keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Huipputreenejä :)

Aivan mahtavia treenejä ollut tässä Jerikon kanssa! Ukko on vielä lomaillut, vaikka ihan normaalilta se vaikuttaa. En kuitenkaan ole saanut hieroja-aikaa sille, joten ei ole kiire sitä ottaa treeneihin. Niinpä Jeriko pääsi sunnuntaina Ukon sijaan agilityn alueellisen valkun treeneihin. Viime kuussa treenit jäi väliin eikä tosiaan olla kesällä treenattu juuri ollenkaan muutenkaan.

Vettä oli tullut koko aamun ihan hullun lailla, joten Iskelän kenttä (eli kaukalo) tulvi ihan kiitettävästi. Mun goretexit on lakannut pitämästä vettä kenkien ulkopuolella jo aikoja sitten, joten päätin sitten pistää kumpparini koetukselle. Aivan loistavat kumpparit ne onkin, muistaakseni Dunlop-merkkiset. Niillä on menty lukuisat pitkät lenkit maastossa paimennus- ja metsätreeneistä nyt puhumattakaan, ja ne on kestänyt kauemmin kuin yhdetkään aiemmat kumisaappaat mun menossa. Ei yhtään huijannut myyjä pari vuotta sitten Forssan eräkaupassa, kun annoin kestävyysvaatimuksia (yhtien Trethornien haljettua yhdessä kesässä) ja myyjä antoi ainoaksi vaihtoehdoksi nämä. Lisäksi noi on aivan älyttömän mukavat jalkaan ja olen monesti sanonut, että niillä vois lähteä vaikka juoksulenkille.

Nyt pistettiin siis kumpparit koetukselle, mutta ei ne kyllä pulaan jättäneet, ei yhtään haitannut menoa! Ei hölskynyt ja piti ihan siinä missä olis gore-lenkkaritkin pitänyt niissä lätäköissä. Jerikoakaan ei yhtään kuralätäköt haitannut, mitä kuraisempi, sitä parempi. ;) Kelloteltiin useampaa kohtaa eri ohjauksille ja Jeriko meni kaiken niin loistavasti, että oikeastaan vaan kello kertoi pienet erot joiden mukaan ohjauksen voisi sitten valita. Kaikki tuntui lähes yhtä sopivalta. Aika paljon tuli persjättöjä ja pakkovalsseja radalla ja nämähän sujuu. Vikana vedettiin koko 30 esteen rata putkeen läpi ja ensin alkoi naurattamaan, kun itse yhdenkin persjätön huiskasin aivan liian aikaisin ja huolimattomasti (olin aivan poissa rytmistä siinä), mutta Jeriko paikkasi ja otti vielä sen huiskaistunkin esteen. On se vaan NIIN kuuliainen ja toisaalta niin estehakuinen. :) Sitten alkoi kyllä hapottamaan ihan täysin, mutta pinnistelin loppusuoralle saakka, jossa sitten kyllä tapahtui totaalihyytyminen, mutta Jeriko paineli eteen-käskyllä sinne parikymmentä metriä edelle ja otti hienosti kaikki esteet. :D Yksikään rima koko treenin aikana ei tippunut. Aivan loistavat treenit! :)



Eilen sitten hakutreenit, näissäkin oli viime viikolla tauko. Haukkuilmaisua on ollut tarkoitus kotona treenailla, mutta olen yhden kerran vasta ottanut. Silloin oli vähän katkovaa haukkumista mullekin, viidenkin haukun aikana herkästi vähän lyhyitä taukoja. Tosin siinä oli vähän sekin, että Ukko oli ensin mukana ja Ukko alkoi niin pontevasti ja voimakkaasti haukkumaan kans, että Jeriko taisi siitä hämääntyä ja Ukko pääsikin sitten sisälle. ;) Ei kuitenkaan mitään läpimurtoa tässä. Kerran myös viime viikolla pyysin Tean haukuttamaan, mutta se vasta katkonaista olikin.

Tästä ei nyt sitten ollut kuitenkaan treeneissä tietoakaan. Otettiin ensin ykkönen ja kakkonen taputuksilla, Minna ja Sari maalimiehinä (Sari on yleensä keskilinjalla auttamassa/neuvomassa, mutta nyt meitä oli niin vähän että meni maalimieheksi). Kakkonen taputti ensin, sitten ykkönen ja sinne lähetys. Minna oli siis ensimmäisenä ja Jeriko paineli aivan täysiä ja suoraan, löysi nopeasti ja alkoi haukkumaan todella hyvin ja yhtäjaksoisesti, aivan huikeen hyvä! Sari toisena ja Jeriko vähän yllättyi. Löysi Sari selkeästi (näin keskilinjaltakin), mutta sitten oli vaan katsonut, että "ai mitä sä täällä teet" ja jatkanut etsimistä. :D Palasi kohti keskilinjaa, mutta sitten ennen kuin ehdin mitään tehdä kääntyikin ja palasi Sarin luokse ja alkoi ilmaisemaan. :D

Toi ei nyt niin hienolta kuulostanut, mutta nää nyt on näitä Jerikon hassutteluja kun se ajattelee vähän liikaa. Hämääntyi kun Sari on yleensä keskilinjalla. Teki kuitenkin molemmin puolin vielä neljä suoraa hyvää pistoa, vauhdilla ja määrätietoisesti takalinjalle (tai itse asiassa välillä vähän ylikin) ja hyvin etsi ja varsinkin Minnalle haukkui aivan erinomaisesti, parhaimmillaan Minna otti 12 haukkua jotka kaikki tuli määrätietoisesti yhteen putkeen. :)

Aivan loistofiilis tästä, selvästi on otettu harppaus eteenpäin, olisko nää nyt jotkut 11.-12. treenit vasta kuitenkin. Treenien aikana iskin jo silmäni hyviin mustikkamättäisiin ja treenin jälkeen nopsasti poimin sitten koirien juomakippoon reilu puoli litraa mustikkaa.

