sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Ensimmäiset hakutreenit

Tänään päästiin Jerikon kanssa ensimmäistä kertaa kokeilemaan hakua Tarmon ohjauksella porukassa (toisessa niistä) jossa Tuija käy. Ennakko-odotuksia ei juuri muuten ollut, mutta arvelin että Jeriko tykkäisi kun on vähän toiminnallisempi laji kuin esim. jälki, ja toisaalta Jeriko tykkää ihmisistä niin paljon.
Ensin otettiin sitten makkararinkiä muutama kierros, ei mitään ongelmaa, vähän Jeriko alkoi jo ennakoimaan seuraavan luokse lähtemistä kun Tarmo antoikin herkkuja vähän pidemmän aikaa. Meillä oli tällä kertaa lihapullia, ei sen parempi tai huonompi herkku kuin nakki tai broilerin sydänkään, mutta joku parempi herkku olisi hyvä. Tai maalimiehelle lelu, Jeriko kun ei vaan ole niin ruuan perään.
Makkararingin jälkeen tehtiin sitten muutama pako metsään noin 10 metrin päähän puun tms. taakse piiloon. Jeriko juoksi innoissaan perään kun vapautin, maalimiehen luona meni nätisti ottamaan herkkua eikä rynninyt päälle. Eli on siinä hyväkin puolensa ettei ole niin herkkujen perään. ;)
Mutta hauskaa siis oli, ja halutaan kyllä uudestaankin päästä kokeilemaan, jännä nähdä miten Jeriko ensi kerralla käyttäytyy kun on jo vähän hajua mitä lähdetään tekemään.. :)

perjantai 29. lokakuuta 2010

Ihana Jeriko

Koputetaan nyt heti alkuun puuta niin sitten voi rauhassa kertoa kuinka olen tyytyväinen Jerikoon. :)
Jeriko on kehittynyt nyt äkkiä aivan mielettömästi, eilen jo tosiaan treeneissä näkyi aivan erilaista asennetta ja menoa kuin tässä pitkiin aikoihin, ja tänään lenkillä Tuijan ja Ronjan kanssa Jeriko käyttäytyi huippuhyvin! Olen niin ylpeä! Koiria tuli ja meni, mutta Jeriko tuli luokse ja antoi ottaa kiinni joka kerta ihan ongelmitta. Yksi koira karkasi omistajaltaan jostain meidän takaa ja yhtäkkiä vaan huomas että ärisevä koira pyörii siinä meidän ympärillä, Tuija ja mä aloitettiin sitten hirveä huuto ja hätistys, Jeriko meni vähän niin kuin tämän vieraan koiran ja Ronjan väliin, mutta ei aloittanut mitään ärinää. Vähän Jeriko juoksi koiran perässä kun se pakeni meidän meteliä kohti omistajaansa, mutta tuli sitten hienosti luokse taas kun kutsuin. Vau! Ei yhtään karkaamista vaikka ihmisiä ja koiria oli liikkeelle TODELLA paljon. Ja Jeriko kuunteli aivan huippu hyvin, odotti vapautusta todella hienosti kontaktia ottaen, eikä edes hämääntynyt kun Tuija vapautta Ronjan ennen mua, vaan odotti edelleen omaa vapautustaan! Aivan älytön parannus! Varmasti voidaan vielä mennä takaisin päin tästä, mutta ainakin nyt alkaisi vaikuttamaan siltä että pikku hiljaa voisi pahin murrosikä olla jo menossa ohi. Ihanaa, olen niin tyytyväinen! :)

