Jäljestystä ja hyppytekniikkaa

Treenailut on edelleen jatkunut melko aktiivisina. Troijan kanssa on tehty pieniä tottistreenejä, mutta erityisesti aloitettu hyppytekniikkatreeni. Aloitettiin perussarjan tekeminen, ensin varovaisesti laitoin väliksi vain viisi jalkaa, mikä meni kyllä hienosti sekin, mutta myös kuuden jalan väleillä sujui hienosti pikku tytöltä.

Pari perussarja treeniä tehtyämme päätin sitten myös kokeilla setpoint-treeniä. Aluksi aloitin 45cm korkeudella ja siitä kolme 5cm korotusta 60cm saakka, mutta siitä treenistä en saanut videota. Toiselle kerralla lähtö 5cm korkeammalta ja vaikka näyttikin aika kivalta, niin hidastuskuva on armoton ja huomasi, että Troija ei ihan optimaalisesti käytä takajalkojaan ponnistuksessa. Ensisijaisesti tuli vaikutelma, että pumpperi oli liian lähellä okseria (5 jalkaa) ja Troija olisi halunnut lähteä ponnistamaan kauempaa jolloin pumpperi jäi ikään kuin jalkoihin ja ehkä sen vuoksi takajalkojen käyttö jäi vähäisemmäksi... Täytyy siis ainakin ottaa tuohon tilaa Troijalle lisää ja malttaa pitää korkeudet vielä matalampina jotta saa sitä optimaalista ponnistamista vahvistettua.

Jälkitreenejä on myös jatkettu. Tänään tehtiin ensimmäistä kertaa Troijalle vieraan tallaama jälki ja samalla aloitettiin ihan varsinainen janatreeni janalla näyttäytymisellä. Ilona siis tallasi Troijan jäljen ja näyttäytyi janalla noin 20 metrin päässä. Hienosti janalla eteneminen meni, ehkä suoraan ei pysähtynyt jäljen päällä vaan ylitti ehkä metrillä, ja otti sitten kyllä oikean suunnan. Vieraan ihmisen tallaaman jäljen jäljestämiseen Troija suhtautui suurella vakavuudella. :D Jäljen lopussa kävi taas niin, että jälki päättyi ihan 1 metrin päähän lenkkipolusta, jota pitkin kaksi ulkoilijaa tuli juuri kun oltiin tulossa jäljen loppuun. Troija on kyllä häiriöherkkä näissä ja pasmat meni hetkeksi ihan sekaisin, että mitä oltiin tekemässä, kun katseli vaan ihmisten perään. Lopulta kyllä päästiin sille viimeisellekin kepille.

Jerikolle on nyt tosiaan tehty jo muutamia jälkiä pellolle, mutta toistaiseksi on aina ollut jäinen ja kova pelto talloessa ja useimmiten ajaessakin. Haastavia olosuhteita siis tehty. Tänään oli sitten ensimmäistä kertaa riittävän lämmintä, että pelto oli ihan sula ja olipa kyllä mukavaa tallo jälki vähän järkevimmissä olosuhteissa. Sen kunniaksi tein kunnon siksakkia Jerikolle ja Jeriko kyllä jäljestikin hienosti! Voi että kun kesällä jossain vaiheessa korona-tilanne jo sallisi IFH-kokeiden järjestämisen ja voi kun sitten paikkojakin saataisiin!

Myös Ukko pääsi tänään ajamaan jäljen pellolla pitkästä aikaa ihan vaan mielen virkistykseksi ja olihan se mielissään. :) Ei Ukko oli ihan Jerikon veroinen jäljestäjä, sen jäljestys on rauhattomampaa ja epätarkempaa, mutta esineilmaisun sen muisti aivan erinomaisesti pitkästä tauosta huolimatta ja mätkähti maahan esineillä hetkeäkään epäröimättä. Hyvin tyytyväistä porukkaa oli kotona treenien ja lenkin jälkeen. :)

Talkoiden täyteinen viikonloppu

Huh, onpa ollut taas viikonloppu. Omia koiria en ole ehtinyt juurikaan treenata, mutta sen verran Jerikoa kuitenkin, että tehtiin perjantaina nopeasti tasamaanoutoa pari toistoa ja sitten hyppynoutoa. Tasamaanouto tehtiin erityispitkällä etäisyydellä ja tuli hyvin voimaa ja vauhtia suoritukseen. :) Hyppynoudossa tehtiin 90cm-1m-1m-90cm. Ehkä tuossakin oli yksi toisto jo liikaa, mutta halusin kokeilla muuttuisiko metrin hyppy toisella toistolla. 90 cm meni puhtaasti, metrissä koski esteeseen mennen tullen molemmilla toistoilla, mutta pääasia oli mielentila! Jeriko ei arkaillut yhtään ja karkasi (!) metrin hypylle. :D

Eilen oltiin talkoissa Nietosvaaran tilalla paimennuksen tuplahakukisoissa. Olipa mielenkiintoista! :) Meidän homma oli pitää tuplahaussa ensimmäistä porukkaa tietyllä alueella samalla, kun suorittava koira oli hakemassa toista lammasporukkaa. Jeriko teki mielestäni hyvää työtä, se on niin luotettava. :) Lisäksi sillä tuntui uskottavuus riittävän helposti texel-mammojen kanssa ja pystyi hyvin etäältäkin kertomaan, että parempi pysyä siellä.

Puolivälitauon jälkeen otin Ukon hommiin ja sekin kyllä hoiti hommaansa hyvin, vaikka yhdessä kohtaa pelkäsin, että se nolaa mut totaalisesti. :D Lammasporukka oli lähdössä juoksemaan pois alueelta ja laitoin Ukon flänkkäämään. Se lähti todella vauhdilla ja päättäväisesti flänkille, vähän silleen "korvat kiinni" -tyylillä eikä sitten mennytkään maahan kun käskin. Juoksin perään ja yritin häiritsemättä suorittavaa koiraa sihistä "lie downia" uskottavasti Ukolle samalla peläten, että se on päättänyt nyt juosta vaan tasapainoon ja tuoda lampaat mulle sanoin mitä sanoin. :D No, niinhän se juoksi tasapainoon, mutta siis vedon vastaiseen tasapainoon ja pysäytti vaan lampaat päättäväisesti. Huh! :D

Tänään oli Tavesin jälkikoe, jossa olin koetoimitsijana. Vähän ressiä näistä järjestelyistä on ollut, mutta itse koepäivänä kaikki meni kyllä aikas lailla putkeen ja Jani Heinilä on niin mukava tuomari, ettei tarvitse itsekään stressata. :) Nyt on yksi vastuutehtävä jätetty taakse, niin vähän helpottaa taas mun kiireitä ja paineita.

Loppukevennykseksi lampaiden riemua, kun ne pääsi parin viikon sisälläolon jälkeen ulos. ;)

Paimennuksen EM-kisat

Perjantaina lähdin ajelemaan Juvalle aamupäivällä. Matka taittui yllättävän hyvin vaikka yksin ajelinkin ja olin aivan yllättynyt miten hyvin pääsi isoja teitä pitkin Lahden kautta ajellessa oikeastaan perille saakka. Maisemat oli myös upeita, on tää Suomi vaan kaunis maa. :)

Ajoin suoraan kisapaikalle, jonne olikin selkeitä opasteita ja paikan päällä parkkeerauksen ohjaus. Muutenkin kisajärjestelyt oli aivan huipun hienot ja paikalla mm. paikalla olleita "ulkopuolisia" katsojia huomioitiin järjestäjien puolesta selostamalla heille kilpailut kulkua ja sääntöjä. Katsomo oli pellolla pienessä rinteessä, joka luonnostaa loi hyvät näkyvyysolosuhteet kaikille.

Hienoja suorituksia sai kyllä seurata koko viikonlopun ajan. Erityisesti finaalipäivän tuplahaun ja sortteeraamisen seuraaminen oli todella jännittävää ja mielenkiintoista. Neljä parasta tekivät kyllä muhun erityisen suuren vaikutuksen. Loppuun asti hioitunut yhteistyö ja sekä ohjaajat että koirat käsitteli lampaita todella taitavasti. Koirat tiesi selvästi koko ajan mitä oltiin tekemässä ja hoiti oman puolensa todella hienosti. Upeeta. :)

Kisakatsomossa oltiin välissä virkeinä ja välillä pojat veti sikeitä. ;) Ukko myös etsi ja löysi myös kisapaikalta itselleen ainakin yhden uuden ystävän, joka olikin oikein kivan oloinen nuori mies sekin. :)

Ukko sai myös uuden täysin turhan pannan. Ihan vaan koska paimennuskuva. :P

Yövyttiin Kaislan ja Erikin luona ensin mökillä kisapaikan tuntumassa todella kauniissa järvimaisemissa ja sitten heidän kotonaan, jolloin myös päästiin rantasaunaan. Oli muuten varmaan eka kerta kun pääsin Saimaan rannalle. Taas sai kyllä olla tyytyväinen omiin koiriinsa, kun kolmesta eri taloudesta oli paikalla yhteensä seitsemän eri ikäistä urosta ja kolme eri ikäistä narttua, eikä  mitään ongelmia. Jeriko leikki kyttäily ja kaahausleikkejä Wollen ja Ilpon kanssa, ja Ukko oli muuten vaan kaikille mielin kielin. Nukuttin myös samassa tilassa eikä koiria tarvinnut toisistaan mitenkään eristää. On noi bortsut aikas helppoa noin niin kuin keskimäärinkin, mutta erityisen ylpeä olen toki omistani. ;)

Ukon kanssa tehtiin Kaislalla sunnuntai-aamuna pieni treeni. Treeniaitaus oli oikein hyvä, kun siinä oli mäkeä ja katvetta ja pystyin lähettämään Ukon kaarelle/flänkille niin ettei se nähnyt lähtiessään lampaita, ja kyllä vaan tuli laajoja kaaria näin! On se jännä kuinka paljon se maasto vaikuttaa tuohon Ukon jumittamiseen. Kotona laitumella, missä on kaikenlaista estetettä Ukko tekee todella laajoja kaaria hyvinkin pitkälle ilman ongelmia, mutta kisaradoilla kaaret on suppeita ja varsinkin lopustaan tiiviitä. Kaislalla pari kertaa Ukko jätti kuuntelematta lie downin ja sitten menin vaan torumaan ja otin Ukon tyynesti kokonaan pois lampailta hetkeksi. Tämän jälkeen Ukko todella kuunteli paremmin. En tiedä onko vain yllätysmomenttia, mutta tuo toimi myös Somerolla kun Marika tätä neuvoi kokeilemaan joku aika sitten ja näytti toimivan nytkin. Täytyy vaan katkaista se jumitus ja koska paimentaminen on se mitä Ukko todella haluaa tehdä, niin sen pois ottaminen siltä on myös hyvin selkeä viesti sille, ettei noin kannata tehdä toiste.

Tänään kerittiin lampaita ja saatiin kaikki uuhet ja karitsat kerittyä. Mulla oli täällä aiemminkin meillä käynyt keritsijä keritsemässä ja samalla opettamassa mua. Jotenkin tuntui, että multa ei onnistunut nyt homma yhtään niin hyvin kuin keväällä, kai noi viime vuoden karitsat on nyt kerännyt kesän aikana niin paljon massaa, kun tuntui ettei mulla mitenkään riittänyt papu jaloissa, että olisin saanut pidettyä ne paikoillaan. Keritsijä sitten keritsi valtaosan, mutta viimeisenä itse otin naapurin tammikuussa syntyneistä karitsoista yhden ja sen keritseminen meni taas tosi hyvin, kun se oli sopivan kokoinen! :D

Käytiin myös tottistreeneissä. Ukon kanssa tehtiin noudot ja luoksetulo ja ne meni hienosti. Sitten tehtiin vähän samaa kuin Jerikolle Kantoluodon tottisseminaarissa, eli seuraamisen paikan vahvistamista ja vasemman jalan seuraamista. Tajusin, että olen opettanut Ukolle perusasennon aivan liian eteen. Hyvä tässä vaiheessa huomata. :D No, korjaussarjaa tähän siis.