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Kisatauko katkaistu

Niin kuin kirjoittelin aikaisemmin, eilen oli siis Ylöjärvellä agilitykisat joihin nyt sitten vain Jeriko pääsi osallistumaan. Pakko sanoa, että oma pää ei ehkä olis kestänytkään kahden koiran ohjauksien ja ratojen miettimistä. Melken parin kuukauden totaalitauko (yksiä lyhyitä treenejä lukuunottamatta pari viikkoa sitten) oli tehnyt tehtävänsä mun käsittelykapasiteetille. :D

Tuomarina toimi Jari Helin. Eka rata oli mun mielestä profiililtaan kivoin ja meillä oli Jerikon kanssa aivan huippufiilis! :) Tehtiin itse asiassa nollaa tosi pitkään, mutta sitten puomin jälkeiselle hypylle itse tein valssin jotenkin tosi töksähtäväksi ja sillä aiheutin, että Jeriko lähti ponnistamaan liian kaukaa ja rima tippui. Viimeisen riman tippuminen meni kyllä sitten Jerikon piikkiin. ;) Mutta kuten sanoin, huikeen hyvä fiilis. :))))


Toinen rata meni myös hienosti. Yksi rima tippui kun itse olin jo liikaa menossa kepeille ja vielä vähän kumarassa -> Jerikolle tuli kiire. Tosi kiva rata kuitenkin tämäkin. :)


Ennen kolmatta rataa mulla oli jo vähän vaikeuksia orientoitua ja muistaa rataa. Kovasti kuitenkin yritin kelata rataa päässäni uudelleen ja uudelleen, mutta kun jo heti kolmannella esteellä Jeriko otti takaakierron, kun olis pitäny hypätä suoraan (en antanut riittävästi tilaa ja Jeriko lähtee vähäisimmästäkin käden heilautuksesta kiertämään) niin mulla meni pasmat ihan sekaisin. Pistin Jeriko kepeille kun olisi pitänyt pistää lyhyeen putkeen ja sitten keppien lopussa pysähdyin ihmettelemään, että mihinköhän sitä sitten pitikään mennä. Oikeastaan tosi hassua miten mä menin noin sekaisin, kun ei ole ehkä koskaan noin käynyt. :D Sain radasta kyllä sitten kiinni, mutta harmi kun jäi se oikea kuvio lyhyeltä putkelta hypylle ja mutkaputkeen tekemättä. Loppurata meni kivasti, mutta yksi rima tippui. Menee sinne treenaamattomuuden piikkiin. ;)



tiistai 21. heinäkuuta 2015

Paimennusta ja kohellusta

Sunnuntaina oltiin Eijan luona Siuntiossa paimennustreeneissä jotka Virpi veti. Olin siis Jerikon ja Ukon kanssa, Jerikokin pääsi pitkästä aikaa ihan oikeaan koulutukseen ja tuli kyllä tarpeeseen pitkän omatoimi humputtelun jälkeen! :D Toisin sanoen Jerikolla oli vähän korvat lukossa. Aluksi otettiin n. 150 metrin hakua jossa olisi pitänyt ohjaajalle kuljetuksessa osua "portteihin" eli sähkötolpan ja tukivaijerin väliin. Tehtiinköhän neljä hakua ja niistä yhdellä Jeriko kuunteli ja otti suuntakäskyt ja lampaat tuli aika lailla linjalla, väisti kyllä viime hetkellä "portin". Muilla kerroilla Jeriko ei ottanut suuntakäskyjä käytännössä ollenkaan, vaan toi vaan lampaita tärkeänä.

Toisella vuorolla otettiin vähän sisäflänkkisulkeisia ja sitten sokkohaku. Vielä loppuu noston jälkeistä elämää harjoiteltiin niin, että pysäytin, peruuttelin ja lampaat liukui perässä ja Jerikon piti olla aloillaan, kunnes annoin sitten jonkun suuntakäskyn. Alkoihan ne korvat sieltä löytyä, mutta tarvitaan Jerikon kanssa kyllä ohjattua treeniä eli jotain katsomaan päälle, etten itse löysää kriteereistä. Sillon kun Jeriko on kuulolla, niin sehän tekee tosi pulleita ja hienoja sisäflänkkejä. Se on vaan oli kunnolla kuulolla harmillisen vähän sunnuntaina. ;)

Ukon kanssa ekalla kerralla hakukaaria ja sokkohakuakin. Kaaret on kyllä Ukolla parantuneet huimasti, ei ole enää ollenkaan niin pahasti silmässä jumissa. Kaaren loppuosa voisi olla vielä pulleampi, mutta koska Ukko ei hölmöile tai sikaile lampaiden kanssa vaan on enemmänkin silkkihansikkaat käsissä, niin lampaat ei siitä ärsyynny. Toiselle vuorolla Ukolle pari sokkohakua lisää ja sitten samaa harjoitusta kuin Jerikolle, eli peruuttelin ja annoin suuntakäskyjä ja joutui vetoa vastaan flänkkäämään. Ukon flänkit on itse asiassa jo todella todella hyvät! Valtaosin Ukko kääntää pään itse tosi hienosti pois ja lähtee ihan 90 asteen kulmassa. Hieno poika! :)

Paimennustreenin jälkeen kävin kävelyttämässä poikia metsässä, että saivat tehdä asiansa ennen kotimatkaa. Pihaa kohti palatessa vastaan juoksi koiralauma, mm. siis Eijan koirat ja muiden treenaajien koiria. Annoin sitten omien yhtyä ralliin, vaikka toki olisin tehnyt toisen valinnan jos olisin tiennyt paremmin. Jeriko kyllä sieltä aika pian tulikin takaisin, mutta Ukkoa ei sitten kuulunut parin minuutin huutelusta huolimatta. Lopulta Ukko palasi pihaan, kävellen pää painuksissa ja häntä koipien välissä, suoraan sanottuna hakatun näköisenä. Kun Ukko tuli lähemmäksi ja nosti päätään, niin paljastuikin, että Ukolta valui verta molemmista sieraimista ihan kunnolla! Mitään reikää tai haavaa ei löytynyt mistään. Lisäksi Ukon takajalkojen koordinaatio ei ihan pelannut, vaan jalat hoippui puolelta toiselle hieman holtittomasti. Ukko oli myös päätä myöten yltä päältä hiekassa eli selvästi kyntänyt maata ihan huolella.

