torstai 31. joulukuuta 2015

Tavoitteita

Taas on se aika vuodesta, kun pitäisi käydä läpi aiempia tavoitteita, sitä mitä on saavutettu ja mitä odotetaan seuraavalta vuodelta. Mainitsin jo aikaisemmin, että kun luin näitä edellisiä tavoitteita pari viikkoa sitten, niin olin todella tyytyväinen jo pelkästään siihen, kuinka itse olen kehittynyt ja millaiset tavoitteet olen osannut meille asettaa. Mä olen todella oivaltanut ja sisäistänyt jotain todella tärkeää. :) Tuloskeskeisyys harvoin johtaa mihinkään kovin hyvään ja usein aiheuttaa vaan stressiä ja pettymyksiä, varsinkin jos ei ollenkaan ajattele mitään välitavoitteita. Aiheeseen liittyen suosittelen lämpimästi lukemaan myös tämän blogikirjoituksen aiheesta.

Vuodelle 2015 tavoitteena oli:

Paimennus:


Ukon silmänkäyttöä vielä paremmin haltuun. Harjoitellaan jakoa ja singleä edelleen sujuvammaksi ja näissä Ukko saa harjoitellakin sitä kuinka silmällä hallitaan lampaita. Yritetään harjoitella haastavampia tilanteita ja niissä Ukko saa myös käyttää silmää voimavaranaan, mutta ei jumittaa. Flänkkien ja kaarien avaamista ja ohjaajalle kuljetuksessa etäisyyden pitämistä lampaisiin, ettei Ukko pyrkisi enää niin tiiviisti lampaiden kintereille. Ylipäätään ajoon rauhallisuutta ja tasaisuutta, liikkeelle lähdöt pehmeiksi ilman mitään pomppuja. Stoppeja paremmiksi ja yhteistyötä vieläkin paremmaksi. Pillikäskyjen opettelu. Ja jos nämä kaikki tavoitteet saadaan täytettyä ja paremmalle tolalle, niin sivutuotteena varmastikin tulee PAIM1 ja miksei PAIM2. Painoarvo kuitenkin näillä tarkoilla yksittäisillä tavoitteilla.

Jerikolle silmänkäytön vahvistamista edelleen, itsenäisen työskentelyn ja lampaiden lukemisen vahvistamista. Mahdollisimman paljon mukaan vaan katsomaan lampaiden ruokintaa ja tarvittaessa avuksi, että oppii paremmin ymmärtämään lampaiden käyttäytymistä. Ajoon tasaisuutta ja rauhallista tahtia, pompsahdukset pois. Stopit paremmin kuntoon. Pillikäskyjen opettelu ja tolpalta ajon harjoittelu. Jaon ja singlen harjoittelua, erityisesti yksittäisen eläimen ajamisen harjoittelua haasteena ja itsenäisyyttä tukevana harjoituksena. Kun nämä alkaa olla kuosissa niin ensi kesänä toivon mukaan 2-luokan radan ajoa tolpalta.

Itselle tyyneyttä ohjaukseen, eri äänensävyjen käytön vahvistamista. Hankalissa tilanteissa maltin pitämistä tai ainakin tyyneyden palauttamista, kun tilanne on ohi. Reiluutta koiria kohtaan, jotta muistan mennä avuksi vaikeissa tilanteissa sen sijaan, että hermostun. Tavoitteena saada molempien koirien kanssa tunne, että me tehdään yhdessä ja voidaan luottaa toisiimme.

Ukon kohdalla oikeastaan kaikki nuo tavoitteet toteutui. Harjoiteltiin jakoa ja singleäkin ja ne alkoi sujumaan. Ukko ottaa hyvin jaetun porukan haltuun ja pitää niitä aika hienosti itsenäisestikin.
Saatiin haastavampia tilanteita niin kotona, treeneissä kuin kisoissakin ja Ukko teki näissä hienosti töitä vastaan pullikoivien lampaiden kanssa. Aluksi aloin haastavia tilanteita tarkoituksella ja Jeriko oli takapiruna ja Ukko sai luulla, että hän on se joka lampaita liikuttaa, ja sillä se itsevarmuus lähti nousuun. :) Ukko on todella oppinut käyttämään silmää voimavaranaan, uskaltaa ja jopa nauttii lampaiden puskemisesta ja hyvin tyynesti tekee sitä eikä hermostu. Ukko ei myöskään enää ole jumitellut pahasti lampaiden vetotilanteissa, vaan on pystynyt juoksemaan hakukaarelle pysäyttämään. Ukko on myös välillä ihan yllättänyt mut rauhallisella varmuudellaan, jolla on saanut jopa Jerikolle pullikoivat lampaat liikkeelle!

Hakukaaret on auennut myös hyvin ja Ukko on oppinut pitämään etäisyyttä lampaisiin eikä enää pyri kiinni niiden kintereisiin. Varsinkin poispäinajossa pitää todella hyvin itse etäisyyttä. Stopit on parantunut huomattavasti. Pillikäskyt alkaa myös olla aika hyvin hallussa. Paketista puuttuu siis ainoastaan ne tulossaavutukset, mutta voiko olla tyytymätön, kun näin paljon edistystä on nähty? No ei. : ) Käytiin lähellä 70:tä pistettäkin, mutta sitten välillä oli kerta kaikkiaan liian haastavaa. Sitä se paimennus välillä on.

Jerikon kanssa ollaan myös edistytty. Sen silmän käyttö on voimistunut (eihän se toki mitenkään vahvaa ole edelleenkään, mutta parantunut) ja sen itsenäinen tilanteiden luku on parantunut. Edelleen aluksi herkästi meinaa olla vanha vauhti päällä, mutta nykyään Jeriko myös itse osaa rauhallisen lähestymisen ja ajamisen eikä sitä tarvitse jatkuvasti käskyttää hidastamaan. Jeriko on päivittäin mukana katsomassa lampaiden ruokintaa ja välillä auttamassa (niin kuin Ukkokin) ja luulen, että pelkkä lampaiden tarkkailu on myös auttanut lampaiden lukemisessa. Pompsahdukset ajoon lähdöistä ei ole kokonaan jäänyt pois, mutta on vähentyneet. Stopit ole vielä ihan sitä mitä pitäisi. Pillikäskyt toimii hyvin ja tolpalta ajettiin kesän aikana muutama rata, yhdellä jopa 2. sijoittuen tolpalla ajetulla radalla. :) Jakoa ja singleä on harjoiteltu ja ne sujuu pääosin hyvin. Jeriko sai myös kehuja Derekin jälkeen toiselta "gurulta" eli Bobby Dalzielilta, jonka mielestä myös Jeriko oli näyttelylinjaiseksi oikein oiva tapaus. :)

Itse olen kehittynyt malttiasiassa oikein hyvin. Äänenkäyttö eri äänenpainojen suhteen ja myöskin niiden pehmeämpien äänien käyttö on kehittynyt paljon ja siitä olen saanut kehua muiltakin. :) Kisaradoilla ei ole ääntä liiemmin kohotettu tai jos on, niin siihen ei ole liittynyt sitä "perkele"-fiilistä, vaan ainoastaan jämäkkä "kuuntele". Radat on ollut seesteisempiä ja on ollut mukava tehdä koirien kanssa töitä. Olen muistanut olla paremmin reilu niille, kehua ja kannustaa ja ollaan tehty tiiminä töitä. :) Tämä ei ole aina toteutunut kotitreeneissä, kun olen lähtenyt liian kiireisesti, väsyneenä ja ilman kunnollista suunnitelmaa treenaamaan. Tämä harmittaa. :(

PK-jälki ja EK

Jerikolle jäljeltä 3-luokasta toivon mukaan 1-tulos ja sen myötä osallistumisoikeus SM-kisoihin ja valiokellot käyntiin. Hyppytekniikan parantamista ja tottiksen hiominen edelleen kohti mun ihannetta, noutoihin ja luoksetuloon lisää vauhtia ja voimaa.
Hauen treenaamista aktiivisesti ja mahdollisesti ilmaisun harjoittelua. Tietenkin myös jäljen ja esineruudun aktiivista treenaamista heti kun lumitilanne sallii.

1-tulosta ei ehditty saamaan ajoissa tämän vuoden SM-kilpailuja varten, mutta syksyllä kuitenkin sitten valmiiksi ensi vuotta ajatellen. Tottista saatiin hiottua paremmaksi ja hoksasin esim. leluun purettamisen positiivisen vaikutuksen tottiksen vireeseen vaikka välillä silti saattoi nousta vähän liiaksikin ja kuuntelu unohtua. Luoksetuloon ollaan saatu vauhtia ja näyttävyyttä, samoin tasamaanoutoon. Pääosin Jeriko on tehnyt tottiksia tänä kesänä hyvässä vireessä eikä mitään pahaa ääntelyongelmaa ole ollut. Keppi-ilmaisuun ollaan saatu uusia ajatuksia.
Hakua on treenattu aktiivisesti ja siinä on edistytty huimasti. Ilmaisun treenaaminen on aloitettu ja Jeriko kyllä aivan loistaa hakumetsässä. :)
Hyppytekniikkaa hiottiin ja se on kehittynyt koko ajan paremmaksi, mutta edelleenkään metrinen kisoissa ei mennyt niin kuin toivoisi. Ei kai, kun se kotona muka 1,05 m korkeus olikin vain 97 cm...

Ukon kanssa palattiin myös jäljen pariin vaikkei se ollut tavoitteena. Ukko loisti jäljellä ja esineruudussakin, hitsi kun se on hieno! :)

Toko

Ukon kanssa fiiliksen vahvistamista, yhteisen kuplan vahvistamista, varmuutta liikkeisiin ja kokeenomaista treeniä Mahdollisesti avoimen luokan ja ehkä voittaja-luokan korkkaus, mutta vain jos tunnetila on oikea.

Fiilistä ja yhteistä kuplaa on vahvistettu ja voi pojat kuinka hienolta tottis/toko tuntuukaan Ukon kanssa nykyään. Sen vire ja tarkkaavaisuus mua kohtaan on todella hyvällä mallilla ja nyt ollaan menossa siinä vaiheessa, että häiriötreenillä pitäisi hakea sitä koetilanteen kestävyyttä. Avoimesta luokasta saatiin 1-tulos, mutta ei mua kyllä jaksa kiinnostaa toko voittaja-luokkaan asti. Varsinkaan uusien sääntöjen opettelu. :D

Agility

Jerikolle viimeinen SM-nolla. Pientä ripausta onnea toivoisin matkaan, että saatais ne valiokellotkin käyntiin.
Ukolle yhteistyön kehittämistä ja fiiliksen hiomista, sujuvuutta ratoihin ja täysillä, mutta siististi tekemistä. Käännösten työstämisen vahvistamista, että osaa mennä lujaa suorat pätkät ja siltä kokoaa hypylle hyvin. Toivon mukaan myös nollaratoja alkaa sitten tulla.
Mulle itselleni kehityksen paikka on siinä kuinka saan molempia ohjattua niille luontevalla tavalla ja vaihtaa luontevasti ohjaustyylistä toiseen kun koira vaihtuu. Harjoitellaan varmaan kisaamista välillä niin, että vain toinen on kisoissa ja sitten välillä niin, että molemmat on samoissa kisoissa.

SM-nollat saatiin kasaan, mutta päätin silti olla lähtemättä Ouluun kisaamaan. Säästin aikaani ja rahaani. Pieni ripaus onnea saatiinkin matkaan ja ihan kahteen kertaan, kun tänä vuonna Jeriko sai kaksi agilitysertiä! :) Lisäksi kirsikkana kakun päällä asia mitä en osannut odottaakaan, agilityn piirinmestiksistä 3. sija! :) Ennen kaikkea yhteispeli Jerikon kanssa on tuntunut aivan huipulta. Mä vaan niin nautin sen kanssa tekemisestä.

Ukon kanssa yhteistyö on kehittynyt edelleen paljon, mutta se viimeinen silaus edelleen puuttuu. Sain Ukolle ryhmäpaikan erittäin hyvästä ryhmästä eli Tero ja Nina Mesirannan vetämästä ryhmästä ja tähän olen ollut erittäin tyytyväinen. Tero ja Nina katsoo niin tarkalla silmällä koiraa, lukee sitä ja todella yrittää ymmärtää sitä miksi Ukko tekee jonkun asian tietyllä tavalla. Tero ja Nina on auttanut myös mua oivaltamaan monta tärkeää asiaa Ukossa ja sen ohjaamisessa agilityssä.

Valjakkohiihto

Näillä näkymin lainahiihtäjää ei ole, joten treenaan itse molempien kanssa ja jos kisoihin päästään, niin menen todennäköisesti Ukon kanssa. Tämä on kuitenkin ihan hupilaji kyllä enkä tähän nyt yhtään mitään tavoitteita aseta.

Lainahiihtäjää ei ollut eikä ollut luntakaan. Kuivan kelin aikaan Ukko pääsi kuitenkin sekä canicross että bikejöring-kisoihin Jennan kanssa ja kilpailikin hyvällä menestyksellä. :)

Lisäksi alkaneelle vuodelle toivon terveyttä ja paljon mukavia treenejä ja kisoja. Toivon, että Hirmun ja Jerikon tapaaminen tuottaa tulosta ja maailmaan tulee terveitä ja suloisia Jermuja, jotka voivat vuorostaan ilahduttaa omien omistajiensa elämää. :) Itselleni tavoitteena myös kouluttaa agilityryhmääni hyvin eteenpäin ja antaa heille hyvät eväät kisaurankin alkuun. :) Runsaasti tavoitteita liittyy myös omiin tiluksiin ja niiden muokkaamiseen, mutta niitä en jaksa alkaa tässä enää erittelemään, eiköhän tässä riitä jo tavoitteita luettaviksi. :D

Terveytä on pääasiassa ollutkin, mutta on sitä eläinlääkärissäkin jouduttu käymään ja murehtimaan molemmilla koirilla erinäisiä haavereita. Näitä nyt sattuu. Jermuja ei valitettavasti maailmaan saatu ja se oli kyllä mulle suuri pettymys. Agilityryhmääni olen kouluttanut tuo tavoite silmissä, mutta en tiedä kuinka hyvin siinä olen onnistunut. Itsestä on ainakin tuntunut hyvältä. :) Ryhmä myös kasvoi nyt syksyllä ja uusia kasvoja siis koulutettavana, mikä onkin ihan mukavaa. :) Omat tilukset on kokenut viime kesän aikana ihan huikeeta muodonmuutosta ja voin sanoa, että kyllä siellä sielu ja silmä lepäsi kesänkin aikana kun katsoi kuinka luonto heräsi kukkaan ja loistoon.


Tavoitteita vuodelle 2016

Paimennus:
Ukon kanssa Jonaksen kurssille osallistuminen ja uusien ajatusten hankkiminen. Yhteistyön hiominen edelleen paremmaksi. Tasapainon löytäminen itsenäisen työskentelyn ja kuuntelun välille. Silmänkäytön vahvuuksien vahvistaminen ja Ukolle varmuutta siihen, että koska käyttää silmää ja koska päästää lampaista irti. Mun maltin säilyttäminen niin, että kun Ukko kehittyy niin odotukset ei nouse heti liian korkealle ja hermo mene jos Ukko jossain hankalassa tilanteessa palaa vanhaan ja tuttuun jumittamiseen tmv. Ensimmäisenä opittuun käytökseen palaaminen vaikealla hetkellähän on luonnollista. Ehkäpä meillä molemmilla..

Jerikon kanssa edelleen tolpalta ajon hiominen. Itsenäisen työskentelyn vahvistaminen. Yhteistyön parantaminen niin, että Jeriko todella viitsisi ottaa ne stoppikäskyt joka kerta (parhaimmillaan siis nytkin pysähtyy kuin seinään, kun yhteisfiilis on oikea), ohjaaminen olisi vaivattomampaa ja Jeriko saisi toisaalta tehdä itsenäisestikin töitä mahdollisimman paljon. Itsevarmuuden säilyttäminen myös pitkällä etäisyydellä ja tolpalta ajaessa. Treenaaminen kohti mahdollista 3-luokassa starttaamista.

