumaan siihen, että kuulo menee kokonaan. Harrastuslajeissa täytyy alkaa myös valmistautumaan kuulon heikkenemiseen ja harkita erityisluvan hakemista käsimerkkien käyttöön.

Erityisen surulliseksi mut Ukon puolesta saa kokonaisuus. Kuulo menee, joka tarkoittaa, että paimennusta ei voida entiseen tapaan harrastaa eikä siinä kilpailla. Paimennus on kuitenkin Ukon tärkeimpiä lajeja ollut. Vielä olen ottanut sitä tekemään jotain ihan perussiirtoja niin, että olen itse hyvin lähellä ja Ukko saa vaan tehdä vaiston mukaan tai on niin lähellä, että voi kuulla. Mutta jos kuulo menee kokonaan, on hyvin vähän paimennukseen liittyviä asioita mitä Ukko voi tehdä.

Kuulon heikentymisen vuoksi ei myöskään voitu koskaan aloittaa vepeilyä, koska varsinkaan vedessä uidessaan Ukko ei selvästikään enää oikein erota huutoja perään eikä se olisi ohjattavissa.

Lisäksi Ukolla alkoi viime talvena jonkinlaiset ontumisongelmat, joiden vuoksi rakkaat vetolajit ovat olleet tauolla. Kesällä tehtiin yksi canicross-lenkki, jonka jälkeen ei ontumista ollut, joten kunhan ehditään niin kokeillaan toki vielä. Ja kraniaaliterapia tuntui tehoavan Ukolla hyvin, joten pieni toivon pilkahdus vetolajeissa jatkamisesta vielä tuli ja odotetaan uusintakäyntiä kraniaaliterapiassa. Mutta vaakalaudalla ollaan silti vetolajienkin suhteen. Olen tosi pahoillani Ukon vuoksi tästä. :(

Näillä mennään mitä on. Arki jatkuu ja sitä muokataan Ukon mukaan. Ukko on kuitenkin edelleen sama Ukko jolla on hyvin tärkeä rooli ja paikka meidän perheessä. Onneksi Ukko ei myöskään vähäisestä treenaamisesta ole millänsäkään, mutta harrastuksia jatketaan Ukon ehdoilla.

Liika harjoittelu ei tuota tulosta

Meillä oli Jerikon kanssa eilen jälkikoe Hämeenkyrössä. Kokeen tuomarina toimi Kari Santikko ja sitten oli Outi-niminen harjoittelijatuomari. En nyt muista sukunimeä. :)
Koe alkoi jälkisuorituksilla. Maastothan on Hämeenkyrössä aivan priimaa joten janapaikkakin oli sen mukainen. Jeriko eteni hienosti janalla suoraan, jälki oli itse asiassa jo puolessa välissä ja Jeriko reagoi siihen hyvin ja pysähtyi kuin seinään. Tarkasti hieman vasemmalle päin, mutta lähti sitten oikealle sen näköisenä, että uskoin jäljen menevän sinne. Takajälki se kuitenkin oli. Janalta pisteitä 34/40.

Itse jäljestys oli aivan priimaa. Jeriko meni kuin raiteilla ja kulmat meni todella hienosti. Kaikki kuusi keppiä nousi. :))

Esineruutupaikalla lenkittäessä Jeriko lutkutteli jotain pissaa maassa ja sitten esineruutuun mennessä ilmoittautumaan iski myös nenän maahan. Outoa käytöstä! Lähti ruutuun hyvin, mutta ei kyllä etsinyt ihan niin päämäärätietoisesti kuin osaa, eikä edennyt alueella niin hyvin. Ja sitten kävi vielä niinkin, että Jeriko nosti koipea oikeaan etureunaan ihan yhden esineen lähelle ja nosti sen vasta sen jälkeen. Haisteli puskaa siis pitkään ja nosti sitten jalkaa. En tiedä mikä ihanuuksien ihanuus siellä oli Jerikon mielestä liikkunut... Prkl. Juuri ja juuri riitti aika kaikkien esineiden nostoon ja pisteitä 28/30. Maastosta siis 192p.