Treeneissä oli eläinlääkäri treenaamassa ja testasi Ukon refleksejä, jolloin vasemman takajalan korjaus ei toiminut normaalisti. Huolestuin tietenkin. :( Pikku hiljaa Ukko alkoi kävellä paremmin kävelytin poikia hihnassa vähän aikaa ennen kuin lähdin kotimatkalle. Pysähdyin vielä kesken matkan ottamaan Ukon autosta ja tarkastamaan ettei sillä ole mitään eteneviä neurologia oireita. Mielessähän mulla kävi jo, että kun nenä valuu verta eikä Ukkoa heti kuulunut, että oliki se lyönyt päänsä jonnekin ja ollut mahdollisesti tajuttomanakin, saanut kallonsisäisen verenvuodon ja sen vuoksi kävellyt huonosti. Tai sitten se oli satuttanut selkäänsä niin pahasti, että oli tullut välilevyprolapsi, jonka vuoksi takajalat ei toimi normaalisti. Siis tällaisia kävi mielessä. :(

Kotipihassa Ukko oli kai jo aika normaali, aamulla ihan normaalisti halusi leikkiä kepillä ja oli ihan ok, ei mitenkään kipeän oloinen. Hysteerinen emäntä kuitenkin halusi soittaa eläinlääkäriin ja kun saatiin aika Pipsalle eilisillalle, niin en sen enempää harkinnut vienkö vai en. Pipsan tutkimuksissa Ukko oli onneksi jo täysin normaali, refleksit pelasi symmetrisesti ja normaalisti ja liikekin oli normaalia, eikä nivelissä ollut mitään vikaa. Ainut löydös oli sitten kunnolla jumissa olevat selkälihakset. Ukolle joka ei ole koskaan jumissa ja juuri keskiviikkona todettu jumivapaaksi. Pitihän tässä näin käydä just kun tuuletti, ettei ole mitään ja Katriina jäi äitiyslomalle. Nyt sitten olen yrittänyt saada Ukolle hierontaa tän viikon lopulle tai ensi viikolle vähän heikoin tuloksin. Näyttää siltä, että yritän itse hieroa ja venytellä sen mikä itse osaan kunnes Ukko pääsee jonkun ammattilaisen hoidettavaksi. Ja nyt sitten jää torstailta agilitykisat väliin ja piirinmestikset väliin, kun en uskalla niihinkään ilmoittaa ennen kuin on varmasti todettu, että on jumit auennut (ilmo päättyy ylihuomenna). Parannellaan Ukko nyt rauhassa ensin, Jeriko saa sitten kisailla Ukon edestä.

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Tokon piirinmestikset

Tänään oli tokon Pohjois-Hämeen piirinmestikset. Osallistuttiin Ukon kanssa kisoihin Valkeakosken kennelkerhon toisessa joukkueessa AVO-luokkaan. Mikään hinku tai tarkoitus mulla ei ollut lähteä avoimeen luokkaan enää kokeeseen, mutta kun alemman luokan koirakkoa tarvittiin ja mut ihan nimeltä "käräytettiin" niin mikäpä siinä. Häiriötä riitti, alokkaan (myöhemmin voittajan) ja avoimen kehät oli vierekkäin lähempänä parkkipaikkaa ja evl-kehä taaempana, liikennettä kehän ohi siis riitti. Ihan niin kuin Ukolle pelkät katsojat ei olis ollut jo riittävän paha. Tuomarina oli Aino Juhantalo.

Täytyy ensimmäisenä sanoa, että onneksi ei oltu ensimmäisessä paikallaoloryhmässä, koska säätöä oli. Koko ajan siinä odoteltiin, että meidät (avoimen luokan kilpailijat) kutsuttaisiin johonkin koolle ja koe avattais meidän osalta ja annettais jotain infoa paikallaoloryhmistä jne. Sen verran oman numeron perusteella pystyi päättelemään, että todennäköisesti ollaan toisessa paikallaoloryhmässä. Kehän laidalla siinä odoteltiin ja yhtäkkiä vaan havahduin siihen, että porukkaa menee jo kehään sisään. Sitten sieltä on jo yksi koirakko "kateissa" ja toinen ohjaaja lähetetään jo juosten hakemaan omaa koiraansa, kunnes sitten siinä vähän kauempana odottava ohjaaja havahtuu, että hänen numeroaan siellä kaivataan. Ensimmäinen ryhmä pääsi sitten lopulta aloittamaan, mutta en kyllä olisi toivonut olevani siellä rivissä odottamassa tämän säädön aikana ja kun ei ollut mitään varoitusta etukäteen siitä koska pitäisi koiraa hakea... Hieman enemmän ääntä olisi tuomari/liikkuri voinut kyllä käyttää kun alkoi ekaa ryhmää pyytämään kehään...

Paikkamakuu 9: Rivissä Ukko lysähteli maahan vähän väliä sillä aikaa, kun tuomari ja liikkuri piti puheitaan. Sain sitten kuitenkin Ukon juuri nostettua ylös ja se pysyi istumassa juuri sen aikaa, että annettiin lupa käskyttää ja sinnehän se lysähti. ;) Pistevähennys tulikin sitten aika jännästä asiasta. Ukko makas pää maassa niin kuin on opetettu ja tuomari sanoi, että vähensi pisteen, kun Ukko ei reagoinut hänen häiriöihinsä! Oli väärin, kun silmäkään ei räpähtänyt, kun hän yskäisi tai potki hiekkaa. :D Eikä Ukko kuitenkaan ollut silmiään sulkenut, että ei se nyt nukkunutkaan, oli vaan hyvin rauhallinen eikä välittänyt. Eka kerta tällaistakin.. Toisaalta Ukko kyllä meni maahan ihan katkaravuksi ja samassa asennossa kyllä makasi, kun palasin, mutta pistevähennys tuosta asennosta olisi joka tapauksessa ollut paikallaan, joten sama se kai mistä ne pisteet menee... :D

Seuraaminen 8,5: Seuraamiskaavio oli todella outo. Ensin ihan muutama askel ja heti seis. Osa ohjaajista ehti ottaa vain kolme askelta ja silloinhan puhutaan jo askelsiirtymästä joka avoimeen luokkaan ei edes kuulu! Samoin toinen pysähtyminen heti oikealle käännöksen jälkeen ja siinä Ukko vähän herpaantuikin. Kokonaisuudessaan seuraamiskaavio oli kuitenkin vastapainoksi aivan naurettavan lyhyt, alokkaan koirakoilla oli varmaan pidempi. :D

Liikkeestä maahanmeno 10: Ihan mallikas suoritus, mutta Ukko pystyisi tekemään sen paremminkin.

Luoksetulo 9: Aika hitaasti tuli, ravilla loppupätkä. Aika korkeat pisteet tästä suorituksesta, omalle tasolleenkin hieman alakanttiin mentiin tässä.