PK-jälki:
Jerikon kanssa kokonaisuuden hiominen. Keppi-ilmaisuun varmuutta ja lisää motivaatiota haukuttamalla. Hanna Närhen kirjoituksesta PK-lehdessä hoksasin, että ehkä olen suhtautunut yliajettuihin keppeihin väärin ja nyt pitäisi ottaa positiivisempi ote niihin, kuten Hanna kirjoitti, kehua hyvin ajetusta jäljestä ja sitten iloita kepistä vaikka koira olisikin sen jättänyt. Janatreeniä ja yritetään saada pois se jäljen noston jälkeinen vielä-varmuuden-vuoksi-takajäljen-tarkastaminen.
Esineruutuun palautusvauhtia lisää.
Tottiksen hiomista, kokonaisuuteen tasapainoisuutta ja Jerikolla korvat auki koko ajan, ettei tulisi niitä turhia liikevirheitä kun ei malta kuunnella. Täyskäännöksiä haluan aina terävämmiksi ja luoksetuloa sekä noutoja aina voimakkaammiksi ja nopeammiksi. Vähintäänkin näiden saavutettujen tulosten ylläpitoa. Hyppytreeniä ja lihasvoiman kasvattamista talven aikana mm. uimalla.
Kisoissa käymistä ja mahdollisesti pari 1-tulosta olisi toiveena saada. ;)

SM-kisoihin osallistumiseen heräsin tuossa yksi päivä ja niin syvä kiitollisuus ja ylpeys pelkästä kilpailuoikeudesta Jerikon kanssa valtasi mun mielen, että en voi muuta toivoa kuin että ei tule mitään estettä osallistumiselle ja päästään kokeeseen. On aivan upeaa päästä Jerikon kanssa kilpailuihin joita todella pidän suuressa arvossa. Suoriudutaan toivon mukaan omalla tasolla, mä en toivon mukaan saa mitään paskahalvausta jännityksestä ja Jeriko ei nouse liian sfääreihin. Aivan upeeta olis päästä maastoon. :)

Ukon kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti paukkujen treenaamista ja mikäli tilanne näyttää edelleen hyvältä ja päästään tottikseen ne ottamaan muiden häiriötreenien jälkeen ikään kuin yhtenä häiriönä, niin sitten Ukon kanssa 1-luokassa starttaaminen ehkä loppukesästä.. :)

EK:
Jos hyvältä näyttää ja jälkikokeiden kanssa SM-kisojen jälkeen on rauhallinen vaihe, niin voisi ajatella, että ehkä EK:sta Jeriko olisi 1-luokkaan kisavalmis. Katsotaan. :)

Agility:
Toivon mukaan molempien kanssa saadaan harrastaa agilityä terveenä. Ukon takajalka saadaan toivon mukaan siihen kuntoon, että sen kanssa voitais taas jatkaa aktiivista treenaamista meidän huippuryhmässä. :) Yhteistyön kehittäminen ja Ukon salojen selvittäminen. ;)
Jerikon kanssa agilityn tekemisestä täysin rinnoin nauttiminen. :)

Valjakkolajit:
Jos talvella tulis riittävästi lunta, niin höntsäilynä hiihtoa kunnon kohotus ja mun painonpudotus mielessä. Ukolle ehkä hiihtokisastarttia Jennan kanssa..? Kuivan kelin aikaan toivon mukaan Jenna vielä haluaa Ukon kanssa kisailla, että Ukko pääsisi toteuttamaan itseään. :)

Muuta:
Ukon kanssa toivon mukaan vepen kokeileminen.
Jerikolle ja Nokille toivon mukaan syntyy terveitä, reippaita pentuja, jotka löytää hyvät kodit. :)
Ukko käy kaverikoira-testauksessa ja toivon mukaan pääsee myös toimintaan mukaan.

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Melkein SM-nollat kasassa...

Eilen kisattiin Tamskin kisoissa. En ollut tajunnut etukäteen sellaisia asioita kuin, että ko. kisat oli viimeinen mahku kerätä EO-pisteitä (mitä minä tuollaisella tiedolla tekisinkään) ja näin ollen mulle tuli yllätyksenä, kun ekan halvemman ilmoittautumisen päättyessä ilmoittautuneita oli viitisenkymmentä, mutta sitten kisapäivänä 69. Ja suurin piirtein koko Suomen kärki paikalla, kuinkas nyt muutenkaan. ;)

Kisapaikalla oli sitten iso härdelli, kun samaan aikaan medit kisasi, ei olla pitkään aikaan noin isossa hälinässä oltukaan. Rataantutustumisessa mulle iski vähän ongelma, kun olin ostanut uudet kalliit kengät, mutta joku niissä tuntui koko ajan huonolta. Tuntui, että en uskalla luottaa niihin kiihdytyksissä tmv, vaan tunne oli, että en tunne alustaa ja ne voi lähteä jalasta koska vaan. Note to self: älä osta uusia kenkiä hallikisoissa kun varpaat on jäässä. Vaihdoin sitten vanhat reikäiset kengät jalkaan ja niillä mentiin.

En oikein tiedä mikä sitten mun mielentilaan vaikutti niin, ei se enää ne kengät ollut, mutta jotenkin rata oli yhtä sekasotkua mielessä radalle lähtiessä. Jeriko tiputti ekan riman. Harvinaista. Mutta sitten nelosesteellä olin jo henkisesti sen verran eksyksissä, että Jeriko otti takaa vielä toisen ylimääräisen hypyn. Muuten rata mentiin siististi läpi, mutta yhteinen rytmi ja fiilis puuttui ihan täysin. Jeriko oli kyllä iloinen kun pääsi kuukauden tauon jälkeen agilitaamaan, mutta itse olin aika ruosteessa näköjään. ;)


Toiselle radalle uudella fiiliksellä. Lähdössä vielä vilkaisin rataa eteenpäin ja parempi varmuus mielessä lähdettiin radalle. Nyt olikin sitten fiilis kohdillaan, oltiin taas samalla radiokanavalla ja yhteys pelasi. Siis itse olin paremmin kartalla niin Jeriko heti toimi niin kuin normaalistikin. Ja kiva hieno rata, nollana maaliin vaikka pari kertaa joku rima vähän helähti, kun niin riskirajoilla vedettiin. Aika -6,28, etenemä 4,05 m/s. Sijoituksella ei juhlittu, mutta oli hienoa löytää taas se meidän oikea yhteinen fiilis. :)


Luulin itse asiassa, että SM-nollat tuli jo kasaan, mutta ilmeisesti olen muistanut meidän nollien määrän väärin... Nollia on yhteensä 7, mutta liian monta hyppynollaa, eli vielä yhtä agilitynollaa uupuu.

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Meidän joulu

Joulu ja tämä viikko on mennyt yhdessä hujauksessa. Varsinainen joulunvietto aloitettiin aatonaattona käymällä mun isovanhempien luona sekä isän luona. Koirat käyttäytyi vanhusten seurassa edukseen, kuten olettaa saattoikin, mutta on se kiva kun voi häpeilemättä ottaa ne mukaan. :)

Isän luona Pälkäneellä vanha ystävä Nebu ja pikku-Pompo vastassa. On se aika jännä, millainen vaikutus näillä pojilla edelleen on Nebuun ja millainen vaikutus rouva-Seireenillä taas on näihin! :D Vanhempi koira jo (onkohan se jo 10v..?), ylipainoinen ja ilmeisesti vähän lonkkavaivainen eikä kuulemma nykyään muuten enää poistu pihasta ollenkaan vaikka ovat siinä Pompon kanssa irti. Vaan kun tulee Jeriko ja Ukko paikalle, niin ei mene edes minuuttia, kun Nebu haukahtaa kutsun ja on johdattamassa pojat pellolle ja sieltä seikkailuihin. :D Ensin ajattelin, että riittäisi, kun laittaa "heikon lenkin" eli Ukon juoksunaruun, mutta Ukkoa kiinni laittaessakin jo Jeriko meinasi poistua pihasta Nebun perässä taakseen katsomatta. Ei edes käynyt mielessä, että niin ei saisi tehdä vaikka pari kertaa kutsuin sen takaisin. Lopulta kävi selväksi, että ulkona ei koirat voi yhdessä olla muuta kuin niin, että Nebu on kytkettynä. Voi hyvänen aika. :D Niin hellyyttävää tuo millainen taika näiden koirien välillä on, että melkein tekisi mieli antaa vanhan rouvan virkistää mieltään pienellä seikkailulla poikien kanssa, mutta ei nyt kuitenkaan.

Aattoa vietettiin meillä kotona mun sisarusten ja äidin kesken, saunottiin pihasaunassa ja lilluttiin vuokratussa paljussa. Sää ei ollut mikään paras, mutta eipä sentään satanut ja kyllä kynttilöillä ja valoilla sai tunnelmaa pihaan ilman luntakin. Kävi kyllä mielessä, että ensi joulua voisi viettää Lapissa...

Jeriko meinasi olla vähän turhankin malttamaton lahjojen kanssa. Päivysti niiden vieressä ja kyttäsi tilaisuutta aloittaa lahjojen avaus. Itse asiassa Jeriko otti ohjat omiin tassuihinsa ja otti isoimman pehmeän paketin (äidin lahja) omine lupineen avattavaksi. Tuhma! ;) 

Koska lahjat avataan?