Tottikseen mennessä oli siis tiedossa, että pisteitä tarvitaan 79p. Aika tiukka paikka ilman hyppyäkin, mutta Jerikon tottis oli taas aikas huonoa. Taso on laskenut tämän kesän aikana tosi paljon! Jeriko haukkui taas mun käskytyksille ja edisti. Pitkällä menosuoralla haisteli maata (!!)  ja sitten taas vähän keuli. Liikkeestä istumiseen lähdössä haukkui ja edisti niin pahasti, että tiesin jo varmaksi ettei istu. Olisi pitänyt saada se edes rinnalle, että olis ollut jotain mahdollisuutta. Hyppyä ei hypännyt niin kuin ei ole kokeissa hypännyt enää aikoihin. Muita liikevirheitä ei tullut, mutta liikkeiden väleissäkin Jeriko meinasi haahuilla ihan omiaan ja jouduin kerran kunnolla ärähtämään sille seuraamiskäskyn. Pisteitä 71p eli 2-tulos ja himottu ykkönen jäi 7 pisteen päähän.

Pisti sitten miettimään, että missä vika, kun taso on selvästi laskenut. Ennen aina niin luotettava Jeriko, onkin vireensä osalta täysin arvaamaton. Liikevirheitä tuli toki aiemminkin, mutta vireen ja keskittymisen kanssa ei ole koskaan ollut tällaista ailahtelua. Mitä on uutta? Mitä on tehty toisin?

Jupiter on toki tullut uutena asiana ja se voi toki sekoittaa pakkaa. Ukonkin tulo aiheutti notkahduksen Jerikon tokosuorituksissa ja monta voittaja-luokan koetta meni penkin alle sen vuoksi. Tuolloinen notkahdus meni kyllä ohi nopeammin eikä nyt arjessa näy mitään reagointia Jupiteriin, joten en jotenkin usko, että tämä olisi ainakaan pääasiallinen syy.

Lopulta tulin tulokseen, että todennäköisesti syy on treenin määrässä ja laadussakin. Tänä kesänä ollaan treenattu tottista ihan tottiskentällä enemmän kuin koskaan. Olen myös yrittänyt tehdä treenejä ajatuksella ja rikkoa kaavaa, mutta tottissuoritukset ovat siitä huolimatta heikentyneet. Ja sitten Juha Korrilta saadun neuvon mukaan aloin tekemään vielä enemmän palkattomuustreeniä. Mikään näistä muutoksista ei ole ainakaan parantanut koesuoritusta.

Kävi kyllä jo mielessä, että pitäiskö vaan haudata haaveet käyttövalioitumisesta, mutta kuulin aika monelta bordercollieomistajalta samanlaista kokemusta, että runsas treenaaminen ei toimi, ja treenitauot ja kevyempi treenaaminen on tehnyt hyvää. Tämä vahvisti omaakin ajatusta ja päätin, että nyt pistetään tottistreenit ihan kokonaan tauolle. Katsotaan missä vaiheessa ja missä muodossa sitten lähden taas treenaamaan vai mennäänkö ihan kylmiltään kokeeseen. Hyvä puoli tässä on myös se, että näin jää myös enemmän aikaa Jupiterin kouluttamiseen, kun tottiskentällä käytetty aika voidaan treenailla kotona.

Jää myös enemmän aikaa paimennustreeneille. ;) Joista puheenollen otin Jerikon kanssa jako- ja häkitystreeniä ja molemmissa alkaa löytyä tatsi. :) Jupiter kävi vähän omatoimisesti lampaita liikuttelemassa, mutta varsinaista treeniä kokeillaan joskus 1-2 viikon päästä. :)

Jupiter on jo vähän reilu 6kk ikäinen. Siitä on kyllä kasvanut komea poika. :)