Liikkeestä seisominen 8: Pysähtyi kai aika napakasti, mutta mun kävellessä ohi siirtyi vähän. Itse menin hölmösti suoraan linjaan kulkusuunnan kanssa eli vinoon Ukkoon nähden ja loppuperusasennosta tuli siten vino.

Nouto 7: Tässä alkoi tapahtua. Toin oman kapulan kehään tullessa, mutta mulle tarjottiin sitten eri kapulaa käteen. Sanoin, ettei tuo ole meidän, mutta nopea vilkaisu pöydälle paljasti, ettei siellä ole ollenkaan meidän omaa kapulaa. Kapulat oli ilmeisesti siis vaihtuneet, koska tämä mulle tarjottu kapula oli aika lailla saman kokoinen (650g kapula), mutta paremmassa kunnossa ja siinä luki vielä nimetkin. Liikkuri ja tuomari alkoi sitten sitä huutelemaan kehän ulkopuolelle, että kukakohan on ottanut meidän kapulan. Ketään ei kuulunut ja itse haluasin vaan päästä nopeasti tekemään, tällaiset "kuolleet tilat" on Ukolle pahoja. Sanoin sitten vaan, että voin ottaa ihan minkä tahansa, kunhan pääsen vaan jatkamaan liikettä ja lopulta säätö lopetettiin ja pääsin heittämään. Sitten tuli myös eka moka, kun alokkaan kehässä tehtiin samaan aikaan luoksetuloa ja ohjaaja käytti kutsunaan railakkaasti hihkaistua "eteen"-käskyä, josta Ukko hämääntyi ihan totaalisesti ja pysähtyi katsomaan, että "missä eteen". Eteenmenohan on Ukon yksi lempiliikkeistä. ;) Jouduin sitten antamaan uuden käskyn ja luovutusasento oli vino sekä ote vähän elävä.

Kaukkarit 0: Ukolla oli huomio jossan kehän ulkopuolella eikä noussut istumaan kahdella käskyllä. Aikaisemmasta tiesin, että mahkut kolmannella "istu"-käskyllä saada se nousemaan on tosi heikot, vaan se pitää saada vaan heräämään koomastaan. Sanoin sitten vaan "Uk" ja Ukko nousi. Muut vaihdot ok. Kuitenkin nyt sitten tämän tuomarin tulkinnan mukaan nimen käyttö ei ole ollenkaan sallittua vaan nollasi liikkeen. Kurtti tulkitsi tätä vähän eri tavalla eikä säännöistä nyt suoraan löydy tuosta mainintaa. Tätä logiikkaa käyttäen nollaantuuko seuraaminen jos antaa lisäkäskynä "seuraa" -käskyn sijaan koiran nimen..? No mutta liike olisi joka tapauksessa nollaantunut jos olisin sanonut "istu" ja kun Ukko todennäköisesti ei olisi istunut. Nyt saatiin sentään harjoittelun vuoksi muut vaihdot tehtyä.

Hyppy 9: Nopeammin olisi saanut suorittaa.

Kokonaisvaikutus 8: En nyt muista mitä tuomari tästä sanoi, mutta ihan asianmukaiset pisteet tämän päivän meiningille.




Kokeessa oli paljon hyvää, mutta vanhoja heikkoja kohtiakin. Kokonaisuudessaan olen kuitenkin tyytyväinen siihen kuinka Ukko suoriutui tuollaisessa häiriössä. Koe oli Eteläpuistossa ja Näsijärvi kutsui Ukkoa kyllä voimakkaasti uimaan ja sen verran railakkaasti Ukko uimaan taas syöksyi, että aloin ihan mettmään, että pitäiskö sitä nyt oikeasti alkaa miettimään jos kokeilisi Ukon kanssa vepeä. Siitä se aivan varmasti tykkäisi ja koska se on myös hyvin nopea uimari, niin olisi varmaan myös hyvä siinä. :) Vaikuttaa vaan siltä, että Pirkanmaan seudulla ei vepeä oikein ole mahdollista päästä treenaamaan jos ei ole noutaja tai newfoundlandinkoira... :(

Sitten lyhyesti tän viikon muita treenejä ja menoja. Ukon kanssa lyhkäisesti tokoa on treenailtu, mutta varsinaiset kimppatreenit jollain kentillä kodin ulkopuolilla on kyllä jäänyt. Jerikolle tallasin maanantaina jäljen joka oli 700 metriä pitkä ja siinä oli viisi keppiä. Jälki vanheni jo vähän yli kolme tuntia, kun tallasin sen ennen kun paimennuskoulutettavat tuli. Janan arvioin metsässä ihan pepulleen ja se oli aivan tolkuttoman pitkä. Kävelin metsään lähemmäksi lähettämään, mutta oli se edelleen reilun mittainen. Jälki kulki janan läpi vasemmalle, aivan puun rungon edestä. Jeriko lähti janalta oikealle, kääntyi sitten vasemmalle, mutta lähti vähän epätarkasti ja mun nähdäkseni ei ollut enää jäljellä. Kutsun Jerikon takaisin ja lähetin uudelleen siitä mihin olin ehtinyt eli n. 15 metrin päästä jäljestä. Jeriko otti tämän ehkä korjauksena ettei se ollutkaan oikealla jäljellä ja ylitti nyt jäljen ja puun rungon. Paska. :( Kutsuin sitten takaisin ja Jeriko nosti oikean jäljen ja alun hankaluuksien jälkeen alkoi sitten jäljestämään oikein tarkasti ja hienosti.

Eka keppi oli 350 metrin kohdalla ja sen jälkeen kolme keppiä 50 m välein ja viimeinen sitten lopussa. Ykkönen ja kolmonen (ja olisko ollut vielä joku muukin) oli tallattuna maan sisään. Kakkonen jäi, koska Jeriko lähti ekasta kepiltä vähän epätarkasti alamäkeen kulkevalle jäljelle ja keppi oli kahden ison kiven välissä, jotka Jeriko ohitti vasemmalta eikä saanut siis hajua. Muuten meni tosi hienosti ja janan ongelmatkin voi laittaa kyllä extra-vanhan jäljen ja mun puuttumisen piikkiin.