Saatiin paljon kivoja lahjoja, joten kai sitä on kilttejä oltu. Monta upeaa lahjaa tuli, mm. pari agility-dvd:tä. ;) Pakko kuitenkin hehkuttaa yhtä lahjaa, kun pikkuveli ja hänen vaimonsa oli lukeneet mun ajatukset ja löytäneet näin hienon saunan lämpömittarin! :) Olin havitellut hienoa mittaria ulkosaunaan jo jonkin aikaa, mutta sopivaa ei ollut löytynyt enkä kyllä ollut siitä heille puhunut. Mutta tää on vielä vähän niin kuin Jeriko. :)


Oikeastaan koko viikko mentiin todella pienellä aktiviteetilla koirien kanssa, jopa lenkkeilyt on ollut ihan vaan omassa pihassa pyörimistä, mutta ei ne ole kyllä silti seinille hyppineet. Eilen tehtiin vähän laatikkotreeniä pitkästä aikaa syvälihas-treeninä. Tänään käytiin lenkillä Nassun ja Milon kanssa, ja kyllä pojat olikin innoissaan toisensa näkemisestä, yhdessä kaahaamisesta ja vaanimisesta. Huippuporukka! :)

Tänään oli sitten myös pihatöiden aika ja saatiin vihdoin tuolta alalaitumelta haettua pois riu'ut ja isommat puut joita tuli metsikköä harventaessa. Oli kyllä vähän pöhkimistä, että miten saadaan auto ja peräkärry ajettua sinne kaiken kivikon ohi, mutta onnistuihan se! :D Töiden jälkeen oli huvien aika, eli paimennustreeni. Päätin tehdä molemmille vaan poispäinajotreeniä, käskyttää mahdollisimman vähän ja pitää tietty suunta vain suurinpiirtein ja antaa koirien tehdä itsenäisesti. Hakea itsevarmuutta siihen ja kulkea itse mukana, että näen koko ajan mitä tapahtuu ja voin kehua ja vahvistaa.

Hyvä ratkaisu oli tehdä välillä tällainen treeni. Jeriko itse asiassa tosi hyvin yrittikin itse pitää lampaat siihen suuntaan menossa mikä suunta oli otettu. Huomaa, että sillä on kyllä älliä tuossa ja se on ymmärtänyt tämän tolpalta ajolta olennaisen asian. Hyvä oli silti itse kulkea nyt mukana ja pystyin kehumaan sitä sen omista ratkaisuista ja vahvistamaan sen omaa toimintaa. Hienosti meni ja Jeriko oli selvästi tyytyväinen treeniinsä. :)

Ukon kanssa samanlainen treeni ja Ukon kohdalla olen erityisen tyytyväinen siihen, kuinka hyvä ajon tahti sillä on. Sitä ei tarvitse jarrutella ollenkaan (Jeriko alkuun tarvitsi, mutta loppua kohden alkoi itsenäisesti sopiva tahtikin löytyä) vaan se pitää itse sopivan tahdin ja se on niin kohtelias lampaille, että ne ei koe mitään tarvetta rynnätä vaan kävelee siististi edellä. Poislukien sitten kohta missä tultiin vedon suuntaan ja lampaat lähti vähän vauhdikkaammin, mutta Ukko lähti nyt todella hienosti hakukaarelle pysäyttämään. Ukko myös luki lampaiden aikeita tosi hienosti ja tasapainotteli myöskin hyvin. Vähän enemmän sitä joutui auttamaan kuin Jerikoa varsinkin avoimella, silloin lähtis herkästi luisumaan lauman eteen, mutta ahtaammassa paikassa ajoi hyvin oikeaan suuntaan ja ennakoi lampaiden aikeita tekemällä pientä flänkkiä esimerkiksi kivien ympäri. Hyvä treeni. Siinä se meidän joulu oli. :)

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

lauantai 19. joulukuuta 2015

Ukosta tuli kuntoutuspotilas

Tällä viikolla on käyty pariinkin kertaan lenkillä vähän uusissa paikoissa, ensin tiistaina Tean kanssa ja perjantaina sitten ihan itsekseen. En ollut tajunnutkaan kuinka hyvät kuntopolut tässä on ihan lähellä vaikka on niitä sivuttu useinkin. Kerran joltain paikalliselta kyselin reiteistä ja vastaus oli, että ei ole mitään lenkkejä, että sitten menee joku yli 20 km lenkki! :D No, ei se nyt ihan niin ollut, vaan tuolla menee kivat 5 km, 7 km ja 10 km reitit, joista kaksi ensimmäistä on valaistuja. Perjantaina kiersin koko 10 km ja itse asiasssa vähän ekstraakin, kun harhauduin yhdessä vaiheessa. Mutta siis tosi kivat maastothan täällä on, jee! :)

Tänään oli alueellisen valkun treenit Ukon kanssa. Treenit meni sinänsä kivasti, ihan kivaa menoa Ukon kanssa, mutta tietyssä kohtaa tuli herkästi kieltoa, kun piti kääntyä vasemmalle ja Ukko kielsi hypyn mun valssin mukana. Ajoitusongelmaa, mutta saattoipa siinäkin olla muutakin. Myöhemmin tultiin sitten kohtaan, jossa piti tehdä tiukka niistokäännös hypyn oikean siivekkeen ympäri eli niin, että Ukko kääntyy vasemmalle. Ensin Ukko alitti riman. Sitten Ukko alitti riman uudelleen, vaikka yritin ohjata paremmin. Ukko alitti riman vielä sittenkin, kun lelun kanssa yritin vedättää yli. Laitettiin alle toinen rima avuksi. Ukko yritti hypätä, mutta otti riman alas rintakehällään, ei saanut ponnistettua kunnolla ylös ollenkaan.

Tässä kohtaa alkoi mulla sitten kellot soimaan. Ukko nyt selvästi yritti, mutta ei vaan pystynyt tekemään hyppyä. Tällainen käännöshän vaatisi koiralta ponnistamista pelkästään vasemman jalan varassa. Sen jalan, jonka Kaiperla totesi selvästi heikommaksi kuin oikean. Sama mikä näkyi hyppytekniikkasuorallakin, kun oikea jalka työnsi voimakkaammin, niin Ukko kaarsi hieman vasemmalle.

Se sama vasen jalka oireili, kun Ukko sai alkukesästä ilmeisesti toiselta koiralta kunnolla selkäänsä. Yritin etsiä päivitystä tästä mihin viitata, mutta en löytänyt. Tässä siis kertausta. Oltiin paimennuskoulutuksessa. Treenin jälkeen olin lähtenyt viereiseen metsään jäähdyttelemään omia koiria ja takaisin päin tullessa vastaan juoksi koiralauma. Kaikki läsnäolevat koirat oli mun tietämäni mukaan narttuja, joten annoin omien poikien lähteä juoksuun mukaan. Parkkikselle tullessa kuitenkin kuulin, että seurassa oli myöskin uroskoira. Jeriko tulikin lähes välittömästi autolla sen näköisenä, että haistoi ongelmia ja poistui paikalta. Huutelin Ukkoa mutta sitä ei kuulunut. Olin jo lähdössä metsään perään etsimään, kun Ukko hoiperteli pihaan. Kirjaimellisesti hoiperteli, takajalat oli ihan holtittomat. Pääpainuksissa yltäpäältä hiekassa ja kun tuli mun luo niin paljastui, että molemmista sieraimista valui verta. Ukko oli todella kurjassa kunnossa ja treeneissä ollut eläinlääkäri totesi neurologisen heikkouden juurikin tuossa vasemmassa takajalassa.

Seuraavana päivänä käytin Ukon eläinlääkärissä, mutta silloin refleksit toimi jo normaalisti. Myöhemmin hieronnassa oli kyllä jäljet tästä selvästikin todella isosta tärskystä nähtävillä ja samoin löytyi pureman aiheuttama rupi kaulasta.

Luulin, asian olevan takanapäin, mutta ensimmäistä kertaa Ninan hyppytekniikkakoulutuksessa kiinnitettiin huomiota tähän vasemman jalan heikkouteen, sitten Kaiperla totesi vasemmassa jalassa olevan myös hermostollista heikkoutta. Näin jälkikäteen ajateltuna Ukko on ehkä ollut agilityssä vähän jähmeämpi muutenkin kuin mitä se oli tässä jo esim. viime keväänä. Erityisesti ATT:llä oli kisoissa vaikeuksia liikkumisessa. Todennäköisesti se ei kuitenkaan ollut pelkästään Ukon varovaisuutta vieraassa paikassa (en ole noin isoa ero ennen nähnytkään) vaan ehkä Ukko  ei nyt uskalla irrotella senkään vuoksi, ettei vasen takajalka ole 100% mukana...