Jerikon kanssa tehtiin pientä pätkää seuraamista, henkilöryhmä ja ensin tasamaanouto, hyppy 80 cm ja sitten 90 cm ja sitten vinoeste. Kun saatiin pressueste paikalle tehtiin metrin hyppy ja Jeriko hyppäsi menosuunnan niin puhtaasti ja hyvin, että ihan huuli pyöreenä katsoin! En muista koska Jeriko olisi tottiskentällä hypännyt hypyn noin hyvin! Paluussa kyllä sitten mun "kannustaminen" taisi aiheuttaa Jerikolle hätäilyä ja kaatoi hypyn, mutta siitä ei näyttänyt tulevan suurempaa henkistä haaveria. 90 cm meni tämän jälkeen puhtaasti ja pienen tauon jälkeen metri taas menosuuntaan puhtaasti ja paluu aivan kevyellä ponnistuksella. Olin todella tyytyväinen! Ei ole aikoihin mennyt noin hyvin. :)) Tällä fiiliksellä on nyt kyllä hyvä sitten lähteä ensi viikonloppuna PK-piirinmestiksiin. :)

1. vuorokausi sijaiskotina

Vähän reilu vuorokausi jo mennyt meillä hoitokoiran kanssa ja hyvin sujuu. Se on solahtanut kuin kala veteen ja vaikuttaa kyllä todella mukavalta tapaukselta. Se on todella ystävällinen myös kissoja kohtaan. En kyllä oikein ota selvää, että onko se tottunut niihin jo aiemmin, vai johtuuko vain siitä että se on niin kertakaikkisen kiltti kaikille. Sen suhtautuminn koiriin ja kissoihin on kuitenkin hieman erilainen: koirat on enemmän vanha tuttu juttu ja kissat aiheuttaa ehkä vähän enemmän innostusta. Koira on kuitenkin todella kiltti ja varovainenkin, eikä yhtään liian riehakas. Sen ystävällisyys on niin ilmiselvää, että jopa meidän Pikkels joka usein pelkää vähän vieraita koiria, on ollut täysin rento hoitokoiran seurassa. Pikkels on vapaaehtoisesti itse tullut mun syliin sohvalle toistuvasti, kun hoitokoira on vieressä eikä yhtään arastele. Tähän Neiti-X (kutsutaan nyt vaikka niin) on vastannut nuolemalla Pikkelsin päätä ja niskaa. :) Mahdottoman hellyyttävää. :))

Olin ajatellut toki, että vieras koira nukkuisi eristettynä, meillä sitten eteiseen portin taakse, mutta koska ei tarvinnut pelätä, että kissojen tai omien koirien kanssa aiheutuisi mitään ongelmia, niin päätin antaa sen nukkua missä haluaa. Rauhallisesti se nukkuikin, asettui sängyn jalkopäädyn eteen lattialle.

Aamulla Ukko ja Neiti-X innostui leikkimään ja tunnelma oli niin kuin koira olisi ollut täällä jo pidempään. Kynnet koiralla on aivan tolkuttoman pitkät ja tänään leikkasin niitä ensimmäisen kerran. Kun otin namin esiin, oli koira intoa täynnä ja kaikki huomio namissa. Rauhallisella "odota"-käskyllä (en toki tiedä osaako käskyn vai tulkitsiko vain mun eleitä) rauhoittui odottamaan eikä huomannut koko kynsien leikkuuta ja leikkasin yhden tassun kerralla ja siitä nami palkaksi. Helpompaa kuin Ukon kynsien leikkuu. :D

Minkäänlaista resurssivartioimista ei myöskään ole tullut esiin ruokintojenkaan yhteydessä. Istumista ja malttamista on harjoiteltu ruokakipolla ja ovella ja hyvin luonnistuu. :) Käytiin aamupäivällä vähän pidemmällä lenkillä ja yksi ongelma tällä koiralla on kyllä hihnassa kiskominen. Se ei myöskään ulkona ota oikein kontaktia ihmiseen, mutta kyllä se pitkän lenkin aikana alkoi hioutua sekin puoli ja samalla saatiin treenattua luoksetuloa. Kävi myös ilmi, että Neiti-X on melko intohimoinen lätäkössä läträäjä vähän niin kuin omat koirat. Löytää lätäköitä joka paikasta ja mielellään loiskuttelee vettä tassuillaan.

Meille tuli päivällä vähän yllättäenkin kylään mun äiti ja siskot. Ensin toinen sisko poikakaverinsa kanssa, jolle Jeriko vähän haukahti ja Neiti-X mukana. Sitten kun tuli seuraavat tulokkaat eikä Jeriko haukkunut, niin ei tulokaskaan. Kaikki vieraat otettiin myös häntää heiluttaen ja luottavaisesti vastaan. :) Huomenna tulee mahdolliset uudet omistajat katsomaan, mutta katsotaan sitten koska hän lopullisesti siirtyy uuteen kotiin, vielä varmaan vähän harjoitellaan hihnakävelyä yms. meillä. :)

Tänään treenattiin omien koirien kanssa paimennusta. Jerikon kanssa otettiin yksittäinen häkitys ja sitten jakoa sortteeraamalla eli siis tiettyjen lampaiden jakamista erilleen. Ensin otin porukan valkoiset lampaat erilleen, sitten mustat. Sain harjoiteltua Jerikon kanssa eri äänenpainolla annettuja suuntakäskyjä niin, että normi äänellä Jeriko lähti vauhdikkaalle kaarella ja matalasti kuiskatulla käskyllä hitaammin/varovaisemmin kaaarelle jolloin lampaat ei sen liikkeestä lähteneet liikkeelle. Jaot sinänsä onnistui hienosti, mutta Jeriko ei ihan rehellisesti jäänyt pitämään lampaita, tämä on ollut ongelmana aiemminkin.

Ukon kanssa tehtiin myös jakoa ja Ukko taas pitää lampaita todella hienosti itse, tasapainottelee nätisti ja tuntuu kyllä tykkäävän siitä. Päästettiin vielä jaetusta kolmesta yksi takaisin isompaan porukkaan ja sitten Ukko sai jäädä pitämään vielä kahta. Hienosti meni! :)

Lopuksi Jeriko vielä teki kolme hyppyä pk-hypyllä. Ensin 95 cm jolloin Jeriko ilmeisesti ihan rytmissä sekoilun vuoksi ohitti mennessä, mutta hyppäsi puhtaasti takaisin tullessa. Toisella kertaa meni puhtaasti mennen tullen. Sitten vielä metrinen puhtaasti molempiin suuntiin eikä enempää otettu. :)

Paimennusta ja tottispohdintaa

Perjantaina käytiin Peten luona paimennusta treenaamassa Ukon ja Mustin kanssa. Ukon kanssa edelleen taistellaan tuon silmän käytön kanssa ja pienen pätkän mun ja Ukon treeniä nähtyään Petekin totesi, että se on flänkeilläkin koko ajan kiinni lampaissa, flänkit on sen vuoksi suppeampia ja lampaat lähti aluksi tosi liukkaasti alta pois, koska Ukko "häiritsee" niitä kaarillaankin. En vaan ole saanut sitä vielä tähän päivään mennessä kunnolla irrottamaan vaikka pääperiaatteessaan tiedän miten pitäisi toimia. Pete sitten mun pyynnöstä otti Ukon ohjattavakseen ja on se Ukko kyllä aikamoinen luupää, Petekin sai tehdä töitä sen kanssa, mutta tuli sieltä jo edistymistäkin. Jännä havainto oli, että Ukossa on paljon samaa kuin Peten Spotissa, mutta toki Pete on päässyt noihin asioihin puuttumaan oman koiransa kanssa huomattavasti aikaisemmin kuin mitä nyt Ukon kanssa yritetään. Ukolle siis jatkossakin taas lampaista irrottamistreeniä tiedossa, toivotaan että tuottaa tulosta ja saatais vielä kaivettua se pidemmän etäisyyden päässä ohjattavuus tuosta koirasta.

Mustin kanssa tehtiin aika perustreeniä, flänkkejä ja peruskuljetusta, mutta nyt erityisesti kiinnitettiin huomiota vauhtiin flänkeillä ja otettiin vauhtia pois jos lähti kaahaamaan. Peruskuljetuksessa ajosta ja erityisesti nostohetkestä myös vähän vauhtia vielä rauhallisemmaksi ja hyvältä kyllä näytti. Jatketaan tästä eteenpäin ja tarvittaessa muistutellaan tuosta vauhdista. Hyvin Musti kyllä kuuntelee. :)

(c) Päivi Sumulehto

Jerikon kanssa ollaan pk-hypyssä taas eteenpäin ja takaisin kohti sitä tasoa joka oli saavutettu ennen viimeisimpiä jumeja. Olen nyt ottanut itseäni kunnolla niskasta kiinni eikä tehdä mitään älyttömiä määriä toistoja. Tänään tehtiin ensin kaksi toisto 95 cm, sitten Ukko teki välissä ja tämän jälkeen Jerikolle kolme kertaa 1m (ekalla toistolla rima tippui joten paluuhyppy oli ihan matala, toisella kiersi paluun ja kolmas onnistunut mennen tullen). Tästäkin toistoja haluan ehdottomasti alemmaksi, eli jatkossa (jos ei jotain erityisiä ongelmia ilmene) otetaan heti 1m ja jos onnistuu heti ekalla hyvin niin sitten jätetään siihen toistoon. Muutamaa toistoa enempää ei tehdä kerralla eikä hyppyä treenata mitenkään päivittäin. Jotenkin lähtenyt itsellä lapasesta aiemmin toi treenaaminen ja nyt on ehkä todella syytä ottaa mallia huipuista ja tehdä vain harvoin sitä metriä.

Muutenkin olen pohtinut meidän tottiksen treenaamista. Nyt kun on SM-kisoja varten alkanut treenaamaan, niin on treeni aika paljon muuttunut ja ryhdistäytynyt. Vaikka kyllähän sitä aina pitäisi treenata yhtä tarkasti, riippumatta siitä mitä varten treenaa! :D Tosi paljon on kyllä ollut parantamisen varaa omassa viime aikojenkin treenissä, meidän alkuaikojen treeneistä nyt puhumattakaan. Onneksi Jeriko on anteeksiantavainen ja muovautuvainen eli ehkä vielä saadaan tottis hiottua SM-tasolle ja päästään näyttämään mitä Jeriko oikeasti osaa jos vaan on viety kunnolla määrätietoisesti treenejä eteenpäin.

Treenileiri ja muuta treenailua

Nyt on jäänyt niin paljon treenejä kirjoittamatta ylös, joten yritän vaan purkaa treenien pääpointteja tähän. Viime viikolla taisi olla paritkin paimennustreenit, joista toiset Päivin luona Siuntiossa. Mustin kanssa tosi hyvä pointti tuli Päiviltä, että pitää muistaa pitää "oma puoli" ja jarruttaa/pysäyttää lampaat meidän väliin, jotta Musti saa oikeasti nostaa niitä. Jälkikäteen myös NextStep-ryhmässä Anjalta hyvä muistutus, että pitäisi muistaa vaihdella treeniä, etten aina jumitu treenaamaan samaa asiaa koko treenin ajaksi. Näin käy tosi usein ja pitäisi tehdä aina vaan muutama toisto samaa asiaa ja vaihtaa sitten treenin aihetta, jotta koiralla pysyy mielenkiinto ja se todella työstää lampaita.