Tiistaina hakuiltiin. Ukko sai olla Kide-bortsunartun kanssa tallaamassa aluetta ja sekös olikin kivaa. Jeriko teki oman osansa ihan kohtuullisesti. Nyt oli pistot suoria, mutta toisella puolella Jeriko lähti kuitenkin työskentelemään liikaa eteen saamatta maalimiehestä hajua. Toisella puolella meni vähän paremmin vaikka ei maalimies sieltäkään kyllä löytynyt aina ihan ykkösellä. Haukut oli ihan ok ja sinänsä kokonaisuudessaan ihan ok treeni. Eteenpäin mennään koko ajan ja motivaatio Jerikolla on kyllä kohdillaan. ;)

Keskiviikkona pojat pääsi Katriinan hellään käsittelyyn ja oli kyllä musiikkia mun korville, kun kummaltakaan ei löytynyt yhtään mitään, molempien papereihin pelkkä maininta "Hyvä!!". :))
Jerikohan oli kesäkuussa syvistä lihaksista kauttaaltaa aika pahasti jumissa toukokuisen pk-hyppykohelluksen jäljiltä ja silloin käsitellessä jo näki kuinka teki normaalia kipeämpää helläkin käsittely; Jeriko läähätti tuolloin koko ajan. Nyt Jeriko otti ihan nautinnon kannalta ja tyytyväisenä makaili silmät kiinni. On toi Katriina kyllä aikamoinen ihmenainen. :))

torstai 16. heinäkuuta 2015

Kuvatuksia



Piilossa
Omia viime kesän istutuksia. Ja mä kun en ole koskaan ollut kukka-ihminen... ;)


Uusia istutuksia...

Paimennustreenien virallinen valvoja


Sylikoira

Löytöjä omalta tontilta ja parempaan paikkaan siirretty

                   


Mansikkaa, nam!

Lammasaitausta laajennettiin Nassun avulla ja lampaat oli innoissaan uudesta raivattavastaan


sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Vähillä unillakin pärjää yllättävän pitkälle

Miten tämän viikon oikein summais..? On tullut nukuttua harvinaisen vähän. Viikollakin iltaisin kirjalliset työt pistänyt valvomaan puoleen yöhön. Töissä on välillä ollut todella rankkaa, välillä on sitten vähän normaalimpaakin. Ylitöiksi nyt kyllä tupannut mennä, mikä on aika harvinaista mulle..

Treenailtu on. Tiistaina Jerikon kanssa hakutreeneissä uudessa maastossa jälleen ja yksi uusi maalimieskin eli Hanikan Nina. Tää oli just yksi päivä, kun töissä oli vähän turhankin kiireistä ja mä tulin treeneihin myöhässä. Muut oli jo tallannut alueen ja Sari treenannut molemmat koiransakin, kun mä vihdoin pääsin paikalle.

Pohdin tuon rotuleirin jälkeen Jerikon haukuttamista ja ilmaisua, että kannattaako sitä sitten tosiaan vielä ottaa. Mutta kyllä Jeriko vaan rakastaa omaa ääntään niin paljon, että kun ollaan normi tilanteessa eikä koko viikonloppua väsytetty, niin haukku lähtee yleensä lähes välittömästi maalimiehen löydettyään ja Jeriko selvästi tykkää haukkua eikä se luo sille mitään painetta. Usein Jeriko menee sellaiseen leikkikumarrukseen vielä ja haukkuu siitä. :D Korrekti se siis kuitenkin on. ;)

Otettiin nyt sitten 4+3 pistoa, ääniapuna taputukset osalle ja osalle ei. Osa pistoista onnistui tosi hyvin suorina, osa ei ihan niinkään. Jeriko lähti kyllä varsinkin vasemmalla puolelle etenemään hienosti vaikka sitten olikin mennyt ohi maalimiehen. Itse en oikein saanut lähetyksiänikään kunnolla suunniteltua, kun en nähnyt kaikkia piilomerkkejä ja sitten vasta lähetyksen jälkeen tajusin, että olisikin pitänyt lähettää vähän eri kohdasta. Mutta siis vaikka Jeriko välillä ohittikin maalimiehen, niin kyllä se sinnikkäästi etsii. Se on vaan sitten sitä partiointia. Eli treeniä edelleen tarvitaan näihin pistoihin ja paljon. Sari ei ollut niinkään huolissaan näistä, mutta mua harmitti! Viimeiselle onneksi saatiin tosi hieno suora pisto, joten siihen oli hyvä lopettaa.

Haukkuilmaisun treenaaminen pitäisi ottaa nyt kunnolla listalle. Opettaa Jeriko kotona haukkumaan pitkäkestoisesti mua ja sitten siirtää sitä maalimiehille ja metsään. Ei se muuta kaipaa kun vähän treeniä, luonnollinen haukkujahan Jeriko on. :D

Torstaina käytiin piiiitkästä aikaa agilitytreeneissä. Viimeksi ollaan varmaan käyty kisoissa toukokuun lopulla eikä treeneissä sen jälkeen ollenkaan. Hyvähän se on pitää kesätaukoa. ;)
Aika kimurantti pieni rata oli, vaikka olikin lyhyt ja sitten kun onnistui niin ihan simppeli. Viitasen Annen jostain kisaradasta pätkä siinä ainakin oli mikä oli juuri ollut jossain kisoissa. Ukko lähti kivalla fiiliksellä tekemään ja ihme kyllä sain sen jopa kääntymään tosi vaikean vastakäännöslähetyksen puomin alastulolta puomin ali kulkevaan putkeen! Pari muuta kohtaa oli aika hankalia, mutta saatiin niihinkin lopulta onnistumisia. Kontaktit oli aika hyvät ja samoin kepit. :)

Toiselle vuorolle otin Jerikon ja sen kanssa sain melkeinpä juosta radan suoraan läpi, tok siinä poispäin käännöksessä ensin tarvi vähän Jerikon miettiä, että mihin mä sitä haluan. Muutan kaikki meni tosi hienosti. Kontaktia korjailin pariin kertaan, vaikka tuli ihan ok, mutta ei vienyt samalla vauhdilla etutassuja maahan enkä nyt halunnut lipsua itse ollenkaan. Selkeä kriteeri sen olla pitää. ;) Mutta olis siis super hauskaa! :)