Jotenkin en silti tajunnut, että se on näin paha, että Ukko ei pysty ponnistamaan vasemmalla takajalalla riittävästi. :( Ja kun tuosta tapaturmasta on kuitenkin jo näin kauan ja edelleen se näkyy, niin on selvää että tässä tarvitaan ihan oikeasti kuntoutusta jotta saadaan vasen jalka kunnolla peliin mukaan. Tulihan jo mieleen sekin, että entä jos se ei tule kuntoon? Jatketaan nyt sitten tasapainolauta treenejä, yritän varailla aikaa koirauimalaan ja katsotaan mitä Kaiperla seuraavalla käynnillä sanoo, ollaanko tultu yhtään eteenpäin. Tarvittaessa sitten täytyy Ukkoa viedä eläinlääkäriinkin ja kuvatakin. Onhan noin iso vamma voinut saada aikaan selässä vaikka mitä. Vähemmästäkin voi lähteä esim. spondyloosi tai välilevypullistuma kehittymään. Harmittaa kyllä tosi paljon ja nyt olen vähän siinä tilassa, että en tiedä mitä uskaltaa Ukon kanssa tehdä.. Hyppytekniikkatreeni voisi auttaa kuntoutuksessa, mutta uskaltaako sen kanssa tehdä agilityä ollenkaan ennen kuin Kaiperla on katsonut ollaanko tultu yhtään eteenpäin..? :(

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Jeriko 6v!

Mun rakas pieni nappisilmä, uskollinen ystävä, sinnikäs puurtaja, aina valmis ja aina kaikkensa antava partiolainen, innokas touhottaja, täytti tänään jo 6 v! Niin se aika kiitää..


Jerikon syntymäpäiviä vietettiin herkutellen, uutta vinkulelua vingutellen ja kaverikoira -vierailulla rapsutuksia kalastellen. :)

Anna jo lupa ottaa!



Ukko pääsi vielä agilitytreeneihin ja tehtiin kentällä valmiina olevan radan helpompaa ratapiirrosta. Itse pyrin varsinkin Ukon kanssa pitämään aina tavoitteen mielessä, mitä haluan koiran oppivan jossain treenissä? Ja sitten pätkin treeniä sen mukaan miten se palvelee sitä tarkoitusta. Pätkittiin siis helppoakin rataa vai vedettiinkö sitten kerran läpikin..? Sitten tehtiin paria pätkää vähän omasta hatusta heitettynä ja Tero teki taas hyvän havainnon, että hypyillä Ukon fokus on jotenkin kateissa versus putkiin lähettäessä. Mullahan ei ole ollut tapana käskyttää hyppyjä, vaan oletan ohjauksen riittävän vihjeeksi. Ukon tapauksessa näytti kuitenkin olevan ihan merkittävä apu siitä, että oikeasti ajoissa käskytin hypytkin! Todella jännä havainto, mutta tästä voi olla merkittävääkin hyötyä jatkossa. Ukko se vaan on niin kiltti, että odottaa sitten kai vaan varmistusta niillekin, että tarkoitanko oikeasti hyppyä. :D

Se oli sen lelun loppu. Ja Ukko on tyytyväinen treeneihin. :)

maanantai 14. joulukuuta 2015

Paimennusta pitkästä aikaa

Blogi-arkistosta tarkastettuna edellinen paimennustreeni oli meillä marraskuun alussa. Auts. :( Vähän hävettää kuinka vähän sitä on nyt syksyllä ehtinytkään treenata. Pimeä tulee niin aikaisin, että viikolla ei oikein ehdi, ja viikonloput on olleet tosi buukattuna.

Tänään osui kuitenkin kaikki olosuhteet yhteen: mulla oli vapaapäivä, kaunis aurinkoinen sää ja pikku pakkanen. En ole nimittäin raaskinut treenata aitauksessa senkään vuoksi, ettei maan pinta kulu ja mene aivan mutaiseksi, ja kasvit irtoa juurineen. Täytyy vaalia tuota kasvustoa mikä tänne on alkanut muodostua nokkosten valtakauden jälkeen... Mutta siis pikku pakkanen ja pieni lumikerros siitä hyvät, että suojaa sitten kasvejakin. :)

Kyllä treenaamattomuus sitten näkyikin. Ekat vuorot meni molemmilla ihan käskyjen noudattamisen alleviivaamisessa ja etäisyyden pitämisessä lampaisiin. Ihan perusasioita. Toisella vuorolla ajatin lampaita aitaa pitkin, tai ainakin niin oli tarkoitus. Ukon versio tästä oli se, että Ukko tasapainotti lampaat aina nurkkaan ja piti niitä siellä tiiviisti ja sinnikkäästi eikä olisi kuunnellut ollenkaan mun käskyjä tai päästänyt lampaita jatkamaan eteenpäin. Voisi kai sanoa, että Ukko ei ollut ihan yhteistyö-moodissa.

Kolmannella vuorolla siirryttiin alalaitumelle ja tehtiin häkitystä. Aluksi oli toki vähän haastavampaa, mutta saatiin onnistumaan. Ukko kyllä nykyään tosi luontevasti ja mielellään painaa lampaita vaikka ne olisi jähmeitä eikä yhtään ahdistu. No, näkyihän se siinä nurkkaan tasapainottamisessakin, että hauskinta olisi vaan puskea niitä ja kohdata päin katsovia lampaita.. ;) Jerikolla häkitys lähti melko hyvin toimimaan taas.

Pidettiin sitten vähän taukoa. Hengailtiin sisällä ja sitten tehtiin vähän tasapainolauta-treeniä. Jerikon kanssa yritin nyt olla itse nopeampi palkkaamaan ja toisaalta rauhoittavampi, mutta Jeriko vaan on niin aktiivinen tarjoamaan, että jos yhtään odotin, että hakisi paremman tasapainon jotta laudan reuna irtoaisi maasta, niin Jeriko lähti taas tarjoamaan vauhdikkaita laudan ympäripyörähdyksiä etutassut laudalla molempiin suuntiin (jos eka suunta ei tuottanut palkintoa, niin entä tämä toinen?) tai sitten kumarruksia. Kumarruksista kyllä palkkasinkin, koska niillä saadaan just niitä haluttuja lavan alueen lihaksia vahvistettua. Mutta on se aika epeli. Hassu pieni paviaani. :D

Ukon kanssa edelleen takajalat laudalla ja istumista ja istumasta seisomaan nousemista. Varsinkin tässä tuo pohjan kapea muovinen tasapainoalue herkästi lähtee pyörimään akselinsa ympäri, joten ilmatäytteinen tyynyt olisi varmasti helpompi ja jossain määrin turvallisempikin, tuollainen kiertoliike ei välttämättä ole ihan toivottua..

Otin sitten vielä hurjana toisenkin treenin. Häkitykset meni nyt tosi nopsaan, vaikka ei ne ilmaiseksi sinne edelleenkään kävelleet. Ukko painoi lampaat peruuttaen häkkiin, mutta kerrasta joka tapauksessa ja hyvin tasapainotteli itsenäisesti. :) Samoin Jeriko sai hienosti häkitettyä. Jako olikin sitten tällä tiiviillä neljän harmasristeytyksen porukalla aika haastava. Otettiin sitten häkin seinää vasten ihan jaon alkeisharjoittelua, että saatiin onnistumisia. Tässä molemmat piti kyllä hienosti sitten jaettua porukkaa. :) Jerikolle tein vielä avoimella yhden onnistuneen jaon. Huh, olipa haastavaa!

Kyllä taas pisti vähän pohtimaan, että Ukko olisi pitänyt pentuna aikaisemmin ottaa haltuun, ettei olisi oppinut noin vahvasti itsenäisesti säätämään. Toisaalta on ihan positiivinen asia, että se on alkanut nyt oikein nauttimaan siitä, kun saa "pakottaa" lampaat väistämään ja tekee sen kylmän viileästi ja ilman vähäisintäkään hätiköintiä. :) Ristiriitaiset tunteet siitä, että onko peli jo osittain menetetty Ukon kanssa, vai voinko vielä saada siitä koko potentiaalin esille.

Pitäis kyllä nyt todella aktivoitua sitten treenaamisen kanssa ja nimenomaan treenata tavoitteellisesti ja päämäärätietoisesti. Tätä ajatusta varten olisi tarkoitus kerätä pientä treeniporukkaa. Ja keväälle olen ilmoittautunut Jonas Gustafssonin kurssille, sitä odotan innolla! :) Olen paljon viimeisen vuoden aikana pohtinut paimenkoiran kouluttamista ja tavallaan sormet syyhyäisi jo lähteä taas nollasta uudelleen jos saisi aikaiseksi paremmin koulutetun koiran kuin tähän mennessä.
Tämä Jonaksen kirjoitus mielestän kiteyttää kaiken olennaisimman paimennuksen kouluttamisessa. Ja ikävä täytyy sanoa, että omien koirien kanssa noista ensimmäisistä kohdista on hypitty yli ja sen vuoksi ollaan siinä tilanteessa, että korjaillaan virheitä jälkikäteen.