Ukon kanssa hoksasin, että kun hakukaarta tekee lyhyinä flänkkeinä, pysyy korvat paremmin auki, jolloin pystyy kuuntelemaan myös hakukaaren päässä. Jos Ukon päästää "liian pitkälle", on se jo omassa tilassaan eikä kuuntele. Sunnuntaina käytiin Woollandiassa treenaamassa ja saatiin myös Marikalta hyvää apua Ukon treenaamiseen. Tehtiin osittain hakukaarta pätkissä, mutta sitten välillä myös kokonaisuudessaan, mutta kävelin lähemmäksi, jotta Ukko kuuntelisi kaaren päässä paremmin. Jos se silti ei kuunnellut ja lähti ajamaan vaikka on käsketty maahan, otettiin Ukko kokonaan pois lampailta ja tämän myötä seuraavilla kerroilla Ukko kuuntelikin paremmin.

Jerikon kanssa tehtiin Somerolla pitkiä hakuja ekalla kierroksella. Sellaista 3-luokan tasoista hakukaarta, niin pitkä kun siihen pellolle nyt sai. Tosin ei ollut sama pelto kuin viimeksi kisoissa, jossa on ne treeniaitaukset hämäämässä.. Nyt ei ollut mitään ongelmaa sinänsä, mutta oikean puolen hakukaari on kyllä aivan poskettoman laaja.. Jeriko juoksee ihan aidan vieriä, katselee kyllä missä lampaat on ja kun Marika yhdellä toistolla testimielessä päästi lampaat valumaan, niin löysi ne kyllä eikä vaan mennyt siihen missä Marika (ja Satu) oli, mutta jos olis vauhdikkaat lampaat, niin tuollaisella överikaarella äkkiä ehtis jo menettää lampaat, kun menis niin kaukana.. Aika yllättävä ongelma näyttelylinjaiselle koiralle sanoisin... :D Vasemman puolen hakukaari on Jerikolla selvästi parempi, sellainen maltillisen kokoinen ja riittävän laaja kuitenkin ettei häiritse lampaita liian aikaisin. :)

Lisäys: Unohdin tähän mainita, että toisessa treenissä annettiin Jerikon tehdä itsenäisemmin. Otin sen poispäinajoon, annoin suunnan enkä sitten käskyttänyt enää mitään. Hienosti Jeriko kyllä piti suuntaa ja välillä esimerkiksi aitaa päin tullessa, kun lampaat lähti kääntymään, tasapainotti niitä suoraa linjaa kohden. Siinä ihan vahingossa tuli tehtyä tällä tyylillä triangeli-ajo ja hyvin meni. :)

Jerikon kanssa ollaan nyt keskitytty tottiksissa hiomaan yksityiskohtia. Maanantaina tehtiin liikkeiden välejä, siirtyminen paikallaoloon ja palkkasin siinä. Paikallaolon jälkeen siirtyminen odottamaan parin "eteenmenoa" (eli muut treeniä) ja siinä palkkailin perusasennossa Jerikoa kontaktista ja hienosta kyllä pitikin tosi pitkään. :) Jäävät tehtiin ja suoraan palkka, kun otti oikean asennon. Istuminenkin onnistui hienosti. Kapulatelineeltä esteille siirtyminen oli kaikkein vaikein. Siinä on varmasti vähän painettakin mukana ja kontakti tippuili. Hypylle siirtyminen otettiin kahteen kertaan. Esteitä ei varsinaisesti kuitenkaan tehty. Lopuksi vielä seuraaminen ikään kuin olisi esteiltä tultu eteenmenoon, mutta Jeriko ei kyllä mennyt hämyyn, koska mitään edistämistä ei tässä tullut. ;)

Ukolle kävi treeneissä taas ikävä sattumus ja treeni jäi lyhyeen. Tultiin kentälle ampumista varten, seurautin Ukon kentälle ja pysähdyin puolen välin tuntumaan perusasentoon tarkoituksena palkata ja jatkaa sitten seurauttamista kun alkais paukkuja tulemaan. Ei ehtinyt (onneksi) yhtään paukkua tulla, kun takaa iso uros kaatoi liinassa ohjaajansa ja puraisi Ukkoa alaselkään/pyllyyn. Täysin varoittamatta siis tapahtui eikä mitään ehtinyt tajuta ennen kuin se jo puri Ukkoa, Ukko vinkaisi ja mä huudahdin ja hypättiin molemmat eteenpäin. Yritin siitä kerätä itseni, huikkasin nopeasti, että nyt ei sitten ammuta ja leikitin Ukkoa vaikka olin aivan itku kurkussa ja poissa tolaltani.

Ukolle on nyt tämän kevään aikana käynyt kaksi kertaa toinen koira varoittamatta päälle, nyt ei onneksi käynyt kuinkaan, mutta ekalla kerralla Ukko sai jalkaan vuotavan ja myöhemmin tulehtuneen haavan. Viime kesänä kävi myös useampi yllättävä päällekäyminen Ukolle. Jotenkin tämä tausta säikähdyksen kanssa sai mut aivan pois tolaltani, olin ihan epätoivoinen, että miten Ukolle voi aina käydä näin, miten voi olla noin huono tuuri. Onneksi Ukko palautui tästä puremisesta nopeammin kuin minä, leikittiin hetki ja vein Ukon sitten autoon. Mun psyyke ei olisi siinä tilassa mitenkään kestänyt ampumista ja itkuhan mulla sitten tuli, kun sain Ukon pois käsistä. :( Tosiaan, onneksi Ukko tuntui pääsevän sattuneesta nopeasti ihan täysin yli. Toivotaan, että nää Ukon epäonniset tapaukset olisi jo tässä. :(

Immi tuli meille tiistaina "treenileirille" ja jatkettiin keskiviikkona tottistreenejä. Jerikolle tehtiin ensin luoksetuloihin ja noutoihin nostattavaa treeniä, jossa Immi piti Jerikoa valjaista ja päästi sitten kutsusta tulemaan. Toisella vuorolla tehtiin taas jääviä ja palkattiin niistä suoraan. Ukolle tehtiin ikään kuin sama treeni, mutta sitten myös perusasennosta liikkeellelähtöjä, kun Ukolta tuppasi kontaktilaskemaan. Tuli sellaista paimenlinjaisen pään elämistä ylös alas, kun pitää vähän kytätä ja vaania ja sitten välillä taas nostaa kontaktia. Myöhemmin esineruutuun valmistuessa palautui taas mieleen, että toi pään eläminen ylös alas jää ja kontakti paranee, kun palkkaakin namilla eikä lelulla. Päässyt unohtumaan...

Esineruudussa tehtiin nyt motivoivaa treeniä. Ruudussa oli seitsemän esinettä ja Jerikolla nostatin niistä viisi nopeaan tahtiin. Ukko nosti neljä. Hyvä ja motivoiva treeni. :) Jerikon kanssa on ollut tällä kaudella ehkä vähän työskentelyssä motivaation laskua nähtävillä ja hoksasin ehkä mistä se johtuu. Joskus viime vuonna aloin palkkaamaan Jerikoa lelulla erikseen, tarkoituksena saada Jerikolle lisää vauhtia palautukseen. Aiemmin oli siis leikittänyt esineillä ja leluun Jeriko ei kovin hevillä ole edelleenkään vaihtanut. Etsintämotivaatio on ehkä kuitenkin laskenut, kun esineillä leikittäminen on loppunut, joten nyt palattiin takaisin siihen vanhaan tapaan.

Tehtiin myös jälkeä sekä tiistaina että keskiviikkona. Tiistaina Jerikolle 1 km pituinen jälki, jonka itse tallasin. Tein nyt ekaa kertaa alaspäin viiston janan, jälki lähti janalta siis vasemmalle ehkä 45 asteen kulmassa takaisinpäin. Tarkoitus oli kyllä tehdä loivempi kulma, mutta toisin kävi.. Muutenkin vähän mokailin tallatessa ja melkein leikkasin oman jäljen. Jeriko otti ensin takajäljen ja mun sekoiluni jäljellä aiheutti myös ongelmia, mutta silti vain ensimmäinen keppi jäi (jota en itsekään nähnyt missään selkeällä kalliopaikalla mihin sen jätin).

Immi talloi Ukolle tiistaina n. 500m pitkän jäljen, ja Ukko kaahasi aivan hulluna, nosti vain kaksi keppiä kuudesta.

Keskiviikkona Immi tallasi Jerikolle jäljen ja mä Ukolle. Jerikon janalla jälki lähti taas oikealle alaviistoon ja nyt Jeriko selvitti janan hienosti, tarkasti pari askelta ja valitsi sitten oikean suunnan. :) Jerikolta jäi yksi keppi tosi vaikean kohdan jälkeen, mutta kaikki muut kepit nosti vaikeasta maastosta huolimatta todella hienosti. :)

Ukko kaahasi taas melko kovasti, nosti keppejä vähän paremmin, mutta silti kaksi keppiä jäi (ekan kyllä pyysin takaisin nostamaan). On kyllä tuo Ukon keppien nostaminen heikentynyt. Mitäköhän siinä on tapahtunut, en osaa sanoa. Jeriko ilmaisee nyt keppejä paremmin kuin Ukko.

Jerikolla oli tässä vähän huonompi kausi pk-hypyn kanssa, koska oli niin jumissa ja ilmeisesti hieronnasta toipuminen vei aikansa. Nyt Jerikon hypyt on kuitenkin taas palannut kohti normaalia tasoa ja tänään uskalsin ottaa 95cm, joka meni rennosti ja hienosti. :) Nyt kun pääsisi siihen tilanteeseen, että menis taas se metri, niin sitten ei pidä hinkata vaan ottaa silloin tällöin vaan se metrinen..

Hui...

Syheröistä jälkeä ja aivot solmussa

Jeriko ei ole kyllä kauheasti päässyt lepäilemään agilityn SM-kisojen jälkeen. Heti yksilökarsintaradan jälkeen ajatukset kääntyi jo tulevaan jälkikokeeseen ja näin ollen ajatukset on ollut jälkitreeneissä heti alkuviikostakin.

Maanantaina hinkkailin hyppyä pihassa. Ihan älytön määrä toistoja. Päässä vaan joku herne lähti aivan vallattomalle kiertoradalle, enkä osannut lopettaa. Otin vielä kapulan treeniin mukaan pitkästä aikaa ja paluuhypyt sen kanssa ei onnistunut kuin 90cm hypyllä ja sitten vaan hinkkasin. Jeriko kyllä teki iloisesti eikä välittänyt mun pimahduksesta. Onneksi ei loukannut itseäänkään eikä mennyt jumiin. Ukko sen sijaan mun hullussa hyppyyttelyvimmassa liukastui ponnistuksessa meidän pihassa sorapohjalla ja kaatui hypyn nenälleen niin, että nenään tuli ihan haava. :( Kylläpä oli huono tuuri, mutta Ukko ei ollut kyllä tästä yhtään moksiskaan ja hypyt onnistui tämän jälkeen hyvin, varsinkin kun siirsin hypyn turvallisemmalle alustalle.

Keppileikkejä ollaan tehty myös pihassa. En ole vielä muistanut ottaa keppejä töihin mukaan, että saisin jonkun hajustamaan niitä mulle valmiiksi eli omalla hajulla on ihan menty. Pihaan olen siis viljellyt keppejä ja Jeriko on ollut aivan innoissaan tästä leikistä. Se on kyllä hassu koira, kun se on innoissaan kyllä aina ja kaikesta. Ukko on myös leikkinyt keppileikkiä, mutta ei ole ihan hoksannut leikin hienoutta. ;) Jeriko lähtisi hakemaan Ukonkin vuorolla.