Perjantaina meillä oli vieraita ja sain pistokkaina suuren määrän kukkia, joita sitten istuttelin. Käytiin koirien kanssa lenkillä ja muuten oltiin ihan lunkisti. Lauantaina nukuin pitkään yrityksenä korvata unvelkoja ja kerätä voimia. Lauantai-ilta menikin sitten rotuyhdistyksen kokouksessa, josta pääsin kotiin vasta puolenyön aikaan. Herätys tänään aamulla taas 5:45 ja jälkikoejärkkäilyhommiin koetoimitsijana. Tää oli mun kolmas koetoimitsijapesti ja siinä mielessä uusi kokemus taas, että ensimmäinen jälkikoe ja ensimmäinen "ihan itse järkkäämä", edellisissä olen tullut enemmän tai vähemmän valmiiseen pöytään. Vaikka oli mulla kyllä aivan maailman paras ratamestari, joka oli järkännyt maastoasiat niin loistokkaasti ettei olis voinut paremmin. Kiitos Heidi!! :) (itse sitten vähän mokailin ja unohtelin, mutta selvittiin kunnialla kuitenkin läpi)

Harmillisen vähän tuli tuloksia, kun koko kokeessa kaksi tulosta kahdeksasta koirakosta. :/ Esineruutukin oli yllättäen haastava vaikka paikaksi oli yritetty valita juurikin helppo maaston kohta. Mutta kun näistä ei tiedä miten tuuli pyörii ja miten koiran nenä haistaa. Kokelaiden suoritusten jälkeen laitoin vielä Jerikon ruutuun. Ekalla lähetyksellä etuesineen ohi, mutta se oli kyllä tosi paha ja annoin mennä, tarkasti takakulman ja nosti sitten keskeltä esineen. Etenin tarkoituksella jättäen etuesineen odottamaan, mutta jännästi Jeriko ei olisi millään mennyt ruudun takakulmaan, jäi vaan nenä pystyissä ja välillä maassakin haistelemaan ja etsimään keskivaiheille. Käytiin nostamassa etuesine ja sitten kävin liinan kanssa antamassa Jerikolle hajun takakulman esineestä, nin sitten upposi. Jännä.

Tottiksessa Jeriko pääsi toimimaan nollakoirana, kun keskeytyksiä tuli. Olen kyllä tyytyväinen Jerikon tottikseen. Virittelin sen nyt paremmin ajoissa, kun viime kokeessa/kokeissa. Seuruuttelin vähän ja sitten annoin sen vaan purkaa isoimpia höyryjä vetämällä ja puremalla patukkaa. Auttoi selvästi, koska ääntä ei tullut yhtään ja suoritus oli kaiken kaikkiaan harmonisempi. Istumisen meni maahan, mutta kun oltiin nollakoirakkona, niin tuomari vinkkais heti ja antoi korjata. Luoksetuloissa olisi saanut tulla lujempaa mun mielestä, hiotaan vielä. Tasamaanouto oli mielestäni niin hyvä kuin Jerikon kokoisella voi olla, voimalla lähti ja tarttui kapulaan, mutta eihän sen kanssa ihan köykäisesti juosta.. Hyppy oli Tavesin pressu joka on kyllä ihanan turvallinen. Jeriko koski mennen tullen, mutta ei mitään horjahduksia tai muutakaan säikäyttävää ja suora nouto tästä välittämättä, joten hyvin meni. Vinoeste oli tosi hyvä, oikein voimalla tarttui kapulaan. :)

Eteenmeno oli hassu, kun Jeriko ei edistänyt ja kiehunut niin pahasti kuin normaalisti. Tosin katsomosta kerrottiin, että takajalat pompott aika kyytiä, niin kun ne olis ollut menossa lujempaa kuin etujalat. :D Malttoi kuitenkin, mutta nyt olikin hassu, kun tuomari antoi edetä aika pitkään ja Jeriko alkoikin ennakoimaan maahanmenoa hidastamalla ja mä hätäpäissäni käskytin sitten maahan. No, otettiin sitten kokeen jälkeen vielä korjaus, kun olin vienyt lelun valmiiksi, niin Jeriko sai pitkästä aikaa suoran palkan etenemisestä.

Ukko oli nyt mukana autossa ja kuuli siis parkkipaikalle paukut hiljaisina eikä välittänyt mitään. Kokeen jälkeen otin Ukon kentälle treenaamaankin ja se oli ihan super-vireessä! Aivan hullu! Siis hyvällä tapaa. ;) Seuraaminen oli ihan sairaan makeeta, seisomassa maltto hienosti pysyä paikoillaan, nouto oli hieno ja luoksetulossa tuli hyvällä vauhdilla stoppas napakasti. Toimi hienosti takapalkalla. Tuli ihan sellainen olo, että mitäs jos kuitenkin.... Jätetään se ajatus muhimaan. ;)

Paimennusta on muistettu/ehditty myös treenata. Lauantaina aamupäivällä Ukolla jakoa ja häkitystä ja Jerikolla jakoa/singleä ja ajossa pillillä ohjausta. Tila on tällä hetkellä aika hyvä tällaiseen harjoitukseen. Sinänsä tulee etäisyyttäkin jo jonkin verran, mutta lisäksi lähde ja sen puusto tekee näköestettä, jolloin saa vähän niin kuin lyhyemmällä matkalla treenata sitä, miltä koirasta tuntuu kun se on oikeasti kaukana ohjaajasta yksin lampaiden kanssa. Ihan kivasti sujui molemmilla omat treeninsä. :)

Tänään kokeen jälkeen siirrettiin lampaita ja sitten otettiin samalla pieni treeni. Ukolle ensin kaaritreeniä. Pistin merkille, että se on alkanut pinkoa kaarella aivan järkyttävän lujaa. :D En tiedä onko sitten hyvä vai huono asia.. Ainakin se on päämäärätietoinen. ;)

Toisessa treenissä tehtiin pariin kertaan jako, jätettiin toinen porukka tekemään mitä tykkää ja toista kuljetettiin vetoa vastaan. Tää olikin todella hyvä harjoitus Ukolle juuri sen jumittamisen korjaamiseks, kun ei flänkkäis vetoa vasten. Nyt joutui sitä tekemään, itse peruuttelin ja sitten autoin tarvittaessa, mutta hyvin Ukko kyllä itsekin piti huolen ja tuli väliin kun joku alkoi pyrkimään toiseen porukkaan. Ukko on myös mielestäni viime aikoina saanut hyvin lisää itseluottamusta ja voimaa, ei anna periksi vaikka sitä vähän katseltaisiin vaan ihan oikeasti painaa lampaat stten liikkeelle. :)