HK2 Jeriko

Eilen oli Hämeenlinnassa iltakoe, tuomarina Vesa Häkkinen. Sain vietyä Jerikon aamulla Katrille ja hain sitten töiden jälkeen ja lähdettiin suoraan kokeeseen. Etukäteen vähän jännitti hakuradan ohjaus, mutta hyvinhän se meni. Olen itse asiassa jopa omaan työskentelyyni todella tyytyväinen vaikka alkuun taisi ekat pistot tulla vähän turhan tiheään. Luin kuitenkin rataa sen jälkeen ihan hyvin ja korjasin jos pisto oli vähän huonompi. Eka maalimies nousi oikealta ehkä n. 70 metristä (Jeriko eteni toiselta pistolta pitkälle). Vasemmalla ensimmäinen maalimies oli ehkä n. 50 metrin kohdalla. Viimeinen maalimies vasemmalla juuri ennen 200m merkkiä.

Pisteitä meni Jerikon lähtöhaukahduksista sekä haukun katkeamisesta, kun ekalla maalimiehellä se oli edennyt niin pitkälle ja mulla oli pitkä matka mennä sen luokse. Jatkoi kuitenkin itsenäisesti haukkua. Hieman vahvempaa työskentelyä olisi tuomari myöskin toivonut. Pisteitä henkilöetsinnästä 160/170.

Esineruutu oli aikamoista varvikkoa ja aika haastavat esineet noin niin kuin kyläkisaan. Jeriko nosti lopulta jääkiekon korkean varvikon pohjalta ja sitten jonkinlainen kumisen pienen esineen, ikään kuin lelun sisällä oleva vinku, mutta hiljainen ja hieman lelun sisältä löytyviä isompi. Kaksi esinettä löytyi, mutta aikaa kului jonkin aikaa. Pisteitä 26/30.

Tottiksessa Jeriko meni ihme kierroksille, varmistautuminen ei ollut ehkä ihan paras sitten. Jeriko äänteli nyt lähes koko tottiksen läpi, vaikka yleensä on tullut korkeintaan muutama äännähdys. Jeriko kuitenkin keskittyi ja teki pääosin ihan hyvällä ilmeellä. Hyppy jäi suorittamatta ja luoksetulossa joku aivopieru (tuli hitaasti ja suoraan sivulle), mutta muuten ei liikevirheitä. Pisteitä 73.
Viimeksi se on tainnut äännellä noin pahasti meidän ekassa 3-luokan jälkikokeessa, kun mä itse olin niin hermona, että unohdin liikejärjestyksen jne. :D En myönnä, että olisin nyt jännittänyt niin paljoa, mutta en sitten tiedä mistä tuo ääntelymäärä tuli? Vaikuttiko kuitenkin taustalla pitkä päivä ensin vieraaseen paikkaan jätettynä ja sitten suoraan kokeeseen..

Näin ollen 259p, 2-tuloksella HK2. :)

En ollut asiaa ollenkaan ajatellut etukäteen, mutta kokeen jälkeen mulle tuli kirkas päätös, että Jerikon haku-ura loppuu nyt tähän. Jeriko on jo 7,5-vuotias ja aloittanut haun vasta aikuisena muutama vuosi sitten. Rahkeet ja aika ei riittäisi kuitenkaan 3-luokkaan treenaamiseen ja tässä vaiheessa haluan mieluummin alkaa keventämään Jerikon harrastuksia ja antaa sille enemmän palautumispäiviä. Palautuminen ei kuitenkaan tuon ikäiselläkään enää ole kuin esim. 3-vuotiaalla.

On hienoa, että mun hakuryhmä on ollut niin joustava, että on antanut mun treenata tähän asti kahdella koiralla, mutta nyt on heidänkin kannalta reilumpaa jatkaa treenaamista vain yhdellä koiralla. Näin ollen Jeriko käy ehkä vielä jossain treeneissä tarjoamassa kakut ja fiilistelemässä ja ottamassa vaan kehuja, mutta muuten treenaaminen loppuu ja Jupiter saa jatkaa. Iso kiitos parhaalle ryhmälle hauskoista treeneistä Jerikon kanssa :)