Jostain löytyi se tekemisen meininki

Maanantaina tokoiltiin Teivon raviradan parkkiksella, Jeriko oli aikas levoton, suurelta osin uudesta paikalta johtuen, ja jouduin laittamaan sen välillä autoon kun inisi vaan koko ajan. Autoon laittaminen oli itse asiassa hyvä idea, sinne se rauhoittui heti, olisi pitänyt heti tajuta. Otettiin Jerikon kanssa luoksetuloa karkuun juoksun kanssa niin että saataisiin siihen vauhtia, ja kyllähän sitä vauhtia alkoi tulemaankin. Väistämätöntä on se, että tarkkaan opetettu paikka voi vähän kärsiä tästä treenistä, mutta koska olen opettanut sen niin huolella niin luulisi että palautuu mieleen helposti. Alkoi kuitenkin ihan hyvin sujua.
Kontakti on nyt kyllä vähän hakusessa, varsinkin häiriöherkässä tilanteessa. Ollaan otettu sitä viimeksi joskus tyyliin ensimmäisellä viikolla kun Jeriko tuli meille, nyt olis jo korkea aika taas treenata sitä! Koko viikko onkin sitten ollut erilaisia kontaktitreeneja, sisällä ja lenkillä. Ollaan myös harjoiteltu viime agilitytreeneistä kotiläksyksi saatua kontaktiesteen maahantulolla nenällä maahan koskettamista.

Tiistaina oli agilitytreenit. Tällä kertaa ehdittiin vähän paremmin ajoissa paikalle kuin viimeksi, ja ehdin heittää pienen juoksulenkin Jerikon kanssa ennen treenejä. Pari karkaamista tuli heti alkuun, mutta kun toinen koira vähän löylytti Jerikoa ja itse korjasin Hannan ohjeiden mukaan elekieltäni, niin alkoihan se Jeriko pysyä hienosti mukana. Eikä siitä löylytyksestäkään mitään traumoja tullut, kyseessä oli narttukoira ja pian Jeriko taas katseli sitä oikein kiinnostuneena ja yritti liehitellä. :D Kova pää.
Otettiin siis hyppy ja putki peräkkäin, harjoiteltiin sitä kontaktiesteelle pysähtymistä ja jotain toista käännöstä jonka nimeä en enää muista. Ihan mukavasti meni. Muiden harjoitusten ajan sivummalla pidin Jerikoa irti ja harjoittelin sylikäännöstä, kontaktia yms. ja hienosti meni. :)

Eilen oltiin treenaamassa Linnainmaan koulun kentällä med Hanna, Heimo ja Enni sekä Tuija ja Ronja. Ehdin ensimmäisenä kentälle ja harjoittelin yksin kontaktia, kun ohitse meni tuntematon koira. En piruuttaankaan ottanut Jerikoa kiinni, eikä lähtenyt mihinkään. Tuijan tullessa paikalle Jeriko meinasi vähän karata, mutta kun Tuija otti Ronjan autosta Jeriko pysyi jo paremmin ja sain itse vapautettua sen vähän leikkimään. Hannan luokse meinasi lähteä, mutta tuli kutsusta takaisin. Selvää parannusta. :)
Jeriko teki muutenkin töitä tosi hyvin, alkoi löytymään taas se tekemisen meininki mikä sillä oli pentuaikana. Harjoiteltiin edelleen kontaktia niin että Tuija ja Ronja kiersi meidän ympäri häiriönä, melko hyvin meni. Välillä Jerikon oli pakko saada vähän katsoa Ronjaa, mutta kyllä se kontaktikin sieltä tuli. Otettiin taas luoksetulon juoksulähtöjä ja hyvin meni, väliin otin myös pari paikalle tuloa, joissa taso oli odotusten mukaan vähän laskenut mutta ihan ok, ja sitten taas juoksulähtö ettei vauhti taas hidastu.
Hyppyestettäkin otettiin ja Jeriko meni hienosti. Voisi alkaa opettamaan esteen takana kääntymistä ja seisomaan jäämistä, varsinkin kun tuntuu että Jeriko tykkää hyppyesteestä. Muutenkin jos alkaa löytymään taas hyvä meininki niin voisi taas kokeilla sitä kapulaa!? :D