Jerikolle tänään myös kaaritreeniä ja sitten pitkästä aikaa häkitystä. Kivasti meni. Laitoin Jerikon pitkästä aikaa häkkiinkin, ihan vaan omana harjoituksenaan. Kivastihan se meni, mutta menköön.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Tokoeläin ja jälkieläin

Tänään jatkui pihan raivaushommat (karsittiin pensaita oikein reippaalla kädellä) ja käytiin me mattipesullakin. Illemmalla kävin tallaamassa Jerikolle ensin jäljen tohon lähimetsään, taas kuitenkin uusi paikka. Jätettiin jälki vanhenemaan ja lähdettiin tokoa treenaamaan uuden tuttavuuden kanssa. Ensin piti mennä Valkeakoskella ammattikoulun taakse, mutta siellä olevalla aidatulla kentällä olikin joku porukka päättänyt alkaa pitämään koirapuistoa ja sopinut oikein isommalle porukalle treffit. Aika erikoista, kun kentällä on myös jalkapallomaalit, kukaan ei varmaan arvosta jos sieltä löytyy koirien paskakasoja tmv...

No, me vaihdettiin kuitenkin paikkaa kun ei sinne sekaan haluttu mennä. Ukolle tehtiin treeni ihan liikkuroituna. Viimeksi ollaan kunnolla tokoa tehty varmaan siellä Mäntän kokeessa! :D Ukko oli kuitenkin ihan mukana ja huipussa vireessä. Jaksoi pitkän seuraamiskaavion tosi hyvin ja kaikki käännökset yms. oli tosi hienoja! :)) Liikkeestä maahanmeno muuten aivan bueno, mutta liikkurin käskystä nousi jo ylös. Tässä muutama kerta otettiin niin, että liikkuri toisteli "käsky" ja palkkasin sitten vaan maahan. Luoksetulossa Ukko tuli ensin ihan röyhkeästi läpi pysäytyskäskyistä huolematta, oli niin kuin ei olisi mitään kuullutkaan. Otettiin uusi ja nyt oli hyvä, palkkasin pysäytyksestä. Seisominen ok, mutta ihan viime hetkellä palatessa alkoi kääntymään. Täytyy treenata. Nouto oli tosi hyvä muuten, ote elää. Kaukkareissa Ukko ennakoi ylösnousua, mutta sitten kun sain sen pysymään maassa, niin nousi edelleen terävästi ylös. :)

Virheitä tuli, mutta pääasia oli, että vire oli koko ajan hyvä ja Ukko aina lähtöperusasennoissa katsoi mua niin ihanalla ilmeellä. Oltiin kuplassa yhdessä, tekemässä hommia ja nautittiin yhdessä tekemisestä. Enempää ei voisi toivoa. :)

Tehtiin Ukolle vielä toinen treeni. Ruutua, joka ei mennyt ihan niin kuin strömsössä, kun lähetysmerkki oli yksi luoksetulon merkeistä ja sille mennessä Ukko selvästi bongasi nämä muutkin merkit ja lähetyksestä kaarsi sinne sivulle. Sitten kun lähdin hihkuen juoksemaan ruudulle päin, niin Ukko nopeasti ohitti mut ja sitten löytyi ruutu hienosti. Tämä siis siitä huolimatta, että virittely näytti toimivan ihan niin kuin silloin joskus tyyliin vuosi sitten, kun viimeksi on tehty.. :D Käytiin sitten yhdessä viemässä kosketusalusta ja tällä lähetyksellä toki menikin hienosti. Toisena asiana otettiin ekaa kertaa vähän ohjatun alkeita. Ehkä ei olisi pitänyt ottaa ohjatun noudon kapulaa vaan pelkka lelu suoraan, kun Ukko oli ihan ihmeissään tästä uudenlaisesta kapulasta ja tarjosi sitä merkkinä. :D Lähti siis oikeaan suuntaan (toisella puolella ei ollut mitään), mutta kiersi kapulan taakse seisomaan. Piti ihan erikseen näyttää ja kerto Ukolle, että "kyllä, tämä on noutokapula". :D Hassu.

Jeriko teki myös pienen treenin. Kun nyt ruutu nähtiin pitkästä aikaa, niin eikös se nyt pitänyt sinne lähettää. Virittelystä katsoi hienosti ruudun ja merkin, merkille tosi hienosti, mutta jotenkin hassusti kuitenkin lähti pöpelikköä kohti eikä ruutuun ekasta lähetyksestä. Toisella kerralla taas merkki hienosti ja sitten löytyi ruutukin ja tehtiin vielä toiseen suuntaan merkiltä lähtö. Olipa hauskaa hömpöttää. ;) Sitten "vakavoiduttiin" tekemään oikein töitä ja tehtiin liikkeestä istuminen, maahanmeno ja seisominen luoksetuloineen. Istuminen oli tosi napakka, maahanmenokin hyvä, mutta seisominen on valuva. Luoksetulot oli ihan ok vauhdilla, mutta haluaisin enemmän. Tasamaanouto oli hieno. :)

Sitten takaisin kotiin päin ja Jerikon jäljelle. Sen verran venyi tuon ylimääräisen koukkauksen vuoksi, kun ei päästykään ekalle kentälle treenaamaan, että jälki vanheni 2,5 tuntia. Maasto oli tosi vaihtelevaa, välillä heinikkoa ja välillä sammaleista kuusimetsää. Puita oli jonkun verran kaatuneena ja risukasoja, mutta ekat 900 metriä ihan kivaa ja kohtuullisen helppokulkuista maastoa. Ensimmäinen keppi oli melko pian heinikossa, 2. ja 4. kepin astuin hieman sammalen sisään. Kahden viimeisen kepin piti olla helpot, mutta vikat 400 metriä olikin sitten aivan kamalaa ryteikköä ja pusikkoa. Ensin vyötärön korkuista heinää hakkuuaukealla, jonka toisella puolella olevaan metsikköön havittelin. Lopulta jälkeä tallatessa liikkuminen kävi niin hankalaksi, että luovutin ja hakauduin puolessa välissä pois heinikosta vain päätyäkseni koivikkoon, joka oli täynnä risukasoja ja kaatuneita puita. 5. keppi tuli tänne, heti yhden risukasan jälkeen. Piti olla helppo, mutta toinen vaihtoehto olisi ollut laittaa se suoraan risukasaan,  joten.... Lopulta päästiin sinne metsän puolelle ja siellä jälki kulki ehkä 60 metriä ennen kuin lopetin 1,3 km kohdalla.