Eilen mentiin tekemään jälkeä Ilonan kanssa tuohon meidän lähelle. Uudet metsät taas eikä oikein tiennyt mitä odottaa. Ukon jälki oli aika kamalassa maastossa, pituutta 700m ja kuusi keppiä. Jana lähti ylämäkeen, Ukko lehti vähän viistosti janalla takajälkeä kohti, mutta en viitsinyt korjata, kun ylämäkeen lähtö ylipäätään oli niin haastava. Maasto oli muutenkin kivikkoista ja haastavaa. Eka keppi nousi hienosti, toka keppi taisi jäädä ja neljäs meinasi myös jäädä. Ukko jäljesti ajoittain hyvin ja tarkasti, vauhtikin oli selvästi vähäisempää kuin aikaisemmin, mutta ajoittain Ukko lähti ihan liihottamaan jonnekin kauaksi jäljestä, "arvaili" mihin jälki menee eikä tehnyt kunnolla töitä. Pitkät jäljet on ollut Ukolle selvästi liikaa. Vauhtia on saatu pois, mutta samalla motivaatio/jaksaminen on kärsinyt. Jatkossa siis Ukolle vähän lyhyempiä jälki.

Ilona tallasi Jerikon jäljen. Maasto oli ihan ok, vaikka sisälsikin useita puunrungon ylityksiä. Jäljellä oli pituutta 950m eikä siinä ollut mitään ummallisuuksia. Tai ei ainakaan pitänyt olla. Kuusi keppiä.

Jotain ihan selittämättömiä ongelmia jäljellä kuitenkin tuli. Kaikenlaista harhaa yms on jäljillä ollut ennenkin ja joskus paljonkin hankaluuksia, mutta ei koskaan tässä määrin. Jana oli koepituinen ja janapaikka aikas kiva. Jeriko lähti ensin suoraan, mutta sitten taisi saada jo hajua jäljestä ja kaarsi oikealle. Kutsuin Jerikon nyt takaisin ja lähetin uudelleen, jolloin Jeriko eteni tikusuoraan loppuun saakka ja itsevarmasti nosti jäljen oikeaan suuntaan. Jäljestyi alkoi hyvin, Jeriko jäljesti tuttuun tapaan tarkasti ja itse varmasti. Kaksi ekaa keppiä nousi, mutta jossain kolmoskepin tuntumassa/sitä ennen oli jotain niin isoa häiriötä, että Jeriko harhaantui ja oikaisi lopun kulman. Jeriko lähti sitten palaamaan takaisin ja harhaillen ja välillä askel askeleelta nuuskutellen palattiin lopulta janan tuntumaan. Välissä yritän lähettää Jerikon metsässä ns. janalähetyksellä nostamaan jäljen uudelleen (Pekka Korrin vinkkejä jälkikoulutuksesta kesäkuun alulta), mutta sekään ei siinä oikein toiminut (lähetyssuuntakin oli ehkä päin prinkkalaa). Jeriko kuitenkin itse etsi ja työskenteli koko ajan, joten mä menin sitten vaan perässä ja unohdin muut kikkailut.

Janalle tullessa sitten uusi lähtö, jonka jälkeen Jeriko taisteli läpi vaikean kohdan, ja sen jälkeen jatkoi jäljestystä täysin normaaliin tapaan, nosti hieman vauhtia normaalimpaan (sitä ennen oli kävelty hitaasti, kun nuuskutti niin tarkkaan). Nosti silti kaikki loput kepit (vain se kolmas jäi), leikki ja haukkui kepeillä normaalisti eikä ollut yhtään paineessa (vaikka mä kyllä ahdistuin pitkästä taistelusta jäljellä), fyysisesti väsynyt toki oli. Matkaa kertyi 2,08 km ja aikaa kului 1h 15 min. Aikamoinen taistelu.

Jäljen jälkeen olin hyvin hämmentyneissä tunnelmissa. Muutaia kertoja on jäljellä ollut selviä hankaluuksia, harhaa yms, mutta aina Jeriko on selvittänyt ongelmat ja nopeammin kun nyt. Näin hankalaa ei ole koskaan ollut ja olin jo vähän hämilläni, että miten Jeriko nyt tolleen "mokailee". Toisaalta Jeriko ei kyllä mokannut mitään, vaan esitti ihan häkellyttävää sinnikkyyttä ja taistelutahtoa selvittää ongelmat. Ja on sillä vaan hypä pääkoppa, kun ei tosiaan yhtään ahdistunut tai paineistunut haasteista tai mun ahdistuksesta, vaan jatkoi ihan itsevarmasti hommia.

Jouduin kuitenkin tuumaamaan ihan kunnolla, että miten haluan nyt treenata ennen tulevaa koetta. Intuitiivinen halu olisi tehdä Jerikolle lyhyt jälki "palkkioksi", mutta viimeksi kun tein lyhyen jäljen, oli seuraava jälki taas huonompi ja Jeriko jätti enemmän keppejä, kun oli "yli-itsevarma". Kävi myös mielessä se, että ketä tämä mun halu tehdä lyhyt jälki oikeasti palvelee? Kun Jeriko ei kerta ahdistunut pitkästä jäljestä, onko kuitenkin niin, että tuon salaperäisen jäljen ratkaiseminen oli Jerikon mielestä jännää ja palkitsevaa, ja lyhyt jälki on taas tylsä, kun jäljestys loppuu lyhyeen? Siinäpä sitten oli mulla pohdittavaa. :D Mutta kyllä mulla taitaa olla nyt ihan hyvä treenisuunnitelma tälle viikolle. ;)

Eilisestä vielä sen verran, että tehtiin myös pienet tottistreenit. Halusin ampumista treenata molemmille. Jerikolle, koska ekan suoran seuruussa keulii ja paukuista on tullut nyt ääntelyä, kun on ylivireessä ja välillä on erkaantunutkin seuraamisessa vähän, kun keskittyminen herpaantuu. Arvelinkn vähän, että pelkällä hiekkatielle seurauttaminen ei saa samaa efektiä aikaan ja Jeriko seurasi korrektisti eikä ottanut mitään överikierroksia. Kerran vähän äännähti, joten pääsin kuitenkin siitä palauttamaan.

Ukon kanssa sen sijaan huippujuttu, koska Ukko ei paineistunut nyt aiempaan verrattuna juuri ollenkaan! Ekaa paukkua säpsähti, mutta vire ei laskenut ollenkaan, vaan jatkoi seuruuta normaalisti ja pääsin heti palkkaamaan. Tämän jälkeen lähti seuraamisiin ehkä hieman matalammassa vireessä, mutta paukut ei edelleenkään vaikuttanut vireeseen juurikaan. Leikkiessään Ukko ei paukkuja noteerannut ollenkaan. Aiemminhan, kun tämä paukkuongelma alkoi, Ukko ei suostunut leikkimään ollenkaan jos ammuttiin. Jotain on siis todella tapahtunut ja suuri edistyminen tässä asiassa! :)

Tänään oli vähän niin kuin vapaapäivä, kun tehtiin vaan yksi keppileikki pihassa. Mä kitkin marjapensaiden ympärystää ja levittelin kuorikatetta. Hyvä tuli. :) Huomenna taas jatketaan treenejä.

Agilityn SM-kisat

On pitänyt kirjoitella meidän treeneistäkin, mutta en ole saanut aikaiseksi. Lyhyesti sanottuna treenattiin viime sunnuntaina alueellisen valkun treeneissä Jerikolle 65 cm rimoja ja käteen jäi, että mun täytyy antaa Jerikolle työskentelyrauha eikä prässätä riman päällä. Ukko taas oli treenitauon jäljiltä ihan liekeissä ja veti ehkä parhaalla vauhdilla ikinä. Hieno poika. :)

Eilen aamulla lähdettiin sitten kukon laulun aikaan Ilonan ja Kirin kanssa ajamaan Lahteen agilityn SM-kisoihin. Oltiin molemmat joukkueiden 1-koirakot, minä ja Jeriko edustamassa SBCAK:ta ja Ilona ja Kiri Tamskia. Meille joukkueradalta tuli 15 vp. Jeriko meni todella hyvällä fiiliksellä ja vauhdilla ja irtos musta kunnolla eteen parissakin kohtaa, mikä oli aika poikkeavaa kun yleensä aina pysyn rinnalla. Mutta oli kyllä kivan vauhdikas se Kari Jalosen ratakin. :)

Kaksi kontaktivirhettä ehti jo tulla ja sitten loppusuoralla Jeriko ampaisi todella mun edelle. Viimeinen ja toiseksi viimeinen este ei olleet ihan linjassa ja pelkäsin Jerikon tulevan vikasta ohi radan sisäpuolelta niin kuin nyt on joitain kertoja käynyt, kun olen loppusuoralla kirittänyt. Olin siis päättänyt, että ennen tokavikaa estettä kutsun Jerikoa/otan vähän kiinni, ettei livahda ohi. Kävi kuitenkin niin, että Jeriko ampaisi musta muutaman metrin edelle ja mä jotenkin vielä hyydyin siinä tai alkoi pelottamaan niin olla Jerikon takana, että sitten vielä menin kutsumaan sitä sieltä takaa ja Jeriko kääntyi mua kohti (tulin radan ulkolaitaa) ja Jeriko tämän seurauksena vikasta esteestä ulkokautta ohi. Voi hölmöyksien hölmöys. Olisi pitänyt vaan luottaa, että kun se on mun edellä enkä mä ole rinnalla/edellä kirittämässä, niin kyllä se olisi itse sen vikan hypyn ottanut. Kiva rata joka tapauksessa ja tosi tyytyväinen olen Jerikoon. Esimerkiksi pituudelta muurille tulo oli yllättävän vaikea ja tosi monella lenteli muurin palikat, mutta Jerikolla on kyllä tuo hyppytekniikka silleen hallussa, että osaa itse pitkän laakahypyn jälkeen nostaa seuraavan hypyn ylös. :)

Yövyttiin hotelli Cumuluksessa Lahdessa ja hyvin kyllä saatiin nukuttua, kun oli niin vähäiset unet edellisenä yönä nukkunut. Koiratkin on niin fiksuja reissaajia ettei voi yhtään valittaa. :) Tänään sitten vähän myöhempään aamulla lähtö kisapaikalle Nassua ja Miloa, sekä toki muita tuttuja kannustamaan. Oma rataantutustumisryhmä alkoi vasta klo 12. Jari Helinin rata oli aika kiemurainen ja kinkkinen, mutta kyllä mä ajattelin, että ihan hyvin voitaisiin nolla siitä tehdä. Tosi monelta lenteli rimat enemmän tai vähemmän, kun kenttä oli märkä ja pehmeä ja rimat arvokisaan sopien 65 cm.