lauantai 23. lokakuuta 2010

Seinäjoen KV-näyttely

Viideltä aamulla Tuija tuli hakemaan ja lähdettiin ajamaan kohti Seinäjokea. Alkumatka sujui mukavasti, mutta Parkanon kohdilla alkoi olemaan lunta maassa ja liukasta, ja Parkanon jälkeen alkoi kunnon lumisade ja ajokeli oli aivan surkea. Vauhtia joutui tietty pudottamaan, eikä enää ollut mahdollisuuksia ehtiä näyttelypaikalle kahdeksaksi niin kuin oli ollut tarkoitus. Vielä tämän lisäksi navigaattori neuvoi meidät niin sanotusti metsään, Seinäjoen Kirkkokadun sijaan Peräseinäjoen Kirkkokadulle, vaikka Seinäjoen osoite oli hakusessa. Vasta eri katuosoitteella löytyi myös oikea paikkakunta. Kauhealla kiireellä lähdettiin sitten kohti Seinäjokea, kiertoa tuli reilu 30 kilometriä ja puolisen tuntia, Areenalle saavuttiin puoli yhdeksän maissa. Sielläkään ei ollut kunnon opasteita siitä mistä suunnasta ajetaan parkkialueelle, ja kerran väärään suuntaan ajettuamme Tuija jätti mut ja koirat hallin viereen ja lähti itse etsimään parkkipaikkaa.

Lopputulos oli sitten se, että Jerikon kanssa jouduttiin melkein suoraan kehään, vähän ehdittiin juosta harjoitukseksi, mutta yhtään ei ollut aikaa rauhoittua, mitä Jeriko olisi eniten tarvinnut. Juoksu sujui pääosin ihan ok, häntä sojotti kyllä kohti kattoa. Seisottaessa ei nakit kiinnostaneet, mutta sain sitten seisotettua itse asiassa ihan hyvin kun vaan rapsuttelin ja rauhoittelin.
Tuomarina oli Maija Henilä, todella mukava ja ystävällinen, kivasti käsitteli koiria. Tuntui tykkäävän Jerikosta kovasti, mutta harmitteli häntää. Jeriko oli EH5, arvostelu oli tosi kiva:
"Hyvin urosmainen, valpas, hyvän sukupuolileiman omaava. Kauniit tummat silmät, hyvin kulmautunut edestä ja takaa, hyvä luusto (rodunomainen), pitää liikkuessaan häntää melkein selän päällä, liikkuu ok. Hieman kinnerahtaasti takaa. Erinomainen luonne."
Tuntui vielä pahoittelevan meidän sijoitusta ja sanoi vielä että "muuten aivan ihana, mutta toi häntä"... Kuulostaa melkeinpä siltä että jos oltais saatu rauhassa totuteltua ja Jeriko olisi kantanut häntäänsä alempana, olisi sijoitus voinut olla paljon parempi, olen siis tyytyväinen! :)
Hännän kantamista voi treenata, ja kun ikää ja kokemusta tulee ja kun tilanne olisi rauhallisempi, niin varmasti itsestäänkin jo laskee vähän. Kinnerahtaus taisi olla jäännettä tiistain hieronnasta, jotenkin se tällä kertaa veti Jerikon takaa jumiin. Mutta vaikka sijoitus ei ollut sinänsä hyvä, niin arvostelun laatu antoi toivetta siitä että voisi tulevaisuudessa menestyäkin. :)

Muuten reissu oli kiva ja olin Jerikosta aivan älyttömän ylpeä! Jeriko käyttäytyi hallissa aivan erinomaisen hyvin vaikka tilaa oli vähän ja muita koiria koko ajan ympärillä, ei reagoinut vaikka yksi koirakin siinä rähisi vähän kaikille ohikulkijoille, Jeriko jopa taisi sulattaa vähän senkin sydäntä, ja jos Jerikolle muristiin, Jeriko tyytyi korkeintaan vilauttamaan vähän hammasta, eikä reagoinut muuten mitenkään. Häntää heilutti vaan kaikille muille uroksille/koirille ja olisi halunnut vain tutustua. Kevythäkissään oli mainion rauhallisesti vaikka joutuikin siellä pitkään olemaan. Aivan mainiosti meni, ihana kun Jeriko osaa nykyään ottaa niin rauhallisesti eikä enää vartioi mun ympärystää. Ihana koira, olen ylpeä. <3

maanantai 18. lokakuuta 2010

Paimentamassa Somerolla

Tänään lähdettiin aamuvarhain kohti Someroa ajamaan ja paimentamaan, Tea tuli taas mukaan kuvaamaan. Vähän kyllä jännitti etukäteen että miten se menee, Jeriko kun oli niin sekona viimeksi kun käytiin Mahnalassa ja oli vähän puhetta Jerikon vapaana pitämisestäkin, mikä tuntui aika hullulta. Etukäteen olin kyllä kuullut Marikalta että heidän lampaansa ovat hyvin kesyjä ja rauhallisia, siten helpompia harjoituslampaita.

Ensimmäisellä harjoitusvuorolla otettiin Jeriko ensin hihnassa lampaiden luokse, ja sitten kun ryntäily saatiin vähän kuriin annettiin hihnan roikkua perässä. Vähän oli kyllä ryntäilyä, ja itse ei meinannut pysyä perässä ollenkaan! Todella vaikeaa kieltämättä, liikaa liikkuvia osia kun lampaat pyöri jaloissa ja pitäisi itse liikkua jonnekin kompastumasta niihin, ja samalla pitäisi pysyä Jerikon tahdissa. Ensimmäinen yritys olikin kovin paljon hakemista, välillä Jeriko "räjäytti" lauman ja lähti liian innokkaasti ajamaan enkä itse meinannut pysyä perässä. Vähän Jeriko myös yritti hakea musta tukea eikä kovin hyvin uskaltanut hakeutua lampaiden toiselle puolelle.

Toisella harjoitusvuorolla Jeriko oli kerännyt kovasti kierroksia autossa ja kiskoi innoissaan aitaukselle. Vähän aattelin että nyt tämä sitten tästä lähti, nyt se ei kuuntele sitten yhtään. Mutta jäipä Jeriko silti hienosti portille makuulla odottamaan ja lähti liikkeelle vasta kun olin itse lampaiden luona ja annoin luvan. Olin ylipäätään tosi positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin Jeriko tällä kertaa kuunteli käskyjä, jos käskin maahan niin se meni heti maahan. Viimeksi Mahnalassa Jeriko piti painaa maahan kun se ei käskyjä kuunnellut ollenkaan!
Toisella harjoituskerralla alkoi jutun juoni löytyä, meillä molemmilla. Jeriko alkoi kiertämään lampaita hienosti, ja itse pääsin myös mukaan ja ehdin ennakoimaan Jerikon liikkeitä. Vielä olisi tehnyt mieli jatkaa kun alkoi sujumaan, mutta tokihan harjoitus oli hyvä lopettaa siihen kun Jeriko alkoi ymmärtämään mitä siltä odotettiin eikä vielä ollut liian väsynyt. Marraskuun lopulle ollaan yhtiin aamutreeneihin ensimmäisenä varalla, toivotaan siis että joku peruu niin päästään pian uudestaan harjoittelemaan! :)