Jerikon kanssa on vielä pari isoa haavetta saavuttamatta ja nähtäväksi jää, tuleeko ne täytettyä. Kävi miten tahansa on Jeriko jo nyt saavuttanut huomattavasti enemmän kuin olisin koskaan uskaltanut toivoa ensimmäiseltä harrastuskoiraltani. Olen suunnattoman kiitollinen siitä, että olen saanut ilon omistaa tämän koiran, joka on mun "kerran elämässä koira", jollaista ei toista tule. Toivon, että näin ennakoimalla ja keventelmällä pikku hiljaa harrastuksissa, sillä olisi vielä monen monta tervettä vuotta edessään. :)

Koe, korjaussarja ja viisas koira

Miiku kävi torstaina hieromassa Jerikon ja Ukon. Ukko oli itse asiassa nyt aika hyvässä kunnossa, parhaassa pitkään aikaan. Mutta eihän se olekaan tehnyt mitään pariin kuukauteen. Pientä jumia oli silti erityisesti vasemmalla takana, että ristikkäisellä puolelle oikealla edessä. Ukko on nyt saanut kaksi piikkiä Cartrophenia ja aloitin Nutrolinin Nivel-kuurin molemmille. Jeriko sitten taas oli ihan jumissa. Olin jo edeltävästi katsellut, että se liikkuu jäykästi kuin vanha koira ja olin kyllä hoksannut syynkin. Nesteytyksen puute. :( Jeriko ei itse juo riittävästi ja varsinkin näin kesällä mun täytyisi pitää sen nesteytyksestä huomattavasti parempi huoli! Hieronnan jälkeen olen nyt nesteytellyt Jerikoa ihan reippaasti ja ai että kun on taas normaalin ja vetreen näköistä menoa. :)

Eilen pistettiin taas uutta matoa koukkuun, kun päästiin Hämeenlinnaan jälkikokeeseen Jerikon kanssa. Koe oli samalla noutajien mestaruuskoe, mutta kahdestatoista 3-luokan jälkikoepaikasta kuusi meni muun rotuisille. Tällaisia tilaisuuksia saisi olla enemmänkin! :) Täytyy sanoa, että Rengossa on aika hulppeat puitteet, suosittelen. :)

Aloitettiin jäljellä, meille arpoutui jälki nro 4. Maasto oli ihan perus jees, ei mitään kangasmetsää, mutta ei mitään pahaa ryteikköäkään. Janalla Jeriko tarkasti takajälkeä koko liinan mitan, mutta kääntyi itsenäisesti juuri kun olin astumassa janalta sen perään. Janalta pisteitä 39/40. Jeriko jäljesti todella iloisesti, innokkaasti ja tarkasti ja hitsi vie kaikki kepitkin nousi hienosti! Keppien lisäksi jäljetä löytyi perusteellisesti kaluttu peuran raato, mutta Jeriko se ei kiinnostanut yhtään, jatkoi vaan matkaansa. :)

Kuudennen kepin luona olin ihan rajattoman tyytyväinen! Erityisen paljon tykkäsin Jerikon ilmeestä tehdä ja ilmaista kepit. Vaikutti siltä, että se oli todella sisäistänyt, että kepit on hieno juttu.

Seuraavana vuorossa esineruutu, jota ennen ehdin käydä Jerikon uittamassa kennelkerhon majalla. Luksusta.

Esineruutuun siis seuraavaksi. Ruutu oli aika selkeässä maastossa, joskin jonkin verran kuusikkoa jonka vuoksi ihan joka paikkaan ei nähnyt, ja kivikkoa. Oliko sitten lämmin ja seisova ilma vai mikä, mutta Jeriko ei ehtinyt löytää kuin kaksi esinettä, mutta niin ei löytänyt kukaan muukaan! Jeriko tuntui olevan oikeastaan koko ajan jollain aavistuksenomaisella hajulla, mutta tarkennus ei vaan onnistunut ja jostain syystä Jeriko jumittui vasemmassa reunassa olevalle kuopalle ihan varmana siitä, että siellä on jotain. Esineruudusta pisteitä 22/30p.