Mustin koulutus on edennyt kyllä siis haluamallani tavalla, mutta koska se ei ole oma koira, niin treenit jää vielä harvemmiksi eikä tietenkään ilman säännöllistä treeniä voi edistyä. Toki tarkoitus on vielä Mustinkin kanssa jatkaa, olisi kiva saada se perusradalle ja kisakuntoon ensi kesäksi. :)

lauantai 12. joulukuuta 2015

Tasapainoilua

Sain vihdoinkin aikaiseksi ostaa pojille tasapainolaudan. Olen sitä ajatellut jo pitkään, mutta jotenkin ei vaan ole koskaan osunut kohdalle silloin, kun on sellaista etsinyt, eikä sitten ole muistanut pitää silmiä auki muuten. Nyt ostin siis puisen tasapainolaudan. Harkitsin sen ja sellaisen kumisen/ilmatäytteisen välillä, mutta päädyin sitten tähän. Puinen on ehkä vähän haastavampi kuin sellainen ilmatäyteinen, koska sen tasapainopiste on niin pieni osa laudan keskellä, mutta toisaalta sitten näkeekin hyvin selvästi koska koira oikeasti tasapainottaa. Toki vaikka lauta osuisi maahankin, niin koira joutuu siinä jo tekemään kovasti töitä.

Heti sitten tietenkin kotona kokeilemaan. Vähän mietin, että mitenköhän erityisesti Ukko suhtautuu puiseen keikkuvaan lautaan joka voi kolahtaa kovastikin lattiaan osuessaan. Ensin Jeriko siis kehiin testaamaan lautaa. Vadin kanssa tehdyt treenit kyllä näkyi, kun Jeriko välittömästi alkoi tarjoamaan etutassujaan laudan päälle. Aika nopeasti alkoi myös tasapainolöytyä. Varsinkin, kun nousin ottamaan lisää palkkoja Jerikolle, niin se rauhoittui odottamaan ja seisomaan etutassut tasapainolaudalla oikein ryhdikkäästi ja hyvässä tasapainossa. Muuten sitten tavalleen uskollisena Jeriko päätti hypätä ekaluokan yli ja alkoi tarjoamaan laudan päällä kumartamista (tätä oli tarkoitus alkaa kyllä treenaamaan, mutta vasta paljon myöhemmin) ja laudan ympäri pyörimistä etutassut laudalla. :D Hyvää treeniä jokatapauksessa syville lihaksille ja lapaseudun lihaksille.


Ukko yllätti mut aika isosti. En tiedä koska siitä on tullut niin luonteva tarjoamaan asioita, mutta todella hieno fiilis. Tätä mä juuri olen halunnut. Ukko alkoi sitten tarjoamaan ensisijaisesti takajalkojaan laudan päälle ja mikäs siinä, kun Kaiperlakin totesi vasemmassa takajalassa heikkoutta. Ihan kuin Ukko olis itse tuumannut, että treenataan nyt sitten heikkoa kohtaa. ;) Hienosti Ukko kyllä haki tasapainoa takajaloillaan, joka on kuitenkin astetta vaikeampaa kuin etujaloilla. Hieno Ukko! :)


Näitä harjoituksia on sitten tarkoitus jatkaa ja treenailla pojille vähän lisää syviä lihaksia. :)

perjantai 11. joulukuuta 2015

Agilitypohdintaa Ukon kanssa

Ukon kanssa oltiin keskiviikkona Ninan ja Teron agilitytreeneissä. Tehtiin aika kivaa rataa, siinä oli vauhdikkaita suoria, mutta sitten myös kohtia, joissa tiukka käännös. Otin ihan harjoittelun kannalta, että tein vastakäännöksillä/jaakotuksilla pari käännöstä ja sitten yhden kohdan poispäinkäännöksellä ja sieltä lähetys keinulle samalla kun leijeröin putken johon keinulta jatkettiin.

Meni itse asiassa tosi hyvin! :) Ukko eteni kivasti, käytti kroppaansa nyt hyvin käännöksissä, tuli tiiviisti ja vaikutti kiihdyttävänkin hyvin tiukkojen käännösten jälkeen. Myös poispäinkäännös onnistui heti oikein hyvin ja Ukko irtosi hyvin keinulle leijeröinnistä huolimatta. Eka keinun suoritus meni melkein lentokeinuksi, Ukko ei pystynyt pysähtymään, mutta muuten meni ihan kivasti. Sellaista vauhtia siinä ei kyllä ole mitä toivoisin, mutta ei se kauhean nopeasti voi tullakaan, kun ei olla tätä otettu ihan alkukoulutukseen. Välillä Tero oli pitämässä keinua ja antoi palkan siitä heti, mutta silloin Ukko oli ehkä jopa hitain. Kun tiesi, että olin jättänyt namin maahan odottamaan, niin teki ihan nopean keinun. ;)

Kaiken kaikkiaan meni siis kivasti. A:n Ukko on alkanut tekemään aika hyvin ja viimeisellä kerralla jopa tosi nopeasti ja napakasti haki kontaktiasentoon, mistä saikin superpalkan. :) Suoran jälkeistä kolmannelta hypyltä kääntymistä kokeiltiin myös peruskäännöllä ja kiltistihän Ukko siihen tuli vaikka putki häämötti hypyn takana. Enemmän etukäteen kyllä mietin, että jos käännän liikaa, niin ei mene pian kolmatta hyppyä ollenkaan, kun on niin kiltti. Mutta kivasti otti sen ja sain myös vähän kutkuteltua Ukon sietorajaa siinä kuinka nopeasti tai kaukaa kääntymällä edelleen ottaa hypyt. Kerran näkyi kun vähän epäröi, mutta joka kerta kuitenkin suoritti halutut esteet. Siitä se itsevarmuus kasvaa. :)

Selailin blogia vuodelta 2012 ihan muissa tarkoituksissa ja törmäsin Jerikon vanhoihin kisavideoihin ja mun päivityksiin kisoista. Tajusin, että eihän Jerikokaan ole näin "täydellinen" ollut ihan aina, eikä meilläkkään radalla jutut aina ole mennyt ihan yksiin. Jeriko saattoi aikaisemmin aika voimakkaasti lukita jotain vääriä esteitä, tuli sillä keppivirheitäkin ja sitten kaikkea mun omaa säätöä. Tokihan olen itsekin kehittynyt kolmessa vuodessa ohjaajana tosi paljon.

Mutta herätti vähän ajatukseen, että vaikka Jeriko oikeasti onkin mulle sellainen kultakimpale ja sopii-kuin-hanska-käteen -tapaus, niin siltikään se ei ole aina senkään kanssa ollut niin helppoa tehdä esimerkiksi nollaa. Toki aikaisemmin oli myös itsellä henkisen puolen ongelmana se liika tulosten tavoittelu ja siitä johtuva oman ohjauksen jähmeys radoilla. Varmistelin liikaa ja sitten kuitenkin mokasin jotain kun en ehtinyt tmv. Eli ei sen "parhaankaan" koiran kanssa kaikki heti alussa suju kuin tanssi. Joten Ukon kanssa varmasti on vielä toivoa, että yhteinen kieli löytyy ja saadaan myös meille yhteinen rento, mutta kaikkensa antava tapa tehdä agilityä. :)

Eli jatketaan treenejä hyvällä mielellä, enemmän suoraviivaista rataa kuin mitään kieputuksia. Nostetaan Ukon itsevarmuutta ja haetaan rentoutta, sitä että Ukko uskaltaa tehdä paremmin asioita itsenäisesti, irtoaa esteille ja uskaltaa jäädä suorittamaan estettä vaikka jo liikkuisin. Muut palathan sillä on jo ihan hyvin hallussa: se on järkevä eikä mikään kaoottinen sekopää, hyppää hyvin ja on melko rimavarma, sekä kuuntelee ohjausta hyvin. Eli hyvä siitä vielä tulee. :)

tiistai 8. joulukuuta 2015

Liebster Award -haaste

Sain haasteen Senniltä With Smile -blogista, kiitos siitä! :)


"Liebster Awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä.Liebster Award annetaan bloggaajalta bloggaajalle."