Paimennuksen jälkeen nähtiin vielä iltapäivällä Piia, Kerttu ja Sohvi, Sohvin ja Jerikon kanssa otettiin paikkamakuuta yhdessä ja sitten molemmille pikkutreenit. Jeriko pysyi paikkamakuussa taas hyvin vaikka kentän toisella laidalla oli muita koiria, vähän vaihtoi kyllä kylkiasentoon mutta eipä sille kai mitään mahda. Palkkasin kuitenkin usein ja tein vähän helpomman harjoituksen vaihteeksi. Jerikolla otin luoksetuloa ja näyttelyjuoksua ja vähän seisomista, mitään rankempaa en viitsinyt kun oli jo pitkä päivä takana. Luoksetulon paikka on kyllä tosi hyvä ja alkaa olemaan hyvin varmakin, nopeutta pitäisi nyt sitten saada lisää. Treenien jälkeen päästettiin sitten kakarat juoksemaan ja kyllähän ne sitten juoksikin, vaikka välillä Jeriko vähän pelottikin Sohvia. :D

perjantai 15. lokakuuta 2010

Olen nyt niin tyytyväinen Jerikoon että pakko kirjoittaa siitä tännekin. :)
Meillähän on ollut ongelmia sen kanssa että Jeriko kuvittelee omistavansa mut ja mitä milloinkin, ruuan, veden, multa putoavat esineet, käytännössä kukaan koira ei saanut tulla puoltatoista metriä lähemmäksi mua tai Jeriko tuli rähisemään. Tuossa sitten viikonloppuna Jeriko sitten meidän treenatessa näykkäsi ohikulkevaa Lallia päästä ja mulla napsahti, heitin koiran ketoon ja ensimmäistä kertaa ilmaisin oikein kunnolla että tuollainen ei vetele. Treeni loppui tietty siihen, mutta sitten myöhemmin otettiin uudestaan niin että vastahakoinen Lalli raahattiin paikalle ja päätin aloittaa oikein kunnolla siedättämään Jerikoa siihen että muita eläimiä saa tulla lähelle vaikka mulla olisi herkkuja esillä. Meidän kissoja kohtaan Jeriko ei kyllä ole sentään aikoihin mustasukkaisuuttaan rähissyt.
Päätin sitten oikein kunnolla alkaa treenata asiaa ja Hannankin kanssa otettiin tosiaan tiistaina tätä treeniä. Torstaina harjoiteltiin Tuijan, Saran ja Liisan ja heidän koiriensa kanssa samaa, Ronjan ja Theban kanssa niinkin että pistettiin tytöt vuorollaan hyppäämään autoon Jerikon viereen ja siinä sitten palkkailtiin.
Tänään oltiin sitten lenkillä Tuijan ja Ronjan, ja Liisan ja Lukan kanssa, ja Jeriko oli aivan kuin eri koira! Tuija tuli ensin Ronjan kanssa meille ja trimmasi vähän Jerikoa ensi viikon näyttelyä varten, eikä Jeriko välittänyt vaikka Ronja pyöri siinä munkin ympärillä. Juurikaan ei välittänyt vaikka Ronja tai Luka tuli lenkillä multa herkkuja hakemaan, vähän vaan murahti kun Luka tuli melkein mun syliin asti, mutta poistui sitten vaan paikalta kun kielsin. Lenkin jälkeen autojen luokse pysähtyessä (mikä yleensä ottaen on ollut Jerikolla se vaikein juttu, siis kun seisotaan paikallaan) pystyin ihan rauhassa silittelemään Lukaa ja Jeriko ei välittänyt yhtään, meni vaan hakemaan rapsuja Liisalta! :) Olen niin ylpeä ja iloinen, en olisi uskonut että näin nopeasti näkee muutoksen kun vaan pikkaisen tiukemman otteen ottaa.

Sama pätee tuohon luoksetuloon, tiukempi kuri siinäkin käyttöön. Jeriko tulee melko huonosti luokse kun on muita koiria, ja herkästi karkaa paikalta ennen kuin annan luvan (+ se vieraiden koirien luokse karkaaminen). Pari kertaa otin tiukasti takaisin ja kas kummaa, Jerikohan alkoi taas kuuntelemaan paremmin ja tuli ihan kunnolla siihen mihin halusin ja odotti vapauttamista. :) :) :) Avoimessa peräluukussa odotti nätisti vaikka Luka vielä pyöri meidän jaloissa kun tehtiin lähtöä. <3