Näin ollen tottikseen mennessä tiesin, että 79p pitäisi saada 1-tulokseen. Ihan tehtävissä, mutta kun hyppy ei ole kumpaankaan suuntaan onnistunut aikoihin. Meille arpoutui tosiaan numero 4, joten alunperin oltais TAAS oltu ekana paikkamakuussa. Kun numero 2 kuitenkin keskeytti, piti meidän päästä toiseen pariin ensimmäiseen suoritusvuoroon. Piti. Mutta kun numero 3:lla kesti tuomarin mielestä liian kauan tulla kentälle esineruudusta, jouduttiinkin me sitten numeron 1 pariksi. Hittolainen. En saanut Jerikoa oikeastaan valmistella niin kuin olisin halunnut, ja taas oltiin paikkamakuussa ensin.

Kentälle tulossa Jeriko oli vielä hyvässä mielentilassa ja paikkamakuu meni hyvin. Seuruukaavion ensimmäiset askeleet meni hyvin, mutta sitten joku kytkin kääntyi Jerikon päässä ja koko tottis meni ihan keskittymättömäksi haahuiluksi. Ihan alkoi pinna kiristyä ja sanoin sille temponvaihdoksiin "seuraa" -käskyn niin, että kuului, josta Jeriko ihan hetkeksi kokosi itsensä, mutta sitten taas haahusi. Huoh. Liikevirheitä ei hypyn lisäksi tullut, mutta tuomari sanoi seuraamisten lisäksi ottaneensa pisteitä myös liikkeiden väleissä tapahtuneesta haahuilusta ja lisäkäskyttämisestä, että Jeriko pysyi siirtymät mukana, joten pisteet jäi 73:een. :( Suututti kyllä kovasti!

Siitä huolimatta oltiin kokeen toiseksi paras koirakko ja seurakaverit Miko ja Pelle saivat ensimmäisen 1-tuloksensa ja olivat paras koirakko! Jes!

Jerikolla oli sitten vielä illalla kotona tärkeä tehtävä, kun kaksi työkaveria lapsineen tuli käymään meillä lampaita katsomassa. Lauran tytär Venla oli kokenut ikävän kokemuksen koiran kanssa ja pelkäsi kovasti koiria. Laitoinkin Ukon ja Jupiterin sisälle, ettei olisi liikaa tytölle kestettävää, mutta että voisi luotettavan ja rauhallisen Jerikon avulla ehkä rohkaistua. Aluksi Jerikokin jännitti kovasti, mutta pikku hiljaa Venla huomasi, että sanomalla "pois" (kuten neuvottiin), Jeriko totteli eikä tullutkaan luokse. Lisäksi Jerikon "urotyöt" lampaiden kanssa teki suuren vaikutuksen Venlaan, ja kun Jeriko ajoi jännittävät isot pässit Venlasta kauemmaksi, oli luottamus voitettu. ;) Vielä isolla pellolla tyttöjen toiveesti pari lampaiden hakua ja pois ajamista, niin lopulta Venla meni kaverinsa kanssa ensin varovaisesti silittämään Jerikon häntää ja lopulta ihan Jerikon selkää ja niskaakin.

Niin tärkeää työtä Jeriko teki tässä koirapelon helpottajana, että on ylpeyden aihe omistaa noin 100% lapsivarma ja viisaasti lasten seurassa käyttäytyvä koira kuin Jeriko. :)) Se on nimenomaan viisas ja lukee tilanteita aivan käsittämättömän hyvin.

Tänään olikin sitten tottiksen korjaussarjan vuoro Juha Korrin valvovan silmän alla. Ensimmäisellä vuorolla otin puheeksi tämän vireongelman kokeissa. Ongelmahan on alkanut siten, että Jeriko on ollut keskittymätön ensimmäisen suoran ajan, mutta sitten parantanut ainakin jonkin verran, joskin uusissa liikkeiden aloituksissa on tullut ylivireestä haukahduksia eikä ole välttämättä kuunnellut varsinkaan istumisen käskyä. Eilen homma levisi tosiaan pahemmin kuin koskaan. Juha piti tätä aika normaalina ja vääjäämättömänä ongelmana jos sitä ei ota huomioon koulutuksessa jo etukäteen. Ennen pitkään jos kisaa koiran kanssa, se tulee oppimaan, että kisoissa ei tulekaan palkkaa ja homma leviää.