Säännöt
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja linkitä hänen bloginsa
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille


1. Kuinka päädyit valitsemaasi rotuun/rotuihin?
Hahaa, tämä on aina hauska kysymys. Noin 9-vuotiaana sain joululahjaksi Babe Urhea Possu -videon, kulutin sen puhki ja ihastuin elokuvassa esiintyviin bordercollieihin. Selailin koirakirjat hankkien lisätietoa näistä ihmeellisistä koirista ja aloinkin jo heti ruinaamaan omaa bordercollieta äidiltäni. En saanut. ;) Kasvoin sitten välissä aikuiseksi, mutta haave ei muuttunut, joten bortsu mulle tuli, kun sen aika oli. :)

2. Oletko koskaan katunut rotuvalintaasi?
En koskaan. En vaihtaisi pois. :)

3. Onko teillä jokin päälaji ja miten sen valitsit?
Olisikin. :D Olisi paljon helpompaa jos tekisi vain 1-2 päälajia eikä säätäisi joka suuntaan. Päälaji voisi olla paimennus. Tai sitten se voisi olla PK-jälki. Molemmat lajit löysi minut ennen kuin itse edes tiesin niistä mitään. Paimennus vei mennessään melkein saman tein, jäljestysinto oli alkuun vaihtelevaa, mutta sitten kun itse pääsi lajiin sisään ja homma alkoi toimimaan, niin kyllä sekin on vienyt mukanaan. :) Tällä hetkellä kyllä treenataan eniten agilityä, eli onko se sittenkin meidän päälaji..? Eli lopputuloksena: ei meillä oikein ole kunnollista päälajia.

4. Veikö kasvattajan, mieleisesi pentueen ja pennun löytäminen paljon aikaa?
Etsin ensimmäistä bordercollieta vakavissani noin puoli vuotta. Paljon katselin pentuvälitystä ja eri kasvattajien sivuja, mutta vain kahdelle kasvattajalle laitoin viestiä, joista toiselta sitten pentu meille tuli. Ei siis oikeastaan vienyt pitkään. Silloin en vielä osannut yhdistelmistä oikeastaan katsoa muuta kuin terveystulokset, luonnetestitulokset ja sitten että harrastustuloksia oli, mutta onni oli myötä ja löysin hyvän yhdistelmän. Heti kun Jeriko syntyi, oli valinta jo selvä, että sen haluan. :) Ukon kohdalla kasvattaja oli ennestään tuttu, samoin pentueen vanhemmat. En vaan ollut alunperin ajatellut ottavani pentua vielä, mutta toisin kävi. Ei tarvinnut paljoa etsiä. :D

5. Mitä koirasi syö ja miksi?
Meillä koirat syö raakaruokaa, ei mitään puhdasta barfia, vaan raakaa lihaa, kasvissosetta ja hirssi-tattari-riisi -puuroa iltaisin ja luita aamuisin. Siirryttiin tähän ruokaan Jerikon kanssa, kun nappulalla se tuppasi herkästi lihomaan ja ruokamäärät jäi onnettoman pieniksi. Olin ollut raakaruokinnasta kiinnostunut myös kissojen kohdalla, mutta ne ei siihen suostuneet. ;) Jerikon kohdalla siis lähdettiin tähän ihan jotta saatiin ruoka-annoksia isommiksi ja mahalle täytettä ilman, että paino heti nousee. Koin sen myös terveellisemmäksi ja mielenkiintoiseksi vaihtoehdoksi, vaikka Jerikolla maha on aina toiminut hyvin eikä mitään varsinaisia ongelmia ollut nappularuokinnallakaan. Ukon kanssa siirryttiin raakaan ihan vaan koska se oli jo meidän taloudessa tapana. Toisaalta raakaruokaan siirtymistä puolsi myös Ukon piereskely nappularuokinnalla ollessa... :D

6. Käytkö/haluaisitko käydä paljon ulkopuolisilla kouluttajilla?
Kyllä ja en. En käy hirveän paljon, jonkun verran, enkä tavallaan ihan sokkona haluakaan lähteä kelle tahansa koulutettavaksi. Jos tiedän kouluttajan hyväksi ja että uskon koulutusmenetelmiemme kohtaavan, niin käyn mielellään uusille ulkopuolisilla hakemalla lisäajatuksia. Aika pitkälti kuitenkin treenaan ja pohdin itsenäisesti ja tuttujen treenikavereiden kanssa asioita. Paimennuksessa koen vielä kaikkein eniten kaipaavani ulkopuolista koulutusapua ja näkemystä, niihin koulutuksiin olen eniten valmis panostamaan. Toki myös sitten pk-puolella on hienoa käydä kokeneilla kouluttajilla.

7. Onko jokin harrastus jota haluaisit kokeilla/treenata enemmänkin, mutta se ei ole ainakaan vielä ollut mahdollista?
Ukon kanssa VEPE. :) Ukko varmaan rakastaisi sitä, mutta ainakaan vielä ei olla vepe-porukkaan päästy. Katsotaan onnistuisiko ensi keväänä..

8. Millaisia kohokohtia harrastusrintamalla tai muuten teillä on?
Kaikki onnistuneet treenit on kohokohtia ja tuo todella hyvän fiiliksen. Ihan paras fiilis on onnistuneen jäljen jälkeen jos kaikki kepit nousee. Tai hakutreenien jälkeen, kun Jeriko on tehnyt erityisen hienot pistot ja ilmaisut ilman apuja. Tai paimennuksessa, kun Ukko on näyttänyt erityistä voimaa ja puskenut hankalat lampaat liikkeelle. Tai kun molemmat seuraa oikein hienossa vireessä; siitä mä saan todella hyvän fiiliksen. :))
Jerikon kanssa toki matkaan on mahtunut muitakin hienoja kohokohtia: jäljen piirinmestaruus 2014 oli aivan upeaa. Agilityn piirinmestaruuden 3. sija aivan marginaalisilla eroilla ykköseen ja kakkoseen 2015 sekä samoista kisoista eka agilityserti, se oli huikeaa! :) Paimennuskisoissa 2-luokan voitto 1-tuloksella; melkein halkesin! :)

9. Mitkä viisi koirarotua voisit ottaa, mutta joita sinulla ei ole?
Vaikea...... en oo juurikaan muita rotuja ajatellutkaan koskaan ottavani. Kerran bc, aina bc. ;) 
Mutta jos nyt ajattelee mitkä rodut kiinnostaisi jos en harrastajia paimennusta, niin belgianpaimenkoira malinois, käyttölinjainen labbis tai käyttölinjainen kultsu. Malinoisissa kiinnostaa pk-ominaisuudet ja noissa noutajissa niiden alkuperäiset käyttöominaisuudet. Tän enempää en keksi.

10. Entä mitä viittä rotua et ainakaan voisi itsellesi kuvitella?
Hyvin montaa. :D Mitään lyhytkalloisia en todellakaan ottaisi (pois lukien cavalier king charlesin spanielit, jotka on kyllä todella herttaisia luonteeltaan ja suloisia), mitään jättikokoisia rotuja tai laumanvartijoita en oikein osaisi itselleni kuvitella. En siis missään nimessä voisi ottaa mitään sellaista koiraa, jonka aktiivisuustaso ja suorituskyky ei vastaisi omaani. ;)

11. Tarvitsetko harrastusmotivaatiota varten jotain, kuten vaikka kilpailutavoitteita? Jos niin mitä?
Nykyään en ole oikeastaan näitä tavoitteita juurikaan ajatellut. Olen oppinut, että usein on jopa haitallista tuijottaa jotain yksittäisiä tulostavoitteita. Niistä tuppaa tulemaan ylimääräistä suorituspainetta jonka vuoksi harrastamisen ilo kärsii. Enemmän mun harrastaminen (nykyään) nojaa yksittäisiin koulutuksellisiin tavoitteisiin. Luin itse asiassa juuri eilen mun viime tammikuussa kirjoittamia tavoitteita tälle vuodelle ja oli ne aika kivaa luettavaa. Kyllä sitä on itsekin kasvanut ihmisenä jonkun verran. ;) Juurikin noihin tavoitteisiin nojaa mun motivaatio ja jokainen pikku onnistuminen treeneissä (/kisoissa) pitää yllä mun motivaatiota. :)

Tykkään kuitenkin toki käydä kisoissa ja osallistua kokeisiin ja onhan mulla tavoitteita, esim. PK-SM kisoihin osallistuminen ensi kesänä Jerikon kanssa. En kyllä vielä ole aloittanut mitään himotreenaamista, että aika löysin rantein mennään vielä toistaiseksi. :D Ukon kanssa löyhä tavoite on kokeilla saisko paukkuasian kuitenkin kuntoon ja pääsisikö jälkikokeeseen. Noin niin kuin esimerkkinä kilpailutavoitteesta, mutta ne ei määritä mun harrastusmotivaatiota.