Ennen rataa meinas kyllä alkaa jännittää kovasti, mutta sitten vaan jotenkin sain itseni rauhoittumaan. Katsoin vaan Jerikoa ja tuumasin, että mulla on tosi kiva ja luotettava koira, että nyt mennään vaan tekemään nollaa. Jaloissa kyllä jo vähän painoi ja olisin voinut juosta lujempaakin, mutta hienosti meni silti alku aina siihen asti, kun ei enää mennyt hienosti. Pieni virhe, ja nyt on pakko laittaa Jerikon piikkiin, kun ei vaan tullut mun kutsusta luokse vaan oli jo lukinnut takaakierron eikä siitä suostunut luopumaan. :D Puolivalssilla olisin ehkäpä saanut sen verran huomion itseeni, että olis tullut jo ohjaukseenkin. Tästä sitten hylky, mutta jatkettiin vaan eteenpäin. Yksi rima tuli alas käännöksessä, olisinko sitten iskenyt juuri kättä alas viereiselle niistohypylle vai mitä, mutta muuten kyllä tosi kivaa menoa. :)

Tiistaina käytiin Katjan luona treenaamassa. Mulla oli jäänyt paimennuskisoihin Somerolle viime kerralla poikien kisakirjat ja piti samalla hakea ne ja sitten meille myös pässi. Kotimatkalla hain vielä toisen Valkeakoskelta

Treeneistä nyt ihan lyhyesti vaan sen verran, että Ukko ja Musti mukana ja molemmilla meni tosi kivasti. Musti on kehittynyt tosi paljon ja nyt aloin näkemään siinä Ukon parhaita piirteitä, rytmitystä ja kuinka se itse tosi nätisti otti laumaa haltuun. Nyt ei sitten kyllä tarvi muuta kuin oikeasti aktivoitua niin Mustin voisi saada hyvinkin loppukesästä kisoihin. :)

Jerikon kanssa on tehty taas vähän PK-hyppyä ja se on sujunut hyvin. Metri on mennyt joko puhtaasti tai sitten kevyellä järkevällä kosketuksella. Joskushan mietin, että saisinko jotenkin Jerikon oppimaan ponnistamaan turvallisesti, joten jos se osuu/ponnistaa hyvin kevyesti ja noin, että se näyttää vaivattomalta ja turvalliselta, niin se on mulle yhtä hyvä kuin puhdaskin hyppy. Ihan hyvältä kuitenkin näyttää. :) Saatiin myös jälkikoepaikka reilun viikon päähän. :)

Keppileikkiä, hyppelyä ja paimennusta

Maanantaina heti Korrin koulutuksen innoittamana aloin pihassa tekemään Jerikolle (ja Ukolle) keppileikkiä. Jeriko oli aivan innoissaan tästä leikistä (kuten kyllä kaikista muistakin leikeistä), pihalle piilotetut kepit löytyi hyvin ja kivaa oli. :) Nyt pitäisi vaan muistaa ostaa kaupasta mini grip-pusseja, että voin vielä työkavereilta pyytää hajustettuja keppejä treenejä varten.


Uskalsin nyt pitkästä aikaa ottaa pk-hyppyäkin. Jeriko tosiaan kohelsi hakkuujätekasan läpi hakukaarella juostessaan toukokuun puolessa välissä ja silloin itse huomasin selvän jumin oikeassa hartiassa jota sitten hieroin ja venyttelin auki. Viime viikolla käytiin Kaiperlan käsittelyssä ja isompaa jumia oli niskassa, josta sitten heijastejumia juuri siihen oikeaan hartiaan ja selkään alemmaksikin. Pitkään aikaan Jeriko ei ole ollut noin jumissa, joten kyllä se tosiaan oli pahasti niskansa/kroppansa retkauttanut, kun täydessä vauhdissa kompuroi. :(


Mutta jumit saatiin kyllä auki ja ai kun se hyppäsi taas kivasti. :) Aloitin maltilla 90 cm, mutta Jeriko hyppi kyllä sitten itsevarmasti ja rennosti myös sen metrin. :) Hyppytreeniä jatkettiin vielä eilen ja taas meni metri hienosti. Nostin korkeuden myös 1,05m ja siinä tuli kosketus eikä hypännyt takaisin, mutta kyllä se siitä pikku hiljaa. Ehkä vähän turhankin nopeasti nyt lähdin tuollaista ahnehtimaan, olisin vaan ollut tyytyväinen siihen puhtaaseen metriin.


Eilen tehtiin myös paimennustreeniä. Kaikki lampaat on nyt ollut isolla laitumella, kun saatiin sitten sähkölanka vedettyä ja aloin siinä porukkaa jakamaan ensin Ukon kanssa. Alkuun meni ihan jees, eka siivu porukasta erilleen ja ajettiin kauemmaksi. Sitten kun piti porukasta vielä erottaa karitsoja, niin ei meinannut onnistua ja Ukko selvästi väsyi. Porukka lähti sitten juoksemaan kohti tätä pois ajettua porukan osaa ja Ukko hakukaarellaan oli turhan hidas ettei meinannut kiinni saada. Kaari meni sitten muutenkin lähteen ohi ja ohops, Ukko "ihan vahingossa putosi" lähteen lätäkköön. Hups. Mua ei kyllä naurattanut ja kun koira oli ilmiselvästi ihan poikki, niin laitoin sen lepäämään. Ukko on kyllä jännän lämpöherkkä verrattuna Jerikoon, heti kun on vähän lämpimämpi sää, niin loppuu puhti kovin äkkiä..


Lammasporukka oli sitten jo yhdistynyt, niin Jerikon kanssa aloitettiin homma alusta. Nyt kun on taas jakoa treenannut ja Jeriko on päässyt myös tekemään itsenäisempiä hommia, niin sillä on ollut tosi hyvä tatsi ja nytkin tuli jakoon ihan olemattomiin väleihin ja mikä kivointa, niin otti porukan heti oma-aloitteisesti haltuun ja lähti viemään, eikä odottanut multa mitään neuvoja asiaan. :) Myöskin porukan vaihtaminen oli hyvää treeniä "käänny"-käskylle, ja lähietäisyydellä Jeriko hienosti nappasi toisen porukan joka oli jo perässä valumassa, ja otti ne haltuun ja kuljetti kauemmaksi. Lisäksi Jeriko piti porukkaa todella hienosti, että vaikka toisen jaon jälkeen meidän haluama treeniporukka meinasi juosta jo poisjaettujen sekaan, niin Jeriko hienosti flänkkäsi sinne väliin ja selvästi nyt ymmärsi tilanteen, että ei kaikki pidä ottaa vaan pitää ne erillään. Nyt aikaisemmin tänä keväänä on herkästi sitten vastaavassa tilanteessa lähtenyt liian laajalle kaarelle ja ottanut koko porukan. Ihan ei sortteeraaminen meiltä/multa onnistu, mutta saatiin jaettua erilleen sopiva treeniporukka, jossa ei ollut pikku karitsoita tai imettäviä uuhia.


Ukko tuli sitten uudelleen kehiin ja ajettiin sitten tätä porukkaa erilleen. Toinen porukka meinasi välillä tulla vähän perässä, mutta sitten pyysin Jeriko taas väliin ja hyvin sai siinäkin vähän treeniä "käänny"-käskylle, että sai sen ottamaan oikeaa porukkaa. Ukko sitten ajeli näitä toisi ja hyvin saatiin treeniin kiihdyttäminen/painaminen, kun jossain kohtaa veto kävi niin lujaksi ja itse olin niin kaukana sivulla, että Ukko meinasi vähän jähmettyä. Suhinalla ja "walk walk"-käskyllä Ukko hienosti keräsi itsensä ja lähti painamaan niitä uudelleen eteenpäin suoraan eikä luisunut flänkille. :)


Jerikolle vielä ihan loppuun pieni harjoitus, kun toinen porukka oli noin 100 m päässä vähän kivien katveessakin ja toinen laitumen etuosassa. Annoin Jerikon ensin ajaa tätä lähiporukkaa ja sitten menin ihan rinnalle auttamaan kääntymisessä. Tässä kohtaa Jeriko ei selvästi enää tajunnut mistä on kyse ja mitä siltä halutaan, kun toinen porukka oli niin kaukana. Useampaan kertaan sai auttaa kääntymään ja sitten antaa vähän apua kaarelle lähtöön, että ymmärsi luopua siitä lähemmästä porukasta. Sitten Jeriko kyllä lähtikin kaarelle ja lopulta äkkäsi oikeat lampaat. :) Erittäin hyvä harjoitus kyllä ja varmasti auttoi Jerikoa taas oivaltamaan asiaa enemmän. Selvästi se että jos mä olen kaukana siitä ja/tai toinen lammasporukka on kaukana, niin ei enää oikein ymmärrä, että "käänny"-käsky liittyy myös paimennukseen eikä johonkin ihan muuhun temputteluun. Tähänhän se kosahti siellä kisoissakin, että kun Jeriko kiinnittyi niihin treeniaitauksiin, niin en saanut sitä kääntymään sillä tavalla, että se oikeasti ymmärtäisi jossain muualla olevan lampaita jotka haluan sen hakea. Hyvä treeni siis tosiaan. :)

Uitettu koira

Tänään oli jo kauden ensimmäinen jälkikoe. Vettä tuli jo aamulla kuin saavista kaatamalla, hetkittäin sade hellitti ihan vähän, ihan vain alkaakseen taas kohta uudelleen voimakkaampana. Sade hankaloittaa jäljestämistä, mutta oli mulla vähän muitakin huolia kokeeseen liittyen..

Torstaina tehtiin hyppyä, joka meni tosi kivasti, Jeriko hyppäsi metrin rennosti ilman kapulaa, kapulan kanssa hyppäytin vain 95 cm, mutta sekin meni puhtaasti ja rennosti. Käytiin tekemässä jälkeä Johannan kanssa ja treeni meni sinänsä oikein hyvin, mutta yksi pienikokoinen keppi jäi vaikeaan hieman ryteikköiseen kohtaan. Hieman huono juttu, mutta Jeriko teki tosi hienosti töitä ja tuo oli lähinnä huonoa säkää.

Perjantaina laitoin lampaat alalaitumelle syömään ja tehtiin lyhyt lenkki.Takaisin tullessa lampaat oli valunut laitumen toiseen päähän ja innostuneena uudesta isosta tilasta, päätin laittaa Jerikon hakemaan lampaat sieltä noin 300 metrin päästä. Jeriko lähti kuin tykin suusta niin kuin yleensäkin ja juoksi hakukaarellaan hakkuujätteiden läpi ja meinasi kompastua ja lentää nurin, mutta jatkoi vaan menoaan. En ajatellut siitä enempää, mutta siitä sitten tultiin pihaan ja piti hyppyä tehdä, niin Jeriko ihan vingahti eikä suostunut hyppäämään. Illalla venytellessä ja hieroessa löytyi hartiasta kireä lihas. Hyppy siis huoletti jo muutenkin, eikä sade ja märkä nurmi yhtään helpottaneet tätä huolta.

Koe alkoi kuitenkin maastolla. Mulle arpoutui jälki nro 3. Jälki kulki rinteen pohjalla, jossa meni myös leveä virtaava oja (lue: joki) ja maasto oli pääosin tosi kostean oloista ilmankin sadetta ja nyt sitten todella märkää. Jeriko teki ihan hyvän janan, ihan vähän erkani janalta sivusuunnassa, mutta korjais taas liikettään suoraan sivuaskeleen jälkeen ja nappasi jäljen. Jerikon reaktiosta näki, että se otti oikeaa suuntaa ja kehuin hiljaa ja Jeriko jatkoi jäljellä oikeaan suuntaan. Jäljestys lähti siis hyvin käyntiin, mutta eka kulma tuli nopeasti ja sen jälkeen oltiinkin jo joen törmällä, jossa myös kaatunutta puustoa ja ryteikköä sekä runsaasti mätää lehteä. Jeriko pyöri tässä kohdassa todella pitkään etsien kohtaa missä jälki jatkuu, mutta lopulta onnistui jäljen jatkon löytämään. Jäljestys jatkui ajoitellen normaalin "helposti" ja ajoittain todella hankalina kohtina joissa Jeriko joutui tarkistamaan useaan otteeseen jäljen jatkosuuntaa syvään askelia nuuskien. Lopputuloksena jäljeltä oli 2+1 keppiä, mutta Jeriko teki kyllä niin hienosti töitä ja kirjaimellisesti taisteli jäljen läpi, että en voinut kyllä olla muuta kuin tyytyväinen siihen.

Esineruudussa sama sade ja raskas seisova ilman aiheutta taas ongelmia. Lisäksi Jeriko oli ehkä vähän väsynyt isosta työstä mitä jäljellä joutui tekemään. Kaksi esinettä nousi, mutta yksi jäi nousematta.