Tähän korjauksena runsaat palkattomat treenit, siis ihan kokonaan palkattomat alusta loppuun. Tällainen treeni vähintään joka 3.-5. kerta, ei sen harvemmin ja nyt ehkä alkuun oikein rautaisannos palkkaamattomia treenejä, jolloin vire treeneissäkin saataisiin levähtämään samalla tavalla kuin kokeissa. Virheistä huomautetaan koiraa ja siltä edellytetään keskittymistä ja suorittamista. (Tämä koskee siis nyt vain tällaista koiraa joka jo osaa, mutta on vaan oppinut ikävän tavan kokeisiin) Näin koira oppii, että vaikka palkka ei olisi läsnä, niin ohjaajan kyky puuttua virheisiin silti on. Välillä voidaan tehdä treenejä, jotka aloitetaan palkattomana samaan tapaan kokeenomaisesti, mutta sitten tuleekin yllätyksenä virettä nostava palkka. Tämä on ikään kuin toinen treeni jota Juha Jerikolle suositteli, ja sitten viimeisenä ns. tekniikkatreenit joissa palkataan normaalisti ja vahvistetaan jotain heikkoa osa-aluetta.

Aloitettiin kokeenomaisella suorituksella, jossa Susanna ja Mali oli meille parina. Hieman tuli huolimattomuutta esille, mutta ei yhtä pahasti kuin eilen. Tosin puutuinkin heti kontaktin tippumiseen yksilöliikkeiden aloituspaikalle siirtymisessa, jonka jälkeen Jeriko keskittyi todella hyvin koko menosuoran. Seuraava virhe tuli temponvaihdossa, ja korjauksesta Jeriko nosti virettä ja keskittyi oikein hienosti. Jäävissä liikkeissä tuli muutama virhe, joista korjasin ja palkka vasta seisomisesta luoksetulon jälkeen. Oikein hyvä ja opettavainen treeni Jerikolle. :)

Toiselle vuorolle mietin oikein kovasti, että mitä treenaisin. Teki mieli tehdä hyppyä, kun olin kuullut miten edellisen päivän treeneissä oli koiria hypylle hetsattu, ja halusin Jerikon kanssa kokeilla. Toisaalta jännitti kovasti ottaa hyppyä. Olen sitä vältellyt oikeastaan koko kevään. Epäonnistumisen lisäksi pelkäsin, että Jeriko loukkaisi itseään hypyllä tai olisi edelleen liian jumissa ettei pystyisi suorittamaan tai menisi uudelleen jumiin. Kuitenkin näin koko ajan, että Jeriko liikkui täysin normaalisti ja hieronnan ja nesteytyksen myötä oli tosi vetreän oloinen. Niinpä sitten uskalsin ottaa hyppyä.

Aloitettiin 80 cm hypystä, heitin purutyynyn hypyn yli Juhalle, joka sitten hetsasi Jeriko kun mä pidin pannasta kiinni. Jeriko nousi hienosti ja hyppy oli tosi hyvä. Tehtiin myös paluuhyppy ja sekin hyvä. 90 cm myöskin hyvin ja ilman arpomisia ponnistuspaikan kanssa. :) Metrin hypyn ekan toiston Jeriko kielsi, mutta nousi sitten hetsauksessa ja hyppäsi yli kunnon ponnistuksen kera. Sovitusti yleisö alkoi hihkumaan ja kehumaan Jerikoa ja Jeriko sai purutyynyn kanssa vapaasti kiertää hakemassa kehuja ja buustia yleisöstä. Ai että kun se olikin tyytyväinen. :)

Nyt sitten vaan treenit jatkuu. Eli kolmen tyyppistä tottistreeniä. Todellista palkatonta treeniä, jossa kuitenkin virheistä huomautetaan. Sitten palkatonta treeniä joka kuitenkin päättyy yllätyksenä isoon palkkaan. Ja kolmantena osa-aluetreeniä, jossa hieotaan jotain tiettyä osa-aluetta kuten hyppyä. Eiköhän se siitä sitten ala kokeissakin homma pelittämään. :) Ja tiedänpähän mitä virhettä en tee Jupiterin kanssa ja alan treenaamaan palkattomuutta huomattavasti aikaisemmin ja säännöllisemmin.