Lallin kanssa illalla oli kyllä niin herttaista että olisi voinut postikortin siitä teettää (Lallillekaan ei ilmeisesti jäänyt traumoja Jerikon näykkäisystä), Jeriko nuoli ja mutusteli Lallin korvaa ja Lalli välillä otti Jerikon pään tassulla kiinni ja nuoli oikein hartaasti silmien välistä ja kuonosta. Aivan ihania otuksia nämä! <3

tiistai 12. lokakuuta 2010

Tokoa ja agilityä

Viikonloppuna oltiin Parkanossa Matin porukoilla käymässä, ja otin siellä pihalla Jerikon kanssa vähän treeniä. Seuraaminen sujui hienosti, samoin seuraamisesta maahanmeno ja seisominen. Paras treeni taas vähään aikaan. Viikonlopun aikana harjoiteltiin myös näyttelyjuoksua ja seisomista, hyvin alkaa nekin sujua. Häntä tällä hetkellä on suurin piirtein selän tasolla mutta ei enää nouse sen päälle, parannusta jo sekin.

Tänään oli ensimmäiset treenit Hanna Löytynojan agilityn alkeisryhmässä. Sitä ennen käytiin pienet treenit tekemässä Rajalan Hannan ja Heimon ja Ennin kanssa. Jeriko oli tänään ihan piu pau. Seuraamisessa vaan haukkui ja ulisi, seurasi huonosti. Nakin kanssa kyllä sai sitten taas jo homman kasaan ja koiran hiljaiseksi. Kesken harjoitusten Jeriko karkasi pari kertaa ohi kulkevan koiran perään, hitto kun luulin jo että Jerikosta olisi tullut "kiltti koira" ts. että oltain menossa parempaan suuntaan ton kanssa. Mutta eipä näköjään, tai tänään ainakin oli TOSI huono päivä!

Olen päättänyt alkaa oikein kunnolla siedättämään Jerikoa siihen että muita koiria tulee meidän lähelle kun seisotaan paikallaan. Se kun näyttää tuottavan Jerikolle vaikeuksia eikä ole mennyt itsestään ohi niin kuin jotenkin toivoin. Mikä asia nyt ylipäätään menisi itsestään ohi?? Muutamien koirakavereiden kanssa ollaan jo vähän harjoiteltu, nyt otettiin Hannan ja Ennin kanssa. Hanna seuruutti Enniä meidän ympärillä ja toi sen lopulta istumaan puolen metrin päähän Jerikosta. Ei näyttänyt haittaavan Jerikoa, oliko sitten liian helppo harjoitus? Joka tapauksessa aion näitä nyt ottaa Jerikon kanssa, kyllä sen täytyy vaan alkaa sietämään sitä että muita koiria liikkuu meidän ympärillä ja voi tulla jopa mun silitettäväksi.

Agilityhallille löytäminen oli yllättävän vaikeaa. Ensinnäkin navigaattori neuvoi koko ajan päin mäntyä (ei ollut yhtään kartalla miten rampit Nokian suunnalla menee eikä tiennyt siellä olevista liikenneympyröistä), ja itse halli oli silleen pieni että hämärässä ajoin siitä vaan ohi ja löysin vasta kun kysyin neuvoa ohikulkevalta naiselta. Viime hetkellä sitten saavuttiin paikalle, treenikaverina oli ranskanbuldoggi uros, puolessa välissä tuntia saapui myöhässä myös belginarttu. Esteet oli Jerikon mielestä taas tosi kivoja ja silleen meni hyvin, Hanna on hyvä ohjaamaan, mutta Jeriko pääsi taas karkaamaan pari kertaa. Hannan avulla sain sitten lopulta Jerikon kuriin, mutta oli se kyllä aivan muissa maailmoissa ja sekaisin. Välillä harjoitukset onnistui, välillä taas ei. Mutta kotitehtäviksi tuli sylikäännöksen sekä kontaktipinnan harjoittelua, seuraavat treenit parin viikon päästä. Toivotaan että Jeriko on silloin vähän enemmän järjissään..