Haasteen saavat:
1. Fox


Kysymykset haastetuille:
1. Nimeä yksi koirasi/koiriesi persoonallinen piirre tai tapa.
2. Miten olet päätynyt koiraharrastusten pariin?
3. Miten olet päätynyt juuri siihen koiraan tai niihin koiriin mitä sinulla on?
4. Onko sinulla ollut tai oletko suunnitellut hankkivasi muun rotuisia?
5. Kuinka monta koiraa samassa taloudessa on sopiva määrä? ;)
6. Onko sinulla yhtä isoa "gurua", jonka ideologiaa seuraat kouluttaessasi?
7. Mikä on paras piirteesi kouluttajana?
8. Mitkä ovat mielestäsi tärkeimmät ominaisuudet ihanteellisessa harrastuskoirassa?
9. Kuinka hyvin koirasi vastaa näitä?
10. Mitä ovat mielestäsi tärkeimmät hyvän kouluttajan ominaisuudet?
11. Mikä koiraharrastamisessa on sinulle palkitsevinta?


Vastailkaahan ja linkittäkää bloginne kommenttikenttään, kun olette valmiit niin kaikki pääsee helposti lukemaan. ;)

lauantai 5. joulukuuta 2015

Ukon vuoro agiliidellä

Maanantaina käytiin Kaiperlalla. Mukana oli Ukon ja Jerikon lisäksi Lulu-kissa! :D Lulun toin hoidettavaksi, koska sillä on oikeastaan koko ikänsä ollut aika ajoin pissavaivaa, joka aikoinaan nimettiin idiopaattiseksi kystiitiksi. Lulu on myös tullut pikku hiljaa kärttyisämmäksi ja jostain tuli sitten mieleen, että olisko sillä kuitenkin jotain sellaista jumia, joka näitä oireita aiheuttaa. En nyt sitten vielä osaa sanoa oliko käsittelystä Lululle mitään apua, käytän varmaan joka tapauksessa vielä toisen kerran jotta näkee paremmin voiko tästä olla sille apua.

Pojille päätin varata osteopaatti-ajan, koska Katriina on tosiaan äitiyslomalla, eikä osteopaattista käsittelyä ole saatu ainakaan puoleen vuoteen. Näin jälkikäteen ajateltuna olis pitänyt viedä ne jo kesän alussa osteopaatille, kun molemmilla oli siinä vähän haaveria: Ukolla se vähän epäselväksi jäänyt todennäköinen rökitys toisen koiran osalta, jonka seurauksena neurologisia oireita ja eläinlääkärikäynti, ja Jerikolla metrisen hypyn niskoilleen kaatuminen. Molemmissa oli todennäköisesti nähtävillä nämä haaverit.

Ukossa Kaiperla kiinnitti ensimmäisenä huomiota vasempaan lonkkaan, joka oli kuulemma selvästi toiminnaltaan huonompi kuin oikea. Myös han varpaissa asti hermotus oli kuulemma heikompi. Vasen takajalkahan oli se, jossa refeleksi ei toiminut silloin, kun Ukko oletetusti oli saanut oikein kunnon löylytyksen. Ja nyt myös sitten hyppytekniikkatreeneissä huomattiin, että suoralla Ukko painoi oikealle oireena siitä, että oikea jalka olisi todennäköisesti vahvempi. Selvisi syy sillekin.

Lisäksi rinta-ja lannerangan ylimenokohdassa oli jumia, jota Päivikin on hieroessaan hoitanut (tällaista ei ole ollut koskaan ennen tuota alkukesän/kevään tapausta) ja nyt jumia vastakkaisella puolella etuosassa eli oikeassa etujalassa. Näitä sitten hoideltiin.

Jerikolla sen sijaan oli oikea puoli sekä edestä että takaa huonompi, ja Kaiperla sanoi että jum vaikuttaa siltä kuin olisi tullut kovasta iskusta, todennäköisesti siis siitä rajusta kaatumisesta. Hitto kun en silloin vienyt osteopaatille vaan ajattelin hieronnan hoitavan asian. :(

Kaularangan yläosassa/kallonpohjassa oli kiertymää oikealle, oikea lapa oli jäykkä liikkeeltään ja lantio kaantui myös oikealta puolelta eteenpäin. Kaiperla kyseli myös kovasti siitä kuinka Jeriko näyttää kipuaan ja eihän se sitä oikein näytä, täytyy olla jotain kunnolla kipeänä, että näyttää j silloinkin usein vasta rasituksen jälkeen, töissä ei vaivoja muistella. Hassua oli, jos nyt niin voi sanoa, että tämän perusteella Kaiperla oletti, että Jeriko olisi työlinjainen. Ne kuulemma näyttää vaivojaan huonommin. Jeriko onkin työlinjainen sydämeltään. ;) Kuitenkin tämän asian vuoksi pidetään nyt Jerikolle agilitystä vähän pidempi tauko, kun se ei kuitenkaan mulle sitä näyttäisi vaikka jostain jumittaisikin vielä. Saa sitten kunnolla kroppa aikaa korjata itsensä.

Ukko pääsi sitten tänään kisoihin ja Jeriko oli vaan mukana. Eka rata Ukon kanssa meni todella tahmeasti. Tuntui ettei puhuttu ollenkaan samaa kieltä ja lopulta menin itsekin vähän vaikeaksi ja aloin huitomaan kädellä vähän ylimääräisesti, että "menehän siitä nyt" hypylle tai putkeen. Tämä tietty aiheutti lisää epäselvyyttä. Hylky tuli keppien jälkeen, kun Ukko ei napannutkaan mun nopeasti hutaistua (oli kyllä turhan huoleton ohjaus, taas näitä "kyllä Jeriko tän ymmärtäis"..) ja hyppäsi 8 hypyn väärään suuntaan.


 Toiselle radalle uudelle tsempillä ja tuntuikin jo vähän paremmalta.Olisiko Ukko jännittänyt uutta hallia, esteitä ja pohjaa ja tarvi saada niistä ensin vähän tuntumaa ennen kuin uskaltaa vähän paremmin liikkua..? Tältä radalta vitonen A:n alastulolta, muuten aika kiva rata. :) Tosin nopeimpien vauhdista jäätiin noin 7 sekuntia... :D


Kolmas rata tuntui olevan kuin Ukolle suunniteltu: aika pitkälti vaan tykitystä ja ihan peruskäännöksillä ohjattavissa valtaosa käännöksistä. Harmillisesti virhe kuitenkin, kun Ukko ei lukinnutkaan 6 hyppyä ja tuli esteiden välistä ohi. Niin tiiviisti voi kääntyä ihan peruskäännölläkin... :D Rimakin tippui myöhemmin ja sitten ennen loppua oli kyllä hyvin lähellä, että Ukko olisi ottanut keppien sijaan muurin. Vähän liiankin kiltisti tuli sieltä sitten pois, kun keppejä käskytin. Pieni virkamies-Ukko. :D Tuloksena siis 10.


Kisojen jälkeen lähdettiin ensitreffeille Nokin kanssa. ;) Hyvin niillä tuntui yhteinen kieli löytyvän. Noki on itse asiassa aika leikkisä narttu ja näytti siltä, että olisi mielellään leikkinyt Jerikon kanssa enemmänkin. :D Tykkäsin Nokissa  myös siitä, kuinka rauhassa tuli istumaan jalkoihin rapsuteltavaksi ja nautti vaan olostaan. :) (säheltävät koirat ei ole mun mieleen). Yritin myös leikittää Nokia ja aluksi näytti siltä, että epäonnistutaan täysin, kun Noki meni vaan hämilleen. Olihan se nyt outoa tarjota leikkiä ilman mitään tehtävää sitä ennen. ;) Puun kierrätykseen Noki lähti munkin lähettämänä kivasti ja sen jälkeen oli ihan normaalia ottaa palkka ja leikkiä mun kanssa. :) Hanna Kaisan kanssa Noki tietty leikki joka tilanteessa hienosti. Mutta ei kaikki lähde ollenkaan tekemään vieraiden kanssa, ei välttämättä tutumpienkaan kanssa vaan tekee vain omalle omistajalleen, joten oikein kiva tapaaminen oli. :)

Nuorella parilla oli just kiva leikki kesken, kun aloin sitten kännykkää kaivamaan ja häiritsin heittelemällä hihnat maahan ja leikki vähän meni siinä piloille. Tässä kuitenkin vähän maistiaisia. :)



Nyt sitten täytyy vaan malttaa odottaa, että juoksu alkaa, toivoa että astutus onnistuu hyvin ja että saadaan pentuja maailmaan joskus keväällä. Kyllä näistä kahdesta varmasti tulee tosi kivoja harrastuskavereita ja perheenjäseniä. :)