Olin jo vähän tuuminut keskeyttäväni kokeen, koska ei ollut kuitenkaan mahdollista enää tehdä tulosta maastopisteiden vuoksi. Koe oli kuitenkin tutun jälkiporukan järkkäämä ja kun kuulin, että kyseltiin 0-koiraa niin tarjouduin siihen. Mut kuitenkin puhuttiin jatkamaan koesuoritusta ja taktikoimaan hypyn niin, että heitän kapulan niin sivuun, ettei Jeriko yritä hypätä. Suostuin sitten, mutta en tajunnut, että "jouduttiin" pariksi aika pelottavalle sakemannille (narttu sentään onneksi), joka kyyläsi Jerikoa todella uhkaavasti jo ennen kentälle menoa ja koko ajan tuomarille ilmoittautumisessa ja vielä arvosteluja annettaessa. Kyllä kävi mielessä, että onko päivän loppu se, että Jerikosta ei jää vain silppua jäljelle, mutta onneksi toinen koira pystyi kuitenkin suorituksen aikana ja paikkamakuussakin keskittymään olennaiseen. Sakemanni myös äänteli tosi koko oman suorituksensa ajan ja Jeriko sitä säesti sitten omissa yksilöliikkeissään. Jeriko teki perinteisen virheen eli istumisen meni maahan. Tälle pitäisi tehdä jotain. Muuten ihan kivaa suorittamista, hypyn kiersi kun heitin tosi vinoon. Vinoestekin oli varmaan aika liukas, ylitti mennessä, mutta ei päässytkään ylös takaisin tullessa. Eteenmenossa edisti aika reippaasti, mutta lähti kyllä kuin tykin suusta ja meni maahan tosi nopeasti katse menosuuntaan. :)

Ristiriitaiset tunteet siis kokeesta. Harmittaa, kun kävi niin huono arpaonni tuon jäljen suhteen (tämä oli jäljen tallaajien ja merkkaajienkin mielestä aika kamala), mutta ei voi kauheasti harmitella, kun koira on kuitenkin niin sinnikäs ja taitava, että selvisi siitä eikä eksytty metsään tai harhalle. Toivotaan, että saadaan jostain muualta koepaikkaa tässä joskus, jos sitten olisi vähän paremmin onni mukana..

Meillä oli täällä eilen Briskness-porukkaa paimentamassa. Hauska ja kiva juttu siitä pakko kertoa, kun mukana oli myös kaksi 6kk ikäistä urosta, ihan pentuja siis vielä mutta jo silleen isoja. Ukkoa selvästi jännitti, kun ensimmäinen tuli pihaan. Kävi haistelemassa, mutta oli aika jännittyneenä, pelkäsi varmaan että tuleeko taas turpaan. Kun toinen ei käynytkään päälle rentoutui Ukkokin ja sitten kun toinen uros (todellinen hulivili) tuli autosta ja hyppäsi suoraan Ukon kaulaan ja ympärillä leikkiin haastaen, Ukon ilme oikein kirkastui ja sittenhän nämä kolme kirmaili edes takaisin pihassa leikkien. Oli niin ihana nähdä Ukko omana itsenään ja ihanaa, että sai nyt vaihteeksi hyvänkin kokemuksen. Ja ihanaa, että kaikesta sattuneesta huolimatta se on edelleen Ypy Ystävällinen. :))

Diesel, Ukko ja Teuvo leikkii (c) Anita Korhola

Talkoilua ja treeniä

Ihan ensimmäisenä kiitos taas kaikille jotka on ollut auttamassa meidän laidunlaajennuksen siivoustalkoissa, erityisesti tässä kiitos Nassu ja kiitos Ilona. :)

Maanantaina Jerikon kanssa agilitytreeneissä tehtiin aika vaikeaa rataa. Ei mennyt ihan nollana läpi. ;) Hauskaa silti oli. Paimennusta on nyt alettu treenaamaan niin, että otan muut erilleen karitsoineista uuhista ja samalla saan tilaisuuden antaa niille lisää kauraa, koska ne on muita laihempia tietenkin imetyksestä johtuen. Karitsat kasvaa hienosti ja on reippaita tapauksia, on jo ängenneet aikuistenkin kanssa samoille kauraämpäreille vaikka niillä olis omakin karitsakammarissa. :)

Ollaan treenailtu pieniä flänkkejä poispäinajossa ja sitten myös tasapainossa molemmilla koirilla. Ukolla selkeästi erityisesti noi tasapainon yli tehdyt pienet flänkit on hankalia, poispäinajossa sujuu muuten hienosti mutta vähän meinaa ahtaaksi mennä, joten olen joutunut niihin puuttumaan. Mutta hyvää treeniä siis.

Jerikolla sen sijaan varsinkin musta kaukana tehdyt flänkit meinaa venyä liian laajoiksi hakukaarimaisiksi. Se irrottaa lampaista kokonaan ja lähtii jonnekin maailman ääriin. Tähän on jotenkin vaikea puuttua, mutta olen pysäyttänyt ja käskenyt ajamaan ja siitä ottanut uudelleen, jolla on kyllä korjannutkin. Jeriko on nyt kaiken kaikkiaan ohjaantunut tosi hyvin kaukana, mikä lupaa tietty hyvää. :)

Keskiviikkona jäi agilitytreenit väliin, kun jatkettiin hakkuujätteen raivaamista laitumen laajennusalueelta. Nassu tuli auttamaan ja Milo tuli mukaan. Koirat sai juosta vapaana, tosin Ukko päätti kokkojen sytyttelyn yhteydessä poistua kotiovelle odottamaan, että kamalan hajuinen touhu loppuu. Se ei vaan tykkää noista polttohommista, vaikka välillä on ihan rennosti siellä myös paikalla. Tänään Ilona tuli auttamaan Kiri ja Milli mukanaan. Ukko ei jälleen halunnut osallistua.

Laidunsiivousten jälkeen käytiin lenkillä ja mentiin sitten tottistelemaan SDP:lle. Jerikolle ekalla vuorolla pk-hyppyä 6-6-9 sarjan osana. Korkeudet 80-85-90-90-85. Jeriko ottaa edelleen apuaskeleen tuohon 9 väliin, mutta eilen kun kokeilin lyhentää sitä väliä 8,5 jalkaan, niin Jeriko alkoi jarruttamaan jo edeltävällä sarjalla, joten se ei toimi. Hyppääminen oli kuitenkin kohtuullisen vaivattoman näköistä ja ojensi takajalkojakin kivasti. Joissain hypyissä selkä oli ehkä aavistuksen notkolla ja alastulon saisi malttaa ottaa paremmin etujaloillaan eikä kiirehtiä takajalkoja alle, mutta muuten olen tosi tyytyväinen. :)

Yksi asia mitä voisin toki kokeilla, olisi edeltävän sarjan välien kaventaminen 5 jalkaan, koska Jeriko tuntuu ehkä hieman jäävän "jälkeen" ennen 9 väliä, jonka vuoksi toi lisäaskel onkin ihan paikallaan.. Hidastetusta kuvasti havaitsee yllättäviä asioita.

Ukolle tehtiin häiriötreeniä ja hienosti kesti. Siis vilkuili välillä kyllä Ilonaa, mutta tsemppasi hienosti eikä ahdistunut häiriöstä eikä mun suullisesta korjauksesta (tiukempi "sivu" tmv) jos vilkaisi. Tehtiin häiriötä perusasennossa ja seuraamisessa ja seuraaminen sujui hienosti. :)

Toisella vuorolla Jerikollekin häiriötreeniä, mutta se on sellainen konkari, että turha sitä on kauheasti yrittää häiritä, kun se vaan tapittaa mua. ;) Tehtiin sitten vähän seuraamista ja Ilonalta sain hyvän vinkin tehdä mutkittelevaa seuraamista, ettei Jeriko pääsis alkaa poikittamaan. Vasemmalle käännöksiä on toki tehtykin, mutta ei koskaan tuollaista mutkaa, mutta Jeriko oli heti skarppina mukana, pysyi tiiviinä ja oikeassa asennossa. Vire oli ihan napakymppi, innokas, mutta tasapainoinen. :)

Ukolle toisella vuorolla noutoa johon on tullut hurjasti lisää vauhtia ja asennetta, ja luoksetuloa. Edessä loppuasennot välillä vähän vinoja, mutta en noista jaksa ihan hirveästi nillittää. Asenne Ukollakin oli ihan rock. ;) Olipa kiva kyllä pitkästä aikaa tottistella seurassa, kiitos Ilona! :)

Kisavalmistautumista ja PK-hyppyä

Maanantaina käytiin aamupäivällä treenaamassa hyppytekniikkaa. Tällä kertaa ei ollut ketään kaveria mukana niin videota ei saatu, kun itse seisoin aina edessä palkan kanssa. Tehtiin ensin kasvavaa sarjaa. Vaikea edestä käsin arvioida miten meni, mutta ihan sujuvalta se näytti.



Sitten tehtiin pk-hyppytreeniä 6-6-9 sarjalla. Jerikolla lähtökorkeus 70 cm, sitten 80cm, 85cm ja 90cm (huom, tolla mun hypyllä korkeudet on oikeasti tästä muutaman sentin matalampia) ja siitä sitten alaspäin. Kangashypyn takaa oli hankala nähdä ottiko Jeriko ylimääräistä askelta viimeiseen väliin, mutta sanoisin että ei ottanut tai sitten se otti sen niin luontevasti ja nopeasti ettei huomannutkaan eikä sillä sitten mulle niin väliä olisikaan. Kunhan on itsevarma ja nyt ei näyttänyt yhtään hirvittävän. Itse asiassa pieni määrä kunnioitusta lisää hyppyä kohtaan olisi taas hyvä, koska hypyt tuli nyt taas aika laakana ja hypyn yläreunaa hipoen. Tolla tyylillä, kun hyppäisi kiinteän hypyn yli niin haaveri olisi taattu. Miksi tää kuulostaa jotenkin tutulta..? Ai niin, sillä tavallahan Jeriko loukkasi itsensä ekassa jälkikokeessamme..



Takaisin lähtöruudussa siis. Mutta hyvähän se on, että ei enää pelota. Nyt tarvii vaan ostaa puurimaa jolla saan a) korkeudet oikein b) ehkä vähän Jerikolle kunnioitusta hyppyä kohtaan ettei ihan tarvi estettä viistää. Bauhaussiin siis sitten kun vaan muilta kiireiltä ehdin raivata auton siihen malliin, että sinne mahtuu.



Ukolla oli vähän hankaluuksia hypyn kanssa. Todella vaikea hahmottaa, että mistä oli kyse kun ei sivusta nähnyt, mutta Ukko tuntui ottavan jotain hassuja ylimääräisiä askelia ja ponnistavan vinossa ilmaan. Kyllä se esteen joka kerta ylitti, mutta 90 cm oli jo selvästi hankala..



Illalla oli sitten Jerikon agilitytreenit. Edellisen viikon treenit jätettiin tosiaan väliin ja Jeriko oli nyt enemmän kuin innoissaan! Tommi teki meille kivan radan ja kokeiltiin muutamia eri ohjauksia ja vedettiin kerran 20 esteen rata nollana läpikin. Mukavaa oli. :)



Eilen oli sitten aika sykettä nostattava ilta! Ensin vetotreeneihin lämmitellessä koiria kaksi silmäparia seurasi meitä metsässä. Kukaan (ihminen siis) ei vastannut mun huutoon ja kun ei ne kiiluvat silmät lähtenyt metsään karjumallakaan, niin päätin poistua. Kävi jo mielessä, että pitääkö mun kohta alkaa tappelemaan kahden suden kanssa siitä onko mun koirat iltapalaa vai ei.