Jälkitreeniä, paimennusta ja pentutreffit

Viime tiistaina käytiin Ilonan kanssa tekemässä jälkeä. Ilona tallasi Jerikolle 1,4km jäljen, minä Millille jäljen sekä Jupiterille jäljen. Jupiterin jälki oli sellainen kaareva, tai no, maasto vähän pakotti tekemään ihan suoran kulmankin, ja pituutta oli ehkä noin 50m tai vähän vajaa. Nameja jäljellä jonkin verran, mutta tyhjiäkin välissä. Jupiter keskittyi välillä tosi hyvin ja tarkasti otti jälkeä, mutta välillä poikkesikin jäljeltä. Kuitenkin itse hienosti palasi takaisin jäljelle ja jatkoi. Kiipesi jopa pienen kiven päälle jonka yli olin mennyt ja laittanut namikeon. Hieno pentu. :)

Jerikon jana lähti ylämäkeen ja jälki leikkasi noin 35 metrin kohdalla. Hienosti Jeriko eteni suoraan janalla, mutta nosti kyllä takajäljen. Tai tarkkaan ottaen mielestäni merkkasi jäljen oikean suunnan ja sitten lähti kuitenkin selvittämäään mistä jälki oli tullut. Jälki lähti siis vasemmalle. Jeriko olisi jatkanut varmaan tielle asti, mutta kääntyi sitten kun kuuli mun puheen.

Nyt oli jäljellä uutena yllätyksenä kvartaalit eli isosta koiran makkarasta leikatut paksut viipaleen neljäsosat. :D Jeriko oli hauska, kun löysi ensimmäisen. Jäi äimistyneenä seisomaan sen eteen ja otti herkkupalan vasta kun sanoin, että "vapaa". :D Hassu poika. Jäljestys sujui tarkasti ja normaaliin Jerikon tapaan, kepit (kaikki kuusi) ja neljä kvartaalia nousi hienosti. Kepeillä Ilona osallistui Jerikon kehumiseen ja ihasteluun, josta Jeriko oli kyllä todella mielissään ja jatkoi jäljestystä keppien jälkeen häntä tötteröllä. ;) Aivan huippuhyvä treeni! :)

Perjantaina Pete Keski-Korpela tuli meille kouluttamaan paimennusta. Jupiter sai vähän pyöräyttää lampaita ja sitten treenattiin Jerikon kanssa jakoa. Sain kotiläksyksi opetella eri vaihteita Jerikon kanssa, ajoa ympäri aitausta aivan hitaasti, ravilla, juosten, jne. Portaaton vauhdin säätö. Katsotaan kuinka hyvin onnistuu.. :D

Lauantaina olikin sitten Jupiterin pentueen pentutreffit. Yksi veli puuttui, muuten kaikki veljekset paikalla. :) Treenailtiin yhdessä vähän paimennustaja sain Jupiterin kanssa tosi hyviä pätkiä, se keskittyi ja malttoi hyvin ja tasapainotteli lampaita jopa hetken peruskuljetuksessa aidan vieressä. :) Veljekset oli kyllä mainioita ja Jupiter otti ilon irti veljien kanssa leikkimisestä. :) Lisäilen varmaan videoita myöhemmin.