tiistai 5. lokakuuta 2010

Käytiin tänään Tuijan ja Ronjan kanssa treenaamassa. Kunnon tokotreenit pitkästä aikaa.
Otettiin ensin paikkamakuu. Päätin pistää Jerikon keston koetukselle, kun tähän mennessä olen käynyt palkkaamassa melko usein enkä ollut oikein kokeillut kuinka pitkään Jeriko makaisi palkkaamatta. Yhteensä ollaan kuitenkin tehty varmaan reilun 2 minuutinkin paikkamakuita porukassa. Nyt sitten päätin ottaa kunnolla aikaa ja käydä palkkaamassa minuutin kohdalla, ja tehdä kahden minuutin paikkamakuu. Jeriko pysyi kyllä tosi hyvin paikallaan ja rauhallisena, melkein jo liiankin rauhallisena kun haisteli maata ja makasikin melko rentona. Mutta parempi liiankin rento kuin se ettei pysyisi ollenkaan, ja ajoittain Jeriko makasi juuri sopivan valppaana pää pystyssä ja katsoi mua rauhallisena. Jeriko vaikutti siltä että olisi pystynyt ihan kevyesti pysymään siellä kaksikin minuuttia ilman palkkaa.

Otettiin myös seuraamista vähän samaan tyyliin kuin mitä ollaan sitä lenkeillä otettu, siis taluttimessa vaan kävelytin ja sitten kun Jeriko alkoi ottamaan kontaktia pyysin seuraamaan. Hienosti kyllä meni ja otin sitten ilman talutintakin. Välillä kyllä kun Jeriko innostuu liikaa se alkaa tulemaan liian lähelle ja nojaamaan, ja taipuu banaanina jalan taakse. Otettiin sitten seuraamista nakilla imuuttamallakin että saatiin paremmin sitä suoraa asentoa.

Vielä harjoiteltiin näyttelyjuoksua, ensin vaan kävellen haettiin naksuttelemalla sitä että Jeriko nosti pään ylös (eikä haistellut maata) ja että häntä tuli alas. Vähän tuntui takkuiselta aluksi, mutta sitten kun Tuija juoksutti hetken Jerikoa tuntui että sillä syttyi oikein kunnolla lamppu päässä, ja sitten meni juoksu munkin kanssa melkoisen hienosti! Tällaista sitten kunnolla lisää, kolme viikkoa aikaa treenata Seinäjoen näyttelyyn. Kiitos Tuijalle avusta! :)

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Emäntä oli tänään tallin esteratsastuskisoissa. Ratsastaminen on kyllä ihana harrastus, ja erityisesti esteet on se mun juttu. Ihana välillä päästä kotoa pihalle, myös ilman Jerikoa niin kivaa kuin senkin kanssa harrastaminen on. Olen myös sitä mieltä että ratsastuksesta on hyötyä myös moniin koiraharrastuksiin Jerikon kanssa, välillä jopa oppii jotain hyödyllistä itsestään ja paineensietokyvystään. Tänään esimerkiksi opin, että jännitän kisoihin enemmän kuin mitä olen ennen ajatellut. Muuten sitä ei oikein huomaa, mutta hätiköin/hätäännyn huomattavasti normaalia helpommin. Tänäänkin olin koko suorituksen ajan pienessä paniikissa kun jotenkin tuntui että hevonen kiitää ja lähtee ihan just mun alta, videolta tarkastaessa meno olikin aivan rauhallista ja hyvää yhtä esteen pudotusta ja yhtä kieltoa lukuunottamatta. Ulkopuolelta ei kukaan kuitenkaan olisi voinut nähdä että heppa olisi mitenkään kiitänyt, eikä edes sitä että itse olin lievästi hätääntynyt.