Ukon veto yksin

Sitten vedettiin superit vetotreenit välissä, ensin Ukon kanssa yksin kaksi kierrosta ja sitten Jeriko mukaan ja toiset kaksi. Aika hurjaa vauhtia mentiin, sukseni olin voidellut vähän liiankin liukkaiksi ja latukin oli kova ja liukas, joten sai pelätä, että kaadunko. Ukko veti hienosti, joskin meinasi vähän alkaa vilkuilemaan taakseen yhdessä vaiheessa siihen malliin, että heittäiskö ranttaliksi ja alkaisiko mulle haukkumaan. Kevyellä komennolla sai kuitenkin keskittymään taas oleelliseen ja jatkoi vetoa hyvin. Isoimmassa ylämäessä ekalla kierroksella rytmi rikkui hankalasti, mutta taistelin mäkeä silti ylös mahdollisimman nopeasti. Toisella kierroksella pääsi jo paremmin mäen ylös. :)

Ukon ja Jerikon yhteisveto

Alunperin olin suunnitellut vetäväni Ukon kanssa kaksi kierrosta ja sitten enää yhden Jerikon ja Ukon molempien kanssa, mutta meni niin kivasti, että lähdinkin sitten hetken mielijohteesta vielä toiselle. :D Ukko jaksoi yllättävänkin hyvin mukana, vaikka sai sitä välillä kannustaakin eteenpäin. Hyvin se kuitenkin aina tsemppasi ja jatkoi vaikka selvästi jo väsyttikin. Tuo huima huippuvauhti taisi tulla lähtösuoralla, aika pirun lujaa siinä mentiinkin ja mä vaan keskityin seisomaan suksilla ja pysymään pystyssä. Pojilla oli intoakin niin paljon, että suksia jalkaan laittaessa nykäs mut kunnolla nurin ennen kuin päästiin sitten oikeasti liikkeelle.



Jäähdyttelylenkille mentiin samaan metsään ja olin jo tullut siihen tulokseen, että kyseessä on kaksi kettua. Jälkikäteen ajateltuna ne huudahtelikin silleen jännän kimeästi joka ei sudeksi sopisi. Samat silmäparit seurasi meitä taas, mutta nyt jätin koirat tielle ja lähdin lähemmäksi katsomaan. Noin 10 metrin päässä toinen lähti liikkeelle ja kivien yms keskellä vilahti harmaanruskea selkä. "Viddu, ehkä ne onkin susia" tuumasin minä ja lähdin perääntymään. Ehdin kävellä parikymmentä metriä metsätietä takaisin kun mun mieleen pääsi muistikuva siitä miltä supi näyttääkään. Kaikkea sitä alkaa yksin metsässä kulkiessaan kuvittelemaan! :D

Tänään oli lepo ja venyttely/hierontapäivä. Huomenna Ukko ja Ilona saa vetää vielä toiset treenit ennen piirinmestiksiä. Kyllähän kahdilla yhteistreeneillä voi jo hyvin kisoihin lähteä, eikös? ;)

Agiliitelevät uimarit

Maanantaina Jerikon treenit oli samalla kentällä missä Santtu Stenbergin koulutus edellisenä päivänä. Ei sitten tietenkään hinkattu samaa rataa kokonaisuudessaan uudelleen, mutta tein lyhyitä vauhtipätkiä, joissa palkkailin Jerikoa siitä, että spurttasi käännöksen jälkeen. Asennetta oli kyllä taas ja paljon, ja ihan lyhyellä treenillä saatiin kieli vyön alle, kun niin täysiä mentiin. Hyvä treeni. :)


Keskiviikkona käytiin aamupäivällä tekemässä hyppytekniikkatreeniä. Sveta ja Chili oli meidän seurana ja käytiin yhdessä lämmittelemässä ja jäähdyttelemässä. Tarkoitus oli tehdä Susan Salon kirjan ohjeiden perusteella kääntymisharjoitusta, mutta vaikka se näytti menevän oikein hyvin pojilla, niin itsellä pieni ymmärrysvirhe oli käynyt englanninkielisten termien "stride" ja "bounce" välillä. Siis että mitä kirjoittajalla näillä tarkoittaa missäkin tilanteessa ja olin ymmärtänyt juuri väärin päin. Luulin siis, että meidän tekemä harjoitus olisi muka pitänyt onnistua ilman välilaukkaa ja eihän se onnistunut, vaikka sitten molemmilla ja varsinkin Jerikolla yhdellä välilaukalla tuli tosi sujuvaa suoritusta. Siirryttiin sitten tutumpiin harjoituksiin, kun iski epävarmuus, mutta illalla sitten tajusin, että juuri oikein pojat teki ja itse vaan olin ymmärtänyt väärin. :D On meinaan kyllä sellaista tekstiä toi hyppytekniikka-asia englanniksi, että saa ihan ajatuksella lukea. ;)

Tehtiin sitten myös etäisyyden arviointisarjaa ja nyt menin lelun eteen seisomaan, koska kirjassa mainittiin, että taakse jääminen saattaa merkittävästi hidastaa koiraa. Jerikolla tämä tekikin tosi ison vaikutuksen, se tuli LUJAA ja ilman väliaskelia viimeisen välin kaikilla väleillä 9-14 jalkaa. :) Aivan loistavia suorituksia oli. Vähän kyllä etäisyyden kasvaessa jäi hypyn kaaren huippukohta hypyn etupuolelle, mutta pääasia, että nyt venytti. :) Ja kun sitten ottaa väliaskeleen lopulta, niin sitten varmasti myös hypyn kaari asettuu paremmin.

Ukolle tuli tässä joku aivopieru. :D Mun edessä seisominen sai sen ihan hämilleen ja se pysähteli kesken viimeistä hyppyä, ennen lelulle tuloa jne., ihan niin kuin ei olisi varma, että vahdinko mä sitä siellä edessä ettei saa lelua ottaa. Ukko alkoi myös nopeasti ottamaan väliaskelta mukaan. Putkeenkin muistin lopulta lähettää (Jerikoa en muistanut ollenkaan), kun putken olin sinne laittanut, ja sinne lähettämällä Ukko vähän vapautui.

Sitten vielä hevosenkenkäharjoitusta ja tämä meni molemmilla tosi kivasti, tosin tässäkin Ukolla omat säätönsä. ;) Jerikolla toi vastapäivään käännös on kyllä heikompi, myötäpäivään pystyy tulemaan selvästi tiiviimmin. Mutta niinhän me ihmisetkin ollaan oikea- tai vasenkätisiä. :)

Illalla oli vielä Ukon omat agilitytreenit, paljon tuli nyt yhteen päivään, mutta oli kyllä reilusti lepoaikaa välissä. Tehtiin tuota Santun rataa ja jos se ei nyt mennyt ihan yhtä upeasti ja jouhevasti kuin Jerikon kanssa, niin kyllä Ukonkin kanssa ihan kivasti. Olin erityisen positiivisesti yllättänyt siitä, kuinka Ukkokin irtosi hienosti mun ohi ja eteen pituudelta seuraavalle viistossa olevalle hypylle, vaikka se oli vastakkaisella puolella kuin missä mä juoksi. Luki siis hienosti itse rataa ja sain myös Ukon takaaohjattua hienosti kääntymään putkeen. :)

Tänään käytiin taas uimassa ja tällä kertaa otettiin vähän vepetreeniä. Enhän mä nyt kauhean tarkkaan tiedä edes mitä olen tekemässä, mutta jotain kuitenkin.. :D Harjoiteltiin siis lelun vientiä ja tää osas kyllä olla vähän haastavaa. Uittaja tuli sitten auttamaan ja alkoi tämäkin sujumaan ison kannustamisen kanssa (Jerikolle oli vieläkin vaikeampaa), mutta voi pojat kun varsinkin Ukko innostui hukkuvan hakemisesta, siitä tulee varmasti Ukon lempiliike! :) Ihan estoitta syöksyi heti ekasta kerrasta avustajan luokse eikä tarvinnut kuin vähän köyttä vilauttaa, ja sitten veti ilman mitään sen kummempia ongelmia "hukkuvaa" mun luokse eikä häiriintynyt yhtään taakasta tai siitä että sivulla/perässä tuli jotain. Ihan huippua nähdä Ukko niin innoissaan ja niin pätevänä. :)

Kalsariagilityä

Olin tänään päivystysvapaalla ja lähdettiin Netan ja Foxin kanssa taas tekemään hyppytekniikkaa. On kyllä kiva saada kaveri noihin treeneihin, tulee itsekin herkemmin lähdettyä. :) Tehtiin tänään ensin Ukon kanssa ihan pientä radan pätkää, kun se ei ole agilitytreeneissä käynyt pitkään aikaan ja sunnuntaina olis kisat. Edelliset kisat kun jouduin perumaan, niin startit oli siirretty näihin kisoihin enkä sitä muistanutkaan ja sitten kun luustossa ei ollut mitään vikaa ja Ukko uidessa selvästi käyttää jalkojaan ihan symmetrisesti, niin ajattelin ettei ole tarve pumpulissa pitää ja voidaan käydä hömpöttämässä se pari rataa.

Sitten tehtiin kasvavaa sarjaa. Aluksi yksi toista pelkällään ja sitten kahden putken välissä eli putkesta vauhdit ja sitten toiseen putkeen lähettäen. Tässä tosin vaihti alkoi olemaan jo niin kova, että olisi voinut estevälit olla jalan pidemmätkin.

Ukon eka toisto tällä sarjalla oli vähän laiskaa menoa, mutta teknisesti ihan ok. Putken kautta vauhtia alkoi sitten löytymään ja loikat venyi oikein hyvin. Tosiaan vähän jopa alkoi välit ahtaaksikin käymään. Viimeinen toisto nin, että juoksin mukana, että saatiin vielä lisää draivia. Hyvä harjoitus kuitenkin saada Ukko kunnolla venyttämään. :)

Jerikolla jo eka toisto ihan hyvä, vaikka ihan ei ponnistukset osunut keskelle esteiden väliin. Ongelma ei kuitenkaan kumuloitunut eli Jeriko jäi alussa vähän "jälkeen" ja siitä sitten venytti askeltaan. Sehän kyllä pistää näillä sarjoilla ihan kunnolla tassua toisen eteen eikä löysäile. Putken kautta tultiin jo tosi lujaa ja ponnistukset osui nyt tosi hienosti keskelle. Jeriko itse asiassa näytti kompensoivan tilanteen aika hyvin ja jarruttavan väleihin, mikä ei kyllä sinänsä ole tämän harjoituksen tarkoitus, mutta kertoo siitä kuinka taitava Jeriko näissä on. :) Olis pitänyt muistaa ottaa loppuun vielä toisto ilman putkesta otettuja vauhteja jotta olis nähnyt kuinka sitten olisi venynyt.

Sitten tehtiin kaarteessa kokoamisharjoitusta, olisko sen "virallinen nimi" ollut hevosenkenkä..? Oletin, että Ukon kanssa voisi olla erityisen haatavaa vastapäivään kierros, kun vasen takajalka jäisi sisäkaarteeseen ponnistamaan. Väärässä olin. Alkuun Ukko ei ihan muistanut miten pitikään tehdä ja tuli vääristä väleistä, mutta sitten kun lähti sujumaan, niin tuli ihan nätisti kaarretta. :) Itse asiassa molemmat puolet oli aika symmetriset, mutta myötäpäivään kaarros ehkä aavistuksen heikompi. Tehtiin sitten kaksi sarjaa, ensin molempia puolia 3, sitten neljä toistoa oikealle ja kaksi vasemmalle.