Jana oli ylipitkä eikä kovin selkeä, vähän Jeriko kaarsi lopussa oikealle, mutta nostipahan sitten jäljen oikein. ;) Jeriko teki aivan upeasti töitä, kepit nousi hienosti ja ensimmäistä lähti vieläpä iloisesti tuomaan mulle! Maahan tallattu kakkoskeppikin löytyi hienosti, nyt ei ollut mitään ongelmaa. Ehkä Jeriko oppi jotain viime viikonloppuna..? :) Kolmannesta kepistä Jeriko tais alkaa saamaan jo tuulen mukana hajua muutama kymmen metriä aikaisemmin, kun nosti nenänsä korkealle haistelmaan, mutta jatkoi sitten maavainuisesti ja löysi hienosti senkin. Myös neljäs maahan astuttu keppi hankalien käännösten (väistelin kaatuneita puita) jälkeen, nousi hienosti. Jeriko jaksoi loppujäljen vaikean maaston paljon paremmin kuin minä ja täytyy sanoa, että Jeriko ei taitais paljoa välittää vaikka katkaisisin jalkani siellä perässä.. Kaaduin parikin kertaa, toisella kertaa toinen jalka uppos syvään kuoppaan ja kaaduin ihan naamalleni, mutta Jerikolla ei korvakaan heilahtanut vaikka liinaankin tuli nykäys ja multa pääsi pieni "oh!".. :D Viides keppi risukon jälkeen nousi sekin hienosti ja niin myös kuudes keppi. Aivan upeeta! Kyllä nyt luulis, että kun vaan koepaikka saadaan, että pakkohan sen onnistumisen on tulla sielläkin joskus.

Ja ai niin, pihalla kun oltiin touhuttu päivällä jo jonkin aikaa, niin otin taas Jerikolle hyppyä ja se hyppäs hienosti ja itsevarmasti mennen tullen. Siinä vaiheessa vasta tajusin, että rima oli 1,05 metrissä, jäänyt Ukon hyppelyn jäljiltä. Kyllä nyt sujuu hypyt niin hienosti, että voiko olla tosikaan?

On mulla vaan hienot pojat treenikavereina, en voi muuta sanoa. :)

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Hengailua ja paimennusta

Tää viikko ollaan pidetty koirilla pääasiassa lomaa. Jerikolle halusinkin pitää taukoa raskaan leirin jälkeen ja Ukolle se loma nyt sitten vaan tuli. :D Tiistaina käytiin pitkästä aikaa lenkillä Marjukan kanssa. Oli kyllä todella mukava nähdä, vaihtaa kuulumisia ja höpistä niitä näitä! :)

Keskiviikkona kuitenkin ex tempore päätin ottaa pk-hypyn Jerikolle. Pojat oli juossut pihassa lämmittelyiksi jo jonkin aikaa ja sittä sitten vaan suoraan metrin hypylle ja Jeriko todella yllätti mut! Eka hyppy oli aivan huikean hyvä, tarttui kapulaan voimakkaasti ja tuli voimalla takaisin. Pyysin Matin kuvaamaan ja tämä kuvattukin hyppy tosi hyvä, mutta ehkä se ensimmäinen oli kuitenkin jopa parempi.. En tiedä mistä johtuu, että yhtäkkiä noin hyvin sujui, harjoitellut salaa..? No, ainakin voin sanoa, että kyllä se kotona osaa! ;)


Päätin sitten huvikseni ottaa Ukonkin hyppäämään, kun se on vaan niin hyvä siinä ja sitä on ilo katsella. Pitihän sekin sitten kuvata. ;) Ensin 1 m ja sitten 1,05 m. Voi kun hyppääminen olisi Jerikollekin noin helppoa ja vaivatonta.

 
Torstain päivystin illalla ja perjantain kitkin marjapensaiden ympärystää = ei treenattu. Jännä kuinka täällä on asiat muuttuneet vuodessa. Omenapuut, päärynäpuu ja luumupuu vaikuttaisi tuottavan huomattavasti viime vuotta runsaammin hedelmää. Osa punaviinimarjapensaista joissa ei ollut viime vuonna marjoja, on nyt marjassa, mutta sitten taas yhdessä pensaassa ei mitään. Ja niitä marjapensaiden ympäryksiä siivosin jo viime vuonna, mutta en kitkenyt niin perusteellisesti juurineen, niin nyt taas sama homma uusiksi. Rastasverkkoa laitettiin ja Jeriko oli oikein avulias. Tai no... varasti juuttinarurullan aina kun selän käänsi, mutta sitten palautti sen oikein tärkeänä... ;)



Tein myös löydön meidän pihasta: juhannusruusu! Voi kuinka ne pari yksinäistä ruusua näyttikään kivoilta ja olin tyytyväinen löytöön. Mikä tahansa mikä ei ole nokkosta, koiranputkea, taikinamarja tai joku myrkyllinen pensas, on tervetullutta vaihtelua! :D


Tänään meille tuli sitten Briskness-porukkaa paimennusta treenaamaan. Yhteensä seitsemän koiraa mukana, joista kaksi Jerikon siskon poikaa ja sitten muita sukulaisia tai vähemmän sukulaisia. Mustikin oli Hannan mukana vaikkei Briskness-koira olekaan ja tein sille myös treenin. Hieman on alkanut Mustilla kyllä tulla kovapäisyyttä ja röyhkeyttä, kun on liina maassa ja yrittää vähän kyseenalaistaa, että pitääkö nyt kuitenkaan mennä maahan tai muuten totella. Täytyy nyt sitten ottaa vähän erilaista tatsia treeneihin. ;) Tosi kivasti meni päivä. Tilattiin pizzat meille kotiin ja vaihtolampaat riitti hyvin tälle porukalle. Kaiken kaikkiaan onnistunut päivä siis. Kuro, Sture ja Musti ehti jo lähteä ennen yhteiskuvaa ja Elvi oli autossa, mutta tässä muut treenaajat. :)


Käytiin vielä uittamassa koiria treenin jälkeen ja intouduimpa sitten itsekin kastamaan talviturkin, kun Rutajärvessä oli niin lämmintä vettä! Uitiin Jerikon ja Ukon kanssa rauhassa muutama pieni lenkki eikä ollut mikään kiire vedestä pois vaikka kieltämättä aaltoili melkoisen paljon..