Illalla käytiin vielä Liisa-Idan ja Pasin kanssa tekemässä jälkitreeni. Pasi tallasi Jerikolle jäljen, jolla oli kolme keppiä, mun sports tracker mittasi matkaksi 910 metriä, mutta matka oli ilmeisesti hieman lyhyempi. Lähdin jäljelle yksin ja hieman meinasi usko loppua varsinkin lopun kiemuroiden kanssa, mutta hienosti Jeriko kyllä jäljesti ja nosti kaikki kolme keppiä. Pasi ja Liisa-Ida oli tien varressa vastassa viimeiseltä kepiltä ja Jeriko sai "yleisöltä" aplodit ja ihastelua. ;)

Jupiterille tallasin myös jäljen. Tällä kertaa oikeasti vain kaartuvan ilman mitään kikkailuja, pituutta oli varmaan jotain noin 70m. Välissä Jupiter meinas jo joutua vähän hukkaan, kun lähti nostamaan vauhtia ja kun en voinut itsekään sanoa, että missä jälki tarkalleen meni, niin menin vaan mukana. Jupiter sitten itse korjaili itsensä takas jäljelle, joten varmaan ihan hyvä oppi. :)

Esineruutu ei ollut Jerikon paras. Jeriko odotti hihnassa puuhun sidottuna kun Kide teki ja laskikohan sitten vire kuitenkin, kun Jeriko otti niin rennosti siinä..? Halukkaasti kyllä lähti esineruutuun, mutta voimakkaassa oikealta tulevassa tuulessa meinas jäädä vasen takakulma kokonaan tarkastamatta. Ensimmäinen esine nousi keskeltä takaa nopeasti, sai tuulessa hyvin hajun. Toinen toikealta edestä löytyi sinänsä nopeasti, mutta Jeriko jäi vähän ihmettelemään autolaturia, että mistä ottaisi siitä kiinni, otti sitten johdosta ja vähän piti ravistella.. Ja sitten se vasen takakulma vaati avun, että oikeasti upposi sinne.

Sunnuntaina meillä oli kesän eka paimennusryhmä treenaamassa. Jeriko sai toimia apukoirana ja hienosti se hommansa taas hoitikin. Vasta jälkikäteen tajusin, että Jeriko oli ensin lauantaina apukoirana hieman lyhyemmissä treeneissä kolmelle pentuveljekselle, ja sitten sunnuntaina yhteensä noin 5 tuntia apukoirana ja päälle vielä lampaiden siirrot treenejä varten ja treenin jälkeen, sekä pässien siirto uudelle laitumelle illalla. Treeneissä Jeriko tasapainotteli taustalla lampaita itsenäisesti ja jarrutti niiden menoa helpottaen töitä aloitteleville koirakoille, eli toisin sanoen oli koko ajan keskittyneenä ja liikkeessäkin tosi ison osan ajasta. Eikä mitään väsymyksen merkkejä, päin vastoin, Jeriko olisi vaan jatkanut hommia vaikka jo kutsui pois. On se aikamoinen työmyyrä. :) Juuri tuollainen bordercollien kuuluukin olla.

Torstaina käytin Ukon Räihän tutkittavana Anne Muhlen suosituksesta. Etukäteen taas tuntui vähän, että minkä ihmeen vuoksi tutkitutan sitä uudelleen ja uudelleen, kun ei enää ontumaakaan ollut näkynyt. Selvää ontumaa ei tullut esille Ukkoa liikuttaessa Räihän vastaanotolla/ulkona, mutta lonkkien liikutteluun Ukko selvästi reagoi yrittämällä luikerrella pois otteesta. Myös vasemman polven testaamiseen Ukko reagoi selvästi eikä antanut oikaista polvea suoraksi, mutta tämä saattoi liittyä siihen, että samalla myös lonkkaan tuli liikettä.

Ukolta kuvattiin uudelleen lonkat sekä polvet, ja lonkissa oli Räihän lausunnon mukaan aivan lievät nivelrikkomuutokset, jotka olivat edenneet tammikuun kuvaukseen verrattuna. Diagnoosiksi siis muodostui, että Ukon ontumiset johtuikin todennäköisesti lonkista ja Ukolle aloitettiin Cartrophen-pistosarja. Lisäksi Räihä suositteli Ukolle tulehduskipulääkekuuria.

Toivotaan, että näistä on nyt apua Ukolle. Nyt on vähän vaikea sanoa onko se edelleen kipeä, kun ei normaaliin tapaan ole enää leikkinyt Jupiterin kanssa tai leikki päättyy nopeasti Ukon nasahdukseen aivan kuin kipuun reagoiden. :(