Jerikon kanssa ei mitään ennakko-odotuksia. Viimeksi kun tätä on tehty (ja siitä on PALJON aikaa) Jerikolla meni aika hienosti ja menihän se paria pikku huteja lukuunottamatta tosi kivasti. Ekalla toistolla kaarros tuli Jerikolle vähän yllätyksenä ja sen vuoksi meinasi vähän kaahata pitkäksi. Ja pari kertaa piti juosta putkesta putkeen. ;) Muuten tosi kivan näköistä menoa oli, Jeriko tulee kyllä tosi nätisti sisäkurviin riman keskiosan sisäpuolelle. Vastapäivään kaarros oli Jerikolle ehkä aavistuksen kankeamman näköistä noin niin kuin livenä, videolta ei ihan kauhean selkeää eroa. Luulen, että tämä johtuu runsaasta seurauttamisesta, jolloin ainakin pää ja välillä koko kroppakin on kaarella oikealle. Mutta kivan näköistä menoa kyllä mun silmään. :)

Lopuksi Jeriko teki pk-hyppytreeniä. Jännästi se kyllä ottaa sen väliaskeleen tuohon 9 jalan väliin, pitäis muistaa se laittaa automaattisesti 8 jalkaan jos sitten jäis pikku hiljaa pois. Tästä huolimatta hypyt näytti ihan rennoilta ja hyviltä, ei näyttänyt jännittävän hypätessään mitenkään ihan kamalasti. Korkeammilla hypyillä kuitenkin alastulot oli aika kauheita, siinä näkyy se jännittäminen kaatumisten seurauksena. :( Sitten tein tyhmästi, kun Jerikolla näytti viimeinen 6 jalan väli jäävän ahtaaksi, niin pidensin 7 jalkaan ja vika väli lyheni kahdeksaan. Jerikolla meni pasmat tästä ihan sekaisin, mutta ei sitten jääty hinkkaamaan vaan aloin laskemaan korkeutta ja kerran Jeriko vielä sekoili askeleissaan, mutta sitten taas lähti sujumaan kun huomasi, että väli on taas järkevämpi. Hölmö minä.

Kyllä se tästä. Ensinnäkin nyt pitää pysytellä matalammissa hypyissä pidempään eikä nostaa ylipäätään noin korkeaksi vielä hetkeen. Hivuttaa sitten pikku hiljaa korkeammaksi vasta kun rentous ja itsevarmuus paranee. En oikein tiedä miksi nyt ahnehdin. Ei tuo edelleenkään pahalta näytä siihen nähden mistä on lähdetty, mutta täytyy nyt olla malttia viedä asia kunnolla loppuun asti, että saadaan hyppyyn rentous myös korkeammille korkeuksille. Mutta siis kokonaisuudessaan ollaan tultu eteenpäin ja olen siihen tietty tyytyväinen. :)

Ihanan lumiset maisemat lämmittely- ja jäähdyttelylenkillä. Lumikaaoksesta ei ollut tietoakaan jos koirien riehaantumista ei lasketa... ;)

Jeriko ei oikein arvostanut jäähdyttelylenkille laitettu loimea, oli kuulemma turhan kuuma niin piti kieriä lumessa, että naama jäähtyy... :D

Ukko teki vielä lopuksi pienen kontaktirallin ja tekipähän muuten hienosti kontaktit nyt! :) Omaksi itsekseen se suorastaan jysäytti itsenstä 2on2off-asentoon, varsinkin A:lla ja keinulla. :)

Ai niin, kuinka niin kalsariagilityä? No hallilla tajusin, että olin laittanut toppahousujen alle vain pitkät kalsarihousut enkä juoksuhousuja.. Mutta hyvinhän noilla kalsareillakin pystyi treenin vetämään... :D

Lomaviikon touhuja

Maanantain päivityksestä jäi pois Jerikon agilitytreenit. Kentällä oli vaihteeksi tosi yksinkertainen rata, joka näin mölliryhmää vetävänä oli positiivinen asia. Päätin myös Jerikon kanssa tykittää melko suoraviivaista rataa ja tavoitteena oli saada Jeriko vaan tykittämään lujaa ja irrottamaan kontrollista. Sehän on hyvin rimavarma ja muutenkin hyvin varma suorittaja, mutta se hulluus puuttuu. Rimat taisi olla edelleen 50-55 cm jos ei joku niitä ollut nostanut (ei kai). Sain Jerikoon oikein hyvää vauhtia ja spurttia. Yhdellä suoralla pätkällä Jeriko spurttasi niin lujaa, että tiputti riman! Olin siitä itse asiassa vaan todella tyytyväinen ja iloinen, että Jeriko tosiaan vähän irrotteli vielä tavallista enemmän. Hauska treeni. :)

Todella tiukat pakkasen iski päälle tällä viikolla, mutta siitä huolimatta käytiin keskiviikkona Netan ja Foxin kanssa heittämässä pitkä lenkki Birgitan polulla. Ukon kohdalla -25 asteen pakkasessa hieman mietin, että tarvisikohan loimen, kun pohjavillaa on niin vähän, mutta en sitten laittanut eikä näyttänyt palelevan yhtään. Jeriko innostui Foxin seurasta aivan todella, juosta rallatti kuin pahainen pieni pentu tai vähintään nuori pojan kölvi. :D Tottahan toki Jeriko nartuista aina tykkää, mutta nyt heittäytyi aivan todella lapselliseksi. ;)

Torstaina käytiin uimassa toista kertaa. Pojat tietty tunsi jo paikan ja tiesi mitä oltiin tultu tekemään. Sain myös molempia nyt houkuteltua uimaan ympäri allasta ettei mene pelkästään veteen hyppelyksi lelun perässä. ;) Ukko ui kyllä todella nopeasti ja voimakkaasti, Jeriko ottaa paljon rennommin eikä sitä oikein saa houkuteltuakaan niin nopeaan uintiin. Ukko the Sammakkomies. ;)

Perjantaina käytiin tekemässä hyppytekniikkatreeniä Netan kanssa. Tehtiin etäisyyden arviointisarjaa eli 6-6-6-9 sarjaa, josta viimeinen väli sitten kasvoi 9-17 jalkaa ja siitä takaisin. Ukko todella takaa katsottuna selvästi kaartaa vasemmalle aina sarjan aikana, mutta itse asiassa Jerikokin tekee sellaisen pienen banaanin sarjan aikana, ensin taittaa vasemmalle ja sitten korjaa keskelle. Etäisyydenarviointisarjalla Ukko ensin venytti hienosti ja otti välilaukan vasta 15 jalan kohdalla, mutta takaisin päin tullessa ottikin välilaukat kaikkiin väleihin viimeistä lukuunottamatta. :D Itse hypyt oli mun nähdäkseni aika hyviä ja osui kohdilleen. :)

Jeriko taas otti heti 11 jalan välistä saakka väliaskeleen, mutta teki sen ihan luontevasti. Hypyn korkein piste tuli välillä vähän liian aikaisin eli treeni tekee varmasti hyvää.

Toisena treeninä tehtiin 6-6-6-9 sarjaa niin, että viimeinen väli pysyi samana, mutta korkeus vaihtui. Tätä tehtiin pk-hypyllä. Ukolle tämä on niin mahdottoman helppoa, että sitä on vaan ilo katsoa. Todella pitkä tauko pk-hyppytreeneissä, ja 90 tai 95 cm nostettiin kun meni niin helposti. Alaspäin korkeuksia tullessa Ukko kyllä sitten näyttikin, että väsytti, kun hypyistä alkoi puhti loppua. Ylitti siis edelleen hienosti, mutta meno oli vähän väsähtänyttä.

Jerikon harjoituksesta olin ihan yllättynyt. Odotin, että sillä voisi pitkän tauon jälkeen olla ihan reippaasti vaikeuksia asian kanssa, mutta ei itse asiassa kuitenkaan. Jeriko kyllä otti tähän 9 askeleen väliinkin välilaukan, mutta ei tehnyt sitä silleen epävarman oloisesta, vaan tuntui vaan tuumivan, että siten saa parhaiten ponnuun voimaa. Lyhensin välin sitten 8 jalkaan, mutta siihenkin tuli välilaukka, kunnes sitten este nousi 90 senttiin, jolloin Jeriko jätti väliaskeleen pois ja hyppäsi ihan hyvän näköisesti! :) Tästä ei korkeampia otettu, mutta hyvällä mallilla ollaan.

Näistä sarjoista en viitsi videota nettiin ladata, koska tuo Xperian outo videokamera oli haukkaillut näiden harjoitusten lopuista pois niin paljon, että valtaosa päättyi jo ponnistuksen nousuvaiheeseen. Toi videokamera on kyllä mysteeri.. Olen itsekin esim. setpoint -treenissä saman huomannut, että vaikka katkaisee videon vasta kun koira on lelulla, niin "älykäs" ohjelma jostain silti päättelee että parempi kohta katkaista oli jossan aikaisemmin. Not. Jatkossa täytyy sitten kuvata reilummat pätkät loppuun, ettei toi pääse tuollaista tekemään. Mikäköhän idea tuossa oikein on...

Lämmittelylenkillä

Käytiin myös mun kaverin Emmin luona kylässä ja oli mukava huomata, että Ukko on päässyt tai pääsemässä myös pelostaan lapsia kohtaan. Ukkohan pikkupentuna oli täysin luonteva lasten kanssa, mutta sitten Linnainmaalla naapurin lapset säikäytti Ukon pahanpäiväisesti nuorena koirana juoksemalla isolla porukalla kiljuen suoraan kohti. Tämän jälkeen Ukko on pelännyt lapsia jopa niin, että säikähtäessään jotain äkkinäistä saattoi irvistää lapsille. Nyt Ukko on kuitenkin rentoutunut taas lasten seurassa, meni Leon telttaan eikä hätkähtänyt, kun Leo tuli perässä. Olisi varmaan jäänyt Leo vierellään nukkumaan jos vaan tuo 2-vuotias olisi ollut päiväunien tarpeessa. ;) Kun teltta alkoi heilumaan liian kovaan vauhtiin, Ukko poistui, mutta palasi hetken päästä taas ihan viereen torkkumaan ja katsomaan legojen rakentelua. Muutenkin oli koko ajan nukkumassa mun jaloissa aivan tapahtumien keskellä. Hieno Ukko. :)

Ukko oli tänään myös kaverikoiratestauksessa. Aika paljon systeemi muuttunut siitä mitä se oli, kun Jerikon kanssa toimintaan lähdettiin mukaan. Nyt oltiin Tampereella Taatalan palvelutalossa, jossa nähtiin ihan oikeita asukkaitakin, vaikka virallisen testauksen suorittikin sitten kokeneet kaverikoiraohjaajat. Ukko otti siinä odotellessa jo kontaktia palvelutalon asukkaisiin ja työntekijöihin eli sinänsä hyvältä näytti. Ukko vaan koki sitten järkytyksen meidän testausporukassa olevan ranskan buldoggin osalta. Ukko oli ensin normaaliin tapaansa menossa tekemään tuttavuutta, mutta sitten kuonoton, hännätön röhkivä koira saikin Ukon aivan hämilleen ja Ukko ihan säikähti tätä tuttavuutta. Itse testaus meni kuitenkin ihan ok ja Ukkokin saa aloittaa toiminnassa mukana. Katsotaan nyt sitten miten rytmittelen poikia..

Jeriko yllätti mut yksi ilta tulemalla myös sohvalle nukkumaan.

Leluja on heitelty ja kyttäilty.

Kohta lentää...

Ai niin, rakentelin myös omia agilitysiivekkeitä. Vielä maalia pintaan ja jotkut riman kannattimet pitää keksiä, niin hienot on vaikka itse sanonkin. :) Samalla tuli purettua (jo aiemmin syksyllä) ruma vanha aita pihasta, purettua siitä lautoja välistä ja saatiin kivat elementit karitsakammareita varten ja autotallin nurkassa lojuvaa puutavaraa tuli myöskin käytettyä. Kahdeksan siivekettä siis täysin ilmaiseksi. :) Tolppa-aines loppui kesken, mutta onneksi on aikaa kesään vielä. ;)