Siitä juontui mieleen että olenkohan liian ankara myös Jerikon nopeuden suhteen jäljellä..? Entä jos odotan siinäkin vähän liiankin rauhallista tahtia, jota vaan ei mitenkään ole tulossa? Ehkä jos itse lähtisin eri asenteella ja antaisin Jerikolle enemmän tilaa mennä, niin jäljestyskin sujuisi paremmin.. Enkä heti heittäisi hanskoja tiskiin jos vauhti on nopeaa.. Tässä riittää sitten miettimistä. :D

Varsinaiset tokotreenit on nyt olleet vähän tauolla, ensi viikolla olisi kyllä tarkoitus joku päivä mennä. Vähän on kotona jotain pikku juttuja otettu, lenkillä samoin tulee aina tehtyä jotain. Varsinkin seuraamista tossa kotipihassa. Ihan mukavasti se seuraaminen kyllä sujuu, treeneihin kun vielä saisi saman.
Tokoliikkeiden treenaamisen sijaan olen opettanut Jerikolle taas yhden turhan tempun: valojen sammuttamisen. :) Se on kyllä hauska temppu, Jerikonkin mielestä. Eikä se rämpyttele valoja mitenkään itsekseen, sitten vasta kun pyytää. :)

perjantai 1. lokakuuta 2010

Metsäjälki

Mulla oli tänään vapaapäivä koulusta, joten tietenkin lähdin tekemään Jerikolle jälkeä, mitä muutakaan sitä nyt olisi keksinyt...??
Päätin tehdä pitkästä aikaa metsäjäljen, kun ei jaksa aina tota samaa peltoa kyntää eikä myöskään lähteä jotain muuta sopivaa peltoa etsimään. Ajoin siis Toimelantien päähän ja tein jäljen. Jälki oli ehkä sellaiset 60 metriä, vaikea arvioida mutta melko lyhyt kuitenkin. Maasto oli pääasiassa ihan mukavaa, välillä oli vähän turhan paljon oksia maassa mutta muuten sammalta ja lehtiä. Kaarsin jälkeä loivasti vasemmalle, yhteen kohtaan tuli kyllä hieman jyrkempi käännös.

Annoin jäljen vanheta noin 20 minuuttia ja sitten Jeriko hommiin. Taas mokailin itse. Jostain kumman syystä vein Jerikon vahingossa suoraan jäljen alulle enkä herkkuruudulle, enkä edes tajunnut sitä ensin. Jeriko meinasi siitä heti jatkaa eteenpäin ja mä vaan ihmettelin että mitä kummaa, ja Jeriko tuskastui kun ei päässyt jatkamaan. Lopulta sitten tajusin mikä oli tilanne ja otettiin uusi lähtö, herkkuruutu jäi kyllä kokonaan käymättä. Ei sen puoleen, ei Jerikoa paljon herkut muutenkaan kiinnostaneet eikä yksikään noussut maasta. Itse jäljen Jeriko veti silleen kohtalaisesti, hirveä vauhti kyllä päällä, himmasin sen verran kun uskalsin ilman että jäljestys olisi kadonnut. Välillä lähti jäljeltä sivuun mutta tuli sitten takaisin ja jäljen pää löytyi kyllä nopeasti.

Silti, jotenkin ihan paska maku jäi suuhun tosta. Aina tollasta sähellystä ja rasittaa kun tolla on niin paljon vauhtia eikä sitä saa siltä edes pois kun ei sitä mitkään herkut kiinnosta! Perseestä koko laji. Pitäisi varmaan lopettaa koko touhu tai jättää ainakin talvitauolle, masentava harrastus kun siitä ei ole yhtään mitään iloa kellekään.. Ja taitaa nää pk-puolen lajit ylipäätään jäädä kokonaan kun ei sitä hakuakaan pääse missään kokeilemaan. Angst angst ja silleen, älkää välittäkö, nyt vaan ottaa päähän niin että.......