Huh, nyt on emännästä mehut ihan pois! Tuntuu että ollaan istuttu Jerikon kanssa autossa viime aikoina paljon enemmän kuin mitä jaksaisi, kilometrejä on tullut mittariin ja bensaa palanut. Onneksi tämän pitäisi tästä jo taas rauhoittua, tai pitääkin rauhoittua, joulun aikaan voisi pitää oikein kunnolla lomaa, Jerikokin varmaan tykkäisi. :)
Viikonloppuna oltiin mun vanhan ystävän luona Helsingissä ja yötä siellä. Käytiin Helsingin keskustassa, rautatieasemalla ja metrossa ihan vaan muuten vaan. Jeriko käyttäytyi hyvin, eikä metro tai kummalliset hissit joilla metrotunneliin mentiin hämänneet Jerikoa ollenkaan. On se vaan niin perusrohkea. :) Muutenkin käyttäytyi hyvin vieraissa, ainut että ei antanut mun enää aamuyöstä nukkua kun änki patjalle mun viereen tai mun päälle ja tökki kylmällä nenällä jos en rapsuttanut. :D
Aamulla mentiin sitten Anitaa ja pentuja moikkaamaan. En ollut ihan varma mitä odottaa Jerikon käytökseltä, ei olla varsinaisesti noin paljon pienempiä pentuja ennen nähtykään. Jeriko oli kyllä aivan mahtava, alkoi leikkimään pentujen kanssa, pyöri selällään eikä välittänyt vaikka pennut vähän olisi päällekin kiivennyt. Rohkeimpien pentujen kanssa Jeriko oli jopa vähän hippasilla. :D Aivan upeaa käytöstä joka tapauksessa, kyllä sai olla ylpeä. <3
Mitäs maanantaina? Olen jo niin sekaisin etten muista. Voiko olla niin että oltiin vaan kotona?? Oltiin ainakin lenkillä Tuijan ja Ronjan kanssa illalla, kivaa oli. :)
Tiistaina lähdettiin sitten taas kahdeksalta aamulla ajelemaan kohti Someroa. Edistytty on, paimennus sujui paremmin kuin viime kerralla vaikka oli tosiaan vasta toinen kerta ja edellisestäkin on jo aikaa. Jeriko kuitenkin käyttäytyi paljon rauhallisemmin, ja juoksi enemmän pää ja häntä matalana. Yritin maahan-käskyllä ottaa tilanteeseen enemmän hallintaa, onnistui jotenkin. Silti olin itse koko ajan liian hidas, nyt en niinkään estämään kepillä koska Jerikokin käyttäytyi rauhallisemmin, mutta kävelin liian hitaasti ja meni vähän sellaiseksi paikallaan pyörimiseksi. Yritettiin saada Jerikoa vaihtamaan kiertosuuntaakin kun pyöri kokoajan myötäpäivään, mutta Jeriko ei ollenkaan ymmärtänyt sen kepin päälle ja päätti käydä siihen kiinni kun yritti enemmän antaa painetta. Eikä Jeriko vaan luovuttanut, kova pää. Annettiin sen sitten vielä juosta haluamaansa suuntaan ettei ota nokkiinsa. Jälkikäteen tajusin että olisi voinut käyttää "pois"-käskyä minkä Jeriko kyllä osaa, niin olisi varmaan paremmin ymmärtänyt kepin tarkoituksen, että siitä mennään poispäin, ei oteta suuhun. :D Ensi kerralla sitten. Ehkä, jos muistan taas mitään.
Meni kuitenkin ihan kivasti, Jeriko ajoi lampaat pari kertaa sellaisen kujankin läpi ja muuta kivaa. :)
Tiistai-iltana oli sitten myös agilitytreenit, huh huh. Mulla oli vielä kurkku kipeytynyt yöllä, ja viikonlopun aikana oikea polvikin alkoi kremppaamaan eikä tykännyt yhtään ajamisesta, tosi hyvässä kunnossa siis tällaiseen menoon. Treenit meni kuitenkin mukavasti, Jeriko teki hyvällä innolla, ei oikein muuta sanottavaa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti